1. No category

KOLEHTI
2/15
Sisällys
4
5
6
10
12
Pääkirjoitus
Puhiksen palsta
Frakin taskuun jäänyt puhe
Kiltakummin kuulumiset
My first trip to Finland
14
16
20
23
24
Emptysheet
Kotimaan pitkä excu
Alumnihaastattelu
Lukijoiden viestit
Avaruusorgiat 2001:
Valomiekannielijät
Toimitus
Päätoimittaja
Anni Vuola
Ulkoasu ja taitto
Anni Vuola
Kaarle Patomäki
Toimitus
Pentti Häkkinen
Anni Vuola
Sverre Steen
Rosa Nylen
Tuukka Löytynoja
Heikki Laaki
MJTH
Matti Peltola
Sarjikset
Olli Peltomäki
Kuvat
Annamari Vesamo
Juho Piispa
Aukusti Kankaanpää
Henri Tervo
Maria Frände
Emma Savela
Matti Peltola
Painopaikka
Picaset Oy
2
Kolehti 2/15
Kolehti 2/15
3
Pääkirjoitus
M
inun
kuuluisi varmaan sanoa, että on mukavaa kun kesä tulee ja
saa koulusta vapaata.
Opiskelustressi hellittää hetkeksi ja saa syksyllä palata levänneenä
kurssien pariin. Kesän
tulemisessa kuitenkin
jännittää töiden aloitus.
Miten jaksan aamuisin olla 6.20 Pitäjänmäessä työn touhussa
ABB:llä? Entä kuinka
pysyn hereillä 22.30 asti
kun iltavuoro loppuu?
Edessä on siis joka insinöörin unelmakesä
tehtaalla haalarihommissa.
Olin taannoin Tapahtuma X:ssä ja jouduin
Ellan rooliin. Kerta se
oli ensimmäinenkin,
ja seuraavana aamuna tuntui kyllä luissa
ja ytimissä. Taisi korvissakin soida Under my umbrella-ella-ella-ee-ee, vielä silloinkin... Kyseinen oli
viimeinen tapahtuma
fuksina ja onhan se aika
haikeaa.
Ensimmäinen
opiskeluvuoteni
on kulunut hujauksessa ohi ja teekkarilakki
häämöttää. Tässähän
meinaa kehkeytyä ihan
identiteettikriisi.
Selvitkää Wapusta hengissä!
Päätoimittaja
Anni Vuola
4
Kolehti 2/15
Puhiksen mietteitä
S
ataset on nyt juhlittu ja Wappu on
täällä taas. Jonkun
mielestä opiskelu on
yhtä juhlimista. Itse
kullakin alkaa kuitenkin olla takki tyhjä
talven puurtamisen
jäljiltä. Nyt on aika
katsoa peiliin ja onnitella itseään, kuinka
on selvinnyt kaikesta.
Aika viettää hauska
ja riehakas Wappu,
hengähtää hieman ja
sen jälkeen vielä rutistaa
viimeisetkin
tentit kunnialla läpi.
Sitten onkin luvassa
uudet haasteet. Osa
lähtee
maakuntiin
kesätöihin, osa on
löytänyt pääkaupunkiseudulta mielekästä
hommaa. Hiukan jännittää, millaista töissä
tuleekaan olemaan.
Loput
tuskailevat,
mitä kesällä oikein
tekisi. Vaikkei kesätöitä olisikaan löytynyt, ei kannata vaipua epätoivoon, vaan
pyrkiä
käyttämään
aika hyödyllisesti investoimalla itseensä
tai laittamalla vaikka omaa yritystä pystyyn. Toivotan kaikille tsemppiä Wapun ja
loppukevään koitoksiin, sekä rentouttavaa
ja aurinkoista kesää!
Syksyllä tavataan taas!
Puhis
Heikki Laaki
Kolehti 2/15
5
Frakintaskuun jäänyt puhe
CN
100 oli upea tilaisuus, kiitos Killalle
siitä. Hienoa oli, ettei minulta
pyydetty juhlassa tervehdystä.
Kaiken varalta valmistaudun
aina pahimpaan ja valmisteltu
tarina livahtaa nyt palstalleni
Kolehtiin.
Sain toimia oltermannin virassa vuosina 2001 – 2007. Jostain syystä olivat näinä vuosina Killan hallituksissa minun
riemukseni kaikkien aikojen
fiksuimmat kiltalaiset. TAUKO
APLODEJA VARTEN (Tämä
oli varma nakki, koska CN100
osallistujista oli puolet noita
hallitusjäseniä.)
Kaikki te juhlivat teekkarit ja
seuralaiset olette kauniita. Ha-
luaisin tutustua jokaiseen ja
kuulla ajatuksianne. Voisin kehua teitä pianisti Victor Borgen
sanoin. Ensin pitää kuitenkin
hiukan selittää.
Eräässä toisessa merkittävässä juhlassa Tampere-talon avajaisissa 1990-luvulla esiintyi tuo Viktor
Borge. Lavalla olivat flyygeli ja mies, joka oli silloin jo 80 vuoden ikäinen ja esiintyminen keskittyi
jutteluun. Muutaman kerran Borge aikoi soittaa, mutta ensin piti kertoa hyvä mieleen juolahtanut
tarina ja soittaminen jäivät, kunnes yleisö oli jo poistunut jatkoille.
No, Borge oli 1920 –luvulla saavuttanut jenkeissä mainetta hyvästä soittotaidosta ja supliikista.
Kieltolain aikaan gangsteripomon henkivartijat kaappasivat hänet pitämään muistopuhetta pomon
kuolleelle kaverille Luigi Lancettille. Aseella uhaten tehtiin selväksi, että puheen piti olla hyvä. Al
Caponen murhaavat katseet hiostivat Borgea. Hänellä ei ollut hajuakaan kuolleesta pyssysankarista,
mutta henkensä pitimiksi hän runoili: ’Kuka löysi Amerikan? Kuka keksi sähkölampun? Kuka rakensi rautatien Kalliovuorten läpi? Se ei tietääkseni ollut Luigi Lancetti, mutta olen varma että hän
olisi nuo kaikki tehnyt, jos olisi sattunut paikalle!’
6
Kolehti 2/15
Samalla lailla uskon, että jokainen teistä konekiltalaisista tulee suorittamaan merkittäviä
asioita. Teidän jokaisen kanssa
olisi leppoisaa jutella. Puhumattakaan teidän seuralaisistanne.
Vuosia sitten tein syyskuussa
junamatkaa yhdessä opiskelija-
ni Pekan kanssa. Pyysin häntä
kertomaan kuluneesta kesästään. Pekka huokasi ja aloitti:
Olin isossa yrityksessä työkaluosastolla. Metallin työstö vaatii paljon työkalujen huoltoa ja korjausta, niinpä osastolla oli töissä kymmenen vakituista ja minä harjoittelijana.
