LÄHIGEOLOGIAA KAIKILLE!
LÄHIGEOLOGIAA KAIKILLE! Geologisia kohteita Otaniemessä ja Tapiolassa - omatoimisia retkeilykohteita Tämä geologinen retkeilyopas julkaistaan 29.8.2015. Tällöin järjestetään opastettu kävelyretki, joka on osa samanaikaisesti pidettävien Espoo päivän, Suomen luonnon päivän sekä Geologian päivän ohjelmistoa. Myöhemmin opas voi toimia apuna omatoimisessa tutustumisessa geologiaan rakennetussa kaupunkiympäristössä. Geologiset kaupunkikävelyt Geologiaan törmää odottamattomissa paikoissa, vaikkapa kaupungeissa. Kaupunkien geologia rakentuu luonnollisten kallioja maaperäkohteiden lisäksi ihmisen työstämästä kiviaineksesta. Rakennusten kivijalat, ostoskatujen päällysteet ja julkisivujen verhoilut omaavat esteettisen ulkoasunsa lisäksi geologisen kertomuksen. Useimmat meistä ovat päivittäin tekemisissä (tietämättään) näiden kertomusten kanssa, joten on aiheellista olettaa, että geodiversiteetti on tuttua. Näin ei kuitenkaan ole. Rakennusten kivet ovat niin arkipäiväisiä, ettei niiden merkitystä huomata tai pohdita: moni ohittaa rakennuksen kivijalassa käytetyn upean graniitin sitä edes vilkaisematta. Kaupunkiympäristön luonnonkivet ja kiviainekset voivat kuitenkin olla geologian opetuksen ja –popularisoinnin välineitä, joihin voi tutustua kaupunkien kivikierroksilla. Esimerkkeinä tästä ovat Helsingin- ja Turun kivikierrokset, joista on julkaistu oppaatkin. Geologisilla kaupunkikävelyillä luonnonkivien käyttö ja niiden geologia nostetaan esiin arkkitehtuurin ja kulttuurihistorian keskeltä. Kertomalla ympäröivistä kivistä ja maaperästä, voidaan kuvailla geologisia prosesseja ja käsitteitä sekä saada ihmiset ymmärtämään miten yhteiskunta on vuorovaikutuksessa geologian kanssa. Ihmiset havahdutetaan arvostamaan luonnonkiveä ja kiviaineksia luonnonvarana eli osana geodiversiteettiämme. Luonnonkivet ovat kauniita, kotimaisia, kestäviä ja kierrätettäviä ja alan teollisuudella on Suomessa suuri taloudellinen merkitys. Luonnonkivet Luonnonkivi on rakentamiseen käytettävää kiveä, joka louhitaan kalliosta isoina kappaleina ja jalostetaan mekaanisesti sahaamalla ja kiillottamalla lopputuotteiksi, esimerkkeinä ulko- ja sisätilo- jen laatat, reunakivet sekä nupu- ja noppakivet. Kiveä käytetään myös sisustuksessa yksityiskohtina, takkoina, pöytälevyinä, pienesineinä ja ympäristörakentamisessa. Lisätietoa: http://www.gtk.fi/geologia/luonnonvarat/luonnonkivet/ Kalliokiviaines Kalliokiviaines on kiinteästä kalliosta irrotettua ainesta, jota käytetään murskattuina tai harvoin murskaamattomina massoina erilaisiin rakentamistarkoituksiin. Kalliokiviaines voi käyttökohteen mukaan koostua erilaisista lajitteista, ja esimerkiksi aineksen lajitteen koko voi vaihdella hienosta aineksesta suuriin lohkareisiin. Kalliokiviaineksen tyypillisimpiä käyttökohteita ovat maanteiden ja rautateiden rakennekerrokset sekä betoninvalmistus. Lisätietoa: http://www.gtk.fi/geologia/luonnonvarat/kalliokiviaines/ Maa-aines Maa-aines on kallioperän päälle kerrostunutta irtainta kiviainesta, jonka raekoko ja lajittuneisuus vaihtelevat kerrostumisolosuhteista ja syntytavasta johtuen. Tässä yhteydessä maa-aineksella tarkoitetaan lajittuneita hiekka- ja sorakerrostumia. Lisätietoa: http://www.gtk.fi/geologia/luonnonvarat/maa-aines/ Maa- ja kallioperän luonnonvarat yhteiskunnan käytössä. Piirrokset: Harri Kutvonen, GTK www.gtk.fi 379500 6674500 6674500 6675000 379000 6675000 378500 005 ! . 6674000 006 ! . 003 ! . 6674000 004 ! . 007 ! . 008 ! . GTK 001 ! . 012 011 ! . ! . 6673500 6673500 014 ! . 013 ! . 015 ! . 6673000 016 ! . 378500 Retkikohteet 29.8.2015 379000 6672500 A 6672500 6673000 002 ! . 009 ! . 010 ! . 379500 Opas Otaniemen ja Tapiolan geologisiin kohteisiin Otaniemi ja Tapiola sijaitsevat Länsi-Espoossa. Otaniemessä sijaitsee Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen aluetoimisto, VTT ja Aalto-yliopiston kampus-alue. Tapiolan puutarhakaupunki sekä Otaniemen kampusalue sisältyvät Valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin ja niillä on keskeinen asema maamme kulttuuriperinnössä. GTK on osallistunut jo monen vuoden ajan Espoo-päivän viettoon Otaniemessä ja muualla. Sen yhteydessä on vietetty myös Geologian- ja Suomen luonnon-päivää. Tuona päivänä, elokuun viimeisenä lauantaina, GTK:ssa on ollut avoimet ovet, missä on ollut kansalaisille monenlaista geologiaan ja GTK:n toimintaan liittyvää ohjelmaa. Samalla GTK on myös opastanut retkiä Espoon geologisille kohteille eri puolilla