AIKAA JA AJATUKSIA
Ymmärrys tapahtumien kestosta ja ajasta kehittyy lapsuuden aikana, joten aikakäsitykseen vaikuttavat vanhemmat ja ympäröivä kulttuuri. Aika mielletäänkin ympäri maailmaa hieman eri tavoin.
aikakäsitYksiä
Pistemäinen aikakäsitys tarkoittaa sitä, että aikaa
ei käsitetä ollenkaan. Pistemäisellä ajalla ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Tuskin kukaan aikuinen on kokenut aikaa pistemäisenä. Sen sijaan aivan
pienten vauvojen aikakäsitys voi olla pistemäinen
ennen kuin ymmärrys ajan kulusta kehittyy.
Syklinen aikakäsitys tarkoittaa kehämäistä aikaa, jossa tietyt tapahtumat toistuvat uudestaan ja uudestaan. Tällaista kehämäisyyttä voi olla
vaikkapa vuodenaikojen toistuminen. Syklinen
aikakäsitys kuuluu esimerkiksi moniin aasialaisiin
kulttuureihin.
Lineaarinen aikakäsitys tarkoittaa janamaista aikaa, joka alkaa tietystä pisteestä tai
hetkestä ja etenee suoraviivaisesti kohti loppua. Lineaarisessa eli viivamaisessa ajassa tapahtumat eivät
toistu, vaan jokainen hetki on ainutlaatuinen. Ajan
loppumisen on aikaisemmin ajateltu olevan paljon
lähempänä, kuin mitä me nykyään ajattelemme
sen olevan. Keskiajalla uskottiin maailmanlopun
olevan jo ihan ovella, mutta nykyään uskomme
maailmankaikkeuden olevan olemassa vielä satoja
miljardeja vuosia.
1
Aika ja ajanlasku - Aikaa ja ajatuksia - Mari Kyllönen
© Didrichsenin taidemuseo, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Kellomuseo
Ympyrä vai jana?
Meille tuttu länsimainen aikakäsitys kuvataan
useimmiten lineaariseksi. Aika on jana, jolla on
alkupiste ja loppupiste. Aika myös etenee suoraviivaisesti, eikä menneisyyteen voi palata. Useissa
aasialaisissa uskonnoissa kuten hindulaisuudessa
aika mielletään kuitenkin kehämäiseksi. Aika on
kuin pyörä, jonka tapahtumat toistuvat uudestaan
ja uudestaan.
Kyse ei ole siitä, että eilisen tapahtumien
uskottaisiin toistuvan täsmälleen samanlaisina
huomenna, vaan ajalla ei ole alkua eikä loppua.
Ajan pyörän kiertäessä myös tietyt tapahtumat
tai aikakauden ominaisuudet tulevat uudestaan ja
uudestaan takaisin nykyhetkeen. Hyvä esimerkki
syklisestä ajasta on vuodenkierto. Vuodet seuraavat toisiaan, ja niissä toistuvat yhä uudestaan samat
vuodenajat, juhlat ja uskonnolliset rituaalit. Siitä
huolimatta yksikään vuosi ei ole täsmälleen samanlainen edeltäjiensä tai seuraajiensa kanssa.
Useisiin aasialaisiin uskontoihin kuten hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen kuuluu ajatus
uudelleensyntymästä, syntymän ja kuoleman jatkuvasta kierrosta. Tätä sielunvaellusta kutsutaan
samsaraksi. Myös siinä on selkeästi nähtävissä ajatus
syklisyydestä ja toistuvuudesta. Sekä buddhalaisuuden että hindulaisuuden tavoitteena on lopulta
vapautua sielunvaelluksesta, kärsimyksestä ja ajan
hetkellisyydestä eli päästä tilaan, jossa ei ole aikaa.
Useimmiten aikakäsitys on yhdistelmä lineaarisia ja syklisiä piirteitä. Länsimaisessa aikakäsityksessä on myös syklisiä piirteitä kuten viikkorytmin
ja vuodenkierron toistuminen.