Kolme vakituisista teki oikeastaan kaikkien työt huolehtien, että terät pysyivät terävinä ja huonot
heitettiin romutettaviksi. Kuusi vakituisista lastasi aamulla työkalun tai pari polkupyörän koriin
ja lähti ajelemaan pitkin suurta tehdasaluetta. Näin he kuluttivat päivän ja viikonkin sukkuloiden
työtuttavien luona kelailemassa yhdentekevää. Oikeastaan he estivät toistenkin työnteon, muttei
siitä tuntunut kukaan firmassa välittävän. Nuo kuusi olivat perjantaina väsyneempiä kuin ne kolme
työhönsä paneutunutta.
Kymmenes vakituisista oli selvästi porukan terävin. Hän kätki parhaita työkaluja salkkuunsa ja kuskasi ne kotiinsa edelleen trokattaviksi. Kysyinkin suoraan, miten noin älykäs kaveri viitsii tuollaista
tehdä. Kaveri riemastui ja istutti minut viereensä selittäen: ’Vuosia sitten tein ehdotuksen valmistusmenetelmästä, jota olin pitkään kehitellyt. Se otettiin heti käyttöön ja yritys säästi heti ison
kasan rahaan. Meillähän on selvät säännöt aloitepalkkiosta. Minä niillä kaavoilla laskin ansainneeni 50.000 markkaa. Yhtiö maksoi viisisataa. Helvetti, jos firma varastaa minulta, on minulla
oikeus varastaa firmalta!’
Pekka ei osannut tähän sanoa
mitään. Minä itse tunsin etäisesti tämän sankarin ja selvittelin faktoja. Lopulta kuulin
miehen omasta suusta: ’Oikea
aloitepalkkio oli kyllä viitisen
sataa, mutta olin kehunut muijalle, että nyt tuli jättipotti. Se
on vuosikaudet nalkuttanut,
että hänen jokaisen vanhan
koulutoverinsa mies saa ainakin kolme kertaa parempaa
Kolehti 2/15
palkkaa kuin minä. Olen nyt
tällaisen ahdistelun tuloksena
luisunut aika pahaan saumaan.
Todennäköisesti kärähdän varastamisesta puolen vuoden sisällä.’
Tiesin tuon ’muijankin’, oli
kummityttöni. Hänkin oli
omalla tavallaan pahassa välikädessä: silloin 10 vuotta sitten ’isälle ei kelvannut tyttären
mieheksi kuin Walesin prins-
si ja äidin mielestä ”se” puhui
rumaa murretta. Isä on tyytymätön työpaikkaansa ja äiti
elämäänsä. Vanhemmat eivät
koskaan olleet nuoria ja rakastuneita.’ Mitä se tarkoitti, eipä
tytärkään enää muistanut.
Älkää ihmeessä ajako ketään
läheistänne hankalaan välikäteen, jossa vaaditaan lojaalisuutta moneen ristikkäiseen
suuntaan. Tämän tyhmyyden
7
yleisin
muoto
esiintyy
seurustelusuhteissa, joissa A sanoo B:lle: ’Jos sinä todella minua rakastat, niin jätetään kaikki
yhteydenpito sinun sukulaisiisi. He eivät selvästikään arvosta minua!’ Pasi Kauniston
1960-luvun hitti kehotti: Ole
sellainen ain’, jona nähdä sut
sain, … koskaan et muuttua
saa. Kaunistoa ei pelottanut
väistämätön tytön vartalon rupsahtaminen, vaan elämänilon
lakastuminen vuosien myötä.
Rakastunut ihminen ymmärtää
ja suvaitsee erilaisuutta. Hän
rankankin työpäivän jälkeen
skarppina panee merkille uudet makuuhuoneen verhot
ja tajuaa, että toisen on suorastaan pakko vaihtaa vanha
hybridipyörä uuteen. Pääsiäisen aikoihin kävin Lontoossa
katsomassa kaksi loistavaa näytelmää. Sovitaan, että kesän aikana käytte vähintään kahdessa
teatterinäytännössä. Vaikka ne
esitykset eivät olisi maailmanluokan tasoa, aktiivinen yleisö
hyvä kannustaa parempaan.
Pentti “Häksä” Häkkinen
8
Kolehti 2/15
Kolehti 2/15
9
K i lta k u m m i n t e rv e i s e t
H
eippa KIKkiläiset! Täällä
hallituskumminne
tervehtii kiltaa wapun alla. Jokaisella
AYY:n killalla ja muilla erityisyhdistyksillä kuten KY:llä tai NuDella on oma kumminsa AYY:n hallituksessa. Kummi toimii linkkinä
killan ja AYY:n välillä esimerkiksi
käymällä killan kokouksissa ja
tapahtumissa kertomassa ylioppilaskunnan toiminnasta. Tällaisen
toiminnan perimmäinen tarkoitus on siis tuoda ylioppilaskuntaa
lähemmäs kiltalaisia.
Tänä vuonna hallituskumminanne toimin minä, 2.
vuosikurssin kylteri, lohjalainen ja valmis farmaseutti.
AYY:n hallituksessa salkkuinani ovat kulttuuri ja vapaaehtoiset, liikunta sekä arkistoon ja Teekkarimuseoon
liittyvät asiat. Toimin viime
vuonna KY:llä Kulttuurijaosto KUJ ry:n puheenjohtajana. Taustani ja toimenkuvani
huomioiden voikin arvata, että
kiltakummina toimiminen on
minulle myös hyvä tilaisuus
päästä tutustumaan KIKkiin, teekkareihin ja Otaniemen
tapahtumiin. Tämä onkin alkanut hyvin jo esimerkiksi
Disney-sitseillä ja Cuba Night
100:ssa (oli muuten parhaat
vujut joilla olen koskaan ollut,
kiitos niistä!). Meikäläiselle
saa siis tulla juttelemaan jos
törmätään tapahtumissa tai
muualla!
Kiltakummeilu ei ole
kuitenkaan ensimmäinen kosketukseni
Koneinsinöörikiltaan. Oma isäni on valmistunut TKK:lta vuonna 1983
energiatekniikan koulutusohjelmasta. Ruokapöydässä on
siis lapsena kuultu monta tarinaa teekkariudesta ja opiskelijaelämästä
Otaniemessä:
mieleenpainuvimpana
ehkä
tarina siitä, kuinka isä on ollut
mukana rakentamassa Teemu
Teekkaria. Myöhemmissä kyselyissä rakentaminen on muuttunut toteuttamiseksi ja sitten
suunnitteluksi, joten ”legenda”
olisi ehkä parempi termi kuin
tarina. Kuten moni tietää, on
KIKillä myös tiivis suhde entiseen ainejärjestööni YFK:hon
eli farmaseutteihin, joten olen
päässyt nauttimaan myös
teekkarisitseistä konelaisten
kanssa jo viitisen vuotta ennen
aloittamistani AYY:llä.
