Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä 2015 Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä 2015 Vaka Vanha Vääräleuka Kalevi Koskela alias Keravan Väinämöinen, Kalevalaisen Runokielen Seuran Runomestari Sähköposti: [email protected] Kotisivu: http://personal.inet.fi/business/koskela/ Ploki: http://keravan-vainamoinen.blogspot.fi/ 1 Yleisö ja soittokunta juhlan päättivät jalosti: - Kuin on kaunis Karjalamme. Kansanjuhla karjalaisten: Tuutha siekii, tuo kerallais', Hyvinkääl', koko porukka! Konsa piiri uljas Uusimainen, kunnian sai kohdallensa, järjestellä jättijuhlat, kesäjuhlat karjalaiset, tuli paikaksi parahin, - Hyvinkää, hyvä pitäjä. Hyvinkää, hyvä pitäjä, tunnettu on kaikkialla kaupunkina karjalaisten; joka neljäs neitosista, poikasista, aikuisista, vauvoista ja vanhuksista - omaa juuret Karjalasta. Niinpä konsa koitti aika viettää juhla karjalainen, - kesäjuhla suurensuuri, kuului kutsu kaikkialle, tynkä-Suomen selkosille, kylille ja kaupunkeihin: Hyvinkäälle tullos turja, kuskaa akka kärrylläsi, tuo myös kersat tullessasi tänne kultaisiin kemuihin, kansanjuhlaan karjalaisten! Jalan, autoilla, junilla kansa kulki joukoin sankoin, Hyvinkäälle suunnan otti. Kaikki pääsivät perille, kun oli apuna kartta, navigaattori ja akka! Sankkana kuin sänkipelto karjalainen kansanjoukko kiersi, kaarteli, kalusi, kaikki paikat katsasteli, lauloi, tanssi, nautiskeli: Konsa tuttuja tapasi, itki onnesta, ilosta, muisti Karjalaa, kehaisi! Mist' sie oot, mist' siun sukusi, kysyi kulkija, kävijä, kansa kansallispukuinen, osin myös kesäasuinen, - väki päästä vanhemmasta. 2 Mie oon Jaakkimast', siint' vierest', virkkoi toinen vikkelästi. Sekään ei enää oo täällä, totisena jatkoi kolmas. Kera kyynelen tai kahden kuului kurkusta monesta kuulu, vanha paikkakunta: Muolaa, Rautu, Metsäpirtti, Salmi, Sakkola, Johannes, Suistamo ja Säkkijärvi, Käkisalmi, Uusikirkko, Kirvu, Kaukola ja Jääski, vielä Viipuri, Valamo, Äyräpää ja Vuoksenranta. Karjalaisten kaupungissa oli juhlaa jonkinlaista, leppoisaa ja tähdellistä. Avajaiset Pihkalassa juonteli Mika Ikonen. Puheenjohtajan osassa tervehdyssanat sanaili, kalatteli Kaikkos-Antti, Ikosta jos uskominen, - kaukana nyt kankeasta! Tanssimalla taiteilivat Suhina, Tytöt, Taneli. - näkymättömänä Taneli! Maara-yhtye musisoi sointia kalevalaista, - minun mieleni mukaista! Itä-länsi -ottelussa kas, kas kumma, kumma kyllä pesistä lain ei pelattu, vaan oli lajina laulu, - kilpalaulanta kipakka Viipurin-Turun välillä, joista voitti jompikumpi, - väliäkö sillä, kumpi! Kankurinkadun pajassa Villa Voimalan tiloissa hehkui henki, mieli, hiillos; väkensä iki-iloinen kieltä Karjalan kalatti, kuului suista sorjimmista ensinnä etelämurre, - vielä viena, livvi, lyydi. Pienten lasten työpajassa Villa Arttu viihdytteli, neuvoi pientä pilperoista, opasti nukenteossa. Syntyi tilkuista tytöiltä mummonukke poikinensa, pojilta ja poikasilta riisiryyneistä tätönen. Areenassa Vanhan Villan konsa kulki karjalainen tuntui kuin hän ollut oisi Käkisalmen markkinoilla, - karjalaisella torilla. Satavuotias kaveri, veteraani vertaa vailla vielä jaksoi voitokkaasti kauppaa käydä kirjoillansa. Kaiken kansan katsellessa Kansantanssikonsertissa esiintyivät ehta oivat aikuiset, jopa vunukat; puuttunut ei paikan päältä, hyvinkäisestä salista, laisin vauhtia, väriä, - intoa, iloa silmän. Lauluveikot ”Viipurista” ujosteli tuskin laisin; kirkkoon kulki Veikkoin matka, oman konsertin kuluksi, - sadan ihmisen iloksi. Viikonloppulauantaina kesäjuhlaruokalista veden kielelle korotti: Kinkkukiusa ja salaatti, moniviljaleipä, rasva, kuuma juustobroilerkeitto, - vesipullolla tai ilman. Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä 2015 Suvisena sunnuntaina kello kymmenen ajalla kutsui kansaa kaikkialta Karjalaisen kansan messu, missä saarnoi Seppo-piispa. Seminaarin seutuvilla avulla amanuenssin tuli esille eräperinne, keruu, jolla on nimenä - Karjalaisii erätarinoi. Piirakkakisa kipakka alkoi kello kymmeneltä; tärkeää oli rypytys ratkaisevaa paisto, maisto. Aira ”neuvos”-Viitaniemi toimi päällystuomarina, maistamaan ei päässyt Väinö, Kalevi Keravalainen! ehkä sitten joskus toisten, - auvoisemmalla ajalla! Piiraan kanssa kahvilassa suotiin suuhun ”korviketta”, teetä taikka saijuvettä! Kuusamankuja nelonen kutsui kilpakyykkääjiä, oli kenttänä Hakala, missä tunkivat tutuiksi kyykkä, karttu, kuokkavieras, varakyykkä, akka, pappi, siis myös, oikein kuulit, pappi, - vaikka saarnattu ei siellä! Hetken joutavan ajalla kelpo Karjalaa selasin, tutkailin läpikotaisin; - oli oiva sen sisältö. Mutta, mutta murheekseni vaikka kuinka kurkistelin, yhtä löytänyt en vainen, runopalstaa Väinämöisen: Josko oisi joutavalle - syksy aikana parempi! Kuorojen kavalkadeissa, Hyvinkää-salin tiloissa helkkyi laulu herrain suusta, kaikui päältä akkain kielten. Karjalainen laulu raikui, kaikui lailla kirkonkellon, kukkuvi kuni käkönen, - kuin Karjalan koivikossa. Kuoroista tosi usea kaiketi oli nimetty trokeemankelin avulla, Kalevan mitan keralla. Näitä kuoroja olivat: Karjalan Käköset, Turku. Kymen Laulu Kouvolasta, Lahden Laulajat från Lahtis, Lauluveikot Viipurista, - nykyisin siis Helsingistä! Kivikasvot-kvartettia kuulla sai myös juhlakansa tunnin, melkein puolitoista maiskutellen mainiota kinkku- kasviskiusausta kera kelpo jäisen juoman, - talon leivän ja salaatin. Kohokohta taisi olla konsa Kaikkonen, se Kanki, tanssilattiaa tapasi, pari kertaa kaatumatta, pyristeli, pyörähteli Sutu Markkasen parina. Taisi sillä seisomalla olla illan katsomossa naurussa pitelemistä, - ja myös kiitosta, kehua. Karjalan Maraton, maili, oli urhoilla lajina, maraton siis aikuisilla, maili perheen pienimmillä. Väliin pieni tietoisku: Karjalassa on maraton Ameriikan mailin matka - kerrottuna kymmenellä! Kelpo kanssamatkaajani, Pyhäin Polkujen jutaaja, piispa Seppo ”Ilmarinen” takoi kansan kuultavaksi, ulos antoi ahjostansa ei nyt sentään entisaikain tulta ja tulikiveä, vaan ihmislapsen lohdutusta, puhui kauniita sanoja evakoista, taipaleista, - minne päänsä kallistaisi. Eteenpäin ol' katsantonsa, muistui myös koti-ikävä. Samaan aikaan ”sattumalta” Vanhan kirkon kinkamilla saarnasi ja siunaeli Veli-Pekka Toiviainen. Kumpi saarnasi paremmin, kumman saarna sattuvampi, sitä vaikea sanoa. Heistä voitti jompikumpi, - väliäkö sillä, kumpi! Kireämpi jotta ”kilpa”, vielä varmaan muistettava, pappi oiva ortodoksi, joka kirkossa liturgoi, - kujalla Tsasounan saarnoi. Sunnuntainen päivä päätti, pidot päätti karjalaiset, päätti juhlat juhlavasti. Sujui juhla sukkelasti, tarkallensa taitavasti kuin kahdelta oppineelta, - papilta sekä sepältä! Juhlakulkue komea, kansa kansallispukuinen rivakasti viisi rinnan marssi runsaan mailin matkan; matka marssittiin välillä Yhteiskoulu-Villatehdas. 