1 VALMENTAJAN PALOPUHEET, KANNUSTUS JA OHJEET pukukopissa ja kentän reunalta Markku Gardin, Saksan Trierissä X/2015 Viime kesänä nousi usein esille valmentajan psyykkaus ja ohjeet kilpailu- ja pelitilanteissa. Kysymys kuului: Miten valmentaja onnistuu psyykkaamaan urheilijansa kilpailutilanteissa? Miten hänen tulisi ohjata, neuvoa tai käskeäkin. Monet urheilijat kysyivät omasta osuudestaan: Miten voin ohjata itseäni kilpailutilanteissa? Kiinnostuin aiheesta ja perehdyin siihen. Seurasin toimintaa kentän reunoilta sekä valmennus- ja kilpailutilanteissa. Kävin läpi tutkimuksia ja hyviä kokemuksia - myös muualta kuin Suomesta. Keskustelin myös valmentajien ja urheilijoidenkin kokemuksista ja ajatuksista. Seuraavassa on yhteenveto asiasta. Perusperiaatteet ovat sovellettavissa eri urheilulajeihin. Lajien, valmentajien, urheilijoiden ja kulttuurienkin välillä on eroja ja erilaisia tilanteita. Kirjoitukseni kannattaa ottaa inspiraation, ei imitaation lähteenä. Toivon, että tämä auttaa valmentajaa arvioimaan ja kehittämään omaa toimintaansa. Kirjoitan asiasta joukkuepelien valmentajan näkökulmasta. Samat periaatteet pätevät myös yksilöurheiluun. Sama toimii ”kääntäen” myös silloin, kun urheilija ohjaa itseään. Esitän ensin tiivistelmän ehdotuksista toimenpiteiksi. Yhteenvedon jälkeen luvuissa 1, 2 ja 3 on tarkempi kuvaus siitä, mihin ne perustavat. Ja miten voi toimia eri tilanteissa. 4 Yhteenveto eli ehdotuksia käytännön ohjeiksi kenttien, hallien, salien, ratojen reunoille ja pukukoppeihin 1. Puhu lyhyesti, tarkasti, selkeästi ja yksinkertaisesti: Puhu siitä, mitä haluat pelaajien tekevän. Ei siitä, mitä haluat heidän välttävän. Heidän pitää huomata, mihin keskittyä. Ei mitään muuta. Ja vain se, mihin he voivat itse vaikuttaa pelin aikana. Tavoittele sitä, että avainsanasi jäävät soimaan pelaajien mielessä puheesi jälkeen. - Anna heille joukkueen pelin kannalta 1-3 taktisesti tärkeintä juttua ja 1-3 kunkin rooliin liittyvää tärkeintä asiaa. Varmista, että pelaaja on ymmärtänyt sanomasi. - Puhu rauhallisesti ja johdonmukaisesti. Käytä lyhyitä lauseita. Vahvista sanomaasi kehosi kielelläkin. - Luultavasti et voi motivoida pelaajia sen enempää kuin he ovat jo itsekseen motivoituneet. Luota siihen, että hyvä harjoittelu on valmistanut heitä siihen. Ei siis kannata yrittää tehdä tätä viidessä minuutissa ennen peliä tai tauon aikana. 2. Ei enää uusia ohjeita, uutta tietoa, uusia tavoitteita - Pysy perusasioissa, ei uusia ohjeita, uusia juttuja. Vahvista aikaisempia ohjeita. Korosta niitä perusasioita, joihin haluat kunkin pelaajan keskittyvän omassa roolissaan - Liian monet ohjeet ja uudet ohjeet kuormittavat liikaa pelaajaa. Ne sekoittavat pelaajan ajatusmaailmaa, silloin perusjututkaan eivät mene perille. 2 3. Jätä pelaajalle vähän omaa aikaa puheesi jälkeen - Usein pelaaja haluaa juuri ennen peliä tehdä omia asioitaan ja juttujaan. He eivät halua kuunnella valmentajaa. Älä ota heiltä tätä aikaa. Anna se heille. - Anna pelaajan päästä omaan hyvään mielentilaan, fiilikseen. Hän voi haluta kuunnella musiikkia, venytellä, rentoutua, psyykata itseään, istua hiljaa itsekseen omissa oloissaan… - Anna sama itsellesikin: rentoudu ja rauhoitu, tee omia tekemisiäsi, keskity taktiikan perusjuttuihin.. 