1. No category

LÄHIGEOLOGIAA KAIKILLE!
Geologisia kohteita Otaniemessä ja Tapiolassa
- omatoimisia retkeilykohteita
Tämä geologinen retkeilyopas julkaistaan 29.8.2015. Tällöin järjestetään opastettu kävelyretki, joka on osa samanaikaisesti pidettävien Espoo päivän, Suomen luonnon päivän
sekä Geologian päivän ohjelmistoa.
Myöhemmin opas voi toimia apuna omatoimisessa tutustumisessa geologiaan rakennetussa kaupunkiympäristössä.
Geologiset kaupunkikävelyt
Geologiaan törmää odottamattomissa paikoissa, vaikkapa kaupungeissa. Kaupunkien geologia rakentuu luonnollisten kallioja maaperäkohteiden lisäksi ihmisen työstämästä kiviaineksesta.
Rakennusten kivijalat, ostoskatujen päällysteet ja julkisivujen
verhoilut omaavat esteettisen ulkoasunsa lisäksi geologisen kertomuksen. Useimmat meistä ovat päivittäin tekemisissä (tietämättään) näiden kertomusten kanssa, joten on aiheellista olettaa,
että geodiversiteetti on tuttua. Näin ei kuitenkaan ole.
Rakennusten kivet ovat niin arkipäiväisiä, ettei niiden merkitystä
huomata tai pohdita: moni ohittaa rakennuksen kivijalassa käytetyn upean graniitin sitä edes vilkaisematta. Kaupunkiympäristön luonnonkivet ja kiviainekset voivat kuitenkin olla geologian
opetuksen ja –popularisoinnin välineitä, joihin voi tutustua kaupunkien kivikierroksilla. Esimerkkeinä tästä ovat Helsingin- ja
Turun kivikierrokset, joista on julkaistu oppaatkin.
Geologisilla kaupunkikävelyillä luonnonkivien käyttö ja niiden
geologia nostetaan esiin arkkitehtuurin ja kulttuurihistorian keskeltä. Kertomalla ympäröivistä kivistä ja maaperästä, voidaan
kuvailla geologisia prosesseja ja käsitteitä sekä saada ihmiset
ymmärtämään miten yhteiskunta on vuorovaikutuksessa geologian kanssa. Ihmiset havahdutetaan arvostamaan luonnonkiveä
ja kiviaineksia luonnonvarana eli osana geodiversiteettiämme.
Luonnonkivet ovat kauniita, kotimaisia, kestäviä ja kierrätettäviä
ja alan teollisuudella on Suomessa suuri taloudellinen merkitys.
Luonnonkivet
Luonnonkivi on rakentamiseen käytettävää kiveä, joka louhitaan
kalliosta isoina kappaleina ja jalostetaan mekaanisesti sahaamalla ja kiillottamalla lopputuotteiksi, esimerkkeinä ulko- ja sisätilo-
jen laatat, reunakivet sekä nupu- ja noppakivet. Kiveä käytetään
myös sisustuksessa yksityiskohtina, takkoina, pöytälevyinä, pienesineinä ja ympäristörakentamisessa.
Lisätietoa:
http://www.gtk.fi/geologia/luonnonvarat/luonnonkivet/
Kalliokiviaines
Kalliokiviaines on kiinteästä kalliosta irrotettua ainesta, jota käytetään murskattuina tai harvoin murskaamattomina massoina
erilaisiin rakentamistarkoituksiin. Kalliokiviaines voi käyttökohteen mukaan koostua erilaisista lajitteista, ja esimerkiksi aineksen
lajitteen koko voi vaihdella hienosta aineksesta suuriin lohkareisiin. Kalliokiviaineksen tyypillisimpiä käyttökohteita ovat maanteiden ja rautateiden rakennekerrokset sekä betoninvalmistus.
Lisätietoa:
http://www.gtk.fi/geologia/luonnonvarat/kalliokiviaines/
Maa-aines
Maa-aines on kallioperän päälle kerrostunutta irtainta kiviainesta, jonka raekoko ja lajittuneisuus vaihtelevat kerrostumisolosuhteista ja syntytavasta johtuen. Tässä yhteydessä maa-aineksella
tarkoitetaan lajittuneita hiekka- ja sorakerrostumia.
Lisätietoa:
http://www.gtk.fi/geologia/luonnonvarat/maa-aines/
Maa- ja kallioperän luonnonvarat yhteiskunnan käytössä.
Piirrokset: Harri Kutvonen, GTK
www.gtk.fi
379500
6674500
6674500
6675000
379000
6675000
378500
005
!
.
6674000
006
!
.
003
!
.
6674000
004
!
.
007
!
.
008
!
.
GTK
001
!
.
012 011
!
.
!
.
6673500
6673500
014
!
.
013
!
.
015
!
.
6673000
016
!
.
378500
Retkikohteet 29.8.2015
379000
6672500
A
6672500
6673000
002
!
.
009
!
.
010
!
.
379500
Opas Otaniemen ja Tapiolan geologisiin kohteisiin
Otaniemi ja Tapiola sijaitsevat Länsi-Espoossa. Otaniemessä
sijaitsee Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen
aluetoimisto, VTT ja Aalto-yliopiston kampus-alue. Tapiolan
puutarhakaupunki sekä Otaniemen kampusalue sisältyvät Valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin
ja niillä on keskeinen asema maamme kulttuuriperinnössä.
GTK on osallistunut jo monen vuoden ajan Espoo-päivän viettoon Otaniemessä ja muualla. Sen yhteydessä on vietetty myös
Geologian- ja Suomen luonnon-päivää. Tuona päivänä, elokuun
viimeisenä lauantaina, GTK:ssa on ollut avoimet ovet, missä on
ollut kansalaisille monenlaista geologiaan ja GTK:n toimintaan
liittyvää ohjelmaa. Samalla GTK on myös opastanut retkiä Espoon geologisille kohteille eri puolilla kaupunkia. Retkikohteista
Kohteet
Sijanti
on kirjoitettu oppaat ja niitä on jaettu retkille osallistujille. Retkien tarkoituksena on tehdä Espoon geologiaa tutuksi kaikille.
