Ilmainen lukunäyte
Ilm lu n e ain yt ä n ku e Realismista romantiikkaan 1880-luku ja 1890-luku Suomen asema mahtavan Venäjän kyljessä oli Venäjän kiristynyt ilmapiiri levisi Suomeen. Ve- vuosikymmeniä hyvä. Aleksanteri II:n uudistus- näläiset katsoivat yhtenäistävänsä valtakuntaa, ten joukossa oli myös kieliasetus, joka vahvisti mutta suomalaiset uskoivat autonomian olevan suomen kieltä ja maan kirjallisuutta. Vuonna vaarassa. Helmikuun manifesti herätti vuonna 1881 terroristit murhasivat kuitenkin liberaalin 1899 suunnatonta tyrmistystä. keisarin eikä mikään ollut Venäjällä ennallaan. Aleksanteri III vietti leppoisia kesiä Langinkosken kalastusmajalla, mutta jo hänen aikanaan 52 Kuvataiteessa 1880-luku oli realismin kansainvälinen vuosikymmen, jolloin naistaiteilijat esiintyivät lähes tasaveroisina miesten rinnalla. vas: Eero Järnefelt R ansk al ainen viinik apakk a 1887, ak varelli, yksityiskokoelma oik: Pekk a Halonen K anteleensoit ta ja ja t y t tö 1895, öl jy, yksit yiskokoelma Monet naisista hakeutuivat Ranskaan ja etenkin Näkymättömään maailmaan tähyävä symbolismi lauhkeaan Bretagneen, jossa he saattoivat maala- vaikutti yllättävän voimakkaasti Suomen taitee- ta ympäri vuoden ulkona. seen. Symbolismi toi maalauksiin mytologisia Muodikkaan ulkoilmamaalauksen ansios ta ja kirjallisia aiheita, ehjiä väripintoja ja selkeitä taideopiskelijat alkoivat niin ikään suosia Pariisia. ääriviivoja. Impressionismi ja symbolismi olivat Lopulta sinne lähti myös Eero Järnefelt, joka oli molemmat väyliä, joita pitkin taide kulki kohti opiskellut suvun perinteitä jatkaakseen Pietarin modernismia. taideakatemiassa. Järnefelt väheksyi venäläistä Suuressa kulttuuritaistelussa Kalevala, jylhä opetusta, mutta venäläisestä realismista hän ei korpi ja vankkumaton kallioperä tarjosivat erään- eroon päässyt. laisen salakielen. Erityisesti Gallén yhdisti kale- Kansallisromantiikan nousu teki ruotsinkielisistä naistaiteilijoista sivullisia ja jätti taideken- valaiset runot, symbolismin ihanteet ja poliittiset päämäärät saumattomaksi kokonaisuudeksi. tän kansanomaisuuttaan korostaville miehille. Monet taiteilijat vaelsivat Kalevalan innoitta- Kun Suomen tulevaisuus oli uhattuna, taiteesta mina Karjalassa aitoa ja puhdasta suomalaisuutta tuli maanpuolustusta, jonka eturintamassa sei- etsimässä. Venäjä koettiin vastustajaksi, mutta soivat Axel Gallén ja Pekka Halonen. Albert identiteettiä rakennettiin yksinomaan itäisistä Edelfelt säilyi kuitenkin pariisilaisena. aineksista. 53 30 Gunnar Berndtson Morsiamen l aulu 1881, öl jy, Ateneumin taidemuseo 54 ”Mut pauhinalla kartanossa juodaan / parin nuoren onneksi ja ilosena, murheisena liehuu / impi huntu-kiireinen / ja morsius myrtistä tuoksahtaa ilma, / kun hääjoukko pyörien karkelee taas.” – Aleksis Kivi MORSIAN JA PEILI S alonkitaiteilijaksi kutsutun Gunnar Berndtsonin (1854–95) valo kuvamaiset teokset ovat täynnä tarkkoja yksityiskohtia. Aiheet vaihtelevat, mutta usein kyse on katseesta ja katsomisesta. Taiteentuntijoita Louvressa (1879) on maalauksista tyypillisimpiä. Yhtä lailla Pariisiin sijoittuvassa Morsiamen laulussa hääseurue lopet- telee ateriaansa pöydässä, jossa hedelmien ja viinipullojen välissä nostaa varttaan myrtti, onnenkasvi. Myrtin kukista on tehty morsiamelle myös valkoinen seppele. Suloinen morsian esittää kiitoslaulua vanhemmilleen, mutta hän katsoo silti ulos kuvasta. Väistämättä syntyy tunne kuin morsiamen edessä olisi peili, kuin koko maalaus olisi peilikuva. Vaikutelmaa