Download Report

DIASTEEMA HEVOSELLA
18/07/2015
(Diastema of the horse)
Diasteemalla tarkoitetaan kahden hampaan välistä epänormaalia väliä, jonne usein kertyy rehua.
Diasteema voi olla etuhampaissa tai poskihampaissa, mutta poskihampaissa se tavallisemmin
aiheuttaa ongelmia. Poskihampaiden, joita on 4 x 6 kappaleen rivistö, pitäisi toimia yhtenäisenä
purentayksikkönä ja niissä ei saisi olla epänormaaleja välejä. 1960–1980 luvulla diasteemoja
arvioitiin olevan 1–3,6 %:lla hevosista. Uusimmissa tutkimuksissa diasteemojen yleisyys on
havaittu eri tutkimuksissa olevan 20 % – 35 % – 50 % – 75 %. Diasteemat jäävät helposti
huomaamatta jos hevonen ei ole hyvin rauhoitettu, jotta kieli pysyisi hyvin paikoillaan, suuta ei ole
huuhdeltu tarpeeksi hyvin tai ei käytetä peiliä tai endoskooppia apuna suun tutkimuksessa. Suurin
osa, noin 90 % diasteemoista on alaleuassa ja 10 % yläleuassa.
Kaikki diasteemat eivät aiheuta ongelmia, mutta jos rehua on ikenen tasolla tai ikenen alapuolella,
sitä pidetään kliinisesti merkittävänä, koska se johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen
(parodontiitti). Kun rehua kertyy hampaan väliin, rehu alkaa käymään ja mädäntymään. Ikeniin ja
hampaan kiinnityskudokseen tulee sekundaarinen bakteeritulehdus, kipua, ienten vetäytymistä ja
lopulta hampaan heiluminen ja irtoaminen kiinnityskudoksesta. Tulehdus voi levitä myös
hammasjuureen ja leukaluuhun ylähampaissa ollessaan poskionteloihin. Koska hevonen on
saaliseläin, se ei helposti näytä kipua ulospäin ja parodontiitti pääsee tekemään tuhojaan.
Tällä hetkellä ei ole tarkkoja ohjeita siitä, milloin ja millä tavalla diasteemat pitäisi hoitaa, mutta
täysin hoitamattomana tilanne voi edetä laihtumiseen, hampaiden heilumiseen, leukaluun
tulehdukseen aiheuttaen hevoselle kipua.
Jos hevonen tiputtaa syödessä suusta heinämällejä, on diasteema siihen todennäköisin syy.
Luokittelu
1.
Primaarinen eli synnynnäinen tai kehityksellinen diasteema. Etumaisten poskihampaiden
pitäisi kallistua taaksepäin ja takimmaisten eteenpäin. (Tämä voidaan havaita vain
röntgenkuvista). Jolloin hampaat puristuvat tiiviisti toisiaan vasten kuin tiilet ja hampaiden
ulkopinnalla oleva sementti on kuin laasti tiilien välissä., jolloin rehua ei pääse väliin
ollenkaan. Jos tämä kallistuskulma on väärä, tulee hampaiden väliin rakoja.
Hammasrivi voi olla synnynnäisesti hieman vino ja tällöin kaksi hammasta ovat vinossa
kulmassa toisiinsa nähden, mikä myös altistaa diasteemoille.
2. Sekundaarinen eli hankittu diasteema. Jos hammas on muita korkeampi, kohdistuu siihen
epänormaaleja voimia ja hammas alkaa ”kallistumaan” jolloin muodostuu väli tai jos
1
hammas on pois rivistä, voi sen seurauksena tulla diasteema. Diasteema voi tulla myös
hammasmurtuman tai epämuodostuneen hampaan takia.
3. Seniili diasteema. On yleinen ja merkittävä vanhoilla hevosilla. Poskihampaat kapenevat
luonnollisesti juurta kohden. Kun hevonen vanhenee, hampaat kapenevat ja välejä voi
muodostua. Myös ensimmäisen 06 ja viimeisen 11 poskihampaan juurten lyhetessä, niiden
voima puristaa riviä yhteen vähenee.
Diasteema voidaan luokitella myös muodon mukaan
1.
Suljettu (venttiili) diasteema. Diasteeman ”suuaukko” on kapeampi kuin pohja, kun rehua jää
pohjalle, ja se ei pääse sieltä pois. Tämä on tavallisempi muoto, joita on noin 72 %
diasteemoista (Walker et al. 2012)
2. Avoin diasteema. Väli on yhtä suuri koko matkalta, jolloin rehu rehu pääsee helpommin
pois. Näitä on vain 28 % diasteemoista (Walker et al 2012).
Oireet
Diasteema voi olla hyvinkin salakavala ja aluksi oireet voivat olla niin lieviä ettei niitä huomata

