Teksti NINA SARELL Kuvat MARKO KOIVUPORRAS VÄLINEET ON OLTAVA HANSKASSA Parhainkaan apuväline ei paljon auta, jos sitä ei osaa käyttää. Henkilökohtainen avustaja tarvitsisi usein enemmän neuvoja apuvälineiden käyttöön. Välineet voivat tuoda avustajan työhön selvästi lisää sujuvuutta ja turvallisuutta. H enkilönosturilla voi siirtyä kätevästi vuoteesta tuoliin, mutta nosturista voi tulla myös ruma ja kallis vaatenaulakko, jos sitä ei osaa käyttää oikein. Henkilökohtaisilla avustajilla apuvälineiden käyttöä hankaloittaa ennen kaikkea koulutuksen ja tiedon puute. Tämä käy ilmi fysioterapeutti Katja Leppämäen opinnäytetyöstä, jossa hän selvitti avustajien ajatuksia ja kokemuksia työhönsä liittyvissä kysymyksissä. – Avustajat tulevat hyvin erilaisista taustoista: alalle voi hakeutua niin lähihoitaja, kampaaja kuin maalarikin. Tällaisessa porukassa tietopohjakin on monenkirjava. Avustajat kaipaisivat usein lisätietoa etenkin ergonomiasta, apuvälineiden käytöstä ja siirtotekniikoista. Se ei ole mikään ihme, sillä koulutetuillekin hoitoalan ammattilaisille on usein epäselvää, minkälainen on vaikkapa hyvä istuma-asento ja millä keinoilla ihmisen voi sellaiseen asentoon saada, Leppämäki toteaa. Leppämäki teki tutkimuksensa osana sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Hän on työskennellyt EteläPohjanmaan MS-keskuksessa Seinäjoella jo yli seitsemän vuotta, ja tällä aitiopaikalla avustajan työn haasteet ovat tulleet hänelle hyvin tutuiksi. Katja Leppämäki haastatteli tutkimustaan varten kuusi MS-tautia sairastavan henkilökohtaista avustajaa. Avustettavien yleisimpiä apuvälineitä olivat eri- 22 • 5/2015 AVAIN Avustaja Sanna Sihdolla on kokemusta monenlaisista apuvälineistä. Hänen mielestään on vain hyvä, että uusia teknisiä välineitä tulee koko ajan lisää. Olli-Pekka Palomäellä on käytössään seisomanosturi. laiset manuaali- ja sähkökäyttöiset pyörätuolit sekä henkilönostimet. Apuvälineistä voi olla hyötyä myös tavoilla, joita ei tule aivan heti edes ajatelleeksi. – Esimerkiksi oikeanlainen pyörätuoli voi auttaa selviytymään omatoimisesti vuosia kauemmin. Hyvässä pyörätuolissa on käyttäjänsä tarpeisiin sopivat tuet ja istuinkulma, jolloin ihmisen voi olla mahdollista esimerkiksi syödä itsenäisesti paljon pidempään. Tuolissa on helpompi hengittää ja liikkua, eivätkä paikat tule kipeiksi, Leppämäki havainnollistaa. Apuvälineet ovat aina kiinnostaneet Leppämäkeä myös avustajan työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen näkökulmasta. Vaikeasti liikuntavammaisten henkilöiden avustajilla on paljon tuki- ja liikuntaelinvaivoja, jotka johtuvat työn kuormittavuudesta. Siirtymisiä helpottavat apuvälineet lisäävät sekä avustajan että avustettavan turvallisuutta. – On ihmisiä, joiden avustajat vaihtuvat huomatta- van usein. Se johtuu monesti siitä, että avustaminen koetaan fyysisesti raskaaksi ja hankalaksi. Onnistumisen kokemukset ovat harvassa, jos työtä on tehtävä oman osaamisen ja voimien äärirajoilla. Hyvä apuväline tuo työhön sujuvuutta. Silloin työhön on helpompi sitoutua pidemmäksikin aikaa. Apuvälineisiin voi liittyä hiljaisia pelkoja Leppämäen haastattelemat avustajat kokivat apuvälineet hyvin myönteisenä, työturvallisuutta lisäävänä asiana. He kuitenkin toivoivat niiden käyttöön kunnollista perehdytystä ja koulutusta, mieluiten ammattilaisen ohjauksessa. – Avustajat toivat myös ilmi, että välineiden käytölle pitäisi olla selkeät pelisäännöt avustajan ja avus- tettavan kesken – eli yhteinen sopimus siitä, että niitä saa ja pitää käyttää. Aina näin ei ole, Leppämäki harmittelee. Apuvälineisiin saattaa lisäksi liittyä hiljaisia pelkoja. Uusi apuväline on monelle sairastavalle kipeä paikka. Se muistuttaa, että sairaus on mennyt eteenpäin ja omat voimat vähenneet. – Kun on aika siirtyä esimerkiksi tavallisesta manuaalipyörätuolista hiukan järeämpään malliin, kynnys 5/2015 AVAIN • 23 Fysioterapeutti Katja Leppämäki ihmettelee, miksi kunnat eivät järjestä avustajille apuvälinekoulutuksia. – Osaavat avustajat ovat kaikkien etu. Aika paljon olisi ihmisiä palvelukeskusjonoissa ilman heitä. sen käyttöönottoon voi olla aivan hirvittävä. Uusi tuoli on ehkä parempi, mutta se on erilainen kuin entinen. Se näyttää järkälemäisen isolta. Ihmisellä saattaa olla sellainen ajatus, että se on sairaamman ihmisen tuoli ja sen käyttö tulkitaan periksi antamiseksi. Apuväline tuntuu leimaavalta ja sen käyttö voi hävettää, Leppämäki kuvaa. Sopeutumisongelmia on myös avustajilla. Hankalannäköiseen välineeseen ei välttämättä rohjeta edes tarttua. Leppämäki kertoo hoitajasta, joka tunnusti, että nosturi suorastaan pelotti häntä. Onko siis ihme, jos nosturi unohtuu viikkokausiksi töpseliin? – Joillakin työpaikoilla on sellainen kulttuuri, että hyvä hoitaja ei tarvitse välineitä. Apuvälineiden käyttö tulkitaan heikkoudeksi, voimien tai ammattitaidon puutteeksi. Työpaikalle saattaa syntyä vastakkaisia leirejä, joista toiset käyttävät apuvälineitä ja toiset eivät. Ammattilainen osaa valita menetelmän ja apuvälineen tilanteen mukaan, Leppämäki huomauttaa. Välineiden käyttöä voisi harjoitella yhdessä Apuvälineen käyttäjää sitovat avustajan työnantajana tietyt velvollisuudet. – Joskus sairastava ei suostu apuvälineen käyttöön. 