Koska GTK:n Etelä-Suomen aluetoimisto sijaitsee Otaniemessä,
tänä vuonna Espoo-päivän retki päätettiin järjestää Otaniemeen ja
vieressä sijaitsevaan Tapiolaan. Alueella on lukuisia kohteita, mutta koska GTK:n Espoo- , Geologian- ja Suomen luonnon päivän
teemana ovat luonnonkivien ja kiviaineksen kestävä käyttö, valittiin
kallio- ja maaperäkohteiden lisäksi myös geologian sovelluksia esitteleviä kohteita. Näitä ovat mm. kiviveistokset, Dipoli, Otaniemen
maalämpövoimala ja sen syväkairaustyömaa sekä viherrakentaminen. Reitillä on 16 kohdetta. Reitti alkaa GTK:n pihasta Otaniemestä ja päättyy Tapiolan keskustaan. Otaniemen-Tapiolan lähigeologiareitin on tarkoitus palvella myös GTK:n ulkomaisia vieraita.
Kuvaus/tulkinta
OTANIEMI
1. Siirtolohkareet
GTK:n piha
Suurikokoisia graniittisia lohkareita
2. Kalliopaljastuma
Lämpömiehenkujan ja Metallimiehenkujan
risteys
Graniittinenpegmatiitti leikkaa kiillegneissiä
3. Dipoli
Dipoli kokous- ja kongressikeskus
Raili ja Reima Pietilän suunnitteleman rakennuksen ulkoseinillä punertavia graniittilohkareita, länsipuolella graniittikalliota
4. Silokalliot
Rakentajanaukiolla ja sen ja Otakaaren risteys
Jäätikön uurtamia ja hiomia kallioita
5. Maalämpöhanke
Otakaaren ja Sähkömiehentien risteys
Fortumin voimala ja St1:sen syväkairaustyömaa
6. GTK:n maalämpötutkimus ja katukivetys
Otakaaren ja Otaniementien risteys, suojatien
jalkakäytävä
GTK:n maalämpötutkimusputket ja harmaasta graniitista tehty katukivetys
7. Siirtolohkare ja väestönsuoja
Hagalundin puiston kevyen liikenteen väylä
Yksinäinen siirtolohkare nurmikolla ja väestönsuojan suljettu sisäänkäynti esimerkkinä kalliorakentamisesta
8. Moreenikumpu
Hagalundinpuiston polun varrella, VTT:n rakenuksen pihassa
Lohkareita ja harmaata moreenia
9. Kallioleikkaus
Futuro Business Parkin C-talon takana parkkipaikalla, Tekniikantie 4.
Leveä kallioleikkaus, jossa amfiboliittia ja sitä leikkaavia gneissiytyneitä graniitti- ja pegmatiittijuonia. Graniitissa granaattia
10. Tieleikkaus
Kehä I, ylikulkusilta
Amfiboliitin ja graniittigneissin vuorottelua
11. Lohkareita
Otsokallion kerrostalojen pihatie
Tie reunustettu lohkareilla esimerkkinä kiven käytöstä viherrakentamisessa (lohkaremaisemointia).
12. Kalliopaljastuma
Otsokallion kerrostalopiha
Kiillegneissin ympäröimiä graniittipallukoita, jotka ovat olleet osa
graniittijuonta joka on venynyt ja katkeillut osiin.
13. Veistos
Tapiolantien pohjoispuoli
Helvi Hyvärisen punaiseen graniittiin veistetty Ilves ja poikanen
14. Linnoitusrakenteet
Otsonkallio
Venäläisten I maailmansodan aikana suoraan kallioon louhimia juoksuhautoja
15. Kalliopaljastumat
Tapiola Gardenin-suihkulähteen kaakkoiskulma
Vaaleanpunaisia migmatiittikallioita, joissa näkyvissä sulamiseen ja
kallioperän liikuntoihin liittyviä rakenteita
16. Katukivetys
Länsituulentien aukio
Vaalean harmaalla graniitilla laatoitettu kulkuväylä. Graniitissa suurikokoisia kalimaasälpäkiteitä
TAPIOLA
Muita kohteita
Paikka
Kuvaus/tulkinta
Tapiola
A. Rantakallio
Otsonlahden itäranta
Tummanharmaa vulkaaninen rantakallio, jossa venyneitä laavavirtauksen kaasurakkuloita muistuttavia rakenteita
B. Siirtolohkare
Terijoentien ja Visakoivuntien risteyksestä
lähtevän pyörätien itäreunassa, noin 10 m
risteyksen pohjoispuolella Pohjois-Tapiolassa
Jäävuoren Viipurin rapakivialueelta kuljettama suurikokoinen rapakivigraniittilohkare
www.gtk.fi
Alueen geologia
Kallioperä
Geologisella kartalla Otaniemen kallioperä näyttäytyy
melko yksitoikkoisena. Sitä hallitsee punaisena mikrokliinigraniitti. Mikrokliinigranittinen alue koostuu pääosin
vaaleanpunaisesta graniitista, pegmatiitista ja graniittigneissistä, joiden seassa on tummaa kiillegneissiä ja vulkaanisperäistä amfiboliittia. Kiillegneissi ja tummat vulkaaniset kivet ympäröivät mikrokliinigraniittia sen eteläpuolella.
Otsonlahden itärannan kivissä voi nähdä laavavirtauksen
venyneitä kaasurakkuloita (kohde A edellisten sivujen kartassa ja kohdetaulukossa. Nämä rantakalliot on luokiteltu
Espoon arvokkaaksi luontokohteeksi. Ne eivät kuitenkaan
ole valitettavasti retken kohteena, mutta vulkaanisperäisiä
amfiboliitteja näkee retkelläkin.
