Teksti JANNE ORA
Kuvat JUKKA KOSKINEN, PANU KÄRKKÄINEN
Kirsi-Tamminen Stenmanin kotikenttä
on Loviisan Isnäsissä, jossa hän pelaa
kahdesta kolmeen kertaan viikossa.
PIENI VALKOINEN
PALLO
VEI MUKANAAN
Liikunta on mitä parhainta itsehoitoa. Osa keskittyy fyysisen hyvinvoinnin
lisäämiseen, osalle liikunta on myös paras keino pitää pää kasassa. Loviisalainen
Kirsi Tamminen-Stenman kuvaa golfharrastuksen löytymistä lottovoitoksi.
N
eurologista sairautta sairastavalle liikunta on mitä parasta lääkettä ja itsehoitoa. Liikunta vaikuttaa monin
tavoin myönteisesti: se ylläpitää ja
edistää toimintakykyä, fyysistä kuntoa, yleistä terveydentilaa ja elämänlaatua.
– Liikunnan vaikuttavuudesta on vahvaa tieteellistä
näyttöä muun muassa MS-tautia, Parkinsonin tautia
ja aivoverenkiertohäiriöiden sairauksia sairastaville,
toteaa Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa työskentelevä fysioterapeutti Anders Romberg.
Romberg on myös terveystieteiden tohtori, joka
väitöskirjassaan tutki pitkäkestoisen liikuntaharjoittelun vaikutuksia MS-tautia sairastavien fyysiseen
toimintakykyyn.
– Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että
monia neurologisia sairauksia sairastavat kykenevät
säännöllisellä liikuntaharjoittelulla parantamaan hapenottoa, lihaskuntoa ja liikkumiskykyä.
Romberg suosittelee liikuntaa niin vastasairastuneelle ja lähes oireettomille kuin heille, joiden sairaus on edennyt pitkälle tai heikentänyt toimintakykyä
merkittävästi. Ei ole yleispätevää ohjetta siihen, mikä
on parasta liikuntaa, mutta järkevää on liikkua monipuolisesti.
– Siihen mitä liikuntaa voi kenellekin suositella,
vaikuttaa muun muassa se, mikä neurologinen sairaus
12 • 6/2015 AVAIN
on kyseessä sekä se, miten ja millaisin oirein sairaus
etenee, Romberg linjaa.
Myös aiemmalla liikuntaharrastuksella on suuri
merkitys.
– Kun liikkuminen on tuttua, kipinä liikuntaharrastukseen löytyy usein sairastumisen jälkeenkin, joskus
myös viiveellä.
Liikuntaan neurologisten sairauksien yhteydessä
on suhtauduttu joskus jopa hyvin kielteisesti. Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet, kun liikunta on monissa tutkimuksissa todettu hyödylliseksi niin sosiaalisen selviytymisen, elämisen laadun kuin muunkin
hyvinvoinnin kannalta.
– Aiemmin on ehkä pelästytty sairauteen liittyvää
voimakasta väsymystä fyysisen harjoittelun jälkeen.
Lisäksi lääkärin on ollut helpompi kieltää kuin kannustaa, jos on ollut epävarma liikunnan harjoittamisen turvallisuudesta, Neuroliiton kuntoutusjohtaja,
vastaava ylilääkäri Juhani Ruutiainen sanoo.
Ruutiainen pitää myönteisenä ilmiönä sitä, että
vanhentuneesta ja virheellisestä tiedosta on viimein
päästy eroon.
– Liikunta on itsehoitoa parhaimmasta päästä.
6/2015 AVAIN • 13
Oma laji löytyi arpahatusta
LOVIISALAINEN KIRSI TAMMINEN-STENMAN,
54,
löysi liikuntalajinsa kuutisentoista vuotta sitten. Lajin
löytäminen tapahtui hänelle tunnusomaisella tavalla. Hän mietti aviomiehensä kanssa, että olisi mukava hankkia uusi liikuntaharrastus ja kun paikallisessa
lehdessä oli kaksi kilpailevaa liikuntakurssi-ilmoitusta,
Tamminen-Stenman leikkasi ne talteen. Hän laittoi arvat hattuun ja pyysi miestään nostamaan niistä toisen.
Golfkurssi Porvoossa! Hävinnyt ilmoitus olisi vienyt
pariskunnan Pyhtäälle perhokalastuskurssille.
– Olemme mieheni kanssa naureskelleet, että onneksi kävi niin päin. Eipä tarvitse kahlailla kylmissä
vesissä, kun jalat muutenkin kramppaavat, TamminenStenman sanoo.
MS-tautia ja epilepsiaa sairastavalle TamminenStenmanille golf merkitsee rakkaus–viha-suhdetta,
nimenomaan tässä järjestyksessä. Golf on vaativa laji,
joka edellyttää hiljentymistä ja keskittymistä.