Kulttuurivastaavankin
näkökulmasta vuoden suurin
tapahtumakausi odottaa vain
päivien päässä, kun opiskelijan paras aika eli wappu koit-
10
Kolehti 2/15
taa vihdoin. Sama aika oli
minulle ehdottomasti viime
kevään huikeimpia aikoja, kun
sain olla mukana tekemässä
KY:n wappua. KUJissa pääsin
järjestämään big bandin tahdittamia Manta-etkoja eli PreMantaa, sukeltamaan Mantan
altaaseen haalarit niskassa ja
nukkumaan KY:n Wappubileiden jälkeen makuupussissa
Ulliksella, jotta jaosto saisi varmasti perinteisen paikkansa
vappupiknikillä. Jos juhliminen kyltereiden kanssa wappuna
kiinnostaa, kannattaa seurata
vaikka osoitetta www.kyweb.
fi/wappu, jossa julkaistaan
pian kootusti tietoa KY:n wapputapahtumista!
Aiempina vuosina opiskellessani Helsingin yliopistolla tuli juostua jos jonkinlaisissa wapputapahtumissa. Parhaisiin
wappukokemuksiin
niiltä ajoilta lukeutuu kuitenkin – sattumalta tai ei – ex tempore –lähtö Hulluun Jussiin
pari vuotta takaperin. Sekalaisella seurakunnalla toteutettu reissu oli ensimmäisiä kunnon kokemuksiani Otaniemen
yöstä sekä kellareista ja niin
hauska, että edes aamu-Jokerista herääminen 4 km ohi oman
pysäkin ei harmittanut.
Tänä vuonna Hullu
Jussi on ehdottomasti to do
–listalla, mutta täytyy yrittää
herätä hieman aiemmin, jotta
AYY:n järjestämästä Mantan
lakituksesta voi nauttia täysin
rinnoin! Tapahtuman suunnittelu on ollut älyttömän hauskaa mutta myös haastavaa, sillä
tarkoituksena on ollut tehdä siitä entistä upeampi. Tässä varmasti onnistutaan, mutta esimerkiksi reggae-rekan läsnäoloa
en mene vannomaan. Lakituk-
sen ja upean kulkueen lisäksi
odotan kaikkia niitä huikeita
tapahtumia, joita wappuun
Otaniemessä kuuluu. Olenkin päättänyt pyhittää vapun
lähipäivät pitkälti tapahtumista nauttimiseen, joten sen helpottamiseksi siirrän päämajani
vappuviikoksi
Etu-Töölöstä
Otaniemeen – eipä tarvitse huolehtia yöbusseista. Ehdotuksia must see –jutuiksi Niemiwapusta otetaan siis vastaan!
Mitä kaikkea kylterin kuuluisi
täällä kokea? Nähdään wappuna! :*
Rosa Nylén
0414680457
[email protected]
Kolehti 2/15
11
My first trip to Finland
I was studying my second semester at NTNU in Trondheim.
My friend Even comes up to me
in class and says that I should
join Smørekoppen’s trip to Finland, Cuba Night 97. I was a bit
hesitant. It was expensive, 2000
kroners. What where we going
to do there? Why was it called
Cuba Night? Who else was going? Even didn’t know the answers, but he told me it was a rare
opportunity and it was probably
going to be fun. I agreed and
bought a ticket.
About a week before we were
going to leave, Even told me
he wasn’t able to attend. I was
a bit surprised since it was him
that persuaded me to go in the
first place. It was too late for me
to change my mind so I tought
“I guess I’m going to Finland”.
There was going to be a lot of
other Norwegians anyway so it’s
not that big of a deal.
The day had come. It was time
to leave. We met at the agreed
place, outside the Smørekoppen
office. Then I discovered that it
was going to be only 3 guys including me. Again I was very
surprised. I thought this might
be a bit awkward. It was me, Jørgen and Erland. I did not know
them very well. They gave me
a kangaroo suit and asked me
to wear it. I didn’t understand.
They said that everyone in the
board of Smørekoppen has their
own suit of a specific animal.
Jørgen was a seal and Erland a
t-rex. They said that they wanted
to wear their suits to represent
Smørekoppen, but it would look
silly if we were three guys and
only two of them were wearing
animal suits. I agreed and put on
my borrowed kangaroo suit.
Erland was our trip leader. He
had rented a car, and the plan
was for us to drive to Stockholm.
It was about an 8 hour drive.
When we got there Erland told
us that we were picking up one
more person, he was called Vegard. I didn’t know him. He had
been in Stockholm for a work
trip and that he wanted to join
us. He looked very professional.
He was wearing a suit and an IDcard around his neck. He looked
a bit boring, but I was happy that
there was one more Norwegian
to talk to. From Stockholm we
took the overnight ferry to Helsinki.
When we arrived there were two
Finnish guys waiting for us. One
gave us a bottle of Jaloviina and
smashed the cork. He told us
that we had to drink it all before
12
Kolehti 2/15
we could put down the bottle.
Luckily Vegard had been in Finland before and had warned us
that this would happen. So I got
pretty drunk on longdrinks that
morning to warm up my stomach. After that bottle of Jallu
things bot a bit blurry…
It turned out that I couldn’t
have picked better guys to take
this trip with. We had a very
good time. Because Toni, KIK:s
foreign minister at the time,
had done such a good job,
everything was taken care of for
us. This meant we could drink
all the time without worrying.
It felt like being at a great party
at someone else’s house. You can
take the party to the next level
because you don’t have to worry
about anything breaking. I felt a
mix of relief, bliss and happiness.
I learned a phrase, Toni maksaa.
I was told that this is the most
important saying in the Finnish
language.
On the ferry back to Stockholm,
Vegard told us that this is the
traditional time to elect a new
foreign minister for Smørekoppen. I had such a good time in
Finland that I didn’t hesitate. I
became the new foreign minister. Form that day Cuba Night
has been one of the things I
look forward to all year. Cuba
Night 100 was the best party I
have ever been to. I am looking
forward to see as many of you
as possible when you come to
Trondheim the next time.
Thank you all for your hospitality.
Sverre Steen
Kolehti 2/15
13
Emptysheet Wapun alla killan 100-vuotisjuhlavuoden pääyhteistyökumppani KONE Oyj tarjosi wap
Tarjolla oli hyvää wapputunnelmaa, simaa ja pehmoisia munkkeja. Toimitus pyysi suunsa makeaksi saan
14
Kolehti 2/15
ppusimat ja munkit kiltahuoneella. Keskustelua käytiin ajankohtaisista aiheista yrityksen ympärillä.
neita kiltalaisia luonnostelemaan paperilla näkemyksensä aiheesta ”KONE tarjoaa nousut.”
Kolehti 2/15
15
Kotimaan pitkä excursio ja kirkastusjuhlat 4.- 8.3.2015
Peto on irti! Tämä on lause joka
jäi päällimmäisenä mieleen keskiviikon ja sunnuntain välisestä
yöstä Tampereella. Antti Tuiskun
tuore hitti pauhasi koko reissun ajan ja Kirkkareiden jatkoilla
viimeistään jokainen Koneinsinööri löysi tanssilattialla sisäisen
petonsa. Tänä vuonna päätimme
siis järjestää Kotimaan pitkän excursion sisarkiltojen tapaan ennen
Kirkastusjuhlia ja ilmeisesti konseptista pidettiin, sillä molemmat
tapahtumat menivät täyteen.