4. Osoita, että luotat pelaajaan - Korosta sitä, että jokaisella pelaajalla on oma roolinsa ja sen ”käsikirjoitus”. Luota siihen, että kukin pelaaja noudattaa sitä. Se on tärkeää niin pelaajan itsensä kuin koko joukkueenkin kannalta. Nosta esiin roolien keskeiset asiat. Näin kaikki pelaajat muistavat toistensa tehtävät. - Anna kaikkien pelaajien kokea itsensä tärkeiksi koko joukkueen pelin ja onnistumisen kannalta. Muista muutkin kuin vain avainpelaajat. 5. Varo ja vältäkin kilpailutilanteissa - Voittamisesta/häviämisestä/tuloksesta puhumista - Arvostelemasta pelaajia julkisesti tai muiden pelaajien kuullen. - Epäonnistumisten ja virheiden korostamista - Monien tekniikkaa koskevien yksityiskohtien ohjeistamista - Käyttämästä sanoja ”Älä”, ”Ei”, ”Pakko”, ”Täytyy”, ”Voitto”, ”Häviö” 1 Miksi psyykkausta, mitä puheilla tavoitellaan? Pelitilanteissa valmentajan puheilla ja ohjeilla on kaksi tarkoitusta. Valmentaja 1. auttaa pelaajaa ymmärtämään ja sisäistämään oman joukkueen pelistrategiset tai taktiset toimintatavat. Valmentaja kertoo yhteenvedon niistä. 2. auttaa pelaajaa suoriutumaan hyvin omasta peliroolistaan ja sen tehtävistä: tekemään parhaalla mahdollisella tavalla sen, mitä hän osaa ja häneltä odotetaan Puheiden sanoma ja sisältö on siis siinä, mitä pelaajan tulee tehdä, jotta pelaaja ja sitä kautta joukkue saavuttaa tavoitteensa. Silloin ei enää puhuta ottelun tuloksesta, voittamisesta tai tappiosta. Eikä niiden tärkeydestä. Voitto toteutuu hyvien pelisuoritusten kautta. Ei päinvastoin. Kysymys valmentajalle: Kuinka saat pelaajan tekemään parhaansa? Kuinka motivoin häntä onnistumaan? Kuinka saat pelaajan keskittymään niihin asioihin, jotka johtavat onnistuneisiin suorituksiin? Kyse on siitä, että valmentaja ohjaa pelaajat keskittymään pelin aikana oikeisiin asioihin. On kysymys myös siitä, miten valmentaja saa pelaajat selviytymään nopeasti omista ja pelikavereiden vastoinkäymisistä. Kysymys valmentajalle itselleen omasta toiminnasta: Tiedätkö, mikä on oman kannuspuheen tai ohjeiden tarkoitus? Mikä on oma tapasi psyykata, kannustaa ja ohjeistaa pelaajaa pelitilanteissa? Joskus näyttää siltä, että valmentaja on itse hermostunut ja jännittynyt ennen peliä ja sen aikana. Hänen toimintansa heijastaa omaa ahdistusta ja jännittämistä. Rauhoittaako valmentaja silloin huudoillaan ja eleillään itseään? Yrittääkö hän vakuuttaa muitakin kuin pelaajiaan? 3 2 Miten ja mitä sinun valmentajana kannattaa sanoa? Sinun on syytä varoa sitä, että puhut liian paljon ja annat liikaa ohjeita. Pelaaja ei pysty käsittelemään liian paljon asioita tai ohjeita samalla kerralla. Parhaillaan sanat auttavat keskittymään oleellisiin asioihin. Mutta ne voivat myös stressata. Liian suuret ja liian monet vaatimukset sekoittuvat pelaajan päässä. Ne aiheuttavat epäilyä ja pelkoa, hermostumista ja ahdistusta. Rentous, havainnointi, päättelykyky heikkenevät. Puhu selkeästi. Käytä lyhyitä lauseita. Puhu muutamasta avainasiasta, hyvistä suorituksista. Kannattaa huomata se, tarvitsevatko kaikki pelaajat palopuheita? Jotkut tarvitsevat pikemminkin rauhoittumista, rentoutumista, itsekseen olemista, yksinoloa. Sinun on hyvä tuntea pelaajasi: mitä he tarvitsevat päästäkseen hyvään vireeseen ja valmiuteen tulevaa peliä varten. SIIS: mitä pelaajan on hyvä kuunnella, mitä hänen tarvitsee kuunnella. Kysy pelaajilta Joskus on parempi kysyä pelaajalta, kuin antaa vain ohjeita tai käskyjä. Usein heillä on hyviä mielipiteitä. Älä tee ohjeistasi arvovalta-asioita. Kysyminen auttaa pelaajaa arvioimaan omaa pelaamistaan. Hän oppii tutkimaan