Taavi Ehrpais on harvinaisuus Virossa – hän on
METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 8. LOKAKUUTA 2015 • Nro 19 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Virolaisella palstalla Sivut 10–11 XXXXXXX XXXXXX Taavi Ehrpais on harvinaisuus Virossa – hän on yksityinen suurmetsänomistaja. Uutinen: Syrjäseudut saavat jättipotin ›› sivut 2–3 Puukauppa: Tukkipuulla on menekkiä ›› sivu 12 Metsänhoito: Laatumäntyä eri-ikäiskasvatuksella ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Tehokas mönkijä ›› sivu 22 2 a j a s s a 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 LYHYET Luottolaitoksille helpompi pääsy metsävaratietoihin Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan muutosta metsävaratietoja koskevaan lakiin. Nykyisen lain mukaan metsätietojärjestelmän julkisia tietoja voidaan luovuttaa metsätalouteen liittyvää kaupallista tarkoitusta varten maanomistajan luvalla. Lakia aiotaan muuttaa niin, ettei maanomistajan suostumusta tarvita, jos tiedot luovutetaan luoton myöntämistä tai valvontaa varten. MTK: Soidensuojelu etenee vapaaehtoisesti Syksyllä valmistuva soidensuojelun täydennysohjelma ei tuo yksityismaille pakkosuojelua, vaan suojelu toteutetaan vapaaehtoisesti, MTK kertoo. Sopimuksia tehdään valtion rahatilanteen mukaan, tällä hetkellä rahaa on niukasti käytettävissä. Ohjelmaan on valittu 750 valtakunnallisesti merkittävää suota. Näiden yhteispinta-ala on 117 000 hehtaaria, josta noin 30 000 on valtion omistuksessa. Järjestöt vetoavat Metson puolesta Metsäteollisuus ry, MTK, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF arvioivat. Järjestöt vetoavat yhdessä hallitukseen Metso-ohjelman jatkuvuuden turvaamiseksi. Järjestöjen mukaan suunnitellut leikkaukset olisivat haitallisia niin teollisuuden, maanomistajien kuin ympäristönkin kannalta. Metsäteollisuuden vienti vahvasti plussalla Suomen tavaravienti pysytteli heinäkuussa ennallaan. Tullin tilastojen mukaan viennin arvo oli heinäkuussa 4,4 miljardia euroa, vain vajaat puoli prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Metsäteollisuustuotteiden vienti kasvoi heinäkuussa kuitenkin pirteästi kaikissa tavararyhmissä, peräti kahdeksan prosenttia. Paperin ja kartongin vienti kasvoi vuodentakaisesta viisi prosenttia, sahatavaran kolme prosenttia ja vanerin 12 prosenttia. Paperimassan vienti nousi 27 prosenttia. Otso yhtiöitetään ensi kesänä Metsäpalveluja tarjoava Suomen metsäkeskuksen yksikkö Otso yhtiöitetään ensi vuoden heinäkuun alussa, maa- ja metsätalousministeriö ja valtioneuvoston kanslia esittävät. Alun perin Otso piti irrottaa Metsäkeskuksesta jo tämän vuoden kuluessa. Lainmuutos on kuitenkin päätetty hyväksyttää EU-komissiolla, minkä takia tarvitaan noin puoli vuotta lisäaikaa. Jättipotti maaseu Toteutuneet ja tulevat selluinvestoinnit merkitsevät satojen miljoonien eurojen rahavirtaa rintamaiden ulkopuolelle. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva S tora Enso liputti äskettäin näyttävästi ensimmäisen, Varkauden uudelle kartonkitehtaalle menevän mäntykuitupuukuorman lähtöä metsästä. Jatkossa tehtaalle lipuu puutavara-auto keskimäärin 13 minuutin välein. Vuoden loppuun mennessä käynnistyvä kartonkikone ja uuteen uskoon viritetty sellutehdas lisäävät havukuitupuun käyttöä noin miljoonalla kuutiometrillä vuosittain. Se tuo vipinää Savon puunhankintaan. Ykköskuorman sai kyyditä Kuljetus Herrasen jyhkeä puutavara-auto. Kuljettaja Ari Herranen mätti karikoiden välit täyteen mäntykuitupuuta Varkauden kaupungin hakkuutyömaalta ja lipui metsätietä kohti tehdasta. Juhlakuorman ajomatka jäi muutamaan kilometriin. Muutenkin puut pyritään hankkimaan mahdollisimman läheltä, enimmillään 160 kilometrin säteellä Varkaudesta. Stora Enso Metsän ostojohtaja Esa Ojalan mukaan puunhankinnan lisäys heijastuu laajalti myös Varkauden hankinta-alueen ulkopuolelle. ”Savosta on viety puuta etelän tehtaisiin. Nyt tämä loppuu, joten puunhankintaa tehostetaan myös Etelä-Suomessa.” Kaikkiaan Varkaus nielee uuden tehtaan käynnistyttyä 2,1 miljoonaa kuutiota havukuitupuuta. Ensi vuonna Varkauden sahan yhteyteen valmistuva liimapuutehdas tarvitsee lisäksi 250 000 kuutiota kuusi- ja koivutukkia. ”Silloin Varkauden puunkäyttö kohoaa tasolle, jossa oltiin ennen paperikoneiden lopettamista”, Varkauden tehtaanjohtaja Jarkko Tehomaa kertoo. Pidemmät pinot Stora Enson ja muiden yhtiöiden investoinnit lisäävät kuitupuun käyttöä jo ensi vuonna kolmella miljoonalla kuutiometrillä. Määrä vastaa yhden suuren sellutehtaan puun tarvetta. Metsä Fibren uuden sellutehtaan käynnistyminen Äänekoskella parin vuoden päästä korottaa kuitupuun tarpeen yhteensä seitsemän miljoonaa kuutiota nykyistä suuremmaksi. Tarvittavan kuitupuumäärän saamiseksi hakkuita on lisättävä kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä, koska puhtaita kuitupuuleimikoita ei ole tarjolla tarvittavaa määrää. Ylijäämä on tukkia. Hurjasta tavoitteesta huolimatta Ojala ei lupaa korotuksia kuitupuun kantohintoihin. ”Pinojen piteneminen tuo metsänomistajille lisää tuloja. Samalla puuntuotannon edellytykset paranevat, kun harvennukset voidaan aina tehdä oikeaan aikaan.” Ojala laskee, että Varkauden miljoonan kuution kuitupuun käytön lisäys tuo haja-asutusalueille 50– 60 miljoonan euron lisätulot vuodessa. Niistä puolet on kantorahoja ja loput korjuun ja kuljetusten tuloja. Samalla puunhankintaan syntyy 200 lisätyöpaikkaa. ”Kymmenen miljoonan kuution lisähakkuut merkitsevät noin puolen miljardin euron tulovirtaa pääosin haja-asutusalueille. Se on merkittävä summa.” Toiveissa ennakkovero Ojalan mukaan puunhankinnan lisäys edellyttää kesäaikaisten hakkuiden yleistymistä. ”Tarkoituksemme on lisätä myös kuusikoiden kesäaikaisia harvennuksia. Kantavilla mailla se onnis- ajassa 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Edellinen suurinvestointi ei tue odotuksia Äänekosken uuden sellutehtaan tuomasta kuitupuun hinnannoususta. MIKKO RIIKILÄ dulle tuu kun hakkuutähteet kasataan ajourille.” Hän toivoo myös metsäpolitiikan keinovalikoiman terävöittämistä. Hallituksen jo lupaamien tierahojen sekä metsätilojen sukupolvenvaihdosten tehostamisen ja yrittäjämäisen metsätalouden lisäksi verotus tulisi valjastaa puunhankinnan tueksi. ”Puun myynnin ennakkovero ei olisi lisäkustannus metsänomistajille, mutta se kannustaisi myymään puuta”, Ojala toteaa. FA KTA Aaltopahvin pintaa »»Kartongin tuotantoon uudistettu entinen paperikone tuottaa aaltopahvin pintapahvia, lineriä. »»Raaka-aineesta kaksi kolmasosaa on mäntykuitupuuta, loput kuusta. »»Uusi kartonkikone tuottaa vuodessa 390 000 tonnia lineria. »»Investoinnin arvo oli kaikkiaan 110 miljoonaa euroa. Suurinvestoinnit selluntuotantoon ja erityisesti ja Äänekoskelle valmistuva uusi sellutehdas ovat nostaneet metsänomistajien toiveita kuitupuun hinnan vahvistumisesta. Ainakaan historiasta ei toiveille löydy katetta. Edellinen kokonaan uusi sellutehdas rakennettiin Raumalle 1990-luvulla. Silloinen Metsä-Rauman, nykyisin Metsä Groupin Metsä Fibreen kuuluva tehdas käynnistyi keväällä 1996. Sitä ennen läntisen Suomen mäntykuitupuumarkkinat kärsivät lähikysynnän puutteessa. Rauman vanha sellutehdas lopetettiin vuonna 1991. Raumalle valmistunut tehdas vahvisti kuitupuun vuotuista kysyntää kolmella miljoonalla kuutiolla. Luonnonvarakeskuksen, Luken tilastot osoittavat, ettei se siivittänyt Satakunnan kantohintoja nousuun muun Suomen tasoon verrattuna. Luken tutkija Jussi Leppäsen laskelma osoittaa, että 1990-luvun alkuvuosina Satakunnan kantohinnat olivat aavistuksen alemmat kuin muualla Suomessa. Uuden tehtaan myötä erotuksen etumerkki muuttui, mutta pysyi pienenä. Keskimäärin ero muuhun Suomeen oli alle puoli euroa. Ajoittain mäntykuitu oli uu- den tehtaan käynnistyttyäkin muun maan hintatason alapuolella. Kuitupuun ostomäärät kohosivat. Pahimmillaan vuosina 1991–93 Satakunnassa ostettiin kuitupuuta kuukausittain vain muutamia tuhansia kuutiota. Tehtaan käynnistyttyä ostomäärät asettuivat kymmeniin tuhansiin kuutioihin. Tehtaan lähellä ei saa huippuhintaa Leppäsen mukaan tehtaiden lähistöllä kilpailu puusta on vähäistä. ”Puun kuljetusmatka kilpailevalle laitokselle on pitkä. Näin ollen kilpailijoillakaan ei ole toisen tehtaan lähialueella varaa maksaa puusta enempää.” ”Tilanne olisi toinen, jos kilpailija valmistaisi samasta raaka-aineesta toisenlaista tuotetta, josta saatava kate mahdollistaa puunhankinnan korkeammalla hinnalla pitkänkin kuljetusmatkan takaa.” Leppänen muistuttaa, että 1990-luvulla kantohintojen muodostuminen ei perustunut vapaaseen kilpailuun. Osin puun hinnasta sovittiin laillisesti ostaja- ja myyjäpuolen kesken. Lisäksi kuitupuun kantohintoja junailtiin metsäyhtiöiden laittomassa ostokartellissa. Ei suurta heittoa Kantohintaero, Satakunta–koko maa € 2,0 1,5 JUSSI COLLIN Metsäteollisuuden kasvavan puuntarpeen tyydyttämiseen on useita keinoja. Konsulttiyhtiö Pöyryn selvityksen mukaan kehitettävää löytyy niin puumarkkinoilta, metsäpolitiikasta kuin liikennepolitiikasta. Puumarkkinoiden toimivuutta voitaisiin parantaa puukuljetuksia optimoimalla, puunkäyttäjien puunvaihtopörssillä sekä uusilla puun hinnoittelumalleilla. Selvityksen mukaan esimerkiksi runko- ja rungonosahinnoittelun laajemmalla käytöllä saataisiin parannettua puun hinnan ja jalostusarvon yhteyttä sekä lisättyä loppukäytön läpinäkyvyyttä. Uusia hinnoittelu- AJASSA Savolaissuupaltti taitaa rahankeruun Sivu 5 Kantokäsittely ei katoa mihinkään Vaikka kemeratuki on poistumassa, juurikääpää täytyy edelleen torjua. Sivut 6–7 Uutta tarjontaa istutusputkiin Sivu 7 Valio pahoinpiteli uusia harvennuksia Sivu 8 1,0 0,5 METSÄSTÄ 0,0 Alppihirvet talvella aitojen taakse -0,5 -1,0 -1,5 Sivut 16-17 Rauman uusi tehdas käynnistyi 1990 1996 2006 Lähde: Ympäristö.fi Pöyryltä ohjeet puumarkkinoille Kehitettävää löytyy niin puumarkkinoilta, metsäpolitiikasta kuin liikennepolitiikasta. tässä nume rossa Petteri Kivimäki Ensimmäinen mäntykuitukuorma lähdössä Stora Enson uudelle kartonkitehtaalle Varkauteen. Historia ei lupaa hintapiikkiä 3 tapoja tulisi soveltaa etenkin aktiivisesti puuta myyvien metsänomistajien kanssa käytävään kauppaan. Puun myynnin lisäämisessä avainasemassa on metsänomistusrakenteen kehittäminen sukupolvenvaihdoksia nopeuttamalla. Yrittäjämäisen metsätalouden edellytyksiä tulisi parantaa tasavertaistamalla eri metsänomistusmuotojen kohtelua verotuksessa. Myös neuvontaa pitäisi kehittää, erityisesti tulisi korostaa uuden metsälain suomia mahdollisuuksia metsänhoidossa. Koska biomassan kysyntä tulee kasvamaan, olisi selvitettävä puubiomassan lisäämismahdollisuudet niin metsämaalla kuin muissa maaluokissa. Liikennepolitiikassa olennaista on kuljetusten kustannustehokkuuden parantaminen. Yksikkökustannuksia saataisiin alas lisäämällä suurten ajoneuvojen käyttöä puukuljetuksissa erityisesti pitkillä matkoilla. Lisäksi pitäisi kehittää muun muassa terminaaliverkostoa. Tutkijalla on omat konstinsa Anneli Jalkanen tuo tieteen näkökulman niin verkkokeskusteluun kuin metsänhoitoon. Sivut 18–19 Säästöt kouraisevat Metso-ohjelmaa Sivu 20 Puolukkaa pukkaa, kun paikka on oikea Sivu 23 PILKKEITÄ Omintakeinen hirvikarkotin Sivu 24 Häätöyritykset eivät purreet Tarhoilta ja itärajan takaa levinnyt minkki tuli Suomeen jäädäkseen. Sivu 25 Uitosta Lönnrotin Kalevalan malliin Sivu 26 Naapureilla eri tyylejä metsänhoidossa Sivu 28–29 4 ajassa 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 ME TSALEHTI.FI VERKKOKESKUSTELU ”Hämärästi palautuu mieleen aika Metsähallituksen jätkänä. Silloin vesuri oli taimikonhoidon työkalu. Jossakin vaiheessa työnjohtaja perusteli, että pitkään kantoon katkaistu vesa lahoaa nopeammin kuin lyhyeen kantoon.” Harrastelija ”Yleensä jätän raivatessa lehtipuille 30–40-senttisen kannon. Jos tarvitsee tehdä uusi raivaus, on huomattavasti nopeampaa sahata vanhat kannot poikki vesoineen kuin ruveta erikseen poistamaan moninkertaista runkomäärää.” Puun takaa ”Kun heti sotien jälkeen pikkupoikana olin naapurille kaatamassa pellonraivausalueelta lehtipuuvesakkoa, piti hakkuu tehdä nimenomaan pitkään kantoon. Maatalousneuvoja kertoi pitkien kantojen lahoavan nopeammin ja vesomisen olevan vähäisempää. Kyllä se ainakin sillä paikalla piti paikkansa.” Aukusti ”Kannattaa jättää pitkät kannot raivatessa. Ei kuitenkaan niin, että kantoon jää lehtipuissa oksia. Vesominen kun saa siten liikaa mahdollisuutta kasvuun.” Pinsiön vaari ”Itse jätän leppään 40 sentin kannon, kolmen vuoden päästä sen saa potkaisemalla nurin. Pihkapuu taas kuolee, kunhan vaan jostakin katkoo. Paju on minusta paras. Sitä ei saa tapettua millään.” Suden jälki ”Paju pitää mieluiten kiskoa pois maasta juurineen, mikäli kärsivällisyys riittää (jotkut myrkyttää), eikä sekään lopeta pajun elämää, mutta vähän hidastaa. Jos jätät vaikka kahdeksan sentin tyngän, saat seuraavaksi kesäksi siihen kahdeksan raippaa riesoiksi.” Kisi gallup Oletko maksanut vapaaehtoisen menekinedistämismaksun? 236 ajia sta va Ei 56% Kyllä 44% Uusi kysymys: Oletko tyytyväinen saamiisi metsäpalveluihin? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi PÄÄK IRJ OIT US Juurikääpä otettava tosissaan Kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran uudistaminen on osoittautunut varsinaiseksi kovan onnen hankkeeksi. Kun uusi laki vihdoin monen yrityksen jälkeen tuli kesäkuussa voimaan, se joudutaan saman tien avaamaan uudelleen. Pykälien sisältö on harkittava vielä kerran, koska hallituksen päättämät säästöt leikkasivat niin ison siivun valtion tuesta metsätaloudelle. Parhaillaan lausuntokierroksella olevasta lakiesityksestä on poistettu kokonaan kaksi työlajia, joista toinen on juurikäävän torjunta. Vaikka kantokäsittelyn tuki poistuu, valtio lupaa pitää huolta metsien terveydestä. Metsätuholakiin on tarkoitus lisätä pykälä, joka velvoittaa metsän hakkaajaa huolehtimaan juurikäävän torjunnasta. Jo nykyisellään metsien sertifiointi edellyttää, että riskialueilla kannot suojataan hakkuissa, mutta laki antaa metsille vielä vahvemman suojan. ♦♦♦ Juurikääpä on huolestuttavasti levinnyt entistä laajemmalle alueelle Suomessa. Jos puuta hakattaisiin vain talvisin, taudin uhka olisi paljon pienempi, mutta paluuta vanhaan ei ole. Päinvastoin, puunkäytön lisääntyessä paine kesäkorjuuseen kasvaa. Riskiä lisää myös ilmaston lämpeneminen, jonka seurauksena myrskytuhot lisääntyvät. Viimeksi viikko sitten Valio-myrsky avasi uutta tartuntapintaa itiöille. ♦♦♦ Juurikäävän torjunta on entistä tärkeämpää, ja varsinkin niissä metsissä, missä tuhosientä ei vielä ole. Metsänomistajan on voitava luottaa siihen, että korjuusta huolehtivat metsäammattilaiset kantavat vastuuta metsien terveydestä. Vaikka metsänomistaja viime kädessä hyötyy juurikäävän torjunnasta, siitä on etua koko kansantaloudelle, kuten eräs puunostaja totesi äskettäin Metsälehden haastattelussa. ELIISA KALLIONIEMI Torjunta-aineen levittämisestä vastaavat käytännössä koneyrittäjät. Tähän asti valtion tuki on määritellyt korvaustason, mikä yrittäjien mielestä ei ole kattanut kustannuksia. Toivottavasti uusi tilanne antaa puunostajien ja -korjaajien neuvotteluille paremman pohjan. päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi NÄKÖKUL MA S I TAAT T I Raivaaja viihtyköön viileässä Ruotsalaistiedon mukaan puita lahottava juurikääpäsieni voi tarttua jopa kaksi senttiä leveään kantoon. Näin ei juuri tapahdu luonnonoloissa, mutta teoriassa lähes jokainen kanto on riski. Kannosta sieni leviää juuristoon ja vieressä oleviin eläviin puihin. Juurikäävän leviämistä ehkäisevää kantokäsittelyä tehdään energiaharvennuksista lähtien. Ruotsalaistutkimus panee kuitenkin miettimään. Useita senttejä paksuja havupuita kat- kotaan jo taimikon harvennuksessa. Onneksi taimikonraivaaja voi aina luottaa sieni-itiöiden luonnolliseen torjujaan: kylmään ilmaan. Raivaussaha kannattaa käynnistää keskimäärin marras-huhtikuussa, jolloin ilmassa ei itiöitä ole. Kun kelit taas lämpenevät, muut sienet ehtivät juurikääpää aiemmin kiinni kantoon ja haitallinen laho ei leviä. VALTTERI SKYTTÄ Myrskytuhojen määrään vaikutti se, että puut olivat myrskyalueella suurimmaksi osaksi vielä lehdessä ja lisäksi maaperä oli kostea ja roudaton.” Meteorologi Tuomas Bergman Ilmatieteenlaitokselta arvioi viime perjantain Valio-myrskyä. LUK IJAKUVA Kelpo pino mäntykuitua ”Leimikko aloitettu heinäkuun lopulla, pinta-alaa runsas 40 hehtaaria. Kuvassa vajaan parin viikon kapulat. Suorittava porras Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: [email protected] www.metsalehti.fi ajassa 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 5 AJA N KOHTA I N EN 20 vuotta metsäalan puolesta Menekinedistämismaksulla on tuettu niin koululaisten metsäretkiä kuin puurakentamistakin. LIINA KJELLBERG, teksti PETTERI KIVIMÄKI, kuva M etsä Groupin metsäasiantuntija Pauli Leikas ei anna noin vain periksi. Jos metsänomistaja empii menekinedistämismaksun kanssa, hän alkaa keskustella. ”Kerron, mitä kaikkea maksulla on rahoitettu: koululaisten metsäretkiä, Metsämuseo Luston näyttelyitä, puurakentamista”, Leikas luettelee. Menekinedistämismaksu on puukaupan yhteydessä perittävä vapaaehtoinen maksu. Maksuista saaduilla varoilla rahoitetaan Suomen Metsäsäätiön toimintaa. Säätiön tavoitteena on metsäalan toimintaedellytysten turvaaminen, puun käytön lisääminen ja metsäalan tutkimuksen rahoittaminen. Tavoitteitaan säätiö toteuttaa myöntämällä apurahoja. Metsäsäätiö täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Lokakuussa järjestettäviin juhliin on kutsuttu menekinedistämismaksujen keruussa ansioituneita. Pauli Leikas on heistä yksi. Alku kankea Leikkaalla on takanaan lähes 40 vuotta puukauppaa Etelä-Savossa. Menekinedistämismaksua hän on kerännyt kaikki ne 20 vuotta, kun sitä on kerätty. ”Aluksi maksua oli vaikea yhdistää puukauppaan. Metsänomistajat ajattelivat, että se on keino viedä heiltä rahaa. Nykyään suhtautuminen on pääosin myönteistä”, Leikas kertoo. Menekinedistämismaksua maksetaan pystykaupoissa 0,2 ja hankintakaupoissa 0,1 prosenttia puukaupan arvosta, vähintään kuitenkin kahdeksan euroa. Maksu on verovähennyskelpoinen. Jos metsänomistaja maksaa maksun, sitoutuu myös puunostaja maksamaan samansuuruisen summan. ”Moni maksaa mielellään 20– 30 euroa. Jos maksu nousee yli FA KTA Suomen Metsäsäätiö Kun Pauli Leikas tekee puukauppoja, otetaan puheeksi aina menekinedistämismaksu. 