Alueen kivilajit ja niiden rakenteet ovat koillis-lounaissuuntaisia. Kalliopaljastumat kertovat syvästä eroosiotasosta ja muinaisesta vuorijonopoimutuksesta ja siihen
liittyvästä kivilajien muuttumisesta kovassa paineessa, korkeassa lämpötilassa sekä niitä seuranneesta kivisulan synnystä.
Maaperä
Otaniemen-Tapiolan alavat alueet ovat savikkoja, eli muinaista merenpohjaa, mutta korkeimmat kohdat ovat kallioisia ja/tai moreenin peittämiä. Koillis-lounais-suuntaisia
moreeniharjanteita kulkee läpi Otaniemen. Ne ovat luultavasti päätemoreenikumpuja.
Jäätikköjen kuljettamia siirtolohkareita tavataan runsaasti
siellä täällä ja alueella on myös jäätikön uurtamia silokallioita. Pohjois-Tapiolassa on Espoon arvokkaaksi luontokohteeksi luokiteltu suurikokoinen rapakivilohkare, joka ei ole
valitettavasti retken reitillä (kohde B taulukossa).
Lähigeologiaa kaikille -omatoimiset retkeilykohteet Espoossa
Viereisellä sivulla on Espoon alueen kallioperäkartta yhdistettyna maanmittauslaitoksen korkeusmalliin. Karttaan on
merkitty myös GTK:n Espoo-päivinä jarjestämät geologiset retkikohteet.
Vuoden 2012 omatoimiset retkikohteet
ovat merkitty karttaan sinisellä pallosymbolilla:
Esiteltyjä kohteita ovat:
Friisinkallio; huuhtoutunut kallion laki ja muinaisranta,
Fröknarna; drumliinisaaret,
Haukilahdenranta; silokalliot ja rantaeroosio,
Matinlahti; rapakivi-siirtolohkareet,
Otsolahti; amfiboliittipaljastuma,
Tapiola; keskusaltaan viereiset kalliot ja
Tiistilä; pirunpelto.
Tulivuorista kaupunginosaksi:
geologisia ja historiallisisa kohteita Espoon
Leppävaarassa (2013)
Merkitty kartalle tunnuksella
Noin 5 km pitkä kävekierros Leppävaaran maastossa, kymmenen erillistä kohdetta sekä yleistä tietoa alueen geologiasta.
Geologisia kohteita Haltian luontokeskuksen
läheisyydessä Nuuksion kansallispuistossa.
(2014)
Merkitty kartalle tunnuksella
Opasvihkosessa esitellään Nuuksion alueen maa- ja kallioperän ohella myös laajemmin alueen luonnonolojen
kehitystä viimeisen jääkauden jälkeisenä aikana.
Tämänvuotinen reitti on merkitty kartalle valkealla soikiolla.
Nämä kaikki opasvihkoset ovat ladattavissa pdf-muodossa GTK:n verkkosivuilta osoitteesta:
http://www.gtk.fi/geologia/retkeily/
kohdasta ’Opasmonisteita pääkaupunkiseudun
geologiaan’.
Nuuksio
Kauniainen
Leppävaara
GTK
Friisilänkallio
ESPOO
Kallioperäkartta
Tiistilä
t
Rapakivigraniitti
Mikrokliinigraniitti
Leukogranitoidi
Granodioriitti
Gabro
Biotiittiparagneissi
Matinlahti
Tapiola
Otsolahti
Fröknarna
Haukilahden
ranta
Kvartsi - maasälpägneissi,
} eri lähtömateriaalit
Granaatti - kordieriittigneissi (sedim.)
Amfiboliitti
0
1
2
3
4
5 km
25m:n korkeusmalli © Maanmittauslaitos
lupa nro 13/MML/11.
www.gtk.fi
Otaniemi
1. GTK:n piha
GTK:n pihassa on suurikokoisia graniittisia siirtolohkareita. Suurin niistä on rapakivigraniittia ja se on tullut kaukaa. KaakkoisSuomessa sijaitsee laaja rapakivigraniittinen alue, mistä tämäkin
lohkare on vaeltanut merivirran mukanaan kuljettaneen jäävuoren tuomana. Rapakivigraniitin tunnistaa pyöreähköjä vaaleanpunaisia kalimaasälpäkiteitä reunustavista vaaleista plagioklaasirenkaista (Kuva 2).
Espoossa on useita suuria lohkareita luontokohteina. Pihassa on
myös pallograniitin lohkareita, jotka on varta vasten tuotu sinne
muualta. Valitettavasti pallograniittien pinta on pahoin rapautunut ja jäkälöitynyt, mutta upeita sahattuja ja hiottuja pallograniitteja voi ihailla Geonäyttelyssä GTK:n sisätiloissa mineraali-,
kivi- ja malminäytteiden ohessa.
Suuret lohkareet ovat suomalaisen maiseman kauniin karuja
yksityiskohtia ja näkyvimpiä jääkauden merkkejä maassamme.
Lohkareet ovat jäätikön kallioperästä kaappaamia ja kuljettamia
kiviä. Jäätikön ja jäävuorten sulaessa ne ovat jääneet paikalleen.
Lohkareet ovat saattaneet kulkeutua kymmeniä, jopa satojakin
kilometrejä, mutta useimmiten niiden kuljetuksen keskiarvo on
noin 4-6 km. Jääkausien aikana Suomesta kulkeutui kuitenkin
siirtolohkareita aina Saksaan ja Puolaan asti. Kulkeutumisensa
ansiosta malmipitoiset lohkareet ovat tärkeitä malmiesiintymien
paikantamisessa lohkare-etsinnän avulla. Useita kaivoksiin johtaneita malmiesiintymiä on löydetty tällä tavoin. Isot ja näyttävät
lohkareet toimivat geomatkailun kohteina ja lohkareita käytetään
myös maisema-arkkitehtuurissa kulkuväylien maisemoinnissa,
parkkipaikkojen rajauksessa ja kulkuesteinä eräänä viherrakentamisen muotona. Espoossa on myös useita kohteita missä lohkareita käytetään viherrakentamisessa. Niitä on tämänkin retken
varrella.
