1. No category

Kulttuurilla osalliseksi | 2012–2015
”Parasta
oli
kaikki”
Fiiliksistä vaikutuksiin
taiteen ja kulttuurin kautta
Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry
www.kulo.info
Paino: Grano Oy, Jyväskylä
2015
Kustantaja: Kulttuurilla osalliseksi -hanke / Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry
ISBN 978-952-68340-0-9 (nid.)
ISBN 978-952-68340-1-6 (PDF)
Tekstit ja toimitus: Katri Mäkeläinen
Kuvat: Fahima Rezaei, Fatemeh Rezaei, Hajar Mahdavi, Mustafa Mumtaz
Graafinen suunnittelu: Pauliina Nykänen
Haastattelut: Saija Turunen, Katri Mäkeläinen, Farzaneh Hatami Landi
Oikoluku: Anna Suominen, Sana ja kivi
Alkusanat
Taiteella on keinonsa mahdollistaa inhimillisen luovuuden ja ihmisiä
yhdistävien tunteiden ilmaiseminen ja kutsua taiteen tekijä ja kokija
dialogiin itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Taide rohkaisee
toiseuden kohtaamiseen ja innostaa toimimaan yhdessä. Taide voi
toimia yhteiskunnan ja yksilön tai yhteisön välisenä todellisuutena
- maailmana, jota kukaan ei omista ja joka samanaikaisesti kuuluu
kaikille ja puhuu kaikkia kieliä. Yhteinen taidetoiminta luo alustan
vastavuoroiselle dialogille ja monimuotoisille kohtaamisille, joiden
keskiössä ovat niin kokija kuin tekijä.
1
* Lisääkö hankkeen tarjoama kulttuuri- ja taidetoiminta nuorten subjektiivista hyvinvointia?
Vahvistuuko nuoren identiteetti hankkeen tarjoaman toiminnan avulla?
Vahvistavatko kulttuuri ja taide nuorten integroitumista?
Lähenevätkö nuorten ja heidän vanhempiensa maailmat kulttuurin ja taiteen keinoin?
A l k u s a n at
Kulttuurilla osalliseksi –hanke (2012-2015) on sosiaali- ja terveysalan sekä taide- ja kulttuurialan yhteistyöhanke, jonka toiminnan päämääränä on erityisesti maahanmuuttajataustaisten
nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen, nuorten osallisuuden ja aktiivisuuden tukeminen
sekä identiteetin vahvistaminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Hankkeessa nuoria on osallistettu
mukaan matalan kynnyksen luovaan toimintaan, jonka suunnittelijana ja toteuttajana nuori on
myös itse toiminut. Kotoutumista ja sukupolvien välistä vuoropuhelua on tuettu järjestämällä
taide- ja kulttuuritoimintaa myös nuorten vanhemmille. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys, ja sitä hallinnoi Espoon Järjestöjen Yhteisö EJ Y ry. Hankkeen pääyhteistyökumppani on
Helinä Rautavaaran museo. Vuosien 2012 – 2014 aikana hankkeessa on tuotettu taidetyöpajoja,
järjestetty tapahtumia, kulttuurivierailuja ja aikuisten vertaistukiryhmätapaamisia sekä toteutettu nuorten omia taide- ja kulttuuriprojekteja yhteistyössä pääkaupunkiseudulla toimivien sosiaali- ja terveys sekä taide- ja kulttuurialan toimijoiden kanssa. Kohderyhmään kuuluvia nuoria on
tavoitettu avainhenkilöverkoston, sosiaalipalveluiden, koulujen, järjestöyhteistyön, sekä nuorten
ja vanhempien omien kontaktien kautta.
Moniammatillisen verkostoyhteistyön yhteydessä on tullut esiin tarve pureutua tarkemmin
ilmiöihin ja näkemyksiin toiminnan taustalla sekä toisaalta nostaa esiin niitä kokemuksia, joiden
kautta toiminnan yhteys hyvinvoinnin tukemiseen avautuu. Tämän julkaisun tarkoituksena on
tuoda esiin toiminnan tuloksia ja hyvinvointivaikutuksia työryhmän, hankkeen toimintaan osallistuneiden ohjaajien, yhteistyökumppanien arvioinnin ja havainnoinnin sekä osallistujien kokemusten kautta. Julkaisun tekstit on koottu vuoropuhelun muotoon vuonna 2014 tehdyistä yksilö- ja
ryhmähaastatteluista, joihin osallistuneet henkilöt ovat olleet hankkeessa mukana yhteistyötoimijoina, työpajaohjaajina, suunnittelijoina tai osana itse työryhmää. Julkaisua kannattelevat
sellaiset toimintaa mahdollisimman hyvin kuvaavat kokemukset ja teemat, jotka ovat haastatteluissa nousseet esille useaan otteeseen ja joissa kuuluu erityisesti osallistujien ääni. Tekstien
lomaan on poimittu palautteita ja kommentteja vuosien varrelta, liitetty joitakin osallistujia koskevia määrällisiä tietoja sekä kerätty yhteen osallistujien ja ohjaajien antamia sanallisia arvioita
toiminnan vaikutuksista. Lopussa luetellaan lyhykäisesti hankkeen ydintoiminta kolmen vuoden
ajalta sisältäen toteutuneet työpajat, tapahtumat ja kulttuurivierailut yhteistyökumppaneineen.
Toivomme, että tämä julkaisu avaa toiminnan mahdollisuuksia ja antaa kuvan siitä, millaisia vaikutuksia taiteen ja kulttuurin parissa tapahtuvalla toiminnalla voi olla, sekä antaa ideoita toiminnan
kehittämiseen ja levittämiseen tulevaisuutta ajatellen.
Toiminnan dokumentoiminen ja arvioiva havainnointi ovat olleet merkittävässä roolissa
hankkeen alusta alkaen ja tukeneet osaprojektien suunnittelua ja toteuttamista pitkin matkaa.
Myös nuoret ovat osallistuneet toiminnan sisällölliseen suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä toimineet hankkeessa kokemusasiantuntijoina. Toiminnan reflektointi on tuonut esiin tärkeitä näkökulmia ja huomioita, joiden havaitseminen on ollut merkittävää toiminnan kehittämisen kannalta.
Menetelmällisesti hankkeen toiminnan arviointi on sijoittunut sisäisen ja ulkoisen välimaastoon.
Niin sanottua ylätason tulkintaa on arvioinnissa pyritty välttämään. Hankkeen arviointia on ollut
suunnittelemassa ja toteuttamassa myös projektin ulkopuolinen tutkija Saija Turunen. Toiminnan
vaikutuksia on seurattu ja arvioitu monikanavaisesti keräämällä palautetta ja käymällä palautekeskusteluja toimintaan osallistuneiden nuorten ja vanhempien, ohjaajien, yhteistyökumppanien,
ohjausryhmän ja avainhenkilöverkoston kesken. Toiminnan tarkastelun tueksi valitut kysymykset*
2
A l k u s a n at
3
ovat ohjanneet havainnointia ja tuoneet arviointiprosessiin laajemman näkökulman viitaten sellaisiin vaikutuksiin, joita pidempijaksoisella taide- ja kulttuuritoiminnalla voisi hyvinvoinnin kannalta olla.
Seurannassa ja arvioinnissa on tehty havaintoja erityisesti osallistujien subjektiiviseen
hyvinvointiin liittyvistä kokemuksista, sekä siitä, miten luova toiminta voi auttaa nuorta muun
muassa itsetuntemuksen ja omien vaikutusmahdollisuuksiensa oivaltamisen suhteen. Kokemuksia on kartoitettu tilanteesta ja osallistujien kielitaidosta riippuen kohderyhmähaastatteluilla,
palautelomakkeilla, havainnoimalla sekä vapaan sanan -periaatteella suullisesti, kirjallisesti ja
toiminnallisia menetelmiä hyödyntäen. Subjektiivista kokemusta ilmaisevien palautteiden tiivistäminen kaavioiksi tai prosenttiluvuiksi on kauttaaltaan ollut haasteellista. Erityisesti vapaa sana
-osioiden kautta kerätty palaute kuvaa hyvin sitä variaatiota, jonka subjektiivisuus tuo mukanaan
toiminnan vaikutusten tarkasteluun. Julkaisutekstien lomassa olevissa palautelomakekoonneissa
ovat näkyvillä ainoastaan ne valinnat, joihin nuorilta on saatu yksi tai useampi vastaus. Kolmen
vuoden ajalta kerätystä laadullisesta palaute- ja havainnointimateriaalista on vapaa sana -koonteihin tiivistetty usein toistuvia, merkityssisällöltään samankaltaisia palautteita lausemuotoon.
Palautteen ja havainnoinnin perusteella nuoret ovat toiminnan kautta rohkaistuneet ilmaisemaan itseään, saaneet onnistumisen kokemuksia, verkostoituneet muiden nuorten kanssa,
oppineet tunnistamaan omaa osaamistaan ja kiinnostuksenkohteitaan ja oppineet uusia taitoja. Nuoret ovat kokeneet olevansa työpajan jälkeen iloisempia ja kiinnostuneempia taiteesta ja
kulttuurista ja halukkaita osallistumaan uusiin taide– ja kulttuurityöpajoihin. Erityisesti uusien
ihmisten tapaaminen ja taitojen oppiminen on nostettu toiminnan kohokohdiksi. Nuorille on ollut tärkeää tehdä yhdessä sellaista, joka on sopivasti omaa ja kuitenkin ohjattua. Mahdollisuus
vaikuttaa toiminnan ja tuotosten sisältöön on koettu erityisen myönteisenä asiana ja se on
sitouttanut ryhmiä toimintaan. Vanhempien vertaistukiryhmätoiminta on auttanut vanhempia
vahvistamaan voimavarojaan arjessa selviytymiseen ja antanut mahdollisuuden jakaa huoliaan
ja saada tukea toisiltaan. Uusiin paikkoihin tutustuminen on laajentanut osallistujien elinpiiriä ja
lisännyt kiinnostusta muun muassa kaupungin kulttuuri‐ ja hyvinvointipalveluja kohtaan. Vertaistukiryhmässä on myös opittu uusia taitoja ja keskusteltu vertaistukitoiminnan mahdollisuuksista
osana kotoutumisprosessia.
Hankkeen aikana on kehitetty alueellista ja monitahoista verkostoyhteistyötä kokeilemalla
erilaisia osallistamisen muotoja ja rakentamalla yhteistyömallia, jonka avulla toiminta saavuttaisi
helpommin erityisesti sellaiset nuoret, jotka eivät erilaisista syistä johtuen ole joko lainkaan tai
kovinkaan aktiivisesti päässeet osallistumaan vapaa-ajan luovaan harrastustoimintaan. Nuorten
mainitsemia esteitä harrastustoimintaan osallistumiselle ovat muun muassa korkea hinta, tiedonkulun puutteellisuus ja myös vanhempien ennakkoluulot siitä, mitä toiminta pitää sisällään.
Nämä seikat huomioiden hankkeen järjestämään toimintaan osallistuminen on ollut maksutonta,
siitä on tiedotettu pääosin avainhenkilöverkoston kautta ja sisältöä on avattu myös vanhemmille toiminnallisesti. Haasteita toiminnalle ovat luoneet pitkät välimatkat sekä aikataulujen sovittaminen yhteen esimerkiksi koulun kanssa. Nuoret ovat kokeneet toimintaan osallistumisen
mielekkäänä ja hyödyllisenä ja esittäneet toiveen sen kietomisesta kokonaisvaltaisemmin osaksi
esimerkiksi kouluarkea. Myös ohjaajat ja opettajat ovat ehdottaneet, että toiminta olisi jatkossa
pitkäkestoisempaa ja suunniteltu ja aikataulutettu osaksi laajempaa kokonaisuutta. Nuorille on
ollut tärkeää nähdä harrastustoiminnan yhteys muuhun elämään ja kokea käytännössä se, millä
tavoin aktiivisuus, oman osaamisen tunnistaminen ja verkostot voivat olla apuna tulevaisuudessa esimerkiksi työnhaussa. Nuoret ovat myös tuoneet esille tarpeen avoimelle keskustelulle
eri sukupolvien välillä sekä ideoineen sitä, millä tavoin he itse voisivat enemmän olla mukana
A l k u s a n at
tuottamassa ja kehittämässä monimuotoisuutta esimerkiksi nuorisotoiminnassa. Vertaistukiryhmätoimintaan osallistuneet vanhemmat puolestaan ovat toivoneet saavansa lisää tietoa yhteiskunnallisista ja esimerkiksi perheeseen liittyvistä asioista.
Kaikkia työpajoissa, tapahtumissa ja muussa vastaavassa toiminnassa mukana olleita ohjaajia ja muita ammatillisia henkilöitä on pyydetty tekemään toiminnan ohessa havaintoja osallistujissa tapahtuneista muutoksista, jotka liittyvät muun muassa subjektiiviseen hyvinvointiin,
oppimiskokemuksiin, ryhmän vuorovaikutukseen, itseilmaisun kehittymisen ja rohkeuden lisääntymiseen. Havaintoja ja arvioita on kerätty suullisesti ja kirjallisesti toiminnan aikana ja sen
jälkeen. Lukuun ottamatta joitakin nuorten omia projekteja ja esimerkiksi vanhempien vertaistukiryhmätoimintaa hankkeen työpajat ovat lähtökohtaisesti olleet kestoltaan melko lyhyitä. Tämän vuoksi ohjaajat ovat tehneet hyvin varovaisia tulkintoja ja päätelmiä toiminnan vaikutuksista, jotka liittyvät esimerkiksi itsevarmuuden lisääntymiseen, identiteetin vahvistumiseen tai
osallistujien erilaisten tarpeiden täyttymiseen. Muutosta kuvaavat havainnot ovat keskittyneet
konkreettisiin seikkoihin, kuten innostuneisuuden ja improvisoinnin lisääntymiseen esimerkiksi
suomen kielen käytössä, katsekontaktin ottamiseen tai uusien kaverisuhteiden muodostumiseen.
Palautteissa toiminnan vaikutuksia kuvaavat yksittäiset hetket kertovat vahvasti niistä myönteisistä tunnekokemuksista, joita luova yhdessä tekeminen saa aikaan tässä ja nyt . Ohjaajilta, yhteistyökumppaneilta ja muilta toimintaan osallistuneilta henkilöiltä saadun palautteen perusteella
toiminnalla voidaan nähdä olevan vaikutuksia erityisesti ryhmän sisäisen vuorovaikutuksen paranemisen sekä osallistujien itsevarmuuden lisääntymisen osalta. Motivaation ja aloitteellisuuden
lisääntyminen sekä nuorten mielialoissa tapahtuneet myönteiset muutokset ovat myös sellaisia
silminnähtäviä havaintoja, jotka ovat nousseet pintaan erityisesti pidempijaksoisesti toiminnassa
mukana olleiden nuorten osalta.
Ohjaajilta saatu palaute kertoo myös, että toiminnan tavoitteet on yleisesti ottaen koettu
selkeiksi, sovittuja sisältöjä on palautteen perusteella käsitelty riittävästi ja odotukset toiminnasta ovat pääosin täyttyneet. Osallistujien erilaiset kielitasot ja taustat ovat toisinaan vaatineet
ohjaajilta luovaa heittäytymistä ja valmiutta soveltaa suunnitelmia kulloisenkin ryhmän mukaan,
mikä on koettu sekä toimintaa rikastuttavana että haastavana seikkana. Ohjaajat ovat kuitenkin
kokeneet saaneensa hankkeelta riittävästi tukea toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä
arvioineet pystyneensä reagoimaan erilaisiin tilanteisiin ja osallistujien impulsseihin joustavasti.
Meneillään on hankkeen viimeinen vuosi. Toivomme, että tulevaisuudessa voimme vielä
enemmän vahvistaa ja laajentaa sitä yhteistyöverkostoa, jota ilman emme olisi voineet onnistua
ja kehittyä toiminnassamme. Lämmin kiitos arvokkaasta ja inspiroivasta yhteistyöstä kuuluu jo
nyt kaikille toimintaan osallistuneille henkilöille.
Katri Mäkeläinen
projektipäällikkö, Kulttuurilla osalliseksi -hanke
4
Sisältö
Alkusanat 1
I
Vapaan määrittelyn ja mahdollisuuksien tila
Taide. Mikä taide? Mikä sitten, jos ei taide? II
Identiteetti ja kulttuuri
Nuoret maailmassa ja maailmojen välissä III
7
10
Osallisuus, merkityksellisyys, motivaatio
Mitä matalampi kynnys, sitä korkeampi katto IV
13
Mielekäs tekeminen ja harrastustoiminta
Luovaa ilmaisun iloa ja onnistumisen kokemuksia V
Osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen
Tarttumapintoja taiteesta ja kulttuurista VI
Ohjaajan rooli
Luovan prosessin luotsit VII
21
25
Vertaisuus, kohtaaminen ja dialogi
Yhteisöt vailla vertaa 27
VIII Toiminnan vaikutukset
Askeleet kohti muutosta IX
30
Monimuotoisuus palveluissa, kulttuuri ja kotoutuminen
Erilaiset yleisöt kulttuuripalvelujen sisällä X
Moniammatillinen yhteistyö
Monelta kantilta katsottuna 39
Läheltä ja kaukaa -valokuvanäyttely 2013 41
Toiminta 2012-2014 51
5
36
18
Aino-Marja Kairamo ( A M K )
sosiaalityöntekijä,
Espoon maahanmuuttajapalvelut/
maahanmuuttajapalvelujen jälkihuolto
Annamari Honkamäki ( A H )
Anne-Maarit Pullinen ( A M P )
sosiaaliohjaaja,
Espoon maahanmuuttajapalvelut/
AIVA-ryhmä ja maahanmuuttajien
perusopetus
Farzaneh Hatami Landi ( F HL )
hankesuunnittelija,
Kulttuurilla osalliseksi –hanke
Ilona Niinikangas ( IN )
museolehtori,
Helinä Rautavaaran museo
Jouni Piekkari ( J P )
draamapedagogi
Katri Mäkeläinen ( K M )
projektipäällikkö,
Kulttuurilla osalliseksi –hanke
Riikka Theresa Innanen ( RTI )
tanssija-koreografi, kuvataiteilija
Saija Turunen ( ST )
tutkija
Sherwan Haji ( SH )
näyttelijä, draamaohjaaja,
elokuvataiteilija
Haastatteluihin osallistuneet
S2-opettaja/ryhmänohjaaja,
Espoon aikuislukio AIVA
(yhteistyön aikana)
i
V A P A A N M ÄÄ R I T T E L Y N J A M A H D O LL I SUUKS I E N T I L A
Taide. Mikä taide?
