JS 2012/4 makupaloja
Nro 4 / 2012 MAKUPALOJA Vuonna 1906 perustettu Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Lumivaaran perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti Sivu 13 Pääkirjoitus 8.8.2012 Mukava Vaikka polku pitkä on... Näimme Kokonniemen ja paljon muutakin sä laulullaan. Tilaisuuden päätteeksi saimme nauttia kirkkokahvit monenlaisten leivonnaisten kera, joten myös suuhun jäi hyvä maku. Sen sijaan ohjelmassa ilmoitettua Vakkosalmen karjalaista ruokatoria ei etsiskelyistä huolimatta löytynyt ja myöhemmin selvisi, että ruuat oli syöty loppuun jo edellisenä iltana, eikä uusia oltu ehditty valmistaa. Jaksoimme kyllä aika pitkään kuunnella hyvää kuoromusiikkia ja katsella tanssiesityksiä. Ohjelman aikataulu ei pitänyt ja mekin jouduimme lähtemään juhlasta ennen matkalle siunausta ja yhteisesti laulettua “Karjalan kunnaita”, mikä silloin vähän harmitti. Kesäiset terveiset Lahdenpohjasta, jossa sain käydä kahden lukijamatkalaisryhmän mukana. Pitkä matka taittui rattoisasti tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaessa ja uusiin matkaajiin tutustuen. Ensikertalaisia odottivat ennalta-arvaamattomat elämykset, viehättyminen karjalaisiin maastonmuotoihin ja seurueissa vallinneeseen heimotunteeseen. Kunpa onnistuisimme kertomaan nuorille siitä, miksi matka juurillemme on meille kaikille niin tärkeä oman itsemme takia. Laulussa sanotaan, että kullan ääntä kuullessa jo unhoittavi vaivan. Kulta-Karjalan nähdessä ei matkan vaiva tunnu missään. Näillä ja muillakin tämän kesän matkoilla näyttää nyt olleen mukana ilahduttavan paljon nuoria ja lapsia, jotka ovat löytäneet matkaltaan ”kultajyvän”. Siitä voimme lukea heidän matkakertomuksistaan. Antoisinta on, kun suvun vanhimmat jaksavat vielä lähteä mukaan ja opastaa nuoremmat polvensa paikoille ja elämään siellä ennen. Tervehdyskäynti kaupunginjohtaja Ludmila Glytenkon luona oli jälleen miellyttävä. Hän kertoi kaupungin kehityshankeista, joihin kuuluu myös toimenpiteitä sataman, kirkon ja hautausmaan tienoilla. Kuulimme myös, että Suomesta haetaan mallia matalaan kerrostalorakentamiseen. Hän toivoo yhteistyötä ja jopa pitäjäjuhlien järjestämistä Lahdenpohjassa. Nehän saattavat olla myös kohennushankkeita nopeuttava tekijä. Pistetään tämä asia korvan taakse. Minua henkilökohtaisesti on alkanut askarruttaa suomalaishautojen kohtalo, mitä myös kosketeltiin keskusteluissa. Elokuu on meillä juhlakuu, sillä lumivaaralaiset ja jaakkimalaiset kokoontuvat Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa. Lumivaaralaisten pitäjäjuhlat on Ähtärissä ja jaakkimalaiset pitävät yllä rantakylien kalajuhlaperinnettä Ilmajoella ja Rantasalmella. Tarkemmin juhlista takasivun ilmoituksissa. Suvun kesken on hauskaa ja kesällä juuri tavataan sukulaisia mm. lomareissujen yhteydessä. Monet sukuseuratkin kokoontuvat kokouksiin ja juhliin eri puolilla maatamme. Toivotaan kaikkiin juhliin