– Alkuun tuttavat ja ystävät sanoivat, että ei noin
hullu ja temperamenttinen ihminen voi ryhtyä gol-
”Golf on ollut
lottovoittoni.”
faamaan. Mutta minähän rakastan golfia! Tämä on laji,
jossa taistellaan vain itseään vastaan. Joskus tosin tulee
mieleen, että miten yksi pieni pallo voi olla niin pöljä,
että se ei lennä sinne minne haluaisin.
Tamminen-Stenman on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä helmikuusta 2015 alkaen. Hän pelaa kahdesta
kolmeen kertaa viikossa ja sen päälle tulevat vielä kilpailut, joihin hän osallistuu viitisen kertaa vuodessa.
Liikunnallisuus ei kuitenkaan jää vielä tähän. Golfaamisen lisäksi Tamminen-Stenman voimistelee ja kuntoilee säännöllisesti. Hän saa fysioterapiaa Loviisan
terveyskeskuksessa ja tekee fysioterapeutin laatiman
voimisteluohjelman päivittäin. Paikallisessa palvelutalossa hänen tulee käytyä kerran viikossa kuntosalilla
MS-ryhmän kanssa.
Kirsi Tamminen-Stenmanin kotikenttä on Loviisan Isnäsissä, jossa hän on pelannut koko golfharrastuksensa ajan. Normaalin 18-reikäisen kentän pelaamiseen menee helposti viitisen tuntia, ja siirtymisiin
hän käyttää apunaan golfautoa. Isnäsissä on onneksi
myös 9-reikäinen kenttä, jonka hän kiertää kävellen,
jos lihasvoimat suovat.
Toisinaan MS-taudin aiheuttama liikkumisen vaikeus, väsymys ja säryt hankaloittavat pelaamista. Epilepsia on onneksi lääkityksellä tasapainossa, eikä aiheuta oireita.
– Kun tulemme kentältä kotiin, olen monesti aivan
poikki, Tamminen-Stenman myöntää.
Vaikka kipuja välillä olisikin, keskittyy hän kuitenkin siihen, miten positiivisesti golfaaminen ja muu
säännöllinen liikunta vaikuttavat lihaskuntoon, tasapainoon ja henkiseen hyvinvointiin.
– Golf on ollut lottovoittoni. En olisi näin hyvässä
kunnossa ilman sitä. Pystyn olemaan mukana joukossa ja nautin, kun saan pelata.
Golf vaatii kunnon lisäksi kärsivällisyyttä. Kirsi
Tamminen-Stenman kertoo, että 18-reikäisellä
kentällä menee helposti viitisen tuntia.
14 • 6/2015 AVAIN
Kouvolalainen Sami Purtonen jäi kerrasta jousiammuntakoukkuun. Ammunta antaa hänelle riittävästi haastetta.
Jousiammunta vaatii kehon ja mielen liittoa
on yksi erityisen tärkeä päivämäärä: 21. toukokuuta vuonna 2013.
Tuolloin hän meni kotipaikkakunnallaan Kouvolassa
jousiammuntaradalle kokeilemaan, miten taljajousella
ammutaan. Pitkäaikainen haave toteutui.
Tuon toukokuisen päivän jälkeen Purtosella ei ollut paluuta entiseen. Nykyisin hän käy ammuntaradalla ampumassa parisen kertaa viikossa, joskin viime kesän aikana tuli harrastettua hieman harvemmin.
Sami Purtosen MS-tauti todettiin yksitoista vuotta
sitten. Sairaus on tuonut mukanaan myös liikkumista
ja kehon hallintaa vaikeuttavan ataksian. Tällä hetkellä Purtonen käyttää pyörätuolia.
– Sairastuminen oli minulle kova järkytys. Samoin
pyörätuolin käyttäjäksi siirtyminen tuntui aluksi jonkinlaiselta luovuttamiselta, mutta nyt osaan jo sopeuSAMI PURTOSEN, 39, ELÄMÄSSÄ
tua tilanteeseeni.
Ennen oman liikuntalajin löytymistä Purtonen kokeili tarkkuusammuntaa ilmakiväärillä, mutta siinä ei
ollut miehelle riittävästi haastetta.
– Jousiammunta on fyysisempi laji. Siinä joutuu
laittamaan sekä kropan että mielen likoon ihan eri
tavalla.
Purtonen ampuu taljajousella, joka mahdollistaa
ampumisen istualtaan pyörätuolista. Hän painottaa,
että jousiammunnassa kehon ja keskittymisen tulee
6/2015 AVAIN • 15
olla tasapainossa, jos aikoo onnistua ampumisessa.
Nuolen oikea liito vaatii ampujan kehon ja mielen
liittoa.
– Jos mieli ei ole täysin keskittynyt, ammunta todennäköisesti epäonnistuu.