vahvistaa etualan vanha mies, joka niistää nenäänsä varmana siitä, ettei kukaan noloa toimitusta havaitse. Mutta kenen kanssa morsian on avioliittoon astunut? Etiketin mukaan morsian istui hääjuhlassa sulhasen oikealla puolella, joten parrakas herra, joka on peittänyt rintansa ruokaliinalla, on siis sulhanen? Jälleen mieleen tulee peilikuva. Maalauksessa näkyy joukko Berndtsonin pariisilaisia ystäviä. Oikeassa laidassa kurkottelee kuvanveistäjä Ville Vallgren ja aivan perimmäisenä istuu taidemaalari Aukusti Uotila. Morsiamena on Antonia Bonjean, ”La Belle Antonia”, joka oli myös Albert Edelfeltin malli ja rakastettu. 55 avoin ja suljettu KATSE Fredrik ja Nina Ahlstedtin avioliitto oli pitkään lapseton, joten he saattoivat maalata ja matkustaa yhdessä. Ahlstedtien teokset 56 S uomen epävirallisista taiteilijaryhmistä varhaisimpia oli 1880-luvulla kokoontunut ”Silli ja peruna”, joka sai nimensä Fredrik (1839–1901) ja Nina Ahlstedtin Siltasaaren ateljeessa järjestä- mistä kutsuista. Helsinkiläisryhmän keskeisiä jäseniä olivat Adolf von Becker, Severin Falkman ja Fanny Churberg. Vaikka Churberg kuului Ahlstedtin lähimpään ystäväpiiriin, Vanha muistuttavat toisiaan, eukko -maalaus tuo mieleen aivan toisen naistaiteilijan, Helene Schjerf- mutta Ninan tuotan beckin ja tämän tummapukuiset naiset ja tytöt, jotka katsovat vaite nossa on enemmän liaina alaspäin. Ahlstedt on jättänyt vanhuksen kuvan tavallaan avoi- ranskalaissävyjä kuin meksi: onko hän maalta vai kaupungista, kertooko ilme murheesta vai hänen aviomiehellään. katkeruudesta? 31 vas: Amélie Lundahl 32 oik: Fredrik Ahlstedt T y tön pä ä, Bretagne Vanha eukko 1882, öl jy, Ateneumin taidemuseo öl jy, Serl achiuksen taidemuseo Sosiaalisina luonteina Fredrik ja Nina Ahlstedt hakeutuivat jo varhain Suomalaisista Ahvenanmaan Önningebyn taiteilijayhteisöön. 1890-luvun alussa Ahl- naistaiteilijoista stedtit viihtyivät vuorostaan suositulla Korpilahdella ja majailivat Axel Bretagneen hakeu Gallénin tavoin Mutasen pappilassa. tuivat Elin Danielson, Keski-Suomi ymmärrettiin eräänlaiseksi vara-Karjalaksi, perife Amélie Lundahl, Helene riaksi, missä taitelijat saattoivat nähdä välähdyksen menneestä maail- Schjerfbeck, Helena masta. Samat romanttiset virtaukset nostivat esiin Euroopan lounais- Westermarck ja Maria laidalla sijaitsevan Bretagnen ja sen vanhanmallisia kansanpukuja ja Wiik. Myös lupaava valkoisia hilkkoja käyttävät naiset. koloristi, varhain Bretagne veti puoleensa suomalaisia naistaiteilijoita, ja siellä syntyi kuollut Aukusti Uotila myös Amélie Lundahlin (1850–1914) Tytön pää, pelkistetty teos, jonka maalasi 1880-luvun tenho perustuu jyrkkiin kontrasteihin. Kalastajan tyttären iho, hiukset alussa yhdessä ja kulmat ovat hyvin tummat, mutta maalauksen muut osat peittyvät Lundahlin kanssa. aineettoman hentoon ruusunpunaan. ”Nämä bretagnelaiset naiset, jotka koko maailma tuntee Bretonin erinomaisista maalauksista, ovat voimallisia ja mahtavia hahmoja”, Finsk Tidskriftin arvostelija kirjoitti vuonna 1883 Lundahlin maalauksista. Ranskalainen talonpoikaismaalari Jules Breton oli Bretagnessa työskentelevien yhteinen ihanne ja miltei pakollinen esikuva. Alhstedtin pariskunnan tavoin myös Lundahl liittyi Önningebyn taiteilijoihin. Toistakymmentä vuotta hän asui kuitenkin Ranskassa ja teki siellä osuvimmat ja onnistuneimmat naisaiheiset maalauksensa. 