runsaasti myös nuorempaa polvea mukaan. Lokakuun lehteen odottelen kertomuksia ja kuvia sukujuhlista ja muista tapaamisista sukulaisten kesken. Tea Itkonen ystävällisesti palveluksessanne Julkaisemme veloituksetta merkkipäivä- ja suruviestit sekä onnittelu- ja muistokirjoitukset Voit tilata lehden joko kesto- tai vuositilauksena, mutta myös yksittäisen irtonumeron, jos kiinnostut jostakin erityisestä artikkelista. Lehden 2012/04 artikkelit: Sivu 1 Karjala odottaa meitä!, Iida Jalava Sivu 2 Laatokankarjalaisen kesäisiä mietteitän, rovasti Alpo Hukka Tiinan tuumailuja: Muistipaikat Sivu 3 Karjalaiset kesäjuhlat Lahdessa, ti Sivu 4 Tuuthan siekii! -tapahtumat Pohjanmaalla, Raimo Kaksonen Sivu 5 Sortavalan laulujuhlat innostivat, Aarno Kaartinen Sivu 6-7 Kotikylämatkat Näimme Kokonniemen ja paljon muutakin, Sirpa Lassila Juuria etsimässä Ihalassa, Raija Alanen Sivu 8-9 Kotikylämatkat Ensikertaa Jaakkimassa, Teppo Salmela Veneilemässä Laatokalla, ti Kertomusten Karjalassa, Sonja Rapo Sivu 10-11 Suomalainen aika ja yhteisö Valamon luostarisaarilla, Niilo Kohonen Kotikylämatka Reuskulaan ja Valamoon, Jouko Tolkki Sivu 12 Tutustuimme suvun vanhimpien syntymäpaikkoihin, Raimo Anttonen Sivu 13 Mukava tapaaminen evakkovaelluksella Somerolla, Sari Junttila-Alho Aikamatkalla, Anne Louko Sivu 14 Alueemme vanhoja postileimoja, Pauli Tolkin kokoelma Me kaikki olemme matkustaneet rautateillä – VR 150v, Reino Halonen Sivu 15 Junakyydillä poikaystävää tapaamaan, Irma Pesonen Pula-aikaa ja paraateja, Kaarlo Hirva Sivu 16 Murremaistiainen, nimim. Rukiinleikkuutalkoot Kuokkaniemellä, Reino Halonen Eräs Kalksalon-kesän muisto Saunavastaksia hakemassa, RH Jaakkiman ukin sanomisia, Martti Ijäs Sivu 17 Potaskaa ja arjen luksusta, saippuan tarina, Tiina Rasilainen Saippuaa ja pyykkäystä, Maija Söderström Sivu 18-19 Muistokirjoitukset: Pertti Tapanainen, Aune Järvinen, Raakel Koski ja Sylvi Kojo. Toimittaja Jussi Konttinen (oik.) oli isäntänä Aleksi Orpanan talon paikalle nousseessa uudistalossa. Jussi tervehtivät Aira Sihvonen, Raija Mäkinen, Martti Lassila ja Ritva Simpura. Heinäkuun lukijamatkan tärkeä kohteemme oli Kokonniemi Jaakkimassa, koska sieltä Sihvosen ja Simpuran taloista löytyvät meidän pienen porukkamme juuret. Piti ainakin vielä tämän kerran lähteä katsomaan noita kauniita Laatokan maisemia, jotka olivat jo lapsuudesta tai useilta aikaisemmilta matkoilta tuttuja. Tällä kertaa meillä oli vielä jotain aivan uuttakin odotettavissa. Toimittaja Jussi Konttinen on muutamat viime vuodet rakennuttanut kesämökkiä Kokonniemeen Aleksi Orpanan tuvan paikalle ja kirjoittanut Helsingin Sanomiin useita juttuja tämän rakennustyön vaiheista ja elosta nykyisessä Kokonniemessä. Kesämökki on asuttavassa kunnossa ja meidät oli kutsuttu sinne käymään. Heti saapumisiltana Jussi tuli autollaan meitä majapaikasta noutamaan ja juttua riitti kuin vanhoilla tutuilla, vaikka