50 euroon, alkaa summa tuntua liian suurelta”, Leikas kertoo. Kaikkien etu Menekinedistämismaksu maksetaan vuosittain noin 40 prosentista puukauppoja. Viime vuonna maksuja kertyi 1,9 miljoonaa euroa. Niistä metsänomistajista, joiden kanssa Leikas on tehnyt puukaupat, 60–70 prosenttia on maksanut maksun. ”Tällainen suupaltti savolainen osaa perustella hyvin, mutta etunani on myös se, että olen tehnyt puukauppaa kauan. Kun metsänomistajat tuntevat hyvin, on helpompi kerätä maksuja.” Leikas toivoo, että muutkin metsänomistajien kanssa tekemisissä olevat kertoisivat menekinedistämismaksusta. ”On kaikkien etu, että suomalainen puu käy kaupaksi”, hän sanoo. »»Perustettu vuonna 1995 »»Rahoittaa toimintaa, joka vahvistaa metsäelinkeinon elinvoimaa. »»Varat menekinedistämismaksuista. »»Jakanut apurahoja 30 miljoonaa euroa. »»Rahoituskohteita mm. koululaisten Metsävisa, Lahden Sibeliustalon kohdennettu keräys ja puurakentamisen professuuri Aalto-yliopistoon. KOLU MN I Kuinka pitkä aika on ikuisuus? Kukaan ei elä loputtomasti. Vaikka tiede edistyy kukonaskelin niin epäilen silti, että aikani metsänomistajana on rajallinen. Ei ikuisuutta ole metsässäkään. Metsänomistajana näen, että kasvillisuus muuttuu koko ajan. Ajatus metsän suojelusta, jossa luontoarvot säilyvät halutunlaisina ikuisuuteen, on kummallinen. Joko pitää hyväksyä muutos tai tehdä kirveen kanssa töitä luontoarvojen säilyttämiseksi. Luonnonsuojelun arvotkaan eivät ole ikuisia. Käsitys tärkeistä suojeluarvoista elää ja muuttuu sekä tietämyksen lisääntyessä että kokonaistilanteen muuttuessa. Mikä nyt on uhanalaista ja tärkeää, ei välttämättä ole sitä huomenna ja päinvastoin. Vielä vähemmän ikuisuutta on poliittisilla päätöksillä. Painotukset ja tärkeysjärjestykset vaihtelevat nopeasti, ja tapahtumat maailmalla sotkevat hyvät suunnitelmat. ♦♦♦ Ikuisuusasiat tulevat mieleeni aina, kun olen tekemisissä metsien suojelusopimusten kanssa. Niissä yleensä ehdotetaan ikuista sopimusta. Ymmärrän halun tehdä riittävän sitovia sopimuksia, mutta kuinka sitova on ikuinen sopimus? Onko se sitovampi kuin 50:n tai 100 vuoden sopimus? Siitä lyön ainakin vetoa, että ikuinen sopimus tulee tuottamaan epäselvyytensä vuoksi riitoja. Ikuisuus kummittelee mielessäni myös siksi, että yhdistelmä ikuinen sopimus ja kertakorvaus ei ole oikeudenmukainen eikä motivoiva metsän seuraaville omistajille. Siinä sopimustavassa yksi metsänomistaja menee ja kuittaa suojelusta kertakorvauksen ja jättää tulevat omistajat nuolemaan näppejään. Miksi tämä kaikki tuli mieleeni juuri nyt? Siksi, että poliittiset suhdanteet ovat taas kerran muuttuneet, ja metsien suojeluohjelma Metson rahoitusta leikataan. Metsien suojelusopimukset ja niihin liittyen erityisesti Metso-rahoitus ovat tärkeitä koko metsäalalle. Siksi on huono uutinen, että rahoitusta leikataan. Mutta asialla voi olla myös hyviä vaikutuksia. Leikkaukset pakottavat kääntäämään lisää kiviä Metso-rahojen vaikuttavuuden takaamiseksi. ♦♦♦ Muutama keino nousee heti mieleeni. Suojelusopimuksista tulee siirtyä hoitosopimuksiin. Suojelusopimuksissa paino on ollut metsätalouden rajoituksilla, hoitosopimuksissa painotus olisi luontoarvoissa ja niiden ylläpidossa, kehittämisessä, osapuolien vastuissa ja hoidon rahoituksessa. Kertakorvauksista pitää päästä juokseviin, metsän kasvuun pohjalta laskettuhin korvauksiin. Juokseva korvaus – oli se sitten vuoden tai vaikkapa kymmenen vuoden välein maksettava – on tulevien metsänomistajien motiivin kannalta tärkeä. Lisäksi se jakaa suojelun kulut pidemmälle aikavälille. Sopimuksien kestossa epäselvä ikuisuus tulee muuttaa paremmin määritellyksi kestoajaksi irtisanomisehtoineen. Uudistettu suojelumalli toteuttaisi paremmin suojelun perimmäisen tavoitteen – luontoarvojen edistämisen. Toinen ajankohtainen etu olisi se, että budjetin pienenevillä Metso-rahoilla saataisiin alulle aiempaa suurempi määrä suojelupinta-alaa. Lisää vaikuttavuutta vähemmällä rahalla. Jaakko Temmes Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. 6 ajassa 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 HAASTATTELU Luonnonvarakeskuksen Vantaan yksikön pihamaalla on esimerkki juurikääpätuhosta. Männynjuurikäävän aiheuttama tyvitervastauti tappoi männyn. Myös vieressä ollut koivu kuoli. Kantokäsittely kannattaa yhä Vaikka kantokäsittely on poistumassa kemeratukien listalta, juurikääpää pitää edelleen torjua. VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuvat S attuma järjestää asiat joskus osuvalla tavalla. Juurikääpää tutkiva Luonnonvarakeskuksen professori Jarkko Hantula törmäsi havupuita lahottavaan ja tappavaan juurikääpäsieneen omalla kesämökillään. ”Männynjuurikäävän aiheuttama tyvitervastauti tappoi kak- si yli satavuotiasta mäntyä mökin pihasta. Kollega sanoi, että se on oikein metsäpatologian professorille”, Hantula naurahtaa. Männyn- ja kuusenjuurikäävät aiheuttavat vuosittain 40–50 miljoonan euron tappiot metsätaloudelle. Valtio kaavailee silti lopettavansa juurikäävän torjuntaan eli kantokäsittelyyn tarkoitetun kemeratuen. ”Jos kemeramuutos toteutuu, kustannus juurikäävän torjunnasta siirtyy yhteiskunnalta metsänomistajalle. Metsänomistaja ei välttämättä saa itse hyötyä käsittelystä, vaan joku metsää perivistä jälkipolvista”, Hantula sanoo. Omavalvonta avuksi Hantulan mukaan tuen mahdollinen loppuminen ei vähennä torjunnan tärkeyttä. Vastuu torjunnasta ja kustannuksista on metsänomistajan lisäksi metsäalan toimijoilla, sillä puut kaataa metsäkoneurakoitsija ja kaatotyön tilaa puunostaja. Viimeisimmät ruotsalaistutkimukset ovat osoittaneet, että kantokäsittely on tehokas torjuntamuoto alueilla, joilla juurikääpää ei ennalta ole. ”Ensiarvoisen tärkeää on, että käsittelyn laatua valvotaan. Ehdotettu omavalvonta on halpa ja hyvä ratkaisu. Metsäkoneenkuljettajaa motivoi, kun hän valvoo itse käsittelytyön jälkeä.” Juuriston ohelle kantopinta on lahottajasienen leviämisreitti ja hakkuut tuottavat tuoreita kantoja. ”Metsän eri-ikäisrakenteinen kasvatus on ongelmallista juurikäävän suhteen. Pienaukkoja poimintahakkuissa kantoja syntyy koko ajan. Tasaikäisrakenteisessa kasvatuksessa kan- topintoja syntyy harvemmin”, Hantula sanoo. Eri-ikäisrakenteista eli jatkuvaa kasvatusta harkitsevien pitää Hantulan mukaan varmistaa, ettei alueella ole juurikääpää. Talvihakkuita kannattaa suosia ja kesähakuissa ehtona on huolellinen kantokäsittely. Energiapuuhakkuista ylöspäin Syksyn kiivaimman raivausajan lähestyessä on jälleen noussut esille kysymys, kuinka suuret kannot tarvitsevat kantokäsittelyä. ”Ruotsalaistiedon mukaan juurikääpä voi tarttua kaksisenttiseenkin kantoon, mutta luonnonoloissa näin ei juuri tapahdu. Kymmensenttistä kantoa on käytetty käsittelyrajana”, Hantula kertoo. Tämä merkitsee siis kantokäsittelyä energiapuuhakkuista ylöspäin. Hantulan mukaan biologisin perustein katsottuna kaikki kannot tulisi käsitellä, mutta poliittinen valinta määrää varsinaisen käsittelyrajan. ”Vaikka jokainen käsittelemätön kanto on riski, perkaus- ja raivaustaimikot eivät ole sellainen ongelma juurikäävän kan- nalta, että kantokäsittely olisi taloudellisesti järkevää.” Taudinaiheuttajia ulkomailta? Metsänomistajan kannattaa silti hoitaa taimikoitaan kylmään vuodenaikaan marras–huhtikuussa, jolloin itiöt eivät leviä. Puuta kannattaa myös pyrkiä myymään talvileimikkoina. ”On tehokkaita keinoja estää juurikäävän tartunta, mutta jo tartunnan saaneille kasvupaikoille ei voi tehdä oikein mitään. Kuusikoissa lehtipuusukupolvi on yksi keino, mutta taloudelliset seikat ja hirvituhot rajoittavat tätä.” Hantulan mukaan juurikääpää tuhoavia viruksia tutkitaan, mutta lisää perustutkimustietoa tarvitaan. Sienitutkimusten ohella Hantula on mukana työryhmässä, joka miettii parannusta kasvituonnin valvontaan. Riski ulkomailta tulevaan puutautiin on Suomessa olemassa. ”Tämän hetken valvonta ei riitä vierasperäisten metsätuhonaiheuttajien suhteen. Suomen metsistä 80 prosenttia on kuusta ja mäntyä. Etenkin elävien kasvien kauppa tulisi saa- ajassa 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Kemeraan suurremontti Budjetti karsii kemerasta lähes viidenneksen. Rahaa osoitetaan puun liikkeelle saamiseen. MIKKO HÄYRYNEN Hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi leikkaa kemeraa 12 miljoonalla 55 miljoonaan euroon. Kemerauudistuksessa ennallaan säilyy vain taimikon varhaishoidon tuki. Työlajeista häviävät juurikäävän torjunta sekä terveyslannoitus. Suometsän hoitotyönä tehtävään tuhkalannoitukseen tukea kuitenkin saa jatkossakin. Tukitasoa lasketaan metsäteiden rakentamisessa muualla kuin Pohjois-Suomessa ja suometsän hoidossa, eli käytännössä ojitusalueiden kunnostuksessa. Nuoren metsän hoidon hehtaaritukea lasketaan parilla- kymmenellä eurolla. Tuki ohjataan nykyistä selkeämmin riukuuntuneisiin kohteisiin säätämällä puuston keskiläpimitalle yläraja. Lain vaatimaa ympäristötuen eli luontokohteiden suuremman suojelun hehtaarikohtaista korvausta nipistetään. Lakiuudistus on parhaillaan lausuntokierroksella, ja esityksen on tarkoitus mennä eduskunnan käsittelyyn marraskuussa. Muutokset tulevat voimaan vuoden vaihteessa. Lakiluonnoksen mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi keskeyttää tukihakemusten hyväksymisen, jos vuosittaista myöntämisvaltuutta ei ole enää riittävästi. Se tarkoit- taa loppua käytännölle, että loppuvuonna myönnettyjä kemeratukia on maksettu seuraavan vuoden rahoista. Juurikäävän torjunta muuttuu velvoitteeksi Juurikäävän torjunnan hallinnointi on kuluttanut suhteellisen paljon Suomen metsäkeskuksen resursseja. Vaikka torjunta poistuu kemerasta, niin torjunta ei kuitenkaan vähene vaan tiukkenee. Jatkossa juurikäävän torjunta ajatellaan vakiintuneeksi metsätaloustoimeksi, ja se kirjataan lainmuutoksella metsätuholain velvoitteeksi. Torjuntavastuu ja torjunnan kustannukset tulevat metsän hakkaajalle eli käytännössä korjuuyrittäjälle tai omatoimiselle hankintahakkaajalle. Yrittäjämäisen metsätalouden rajaa haetaan Hallituksen Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihankkeelle osoitetaan kolmen seuraavan vuoden aikana budjettivaroja 50 miljoonaa euroa, josta ensi vuodelle 14,5 miljoonaa. 7 Maa- ja metsätalousministeriön vastuulla on puun markkinoille tulon edistäminen. Siihen pyritään etenkin metsätilojen keskikokoa kasvattamalla ja sukupolvenvaihdoksia vauhdittamalla. Lisäksi yrittäjämäiseen metsätalouteen kannustetaan veroeduilla. Vero- ja muiden muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alusta, mutta vielä ei ole selvää mitä muutokset ovat ja mihin vedetään yrittäjämäisen metsänomistuksen raja. Puun tarjontaa vahvistetaan myös Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmiä sekä sähköisiä palveluita kehittämällä, mikä tarkoittaa lähinnä Metsään.fi-palvelua. Budjettirahoitusta on varattu kolmen vuoden ajalle 13 miljoonaa euroa. Muita merkittäviä toimia ovat puurakentamisen edistäminen säädöksiä ja rakentamismääräyksiä purkamalla, metsäteollisuuden investointien ja mekaanisen metsäteollisuuden edistäminen sekä biotalouden tutkimus- ja innovaatio-ohjelmat. Edistämisrahaa jaetaan hakemusten perusteella. Istutusputkien valmistus jatkuu sittenkin Suomessa da puhtaaksi sen mukana leviävistä taudinaiheuttajista ennen kuin jompikumpi pääpuulajeista rupeaa kuolemaan joukolla.” Laitilassa toimiva Veme Oy jatkaa istutusputkien tekemistä. Uusien putkien nimi on vielä salaisuus. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva FA KTA Jarkko Hantula »»Luonnonvarakeskuksen metsäpatologian professori »»54-vuotias »»Asuu Vantaalla, vaimo ja kaksi lasta »»Harrastaa maastohiihtoa ja tieteellisen maailmankuvan levitystä Maailmanlaajuisesti tunnettu istutusputki on suomalainen keksintö. Niitä on valmistettu 1970-luvulta alkaen, ja pääosan aikaa asialla on ollut Veme Oy. Pottiputkena tunnetun punaisen istutusputken tuoteoikeudet siirtyivät Ruotsiin 2000-luvun alkuvuosina, kun Lännen Plantsystems myytiin taimitarhatekniikkaa valmistavalle BCC-yhtiölle. Putkien valmistus jatkui Suomessa vuoteen 2010, kunnes uusi omistaja siirsi myös tuotannon Ruotsiin. Sen jälkeen Veme jatkoi istutusputkien valmistamista Uittokaluston lukuun Finnputki-nimellä. Samalla putken väri muuttui siniseksi. Uittokalusto päätti hyllyttää tuotemerkin tänä vuonna. Jatkossa Veme valmistaa istutusputkia uudella, suomalaisuutta korostavalla nimellä. Sininen väri säilyy jat- kossakin. Nimeä ei toistaiseksi ole julkistettu. ”Meillä on työkalut ja osaaminen istutusputkien valmistukseen. Olemme lisäksi korjailleet Pottiputkea vaivanneita heikkouksia”, Vemen toimitusjohtaja Lasse Aaltonen kertoo. Samalla merkillä aletaan valmistaa myös sinisiä istutusvakkoja. Vakka on hieman perinteistä Lännen/BCC:n vakkaa tilavampi. Välineillä luvassa hinnanlaskua Sekä istutusputket että vakat ovat täysin kotimaisia. Vemen tarkoitus on myydä istutusvälineitä suoraan asiakkaille. Se voi tarjota iloisen hintayllätyksen. ”Tähän asti putket ovat myyty asiakkaille useiden välikäsien kautta ja ne ovat lisänneet oman katteensa tuotteen hintaan. Jatkossa pystymme alentamaan putkien ja vakkojen Veme Oy valmistaa istutusputkia ensi kevään tarpeisiin Laitilassa. hintaa merkittävästi”, Lasse Aaltonen lupaa. Istutusputkia myydään Suomessa vuosittain muutamia tuhansia kappaleita. Veme Oy on alihankintaan erikoistunut metallialan yritys, joka tekee muun muassa auton osia Uudenkaupungin autotehtaalle. Yritys on viime vuosina kasvanut nopeasti. Tänä vuonna sen liikevaihto kohoaa noin 11 miljoonaan euroon. 8 ajassa 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Valiomyrsky runteli Valio-myrsky kaatoi puita äskettäin harvennetuissa metsissä ja aukkojen reunoilla. Puita kaatui arviolta miljoona kuutiota. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva V iime perjantaina eteläisen Suomen yli pyyhkäissyt Valio-myrsky riepotteli metsiä Perämeren rannikolta aina Pohjois-Karjalaan. Ilmatieteenlaitoksen meteorologi Pauli Jokinen kertoo, että voimakkaimmat tuulet keskittyvät Vaasa–Lappeenranta- ja Oulu–Ilomantsi-linjojen väliselle alueelle. ”Voimakkaimmat tuulet maa-alueella mitattiin Toholammilla, jossa tuulennopeus kohosi 26,4 metriin sekunnissa. Tuulen suunta oli lännen ja luoteen välillä.” ”Onneksi valtaosa puista on kaatunut juurineen.” Metsätuhot keskittyvät samalle vyöhykkeelle. Tilannekuva näyttää yhtenäiseltä koko myrskyalueella. ”Puita on kaatunut tuoreilta harvennus- ja siemenpuualoilta sekä hakkuualojen reunoilta”, kertoi metsänhoitoyhdistys Kalajoen toiminnanjohtaja Juha Rautakoski. Arviot myrskyssä kaatuneiden puiden määrästä olivat alkuviikosta vielä alustavia. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon metsäneuvoja Ari Vesterinen arvioi, että Vesannossa puita on saattanut kaatua noin 10 000 kuutiota. Suurimmat tuhot ovat aukkojen laidoilla, joissa nurin on tyypillisesti 50–100 kuution eriä. ”Hajallaan olevien myrskypuiden korjuu on hidasta. Onneksi valtaosa puista on kaatunut juurineen, joten ne eivät pilaannu nopeasti, ja säät ovat kylmenemässä, joten aikaa tuhopuiden korjuuseen on hyvin.” Suomen Metsäkeskuksen valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen ennakoi, että kaikkiaan puita on kaatunut todennäköisesti 0,5–1,5 miljoonaa kuutiota. Hänen mukaansa vahingoittuneen puuston arvo kohoaa 20–50 miljoonaan euroon. Vuoden 2013 Seija-, Eino- ja Oskari-myrskyt kaatoivat yhteensä nelisen miljoonaa kuutiota puuta. Hajakaadot voi jättää metsään Yksittäisten tuulenkaatojen ja muutaman kaatuneen puun ryhmät on taloudellisesti edullisinta jättää korjaamatta. Samalla metsiin muodostuu kuolevaa laho- Valio-myrsky riepotteli erityisesti äskettäin harvennettuja kasvatusmetsiä. Tuhojen korjaamista aloiteltiin Pohjois-Savossa viikonloppuna. puuta, joka tarjoaa elinpaikkoja monille uhanalaisille eliöille. Runsaammat tuulenkaatoryhmät on syytä korjata metsätuhojen, kuten kuusikoita vaivaavien kirjanpainajakuoriaisten, torjumiseksi. Metsätuholaki velvoittaa korjaamaan tuhopuut, kun kuusia on hehtaarilla kaatunut yli 10 kuutiota ja mäntyjä yli 20 kuutiota. Ensiharvennuksen jälkeen männikössä kasvavien runkojen keskikoko on tavallisesti reilut 100 litraa. Tällöin lain raja täyttyy, kun puita on kaatunut vajaat 200 hehtaarilta. Myrskyn kaatamien puiden korjuu on vaarallista, joten työ kannattaa jättää ammattilaisille. EU-väki vakuuttui metsätietojärjestelmistä EU:n komission virkakunta sai ihastella sekä ruskaa että suomalaisia metsätietojärjestelmiä. MIKKO RIIKILÄ Keski-Suomen Toivakkaan Tornatorin tilalle maastoutettu EU-komission monikansallinen joukko oli vaikuttunut suomalaisista, älypuhelimiin tukeutuvista metsätietojärjestelmistä, jotka opastavat niin koneet kuin metsurinkin työmailleen. ”Ei paperikarttoja? Onko teillä siis niin kattava verkko, että saatte metsästäkin yhteyden internetiin?” Ihmetys lisääntyi entisestään, kun Tornatorin liiketoimintajohtaja Ari Karhapää esitteli ilmakuva-aineistoa, jossa vierailukohteena olleen uudistusalan siemenpuut erottuivat yksin puin. Tämä oli komea johdatus suomalaiseen biotalouteen. Digitalisoitujen metsätietojen kattavuus toi katetta isäntien vakuuttelulle luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja monimuotoisuuden tarkasta vaalimisesta. Karhapäällä oli tärkeä viesti korkea-arvoiselle vierasjoukolle. ”Keskitymme suojelemaan arvokkaita elinympäristöjä talousmetsissä. Koemme sen tehokkaammaksi tavaksi vaalia metsäluonnon monimuotoisuutta kuin laajat suojelualueet.” ”Tavoitteet yhdistettävissä” Yhtä lailla vieraat vaikuttuivat syksyisestä, ruskan koristelemasta metsästä. Ei ehkä ollut sattumaa, että vierailukohteella mättäät helottivat puna-sinisinä puolukkaa ja mustikkaa. Metsätalouden kestävyyden perusteista ei toivakkalaisella siemenpuualalla kuultu epäileviä ääniä. Tämä ei muuta miksikään sitä, että EU:n komissiossa viritellään Suomen metsätaloudelle hankalia haasteita, esimerkiksi metsien roolin korostamista ilmakehän hiilidioksidin nieluna. Pahimmillaan se voisi estää hakkuiden lisäämisen näköpiirissä olevaa puun tarpeen kasvua vastaavasti. Vierailulle osallistunut komission ympäristöpääosaston saksalainen kansliapäällikkö Jürgen Müller muotoili kantansa diplomaattisesti. Hänen mielestään ilmasto- ja hakkuutavoitteet voidaan yhdistää. ”Metsien sitoma hiili varastoituu esimerkiksi rakentamiseen käytettävään puutavaraan. Hiilitaseen kannalta voi olla myönteistä myös, jos biomassalla korvataan fossiilisia raaka-aineita energiatuotannossa.” Myllerin mukaan olennaista säilyttää tasapaino hakkuiden ja metsävarojen kasvun välillä. www.metsakustannus.fi – kehon ja mielen kuntosali Sirpa Arvosen uutuuskirjassa hyödynnetään metsää liikunnan ja terveyden lähteenä. Huomio suunnataan mielentaitojen lisäksi fyysisen kunnon harjoittamiseen. Metsä on monelle mieluinen liikuntapaikka kaikkina vuodenaikoina. Metsämieli-menetelmässä luonnon, liikkumisen ja mielentaitoharjoitusten hyödyt yhdistetään kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaksi ohjelmaksi. Omien vahvuuksien, ajatusten, tunteiden ja voimavarojen tunnistaminen tuo liikkumiseen uutta syvyyttä, merkitystä ja mielenkiintoa. Menetelmä auttaa eri elämänvaiheiden ja terveiden elämäntapojen pohtimisessa sekä liikuntamotivaation vahvistamisessa. Kirja sisältää 55 harjoitusta, jotka parantavat fyysisen ja psyykkisen kunnon välistä yhteyttä. Hinta 32 € Muista myös Metsämieli Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin Metsämieli-menetelmä on uudenlainen, innovatiivinen tapa yhdistää metsäympäristö ja mielentaitojen harjoittaminen. Hinta 32 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: [email protected] Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. 10 ajassa 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Yksityismetsäliiton projektijohtaja Kristel Arukask, Tornatorin Baltian aluepäällikkö Matti Kuusisto ja metsänomistaja ja metsäpalveluyrittäjä Taavi Ehrpais tarkastelevat Tornatorin maille istutettujen kuusentainten kasvua. Viron metsien uudet isännät Metsä yhdistää suomalaista Tornatoria ja virolaista Taavi Ehrpaisia. Molemmat ovat Viron yksityismetsien uusia omistajia. Itämeri LIINA KJELLBERG, teksti ja kuvat K Tallinna Nissi Pärnu 50 km Latvia VENÄJÄ VIRO Tartto uuset, haavat ja saarnet kaatuvat, kun hakkuukone etenee Pohjois-Virossa sijaitsevassa metsässä. Nissin kunnassa Tallinnan lounaispuolella sijaitseva metsä on hiljan vaihtanut omistajaa. Uusi omistaja, Taavi Ehrpais, katsoo kolmen hehtaarin suuruista hakkuualaa tyytyväisenä. Ehrpais tietää maksaneensa metsästä liikaa, 2 500 euroa hehtaarilta. Puiden laatu on huono, ja leimikosta saatava kantohinta jää noin 5 000 euroon. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kasvupaikka on hyvä ja metsä sijaitsee tien vieressä ja vain kahden kilo- metrin päässä Ehrpaisin kotitalosta. Katse on jo tulevassa: pian paikalla kasvaa laadukas kuusentaimikko. ”Hakkuuala muokataan syksyllä ja taimet istutetaan ensi keväänä”, Ehrpais sanoo. Hän kertoo metsäpalstan olevan sellainen kuin virolaiset yksityismetsät ovat: luontaisesti syntynyt ja hoitamaton. Valtaosa yksityismetsistä on syntynyt neuvostovallan aikana hylätyille pelloille ja laidunmaille eikä niiden hoitoon ole juuri panostettu. jaan on myyty huutokaupalla. Ehrpais innostui metsänomistamisesta 15 vuotta sitten. Hän ostaa metsää vuosittain 40–50 hehtaaria. Kaikkiaan Ehrpais omistaa metsää noin 900 hehtaaria. Se on Virossa poikkeuksellista: keskimäärin yksityismetsät ovat noin kymmenen hehtaarin suuruisia. Vain prosentti kaikkiaan noin 97 000 yksityis- Puolet metsää Viron pinta-alasta reilu puolet eli 2,2 miljoonaa hehtaaria on metsää. Noin puolet siitä on yksityisessä omistuksessa. Neuvostoaikana yksityishenkilöt eivät saaneet omistaa metsää, mutta kun Viro vuonna 1991 itsenäistyi, alettiin metsiä palauttaa alkuperäisille omistajilleen. Osa entisistä metsänomistajista tai heidän perillisistään valitsi metsän sijaan rahallisen kompensaation, joten heidän palsto- Taavi Ehrpais ostaa vuosittain 40–50 hehtaaria metsää. ajassa 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 11 Metsät Suomenlahden molemmin puolin ViroSuomi Metsää (pinta-alasta) 2,2 milj. ha (52 %) 26,2 milj. ha (86 %) kuusi, mänty, koivu, haapa kuusi, mänty, koivu Yksityismetsien osuus 53 % 53 % Suojeltua metsää 30 % 13 % Yleisimmät puulajit Puuston vuotuinen kasvu 5,6 m3/ha 4,6 m3/ha Vuotuiset hakkuut 7,5 milj. m3 60 milj. m3 Sahatavaran tuotanto 1,5 milj. m3 10 milj. m3 0,2 milj. t 11 milj. t 0,08 milj. t 11 milj. t Sellun tuotanto Paperin ja kartongin tuotanto Raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden osuus kokonaisviennin arvosta 6 % 19 % Lähteet: Aastaraamat mets 2013, Metsätilastollinen vuosikirja 2014. Apua tilastotietojen keruuseen on saatu myös Luken tutkija Sari Karviselta. metsänomistajasta omistaa metsää enemmän kuin 50 hehtaaria. Poikkeuksellista on myös se, että metsänomistaja saa elantonsa metsästä. Ehrpais hoitaa työkseen omia metsiään ja toimii metsäpalveluyrittäjänä. Lisäksi hän istuu yksityismetsänomistajien järjestön Yksityismetsäliiton johtokunnassa. puut asiakkailleen. Valtion metsissä puun korjuusta ja myynnistä huolehtii valtion metsiä hoitava Riigimetsa majandamise keskus RMK. Viron Metsätilastollinen vuosikirja 2013 kertoo, että Viron yksityismetsissä hakattiin vuonna 2013 noin 7,3 miljoonaa kuutiometriä ja valtion metsissä noin 3,8 miljoonaa kuutiometriä puuta. Hakatusta Pirstaleisuus haaste puusta vajaat 40 prosenttia on tukViron suurin yksityinen metsänomiskia, reilu viidennes kuitua ja noin taja on suomalaisen Tornatorin neljännes polttopuuta. tytäryhtiö Tornator Eesti OÜ. Ehrpaisin mukaan tukkipuu Se omistaa Virossa reilut 52 käytetään kotimaassa, kuitupuu ”Metsän 000 hehtaaria metsää ja työlmenee vientiin ja polttopuusta, ostaminen on listää viiden oman toimihenkijoka on Virossa oma puutavaralön lisäksi seitsemän paikallislajinsa, osa käytetään kotimaasVirossa ta metsäpalveluyrittäjää. helpompaa kuin sa ja osa menee vientiin. Yksi metsäpalveluyrittäjisSahatavaraa Virossa tuotettiin Suomessa.” tä on Taavi Ehrpais. Hän on vuonna 2012 noin 1,5 ja polttourakoinut Tornatorille nelpuuta noin 3,2 miljoonaa kuujä vuotta. tiometriä. Kuitupuuta käyttäTornator osti ensimmäiset metsäviä laitoksia on Virossa vain kaksi: palstansa Virosta vuonna 2007. Torhavukuitua käyttävä Horizon Pulp natorin Baltian aluepäällikön Matti and Paper ja haapakuitua käyttävä Kuusiston mukaan yhtiön omistajat Estonian Cell. Sellua Virossa tuohalusivat kasvaa ulkomaille, ja Viro tettiin vuonna 2012 kaikkiaan noin 200 000 tonnia ja paperia ja kartonoli luonteva paikka. ”Metsän ostaminen on Virossa kia 80 000 tonnia. helpompaa kuin Suomessa, metsän Vuonna 2013 sahatavaran vienhinta on alhaisempi ja kilpailu vähäitimäärät olivat noin 800 000 kuusempää”, Kuusisto sanoo. tiometriä, polttopuun 1,3 miljooViron metsät kasvavat Suomen naa kuutiometriä ja sellun noin metsiä nopeammin, mutta metsä140 000 tonnia. Samaan aikaan Vitalouden haasteena on muun muasrosta vientiin ulkomaille noin 2,8 sa metsien pirstaleisuus. Tornatorin miljoonaa kuutiometriä raakapuuVirossa omistamien metsäpalstojen ta. Merkittävimmät vientimaat ovat keskikoko on 12 hehtaaria ja ne siSuomi ja Ruotsi. jaitsevat hajallaan ympäri maata. Intoa metsänhoitoon Metsien hoito on Kuusiston mukaan Virossa Suomea halvempaa, Tornator on pitänyt Virossa matamutta pienemmät ovat puusta saalaa profiilia, sillä metsäpalstoja on tavat tulotkin. Lisäksi metsänhoitullut tarjolle muutenkin. Yhtiön toon kuluu suhteessa enemmän raViron maajohtajan Riido Rosinin haa. Tornatorilla metsänhoito vie mukaan metsäyhtiöillä on Virossa Virossa 20–25 prosenttia yhtiön lisäksi yleisön silmissä huono maine. puunmyyntituloista, kun Suomes”Se juontaa historiasta. Hakkuusa vastaava luku on tänä vuonna 13 määrät nousivat 1990-luvulla ja laittomat hakkuut lisääntyivät, kun prosenttia. puunkorjuuta ei pystytty valvo”Viron rehevämmät kasvupaikat edellyttävät useampia hoitokertomaan.” ja. Lisäksi metsien kehitysluokkajaRosinin mukaan osa virolaisista kauma on erilainen”, Kuusisto sanoo. ihmettelee myös, miksi maata myydään ulkomaalaisille. Kuitu vientiin Viron maatalousyliopiston metToisin kuin Suomessa, Virossa puusäbiologian laitoksen johtajan Kata ostavat yksityismetsistä pääasiaslev Jõgisten mukaan Viron metsa siihen erikoistuneet yritykset. Ne sistä noin kymmenen prosenttia on hoitavat puunkorjuun ja välittävät ulkomaisessa omistuksessa. Hän nä- Tornatorin Baltian aluepäällikkö Matti Kuusisto ja Viron maajohtaja Riido Rosin vastaavat Tornatorin Virossa omistamista metsistä. kee asian enimmäkseen myönteisenä, sillä ulkomaiset metsänomistajat työllistävät virolaisia metsäpalveluyrittäjiä. Jõgisten mukaan Viron haasteena on saada yksityismetsänomistajat innostumaan metsänhoidosta. Metsänomistajat tarvitsevat hänen mukaansa tietoa siitä, miten metsiä kasvatetaan ja miten niistä saadaan taloudellista hyötyä. Varsinkin metsänuudistamiseen pitäisi hänen mukaansa panostaa, sillä Viron metsät muuttuvat yhä lehtipuuvaltaisemmiksi. Moni yksityismetsänomistaja jättää hakatut metsät uudistumaan luontaisesti, jolloin tuloksena on lehtipuusto. ”Jos metsä kasvaa vain pajua ja leppää, ei sieltä saada päätehakkuussa kuin polttopuuta”, Jõgiste sanoo. Kaikkiaan Viron metsätalouden näkymät ovat hänen mukaansa kui- tenkin hyvät. Maassa panostetaan nyt puun energiakäyttöön, mikä lisää puun kysyntää. Verosuunnittelua Ehrpais seisahtuu hakkuualan reunaan kasattujen saarnirunkojen luo. Työt Tornatorin metsissä työllistävät niin, että oman metsän hoitoon ei juuri jää aikaa. ”Minä hoidan Tornatorin metsiä ja maksan toiselle metsäpalveluyrittäjälle siitä, että hän hoitaa minun metsäni”, hän virnistää. Valtaosa Ehrpaisin metsistä on hänen perustamansa yrityksen nimissä. Se on verotuksellisesti kannattavaa, sillä osakeyhtiöt maksavat Virossa tuloveroa vain nostaessaan esimerkiksi osinkoa. Lisää metsää tuloilla voi sen sijaan ostaa verottomasti. Ehrpaisin metsäomaisuus onkin juuri kasvanut 12 hehtaarilla. Pähkinäpensasta kasvaa Viron taimikoissa riesaksi asti. 12 ajassa 3,8 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 p uukaup pa milj. m3 Metsä-Weljet Oy:n hakkuukone harvensi kuusikkoa Varkauden lähistöllä PohjoisSavossa viime viikolla. Elokuussa metsäteollisuuden käyttöön yksityismetsistä hakattu puumäärä. Lähde: Luke Toiveissa kylmä talvi LIINA KJELLBERG Energiapuun kauppa on edelleen pysähdyksissä. Kuluneet pari talvea ovat olleet leutoja ja lyhyitä, joten energiapuuta on runsaasti varastossa. ”Tilanne on erittäin harmillinen metsänomistajille ja hakeyrittäjille. Ei voi kuin toivoa hyperkylmää talvea. Se pelastaisi tilanteen jollain tavalla”, sanoo MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen. Stora Enso Metsän ostojohtaja Esa Ojala kertoo, että Stora Enso ostaa tällä hetkellä energiakäyttöön lähinnä hakkuutähdettä eli hakkuualoilta kerättyjä oksia ja latvuksia. Niitäkään ei osteta koko Suomessa, vaan sellaisilla alueilla, joilla hakkuutähteelle on käyttöä. ”Hakkuutähteitä ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja”, Ojala sanoo. Energiapuuharvennuksia yhtiö ostaa valikoiden. Myös UPM ostaa energiakäyttöön lähinnä hakkuutähdettä, mutta jonkin verran myös kantoja. Yhtiön Pohjois-Euroopan puunhankinnan ja metsätalouden johtajan Sauli Branderin mukaan ostot keskittyvät alueille, joilla yhtiöllä on voimalaitoksia. Energiapuuleimikoita UPM ostaa normaalisti vakituisilta asiakkailtaan, muilta valikoiden. Tukilla kysyntää Sahatavaran markkinat määräävät, millainen puukaupan loppuvuodesta tulee. LIINA KJELLBERG, teksti MIKKO RIIKILÄ, kuva T ukkipuu käy nyt hyvin kaupaksi. Niin hyvin, että tukkileimikoita saisi Stora Enso Metsän os- tojohtajan Esa Ojalan mukaan tulla tarjolle enemmänkin. Etelä-Suomessa Stora Enso ostaa Ojalan mukaan jonkin verran harvennuksiakin, mutta Pohjois-Suomessa kauppa keskittyy lähinnä tukkileimikoihin. Pohjois-Suomessa talvileimikoillakin on hyvä kysyntä, mutta kaikkiaan halutuimpia ovat Ojalan mukaan kesäkorjuukelpoiset leimikot. Talvileimikoita on eteläisessä Suomessa parin leudon talven jäljiltä niin paljon rästissä, että niitä ostetaan vasta myöhemmin syksyllä. Ojala ennakoi kysynnän vaihtelevan silloinkin huomattavasti eri puolilla Suomea. ”Talvileimikoita on rästissä varsinkin Keski- ja Itä-Suomessa. Niitä ostetaan sitten, kun nähdään, millainen talvesta tulee ja miten paljon talvileimikoita ehditään hakata.” Samaa sanoo MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen. ”Talvileimikoita on nyt turha tarjota myyntiin. Ensi talvi ratkaisee talvileimikoiden