GTK:n pihassa on myös kivestä veistettyjä taideteoksia. Pääsisäänkäynnin vieressä on luonnonkivistä rakennettu pöytä, joka
oli Pariisin teollisuus- ja taidenäyttelyssä v. 1900. Suomi oli esillä
näyttelyssä mm. geologialla. GTK:n edeltäjä Geologinen komissioni kokosi Suomen paviljonkiin laajan osaston, jossa esiteltiin
maamme kivilajeja,
mineraaleja ja vuoriteollisuutta. Paviljongin sisääntuloaulaa
hallitsi kahdeksankulmainen vitriini,
johon oli sijoitettu
maailmanlaajuisesti
tunnettu kivimeteoriitti. Meteoriitti oli
pudonnut Porvoon
lähistölle Bjurböleen
12.3.1899 ja oli suurin siihen asti tunnetuista kivimeteoriiteista.
GTK:n pihassa olevan vitriinin alaosa koostuu suomalaisista rakennuskivistä, jotka olivat herättäneet kiinnostusta kansainvälisissä näyttelyissä. Meteoriitti on nähtävissä Helsingin yliopiston
Luonnontieteellisen museon kokoelmissa.
Kuva 2. Geologian tutkimuskeskuksen pihan siirtolohkareita Otaniemessä. Sivun kuvat Toni Eerola, GTK.
Pihassa on myös kiviveistos nimeltä Kivipisara. Sen kaareva musta diabaasi
muodostaa G-kirjaimen, yhdessä
sisäänsä sulkevan vaalean harmaan graniittipallon kanssa. Veistoksen on suunnitellut Aimo Hoffrén
ja valmistanut Matti
Leminen
Joensuun
oppimiskeskuks en
kivis eppämestarin
näytekokeena v. 1999.
Diabaasi on kallion
halkeamiin tunkeutunut ja kiteytynyt puolipinnallinen tumma
magmaattinen kivijaji.
www.gtk.fi
Otaniemi
2. Kalliopaljastuma
Lämpömiehenkujan ja Metallimiehenkuja risteyksessä on kalliopaljastumia, joiden kivilajit ovat alueelle hyvin tyypillisiä. Ne
koostuvat pääosin vaaleanpunaisesta graniitista ja pegmatiitista,
jotka lävistävät harmaata kiillegneissiä (Kuva 3). Graniitti ja pegmatiitti ovat luultavasti syntyneet liuskeiden joutuessa vuorijonopoimutuksessa syvälle kallioperään kovaan paineeseen ja korkeaan lämpötilaan, jolloin ne ovat sulaneet muodostaen graniittista
kivisulaa, joka on tunkeutunut kiillegneissiin.
Kiillegneissi oli alun perin meren pohjalle kerrostunutta savea,
joka kovassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa muuttui metamorfiseksi kivilajiksi (Kuva 4).
Kuva 3. Kalliopaljastuma Lämpömiehenkujan ja Metallimiehenkujan
risteyksessä Otaniemessä. Tummaa kiilleliusketta leikkaa vaaleanpunainen pegmatiittijuoni. Kuva Toni Eerola, GTK.
Kuva 4. Metamorfisten kivilajien muodostuminen kasvavassa paineessa ja lämpötilassa. Piirros Harri Kutvonen, GTK.
”Jokaisella kivellä on tarinansa, jonka geologi osaa tulkita ja kertoa…”
www.gtk.fi
Otaniemi
3. Dipoli
Dipoli kokous- ja kongressikeskuksen ovat suunnitelleet Raili
ja Reima Pietilä. Dipoli rakennettiin 1966 ja se kuuluu Aaltoyliopistolle. Dipolin seinille on kasattu valtavia punertavia graniittilohkareita (Kuva 5), joita on myös rakennuksen sisällä.
Rakennuksessa käytetty kiven ja betonin yhdistelmä muodostaa
positiivisella tavalla groteskin esimerkin ”brutaalista” arkkitehtuurista, missä kiven käyttö on erikoisella tavalla selvästi läsnä.
Kivi on louhittu paikan päältä ja sitä voidaan kutsua ”lähikiveksi”.
Rakennuksen länsipuolen kalliosta on louhittu graniittia Dipolin rakentamiseen ja sen lohkareita on ympäristössä varta vasten
sijoitettuina sekä jäätikön kuljettamina. Louhitun graniittikallion vieresssä on pitkänomainen, rapautunut kiilleliuskeen kappale. Kappale on sulkeumana, eli vieraana kivilajina graniitissa.
Graniitti on ollut kivisulaa syvällä maankuoressa ennen kiteytymistään ja sitä ympäröivistä sivukivistä on pudonnut kappaleita
sen sisään (Kuva 6). Graniitti on voimakkaaasti suuntautunut
kallioperän muinaisten liikuntojen vuoksi. Nyt osaa tästä muinaisesta magmasäiliöstä voi ihailla maan pinnalla ja käyttää siitä
kiteytynyttä kalliota rakentamiseen. Dipoli on upea ja erikoinen
esimerkki luonnonkiven käytöstä rakentamisessa ja arkkitehtuurissa.
Kuva 5. Dipoli kokous- ja kongressikeskuksen seinän suurikokoisia
muotoilemattomia graniittilohkareita Otaniemessä. Valokuva Toni
Eerola, GTK
Kuva 6. Graniittinen magmasäiliö syvällä maankuoressa, johon tippuu
sivukivistä kappaleita, muodostaen sulkeumia graniitin sisään. Piirros
Harri Kutvonen, GTK
www.gtk.fi
Otaniemi
4. Uurteet ja silokallio
Rakentajanaukiolla ja sen ja Otakaaren risteyksessä on jääkauden
muistomerkkejä (Kuva 7). Kallioiden pinta on sileä ja uurteinen.
Sen ovat aikaan saaneet jäätikön kuljettamat kivet ja lohkareet.