tapasimme ensi kertaa. Oli vähän samanlainen innostunut ja lennokas tunnelma kuin ensimmäisellä kotiseutumatkalla, kun kaikki oli uutta ja vuosien odotus kotiin pääsystä toteutui. Kokonniemessä tervehdimme ohi mennessä entisen Juho Simpuran talon nykyistä asukasta Galina Kakovkaa ja poikkesimme myös Viljo Sihvosen talon pihapiirissä, mutta siellä ei oltu kotona. Jussin mökillä tapasimme hänen miellyttävän vaimonsa ja kaksi reipasta lastaan ja meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Saunaan ei vielä päästy, koska sen rakentaminen on kesken. Suomalaisen mestarin tekemä tiiliuuni oli tosi komea ja näkymä Laatokalle mahtava. Konttiset kunnioittavat paikan historiaa, ja niinpä seinällä oli valokuvasuurennokset Ale ja Beata Orpanasta sekä paikalla olleesta Alen tuvasta. Siinä me vanhat ja uudet kokonniemeläiset joimme tsaijua Jussin jykevän pöydän ääressä ja oli oikein rattoisaa. Vasta puolilta öin maltoimme lähteä koh- ti Lahdenpohjaa. Jussi toi meidät takaisin moottoriveneellään, joten Laatokan ajelukin saatiin samalla kertaa. Kokonniemen maisema on muuttumassa yhä nopeutuvaan tahtiin, sillä rikkaat venäläiset Pietarista ja Moskovasta asti ovat heränneet huomaamaan Laatokan rantojen kauneuden ja datsoja nousee kylän entisille peltomaille ja rannoille. Jussin datsan lähelle rakentaa joku votkatehtailija melko suurennäköistä kesäpaikkaa, ja useita pienempiä rakennelmia on noussut viime käynnin jälkeen. Vähän tökkäsi pahan mielen piikki vanhaa kokonniemeläistä. Mikäpä olisi omilla rannoilla kesää viettää! Toisena päivänä ohjelmassa olivat Sortavalan laulujuhlat, jonne lähdimme ani varhain. Sortavalan luterilaisessa kirkossa osallistuimme messuun, jonka toimittivat nuori venäläinen ja vanhempi suomalainen pappi. Tilaisuus oli kaunis ja lämminhenkinen ja Taipalsaaren lauluveikot toi siihen oman lisän- Varsinaisena kotikyläpäivänä suuntasimme taas Kokonniemeen. Nykyinen Kokonniemeen vievä tie oli melko hyvässä kunnossa ja muutama auto tuli vastaan paikallisen tavan mukaisesti melkoista vauhtia ajaen. Perillä lähdimme katselemaan kylää kävellen siellä kulkevia polkuja pitkin, eikä ympäröivään pitkään heinikkoon tehnyt punkkien pelossa mieli lähteä yrittämään. Muistelimme ensimmäisten matkojen helppoa liikkumista samoilla paikoilla, kun silloisen kolhoosin lehmät pitivät pellot puhtaina ja kaikkialla oli helppo kulkea. Entisillä paikoillaan olivat Jaakko Matikaisen, Eerik Uimosen ja Yrjö Orpanan talot, joista vain Orpanassa näkyi pihassa liikettä. Korppiseen poikkesimme sisällekin ja siellä Vilma olisi ihan vängällä käynyt meille tsaijua keittämään. Täysiin vatsoihin ei nyt lisää mahtunut ja Vilman tarinointia kuunnellen katselimme kaikki talon huoneet ja jopa Korppisen saunaankin kurkistimme, löylyjä ei maltettu jäädä odottamaan. Pihlajamaan (ent. Korppisen) Irjalle ja hänen Martti-puolisolleen lähti lämpimät terveiset. Sirpa Lassila ja