1. No category

Mokut naapurissa
TEKSTI Sanna-Leena Korpela KUVAT haastateltavien hääalbumit
Rakkaus ei valitse kumppania kansalaisuuden mukaan.
Monikulttuurisissa parisuhteissa sydän sykkii ja
luottamus yhteiseen tulevaisuuteen on luja, vaikka
kaksikolla ei aina ole edes yhteistä kieltä. Tapasimme
neljä eri puolilla Suomea asuvaa ”mokuparia”.
Keitä olette ja mikä on tarinanne?
Johanna: Olen 22-vuotias matkailupal­
velujen tuottaja. Mieheni Krzysztof
on 29-vuotias ja kotoisin Puolasta. Hän
saapui Suomeen vuonna 2011 ja työskentelee tällä hetkellä maalarina Olkiluodon ydinvoimalaitoksessa.
Tapasimme vuonna 2011 sattumalta
kaverini luona kotibileissä. Krzysztof
asui hänen naapurissaan. Meillä oli
pientä kipinää melkein alkumetreiltä,
mutta vakavaksi suhde muuttui vasta
kuukausien jälkeen.
Vuosi 2013 oli muuton ja juhlan­
aikaa, kun muutimme yhteen ja
menimme kihloihin. Seuraavana
vuonna vietimme Suomessa kesähäät.
Häät pidettiin kirkossa, sillä kuulumme
kirkkokuntiin, minä luterilaiseen ja
Krzysztof roomlaiskatolilaiseen. Hääjuhlat vietettiin suomalaiseen tapaan.
Ne kestivät aamuyöhön asti, ja tarjolla
oli paljon itse tehtyjä ruokia, juotavaa
ja ohjelmaa. Juhlissa oli myös sukulaisia Puolasta sekä muita ulkomaalaisia
ja suomalaisia vieraita.
Rosa: Olen 25-vuotias ompelija ja naimisissa intialaisen 32-vuotiaan Manin
kanssa. Man työskentelee Suomessa
it-alalla, ja minä olen tällä hetkellä
kotiäitinä.
Tapasimme toisemme sattumalta
Bollywood-teemajuhlissa vuonna 2009.
Aloimme jutella ja parin viikon kuluttua lähdimme yhdessä Intiaan, missä
Man siihen aikaan työskenteli. Kun
palasin Suomeen, jäin haikeana odottamaan Manin mahdollista paluuta.
Niin hän tekikin ja aloimme seurustella. Seuraavana vuonna päätimme
mennä naimisiin. Osin siihen vaikutti
Manin isän ankara painostus.
Menimme naimisiin maistraatissa,­
jonka jälkeen juhlimme ystäviemme
kanssa intialaisessa ravintolassa.
22
LUUKKUBLUES
Muutaman kuukauden kuluttua suuntasimme Intiaan ja vietimme perinteiset intialaiset häät. Olisimme voineet jäädä Intiaan asumaan, mutta
päätimme palata Suomeen raskauteni
vuoksi. Minun mielestäni Suomessa
synnyttäminen oli ehdoton juttu,
vaikka suku Intiassa olisikin toivonut
minun synnyttävän Intiassa. Vuosien
aikana olemme saaneet kaksi lasta.
Nia on kolme ja puolivuotias ja Arman
puolitoista. Heidän ansiostaan elämämme on vilkasta arkea ja juhlaa.
Miia: Olen 32-vuotias it-alan työntekijä. Sarwar on syntynyt Bangladeshissa. Hän on 28-vuotias. Hän työskentelee it -alan yrityksessä ohjelmoijana. Olen parhaillaan 8-kuukautisen
poikani kanssa äitiyslomalla.
Tapasimme vuonna 2009 HaagaHeliassa, missä opiskelimme samalla
englanninkielisellä Business Information Technology -linjalla. Päädyimme
samaan ryhmään ja teimme paljon
yhteisiä ryhmätöitä. Olimme olleet lähes
kolme vuotta vain kavereita, ennen kuin
aloimme seurustella. Uskontoomme liittyvät erot varjostivat yhdessäolomme
alkua ja mietimme, voisiko suhteemme
toimia. Meillä oli kuitenkin jotain
yhteistä: tietokoneet.
