Paimion Kesäteatterin tämänkesäinen näytelmä Pirtua 1

Paimion Kesäteatterin tämän kesäinen näytelmä Pirtua, pirtua! sai ensi-iltansa perjantaina
26.06.2015 klo 19 Museomäellä. Härkämäestä oli mukana parisen kymmentä katsojaa.
Käsikirjoitus Tapio Parkkinen & Pekka Saaristo. Ohjaus Pekka Saaristo. Musiikin ohjaus
Outi Ollila. Musiikin sovitus Outi Ollila & Karambo-orkesteri. Puvustus Marjo Muntola
Kampaukset Miia Mäkinen. Maskeeraus Anniina Jakobsson. Lavastus Pekka Saaristo ja
Ville Kotamäki. Äänisuunnittelu ja miksaus Heikki Merenkylä. Koreografia Elina
Vepsäläinen
Kieltolaki astui voimaan kesäkuun 1. päivänä 1919. Viinarännien sulkemisesta alkoi
lähihistoriassamme jakso, joka hakee vertaistaan. Laki kumottiin virallisesti 5.4.32. klo 10.
Kieltolain aikana pirtu maistui Suomen kansalle. Juomaa sai kaikkina vuorokauden
aikoina ja melkein mistä tahansa. Puolen litran kanisteri oli "lahna" ja pienempi 1/4
litrainen oli "varpunen". Kun tahtoi hummata kunnolla, ravintolasta sai oikeaa ainetta
tilaamalla "hopeateetä" tai "kovaa teetä", jossa oli puolet 96 -prosenttista pirtua.
Kieltolain aika synnytti lukemattoman määrän legendoja salakuljettajista ja pirtukuninkaista (mm. Algot Niska), jotka vaivojaan säästämättä ja virkavaltaa kunnioittamatta
sammuttivat katajaisen kansan loputonta janoa. Aika loi pohjan myös useiden sukujen
varakkuudelle. Pirtun myynnistä saivat jotkut perheet merkittäviä lisätuloja. Pirtun
myyjät olivat usein köyhiä työläisiä. Kaikilla oli toimintaan erilaisia vaikuttimia. Mutta
riskit olivat suuria. Oli huijareita ja huijattavia. Jonnen vetäessä langoista monet joutuvat
ongelmallisiin tilanteisiin. Pirtukuninkaan tyttö Sikke saa huomata miehen katselevan
toisten perään, mutta myös Klaara, Jonnen uusi saa huomata tulevansa petetyksi. Eivätkä
miehetkään ole turvassa. Jonnen juonet vievät Jaakko Selolta sekä kartanon, että vapauden, mutta jäähän kainaloon sentään Reetta Esteri.
Oman hengen puolesta sai pelätä. Henki oli halpaa. Viranomaisia ja ilmiantajia oli myös
varottava. Joka portaassa pirtun hinta moninkertaistui. Näytelmä kuvaa aidon tuntuisissa
ja elämänmakuisissa kohtauksissa koskettavia kohtaloita. Näytelmä ottaa myös juonten
käänteissä ja henkilökuvissa myös ongelman sosiaaliset ulottuvuudet esille. Näytelmässä
tämä tulee esiin etenkin trokarin lesken Saaran (Maritta Hytönen) ja hänen kolmen pojan
(Kristian, Benjamin ja Joonas Lehto) kautta
Pirtua Pirtua! kuvaa oivasti salaviinan kulun rannikolta mutkaisten maanteiden kautta
kaupunkien huvipaikkoihin kekseliäiden trokarien käsistä yhtä ovelille välittäjille ja
loppukäyttäjille. Kyseessä on hulvaton ja sutjakka sukellus pirtutrokarien salattuun
maailmaan. Näytelmässä karataan 1930-luvulle kieltolain lopun aikaan ja tarjotaan
katsojille musiikillinen ilottelu trokareiden ja raittiusintoilijoiden piirileikistä.
Pirtukuningas Jonne Grönberg (Boke Virran mahtava tulkinta) on saanut sovittua kaikkien
aikojen pirtulastin Reposaareen, jota myös kyläläiset odottavat vesi kielellä. Meno on kuin
missä tahansa gangsteriparatiisissa konsanaan. Tytöt tanssivat kasinolla, laiton viina
virtaa ja miesten tukka kiiltää rasvasta. Aseet paukkuvat, ruuti savuaa ja veri roiskuu.
Ohjaajana on seitsemän vuoden tauon jälkeen Pekka Saaristo. Hän on ohjannut 21
näytelmää teatterin 33 aiemmasta produktiosta. Koska toteuttajina ovat kokeneet Tapio
Parkkinen ja Pekka Saaristo, niin katsojan sopii odottaa tasokasta ohjelmaa
Näyttelijöitä on 36, joista osa on jo konkareita ja heidän jälkikasvuaan, osa ensikertalaisia –
Näytelmä on hyvällä tavalla toimiva kesäaikaan sopiva esitys. Kieltolain hengessä
toteutettavaa näytelmää piristävät lisäksi 1930-luvun iskusävelmät mukavasti sovitettuina
ja live-bändin, säestyksellä.