Ajan kolmijako
Kokemuksemme ajasta jakautuu kolmeen osaan:
nykyhetkeen, menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Menneisyys on jo tapahtunutta aikaa, jota voimme
tavoitella muistin avulla tai tutkimalla historiaa.
Tulevaisuus puolestaan on aikaa, joka ei ole vielä
tapahtunut. Voimme kuitenkin kurkottaa tulevaisuuteen toiveissamme, suunnitelmissamme ja odotuksissamme. Käytännössä emme kuitenkaan voi
tietää varmasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nykyhetkessä olemme juuri nyt.
Ajan kolmijako menneisyyteen, nykyisyyteen
ja tulevaisuuteen on osa sekä lineaarista että syklistä aikakäsityksessä. Erona on se, että kehämäisen
2
Aika ja ajanlasku - Aikaa ja ajatuksia - Mari Kyllönen
© Didrichsenin taidemuseo, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Kellomuseo
aikakäsityksen mukaan menneisyys palaa uudestaan nykyisyyteen toistuvien ilmiöiden tai tapahtumien kautta.
Ajan kolmijakoa on kuvattu erilaisin symbolein. Esimerkiksi buddhalaisissa thangka-maalauksissa boddhisatvat eli valaistuneet henkilöt saatetaan
esittää pitelemässä kolmikukkaista lootusta. Yksi
kukista on nupussa, toinen avautumassa ja kolmas
täydessä kukassa. Eri vaiheessa olevat kukat symboloivat tulevaisuutta, nykyisyyttä ja menneisyyttä.
Eurooppalaisessa kuvataiteessa ajan kolmijakoa voivat symboloida kohtalottaret. Kohtalottaret
ovat kolme naista, jotka pitelevät käsissään ihmisen
elämänlankaa. Yksi kohtalottarista kehrää lankaa,
toinen päättää sen kulusta, ja kolmas katkaisee langan. Kohtalottaret ovat osa roomalaista mytologiaa,
ja ilmentävät uskoa siihen, että ihmisen kohtalo on
jo ennalta määrätty. Mitä mieltä sinä olet? Voiko
ihminen vaikuttaa itse kohtaloonsa?
Onko tulevaisuus edessä vai
takana?
Aikaan liittyy myös usein käsitys ajankulun suunnasta. Meille on itsestään selvää, että tulevaisuus
on edessä ja menneisyys takana, minkä todistavat
monet sanonnat, kuten ”minkä taakseen jättää, sen
edestään löytää.” Länsimainen käsitys ajasta voidaan kuvata viivana, jossa nykyhetki kulkee menneisyydestä kohti tulevaisuutta.
Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole. Perinteisessä afrikkalaisessa aikakäsityksessä nykyhetken
kannalta olennaista on menneisyys, jota kohti tapahtumat jatkuvasti liikkuvat. Menneisyydestä
nykyhetki saa myös merkityksensä, sillä sen avulla
voidaan ymmärtää, miksi asiat ovat nyt niin kuin
ne ovat. Ihminen siis ikäänkuin katsoo kohti menneisyyttä, jossa olevat tapahtumat tunnetaan. Selän
takana oleva tulevaisuus on vielä tuntematonta.
Tulevaisuus sijaitsee selän takana myös Etelä-Amerikan Andeilla asuvien ayamara-kieltä puhuvien inkojen aikakäsityksessä. Ayamara-kielessä
sama sana tarkoittaa sekä edessä olevaa että menneisyyttä. Vastaavasti tulevaisuus ja takana oleva
ilmaistaan samalla sanalla. Lisäksi ayamaraa äidinkielenään puhuvat henkilöt usein osoittavat eteensä
puhuessaan menneisyydestä ja taakseen puhuessaan
tulevaisuudesta.
3
Aika ja ajanlasku - Aikaa ja ajatuksia - Mari Kyllönen
© Didrichsenin taidemuseo, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Kellomuseo
Aika voi virrata ylämäkeen
Papuauusiguinealaisen yupno-heimon aikakäsitys
puolestaan on sidoksissa heimon asuttaman Tyynenmeren saaren pinnanmuotoihin. Yupnot elävät
hyvin eristyksissä muusta maailmasta, sillä heidän
asuttamalleen alueelle ei johda teitä. Heimon elintapoja tarkkaillut tutkimusryhmä huomasi, että
puhuessaan tulevaisuudesta yupnot viittoivat aina
ylärinteeseen ja menneisyydestä puhuessaan alarinteeseen. Aika siis virtaa ylärinteeseen.