Menimme naimisiin Bangladeshissa
viime vuoden keväällä, jolloin vierailin­
maassa ensimmäistä kertaa. Häät olivat sikäläisiksi juhliksi hyvin pienet,
vain 60 henkilöä. Sarwarin vanhemmat­
olisivat halunneet isommat juhlat,
mutta aikataulusyistä se ei onnistunut.­
Juhlat olivat bangladeshilaisittain
perinteiset islamilaiset häät, jossa
imaamin siunaaminen aloitti juhlinnan.­
Rituaalin myötä minusta tuli myös
muslimi. Sen jälkeen otettiin valokuvat
ja syötiin. Kuvaaminen oli mielestäni
hyvin rankkaa, koska minun täytyi olla
Rosa & Man
Johanna & Krzysztof:
mannekiinina pitkän aikaa, enkä voinut
keskustella kenenkään kanssa. Ruoka
oli hyvin lihapainotteista. Koska olen
kasvissyöjä, valikoima jäi osaltani aika
pieneksi. Minua harmitti myös se, ettei
häissä tarjottu hääkakkua, kuten olin
olettanut, mutta kävimme myöhemmin
ostamassa itsellemme hääkakun.
Esikoislapsemme Samay syntyi viime
vuonna, ja hän on ollut perheemme silmäteränä siitä lähtien.
ja opiskelemme. Perheeseemme kuuluu
myös kaksi kissaa.
Mitä kieliä perheessänne
puhutaan?
Johanna & Krzsztof: Olemme aina
puhuneet keskenämme englantia.
Krzysztof on käynyt kaksi vuotta sitten suomen kurssilla ja oppi kieltä,
mutta emme ole harjoitelleet sen
enempää. Ymmärrän puolaa jonkin
verran, mutta en vielä osaa sitä kunnolla puhua.
Miia & Sarwar
Rosa & Man: Puhumme kotona kolmea­
eri kieltä. Puhumme keskenämme vain
englantia, sillä Man ei ole vielä päässyt­
täysin jyvälle suomen kielessä. Minä
ymmärrän hindiä ja osaan puhuakin­
sitä. Lapset puhuvat isälle hindiä ja
minulle suomea, mutta he oppivat myös
englantia. Monen kielen oppimisesta on
varmasti lapsille hyötyä tulevaisuudessa.
Miia & Sarwar: Sarwar puhuu pojallemme bengalia, ja minä puhun suomea. On hyvä, että lapsi oppii molempien vanhempien kielet, mikä helpompaa sitten kanssakäymistä sukulaisten
kanssa. Puhumme keskenämme toistaiseksi englantia.
Sanna_Leena & Bijay
Sanna-Leena: Olen 24-vuotias pkyrittäjyyden opiskelija. Mieheni Bijay
on 29-vuotias ja kotoisin Nepalista.
Hän työskentelee tällä hetkellä varastotyöntekijänä. Hän tuli Suomeen opiskelemaan tradenomiksi vuonna 2008.
Seuraavana vuonna tapasimme yhteisen tuttavamme kautta Messengerissä. Juttelimme pari kuukautta, sitten lähdin tapaamaan häntä. Siitä se
lähti. Kun olimme seurustelleet noin
puoli vuotta, muutimme yhteen hänen
opiskelupaikkakunnalleen Raumalle.
Sen jälkeen olemme muuttaneet parikin kertaa.
Menimme kihloihin vuonna 2010 ja
seuraavana vuonna naimisiin maistraatissa. Ne olivat salahäät, vain perheeni
oli läsnä. Kesällä 2013 pidimme kunnon
100 hengen hääjuhlat pienin nepalilaisin vivahtein, jolloin paljastimme häävieraille olleemme naimisissa jo puolitoista vuotta. Nepalissa häitämme vietetään joskus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä asumme Helsingissä, teemme töitä
Kirkkokuntien hienoiset eroavaisuudet­
eivät näy kodissamme, mutta Puolassa­
uskonnollisuus näkyy vahvemmin kuin
täällä. Puolalaiset käyvät esimerkiksi
sunnuntaikirkossa huomattavasti
enemmän kuin Suomessa.