Karambo-orkesteri johtajanaan Outi Ollila iskut osuvat kohdilleen niin kapellimestarina
kuin heitellessään hersyviä repliikkejään.
Pirtua, pirtua! -näytelmä on poikkeuksellinen valinta, sillä Paimion Kesäteatteri tuo sen
näyttämölle nyt kolmatta kertaa. Edellisistä kerroista on tosin aikaa. Näytelmä nähtiin
ensimmäisen kerran Paimion kesäteatterissa kesinä 1988 ja 1989.
– Viime kesän Täällä Pohjantähden alla oli sen verran raskas kesänäytelmä, että nyt
kesäteatteri halusi jotain aidosti kevyempää, näytelmän uudestaan Paimioon ohjaava
Pekka Saaristo kertoo. Suomen kesä on täynnä kansan makuun musikaaleja ja muuta
musiikkiteatteria. Kansa haluaa musikaaleja ja sitä he todella saavat. On kai niin, että
kesällä otetaan kevyemmin ja esitykset ovat siksi harmittomia
Näytelmässä tarjoillaan runsaan parinkymmenen laulun valikoima. Laulujen sanat tuon
tuostakin, jatkavat tarinaa. Välillä sidonta oli onnistuneen jämäkkä, paikoin se jää
löysänlaiseksi. Jäin vähän ihmettelemään miksei yleisö päässyt osallistumaan laulujen
esityksiin. Kyllähän nuo kappaleet loppujen lopuksi olivat kaikille tuttuja. Interaktiivisuus
sopisi hyvin kesäteattereihin.
Runsaasti musiikkia ja vauhdikasta menoa sisältävä näytelmä on toteutuksena
haasteellinen, mutta nuorekas paimiolaisten harrastajanäyttelijöiden joukko onnistuu
kokonaisuudessaan suhteellisen hyvin. Juoni piti otteessaan kaatosateesta huolimatta ja
näyttelijät suoriutuivat tehtävistään pääsääntöisesti hienosti. Koska katsojat viihtyivät
rankkasateessa, ei esitys voinut olla huono.
Näytelmän jokaisella roolihenkilöllä on tärkeä osa tehtävä kokonaisuudessa. Kaikki
näyttelijät hoitavat leiviskänsä hyvin. Osin kyllä henkilöt jäivät pinnallisiksi ja sekaviksi
kuten Kiviholman osa ”pirtupoliisina”.
Viinan kavalasta basillista mesoava raittiusintoilija, opettaja Kiviholma (Jani Hytönen) on
näytelmän tähti. Remakassa roolissa vaarana on ylinäytteleminen, mutta siihen ei
Hytönen lankea, vaan hoitaa osansa uskottavasti ja nauruhermoja kutkuttavsti
Janne Rantasen ja Salla Järvisen osissa näytelmän rakastavaisina oli luonnetta. Jannen osa
pirtukuninkaan autonkuljettajana on vallan mainio. Mies valloittaa selkeällä mutta
vivahteikkaalla suorituksellaan sekä yleisön että parturi Esterin sydämen.
Esityksen hepsankeikka on pirtukuninkaan alkoholisoitunut tyttöystävä (Kirsi Elo).
Osansa Elo tekee huolellisesti ja uskottavasti. Lastenvaunuissa pirtukanistereita kuljettava
Lehdon Saara (Maritta Hytönen) on topakka leski, joka joutuu huolehtimaan kolmesta
pojastaan. Pojat ovat melkoisia velikultia ja keksivät äitinsä puolustukseksi jos jonkinlaiset
tekosyyt.
Ville Ketomäki tosikkomaisena ja keikaroivana parturina tekee mainion tyypin
karrikoimalla, muttei yli lyöden.
En tiedä oliko kyse ensi-illan luomasta jännityksestä vai mistä, kun jossain kohtauksissa
dialogi olisi voinut sujua paremmin ja siirtymät kohtauksesta toiseen olisi voimut
tapahtua sujuvammin. Kohtauksesta toiseen mentiin sellaisella vauhdilla, ettei yleisölle
jäänyt tilaa spontaaneille aplodeille. Tanssinumerotkin olivat alakuloisia ja kankeita.
Mutta nämä oli kuitenkin pieniä puitteita muuten niin mainiossa esityksessä.
Vm 1929 Graham Paige säväytti joka kerta näyttämölle ilmestyessään. Katsojia aina
jännitti lähteekö se enää ollenkaan käyntiin. Kuulemma varaosia ei enää löydy.
Paimion kesäteatteria tehdään vuosien kokemuksella ja se näkyy. Ohjaaja Pekka Saaristo
on tehnyt hienoa työtä. "Pirtua, pirtua!" on viihdyttävä, vauhdikas ja dynaaminen
kokonaisuus, jolle soisi mielellään auringonpaistetta ja täysiä katsomoita loppukesäksi