Kuluttajaparlamentti vaatii istunnossaan 4.11.2015 Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus palveluiden käyttäjinä turvattava Kuluttajaparlamentti vetoaa yhdenvertaisuuslakiin ja vaatii seuraavien toimenpiteiden toteuttamista pitkäaikaissairaiden ja vammaisten aseman turvaamiseksi palveluiden käyttäjinä:  Julkisen ja yksityisen sektorin palveluntuottajien tulee huomioida palveluiden ja palveluympäristöjen suunnittelussa erityisryhmien tarpeet ja esteettömyys. Erityisesti terveydenhuollon henkilökunnan osaamista erityisryhmien kohtaamiseksi tulee vahvistaa.  Pankkien tulee turvata sähköisten pankkituotteidensa yhdenvertainen saatavuus myös vammaisille kuluttajille ja tarvittaessa mukauttaa niitä vammaisten käyttötarpeita vastaaviksi.  Ns. perusmaksutilidirektiivin sekä yleistä e-tunnistamispalvelua koskevan ns. eIDAS-asetuksen kansallisessa valmistelussa tulee huomioida yhdenvertaisuuslain mukainen syrjinnän kielto. Taustaa vaatimuksille Vuoden alusta voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki ei vain kiellä syrjintää, vaan tekee yhdenvertaisuuden edistämisestä eri elämänaloja koskevan velvoitteen. Laki kattaa sekä yksityisen että julkisen toimintaympäristön. Lain mukaan viranomaisten on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tältä pohjalta toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhdenvertaisuuslain mukaisilla kohtuullisilla mukautuksilla pyritään siihen, että palvelut ja palveluympäristöt mukautetaan siten, että eri tavoin toimintarajoitteiset ihmiset voivat käyttää palveluita ja osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuullisten mukautuksen laiminlyönti on yhdenvertaisuuslain kieltämää syrjintää. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa vammaisuus ei saa vaikuttaa palveluiden saatavuuteen. Yhdenvertaisuuslaki koskee kaikkia syrjintäperusteita.1 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus velvoittaa yhdenvertaisuuslain tapaan huomioimaan erityisryhmien tarpeet ja oikeudet palveluiden käyttäjinä2. Suomi on allekirjoittanut yleissopimuksen, mutta ei ole vielä ratifioinut sitä. Allekirjoitus kuitenkin velvoittaa Suomea moraalisesti noudattamaan sopimusta ja huomioimaan sen muun muassa lainsäädännössä. Kuluttajaliiton koordinoima Kuluttajaparlamentti kartoitti pitkäaikaissairaille ja vammaisille kohdistetun kyselyn avulla miten vamma tai pitkäaikaissairaus vaikuttaa mahdollisesti palveluiden käyttöön. Kyselyssä kerättiin vastaajien kokemuksia muun muassa julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pankkipalveluista Lisäksi kyselyllä kartoitettiin yleisesti palveluiden saatavuutta ja esteettömyyttä. Tulosten mukaan vamma tai pitkäaikaissairaus saattaa vaikeuttaa tai jopa estää palveluiden käytön. Palvelun saannin esteiksi mainittiin usein fyysiset, viestinnälliset tai asenteelliset esteet. Merkillepantavaa oli, että useiden vastaajien mukaan heillä oli ollut vaikeuksia saada terveydenhuollon palveluita, vaikka lain mukaan henkilön vamma tai sairaus ei saa vaikuttaa näiden palveluiden saatavuuteen. Yli 20 prosenttia vastaajista koki vammansa tai pitkäaikaissairautensa vaikeuttavan pääsyä erikoissairaanhoidon palveluihin. Vastaajista viidennes koki vamman estäneen pääsyn lääkinnälliseen kuntoutukseen. Pitkäaikaissairaista 27 prosenttia koki, että sairaus oli vaikeuttanut lääketieteellisiin tutkimuksiin tai tutkimuslaitteisiin pääsyä. Vastaajista noin kolmannes oli sitä mieltä, että heidän tarvitsemansa tutkimus tai hoito jäi heiltä saamatta sairauden vuoksi. 