kysynnän.” Järvisen mukaan puukauppa on sujunut tänä vuonna odotetusti. Puukauppamäärät olivat syksyyn asti jäl- Raakapuun hintatilastot, viikkojen 37–40 keskiarvo Koko maa Etelä-Suomi Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,97 ▼ 53,67 ▼ 41,70 ▼ 15,62 ▲ 16,52 ▼ 15,27 ▼ 22,48 ▼ Uudistushakkuu 55,75 ▼ 54,78 ▼ 43,30 ▲ 17,70 ▲ 18,04 ▲ 17,42 ▲ Harvennushakkuu 47,49 ▲ 46,44 ▼ 36,68 ▲ 14,87 ▲ 14,95 ▲ 14,34 ▲ 11,55 ▲ 10,63 ▲ 11,19 ▲ 56,41 ▼ 55,61 ▼ 45,14 ▲ 27,98 ▲ 29,52 ▼ Ensiharvennus Hankintahinnat 29,85 ▼ Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY 22,89 ▼ Kantohinnat 54,62 ▼ 54,80 ▼ 40,38 ▲ 15,62 ▲ 17,05 ▼ 15,35 ▼ 21,55 ▼ 24,83 ▼ 23,79 ▼ Uudistushakkuu 56,37 ▼ 55,67 ▼ 41,68 ▲ 16,65 ▼ 18,36 ▼ 16,98 ▼ 20,48 ▼ 20,03 ▼ Harvennushakkuu 48,74 ▼ 48,50 ▼ 36,78 ▲ 15,51 ▲ 15,31 ▼ 14,96 ▲ 12,35 ▲ 11,79 ▲ 11,93 ▼ 59,65 ▼ 58,20 ▼ 44,54 ▲ 28,91 ▼ 30,96 ▼ 29,84 ▼ KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Ensiharvennus Hankintahinnat 34,21 ▼ KUUSI 21,55 ▼ ETELÄ-POHJANMAA Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,60 ▼ 54,31 ▼ 43,07 ▼ 15,32 ▼ 16,44 ▼ 15,05 ▼ 21,33 ▼ 24,08 ▼ Uudistushakkuu 57,35 ▼ 55,50 ▼ 44,69 ▼ 17,18 ▲ 18,08 ▼ 17,15 ▼ Harvennushakkuu 48,38 ▼ 46,86 ▼ 37,71 ▲ Ensiharvennus Hankintahinnat Kuitupuu ▼ laskussa KYMI-SAVO ▲ nousussa ▼ laskussa Tukkipuu ▲ nousussa 56,44 ▲ 54,65 ▲ 46,52 ▲ 15,18 ▼ 15,26 ▲ 14,64 ▼ 11,06 ▲ 10,26 ▼ 11,06 ▲ 28,95 ▲ 29,37 ▲ 29,52 ▲ ▲ nousussa ▼ laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,49 ▼ 53,14 ▼ 16,50 ▲ 17,35 ▼ 16,41 ▲ 23,56 ▲ 22,85 ▼ 23,06 ▼ 24,69 ▼ Uudistushakkuu 56,56 ▼ 53,90 ▼ 18,52 ▲ 17,99 ▼ 18,11 ▲ 26,17 ▼ 23,40 ▼ 20,90 ▲ Harvennushakkuu 46,85 ▲ 44,53 ▲ 15,19 ▼ 14,13 ▲ 14,50 ▼ 21,51 ▲ Ensiharvennus Hankintahinnat 11,93 ▼ 54,39 ▲ 52,60 ▼ 28,73 ▲ 11,29 ▼ 29,29 ▼ 29,27 ▼ ajassa 13 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 ”Sahoilla on merkittävä rooli tukin kysynnässä. Tällä hetkellä sahatavaran markkinat vetävät kohtuullisesti. Sahatavaraa on markkinoilla kuitenkin melko paljon, joten hinnat ovat viime kuukausina olleet laskussa.” Suomen Sahat ry:n puheenjohtaja ja Isojoen Sahan toimitusjohtaja Esa Hakamäki arvioi, että sahoilla voi lähiaikoina olla edessä tuotannonrajoituksia. ”Puun ostotarvetta katsotaan sen mukaan, miten hiljaiseksi talvi menee”, hän sanoo. Sahatavaran käyttömäärät ovat laskeneet kotimaassa ja Euroopassa jo pidempään, mutta nyt uhkatekijöitä näkyy Hakamäen mukaan myös korvaavilla markkinoilla Pohjois-Afrikassa ja Kiinassa. Pohjois-Afrikkaan viedään Suomesta varsinkin mäntysahatavaraa, Kiinaan kuusisahatavaraa. ”Sahatavaran tarjonta on viime kuukausina kasvanut Pohjois-Afrikassa. Taustalla on Venäjän ruplan arvon heikkeneminen suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin. Varsinkin sahatavaran vienti Venäjältä Egyptiin on lisääntynyt. Ylitarjonta näkyy hinnoissa”, Hakamäki kertoo. Myös sahatavaran vienti Kiinaan on lisääntynyt. Sielläkin tuloksena on hintojen lasku. ”Samalla kun hinnat laskevat, heikkenee suomalaisten sahojen kilpailukyky”, Hakamäki sanoo. 690 198 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 40 Ostomäärät viikolla 40 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Sahatavaraa riittää Se, mitä puukaupassa loppuvuonna tapahtuu, riippuu Järvisen mukaan pitkälti sahatavaran markkinoista. Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 14 904 Etelä-Pohjanmaa 54 298 Pohjanmaa 22 292 Keski-Suomi 66 260 Lounais-Suomi 42 681 Pohjois-Savo 56 029 Häme-Uusimaa 35 829 Pohjois-Karjala Kaakkois-Suomi 43 204 Kainuu 31 149 Pirkanmaa 32 974 Pohjois-Pohjanmaa 70 658 Etelä-Savo 90 915 Lappi 16 611 112 390 Kantohintojen kehitys Lapissa €/m³ 60 Mäntytukki Kuusitukki 48 36 Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 24 12 Tuonti laskussa jessä viime vuoden kauppamääriä, mutta ero on hiljalleen kaventunut. ”Viime vuonna alkuvuosi oli puukaupassa poikkeuksellisen vilkas, mutta tänä vuonna syksy on vilkkaampi”, Järvinen sanoo. Kuitupuun pitkään jatkuneen ylitarjontatilanteen hän ennakoi helpottavan sitten, kun uudet investoinnit, kuten Stora Enson Varkauden paperitehtaan uusi tuotantolinja ja Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas, alkavat kunnolla vaikuttaa puukauppaan. Määrä m3 0 2011 Kaikkiaan sahatavaran näkymät ovat Hakamäen mukaan epäselvät. Monet sahat käyvät edelleen täysillä, mutta loppuvuodesta puukauppa voi muuttua maltillisemmaksi. Järvinen arvioi kuitenkin, että puukaupassa päästään tänä vuonna viime vuoden lukemiin. ”Nykyiset ostomäärät riittävät nostamaan puukaupan viime vuoden lukuihin. Puukauppa hiljeni viime syksynä niin paljon, että viime vuoden ostomääriin pääseminen ei vaadi erityisempää ihmettä”, hän sanoo. Ostomäärien kasvun puolesta puhuu myös se, että puun tuonti ulkomailta on vähentynyt viime vuodesta. Tukkipuun, kuitupuun ja metsähakkeen tuonti oli tämän vuoden tammi-heinäkuussa kaikkiaan kymmenisen prosenttia alhaisempi kuin samaan aikaan viime vuonna. 2012 2013 2014 2015 Koko maan viikko-ostojen määrä 2013 Miljoonaa m³ 1,5 2014 viikot 1–40, 2015 1,2 0,9 0,6 0,3 0 vko 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukki- ja kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. 45 50 LAPPI KAINUUPOHJANMAA ETELÄPOHJANMAA KESKISUOMI SAVOKARJALA KYMISAVO ETELÄSUOMI KESKI-SUOMI SAVO-KARJALA Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY Kantohinnat 55,11 ▼ 54,29 ▲ 41,14 ▲ 15,84 ▲ 17,19 ▲ 15,35 ▲ Uudistushakkuu 57,14 ▼ 55,27 ▼ 42,96 ▲ 17,77 ▲ 18,71 ▲ 17,36 ▲ Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY 21,91 ▲ Kantohinnat 54,45 ▼ 52,01 ▼ 41,65 ▼ 15,08 ▼ 15,60 ▼ 15,10 ▼ 20,62 ▼ 24,53 ▲ Uudistushakkuu 56,14 ▲ 53,36 ▼ 43,34 ▼ 17,51 ▲ KUUSI 17,44 ▼ 17,76 ▼ Harvennushakkuu 48,15 ▲ 46,52 ▲ 34,94 ▲ 15,68 ▲ 15,26 ▲ 14,88 ▼ 20,92 ▼ Harvennushakkuu 47,16 ▲ 45,33 ▼ 36,70 ▼ 14,47 ▼ 14,71 ▼ 14,40 ▼ Ensiharvennus Hankintahinnat 55,84 ▼ 54,19 ▼ 44,44 ▼ 12,23 ▲ 11,32 ▼ 11,49 ▼ Ensiharvennus 29,37 ▲ 30,33 ▼ 29,55 ▼ Hankintahinnat KAINUU-POHJANMAA 55,16 ▼ 52,72 ▼ 10,81 ▲ 10,30 ▲ 11,06 ▼ 44,92 ▲ 27,76 ▼ 27,71 ▼ 30,66 ▼ KOIVU MÄNTY 19,53 ▼ LAPPI Tukkipuu ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,51 ▼ Uudistushakkuu 51,88 ▼ Kuitupuu ▲ nousussa ▼ laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI 49,52 ▼ 15,85 ▲ 15,56 ▲ 15,32 ▲ 22,34 ▼ 23,24 ▼ Kantohinnat 48,50 ▲ 44,54 ▲ 15,26 ▼ 50,56 ▼ 18,40 ▲ 16,52 ▲ 17,34 ▲ 24,50 ▼ 24,24 ▼ Uudistushakkuu 49,60 ▲ 46,36 ▲ 17,21 ▼ 16,26 ▲ 16,20 ▲ 24,93 ▼ Harvennushakkuu 45,73 ▲ 43,65 ▲ 13,91 ▲ 12,66 ▼ 13,22 ▲ 19,66 ▼ Ensiharvennus 11,98 ▲ 26,36 ▲ 26,06 ▲ 53,50 ▲ 52,32 ▼ KOIVU Pikkutukki MÄNTY Hankintahinnat KUUSI MÄNTY KUUSI Harvennushakkuu 45,92 ▲ 40,83 ▲ 13,61 ▼ 10,11 ▲ Ensiharvennus 10,61 ▲ 28,97 ▲ Hankintahinnat 55,40 ▲ 25,83 ▲ KUUSI KOIVU 14,10 ▼ 13,84 ▼ 10,96 ▼ 12,52 ▼ 28,47 ▲ MÄNTY 22,56 ▼ 19,80 ▼ KUUSI 14 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 M E T S ä s Eri-ikäiskasvatus t tuottaa laatumäntyä ä METSÄNHO ITO Sopii virkistysalueille. Missä männyn eri-ikäiskasvatusta voi nähdä? Kannattaa tarkkailla matkailuun liittyvien paikkojen lähialueita, taajamametsiä, virkistysalueita ja yksittäisten maanomistajien säästämiä maisemametsiä. Jos haluaa kasvattaa laatupuuta ja pitää metsän puustoisena, tarjoaa eriikäiskasvatus vastauksen molempiin. MIKKO HÄYRYNEN, teksti ja kuvat M ännyn kasvattaminen eri-ikäisenä on sekä harvinaista että erilaista. Kyse ei ole yhdestä metsänhoitomenetelmästä, vaan eri-ikäisyyttä on erilaista ja eri syistä syntynyttä. Kiistellyllä lapsella on monta nimeä – eri-ikäinen, erirakenteinen tai jatkuva kasvatus, eikä menetelmän alamenetelmillä ole vakiintuneita käsitteitä. Siksi myös yksiselitteisten kasvatusohjeiden antaminen on hankalaa, koska eri-ikäistä mäntymetsää voi kasvattaa monella tavalla. Eri-ikäisyyteen liittyy monia kysymyksiä, joihin metsäntutkimuksella ei – ainakaan vielä – ole vastausta. Yksinkertaisimmillaan eri-ikäiskasvatus on kaksijaksoinen metsä, jossa on ylispuusto ja sen alle taimettunut nuorennos. Toisaalta voi olla eri-ikäinen puusto ilman ikäluokkien jaksollisuutta. Männylle ei sovi samanlainen eri-ikäiskasvatus kuin kuuselle. Mänty ei uudistu tiheän valtapuuston alikasvoksena eikä kuusen tapaan puhkea kasvuun varjostuksesta vapauduttuaan. Eri-ikäiskasvatus toimii parhaiten niin, että ylispuuston, taimikon ja nuoren metsän kehitysvaiheet vaihtelevat ja kaksi selvästi eri-ikäistä puujaksoa kehittyy rinnakkain. Soveltuu myös EteläSuomeen Luonnonvarakeskuksen tutkija Sauli Valkonen sanoo, että eri-ikäiskasvatus sopii sinne, missä metsä halutaan säilyttää puustoisena ”muista syistä”. ”Syyt voivat olla maisemallisia tai mutkan kautta taloudellisia, kuten esimerkiksi matkailukeskusten Männyn eriikäiskasvatuksessa kaksi selvästi eriikäistä puujaksoa kehittyy rinnakkain. METSÄSTÄ 15 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 ympäristössä, tai kun muuten vain ei halua avohakkuuvaihetta ja uudistamisen vaivoja. Todella korkealaatuisen puun kasvattaminen on myös hyvä syy.” Karuimmilla kankailla, kivikoilla ja kallioilla männiköt kasvavat eri-ikäisinä luonnostaan, mutta eivät juuri muualla. ”Tällaisilla paikoilla metsänhoitoon panostaminen ei kannata hitaan kasvun ja heikon uudistumisen vuoksi. Isojen puiden varovainen poimiminen voi olla varteenotettavin menetelmä.” Männikön eri-ikäiskasvatusta on ajateltu Pohjois-Suomen menetelmäksi, mutta Valkosen mukaan moni esimerkki osoittaa, että sitä voi soveltaa myös Etelä-Suomeen. Uudistumista voi auttaa Helpointa männyn eri-ikäiskasvatusta on hakata siemenpuuasentoon ja antaa taimettua, jolloin syntyy kaksijaksoinen metsikkö. Taimettuminen edellyttää niin väljää puustotiheyttä, että maa saa valoa. ”Todella korkealaatuisen puun kasvattaminen on myös hyvä syy.” Uudistamis- ja hoitokustannuksia ei välttämättä ole, mutta eri-ikäiskasvatuskaan ei vapauta kaikesta. Uudistamista avittaa, jos maata kevyesti muokataan ja jopa kylvetään, mutta joskus kesäkorjuun rikkoma maanpinta riittää. Ylitiheää alikasvosta voi joutua raivaamaan. Ero perinteiseen siemenpuumenetelmään on, että ylispuita vähennetään, mutta ei koskaan poisteta kokonaan, vaan niitä jätetään säilyttämään puustoista vaikutelmaa ja tuottamaan laatupuuta. ”Systeemi toimii varmasti, mutta kaikista yksityiskohdista ei ole numerofaktaa. Nuoremman puujakson suositeltava runkoluku ja kasvunopeus ovat sellaisia”, Valkonen sanoo. Vinkit männyn eri-ikäiskasvatukseen Älä poista kaikkia ylispuita. Tee siemen- tai suojuspuuhakkuu metsän uudistamiseksi. Tarvittaessa auta taimettumista kevyellä muokkauksella. Kasvata hyvälaatuista ylispuustoa ja pienioksaista nuorennosta. Mänty ei kuusen tavalla juro ja puhkea kasvuun harvennuksen jälkeen. Jos latvakasvain on lyhyt, niin puun ennuste on huono. Korjaa ylispuita ja myy laatupuuta, mutta säästä osa isoista puista. Raivaa tarvittaessa. Ylitiheää alikasvosta voi joutua raivaamaan, mutta suositeltavasta tiheydestä ei ole tutkimustietoa. Hoida ja harvenna nuorempaa puustoa. Harvenna maltilla. Ei toimi kaikkialla Kasvatusvaiheen harvennushakkuu ei Valkosen mukaan ole otollinen lähtökohta eri-ikäiskasvatukselle. Metsä tihenee äkkiä uudestaan eivätkä nuoret männyt pärjää tiheän metsän alla. Jos alikasvosmännyn latvakasvain on lyhyt, niin puun ennuste on huono. ”Harvennus pitäisi tehdä niin voimakkaana, että siitä koituisi kasvutappioita.” Kun päätehakkuu lähenee, niin puustoa voi väljennyshakkuulla totuttaa tulevaan siemenpuuasentoon, jotta tuulituhoja tulee vähemmän. Männikön voimakas harvennus johtaa usein kuusialikasvokseen. Siitä voi tulla ongelmia, sillä karuilla kasvupaikoilla kuusi häviää kasvussa männylle aina. Turvemailla mänty ei taimetu kovinkaan hyvin ilman muokkausta. Kaksijaksoisessa kasvatuksessa ylispuita vähennetään, mutta ei poisteta kokonaan, jotta puustoinen vaikutelma säilyy. Alikasvosmäntyjen oksat ovat pieniä ja kasvu hidasta puun koko elinkaaren ajan, mikä tuottaa hyvälaatuista puuta. Liian voimakas harvennus saattaa johtaa kuusialikasvokseen. Laadun vuoksi Siemenpuut ovat tunnetusti hyvälaatuisia, tutkija Riikka Piispasen tutkimusten mukaan jopa hämmästyttävän hyvälaatuisia. ”Voidaan puhua erikoislaadun kasvattamisesta varsinkin tyvitukkien osalta.” Ylispuumäntyjen tyvitukkien pintaosasta saadaan runsaasti huippulaatuista oksatonta pintalautaa ja myös ytimen ympäriltä sahatut lankut ovat hyvälaatuisia. Runkojen ylimmät tukit ovat heikkolaatuisempia ja kuollutoksaisia. Yksi ongelma ylispuiden suureksi kasvattamisessa kuitenkin on. Suuressa puussa on suuri latvusmassa, ja tyvituk- kiin tulee kasvujännitteitä. Erittäin suuret tukit halkeilevat pian korjuun jälkeen, ja halkeamat ovat yleisiä etenkin sahatavaran päissä. ”Ihan varmasti ei tiedetä, tuleeko myös nuoremmasta puusukupolvesta hyvälaatuista, mutta siihen tällä pyritään.” Tärkeää on valita männylle soveltuva, ei liian ravinteikas maapohja. Riittävän tiheässä alikasvoksessa oksat jäävät ohuiksi ja kasvu on koko puun kehityksen ajan hidasta, jolloin lustoista tulee tasalevyisiä. Ylispuiden terveoksainen latvatukki raakataan usein kuitupuuksi liian paksujen oksien vuoksi. 16 METSÄSTÄ 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Saksanhirvien tarhoihin pudottamat jättösarvet kuuluvat riistanhoitajille, jotka myyvät ne Aasiaan: ”Yhden sonnin sarvista kertyy 12 vuoden elinkierron aikana jopa 80 kiloa luuta. Nykyhinnoilla se tekee noin 2 000 euroa”, Otmar Pirker summaa sivutulojaan. Itävallan noin 200 000 luonnonvaraisesta saksanhirvestä jopa viidennes viettää marras-toukokuunsa häkeissä. Näin voidaan pitää hirvitiheys korkeana ja metsävahingot matalana. Alppien hirvet K talveksi tarhaan JERE MALINEN, teksti ja kuvat Itävallassa vähennetään metsävahinkoja sulkemalla saksanhirviä talvikuukausiksi aidan taakse. eski-Euroopassa saksanhirvet ovat monelle metsänomistajalle kultakimpaleita. Suurista sarvista metsästäjä joutuu pulittamaan tuhansia euroja. Ja niitä riittää. Niinpä yhteiskunnassa saksanhirvien sieto on toista kuin hirvien Suomessa. Itävallassa talvehtii 200 000 saksanhirveä. Tiheys on kymmenkertainen meikäläisiin hirvimääriin verrattuna. Sillä on hintansa: metsävahingot. Pahimmilla paikoilla Alpeilla hitaasti uudistuvat alat joudutaan aitaamaan metalliverkoilla, jotta taimet ennättäisivät varttua puiksi. Kunnes 1950-luvulla välähti. ”Tarinan mukaan joku heitti ajatuksen ilmaan, että miksi tarhata tai- mikoita kun voisimme tarhata hirvet talveksi. Säästyisi aitaa, aikaa ja rahaa. Siitä se sitten lähti”, itävaltalainen metsästystoimittaja Stefan Maurer raottaa talvitarhojen syntyä. Systeemin, jonka myös saksalaiset omaksuivat varsin nopeasti. Nykyään Itävallan luonnonvaraisista saksanhirvistä arviolta jopa viidesosa viettää talvensa häkissä. Lukema on arvio, virallisia lukuja ei ole. Henki pois häkkiä karttavilta hiippareilta Eräs Itävallan suurimmista talvitarhausalueista sijaitsee Steiermarkin osavaltiossa Trofaiachin lähistöllä. ”Tholen metsästysalueella on kokoa noin 50 000 hehtaaria. Se on pääosin yksityisten maanomistajien yhteenliittymä”, meidät kohteliaasti WIEN Linz SAKSA Salzburg Trofaiach Graz UNKARI Metalliverkolla aidattuun tarhaan käy kulku vain porttien kautta. 