Liikakilojen karistamisen vaikea laji

8
Oulu-lehti
Hyvä olo
YLE
”Ruoka ei saa ha
Jatkuva nälkä taas johtaa repsahtamiseen, muistu
SUSANNA EKSYMÄ
Susanna Eksymä
Oulu
Liikakilojen
karistamisen vaikea laji
Ravitsemuksesta ja painonhallinnasta on mielenkiintoista puhua.
Palautteena tulee aina tulikivenkatkuista viestiä, että väärin meni. Tänään
teemana on liikakilojen karistamisen
vaikea laji. Katsotaan kuinka käy.
Otetaan esimerkki. 32-vuotias nainen, mitat 162
cm 96 kg, haluaa laihtua 78 kiloon kesään
mennessä. Miten, hän kysyy? Pakko sanoa, että tavoite
on turhan tiukka. Laihtua pitäisi toista kiloa viikossa. Jos tavoitteena on
pysyvä painonhallinta, niin paras pudotusvauhti on puolisen kiloa viikossa. Laihduttamisessahan säädetään
energian saanti kulutusta pienemmäksi. Reilu kilo viikossa pudottaisi
energiansaannin niin pieneksi, ettei
menoa hevin pitempään jaksa. Jos
aikaraja olisi vuoden loppuun mennessä, niin nälkää ei tarvitsisi kärsiä
ja matkan varrella oppisi paremmat
keinot tasapainoilla tulevaisuudessakin energian saannin ja kulutuksen välillä. Välttyisi rysäysdieettien
jojo-ilmiöltä.
pitää vähentää noin 500 kilokaloria
kulutusta pienemmäksi. Kun nautitaan aamiainen, lounas ja päivällinen ja välipala tai pari
siihen päälle, niin sokeritasot pysyvät tasaisimpina ja nälkä loitolla. Ei tule naposteltua
tai ahmittua sitten,
kun ruokapöytään
pääsee. Oman energiantarpeensa laskeminen onnistuu vaikka
www.sydan.fi sivustolla.
Kysy
Ristolta!
Entäpä mitä ruokaa laihduttajalle?
Ensin kannattaa tutkia, ehkä valokuvatakin viikon ajan sen, mitä syö ja juo. Näin selviää, mistä itse saa eniten energiaa. Onko rasvojen määrä liian suuri? Ruoka-annokset yleensäkin? Tietää, mistä muutos kannattaa aloittaa. Tai jos ei tiedä, voi mennä kuvien kanssa ravitsemusterapeutin pakeille.
Ravitsemussuosituksen mukaista
ruokapyramidia ja lautasmallia on
helppo kannattaa ruokavalion pohjaksi. Päivittäistä energiansaantia
Miten vältän repsahtamisen?
Kaikki repsahtavat. Repsahtamisen
syyt kannattaa tutkia ja nähdä se oppituntina oman itsensä tuntemisessa.
Entäs liikunta?
Se on laihdutustarinan toinen
puoli. Arkiliikunnalla on suuri merkitys kulutuksen lisäämisessä. Miten
on? Valitsetko parkkipaikan marketin oven edestä vai kauimmaisesta
ruudusta? Käytätkö hissiä vai portaita? Liikunnan täytyy puolestaan
olla mieluisaa, jotta se koukuttaisi.
2,5-4 tuntia viikossa on jo komeasti. Kävely on hyvä. Ja lihaskunnosta
pitää huolehtia. Lihakset kuluttavat
levossakin paljon energiaa, jos laihduttaja on antanut niille työtä.
Mutta hei, ei tämä ryppyotsaista
saa olla. Syömisen nautinnostakin
on pidettävä kiinni, kuten italialaiset konsanaan. ”Suu on näläkäsen
siunaus” ruukasi setävainaja sanoa.