Rosa & Man: Intialainen kulttuuri
näkyy lähinnä sisustuksessa sekä keittiössä. Syömme monenlaista ruokaa.
Olen ollut kasvissyöjä varhaisteiniiästä asti. Myös Man on nykyään kasvissyöjä, ja perheessämme kokataankin monenlaisia kasvisruokia. Vietämme sekä intialaisia että suomalaisia juhlapyhiä, mutta emme noudata kotonamme uskontorituaaleja.
Käytin ennen paljon intialaisia vaatteita, mutten lasten synnyttyä vaihdoin suomalaisvaatteisiin, osin mukavuussyistä, jotta lasten kanssa olisi
mahdollisimman helppo olla. Kesäisin
haluan pukeutua kevyemmin ja värikkäämmin, ja silloin käytän intialaisia
vaatteita.
Miten kulttuurit näkyvät teillä?
Miia & Sarwar: Olemme päätyneet
kompromissiin eli molemmat kulttuurit näkyvät arjessamme. Sarwar käyttää
ajoittain perinteisiä bangladeshilaisia
vaatteita, kuten Lungia, sekä harjoittaa uskontoaan. Hän myös tekee bangladeshilaista ruokaa, joka on usein lihapitoista. Hän käyttää syödessään lähes
aina käsiään, kuten monissa aasialaisissa maissa on tapana. Vietämme suomalaisittain joulua, juhannusta ja vappua, mutta myös bangladeshilaisia juhlapyhiä. Pukeuduin aiemmin bangladeshilaisiin asuihin muun muassa tanssia harrastaessani, mutta tultuani raskaaksi en ole niitä käyttänyt. Sarwar
käy töissä, ja minä toimin taloudenhoitajana. Kotityöt jaamme lähes tasan, ja
Sarwar auttaa usein.
Johanna & Krzysztof: Puolassa naisten ja miesten roolit ovat selvästi erilai­
sia, ja se osittain näkyy myös meidän­
arjessamme. Puolalaiset ovat paljon­
rennompia, ja mieheni elää paljon­
enemmän­päivä kerrallaan -ajatuksella
eikä huolehdi turhista. Puolalaiset ovat
myös kovia puhumaan, mikä voi suomalaisesta tuntua kummalta, mutta siihen
tottuu helposti. Mieheni on perhekeskeinen ja viihtyy kotona minun ja Maya
-koiramme kanssa. Puolalaiset juhlivat­
myös paljon, ja se näkyy viikonloppuisin­
ja joskus muulloinkin. Alkoholin käyttö
on Puolassa yleisempää, ja sitä käytetään eri tavalla kuin Suomessa, esimerkiksi aamulla voimahörppynä.
Sanna-Leena & Bijay: Kulttuurierot
ovat rikkaus, mutta meillä on pyritty
yhdistämään kulttuurien hyvät puolet toisiinsa. Mausteet ja suitsukkeet
tuoksuvat kodissamme, mutta sauna
ja muut suomalaiset tavat rytmittävät
päiviämme. Teemme molemmat kotitöitä ja kokkaamme. Ruokavaliomme
on kasvispainotteinen, mutta syömme
myös kala- ja kanaruokia. Itämaisia
mausteita ei ruoista puutu. Olemme
sisustaneet kotimme nepalilaisilla
esineillä, mutta Bijay suosii skandinaavisen pelkistettyä tyyliä. Rakastan nepalilaisia koruja ja vaatteita,
→
ja usein viikonloppuisin koristaudun
Sanna-Leena & Bijay: Yhteisenä kielenä käytämme suomea, jota olemme
puhuneet alusta asti, sillä mieheni on
opiskellut suomen kieltä sekä itsenäisesti että koulun kursseilla jo ennen
kuin tapasimme. Ymmärrän nepalia
suhteellisen hyvin, mutta puhuminen
tuottaa vielä vaikeuksia. Kun saamme
lapsia, aiomme puhua heille molempia
kieliä, jotta he pärjäisivät myös Nepalin-vierailuilla.
