”Maaseudun lapset ovat
mukavia kuljetettavia”
Pitkään alalla
työskennellyt linjaautonkuljettaja Arto
Rantanen (57) ei
pienestä hätkähdä.
Tosin työrupeamatkin
ovat Urjalan sivukulmien
kouluvuoroilla yleensä
varsin rauhallisia.
Teksti ja kuva Pekka Paloranta
3 2 BUSSI A MMATTI LAI NEN 4 |1 5
U
rjalan Nuutajärveltä kotoisin oleva on ollut Mika
Koiviston firman eli Bussiliikenne Koivisto Oy:n
palveluksessa yhdeksän
vuotta.
– Työurani alkoi Mikan papan, liikennöitsijä Pentti Koiviston palveluksessa. Kävin ammattikoulua ja menin 16-vuotiaana Nuutajärven talleille kesätöihin huoltohommiin ja rasvariksi, Arto muistelee
hymyillen.
Uravalinta oli kohtalaisen selvä.
– Täällä oli toisena vaihtoehtona lasitehdas, mutta autot kiinnostivat enem-
män.
Ammattikoulun jälkeen Arto jäi Linjaliike P. Koivistolle asentajaksi ja huoltomieheksi. Armeijan jälkeen hommat jatkuivat. 21-vuotiaana hän ajoi bussikortin
ja siirtyi ajotehtäviin.
– Huoltopuolelle palasin taas parin
vuoden jälkeen, kun perhe alkoi kasvaa.
Työt jatkuivat vuoteen 1988, jolloin
Arto halusi katsella hiukan enemmän
maailmaa Nuutajärven ulkopuolellakin.
Asentajalle löytyi työpaikka Forssasta. Sitten veri veti tienpäälle ja yhdistelmän
puikkoihin.
– Ajoin kymmenen vuotta keräyspa-
t– Olen viihtynyt Bussiliikenne Koivistolla hyvin. Pienessä talossa kuljettaja tulee paremmin
kuulluksi kuin isossa ja henkilökohtainen suhde johtoon on tiiviimpi. Tykkään myös joustavuudesta työajoissa: jos on omia menoja,
niiden järjestely on varmasti helpompaa kuin
isossa firmassa.
perikuormia ympäri Suomea hyvin tiiviillä tahdilla, kunnes työt
loppuivat, Arto kertoo.
Vuorossa oli paluu Koiviston suvun palvelukseen. Viitisen
vuotta Arto oli töissä asentajana ja kuljettajana Sami Koiviston
yrityksessä eli Matkaliikenne Koivistolla.
– Mika oli perustanut oman yrityksensä 2005 ja menin hänelle töihin seuraavana vuonna.
Työssään Arto on viihtynyt oikein hyvin. Tänä vuonna hän
ajaa 22-paikkaisella Sprinterillä koululenkkejä aamuisin ja iltapäivisin. Kilometrejä kertyy keskimäärin satakunta päivässä.
Päivärytmi kuitenkin vaihtelee reittien ja koululaisten ohjelmien
mukaisesti. Pitkiä odotustaukojakin viikkoon osuu.
– Olen sopeutuvainen. Rekkaa ajaessa työajat eivät olleet kovin säännöllisiä.
Tänä vuonna kyydissä kulkevat koululaiset ovat hänen mukaansa parhaasta päästä:
– Nyt matkustajina on ollut myös ekaluokkalaisia. He käyttäytyvät tosi hyvin ja kiltisti. Voi tietysti olla uutuuden viehätystä, mutta uskon saman jatkuvan myöhemminkin.
Arto juttelee mielellään asiakkaidensa kanssa.
– Ekaluokkalaisten kanssa pitää itse aloittaa keskustelu, eivät
he itse heti uskalla. Kyselen, miltä koulun aloittaminen on tuntunut ja mitä meinaavat tehdä viikonloppuna.
Vähitellen pienetkin rohkaistuvat ja kertovat itse omia juttujaan. Tervehtiminen sekä kiittäminen kuuluvat asiaan itsestään selvästi.
– Kyllä maaseutulapset ovat mukavia kuljetettavia. Kun tullaan tutuiksi molemmin puolin, paranee vuorovaikutus ja yhteisymmärrys lisääntyy, Arto kiteyttää.
Kokenut kuljettaja on tietysti tottunut monenlaisiin asiakkaisiin. Arton mukaan koululinjoilla ei juurikaan esiinny häiriöitä eikä ongelmia.