Uurteet, kallion sileys ja muoto muistuttavat valaan selkää, joka
on tyypillinen jäätikön toiminnan merkki. Jäätikkö kuluttaa kallioperää ja kuljettaa siitä irronnutta kiviainesta pitkiäkin matkoja.
Jäätikön aiheuttamia kulutuksen muotoja kalliopinnoilla.
1. Uurteita 2. Kouru 3. Pirstekaarre 4. Sirppikouru 5. Sirppimurros
6. Simpukkamurros 7. Ristiuurteita. Piirros: Harri Kutvonen, GTK
Kuva 7. Otakaaren ja Rakentajanaukion risteyksessä on silokallio, jossa jäätikön uurteet ovat selvästi näkyvissä. Kalliolla on jäätikkökulutukselle
tyypillinen valaan selkää muistuttava muoto. Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi
Otaniemi
5. ST1:sen maalämpövoimala ja -kairaustyömaa
St1 rakentaa Sähkömiehentien ja Otakaaren risteykseen maalämpövoimalaa. Yritys kairaa sen vieressä kahden kilometrin pituista luotausreikää maalämmön hyödyntämistutkimusta varten.
Luotausvaiheessa selvitetään varsinaisten syvälämpökaivojen
kairaukseen tarvittavia tietoja maaperästä. Yhtiön tavoitteena
on saada luotaus- ja näytteiden analyysivaihe valmiiksi vuoden
loppuun mennessä. Luotausreikä avaa myös uusia tutkimusmahdollisuuksia. Luotausreiän kairaa malminetsintäkairauksiin
erikoistunut Oy Kati Ab, jolla on vuosien kokemus syvien näytekairausten teosta. Yhtiön käytössä on ympäristöystävällinen
kairausmenetelmä, jossa kairausnesteenä käytettävää vettä kierrätetään prosessissa.
Halkaisijaltaan 7-senttisen luotausreiän poraus kestää heinäkuun
loppuun saakka ja reiästä saatavia kairasydännäytteitä päästään
tutkimaan loppukesästä. Syksyllä 2015 on vuorossa luotausreiän
analysointivaihe, jolla varmistetaan paikan soveltuvuus seitsemän kilometrin syvyisille varsinaisille tuotantokaivoille. Mikäli
analyysin tulokset ovat positiivisia, vuoden 2016 alussa voidaan
aloittaa syvien tuotantoreikien poraaminen, joka kestää noin
vuoden.
St1 rakentaa luotausporausten perusteella Fortumin Otaniemen
lämpölaitoksen alueelle geotermisen pilottituotantolaitoksen,
jonka arvioidaan valmistuvan vuonna 2017. Teollisen mittakaavan geolämpölaitoksen arvioidaan tuottavan parhaimmillaan
jopa 40 megawatin teholla geotermistä lämpöä. Fortum tulee
ostamaan lämmön kaukolämpöverkkoonsa ja pystyy kattamaan
sillä jopa 10 % kaukolämmön tarpeesta Espoon alueella. Kyseessä on Suomen ensimmäinen maalämpövoimalahanke.
Uusiutuva geoterminen energia tuotetaan poraamalla maahan
kaksi seitsemän kiometriä syvää lämpökaivoa. Vesi syötetään
toisesta reiästä alas, ja veden kuumennuttua maaperässä se nousee toisesta reiästä ylös. Kuumentuneen veden sisältämä lämpö
syötetään lämpölaitoksella lämmönvaihtimen kautta kaukolämpöverkkoon suoraan ilman lämpöpumppuja. Maalämpötuotannossa ei käytetä lainkaan polttoaineita, joten laitos ei tuota ilmakehään päästöjä.
Voimalaa ja kairaustyömaata ympäröi aita, jossa on tietoa maalämmöstä ja St1:sen hankkeesta (Kuva 8).
Lähde: http://www.st1.fi/uutiset/tiedotteet/st1-n-geolammonpilottihankkeen-luotausporaus-alkanut-espoossa
Kuva 8. Fortumin maalämpövoimala- ja St1:sen -kairaushanketta esittelyä hankkeen työmaata ympäröivässä aidassa Otakaaren ja Sähkömiehentien risteyksessä Otaniemessä. Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi
Otaniemi
6. GTK:n maalämpötutkimuskohde ja katukivetys
Muutaman sadan metrin päässä St1:sen voimalasta, Otakaaren ja
Otaniementien risteyksessä Ainonaukiolla, on GTK:n maalämpötutkimuksen putket näkyvissä (Kuva 10). Putket on jätetty paikoilleen tutkimuksen jäljiltä, ja kaivot voidaan haluttaessa ottaa
myöhemmin energiantuotantokäyttöön.
Termiä ”geoenergia” käytetään kuvaamaan maa- ja kallioperästä sekä vesistöstä saatavaa lämmitys- ja viilennysenergiaa. Kohteita ovat Maarintalo, Otaniemen keskiöön rakennettava Uusi
Rakennus sekä koko Otaniemen geoenergiapotentiaali. GTK on
laatinut Otaniemen geoenergiapotentiaalin alueellisesta jakau-
Kuva 9?
tumisesta korttelitason kartan mittakaavassa 1:10000 (Kuva 9).
GTK teki lämpötila- ja lämmönjohtavuusmittauksia kahdessa
koekaivossa. Koekaivot ulottuvat 300 metrin syvyyteen, ja tällä
syvyydellä lämpötila on Otaniemessä reilut 10 °C.
GTK:n tutkimusten mukaan lähes 99 % Otaniemestä on geoenergiapotentiaaliltaan erinomainen – hyvä. Se johtuu ohuesta
maapeitteestä ja graniittisesta kallioperästä. Geoenergian hyödyntämistä alueella tosin rajoittavat laajat maanalaistilat, mm.
metrotunneli.
Kuva 10. Harmaasta graniitista tehty katukivetys suojatiellä Otaniementien kaistojen välissä Otakaaren risteyksessä. Taustalla tien toisella
puolella GTK:n Otaniemen maalämpötutkimuksen kairausputket.
