Kavion anatomia ja biomekaniikka
haltuun, enempää ihmekykyjä ei tarvita
”Kavion anatomiasta, kaviomekanismin toiminnasta sekä jalan biomekaniikasta löytyvät vastaukset kaikkiin
kengitystä koskeviin kysymyksiin.”
N
äin totesi eläinlääkäri ja seppä Stephen O’Grady heti alkuun. Ja jatkoi,
että kengitys on hänen mielestään
eläinlääketieteen ainoa osa-alue, jossa
tarvitaan kahden ammatin osaamista.
O’Grady tähdensi, että ontuvan hevosen
hoidossa kengitysseppä on eläinlääkärin
paras – ja hyödyllisin - kaveri.
Kavio on mekaaninen ihme, koska se
on biologinen kokonaisuus, joka toimii fysiikan lakien mukaan. O’Grady näytti kuvia
eläinlääkäri Andy Parksin luomasta tietokoneanimaatiosta Glass Horse (lasihevonen). Siinä pääsee tutustumaan hevosen
anatomiaan kolmiulotteisena. Kavio sisältää luut ja niitä peittävät pehmytkudokset
sekä kaviokapselin, joka koostuu kolmesta
lamellikerroksesta. Niiden joustavuuden
ansiosta kaviokapseli on erittäin kestävä
rakenne ja verrattavissa vaikka lasikuituun.
Silloin kun kavio on terve.
10
Hevosenomistaja 5/2014
Pitkä varvas tai pukinkavio heikentää lamellien uudistumista. Kannalta leveä säde
auttaa kantojen levittämisessä, mutta kapea säde heikentää kantojen liikettä. Hyvän säteen leveys on 60 – 70% sen pituudesta. Huonot ja kapeat kannat tuhoavat
kavion verenkierron.
Kaviossa on viisi eri osaa iskunvaimennukseen ja verenkiertoon. Suonitus on
heikoin kavion kärjellä, mikä on yksi syy kaviokuumeeseen. Kavioluun takareunalta
alkavat kaviorustot ovat tärkeitä kaviokapselin laajenemisessa, koska ne tasaavat painetta kavion sisällä ja vaimentavat iskuja.
Kavion takaosassa sijaitsee kaviopatja, joka
koostuu elastisista säikeistä ja rasvasoluista. Kaviopatja on merkittävässä roolissa
iskunvaimennuksessa, eikä sitä ole tarkoitettu kantamaan hevosen painoa. Painon
pitää jakautua kannoille, jotka muodostuvat säteen reunaa myöten sisäänpäin kään-
tyneistä kavioseinämistä. Tämä rakenne
vahvistaa kantaosaa ja mahdollistaa kavion
sivuttaisen liikkeen.
Kavion pohjassa on kovera antura, jonka muoto myötäilee kavioluun pohjaa. Koveruus osoittaa, ettei antura sovellu painon kantamiseen, vaan se suojaa luustoa
altapäin ja toimii iskunvaimennuksessa.
O’Grady korosti, ettei antura voi koskaan
olla liian paksu!
Säde sisältää kosteutta enemmän kuin
mikään muu kavion osa. Se on elastista
sarveista, joka toimii yhdessä kaviopatjan
kanssa kavion levitessä, ja auttaa iskunvaimennuksessa sekä tukeutumisessa.
Kun kavio kengitetään, paino kohdistuu
kengän kautta kavion seinämiin. Ilman
kenkiä paino jakautuu tasaisemmin koko
kavion keskiosalle. Kavion rakenteet siis
suojaavat jalan luustoa, kantavat hevosen
painon ja vaimentavat iskuja. Alustasta
Kurssilaiset seuraavat silmä tarkkana, kun O’Grady tutkii kaviokuumeista ponia.
hevoseen kohdistuva voima esitetään vektorina, eli nuolena, jolla on suunta ja voimakkuus. Momentti on vipuvarren pituus
kerrottuna voiman määrällä.
Miksi biomekaniikkaa
pitää ymmärtää?
