Liikakilojen karistamisen vaikea laji
8 Oulu-lehti Hyvä olo YLE ”Ruoka ei saa ha Jatkuva nälkä taas johtaa repsahtamiseen, muistu SUSANNA EKSYMÄ Susanna Eksymä Oulu Liikakilojen karistamisen vaikea laji Ravitsemuksesta ja painonhallinnasta on mielenkiintoista puhua. Palautteena tulee aina tulikivenkatkuista viestiä, että väärin meni. Tänään teemana on liikakilojen karistamisen vaikea laji. Katsotaan kuinka käy. Otetaan esimerkki. 32-vuotias nainen, mitat 162 cm 96 kg, haluaa laihtua 78 kiloon kesään mennessä. Miten, hän kysyy? Pakko sanoa, että tavoite on turhan tiukka. Laihtua pitäisi toista kiloa viikossa. Jos tavoitteena on pysyvä painonhallinta, niin paras pudotusvauhti on puolisen kiloa viikossa. Laihduttamisessahan säädetään energian saanti kulutusta pienemmäksi. Reilu kilo viikossa pudottaisi energiansaannin niin pieneksi, ettei menoa hevin pitempään jaksa. Jos aikaraja olisi vuoden loppuun mennessä, niin nälkää ei tarvitsisi kärsiä ja matkan varrella oppisi paremmat keinot tasapainoilla tulevaisuudessakin energian saannin ja kulutuksen välillä. Välttyisi rysäysdieettien jojo-ilmiöltä. pitää vähentää noin 500 kilokaloria kulutusta pienemmäksi. Kun nautitaan aamiainen, lounas ja päivällinen ja välipala tai pari siihen päälle, niin sokeritasot pysyvät tasaisimpina ja nälkä loitolla. Ei tule naposteltua tai ahmittua sitten, kun ruokapöytään pääsee. Oman energiantarpeensa laskeminen onnistuu vaikka www.sydan.fi sivustolla. Kysy Ristolta! Entäpä mitä ruokaa laihduttajalle? Ensin kannattaa tutkia, ehkä valokuvatakin viikon ajan sen, mitä syö ja juo. Näin selviää, mistä itse saa eniten energiaa. Onko rasvojen määrä liian suuri? Ruoka-annokset yleensäkin? Tietää, mistä muutos kannattaa aloittaa. Tai jos ei tiedä, voi mennä kuvien kanssa ravitsemusterapeutin pakeille. Ravitsemussuosituksen mukaista ruokapyramidia ja lautasmallia on helppo kannattaa ruokavalion pohjaksi. Päivittäistä energiansaantia Miten vältän repsahtamisen? Kaikki repsahtavat. Repsahtamisen syyt kannattaa tutkia ja nähdä se oppituntina oman itsensä tuntemisessa. Entäs liikunta? Se on laihdutustarinan toinen puoli. Arkiliikunnalla on suuri merkitys kulutuksen lisäämisessä. Miten on? Valitsetko parkkipaikan marketin oven edestä vai kauimmaisesta ruudusta? Käytätkö hissiä vai portaita? Liikunnan täytyy puolestaan olla mieluisaa, jotta se koukuttaisi. 2,5-4 tuntia viikossa on jo komeasti. Kävely on hyvä. Ja lihaskunnosta pitää huolehtia. Lihakset kuluttavat levossakin paljon energiaa, jos laihduttaja on antanut niille työtä. Mutta hei, ei tämä ryppyotsaista saa olla. Syömisen nautinnostakin on pidettävä kiinni, kuten italialaiset konsanaan. ”Suu on näläkäsen siunaus” ruukasi setävainaja sanoa. Risto Laitila Yleislääkäri Seuraavan Hyvä olo -sivuston terveysteemana on sydän. Voit lähettää aiheeseen liittyviä kysymyksiä sähköpostilla toimitus@oululehti.fi Syömishäiriöistä puhuttaessa syntyy helposti mielikuva langanlaihasta teinitytöstä. Syömiseen liittyviä vakavia ongelmia voi kuitenkin piillä myös aikuisen, ulospäin terveen ja hyvinvoivan näköisen kuoren alla, sanoo oululainen ravitsemusterapeutti Ulla Kärkkäinen. Itä-Suomen yliopistosta ravitsemusterapeutiksi muutama vuosi sitten valmistunut Kärkkäinen tekee asiakastyönsä ohessa Helsingin yliopistoon väitöskirjaa syömis- ja painonhallintakäyttäytymisestä isosta väestöaineistosta. Väitöskirjansa materiaalin sekä asiakaskohtaamistensa perusteella Kärkkäinen väittää tyypillisimmäksi syömiskäyttäytymiseen liittyväksi ongelmaksi kunnollisen ruuan liian vähäisen syömisen. – Kun ateriavälejä venytettään liian pitkiksi ja annoskokoja supistetaan liian pieneksi, jossain vaiheessa elimistö pakottaa täyttämään vajeen. Energiaa saa nopeasti sokerista ja siksi elimistö himoitsee nälkäisenä makeita herkkuja, Kärkkäinen selittää. Jatkuvasti nälässä itsensä pitäminen johtaa Kärkkäisen mukaan vääjäämättä repsahtamiseen, jota seuraa helposti häpeän, epäonnistumisen ja lannistumisen tuntemukset. Näistä elementeistä muodostuu monelle tuttu painon kanssa jojoilu. Ulla Kärkkäinen muistuttaa, että painonhallinnassa maltti on valttia. Dieetit, jotka lupaavat pudottaa tietyn verran tietyssä ajassa saa ravitsemusterapeutin niskakarvat nousemaan – samoin ruokavaliot, jossa lasketaan kaloreita, punnitaan ruokaa ja kellotetaan syömisiä. – Punnitseminen, laskeminen ja kellottaminen ei ole normaalia, Kärkkäinen sanoo ykskantaan. Hän tähdentää, että syöminen ja sen suunnittelu ei saa hallita elämää. Syömisen kuuluu tukea, Mielipaikka Hyvän olon studio Kempeleessä Ollilantie 1 Ulla Kärkkäinen muistuttaa, ettei ateriavälien venyttäminen liian pitkiksi ta elimistö pakottaa täyttämään vajeen. Maltti on parasta valttia. ei tuhota elämää. Tiivistä yhteistyötä Syömishäiriöliitto Syli ry:n kanssa tekevä Kärkkäinen on huomannut, että raja laihduttamisen ja syömishäiriön välillä voi olla häilyvä. – Tunnistan yhä useammin ”terveen laihduttajan” ajatusmaailmoissa samoja vinksahtaneita piirteitä kuin syömishäiriötä sairastavan. Tämä on huolestuttava trendi, itsekin nuore- na syömishäiriön kanssa kamppaillut Kärkkäinen sanoo. Milloin sitten laihduttajan on syytä huolestua? – Esimerkiksi syyllisyyden tunne poiketessa omista ruokasäännöistään, vatsansa täyttäminen energiaa sisältämättömillä juomilla, ylenpalttinen makeutusaineiden käyttö, pelkkä kevyttuotteiden tai kasvisten syönti, yk- Pysyvä ratkaisu kainaloiden hikoiluun ilman kirurgiaa Pilates - Jooga - Venyttely mielipaikka.net Niina Finning 0505970416 Kysy lisää! Puh. 09 4319 0044 • [email protected] www.cityklinikka.fi sin sy ka su via hä sanoo Valla ja kui usiha tautu lu on on tä ei vie
© Copyright 2024