1. No category

2
Oulu-lehti
Mitä&missä?
Juttuvinkki? toimitus@oululehti.fi / 044 737 0210
www.oululehti.fi
Ikoni on ikkuna iäisyyteen
Pääsiäinen on ortodoksille vuoden kohokohta
ALEKSANTERI PIKKARAINEN
Aleksanteri Pikkarainen
Knuutilankangas
Silloin kun tunne ja hetki
on oikea, usein sunnuntaisin, Marja Sarkkinen tarttuu
pensseliin ja hiljentyy ikonin
äärelle. Jos on kiire, hätä tai
pahalla tuulella, ei kannata
ruveta ikonimaalaukseen.
Hän valmistaa luonnonmateriaalista valmistetun temperavärin. Esimerkiksi liettämällä tai kivestä hiertämällä saatu pigmenttijauhe lisätään kananmunankeltuaisesta ja valkoviinistä tai -viinietikasta sekoitettuun emulsioliuokseen.
Maalaus syntyy puiselle laudalle, jonka pinnalla
on pellava- tai puuvillakangas. Se on pohjustettu liitujauhon ja jänisliiman liuoksella. Ikonimaalauksessa pyritään käyttämään luonnonmateriaaleja.
Tällä hetkellä työn alla on
muun muassa Kristuksen ristiinnaulitsemista kuvaava teos.
– Ikoni vähän kuin itse kutsuu, että tulepa tänne maalaamaan, hän kuvailee.
Sarkkinen kiinnostui aiheesta jo pikkutyttönä. Pappansa
kodissa hän näki eräänä pääsiäisenä lehden, jossa oli juttu ortodoksien suurimmasta
juhlasta.
– Se viehätti jo silloin hirveästi. Kiinnostuin ikoneista
ja kaikesta mikä liittyy ortodoksiseen perinteeseen.
Ikoneja hän alkoi maalata
2002 päästyään Oulun kansalaisopiston kurssille kolmen
vuoden yrittämisen jälkeen.
– Olin erittäin onnellinen.
Ensimmäisestä kerrasta narahdin koukkuun.
Ikonimaalaus on Oulussa
niin suosittua, että kansalaisopiston ryhmiin on ollut vaikea päästä. Suosio jopa kasvaa edelleen.
Oulun seudun ikonimaalarien yhdistykseen kuuluu
80 jäsentä ympäri PohjoisSuomen. Tätä nykyä Sarkkinen opettaa Vuolle-opistossa
kolmea ryhmää, jossa on kussakin 13 jäsentä. Lisäksi hän
opettaa Oulaisissa.
Hän on syventänyt tietämystään muun muassa kesäkursseilla Heinävedellä Valamon opistossa ja kirjallisuutta lukemalla.
Opettamaan Sarkkinen päätyi, kun edeltäjä Heljä-Maria
Surcel luopui tehtävästä.
– Hän painosti jatkamaan,
jottei ikonimaalauksen opetus loppunut kansalaisopistosta.
Ikonimaalauksella on Oulussa vankat perinteet. Nykyinen arkkipiispa Leo tuki pe-
Marja Sarkkinen lähentyi ikonimaalauksen myötä ortodoksista uskoa. Myöhemmin hän liittyi seurakuntaan ja on perheensä ainoa ortodoksi.
Taustan väri symboloi luomatonta valoa.
Ikonimaalarilla
on vähän
taiteellisia
vapauksia.
Esimerkiksi
Kristuksen
vaatteiden väri
on määrätty.
Ikonimaalarilla on vähän taiteellisia vapauksia. Oma kädenjälki saa kuitenkin näkyä.
rinnettä toimiessaan Oulun
metropoliittana 1980-1996.
Yhdistys perustettiin hänen
aloitteestaan.
– Ikonimaalaus on monipuolinen, ehtymätön aarrearkku. Yksi elämä ei riitä sen
tutkimiseen, Sarkkinen sanoo.
Ortodoksinen perinne
määrittelee ikonimaalausta
tarkasti. Maalarin pitää tietää mitä tekee, eikä mitä sat-
tuu voi kutsua ikoniksi. Ikoni
on ortodoksinen pyhä kuva, ei
itsenäinen taideteos. Itse ikonia ortodoksit eivät palvo.
– Alkukuvaa rukoillaan,
ei materiaa. Ikonista voi sanoa, että se on ikkuna iäisyyteen. Ikoniin maallisena kuvattu henkilö tai tapahtuma
katsoo meitä näkymättömästä maailmasta.
Ikonien aiheita on paljon. Or-
todoksisen kirkkovuoden 12
suurelle juhlalle on omat ikoninsa, kuten pääsiäisen ajallekin.
Suosittuja aiheita ovat Neitsyt Mariaa ja Kristusta kuvaavat ikonit sekä ikonit, jotka
kuvaavat pyhiä ihmisiä.
– Ikonimaalarilla on vähän
taiteellisia vapauksia. Esimerkiksi Kristuksen vaatteiden väri on määrätty. Ihoa lähimpänä oleva vaate on pu-
nainen ja päällimmäinen sininen. Värit kuvaavat Kristuksen jumalallista ja inhimillistä luontoa.
Ikonit ovat täynnä symboliikkaa, mikä on aina kiehtonut Sarkkista. Sädekehän
pyöreä muoto kuvaa iäisyyttä.
Ikonilaudan nelikulmainen
muoto taas kuvastaa maallista maailmaa.
Taustaltaan ikonit ovat
usein kultaa.
Ikonimaalauksen aloitettuaan Sarkkinen alkoi lähentyä myös ortodoksista seurakuntaa. Raamattua, teologiaa
ja perinnettä piti tuntea, jotta ikonimaalaus oli mahdollista. Alusta asti uskontokunnan visuaalisuus kiehtoi häntä. Vuonna 2009 hän liittyi ortodoksisen kirkon jäseneksi.
Nyt hän on nelihenkisen perheen ainoa ortodoksi.
– Jumalanpalvelukset ovat
todella kauniita. Jollain tavalla koen kirkossa pyhän läsnäolon. Se oli voimakas kokemus ja edelleen sitä kaipaa.
Sitä hiljentymistä.
Kiireisen yrittäjän elämässä kirkko on paikka, jossa voi
rauhoittua.
– Vanhemmiten sitä alkaa
kääntyä sisäänpäin ja miettiä
omaa elämää ja elämän rajallisuutta, Sarkkinen sanoo.
Pääsiäinen oli perheessä
tärkeä juhla jo ennen kuin
hän liittyi kirkkoon. Nyt se on
saanut syvemmän merkityksen.
aleksanteri.pikkarainen@
oululehti.fi