24 • 5/2015 AVAIN Avustajalle saatetaan sanoa, että kyllä minut saa siirrettyä halausotteella tai että jos käytät nosturia, työt loppuvat siihen. Ei kuitenkaan voi olettaa, että juuri työnsä aloittanut, kouluttamaton avustaja osaisi siirtää henkilön turvallisesti halausotteella. Ja jos siirtymisestä aiheutuu avustajalle selän vahingoittumisen vaara, kuvaan astuu työturvallisuuslaki. Työnantajan velvollisuus on hankkia työhön tarvittavat apuvälineet. Jos avustaja kokee, että siirtoihin tarvittaisiin apuväline ja sitä ei pyynnöstä huolimatta hankita, hänellä on oikeus kieltäytyä työtehtävästä, Katja Leppämäki muistuttaa. Hän rohkaisee avustajia pitämään puolensa ja ottamaan myös itse vastuuta omasta työturvallisuudestaan. – Jos avustaja loukkaa itsensä nostaessaan henkilöä käsin, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus käyttää myös nosturia, työnantaja ei välttämättä olekaan automaattisesti velvollinen korvaamaan sairaskuluja. Pahimmassa tapauksessa tilanne voidaan tulkita niin, että työntekijä on itse syyllinen tapaturmaan. Selkä on herkkä elin. Kun sen kerran loukkaa, vamma voi muistutella itsestään koko loppuelämän ajan. On usein kohtuutonta vaatia, että avustajan apuvälinekoulutuksen järjestäisi työnantaja. Leppämäen mukaan sen voisi tehdä kaupunki tai esimerkiksi MSkeskuksen tapainen taho pienellä vaivalla ja vähillä kustannuksilla. Leppämäki visioi, että avustajille ja heidän työnantajilleen voisi järjestää koulutusiltoja, joihin molemmat voisivat osallistua ja harjoitella asioita yhdessä. Silloin niistä saataisiin kaikki hyöty irti sekä avustajalle että avustettavalle. – Joskus kyse on ihan pienistä asioista. Yksikin avustaja totesi tärkeäksi sen, että osaa säätää sängyn oikealle korkeudelle. Tekniikan uusia ihmeitä ei kannata pelätä HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA Sanna Sihto työskentelee Neuroliiton Seinäjoella sijaitsevassa palvelutalo Pihapihlajassa. Työssä ovat tulleet tutuiksi apuvälineistä tavallisimmat: pyörätuolit, pyörähdyslaudat, liukulevyt ja nosturit. Osa apuvälineistä, kuten tartuntapihdit tai sähköpyörätuoli, ovat tietenkin käytössä lähinnä avustettavalla itsellään, kun taas esimerkiksi siirtymisissä käytettävät apuvälineet vaativat osaamista ja tietoa myös avustajalta. Työsuhteen alussa Sihto sai hyvän perehdytyksen palvelutalon asiakkailla käytössä olevien apuvälineiden käyttöön. – Apuvälineitä pitää olla sen verran, että työtä on turvallista tehdä. Meissä avustajissa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole saaneet esimerkiksi ergonomiakoulutusta. Nostotekniikoissa voi olla paljonkin puutteita. Apuvälineissä on se hyvä puoli, että niiden kanssa nostaminen on turvallista sellaisellekin, joka ei ole saanut kädestä pitäen opastusta fysioterapeutilta. Tämä on sekä asiakkaan että avustajan kannalta hyvä juttu. Lääkärikäynneillä Sihto on ollut havaitsevinaan henkilökunnassa hienoista jäykkyyttä, kun asiakas ja avustaja porhaltavat nosturin kanssa sisään. – Olen kuitenkin huomannut, että vastaanotoillakin on vähitellen alettu innostua nosturien käytöstä. Tässä asiassa olemme saaneet olla tietyllä tapaa edelläkävijöitä, Sihto iloitsee. Välineistä ehkä kaikkein teknisimpiä ovat puheen apuvälineet, kuten erilaiset kommunikaattorit ja tietokoneohjelmat. Niiden käytössä Sihdolla on jopa erikoisosaamista, sillä hän on koulutukseltaan viittomakielen ohjaaja. Tekniikan uusia ihmeitä ei ole hänen mielestään syytä pelätä, jos niistä voisi olla apua arjessa. – Kommunikaatiota tukevat apuvälineet ovat nykyisin tosi laadukkaita ja helppokäyttöisiä. Ne mahdollistavat ja sujuvoittavat kommunikointia. Ja kun viestintä helpottuu, tekee se tietenkin kaikesta yhteistyöstä sujuvampaa. Sanna Sihto korostaa, että apuvälineiden oikea hallinta on sekä avustajan että asiakkaan etu. Sihto auttoi OlliPekka Palomäen istumaan. 5/2015 AVAIN • 25