Suusta tuleva paha haju.

Voidaan havaita pään asennon muutos syödessä, vaikeus syödä, aukoo suuta syödessä

Hidas syöminen

Kortisten heinien jättäminen

Hevonen syö vain toisella puollella suuta

Sairauden edetessä hevonen voi tiputtaa suusta mällejä ja alkaa laihtua

Ruokatorven tukos

Poskiontelontulehdus, jonka oireena voi olla toispuoleinen sierainvuoto ja turvotus naaman
alueella.
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu kunnolliseen suuntutkimukseen, joka tehdään rauhoituksessa suunavaajan
kanssa. Suu huuhdellaan huolellisesti ja hampaat ja ikenet tunnustellaan ensin käsin ja
tarkastellaan sen jälkeen peilin ja hyvän valon tai endoskoopin avulla.
Joskus diasteema näkyy vain toiselta puolelta hammasta, minkä takia kaikki hampaan pinnat:
purupinta, poskenpuoli ja kielenpuoli pitää tarkastaa. Yleensä välissä nähdään rehun korsia
poikittain. Diasteema puhdistetaan paineella huuhtelemalla ja tikkujen avulla. Samalla
tarkastetaan onko merkkejä ientulehduksesta: punoitusta, ärsytystä ja ikenen vetäytymistä.
Koettimella voidaan kokeilla ientaskun vetäytymisen määrä, joka voi pahimmillaan olla jopa 5 cm.
Havainnot kirjataan ylös.
2
Röntgenkuvat
Röntgenkuvat voivat olla hyödyllisiä kun arvoidaan diasteeman syvyyttä. Kuvat otetaan suu auki,
jotta vältytään hampaiden päällekäisyydeltä kuvissa. Ylähampaista kuvat otetaan 15 asteen
kulmassa ventrolatero-lateraalisesti ja alahampaat 10 asteen kulmassa dorsolatero-lateraalisesti.
Vakavissa tapauksissa kuvissa voidaan havaita osteomyeliitti eli luutulehdus.
Hoito
1.
Dieetti
Pehmeä ja lehtevä heinä ja laitumella olo vähentää rehun kertymistä diasteemoihin.
Vältetään kortisen heinän antamista. Apuna voidaan käyttää sinimailaspellettejä kuten
Racing Greenline. Kauran syöminen aiheuttaa joillakin kipua.
2. Pudistus ja huuhtelu
Hammasvälien ja ientaskujen puhdistaminen rehusta on yleensä hankalaa, koska rehu on
pakkautunut yleensä tiukasti hampaiden väliin ja tulehtuneet ikenen ovat kipeät, minkä
takia hyvä rauhoitus on tärkeää. Puhdistaminen tehdään tikkujen pitkien pinsettien ja avulla
ja huuhtelemalla vedenpaineella ja mukana voidaan käyttää 1,2 % klooriheksidiiniliuosta.
Puhdistamisessa voidaan käyttää apuna myös paineilmaa, mutta on myös vaarana että
bakteerit menevät syvemmälle kudoksiin. Kielen ja ikenen puuduttaminen ja kipulääkitys
saattaa helpottaa puhdistamista. Omistaja voi itsehuuhdella suuta letkun ja suunavaajan
kanssa, mutta jos rehu on tiukassa hampaiden välissä, tästä ei ole hyötyä.
3. Paineen vähentäminen
Diasteema-alue voidaan ottaa pois okkluusiosta (purennasta) madaltamalla hampaan
kruunua 2–3 mm 10–15 mm matkalta diasteeman kohdalta, jolloin purentavoimat eivät