Mikä sitten, jos ei taide?
7
K M: Taide rakastaa asioita, jotka eivät
selity yksipuolisesti. Rakastamisella tarkoitan tässä välittämistä ja sitä, että on
kiinnostunut ja utelias. Taide rohkaisee näkemään asioita monelta eri kantilta. Se sallii
keskeneräisyyden ja kaiken sen, mikä on
inhimillistä. Taide kutsuu dialogiin. Taiteella
ei ole kiire, eikä se tarjoa valmiita vastauksia. Kokijaltaan se ei niitä myöskään vaadi.
Taidekäsityksiä on tietenkin monia. Taidetta
soveltavissa projekteissa onkin tarpeellista
pureutua siihen, mikä rooli taiteella on osana toimintaa. Taiteen olemusta ei myöskään
voi tiivistää yksittäisen asian kautta. Sillä on
monia tehtäviä, mahdollisuuksia ja tiloja, ja
se on tavallaan jotakin sellaista, mitä ei pysty kahlitsemaan yhteen rooliin tai paikkaan.
Taiteen kautta voidaan avata tila, jossa asiat
ovat mahdollisia. Todellisuudessa sitä tilaa
ei tavallaan edes ole, tai pikemminkin se
ei rajaudu mihinkään. Se on mahdollisuus
nähdä asioita, luoda uusia ajatuksia tai uudenlaista toimintaa. Taide auttaa löytämään
merkitysten äärelle. Se antaa sinun peilata
itseäsi ja ajatuksiasi ja synnyttää kenties
reaktion, mielipiteen siitä, oliko juuri koettu
sinusta kaunista, outoa, tuttua ja niin edelleen. Saiko se sinut kenties nauramaan, vai
koskettiko se jollakin toisella tapaa. Taide
voi luoda väylän itseen. Sinä olet täydellinen
”Itselle liikuttavin palaute
työpajasta oli erään pojan
huudahdus: Kauneutta on
kaikkialla, täytyy vain avata
silmät!” – ohjaaja 2014
taiteen ymmärtäjä ja tulkitsija juuri sellaisena kuin olet. Sitä kautta avautuvat ne
kaikki miljoonat eri merkitykset, joita ihmiset
kokemalleen antavat. Merkityksellistä on
se kokemus, se on kaiken ytimessä. Taide
kiinnittää huomion – ja toisaalta vie sen pois
itsestään. Se sanoo: ”Hei, katso tännepäin.
Tämä on merkityksellistä.” Todellisuudessa kokija itse määrittää katselusuunnan ja
asiat, jotka häntä puhuttelevat.
SH: Art is like freedom and love,
something very hard to describe. We tend to
categorize certain things, behavior or ways
of thinking as art, but there is no specific
description for it. I believe that inside every human being there is a potential artist.
It’s about being alive and living with other people. Artists are not only the people
who paint or are on the stage standing on
the spotlight. Anyone can be an artist. The
main question is: how to manage to see the
beauty of things that are not categorized
”Ensimmäisessä esityksessä
musiikilla etsittiin paikkaa,
mihin juurtua.”
i
”Toinen esitys oli kuin
jäätelöannos, jossa oli sateenvarjo.”
”Kolmas esitys kuvasti toivoa
ja oli puhutteleva.”
– kulttuurivierailu 2012
to get over it. Fear is an ancient concept of
not knowing, and that may show up as ignorance. Fear can make you step back because
you don’t know where you are going or
what’s coming to you. If there’s fear there’s
darkness. But step by step that darkness is
defeated. It brings you closer to knowledge.
J P: Ihminen menee sinne, missä
häntä rakastetaan eli hyväksytään sellaisena kuin hän on. Paikkaan, jossa hänen
ideansa saavat myötäkaikua ja jossa hän
innostuu. Meidän tulisi pystyä luomaan tiloja
ja ympäristöjä, jotka tarjoaisivat innostuksen
aiheita ja läsnä olevia yhteisöjä. Empaattisuutta esimerkiksi nuorten kanssa toimiessa
ei ole vain yhtä lajia. Se voi olla provosoivaa
tai tarjota impulsseja, kuten teatteriimprovisaatio tekee. Luovat, toiminnalliset
työtavat antavat jatkuvia impulsseja, joihin
voi lähteä vastaamaan erilaisilla tavoilla. KULO -työpajoissa ovat olleet erityisen
hienoja hetkiä sellaiset, joissa nuoret ovat
ikään kuin päässeet luomaan ryhmälle ja
toiminnalle identiteetin esimerkiksi nimien kautta. Usein nämä ideat tupsahtavat
nuorilta sattumanvaraisesti, mutta tuovatkin
itse tekemiseen uudenlaisia näkökulmia ja
antavat impulsseja, jotka kuljettavat toimintaa eteenpäin. Muistan, kuinka ryhdyimme
yhdessä nuorten kanssa luomaan kuvioita ja
muotoja ryhmän nimelle, ja vasta sen jälkeen
aloimme keskustella sen merkityksestä.
Syntyi identiteetti, jonka takana seistiin ja
V A P A A N M ÄÄ R I T T E L Y N J A M A H D O LL I SUUKS I E N T I L A
as beautiful. That’s art. Yet I haven’t witnessed a person who denies art, beauty or
aesthetics. It seems to be something natural in human kind. Art can also offer a tool
to treat different matters like integration,
converting to a new society or adapting new
cultures.
K M: Taide voi olla myös kohtaamisen
väline. Taidemaalaus voi näyttää ulospäin
passiiviselta, mutta kun sitä katsoo, se alkaa
ikään kuin puhua sinulle. Se, mitä kokemuksessa tapahtuu, on kommunikaatiota.
Taiteen kautta voidaan saattaa myös ihmisiä
vuorovaikutukseen keskenään. Kun saamme
aikaan kommunikaatiota, huomaamme, että
meillä on sittenkin yhteinen kieli, vaikka ei
olisikaan yhteisiä sanoja. Kommunikaatio
vaatii tahtoa ymmärtää sitä, mitä toinen haluaa ilmaista. Jos vaikka maalataan taulua,
sanojamme ovat pensseli ja paperi. Tai kun
lyömme rumpua, kommunikoimme käsiemme ja instrumentin kautta. Kommunikaatio
synnyttää kieltä, ja toisinpäin. Taiteessa on
äärimmäisen hienoa, jos löytyy jokin uusi
näkökulma tai oivallus. Miksi niin ei siis olisi
myös kielessä, kulttuurissa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Taide voi luoda
uusia sanoja, joilla leikkiä.
SH: One thing I really like in KULO
project is the way you organize the time
and the place and bring people together to let things happen. When people start
to take contact with each other, they get
out of their bubbles and begin to see crossing points among each other. Even a small
dialogue can increase knowledge about different cultures and improve communication
between people.
K M: Letting the dialogue evolve
without pushing it to anywhere or to a certain direction. It’s about creating the space.
Art is not afraid of changing direction in the
middle.
SH: Exactly. It’s like being open and
updated. They say that people who walk on
the floor are not afraid but when climbing
up the mountains they will. Fear is not a bad
thing, but you should always try to manage
8
V A P A A N M ÄÄ R I T T E L Y N J A M A H D O LL I SUUKS I E N T I L A
i
joka alkoi luoda mielikuvia. Se oli mieleenpainuva esimerkki siitä vapaasti määrittyvien merkitysten ja mahdollisuuksien tilasta.
Se inspiroi ja synnyttää koheesiota ryhmässä. Olen jälkikäteen hyödyntänyt tätä
toimintatapaa muuallakin.
K M: Mielestäni on tärkeää, että
osallistujat saavat itse määritellä identiteettinsä. Liikkeelle ei siis lähdetä oletusten
pohjalta vaan siitä hetkestä ja niistä ihmisistä, joita on paikalla.
J P: Juuri niin. Draamaprosessi voi
tuottaa turvallisen ilon ja yhdessä tekemisen, vapaan luomisen tilan. Sillä voi olla
yllättävän iso voima. Draaman kautta voidaan luoda myös vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tämä on keino edetä poteroituneista
näkökulmista laajempiin ja monipuolisempiin
tarkastelutapoihin. Ja miten tärkeää onkaan
se, että voidaan nauraa yhdessä!
Odotukset ja toiveet toiminnasta täy ttyivät .
(nuoret, vast. 51)
Erittäin hyvin
7 8 %
Kyllä 1 6 %
Tyydyttävästi, eos
9
6 %
iI
Nuoret maailmassa ja
maailmojen välissä
”Nuorten kannalta tutustuminen
lähtökulttuuriin ja esimerkiksi
käsityötaitojen säilyttäminen
on tärkeää. Tässä voisi olla
mahdollisuus levittää sukupolvien
välistä jakamista myös muille
ryhmille. Olisi hienoa, että olisi
paikka, johon mennä tekemään
taidetta ja käsityötä. Aina ei
tarvitsisi olla ulkopuolista
ohjaajaa, vaan vanhemmat voisivat
itse ohjata toimintaa ja opettaa
toisiaan tällaisessa paikassa.”
– ohjaaja 2012
A M K: Kaikki tällainen toiminta lisää
kiinnostusta myös suomalaiseen kulttuuriin.
Huomaa selvästi niiden nuorten kohdalla, jotka ovat olleet toiminnassa mukana,
että he ovat eri tavalla innostuneita, kun
heille ehdottaa jotakin. Siinä tietenkin on
silloin ollut mukana myös avoin ja innostava opettaja, mutta ajattelen, että se liittyy
myös juuri tähän. Huomasimme sen esimerkiksi Esineen tarina -työpajassa, jossa oma
I D E N T I T E E T T I J A KUL T T UU R I
F HL: Varsinkin maahanmuuttajille kulttuuri
liittyy vahvasti identiteettiin. Identiteetillä
on monia eri tasoja. Kun ihminen lähtee jostakin, hän menettää asioita. Uuteen maahan
tulleessaan ihmisellä on kuitenkin mukanaan
kulttuuri, kieli ja identiteetti. Maahanmuuttaja voi kokea hukanneensa identiteettinsä, jolloin elämä on epätasapainossa. Kun
identiteetti löytyy, löytyy myös tasapaino.
Tuntuu hyvälle, kun saa tuoda esiin omaa
kulttuuriaan. Jos ei pääse kertomaan muistoistaan, ne vähenevät. Kirjoittamalla, ottamalla kuvia ja keskustelemalla ystävien ja
perheen kanssa muistot alkavat elää, ja siitä
tulee hyvä olo. Kulttuurin osalta voi käydä
samoin. Se, miten syön ja elän ja miten olen
kasvanut, on osa kulttuuriani ja identiteettiäni. Olen huomannut, että esimerkiksi
käsitöiden tekeminen oman maan kulttuurin
tavoin on tuonut vertaistukiryhmän naisille
paljon iloa. Asioita, joita jaettiin, kun oltiin
lapsia. Ikääntyneenä tuntuu hyvältä muistella niitä. Omien juurien ymmärtäminen ja
niistä kertominen muille on todella tärkeää
hyvinvoinnin kannalta. Sillä on myös suuri
merkitys sille, miten jaksaa arjessa. Myös
nuorille. Kulttuuri on laaja, ei ollenkaan yksisuuntainen asia. Merkitystä on myös sillä,
miten kulttuurista osataan kertoa.
10
Ii
I D E N T I T E E T T I J A KUL T T UU R I
”Parasta oli se, että sai
työskennellä oman kulttuurin
parissa.” – nuori 2014
11
kulttuuri tunnustettiin ja sen arvostuksen
kautta kiinnostus heräsi.
A M P: Kyllä ja vastavuoroisesti taas
kiinnostutaan lisää muista kulttuureista.
K M: Se on helppo nähdä ja uskoa.
Kun saa kosketuksen johonkin ja huomaa
tulevansa kuulluksi, on myös helpompi kuunnella muita.
IN: Oma lähtökohtani on, että kaikki
ihmisten luomat järjestelmät ovat kulttuurisia rakenteita. Ja että kulttuuri elää
ja muuttuu jatkuvasti. Me olemme todella
varovaisia sen kanssa, ettemme loisi stereotyyppisiä ilmiöitä tai pakottaisi ihmisiä
tietyn kulttuurin kantajaksi esimerkiksi
syntymäpaikan perusteella. Samaten muistetaan, että ihmisellä on monta identiteettiä. Identiteetit vaihtuvat, eli saattaa olla,
että kieli tai kansalaisuus määrittelee sinua,
mutta niin voi tehdä myös ammatti, perhe,
ikä, sukupuoli, uskonto ja niin edelleen. Siksi
on tärkeä muistaa, että kulttuuri muuttuu ja
elää, eikä ketään voi pakottaa kulttuurinsa
kantajaksi vain sen takia, että on itse syntynyt tai vanhemmat ovat syntyneet jossakin tietyssä maassa.
RTI: Dhaanto-työpajassa identiteettiä käsiteltiin erilaisten tehtävien
ja keskustelunavauksien kautta. Dhaanto
on vanha somalialainen sosiaalinen tanssi, jonka kautta nuoret ovat perinteisesti
kohdanneet toisiaan. Se on yleinen häissä
ja juhlissa, ja siinä tytöt ja pojat tanssivat
yhdessä omilla riveillään. Tässä työpajassa
oli kiinnostavaa se, miten traditio ja heidän
oma kulttuurinsa sekoittuivat siihen, miten he ovat täällä Suomessa luoneet uutta
kulttuuria. Oli paljon sellaista ”crossoveria”
siinä, mikä kuvastaa sitä kulttuurien välistä
todellisuutta, missä nuoret elävät. Tanssin
ohella nuoret kirjoittivat omia runojaan ja
esittivät niitä joko laulaen tai lausuen. Ajatuksena projektin taustalla olikin ”Dhaanto
ja minä”. Ryhmä nosti esiin paljon muun muassa rakkauteen, muotiin ja pukeutumiseen,
meikkaamiseen ja musiikkiin liittyviä asioita.
Tytöt kertoivat rap-teksteissään itsestään
ja kirjoittivat tekstejä muun muassa hunnustansa. Osa lauloi perinteisempiä tekstejä,
yksi kirjoitti runon suomeksi nähdyksi tulemisesta, toinen kirjoitti rakkauslaulun somalikielellä ja kolmas lauloikin Juice Leskistä.
Ryhmä kannusti ujompiakin tyttöjä keskustelemaan yhdessä. Sen kyllä huomaa, miten
paljon he näitä asioita prosessoivat. Tuntui
siltä, että työpaja antoi nuorille voimavaroja
ja vahvisti heidän itsetuntoansa. Tällainen
toiminta voi rohkaista nuoria luomaan oman
näköisensä elämän, joka on ikään kuin sekoitus erilaisia kulttuureja.
K M: Tällainen toiminta voikin ehkä
parhaimmillaan antaa tilan sille prosessoinnille. Nuoret on elämäntilanteessa, jossa
heidän tulee määritellä itseään, mutta tuntuu siltä, että aina ei löydy tilaa ja mahdollisuuksia pohtia sitä, kuka on.
RTI: Erityisesti nämä nuoret ovat
uskomattomia nuorallakävelijöitä siinä, miten
he liikkuvat oman kulttuurinsa, perheen, ystäväpiirin, koulun, suomalaisen ja erilaisten
alakulttuuripaineiden välissä. Nuoret saattavat kokea melkoista ristipainetta sen suhteen, mitä saa tehdä ja mitä ei, ja kuitenkin
heillä saattaa olla vain vähän liikkumavaraa
erilaisten vaatimusten keskellä.
IN: Kirjallisuus ja moni tutkimus
puhuu paljon siitä, miten nuoret rakentavat omaa maailmaansa. Syntymäpaikalla on
nuorten omien kokemusten mukaan oikeastaan aika vähän merkitystä. Elä oma elämä
–hankkeen aikana oletimme, että toisen polven maahanmuuttajat olisivat jollakin tavoin
erityisiä kulttuurisuuden suhteen, kunnes
huomasimme, että oikeastaan ihan samat
asiat, seurustelu, aikuiseksi kasvaminen ja
oman paikan löytyminen, kiinnostavat kaikkia nuoria. Kiinnostavaa on myös se, kuinka
kulttuurisesti hajaantuneissa yhteisöissä
”Työpaja on hyvä esimerkki
monikulttuurillisesta ja
kulttuurisesta nuorisotyöstä.
Työpajassa kannustettiin nuoria
luovuuteen ja omien ideoiden
sekä mielipiteiden ilmaisemiseen.
Työpajaan osallistui myös
nuoria, jotka ovat kasvaneet
useamman kuin yhden kulttuurin
vaikutuspiirissä.”