Purtosella oli heti harrastuksensa alkumetreillä
onni saada opettajakseen ja ystäväkseen Suomen maajoukkueeseenkin kuulunut jousiampuja Vesa Olli. Kymen Jousi ry:n puheenjohtajana toimiva Olli ampuu
hänkin pyörätuolista.
Purtonen sanoo, että jousiammunta on parantanut
hänen fyysistä toimintakykyään selvästi, mikä onkin
tarpeen, sillä taljajousen jännittäminen vaatii oikean
tekniikan lisäksi riittävästi lihasvoimaa. Purtosta opastanut fysioterapeuttikin, nuori nainen, yritti kerran
turhaan jännittää taljajousta.
– Aluksi jousi tuntui raskaalta ja jäykältä, mutta
olen punttien avulla kasvattanut lihaskuntoani. Myös
kehonhallintani on parantunut. Pystyn istumaan tuolissa ryhdikkäästi kallistelematta mihinkään.
Ampumisen henkistä puoltakaan ei voi liiaksi korostaa. Henkinen tila vaikuttaa ampumiseen ja toi-
”Jossain vaiheessa ehti
tulla jo sellainen tunne,
etten pysty tekemään
enää mitään.”
sinpäin.
– Tulee hyvä fiilis, kun ylittää itsensä. Laji on myös
siitä kiva, että se on tuonut minulle uusia ystäviä.
Ammunta on Purtosen mukaan mullistanut koko
hänen arkensa ja elämänsä.
– Jossain vaiheessa ehti tulla jo sellainen tunne,
etten pysty tekemään enää mitään. Mutta sitten ampumisen ansiosta huomasin, että jumankauta, tässähän
pystyy sittenkin.
Ataksia vaikeuttaa Vesa Turpeisen liikkumista, mutta sohvalle jäämistä mies ei ole
edes harkinnut.
Lenkille, säkille vai kenties painotangolle?
VESA TURPEISEN, 53, ON PÄÄSTÄVÄ LIIKKEELLE vii-
Sami Purtonen tietää, että jos mieli ei ole tasapainossa, ei ammuntakaan suju.
koittain, eikä sää saa sitä estää. Turpeinen lenkkeilee,
nostaa painoja ja harrastaa kuntonyrkkeilyä.
– Sohvalle ei saa jäädä. Säällä ei oikeastaan ole liikunnan harrastamisessa mitään väliä, lähden kyllä vesisateessakin lenkille, Turpeinen linjaa liikkumisensa
periaatteita.
Lieksan Pankakoskella asuva Turpeinen on sairastanut jo viisivuotiaasta saakka ataksiaa, joka vaikeuttaa huomattavasti hänen liikkumistaan. Ataksia
aiheuttaa häiriöitä liikkeiden koordinaatiossa, minkä vuoksi liikkuminen on haparoivaa. Turpeinen on
kuitenkin päättänyt, ettei se saa estää liikkeelle lähtemistä.
– Sairaus oireilee ja vaihtelee päivittäin eri lailla.
Kävellessäkin voi tulla virheliikkeitä ja joudun ottamaan korjaavia askelia.
Turpeinen käy lenkillä kolmisen kertaa viikossa.
Kilometrejä kertyy yhdellä lenkillä kolmesta viiteen,
pidemmille ja harvinaisemmille lenkeille voi tulla
mittaa viitisentoistakin kilometriä.
– Olen lenkkeillyt niin pitkään kuin muisti yltää,
ainakin 30 vuotta. Olen mieluummin yksinurheilija.
Emmekös me suomalaiset vähän sellaisia ole?
Turpeinen asuu itsekseen omassa mökissään. Kotoa löytyvät nostopainot ja nyrkkeilysäkki, jota hän
on iskenyt kymmenkunta vuotta. Painojen nostelua
hän on harrastanut vieläkin pidempään kuin lenkkeilyä.
– Isä teki minulle ensimmäiset painot, kun olin
seitsenvuotias. Hän laittoi auton päällysrenkaat rautatangon päihin ja sitä tankoa sitten nostelin tuvassa.
Turpeinen on huomannut, että liikuntaharrastukset parantavat tasapainoa ja lihasvoimaa, ja vaikutukset näkyvät ja tuntuvat päivittäisissä askareissa. Liikunta kohottaa myös mielialaa.
– Lenkillä ja luonnossa liikkuessa mieli kirkastuu.
Luonto on kokonaisvaltainen juttu, kaikki ne luonnon tuoksut ja muut.
Turpeinen haluaa listata vielä yhden ”liikuntamuodon”, jolla on mahtavia vaikutuksia: saunomisen. Saunan lauteilla mieli kirkastuu ja rentoutuu, kun ottaa
juuri sopivan kovat löylyt.
6/2015 AVAIN • 17