LUUKKUBLUES
23
nepalilaisittain. Vietämme uskonnollisia juhlapäiviä, kuten joulua ja hindujen vastaavia juhlia, vaikka emme varsinaisesti ole uskonnollisia ihmisiä.
Mikä on parasta puolison
kulttuurissa?
Johanna: Pidän siitä, että puolalaiset ovat paljon rennompia ja huolettomampia kuin suomalaiset. He eivät kiirehdi vaan nauttivat elämästään. Perheen hyvinvointi ja sukulaiset ovat
hyvin tärkeitä puolalaisille. Ihailen,
miten vieraanvaraisia puolalaiset ovat.
He esimerkiksi tarjoavat heti apuaan
eksyneelle turistille. Puolalaiset tutustuvat innokkaasti uusiin ihmisiin ja
asioihin, mikä voi tuppisuu-suomalaista jopa hieman pelottaa.
MAKUTERVEISET MAAILMALTA
Krzysztof: Parasta on suomalaisten
rauhallisuus, täällä ihmiset ovat paljon tyynempiä eivätkä turhia puhele ja
räyhää. Suomalaiset ovat avuliaita, jos
vain uskaltaa pyytää. He ovat ystävällisiä, vaikka voivatkin vaikuttaa joskus
töykeiltä. Monikulttuurisuus on yleistynyt, mitä pidän myönteisenä asiana. Myös hyvä ja ilmainen koulutus on
tärkeää. Haluan kehua myös Suomen
luontoa, siistiä ympäristöä sekä erityisesti kauniita saaristoja.
Rosa: Intialaisessa kulttuurissa parasta
on ehdottomasti yhteisöllisyys. Kaikki
on hyvin perhekeskeistä ja naapurit
tunnetaan todella hyvin. Perhe sisältää
myös tädit, enot ja serkut. Pidän myös
intialaisesta ruoasta, se on niin hyvää
ja rikasta.
Man: Suomalaiset ovat itsenäisiä, toisin kuin intialaiset. Kaikilla on oma
tahto, ja kaikki saavat tehdä sitä, mikä
itsestä tuntuu tässä elämässä parhaalta. Ihmisellä on oikeus valita, eikä
tarvitse noudattaa perheen säädöksiä.
Suomessa myös kunnioitetaan kaikkia
ihmisiä riippumatta siitä, mitä työtä
tekevät. Omien lasteni myötä olen huomannut, kuinka hyvin lapsista huolehditaan Suomessa. Täällä myös tiedetään, mikä tekee lapset onnellisiksi.
Suomalaiset ovat todella luotettavaa
kansaa. Olen kadottanut monet kerrat omaisuuttani, ja aina olen saanut
ne takaisin. Parasta Suomessa on hyvä
koulutus ja ympäristön siisteys.
Miia: Bangladeshissa yhteisöllisyys on
vahva. Suku on lähellä ja aina auttamassa. Suomessa apua täytyy pyytää
erikseen. Bangladeshilaiset eivät ajattele, että on erikseen ”minun rahani ja
sinun rahasi”, vaan esimerkiksi ravintolassa yksi voi tarjota muiden ruoat. Suomessa se on harvinaista, mikä voi tietenkin johtua maamme hintatasosta.
Mutta uskon, että myös suomalainen kulttuuri vaikuttaa asenteisiimme.
Suomalaiset pitävät rahat omissa
taskuissaan ja pitävät niistä visusti
huolta. Bangladeshilaiset ovat hyvin
vieraanvaraisia ja ystävällisiä, mikä oli
minulle hyvin positiivinen yllätys.