kaupunkia. Retkikohteista Kohteet Sijanti on kirjoitettu oppaat ja niitä on jaettu retkille osallistujille. Retkien tarkoituksena on tehdä Espoon geologiaa tutuksi kaikille. Koska GTK:n Etelä-Suomen aluetoimisto sijaitsee Otaniemessä, tänä vuonna Espoo-päivän retki päätettiin järjestää Otaniemeen ja vieressä sijaitsevaan Tapiolaan. Alueella on lukuisia kohteita, mutta koska GTK:n Espoo- , Geologian- ja Suomen luonnon päivän teemana ovat luonnonkivien ja kiviaineksen kestävä käyttö, valittiin kallio- ja maaperäkohteiden lisäksi myös geologian sovelluksia esitteleviä kohteita. Näitä ovat mm. kiviveistokset, Dipoli, Otaniemen maalämpövoimala ja sen syväkairaustyömaa sekä viherrakentaminen. Reitillä on 16 kohdetta. Reitti alkaa GTK:n pihasta Otaniemestä ja päättyy Tapiolan keskustaan. Otaniemen-Tapiolan lähigeologiareitin on tarkoitus palvella myös GTK:n ulkomaisia vieraita. Kuvaus/tulkinta OTANIEMI 1. Siirtolohkareet GTK:n piha Suurikokoisia graniittisia lohkareita 2. Kalliopaljastuma Lämpömiehenkujan ja Metallimiehenkujan risteys Graniittinenpegmatiitti leikkaa kiillegneissiä 3. Dipoli Dipoli kokous- ja kongressikeskus Raili ja Reima Pietilän suunnitteleman rakennuksen ulkoseinillä punertavia graniittilohkareita, länsipuolella graniittikalliota 4. Silokalliot Rakentajanaukiolla ja sen ja Otakaaren risteys Jäätikön uurtamia ja hiomia kallioita 5. Maalämpöhanke Otakaaren ja Sähkömiehentien risteys Fortumin voimala ja St1:sen syväkairaustyömaa 6. GTK:n maalämpötutkimus ja katukivetys Otakaaren ja Otaniementien risteys, suojatien jalkakäytävä GTK:n maalämpötutkimusputket ja harmaasta graniitista tehty katukivetys 7. Siirtolohkare ja väestönsuoja Hagalundin puiston kevyen liikenteen väylä Yksinäinen siirtolohkare nurmikolla ja väestönsuojan suljettu sisäänkäynti esimerkkinä kalliorakentamisesta 8. Moreenikumpu Hagalundinpuiston polun varrella, VTT:n rakenuksen pihassa Lohkareita ja harmaata moreenia 9. Kallioleikkaus Futuro Business Parkin C-talon takana parkkipaikalla, Tekniikantie 4. Leveä kallioleikkaus, jossa amfiboliittia ja sitä leikkaavia gneissiytyneitä graniitti- ja pegmatiittijuonia. Graniitissa granaattia 10. Tieleikkaus Kehä I, ylikulkusilta Amfiboliitin ja graniittigneissin vuorottelua 11. Lohkareita Otsokallion kerrostalojen pihatie Tie reunustettu lohkareilla esimerkkinä kiven käytöstä viherrakentamisessa (lohkaremaisemointia). 12. Kalliopaljastuma Otsokallion kerrostalopiha Kiillegneissin ympäröimiä graniittipallukoita, jotka ovat olleet osa graniittijuonta joka on venynyt ja katkeillut osiin. 13. Veistos Tapiolantien pohjoispuoli Helvi Hyvärisen punaiseen graniittiin veistetty Ilves ja poikanen 14. Linnoitusrakenteet Otsonkallio Venäläisten I maailmansodan aikana suoraan kallioon louhimia juoksuhautoja 15. Kalliopaljastumat Tapiola Gardenin-suihkulähteen kaakkoiskulma Vaaleanpunaisia migmatiittikallioita, joissa näkyvissä sulamiseen ja kallioperän liikuntoihin liittyviä rakenteita 16. Katukivetys Länsituulentien aukio Vaalean harmaalla graniitilla laatoitettu kulkuväylä. Graniitissa suurikokoisia kalimaasälpäkiteitä TAPIOLA Muita kohteita Paikka Kuvaus/tulkinta Tapiola A. Rantakallio Otsonlahden itäranta Tummanharmaa vulkaaninen rantakallio, jossa venyneitä laavavirtauksen kaasurakkuloita muistuttavia rakenteita B. Siirtolohkare Terijoentien ja Visakoivuntien risteyksestä lähtevän pyörätien itäreunassa, noin 10 m risteyksen pohjoispuolella Pohjois-Tapiolassa Jäävuoren Viipurin rapakivialueelta kuljettama suurikokoinen rapakivigraniittilohkare www.gtk.fi Alueen geologia Kallioperä Geologisella kartalla Otaniemen kallioperä näyttäytyy melko yksitoikkoisena. Sitä hallitsee punaisena mikrokliinigraniitti. Mikrokliinigranittinen alue koostuu pääosin vaaleanpunaisesta graniitista, pegmatiitista ja graniittigneissistä, joiden seassa on tummaa kiillegneissiä ja vulkaanisperäistä amfiboliittia. Kiillegneissi ja tummat vulkaaniset kivet ympäröivät mikrokliinigraniittia sen eteläpuolella. Otsonlahden itärannan kivissä voi nähdä laavavirtauksen venyneitä kaasurakkuloita (kohde A edellisten sivujen kartassa ja kohdetaulukossa. Nämä rantakalliot on luokiteltu Espoon arvokkaaksi luontokohteeksi. Ne eivät kuitenkaan ole valitettavasti retken kohteena, mutta vulkaanisperäisiä amfiboliitteja näkee retkelläkin. Alueen kivilajit ja niiden rakenteet ovat koillis-lounaissuuntaisia. Kalliopaljastumat kertovat syvästä eroosiotasosta ja muinaisesta vuorijonopoimutuksesta ja siihen liittyvästä