1. No category

Hoitosuositus
– Tutkimusnäytöllä tuloksiin
Kuva: Shutterstock
Suomessa
tehdään noin
70 000 000
laboratoriotutkimusta
vuodessa.
Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon
Hoitosuositukset ovat asiantuntijoiden laatimia tutkimusnäyttöön perustuvia suosituksia terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuudesta,
käyttökelpoisuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja merkityksellisyydestä potilaan/asiakkaan hoidossa.
Sisällys
Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon
Julkaistu 8.10.2015
Suosituslauseet
Laboratoriotutkimusten valinta
5
Tutkimuspyyntö
7
Potilaan valmistaminen näytteenottoon
9
Potilas näytteenottotilanteessa
10
Potilaan itsensä antama näyte
13
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 2
S
Johdanto
Suosituksen tavoite
uomessa tehdään noin 70 miljoonaa laboratoriotutkimusta vuodessa. Tilastojen perusteella voidaan arvioida, että laboratorioprosessin
suurin virhealttius on näytteiden analysointia
edeltävissä vaiheissa. Tämä ns. preanalyyttinen vaihe on potilaalle laboratoriotutkimusprosessin riskialttein kohta. Vuosittain jopa 1,3 miljoonassa laboratoriotutkimuksessa (1.8 %) arvioidaan olevan
ennen näytteiden analysointia tapahtunut virhe. Näiden virheiden osuus on jopa 50-70% kaikista laboratoriotutkimusten
virheistä. Virheet aiheuttavat kustannuksia ja viivästyttävät
hoitoa. Virheiden seurauksena uudelleen otettavien näytteiden suorat vuosikustannukset Suomen terveydenhuollolle voivat olla noin 10 miljoonaa euroa. Lisäksi syntyy tätä huomattavasti suurempia epäsuoria kustannuksia, kun potilaat joutuvat
tekemään uusintakäyntejä näytteiden ottoon tai lääkärin vastaanotolle. Virheellisten tai väärille henkilöille vastattujen laboratoriotulosten seurauksena potilaat voivat joutua turhiin lisätutkimuksiin tai altistua väärille hoidoille. Potilaan ohjaus
laboratorionäytteenottoon on tärkeä osa laboratoriotutkimusten preanalyyttista vaihetta. Varmistamalla oikeat menettelytavat potilaan ohjauksessa laboratoriotutkimuksiin voidaan
parantaa potilasturvallisuutta.
Tämän työn tavoitteena on ollut koota tutkimuksiin ja asiantuntijoiden konsensukseen perustuva suositus potilaan ohjaamisesta laboratorionäytteenottoon. Ensisijaisena tavoitteena on, että potilaita laboratoriotutkimuksiin
lähettävät ja ohjaavat ammattihenkilöt ja potilas itse ymmärtävät ohjeiden
merkityksen ja sitoutuvat noudattamaan niitä. Suositusta tulee hyödyntää
siten, että organisaatioiden toimintakäytänteet potilaiden ohjaamiseksi näytteenottoon tarkistetaan ja ohjeistetaan uudelleen tarpeen mukaan. Varmistamalla oikeat menettelytavat vältetään hoidon tarpeetonta viivästymistä
sekä parannetaan hoidon laatua ja tehokkuutta.
Aiheen rajaus
Potilaan ohjaus näytteenottoon -suositus käsittää seuraavat laboratorioprosessin osa-alueet: laboratoriotutkimusten valinta, tutkimuspyyntö, potilaan
valmistaminen näytteenottoon, potilas näytteenottotilanteessa ja potilaan
itsensä antama näyte. Suosituksen ulkopuolelle on jätetty näytteenoton tekninen vaihe, josta löytyy kansainvälisiä suosituksia ja standardeja sekä tutkimusten analyyttinen vaihe. Suosituksen kohderyhmiä ovat terveydenhuollon ammattihenkilöt ja alalle opiskelevat sekä potilaat ja heidän omaisensa.