Sarwar: Suomessa on kolme tärkeää
asiaa, joita kaipasin ulkomailla käydessäni: puhdas vesi, laaja mehuvali­
koima, ja hyvät internet-yhteydet.­
Arvostan sitä, kuinka suomalaiset
tekevät juuri niin kuin sanovat. Jos
he lupaavat tulla viideltä paikalle, he
myös tulevat, toisin kuin bangladeshilaiset. Suomalaiset eivät ole kovin kilpailuhenkisiä, ennemmin he tekevät
asiat omalla tavallaan. Suomalaiset
eivät kovin nopeasti tuomitse muita.
He eivät myöskään valehtele, vaan
sanovat miten asiat ovat.
Sanna-Leena: Parasta Nepalin kulttuurissa on sen värikkyys, kaikki ihanat festivaalit ja vaatteet ja asusteet.
Ihmiset ovat läheisempiä ja iloisempia­
kuin suomalaiset. He myös viettävät­
paljon enemmän aikaa sukulaisten
kanssa. Kukaan ei jää nepalilaisessa
kulttuurissa yksin.
Bijay: Suomen poliittinen kulttuuri
on hyvin organisoitua, eikä täällä ole
samanlaista korruptiota kuin Nepalissa. Naisten ja miesten välinen tasaarvo on erilainen, sillä naiset tekevät Nepalissa kaikki kotityöt. Eroa on
myös viikonlopun vietossa. Nepalissa
vain lauantai on vapaapäivä, ja senkin opiskelijat käyttävät opiskeluun.
Bangladeshilainen kalakastike
Intialainen kasviskorma
Keittoaika on alle tunnin.
Annos 6 hengelle
Ilish dobhaja valmistetaan Bangladeshin kansalliskalasta hilsasta.
6 palaa hilsafileitä (hilsaa saa esimerkiksi Helsingin Hakaniemen
etnisistä ruokakaupoista)
1 keskikokoinen sipuli silputtuna
2 rkl sipulitahnaa (tahnaa saa esimerkiksi Helsingin Hakaniemen
etnisistä ruokakaupoista)
1 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumaa
2 kokonaista vihreää chiliä
1 laakerinlehti
1/2 tl kuminaa jauhettuna
1 rkl korianterin lehtiä silppuna (ei pakollinen)
rypsiöljyä paistamiseen
suolaa
• Siisti kalat. Sivele kurkumaa ja suolaa kalapalojen päälle.
• Lämmitä öljy pannulla ja paista kaloja kevyesti molemmin puolin.
• Poista kalapalat pannulta. Lisää tarvittaessa öljyä ja paista seuraavaksi sipulisilppu ja laakerinlehti. Paista kunnes sipulit pehmenevät.
• Lisää chilijauhe, sipulitahna, 1 rkl vettä ja suolaa. Paista hetki.
• Lisää kupillinen vettä ja anna kiehahtaa. Lisää kalapalat.
• Keitä kannen alla noin 5 minuuttia. Käännä kalapalat ja lisää korianteri, vihreät chilit ja kumina.
• Keitä kannen alla vielä 2 minuuttia, ja laita sitten lämpö pois.
• Tarjoile basmatiriisin kanssa
3 tl curryjauhetta
2 tl kuminaa
2 tl korianteria
1 tl kurkumaa
2 tl garam masala -mausteseosta
½ tl chilijauhetta
suolaa
3 rkl öljyä
2 pientä sipulia silputtuna
2 cm pala inkivääriä raastettuna
4–6 valkosipulinkynttä raastettuna (1–2 vihreää chiliä)
reilu ½ dl jauhettua cashewpähkinää
noin 70 g tomaattisosetta
noin 3 x 250g:n pussia pakastevihanneksia tai saman verran
tuoreita kasviksia (porkkanaa, herneitä, papuja, munakoisoa)
3,5 dl kermaa (kuohukermaa tai kookosmaidon paksua kovettunutta osaa tai kookoskermaa)
tuoretta korianteria
• Kuullota sipuli, inkivääri sekä valkosipuli pannulla.
• Lisää mausteet ja tomaattisose sekä noin 1,5 dl vettä.