knit Artikkeli kokonaisuudessaan vain sanomalehdessä. Rukiinleikkuutalkoot Kuokkaniemellä Talkooväkeä Tyynelän pelloilla. Jatkosodan aikana oli jatkuvasti pulaa työvoimasta. Useissa taloissa oli töissä myös sotavankeja. Näin oli myös Kuokkaniemen Tyynelässä. Vangit olivat verraton apu jokapäiväisissä töissä. Tosin heistä monikaan ei ollut aikaisemmin tottunut maataloustöihin. Näin ollen ei ollut mitenkään uutta, että vanha hyväksi koettu takooapu pääsi uuteen kukoistukseen. Erityiseti ovat mieleeni jääneet muutamat rukiinleikkuutalkoot syyskesällä 1943. Talkooporukan muodostivat yleensä talojen vanhat isännät ja pääasiassa 12-16 vuotiaat pojankoltiaiset sekä tietenkin eri-ikäinen naisväki. Joskus oli joukossa lomalla oleva sotilaskin. Isäntäväki tarjosi talkooporukalle ruokaa ja juomaa talon mahdollisuuksien mukaisesti. Huulta heitettiin talkootansseista, mutta tanssihan oli ehdottomasti kielletty sodan aikana. Tämä aihe jäikin muistelujen ja pienen uhoamisen varaan. Talkoita pidettiin yleensä illalla ja ne päättyivät työn valmistumiseen tai pimeän tuloon. Kyllähän näihin talkoisiin taisi liittyä usein ns. jälkipelejäkin, mutta eihän meitä ”kakaroita” otettu niihin mukaan. Rukiinleikkuutalkoot olivat elokuun loppupuolella. Ruis leikattiin sirpeillä ja kuivattiin kuhilailla. Talkoopellolla oli toki monenlaista kilpailua. Ei silloin anikko voimia säästelty. Pitihän sitä näyttää, miten kovia poikia ollaan. Silloinen pojankoltiainen, nyt jo ”vähän” ikääntynyt Reino Halonen Nro 4 / 2012 MAKUPALOJA Vuonna 1906 perustettu Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Lumivaaran perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti Karjalaiset kesäjuhlat Lahdessa Lahdessa 15.-17.6. vietetyt 64. Karjalaiset kesäjuhlat saavuttivat kävijätavoitteet. Viikonlopun monipuoliseen ohjelmatarjontaan tutustui yli 20 000 henkeä. Eeva Härö lausui lukijatapaamisessa Perinteinen Jaakkiman Sanomien lukijatapaaminen kokosi lehden ystäviä yhteen noin 120 hengen voimalla. Etelä-Suomen Lumivaaralaisten puheenjohtaja Aila Heinonen luotsasi tilaisuutta mukavin karjalaisin sanakääntein. Osallistujia saapui kaikkialta Suomesta, ja tällä kertaa kaukaisimmat olivat Marjaleena Lavik Norjasta ja Kerttu Larssen Tanskasta. Kustantajayhdistysten puheenjohtajat kertoivat seurojensa toiminnasta ja kesätapahtumista, joiden ilmoitukset löytyvät takasivulta. Päätoimittaja saattoi iloisena kertoa lehden kiinnostavan myös nuorempia polvia yhä enemmän ja heidän osallistuvan myös kirjoittamalla lehteen artikkeleita. Viime vuoden vuosikertaan antoi 140 henkilöä panoksensa, emmekä tänä vuonna jääne pekkaa pahemmaksi. Lehteä tilattiin ennätykselliset 140 kpl viime vuonna ja 2000:s tilaaja tuli alkuvuodesta. Lehden menestykseen tae on osallistuva lukijakunta! Lehden kuva-arkisto on skannattu digitaaliseen muotoon kevään kuluessa ja siitä työstä on sivussa syntynyt Jaakkiman Sanomien