Aloitimme excun valmistelun Excumestari -parini Jarna Verhon
kanssa tammikuun lopulla, kun
Kirkastusjuhlien päivämäärä varmistui. Kotimaan pitkä oli samalla
ensimmäinen excu, jota aloimme
järjestämään, joten monia uusia
haasteita tuli vastaan. Suuri kiitos
edeltäjillemme, joilta saimme paljon hyviä vinkkejä suunnittelua
varten. Järjestelyt eivät menneet
aivan niin kuin Strömsössä, sillä
majoitus kahdeksi ensimmäiseksi yöksi varmistui vasta muutama
päivä ennen reissun alkamista johtuen alkuperäisen majoituksen peruuntumisesta. Loppujen lopuksi
kuitenkin kaikki sujui järjestelyiden osalta mainiosti koko reissun ajan.
Reissumme alkoi keskiviikkona
aamupäivällä ja suuntasimme
vierailulle Tampereen Rantatunnellin työmaalle. Valitettavasti ryhmämme koko oli liian suuri menemään sisälle tunneliin, mutta
ainakin kiltamme rakennustekniikan opiskelijat saivat jotain itseään
kiinnostavaa kuultavaa. Ensimmäisen excun jälkeen siirryimme
Tampereen yliopiston Domus-klubille, jossa vietimme reissun kaksi
ensimmäistä yötä. Ilta menikin sitten Tampereen yössä ja ainakin karaokessa todistetusti nähtiin useita
kiltalaisia.
Torstaina lähdimme aamulla kohti
16
Kolehti 2/15
Avant Tecnoa, joka valmistaa pienkuormaajia eri tarkoituksiin.
Siellä pääsimme kuulemaan itse
toimitusjohtajan suusta, mitä yritys
valmistaa. Vierailulta saimme myös
tuliaisiksi kaksi pienoismallia, joilla
itse kukin voi leikkiä kiltahuoneen
pöydällä. Iltapäivällä oli vuorossa
Valmet. Excu oli suunnattu erityisesti energiatekniikan opiskelijoille,
mutta muille henkilöstöravintolan
ruoka riitti syyksi vierailulle. 3,5
tunnin kalvosulkeiset kattiloista sai
useamman osallistujan äärirajoille
hereillä pysymisen kanssa, mutta
kuten excu-isäntä lopuksi totesi:
”Ainakin 90 % teistä oli skarppina.”
Torstai-iltana pääsimme tutustumaan muihin Tampereen opiskelijoihin haalaribileissä, joihin oli
kokoontunut porukkaa niin
AMK:sta kuin yliopistostakin.
Perjantaina väsynyt excuporukka joutui heräämään aikaisin
siivoamaan majoitusta, mutta
se ei porukkaa lannistanut, sillä
aamupäivällä oli vuorossa monen
mielestä kotimaan pitkän mielenkiintoisin excu, Agco Powerin
moottoritehdas. Siellä pääsimme
tutustumaan moottorien valmistukseen lähes täysin automatisoidulla linjastolla, ja monet olisivatkin
voineet jäädä seuraamaan robottien toimintaa useammaksi tunniksi. Reissu viimeisenä vierailukohteena oli automaatiojärjestelmiä
toimittava Fastems Oy. Ruokailun
juomatarjoiluista johtuen, monet
varmasti pitivät myös sitä parhaana
excuna, vaikka olihan myös itse yritys mielenkiintoinen. Fastemsilta
siirryimme Hervantaan, jossa Tietotalon luokat toimivat majoituksena kahdeksi seuraavaksi yöksi.
Oulun ja Lappeenrannan koneteekkarit olivat myös saapuneet
paikalle jo päivää ennen Kirkkareita, joten tylsää ei tullut perjantai-iltanakaan. KoRK:in kiltahuoneella
tutustuimme muiden paikkakuntien teekkareihin ja Kirkkarineitsyet saivat esimakua lappeenrantalaisten ekshibitionismista.
Seuraavana aamuna loputkin kiltamme 50 hengen Kirkkariporukasta saapuivat Hervantaan ja
kolmelta iltapäivällä kauan odotetut Kirkastusjuhlat alkoivat aloitusluennolla, jossa Konetekniikan
laitoksen johtaja heitettiin susien
eteen puhumaan sekopäiselle
Kirkkarikansalle. Tästä siirryimme
”sitseille” yliopiston kellarin pommisuojaan, eli Bommariin. Sitsit
olivat perinteiseen Kirkkarityyliin
tapahtuma, jossa istuttiin pöydässä
ja nautittiin virvokkeita, laulamisen jäädessä kauas taka-alalle. Kiltamme menestyi hienosti oluen juonnin nopeuskilpailussa,
vaikka suurin osa porukasta ei
edes tiennyt, että tällainen kisa oli
käyty. Monille uusi jälkiruokanautinto janukas (jalluvanukas) tuli
myös testattua. Sitsaaminen vaih-
Kolehti 2/15
17
tui nopeasti bändin tahdissa bilettämiseksi, ja yhtäkkiä löysimme
itsemme Tampereen keskustasta
jatkoilta. Jatkojen teekkariprosentti
oli korkea ja baarin muut asiakkaat
pääsivät kokemaan esimerkiksi
lavalla viuhahtavan Lappeenrantalaisen. Allekirjoittanut päätyi
myös osallistumaan rap-battleen,
jossa teekkarikannustuksen turvin
pääsin finaaliin saakka. Siellä tuli
niukka tappio alan miehelle, joten
3 tunnin studioaika Kevin Tandun
kanssa jäi tällä kertaa saavuttamatta. Bileet jatkuivat koulun tiloissa
ja vahingoilta ei tietenkään vältytty. Oululainen koneteekkari arvioi
parilla metrillä väärin yläkerran
korkeuden ja ambulanssireissuhan
siitä sitten tuli.
Sunnuntaiaamuna
porukan
herääminen oli itsestä kiinni ja
siivoamiseen motivointi oli vaikeaa, mutta paikat saatiin siistiksi. Siirtyminen sillikselle alkoi.
Kuohujuoman ja kebabin avulla
akut saatiin ladattua paluumatkaa varten. Järjestäjiltä saimme
terveisiä, että Otaniemen teekkarit
olivat ylivoimaisesti parhaiten käyttäytyvä porukka, mikä ei tainnut
tulla kenellekään yllätyksenä. Bussissa paskin vitsi -kilpailu sai tiukan
finaalinsa ja lopulta voitto jaettiin,
koska puumakilpailun voittajalle
varattu palkinto jäi tällä kertaa ja-
kamatta.