• Paista hetki, lisää jauhetut cashewpähkinät sekä kasvikset.
Paista kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja kastikkeen peitossa.
• Lisää lopuksi hieman vettä, mikäli se on päässyt haihtumaan,
sekä kerma. Anna paistua paksuksi, täyteläiseksi kastikkeeksi ja
lisää viimeisenä tuore korianteri.
RESEPTIT ON KOONNUT SANNA-LEENA KORPELA
24
LUUKKUBLUES
Mitkä ovat tulevaisuuden
suunnitelmanne?
FAKTA
Johanna & Krzysztof: Haaveilemme
lapsesta. Aiomme hankkia myös oman
asunnon. Jos saisimme lottovoiton,
ostaisimme toisen asunnon Puolasta.
Emme toistaiseksi suunnittele muuttoa Puolaan, koska siellä niin harva
puhuu englantia, eikä palkkatasokaan
ole samanlainen kuin Suomessa.
Rosa & Man: Tulevaisuuden miettiminen ei ole tällä hetkellä ajankohtaista,
sillä keskitymme tähän hetkeen enemmän, sillä lapset ovat vielä pieniä. Kun
he kasvavat, voimme toteuttaa haaveitamme. Ainakin haluaisimme matkustaa moniin kiinnostaviin paikkoihin.
Miia & Sarwar: Olemme hyvin tyytyväisiä elämäämme, koska meillä on
lapsi, työpaikat ja katto pään päällä.
Haluaisimme ostaa asunnon Suomesta.
Bangladeshissa rakennetaan parhaillaan suvun taloa, jonka on määrä olla
niin iso, että koko perheemme pystyy
viettämään siellä pidempiäkin aikoja.
Haaveilemme myös toisesta lapsesta.
Sanna-Leena & Bijay: Tulevaisuudessa aiomme matkustella enemmän,
sillä olemme molemmat innokkaita
Suomessa asui vuoden 2013 lopussa­
68 946 kaksikulttuurista paria ja
perhettä. Näistä joka viides asuu
Helsingissä. Monikulttuurisuus lisääntyy myös muualla maassa. Suomalaisten naisten ulkomaisista puolisoista suurin osa on kotoisin Ruotsista, Venäjältä, Saksasta, Iso-Britanniasta, ja Turkista. Suomalaiset miehet ovat löytäneet puolisonsa useimmiten Ruotsista, Venäjältä,
Thaimaasta, Virosta tai Kiinasta.
lause, jonka mukaan asioita kannattaa
kokeilla, jotta maailma avartuisi. Ihmisen täytyy olla avoin erilaisille kulttuureille, jotta pystyy erilaiseen suhteeseen. Uskon, että ihmiset ovat sitä
avoimempia, mitä enemmän he ovat
olleet tekemisissä erilaisten ihmisten
kanssa.
Miten puolustaisit
monikulttuurista suhdetta?
Miia: Rakkaus ei katso kulttuuria, millaiseen ihmiseen tahansa voi rakastua.
Elämä on jännittävämpää ja eksoottisempaa, kun kumppani on toisesta
maasta. Tietenkin väärinkäsityksiä
syntyy, mutta ajan kanssa oppii toisesta ja toisen kulttuurista yhä enemmän. Ulkomaalaiset miehet ovat kohteliaampia kuin suomalaiset, ja nämä
näkevät naiset eri lailla kuin kantaveikot. Ulkomaalaiset miehet arvostavat äitejään eri tavalla kuin suomalaiset, sillä muualla mammanpoika-ajattelu ei ole niin negatiivinen asia kuin
meillä. Se, miten kohtelet omaa äitiäsi,
kertoo, miten kohtelet vaimoasi. Tietenkin kyse on yleistyksistä, eivätkä ne
päde kaikkiin miehiin.
Johanna: Suomalaiset miehet ovat
liian yksinkertaisia, kärjistetysti
sanottuna he vain makaavat viikonloput sohvalla kaljaa juoden. Ulkomaalaisessa minua houkutti myös suurempi elämänilo, halu tehdä ja nähdä
maailmaa. He ovat ystävällisempiä ja
avuliaampia kuin perussuomalaiset.