1 Lisäosaamista erityisryhmien kohtaamiseen ja palveluiden suunnitteluun Tulosten mukaan terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee lisäkoulutusta erityisryhmien kohtaamiseen. Lisäksi palveluita ja palvelupolkuja suunniteltaessa tulisi huomioida nykyistä paremmin erityisryhmät. Vastauksista kävi esimerkiksi ilmi, että kuulovammaisen on vaikeaa käyttää terveydenhuollon palveluja, jos ajanvarausjärjestelmä ja tulosten saaminen perustuvat vain puhelimella asiointiin. Joissain tapauksissa diabetesta sairastava näkövammainen on joutunut pitämään verensokerinmittauksesta useamman kuukauden tauon, koska kunnan hankkimat verensokerimittarit eivät ole soveltuneet näkövammaiselle. Ja Aspergerin oireyhtymää sairastavan on ollut vaikeaa saada apua terveysongelmiinsa, koska hänen vuorovaikutustaitonsa ovat poikenneet siitä, mihin terveydenhuollon henkilöstö on tottunut. Osa vastaajista koki myös, ettei heidän terveysongelmiaan otettu todesta, koska ”hoitohenkilökunta ei nähnyt vamman tai pitkäaikaissairauden taakse”. Jotkut pitkäaikaissairaat kokivat puolestaan, että heitä hoidetaan vain pitkäaikaissairauden näkökulmasta ja muut terveysongelmat jätetään hoitamatta. Vastauksissa tuli ilmi räikeitä esimerkkejä siitä, kuinka mielenterveysongelmista kärsivän tulee olla muita sinnikkäämpi saadakseen terveydenhuollon palveluita. Psyykkisistä oireista kärsivät vastaajat kokivat, että heidän somaattisia oireitaan laitettiin mielenterveyden piikkiin ja siksi osa somaattisista sairauksista jäi hoitamatta. Erityisryhmille turvattava pääsy pankkipalveluihin ja sähköiseen tunnistautumiseen Vamman omaavista vastaajista 15 prosenttia koki vammansa vaikeuttavan joidenkin pankkipalveluiden saantia. Vastaajat olivat kohdanneet ongelmia erityisesti verkkopankkitunnusten ja maksukorttien saannissa ja käytössä sekä henkilökohtaisen palvelun saatavuudessa. Osalla vastaajista pankkitunnukset jäävät saamatta esimerkiksi näkövamman vuoksi. Näissä tapauksissa pankki on saattanut vedota siihen, ettei henkilö voi käyttää verkkopankkia itsenäisesti ja verkkopankkitunnusten luovuttaminen toiselle osapuolelle esimerkiksi laskujen maksua varten olisi vastoin pankin sopimusehtoja. Pankkitunnusten puuttuminen vaikeuttaa kuitenkin nykyisin merkittävästi kuluttajien arkea. Joidenkin palvelujen, kuten junalipun, hankkiminen muilla tavoin kuin verkkokaupasta ostamalla on merkittävästi vaikeampaa ja usein myös kalliimpaa. Verkkopankkitunnuksista on tullut myös keskeisin tunnistautumisväline erilaisiin viranomaispalveluihin. Esimerkiksi Kelan, TE-toimiston tai sosiaalitoimen palveluiden käyttö on nykyisin hyvin hankalaa ilman verkkopankkitunnusten mahdollistamaa sähköistä tunnistautumista. Pankkien tulisikin ottaa huomioon yhdenvertaisuuslain vaatimukset ja tarjota esimerkiksi verkkopankkitunnuksia ja maksukortteja myös toimintarajoitteisille asiakkaille sekä tarvittaessa mukauttaa palveluita näiden asiakasryhmien käyttötarpeita vastaavaksi. (Yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä mainittu vammaisuus syrjintäperusteena kieltää erilaisen kohtelun palvelujen tarjoamisessa ja 15 § puolestaan edellyttää yksittäistapauksellista arviointia kohtuullista mukautuksista vammaisille.) Syksyllä 2016 voimaantulevan ns. perusmaksutilidirektiivin (PAD) tavoitteena on edistää sähköisten peruspankkipalvelujen yleistä saatavuutta3. Direktiivissä ei kuitenkaan oteta kantaa yksittäisten vammaisryhmien palveluratkaisuihin. Vuonna 2016 kesällä tulee voimaan ns. eIDAS-asetus, jonka tavoitteena on mahdollistaa kaikille tunnistautumisvälineet verkossa4. Näiden kansallisessa valmistelussa tulee huomioida yhdenvertaisuuslaki (mm. 8 §:n syrjinnän kielto ja tarvittaessa 15 § kohtuulliset mukautukset vammaisille), jotta voidaan varmistaa mahdollisimman monen erityisryhmän pääsy sähköisten pankkipalveluiden piiriin sekä taata heille mahdollisuus sähköiseen tunnistautumiseen verkossa. Niin sanotun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanon valmistelun rinnalla on käynnissä Kansallinen palveluarkkitehtuuri -hanke (2014–2017)5, jossa rakennetaan kansallisten digitaalisten palvelujen infrastruktuuria tehostamaan sähköisten palvelujen hyödyntämistä. Sähköisten palvelujen käyttö edellyttää helppoa ja turvallista tapaa tunnistaa käyttäjät. Osana kansallista palveluarkkitehtuuria on tarkoitus luoda uusi kansallinen vahva sähköinen tunnistusmalli, jossa sähköisesti todennettava henkilöllisyys perustuisi Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestötietojärjestelmään. Tavoitteena on, että tunnistuspalveluita voidaan tuottaa