50 KM ITALIA SLOVENIA KROATIA METSÄSTÄ 17 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Eläinten kesyyntymisen välttämiseksi talvitarhassa saa käyskennellä vain riistanhoitaja. Vierailijat pantiin katselukoppiin kiikaroimaan. tervetulleeksi toivottava Otmar Pirker, yksi alueen 25 palkatusta riistanhoitajasta kertoo. Tholessa tarhoja on 22, jokaisella riistanhoitajalla omansa. Pirkerin pyörittämässä 18 hehtaarin häkissä asustaa talvisin noin 50 saksanhirveä. Vapaudesta otukset erottaa kolmatta metriä korkea metalliverkko. ”Taitavat olla taruolentoja Suomen hirvet.” ”Marraskuussa alan houkutella hirviä aitaukseen neljästä pääportista. Niitä vetää puoleensa herkkuruoka.” Aamutuimaan apetta puisiin ruokintakaukaloihin lapioiva Pirker paljastaa, ettei edes nautakarja saa Itävallassa niin hyvää ja monipuolista ravintoa kuin tarhoissa talvehtivat saksanhirvet. ”Kokomaissisäilörehua, tuorerehua, heinää, omenamysliä, hernettä, kalkkia ja tarkasti lasketun määrän hiven- ja kivennäisaineita”, mies listaa. Saksanhirville, joille majoitus ja tarjoilu eivät kelpaa, käy kalpaten. Ne ammutaan armotta. ”Meillä on nollatoleranssi talvella aitausten ulkopuolella liikuskelevien saksanhirvien suhteen”, riistanhoitaja sanoo. Metsävahingot pysyvät Tholessa siten vähäisinä, vaikka alueella talvehtii 2 500 saksanhirveä. Yhden ihmisen hoidossa Toukokuussa hirville koittaa vapaus. Portit avataan, ja hirvet hipsivät kukin tahoilleen ympäröiviin alppimetsiin. ”Mielestäni ne ovat villejä eläimiä, vaikka menetelmän arvostelijat ovat toista mieltä.” Otmar Pirkerin mukaan salaisuus piilee käytännöissä. Riistanhoitaja vierailee häkissä vain kerran päivässä. Silloin myös vierailijoilla on lupa astua sisään, mutta hirvien kanssa he eivät saa olla tekemisissä. Itävallan noin 200 000 luonnonvaraisesta saksanhirvestä jopa viidennes viettää marras-toukokuunsa häkeissä. Näin voidaan pitää hirvitiheys korkeana ja metsävahingot matalana. Tälläkin kertaa ennen kuin Pirker alkaa kärrätä ruokintakentälle sapuskaa, hän ohjaa meidät vieraat katselukoppiin. ”Eläimet saavat tottua vain minuun. Minut ne tuntevat äänestä.” Riistanhoitaja hihkaisee ja kopistelee lapiolla ruokintakaukaloita. Varsin pian metsän siimeksestä alkaa ilmestyä yksi kerrallaan hirviä näkösälle. Kaikessa sovussa ne ryhmittyvät ruokakaukaloille, syövät puolisen tuntia ja vetäytyvät takaisin siimekseen. Vasta sitten saamme luvan poistua kopista. Kysyn kollegalta Stefan Maurerilta mielipidettä. Toimisiko tällainen Suomessa, siis oikeilla hirvillä? Hän nauraa. ”Eikö teillä ole jo poroja?” ”Vakavasti puhuen ette te saisi houkuteltua hirviänne aitauksiin. Niitä on niin vähänkin. Minäkin olen käynyt kolme kertaa Suomessa hirvimetsällä enkä ole nähnyt ensimmäistäkään. Taitavat olla taruolentoja koko hirvet.” Muutamien kymmenien hehtaarien tarhoissa on myös luonnonlaitumia. Ammattiriistanhoitajan tuntee vaatetuksesta. Hattusoljessakin korostuu saksanhirven symbolinen merkitys keskieurooppalaisille. Puuntaimien ohella saksanhirvillä on hinku raastaa isojen kuusien kaarnaa. 18 METSÄSTÄ 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Anneli Jalkanen on etämetsänomistaja. Koti on Espoossa, metsät Konnevedellä. Amerikankääpiöterrieri Tiuhti seuraa emäntäänsä metsäretkille. me tsäno mistaja Tieteen näkökulmasta Tutkijatausta tuo erityispiirteitä Anneli Jalkasen omien metsien hoitoon. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat E spoolainen Anneli Jalkanen on Metsälehden nettikeskustelijoiden yhteisölle tuttu järjen ääni. Hän on vuosikaudet tuonut tutkimuksen ja tieteen näkökulmaa tasoittamaan välillä vallattomaksi yltyvää keskustelua. Pelkkää antamista osallistuminen verkkokeskusteluun ei Jalkaselle ole ollut. ”Sain idean parhaillaan valmistelemaani tutkimukseen Metsälehden nettikeskusteluiden perusteella.” Tällä hetkellä Jalkasen tieteellinen mielenkiinto kohdistuu borrelioosiin. Salaperäinen sairaus kytkeytyy nettipalstan ylimuistoiseen suosikkiaiheeseen: myyrien ja niitä saalistavien petojen vuorovaikutukseen. ”Myyrät ovat borrelioosia aiheuttavan borrelia-bakteerin tärkein isäntälaji. Bakteeri lisääntyy myyrissä ja siirtyy niistä punkkien levitettäväksi. Esimerkiksi hirvissä bakteeri ei lisäänny, vaikka punkit imevätkin verta niistä.” Myyrissä lisääntyy myös puutiaisaivokuumetta aiheuttava virus. Vastaus riistakolmioilta Lähtökohta on yksinkertainen. Myyrien runsaus lisää borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen tartuntariskiä. Sama toimii kääntäen: tepsivä keino myyrien vähentämiseen alentaisi ihmisten sairastuvuutta. Metsälehden nettikeskustelijoille tarinan jatko-osa on tuiki tuttu. Mikä olisi tepsivin tapa pitää myyräkannat kurissa? Kumpi on tehokkaampi myyrien saalistaja – kettu vai ”Suosin monitavoitteista metsätaloutta. Kosteikkoja suokuviot olen jättänyt metsätalouden ulkopuolelle.” pienpedot, kuten lumikko ja kärppä? Kaikkia vakuuttavaa vastausta kiistaan ei ole löytynyt. Jalkanen uskoo, että metsäeläinkantojen arviointiin käytettäviltä riistakolmioilta kerätyt aineistot ja niiden täydentäminen myyrälaskennoilla voisivat selventää tilannetta. ”Riistakolmioilta tiedetään sekä kasvissyöjien että eri petoeläinlajien runsaus. Kun tietoa täydennettäisiin laskemalla pienemmiltä koeruuduilta pyydetyt myyrät ja sekä puutiaiset maastossa, pystyttäisiin kvantifioimaan eri eläinlajien merkitys myyräkantoihin ja borrelioosin yleisyyteen.” Raha tiukassa Taustaltaan Jalkanen on kokenut tutkija. Hän väitteli tohtoriksi taimien luokituksesta 1990-luvulla. Metsäalalle hän hakeutui tutkimustyöstä saamansa kokemuksen perusteella. ”Olin kesäharjoittelijana metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusasemalla. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pidin välivuoden ja työskentelin Helsingin yliopiston koetilalla, missä myös opin metsätöitä.” Konnevesi Espoo METSÄSTÄ 19 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Anneli Jalkanen haluaisi selvittää myyrien runsauden borrelioosin välistä yhteyttä. Tätä varten hän virittelee loukkuja myyrille. Metsäopinnot Jalkanen suoritti Joensuun yliopiston metsätieteellisen tiedekunnan ykköskurssilla, joka tuotti runsaan joukon tohtoritason tutkijoita. ”En kokenut tunnontuskia perintömetsistä luopuessani.” Ennen Metsäntutkimuslaitoksen palkkalistoilla ollut Jalkanen on viime vuodet työskennellyt free lance -tutkijana. Se merkitsee niukkoja voimavaroja ja apurahojen jahtaamista. Näin myös hänen borrelioositutkimuksensa on juuttunut valmisteluvaiheeseen. ”Aiheesta on viritelty yhteistyötä Jyväskylän ja Turun yliopistojen kanssa, mutta niidenkin rahoitustilanne on niin niukka, ettei hanke etene ilman ulkopuolista rahaa.” Oma etämetsä tukee tutkimusta Omat metsät ovat olleet Jalkaselle tarpeellinen tuki toimeentulon ja tutkimustyön rahoittamiseen. Ne sijaitsevat Etelä-Konneveden upeissa maisemissa uuden kansallispuiston naapurissa. ”Omaa metsää minulla on ollut noin 70 hehtaaria. Kun äitini viime vuonna kuoli, perimme siskoni kanssa metsät, joista minulle tuli noin 170 hehtaaria.” Metsäpinta-alan laajetessa Jalkanen pohti vakavasti metsätalousyrittäjäksi ryhtymistä. Lopulta hän päätyi myymään perintömetsänsä. ”Metsätalouden harjoittaminen olisi ollut hankalaa, kun asun Espoossa ja metsät ovat täällä Konnevedellä. Toisaalta lapsenikaan eivät olisi olleet kovin innokkaita jatkamaan metsätaloutta jälkeeni.” Maaseudun perinteiseen arvomaailmaan maan myyminen ei ole luontunut. Jalkanen arvelee olevansa uuden ajan kaupunkilaismetsänomistaja. ”En kokenut tunnontuskia metsistä luopuessani.” Myyntipäätöstä saattoi helpottaa se, että palstan uusi omistaja on sijoitusyhtiö United Bankers, jonka Nordic Forest Fund -rahasto suosii ostometsissään jatkuvaa kasvatusta. ”He käyttävät asiantuntijanaan professori Timo Pukkalaa, jonka ammattitaitoa erirakenteisen metsänkasvatuksen osaajana arvostan.” Tämä paljastaa, että Jalkanen on kiinnostunut vaihtoehtoisista metsänhoidon menetelmistä. Myymälleen palstalle hän suunnitteli puus- Anneli Jalkanen on kiinnostunut monitavoitteisesta metsätaloudesta ja vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä. toa erirakenteistavia leimikoita, joita on alettu hakata uuden omistajan lukuun. Omistukseensa jääneessä metsässä jatkuvan kasvatuksen edellytykset pyyhkiytyivät vähiin taannoisessa Asta-myrskyssä. Kaakosta rynnistänyt tuuli avohakkasi metsää säästelemättä. ”Suosin monitavoitteista metsätaloutta. Esimerkiksi metsässäni olevat kosteikko- ja suokuviot olen jättänyt metsätalouden ulkopuolelle. Ne toimivat myös vanhoista metsäojista tulevan veden suodattajina.” Metsäpäivien avajaisissa puhutaan biotaloudesta teemalla vähemmästä enemmän. Seminaarissa Metsätalouden kannattavuuden mittaus – järkee vai ei? tavoitteena on vahvistaa metsäammattilaisten valmiuksia käsitellä metsätalouden kannattavuuteen liittyviä kysymyksiä. Pinnan alla syntyy uutta -seminaarissa pohditaan miksi luonto rentouttaa toisia, mutta saa toiset ahdistumaan sekä miten virkistäytyjiä ja elämysten etsijöitä voitaisiin palvella paremmin arkimetsissä. Seminaarissa kurkistetaan myös maan pinnan alle tarkastelemaan siellä kasvavaa sienten valtavaa bioteknologiapotentiaalia. Muissa seminaa seminaareissa puhutaan muun muassa puunhankinnan uusista tavoista ja työkaluista, metsien ja puuraakaaineen mahdollistamista tuottavuus- ja terveyshypyistä sekä metsäviestinnän uudesta arjesta. Ohjelmaan kuuluvat myös MetsäBileet live-musiikilla sekä Metsämessut avajaisineen. Tule Metsäpäiville Helsingin messukeskukseen kuulemaan ja keskustelemaan siitä, miltä tulevaisuus näyttää uudella aikakaudella! www.metsapaivat.fi 20 METSÄSTÄ 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Nämä luontoarvot kymenlaaksolaisessa yksityismetsässä suojeltiin muutama vuosi sitten kymmeneksi vuodeksi määräaikaisella sopimuksella. Uusittavien sopimusten määrä kasvaa ensi vuoden neljästä miljoonasta eurosta edelleen, ollen vuonna 2020 jo kuusi miljoonaa euroa. Säästöt karsivat Metsoa Valtio vähentää roimasti suojeluohjelman rahoitusta. Määräaikaiset sopimukset ovat vaakalaudalla. ”Metson vahvuus on sen keinojen monipuolisuus. Määrärvokkaiden metsäluonto- aikainen suojelu sopii hyvin kohteiden määräaikainen pienemmille kohteille, joita säija vapaaehtoinen suojelu lytetään metsätalouden harjoitMetson – Etelä-Suomen metsien tamisen yhteydessä. Isommille monimuotoisuuden toiminta- kohteille, joissa suojeluarvot ovat ohjelman – kautta on ollut me- pysyviä sopivat paremmin pysynestys. Luonnonhoidon johtava vän suojelun keinot. Metso on asiantuntija Matti Seppälä Suo- ollut menestys nimenomaan vamen metsäkeskuksesta kertoo, paaehtoisuutensa vuoksi ja siksi, että kemeran säännösten mu- että metsäalan toimijat ovat sikaisia suojelusopimuksia tehtiin toutuneet siitä tiedottamiseen.” vuosina 1997–2014 yhteensä 9 Organisaatioiden välises485 kappaletta. sä työnjaossa Tänä aikametsäkeskus ”Kaikkiin na suojeltujen vastaa ympäkohteiden pinristötukiso uusittavien ta-ala oli yhpimuksen tesopimusten teensä 58 416 kemisestä hehtaaria. maanomistametsänomistajiin Valtioneujan kanssa silollaan loin, kun ravoston aikayhteydessä.” naan tekemän hoitus tulee Metso-periaaKemerasta. Vatepäätöksen roja on käytetmukaisesti kemerarahoilla on ty ensisijaisesti metsälain kymphaluttu turvata luontaisesti pie- pipykälän mukaisten kohteiden nialaisten, hoitoa vaativien tai säilyttämiseen. Niiden keskikoluontoarvoiltaan muuttuvien ko on ollut noin kuusi hehtaakohteiden luontoarvoja. Tähän ria. Monimuotoisuudeltaan ne tarkoitukseen metsänomistajan voivat silti olla yhtä arvokkaita metsäkeskuksen kanssa solmima kuin pysyvän suojelun kohteet. määräaikainen sopimus on ollut Vuosina 1997–2004 tehdyt soSeppälän mukaan oiva väline. pimukset olivat 30-vuotisia, mutMARTTI LINNA, teksti ja kuvat A ta vuodesta 2000 lähtien korvauksia on maksettu niidenkin perusteella kymmenen vuoden jaksoissa. Vuodesta 2004 lähtien sopimukset on tehty kymmeneksi vuodeksi, joten ensimmäiset niistä uusittiin viime vuonna. Raju leikkaus määrärahoihin Rahapulassaan rimpuileva valtio on vähentänyt roimasti panostustaan kemeran ympäristötukimomentille: kun huippuvuonna 2011 momentille oli käytettävissä yli kahdeksan miljoonaa euroa, on siitä leikattu jo pois noin 45 prosenttia. ”Ensi vuodeksi alustava kemeran ympäristötuen rahoitus on vain kaksi miljoonaa euroa”, johtava asiantuntija Matti Seppälä suree. ”Nyt esitetty 50 prosentin leikkaus vuodesta 2016 alkaen tarkoittaa käytännössä valtion vetäytymistä Metson määräaikaisesta suojelusta. Kun myös pysyvän suojelun määrärahoja leikataan ely-keskuksilta saman verran, ei Metson tavoitteita saavuteta lähivuosina.” Käytännössä rahanpuute tulee vastaan niillä metsänomistajilla, jotka haluaisivat uudistaa lähivuosina päätyvän määräaikaisen suojelusopimuksensa. Pelkästään ensi vuodelle olisi tiedossa uusittavia sopimuksia neljän miljoonan euron edestä. Seppälä pelkää, että ristiriitatilanteet metsätalouden ja suojelutarpeiden kanssa lisääntyvät, kun hakkuut ulotetaan tärkeille elinympäristökohteille. Metsäkeskus tulee tekemään asiassa voitavansa. Ohjeet uusiksi ”Kaikkiin uusittavien sopimusten metsänomistajiin ollaan yhteydessä”, Seppälä lupaa. ”Kaikkia sopimuksia ei voida uusia sellaisinaan, vaan niitä tarkastellaan uudelleen. Neuvomme kaikista Metson keinoista, ja välitämme pysyvään suojeluun soveltuvat kohteet ely-keskukseen jos metsänomistaja niin haluaa.” Metsäkeskuksessa otetaan tänä syksynä käyttöön määrärahojen leikkauksiin päivitetty ohje ympäristötuen kriteereistä. Ohje tullaan jakamaan myös ympäristötukikohteita valmisteleville metsäalan toimijoille. Päivitettyjen kriteerien mukaan esimerkiksi karujen soiden ja kallioalueiden kaltaisista vä- häpuustoisista ja vähätuottoisista elinympäristöistä ei enää tehdä uusia sopimuksia. Uudet ohjeet rajoittavat Metso-kohteiden pinta-alaa runsaspuustoisten kangasmetsien ja metsäisten kalliokohteiden osalta. Neljä hehtaaria laajempia kohteita suositellaan jatkossa pysyvän suojelun piiriin. Myös euromääräisiin ympäristötuen määräytymiskriteereihin saattaa olla tulossa muutoksia. Rahanpuute uusii suojelun kriteereitä. Yksi keino paikata Kemeran luonnonhoitovarojen leikkauksia ovat LIFE:n tyyppiset EU-hankkeet, joita Suomen metsäkeskuksella on jo joitakin käynnissä. Koska metsä pitää nähdä. Metsälehti tietää, mitä metsässä tapahtuu juuri nyt. Se on taustoittava, ammattitaitoisesti toimitettu tietolähde kaikkeen metsääsi liittyvään päätöksentekoon. Me teemme työtä sinun ja metsäsi parhaaksi. Metsälehti on puolueeton. Toimialansa arvostettu tekijä on aina vain ja ainoastaan metsäsi puolella. Mikään muu metsämedia Suomessa ei voi sanoa samaa. Metsälehden jokainen numero todistaa tarpeellisuutensa hyödyllisellä tiedolla. Ei ihme, että Metsälehdellä on tapana periytyä metsän mukana sukupolvelta toiselle. Metsälehti. Asiaa suomalaisesta metsästä – suomalaiselle metsänomistajalle. 22 METSÄSTÄ 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 kokeiltua Pitemmälle akselivälille rakennetulla Can-am Outlander 650 Maxilla voi ajaa yksin tai kahdestaan. Tehokas uutuusmönkijä Outlander Max Pro 650 on mukava ajaa metsäteillä ja maastossa. HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat C an-am Outlander Max Pro 650 on syksyn uutuusmönkijä, jossa on kestävät ja normaalia korkeammalla kuvioinnilla varustetut renkaat. Kun ilmanottokin on nostettu ylös ohjaustangon viereen, mönkijä ei säikähdä pienistä tai vähän isommistakaan vesilammikoista. Vakiovarusteena on myös Warnin vinssi. Metsälehden koeajettavana syksyn hankintasavotalla olleessa Outlanderissa oli lisävarusteena pieni kuljetuslaatikko. Outlander Max on nimensä mukaisesti rakennettu normaalia pidemmälle akselivälille. Näin mönkijästä on saatu kahdenistuttava. Traktorimönkijän takaosan istuimen selkänojineen saa tarvittaessa irrotettua kätevästi pois vaikkapa metsätöiden ajaksi. Akselivälin pituuden kasvu suurentaa hieman kääntösädettä, mutta tuo vakautta puukuormien ajossa etenkin mäkisessä maastossa. Alamäkeen ajettaessa peräkärryn painovoima pyrkii työntämään mönkijää vinoon ja nurin. Uusi rengastus Outlanderin uuden rengasmallin pito oli erinomainen. Traktorimönkijään sopii hyvin kapea rengas. Mönkijöihin on saatavilla leveitä ja kantavia renkaita, mutta ne eivät ole tieajossa yhtä hyviä. Outlanderin Pro-mallin Carlisle-renkaissa on kuusi kuitukerrosta normaalin neljän sijaan. Näin myös renkaiden pistokestävyys on saatu paremmaksi. Moottorissa on riittävästi voimaa, ja täydetkin puukuormat nousivat vaivatta kohtalaisten mäkien päälle. Voimansiirto on toimiva. Ykkösvaihteella voi ajaa metsäpään matkat, ja kakkosta tarvitaan lähinnä metsäteillä. Kahta eri peräkärryä kokeiltaessa ilmeni, että kuorman tasapainotus vaikuttaa merkittävästi etenemiskykyyn, joten peräkärryn teli kannattaa säätää omaan puunajoon sopivaksi. Outlanderin peräkoukun varsi on pikakiinnityksellä. Varsia on saatavilla kahta pituutta. Pidempi helpottaa peräkärryn paikalleen laittamista, mutta muuten lyhyempi on parempi. Etupäätä varottava Outlanderin valot ovat etulokasuojien reunoilla, joten ne eivät kestä nojailua puihin. Alamäkeen ajettaessa mönkijä ei aina mene siitä välistä mistä on aikomus, joten puukosketuksia saattaa tulla. Outlanderilla näitä on varottava, koska lamput voivat mennä rikki. Etuosan vilkut ovat erityisen alttiita rikkoontumiselle, joten esimerkiksi hirviä umpimetsästä haettaessa on reitit raivattava huolellisesti ennen ajoa. Ojanvarsien vitelikoista ei kannata ajaa läpi. Outlanderin pohja on hyvin suojattu pohjamuovilla. Myös etutukivarsien suojaus on riittävä. Monipuolinen mittaristo on yleisväriltään musta ja harmaa. Vaihteet saisivat näkyä eri väreillä, jotta päällä oleva vaihde olisi helpommin havaittavissa. Hallintalaitteiden sijoituksessa on parantamisen varaa. Käynnistinnappi on hankalassa paikassa aivan äänimerkin vieressä. Virta-avain jää ajoittain ohjaustangon taakse. Outlanderissa on kätevä lisätavaratila perässä tavaratilan alapuolella. Lisävarusteena on saatavilla tavarabokseja eteen ja taakse. Kaiken kaikkiaan Outlander Max Pro oli mukanvanoloinen ajettava niin metsässä kuin metsäteilläkin. Sillä voi puunajon lisäksi pöristellä tieuria pitkin vaikka marjametsään. Outlanderin peräkoukku on pikakiinnityksellä kiinni. Outlanderin pohja on hyvin suojattu, mutta valoja on varottava pusikkoisessa metsässä ajettaessa. Can-am Outlander Max Pro T3 »»Moottori: Rotax 650 cc »»Maavara: 30,5 cm »»Paino: 361 kg »»Bensatankki: 20,5 l »»Varusteet: Warn vinssi »»Hinta: 12 690 € METSÄSTÄ 23 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Tasan ei käy puolukan tarjonta UUTINEN vuonna 1990 Kun kotona PohjoisKarjalassa puolukkaa löytyi huonosti, Reijo Väisänen haki Pohjois-Pohjanmaalta huippusaaliin. ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat Joensuun Pyhäselässä asuva Reijo ”Akseli” Väisänen on intohimoinen puolukankerääjä. Väisäsen tavoitteena on kerätä syksyisin puolukkaa 300 litraa. Sillä hänen mukaansa pärjää seuraavaan marjasatokauteen. Jos marjaa ei löydy kotimaakunnasta, Väisänen siirtyy sinne, missä puolukkaa on. ”Muutama vuosi sitten Pohjois-Karjalassa oli puolukan katovuosi. Silloin käytiin noukkimassa vuoden puolukat Savukosken Tulppiosta, vajaan tuhannen kilometrin päästä”, Väisänen kertoo. Tänä syksynä puolukan kypsyttyä keruukuntoon Väisänen kävi päivän retkellä katsastamassa Lieksan ja Ilomantsin hyviksi todettuja marjapaikkoja. Saaliiksi tuli vain vajaa viitisenkymmentä litraa – tavoitteesta oltiin vielä kaukana. Onnekseen Väisänen sai vinkin hyvästä marjapaikasta Savon ja Pohjois-Pohjanmaan raja-alueelta, joten auton keula suunnattiin kohti lakeaa Pohjanmaata. Sieltähän sitä puolukkaa löytyi! Väisäsen päivän marjasaalis kivikkoiselta hakkuualalta oli 150 litraa, eli reilu 75 kiloa. Näin tavoite 300 litraa oli saavutettu kahdessa päivässä, ja mukaan varatut saavit olivat peräkontissa täynnä marjaa. Väisänen jatkojalostaa suurimman osan marjoista viinihapolla raikkaaksi puolukkamehuksi. Pienempi osa survotaan ryydittämään verilettuja, maksalaatikkoa, poronkäristystä ynnä muita perinteisiä puolukan kera syötäviä perinneruokia. Kenraalit metsäkierroksella JUSSI COLLIN Reijo Väisänen näyttää, kuinka perinteisellä poimurillakin pääsee puolukkametsällä hyviin tuloksiin. toja näiltä paikoilta saada. Puolukan tilanne paranee huomattavasti mentäessä Keski- ja Länsi-Suomeen, missä voi noukkia talteen Luonnonvarakeskuksen syyskuun alkupuolella ennustamaa huippusatoa, 30:a kiloa hehtaarilla. Tuo 30 kiloa on vielä vain keskiarvo, hyvästä paikasta ahkera poimija noukkii marjaa satoja kiloja hehtaarilta. Oltiinpa syväaurauksesta metsämaanmuokkauksena mitä mieltä tahansa, niin aurausviillot hakkuaukolla olivat 70- ja 80-luvuilla todellisia puolukkaparatiiseja. Pari kolme vuotta aurauksen jälkeen puolukka oli valloittanut aurauspaltteet, ja parhaimmillaan niitä pursusi palte punaisena. Myös kerääminen oli helppoa: tarvitsi vain astella viillon pohjaa ja noukkia paltteesta marjat selkä suorana talteen. Nykyään syväauraus on maanmuokkauksena lähes historiaa, ja sen tilalle on tullut kevyemmin maata käsittelevä äestys. Yleisvaikutelma on, että äestysalueet eivät tuota puolukkaa ja mustikkaa samalla tavalla kuin syväaurauskuvio. Puolukka kärsi mustikkaa enemmän Vaikka puolukka on kautta vuosien ollut satoisin ja kerätyin metsämarjamme, tämä vuonna mustikka taisi viedä satoisimman marjan tittelin. Mustikkaa on löytynyt läpi Suomen Lappia myöten, mutta puolukka kärsi monin paikoin mustikkaa pahemmin kukinta-ajan huonoista sääoloista, etenkin Itä- ja osin Pohjois-Suomessa. Itä-Suomessa puolukkaa löytyy lähinnä korkeiden vaarojen hakkuualoilta, eikä mitään ennätyssa- Reijo Väisänen on intohimoinen puolukankerääjä. Tämän syksyn tavoite oli saada kotiin viemisiksi 300 litraa puolukkaa. Se toteutui. Metsämarsseilla on Suomessa pitkät perinteet. Monesti unohtuu, että puolustusvoimilla on myös oma metsämarssiperinteensä. Armeija lainasi jo 30-luvulla väkeä metsätalouden kiiretöihin, mutta varsinaisesti varusmiesten marssi yksityismetsätalouden töihin alkoi 1960-luvulla. Tuolloin tarjottiin apua sotainvalidien, sotaleskien sekä uutta elämää aloittelevien siirtolaisten palstoille. Pääasiassa tehtiin metsätöitä, mutta lisäksi autettiin rakennusten kunnostamisessa ja sadon korjuussa. Marssit jatkuivat aina 80-luvulle saakka. Sitten töihin tuli tauko, sillä metsätöitä ei riittänyt metsureillekaan. Keväällä 1990 järjestettiin kenraalikierros, jossa Lounais-Suomen sotilaspiirin entiset komentajat kiertelivät tarkastamassa varusmiesten 1960-luvulla istuttamia taimikoita. ”On väitelty paljon siitä, onnistuuko metsänuudistaminen. Tässä tapauksessahan tulos on ollut loistava. Kaikki näkevät, että kuusi kasvaa kauniisti”, kierrokselle osallistunut kenraali Adolf Ehrnrooth arvioi näkemäänsä. Lounais-Suomen metsämarsseilla työskenteli 30 vuoden aikana kaikkiaan 6 500 varusmiestä. Monelle heistä marssi oli ensimmäinen ja usein ainoa kosketus metsäalaan. Ehrnroothia kaupungistumisen vaikutukset askarruttivat, kenraali kun arvosti maalaispoikien erätaitoja. Hän muisteli sodan aikaista savolaisyksikköään, jonka ikänsä metsissä kierrelleet miehet eivät tarvinneet edes kompassia. ”Miten saamme kaupunkilaispojat sopeutumaan metsäoloihin, jos tiukka paikka tulee?” Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. 24 P I L K K E I T Ä 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 M E TSÄ N KÄT KÖ I SSÄ LUKIJALTA Sukkahoususta hirvikarkotin Eri yhteyksissä ovat tulleet esille hirvien taimikoille aiheuttamat vahingot ja niiden torjuminen. Itse olen erästä taimikkoa yrittänyt saada alulle vaikeuksista huolimatta jo yli kymmenen vuotta. Kolmannet taimet ovat menossa, ja työtä on riittänyt jokaiselle kesälle. Joku vitsaus on aina ollut riesana (myyrät, kuivuus, yöpakkanen, heinät, vatukot, horsmat, vesakot), lähinnä taimien istutuksen jälkeen. Työtä on todella riittänyt ja hermoja on koetellut. Nyt alan olla jo voitolla ja taimikko – tosin epätasainen – alkaa saada voiton, elleivät myyrät taas sitä tuhoa. Alkujaan piti tulla alueelle männikkö, mutta heinä tukahdutti paljon taimia. Seuraavana oli vuorossa paikkaistutus kuusella, jotka muiden taimien lisäksi myyrävuotena 2009 tuhosivat myyrät. Taas uusi paikkaistutus, johon sain jo vakuutuksesta korvausta. Nyt alueella on sekataimikkona kasvava, iältään ja kooltaan epätasainen taimikko, mutta hyvä sekin. Luulin jo ongelmien loppuneen, mutta toissakeväänä taimikossa oli majaillut hirviä, ja monta muu- taman metrin mittaista mäntyä oli syöty, koivuja katkottu ja alueella makailtu. Menneenä kesänä oli taas makuujälkiä, mutta ei vielä toistaiseksi tuhottuja puita. Päätin toteuttaa tuon hirville keksityn karkottimen, jonka monet ovat kehuneet toimivan. Jossain lehdessä oli kerrottu, että sukkahousun lahkeeseen Rexona-saippuan pala ja sen päälle pala pesusientä, johon imeytetään esim. vanhaa partavettä tai vastaavaa voimakasta hajua. Sukan suu narulla kiinni ja päälle suojaksi esimerkiksi mehu- tai maitopurkin puolisko, ja karkotin oksaan roikkumaan. Kuukauden välein käyn sitten hajustetta lisäämässä sienen palaan. Laitoin niitä noin 50 metrin välein taimikon reunaan ja yhden keskemmälle, missä hirvet olivat maanneet. Toistaiseksi ei uusia makuujälkiä ole näkynyt, mutta kokeilu on vasta aluillaan. Aika näyttää. Suurin kynnys oli mieshenkilönä mennä ostamaan noita sukkahousuja. Väärinymmärryksen välttämiseksi kassatytölle selvitin niiden käyttötarkoituksen, että ilkeän mennä toistekin samaan kauppaan. Ei ole metsän- ja taimikonhoito helppoa. HANNU VAUHKONEN Naarajärvi LUKIJakysyM YS Puut talveksi peittoon? Metsässäni tehtiin kesällä harvennushakkuu. Metsäyhtiö pinosi erilliseksi kasaksi sellaiset rungot, joille sillä ei ollut käyttöä. Runkoja on noin 150, ja aion tehdä niistä ensi vuonna klapeja. Kannattaako rungot peittää talveksi muovilla vai antaa olla sellaisenaan? Lukija Helsingistä Pinoa ei kannata peittää. Puut ovat syksyn aikana kastuneet sen verran, että peittämisestä olisi enemmänkin haittaa. Ilman täytyy päästä kiertämään pinossa. Talvella ilmankosteus on niin pieni, etteivät puut kastu enää lisää. Puu alkaa kuivua maalis-huhtikuussa, joten runko- ja kannattaa alkaa hakata klapeiksi silloin. Paras aika tehdä klapeja on maaliskuusta juhannukseen. Klapit kuivuvat parhaiten, kun ilma kulkee pinon läpi. Pinojen alle kannattaakin laittaa kunnolliset aluspuut. Klapit voivat kuivua pinoissa peittämättöminä heinäkuulle asti mutta sen jälkeen ne kannattaa siirtää liiteriin tai peittää. Heinäkuun jälkeen ilmankosteus nousee niin suureksi, että ulkona varastoitavat klapit kostuvat uudelleen, jos niitä ei ole peitetty. Peitteeksi käy vaikka vanha kattopelti. Pressullakin pinon voi peittää, mutta silloin täytyy varmistaa, että ilma pääsee kiertämään. Pinon ja pressun väliin voi varmuuden vuoksi laittaa esimerkiksi trukkilavan. Suopursun varjelukset Suopursu tuoksuu niin voimakkaasti, että se antaa ilmeen koko rämeelle. Kasvit erittävät ilmaan erilaisia aineita eri syistä. Metsäkin tuoksuu eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina erilaiselta. Joidenkin aineiden merkitys tai tarkoitus on helposti pääteltävissä. Happi on selvä juttu: se on yhteyttämisen sivutuote ja suurina pitoisuuksina soluille suorastaan vaarallista. Jo kasvin oman terveyden vuoksi se on poistettava solukoista. Kukkien tuoksu houkuttelee hyönteisiä siitepölyn kantajiksi. Kypsien hedelmien tuoksu viestii sekin ravintovaroista ja houkuttelee eläimiä siementen kantajiksi. Jotkut tuoksut kertovat kasvin olevan myrkyllinen tai pahanmakuinen ja varoittavat: älä koske minuun! Suopursu kasvaa niin karuilla paikoilla, ettei sillä ole varaa menettää lehvästöään ohikulkevan hirven ateriaksi. Siksi se kertoo jo voimakkaalla tuoksulla myrkyllisyydestään. Suopursun tehokkaasta varoituksesta hyötyvät muutkin kasvit. Suopursun seurassa kasvavien hieskoivujen lehdet säästyvät syöjiltä paremmin kuin kangasmailla tai muualla suolla, kaukana suopursuista kasvavat lajitoverit. Suopursun seura saattaa varjella myös juolukkapajua kasvinsyöjiltä. Sekä nisäkkäät että hyönteiset etsivät ravintokasvinsa pääosin hajuaistin avulla. Suopursun lemu voi voimakkuudellaan hämätä hajuaistia niin, että niukkoina suopursun seurassa kasvavat ravintokasvitkin jäävät huomaamatta. Jotkut ilman kautta leviävät aineet ovat myös kasvien välistä viestintää, jolla ne kertovat toisilleen hyökkäyksistä. Mutta miksi pohjoiset metsämme erittävät ilmaan suuria määriä suokaasua eli metaania? Siinä ainakin tuntuvat kasvien yhteyttämistuotteet menevän hukkaan. Kevättalvella hakatut klapit ovat käyttövalmiita saman vuoden heinäkuussa. JUHA VIIRIMÄKI biotalouden ja bioenergian asiantuntija, Suomen metsäkeskus Suopursun voimakas tuoksu viestii kasvin myrkyllisyydestä ja varjelee samalla sen seurassa kasvavia kasveja eläinten hyökkäyksiltä. Näin laadit lukijakirjoituksen Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen [email protected] tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. pilkkeitä 25 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 LUON N OSTA Minkki tuli jäädäkseen Vesilintukantaa verottavaa minkkiä on turhaan yritetty häätää suomalaisesta luonnosta. Minkki on nopea ja notkea saalistaja. Uteliaskin se on ja siksi sen voi nähdä jopa päivällä. JOUKO KUOSMANEN , teksti ja kuvat M inkin tiukka katse antaa mielikuvan ketterästä eläimestä, jonka elämä on sitoutunut tiukasti rantojen ääreen. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin, sillä Suomessa tavattavat minkit ovat alkuperältään tarhaeläimiä. Ensimmäiset tarhaminkit jalostettiin luonnonvaraisesta kannasta Pohjois-Amerikassa 1920-luvulla. Suomalainen villiminkkikanta on lähtöisin tarhoilta ja Neuvostoliitosta, missä 1930-luvulla minkkejä istutettiin luontoon muun muassa Karjalaan. Kanta alkoi voimistua 1950-luvulla. Samaan aikaan, kun Suomessa minkkien tarhaus muuttui kylien pääelinkeinoksi 1970-luvulla, myös luonnon oma minkkikanta kasvoi räjähdysmäisesti. Tarhaolot uudistivat minkkiä myös sosiaalisesti. Arka yöeläin kesyyntyi niin, että siitä kehittyi päiväeläin. Minkin takaisin häätämiseksi on tehty kaikki voitava, sillä pian huomattiin, miten tehokas pyytäjä minkki oli. Laji kasvoi voimakkaasti päästyään suotuisaan ympäristöön, jossa sille ei ollut vihollista, joka olisi uhannut sen olemassaoloa. Kala kuin kala kelpaa Minkistä on aiheutunut uhkaa etenkin vesilinnuille. Se hyötyy näätäeläimelle luontaisesta nopeudesta. Paniikin lietsonta on myös eräs minkin pyyntikeinoista. Emosta erilleen joutuvat riskilän tai haahkan untuvikot ovat helppoa saalista. Eikä minkki ei kavahda isompaakaan saalista, vaan hyökkää kuin rasvattu salama pesää vartioivan emolinnun kimppuun. Minkin kaikki saaliit eivät koostu vedenpääl- lisestä ruoasta. Taitavana uimarina se osaa hyödyntää myös vedenalaista maailmaa, ja kalat ovat minkin pääasiallista ravintoa. Eikä se ole lajien suhteen ranttu; särjet ja ahvenet kelpaavat yhtä hyvin kuin satunnaisesti saaliiksi päätyvät arvokalatkin. Keväisin ja syksyisin minkki suosii ravintonaan myös sammakoita. Talvella, jolloin vesistöt ovat jäässä, se vierailee satunnaisesti sulissa metsälähteissä, joissa talvehtivat eläimet päätyvät minkin ravinnoksi. Lumella liikkuessaan eläin piirtää hangelle tutut parihyppyjäljet, jotka sekaantuvat helposti hillerin jälkiin. veltä käsin. Kun se havaitsee veden alta esille piirtyvän kalan, se hyppää kuin viritetty salama suoraan kalaa kohti. Saalis lamaantuu säikähdyksestä ja saman tien tuntee neulanterävien hampaiden puraisun niskassaan. Varovaisuus kannattaa ”Minkki hyötyy näätäeläimelle luontaisesta nopeudesta.” Kala on minkin pääasiallista saalista. Tässä se on paloitellut ahvenen lumikinoksen kätköön. Hillerikannan runsas väheneminen johtuu mitä ilmeisimmin minkin tulosta samoille reviireille. Vesikon kohdalla tämä kehitys toteutui jo aikaisemmin. Minkki on rantojen kulkija, ja tähän perustuu sen saalistustekniikkakin. Eläin voi olla veden alla yhtä kyytiä korkeintaan 25 sekuntia. Niinpä minkki tarkkailee kaloja rantaki- Kesäisellä veneretkellä rantasipin hätääntynyt ääni kertoo minkistä jo varhain. Minkin utelias pää tulee näkyville rantakivikosta. Eläin kallistelee päätänsä kahtaalle, kohottaa kuonoa ylemmäs ja vetää lyhyitä henkäisyjä sieraimiinsa. Näin se yrittää päästä selville vettä pitkin liikkuvan veneilijän olemuksesta. Eikä mene pitkään, kun tilanne paljastuu. Eläin hätkähtää sijoillaan ja livahtaa kiven taakse piiloon. Minkin näkö on heikko, joten se ei pysty suoralta kädeltä päättelemään, uhkaako sitä jokin vaara. Minkillä on kuitenkin luontainen vaisto pelätä tuntematonta, ja se tekee siitä varovaisen. Minkin lisääntyminenkin tapahtuu vesistöjen varsilla. Naaras kantaa parhaassa tapauksessa jo maaliskuun lopussa Marian päivänä. Poikaspesä sijaitsee jossain kolossa aivan lähellä vettä. Sinne emo valmistaa lämpimän ja kuivan sijan perhetapahtumaa varten. Parin viikon jälkeen synnytyksestä poikasille kehittyy suojaava peitinkarva, ja silmät ja korvat avautuvat noin kuuden viikon vanhana. Kaikki maitohampaat ovat puhjenneet viimeistään kahden kuukauden iässä. Niillä voi jo pureskella pehmeitä lihasäikeitä. Eihän siihen kauan mennyt, kun minkinpoikanen oli päässyt selville luonteensa villistä kutsusta. Kahdessa kuukaudessa arasta maitopojasta oli kasvanut ansiokas lihansyöjä. 