57 RANSKALAISIA UNELMIA ”Miten työskentelinkään sinä keväänä! Sekä vauhdikkaasti että riemukkaasti. En ajatellut mitään sääntöjä M issä on päivänvarjo, siellä on väistämättä auringonpaistetta. Victor Westerholmin (1860–1919) Nainen ja päivänvarjo vie ajatukset Ranskaan, impressionistien valoon ja väriin ja aivan erityisesti Claude Monet’hen. Aiheella on yh- teyttä myös Japani-muotiin. tai ohjeita, halusin vain Nuori Westerholm lähti turkulaisten avustuksella Düssel dorfin maalata niin kuin näin.” taideakatemiaan, mutta vuonna 1882, kesken opintojen, hän teki matkan Pariisiin ja sai kosketuksen ulkoilmamaalaukseen. Polkua las- – Helena Westermarck keutuva daami on varhainen merkki Westerholmin kiinnostuksesta impressionismiin. 58 33 vas: Victor Westerholm 34 oik: Helena Westermarck Nainen ja päivänvarjo Valveunia 1882, öl jy, yksit yiskokoelma 1882, öl jy, Amos Andersonin taidemuseo Kolme vuotta myöhemmin Westerholm hankki ahvenanmaalaisesta Japanismilla tarkoi- Önningebystä huvilan, jonka ympärille syntyi suomalaisten ja ruotsa- tetaan Euroopassa laisten taiteilijoiden siirtokunta. Lemströmin kanava, kalliot ja jalopuita 1860-luvulla virinnyttä kasvavat lehdot olivat omiaan ranskalaishenkiseen ulkoilmataiteeseen. itämaista suuntausta. Ranskan matkoilla oli suuri merkitys myös Helena Westermarckille Japanilaisten puu- (1857–1938), mutta impressionistien sijasta häntä kiinnostivat realistit piirrosten täysin uuden- ja erityisesti Gustave Courbet. Yleiseen tietoisuuteen Westermarck tuli laisia aiheita ja rohkeita maalauksellaan Valveunia, jossa luonnosmaisuus tarkoitti irtiottoa aka- sommitteluratkaisuja teemisista perinteistä. sovellettiin halukkaas- Westermarckin perheen palvelijatar istuu maalauksessa työpaikallaan keittiössä. Kaapin nurkalla odottaa kukkakaali, mutta tytön ti myös suomalaisiin maalauksiin. ajatukset ovat pysähtyneet kesken linnun kynimisen. Valveunia-nimi tuntuisi viittaavan lemmenhaaveisiin, mutta tyttö näyttää yllättävän surumieliseltä. Monipuolisesti lahjakas Westermarck olisi epäilemättä suuntautunut yliopistomaailmaan, sillä hänen isänsä oli kansleri ja Edvard-veljestä tuli kansainvälisesti tunnettu sosiaaliantropologi, mutta naiselta tie oli tukossa. Maalaustaidetta ei ollut kuitenkaan ”ympäröity muureilla tarkoituksena estää tyttölapsia astumasta sinne”, kuten Westermarck totesi. Sosiaalinen omatunto pakotti taiteilijan kuvaamaan yhteiskunnan marginaaliryhmiä, palvelijattaria ja lapsia, mutta tuberkuloosi teki hänestä itsestäänkin sivullisen. 1880-luvun jälkeen Westermarck siirtyi fyysisesti helpompaan kirjoittamiseen. 59 VÄSYMYSTÄ JA ALAKULOA Hanna Frosterus-Seger stålen poika Lennart Segerstråle menestyi monumentaali maalarina ja tytär kulttuurielämään useita vaikuttajia. Maan tuotteliain alttaritaulumaalari Alexandra Frosterus-Såltin, arkkitehti Sigurd Frosterus ja kirjailija Teuvo Pakkala olivat kaikki suvun jäseniä. Hanna Frosterus-Segerstråle (1867–1946) kuului niihin harvoihin Solveig von Schoultz naisiin, jotka kykenivät yhdistämään perheen ja taiteilijan ammatin. runoilijana. Tyttären Toisaalta Frosterus-Segerstrålekin oli sukupuolensa vanki. Lempeä- aviomies oli säveltäjä luonteisena hän alistui näkemykseen, jonka mukaan naistaiteilijoiden Erik Bergman. 60 F rosterusten pohjalaisesta pappissuvusta on noussut Suomen tuli keskittyä viattomiin lapsiaiheisiin. 