Näki miten tärkeää on, että työskennellään yhdessä

”Näki miten tärkeää on, että työskennellään yhdessä niin että asiat kulkevat eteenpäin.”
TAMKin terveyslan opiskelijoiden yhteisharjoitus, osa 2
Pirjo-Riitta Leppänen, Leena Mattila-Oksanen ja Lasse Tervajärvi
Tiivistelmä
Terveysalan opiskelijoiden moniammatillisessa harjoituksessa maaliskuussa 2015 osastolla ja laboratoriossa toimivat bioanalytiikko- sekä fysioterapiaopiskelijat. Harjoituksessa tavoitteena oli, että kunkin
alan opiskelijat ohjaavat hoitajina toimivia opiskelijoita näytteiden otossa sekä potilaan siirtymisen ohjaamisessa, kuntoutuksessa ja ergonomiassa. Asioita ohjatessa myös potilaana olleet opiskelijat saivat
saman ohjauksen.
Laboratorio palveli osaston toimintaa monipuolisesti
Bioanalyytikkokoulutuksesta moniammatillisiin päiviin osallistui kumpanakin päivänä 14 kolmannen
vuoden opiskelijaa. Laboratoriotutkimustulokset ovat tärkeä hoitajan ja lääkärin työkalu, jolla potilaan
tilaa arvioidaan. Jotta laboratoriotutkimustulokset ovat tarkoituksenmukaisia, näytteenoton on oltava
oikea-aikaista, oikein suoritettua, analysoinnin laadukasta ja vastauksen tulee olla oikea-aikaisesti käytettävissä osastolla potilaan hoidon tukena.
Bioanalyytikko-opiskelijat vastasivat näytteenottotoiminnasta vuodeosastolla ja erilaisten laboratorioanalyysien tekemisestä bioanalytiikan opetuslaboratorioissa. Laboratoriolähetteet tulivat heille joko
puhelimitse tai paperilähetteinä, koska sähköinen pyyntöjärjestelmä ei toiminut. Bioanalyytikko-opiskelijoiden vastuualueella oli myös potilastutkimuksia, kuten EKG-rekisteröinti, ja ohjaaminen erilaisten osastolla otettavien näytteiden ottoon (esim. mikrobiologiset näytteet). Näytteenottotilanteissa bioanalyytikko-opiskelijat oli ohjattu kertomaan, mitä he tekevät ja miksi. Tällöin myös hoitotyön opiskelijoilla oli mahdollisuus oppia lisää laboratoriotutkimuksista, vierianalytiikasta ja näytteenottotoiminnasta. Opiskelijat huolehtivat myös saatujen analyysitulosten toimittamisesta vuodeosastolle. Potilaat
saivat suunniteltuun ”caseen” ja sen hoitoon sopivat vastaukset. Osasto sai vastaukset paperilla tai puhelimitse. Potilaina toimineille opiskelijoille oli luvattu heidän oikeat, omat vastauksensa, jotka toimitettiin palautekeskustelun yhteydessä.
Opiskelijat olivat itse tehneet työnjaon eri työpisteisiin. Simulaatioharjoitusten aamuna varmistettiin
hyvissä ajoin ennen yhteistä aloitusta, että kaikki tarvittava laitteisto ja välineistö oli toimintakunnossa.
Päivään osallistui myös neljä koulutuksen opettajaa, joilta saattoi tarvittaessa kysyä neuvoa. Opiskelijoita kuitenkin ohjattiin omatoimiseen ongelmanratkaisuun.
Päivän aikana oppimiskokemuksia tarjosivat opiskelijoille mm. vuorovaikutustilanteet sekä potilaiden
että muiden ammattiryhmien kanssa ja kiireellisyysjärjestyksen arviointi. Erittäin opettavaista oli oman
toiminnan suunnittelu ja organisointi. Tiimityötaidot ja toimintojen koordinointi oman työpisteen toimijoiden kanssa ja yhteistyö tilanteiden muuttuessa alun perin suunnitellusta koettiin kehittäväksi. Yhdessä oli sovittu, että tehdyistä tutkimuksista laskutetaan pyytäjää, joten opittaviin asioihin kuului
myös tutkimusten hinnoittelu.