Jos älämölö autossa kohoaa korkeuksiin, Arto turvautuu asiallisen keskustelun voimaan.
– Tällaisissa tapauksissa olen yleensä seuraavalla pysäkkikäynnillä käynyt takana sanomassa, että nyt pitää olla rauhallisemmin. Ja se riittää yleensä.
Vaikeaa vyönkäyttöä
Arto ajaa myös tilausajoja. Usein tuttu asiakasryhmä haluaa
kuljettajaksi Arton, jonka luotsaamana käydään vaikkapa Baltian puolella.
Tilausbussilla kulkevat usein nuorisoryhmät, esimerkiksi
yläkoulun luokkaretkillä.
– Tilausmatkoilla niitä häiriöitä on ollut enemmän. Joskus
opettajilla on ollut vaikeaa saada kuria pidettyä, vaikka ovat luvanneet puuttua ilmenneisiin häiriöihin, Arto mainitsee.
Eräällä luokkaretkellä Arto näki kuljettajan peilistä, että levottomia päitä liikkui milloin missäkin. Paikkoja vaihdeltiin, käytävällä riekuttiin ja asennot olivat kaikkea muuta kuin turvallisia.
– Edessä istunut opettaja lupasi hoitaa asian ja kävi puhumassa oppilaille. Hän palasi takaisin ja taas jatkui sama meno.
Arto ajoi bussin pysäkille ja meni itse puhumaan nuorille: busseissa on turvavyöpakko, jota pitää myös noudattaa. Nyt viesti meni paremmin perille.
– Yleensä joukossa on muutama, joille eivät tällaiset säännöt
sovi. Ja muut istuvat ihan kiltisti paikoillaan turvavyöt kiinnitettyinä.
Mutta hyviä muistoja kasvavista nuorista on pääasiassa jäänyt.
Artoa ilahduttaa kovasti, kun mopopoikia ajelee vastaan.
– Käsi nousee tervehdykseen, vaikka kypärän takaa ei ajajaa
tunnistakaan! ■
KULJETTAJAN AMMATTIPÄTEVYYSJATKOKOULUTUKSET
Jalasjärvi Tampere Turku Vaasa
25.9. 17.9.
Ajo- ja lepoaika-asetus, piirturit
Ajo- ja lepoaika-asetus, piirturit, kuorman sidonta 5.10.
21.9.
12.10. 16.9.
Ennakoiva ajaminen raskaalla ajoneuvolla
14.9.
5.10. 1.10.
Ammattikuljettajan ensiapu
9.10.
11.12.
Ammattikuljettajan hätäensiapu
7.10.
Ensiapu II
28.9.
2.10. 14.9. 23.10.
Kuljettajan työturvallisuuskoulutus
25.9.
1.12. 18.9.
Työssä jaksaminen / Työkunnon ylläpito
Ota yhteyttä p. 044 735 5500 tai kirjoita [email protected]
www.jakk.fi
B U S S I A MMAT T ILA IN EN 4 | 1 5 33
p– Tämä on työpaikoistani parhain. Yhtään huonoa puolta en työstäni keksi, iloitsee Pohjolan Liikenteen palveluksessa oleva Eija Lankinen.
Lapsuuden kuljettaja
esikuvana Eijalle
Linja-autonkuljettaja Eija
Lankinen muistaa hyvin,
millaisen miehen kyydissä
hän matkusti lapsena.
Reinosen Liikenteellä
töissä ollut kuljettaja
Olavi Kukkonen oli monin
tavoin esimerkillinen.
Teksti ja kuva Pekka Paloranta
3 4 BUSSI A MMATTI LAI NEN 4 |1 5
E
ija on kotoisin varsinaissuomalaisesta Mellilästä, joka nykyisin kuuluu Loimaaseen.
– Kävin yhteiskoulun
Koskella, jonne kuljettiin Reinosen busseilla. Silloin mentiin samanlaisia syrjäteitä kuin itsekin ajan nyt läntisellä
Uudellamaalla, Eija muistelee.
Ahti oli charmantti kuljettaja, joka aina ajaessaan piti komeaa kuljettajan koppalakkia. Tyyli oli hillitty, mutta kohtelias
ja hyväntuulisen sympaattinen.
– Hän pärjäsi nuorten kanssa loistavasti. Hän tervehti aina kaikkia matkustajia. Bussissa ei koskaan ollut hälinää ja
häiriöitä, eikä tehty ilkivaltaa.