Suosituksen koko versio löytyy osoitteesta:
http://hotus.fi/hotus-fi/suositukset
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 3
Tekijät
Seija
Tuokko
Harri
Laitinen
Maija
Saijonkari
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry
seija.tuokko(at)pp.inet.fi
Labquality ry
Suomen Kliinisen
Kemian yhdistys Oy
harri.laitinen(at)labquality.fi
THL
maija.saijonkari(at)thl.fi
Marja-Kaarina
Koskinen
Leila
Muukkonen
Kaija
Sopenlehto
Tehy ry
marja-kaarina.koskinen(at)elisanet.fi
Sairaalakemistit ry
leila.muukkonen(at)hus.fi
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry
toimisto(at)bioanalyytikkoliitto.fi
Timo
Kouri
Marja
Nikiforow
Tarja
Tick-Sinkkilä
Suomen Kliinisen Kemian
Erikoislääkäriyhdistys ry
timo.kouri(at)hus.fi
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry
marja.nikiforow(at)hus.fi
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry
tarja.tick62(at)gmail.com
Raija
Lahdenperä
Mika
Paldanius
Suosituslauseiden laadintaan
on lisäksi osallistunut
Anna-Maija Haapala
(Kliiniset Mikrobiologit ry)
kliinisen mikrobiologian
asiantuntijana.
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry
raija.lahdenpera(at)hus.fi
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry
mikapalda(at)gmail.com
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 4
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Laboratoriotutkimusten valinta
Laboratoriotutkimusten valinnan tulee perustua lääketieteelliseen
harkintaan. Valitsemalla tarkoitukseen soveltuvat testit vältetään
virheelliset ja turhat tutkimukset ja potilaan hoito etenee viiveittä.
Tutkimuksen valinnan perustana tulee olla potilaan yksilöllisen
tilan ja ennusteen arvio, hoitoyksikön harkittu käytäntö tai yleinen
hoitosuositus.
•Jopa 25 % pyydetyistä laboratoriotutkimuksista voi olla tarkoitukseen soveltumattomia tai turhia. Hoitosuosituksen
tai yksikön harkitun käytännön noudattamista tukeva interventio voi vähentää tarpeettomia tutkimuksia ja säästää
merkittävästi laboratoriokustannuksia.
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 5
Laboratoriotutkimusten valinta
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Potilaan osallistuminen hoitoonsa tai tieteelliseen
tutkimukseen liittyviin laboratoriotutkimuksiin tulee suunnitella
yhteisymmärryksessä potilaan tai hänen laillisen edustajansa kanssa,
ja varmistaa potilaan tietoinen suostumus.
Kriittisiä seulontatutkimuksia varten potilas tai hänen laillinen
edustajansa tarvitsee selkeää suullista ja kirjallista informaatiota sekä
aikaa päätöksentekoon kyetäkseen antamaan tietoon perustuvan
suostumuksensa tutkimuksiin.
•Suomen terveydenhuollossa tulee erityisesti kiinnittää huomiota potilaan lakiin perustuvaan oikeuteen (1992/785)
saada tietoa ja osallistua tutkimusten suunnitteluun ja päätöksentekoon.
•Tieteelliseen tutkimukseen osallistuvalle potilaalle kerrotaan, mikä osuus testeistä on tieteelliseen tutkimukseen liittyvää
ja miltä osin toimenpiteet palvelevat tutkimusta eikä hoitoa.
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 6
Tutkimuspyyntö
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Laboratorion tutkimusvalikoimasta valitaan potilaan hoidon kannalta
tarkoituksenmukaiset tutkimukset. Tutkimuspyynnössä käytetään
Suomen Kuntaliiton hyväksymää nimikkeistöä aina, kun nimike on
saatavissa.