– harjoittelija 2014
iI
I D E N T I T E E T T I J A KUL T T UU R I
perhe ei ole vain täällä vaan koko maapallolla; voidaan lähteä sedän luo Amerikkaan ja
tädin luo Lontooseen. Maailma on nykyään
ihan erilainen, paljon avoimempi paikka, jossa sukkuloidaan. Samalla tavallahan kantasuomalaisetkin nuoret sukkuloivat, mutta
suku ei ehkä ole samalla tavalla levinnyt
ympäri maailmaa. Täällä Suomessa nuoret
kuitenkin kasvavat, mutta jos näitä nuoria
ei huomata, niin se on minusta todella iso
ongelma. Toisessa maahanmuuttajapolvessa
on todella paljon potentiaalia, mutta päättäjien ja muiden pitäisi huomata se ja antaa
nuorille mahdollisuuksia.
K M: Kulttuurien välissä kasvaneilla nuorilla on myös uudenlaisia näkökulmia
asioihin, ja olen pohtinut paljon, miten tätä
luovuutta voitaisiin valjastaa ja tuoda esiin
enemmän.
SH: You have to be updated in any
spot of the world to develop the cosmopolitan personality, who can stand on his feet
everywhere here on the Earth. You have to
be open to any learning process and update
your knowledge mentally and technically constantly. That process requires a lot of
time. If you learn how to manage somewhere
you probably manage elsewhere as well.
J P: Se alakulttuurien suuri kirjo,
jonka keskellä nuoret tänä päivänä elävät,
on hyvä ymmärtää. Myös esimerkiksi internet tarjoaa mahdollisia maailmoja, joihin voi
humpsahtaa ja joita voi pitää yhtenä totuutena. Ne voivat olla jopa voimakkaampia kuin
kansallinen hegemoninen tarina, jossa ehkä
on aikaisemmin eletty. Tämän myötä yhtenevään kansalliseen kulttuuriin tai tarinaan
sitoutuminen ei voi olla enää samanlaista.
Kun nuorille antaa tilan vapaasti muodostaa
tarinoita, niin melkein aina ensimmäisenä
nousee tämä yhteiskunnallinen kahtiajako
rikkaisiin ja köyhiin, rasisteihin ja ei-rasisteihin. Samoin tietynlainen yhteiskunnallinen
tipahtaminen näkyy nuorten valitsemissa aiheissa usein. Se on aika hämmentävää. Johtuuko se siitä, että hyvää draamaa saadaan
aikaiseksi siinä, että tarvitaan draamallisia
konflikteja, joita me näemme elokuvissa,
televisiossa ja joka paikassa? Vai heijastaako
se olemassa olevaa todellisuutta? Sitä en
osaa sanoa, mutta joka tapauksessa nämä
teemat nuorilta nousevat esiin helposti. Tarvitsemme elementtejä, jotka luovat yhteisöllisyyttä erilaisten ryhmien välille. Erilaisissa
draamahankkeissa olen huomannut, että
yhteisöllisyyttä todellakin voidaan luoda.
Olemme yhteisessä tarinassa. Sitähän me
kaivataan. Kun keräännytään saman teeman
ympärille ja luodaan jotain yhdessä.
12
IiI
O S A LL I SUUS , M E R K I T Y KS E LL I S Y Y S , M O T I V A A T I O
Mitä matalampi kynnys,
sitä korkeampi katto
13
IN: Uskon ja näen, että tämä on matalan
kynnyksen toimintaa. Olemme viime vuosina
yrittäneet tietoisesti madaltaa osallistumiskynnystä. Jos esimerkiksi ryhmä haluaa
osallistua valokuvapiiriin Espoon keskuksessa tietämättä, miten sinne mennään,
niin me lähdemme saattamaan ryhmää tai
yksittäisiä osallistujia paikan päälle. Siinä
mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, minkä myötä opitaan uutta ja laajennetaan sitä aluetta, jolla on totuttu toimimaan.
Museonjohtajamme Maria Koskijoki puhuu
myös luottamuksen rakentamisesta. Tällöin
vastapuoli näkee, että virassa toimiva henkilö tulee vastaan itsekin. Huomataan, että
toinen on epämukavuusalueellaan ja sitten
yritetään kohdata sitä.
K M: Matalaan kynnykseen liittyy
myös se, että on olemassa monikielinen
avainhenkilöverkosto, jonka kautta ihmisiä
tavoitetaan. Lehdistä, ilmoitustauluilta ja
internetistä tapahtumien bongaaminen vaatii
jo aika paljon oma-aloitteisuutta.
F HL: Kun nuori lähtee mukaan, hän
saa käytännössä tietää, mitä työpaja oikein
tarkoittaa, sillä sanana tai selittämisellä se
ei välttämättä avaudu. Matalan kynnyksen
yli kävelemistä helpottaa myös, kun tiedetään, minkälaista osaamista ryhmässä on.
Ihmisten osaamista ei tulisi aliarvioida vaan
”Voi kun olisin saanut kuvia
nuorista stagen takana.
Siitä, kuinka silmät syttyivät
ja syntyi oivallus ja innostus
tekemisestä. Tätä juuri haettiin!”
– ohjaaja 2014
kunnioittaa, jos haluamme, että ihmiset pääsevät elämässään eteenpäin. Valitettavasti
yritämme joskus tehdä matalan kynnyksen
toimintaa ilman tätä tietoa. Ryhmä voi aloittaa ihan pienistä asioista. Matala kynnys
rakentuu kunkin ryhmän mukaan. Tulee
arvioida ryhmän osaaminen ja keskustella
ryhmän jäsenien kanssa siitä, mihin suuntaan halutaan mennä.
RTI: Se, että voin mennä mukaan
ihan vaan vaikka uteliaisuudesta, on tärkeää.
Samoin se, että toiminta ei vie kokonaan
pois omasta kulttuurisesta taustasta, on
osa matalaa kynnystä.
J P: Tulee kuunnella ihmisten tarpeita, antaa ihmisten kertoa, mihin suuntaan
kannattaisi mennä seuraavaksi ja rakentaa
niiden pohjalta. Toiveena on yleensä tehdä
ihan niitä samoja asioita, joita kukin meistä
tekee. Palvelut saattavat joskus mennä liian
”Palautteessa nuoret
ovat todenneet erityisen
kannustavaksi sen tavan, miten
ideoihin on tartuttu, ja että
ne ovat oikeasti toteutuneet.
Tämä on innostanut nuoria
ideoimaan lisää ja vahvistanut
nuorten aktiivista otetta oman
toimintansa suunnittelemiseen ja
toteuttamiseen.”
– yhteistyötoimija 2013
merkityksettömältä. Ihminen voi alkaa miettiä, minkä vuoksi ylipäätään olla olemassa.
Meidän tulisi olla samassa veneessä. En tarkoita, että meidän pitäisi olla samassa tilanteessa voidaksemme ymmärtää toisiamme,
mutta yhteiset kokemukset kyllä auttavat.
Jos otetaan liian suuria askelia heti aluksi,
innostus ja motivaatio voivat laantua.
K M: Toimintaan innostaminen on
kaiken lähtökohta. Tavoitteena on, että
toiminta itse alkaa kannatella tekemistä.
Pelkästään se, että tulee paikalle, luo todella paljon mahdollisuuksia toimia. Muuta ei
välttämättä edes tarvita. Toisaalta juuri sillä
on merkitystä, että sinä olet tässä mukana.
Tätä ei olisi tapahtunut ilman sinun osallisuuttasi. Se on se viesti, jonka halumme antaa. Ei sen merkityksen välttämättä tarvitse
olla sen kummoisempi.
J P: Osallistavaa toimintaa voidaan kuvata prosessina, jossa yhteisö itse
innostuu joko ulkopuolisen ohjaajan avulla
tai ilman sitä miettimään omaa elämäänsä ja
siihen liittyviä haasteita ja unelmia. Pyrkimyksenä on auttaa yhteisöä itse määrittämään keskeiset, yhteiset aiheet ja ongelmakohdat ja ryhtyä miettimään ratkaisuja
niihin. Ohjaajan tehtävänä ei ole tuoda valmista agendaa siihen, mitä tehdään, miten
toimitaan tai mitä kohti mennään, vaan auttaa ryhmää löytämään ratkaisuja ja toimia
myötäkuuntelijana ja tutkijana prosessissa.
IiI
O S A LL I SUUS , M E R K I T Y KS E LL I S Y Y S , M O T I V A A T I O
kauas inhimillisestä yhdessä olemisen ajatuksesta. Olen myös pohtinut sitä, miksi sosiaalityön tulee tapahtua sosiaalitoimistossa,
kun se voisi yhtä hyvin tapahtua kahviloissa,
tanssitunnilla tai missä tahansa. Toivottavasti taide voi luoda uusia tiloja, joissa nämä
suhteet määrittyvät uudelleen.
IN: Se, miten paljon esimerkiksi
nuoret voivat vaikuttaa sisältöihin museon
toiminnassa, vaihtelee tosi paljon. Joskus
on oikeasti kontrollista vapaata ja joskus
ei ole ollenkaan, koska mennään esimerkiksi opetussuunnitelman tai meidän omien
tavoitteiden mukaan. Usein liikutaan monella
tasolla; joskus niin, että on selkeä kuva siitä,
mitä haluamme nuorten oppivan, toisinaan
tavoitteena on suojella sitä tilaa, josta asiat
saavat vapaasti nousta. Yleensä ne on
enemmän yksittäisiä taidehankkeita, joissa
ikään kuin vaalitaan sitä. On myös näkemyksiä, joiden mukaan taidemuseot ovat
nykyään niitä paikkoja, joissa voi hiljentyä
ja vain olla kaiken tohinan ja kaupallisuuden
keskellä.
K M: Näen merkityksien ja motiivien olevan aivan osallisuuden ytimessä.
Osallisuutta ei synny, jos henkilö ei löydä
mitään syytä sille, miksi lähteä mukaan. Se
on äärimmäisen tärkeä asia oivaltaa. Jos
nuori itse ei löydä merkitystä tekemiselleen,
on vaarana, että osallisuus jää pinnalliseksi
ja ohimeneväksi. Toiminnan tulee jollakin
tasolla liittyä osallistujan elämään, jotta
merkitys voi syntyä. Kun toiminta koetaan
merkitykselliseksi, se alkaa synnyttää uusia
merkityksiä – myös sellaisia, joita osallistuja
ei aluksi olisi ehkä osannut kuvitella.
Motivaatio ja sitoutuminen toimintaan
vaativat kokemuksen omistajuudesta. Kun
toimintaan sitoudutaan henkilökohtaisen
merkityksellisyyden ja motiivin kautta, syntyy perusta omaehtoiselle toiminnalle.
F HL: Motivaatio on mielestäni
erittäin keskeinen asia. Jos ihmisellä ei ole
motivaatiota, elämänprosessit hidastuvat
ja voi syntyä ongelmia. Ilman toivoa ei voi
elää. Jos motivaatio katoaa, voi masentua. Ei jaksa elää, ja elämä tuntuu tyhjältä,
14
O S A LL I SUUS , M E R K I T Y KS E LL I S Y Y S , M O T I V A A T I O
IiI
15
”Nuorten osallistuminen
työpajatoimintaan oli helppoa
ja toiminta lunasti lupauksensa
matalasta kynnyksestä.
Oleminen työpajassa oli
helppoa. Turvallinen ympäristö
asiantuntevien aikuisten seurassa
takaa nuorille mahdollisuuden
hyvään kulttuurilliseen
kokemukseen. He oppivat uutta
ja tuntevat yhteenkuuluvuutta.”
– harjoittelija 2014
Yhteisön kesken päätetään siitä, miten
ajatuksista siirrytään toiminnallisuuteen ja
käytännön muutoksiin. Ne voivat olla joko
tosi pieniä, mikro- tai yksilötason, yhteisön sisällä tapahtuvia muutoksia, tai niillä
voidaan tavoitella laajempia, jopa poliittisia
vaikutuksia. Pedagogisena syvätavoitteena
on se, että parannetaan yksilöiden ja yhteisöjen kykyä tiedostaa ja artikuloida ongelmia
ja haasteita sekä löytää niihin konkreettisia
ratkaisuja. Vähitellen ohjaajan vastuu siirtyy
kokonaan pois. Ihanteellisimmillaan yhteisö
itse alkaa tehdä asioille jotain.
IN: Olemme myös paljon miettineet paikkoja ja sisältöjä. Esimerkiksi Oma
mieli, oma kieli –hankkeessa koulutamme eri
äidinkielien puhujia, muun muassa sellaisia
naisia, jotka ovat olleet päiväkodissa töissä
tai ovat muuten kiinnostuneita koulutuksesta, kokoamaan taide-/työkalupakkimateriaalia, jota voidaan hyödyntää päiväkodeissa
ympäri Suomea. Päiväkodin työtekijät ovat
olleet todella innoissaan, sillä oman kielen
opetusta ei päiväkodeissa vielä ole. Koulutamme myös naisia, jotka puhuvat heikosti
suomea ja jotka tarvitsevat paljon rohkaisua,
jotta he voisivat osallistua koulutukseen.
Näissä ryhmissä opettelemme ryhmässä
olemista ja osallistamme naisia auttamaan
työpajan pitämisessä. Siinä voi olla tuetusti mukana ja saada valmiuksia osallistua
seuraavaan koulutukseen. Ohjaajamme oli
todella hyvä ja innostava, ja joskus naisilla
oli niin hauskaa, että katto meinasi nousta
ja äänet kaikuivat. Joskus oli pakko vähän
hyssytellä, vaikka se olikin ihan ristiriidassa
koko jutun kanssa; heti kun innostuu todella,
niin sitten pitää laittaa sordiinoa päälle ja
muistaa, että ollaan museossa.
”Hyvin positiivinen yllätys.
Työpaja oli paljon kivempi, kuin
mitä olin odottanut.” – nuori 2014
Parasta oli se, että kun sanoin
jotain, se otettiin huomioon.”
– nuori 2013
Vapaa sana
Millaiseksi toiminta
on koettu
Osallistujat ovat kokeneet toiminnan mielekkääksi
Osallistujat ovat olleet tasapuolisesti mukana toiminnassa
Osallistujat ovat oppineet toiminnan kautta uusia asioita
Osallistujat ovat kokeneet oppimisen oivalluksia
Osallistujat ovat kokeneet toiminnan motivoivaksi
Osallistujat ovat olleet sitoutuneita toimintaan
Ohjaajien tapa kannustaa nuoria on koettu tärkeäksi
Toimintaa on ollut mukava ohjata
Osallistujat ovat kokeneet toiminnan hyödylliseksi
Eniten näitä vastauksia >
Ohjaajat, fasilitaattorit,
yhteistyötoimijat, työryhmä
Osallistujat ovat kokeneet yhdessä tekemisen tärkeäksi
Osallistujat ovat kokeneet tulleensa hyväksytyiksi sellaisina
kuin ovat
Lähtömaan kulttuurin parissa työskenteleminen on koettu
tärkeäksi
Tuotosten nimeäminen ja esillepano on koettu tärkeäksi
Ammattitaiteilijan mukanaolo on koettu mielekkääksi
Mitä vaikutuksia
toiminnalla on ollut
Toiminnan myötä syntyneet tuotokset ovat motivoineet
osallistujia ja lisänneet toiminnan mielekkyyttä
Toiminta on rohkaissut nuoria
Toiminnasta on syntynyt uusia ideoita
Ryhmän välinen vuorovaikutus on parantunut toiminnan aikana
Nuoret ovat innostuneet taidemenetelmistä
Nuoret ovat alkaneet luontaisesti toimia toinen toistensa
vertaisohjaajina
Nuoret ovat löytäneet keinoja avata ajatuksiaan ja tunteitaan
luovan tekemisen kautta
Toiminnan myötä osallistujien luottamus on lisääntynyt
Integroiduissa ryhmissä yhdessä tekeminen on kehittänyt
suomen kielen osaamista
Toiminta on auttanut osallistujia ryhmäytymään
Toiminnan myötä turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunne on
lisääntynyt
Osallistujien avoimuus on lisääntynyt
Osallistujat ovat ystävystyneet keskenään toiminnan myötä
Toiminta on vahvistanut nuoria
Toiminnan kautta nuoren kiinnostuksen kohteet ovat alkaneet
hahmottua
Erityisesti draamaharjoitukset ovat vapauttaneet osallistujia
16
Mitä haasteita
toiminnassa on ollut
Lyhyen aikajakson perusteella on ollut haasteellista arvioida
toiminnan laajempia vaikutuksia
Aikatauluttaminen ja toiminnan lyhytkestoisuus
Tila ei ole ollut paras mahdollinen toiminnan kannalta
Erilaiset kielitasot ja ryhmien monikielisyys
Toisinaan nuorten on ollut haasteellista keskittyä toimintaan
Mikä toiminnassa
on ollut erityisen
onnistunutta
Nuoret ovat saaneet hyvin tukea itseilmaisuun
Ohjaajan ja osallistujien välinen vuorovaikutus
Ohjaajan ja osallistujien välinen luottamus
Tukea ja apua on ollut helppo pyytää ja saada
Nuoret ovat eläytyneet toimintaan
Ryhmien koot ovat olleet sopivia
Nuorten kanssa on ollut mukava työskennellä
Ryhmähenki ja yleistunnelma ovat olleet toiminnassa hyviä
Olen saanut toiminnasta ideoita omaan työhöni
Ohjaajat ovat valmistautuneet toimintaan hyvin
Osallistujien kanssa samaa äidinkieltä puhuvat ohjaajat ovat
olleet hyviä
Nuoret ovat auttaneet toisiaan kielihaasteissa
Luovat menetelmät ovat toimineet hyvin vuorovaikutuksen
välineenä ja kannustaneet dialogiin
Toiminnan tiedollinen anti on ollut hyvää
Erilaiset teemat yhdistettynä uusien taitojen oppimiseen ovat
syventäneet tekemistä
Erilaisten tunnekokemusten avaaminen ja jakaminen
Kaikki läsnä olevat henkilöt ovat osallistuneet toimintaan
Toiminta on ollut nuorista itsestään lähtevää
Pieniltä tuntuvien asioiden kokeminen yhdessä on ollut suuri asia
17
IV
Luovaa ilmaisun iloa ja
onnistumisen kokemuksia
”Työpajan aikana tapahtui
osallistujissa huomattavaa
avautumista liittyen itsensä
ilmaisemiseen kuvataiteen
avulla. Aluksi vain lyijykynällä
piirtänyt (piirsi jotain, kumitti,
piirsi, kumitti…) maalaili
lopuksi moniväristä kuvaa
kotiseudustaan ja innostuneena
vielä selitti oma-aloitteisesti
siitä ohjaajalle!”