kivilajien muuttumisesta kovassa paineessa, korkeassa lämpötilassa sekä niitä seuranneesta kivisulan synnystä. Maaperä Otaniemen-Tapiolan alavat alueet ovat savikkoja, eli muinaista merenpohjaa, mutta korkeimmat kohdat ovat kallioisia ja/tai moreenin peittämiä. Koillis-lounais-suuntaisia moreeniharjanteita kulkee läpi Otaniemen. Ne ovat luultavasti päätemoreenikumpuja. Jäätikköjen kuljettamia siirtolohkareita tavataan runsaasti siellä täällä ja alueella on myös jäätikön uurtamia silokallioita. Pohjois-Tapiolassa on Espoon arvokkaaksi luontokohteeksi luokiteltu suurikokoinen rapakivilohkare, joka ei ole valitettavasti retken reitillä (kohde B taulukossa). Lähigeologiaa kaikille -omatoimiset retkeilykohteet Espoossa Viereisellä sivulla on Espoon alueen kallioperäkartta yhdistettyna maanmittauslaitoksen korkeusmalliin. Karttaan on merkitty myös GTK:n Espoo-päivinä jarjestämät geologiset retkikohteet. Vuoden 2012 omatoimiset retkikohteet ovat merkitty karttaan sinisellä pallosymbolilla: Esiteltyjä kohteita ovat: Friisinkallio; huuhtoutunut kallion laki ja muinaisranta, Fröknarna; drumliinisaaret, Haukilahdenranta; silokalliot ja rantaeroosio, Matinlahti; rapakivi-siirtolohkareet, Otsolahti; amfiboliittipaljastuma, Tapiola; keskusaltaan viereiset kalliot ja Tiistilä; pirunpelto. Tulivuorista kaupunginosaksi: geologisia ja historiallisisa kohteita Espoon Leppävaarassa (2013) Merkitty kartalle tunnuksella Noin 5 km pitkä kävekierros Leppävaaran maastossa, kymmenen erillistä kohdetta sekä yleistä tietoa alueen geologiasta. Geologisia kohteita Haltian luontokeskuksen läheisyydessä Nuuksion kansallispuistossa. (2014) Merkitty kartalle tunnuksella Opasvihkosessa esitellään Nuuksion alueen maa- ja kallioperän ohella myös laajemmin alueen luonnonolojen kehitystä viimeisen jääkauden jälkeisenä aikana. Tämänvuotinen reitti on merkitty kartalle valkealla soikiolla. Nämä kaikki opasvihkoset ovat ladattavissa pdf-muodossa GTK:n verkkosivuilta osoitteesta: http://www.gtk.fi/geologia/retkeily/ kohdasta ’Opasmonisteita pääkaupunkiseudun geologiaan’. Nuuksio Kauniainen Leppävaara GTK Friisilänkallio ESPOO Kallioperäkartta Tiistilä t Rapakivigraniitti Mikrokliinigraniitti Leukogranitoidi Granodioriitti Gabro Biotiittiparagneissi Matinlahti Tapiola Otsolahti Fröknarna Haukilahden ranta Kvartsi - maasälpägneissi, } eri lähtömateriaalit Granaatti - kordieriittigneissi (sedim.) Amfiboliitti 0 1 2 3 4 5 km 25m:n korkeusmalli © Maanmittauslaitos lupa nro 13/MML/11. www.gtk.fi Otaniemi 1. GTK:n piha GTK:n pihassa on suurikokoisia graniittisia siirtolohkareita. Suurin niistä on rapakivigraniittia ja se on tullut kaukaa. KaakkoisSuomessa sijaitsee laaja rapakivigraniittinen alue, mistä tämäkin lohkare on vaeltanut merivirran mukanaan kuljettaneen jäävuoren tuomana. Rapakivigraniitin tunnistaa pyöreähköjä vaaleanpunaisia kalimaasälpäkiteitä reunustavista vaaleista plagioklaasirenkaista (Kuva 2). Espoossa on useita suuria lohkareita luontokohteina. Pihassa on myös pallograniitin lohkareita, jotka on varta vasten tuotu sinne muualta. Valitettavasti pallograniittien pinta on pahoin rapautunut ja jäkälöitynyt, mutta upeita sahattuja ja hiottuja pallograniitteja voi ihailla Geonäyttelyssä GTK:n sisätiloissa mineraali-, kivi- ja malminäytteiden ohessa. Suuret lohkareet ovat suomalaisen maiseman kauniin karuja yksityiskohtia ja näkyvimpiä jääkauden merkkejä maassamme. Lohkareet ovat jäätikön kallioperästä kaappaamia ja kuljettamia kiviä. Jäätikön ja jäävuorten sulaessa ne ovat jääneet paikalleen. Lohkareet ovat saattaneet kulkeutua kymmeniä, jopa satojakin kilometrejä, mutta useimmiten niiden kuljetuksen keskiarvo on noin 4-6 km. Jääkausien aikana Suomesta kulkeutui kuitenkin siirtolohkareita aina Saksaan ja Puolaan asti. Kulkeutumisensa ansiosta malmipitoiset lohkareet ovat tärkeitä malmiesiintymien paikantamisessa lohkare-etsinnän avulla. Useita kaivoksiin johtaneita malmiesiintymiä on löydetty tällä tavoin. Isot ja näyttävät lohkareet toimivat geomatkailun kohteina ja lohkareita käytetään myös maisema-arkkitehtuurissa kulkuväylien maisemoinnissa, parkkipaikkojen rajauksessa ja kulkuesteinä eräänä viherrakentamisen muotona. Espoossa on myös useita kohteita missä lohkareita käytetään viherrakentamisessa. Niitä on tämänkin retken varrella. GTK:n pihassa on myös kivestä veistettyjä taideteoksia. Pääsisäänkäynnin vieressä on luonnonkivistä rakennettu pöytä, joka oli Pariisin teollisuus- ja taidenäyttelyssä v. 1900. Suomi oli