Monia asia päivissä onnistui. Koska mukana oli näin pilottivaiheessa pitkällä opinnoissa olevat opiskelijat, he suoriutuivat näytteenotosta, näytteiden analysoinnista ja muista päivän aikana tulleista tehtävistä hyvin. Potilaiden ohjaaminenkin onnistui hyvin kuten myös vuorovaikutus muiden ammattiryhmien kanssa. Potilaat olivat heittäytyneet rooleihinsa, ja siksi vuorovaikutus heidän kanssaan oli luontevaa. Opiskelijoiden palautteissa nousi esiin, että toiminta koettiin yllättävänkin samanlaiseksi kuin
sairaalassa oikeasti on. Toiminta lähetteiden, vastaamisen ja potilastarrojen kanssa ns. tietoliikennekatkoksen aikana oli monille uusi kokemus.
Kehitettäviksi asioiksi osoittautui sähköisen pyyntöjärjestelmän toimintaan saaminen ja palautekeskustelun kehittäminen oppimista vielä enemmän tukevaksi. Lisäksi pitää pohtia, missä opintojen vaiheessa
opiskelijat kuhunkin työtehtävään osallistuvat, jotta osallistuminen tarjoaa mahdollisimman paljon oppimiskokemuksia.
Toisaalta opiskelijoilta edellytetään työskentelyssä itsenäistä otetta, joka mahdollistuu yleensä vasta
opintojen loppuvaiheessa. Simulaatio-oppiminen tarjoaa parhaimmillaan mahdollisuuden harjoitella
työelämässä vastaan tulevien kokonaisuuksien hallintaa, ei niinkään yksittäisiä taitoja.
Yhteistyön merkitys korostui fysioterapiaopiskelijoiden toiminnassa
Fysioterapeuttikoulutuksesta tähän moniammatillisena yhteistyönä toteutettuun harjoitteluun osallistuivat kolmannen vuoden opiskelijat. Ensimmäisenä päivänä mukana oli kymmenen ja toisena päivänä
kahdeksan opiskelijaa. Fysioterapeuttiopiskelijat työskentelivät harjoituksen aikana työpareina, koska
heitä oli lukumääräisesti runsaasti suhteessa hoitajiin ja potilaisiin. Fysioterapian opettaja oli mukana
harjoituksessa molempina päivinä.
3. vuoden fysioterapeuttiopiskelijoilla oli jo monipuolinen kuva erilaisten potilaiden fysioterapiasta.
Heillä oli ollut jo yhteensä neljä viiden viikon mittaista ammattitaitoa edistävää harjoittelujaksoa fysioterapian erilaisissa toimintaympäristöissä. Etukäteisoletus olikin, että fysioterapeuttiopiskelijat
osaavat hyvin ne tehtävät, joita heille oli suunniteltu fysioterapian näkökulmasta. Opiskelijoiden kokemus vahvisti tätä ennakkokäsitystä:
”Onnistuin oikeiden toimenpiteiden tekemisessä, testauksissa, haastattelussa. Onnistuin
terapian suunnittelussa, toteutuksessa ja kirjaamisessa. Onnistuin potilaan tarpeen arvioinnissa.”
Kaikkiaan onnistumisen kokemukset tässä harjoituksessa kohdistuivat vahvasti potilaan kanssa työskentelyyn. Myös potilaina olleet hoitotyön opiskelijat kertoivat onnistumisesta:
”Fysioterapeuttiopiskelijat ohjasivat hyvin ja johdonmukaisesti. Fysioterapeuttiopiskelijoilla oli varmat ja turvalliset otteet. Siirrot tuntuivat hyviltä ja näppäriltä. Fysioterapeuttiopiskelijat osasivat tarttua ongelmaan ja avustaa liikkumisessa. Fysioterapeuttiopiskelijat ottivat iho- ja katsekontaktin luottamuksen luomiseksi, myös potilaan kohtaaminen oli luontevaa. Fysioterapeuttiopiskelijat informoivat hyvin potilasta ja kyselivät
potilaan kantaa ja olivat tarkkailleet fyysistä kuntoa.”