– ohjaaja 2013
on lupa ilmaista itseään tanssin ja tekstien
kautta. Samalla avautuu mahdollisuus kali—
broida kaikkea sitä informaatiota, jota nuoret joutuvat suodattamaan, ja löytää omien
ajatustensa äärelle. Sitä kautta oppii myös
näkemään sen, millaisia esteitä on ehkä itse
itselleen asettanut. Dhaanto-työpajassa
se tuli esiin vahvasti esimerkiksi runojen
kautta. Niissä nuoret alkoivat työstää sitä
ajatusta, että tässähän onkin mahdollista
kirjoittaa vapaasti ja pohtia erilaisia asioita
ja löytää uusia tapoja ilmaista itseään.
K M: Olisi hienoa, jos toiminta voisi
aina jatkua jollakin tapaa, kun nuoret sitä
M I E L E KÄS T E K E M I N E N J A H A R R A S T US T O I M I N T A
IN: Nuoret tarvitsevat ihan kaikenlaista.
Miten ollaan porukassa ja tehdään yhdessä
asioita; kaikenlaisia taitoja, oivalluksia ja
oppeja. Nuoret tarvitsevat kokemuksia siitä,
että joku kuuntelee ja mahdollisuuksia tehdä
ja kokeilla erilaisia juttuja. Työpajoissa nuoret saavat onnistumisen elämyksiä – aivan
kuten jossain jalkapallomatseissakin. Mielekkään tekemisen kautta elämäkin saa ehkä
lisää mielekkyyttä, ja silloin on helpompi
pysyä mukana yhteiskunnassa.
K M: Maahan muuttaneet nuoret ovat
aloittaneet kaiken alusta mutta tavallaan
kuitenkin keskeltä. Se vaikuttaa perspektiiviin ja tapaan tehdä ja vaatii esimerkiksi
harrastustoiminnalta tietynlaista herkkyyttä
ja lähestymistä. Heittäytyminen mukaan
uuteen harrastustoimintaan voi antaa sellaisia onnistumisen kokemuksia ja oivalluksia,
jotka vahvistavat nuoren ajatuksia siitä,
että osaa ja pärjää. On tärkeää, että on
olemassa mahdollisuus osallistua sellaiseen
mielekkääseen toimintaan, jossa onnistumista ei mitata numeroin eikä toiminta vaadi
erityisosaamista. Harrastustoiminnan yhtenä
tarkoituksena on avata erilaisia mahdollisuuksia oppia ja kokea, ja sitä kautta tukea
onnistumista myös muilla osa-alueilla.
RTI: Erityisesti sen oivaltaminen,
että se voi olla niinkin yksinkertaista. Että
18
IV
M I E L E KÄS T E K E M I N E N J A H A R R A S T US T O I M I N T A
Olen kiinnostuneempi taiteesta ja kulttuurista.
(nuoret, vast. 47)
19
Paljon
3 8 %
Kyllä olen
4 7 %
Jonkin verran, eos
1 1 %
En ole
4 %
ehdottavat. Silloin nuoret voisivat kiinnittyä pidemmäksi aikaa johonkin juttuun, joka
tuntuu omalta.
RTI: Kyllä, pedagogisestikin se olisi
todella tärkeää. Tämänkaltaisessa toiminnassahan opetetaan osallistujille sitä, kuinka
oma innostus voi viedä eteenpäin ja tuottaa
iloa itselle ja muille. Jos toiminta lässähtää,
se antaa viestin siitä, että oma innostus ei
ehkä kannakaan. Dhaanto-työpajan jälkeen nuoret olivat innokkaita jatkamaan ja
pohtivat muun muassa oman tanssiyhteisön
perustamista. He olivat ylpeitä ja onnellisia
siitä, että heistä oltiin ylpeitä ja että kaikki
meni hyvin. Aluksi nuoret jännittivät, menevätkö askeleet sekaisin tai miten yleisö suhtautuu. Yleisön positiivinen vastaanotto vapautti nuoria todella paljon. Olisi hienoa, jos
jatkossa tällaiselle toiminnalle olisi enemmän
aikaa käytettävissä, että päästäisiin hieman
syvemmälle työskentelemällä pidempään
saman ryhmän kanssa. Ajan kanssa myös
sellaiset nuoret voisivat löytää mukaan
toimintaan, joille osallistumisen kynnys on
suurempi. Esimerkiksi tiiviimmän kouluyhteistyön kautta se saattaisi onnistua.
KM: Usein tämänkaltaista toimintaa ylläpidetään projekti kerrallaan, mutta
olisi tärkeää luoda jatkuvuutta, mikä mahdollistaisi myös nuorten integroitumisen
”Olen asunut kahdeksan vuotta
Suomessa. En osaa kirjoittaa omalla
äidinkielelläni ja suomea osaan
todella vähän. Minusta tuntuu, että
olen sokea, mutta kun osallistuin
ryhmään, opin jonkin verran uusia
asioita, se tuntui tosi hyvältä.”
– vanhempi 2013
”Oli kiva tutustua ihmisiin ja
oppia valokuvausta!
– nuori 2012
harrastustoiminnan parissa. Olemme pohtineet esimerkiksi koulun, sosiaali- ja kulttuuripalvelujen sekä kolmannen sektorin toimijoiden kesken toteutettavaa jatkumoa, jossa
nuoret voisivat omien projektiensa kautta
suorittaa osan koulutyöstään. Samalla nämä
projektit toimisivat nuorille omien taitojen ja
kiinnostuksen kohteiden tunnistamisen paikkoina, sekä auttaisivat nuoria rakentamaan
verkostoja. Siinä vaiheessa, kun koulu loppuu
ja tulisi ottaa askelia kohti työelämää, on
hyvä olla kokemuksia ja tahoja, joiden kautta
pääsee käsiksi erilaisiin mahdollisuuksiin.
A M P: Ainakin Friendly Film -leffaryhmän kohdalla on tullut monta sellaista
oivallusta, että näinhän se polkuajattelu
toimii, että toiminta jatkuu ja menee eteenpäin ja avautuu ovia uusiin juttuihin. Se on
varmasti myös opettanut sinnikkyyttä omien
haaveiden kanssa. Voi olla, että aina ei pysty itse määrittämään sitä, kuinka kauan jokin prosessi ottaa aikaa päästäkseen siihen
pisteeseen, mihin haluaa päästä. Mutta että
on aina se seuraava askel, joka vie eteenpäin. Se oli kyllä hieno prosessi seurata.
M I E L E KÄS T E K E M I N E N J A H A R R A S T US T O I M I N T A
”Työpajaan osallistuneet nuoret
olivat ihania ja heidän kanssaan
oli helppo työskennellä. Oli
myös mukava huomata, kuinka
esimerkiksi eräs mukana ollut
poika, joka oli ollut Suomessa
vasta vuoden, osallistui
innokkaasti ja rohkeasti
työpajoihin, vaikka suomen
kielen ymmärtäminen varmasti
tuottikin välillä hankaluuksia.”
– ohjaaja 2013
IV
Haluan osallistua enemmän taide- ja
kulttuuritoimintaan. (nuoret, vast. 51)
Paljon
6 1 %
Kyllä haluan
3 1 %
Jonkin verran, eos
8 %
20
V
O S A A M I S E N T UNN I S T A M I N E N J A S A N O I T T A M I N E N
Tarttumapintoja taiteesta ja kulttuurista
21
J P: Koulussa otetaan yleensä ulkopuoliset vierailijat ilolla vastaan, sillä sen myötä
opettaja voi katsoa luokkaansa hetken eri
perspektiivistä. Rakenteellisen yhteistyön
aikaansaaminen vaatii opettajilta enemmän
aikaa ja yksilöllistä ohjausta suunnittelutyössä. Uudessa opetussuunnitelmassa puhutaan osallisuudesta ja sen toteuttamisen
tavoista. Ei ainoastaan taideaineiden kautta
vaan myös työyhteisössä. Tämä vaatii laajempaa rakenteellisen ajattelutavan muutosta, jossa painopiste siirtyy opettajasta
luokkaan. Koulut ovat tänä päivänä minun
kokemukseni mukaan pääosin muutoshenkisiä ja opettajat mielellään reflektoivat
omaa toimintaansa. Toisaalta on myös jonkin
verran säilyttävää ajattelua, eli luotetaan
voimassaoleviin, hyviin rakenteisiin, jotka
auttavat pitämään arkea kasassa. Uuden
opetussuunnitelmankin voi tulkita vanhalla
tavalla. Olennaista ei ole se, että pitäisi hylätä vanha tai uudistaa kerralla kaikki, vaan
balanssin hakeminen, niin että monimuotoisuus toteutuu. Jokainen ammattialue luo
oman kulttuurinsa, samoin jokainen koulu
luo oman kulttuurinsa yhdessä koko yhteisönsä kesken. Tullessamme kouluun ulkopuolelta vähän erityylisen työtavan kanssa
voimme tarjota uudenlaisen linssin katsoa
asioita. Onkin ehdottoman tärkeää, että
”Mielestäni parhaiten oppii
tekemällä.” – nuori 2014
synnytetään dialogia myös koulun ulkopuolella. Tällaiset muutokset eivät synny hetkessä. Tarvitaan useita erilaisia projekteja
suunnitelmien taustalle. Toiminnan teemat
ja menetelmät tulee sovittaa kulloiseenkin
opetustilanteeseen mielekkäällä tavalla.
A M K: Who Am I –työpajassa oli
ihana nähdä, että sellaiset nuoret, joista en
olisi ikinä odottanut, lähtivät innokkaasti
mukaan. Esimerkiksi pojat, jotka usein eivät
tule edes tunneille, olivatkin tässä tilanteessa aktiivisempia. Se oli yllättävää ja oli
hyvä huomata, että omat ennakko-oletukset
eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa.
Tällaiseen toimintaan saattavatkin innostua
lähtemään sellaiset nuoret, joista ei osaisi
etukäteen niin ajatella. Myös se, miten rohkeasti nuoret lähtivät käsittelemään tärkeitä
aiheita, oli yllättävää.
J P: Draamaohjausvierailun jälkeen
opettajat lähes aina toteavat, että on hieno
nähdä, miten yleensä hiljaiset lapset ovatkin
yhtäkkiä tässä niin hyviä. Villimmät yksilöt löytävätkin tätä kautta uuden kanavan
toimia ja ilmaista itseään. Yhtä lailla se voi
”Yleinen tunnelma työpajassa
olivat mahtava. Naurua ja
onnistumisen kokemuksia saatiin
jokaisella kerralla. Osallistujien
palautteestakin huomasi, että
he saivat työpajalta, mitä siltä
hakivat ja tykkäsivät toiminnasta.
Osallistujat eivät kaikki myöskään
tunteneet toisiaan, ja toiminnan
kautta osallistujat tutustuivat
uusiin ihmisiin.”
– harjoittelija 2014
yksinkertaisesti raivattava ne pois tieltä ja
päätettävä, että nyt tarkastelemme hetken laajemmasta perspektiivistä. On myös
tärkeä miettiä, miten toiminta voisi olla
sellaista, jota ei liimata päälle, vaan että se
keventäisi opettajien työtä ja loisi yhteisiä
merkityksiä. Tulisi syntyä tunne siitä, että
tämä on meidän kaikkien juttu. Jos sitä ei
synny, ei synny jatkuvuuttakaan.
IN: Kaupungillahan on olemassa esimerkiksi K U L PS -tarjottimet kouluille, joihin
saamme laittaa omaa tarjontaamme, josta valita. Olisi kiva, jos lähdettäisiin jatkossa
niin, että globaalikasvatus ja taiteellinen toiminta nousisi muuallekin kuin kieliryhmiin
niin, että se olisi enemmän integroivaa koulutoimen kautta. Olisi kiva, ettemme olisi
vain paikka, jonne tullaan, vaan että saisimme vaikuttaa myös sisältöön.
A H: Koulun rakenteet ja raamit voivat olla aika ahdistavat, kun syksyllä tiedetään jo kevään kokoukset. Se kaikki aikatauluttaminen ja suunnittelu pitäisi tehdä niin
paljon etukäteen, ja sitten jos tulee yllättäviä sairauslomia, niin asiat jäävät roikkumaan ja hoitamatta. Saattaa kuulostaa kaavoihin kangistumiselta, mutta säännölliset
tapaamiset esimerkiksi kerran lukukaudessa
voisivat toimia. Silloin voitaisiin jo etukäteen suunnitella, koska koulun arki on aika
hektistä muuten. Se on sellaista päivästä
V
O S A A M I S E N T UNN I S T A M I N E N J A S A N O I T T A M I N E N
näkyä toisinkin päin. Mikään toimintatapa ei
ole sellainen, joka sopisi kaikille. Ihanteellisimmillaan tällainen toiminta kehittää koko
kouluyhteisöä, tuo opettajille uutta kapasiteettia ja uusia toimintatapoja oman työskentelynsä tueksi.
K M: On myös ollut mukava huomata, kuinka ne nuoret, jotka ovat olleet
mukana harrastamassa, ovat toimineet
luontaisesti muiden nuorten osallistajina
ja tulkkeina ja alkaneet spontaanisti ideoida uusia projekteja.­Monet nuoret eivät
osaa sanoa, mikä heitä kiinnostaa, vaan kun
aletaan tehdä jotakin yhdessä, niin aletaan
tunnistaa omaa osaamista ja uusia ideoita
alkaa syntyä. Se, että tehdään ensin, auttaa
avaamaan sitä toiminnan ideaa paremmin
kuin selittäminen.
A M K: Kyllä, ja siihen voi olla monia syitä. Kotona ei ehkä olla innostuneita
vapaa-ajalla tapahtuvasta toiminnasta, tai
voidaan myös ajatella, että ei haluta ylimääräistä tekemistä. Toiminta olisi kuitenkin
helppo rakentaa sisälle niin, että se hyödyttäisi myös opettajia.
F HL: Myös jos nuoret onnistuvat koulussa, opettajat saavat lisää
motivaatiota.
A H: Kyllä, se on itseään ruokkivaa.
A M K: Silloin kaikki ovat sitä mieltä,
että ollaan yhdessä tosi hyviä.
K M: Nuoret tarvitsevat rohkaisua
ja tukea itsenäistymisessä. Osittain vapaaajalla toteutettavat projektit voisivat olla
yksi väylä kannustaa nuoria oma-aloitteisuuteen. Monesti mietin, kuinka paljon
koulun puitteissa on mahdollista pysähtyä
ideoimaan asioita vapaalta pohjalta aikataulujen ja erilaisten velvoitteiden viidakossa.
J P: Alkujaan hölmöltä tuntuvat
ideat voivat jäädä toteuttamatta, koska
luulen, että aika riittää usein vain välttämättömille asioille. Tärkeät asiat joutuvat
siirtymään pois välttämättömien tieltä.
Laajempiin perspektiiveihin keskitytään
sitten joskus myöhemmin. Totuus on kuitenkin, että mikään ei tällöin muutu, koska ne
välttämättömät asiat eivät koskaan lopu. ­On
22
O S A A M I S E N T UNN I S T A M I N E N J A S A N O I T T A M I N E N
V
23
toiseen selviämistä, eikä silloin välttämättä
ole voimaa suunnitella asioita kauemmas tulevaisuuteen. Se johtuu varmasti siitä, että
rakenteet ovat vasta muotoutumassa. Siitä
huolimatta voitaisiin sopia ennalta tapaamisia pidemmälle aikavälille.
K M: Se olisi mielekästä myös meidän kannalta, sillä silloin olisi mahdollisuus
peilata opetussuunnitelmaa työpajoihin ja
voitaisiin etukäteen miettiä yhdessä sisältöjä niihin. Esimerkiksi, kun teillä on oppitunnilla jokin teema, voisimme kietoa siihen
soveltavan draamallisen menetelmän. Silloin
oltaisiin yhteistyön ytimessä myös suunnittelun kannalta.
J P: Esimerkiksi liikunta on lähtökohtaisesti kiva aine suurimmalle osalle,
mutta aina on joukossa myös niitä, jota
eivät siihen mukaudu. Vaikka jokin oppiaine olisi monelle kivaa, ne muutamat muut
voisivat innostua siitä luomalla esimerkiksi
fiktiivisen tarinan sen ympärille, mitä ollaan
tekemässä. Liikunnallisen sisällön voi myös
rakentaa esimerkiksi roolipelin muotoon.