pysty puristamaan rehua hampaiden väliin. Hammasta voidaan madaltaa myös diasteeman
vastapuolelta. Tässä toimenpiteessä pitää varoa, ettei madalla hammasta liikaa, jolloin
vaarana on juurikanavan paljastuminen.
Jos diasteeman vastapuolella havaitaan korostunut poikittaisharjanne (ETR), on se tärkeää
tasoittaa. Useinkaan tällaista ei kuitenkaan havaita kaikkein ongelmallisimpien
diasteemojen kohdalla, koska ne ovat ventiilityyppiä ja aukko purupinnalla on pieni, joten
korostunutta poikittaisharjannetta ei muodostu.
4. Oikomishoito eli ortodontia
Ideaalitilanteessa hammasta tasoittamalla se saataisiin pikuhiljaa kulkeutumaan omalle
paikalleen, mutta koska purentavoimat ovat niin suuret, tämä ei usein ole mahdollista.
Jos hevosella on viimeisen alaposkihampaan (311 tai 411) ramppi, hammasta voidaan
madaltaa kolmen kuukauden välein. Näissä tapauksissa on aina hampaiden välissä
3
diasteema, joka puhdistetaan samalla madaltamisen yhteydessä. Hammasta madaltamalla
toivotaan, että sen kallistuminen taaksepäin ja diasteeman paheneminen pysähtyisi.
5. Täyttäminen
Diasteema voidaan puhdistuksen ja avarruksen jälkeen täyttää kovalla materiaalilla kuten
luusementillä (polymetyylimetakrylaatti), pehmeällä materiaalilla kuten hammasvahalla tai
puolikovalla vinyylipolysiloksaanilla. Haitana on että täyteaine kuluu tai ei pysy paikallaan.
Ja alue pitäisi tarkastaa mahdollisesti kahden viikon välein. Joskus täyttämisen mukana
käytetään antibioottia tai klooriheksidiiniä sisältävää pastaa. Myös kipsiä on käytetty, joka
on peitetty sillotusaineella. Täyttäminen estää rehun kertymisen diasteemaan. Täyttämistä
tarvitaan varsinkin jos on diasteeman seurauksena tullut aukko (fisteli) suusta
poskionteloon).
6. Avarrus
Diasteemaa voidaan avartaa 4–6 mm leveäksi, jotta rehu ei jäisi jumiin hampaiden väliin.
Avarrettaessa tulee seurata tarkkaan hammasvälin suuntaa, joka voi mutkitella tai mennä
vinoon. Vesiviilennys on tärkeää, jotta hammasydin ei pääse kuumenemaan. Porausta
tehdään enintään viisi sekuntia kerrallaan, välillä vedellä huuhtoen. Juurikanavat sijaitsevat
lähempänä hampaan takapintaa, joten tavoite on porata enemmän pois takimmaisen
hampaan etupinnalta kuin etumaisen hampaan takapinnalta. Porauksen välillä työtä
tarkkaillaan peilillä tai endoskoopilla. Erittäin hyvä rauhoitus on tärkeää, koska vaarana on
poraaminen juurikanavaan hevosen pään tai kielen liikkuessa. Avarrusta suositellaan
etenkin jos konservatiivisempi hoito ei tehoa ja suljetuissa diasteemoissa. Yhdessä
tutkimuksessa noin 85 % omistajista koki avarruksesta olleen hevoselle hyötyä (Dixon et al.
2014).
7. Hampaan poisto
Jos kyseessä on vain yksi tai kaksi hammasta, jotka ovat pois omalta paikaltaan, voi joskus