Rosa: Ensimmäisenä mieleeni tuli
Sanna-Leena: Kaikille, jotka epäilevät­
monikulttuurisen liiton kestävyyttä
ja onnea, voi sanoa, että ihmiset ovat
erilaisia. Myös suomalaiset pariskunnat ovat erilaisia, ja he voivat kohdata­
monenlaisia ongelmia. Kun tekee kom­
promisseja ja ottaa toisen kulttuurin
huomioon, parisuhdekin toimii.
reissaajia. Pyrkimyksenämme on kiertää maailmaa ja asua jonkin aikaa
ulkomailla. Jos saamme lapsia, kasvatamme heidät Suomessa. Täältä
aiomme myös hankkia oman talon.
Puolalainen hapankaalipata
Tomaattiachar
Nepalilaiset kanamomot
eli Bigos
eli tomaattipikkelssi
Noin 30 kpl momoja
Bigos on puolalainen kansallisruoka, jonka maku
paranee, mitä pidempään sen antaa hautua.
300 g possulihakuutiota
1 rkl voita
300 g krakovanmakkaraa
400 g hapankaalia tai tavallista kaalia
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1 paprika
1 tl mustapippuria
1/2 rkl meiramia
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
3 dl lihalientä
1 prk smetanaa
• Ruskista lihakuutiot ja paloitellut makkarat
kattilassa.
• Leikkaa hapankaali pieniksi paloiksi ja lisää ne
kattilaan.
• Lisää joukkoon sipulit ja valkosipulit sekä muut
kasvikset. Sekoita kunnolla ja lisää mausteet.
• Lisää lopuksi joukkoon lihaliemi ja smetana.
• Anna hautua kannen alla parin tunnin ajan.
2 isoa tomaattia
2 rkl seesamin siemeniä
6 kuivattua chiliä
2 valkosipulinkynttä
3 korianterin lehteä
suolaa maun mukaan
• Paista seesaminsiemeniä
pannulla minuutin ajan.
• Pilko tomaatit, chili ja
valkosipulit pieniksi
paloiksi.
• Kiehauta tomaatteja
pannulla kunnes pehmenevät hiukan.
• Lisää kaikki ainekset
tehosekoittimeen ja anna
sekoittua, kunnes ainekset ovat täysin murskana.
250 g broilerin fileesuikaleita
1 keskikokoinen kulhollinen vehnäjauhoja
2 isoa sipulia pieniksi paloiteltuna
1 valkosipulinkynsi hyvin pieniksi paloiteltuna
korianterin lehtiä silputtuna
suolaa maun mukaan
1 rkl öljyä
• Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää lämmintä vettä ja sekoita taikinaksi. Anna kohota.
• Paista broilerin fileesuikaleita hetken aikaa
öljyssä, puolikypsäksi (liha jatkaa kypsymistään
momon sisällä).
• Lisää toiseen kulhoon esipaistetut broilerisuikaleet, sipulit, korianterit ja suolaa. Sekoita ne.
Lisää joukkoon öljyä.
• Tee taikinasta ensin palleroita ja kauli niistä
pieniä lättysiä.
• Laita lättysen keskelle teelusikallinen kanaseosta ja sulje lättynen reunoistaan tiukasti
kiinni. Sitä kutsutaan momoksi.
• Laita momot öljyttyyn höyrykattilaan.
• Höyrytä momoja kattilassa noin 15–20 minuuttia.
• Tarjoile tomaattiachar-seoksen kanssa.
LUUKKUBLUES
25
LÄHDE: Kahden kulttuurin parit ja perheet Suomessa – tilastokatsaus 2013
www.duoduo.fi/uploads/1/6/8/8/16885322/kahden_kulttuurin_parit_ja_perheet_suomessa_-_tilastokatsaus_2013.pdf
Suomessa on kunnon viikonloppu, jolloin nautitaan läheisten seurasta ja
rentoudutaan.