Rankan reissun jälkeen päästiin
viimein takaisiin Otaonnelaan,
väsyneinä, mutta monta muistoa
rikkaampana. Monet olivat reissua
ennen olleet Tampereella vain yhden päivän, joten nyt hekin tietävät
paremmin mitä Pirkanmaan keskuksella on tarjottavanaan. Muuten
reissu meni hyvin, mutta bussikuski kertoi, että edellisen bussikyydin
mummot olivat vetäneet kassillisen
jallupulloja, kun taas meidän jäljiltä
autosta kerättiin vain pieni pussillinen oluttölkkejä. Suuri kiitos vielä
kaikille osallistuneille, reissu oli
rankka, mutta sitäkin hauskempi.
Tuukka Löytynoja
Excumestari
18
Kolehti 2/15
Kolehti 2/15
19
Suurennuslasissa:
Sarah Pirilä os. Korhonen
Kevytrakennetekniikan DI 2006
Sarah Pirilä aloitti vuonna 2000 energiatekniikan opinnot. Tämä ei kuitenkaan ollut hänen juttunsa, vaan sähköllä tarjolla ollut
avaruustekniikka kiinnosti. Kuitenkin loppujen lopuksi itselle sopivampi lentokoneenrakennussuunnittelu löytyi koneelta. 5 vuotta
myöhemmin lähellä jo valmistumista Sarah vaihtoi vielä pääaineensa kevytrakennetekniikkaan ja sivuaineensa materiaalitekniikkaan. Ja valmistui vuoden 2006 lopussa. Hänen polkunsa on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Diplomityönsä tämä lujaria
pääaineenaan lukeva nainen teki ydinvoimalaitosten putkistojen väsymisestä, joka ei todellakaan ole kevytrakennetekniikkaa. Tämä
jälkeen hän päätyi ohjelmistoyritys Teklalle töihin, jossa on vielä tänäkin päivänä.
Miten päädyit Teklalle töihin?
Dippaa tehdessäni aloin ottamaan yhteyttä verkostoihin mitä olin jo muodostanut ja kyselemään oliko tyyppiselleni henkilölle töitä tarjolla. Täältä Teklalta sitten
eräs henkilö otti yhteyttä ja ilmoitti etsivänsä uutta ihmistä tiimiinsä. Vaatimuksena oli jonkinlainen käsitys 3D-mallinnuksesta ja sekä koneella, että lujarissa
oli pyöritelty CAD:ia ja analyysi-softia. Mulla oli siis
jo aika hyvä kuva eri softien käytöstä, joten olin sopiva
kandidaatti. Tulin tänne haastatteluun ja sain paikan.
Samaan aikaan olin käynyt myös lujuusopinalan yrityksessä haastattelussa ja saanut sieltä työtarjouksen. Oli
hyvä tilanne, kun oli kaksi vaihtoehtoa. Softa-ala, jota en
ollut opiskellut, mutta vaikutti omaan silmään paremmalta. En oikein viihdy kaapissa laskemassa, ja se oman
alan pesti olisi ollut juuri sitä. Sitten tein päätöksen, että
oma-ala ei olekaan kutsumus, vaan toimii vain ponnahduslautana.
Oletko kokenut eri alan tutkinnon haitaksi töissäsi?
Ei ole kokenut sitä haitaksi. Mulla oma luonne on aina
tehnyt päätöksiä ja elän sen mukaan. Olen kuitenkin
analyyttinen ja looginen, joten viihdyn lujuusopin ja
matematiikan parissa paljon paremmin kuin esimerkiksi epämääräisissä filosofianopinnoissa, joissa ei ole ikinä
oikeata vastausta. Analyyttisyyden kautta pystyi kehittämään omaa kriittistä ajattelua ja oppi oppimaan. Opin-
noissa oppi tekemään kovasti työtä. Lujuusoppi ei ole
niin, että sitä osaa tai ei. Se on sitä, että istuu ja opettelee
50 tuntia ja ehkä sen jälkeen tajuaa. Ei niitä luonnostaan
tajua, vaan vasta työtä tehtyään. Opiskellessa opin ”työn
kautta tuloksia”- rutiiniin ja se on auttanut ja toiminut
työkaluna.
Olitko opiskelun aikana kesätöissä?
Yhtenä kesänä olin Finnairilla töissä, silloin opiskelin
vielä rakennesuunnittelua. Olin myös kesän rajavartiolaitosten vartiolentolaivueessa, enemmän helikopteri
puolella. Pääsin helikopteri kyydillä Tallinnaankin sinä
kesänä, se oli tosi mageeta. Finnairilla olin linjahuollon
puolella. Niillä on sellainen iso kallioiden ympäröimä
paikka, jossa tehtiin moottoritestejä koneille. Jarrut
pohjaan ja moottorit täysille. Koko kone tärisee ja siinä
istuin ohjaamossa ajatellen ”Pliis älä mee tohon kallioseinään”. Vaikka molemmat Finnairin ja Rajavartiolaitoksen duunit olivat molemmat täysin mekaanista kesätyö-apina hommaa, niin kuitenkin tuli tällaisia hetkiä,
jotka teki niistä sen arvoista. Olin myös Jenkeissä yhden
kesän, San Diegossa. Olin ihan vaan sihteerinä. Siinä
työssä oli puhtaasti tärkeää vain se ulkomaille pääsy. Olin
kuitenkin tehnyt jo oman, tai ainakin sen hetkisen alan
töitä.
20
Kolehti 2/15
Koetko, että käymistäsi kursseista on konkreettista hyötyä töissäsi?
Vaikka on jokin ala mihin haluaa suunnata, ei ne opinnot
ikinä valmista siihen. Se mitä opinnot tekee, on valmistaa siihen mitä ei osaa. Sen olen oppinut työelämässä,
että vaikeinta on työskennellä ihmisten kanssa, jotka ”ei
tiedä mitä ne ei tiedä”. Tällaiset henkilöt eivät ymmärrä
voivansa oppia enemmän, koska he eivät ymmärrä olevan jotain mitä he eivät tiedä. Oppimaan kykenemättömän ihmisen on kanssa on mahdoton työskennellä.
Mennessä töihin, ihan mille vaan alalle, näkee, että siinä
on niin paljon kaikkea tietoa ja eri nyansseja, mitä kaikkea ei voi oppia. Kyllä labrat, ja erilaisten softien käyttö ja
kurssit missä on ohjelmointia on tätä alaa. Ei voi sanoa,
että 100% siitä mitä opin, olisi 100% käytössä. Lähinnä
opin tietyt mallit ja mentaliteetit.
Mitä mieltä olet opintojen ohella harrastamisesta?
Työhaastatteluissa käydessä kaikki vapaaehtoistoiminnat,
kiltahommat ja silloinen TKY, kiinnostivat työnantajia.
Tällainen toiminta kertoo ihmisestä jotain. Väkisin ei voi
kuitenkaan harrastaa tai toimia, koska se on hyvä CV:ssä.