3 Marssijärjestys jämerä, taiten harkittu, sovittu, oli mittaan muokattuna: Poliisi, väli ja airut, rumpalit ja lippu Suomen, viralliset Liiton viirit, liput ylväin karjalaisten, - aikuisten ja nuorukaisten, sitten hallitus, pitäjät, suvut, nuoret ja vunukat, muut, ja vielä kaikki piirit, - joita kahta vaille ventti! Marssi mahtava, mukava, oli oiva voimannäytös, oikea ilonpisara, - poissa kun vesipisara! Päiväjuhlan kunniaksi Eija Vilpas, ehta eukko, kalatteli karjalaista jutun juonta kuljetteli; koko pitkän päiväjuhlan piti kansan pirteänä. Hiiden hirven hiihtonainen, ”Perkele, havuja” -Marjo lailla Lieto Lemminkäisen terveiset toi terhakkaasti, - toi ne Liiton liiteristä. Näki hurja hiihtokansa: Sauvoja ei sankartyttö, - vieläkään ole hylännyt! Savolaisen Ossi oiva, miesi maakuntatasolta, juhlaa muisti jouheasti. Pesä, juoksu, meidän metsä oli oivaa tanssimista, pienten lasten leikkimistä, liki Pihkalan lajia, - Tahko Pihkalan tekoa! Karjalaisten jättikuoro, Karelia-orkesteri, Hannu Lehtonen, Diandra viihdyttelivät väkeä, - kelpo kansaa karjalaista. Suuren juhlan pääpuhuja oli oiva Mikko Kouki, parrakas eto elävä, - johtaja teatterista. Miesi varsin mittavainen, etsi pitkään juuriansa, - taisi löytää ne Turusta. 4 Puolitoista vuotta kesti järjestely ja puristus, - viimehetkinen viritys. Muistutti hän suomalaista: Pakolainen ei evakko, kyseessä on väärä väite; - harhaanjohtava nimitys. Sade jos vähän hätyytti, värit hehkuivat paremmin kuni auringon kilossa; kestävä ol' karjalainen, ikuinen ilonpisara - ei ihan pienestä pahastu! Konsa juhla juhlittuna, kaksi päivää katsottuna, Hyvinkään pidot pidetty, saattoi tuntua monesta, kuni vanha harmaahapsi, kultaisen iän inehmo, ollut oisi juurillansa, kunnailla ja vainioilla, - koti-Karjalan sijoilla. Ennen juhlan ehtimistä Pertti kanssa toimikunnan, - Joenpolvi siis pomona, pohti, mietti, raatoi, valvoi pitkät päivät pääksytysten käytti luovuutta, kykyä, - uusimaalaista osoa. Jotta juhla onnistuisi, homma hanskassa olisi, tarvittiin minipomoja: Anne taikoi ohjelmiston, Marja kanslian kasasi, Veli kyltit kiinnitteli, Kirsti teet ja kahvit keitti, Hannele haki sapuskat, Pekka puuhakoi toria, Jaakko hoiti kulkuetta, Eevaliisa talkootyötä; eikä tässä vielä kaikki, hääri hommassa mukana - porukka satalukuinen! Tulos tyydytti jokaista, kiitos kiiri sieltä, täältä, moni silmä kyynelehti; suloisessa Suomenmaassa jatkui karjalaisperinne, - jatkuipa tosi jalosti! Joku josko ei älynnyt käydä kelpo kekkereissä, karjalaisissa kemuissa, - sinne kun ol pitkä matka, saattoi sankari sanoa, puolustella laiskuuttansa: Hyvinkäältä terveisiä, tohtinut en käydä siellä, - mutta vaimo aikoi mennä! Kotomatkan kannusteeksi vielä tieto juhlijoille: Vuorossa on ensi vuonna taasen uusi paikkakunta: Ensin kuulin korvillani, jotta on jokena Seine jolloin paikkana Pariisi, pakolaiselle sopiva, - evakolle lain ei oiva, mutta tällä tietämällä paikka onkin Pohjanmaalla, missä Seinä on jokena! Kuluessa kahden päivän, - karjalaisen juhlapäivän Väinö ei kaikkea älynnyt, tajunnut joka jujua, - Hämeestä kun olla taisi, Hausjärveltä järjen saanut, siksi vanha vääräleuka, Kalevi Keravalainen saanut ei kaikkea sanoiksi, - runosiksi rustattua, Mutta silti kansan kuullen, nähden kansan karjalaisen, olkaa miulle myötämielin, - kehukaa edes vähäsen! Keravan Väinämöinen KaRuSen Runomestari [email protected] Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä 2015 5 6 Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä 2015 7