esillä näyttelyssä mm. geologialla. GTK:n edeltäjä Geologinen komissioni kokosi Suomen paviljonkiin laajan osaston, jossa esiteltiin maamme kivilajeja, mineraaleja ja vuoriteollisuutta. Paviljongin sisääntuloaulaa hallitsi kahdeksankulmainen vitriini, johon oli sijoitettu maailmanlaajuisesti tunnettu kivimeteoriitti. Meteoriitti oli pudonnut Porvoon lähistölle Bjurböleen 12.3.1899 ja oli suurin siihen asti tunnetuista kivimeteoriiteista. GTK:n pihassa olevan vitriinin alaosa koostuu suomalaisista rakennuskivistä, jotka olivat herättäneet kiinnostusta kansainvälisissä näyttelyissä. Meteoriitti on nähtävissä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon kokoelmissa. Kuva 2. Geologian tutkimuskeskuksen pihan siirtolohkareita Otaniemessä. Sivun kuvat Toni Eerola, GTK. Pihassa on myös kiviveistos nimeltä Kivipisara. Sen kaareva musta diabaasi muodostaa G-kirjaimen, yhdessä sisäänsä sulkevan vaalean harmaan graniittipallon kanssa. Veistoksen on suunnitellut Aimo Hoffrén ja valmistanut Matti Leminen Joensuun oppimiskeskuks en kivis eppämestarin näytekokeena v. 1999. Diabaasi on kallion halkeamiin tunkeutunut ja kiteytynyt puolipinnallinen tumma magmaattinen kivijaji. www.gtk.fi Otaniemi 2. Kalliopaljastuma Lämpömiehenkujan ja Metallimiehenkuja risteyksessä on kalliopaljastumia, joiden kivilajit ovat alueelle hyvin tyypillisiä. Ne koostuvat pääosin vaaleanpunaisesta graniitista ja pegmatiitista, jotka lävistävät harmaata kiillegneissiä (Kuva 3). Graniitti ja pegmatiitti ovat luultavasti syntyneet liuskeiden joutuessa vuorijonopoimutuksessa syvälle kallioperään kovaan paineeseen ja korkeaan lämpötilaan, jolloin ne ovat sulaneet muodostaen graniittista kivisulaa, joka on tunkeutunut kiillegneissiin. Kiillegneissi oli alun perin meren pohjalle kerrostunutta savea, joka kovassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa muuttui metamorfiseksi kivilajiksi (Kuva 4). Kuva 3. Kalliopaljastuma Lämpömiehenkujan ja Metallimiehenkujan risteyksessä Otaniemessä. Tummaa kiilleliusketta leikkaa vaaleanpunainen pegmatiittijuoni. Kuva Toni Eerola, GTK. Kuva 4. Metamorfisten kivilajien muodostuminen kasvavassa paineessa ja lämpötilassa. Piirros Harri Kutvonen, GTK. ”Jokaisella kivellä on tarinansa, jonka geologi osaa tulkita ja kertoa…” www.gtk.fi Otaniemi 3. Dipoli Dipoli kokous- ja kongressikeskuksen ovat suunnitelleet Raili ja Reima Pietilä. Dipoli rakennettiin 1966 ja se kuuluu Aaltoyliopistolle. Dipolin seinille on kasattu valtavia punertavia graniittilohkareita (Kuva 5), joita on myös rakennuksen sisällä. Rakennuksessa käytetty kiven ja betonin yhdistelmä muodostaa positiivisella tavalla groteskin esimerkin ”brutaalista” arkkitehtuurista, missä kiven käyttö on erikoisella tavalla selvästi läsnä. Kivi on louhittu paikan päältä ja sitä voidaan kutsua ”lähikiveksi”. Rakennuksen länsipuolen kalliosta on louhittu graniittia Dipolin rakentamiseen ja sen lohkareita on ympäristössä varta vasten sijoitettuina sekä jäätikön kuljettamina. Louhitun graniittikallion vieresssä on pitkänomainen, rapautunut kiilleliuskeen kappale. Kappale on sulkeumana, eli vieraana kivilajina graniitissa. Graniitti on ollut kivisulaa syvällä maankuoressa ennen kiteytymistään ja sitä ympäröivistä sivukivistä on pudonnut kappaleita sen sisään (Kuva 6). Graniitti on voimakkaaasti suuntautunut kallioperän muinaisten liikuntojen vuoksi. Nyt osaa tästä muinaisesta magmasäiliöstä voi ihailla maan pinnalla ja käyttää siitä kiteytynyttä kalliota rakentamiseen. Dipoli on upea ja erikoinen esimerkki luonnonkiven käytöstä rakentamisessa ja arkkitehtuurissa. Kuva 5. Dipoli kokous- ja kongressikeskuksen seinän suurikokoisia muotoilemattomia graniittilohkareita Otaniemessä. Valokuva Toni Eerola, GTK Kuva 6. Graniittinen magmasäiliö syvällä maankuoressa, johon tippuu sivukivistä kappaleita, muodostaen sulkeumia graniitin sisään. Piirros Harri Kutvonen, GTK www.gtk.fi Otaniemi 4. Uurteet ja silokallio Rakentajanaukiolla ja sen ja Otakaaren risteyksessä on jääkauden muistomerkkejä (Kuva 7). Kallioiden pinta on sileä ja uurteinen. Sen ovat aikaan saaneet jäätikön kuljettamat kivet ja lohkareet. Uurteet, kallion sileys ja muoto muistuttavat valaan selkää, joka on tyypillinen jäätikön toiminnan merkki. Jäätikkö kuluttaa kallioperää ja kuljettaa siitä irronnutta kiviainesta pitkiäkin matkoja. Jäätikön aiheuttamia kulutuksen muotoja kalliopinnoilla. 