1. No category

Kirjoittaja: Helena Kuntsi-Vaattovaara, ELL, Dip AVDC, Dip EVDC
Eläinlääkäriasema Anident, Lamminpääntie 43, 02880 Veikkola
Puh. 09-2565430, sähköposti [email protected]
KISSOJEN PURENTAVIOISTA
Normaali hampaisto ja purenta
Kissanpennuilla 26 maitohammasta ja 30 pysyvää hammasta. Maitohampaiden puhkeaminen alkaa noin kolmen viikon
iässä, ja ne korvautuvat pysyvillä hampailla noin puolen vuoden ikään mennessä. Lihansyöjänä kissalla on premolaarimolaarialueella tehokas leikkaava purenta, ja alaleuan vaakasuora liike yläleukaan on minimaalinen.
Ihanteellinen purenta on ns. saksipurenta, jossa alaetuhampaat pureutuvat hiukan yläetuhampaiden taakse,
alakulmahammas pureutuu keskelle ylä.I3- ja yläkulmahampaan välistä tilaa, ja premolaarit ja molaarit eli väli- ja
poskihampaat muodostavat siksak-kuvion, niin että niiden kruunujen kärjet eivät missään kohdassa ole vastakkain
(kuvat 1 ja 2). Yläleuka muodostuu kahdesta osasta, jotka ovat yhdistyneet luisella liitoksella, ja (ihmisestä poiketen),
kissalla on kaksi alaleukaa, oikea ja vasen, jotka ovat toisissaan kiinni edestä keskeltä sidekudosliitoksella, ns.
symphysiksessä. Purennan muodostumista ohjaa paitsi perinnöllisyys, myös hampaiden asettuminen tiettyyn
purentaan toisiinsa nähden: esimerkiksi, kun ylä- ja alakulmahammas pureutuvat oikein lomittain toisiinsa nähden,
tämä ”hammaslukko” ohjaa ylä- ja alaleukaa kasvamaan samaa tahtia.
Kuva 1. Kissan kallo ja purenta. I3= ulommaisin etuhammas, C=kulmahammas, P4= 4. premolaari eli välihammas,
yläleuan raateluhammas, M1=ensimmäinen (ja ainut) molaari eli poskihammas, alaleuan raateluhammas
Kuva 2. Kissan hammaskaavio. Ylärivissä ovat ylähampaat ja alarivissä alahampaat. Kissaa katsotaan tässä edessä
eli kissan oikea puoli on katsojan vasen ja päinvastoin.
Purentavikojen yleisyys ja esimerkkejä
Purentavikoja voivat aiheuttaa hampaiden asentovirheet tai leukaluiden epäsuhtainen pituus toisiinsa nähden.
Leukaluuperäiset purentaviat ovat yleensä perinnöllisiä, mutta niiden periytymiskaavaa ei tunneta. Purentaviat ovat
tavallisimpia lyhytkuonoisilla roduilla, kuten persialaisilla. Esimerkkejä leukaluuperäisistä purentavioista ovat ylä-, ala-,
ja ristipurenta. Yhden hampaan asentovirhe ja toisaalta vakavat, epäsymmetriset leukojen pituuserot voivat syntyä
myös trauman seurauksena.
Kissoilla vain terveydellistä haittaa aiheuttavat purentaviat hoidetaan. Tavallisin terveydellinen haitta on väärässä
asennossa olevan hampaan pureutuminen pehmytkudokseen ikenessä, kitalaessa tai huulessa, johon sitten aiheutuu
haavauma. Purentavika voi myös aiheuttaa toiminnallisen ongelman, kuten kykenemättömyyden täysin sulkea suuta.
Esimerkki hoitoa vaativasta purentaviasta on kapea ja lyhyt alaleuka, jolloin alakulmahammas pureutuu ylös ikeneen
tai kitalakeen ja jopa porautuu kitalaen läpi sierainontelon puolelle. Toinen tavallinen esimerkki hoitoa vaativasta
purentaviasta on ns. sapelihammas, eli eteenpäin vaakasuorasti suuntautunut yläkulmahammas, joka saattaa
pureutua ylähuuleen tai painaa alakulmahammasta ulospäin, niin että tämän kärki hankaa haavan ylähuuleen (kuva 3).
Kolmas kissoille tavallinen purentavika on yläkulmahampaiden kääntyminen sisäänpäin, jolloin myös usein
alakulmahammas kääntyy ulospäin pureutuen ylähuuleen.
Purentavikojen hoito
Yksinkertaistettuna purentavian hoitona voi olla virheasennossa olevan tai muun hampaan poisto, hampaan kruunun
lyhennys (jotta hammas ei pureutuisi pehmytkudokseen ) tai oikominen. Kaikki hammashoidot tehdään
yleisanestesiassa eli nukutuksessa: potilas on ”tipassa” ja intuboituna, anestesia ylläpidetään hengitettävällä
nukutusaineella, anestesian aikana ja sen jälkeen potilasta valvotaan huolellisesti ja potilas kotiutetaan vasta sen
herättyä kunnolla. .
Jos purentavika havaitaan pikkupennulla, jolla on vielä maitohampaat, on hampaan poisto melkein poikkeuksetta paras
vaihtoehto. Esimerkiksi, jos alaleuka on kapea ja alamaitokulmahampaat pureutuvat yläikeneen tai kitalakeen,
saavutetaan niiden poistolla seuraavat edut: 1.Terveydellinen haitta poistuu, kun terävä hampaan kärki ei enää
pureudu pehmytkudokseen 2.Alaleuka pääsee kasvamaan geneettiseen potentiaalinsa mukaisesti, kun ei-toivottu