Kuva Toni Eerola, GTK.
Kuva 9. Geologian tutkimuskeskuksen laatima maalämpöpotentiaalikartta Otaniemestä.
www.gtk.fi
Otaniemi
6. (jatkoa) Katukivetys
Samassa risteyksessä, vain n. parin kymmenen metrin päässä
etelään edellisestä kohteesta Otaniementien kaistojen välissä on
harmaista neliskulmaisista graniitin kappaleista rakennettu teiden välille suojatien jatkeeksi katukivetys (Kuva 10). Kivi ei ole
paikallista. Harmaassa keskirakeisessa graniitissa voidaan nähdä
tummia toisen kiven kappaleita, eli sulkeumia, jotka ovat muinaisen kivisulan (graniitin) sivukivistä kaappaamia. (Kuva 6).
GTK:n maalämpötutkimuksen kairausputket.
Kuva Tono Eerola, GTK
Kuva 10. Harmaasta graniitista tehty katukivetys suojatiellä Otaniementien kaistojen välissä Otakaaren risteyksessä. Taustalla tien toisella
puolella GTK:n Otaniemen maalämpötutkimuksen kairausputket.
Kuva Toni Eerola, GTK.
”Geologia saattaa usein olla jalkojemme alla niin arkipäiväisenä, ettei sitä aina edes huomata…”
www.gtk.fi
Otaniemi
7. Siirtolohkare ja väestösuoja - maanalaista
kalliorakentamista
Biologinkujan itäpuolella Hagalundinpuistossa on yksinäinen
graniittinen siirtolohkare, joka on tosin voitu asettaa paikoilleen
myös esteettisestä syystä.
Biologinkujan itäpuolella, Hagalundinpuistossa on esimerkki
kalliorakentamisesta. Sieltä löytyy väestönsuojan suljettu sisäänkäynti (Kuva 11). Sen vieressä on ilmanvaihtojärjestelmäyksikkö.
Otaniemen väestönsuojissa on tilaa 15 000 ihmiselle.
Otaniemen maanalaisia parkkipaikka- ja väestönsuojaverkostoa
on viime aikoina laajennettu. Alueella rakennetaan myös Länsimetroa. Maanalaisia tiloja rakennetaan suoraan kallioon räjäyttämällä louhien. Louhittua ainesta voidaan käyttää mm. murskeena teiden rakentamiseen.
Luolan sisäänkäynnin yläpuolella on kalliopaljastuma polun varrella. Kallio on raitaista graniittista gneissiä.
Mannerjäätiköstä irronnut jäävuori ja siitä putoava lohkare. Piirros
Harri Kutvonen, GTK
Kuva 11. Väestönsuojan sisäänkäynti ja ilmanvaihtojärjestelmäyksikkö esimerkkeinä kalliorakentamisesta Hagalundinpuistossa, Otaniemessä.
Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi
Otaniemi
8. Moreeni
Suht’ tasaisessa maastossa polun varrella on paljon erikokoisia
lohkareita. Saavuttaessa Aalto-yliopiston rakennuksen pihaan,
polun varrella on näkyvissä harmaata moreenia. Lohkareet ovat
erikokoisia ja vaihtelevat kulmikkaista pyöristyneisiin. Moreeni on jäätikön kuljettamaa ja kerrostamaa huonosti lajittunutta
maa-ainesta. Se muodostaa melko tasalakisen päätemoreenikummun. Otaniemen moreenikumpujen suunta on kohtisuoraan jäätikön etenemissuuntaan vastaan.
Vaikka tällä retkellä emme näekään laajempia moreenialueita, peittää moreeni 48% Suomen maapinta-alasta ollen siten meidän yleisin maalajimme.
Lohkaremaisemointia
Moreeni syntyy mannerjäätikön irroittamasta, kujettamasta ja kerrostamasta kiviaineksesta.
Piirros Harri Kutvonen, GTK
VTT:n rakennusten edustalla Tekniikantien itäpuolta rivissä
reunustavat lohkareet on aseteltu ympäristöä maisemoivaksi
elementiksi. Se on esimerkki geoestetiikasta ja kiven käytöstä
viherrakentamisessa. Vastaavaa lohkareenkäyttöä tavataan muualla Espoossa ja eri puolilla Suomea.
Tekniikkatien varrelle aseteltuja kivilohkareita. Kuva Toni Eerola, GTK
www.gtk.fi
Otaniemi
9. Futuro Business Parkin C-talon takaisen
parkkipaikan kallioleikkaus
Pysäköintipaikan takana on kolme metriä korkea ja kymmenien
metrien levyinen kallioleikkaus (Kuva 12). Siinä nähdään tummien ja vaaleanpunaisten kivilajien vuorottelua pystysuorine
rakenteineen. Tummat kivilajit ovat amfiboliittia ja vaaleanpunaiset karkearakeista graniittigneissi- ja pegmatiittijuonia. Amfiboliittikerrokset ja pegmatiittijuonet ovat taipuilleet ja venyneet
kallioperän liikehdinnän puristuksessa. Juonissa on granaattia,
mikä osoittaa graniitin saaneen alkunsa vanhempien pintasyntyisten liuskeiden sulaessa kovassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa (metamorfoosi).
Aineen kiertokulku ja geologiset prosessit kuvaavat kivilajien syntymistä eri olosuhteissa. Piirros: Tapani Tervo, GTK.
Kuva 12. Futuro Business Parkin C-talon takaisen parkkipaikan Otaniemessä, missä tummat amfiboliittikerrokset ja vaaleanpunaiset graniittijuonet vuorottelevat. Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi
Otaniemi
10. Kehä I:n kallioleikkaus
Suomen vilkkaimmin liikennöidyn tien Kehä I:sen ylittävältä
kevyen liikenteen sillalta on mahdollisuus nähdä tien itäpuolella
kookas kallioleikkaus vesitornin tuntumassa. Tieleikkauksessa
nähdään edellisen kohteen punertavien ja tummien kivilajien
vaihtelua ja rakenteita.