1. Uurteita 2. Kouru 3. Pirstekaarre 4. Sirppikouru 5. Sirppimurros 6. Simpukkamurros 7. Ristiuurteita. Piirros: Harri Kutvonen, GTK Kuva 7. Otakaaren ja Rakentajanaukion risteyksessä on silokallio, jossa jäätikön uurteet ovat selvästi näkyvissä. Kalliolla on jäätikkökulutukselle tyypillinen valaan selkää muistuttava muoto. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi Otaniemi 5. ST1:sen maalämpövoimala ja -kairaustyömaa St1 rakentaa Sähkömiehentien ja Otakaaren risteykseen maalämpövoimalaa. Yritys kairaa sen vieressä kahden kilometrin pituista luotausreikää maalämmön hyödyntämistutkimusta varten. Luotausvaiheessa selvitetään varsinaisten syvälämpökaivojen kairaukseen tarvittavia tietoja maaperästä. Yhtiön tavoitteena on saada luotaus- ja näytteiden analyysivaihe valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Luotausreikä avaa myös uusia tutkimusmahdollisuuksia. Luotausreiän kairaa malminetsintäkairauksiin erikoistunut Oy Kati Ab, jolla on vuosien kokemus syvien näytekairausten teosta. Yhtiön käytössä on ympäristöystävällinen kairausmenetelmä, jossa kairausnesteenä käytettävää vettä kierrätetään prosessissa. Halkaisijaltaan 7-senttisen luotausreiän poraus kestää heinäkuun loppuun saakka ja reiästä saatavia kairasydännäytteitä päästään tutkimaan loppukesästä. Syksyllä 2015 on vuorossa luotausreiän analysointivaihe, jolla varmistetaan paikan soveltuvuus seitsemän kilometrin syvyisille varsinaisille tuotantokaivoille. Mikäli analyysin tulokset ovat positiivisia, vuoden 2016 alussa voidaan aloittaa syvien tuotantoreikien poraaminen, joka kestää noin vuoden. St1 rakentaa luotausporausten perusteella Fortumin Otaniemen lämpölaitoksen alueelle geotermisen pilottituotantolaitoksen, jonka arvioidaan valmistuvan vuonna 2017. Teollisen mittakaavan geolämpölaitoksen arvioidaan tuottavan parhaimmillaan jopa 40 megawatin teholla geotermistä lämpöä. Fortum tulee ostamaan lämmön kaukolämpöverkkoonsa ja pystyy kattamaan sillä jopa 10 % kaukolämmön tarpeesta Espoon alueella. Kyseessä on Suomen ensimmäinen maalämpövoimalahanke. Uusiutuva geoterminen energia tuotetaan poraamalla maahan kaksi seitsemän kiometriä syvää lämpökaivoa. Vesi syötetään toisesta reiästä alas, ja veden kuumennuttua maaperässä se nousee toisesta reiästä ylös. Kuumentuneen veden sisältämä lämpö syötetään lämpölaitoksella lämmönvaihtimen kautta kaukolämpöverkkoon suoraan ilman lämpöpumppuja. Maalämpötuotannossa ei käytetä lainkaan polttoaineita, joten laitos ei tuota ilmakehään päästöjä. Voimalaa ja kairaustyömaata ympäröi aita, jossa on tietoa maalämmöstä ja St1:sen hankkeesta (Kuva 8). Lähde: http://www.st1.fi/uutiset/tiedotteet/st1-n-geolammonpilottihankkeen-luotausporaus-alkanut-espoossa Kuva 8. Fortumin maalämpövoimala- ja St1:sen -kairaushanketta esittelyä hankkeen työmaata ympäröivässä aidassa Otakaaren ja Sähkömiehentien risteyksessä Otaniemessä. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi Otaniemi 6. GTK:n maalämpötutkimuskohde ja katukivetys Muutaman sadan metrin päässä St1:sen voimalasta, Otakaaren ja Otaniementien risteyksessä Ainonaukiolla, on GTK:n maalämpötutkimuksen putket näkyvissä (Kuva 10). Putket on jätetty paikoilleen tutkimuksen jäljiltä, ja kaivot voidaan haluttaessa ottaa myöhemmin energiantuotantokäyttöön. Termiä ”geoenergia” käytetään kuvaamaan maa- ja kallioperästä sekä vesistöstä saatavaa lämmitys- ja viilennysenergiaa. Kohteita ovat Maarintalo, Otaniemen keskiöön rakennettava Uusi Rakennus sekä koko Otaniemen geoenergiapotentiaali. GTK on laatinut Otaniemen geoenergiapotentiaalin alueellisesta jakau- Kuva 9? tumisesta korttelitason kartan mittakaavassa 1:10000 (Kuva 9). GTK teki lämpötila- ja lämmönjohtavuusmittauksia kahdessa koekaivossa. Koekaivot ulottuvat 300 metrin syvyyteen, ja tällä syvyydellä lämpötila on Otaniemessä reilut 10 °C. GTK:n tutkimusten mukaan lähes 99 % Otaniemestä on geoenergiapotentiaaliltaan erinomainen – hyvä. Se johtuu ohuesta maapeitteestä ja graniittisesta kallioperästä. Geoenergian hyödyntämistä alueella tosin rajoittavat laajat maanalaistilat, mm. metrotunneli. Kuva 10. Harmaasta graniitista tehty katukivetys suojatiellä Otaniementien kaistojen välissä Otakaaren risteyksessä. Taustalla tien toisella puolella GTK:n Otaniemen maalämpötutkimuksen kairausputket. Kuva Toni Eerola, GTK. Kuva 9. Geologian tutkimuskeskuksen laatima maalämpöpotentiaalikartta Otaniemestä. www.gtk.fi Otaniemi 6. (jatkoa) Katukivetys Samassa risteyksessä, vain n. parin kymmenen metrin päässä etelään edellisestä kohteesta Otaniementien kaistojen välissä on