hammaslukko poistuu ja 3.Pysyvä alakulmahammas pääsee puhkeamaan mahdollisimman ulos, kun maitohammas ei
ole sitä estämässä. Maitokulmahampaan poisto pikkupennulta on anestesiassa tehtävä leikkauksellinen toimenpide,
joka on vaativa sekä kirurgisesti että itse anestesian kannalta. Huom! Maitohampaiden kruunujen kärkiä ei pidä mennä
katkaisemaan! Kärjen katkaisu esim. kynsisaksilla paljastaa pulpan eli hammasytimen ja aiheuttaa maitohampaan
tulehduksen. Paitsi, että tulehdus on kissalle kivulias ja päästää suubakteerit suoraan verenkiertoon, voi se vaurioittaa
kehittymässä olevaa pysyvää hammasta. Maitohampaiden kruunujen lyhennystä kotioloissa ei siis missään nimessä
pidä tehdä!
Pysyvien hampaiden poistossa pitää huomioida, että alakulmahammas on toiminnallisesti tärkeämpi kuin
yläkulmahammas, ja että kulmahampaan poisto on aina vaativa kirurginen toimenpide. Alakulmahampaan juuret
muodostavat tärkeän osan alaleuan tukirakenteesta ja lisäksi niiden poiston liittyy riski leukamurtumasta (katso
röntgenkuva kuva 4, joka havainnollistaa juurien pituuden). Näin ollen esimerkiksi, jos alakulmahammas pureutuu
yläkulmahampaan sisäpuolelle kitalakeen, voi alakulmahampaan poiston sijaan hoitona olla yläkulmahampaan poisto
ja tarvittaessa yläleuan luun muotoilu niin, että se ohjaa alakulmahampaan oikeaan asentoon. Poistokohta suljetaan
sulavilla ompeleilla ja paranee parissa viikossa. Poistopotilas ei saa pureskella mitään kovaa muutamaan päivään
operaation jälkeen.
Jos purentavian hoidoksi valitaan hampaan kruunun lyhennys, on pulpa eli hampaan ydinosa suojattava pulpaamputaatioksi kutsutulla toimenpiteellä: Kruunun lyhennyksessä paljastettu hammasydin suojataan lääke- ja paikkaaineella, niin että hammas ei tulehdu ja säilyy elävänä. Toimenpide vaatii eläinlääkäriltä erikoisosaamista. Kruunun
lyhennyksen ja pulpa-amputaation jälkeen ei pureskelurajoitusta ole, mutta pulpa-amputaation onnistumista on
seurattava röntgenkuvauksilla vuosittain kissan eliniän ajan. Pulpa-amputoiduista hampaista noin 15% tulehtuu ajan
myötä, ja tällöin hammas on juurihoidettava tai poistettava.
Oikomishoito kissalla on usein haastavaa. Tavallisimpia oikomiskojeita ovat ns. kulmahammasohjaimet sekä
vetokojeet. Esimerkkejä: Jos alaleuka on kapea ja lyhyt, niin että alakulmahampaat pureutuvat yläikeneen tai
kitalakeen, voidaan alakulmahampaat ohjata pureutumaan oikeaan asentoonsa yläleukaa kiinnitettävällä kojeella,
jossa oleva ura ohjaa alakulmahammasta eteen- ja ulospäin (kuva 5a ja b). Vetokojeissa hampaisiin kiinnitetään
metallinuppien avulla lateksinen voimalanka, joka esim. vetää yläkulmahammasta taaksepäin, jotta alakulmahammas
saa tilaa ohjautua oikeaan asentoonsa (kuva 6). Kissalla metallinuppien kiinnittäminen on ongelmallista hampaiden
pienen koon takia. Oikominen on vaativaa kotihoidon kannalta, sillä oikomispotilas ei saa pureskella mitään kovaa, ja
oikominen vaatii kontrollit sekä tarvittaessa kojeen aktivoinnin1-2 viikon välein. Oikomishoidon kesto vaihtelee aina
lievimpien tapauksien parista viikosta vaativampien tapauksien 2-4 kuukauteen asti. Oikomishoidettuja potilaita ei tulisi
käyttää näyttelyissä eikä jalostuksessa.
Purentavikojen hoidossa on tärkeää, että hoidon tarve ja suunnittelu päästään aloittamaan ajoissa. Jos huomaat
ongelmaa maitohammaspurennassa, ota heti yhteys hammashoitoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Pysyvien
hampaiden ongelmat liittyvät usein kulmahampaisiin, ja tulevat esiin kissalla noin 5kk:n iässä, kun kulmahampaat jo
puhkeavat kovaa vauhtia. Mikäli epäilet vikaa pysyvien hampaiden purennassa, kannattaa asiaan tarttua ajoissa, sillä
hoito on usein huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, mikäli se päästään aloittamaan ajoissa.
Kuva 3. Eteenpäin vaakasuorasti suuntautunut yläkulmahammas eli ns. sapelihammas.
Kuva 4. Röntgenkuva kissan alaleuasta. Kulmahampaiden juuret ovat pidemmät kuin niiden kruunut ja muodostavat
tärkeän osan alaleuan tukirakennetta. Huomaa symphysis eli alaleukojen sidekudoksinen liitoskohta keskellä.
Kuva 5. Oikomiskoje, joka ohjaa alakulmahampaat pureutumaan eteen- ja ulospäin. Tässä tosin kyseessä koira.
Tällainen koje on myös mahdollista tehdä kissalle.
Tärkeimmät asiat kissojen purentavioista:

Purentaviat ovat useimmiten synnynnäisiä ja perinnöllisiä. Purentavikaisia kissoja ei tulisi käyttää näyttelyissä
eikä jalostuksessa.

Purentavika tulee hoitaa, jos se aiheuttaa kissalle terveydellistä haittaa. Tavallisin terveydellinen haitta on
virheellisessä asennossa olevan hampaan pureutuminen pehmytkudokseen, johon muodostuu haavauma.

Jos pikkupennulla havaitaan purentavika, ota yhteys hammashoitoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin.
Maitohampaita ei missään nimessä pidä kotioloissa ruveta katkomaan!

Pysyvien hampaiden purentavioissa hoidon tarpeen arviointi ja sen suunnittelu kannattaa tehdä ajoissa. Jos
epäilet purentavikaa, ota yhteys eläinlääkäriin heti, kun pysyvät kulmahampaat ovat selvästi puhjenneet.

Purentavian hoitona voi olla valikoitujen hampaiden poisto, kruunujen lyhennys ja pulpa-amputaatio tai
oikominen. Sopivin hoito valitaan tapauskohtaisesti.
Kuva 6. Oikomiskoje, jossa voimalanka vetää yläkulmahammasta taaksepäin ja antaa alakulmahampaalle tilaa
ohjautua oikeaan asentoonsa.
Kuvien copyright H. Kuntsi-Vaattovaara
Artikkeli on julkaistu Pyhä Birma -lehdessä 2/2009