Ihmisille, jotka viihtyvät omillaan on myös tarvetta. Esimerkiksi softakoodarit täällä, ovat todella kapean alan
asiantuntijoita, mutta heidän osaamisensa menee todella
syvälle, ja heidän ansiostaan ”taikaa” tapahtuu. Itse olen
tällainen ”all over the place”-tyyppi ja siksi ajauduinkin
vapaaehtoistoimintaan mukaan ja harrastin kaikenlaista.
Missä vastuutehtävissä toimit?
Aloitin killan urheiluvastaavana. Sen jälkeen olin fuksikipparina. Hain myös puheenjohtajaksi, mutta minua ei valittu. Olin myös monta vuotta kiltakunnassa ja
TKY:n edustajistossa. Ison killan fuksikippari-asema
oli hyvä ääniharava. Se oli mukava kokemus. Sitten olin
TKY:n opintojaoksen puheenjohtajana, siihen kuuluivat
kaikki opintoministerit. Opintomaailma oli hyvää vastapainoa fuksimaailmalle. Samaan aikaan olin Opintoneuvolassa harjoitteluneuvojana ja sen jälkeen toimin lujuusopin labrassa pääassarina.
Mitkä asiat jäivät parhaiten mieleen opiskeluajasta?
Tietysti kaikki hallitusvuodet ja niihin kuuluvat hallitusriennot olivat kaikki kivoja, hallituksenvaihdot ja
muut älyvapaat toiminnat. Fuksitoimikunnassa olo tietenkin ja siellä samantyyppisten ihmisten kanssa ”tyhmyys tiivistyy”-meiningillä toiminta, ne olivat mukavat puolitoista vuotta, siinä oli tiivis yhteishenki. Vaatii
oikean tyyppiset ihmiset, että tulee hyvä yhteishenki. Se
voi syntyä myös eriluonteisten ihmisten kanssa. Mieheni
on TIK:iltä ja he menevät ystäviensä kanssa suljettuun
huoneeseen viikonlopuksi ja kaikilla on omat tietokoneet ja sitten pelataan räiskintäpelejä. Se on heille samanlainen yhteishenkinen kokemus, kun itsellä omien
kavereiden kanssa. Jos miettii ihan opiskelua, niin siitä
jäi mieleen se, ettei kukaan enää ohjannut tai määrännyt.
Ketään ei enää kiinnostanut. Se oli elämässä todella iso
ja vaikeakin vaihe, piti alkaa miettiä, että miksi täällä on.
”Jos kukaan ei pakota, niin miksi mä oon täällä?” Piti kas-
Kolehti 2/15
21
vaa aikuiseksi. Ei se ihan helppoa ole. Pitää siirtyä pois
muiden ohjauksesta ja siirtyä itse ohjaamaan elämäänsä.
Täytyy tarkkaan miettiä, että mihin sitä itseään ohjaa.
Opiskelu kouluttaa monella muullakin tavalla, kuin vain
opinnoilla.
Oliko opiskelu aina mielekästä?
Olihan se ihan hirveää välillä. Totuus on se, että tekniikan ala ei ole mulle mikään intohimo. Mulla on intohimo tehdä töitä, olla luova ja kuulua joukkoon joka tekee
jotain. Olen vasta viime aikoina oppinut, että tällaiset
asiat ohjaa mitä teen. Oppiminenhan on aina vaikeaa. Se
muistuttaa koko ajan siitä, että ei osaa. Kuka sellaisesta
tykkää? Varsinkin jotkut pakolliset kurssit mitkä ei vaan
kiinnostaneet. Ne vedin ihan rehellisesti rimaa hipoen
läpi. Jos jostain kurssista saikin se ykkösen, mutta toisesta vitosen, oli silti kolmosen keskiarvon tavoitteessa.
Toisten asenne opiskeluun oli se, että täydellisyys tai ei
mitään, mutta eivät sellaiset ihmiset välttämättä pärjää
yhtään paremmin työelämässä.
Onko ”ala” muuttunut työurasi aikana?
Softa-ala kehittyy ihan jatkuvasti. Mitä enemmän asiat
kehittyy fyysisesti, sitä paremmaksi softa pystyy kehittymään. Ja vastapainoksi mitä paremmaksi softa kehittyy, niin sitä paremmin pystytään tekemään monimutkaisempia, mutta samalla yksinkertaisempia rakenteita,
käyttöliittymiä ja muita vastaavia. Työtä auttavat työkalut
lisääntyvät ja parantuvat koko ajan. Ihan tässä firmassakin esimerkiksi tuotekehitys on paljon fiksumpaa nyt,
kuin silloin kun aloitin täällä. Softat paranee ihan siksikin, että netin nopeus ja luotettavuus paranevat koko
ajan. Uudet kokous teknologiat mahdollistaa palaveeraamisen ihan globaalisti omalta koneelta vaikka Jenkkeihin tai Japaniin. Täytyy olla valmis opettelemaan ja
totuttelemaan uusiin asioihin. Ne jotka eivät ole valmiita
kehittymään, eivät pärjää.
Minkälaisia neuvoja tai terveisiä lähettäisit nykyiselle koneteekkarille?
Asia, jonka on itse joutunut oppimaan on ehkä neuvo
enemmän naisille, kun koneteekkareille. Suomalaisilla
naisilla on tässä yhteiskunnassa tapana elää enemmän
muiden elämää, kuin omaansa. Ne miettii, mitä ne voi
tehdä, että ne olisi muiden silmissä hyviä. Mun ohje siihen on, että siitä on luovuttava ja on opittava ohjaamaan
itseään. Pitää oppia hyväksymään tiettyä itsekkyyttä
omassa käytöksessään, ei voi elää niin, että asettaa muut
itsensä edelle. Siitä syntyy vain onnettomuutta. Sitten
on 40-vuotias, väärässä avioliitossa, väärässä työssä ja
kiukuttelee kaksikymppisille. Se on kova tie, piti oppia
kantapään kautta olevansa liian kiltti. Piti oppia terveellä
tavalla itsekkäämmäksi, on ihan OK olla tietyissä asioissa
itsekäs ja onnellinen muiden kustannuksella. En tarkoita, että muita pitäisi satuttaa, mutta pitää ajatella ensisijaisesti itseään.
22
Kolehti 2/15
Lukijoiden viestit
Koneteekkarityttö keskittyi
SRT-päivillä hydrauliikkaan.
Jos sisäinen kauneus on niin tärkeää
niin alkakaa syödä meikkejä!
Jos vaihtoehtona on parillakympillä
käydä parturissa tai ostaa koppa
kaljaa, niin mitä kaljaa laitetaan?
-Ville
Saisko sitä paljasta pintaa ja härskejä
juttuja nyt tähä ”kilta lehteen”?
”Kilta lehti” vailla minkään valta-kunnan tasoa…
Kerrankin riittävän kosteat jatkot
vuosijuhlilla!
-Kiitos
Miksi h#lvetissä vuoden 1. KoLehden
numerossa oli jonkun SÄHKÖLÄISEN
mainos?!”