Kun puhutaan koulumaailmasta ja oppiainejakojen ylittämisestä, niin tämänkaltaista ajattelua tarvitaan, jos tavoitteena
on rakentaa inklusiivinen oppimismalli,
joka todella ottaa mukaansa jokaisen. Olisi
tärkeää, että jokaisen panos näkyisi osana
suurempaa kokonaisuutta niin, että kaikki
voisivat kokea yhteisöllisyyttä ja liittymistä
edes jossain kohdassa. Uudenlainen toimintakulttuuri vaatii opettajilta ja kaikilta
työntekijöiltä antropologista ja ihmettelevää
otetta maailmaan. Meidän tulisi olla uteliaita
ja kiinnostuneista erilaisista identiteeteistä ja rakentaa niitä yhdessä. Samoin tulisi
käsitellä niitä mahdollisia konflikteja, joita
erilaisten kulttuurien välillä voi syntyä.
A M K: Jos ajatellen vaikka juuri
draamamenetelmiä, ne tuntuvat toimivan
tosi hyvin ja niiden avulla voitaisiin käsitellä
vaikka mitä. Muistan ihan sen ensimmäisenkin kerran, jossa käsiteltiin rasismia ja sitä,
minkälaisia asioita ihmiset joutuvat kohtaamaan vaikka yhteiskunnassa. Näkisin, että
siinä on ihan rajattomasti mahdollisuuksia.
A H: Olen myös aktiivisesti pyrkinyt
poispäin siitä opetus-koe–mallista. Kannatan tapaa, jossa nuoret saisivat tehdä
pieniä töitä pitkin matkaa ja sitä kautta
näyttää osaamistaan. Joihinkin kursseihin
sopisi hienosti juuri tällainen vaihtoehtoinen
suoritustapa osallistavan ja omien projektien
tekemisen kautta, ja silti ne olisi mahdollista
arvioida opetussuunnitelman mukaisesti.
A M K: Kuulostaa tosi hyvältä. Osittainhan näitä projekteja on tehty nuorten
vapaa-ajalla, ja siinä ongelmana on juuri se
aikataulutus, kun lukujärjestykset muuttuvat jaksoittain. Toinen seikka, joka tukee
tällaisen toiminnan ujuttamista opetuksen
sisään, on se, että silloin tulisivat mukaan
myös sellaiset opiskelijat, jotka eivät välttämättä itse vapaaehtoisesti lähtisi mukaan,
mutta lopulta huomaavat löytävänsä itsestään uusia puolia ja asioita. Vapaaehtoinen
toimintahan on asia myös, mutta tämän
kautta voisi syntyä uudenlainen avaus sen
suhteen, että myös ne alun vastahakoiset
osallistettaisiin mukaan.
A H: Meillä on olemassa sisällöiltään
vapaita harjoituskursseja, joissa on edetty
”Työskentely oli kaikin puolin
joustavaa ja hetkessä tapahtuvaa.
Liiallinen kankeus ja virallisuus
onnistuttiin hälventämään.
Tekniikka mahdollisti kaikkien
aiheiden toteuttamista ja
näyttämistä, visuaalisesti
yllättävänkin hienoin tuloksin.
Hyvää oli myös hankkeen vetäjien
mukanaolo joka kerralla, nuorille
välittyi ainakin välittämistä. Eriikäisten nuorten ryhmä oli loistava!
Oli pakko tehdä jonkin asteen
yhteistyötä kaikkien kanssa ja näin
ehkä astua ulos mukavuusalueelta –
suurenmoisin tuloksin!”
– ohjaaja 2014
tulisi ottaa nämä huomioon. Miettiessäni
näitä K U LO -työpajoja, niin siinä tämä puoli
on otettu mukaan vahvemmin. Fokusoidaan
myös siihen, että sanoitetaan ja tehdään
nuorten taitoja ja osaamisen alueita näkyviksi. Näillä nuorilla on paljon sellaista
osaamista, mitä useampaan kulttuuriin kuuluminen kehittää – ja jolla olisi käyttöä jopa
Suomen taloudellisen kilpailukyvyn kannalta.
K M: Ihan jo niiden sanojen löytäminen ja luonteva käyttäminen voi olla haastavaa. Se on aika iso askel alkaa kehua itseään paperilla. Voisimme tukea nuorta siinä
kertomalla hänelle siitä, millainen hän on ja
millaisessa työssä juuri tästä luonteenpiirteestä olisi hyötyä. Koulun jälkeen nuorelle
jäisi sanallista palautetta omista vahvuuksistaan tavallaan osana opinto-ohjausta.
A H: Ehdottomasti. Juuri yhden
ryhmän kanssa aloimme tehdä CV : tä, ja voin
kertoa, että nuorten on aika hankalaa löytää
sellaisia adjektiiveja, joilla he kuvailisivat
itseään ja osaamistaan.
A M K: En ole aikaisemmin tullutkaan
ajatelleeksi, miten tämä linkittyy työnhakemiseen. Olenko esimerkiksi vastuuntuntoinen, ja mitä se tarkoittaa. Nythän tämä
kaikki nivoutuu taas.
A H: Nämä on pitkiä prosesseja, eikä
yhden kurssin aikana mitenkään ehditä tehdä kaikkea. Hyvä, kun saadaan se CV-pohja
tehtyä myöhemmin täydennettäväksi. Juuri
sellainen itsetunnon ja identiteetin kehittyminen ja vahvistuminen vaatii pitkän ajan ja
monen ihmisen välisen tuen ja puntaroinnin.
V
O S A A M I S E N T UNN I S T A M I N E N J A S A N O I T T A M I N E N
ryhmän tarpeiden ja toiveiden mukaan. Opetussuunnitelmaan voisi hyvin lisätä kurssin,
jossa menetelmänä olisi draama ja aiheena
esimerkiksi monikulttuurisuus.
K M: Kuulostaa hyvältä. Omasta
koululuokasta on myös innostavaa lähteä
välillä vierailemaan muihin opiskelupaikkoihin. Esimerkiksi Digitarina-työpajan
myötä nuorille avautui konkreettisesti
uusi paikka (Laurea-ammattikorkeakoulu),
jossa nuoret eivät olleet ennen käyneet.
Nuoret kyselivät innoissaan, voiko tänne
hakea opiskelemaan ja halusivat tietää lisää
jatkopolkumahdollisuuksista.
A H: Kyllä, että fyysisesti ollaan
sellaisessa paikassa, se on tärkeää. Mikään
muu signaali ei olisi välttämättä saanut
aikaan sitä oivallusta.
A M P: Näen siinä lisäarvon, että
osallistumisesta on myös nähtävillä maininta. Kun nuori jatkaa seuraavaan koulutukseen, kurssille tai työelämään, niin hän ei
ehkä itse ala kertomaan asioista, joihin on
osallistunut ja voi jopa alkaa vähätellä itseään. Todistuksen avulla saadaan enemmän
tietoa siitä, mitä nuori on tehnyt ja voidaan
alkaa siitä, mitä hän on jo oppinut. Tavallaan
se toimii siis myös keskustelunavauksena
osaamisen kartoittamiselle ja tunnistamiselle. Valmistavan opetuksen puolellahan näitä
pidempiaikaisia osallistumisia esimerkiksi
kolmannen sektorin toimintaan kirjataankin
todistukseen näkyviin.
K M: Kyllä. Yhteistyöllä voisimme
myös sanallistaa näiden nuorten vahvuusalueita ja sellaista osaamista, joka ei ehkä
koulutodistuksessa näy. Erilaiset sosiaaliseen kanssakäymiseen, luovuuteen tai vaikka muutosprosesseihin liittyvät taidot ovat
juuri niitä ominaisuuksia, joita työelämässäkin tarvitaan, mutta joita ei ehkä sanoiteta
koulutodistuksessa. Näkyväksi tekemisellä
on osaamisen tunnistamisessa erittäin suuri
merkitys.
J P: Nuo ovat juuri niitä metakompetensseja, jotka kyllä konstruktivistisessa
ajattelussa tunnistetaan ja tunnustetaan,
ja periaatteessa opetussuunnitelmienkin
24
VI
OHJAAJAN ROOLI
Luovan prosessin luotsit
25
F HL: Ohjaajan on tärkeä tunnistaa ryhmään kuuluvien ihmisten erilaisia persoonallisuuksia ja säädellä sitä kautta ryhmän
toimintaa. Ohjaajan rooli on todella merkittävä. Tulisi kuunnella kaikkia tasapuolisesti. Se antaa hyvän olon, motivaatiota
ja innostusta, kun kokee, että juuri minun
ajatuksiani kunnioitetaan. Samoin, jos nuori
toteaa, että tämä ei ole kiinnostavaa, tulee
yhdessä miettiä sitä, mikä toiminnassa ei
motivoi. Ryhmänohjaaja voi esimerkiksi
antaa aluksi aiheen, jota voidaan halutessa
käsitellä. On tärkeää antaa tilaa. Vertauskuvallisesti, kun pyrimme sytyttämään öljyä,
meidän pitää ensi vapauttaa kaasu. Kyse on
samasta asiasta; ennen kuin voidaan mennä
ydinasiaan, on ensin vapautettava ajatuksia.
Jos ryhmässä ei osata käsitellä asioita, voi
helposti syntyä ongelmia tai konflikteja.
K M: Toiminnassa ehkä tärkeintä
on kohtaaminen. Se, että ihminen menee
toiminnan edelle. Ryhmädynamiikan kannalta haasteellista on se, että ryhmässä
on aina ihmisiä, jotka ovat aktiivisempia
kuin toiset. En ole kuitenkaan kokenut, että
ryhmissämme kukaan olisi jäänyt ulkopuolelle. Mukaan ottaminen lähtee luontaisesti
usein myös nuorista itsestään. Jos joku
tarvitsee apua esimerkiksi suomen kielen
kanssa, niin yhdessä sparrataan. Ideana
”Odotin, että työpaja olisi ollut
tylsän rakenteellinen, kuten usein
tapaa olla, ja että tila olisi suuri
ja kolkko; inspiroiduin työpajan
lähtökohdista ja mahdollisuudesta
joustaa suunnitelmassa
tarinallisesti tilanteen mukaan.”
– ohjaaja 2013
”Ohjaajat olivat ystävällisiä ja
auttoivat tarvittaessa.” – nuori 2014
on, että kommunikaatio lähtee elämään ja
toiminta ohjautumaan sitä kautta. Kokonaisuus muokkautuu hetkien ja kohtaamisten
kautta, ja sitä räätälöidään osallistujien mukaan. Ohjaajan tulee olla valmis heittämään
suunnitelmansa romukoppaan millä hetkellä
tahansa tai pikemminkin alkaa soveltaa sitä
tilanteeseen sopivalla tavalla.
J P: Ohjaajan on opittava yhteisön
kieli; ne tavat ja käsitteistöt, joilla yhteisössä kommunikoidaan, jotta ohjaus ei tapahtuisi ulkopuolisin käsittein. Olennaista on
se, että alussa syntyy kielellinen ymmärrys
ohjaajan ja yhteisön välille. Myöhemmin
K M: Äänen antaminen nuorille on
todella tärkeä osa toimintaa. Ohjaaja pitää
kokonaisuutta kasassa ja huolehtii, että
kaikki tulevat kuulluksi esimerkiksi yhteisen
tarinan kirjoittamisen yhteydessä. Nuoren
sitoutuminen tekemiseen vahvistuu silminnähtävästi, kun nuoresta itsestään lähtevät
ideat ja ajatukset otetaan vastaan aidosti.
Toki toimiessamme osana ryhmää tulee
aina tehdä kompromisseja ryhmän kesken,
mutta se on taas toisella tavalla ryhmää
sitouttavaa.
VI
”Olen iloisempi nyt kuin
ennen työpajaa. Kuunnellaan ja
tehdään lisää yhdessä. Lauletaan
ja tanssitaan!” – nuori 2014
”Parasta työpajassa oli kaikki!”
– nuori 2013
”Todella kivat vetäjät, oli
todella hauskaa!” – nuori 2014
OHJAAJAN ROOLI
erilaiset kommunikaatiotavat saatetaan
vuorovaikutukseen keskenään. Kehitysyhteistyössä, erityisesti luku- ja kirjoitustaidottomien yhteisöjen kohdalla, on sovellettu paljon muun muassa teatteria, laulua,
tanssia, nukketeatteria ja erilaisia kuvamuotoja. Symbolisten kielten kautta taide tulee
luonnolliseksi osaksi toimintaa merkitysten
luomisen ja jakamisen kautta. Pedagogisessa
draamassa on kyse ihan samasta asiasta.
Puhuttakoon sitten muutoslähtöisemmästä,
radikaalimmasta, ongelma- tai oppimiskeskeistä pedagogisesta toiminnasta, pohjimmiltaan siinä on aina jollakin tasolla kyse
merkitysten luomisesta ja jakamisesta yhdessä ottaen huomioon sen tosiasian, että
kukin meistä hahmottaa maailmaa erilaisista
näkökulmista. Draamaprosessissa voidaan
esimerkiksi määritellä tietyt sisällöt ja
tehtävät ja jättää riittävästi avoimia kohtia,
joissa ryhmä saa alkaa luoda ja toimia oman
autonomisuutensa kautta. Avoimet lopetukset ovat usein erityisen toimivia. Toiset
draamamenetelmät ovat strukturoidumpia
kuin toiset, kun taas esimerkiksi K U LO : n
työpajoissa vapaa ilmaisu on ollut enemmän mahdollista jo senkin ansiosta, että se
ei ole ollut välttämättä sidottu esimerkiksi
luokkatilanteeseen. Poikkitaiteellisuus on
hyvä juttu. Erillisten harjoitteiden kautta voi
syntyä sitä yhdessä määrittymistä.
Sain uusia kokemuksia. (nuoret, vast. 44)
Paljon
5 7 %
Kyllä sain
4 1 %
Jonkin verran, eos
2 %
26
VII
V E R T A I SUUS
KOHTAAMINEN JA DIALOGI
Yhteisöt vailla vertaa
27
F HL: Maahanmuuttajilla ei aina ole täällä
perhettä. Hankkeessa on tullut esille, kuinka
paljon maahanmuuttajat - sekä nuoret
että vanhemmat - tarvitsevat vertaistukea. Vertaisryhmässä jaetaan asioita, joista
osallistujilla on yhteinen kokemus. Toinen on
toiselle kuin perheenjäsen. Kun kokemuksia
jaetaan, huomataan, että toisetkin ovat kokeneet samoja asioita, mikä voi auttaa löytämään ratkaisuja ja näkemään, että en ole
yksin tai ainoa, joka ajattelee tällä tavoin.
Toisten ihmisten tarinoiden kuunteleminen
on todella koskettavaa ja ajatuksia herättävää. Erityisesti heille, jotka eivät ole syntyneet Suomessa. Vieraan kulttuurin ja kielen
keskellä voi helposti kokea olevansa yksin.
J P: Uskon, että ulkopuolisuuden
tunne tai kokemus siitä, että kukaan ei
kuuntele tai ymmärrä, voi pahimmillaan
johtaa siihen, että nuori syrjäytyy tai sulkee
tietoisesti itsenä ulkopuolelle. Kriisitilanteessa ihminen tuppaa hakemaan tukea
sellaisesta lähimpänä olevasta kulttuurista,
joka kohtaa hänet emotionaalisella tasolla.
Tuo alakulttuuri voi olla vaikka huumekavereiden jengi tai oma mummo. Jos järjestelmistämme puuttuu emotionaalisuus, on hankalaa löytää yhteistä virettä ja rakentaa sen
päälle dialogia. Sama pätee minkä tahansa
yhteisön toimintaan.
”Ryhmä on edistänyt meillä
yhteisöllisyyden ja verkostojen
muodostumista ja myös elinpiirin
viihtyisyyttä.” – vanhempi 2014
SH: Isolation, loneliness and feeling
of not belonging are big problems in society nowadays. Just imagine a person who
is unsure of him-/herself who hides all the
feelings and suffers alone. Without friends,
family members or hobbies it’s not an easy
thing to cover. What we can do is to update
the artistic tools in our hands and try to find
the way. We are not unconnected creatures.
You can compare it to a mobile phone. If you
keep the tools of 2010 in the year 2014, you
lack functionalities and cannot get the best
out of it. You have to update the device. It’s
the same with people who deny things that
they see around. By denying thinsgs, eventually you will be out of everything. If you
sweep things under the carpet, I mean the
real things that are really happening. I am
an immigrant as well. I haven’t ever given up despite all the obstacles or struggles I
have had. When I work with immigrants, I try
to implement that. I share my story and tell
them about the things I have managed and
”Oli antoisaa ja haastavaa.
Erityisesti osallistujien erilaiset
kielitaidot olivat varmaankin
kaikille eri tavoin haastavia.
Sujuvasti suomea puhuvat ja vain
hieman suomea puhuvat samassa
ryhmässä oli mielestäni kuitenkin
hyvä idea: nuoret oppivat toisiltaan
sekä opettivat toisiaan. Se on
muutenkin ryhmässä opiskelun
etu, mutta etenkin kielitaidon
lisääminen ja myös nuorten oman
äidinkielen käyttö suomen kielen
ymmärtämisen apuna näytti
toimivan oikein hyvin.” – ohjaaja
VII
2012
aikuisia, vertaisoppiminen ja toisista huolehtiminen on tietyllä tapaa jotenkin todella
luontaista.
A H: Niin se varmasti juuri menee, että syntyy jonkinlainen opastus tai
isosisko/-velisuhde.
RTI: Helinä Rautavaaran museolla
toimineet somalinaiset olivat Dhaantotyöpajassa mukana ikään kuin kummeina tai
äiteinä, sillä ryhmässä oli heidän tyttäriään
mukana. Siinä oli sellainen hauska ketju.