Sisätiloissa menneisyyteen viitottiin kohti
oviaukkoa, sillä yupnojen kodit ovat paalujen päälle
nostettuja. Poistuessa sisätiloista täytyy siis kiivetä
alas, kohti menneisyyttä. Tutkijat arvelivat erikoisen aikakäsityksen liittyvän heimon historiaan. Kun
yupnot saapuivat saarelle, he asuivat aluksi rannikolla, alarinteessä, mutta ajan kuluessa asutus siirtyi
saaren ylempiin osiin.
Myös mandariinikiinaa puhuvilla aika asettuu ylös–alas -suuntaiseksi. Kielessä on useita ilmaisuja, joissa menneet tapahtumat sijaitsevat ylhäällä
ja tulevat alhaalla.
Vasemmalta oikealle vai oikealta
vasemmalle?
Me olemme tottuneet esittämään ajan janana,
joka etenee vasemmalta oikealle. Tämän voi huomata vaikkapa historian oppikirjojen aikajanoissa.
Syy tähän esitystapaan lienee kirjoitussuuntamme.
Myös edellä mainittu mandariinikiina kirjoitetaan
vasemmalta oikealle ja kieltä puhuvat järjestävät
ajan ylhäällä–alhaalla -suunnan lisäksi vasemmalta
oikealle.
Ajan suunta voisi olla toinenkin. Esimerkiksi
Australiassa elävien aboriginaalien aika kulkee auringon suuntaisesti. Menneisyys on idässä ja tulevaisuus lännessä. Me esitämme ajan vasemmalta
oikealle riippumatta siitä mihin ilmansuuntaan
katsomme, mutta aboriginaalit sijoittavat menneisyyden useimmiten itään riippumatta omasta asennostaan suhteessa ilmansuuntiin.
Aika ja paikka
Väli-Amerikan mayoille aika oli tärkeää tilan ja maailmankaikkeuden hahmottamisessa. He rakensivat
suuret seremoniakeskuksensa itä–länsi -suuntaisiksi
auringon nousun ja laskun mukaan. Pyramidien
4
Aika ja ajanlasku - Aikaa ja ajatuksia - Mari Kyllönen
© Didrichsenin taidemuseo, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Kellomuseo
linjoja myös suunnattiin auringon nousupisteiden
suuntaan.
Myös muualla maailmassa suuria monumentteja on rakennettu osoittamaan vuodenkierron
merkkihetkiä. Esimerkiksi Egyptissä pystytettiin
obeliskeja, jotka osoittivat Sirius-tähden ilmestymisen taivaalle.
Mayoille tärkeä elementti ajan ja tilan hahmottamisessa olivat niin kutsutut vuodenkantajat.
Jokainen vuosi sai nimensä tai kantajansa siitä rituaalisen kalenterin, tzolk’inin, päivänimestä, joka
oli voimassa vuoden ensimmäisenä päivä. Nämä
vuoden kantajat saattoivat käytännössä osua vain
neljälle tzolk’inin päivänimelle, jotka ovat Ak’b’al,
Lamat, B’en ja Etz’nab’.
Mayat uskoivat näiden vuoden kantajien olevan erityisiä jumaluuksia, jotka myös kannattelivat
taivasta neljässä eri ilmansuunnassa. Jokainen vuoden kantaja siis yhdistettiin omaan ilmansuuntaansa ja maailmankaikkeuden rakenteeseen. Aika oli
olennainen osa paikkaa.
Viidakon valloittama mayapalatsi Palenquessa. Didrichsenin taidemuseo, Jari Saalasti.,
5
Aika ja ajanlasku - Aikaa ja ajatuksia - Mari Kyllönen
© Didrichsenin taidemuseo, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Kellomuseo