harmaista neliskulmaisista graniitin kappaleista rakennettu teiden välille suojatien jatkeeksi katukivetys (Kuva 10). Kivi ei ole paikallista. Harmaassa keskirakeisessa graniitissa voidaan nähdä tummia toisen kiven kappaleita, eli sulkeumia, jotka ovat muinaisen kivisulan (graniitin) sivukivistä kaappaamia. (Kuva 6). GTK:n maalämpötutkimuksen kairausputket. Kuva Tono Eerola, GTK Kuva 10. Harmaasta graniitista tehty katukivetys suojatiellä Otaniementien kaistojen välissä Otakaaren risteyksessä. Taustalla tien toisella puolella GTK:n Otaniemen maalämpötutkimuksen kairausputket. Kuva Toni Eerola, GTK. ”Geologia saattaa usein olla jalkojemme alla niin arkipäiväisenä, ettei sitä aina edes huomata…” www.gtk.fi Otaniemi 7. Siirtolohkare ja väestösuoja - maanalaista kalliorakentamista Biologinkujan itäpuolella Hagalundinpuistossa on yksinäinen graniittinen siirtolohkare, joka on tosin voitu asettaa paikoilleen myös esteettisestä syystä. Biologinkujan itäpuolella, Hagalundinpuistossa on esimerkki kalliorakentamisesta. Sieltä löytyy väestönsuojan suljettu sisäänkäynti (Kuva 11). Sen vieressä on ilmanvaihtojärjestelmäyksikkö. Otaniemen väestönsuojissa on tilaa 15 000 ihmiselle. Otaniemen maanalaisia parkkipaikka- ja väestönsuojaverkostoa on viime aikoina laajennettu. Alueella rakennetaan myös Länsimetroa. Maanalaisia tiloja rakennetaan suoraan kallioon räjäyttämällä louhien. Louhittua ainesta voidaan käyttää mm. murskeena teiden rakentamiseen. Luolan sisäänkäynnin yläpuolella on kalliopaljastuma polun varrella. Kallio on raitaista graniittista gneissiä. Mannerjäätiköstä irronnut jäävuori ja siitä putoava lohkare. Piirros Harri Kutvonen, GTK Kuva 11. Väestönsuojan sisäänkäynti ja ilmanvaihtojärjestelmäyksikkö esimerkkeinä kalliorakentamisesta Hagalundinpuistossa, Otaniemessä. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi Otaniemi 8. Moreeni Suht’ tasaisessa maastossa polun varrella on paljon erikokoisia lohkareita. Saavuttaessa Aalto-yliopiston rakennuksen pihaan, polun varrella on näkyvissä harmaata moreenia. Lohkareet ovat erikokoisia ja vaihtelevat kulmikkaista pyöristyneisiin. Moreeni on jäätikön kuljettamaa ja kerrostamaa huonosti lajittunutta maa-ainesta. Se muodostaa melko tasalakisen päätemoreenikummun. Otaniemen moreenikumpujen suunta on kohtisuoraan jäätikön etenemissuuntaan vastaan. Vaikka tällä retkellä emme näekään laajempia moreenialueita, peittää moreeni 48% Suomen maapinta-alasta ollen siten meidän yleisin maalajimme. Lohkaremaisemointia Moreeni syntyy mannerjäätikön irroittamasta, kujettamasta ja kerrostamasta kiviaineksesta. Piirros Harri Kutvonen, GTK VTT:n rakennusten edustalla Tekniikantien itäpuolta rivissä reunustavat lohkareet on aseteltu ympäristöä maisemoivaksi elementiksi. Se on esimerkki geoestetiikasta ja kiven käytöstä viherrakentamisessa. Vastaavaa lohkareenkäyttöä tavataan muualla Espoossa ja eri puolilla Suomea. Tekniikkatien varrelle aseteltuja kivilohkareita. Kuva Toni Eerola, GTK www.gtk.fi Otaniemi 9. Futuro Business Parkin C-talon takaisen parkkipaikan kallioleikkaus Pysäköintipaikan takana on kolme metriä korkea ja kymmenien metrien levyinen kallioleikkaus (Kuva 12). Siinä nähdään tummien ja vaaleanpunaisten kivilajien vuorottelua pystysuorine rakenteineen. Tummat kivilajit ovat amfiboliittia ja vaaleanpunaiset karkearakeista graniittigneissi- ja pegmatiittijuonia. Amfiboliittikerrokset ja pegmatiittijuonet ovat taipuilleet ja venyneet kallioperän liikehdinnän puristuksessa. Juonissa on granaattia, mikä osoittaa graniitin saaneen alkunsa vanhempien pintasyntyisten liuskeiden sulaessa kovassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa (metamorfoosi). Aineen kiertokulku ja geologiset prosessit kuvaavat kivilajien syntymistä eri olosuhteissa. Piirros: Tapani Tervo, GTK. Kuva 12. Futuro Business Parkin C-talon takaisen parkkipaikan Otaniemessä, missä tummat amfiboliittikerrokset ja vaaleanpunaiset graniittijuonet vuorottelevat. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi Otaniemi 10. Kehä I:n kallioleikkaus Suomen vilkkaimmin liikennöidyn tien Kehä I:sen ylittävältä kevyen liikenteen sillalta on mahdollisuus nähdä tien itäpuolella kookas kallioleikkaus vesitornin tuntumassa. Tieleikkauksessa nähdään edellisen kohteen punertavien ja tummien kivilajien vaihtelua ja rakenteita. Tämä osa kalliosta on graniittigneissin ympäröimä. Tumma amfiboliitti on luultavasti suurena vieraana kappaleena tämän sisässä. Vaaleanpunaiset pegmatiittijuonet lävistävät tummaa amfiboliittia ja molemmat ovat venyneet ja taipuilleet yhdessä. Kallioleikkauksista on monenlaista hyötyä. Samalla kun avataan tie kallion läpi, louhimisen yhteydessä saadaan kivimursketta tien rakentamiseen. Tieleikkaukset muodostavat myös tuoreita kalliopaljastumia, joita geologit voivat tutkia. Niitä voidaan käyttää myös geologian opetuskohteina. Kivilajeineen ja rakenteineen ne ovat monesti kauniita katsoa. Kallioleikkaus on komea ikkuna menneisyyteen. Tummien venyneiden amfiboliittien ja pegmatiittijuonten vuorottelua Kehä I:sen tieleikkauksessa. Kuvat Toni Eerola, GTK www.gtk.fi Tapiola 11. Lohkaremaisemointia Tapiolassa on useita esimerkkejä, missä lohkareita on aseteltu riviin reunustamaan kulkuväyliä julkisena lohkaremaisemointina. Otsonkalliontietä reunustavat riviin asetetut metrin läpimittaiset lohkareet (Kuva 13). Lohkareita on käytetty mm. pysäköintipaikkojen rajaamisessa ja ajoesteinä jo 1960-luvulta lähtien. Lohkareet ja isot kivet ovat ns. arkkitehtirakenteita ja yleensä yksittäisiä, tiettyyn paikkaan suunniteltuja. Tällaisia erikoisrakenteita tehtäessä maisemasuunnittelija käy usein katsomassa soranottoalueella asti mitä haluaa ja erikoisimpiin paikkoihin on kerätty kiviä useasta ottopaikasta, jotta on saatu tyydytettyä suunnittelijan visio. Toisaalta pelkkä louhepenger voidaan tehdä mahdollisesti samalta tontilta louhitusta kalliosta ja näitä näkee nykyisin jonkin verran, mikä on ekologista, kun painavaa materiaalia ei ajata pois vaan se hyödynnetään rakennuspaikalla. Viherrakentamisessa käytetyt luonnolliset lohkareet ovat muotoilemattomia. Niitä on käsitellyt vain jäätikkö ja muut luonnonvoimat, kuten rapautuminen, eroosio tai jäätikön sisäinen sulamisvesi, pyöristäen niitä. Taas suoraan kalliosta louhitut lohkareet ovat kulmikkaita. Lohkareet tuovat geologian lähelle ihmistä, osaksi jokapäiväistä elämää. Lohkaremaisemointi ja lohkareiden käyttö taiteessa edustavat myös kiven hyödyllistä sivukäyttöä. Kuva 13. Lohkareiden reunustama tie Tapiolan Otsokalliossa. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi Tapiola 12. Kivilajien venytys Kerrostalon pihassa on sileä jäätikön hioma kallio, jossa voidaan nähdä vaaleanpunaista graniittigneissiä ja pegmatiittia sekä harmaata kiillegneissiä. Kiillegneissin ympäröimät vaaleanpunaiset graniittikappaleet ovat merkkejä kallioperän voimakkaasta venymisestä (Kuva 14). Graniitti on jäykempänä kivilajina katkeillut, pyörinyt ja muovautunut kallioperän liikkeessä pallukoiksi samalla kun ympäröivä kiillegneissi on taas käyttäytynyt niiden ympärillä joustavasti kuin muovailuvaha. Venymisrakenteita kutsutaan ranskaksi ”boudin”, eli leipä. Ne ovat yleisiä rakenteita kaikkialla siellä missä on tapahtunut tai tapahtuu vuorijonopoimutusta mannerlaattojen törmäysvyöhykkeillä. Vaikka EteläSuomeen ammoin kohonnut vuorijono on kulunut pois jo aikoja sitten, sen läsnäolon merkit ovat edelleen tunnistettavissa, jopa näin kaupunkitalon pihoissa. Tämä on esimerkki siitä että pintasyntyiset kivet joutuvat tässä prosessissa olosuhteisiin, joissa paine ja lämpötila vastaavat syvällä kallioperässä vallitsevaa tilannetta. Tapiolassa ja Otaniemessä nähdään siis varsin syvä eroosiotaso. Kuva 14. Vaaleat graniittikappaleet kiillegneississä ovat irtautuneet toisistaan voimakkaan venytyksen ansiosta. Kalliopaljastuma Otsokallion kerrostalon pihassa Tapiolassa. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi Tapiola 13. Kiviveistos Tapiolantien pohjoispuolen graniittigneissisilokallion päällä on punaisesta graniitista vuonna 1962 veistetty Ilves ja pentu -patsas (Kuva 15). Sen on veistänyt kuvataiteilija Helvi Hyvärinen. Asuntosäätiö lahjoitti sen Espoon kaupungille ja veistos kuuluu Espoon Modernin taiteen museon kokoelmiin. Veistoksen punainen karkea- ja tasarakeinen graniitti on kaupalliselta nimeltään Balmoral Red, joka on Suomessa paljon käytetty luonnonkivimateriaali. Veistos on kaunis esimerkki graniitin muotoiltavuudesta. Samaa suuntautumatonta ja homogeenista graniittia on käytetty myös GTK:n Otaniemen toimitalon sisäänkäynnin aulassa. Kuva 15. Ilves ja pentu -veistos Tapiolantien pohjois-puolella. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi Tapiola 14. Linnoitusrakenteet Venäläiset rakensivat I maailmansodan aikana Helsinkiä ympäröivän linnoitusrenkaan. Espoossa se kulkee Westendistä Mäkkylään. Tapiolassa on useita paikkoja missä tavataan linnoitusjärjestelmään kuuluvia juoksuhautoja, konekivääripesäkkeitä ja bunkkereita. Otsonkallion alueella on suoraan kallioon louhittuja juoksuhautoja (Kuva 16). Louhittua kiviainesta käytettiin rakennusmateriaalina. Venäläiset toivat kiinalaisia työmiehiä linnoituksia rakentamaan. Leppävaarassa on ainut paikka, missä linnoitusjärjestelmässä on taisteltu. Siellä punaiset kärsivät tappion saksalaisia vastaan sisällissodan loppuvaiheessa. Kuva 16. Venäläisten I maailmansodan aikana rakentamia juoksuhautoja Otsonkalliolla Tapiolassa. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi Tapiola 15. Migmatiitti ja lohkare Tapiolan kulttuurikeskuksen takana, suihkualtaan kaakkoiskulmassa, on kaksi hyvin säilynyttä kalliopaljastumaa (Kuva 17). Nurmikolla, altaan ulkopuolella oleva kallio on vaaleanpunaista ja siinä on näkyvissä monenlaisia kivilajien venymiseen ja sulamiseen liittyviä rakenteita, mm. haamumaisia jäänteitä kiillegneissistä sekä merkkejä hiertymisestä. Sen pääkivilaji on vaihtelevan koostumuksellista migmatiittia, jonka keskimääräinen koostumus on graniittinen. Osittaisia sulia, nk. neosomia, on muodostunut useissa eri vaiheissa. Yleensä ne ovat vaaleaa punertavaa ja karkeaa pegmatiittia. Ne suonittavat ja juonittavat kiveä vaaleana verkostona. Kiven alkuperäiset rakenteet ovat tyystin tuhoutuneet. Vaaleiden suonten välitiloissa olevan kiviaineksen graniittiutuminen on edennyt vanhempaa liuskeisuutta noudattaen. Migmatiittiutumisprosessin aikana on tapahtunut myös muodonmuutosta: vanhempien rakenteiden taipuilua, luiskahduksia, poimutusta ja siirrostumista jne. (Kuva 18). Punertavaa granaattia on paikoin melko runsaasti etenkin joidenkin vaaleiden suonten yhteydessä. Monin paikoin granaatti on edelleen muuttunut niin, että kivessä esiintyy samanmuotoisia mustia täpliä, jotka koostuvat pääasiassa hienorakeisesta biotiitista. plastisesti kuin muovailuvaha, jota kallioperän vuorijonopoimutuksen aikaiset liikehdinnät ovat muotoilleet, mutta paremmin kuumuutta ja painetta sietävänä amfiboliitti on säilynyt migmatiittiutumisen läpikotaisilta muuttumisilta. Sen eteläpuolella on hieman vaaleampaa gneissiä myös väliosueena, joka muodostaa poimun. Tähän kiveen migmatiittiutuminen on vaikuttanut hieman voimakkaammin kuin em. amfiboliittiin ja kivi on selkeästi suonittunut. Kallion päällä komeili vielä 1990-luvulla suurikokoinen lohkare. Se oli luultavasti asetettu paikoilleen. Lohkareeseen on kaiverrettu alkukantainen vene ja ihmishahmo. Kallio ja lohkare muodostivat geoesteettisen kokonaisuuden. Nyt lohkare makaa paikaltaan työnnettynä kallion kupeessa (Kuva 17). Kalliot ovat upea jäätikön hioma luonnonmuistomerkki. Lasten tepastelu niiden päällä on estänyt muuten kallioita peittävän jäkälän kasvun. Altaan sisäpuolella on kalliopaljastuma, jossa on raitaista vaaleanpunaista pegmatiittivaltaista migmatiittia sekä pari väliosuetta tumman harmaata hienorakeista amfiboliittia. Kovassa paineessa ja lämpötilassa kivilajit ovat käyttäytyneet Lohkare Kuva 18. Lähikuva Tapiolan suihkualtaan migmatiittikallion rakenteista. Kuva Toni Eerola, GTK. Kuva 17. Tapiolan suihkualtaan viereiset kalliot. Kuva Toni Eerola, GTK www.gtk.fi Tapiola 16. Länsituulentien aukio – retken päätös Länsituulentiellä ei ehkä aivan heti hoksaa mitä tekemistä sillä on geologian kanssa tai mitä geologista siellä olisi näkyvissä. Mutta jos katsoo mihin astuu, huomaa kävelevänsä graniittilaattojen päällä. Koko Länsituulentien katukivetys on tehty vaaleanharmaasta karkearakeisesta graniitista (Kuva 19), jossa kookkaat kalimaasälpäkiteet ovat hyvin näkyvissä. Luonnonkivillä on julkisten tilojen sisustuksessa monta käyttöä. Lopuksi Otaniemen ja Tapiolan retki ja sen kohteet osoittavat että geologiaa ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Se on täällä, kaupungissa keskuudessamme, lähempänä kuin voisi kuvitellakaan. Se esiintyy eri muodoissa, jolloin puhutaan geodiversiteetistä, biodiversiteetin lisäksi. Geologiset retket ovat osa luonnon geosysteemipalvelua, josta jokainen voi nauttia kotiseudullaankin. Sitä kutsutaan lähigeologiaksi. Lähigeologiakin voi kertoa meille paljon Maan ja kotiseutumme tarinasta. Otaniemen ja Tapiolan geologiset kohteet kertovat Etelä-Suomen geologisesta historiasta aina muinaisista tulivuorista vuorijonopoimutukseen, jääkausiin ja siitä, miten ihminen on oppinut hyödyntämään näiden prosessien tuotteita jokapäiväisessä elämässään. Kuva 19. Tapiolan Länsituulentien aukion graniittilaatoitus. Kuva Toni Eerola, GTK. www.gtk.fi
© Copyright 2024