olla tarpeen tehdä radikaali toimepide ja poistaa nämä hampaat. Vaikkakin ensin
suositellaan diasteeman avartamista ja rivistä ulostyöntyvien osien tasoittamista. Hampaan
poistosta tuleva iso väli saattaa altistaa uudelle diasteemalla, kun hampaat alkavat siirtyä
väliä kohden, mutta ilmeisesti yleensä hampaat siirtyvät yhtenä blokkina ja disateemaa ei
välttämättä muodostu. Rivissä oleva kolo aiheuttaa vastahampaan ylikasvua, josta pitää
huolehtia tasoittamalla säännöllisesti.
8. Eutanasia
Jos diasteemoja on useissa väleissä ja ne ovat erittäin syviä ja hevosella on voimakas
parodontiitti on lopetus eläinsuojelullisista syistä joskus parempi vaihtoehto. Hevosta
voidaan yrittää hoitaa poistamalla useita poskihampaita ja puhdistamalla infektoitunutta
kudosta luusta ja hevosta ruokitaan sen jälkeen vain pellettirehulla.
4
9. Lääkehoito
Lääkehoito kuten antibioottikuuri tai tulehduskipulääkitys ei yksinään ole hyödyllinen.
Kipulääkitys voi antaa hetkellisen avun.
Parodontiitti eli hampaan kiinityskudoksen tulehdus
Parodontiittia tavataan 40 %:lla 3–5 vuotiaista hevosista ja vähemmän 5–10vuotilailla, mutta 60 %:lla yli 14-vuotiaista hevosista. (Rucker 2006).Parodontiitti voi
johtua diasteemoista, ratsastavista maitohampaista tai harvemmin
alakulmahampaisiin kertyvästä hammaskivestä tai vanoilla hevosilla EOTRH:sta.
Parodontiitti voidaan jakaa neljään asteeseen.
Luokka 1. Ientulehdus, punoitus ja turvotus
Luokka 2. Ikenen vetäytyminen 5–10 mm ja ientaskujen muodostuminen
Luokka 3. Ikenen vetäytyminen ja ientaskut ovat 1 cm syvät
Luokka 4. Ientaskut ovat 3 cm syvät, leukaluun heikentyminen ja luutulehdus
(osteomyeliitti). hampaan heiluminen ja irtoaminen.
Lähteitä
Collins N.M. ja Dixon P.M. Diagnosis and Management of Equine Diastemata. Clinical
Techniques in Equine Practice, Elsevier Saunders 2005
Dixon P.M. Ceen S, Barnett T. O’Leary J.M., parkin T.D ja Barakzai S. A long-term study on
the clinical effects of mechanical widening of cheek teeth diastemata for treatment of
periodontitis in 202 horses (2008-2011). Equine Vet Journal 46, 2014 76–80.
Du Toit N. The problem with equine cheek teeth diastemata. Vet Record July 14, 2012
Easley J. Odeweller S. Is your practice diagnosing cheek teeth diastemata? Equine Vet
Education 2015 27 (7)
Rusker B.A. Treatment of Equine Diastemata, AAEP Focus Meeting 2006
Townsed N. is flushing and packing adequate for diastema treatment? Equine vet
Education 2015 27 (7) 385–386.
Walker H. Chinn E. Holmes S, barwaise-Munro L., Ronertson V. Mould R. Bradley S., Shaw
D.J. Dixon P.M. Prevalence and some clinical characteristics of equine cheek teeth
diastemata in 471 horses examined in a UK first-opinion equine practice (2008–2009). Vet
Record , July 14, 2012
5