omaa pelaamistaan tai suoritustaan. Opeta pelaajat tähän sen sijaan, että aina itse kerrot, mitä hänen tulee tehdä. Kysyminen sopii hyvin tilanteisiin ennen peliä ja sen väliajalla. Parantaminen mieluummin kuin kritiikki Meidät on ohjelmoitu automaattisesti huomaamaa ja muistamaan epäonnistumiset, kielteiset, pelottavat tai uhkaavat asiat. Varo silti puhumasta virheistä, vaaroista, tappion tai voiton tärkeydestä. Keskity siihen, mikä on hyvä suoritus tulevissa tilanteissa. Ei siihen, mitä tulee välttää. Esimerkki: ”Syötit oikein hyvin Pekalle ja katkaisit vastustajan syötön maalialueella. Alkuminuuteilla mielestäni luovuit pallosta turhan helposti ja olihan siinä tiukkoja tilanteita. Mitä mieltä olet siitä itse? En ehkä nähnyt kaikkea kentän reunalta? Olisiko hyvä tehdä seuraavassa vastaavassa tilanteessa toisella tavalla? Mitä silloin tekisit?”. Nauti itse ja anna pelaajienkin nauttia Monet valmentajat ovat sitä mieltä, että heidän pitää puhua ja neuvoa kaiken aikaa. Luota kuitenkin pelaajiin. Osoita, että arvostat heitä. Anna heidän pelata. Ja salli heidän tekevän virheitäkin. Anna heidän nauttia pelistä, tehdä ratkaisujaan ja pelata vapautuneesti. Nuoret ja konkarit Nuorten pelaajien kohdalla - anna pelaajan pelata, tehdä virheitäkin - peli ei ole aika huutaa ohjeita, se yleensä hermostuttaa ja sotkee pelaajaa - nuoret eivät opi valmentajan neuvoista pelin aikana, oppiminen tapahtuu harjoittelun kautta. - korjaa harjoituksissa ja ohjaa pelaajaan luottamaan siihen, että tekee uudella tavalla seuraavassa pelissä. - jos virhe toistuu usein pelin aikana, siihen on syytä puuttua jo pelin kuluessa. - ota palautteessa esille korjattavina asioita, ei liikaa virheinä 4 Jurgen Klinsmann (saksalainen huippujalkapalloilija ja -valmentaja): ”Kun valmentaja antaa nuorelle pelaajalle negatiivisen kommentin, tarvitaan 15 positiivista korvaamaan ja kumoamaan tapahtunutta vahinkoa”. Kokeneimmille on hyvä korostaa peliajatusta ja taktisia ohjeita. Jos pelaaja alkaa epäröidä tai ei pääse irti epäonnistumisista, auta häntä palaamaan oman peliroolinsa ”kässäriin”: pelaamaan eteenpäin oman roolinsa mukaista hyvää peliä. Mitä missäkin tilanteessa? Kilpailupäivänä ennen pelitilannetta huolehdi kahdesta asiasta: - auta pelaajaa keskittymään pelin taktiikkaan - auta pelaajaa keskittymään oman roolinsa pelisuorituksiin ja toteuttamaan niitä Verryttely on pelin esikisa Peli alkaa jo verryttelyssä. Se ei ala aloituspotkusta, -heitosta tai -vihellyksestä. Jo verryttelyssä urheilijalla tulee olla mielessään tulevan kilpailun ”käsikirjoitus”, niin taktiikka kuin oma peliroolinsa suoritukset. Verryttely on kilpailun esikisa, ensinäytös. Verryttely on enemmän kuin pelkkää lihashuoltoa. Verryttelyssä pelaajan on hyvä käydä läpi mielessään tulevan pelin keskeiset omat tekemiset. Valmentajan on hyvä korostaa pelin keskeisiä asioita ja muistuttaa pelaajaa niistä. Muistuta pelaajia avainsanoilla hyvistä suorituksista ja hyvästä asenteesta. Pane pelaajat toistamaan niitä mielessään verryttelyn aikana. On syytä olla tarkka siitä, milloin pelin ajattelu ja siihen keskittyminen aloitetaan. Usein on tehokkainta, että se aloitetaan vasta verryttelyn yhteydessä. Monessa lajissa riittää, että verryttely ja kilpailusuorituksiin keskittyminen aloitetaan n. 45 min. ennen kilpailua. Verryttelyssä pelaaja syttyy tulevaan peliin sekä oman roolinsa mukaiseen pelaamiseen ja