Risto Laitila
Yleislääkäri
Seuraavan Hyvä olo -sivuston
terveysteemana on sydän. Voit
lähettää aiheeseen liittyviä
kysymyksiä sähköpostilla
toimitus@oululehti.fi
Syömishäiriöistä puhuttaessa
syntyy helposti mielikuva langanlaihasta teinitytöstä. Syömiseen liittyviä vakavia ongelmia
voi kuitenkin piillä myös aikuisen, ulospäin terveen ja hyvinvoivan näköisen kuoren alla, sanoo oululainen ravitsemusterapeutti Ulla Kärkkäinen.
Itä-Suomen yliopistosta ravitsemusterapeutiksi muutama
vuosi sitten valmistunut Kärkkäinen tekee asiakastyönsä ohessa
Helsingin yliopistoon väitöskirjaa syömis- ja painonhallintakäyttäytymisestä isosta väestöaineistosta. Väitöskirjansa materiaalin sekä asiakaskohtaamistensa perusteella Kärkkäinen väittää
tyypillisimmäksi syömiskäyttäytymiseen liittyväksi ongelmaksi
kunnollisen ruuan liian vähäisen
syömisen.
– Kun ateriavälejä venytettään
liian pitkiksi ja annoskokoja supistetaan liian pieneksi, jossain
vaiheessa elimistö pakottaa täyttämään vajeen. Energiaa saa nopeasti sokerista ja siksi elimistö
himoitsee nälkäisenä makeita
herkkuja, Kärkkäinen selittää.
Jatkuvasti nälässä itsensä pitäminen johtaa Kärkkäisen mukaan vääjäämättä repsahtamiseen, jota seuraa helposti häpeän, epäonnistumisen ja lannistumisen tuntemukset.
Näistä elementeistä muodostuu monelle tuttu painon kanssa jojoilu.
Ulla Kärkkäinen muistuttaa, että
painonhallinnassa maltti on valttia. Dieetit, jotka lupaavat pudottaa tietyn verran tietyssä ajassa
saa ravitsemusterapeutin niskakarvat nousemaan – samoin ruokavaliot, jossa lasketaan kaloreita, punnitaan ruokaa ja kellotetaan syömisiä.
– Punnitseminen, laskeminen
ja kellottaminen ei ole normaalia, Kärkkäinen sanoo ykskantaan.
Hän tähdentää, että syöminen
ja sen suunnittelu ei saa hallita
elämää. Syömisen kuuluu tukea,
Mielipaikka
Hyvän olon studio
Kempeleessä Ollilantie 1
Ulla Kärkkäinen muistuttaa, ettei ateriavälien venyttäminen liian pitkiksi ta
elimistö pakottaa täyttämään vajeen. Maltti on parasta valttia.
ei tuhota elämää.
Tiivistä yhteistyötä Syömishäiriöliitto Syli ry:n kanssa tekevä
Kärkkäinen on huomannut, että raja laihduttamisen ja syömishäiriön välillä voi olla häilyvä.
– Tunnistan yhä useammin
”terveen laihduttajan” ajatusmaailmoissa samoja vinksahtaneita piirteitä kuin syömishäiriötä sairastavan. Tämä on huolestuttava trendi, itsekin nuore-
na syömishäiriön kanssa kamppaillut Kärkkäinen sanoo.
Milloin sitten laihduttajan on
syytä huolestua?
– Esimerkiksi syyllisyyden tunne poiketessa omista ruokasäännöistään, vatsansa täyttäminen
energiaa sisältämättömillä juomilla, ylenpalttinen makeutusaineiden käyttö, pelkkä kevyttuotteiden tai kasvisten syönti, yk-
Pysyvä ratkaisu
kainaloiden hikoiluun
ilman kirurgiaa
Pilates - Jooga - Venyttely
mielipaikka.net
Niina Finning 0505970416
Kysy lisää! Puh. 09 4319 0044 • [email protected]
www.cityklinikka.fi
sin sy
ka su
via hä
sanoo
Valla
ja kui
usiha
tautu
lu on
on tä
ei vie