Koska väärin suuntautuva rasitus johtaa
kavion vaurioitumiseen, ja seppä ja eläinlääkäri voivat estää ja hoitaa rasituksen aiheuttamia vammoja, kun he ymmärtävät
niiden syyt. Painon kantaminen ja jakautuminen syntyy kavion ja alustan yhteisvaikutuksesta. Levossa kavioon kohdistuvat ojentava ja koukistava voima ovat
yhtä suuret. Mutta tilanne mutkistuu, kun
hevonen lähtee liikkeelle!
Miten biomekaniikaan voi vaikuttaa niin
että se hyödyttää hevosta? Painovoimaan
ei pysty vaikuttamaaan, mutta kengitysseppä voi muuttaa paineen kohdistumista
kavioon ja sen jakautumista kavion pohjaa
vasten. Vipuvarren pituutta voi muuttaa
helpottamalla kavion pyörähtämistä. Kengityksellä on ratkaiseva merkitys kavioon
kohdistuvien voimien muuttamisessa. Sillä
saadaan painoa siirrettyä haluttuun suuntaan.
Kavion keskipiste
on kengityksen perusta
- Katso kaviota! Älä hae siitä mitään ominaisuuksia, vaan katso miltä se näyttää,
kehotti O’Grady.
Kaviokapselin muoto kertoo, onko sen
toiminnassa ongelmia. Epätasainen pai-
non jakautuminen näkyy epätasaisina kasvurenkaina (esim. vähemmän kasvua etureunalla kuin kannoilla), kavion seinämän
taittumisena ”liepeeksi” ulospäin (flare) tai
kääntymisenä kavion alle, ruununrajan kohoamisena yhdestä tai useammasta kohtaa. O’Grady painotti, että harvoin tapaa
kroonista ontumaa ilman vaurioitunutta
kaviokapselia.
Syntyneet vauriot ovat yleensä korjaantumattomia. Kaviopatja puolestaan ylläpitää kannan muotoa, jos patja alkaa surkastua, sitä ei saa takaisin. Kaviopatjan vauriot
ovat tyypillisiä estehevosille, jotka tulevat
esteeltä alas etukavioiden kannat edellä.
Kavion pitäisi jatkua vuohisluun suuntaisena, sillä kavion ja vuohisen sama kulma tuottaa kavion oikean tukeutumisen.
Se on hevoselle elintärkeä. Tällöin vuohisnivelen keskeltä suoraan maahan piirretyn
viivan pitäisi osua kavion kannalle. Tästä
kolmiosta pitää jokaisen sepän aloittaa.
Terve kavio on yhtä leveä kuin pitkä, ja
säteen pituus on noin puoli kavion mittaa.
Kavio kasvaa hitaimmin kantaneljänneksellä, jolla sarveinenkin on ohuempaa.
O’Grady huomautti, että kannat eivät kasva ylöspäin vaan eteenpäin. Totuus on se,
että normaalin kavion löytää vain kirjallisuudesta.
Miten vihaiset
vuohiskarvat taltutetaan
O’Grady esitteli sepille uuden tärkeän työkalun, merkkaustussin. Kun sillä piirtää kavioon keskilinjan, sen pitää säilyä keskellä
myös vuolemisen jälkeen.
Kun rasitus kohdistuu liikaa kavion etureunalle, sen voi huomata siitä, että karvat
ruununrajassa sojottavat vihaisesti pystyssä. Sama ilmiö näkyy kannalla, johon kohdistuu rasitus. Kun tilanne korjataan, karvat
laskeutuvat alas saman tien! Kurssilaiset
pääsivät toteamaan ilmiön omin silmin.
Kavion kasvun pitää olla yhtä suurta
koko matkan etureunasta kannalle. Jos
kannalle kohdistuu paine, alkaa ruununraja nousta siltä kohdalta, kasvurenkaat kaareutuvat ja siihen ilmestyy pullistuma tai
möykky, joka tarkoittaa painetta kaviopatjalle. Seurauksena on korvaamaton vahinko, kun kaviopatja alkaa hävitä ja kavioluu
taittuu taaksepäin.
Pullistuma poistuu, kun kenkää siirretään ulottumaan kantojen taakse. Kiilaa voi
käyttää vain siinä tapauksessa, että kannat
ja säde ovat samalla tasolla. Muuten se aiheuttaa vain lisää ongelmia.