vuosikalenteri 2013, joka esiteltiin tilaisuudessa. Siinä on vanhoja valokuvia lehden ja Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry:n kokoelmista. Kalenteri on nyt ostettavissa lehden toimituksesta tai jaakkimalaisten ja lumivaaralaisten eri tilaisuuksista – vaikkapa pukinkonttiin. Hinta 15 € sisältää postituksen. Kyläkirjojen aineiston kokoamistyötä jatketaan. Kirjoista ensimmäisenä valmistuu ja julkaistaan Oppolan kyläkirja. Suurkiitokset kaikille aineistoa toimittaneille ja kirjoja varten tekstejä kirjoittaneille. Päätoimittaja kertoi myös jaakkimalaisten ja lumivaaralaisten kylien jatkavan elämäänsä jälkipolvien internetissä alueemme omassa facebook-ryhmässä ”Jaakkima/Lumivaara siellä ovat juureni”. Ryhmässä jaetaan upeita valokuvia, muistojen murusia ja saatetaan löytää sukulaisiakin. Ryhmästä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä toimitukseen liittymisohjeita saadakseen. Lukijatapaamisen kruunasi antrealaisjuurisen Eeva Härön esittämä runokavalkadi. Karjalaisissa ja Karjala-aiheisissa runoissa liikuttiin tunnelmasta toiseen ja kyynelkin saattoi silmänurkan kostuttaa ennen kuin taas naurettiin. Kiitos Eevalle vielä toistamiseen! Ja tottahan myö maukkaat piirakkakohvit nautittiin... Karjalaisella torilla oli vilskettä ja monipuolista tarjontaa. Lehdelläkin oli Karjalaisella torilla yhteinen myyntipöytä SuurJaakkimalaisten kanssa. Kesvalahden poikia Somerolla, vasemmalta Heljä ja Pentti, Toivo, Mikko ja Maja Talikka ja Juhani Penttilä. Tapaamisesta oli sovittu facebookin ryhmässä ”Juuret rajantakaisessa, kauniissa Karjalassa”. Evakkovaelluksella Somerolla Pitäjäkylttien kantajat Seppo Rapo, ja Eino Bergman sekä Suur-Jaakkimalaisten lipunkantaja Seppo Saari ja airueet Elli Saari ja Tarja Rantama ryhmäkuvassa ennen kulkueen alkua. Sadetakit jouduttiin vetämään juhlavaatteiden ja marssijoiden suojaksi kulkueen alussa. Sitä hoitivat Tarja Rantama, Seija ja Eino Bergman ja Jyrki Tiittanen ja Tea Itkonen. Mukavan paljon tuttuja ja alueestamme kiinnostuneita pöydän ääressä vierailikin. Karjalaiset kädentaidot Eeva Härön esittämissä runoissa tunnelmoitiin mm. Karjalassa, evakossa ja uusilla sijoilla. teri n Vuosikale 3 201 Lehden vuosikalenteri ensi vuodelle oli ensiesittelyssä Lahdessa. Sitä voi tilata lehden toimituksesta, hinta 15 € sisältää postituskulut. Kesäjuhlien teemana oli Karjalaiset kädentaidot. Uutta päivillä oli kädentaitajien kylä, jossa oli mukavaa seurata jaakkimalaisjuurisen seppämestarin Tuuli Wirmanin työskentelyä ahjon ääressä. Muolaalta lähtöisin olevan Kyyrölän saven mökillä dreijasi saviastioita Jaana Uschanoff ja löytyipä paikalta myös lintujen veistäjä ja vastantekijä. Useissa näyttelyissä oli mahdollisuus ihailla perinteisiä ja moderneja käsitöitä. Yhdessä WDC Lahden kanssa oli toteutettu Juuret – WDC –ohjelmakokonaisuus, jonka huipentumana oli designsuunnittelijoiden suunnittelemien pukujen