markkinaeh2 toisesti. Uhkana on, etteivät erilaiset markkinaehtoisesti toteutetut tunnistautumispalvelut jatkossakaan tarjoa kaikille kansalaisille tasavertaisia mahdollisuuksia käyttää verkon asiointipalveluita. Myös tässä kehittämistyössä on tärkeää varmistua siitä, että tunnistuspalvelut toteutetaan saavutettavasti ja yhdenvertaisesti. Palveluntarjoajien kehitettävä toimitilojen esteettömyyttä Kuluttajaparlamentin kyselyssä kartoitettiin myös vastaajien kokemuksia oman kotikunnan terveyskeskuksen, sosiaalitoimen, pankin ja vakuutusyhtiöiden toimitilojen esteettömyydestä. Noin joka kymmenes vastaaja kertoi olevansa tyytymätön tai erittäin tyytymätön oman kotikuntansa palveluntarjoajien tiloihin. Yksittäisistä toimitiloista vastaajat olivat kaikkein tyytyväisimpiä terveyskeskustilojen esteettömyyteen, mutta usein niissäkin ilmeni parantamisen varaa. Vaikka usein monet vammaiset henkilöt, kuten liikuntarajoitteiset, käyttävät sosiaalihuollon palveluita, oli joissain kunnissa sosiaalitoimen tilat liikuntarajoitteisten tavoittamattomissa (esim. hissittömän rakennuksen toisessa kerroksessa). Osassa rakennuksia oli myös liikuntarajoitteiselle haastavia rakennusratkaisuja, kuten raskaita ovia, kynnyksiä, kapeita käytäviä ja liian pieniä oviaukkoja. Näkövammaiselle tai hahmottamisongelmista kärsiville terveyskeskusten sokkeloiset rakennukset valkoisine seinineen ilman opastekylttejä toivat runsaasti liikkumishaasteita. Induktiosilmukoiden puute haittasi kuulovammaisten palveluiden käyttöä soteja pankkipalveluissa. Lisäksi merkillepantavaa oli se, kuinka hankalaa sisäilmasairaiden oli saada palveluita toimitilojen sijainnista riippumatta. Joidenkin tilojen sisäilma- ja home-ongelmat estivät heiltä asioiden hoidon kokonaan. Kyselyn toteutus Kuluttajaparlamentissa on mukana nelisenkymmentä valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan tai lasten ja nuorten parissa työskentelevää kansalaisjärjestöä, joilla on jäseniä laajasti eri puolilla Suomea. Monet järjestöistä ovat pitkäaikaissairaiden tai vammautuneiden ja heidän läheistensä tuki- ja edunvalvontajärjestöjä. Järjestöjen jäsenille osoitetun kyselyn avulla pyrittiin kartoittamaan valtakunnallisesti palveluiden saatavuutta sekä sitä, millaisia ongelmia palveluiden saamiseen mahdollisesti liittyy. Kyselyssä kartoitettiin vastaajien kokemuksia erityisesti koskien julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä pankkipalveluita. Vastaajien oli mahdollisuus kertoa omakohtaisia kokemuksiaan myös muiden käyttämiensä palveluiden saatavuudesta ja esteettömyydestä. Kyselyyn vastasi 886 henkilöä, joista 29 prosentilla oli jokin vamma. Valtaosalla (93 %) vastaajista oli vähintään yksi pitkäaikaissairaus. Lähteet: 1) Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) Viitattu https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325 2) YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. Suomen YK-liitto 2012 Viitattu http://www.ykliitto.fi/sites/ykliitto.fi/files/ykn_vammaissopimus_uudistettu_painos_2012.pdf 3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä ns. perusmaksutilidirektiivi (PAD) Viitattu http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32014L0092 4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ns. eIDAS-asetus Viitattu http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32014R0910&from=EN 5) Kansallinen palveluarkkitehtuuri -hanke (KaPa) ja sähköinen tunnistusmalli Viitattu http://vm.fi/sahkoinen-tunnistusmalli Kuluttajaparlamentti on Kuluttajaliiton koordinoima valtakunnallisesti merkittävien järjestöjen vaikuttamisfoorumi. Toimintavuonna mukana on liki neljäkymmentä valtakunnallisesti merkittävää sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöä sekä lapsi- ja nuorisoasioista kiinnostunutta järjestöä. Toiminnan tarkoituksena on saada poliittiset päättäjät tietoisiksi keskeisten järjestöjen näkemyksistä ja kannoista poliittisiin 3 kysymyksiin sekä edistää kuluttajien etua politiikan eri osa-alueilla. Lisätietoja http://www.kuluttajaliitto.fi/kuluttajaparlamentti