Avaruusorgiat 2001: Valomiekannielijät
Kivikautisiin ja keskiaikaisiin seksuaalirituaaleihin perehtyneenä
historiantutkijana
olen saanut tutustua monenlaisiin lihan ilojen eri tyyppeihin. Mutta kaikkein kummallisimman sain havaita matkalla,
joka alkoi erään sateisen iltapäivän aikana, kun yksinäni
odottelin pysäkillä bussia.
Näin seikkailuni alkoi: Huomasin, että pysäkin lasiset seinät
kasvoivat yht’äkkiä “umpeen”,
ovetkin lasittuivat, enkä enää
mitenkään päässyt ulos kopista. Kauaa en tosin halunnutkaan, sillä huomasin, että
ulkomaisema muuttui äkkiä:
synkkä sadesää vaihtui steriiliksi harmaudeksi ja betoniset
lähiörakennukset futuristisiksi
pinaakkeleiksi. Hetken ihmettelin, olisinko joutunut flashbackille, mutta samassa viereeni äkkiä ilmestyi nuori mies,
joka sanoi: “Ollos tervehditty,
24
sinä barbaarisen muinaisuuden
seksiguru! Toimme sinut aikakoneella tulevaisuuteen, jotta
palauttaisit loputtomien hekuman vuosien kierouttaman seksuaaliviettimme takaisin normaaleille urille. Sillä 20 vuoteen
ei ole Helsinkipoliksessa syntynyt yhtään lasta...”
“Tilanteenne tuntuu olevan
vakava, mutta oletteko te varma,
että minä olen teidän etsimänne
seksuaalisen kanssakäymisen
maisteri ja interkourssin guru?”
kysyin epäuskoisesti tuolta sekarotuiselta tulevaisuuden ihmiseltä.
“Kehittynyt tietokoneemme etsi
jokaisesta Terran kolkasta ihmistä, jonka siittotaidot olisivat
vertaansa vailla. Teidän koulutuksellanne ja taidoillanne
olemme varma, että saamme
pian siittiöt laukaistua niiden
todelliseen destinaatioon.”
“Mutta mikä sai ihmiset menettämään tuon intohimon
kipinän, jolla ennen vanhaan
siemennettiin niin piikaa kuin
naapurin emäntääkin?” kysyin
kiinnostuneena.
“Japanilainen viihde on sekoittanut käsityksemme terveellisestä interkourssista. Miehet
ovat peloissaan, että naisille
kasvaa penis kesken kanssakäymisen ja nänneistä alkaa
pursuamaan jätöksiä ja maitoa! Japanilaisten kierot aivot
ovat saaneet kansalaisemme
pelkäämään terveellistä seksiä.”
“Missäs niit naisii sit ois, et sais
ruveta panee?” kysyin Väinö
Linnaa mukaillen.
“Minä näytän!” mies vastasi
ja esittäytyi samalla ZX-90:ksi. Hän johdatti minut suureen
valkoiseen rakennukseen, joka
vaikutti sairaalalta. Sitten hän
ohjasti minut osastolle, jon
Kolehti 2/15
ka ovien yläpuolella oli aina
siittiön ja munasolun kuva.
“Täällä olemme uurastaneet
palauttaaksemme
kadotetun
hedelmällisyytemme”, ZX-90
kertoi. “Olemme valikoineet
tänne kauneimmat, nuorimmat, suuritissisimmät ja tiukoimmat leidit koko Helsinkipoliksesta. Jos ette ole tavaraan
tyytyväisiä, tallinnapolislaisen
plastiikkakirurgin palvelut ovat
alati käytettävissänne.” Myhäilin innoissani. Tämähän kuulosti hyvältä. Heppini alkoi pikkuhiljaa heräillä.
“Ethän pane pahaksesi, jos
pyydämme kaupunkimme siittokykyisimmät miehet katsomaan aktianne? Ehkä hekin oppisivat lihan himot uudelleen.”
“En toki!”, vastasin ja nappasin
upean näköisen blondin, jolla
oli päällä tiukka futuristinen leotardi, joka korosti naisen muotoja oivasti. Nappasin naisen
rinnat kouriini ja vatkasin kuin
leipuri hänen sulokkaita utareitaan. “Haluan, että te muut naiset kiihdytätte minut ja tämän
blondin valmiiksi tulevaa sessiota varten. Riisukaa nainen ja
minut, jonka jälkeen tunkeudutte naisen vaginaan kielillänne.
Loput imekööt minun kikkeliäni!”
Naiset tottelivat käskyjäni ujostuneina, mutta housujeni
laskeuduttua naiset täyttyivät
intohimosta kuin ilmapallo
heliumilla. Suunnaton heppini
nytkähti ylvään ryhdikkääseen
pystyasentoon sojottaen kohti
tähtiä. Naikkoset peittyivät sen
varjoon ihastellen sen purppuraisena sykkivää kruunua
ja suonien kirjomaa tankoa.
Kiharat pallikarvani huojuivat ilmastoidussa huoneessa,
kuten kaukana kotonani menneisyydessä heinät huojuvat
kevättuulessa kutsuen vastikään navetasta päästettyä karjaa märehtimään sitä. “Imekää
sitä, lutkat, imekää, kuten imitte tuttia sylilapsina!” karjaisin mahtavalla äänellä. Naiset
olivat välittömästi myytyjä ja
syöksähtivät kilvan nuoleskelemaan ja imeskelemään minareettiani. Pian kyrvän sisäinen
imaamini aloittikin rukouskutsunsa, joka kutsuvasti lotisten
singautti ilman halki valkoiset
rakkauden lähettilääni.
“Ejakulaationi oli runsas ja
tyydyttävä! Mutta kaluni ei
ole vielä kokeillut riittävää
määrää futuristisia horoja!”
huusin miehekkäällä baritonillani, samalla kun repäisin
blondin leotardin kappaleiksi. “Nyt on sinun aikasi toimia
avaruusasemana minun sukkulalleni!” Asettelin tankkerini
naisen märkään reikään naisen
vinkuessa kuin teekattila. Valtaisa uraanikimpaleeni asettautui naisen reaktoriin ja vapautti
runsaasti lämpöä naisen sisällä.
Villi horisontaalinen liikkeeni
oli hurjaa, kuin täysien kottikärryjen työntäminen kuoppaisella tiellä: yksikin virheliike
voisi vapauttaa lastin liian aikaisin. Vetäydyin varovaisesti ulos
naikkosesta. Limainen ja märkä
kullini hillui naisen porsliinipillun yläpuolella. Omat karvani
olivat nesteistä liimaantuneet
genitaalieni ympärille.