Pukinkaviossa etureuna taittuu yli vuohisluun kulman. Kavioluu alkaa myös kääntyä. Silloin puhutaan usein jänteiden kutistumisesta, mutta sitä ne eivät tee, vaan
lihakset kutistuvat, ja jänteet kiristyvät sen
seurauksena. Ne toimivat yhdessä kokonaisuutena.
Pukinkaviossa painoa siirretään eteenpäin ja pois koukistajalta, jotta sen alueen
lihakset rentoutuvat. Säde ja kannat vuollaan jälleen samaan tasoon, ja jos kavion
kantosa ei osu maahan, laitetaan kiila.
O’Grady muistutti hoitamaan myös toisen
jalan.
Mammu Mahlamäki
Hevosenomistaja 5/2014
11
O'Grady kertoi tutkineensa niin valtavan
määrän röntgenkuvia, että löytää niiden
laadusta aina sanomista.
Stephen O’Grady on erikoistunut
kavio-ongelmiin, ja tarvittaessa
hän tekee hevosille vaikka puukengät
Amerikkalainen eläinlääkäri Stephen O’Grady teki toisen Suomen vierailunsa elo-syyskuun vaihteessa ja
piti Turussa Anivetin klinikalla kaksipäiväisen kavionhoito- ja kengitysseminaarin otsikolla Kavion haasteet.
O’Grady toimi ensin 10 vuotta kengittäjänä ja aloitti kuuluisan Robert M. Piercen oppipoikana. Sitten
hän opiskeli eläinlääkäriksi ja valmistui vuonna 1981. Hän työskenteli vuosikymmenen maineikkaassa
Georgetownin eläinsairaalassa Virginiassa ennen kuin perusti oman suoritushevosiin ja kengitykseen
erikoistuneen yrityksen.
N
orthern Virginia Equinen hän aloitti
vuonna 2003 Marshallin kaupungissa. Klinikka on suuntautunut kaviosairauksien hoitoon ja erikoiskengityksiin,
jolloin O’Grady pääsee yhdistämään eläinlääketieteellisen osaamisensa ja kengitystaitonsa ratkaistessaan kavio-ongelmia.
O’Grady on julkaissut 25 artikkelia eläinlääketieteellisissä ja kengitystä käsittelevissä lehdissä ja kirjoissa. Hän on kiertänyt ympäri maailmaa pitämässä kengitysklinikoita
ja kengittänyt eri hevosurheilulajien huippusuorittajia. Hänet valittiin vuonna 2003
eläinlääkäreiden kansainväliseen Hall Of Fameen, ja vuonna 2009 hänelle ojennettiin
Amerikan hevospraktikoiden yhdistyksen
President’s Award –palkinto kengityssep-
12
Hevosenomistaja 5/2014
pien koulutuksen edistämisestä.
O’Grady on kehitellyt puisen, tai oikeastaan vanerisen, sairaskengän, jolla hän on
saavuttanut mainioita tuloksia kaviokuumeen ja kavion seinämän uloimpien kerrosten irtoamisen seurauksena syntyvän
”whiteline diseasen”, eli WLD:n hoidossa.
Kengän menestys perustuu siihen, että se
tukee kaviota koko anturan alueelta, eikä
vain reunoilta kuten useimmat kengät.
Noin kaksi ja puoli senttiä paksu ja alapuolelta viistottu puukenkä helpottaa kavion
pyörähtämistä, joten hevosen liikkuminen
helpottuu. Myös Turun demonstraatioponi
rentoutui ja alkoi sitten tarkkailla ympäristöä aivan erilaisella kiinnostuksella. Sillä oli
heti parempi olo.
Kurssille osallistui eläinlääkäreitä ja seppiä yhteensä lähes 50. Joukossa näkyi useita
arvostettuja ammattilaisia klinikoilta ympäri Suomen.
O’Grady halusi motivoida kurssilaisia Will
Rogersin sanoin:
- Jos haluat menestyä, se käy näin helposti: Tiedä mitä teet, nauti siitä mitä teet,
ja usko siihen, mitä olet tekemässä.
- Kuinka paljon seppä pystyykään tekemään hevosen hyväksi!, hän huokaisi moneen kertaan.
Mammu Mahlamäki
O’Gradyn kotisivut löytyvät osoitteesta:
www.equipodiatry.com