Teatteri / Edelfelt
22 23 Norjalainen ja suomalainen teatteri Ida Aalberg Hedda Gablerin roolissa. Albert Edelfeltin maalaus, 902, Suomen Kansallisteatteri. Björnstjerne Björnson (832– 90), Museovirasto, Helsinki Henrik Ibsen (828–906) Varhainen norjalainen kontribuutio Helsingissä oli vuosina 864–872 näytellyt Frithiof Raa, komea isän puolelta ranskalaistaustainen (Reaux) sankarinäyttelijä, joka menestyksellä näytteli mm. J. J. Wecksellin Daniel Hjortin nimiroolin. Hänen vaimonsa, tukholmalainen Hedvig Charlotta Raa taas opetteli suomeksi Aleksis Kiven Lea näytelmän nimiroolin, ja sai kunniapaikkansa Suomen teatterihistoriaan. Leskeksi jäätyään ja uudelleen avioiduttuaan Raa-Winterhjelm näytteli Henrik Ibsenin Kummittelijoiden kuuluisalla pohjoismaisella kiertueella 884. Tukholmassa hän opetti niin norjalaisia kuin suomalaisia näyttelijöitä, sekä ruotsinsi mm. Minna Canthin Työmiehen vaimon. Henrik Ibsenin näytelmien merkitys Suomessa kuten muuallakin oli ratkaiseva sysäys suomalaisen realismin synnylle, ennen muuta Minna Canthille (844–897), jota ehdittiin nimittää naispuoliseksi Ibseniksi. Norjalainen porvaristo ja sen salaisuudet oli helsinkiläisporvariston helppo tunnistaa Svenska Teaternin näyttämöllä, jolla teatterinjohtaja Harald Molander Ibsenin uusia näytelmiä runsaasti ja nopeasti esitti. Minna Canthin oma realismi Suomessa liikkui köyhälistön piirissä. Vain Sylvissä, hän kirjoitti sivistyneistöpariskunnasta ja se kantaesitettiin Svenska Teaternissa, jonka yleisöä ei tarvinnut varjella kriittiseltä porvaristokuvaukselta. Suomalaisessa teatterissa Henrik Ibsenin läpimurto oli ollut Nukkekoti jo vuonna 880, jolloin ”hermoillaan näyttelevä” suomenkielinen näyttelijätär Ida Aalberg Norana teki esityksestä Kaarlo Bergbomin johtaman teatterin sensaatioksi ja kassamenestykseksi. Ibsen itse näki Aalbergin Norana Kööpenhaminassa ja nosti hänet näkemistään parhaaksi. Ida Aalberg halusi esittää Ibsenin vahvoja naisia kuolemaansa asti 95. Suomalaisella puolella Ibseniltä esitettiin kuitenkin usein hänen keskiaikaan sijoittuvia nuoruudentöitään, mikä sopi hyvin kansallisen identiteetin konstruoimiseen, maaseudusta ja muinaisuudesta ponnistavana konstruktiona. Se oli selvästi läheisempää Bergbomille, joka piti Ibsenin myöhempiä näytelmiä, kuten Hedda Gableria pohjat-toman pessimistisenä. Teatterinjohtaja Bergbomin erojaisjuhlia vietettiin huhtikuussa 905 Kansallisteatterissa. Samana keväänä nähtiin myös Henrik Ibsenin Nukkekoti, tällä kertaa Helsingin Työväen Teatterin näyttämöllä. Björnstjerne Björnssonia (832–90) yritettiin näytellä Suomessa, mutta ei suurella menestyksellä. Vain vuoden 905 aikoihin hänen poliittinen draamasarjansa Yli voimain – Over Ævne I ja II osa oli selvästi ajankohtainen. Työväennäyttämöitä kiinnosti erityisesti sen II osa, joka kuvasi 800-luvun lopun eurooppalaisen tilanteen tehtaanomistajan ja työväestön välisessä konfliktissa. Nuo poliittisen kriisiytymisen vuosikymmenet tuottivat Suomessa kuitenkin pal- jon Björnssonin innoittamaa suomalaista, nyttemmin jo unohdettua dramatiikkaa, jossa sukupolvien ja sukupuolten väliset jännitteet ovat myös selvästi