26 pilkkeitä 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Suomi Kenian metsien tukena Suomen leikkaukset kehitysyhteistyöstä ovat Kenian metsäjohtajan mielestä harmillisia, ”mutta maailma muuttuu”. PEKKA MUUTTOMAA, teksti ALEX KAMWERU, kuva Kenian metsähallituksen pääjohtaja Emilio Mugo on tehnyt yhteistyötä suomalaisten kanssa jo yli 20 vuoden ajan, joten hän jos kuka on oikea ihminen kertomaan Suomen kehitysyhteistyöstä maan metsäsektorilla. Mugon mukaan Kenian metsähallinto on Suomen tuella saatu hyvään kuosiin, ja nyt on aika keskittyä yksityissektorin roolin vahvistamiseen sekä pureutua yhä enemmän köyhyyden poistamiseen. Millaista suomalaisten kanssa työskentely on? Yhteistyö suomalaisten kanssa on ollut avointa, pitkäjänteistä ja joustavaa. Sen ansiosta olemme pystyneet kehittämään pitkäkestoisia, meille sopivia ratkaisuja. Tällä sektorilla on hyvin tärkeä testata monenlaisia eri ratkaisuvaihtoehtoja: kasvaako tietty puulaji jollain alueella vai ei. Moni kumppanimaa ei lähtisi mukaan tällaiseen, koska nopeita tuloksia ei voi taata. Suomi on kuitenkin ollut tässä joustava ja ymmärtänyt, miten metsäsektoria kehitetään vaihe kerrallaan. Mitkä ovat mielestäsi Suomen merkittävimmät saavutukset Kenian metsäsektorilla? 2000-luvun alussa Kenian metsät olivat vaarassa tuhoutua. Suomi tuli apuun kun sen tuella laaditun Kenian kansallisen metsäohjelman ohjeiden mukaan maassa säädettiin 2005 uusi metsälaki ja 2007 perustettiin nyt luotsaamani itsenäinen metsähallitus. Näiden muutosten ansiosta metsien häviäminen on pysäytetty ja niiden palauttaminen saatu käyntiin. Samalla on pystytty suojelemaan Kenialle elintärkeitä vesivaroja. Suomen tuen ansiosta yhä useampi kenialainen saa metsistä nyt hyötyjä ja sivutuloja. Prosessi on yhä kesken, mutta nämä ovat tärkeitä asioita Kenialle. 90-luvulla Suomen tuella käynnistettiin maatilametsätalous, jossa yksityiset viljelijät istuttavat puuta kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä on toiminut erinomaisesti maan joissain osissa. Jos tämä saataisiin laajennettua koko maahan, niin silloin voisimme kenties saavuttaa perustuslaissa mainitun 10 prosentin peittävyystavoitteen. Kriitikot väittävät, että kehitysyhteistyö hyödyttää lähinnä tuettavan maan eliittejä köyhien ihmisten sijaan. Mitä mieltä olet tästä? En ole samaa mieltä. Tulen itse köyhistä oloista ja koen velvollisuudekseni auttaa kenialaisia kanssaihmisiä pois köyhyydestä. Haluan, että yhteiset projektimme pureutuvat juuri tähän. Suomalaisten kanssa me kenialaiset olemme aina itse asettaneet projektien tavoitteet. Mitä mieltä olet Suomen hallituksen tekemistä kehitysyhteistyöleikkauksista? Kenian metsähallituksen pääjohtaja Emilio Mugo kunnioittaa Suomen päätöstä leikata kehitysyhteistyön rahoitusta, vaikka pitääkin sitä harmillisena. Harmillista, mutta päätöstä tulee kunnioittaa. Maailma muuttuu. Joka puolella resurssit vähenevät, ja Suomi ei ole ainoa joka toteuttaa leikkauksia. Meidän tulee nyt saavuttaa enemmän vähemmillä resursseilla, olla tehokkaampia. Miten yksityinen sektori voitaisiin ottaa mukaan metsien hoitoon ja hyödyntämiseen? Maamme metsäsektori tarjoaa yrityksille paljon mahdollisuuksia investointeihin ja palveluiden tuottamiseen. Teknologian saaminen pohjoisesta tänne tehostaisi yksityisten metsänomistajien ja urakoitsijoiden toimintaa. Vierailin Suomessa viime vuonna ja näin esimerkiksi puunkorjuukoneita, jotka soveltuisivat mielestäni hyvin Kenian hakkuille. K irjat Uiton Kalevala on ilmestynyt Esko Pakkanen: Ankravee! Kirja uitosta. Metsäkustannus 2015. 1040 sivua. Viime Metsälehdessä (18/2015) esitelty Esko Pakkasen teos ”Ankravee! Kirja uitosta” tuo etsimättä mieleen Elias Lönnrotin ja hänen kokoamansa Kalevalan. Lönnrot aloitti suomalais-karjalaisten kansanrunojen keräämisen 1828, ja julkaistuaan muutamia valmistavia teoksia nykyisin Kalevalana tunnettu teos ilmestyi 1849. Kalevala on kerääjänsä näköinen: joku toinen olisi sommitellut toisenlaisen Kalevalan. Kalevalan keräämisen aikaan runot olivat tietäjien muistissa, ja Lönnrotin menetelmä oli lau- lattaa näitä tietäjiä ja kirjata säkeet muistiin. Nykyajan tietous uitosta on pieneltä osin siihen perehtyneiden muistissa, mutta valtaosaltaan se on alkuperäisissä asiakirjoissa, sanoma- ja aikakauslehdissä, pitäjän- ja henkilöhistorioissa ja erilaisissa muissa julkaisuissa. Mutta uittoa käsitellään myös valokuvissa, kuvataiteissa, runo- ja proosateoksissa ja musiikissa rehevistä junttalauluista alkaen. Pakkasen menetelmä on ollut kerätä tätä tietoutta näistä monipuolisista lähteistä yksiin kansiin ja tehdä siitä kokonaisuus. Nykyajan Elias Lönnrot, Esko Pakkanen, on tehnyt 16 vuoden aikana näköisensä tuhatsivuisen uittoteoksen tämän nykyaikana saavutettavissa olevan materiaalin pohjalta. Suurikokoinen, päällystetylle paperille painettu ( ja vastaavasti todella painava) kirja on merkkiteos, johon todennäköisesti tullaan viittaamaan vuosikymmeniä. Huolella valitut valokuvat ovat teoksen parasta antia. Yli 1 200 valokuvaa tai muuta kuvaelementtiä on kerätty lukuisista julkisista ja yksityisistä Kymin lauttausyhtiön Haapakosken erottelun työväkeä työnjohtajineen vuonna 1903. Kirjan kuvitusta. lähteistä vaivoja säästämättä. Kuvat ovat informatiivisia, ja kuvankäsittely on huppuluokkaa. Kirjassa nimetään taittajaksi Tapio Roulamo, jota tekijä ansaitusti kiittelee. Pyrkimystä täydellisyyteen heijastavat moneen kohtaan kirjoitetut valittelut siitä, ettei jostakin asiasta ole löydetty lainkaan valokuvia. Ehkä nyt, kun puutteet on noteerattu kirjallisesti, joku lukija saa herätyksen tarkistaa, mitä suvun vanhassa valokuva-albumissa on. Kuviin on liitetty laajat selitykset. Tämä mahdollistaa sen, että lukija voi perehtyä kirjaan ensin pelkästään kuvien avulla. Tietotaulut tai niiden tapaiset erikseen käsitellyt yksityiskohdat ovat kiintoisia. Nämä laatikoiksi nimetyt erillisesitykset ovat yleensä sivun mittaisia, monesti ihmisiä ja sattumuksia koskevia pikkulukuja. Esimerkiksi laatikko Kainuun sotalaivat kertoo Suomussalmen Kiantajärvellä viime sotien aikana operoineista kolmesta hinaajasta, jotka oli asetettu armeijan käyttöön mm. Uhtuan suunnan huoltoa varten. Tämä historiikki perustuu Jussi Kivisen tutkimuksiin. Yhdessä laatikossa kerrotaan, että ensimmäinen Suomessa uitosta väitellyt henkilö oli Oski Seppänen, joka ehdotti suur- yhtiöiden kannan vastaisesti yhteisuiton harkitsemista myös Saimaalla. Tämä kauppaneuvos Lauri Kärkkäisen vävypoika saa kirjassa lukuisia viittauksia, eikä syyttä, koska hän työskenteli vuosikymmeniä uittokysymysten parissa lukuun ottamatta niitä 14 vuotta, jolloin hän oli Kärkkäinen & Putkosen metsäpäällikkö. Toinen uittotohtori on Yrjö Roitto, eikä heitä muita olekaan, paitsi yksi kansatieteilijä ja yksi lakimies. Kun kirja on tuhatsivuinen, lukija hyväksyy, että toistoja ja päällekkäisyyksiä löytyy. Niin löytyy Kalevalastakin! MATTI KÄRKKÄINEN pilkkeitä 27 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 t utk i joi lta Hormonihoitoa kuusen siemenviljelyksille Kuusi tuottaa keruukelpoisen siemensadon vain kerran tai kahdesti kymmenessä vuodessa niin luonnonmetsissä kuin siemenviljelyksilläkin. Tämä on yhdessä kuusen istutuksen suosion lisääntymisen kanssa johtanut taimitarhoilla ”kädestä suuhun” -tilanteeseen jalostetulla siemenellä. Siemenviljelyksillä kukinta voidaan tuplata injektoimalla vartteisiin gibberelliinihormonia. Luonnonvarakeskus tekee yhteistyötä Siemen Forelia Oy:n ja Tapio Silva Oy:n kanssa kuusen jalostetun siemenen pulan helpottamiseksi. Päähuomio on siemenviljelysten kukinnan keinotekoisessa lisäämisessä eli kukittamisessa. Siinä vartteen runkoon injektoidaan gibberelliinihormonia. Gibberel- liinit ovat yksi puun omista, kasvua ja kukintaa säätelevistä hormoniryhmistä. Hormonilisäyksen seurauksena suurempi osa vartteen silmuista erilaistuu kukkasilmuiksi, joista kehittyy seuraavana keväänä hede- ja emikukkia. Jos pölytys onnistuu eikä tule pahoja hyönteistai sienituhoja, saadaan siemenviljelykseltä enemmän siemeniä. Kukittamista testattiin metsäpuilla onnistuneesti jo 1970-luvulla Helsingin yliopiston ja Metsänjalostussäätiön toimesta. Vielä 1990-luvulla kuusen siemenviljelysten kukinnan ja siemensatojen odotettiin paranevan ajan myötä, eikä menetelmän jatkokehitykselle katsottu olevan tarvetta. Arviot kukinnan paranemisesta olivat kuitenkin liian optimistisia. Lisäksi viljelyksille ilmaantui käpy- ja siementuhoja. Luonnonvarakeskuksen yhdessä siementuottajien kanssa tekemät uudet kokeet vahvistavat, että menetelmä toimii: gibberelliinihormoneilla käsi- tellyissä vartteissa on ollut parhaimmillaan lähes kolminkertainen määrä emikukkia käsittelemättömiin vartteisiin verrattuna. Käsittely ei ole juurikaan vaikuttanut siementen laatuun. Kuusen lisäksi menetelmä toimii myös männyllä. Markkinoille on tulossa lähiaikoina metsäpuiden siemenviljelyksille tarkoitettu gibberelliinihormonivalmiste. Tämän jälkeen menetelmän käytön rajoitteena ovat enää lähinnä epäedulliset olosuhteet kukkasilmujen muodostumiselle (viileänä ja sateisena kesänä käsittelyllä ei saada toivottua vaikutusta) sekä kuusen käpyjen mahdolliset hyönteis- ja sienituhot. Seuraava suuri haaste onkin tuhojen torjuntakeinojen löytäminen kukittamalla aikaan saadulle siemensadolle. PEKKA HELENIUS RISTO HAGQVIST TIINA YLIOJA Luonnonvarakeskus Pekka Helenius Siemenviljelyksillä kuusen kukinta voidaan tuplata hormoneilla. Gibberelliinihormonia ruiskutetaan vartteeseen kuusen siemenviljelyksellä Tammelassa kesällä 2015. Vaihda kestoon! Käy etuilemaan Metsälehden tilaaminen kannattaa aina. Saat paljon rahanarvoisia vinkkejä ja metsäsi tuottaa paremmin. Metsälehden kestotilaaminen kannattaa aivan erityisesti, koska kaiken hyvän päälle saat vielä paljon rahanarvoisia etuja. Kaikki taatusti mukavan metsäisiä ja hyödyllisiä. Olipa kyseessä sitten kirjojen alennukset, lukijamatkat, tapahtumaliput tai lahjatilaukset, ne on aina mietitty juuri sinulle. Koska kestotilaajillemme haluamme tarjota aina pikkuisen enemmän, pikkuisen parempaa. Käy rohkeasti etuilemaan! Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.fi Tai soita: 09 315 49 840 Kestotilaajan edut: Osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. Arvomme tänä vuonna seitsemän kappaletta iPad Air -tabletteja. Voit tilata Metsälehden sisältäen Makasiinit -25% ja Metsälehti Makasiinin -50% alennuksella ystävällesi. Kestotilaajan Kaupan tarjoukset erikoishinnoin Metsälehti Makasiineissa. Maksuton lukuoikeus Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin näköislehteen verkkosivuilla. Metsälehti Mobiili printtilehden kestotilaajille 12 eurolla/vuosi (Norm. 59 euroa.) Erityisetuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. Kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. Muistathan, että tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen. 28 pilkkeitä 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Metsätuhoja Tatralla Lukijamatkalaiset näkivät mitä käy, kun kirjanpainajapuita ei korjata. HANNU JAUHIAINEN, teksti LOTTA NIEMETMAA, kuva Mittavat kirjanpainajatuhot vaivaavat Slovakian metsiä Tatran vuoristoalueella. Pystyyn kuolevat metsät ovat 2000-luvun myrskytuhojen seurausta. Kun kaikkia myrskyn kaatamia puita ei ole saatu korjattua, kirjanpainajat ovat päässeet levittäytymään myös myrskyltä säästyneisiin kuusimetsiin. Pystyyn kuolleita puita on runsaasti etenkin jyrkillä vuorenrinteillä ja muissa paikoissa, joista niitä ei ole voitu korjata pois. Alkuun tuhoja oli vain alarinteiden istutusmetsissä, mutta nyt tuhot ovat hivuttautuneet ylärinteiden luonnonkuusikoihin. Syyskuun lopulla Slovakiassa vierailleet Metsälehden lukijamatkalaiset saivat omin silmin nähdä sen, mitä voi seurata, jos tuhopuita ei korjata metsästä pois. Samantapaiset vahingot voivat olla mahdollisia myös Etelä-Suomessa. Sosialisointia purettu Slovakian metsistä yli puolet on valtion ja kuntien hallussa, loppuosan omistavat yhteisöt ja yksityiset. Osaa yksityismetsistä hallinnoidaan osuuskuntina tai meidän yhteismetsien tapaisina yksiköinä. Osa yhteismetsistä on toiminut jo ennen toisen maailmansodan jälkeen tapahtunutta sosialisointia. Metsäomaisuutta on nyt uuden ajan koitettua palautettu entisille omistajille. Yhteismetsä on yleensä kyläkunnan omistama alue, johon kuuluu myös laidunmaita. Tilojen osuudet ovat melko pieniä. Osuuksia ei voi myydä ulkopuolisille. Slovakian pääpuulajit ovat Metsälehden viimeisin lukijamatka suuntautui Tatran vuoristomaisemiin Slovakiaan. Osallistujat näkivät omin silmin, kuinka kaarnakuoriaiset ovat tuhonneet kuusikoita. pyökki ja kuusi. Hakkuita tehdään vuosittain noin kahdeksan miljoonaa kuutiometriä. Hakkuumäärästä noin puolet ker- PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsäalan asiantuntijoita puunhankinnan monipuolisiin tehtäviin. Make the most of Metsä Forest Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsän- ja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin tyy tuhometsistä. Puun korjuu on vaikeaa hankalien maastojen vuoksi. Maaperä on herkkä taimettumaan, joten pienillä uudistusaloilla suositaan luontaista taimettumista. Jalopuiden kasvatusta haittaavat hirvieläimet. lu k i ja lta Eroja naapurien metsänhoidossa Metsätalouden edellytykset ja olosuhteet ovat jokseenkin samat Tornionjoen itä- ja länsipuolella. Metsien kasvun ja metsänhoidon kannalta olosuhteet ovat samanlaiset ainakin 100 kilometrin syvyydeltä, mutta nykyisin myös taloudelliset olosuhteet ovat keskimäärin melko samanlaiset. Euron ja kruunun kurssien muutokset voivat kyllä aiheuttaa eroja talouden olosuhteissa, samoin erilaisuudet lainsäädännössä sekä metsätalouden ja yritysten tuissa. Vuosien kuluessa olen kuitenkin havainnut käytännön metsätaloudessa monia mielenkiintoisia eroja, joiden perimmäiset syyt eivät ole selvinneet. Tässä muutama, joihin mielelläni näkisin perusteltuja selityksiä suomalaisiltakin asiantuntijoilta. Taimikonhoidossa ja kasva- 122 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme metsäasiantuntijoita vastaamaan puukauppa- ja metsäpalveluiden myynnistä Jyväskylän hankintapiirille toimialueena ja toimistopaikkana Jämsä sekä Viitasaaren hankintapiirille toimialueena Pihtiputaan kunta, toimistopaikkana Pihtipudas. Edellytämme: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista markkinointi- ja palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisätiedot ja haku 21.10.2015 mennessä osoitteessa: metsagroup.com . Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2014 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 10 500. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa. L&T Biowatti Oy on Lassila & Tikanoja Oyj -konserniin kuuluva valtakunnallinen energia- ja metsäsektorin palveluyritys. HAEMME METSÄ PALVELUASIANTUNTIJAA. Vastaat Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan puunhankinnasta. Arvostamme laajaa metsäalan osaamista sekä hyviä ihmissuhdetaitoja. Ruotsin kielen suullinen ja kirjallinen hallinta katsotaan eduksi. Tarjoamme paikan Pohjanmaan tiimissä, joka on erikoistunut nuorten metsien hoitoon ja energiapuutoimituksiin. Hakemukset 18.10.2015 mennessä: www.lassilatikanoja.fi/toihin. Lisätietoja 13.10 alkaen metsäpalvelupäällikkö Timo Marttilalta, 050 598 8194. pilkkeitä 29 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 lu k i ja lta MYYDÄÄN Kemeraleikkauksilla on väärä osoite Ensi vuodelle ajoittuvat kemeravarojen leikkaukset ollaan kohdistamassa taimikoiden ja nuorten metsien hoidon tukiin. Tämä ei ole viisasta. Jos puukauppaa ja työllisyyttä halutaan vahvistaa, niin varoja pitäisi lisätä nimenomaan kemerataimikonhoitoon ja nuorten metsän hoitoon. Näin tehtiin 1990-luvun laman alkuvaiheessa. Nuoren metsän hoitovarat kannustavat metsänomistajia sijoittamaan omia varojaan metsien hoitoon ja ne työllistävät nopeasti. Maa- ja metsätalousministeriön nyt esittämällä ratkaisulla rokotetaan pahasti sekä metsänhoitoyhdistyksiä että palveluyrityksiä. Säästöt voitaisiin kohdistaa metsävaratiedon keruuseen, jos toimintaa järkevöitettäisiin ja metsäkeskus luovuttaisi laserkeilausaineiston ilmaiseksi toimijoille. Toimijat ja yritykset voisivat sitten laatia niistä markkinakelpoisia metsäsuunnitelmia ja muuta palvelutarjontaa. Vähäiset resurssit pitäisi ohjata niille, jotka osaavat resursseja hyödyntää ja saavat puun liikkeelle, eikä taas kerran tukea julkisen sektorin tehotonta toimintaa! Nuoren metsän hoidon poistumaraja 800 tulisi säilyttää, sillä se koskee lähinnä Pohjois-Lapin aukkoisia nuoren metsän hoidon kohteita. tushakkuussa Suomessa männikön tuotantometsä pyritään tekemään parhaiten kasvavista, hyvälaatuisista yksilöistä, pieni lehtipuusekoitus huomioiden. Ylhäältä päin poistetaan vain joitakin etukasvuisia ja usein samalla huonolaatuisia mäntyjä, eli niin sanotut susipuut. Ruotsissa ylhäältä päin poistetaan suurimpia puita niin paljon, että tavoiterunkoluku voidaan jättää samanpituisina taimina ja runkoina. Käytännön ero on todella hurja varsinkin taimikonhoidossa ja kasvatusmetsän ensiharvennuksessa. Huomattakoon, että pohjoiseen mentäessä puuyksilöiden kasvuerot lisääntyvät istutusmetsissäkin, puhumattakaan kylvömetsistä ja luontaisesti syntyneistä metsistä. Keskipituus voi laskea käsittelyssä jopa useita metrejä. Ruotsalaiset perustelevat menettelyä sillä, että pinta-alakohtainen maksimikasvu saavutetaan, kun puuyksilöiden välinen kilpailu on suurimmillaan. Toisin sanoen naapureitaan paremman puuyksilön lisäkasvu on pienempi kuin monelle naapurille aiheutuva kasvuhaitta yhteensä. Lisäetuna – siis vain lisäetuna – he mainitsevat männyn keskimääräisen oksikkuuden vähenemisen, eli tulevaisuudessa paremman sahatukin laadun, sekä hakkuukustannusten alenemisen ja kasvatushakkuupoistuman arvon lisääntymisen. He eivät käsittääkseni tarkoita menettelyllä meillä tulkittua yläharvennusta tai laatuharvennusta. Säästöpuuryhmien jättäminen monimuotoisuussyistä alkoi uudistushakkuista. Vähitellen se on laajentunut kasvatushak- kuisiin ja taimikonhoitoon. Näin oli aluksi Pohjois-Ruotsissakin, mutta melko pian siitä luovuttiin varsin laajasti taimikonhoidossa ja kasvatusmetsän ensiharvennuksessa. Perusteluna ruotsalaisilla oli säästöpuuideologian perustarkoitus, joka heidän mukaansa on järeän puuaineksen pysyvä säilyttäminen metsien käsittelyssä siitä riippuvaisille eliöille. Taimikon harvennuksessa ja kasvatusmetsän ensiharvennuksessa säästöpuuryhmiin kehittyy lähinnä vain ohuita riukuja, mutta ei juuri ollenkaan järeitä, tavoiteltuun tarkoitukseen pitkään käyttökelpoisia runkoja. Pohjoisessa huomattava osa sahatukin mittaisista pölkyistä ei täytä sahatukin laatuvaatimuksia. Leimikoista ja sijainnista riippuen hylättävä osuus voi olla jopa kymmeniä prosentteja. Jossakinhan rajan on tietenkin oltava, mutta miksi se on pitkään ollut oleellisesti eri kohdassa Tornionjoen itä- ja länsipuolella? Suomen puolella hylättävää osuutta hyödynnettin pitkään merkittävästikin ratapuupölkyiksi. Nykyisin piensahat ja hirsiveistämöt hyödyntävät sitä jonkin verran raaka-aineena, mutta pääosa ohjautuu kuitupuuksi. Ruotsin puolella paikalliset sahat ovat hyödyntäneet sen pääosin normaalisahauksen yhteydessä. Huonolaatuisen tukin hinta on saattanut olla keskimääräistä alempi, mutta lähempänä tukkia kuin kuitupuuta. Onkohan ero johtunut vain kysynnän ja tarjonnan eroista? TEUVO TAPANINEN toiminnanjohtaja, Mhy Sodankylä Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄPALSTA, Parikkala, Kirjavala 9,12 ha. Kiinteistö muodostuu 2 palstasta. Varttunutta kasvatusmetsää n. 1200 m3, taimikkoa n. 0,6 ha. Kiinteistöllä purkukuntoinen omakotitalo, hinta sisältää sähköliittymän (3x25). 39.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Asuinrakennuspaikka, 2 rantarakennuspaikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, yhteispa. 19.5600 ha. Suurempi kiinteistö on 2 ha ja on pihapiiriä luk.ottamatta pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak., piharak. sekä varasto. Rak.oikeus 250 k-m2. Toinen kiinteistö on 7,56 ha, järvenrantaa n. 350 m, 2 yleiskaavan mukaista rantarak.paikkaa, molemmilla rak.oik. 200 k-m2. Kiinteistöön kuuluu myös n. 0,5 ha:n kokoinen suopalsta Risusaaressa. Yhteishinta 160.000 €. Voidaan lohkoa osiin, tarjouksia otetaan vastaan. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Pinta-alasta n. 19,1 ha metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-kerroksinen hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunkoinen aitta, varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu 2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat rakennettu navettarakennukseen 1980-luvulla. 120.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan. 35.000 €/tarjous. MAATILAN TALOUSKESKUS, Ranua, Kelankylä JUHA LIND metsänhoitaja, Pello Majovantien varrella ent. maatilan talouskeskus. Kohteella asuinrakennus ja navettarakennus, joka on nykyisin varastokäytössä. Rauhallisella paikka luonnon keskellä. Hyvät mahdollisuudet marjastukseen, metsästykseen kalastukseen tai muuten luonnossa liikkumiseen ja harrastamiseen. 39 000 €/tarjous. OMAKOTITALO, Ranua, Asmunti Talon pinta-ala n.100 m2. Rakennusvuosi on -57 ja laajennusosan valmistumisvuosi on 1997. Kohteella lisäksi varasto (vanha navetta), piha-aitta sekä leikkimökki. 43 000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Lieksa, Jaakonvaara 45,6 ha. Höntönvaarantiehen rajoittuva n. 45,6 ha määräala tilasta Teppanala. Kokonaispuusto n. 5360 m3. Maapohjat pääasiassa tuoreita tai lehtomaisia. UPM Bonvesta -metsätila, www.bonvesta.fi. 200.000 €. METSÄPALSTA, Ilomantsi, Kivilahti 66,9 ha. Määräala rajoittuu Kivilahdentiehen (n:o 5200). Uimaharjun taajamasta matkaa vain noin 20 km. Kok.puusto n. 6.890 m³, keskipuusto n. 103 m³/ha. Tasainen kehitysluokkajakauma, uudistuskypsää puustoa n. 790 m³. Uudistamatonta alaa noin 2,5 ha, laikkumätästetty 2015. Myyjä uudistaa alueen kustannuksellaan keväällä 2016. Monipuolinen metsäpalsta hyvässä kasvuvauhdissa. Myyjä pidättää osuudet yhteisiin alueisiin. Lisätiedot: www.bonvesta.fi. 182.000 €. METSÄPALSTA, Juuka, Petrovaara/Polvela 164,9 ha. Yhtenäinen 3 palstasta koostuva tilaryhmä Juuassa n. 19 km taajamasta. Kokonaispuusto n. 16.920 m3, pääosin varttunutta kasvatusmetsää. Uudistuskypsää heti n. 3 ha. Tuhkalannoitus tehty 2011 n. 28 ha alueelle ja n. 40 ha alueelle suunniteltu kunnostusojitusta. Ojalinjat avattu 2011-2012. Lisätiedot: www.bonvesta.fi. 474.500 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Sönkkä 23 ha. Kaksi määräalaa Sönkän kylässä noin 16 km päässä Savonrannan taajamasta. Yhteispinta-ala n. 23 ha, kok.puusto n. 2700 m3, tukkipuun osuus noin ¼. Rehevät kasvupohjat, runsaasti välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Koiralammen rannalla lomarakennuspaikka (RA). Mahdollisuus ostaa myös tilaan kuuluva noin 3 ha talouskeskus rakennuksineen. Mh. 88.000 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 24,5 ha. Pahapuronpalsta on määräala 40 km kirkonkylältä etelään. Kokonaispuuston on arvioitu olevan n. 3 000 m³. Keskipuusto on n. 127 m³/ ha. Noin 30 % pinta-alasta on päätehakkuuvaiheessa. Tienvarsisijaintinsa ansiosta palstalle on helppo poiketa. UPM Bonvesta-metsätila. 80.500 €. METSÄPALSTA, Kuhmo, Lauvus 58,7 ha. Määräala lähellä Kuhmo-Nurmes maantietä. Kokonaispuusto 3280 m3, kaksi kolmasosaa kasvupaikoista on tuoretta kangasta. Palstalle on tieyhteys. Hyväkasvuinen metsäpalsta, jossa tarjolla myös välittömiä hakkuutuloja! UPM Bonvesta metsäpalsta. 83.100 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asunto- ja Metsätori Oy Lkv Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 Verkkojulkaisu Metsäuutiset www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: [email protected] ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 [email protected] Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) Markkinointi Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49 873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 [email protected] Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153 000 (KMT/14) Painopaikka Savon Paino 30 pilkkeitä 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Liekkipuun punaisista kukista pitävät niin ihmiset, apinat kuin linnutkin. kin uusille alueille niin hyvin, että lajia pidetään jopa vaarallisena tulokaslajina. Liekkipuu voi parhaimmillaan kasvaa yli 15-metriseksi, mutta jää usein pienemmäksi. Puun latvus muistuttaa laakeaa savannimaista aurinkovarjoa. Varjoa se sietää itsekin, joskin viihtyy enemmän auringonpaahteessa. Sen kyynärvartta suuremmat lehtilavat muistuttavat ylisuuria tuntokasvin lehtiä, lapojen koostuessa sadoista pienistä pareittain kasvavista lehdyköistä. Hämärän tullessa liekkipuun pikkulehdykät voivat vetäytyä suppuun. Lintupölytteinen monikäyttöpuu nuo rte va Liekehtivä puu HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Suomea suuremmalta jättisaarelta Afrikan kupeesta on levinnyt maailmalle punakukkainen puu, jota toiset pitävät trooppisen alueen kauneimpana. Sen liekkejä muistuttavista kukista pitävät sekä ihmiset, apinat että linnut, mutta pienemmät eliöt karttavat erityisesti puun kuorta. Puu on saanut kansanomaisen nimen ”liekkipuu”. Hienompiakin vieraskielisiä nimiä, kuten ”kuninkaallinen Poinciana”, on käytössä ranskalaisten siirtomaaherrojen jäljiltä. Hernekasveihin kuuluva liekkipuu (Delonix regia) on kotoisin Madagaskarin metsistä. Lajin alkuperäiset esiintymisalueet ovat pirstoutuneet pieniksi muun muassa hakkuiden, ”polta-ja-vil- Liekkipuun latvus muistuttaa laakeaa savannimaista sateenvarjoa. jele”-maataloustekniikan sekä puuhiilen tuotannon takia. Vielä viime vuosituhannen lopulla liekkipuun olemassaolo saarella luokiteltiin vaarantuneeksi. Nykyään pelkoa lajin häviämisestä ei ainakaan maailmanmittakaavassa ole, sillä puuta on istutettu koristepuuksi ympäri maapalloa. Se on sopeutunut joille- Täydessä kukassaan liekkipuu on erityisen näyttävä puu kaupunkimaisemassa, puistoissa ja puutarhoissa. Turistina puita löytää helposti muun muassa Mauritiukselta, Madeiralta ja Floridasta sekä Karibian meren saarilta. Intiassa, Bangladeshissa ja Afrikassa kasvin käytöllä on pitkät perinteet. Kukat sisältävät samoja väriaineita kuin esimerkiksi paprikassa ja kasvia käytetään värjäyksessä. Puun kuoriuutteella on antimikrobisia ominaisuuksia ja kansanlääkinnässä sitä on käytetty sokeritaudin hoitoon. Kasviuutteiden soveltuvuutta on testattu ekologisena vaihtoehtona jopa alumiinin korroosionestoon. Pienen kämmenen kokoisia liekkipuun kukkia pölyttävät muun muassa varpuslintuihin kuuluvat medestäjät. Amerikassa mesikukkaisten liekkipuiden kasvattaminen mainitaan mainiona keinona houkutella kolibreja kotipuutarhoihin. Pölytyksen seurauksena muodostuu tulitikkuaskin levyisiä, Hessu Hopon kenkää muistuttavia palkoja, jotka voivat olla yli puolen metrin mittaisia. Niitä on toisinaan käytetty eläinten ja ihmistenkin ravintona. Malttamattomat apinat sen sijaan popsivat kukkia sellaisenaan. MER K K I PÄ I VÄT 90 VUOTTA 19.10. Veikko Tiainen, metsänhoitaja, Kouvola (ei vastaanottoa) 85 VUOTTA 17.10. Urpo Wilska, maat. ja metsät. maisteri, Nurmijärvi 70 VUOTTA 14.10. Juhani Pöllänen, metsänhoitaja, Mikkeli (matkoilla) 60 VUOTTA 20.10. Pertti Niloni, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon hallituksen jäsen, Varkaus 50 VUOTTA 17.10. Harri Kaipainen, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon valtuuston jäsen, Mikkeli 24.10. Pertti Jokiniemi, Otso Metsäpalvelut, metsäpalveluesimies, Kankaanpää (ei juhli) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi. [email protected] n i m i tys Kestävän kehityksen toimikunta Valtioneuvosto on asettanut Suomen kestävän kehityksen toimikunnan uudessa kokoonpanossa. Toimikunnan puheenjohtajana toimii pääministeri Juha Sipilä ja varapuheenjohtajana maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Toimikunnan pääsihteerinä toimii neuvotteleva virkamies Annika Lindblom ympäristöministeriöstä. RA KAS PÄIVÄKIRJA Tanssivat motot Suomeen akreditoidut suurlähettiläät retkeilivät toissa viikolla Lapissa Rovaniemen ympäristössä arktisen biotalouden merkeissä. Metsähallitus oli järjestänyt upean ohjelman, jonka puitteissa vieraat pääsivät tutustumaan lappilaisen luonnonvaratalouden hienouksiin sekä järvimaisemissa että metsissä, poroja unohtamatta. Diplomaatit tapasivat myös Joulupukin, joka osoittautui hämmästyttävän kielitaitoiseksi henkilöksi. Hyvän päivän toivotus onnistui häneltä niin kiinaksi kuin arabiaksi. Diplomaattikunta osoittautui yllättävän maastokelpoiseksi ja reipashenkiseksi. Heidän erinomaisuutensa eivät säikähtäneet sen enempää veneajelua kuin patikointiakaan, vaan porukka nautti täysin siemauksin ruskan kau- neudesta ja napsi suuhunsa jo hieman vettyneitä mustikoita suurella innolla. Suuri elämys oli käynti porotilalla, jonka isäntäpariskunta valaisi porotalouden erityispiirteitä elinkeinona ja herkkuruokana. Ruokailu kodan lämmössä pihalla porojen taputtelun merkeissä vietetyn tuokion jälkeen sai diplomaatit hyrisemään tyytyväisyyttään. ♦♦♦ Myös hakkuutyömaalla pääsivät diplomaatit käymään, ja rohkeimmat pääsivät moton kyytiin. Vierailu alkoi viattomasti hakkuualueen reunalta, jonne konemiehet olivat virittäneet hienot tulet. Koneet seisoivat metsässä hiljaisina, mutta pienen juttutuokion jälkeen alettiin tositoimiin. Korjuukone käynnistyi ja liukui keinahdellen lähemmäksi hakkuukohdetta. Sitten sen hakkuupää nappasi rungosta kiinni ja ennen kuin vieraat olevat ehtineet sanoa ”kissa”, runko oli karsittu ja pätkitty kolmeksi siistiksi kappaleeksi. Yksi vieraista parahti: ”Herran tähden, mitä se oikein tekee!” Kuljetusyksikkö keräsi rungonkappaleet saman tien pinoihin, ja tukkirekka oli valmiina kuljettamaan rungot ostajalle, sillä kertaa Ruotsin puolelle. Rekan hienouksiin kuului muun muassa rengaspaineiden sääntely kuljettajan kopista nappia painamalla. Rintani paisui ylpeydestä suomalaisen insinööritaidon mestarinäytteiden äärellä, varsinkin kun vieraat sanojaan säästämättä ihastelivat osaamistamme. Yksi ja toinenkin diplomaateista huomasi, että omassa maassa saattaisi olla käyttöä suomalaiselle korjuuteknologialle. Käyntikortit vaihtoivat omistajaa tiuhaan tahtiin. ♦♦♦ Siinä leimikon äärellä korkeaa teknolo- giaa edustavia koneita ihastellessa tuli mieleen, että voisihan Suomi nousta uuteen kiitoon näiden koneidenkin avulla. Ponssen koneet sinänsä ovat kaunista katseltavaa, joten ei ihme että Metsähallituksen idearikas Kristiina Vuopala oli kehittänyt motobaletin johonkin lukuisista arktisista tapahtumista, joihin Metsähallitus oli antanut oman panoksensa. Talvipimeällä lumisessa metsässä motot tanssivat kirkkaiden lyhtyjensä valaisemina ja yleisö saa taskulampuilla näyttää minne suuntaan niiden pitäisi kurotella. Motojen tanssi on kuulemma ihmeen kaunista. Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. pilkkeitä 31 8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19 Metsäristikko 16, oikea ratkaisu METSÄRISTIKKO 19 Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 22.10. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 19”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 16 on arvottu seuraaville kolmelle: Reijo Mattila, Pietilä, Riitta Rönkkö, Espoo ja Aimo Tuomela, Ulvila. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Nimi Lähiosoite Postinumero- ja paikka IBAN-tilinumero E N SI N U MER OSSA Metsäkustannus METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden / maksaa postimaksun 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk Seppo Samuli Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun / 2015 / 2015 Osoitteen muutos: ➔➔Metsäpalveluista apua maanomistajalle Lehden saajan osoite ➔➔Mitkä ovat parhaat säästöpuut? Sukunimi ➔➔Näin perustat yhteismetsän ➔➔Kaupunkilaismetsänomistajan arkea ➔➔Keitä tuohesta tervaa Metsälehti Makasiini ilmestyy 22. lokakuuta. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Etunimi Lähiosoite Postinumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postitoimipaikka Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin MENKÄÄ METSÄÄN! 22.–24.11.2013 MESSUKESKUKSESSA OSA Niin paljon elämyksiä yhdellä lipulla! Metsämessut tarjoaa metsänomistajille ja metsän ystäville mielenkiintoisen viikonlopun. Metsäaiheista ohjelmaa, keskusteluja, työnäytöksiä ja puuhaa riittää koko perheelle. Metsäala tulee tutuksi näytteilleasettajien osastoilla, jossa on esillä metsänomistajan tärkeimmät palvelut ja tuotteet. www.helsinginmetsamessut.fi Avoinna: pe 22.11. klo 9–18, la 23.11. klo 10–18, su 24.11. klo 10–17. Liput: 15 ¤ / 10 ¤ / 5 ¤ / 37 ¤ Samaan aikaan myös muut Meidän viikonlopun tapahtumat: ELMA Helsingin maaseutumessut, Kädentaito, Lemmikki (la–su), OutletExpo ja Menopeli. Lauantaina 23.11. myös vapaaehtoistoiminnan Menu-messut. OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.
© Copyright 2024