F HL: Yhdessäolo vahvistaa. Kun
yksi koputtaa, ääni ei kanna, mutta kun tehdään se yhdessä, ääni on voimakas. Yhdessä
oleminen on tärkeää ja se vahvistaa ihmistä.
J P: Kun yhteisöt itse löytävät emotionaalisia ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin,
opitaan kommunikoimaan paremmin ja pärjäämään haastavissa tilanteissa. Mietitään
vaikka vastaanottokeskusten arkea. Ihmiset tulevat sinne eri kulttuureista todella
hankalissa elämäntilanteissa, niin onhan se
selvää, että syntyy riitaa ihmisten välille,
masennusta ja etnisiä konflikteja. Yhteisöllisyyttä voidaan alkaa rakentaa tietoisesti
erilaisilla menetelmillä. Ihmisiltä kyllä löytyy
V E R T A I SUUS
KOHTAAMINEN JA DIALOGI
about the failures also. I feel I’m responsible for that. I see myself in other immigrants
and that makes me want to support them. I
still have a long, long way to go, but at least
I know where I am now.
F HL: Olen huomannut, että ihmisillä on suuri tarve sille, että joku kuuntelee.
Halutaan herkästi puhua asioista, joista on
olemassa yhteinen kipu tai kokemus. Kuunteleminen on hyvin tärkeä taito, jota voi
myös ryhmässä oppia. Jos kaikki kuuntelisivat tarkasti, ratkaisukin voisi löytyä helpommin. On paljon kiinni myös siitä, miten
asioita on totuttu käsittelemään. Toisilla
ratkaisu löytyy nopeammin kuin toisilla.
Myös itsensä kuunteleminen on tärkeää.
Kun kertoo asiansa ääneen ja kuulee samalla
itse omat ajatuksensa, ratkaisun ongelmaan
voi löytää itse. Varmasti ilman vertaistukiryhmääkin voidaan keskustella asioista,
riippuen elämäntilanteesta ja siitä, kuinka
läheisiä ystäviä ollaan. Sanotaan, että jos
on jokin ongelma, josta ei puhuta tai jota ei
työstetä, niin se jää päälle. Voi syntyä kriisi
ja ilmetä muita ongelmia, kuten masennusta
tai mielenterveyshäiriöitä. On myös tärkeä
oppia, että asioista saa puhua. Puhuminen
voi antaa valoa, että näkee tien, mitä kulkea.
Kyse ei aina ole konkreettisesti ratkaisusta vaan keinosta nähdä sellainen. Käydään
yhdessä läpi, miten asioista on keskusteltu
esim. opettajan kanssa, haettu ja saatu
apua. Tärkeintä on luottamus.
A H: Nuorten ryhmissä yhdessä tekeminen ja varmaankin se, että on ollut koulukavereita mukana, on koettu turvallisena.
On syntynyt sellainen näkymätön side, mikä
on ollut varmasti voimaa antavaa.
F HL: Ryhmän sisällä tapahtuu myös
vertaisoppimista. Ryhmän jäsenet voivat
opettaa toisilleen erilaisia taitoja, mikä
antaa tilaisuuden oman osaamisen hyödyntämiseen. Vertaisryhmässä myös suomen
kieli kehittyy, kun innostutaan kertomaan
erilaisista asioista ja opitaan sitä kautta
uusia sanoja.
K M: Olen huomannut, että työpajoissa, joissa on mukana eri-ikäisiä nuoria ja
28
V E R T A I SUUS
KOHTAAMINEN JA DIALOGI
VII
siihen tarvittava kipinä. Tilapäisestäkin
asuinpaikasta voidaan tehdä koti, mutta se
täytyy rakentamalla rakentaa.
K M: Olen pohtinut paljon elämässä
pärjäämistä ja sitä, onko meille syntynyt
tai syntymässä jonkinlainen illuusio siitä,
että toiset vain ovat luotuja onnistumaan
ja toiset eivät. Tuen tarpeessa oleva saattaa kokea suurta häpeää ja huonommuutta.
Avun pyytäminen ei ole helppoa, sillä siinä
tunnustetaan samalla tietty haavoittuvuus,
joka on kaikissa meissä. Mielestäni ajatus
yksin pärjäämisestä on lähtökohdiltaan harhaanjohtava. Ihminen tarvitsee yhteisöjä ja
tukiverkostoja hyvinvointinsa perustaksi.
Elämäntilanteesta ja erilaisista lähtökohdista riippuen tämä tarve tulee enemmän tai
vähemmän esille ja näkyväksi.
J P: Pedagogeina meidän tulisi nähdä
erilaisia yhteisöllisyyden muotoja ja ymmärtää, mitä se oikein tarkoittaa toisesta
kulttuurista tuleville. Siitä puhutaan, mutta
ei sitä aina oikein ymmärretä. Meidän on vaikea ymmärtää sitä. Eri kulttuureista tuleville
lähiyhteisö voi olla älyttömän tärkeä yksikkö.
Päätöksiä tehdään perheen kesken­, ja perhe
on oikeastaan aina mukana kaikessa. Koko
mentaalinen ajattelutapa on toisenlainen.
Kantasuomalaiset saattavat puolestaan jo
15 -vuotiaaana miettiä, pitäisikö muuttaa pois
kotoa. Muualta Suomeen tulleet puhuvat
usein siitä, miten vaikeaa on tutustua suomalaisiin. Kukaan ei kutsu kotiinsa, ja hyvä kun
tunnet yhden ihmisen. Se on järkyttävää.
”Opin tänään, että tunteet,
jotka minussa heräävät, ovat
normaaleja. Nyt tuntuu hyvältä.”
– nuori 2014
”Nyt tiedän, miten
maahanmuuttoprosessi voisi
lähteä eteenpäin.” – nuori 2014
”Oli kiva, kun keskustelimme
tästä asiasta. Minulla on ollut
välillä samankaltaisia reaktioita.
Nyt tiedän, mistä on ollut kyse.”
– nuori 2014
Olen iloisempi. (nuoret, vast. 46)
Paljon
4 1 %
Kyllä olen
4 8 %
Jonkin verran, eos 1 1 %
29
VIII
Askeleet kohti muutosta
”Oli tosi hieno päivä, olen
saanut paljon energiaa ja olen
iloinen. Oli tosi hieno juttu.”
– nuori 2014
”Tullessani tänne olin
surullinen. Nyt olen tosi iloinen
ja energinen. Oli tosi hieno
päivä.” – nuori 2014
up to reach the green spot. It’s about seeing
beauty through the daily, ordinary actions.
Look for beautiful things every single day
of your life. It doesn’t have to be anything
extraordinary, extremely new or revolutionary. Everything you do will bring results. Art
shapes the soul and the behavior. Over time,
as people have been testing the concept of
beauty or began to feel different towards
things, it has made them think of the good.
That can really shape societies. And that’s
art. The best way is to think positively.
When you do something good, it’s constructive. We should make people recognize these
things. People will commit themselves when
they have something to believe in. We should
T O I M I NN A N V A I KU T UKS E T
J P: Kyllä meillä taiteilijoina on ihan älytön haaste siinä, että millä mittareilla me
pystyttäisiin kuvaamaan jotakin sellaista,
joka on alun perin määrittelemätöntä. Väitän, että taiteilijat tekevät edelleen paljon
sellaista työtä, jonka arvoa ei ymmärretä,
koska siitä on vaikea rakentaa lineaarista
mallia. Toiminnallisia menetelmiä käytetään
usein väärin ajamaan valmiita agendoja siinä,
missä taitelijat usein hyppäävät mielellään
tyhjän päälle. Vain tällaisesta voi syntyä
oikeasti uutta.
K M: Malliajattelu tukee ehkä käsitystä siitä, että olisi olemassa yksi tapa ja
totuus. Se on kuitenkin aika kaukana tästä
päivästä, jos on koskaan totta ollutkaan.
Nykyään erilaisia maailmankuvia ja totuuksia voidaan tuoda esille monella tapaa,
mutta silti tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä
se tosiasia, että monet eri todellisuudet
elävät rinnakkain ja yhtä aikaa. Ehkä kipuilua aiheuttaa se, että taide ei taivu yhdeksi
totuudeksi tai määritelmäksi.
SH: There are challenges with the
youth. I hear them saying they are tired, for
there’s no sun. Somehow I find it a bit lame.
You can’t turn the Earth around, but you
can change how you see things. The energy
for that change comes within courage, and
when you have something that cheers you
30
T O I M I NN A N V A I KU T UKS E T
VIII
31
crystallize the idea of doing good. Building up something new is a long term process.
Big results won’t come quickly. We have
to have visions. Another thing to remember is that people do things with free will.
We should seek for the reasons behind some
harmful actions. Results take time.
F HL: Taide on todella hyvä väline
maahanmuuttajanuorille. Tämänkaltaisia
hankkeita on vähän. Tämä on pieni hanke,
mutta maailma on suuri. Uskon kuitenkin,
että pienin askelein voidaan mennä eteenpäin ja ottaa myös suuria askelia. Kun
ihminen onnistuu jossain, hän saa voimaa ja
energiaa. Jos ihminen kaatuu eikä onnistu,
hän voi alkaa ajatella, että minä en pysty
muuhunkaan. Kun nuorelle avataan ovia
ja tarjotaan askelia, joita pitkin voi mennä
eteenpäin, hän saa rohkeutta ja itsevarmuutta. Se on todella tärkeää.
K M: Muutosta voi peilata hetkien
kautta. Sitä on vaikea kuvata sanoin, mutta
esimerkiksi rohkaistuminen on nähtävissä
muun muassa siinä, että silmiin katsominen
ja spontaani reagointi erilaisissa tilanteissa lisääntyvät. Alussa ohjaajan ote voi olla
kysyvämpi ja prosessia tukevampi. Omaaloitteisuus kasvaa varmasti myös luottamuksen myötä. Voi luottaa siihen, että saa
sanoa, mitä ajattelee, ja että tulee kuulluksi.
Nuoret saattavat joskus aluksi vähätellä
omia ajatuksiaan ja ideoitaan. Kun niihin
tartutaan, nuorten halu osallistua kasvaa.
Onnistumisen kokemukset lisäävät toiminnan osallisuutta ja merkityksellisyyttä. Olen
nähnyt, kuinka toiminnan myötä osallisuus
on ikään kuin kääntynyt - alun perin passiivisemmasta osallistujasta onkin kuoriutunut
henkilö, joka aktiivisesti ideoi ja ehdottaa
uusia projekteja ja pyytää myös muita nuoria mukaan.
F HL: Maahanmuuttaja ei välttämättä pysty puhumaan asioista esimerkiksi
luottamuksen tai kielitaidon puutteen takia.
Ryhmässä luottamus syntyy, kun ihmiset
tutustuvat toisiinsa ja luottavat pikkuhiljaa
siihen, että aroistakin asioista voi puhua.
Tämä vaikuttaa varmasti myös heidän
Vaikuttavuuden tärkein
indikaattoori KULO-hankkeessa
ovat nuorten ja heidän perheidensä
kokemukset. Kuulluksi tuleminen,
osallisuuteen rohkaiseminen
ja sen vahvistaminen sekä
arjen rikastuttaminen ja
taitojen kartuttaminen taideja kulttuurikokemusten avulla
vahvistavat esimerkiksi osallistujien
positiivista minäkuvaa ja
asuinympäristön hahmottamista.
KULO-hankkeen kauaskantoisia
vaikutuksia saamme vielä hetken
odottaa, mutta toimintaan
osallistujien into ja sitoutuneisuus
sekä positiivinen palaute puhuvat jo
nyt onnistuneen hankkeen puolesta!
– Saija Turunen 2014
”Tullessani tänne minulla oli kipua
jalassa, nyt en tunne sitä enää.”
– vanhempi 2013
kotoutumiseensa, ja näen tämän asian
todella tärkeänä osana sitä. Vertaistukiryhmässä esiin nousevat asiat ovat usein luonteeltaan todella herkkiä. Voi olla, että emme
ulkopuolisena näe ratkaisua, sillä muutos
tapahtuu kokijassa itsessään. Toisaalta
oppia voi myös vain kuuntelemalla toista ja
kokea rohkaistuvansa toisen kertomuksen
kautta. Tämänkaltainen rohkeus voi olla yksi
ratkaisu.
A M K: Muistan eräänkin nuoren miehen, joka ihan selvästi rohkaistui tämän
toiminnan myötä. Tällaisella luovalla, yhteisöllisellä toiminnalla on ollut myös iso osa
siinä muutoksessa. Oma-aloitteisuuden kasvu ja rohkaistuminen sosiaalisesti on ollut
silminnähtävää. Ylipäätään tällainen toiminta
”Tavattiin puolitoista vuotta
sitten ja alettiin tehdä elokuvaa
rakkaudesta. Meitä oli 10 henkilöä,
ja elokuvan kesto oli lopulta
kahdeksan minuuttia. Oli kiva
tehdä yhdessä, opin toimimaan
erilaisten ihmisten kanssa ja sain
uusia kavereita. Elokuvatyöpajan
jälkeen olin valokuvaajana
kolmen päivän ajan erilaisissa
tapahtumissa. Pääsin vielä
työkokeiluun kesällä kahdeksi
viikoksi, ja se meni hyvin. Työstä jäi
hyvä mieli. Haluan kiittää KULOhanketta siitä, että se auttaa nuoria
kehittymään.” – nuori 2014
voivat olla niitä oppimisen tuloksia. Aina
ei voi ennalta tietää, mihin toiminnassa
päädytään.
K M: Tulee myös ymmärtää toiminnan
vaikutusten rajat ja hyväksyä se tosiasia,
että tulokset eivät näy aina suoraviivaisina ongelma-ratkaisu-tapahtumaketjuina.
Työyhteisöinterventiolla ei voida ratkaista
YT-neuvotteluja, eikä vapaa-ajan taidetyöpajassa nikkaroida nuorille uusia työpaikkoja. Voimme silti auttaa ihmisiä löytämään voimavaroja ja askelia kohti toivottua
muutosta. Toiminnan vaikutuksia arvioidessa
vaaditaan usein tilastoja ja kasapäin lukuja
todisteeksi siitä, että toiminnalla on merkitystä. Tämän rinnalla tulisi kuitenkin ottaa
myös huomioon se, mitä kaikkea muutoksen
edellyttämä emotionaalinen vahvistuminen
vaatii ja että siihen tarvitaan aikaa. Se,
että ihminen löytää itsestään voimavaroja,
joiden avulla hän voi alkaa suuntautua kohti
tavoitetta tai ensinnäkin löytää itselleen
sopivan tavoitteen, ei välttämättä näy lukuna, lauseena tai yksittäisenä ja akuuttina
muutoksena ihmisen toiminnassa. Muutos
on prosessi. Ihminen toimii tiedostaen ja
VIII
T O I M I NN A N V A I KU T UKS E T
on hyvin voimauttavaa ja varmasti rohkaisee
ja madaltaa kynnystä osallistua muuhunkin
toimintaan.
A M K: Kaikki tällainen toiminta tuo
nuorille tunteen siitä, että he ovat ainutlaatuisia ja koulu koetaan kivaksi. Se varmasti
kulkee heidän mukanaan myöhemminkin.
Yksittäiset opiskelijat ovat saaneet toiminnasta valtavia onnistumisen kokemuksia. Se
voi olla elämää mullistava asia, joka tukee
ihmistä sisältä.
J P: Jotta muutos tai oppiminen voi
tapahtua, tulee toiminnalle määritellä tavoite. Olennaista on se, miten ja kenen toimesta tavoite määritellään. Muutoslähtöinen
pedagogiikkakin voi olla luonteeltaan keinotekoista, jos ryhmä tai yksittäinen osallistuja
ei itse ole määritellyt tarvetta muutokseen
eikä sitä silloin halua. Ohjaajan odotukset
voivat olla jotain aivan muuta kuin se suunta, johon ryhmä itse haluaa toimintaa viedä.
Tärkeintä on ymmärtää niitä impulsseja,
jotka tulevat ryhmältä itseltään. Joskus
lähtökohtana on ollut tehdä muutoslähtöistä toimintaa, mutta ryhmä onkin todennut,
että eikös me nyt vain oltaisi tässä yhdessä.
Erään terveydenhuollon koulutuksen kanssa
esimerkiksi kävi juuri näin. Suunnitelmissa
oli toteuttaa työpaja, jossa käsiteltäisiin
intervention avulla organisaatiossa tapahtuneita muutoksia ja sen myötä ilmenneitä
henkilöstöä kuormittavia asioita. Lähdettiin
yhteisön kanssa liikkeelle muutoslähtöisistä
menetelmistä, mutta päädyttiinkin kevyempään ratkaisuun ja tuomaan esille positiivisia
voimavaroja. Tapahtumat sijoitettiin toiseen,
kuvitteelliseen mutta samankaltaiseen maailmaan ja samalla katsottiin ironisesti peiliin
ajatellen sitä, mitä oli tapahtumassa omassa
yhteisössä. Mukaan otettiin huumoria ja
alettiin rakentaa sisältöä yhdessä. Toiminnan lopputuloksena olikin työntekijöiden
yhdessä kokema ja vertaisoppimisen kautta
syntynyt ilo ja oivallus siitä, miten työssä
voi kiireenkin keskellä olla luova. Opittiin
kohtaamaan ihmisiä, toisiamme. Yhdessä
luotu utopia voi vaikuttaa dramaattisesti
työilmapiiriin, vaikka se on vain leikkiä. Ne
32
T O I M I NN A N V A I KU T UKS E T
VIII
tiedostamattaan jatkuvasti niin monella eri
tasolla, että suoraviivaisia vaikutuksia on
joskus mahdotonta jäljittää. On kyse laajemmasta kontekstista ja kokonaisuudesta,
jota voidaan myös kutsua elämäksi. Lopulta
ihminen voi löytää itsensä työpaikasta tai
yhteisöstä, johon tuntee kuuluvansa siitä yksinkertaisesta syystä, että yksi asia
vain johti toiseen. Tämän prosessin tueksi
tarvitaan yhden ratkaisumallin sijaan monipuolinen tukiverkosto, jonka avulla ihminen
voidaan kohdata monella eri tasolla ja liikkua
sujuvasti käytännön ja emotionaalisen ulottuvuuden välillä.