Tämä osa kalliosta on graniittigneissin ympäröimä. Tumma amfiboliitti on luultavasti suurena vieraana kappaleena tämän sisässä. Vaaleanpunaiset pegmatiittijuonet lävistävät tummaa amfiboliittia ja molemmat ovat venyneet ja taipuilleet yhdessä.
Kallioleikkauksista on monenlaista hyötyä. Samalla kun avataan
tie kallion läpi, louhimisen yhteydessä saadaan kivimursketta
tien rakentamiseen. Tieleikkaukset muodostavat myös tuoreita
kalliopaljastumia, joita geologit voivat tutkia. Niitä voidaan käyttää myös geologian opetuskohteina. Kivilajeineen ja rakenteineen ne ovat monesti kauniita katsoa. Kallioleikkaus on komea
ikkuna menneisyyteen.
Tummien venyneiden amfiboliittien ja pegmatiittijuonten vuorottelua
Kehä I:sen tieleikkauksessa. Kuvat Toni Eerola, GTK
www.gtk.fi
Tapiola
11. Lohkaremaisemointia
Tapiolassa on useita esimerkkejä, missä lohkareita on aseteltu riviin reunustamaan kulkuväyliä julkisena lohkaremaisemointina.
Otsonkalliontietä reunustavat riviin asetetut metrin läpimittaiset
lohkareet (Kuva 13).
Lohkareita on käytetty mm. pysäköintipaikkojen rajaamisessa
ja ajoesteinä jo 1960-luvulta lähtien. Lohkareet ja isot kivet ovat
ns. arkkitehtirakenteita ja yleensä yksittäisiä, tiettyyn paikkaan
suunniteltuja. Tällaisia erikoisrakenteita tehtäessä maisemasuunnittelija käy usein katsomassa soranottoalueella asti mitä
haluaa ja erikoisimpiin paikkoihin on kerätty kiviä useasta ottopaikasta, jotta on saatu tyydytettyä suunnittelijan visio. Toisaalta
pelkkä louhepenger voidaan tehdä mahdollisesti samalta tontilta
louhitusta kalliosta ja näitä näkee nykyisin jonkin verran, mikä
on ekologista, kun painavaa materiaalia ei ajata pois vaan se hyödynnetään rakennuspaikalla. Viherrakentamisessa käytetyt luonnolliset lohkareet ovat muotoilemattomia. Niitä on käsitellyt vain
jäätikkö ja muut luonnonvoimat, kuten rapautuminen, eroosio
tai jäätikön sisäinen sulamisvesi, pyöristäen niitä. Taas suoraan
kalliosta louhitut lohkareet ovat kulmikkaita. Lohkareet tuovat
geologian lähelle ihmistä, osaksi jokapäiväistä elämää. Lohkaremaisemointi ja lohkareiden käyttö taiteessa edustavat myös kiven
hyödyllistä sivukäyttöä.
Kuva 13. Lohkareiden reunustama tie Tapiolan Otsokalliossa. Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi
Tapiola
12. Kivilajien venytys
Kerrostalon pihassa on sileä jäätikön hioma kallio, jossa voidaan
nähdä vaaleanpunaista graniittigneissiä ja pegmatiittia sekä harmaata kiillegneissiä. Kiillegneissin ympäröimät vaaleanpunaiset
graniittikappaleet ovat merkkejä kallioperän voimakkaasta venymisestä (Kuva 14). Graniitti on jäykempänä kivilajina katkeillut, pyörinyt ja muovautunut kallioperän liikkeessä pallukoiksi
samalla kun ympäröivä kiillegneissi on taas käyttäytynyt niiden
ympärillä joustavasti kuin muovailuvaha. Venymisrakenteita
kutsutaan ranskaksi ”boudin”, eli leipä. Ne ovat yleisiä rakenteita
kaikkialla siellä missä on tapahtunut tai tapahtuu vuorijonopoimutusta mannerlaattojen törmäysvyöhykkeillä. Vaikka EteläSuomeen ammoin kohonnut vuorijono on kulunut pois jo aikoja
sitten, sen läsnäolon merkit ovat edelleen tunnistettavissa, jopa
näin kaupunkitalon pihoissa.
Tämä on esimerkki siitä että pintasyntyiset kivet joutuvat tässä
prosessissa olosuhteisiin, joissa paine ja lämpötila vastaavat syvällä kallioperässä vallitsevaa tilannetta. Tapiolassa ja Otaniemessä nähdään siis varsin syvä eroosiotaso.
Kuva 14. Vaaleat graniittikappaleet kiillegneississä ovat irtautuneet
toisistaan voimakkaan venytyksen ansiosta. Kalliopaljastuma Otsokallion kerrostalon pihassa Tapiolassa. Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi
Tapiola
13. Kiviveistos
Tapiolantien pohjoispuolen graniittigneissisilokallion päällä on
punaisesta graniitista vuonna 1962 veistetty Ilves ja pentu -patsas
(Kuva 15). Sen on veistänyt kuvataiteilija Helvi Hyvärinen. Asuntosäätiö lahjoitti sen Espoon kaupungille ja veistos kuuluu Espoon Modernin taiteen museon kokoelmiin. Veistoksen punainen karkea- ja tasarakeinen graniitti on kaupalliselta nimeltään
Balmoral Red, joka on Suomessa paljon käytetty luonnonkivimateriaali. Veistos on kaunis esimerkki graniitin muotoiltavuudesta.
Samaa suuntautumatonta ja homogeenista graniittia on käytetty
myös GTK:n Otaniemen toimitalon sisäänkäynnin aulassa.