35 vas: Hanna Frosterus-Segerstr åle 36 oik: Maria Wiik Pieni hä ävier as St. Ivesin t y t tö 1887, öl jy, Reit zin säätiö 1889, öl jy, yksit yiskokoelma Dukaattikilpailussa palkittu Pieni häävieras muistuttaa Albert Edelfel- ”Luulen, että viihtyisit tin lapsikuvia, mutta Frosterus-Segerstrålen tulkinta on pehmeämpi ja täällä ja pitäisit lapsi- intiimimpi. Tyttö tulee niin lähelle katsojaa, että hänen unisen hengi- malleista ja vanhuksista, tyksensä voi miltei kuulla. täytettyään 17 heistä Helene Schjerfbeck katkeroitui syvästi, kun häntä ei hyväksytty Pa- kaikista tulee ikäviä riisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn, mutta Frosterus-Segerstråle oli ja sovinnaisia, en ole mukana ja sai osallistumisestaan kunniamaininnan. Pariisi oli Froste- koskaan nähnyt niin rus-Segerstrålelle tuttu kaupunki, sillä hän oli opiskellut siellä ihaillun yksitoikkoisia ilmeitä Pierre Puvis de Chavannesin johdolla. kuin nuorilla tytöillä Miehinen kansallisromantiikka koitui erityisen kohtalokkaaksi täällä.” Schjerf beckille ja hänen ystävälleen Maria Wiikille (1853–1928). Molemmat vaipuivat 1890-luvulla unohdukseen, josta taidekauppias Gösta – Helene Schjerfbeck Stenman heidät lopulta pelasti. St. Ivesista lähetetyssä Cornwallissa, St. Ivesin satamakaupungissa Schjerbeck ja Wiik pää- kirjeessä Maria Wiikille sivät hienoihin tuloksiin. Schjerfbeckin Toipilas valmistui vuonna 1888 ja seuraavana vuonna valmistui Wiikin St. Ivesin tyttö. Molempien aiheena on alakuloinen lapsi, mutta Wiikin kädenjälki vaikuttaa modernimmalta. Wiik ei ole keskittynyt detaljeihin, vaan hän on kuvannut tytön puvun laajana tummana väripintana, jonka tehokkaana vastakohtana ovat rusottavat kasvot ja kädet. Ylisuuri tuoli tuntuu heijastavan tytön epävarmuutta elämän edessä. Maalauksen pelkistetty sisältö ja rohkea sommittelu osoittavat, että Wiik oli jo loitonnut realismista ja astunut hyvän harppauksen kohti symbolismia. 61 62 37 Albert Edelfelt K aukol an harju 1889–90, öl jy, Ateneumin taidemuseo VESI VÄLKEHTII HOPEAA N uorena aviomiehenä Albert Edelfelt (1854–1905) vietti kesän Kaukolan harjulle 1889 Tammelassa, Saaren kartanossa, jonka omistivat de la rakennettiin vuonna Chapellet, hänen vaimonsa vanhemmat. Kartano sijaitsi ni- 1926 näkötorni ja kuusi mensä mukaisesti saaressa, samalla Pyhäjärven ja Kuivajärven välisellä vuotta myöhemmin alueella kuin Kaukolan harju. perustettiin Saaren Komeita näköaloja kaipaavat säätyläiset kipusivat Kaukolan harjulle, kansanpuisto, mutta josta tuli myös Edelfeltin pariskunnan suosikkikohde. Jo edellisenä vuon- Punkaharjun kaltaista na Edelfelt oli tehnyt harjulta Hämäläisen syysmaiseman. turistikohdetta seudusta Uudessa maalauksessa Edelfelt halusi tavoittaa ohi kiitävän hetken ei tullut. Taiteilijoi tunnelmat ja pysäyttää tuokioksi maiseman valoleikin, kuten impressio- takaan harju ei ole nistit olivat opettaneet. liiemmin kiinnostanut, ”Vaikutelma kestää kaiken kaikkiaan neljännestunnin, silloin vesi väl- joskin kartanoita paljon kehtii hopean, rubiinin, topaasin ja onyksin värisenä, vaihtaen alituiseen kierrellyt Magnus sekä muotoaan että väriään. Ja yrittäessään kuvata näitä metsäisiä saaria, von Wright kuvasi jo jotka kaikki ovat tummansinisen-mustia, niin että niiden väliin tulee il- vuonna 1846 Kaukolan maa ja vettä siten, että se näyttää tasaiselta ja sen etäisyys näköpiirin ra- maisemaa. jaan monen virstan pituiselta, saa hiuksensa harmaiksi”, Edelfelt kirjoitti äidilleen. Pariisissa Edelfelt viimeisteli Kaukolan harjun etualan ennen kuin jätti maalauksen salongin kanssa kilpailevalle näyttelyfoorumille, jota kutsuttiin nimellä La Societé Nationale des Beaux-Arts. Tyytyväinen Edelfelt ei 63
© Copyright 2024