”Kun tulin tänne, minulla oli
raskas olo – nyt tuntuu, että voisin
lentää!” – vanhempi 2013
Sain toiminnan kautta uusia ideoita ja ajatuksia.
(nuoret, vast. 23)
Paljon
4 3 %
Kyllä sain
3 9 %
Jonkin verran, eos
9 %
En saanut 9 %
33
Vapaa sana
Millaiseksi toiminta
on koettu
Toiminta on ollut mielekästä
Toiminta on antanut iloa/energiaa
Toiminta on ollut hauskaa/kivempaa kuin odotin
Toiminta on ollut hyödyllistä omaa elämääni ajatellen
Toimintaan osallistuminen on ollut mahtava kokemus
Toiminta on ollut mielenkiintoista
Toiminta on ollut hyvällä tavalla yllättävää
Mikä toiminnassa on
ollut erityisen hy vää
Eniten näitä vastauksia >
Kaikki osallistujat
Toiminta itsessään
Luova yhdessä tekeminen
Yhdessä oleminen ja ystävien tapaaminen
Kaikki
Uusiin ihmisiin tutustuminen
Uusien asioiden oppiminen
Osallistuminen ja ryhmään kuuluminen
Leikit ja draamaharjoitukset
Ystävälliset ja kivat ohjaajat
Ideointi ja ryhmätyöskentely
Kuulluksi tuleminen
Mahdollisuus puhua kaikesta
Mahdollisuus päättää itse, mitä tekee
Luovuus ja haasteet
Uudet kokemukset
Tekemällä oppiminen
Mahdollisuus työskennellä oman kulttuurin parissa
Mahdollisuus tutustua suomalaiseen kulttuuriin
Tiedon saaminen
Ryhmän kanssa on ollut helppo tulla toimeen
Energiset, positiiviset ja ystävälliset ihmiset
Esiintyminen ryhmän kesken ja yleisölle
Tulosten saaminen lyhyessä ajassa
Kiinnostavat aiheet ja tulevaisuuteen vaikuttaminen
34
Mitä vaikutuksia
toiminnalla on ollut
Toiminnasta on tullut hyvä olo
Olen oppinut uusia asioita
Toiminta on antanut merkitystä elämään
Toiminta on auttanut minua
Toiminta on aktivoinut minua
Toiminta on lieventänyt kipua ja surua
Toiminta on antanut mielekkään syyn lähteä pois kotoa
Toiminta on edistänyt yhteisöllisyyden ja verkostojen
muodostumista
Toiminta on edistänyt elinpiirin viihtyisyyttä
Ajatukseni ovat kirkastuneet toiminnan myötä
Olen saanut uusia ideoita ja oppinut kuuntelemaan jokaisen
mielipiteitä
Opin uusia asioita tunteistani ja siitä, miten niihin voi suhtautua
Toiminnan aikana fyysinen kipu on unohtunut
Olen saanut uutta tietoa kotoutumisprosessista
Miten toimintaa
voitaisiin kehittää
Toiminta voisi jatkua pidempään ja sitä voisi olla tarjolla
enemmän
Aikaa voisi olla enemmän käytettävissä
Toiminta voisi olla osana koulunkäyntiä
Aikataulutusta voisi kehittää
Me nuoret voisimme olla mukana järjestämässä toimintaa
jatkossa
Pienemmissä ryhmissä keskustelussa pääsisi vielä syvemmälle
Olisi kiva, jos meitä olisi vielä enemmän ryhmissä
Vähemmän puhetta, enemmän leikkejä
35
IX
Erilaiset yleisöt kulttuuripalvelujen sisällä
K M: Kulttuuri on ihmisten luomaa,
elävää ja muuttuvaa. Kaupunki muodostaa
ikään kuin oman kulttuurinsa, joka koostuu
monista erilaisista elementeistä. Tuo yhteinen kulttuuri on monimuotoinen ja rikas,
ja se tulee nähdä voimavarana. Palvelujen
saavutettavuus ja yleisön osallisuus kulttuurin kokemiseen, tuottamiseen ja kehittämiseen on myös kulttuuripalveluja virkistävä
voima. Monikulttuurisuutta edistää se, että
mahdollisimman monet palvelut avautuvat
eri kielillä. Kieli on niin vahvasti osa kulttuuria, että se jo itsessään avaa näkökulmia ja
ikkunoita toisiimme. Henkilöt, jotka puhuvat
useita eri kieliä, ovat todellinen lisäarvo
palvelujen saavutettavuutta ajatellen. Monikielisiä nuoria voitaisiin myös pyytää kokemusasiantuntijoiksi ja kulttuurilähettiläiksi
järjestöihin, tapahtumiin ja sosiaalipalveluihin. Palkkaamalla näitä kielitaitoisia nuoria
erilaisiin projekteihin avustajiksi vietäisiin
palveluja varmasti eteenpäin ja saavutettavuus paranisi. Samalla nuoret saisivat tärkeää työkokemusta ja luottamusta itseensä
ja tulevaisuuteen. Monenlaisissa tapahtumissa, kokouksissa ja kampanjoissa voitaisiin
enemmän hyödyntää nuoria, ja tässä erityisesti vielä monikielisiä nuoria. Kun kehitetään nimenomaan palveluja, kohderyhmän on
itse tärkeää olla prosessissa mukana.
M O N I M U O T O I SUUS P A L V E LU I SS A
KUL T T UU R I J A K O T O U T U M I N E N
IN: On ollut puhetta siitä, kuinka hyvinvointipalvelut rapautuvat ja kolmannelle
sektorille annetaan tehtäviä, jotka ovat ennen olleet kunnalla. Samoin mekin ajatellaan.
Kulttuurilaitosten rahoitus koko ajan vain
pienenee ja pienenee, ja meidänkin täytyy
kehittää uusia keinoja, joiden kautta kaupungin avustuksena kulttuuriin satsattu raha
palautuu moninkertaisesti kuntalaisille niin,
että kaikki saavat siitä jotakin. Kun kaikki
leikkaavat ja leikkaavat, niin museoltakin
vaaditaan tarkempaa fokusointia ja keskittymistä siihen, mikä on toiminnan ytimessä.
Toisaalta meidän kohdalla se on juuri kulttuuri ja hyvinvointi sekä toisaalta globaalikasvatus ja suvaitsevaisuus. Rahoittajan
mukaan tulee lopulta trimmata tarkempi linjaus. Vierailuni eräässä museoseminaarissa
Pietarissa toi esiin, kuinka samojen asioiden
ympärillä toimimme, puhuimmepa sitten
kulttuurisesta moninaisuudesta tai museolla
vierailevista erityisryhmistä, jotka kutsutaan
mukaan esimerkiksi mielenterveyspalvelujen tai lääkärin kautta, kuten venäläisessä
museokentässä tuntuu olevan hyvin yleistä.
Kuitenkin kyse on siitä, että tehdään näkyväksi niitä, jotka eivät muuten näy yhteisen
tekemisen kautta osana ryhmää. Ajattelen,
että se yhdessä tekeminen juuri on se juttu,
kulttuuria unohtamatta.
36
M O N I M U O T O I SUUS P A L V E LU I SS A
KUL T T UU R I J A K O T O U T U M I N E N
IX
37
J P: Eräässä seminaarissa oli puhetta päiväkotien monimuotoisuudesta.
Päiväkodit ovat tänä päivänä luontaisesti
monikielisiä, ja toisaalta lapsille luontainen
tapa onkin oppia montaa kieltä yhtä aikaa.
Nykyään lapset toimivat luontaisesti erilaisten kielten ja kulttuurien välillä ja omaksuvat
vaikka mitä. Eikö meidän silloin pitäisi mahdollistaa monikielisiä ja –kulttuurisia kohtaamisia, joissa erilaiset kulttuurit tulisivat
tasapuolisesti esille ja sen myötä tunnustettaisiin, että esimerkiksi pääkaupunkiseutu
on todella monikulttuurinen?
IN: Museon toiminnan saavutettavuuden ja kulttuurisen moninaisuuden
kannalta katsottuna mehän oikeastaan juuri
teemme täällä kulttuuria saavutettavaksi ja
yritämme tehdä sisällöistä sellaisia, että ne
olisivat merkityksellisiä. Mielestäni esimerkiksi Arooskassa se tapahtui, kun toiminnasta tuli yhdessä merkityksellistä. Halusimme erityisesti, että ihmiset kohtasivat
toisensa; että somalitaustaiset museoisännät ja -emännät kohtasivat kantasuomalaisia ja toisinpäin. Oli hieno nähdä se ylpeys,
jolla somalitaustaiset esittelivät asioita.
Samoin Suaado Jaman osuus toiminnan
onnistumisessa on ollut merkittävä. Joku
sanoikin, että miten sinä olet onnistunut,
yleensä aina menee sukset ristiin jonkun
kanssa. Se oli jotenkin niin ihmeellistä.
Kaikki kokivat saaneensa antaa jotakin ja
saaneensa myös itse.
J P: Taiteen kentällä on myös nykyään jo selvää, että yleisötyötä pitää tehdä pelkästään jo taloudenkin takia, mutta
että se on myös kiinnostavaa. Esimerkiksi
pienemmissä teattereissa on kautta aikojen
oltu valmiita kokeellisiin uusiin projekteihin,
joissa on yhteiskunnallinen kosketus. Nyt
siitä on tullut vakiintunutta myös suurissa
taide- ja kulttuuriorganisaatiossa. Kokonaisuudessaan yhteiskunta on muuttunut
interaktiivisemmaksi ja osallistuvammaksi.
IN: Kulttuurinen moninaisuus näkyy
meidän toiminnassa kaikessa. Se menee kaiken läpi, kuten globaalikasvatuksessa. Tavallaan olemme siinä, missä on antropologinen
”Ryhmä on auttanut meitä
tutustumaan Suomen kulttuuriin.
Oli tosi mahtavaa, kun pääsin
käymään oopperassa ja
elokuvateatterissa ensimmäistä
kertaa.”
– vanhempi 2013
”Odotin joka kerta jo seuraavaa
tapaamista, kun kokoonnuimme
ryhmän kanssa.”
– vanhempi 2013
näkökulma. Ydintehtävämme on paitsi ylläpitää museota, niin myös kertoa Euroopan
ulkopuolisista kulttuureista ja kulttuurien
kohtaamiseen liittyvistä teemoista.
Se on tavallaan tosi simppeliä, mitä me
tehdään: että ihmiset saavat olla ryhmässä, kokea onnistumisia ja mahdollisuuden
tulla kuulluiksi ja nähdyiksi monin eri tavoin.
Autetaan avaamaan ovia ja löytämään uusia
todellisuuksia ja mahdollisuuksia. Emme ole
esimerkiksi poliittinen järjestö, joka kanavoi
äänet ja muuttaa ne toiminnaksi. Museo voi
tehdä näkyväksi. Poliittiseen vaikuttamiseen
tarvitaan sitten muita kanavia.
F HL: Kulttuurikasvatuksessa ihmiset voivat tutustua itselle vieraiden maiden
kulttuureihin käytännön kautta. Ei tarvitse
aina käydä muualla nähdäkseen elävää kulttuuria. Erilaisiin kulttuureihin, elämäntapoihin ja maan tapoihin tutustuminen vaikuttaa
myös paljon kotoutumiseen.
K M: Erilaisten kulttuurivierailujen
kautta annetaan myös mahdollisuus tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan räätälöidysti ja rinnalla kulkien. Esimerkiksi
vertaistukiryhmän vierailu eräässä valokuvanäyttelyssä Espoon kulttuurikeskuksessa herätti osallistujissa paljon muistoja ja
ajatuksia, sillä osa kuvista oli otettu naisten
IX
”Kivointa oli se, että
saimme itse päättää, minkälainen
näyttelystä tehdään.”
– nuori 2013
M O N I M U O T O I SUUS P A L V E LU I SS A
KUL T T UU R I J A K O T O U T U M I N E N
lähtömaassa. Tämän kautta myös kulttuurikeskus paikkana tuli tutummaksi. Ilman tätä
osallistavaa toimintaa kuvat olisivat jääneet
ryhmältä näkemättä.
IN: Olemme hankkeessa muun muassa kerineet, että missä vaiheessa mitäkin
tietoa ja palvelua tulisi maahan tuleville
pakolaisille tarjota. Tavallaan olisi kiva, että
uusia pakolaisia pyydettäisiin heti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana mukaan
maahanmuuttajien perheille suunnattuun
toimintaan. Itse näen, että ei tulisi odotella
liian pitkään, kun nyt on ollut hankkeessa
mukana myös melko vastatulleita, jotka ovat
innolla lähteneet mukaan, ja ymmärtääkseni omalla ajallaankin nuoret ovat halunneet
osallistua. Eli myös ihan alussa tällaista
toimintaa tarvitaan. Onhan se niin, että
siinä oma maailma avartuu, kun löytää uusia
paikkoja. Esimerkiksi hankkeen vertaistukiryhmän kohdalla on huomattu, kuinka merkityksellistä on päästä kotoa välillä vaikka
teatteriin tai jonnekin muualle kymmenen
vuoden kotona olemisen jälkeen. Toisaalta
eihän pelkkä museovierailu ole ollenkaan
prioriteettilistalla, jos koko elämä on ihan
sekaisin. Silloin se merkityksellisyys tulee
löytyä muuta kautta. Luonnollisesti koulu,
asunto ja terveys ovat silloin ykkösasioita.
F HL: Kyse on hyvinvoinnista. Kun
oivaltaa, että lähtee kotoa jonnekin, minne
toisetkin tulevat. Naiset ovat kertoneet,
että heillä ei ole mitään tekemistä; ei työtä
tai muuta syytä, miksi lähteä pois kotoa.
KULOn toiminnan punaisena
lankana on koko hankkeen
ajan ollut käyttäjälähtöisyys.
Eri kulttuureista tulevien
maahanmuuttajataustaisten
nuorten ja heidän perheidensä
osallistaminen hankkeen
sisällölliseen suunnitteluun ja
toteutukseen näkyy työpajojen
ja tapahtumien laajana kirjona.
KULO on onnistuneesti vastannut
kohderyhmän tarpeisiin
ja toiveisiin tarjoamalla
monikulttuurisuutta tukevaa
ja kielirajoja ylittävää taideja kulttuuritoimintaa, myös
kohderyhmän ulkopuolelle.
KULOssa yhteisen puhekielen
puute on haasteen sijaan käännetty
mahdollisuudeksi nähdä, kokea
ja ilmaista arkea ja ympäröivää
maailmaa taiteen ja kulttuurin
keinoin. – Saija Turunen 2014
38
X
M O N I A M M A T I LL I N E N Y H T E I S T Y Ö
Monelta kantilta katsottuna
39
K M: Moniammatillisuus on tänä päivänä
ennemminkin toiminnan lähtökohta kuin
lisämauste. Erilaisten toimintakulttuurien
sovittaminen yhteen ja totuttujen tapojen muokkaaminen voi olla haastavaa. Se
vaatii heittäytymistä ja joustamista kaikilta osapuolilta. Parhaimmillaan eri alojen
leikkauskohdissa syntyy oivalluksia, joiden
myötä uudenlaiset toimintatavat pääsevät
kehittymään.
IN: On hyvä, että on monenlaisia
avauksia ja oman kehittymisen kannalta, että saa oppia ja kokeilla. Toisaalta se,
että voi tarjoilla merkityksellisiä kohtaamisia. Monesti meille on tärkeä se kokemus
sinällään. Meillä ei ole tarvetta vaikuttaa
tai muuttaa rakennetta. Myös yksittäiset
kokemukset ovat arvokkaita ja merkittäviä
sinällään. Ne voivat johtaa uusiin ajatuksiin,
tai toimintaan, josta seuraa muutos. Me haluamme museona tarjota uudenlaisia näkökulmia ja keskustelunavauksia, saada ihmiset
miettimään asioita uudenlaiselta kannalta,
mutta me ollaan kuitenkin vain paikka ja
tila – toki myös media, väline, jonka avulla
voidaan muuttaa asenteita. Mutta poliittisia
toimijoita me emme ole.
K M: Kun toiminta on lähtökohdiltaan
jalkautunut moniammatillisesti, on todennäköisempää, että toimintatavat jäävät
”Oli hienoa olla mukana pajassa,
jota johti ammattitaiteilija.”
– yhteistyötoimija 2013
elämään myös projektin jälkeen. Yhteistyön
kautta kokemukset levittäytyvät laajemmalle
alueelle. Myös itse kohderyhmän mukaan ottaminen heti alussa on tärkeää, että voidaan
tarkistaa toiminnan suuntaa jo projektin
aikana. Jo suunnitteluvaiheessa tulee pohtia
sitä, mitkä ovat eri toimijoiden motiivit ja
perustoiminnan ydinalueet ja millä tavoin
eri toimijat voisivat täydentää toisiaan niin,
että yhteistyö toisi lisäarvoa puolin ja toisin.
Tämän lisäksi yhteisten toimintatapojen
rakentuminen ja keskinäisen luottamuksen
rakentaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
IN: Nyt tietää, että eri taustoista
koostuvassa moniammatillisessa toiminnassa pitää osata jättää alkuun tilaa yhteisten
pelisääntöjen ja toimintamallien luomiselle.