esittely. Suunnittelijoina ovat muun muassa suunnittelijaparit Rintala ja Vaskelainen sekä Vainio ja Seitsonen. Pukujen kuosi on valmistettu Viipurin kansallispukukankaan pohjalta. Kuudes Evakkovaellus sunnuntaina 8.7.2012 Somerolla aloitettiin Somerniemen urheilukentältä, jonne oli saavuttu kesätorilta linja-autokuljetuksella. Tilaisuus alkoi musiikilla, jota esittivät Someron Laulumiehet, Aili Järvinen lausui runoja ja tilaisuuden suojelija, valtioneuvos Riitta Uosukainen piti avauspuheen, jota seurasi yhteislauluna Karjalaisten laulu. Reitti kulki kylätietä pitkin ja päättyi kesätorille, jossa kenttälounaan, kahvin ja piiraiden jälkeen näimme katkelmia Tuntemattomasta Sotilaasta Somerniemen musiikkiteatterin esittämänä. Esitys loppui koskettavaan evakon lauluun.Tilaisuus päättyi Somerniemen kirkossa pidettyyn hartaushetkeen ja seppeleen laskuun Karjalaan jääneiden muistomerkille. Vaellusväki, noin 500 henkilöä, koostui ihmisistä, joita evakkous jollakin tavalla koskettaa. Joukossa oli itse evakkotaipaleen tehneitä tai heidän jälkeläisiään. Matkan aikana kuultiin ja kerrottiin erilaisia evakkotarinoita - ja kokemuksia, joko omia tai sukulaisilta kuultuja. Lentokoneiden pörrätessä yläpuolella eläydyttiin menneeseen ja mietittiin olosuhteita, jotka silloin vallitsivat. Itse olen osittain karjalaista jälkipolvea. Isäni äiti Kerttu s. Kuntsi lähti aikanaan evakkomatkoilleen Lumivaaran Kesvalahdesta ja päätyi jatkosodan jälkeen Nivalan ja Ähtärin kautta Humppilaan. Vaelluksella väki tapasi vanhoja ja sai uusia tuttuja. Isäni Juhani Junttila oli Facebook ryhmän ”Juuret rajantakaisessa, kauniissa karjalassa” kautta sopinut tapaavansa niin ikään kesvalahtelaiset juuret omaavan Talikan Toivon. Hän oli tullut paikalle vaimonsa Maijan ja poikansa Mikon, sekä veljensä Pentti Talikan ja tämän vaimon Heljän kanssa. Niin me sitten tapasimme ensimmäisen kerran ja heti riitti juttua, koska olemme kaikki käyneet Kesvalahdessa, me viimeksi kesällä 2011, he 2010. Puheissa vilisi ihmisiä ja tapahtumia, joista oli kuullut sukulaisten puhuvan. Seuraava Evakkovaellus järjestetään ensi kesänä Kangasalla. Ehkäpä tapaamme taas siellä. Sari Junttila-Alho Humppila KUVA JAANA RAPO Karjalasta kajahtaneet Petri Liskin johdolla toteutet- tu Karjalainen klubi ”Karjalasta kajahtaneet” Lahden seurahuoneella viihdytti mm. sota-ajan lauluin ja vauhdikkain tanssiesityksin. Petri Liski juonsi myös pääjuhlan lupsakkaan ja hauskaan tapaan. Lahtelaiset onnistuivat luomaan iloiset ja monipuoliset juhlat ja järjestelyt toimivat erinomaisesti. Seuraavat karjalaiset kesäjuhlat järjestetään Porissa 14.-16.6.2013. Tea Itkonen Karjalaisella torilla Tarja Rantama, Seija ja Eino Bergman. Iidalle II palkinto piirakkakisoissa Iida Jalava (s. Rapo), ikä 6 vuotta, osallistui kisaan numerolla 35. Hän sijoittui toiseksi omassa sarjassaan. Iidalla oli omat kannustusjoukot mukana.
© Copyright 2024