politisoituneet: aatteellinen konflikti tuotiin perheiden sisään. Vuoden 96 Peer Gynt oli seuraava norjalaissensaatio Suomen teatterielämässä. Suomi oli teollistunut ja kävi ulko-maan-kauppaa siihen tahtiin, että Henrik Ibsenin kuva häikäilemättömän miehen yhteis-kun-nal-lisesta noususta ja sen hinnasta kohtasi suomalaisen teatteriyleisön yhdellä rysäyksellä – Gynt loistavana Otto Mannisen suomennoksena ja Edvard Griegin (843–907) musiikilla oli tullut Suomeen. Pentti Paavolainen Albert Edelfelt ja viikinkimytologia Taiteilija Albert Edelfelt kuoli syksyllä 905. Hänen hautajaisistaan Helsingissä tuli kansallinen mielenilmaus. Edelfelt oli vuonna 895 kuvittanut J. L. Runebergin melodraaman Kuningas Fjalar, jonka tapahtumat sijoittuvat muinaispohjoismaiseen ympäristöön. 800-luvulla pohjoismaissa ilmestyi useita muinaispohjoismaisessa hengessä kuvitettuja kirjoja ja Kuningas Fjalar oli tavallaan suomalainen anti tähän joukkoon. Ruotsissa ilmestyivät mm. August Malströmin kuvitukset Esaias Tegnérin Frithiofin taruun, ja muinaispohjoismaisilla aiheilla kuvitettujen loisteliaiden teosten huipentuma oli Eddan kuvitetun käännöksen ilmestyminen Ruotsissa 893. Edelfeltin Kuningas Fjalarin kuvitus käsitti 2 kuvaa, pääosin akvarelleja. Vuonna 903 kuvat julkaistiin venäläisessä Novi Mir –lehdessä. Vuotta aiemmin Edelfelt oli saanut päätökseen vielä yhden aiheeltaan muinaispohjoismaisen taideteoksen, lasimaalauksen Viikinkialus myrskyssä Nylands Nationin osakuntatalossa Helsingissä. Edelfelt tutustui viikinkiromantiikkaan nuorena ylioppilaana Helsingin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston uusmaalaisessa ruotsinkielisessä ylioppilaspiirissä. Tämä piiri muodosti 800-luvulla voimakkaan svekomaanisen, ruotsalaismielisen linnakkeen ylioppilasmaailmassa. Norjalaisia taiteilijoita viikinkilaivat kiehtoivat koko 800-luvun. Taiteilijat kuvasivat maalauksis- saan viikinkialuksia kansallisromanttiseen tyyliin, joka enimmäkseen perustui perinteisiin ja henkilökohtaisiin käsityksiin viikinkiajan visuaalisesta maailmasta. Historiatieteiden kehityttyä 800-luvun lopulla taiteilijat saivat konkreettisempia viitteitä teostensa pohjaksi. Viikinkialuslöydöt Norjassa, mm. Gokstadin laiva vuonna 880, innoittivat käyttämään viikinkisymboliikkaa hautakivissä, antamaan nimiä yhdistystaloille, tekemään kuvituksia ja kirjoittamaan runoja ja kuvaelmia eri puolilla Pohjolaa. Yksi muinaispohjoismaisen liikkeen kohokohtia Norjassa oli Snorre Storlasonin Kongesagerin kuvitetun painoksen ilmestyminen vuonna 899. Kuvitusprojektia johtivat Erik Werenskiold ja Gerhard Munthe. Muinaispohjoismaisuus eli kukoistuskautensa Norjassa 880-luvulla ja saavutti huippunsa 890-luvulla ja vuosisadanvaihteessa. Pohjolan muinaisuutta ihannoiva ajanjakso Norjassa liittyi vahvasti siihen kansalliseen kehitykseen, joka edelsi unionin hajoamista vuonna 905. Michaela Bränn Albert Edelfeltin viikinkilaiva-aiheinen värilitografia, valm. 896. Viikinkilaivalitografia painettiin Tilgmanin painotalossa, joka oli taideteosten värikopiopainatuksen edelläkävijä Suomessa. Nylands Nationin taidekokoelma, Helsinki.
© Copyright 2024