Kuva 15. Ilves ja pentu -veistos Tapiolantien pohjois-puolella. Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi
Tapiola
14. Linnoitusrakenteet
Venäläiset rakensivat I maailmansodan aikana Helsinkiä ympäröivän linnoitusrenkaan. Espoossa se kulkee Westendistä Mäkkylään. Tapiolassa on useita paikkoja missä tavataan linnoitusjärjestelmään kuuluvia juoksuhautoja, konekivääripesäkkeitä ja
bunkkereita. Otsonkallion alueella on suoraan kallioon louhittuja juoksuhautoja (Kuva 16). Louhittua kiviainesta käytettiin
rakennusmateriaalina. Venäläiset toivat kiinalaisia työmiehiä
linnoituksia rakentamaan.
Leppävaarassa on ainut paikka, missä linnoitusjärjestelmässä on
taisteltu. Siellä punaiset kärsivät tappion saksalaisia vastaan sisällissodan loppuvaiheessa.
Kuva 16. Venäläisten I maailmansodan aikana rakentamia juoksuhautoja Otsonkalliolla Tapiolassa. Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi
Tapiola
15. Migmatiitti ja lohkare
Tapiolan kulttuurikeskuksen takana, suihkualtaan kaakkoiskulmassa, on kaksi hyvin säilynyttä kalliopaljastumaa (Kuva
17). Nurmikolla, altaan ulkopuolella oleva kallio on vaaleanpunaista ja siinä on näkyvissä monenlaisia kivilajien venymiseen
ja sulamiseen liittyviä rakenteita, mm. haamumaisia jäänteitä
kiillegneissistä sekä merkkejä hiertymisestä. Sen pääkivilaji on
vaihtelevan koostumuksellista migmatiittia, jonka keskimääräinen koostumus on graniittinen. Osittaisia sulia, nk. neosomia,
on muodostunut useissa eri vaiheissa. Yleensä ne ovat vaaleaa
punertavaa ja karkeaa pegmatiittia. Ne suonittavat ja juonittavat kiveä vaaleana verkostona. Kiven alkuperäiset rakenteet ovat
tyystin tuhoutuneet. Vaaleiden suonten välitiloissa olevan kiviaineksen graniittiutuminen on edennyt vanhempaa liuskeisuutta
noudattaen. Migmatiittiutumisprosessin aikana on tapahtunut
myös muodonmuutosta: vanhempien rakenteiden taipuilua, luiskahduksia, poimutusta ja siirrostumista jne. (Kuva 18). Punertavaa granaattia on paikoin melko runsaasti etenkin joidenkin
vaaleiden suonten yhteydessä. Monin paikoin
granaatti on edelleen muuttunut niin, että kivessä esiintyy samanmuotoisia mustia täpliä, jotka
koostuvat pääasiassa hienorakeisesta biotiitista.
plastisesti kuin muovailuvaha, jota kallioperän vuorijonopoimutuksen aikaiset liikehdinnät ovat muotoilleet, mutta paremmin
kuumuutta ja painetta sietävänä amfiboliitti on säilynyt migmatiittiutumisen läpikotaisilta muuttumisilta. Sen eteläpuolella on
hieman vaaleampaa gneissiä myös väliosueena, joka muodostaa
poimun. Tähän kiveen migmatiittiutuminen on vaikuttanut hieman voimakkaammin kuin em. amfiboliittiin ja kivi on selkeästi
suonittunut.
Kallion päällä komeili vielä 1990-luvulla suurikokoinen lohkare.
Se oli luultavasti asetettu paikoilleen. Lohkareeseen on kaiverrettu alkukantainen vene ja ihmishahmo. Kallio ja lohkare muodostivat geoesteettisen kokonaisuuden. Nyt lohkare makaa paikaltaan työnnettynä kallion kupeessa (Kuva 17). Kalliot ovat upea
jäätikön hioma luonnonmuistomerkki. Lasten tepastelu niiden
päällä on estänyt muuten kallioita peittävän jäkälän kasvun.
Altaan sisäpuolella on kalliopaljastuma, jossa
on raitaista vaaleanpunaista pegmatiittivaltaista
migmatiittia sekä pari väliosuetta tumman harmaata hienorakeista amfiboliittia. Kovassa paineessa ja lämpötilassa kivilajit ovat käyttäytyneet
Lohkare
Kuva 18. Lähikuva Tapiolan suihkualtaan migmatiittikallion rakenteista. Kuva Toni Eerola, GTK.
Kuva 17. Tapiolan suihkualtaan viereiset kalliot. Kuva Toni Eerola, GTK
www.gtk.fi
Tapiola
16. Länsituulentien aukio – retken päätös
Länsituulentiellä ei ehkä aivan heti hoksaa mitä tekemistä sillä on geologian kanssa tai mitä geologista siellä olisi näkyvissä. Mutta jos katsoo
mihin astuu, huomaa kävelevänsä graniittilaattojen päällä. Koko Länsituulentien katukivetys on tehty vaaleanharmaasta karkearakeisesta graniitista (Kuva 19), jossa kookkaat kalimaasälpäkiteet ovat hyvin näkyvissä. Luonnonkivillä on julkisten tilojen sisustuksessa monta käyttöä.
Lopuksi
Otaniemen ja Tapiolan retki ja sen kohteet osoittavat että geologiaa ei
tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Se on täällä, kaupungissa keskuudessamme, lähempänä kuin voisi kuvitellakaan. Se esiintyy eri muodoissa,
jolloin puhutaan geodiversiteetistä, biodiversiteetin lisäksi. Geologiset
retket ovat osa luonnon geosysteemipalvelua, josta jokainen voi nauttia
kotiseudullaankin. Sitä kutsutaan lähigeologiaksi.
Lähigeologiakin voi kertoa meille paljon Maan ja kotiseutumme tarinasta. Otaniemen ja Tapiolan geologiset kohteet kertovat Etelä-Suomen
geologisesta historiasta aina muinaisista tulivuorista vuorijonopoimutukseen, jääkausiin ja siitä, miten ihminen on oppinut hyödyntämään
näiden prosessien tuotteita jokapäiväisessä elämässään.
Kuva 19. Tapiolan Länsituulentien aukion graniittilaatoitus. Kuva Toni Eerola, GTK.
www.gtk.fi