•Tutkimusnimikevalikoima on laaja ja valikoimasta saattaa löytyä useampia tutkimuksia, joiden nimikkeet ovat lähes
samanlaisia. Sähköisiin potilasasiakirjoihin liitettävä päätöksentukijärjestelmä voi auttaa tutkimusten käytössä ja vähentää
laboratoriotutkimusten valintaan liittyvää epävarmuutta.
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 7
Tutkimuspyyntö
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Tutkimuspyynnössä ilmoitetaan esitiedot, joilla on merkitystä
laboratoriotutkimuksen suorittamisessa tai tulosten tulkinnassa
(SFS-EN ISO 15189: 2013). Hyvillä esitiedoilla suunnataan tutkimus
oikein ja parannetaan löydösten arviointia.
Tutkimuspyynnössä on varmistettava, että pyyntö tehdään oikealle
potilaalle osana sähköisten potilaskertomusten käytänteitä.
Sähköinen tutkimuspyyntö on altis käyttäjävirheille, kuten
kohdistusvirheille, jos samanaikaisesti hoidetaan useita potilaita ja
avoinna on useamman potilaan tietoja.
•Potilastietojärjestelmään liitettävä ohjelmisto, joka vaatii varmistamaan tai syöttämään uudelleen potilaan tunnistetiedot,
vähentää ”läheltä piti” -tilanteita, joissa lähetettä ollaan tekemässä väärälle potilaalle.
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 8
Potilaan valmistaminen näytteenottoon
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Potilaan valmistelussa tulee perehtyä tutkimuskohtaisiin
erityisvaatimuksiin ja ohjata ymmärrettävästi potilas noudattamaan
tutkimuskohtaisia ohjeita. Tavoitteena on, että potilas ymmärtää
ohjeiden noudattamisen merkityksen ja motivoituu noudattamaan
niitä. Tutkimuskohtaisia ohjeita noudattamalla varmistetaan tulosten
luotettavuus sekä vertailukelpoisuus viitearvoihin ja potilaan
aikaisempiin tuloksiin.
•Laboratoriotutkimusten tuloksiin vaihtelua aiheuttavat muun muassa näytteenottoaika, ravinnon nauttiminen, fyysinen
rasitus sekä tietyt lääkeaineet (katso koko suositus Liite 5: Taulukko 6).
•Ohjeita annettaessa varmistetaan, että potilas tai hänen edustajansa ymmärtää saamansa ohjeet. Erityisryhmiin, kuten
vanhuksiin ja vieraskielisiin potilaisiin, tulee ohjauksessa paneutua erityisesti.
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 9
Potilas näytteenottotilanteessa
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Potilaan virheetön tunnistaminen on potilasturvallisuuden perusta
jokaisessa tutkimus- ja hoitotilanteessa. Potilas tunnistetaan aina
vähintään kahta eri tunnistetietoa käyttäen (esim. potilaan nimi ja
henkilötunnus).
•Polikliininen potilas tunnistetaan hänen esittämänsä henkilökortin perusteella. Lisäksi varmistetaan, että henkilökortti on
potilaan oma pyytämällä potilasta ilmoittamaan henkilötunnuksensa.
•Kaikilla sairaalan vuodeosastoilla tai toimenpideyksiköissä hoidossa tai toimenpiteessä olevilla potilailla tulee olla
tunnisteranneke. Tunnistaminen voidaan tehdä asianmukaiset henkilötiedot sisältävän rannekkeen perusteella, jos potilas ei
pysty ilmoittamaan henkilötietojaan.
•Potilaan huoneen tai vuoteen numeroa ei tule käyttää tunnisteena. Tunnistus ei saa perustua olettamaan, että joku toinen on
jo potilaan tunnistanut.
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 10
Potilas näytteenottotilanteessa
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Viivakoodin sisältävät tunnistusrannekkeet vähentävät
potilaan tunnistamisvirheitä.
Viivakoodin käyttö vähentää näytteen tunnistusvirheitä
tutkimusprosessissa.