Harjoituksen potilaista ei opiskelijoilla ollut etukäteen tarkkaa tietoa. He tiesivät, että kyseessä on vuodeosasto ja että siellä valtaosa potilaista on ikääntyviä. Tämä tilanne paljasti opiskelijoille kehitettäviä
kohteita omassa toiminnassa, esim. omatoimisuutta ja vastuun ottamista, tarkempaa tutustumista potilaiden tilanteeseen ja enemmän vuorovaikutusta muun hoitohenkilökunnan kanssa. Useampi opiskelija oli maininnut oppineensa moniammatillista yhteistyötä. Harjoituksen aikana fysioterapeuttiopiskelijat tutustuivat röntgenhoitajaopiskelijoiden tehtäviin kuljettamalla potilaita vuodeosastolta kuvauksiin
sekä avustamalla kuvaustilanteissa. Toisena harjoituspäivänä ohjattiin yksi fysioterapeuttiopiskelija
havainnoimaan bioanalytiikan opiskelijoiden työasentoja näytteenoton aikana ja keskustelemaan ha-
vainnoistaan heidän kanssaan. Yhdessä voitiin todeta, että bioanalytiikkojen työ on haastavaa ergonomian näkökulmasta. Fysioterapeutin työstä oli ollut ennakkokäsityksiä ainakin potilailla, ja opiskelijat kokivat tärkeänä laajentaa sekä avartaa käsitystä fysioterapeutin työn sisällöstä.
Nämä kaksi päivää antoivat opiskelijoille paljon mietittävää. Miten kohtaat asiakkaan, minkälaista on
olla useampi tunti yksin eristyshuoneessa, miten potilasta lähestytään, miten potilaalle puhutaan jne.
Ohjatussa harjoittelussa on aina mukana hoitaja, joka on lopulta vastuussa potilaan hoidosta. Nyt opiskelijat saivat itse ottaa vastuun kokonaisvaltaisesta potilaan hoidosta.
Lopuksi
Päivien merkityksen opiskelijoiden oppimiseen tulevan työn kannalta voisi kiteyttää kahteen palautteeseen, joissa korostuu tiimissä työskentelyn merkitys.
”Päivä opetti eri terveydenhuollon henkilöiden yhteistyön tärkeyttä, sitä
tarvitsee tulevaisuudessa työelämässä.”
”Voin tulevaisuudessakin miettiä, miten kykenen omien tehtävien
ohella helpottamaan
hoitajien roolia tarvittaessa. Olen jo ollut vuodeosastolla ja saattohoitokodissa, joten
osastotyöskentelystä minulla oli siltä osin jo kokemusta.”
Oppimista tapahtui myös asiakkaiden kohtaamiseen liittyvissä asioissa ja potilaan ohjaamisessa. Lisäksi oman työn organisointi huomioiden muut toimijat oli yksi oppimiskohteista. Päivien aikana syntyi monenlaisia ideoita simulaatioiden kehittämiseen. Kokemusten perusteella kehittelemme syksylle
vastaavanlaisia harjoituksia yhteistyössä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Näiden harjoitteiden
avulla suunnittelemme tulevan taitokeskuksen toimintamalleja. Taitokeskuksen toiminnan pitäisi alkaa elokuussa 2016, jolloin osa simulaatioharjoituksista toteutetaan yhdessä PSHP:n ja lääketieteen
yksikön kanssa.
Kirjoittajat:
Pirjo-Riitta Leppänen toimii lehtorina fysioterapiakoulutuksessa TAMKissa
Leena Mattila-Oksanen toimii lehtorina bioanalyytikkokoulutuksessa TAMKissa
Lasse Tervajärvi toimii lehtorina sairaanhoitajakoulutuksessa TAMKissa