Eija uskoo, että kuljettajan käytös on
vaikuttanut hänen omaan tapaansa työskennellä. Vuonna 2007 Pohjolan Liikenteelle kuljettajaksi tulleen naisen asiakaskunnan enemmistön muodostavat koululaiset eskareista lukiolaisiin ja ammattikoululaisiin.
– Usein kaikki 58 paikkaa on käytössä
ja joka penkissä istuu koululainen.
Toki muitakin asiakkaita vuoroissa
kulkee; esimerkiksi työmatkalaisia ja vanhuksia.
Kaikki matkustajat ovat kuitenkin Eijan silmissä yhdenvertaisia:
– Samalla tavalla täytyy ottaa lapset
huomioon asiakkaina kuin aikuisetkin.
– Erityisen tärkeää on huolehtia juuri koulutiensä aloittaneista pienimmistä,
esikoululaisista ja ekaluokkalaisista. Kyllä
kuljettajalle pitää aina voida tulla juttelemaan tai kysymään asiaa, jos ei jotain tiedä, Eija linjaa.
Puhumalla pärjää pitkälle
Eija arvelee, että jo toisessa polvessa kulkeva vapaa kasvatus näkyy koululaisten
käytöksessä.
– Välttämättä ei totella siihen malliin
kuin ennen. Jos kotona ei ole mitään kuria, opettaja ja bussinkuljettaja eivät sitä
pysty luomaan.
Eija on huomannut, että matkustusrauha vaihtelee joskus vuosittain. Välillä
kyydissä kulkee rauhallinen ikäluokka;
seuraavana vuonna voi taas olla paljon
villimpää.
– Yleensä on kyse siitä, että joukossa
on yksi levottomampi yksilö, jonka käytös
heijastuu sitten muihin, Eija huomauttaa.
Asiallinen puhuminen on useimmiten
paras konsti saada liian korkealle ja kauan
kohonneet desibelit aisoihin.
– Ajan bussin pysäkille ja menen taakse juttelemaan häiriön aiheuttajan kanssa.
Yleensä huomautus riittää ja loppumatka
sujuu rauhallisesti.
Huumorikin on sallittua.
– Kerran pojat pitivät oikein kovaa möykkää. Kävin sanomassa, että kumma kun
teistä lähtee enemmän ääntä kuin omista
pojistani kotona, suurperheen äiti nauraa.
Kerran yläkoulua käyvä poika oli saanut loistoajatuksen: hän kylvi ostamiaan
karkkeja pitkin bussin lattiaa.
– Pysäytin bussin ja menin tekijän luo.
Kehotin häntä lopettamaan karkin haaskauksen ja noukkimaan kaikki heittämänsä
namit lattialta. Mutta poika ei halunnut
puuhaan ryhtyä. Niinpä kerroin hänelle
ja samalla koulutovereille, että bussi ei liiku mihinkään ennen karkkien keräämistä.
– Poikahan keräsi ja kehuin häntä, kun
minulle niin kauniisti kumarteli...
Eijan mukaan edellä kuvatut tilanteet
ovat kuitenkin tuiki harvinaisia.
– Montaa kertaa ei ole tarvinnut menoon puuttua. Nuoret ovat pääasiassa erittäin fiksuja, Eija kiittää.
Ammatissaan ja työpaikassaan Eija sanoo viihtyvänsä erinomaisesti.
Hänellä on aiempaa työkokemusta sekä asiakaspalvelusta että auton ajamisesta.
– Tykkään niistä molemmista kovasti ja tässä saa tehdä kumpaakin! Pohjolan
Liikenteellä olen viihtynyt oikein hienosti, meillä on Hyönölän toimipaikassa tosi
hyvä henki. ■
• VIIHTYISÄ TAUKOPAIKKA
• MEILLE ON HELPPO TULLA
TERVETULOA!
Kotoista ruokaa joka päivä.
Yli 200 asiakaspaikkaa.
Hyvät paikoitustilat.
LAUKKU-CENTER
Hyvää palvelua
20 vuotta!
su-pe 10-18, la 10-16
puh. 0440 565 021
INVA WC, POSTILAATIKKO,
LASTENHOITOHUONE,
INFOPISTE myös sisätiloissa
LIIKENNEASEMA
HÄRKÄPAKARI
HUITTISISSA
valtateiden 2 ja 12
risteyksen tuntumassa
Risto Rytin katu 2
puhelin 02 565 000
ma-pe 5.30–23
la
6.30–23
su
7.30–23
[email protected]
www.harkapakari.fi
B U S S I A MMAT T ILA IN EN 4 | 1 5 35