Näytteen luotettava merkitseminen on yhtä tärkeää kuin potilaan
tunnistaminen. Potilaasta otettu laboratorionäyte edustaa potilaan
biologista identiteettiä näytteenottotilanteen jälkeen.
•Näytettä sisältäviin näyteastioihin, kuten putkiin tai purkkeihin, tulee merkitä heti näytteenoton jälkeen tunnistetiedot:
potilaan nimi ja henkilötunnus, näytteenottoaika, pyydetyn tutkimuksen lyhenne sekä muut tarvittavat merkinnät.
•Näytteiden merkitsemistavassa käytetään standardoituja tarroja ja noudatetaan oman laboratorion antamia ohjeita.
Potilaan läsnä ollessa tarkistetaan, että näyteastiaan kirjatut potilastiedot ovat samat kuin potilaan ilmoittamat tiedot.
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 11
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Potilas näytteenottotilanteessa
Laboratorion ja muun terveydenhuollon henkilöstön järjestelmällinen
yhteistyö vähentää tunnistusvirheitä ja parantaa potilasturvallisuutta.
Potilaan valmistautuminen pyydettyjen tutkimusten ohjeiden
mukaisesti tulee tarkistaa huolella ennen näytteenottoa ja mahdolliset
hyväksytyt poikkeamat tulee kirjata sovittua menettelytapaa
noudattaen (SFS-EN ISO 15189: 2013). Näillä toimenpiteillä
varmistetaan laboratoriotutkimusten tulosten luotettavuus ja tulosten
oikea tulkinta sekä vähennetään laboratorion hylkäämien näytteiden ja
pyydettyjen uusintatutkimusten määrää.
•Jos näyte otetaan esivalmistelun poikkeamista huolimatta, poikkeamat kirjataan laboratorion ja hoitoyksiköiden kanssa
sovittua menettelytapaa noudattaen. Tieto poikkeamasta tulee olla käytettävissä hoitoyksikön henkilökunnan tulkitessa
potilaan tulosta eli poikkeama on osa laboratoriotulosta riippumatta siitä, onko vastaustapa sähköinen tai paperivastaus (SFSEN ISO15189:2013)
•Laboratorioilla tulee olla kriteerit myös näytteiden hylkäämiselle (SF-EN ISO15189: 2013).
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 12
Potilaan itsensä antama näyte
Näytön aste
Vahva tutkimusnäyttö
Kohtalainen tutkimusnäyttö
Niukka tutkimusnäyttö
Ei tutkimusnäyttöä
Potilaan itsensä antama näyte on alttiimpi virheille kuin
ammattihenkilön ottama näyte. Potilaan antamien epäkelpojen
näytteiden osuutta voidaan vähentää suullisella ja kirjallisella
ohjauksella.
Ohjeistuksesta huolimatta jopa puolet potilaista voi toimittaa
epäkelvon keräysvirtsanäytteen laboratorioon.
Näytteiden on täytettävä tekniset laatuvaatimukset, jotta niiden
tuloksilla olisi merkitystä potilaan hoidolle.
•Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee ohjata ennakolta myös potilaiden itse antamat näytteet, sekä tarkistaa näytteitä
vastaanottaessaan kunkin tilatun tutkimuksen kannalta olennaiset valmistautumiseen, näytteenottoon, näyteastioihin ja
kuljetukseen liittyneet tapahtumat.
•Tutkimuskohtaiset valmistautumis- ja näytteenotto-ohjeet on tarkistettava tarvittaessa laboratorion verkkosivuilta.
Näytteenantoon on käytettävä vain laboratorion suosittamia välineitä. Mikrobinäytteeksi halutaan yleensä taudinaiheuttajia eli
patogeenejä tulehduskohdasta ja vältetään samalla häiritsevien normaalien mikrobien kontaminaatiota.
Hoitotyön tutkimussäätiö | Hoitosuositus | Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon 13