pelisuorituksiin. Pukukopissa ennen peliä ja sen tauoilla Pukukopissa on hyvä keskittyä seuraaviin asioihin: - muistuta pelitaktiikasta: vain keskeisimmät kohdat siitä (1-3 asiaa) - pelaajien ”kässärit” : lähde kunkin pelaajan omista tehtävistä, korosta pelaajien vahvuuksia ja hyviä suorituksia, aseta niille tavoitteita (1-3) tulevaan peliin - pane pelaajat itse ajattelemaan, tekemään ehdotuksia: luomaan kuvia onnistuneista suorituksistaan jos on sovittuja avainsanoja tai iskulauseita, viittaa niihin ja toista niitä. Jos niitä on kirjoitettuina esim. seinille, osoita ja viittaa niihin - aina eteenpäin myös vastoinkäymisten jälkeen: menneen nollaus, kehon kieli, katse eteenpäin ja mitä seuraavaksi, liikettä ja toimintavalmiutta - yleensä uudet asiat tai ohjeet eivät toimi, ei ainakaan isot muutokset siihen nähden, mitä on harjoiteltu tai mitä jo osataan - anna pelaajan rauhoittua hetki 5 - Erätauolla, väliajalla.. osittain samoja kuin ennen peliä, mutta huomaa erityisesti: ei pitkiä puheita ja analyysejä menneestä: mihin erityinen fokus II puoliajalla, pelisuunnitelmassa pysyminen tai sen tarkentuminen muistuta pelaajia oma pelaamisen tavoitteista, 1-2 asiaa riittää toiselle puoliajalle kysymykset ovat usein hyviä: ”se meni hyvin, jatka niin”, ”miten voit vielä parantaa syöttöjäsi, pääpuskujasi… vältä palaamasta epäonnistumisiin tai virheisiin ainakin ilman korjaavaa ehdotusta pelaajan arvostelu ei ole yleensä hyvä, keskity ja anna ohje siitä, mikä tai miten toisin, paremmin Kentän reunalta pelin aikana Pelin aikana pelaajan mieliala vaihtelee ja ”kässäri” unohtuu. Valmentaja voi muistuttaa niistä kentän reunalta. Pelin aikana valmentajan ohjeet menevät usein ”ohi”: pelaaja ei niitä kuule, hän ei niitä ymmärrä, hänellä ei ole aikaa miettiä, mitä valmentaja sanoi tai huusi. Pelaajan on tällöin ohjattava itse itseään ja muistutettava itseään avainasioista. Hänen on puhuteltava itseään, toimittava opeteltujen tapojen mukaisesti (mm. kehon kieli, katse, liike..). Valmentajan antamien ohjeiden on oltava lyhyitä ja selkeitä. Ne ohjaavat siihen, mitä on jo harjoiteltu. Tällöin pelaajalla on aikaa nopeasti ymmärtää, mitä valmentaja sanoo. Hänelle syntyy mieleen kuva siitä, mitä hänen on hyvä tehdä. Peli on kuin teatterinäytelmä Pelitilanteissa valmentaja huolehtii siitä, että pelaajat eläytyvät rooleihinsa ja toteuttavat ne käsikirjoituksen, ”kässärin” mukaisesti. Joukkuepeli on kuin näytelmä: kullakin on oma roolinsa sen ilmeineen. Kentän reunalla valmentaja on kuin näytelmän kuiskaaja: jos hän huomaa, että pelaaja on epävarma tai meinaa unohtaa oman roolinsa mukaisen suorituksen, hän auttaa pelaajaa palaamaan käsikirjoitukseensa. On tärkeää, että pelaaja on harjoitellut perusteellisesti sen, mitä häneltä odotetaan tai mitä hän aikoo tehdä pelin aikana. Silloin asioita ei tarvitse enää toistaa ennen peliä tai sen aikana. Riittää, kun avainasiat nostetaan esille ja muistutetaan niistä. Avainasioista ja -sanoista jää näin mielikuva pelaajalle. 3 Valmentajan puheista pelaajan itsensä ohjaamiseen Miten saat pelaajan itse psyykkaamaan ja ohjaamaan itseään pelitilanteissa? Pari ehdotusta: - mieti, miten ohjeesi toimivat pelaajan mielessä, ”käännä” toimintatapasi ja ohjeesi pelaajan kielelle - tarkista, ovatko omat avainviestisi samoja myös pelaajien kielessä ja mielessä? - opeta pelaaja psyykkaamaan ja ohjaamaan itseään ja toimimaan itsenäisesti pelitilanteissa