Asetuin tukevaan haara-asentoon ja nostin naisen ilmaan
herkulliset,
persikkahipiän
verhoamat kimmoisat pakarat minuun päin ja asetin hänet
istumaan ilmassa majesteetillisesti huojuvan kolossikikkelini
päälle. Nainen solahti helposti
pohjaan asti ja hytkyi jalat ilmassa, suunnattoman lerssini
armoilla. Kohotin nyt vapautuneet käteni ja viitoin kaksi
Kolehti 2/15
25
naista luokseni; nostin heidät
molemmat ilmaan ja aloin villisti tyydyttää heitä sormillani. Yksi nainen kiipesi vielä
naamani eteen, ettei mikään
uloke jäisi käyttämättä. Kieleni rakasteli hänen märkää pilluaan, samalla kun hytkytin
sormiani ja peenistäni tarjoten
naisille oikean mielihyvän buffetin. Ympärillämme ennen
tarkkailleet miehetkin alkoivat
laukeilla päällemme. Olin onnistunut tuomaan intohimon
takaisin tähän kolkkoon tulevaisuuteen.
Pian minä, naiset ja miehet olimme yhtä isoa lihatiskiä, jossa
tunsin niin peenistä, pillua, tissiä ja kaikenmoisia nestesekoituksia. Oppinut mies, ZX-90,
joka toi minut tähän synkkään
tulevaisuuteen, päätti myös liittyä seuraamme paljastaen hänen kaapunsa alta viriilin vilivilperinsä. Mies hyökkäsi pinon
kimppuun upottaen kyrpänsä
hyllyvään lihakasaan, kuten
Jussin kuokka upposi suohon.
Syvätyydytettynä sällinä vetäydyin tästä sperman ja pillunesteiden kuorruttamasta kasasta ja
tuijottelin sitä ylpeänä, punoittava kikkelini puolikovana ilmassa heilahdellen.
26
Jonkin aikaa sain levätä, kunnes
luokseni tuli joukko tuoreita naisia – kaikilla oli todella suuret rinnat ja yllään vain
ohuet,
lohikäärmekuvioidut
silkkiaamutakit, jotka oli vedetty bambunuoralla solmuun navan keskeltä. Kauniisti rinnan
kohdalta aukeava aamutakki ei
jättänyt mitään naisten muotoja arvailujen varaan. Naisten
kasvoista päättelin heissä virtaavan kosolti itämaista verta.
He veivät minut huoneeseen,
jonka ovessa luki “Viriiliyden
Virkistys”. Siellä he asettelivat hellästi ankaran työn tehneen penikseni putkiloon,
jossa käynnistyi välittömästi
harjapesu ja ihanan viilentävän
vilvoittava, puhdistava suihku.
Pian olin jälleen iskuvalmiudessa.
Nyt kun peenikseni oli kiillotettu uuden veroiseksi, halusin
päästä testaamaan sitä hetim-
iten. Itämaiset aamutakkinaiset kävivät tähän hommaan täydellisesti. Raivoisa
lohikäärmeeni lähestyi naisia
uhkaavasti saaden naisten
nännit jöpöttämään niin reilusti, että naisten aamutakit
putosivat harteiden päältä
paljastaen valtaisat maitokannut. Kahmin naisten tissejä
ahnaillen kuolan valuessa
suupieliltäni. Valtava kyrpäni
tökki uhkailevasti naisten
vaginanseutua,
valmiina
jyräämään nuo itämaiset
temppelit. Nappasin yhden
noista lyhyistä tytöistä ja asettelin toteemini naiseen tarjoten hänelle runsaasti tyydytystä ja intohimoa. Kyyneleet
valuivat naisen poskia pitkin
kyrpäni liikkuessa naisen sisällä kuin nokikolarin harja
savupiipussa. Aurattuani tieni
hänen keskustaansa tunsin
kuitenkin jotain puuttuvan...
Pyysin kaksi muuta naista nuolemaan senhetkisen
uhrini persereikää ja pakaroita. Pian ne kimmelsivätkin
kauniisti kuin keilapallot ennen sujahtamistaan mustiin
syvyyksiin. Myös minun
Kolehti 2/15
peenikseni, joka oli vetäytynyt
hitaasti mutta varmasti ulos
vaaleanpunaisesta korurasiasta,
kiilteli kauniisti nesteistä ja oli
välittömästi valmis sujahtamaan naisen mustiin syvyksiin.
Karjaisin miehekkäästi ja aloin
sitten survoa jyrmyä kyrpääni
naisen pakoaukkoon. Nainen
huusi kuin syötävä jyrätessäni
miehisyyden symbolillani hänen tähän asti koskematonta ja
taivaallisen tiukkaa tuhnutuuttiaan.
Ankaran
luolantutkintasessioni jälkeen olin valmis vastaanottamaan palkkioni tulevaisuuden ihmisten päälliköiltä.
Itämainen nainen kainalossani
harpoin rennosti huoneeseen,
jossa olin aloittanut orgiat aikaisemmin. Kauhukseni huomasin hirmuisen avaruushirvion tunkeutumassa niin miesten
kuin naistenkin ruumiinaukkoihin. “Hei avaruushirviö!”
huusin avaruushirviölle. “Mikset kamppaile jonkun itsesi
kokoisen kanssa?”
Paljastin valtavan kyrpäni ja
aloitin hurjan kamppailun avaruushirviön kanssa. Hirviön
lonkerot tunkeutuivat anaaliini,
samalla kun valtaisa moloni iskeytyi yhteen hirviön viidestä
peräreiästä. Sperma ja alienin
peppuneste täyttivät huoneen,
mutta kamppailun voittaja paljastui ankaran taistelun jälkeen.
Hirviön yksinkertaiset limarakenteet eivät mahtaneet mitään
minun barbaarimaisille lihaksilleni. Asetin peenikseni uhkaavasti kohti hirviön sitä osaa,
jonka oletin olevan sen pää.
“Selitä välittömästi, miksi hyökkäsit näiden ihmisten kimppu-
Kolehti 2/15
un, sinä kurja kaukaisten avaruuden lahtien ja poimujen peto,
tai saat vastata teoistasi minulle
ja lihanuijalleni!” huusin vihaisesti, samalla kun heristin
kikkeliäni hirviön yhdeksää
silmää kohti.
”Olen viimeinen rodustani ja
olen matkannut avaruudessa
aluksellani ilman seuraa satoja
vuosia. En voinut vastustaa kiusausta liittyä mukaan orgioihin,
joissa kaikilla näytti olevan niin
hauskaa”, se vastasi lotisevalla ja
pohjattoman matalalla, tuskan
sävyttämällä äänellä. Kyynel
putosi silmäkulmastani ja vierähti poskelleni, mutta sitten
hymy kohosi kasvoilleni.
“Me olemme totisesti biologisista poikkeavuuksistamme
huolimatta samanlaisia! Mitä
sanoisit, oi kunnioitettava
toverini, jos tarjoaisimme Helsinkipoliksen asukkaille vielä
yhden kierroksen nautintoa?”
Ja niinpä minä ja avaruushirviö
siitimme lukuisia galakseja
vielä monituisia vuosia, mutta
se onkin jo toinen tarina.
MJTH
27
NAUTINNOLLISTA
WAPPUA!
28
Kolehti 2/15