Kun alun ahdistuksesta on päästy yli, niin
tuntuu, että prosessi kantaakin eteenpäin
jotenkin todella orgaanisesti. Yksin museona
meillä ei olisi ollut koskaan mahdollisuutta
päästä kaupungin kanaviin.
K M: Sektorirajoja rikkova yhteistyö
on mielestäni ollut todella hedelmällistä.
”Tämä hanke antoi meille oivan
tilaisuuden päästä kokeilemaan
taidemenetelmiä käytännössä, ja
se toi myös arvokasta toiminnan
suunnitteluun ja ohjaukseen
liittyvää kokemusta. Koemme, että
voimme hyödyntää oppimaamme
jatkossakin toimiessamme
erilaisten ihmisten ja ryhmien
parissa sosiaalityön kentällä.”
– yhteistyötoimija 2013
K M: Tärkein asia yhteistyön onnistumisen taustalla on mielestäni ollut se, että
eri osapuolet ovat olleet aidosti ja sydämellään mukana ja jakaneet osaamistaan ja ammattitaitoaan yhteisten tavoitteiden eteen.
Samoin on ollut upea nähdä, miten valtavan
hienoa työtä eri toimijat tekevät omalla
alueellaan ja kuinka into kehittää yhteistyötä
on vienyt toimintaa eteenpäin.
X
M O N I A M M A T I LL I N E N Y H T E I S T Y Ö
Olemme toimineet toistemme leikkauskohdissa ja kohderyhmään nähden aika
erilaisissa rooleissa. Toimintaa on voitu
tarkastella useasta eri näkökulmasta ja yhteistyöstä on saatu ideoita myös oman työn
kehittämiseen.
A H: Tämä yhteistyö on vaikuttanut
minuun opettajana sillä tavalla, että itselläkin
on herännyt kiinnostus esimerkiksi Somalian
runolauluperinteeseen. Olen näin opetussuunnitelman rajoissa raivannut tilaa myös
nuorten oman kulttuurin kirjallisuuteen.
A M K: Yhteistyö on todella ollut hedelmällistä, kun on ollut tämä KULO -hanke
ja koulu, jossa on nuorille tuttu opettaja
mukana työpajassa rohkaisemassa nuoria
lähtemään mukaan.
A M P: Kaiken kaikkiaan hedelmällisen
pohjan tälle yhteistyölle on luonut se, että
te olette pystyneet jalkautumaan sen sijaan,
että olisitte lähettäneet mainoksia tapahtumista. Se, että olette tulleet itse paikalle
kertomaan toiminnasta, kutsumaan mukaan
ja kohtaamaan nuoria ja järjestäneet ideapajoja kouluihin, asukastoimitaloihin tai minne
tahansa. Se on ollut tosi hyvä toimintatapa
ja helpottanut ohjaustyötä. Myös se, että
teidän on ollut mahdollista olla bussipysäkillä vastassa ja mahdollisesti vielä saattaa kotiin asti. Muistan erään 12-vuotiaan
tytön, joka ei varmasti olisi muuten päässyt
tulemaan mukaan. Se, että todella aikuiset
tulevat vastaan ja huolehtivat siitä, että
nuoret pääsevät takaisin kotiin, eli sellainen
todellinen rinnalle tuleminen.
ST: Ulkopuolisen arvioijan näkökulmasta hanketta ja sen toimintaa voi helposti
kuvailla lukuisilla onnistumisen määreillä.
Hankkeen suunnittelu Espoon Järjestöjen
Yhteisö EJY ry:n ja Helinä Rautavaaran
museon yhteistyönä antoi jo hyvät lähtökohdat uudenlaiselle toimintamuodolle. Hankkeen
toimintavuosien aikana taitavasti rakennetuilla monimuotoisilla yhteistyökumppanuuksilla, joissa yhteinen työote on ollut innovatiivinen ja innostunut, on ollut hankkeen
onnistumisen kannalta merkittävä rooli.
40
Läheltä ja kaukaa
-valokuvanäyttely 2013
Hajar Mahdavi
Mustafa Mumtaz
Fahima Rezaei
Fatemeh Rezaei
Mysteerimaailma
Life
Äärettömyys
Vapaus
Green Earth
Toiminta 2012–2014
Osallistujatietoja
2012
2013
2014
Yksittäiset osallistujat
221
243
447
Ohjatut toimintakerrat
27
62
65
Yksittäiset osallistumiskerrat
313
570
609
Nuoret
161
200
325
Tytöt
108
144
190
Pojat
53
56
135
Vanhemmat
60
36
122
Naiset
52
30
95
Miehet
8
6
27
2012–2013
Osallistujat puhuivat äidinkielenään
yhteensä 16 eri kieltä (somali, viro, persia,
dari, kurdi, arabia, venäjä, portugali, suomi,
englanti, albaani, espanja, hindi, filippiino,
thai, tadžikki) ja olivat kotoisin yhteensä
14 eri maasta:
2014
Osallistujat puhuivat äidinkielenään
yhteensä eri 19 kieltä (persia, dari, somali,
viro, kurdi, arabia, venäjä, portugali, suomi,
englanti, espanja, filippiino, thai, kiina,
albania, ranska, tadžikki, amhara, hollanti) ja
olivat kotoisin yhteensä 23 eri maasta:
Somalia n . 4 0 %
Afganistan
n . 2 0 %
Afganistan n . 2 0 %
Iran
n . 2 0 %
Irak
n. 10 %
Viro
n. 10 %
Iran
Irak n . 2 0 %
Somalia
n. 10 %
n. 5 %
Muut: Suomi, Venäjä, Portugali,
Pakistan, Kosovo, Filippiinit,
Vietnam, Tadžikistan, Iso-Britannia,
Intia (yhteensä n. 15 %)
Muut: Albania, Syyria, Nigeria, Tadžikistan,
Gambia, Algeria, Marokko, Kiina, Vietnam,
Filippiinit, Etiopia, Espanja, Iso-Britannia,
Hollanti, Senegal, Egypti, Viro, Venäjä,
Thaimaa (yhteensä n.30 %)
52
Työpajat
2012–2013
I DE ATR EFF I T x 5
Yhteistyössä: Helinä
Rautavaaran museo, Matinkylän
Kylämaja, Sellon kirjasto,
Monikulttuurisuuskeskus ALMA ,
Espoon maahanmuuttajapalvelut
K AKSI N K ÄSI N
Käsityötaidepaja
somaliäideille ja –tyttärille
Ohjaaja: Suaado Jama
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo,
Matinkylän Kylämaja
ESI N EEN TAR I NA
K AKKU BR U NSSI
Identiteettityöskentelyä tukeva
tarinallinen taidetyöpaja nuorille
Ohjaajat: Annika Jokela,
Sherwan Haji, Farzaneh
Hatami Landi, Katri Mäkeläinen
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo,
Espoon aikuislukio AIVA
Nuorten ideoima ja toteuttama
pop up –tapahtuma
Ohjaajat: Farzaneh Hatami
Landi, Katri Mäkeläinen
Yhteistyössä:
Entressen kirjasto (Musamesta),
Espoon Tanssiopisto
VALOKUVANÄY T TELY
KUVALL I N EN I LMA ISU
Kuvallista itseilmaisua ja
tarinallista identiteettityöskentelyä tukeva taidetyöpaja
nuorille: Musiikkimaalaus /
Unelmafrendi / Meidän maailma
Ohjaajat: Niina Räty, Tarja
Ahonen, Jussi Korhonen, Jenni
Lehtonen, Natalie Wessman
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo,
Laurea-ammattikorkeakoulu
L ÄH ELTÄ JA K AU K A A I
Valokuvatyöpaja nuorille
Ohjaaja: Taika Ilola
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo
L ÄH ELTÄ JA K AU K A A I I
Photoshop-työpaja nuorille
Ohjaaja: Taika Ilola
Yhteistyössä: Sellon kirjasto
K AU N IS AR K I
Arjenhallintaa ja suomen kielen
oppimista tukeva, monitaiteinen
työpaja somaliäideille
Ohjaajat: Suaado Jama,
Emilia Frantsi, Mina Zandkarimi,
Farzaneh Hatami Landi, Katri
Mäkeläinen
Yhteistyössä: Helinä
Rautavaaran museo, Matinkylän
Kylämaja, Väestöliitto ry,
Iso Omenan kirjasto
53
DIG I TAR I NA
Audiovisuaaliseen
tarinankerrontaan perustuva,
itseilmaisua ja tarinallista
identiteettityöskentelyä tukeva
taidetyöpaja nuorille
Ohjaajat: Elli Koskivirta,
Kaisa Seilo, Anni Tanskanen,
Martta Tiainen
Yhteistyössä:
Laurea-ammattikorkeakoulu,
Espoon aikuislukio AIVA
Läheltä ja kaukaa –
valokuvatyöpajaan
osallistuneiden nuorten
valokuvista koottu näyttely,
joka suunniteltiin ja toteutettiin
yhdessä asiantuntijanuorten
kanssa
Ohjaajat: Katri Mäkeläinen,
Farzaneh Hatami Landi
Yhteistyössä:
Espoon kulttuurikeskus
W HO AM I /
Open Your I’s
Musikaali / Tanssi
Ohjaajat: Ricky Carranza,
Katri Mäkeläinen
Kieli: englanti
Yhteistyössä: Meritorin koulu
Draama
Ohjaaja: Kene Turve
Kieli: viro
Yhteistyössä:
Saarnilaakson koulu
DHA ANTO
Somalialaiseen tanssiperinteeseen
­perustuva, kulttuurista
identiteettityöskentelyä tukeva
tanssitaidetyöpaja somalinuorille
Ohjaajat: Suaado Jama, Riikka
Theresa Innanen
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo
OMA POLKU
FR I EN DLY F I LM
Identiteettityöskentelyä tukeva,
monitaiteinen työpaja nuorille
Ohjaajat: Suaado Jama,
Hanna Häyhä, Farzaneh
Hatami Landi, Katri Mäkeläinen
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo
Nuorten perustama elokuvaryhmä, jonka aikana tehtiin
nuorten oma lyhytelokuva Rose
Ohjaajat: Mark Ståhle,
Katri Mäkeläinen
Yhteistyössä:
Espoon aikuislukio AIVA
Draama
Ohjaaja: Kene Turve
Kieli: viro
Yhteistyössä:
Ruusutorpan koulu
Draama
Ohjaaja: Emilia Frantsi
Kieli: suomi
Yhteistyössä:
Matkalla-projekti /
Plan Suomi, Mainingin koulu
Kulttuurivierailut
2012–2013
K ANSALL ISOOPPER A
Rankanen-Elo-Saarinen
Turandot
Yhteistyössä:
Espoon kulttuuripalvelut,
Monikulttuurisuuskeskus ALMA
COM PAN I A K A AR I
MART I N
Peppi Pitkätossu
Yhteistyössä:
Espoon kulttuuripalvelut,
Espoon aikuislukio AIVA
MA A I LMAN H ELM ET
Yhteistyössä:
Sellon kirjasto / Pointti
T Y T TÖJ EN I LTA
Yhteistyössä:
Sellon kirjasto / Pointti
MAT I N K YL ÄN
K YL ÄJ U HL A
Yhteistyössä:
Matinkylän Kylämaja
N UORTEN J U HL A
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo,
Espoon Tanssiopisto
NA ISTEN PÄ I VÄ
K I ASMA
Toden näköistä
Taidetyöpaja, jossa tarkastellaan
naiseutta kuvataiteen avulla
Ohjaaja: Sanna Siirtola
Yhteistyössä:
Monikulttuurisuuskeskus ALMA
R U N EBERG - M USEO
FANCY SCR EEN
Yhteistyössä:
Espoon aikuislukio AIVA
Asusteiden tuunauspaja
nuorille osana Espoo LIVE
-nuortentapahtumaa
VALOKUVANÄY T TELY
Allahabad Varanasi Seoul
Yhteistyössä:
Espoon kulttuurikeskus
Yhteistyössä:
Espoon kulttuurikeskus
Työpajat
2014
ELOKUVA
Love is all you need
W HO AM I / Open Your I’s
Tapahtumat
2012–2013
Draama / Sarjakuva
Sarjakuvatekniikoita hyödyntävä
draamatyöpaja nuorille
Ohjaajat: Jouni Piekkari,
Heidi Leino
Yhteistyössä: Matkallaprojekti / Plan Suomi, Helinä
Rautavaaran museo
Ä ÄN I NÄY T TELY
All Currents
K ICK OFF
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo
Varjo-/nukketeatteri
Varjo- ja nukketeatterityöpaja
nuorille
Ohjaajat: Ippe Enge,
Farzaneh Hatami Landi
Kielet: farsi, dari
Yhteistyössä:
Ruusutorpan koulu,
Helinä Rautavaaran museo
Draama
Draamatyöpaja nuorille
Ohjaaja: Kene Turve
Yhteistyössä: Perkkaan koulu
Draama
Draamatyöpaja nuorille
Ohjaaja: Hanna Häyhä
Yhteistyössä: Espoon aikuislukio
AIVA , Helinä Rautavaaran museo
Sarjakuva
Sarjakuvatyöpaja nuorille
Ohjaaja: Warda Ahmed
Kieli: somali
Yhteistyössä: Kirkkojärven koulu
Äänimaisema / Elokuva
Äänimaisemallinen ja
elokuvallinen työpaja nuorille
Ohjaajat: Alejandro Olarte,
Katri Mäkeläinen
Kielet: espanja, englanti
Yhteistyössä:
Ruusutorpan koulu, Babel-pajat
Varjo-/nukketeatteri
Varjo- ja nukketeatterityöpaja
nuorille
Ohjaaja: Ippe Enge
Yhteistyössä:
Matkalla-projekti / Plan Suomi,
Helinä Rautavaaran museo
SKOK Sisusta kotisi omalla
kulttuurillasi
Design-työpaja nuorille
Ohjaaja: Mejreme Miftari
Kieli: albania
Yhteistyössä: Tilstilän koulu
54
Muu ryhmätoiminta
2014
U N I TÄHT I
Nuorten vapaa-ajan
draamaryhmä
Ohjaaja: Jouni Piekkari
Yhteistyössä:
Matkalla-projekti / Plan Suomi,
Helinä Rautavaaran museo,
Espoon aikuislukio AIVA
TULEVA ISUUSVERSTAS
Nuorten tulevaisuuden
suunnitteluun keskittynyt,
toiminnallinen työpaja
asiantuntijanuorille
Ohjaajat: Sherwan Haji,
Katri Mäkeläinen,
Farzaneh Hatami Landi
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo
DR A AMATAR I NA
KEVÄTJ U HL A
Tarinallinen teatterityöpaja
Valtakunnallisilla
kohtaamispaikkapäivillä
Ohjaaja: Jouni Piekkari
Yhteistyössä:
Espoon kulttuurikeskus, Unitähti
Yhteistyössä: Espoon aikuislukio
AIVA , Helinä Rautavaaran museo
PERSI AL A ISTEN NA ISTEN
RYH MÄ
VALOKUVAUSV I ER A I LU
PAJAFESTAR EI LL A
Naisten omaehtoinen
vertaistukiryhmä
Yhteistyössä: Yhteisötupa
Yhteistyössä: Espoon kaupunki
AFG A AN I NA ISTEN RYH MÄ
Yhteistyössä: Espoon kaupunki
Naisten omaehtoinen
vertaistukiryhmä
Yhteistyössä: Yhteisötupa
KOULUTUSV I ER A I LU
Tapahtumat
2014
DR A AMAT YÖPAJA
Ammatilliseen identiteettityöhön
ja ryhmäytymiseen liittyvä
työpaja nuorten aikuisten
osaamisohjelman nuorille
Ohjaaja: Jouni Piekkari
Yhteistyössä: Omnia / NAO
M USI I KK I RYH MÄ
”Soittimet ilmassa”
Tapiolan aikuislukio AIVA :n
opiskelijoiden vapaa
musiikkiryhmä
Ohjaajat: Babak Reza,
Marouf Majidi, Farzaneh Hatami
Landi, Katri Mäkeläinen
Yhteistyössä: Espoon aikuislukio
AIVA , Helinä Rautavaaran museo
55
NOWR US
Persialainen uudenvuoden juhla
Nowrus
Ohjaaja: Farzaneh Hatami Landi
Yhteistyössä:
Helinä Rautavaaran museo
JOULUJ U HL A
Yhteistyössä: Espoon aikuislukio
AIVA , Helinä Rautavaaran museo
KULT TUUR I K AVER IKOULUTUS
Maahanmuuttoprosessia
käsittelevä koulutus nuorille
aikuisille
Ohjaaja: Farzaneh Hatami Landi
Yhteistyössä: Espoon aikuislukio
AIVA
Kulttuurivierailut
2014
ENSI-I LTA : Rose
F IG ARON HÄ ÄT
Nuorten vapaan elokuvaryhmän
Friendly Filmin tekemän
elokuvan Rose ensi-ilta
Yhteistyössä: Espoon aikuislukio
AIVA , Kino Tapiola
Kulttuurivierailu
Kansallisoopperassa
Yhteistyössä:
Espoon kulttuuripalvelut
JOULU KONSERT T I
ESI T YS: Rose
Nuorten vapaan elokuvaryhmän
Friendly Filmin tekemän
elokuvan Rose esitys osana
Espoo–päivän ohjelmaa
Yhteistyössä:
Espoon kaupunki, Kannusali
Kulttuurivierailu Tapiola-salissa
Yhteistyössä:
Espoon kulttuuripalvelut,
Espoon aikuislukio AIVA