Tiedokas
9 96 Syksy 2015 Opistolaisyhdistyksen sääntömääräinen SYYS K O K O U S keskiviikkona 18.11.2015 klo 18.30 Opistotalo, Kaskenkatu 5 Asialistalla mm.: - virkailijavalinnat - 4 johtokunnan jäsentä vuosiksi 2016-2017 - 2 johtokunnan varajäsentä vuodeksi 2016 - 2 toiminnantarkastajaa ja 2 varatoiminnantarkastajaa vuodeksi 2016 - toimikuntien kokoonkutsujat - vuoden 2016 toimintasuunnitelma ja talousarvio Jäsenkortti sekä opiston maksukuitti mukaan. Ellet vielä ole opistolaisyhdistyksen jäsen, voit käydä liittymässä opiston toimistossa (Kaskenkatu 5). Kahvitarjoilu klo 18:00 alkaen. Tervetuloa! Turun työväenopiston opiskelijat ry. / Johtokunta 2 Julkaisija TURUN TYÖVÄENOPISTON OPISKELIJAT ry. TIEDOTUSTOIMIKUNTA ***** Toimitus: Markku Luoto (puheenjohtaja) Seija Luoto (sihteeri) Reijo Nurmela (toimitussihteeri) Hilkka Orrensalo Pirjo Haapala Katariina Perkiö Ulla Oksanen (piirtäjä) ***** TIEDOKKAAN seuraava numero ilmestyy helmi- maaliskuussa 2016. Lehteen tarkoitettu aineisto toimitettava toimitukselle 10. tammikuuta mennessä. ***** Toimituksen osoite: TURUN TYÖVÄENOPISTON OPISKELIJAT ry. TIEDOTUSTOIMIKUNTA Kaskenkatu 5. 20700 Turku sähköposti: [email protected] Työväenopiston Internet-kotisivu: www.turuntyovaenopisto.fi ***** Painopaikka: Offsetpaino PAINOLA Piispanristi *** Kansikuvassa: Tenhola ms Aspö laivalta kuva Reijo Nurmela Sisältö 96 syksy 2015 Puheenjohtajan palsta Marjo Heinonen 4 Valokuvien katselua 4 Hyvää syksyä opistolaisille! 5 Sanna Orusmaa, vt. rehtori Luentojen valmistelu uudistuu Tero Kuusela 6 Käsityömaraton7 Pirjo Haapala Tuleva luentotarjonta 8 Musisointia ukulelella9 Katariina Perkiö Puukko ja sen valmistaminen10 Katariina Perkiö Veistoksia Kalevalan säkeistä 12 Erja Sibeliuksen teos ”Pohjolan toinen tytär” 12 Marja Uusiluoto-Raaska ”Kalevalan viides runo” 13 Kirjanvaihtopiste13 Kalevalaretkellä Helsingissä 14 Pirkko Väänänen Troikkakellon tarina 15 Ahti Koivisto Tervehdys tenholalaisille 15 Elina Rautalahti, Jorma Leivonen Kökarin eteläsaariston helmi 16 Pirjo Haapala Markun kalajuttu Markku Luoto 18 Putkiaivoinen19 Reijo Nurmela Mun sydämeni tänne jää Seija Luoto 20 3 Puheenjohtajan palsta T ämän vuoden on puhuttanut Tenholan myynti. Kaupunki päätti myydä omistamiaan kiinteistöjä, joihin kuuluivat muiden mukana Ruissalosta kesäkotimme Tenhola sekä Ulappa. Talo on nyt myyty ja meidän aikamme historiallisessa huvilassa loppuu 30.9.2015. 5.9 vietettiin Tenholan päättäjäisiä suurella joukolla. Mukana oli nykyisten kesäkotilaisten lisäksi menneinä vuosina alueella asuneita henkilöitä, sekä paljon Tenholan ystäviä.Ruokailun jälkeen oli ohjelmaa ja sana vapaa, jolloin muisteltiin Tenholaa ja Tenholassa vietettyjä vuosia. Lippu laskettiin salosta viimeisen kerran haikein mielin. Nyt taloa tyhjennetään. Mahdollisesta uudesta paikasta ovat neuvottelut vielä kesken. Kun asiasta saadaan jotain varmaa tietoa, niin se löytyy osoitteesta www.tenhola.fi tai Facebook- sivuiltamme. Kulttuuri- ja retkeilytoimikunnan kokoama valokuvanäyttely retkillä otetuista kuvista YÖ UTÖSSÄ, KAKSI KÖKARISSA on vielä esillä Turun työväenopiston ala-aulassa 18.9.2015 asti opiston aukioloaikoina. Kannattaa tutustua. Kulttuuri- ja retkeilytoimikunnan järjestäminä löytyy syksyllä konsertti, teatteriesityksiä ja tutustumiskäyntejä. Niistä tarkempaa tietoa löytyy syyskauden toimintaohjelmasta ja nettisivuiltamme http://www.turuntyovaenopisto.fi/opiston-esittely/opistolaisyhdistys Antoisaa syksyä Marjo Heinonen Turun työväenopiston opiskelijat ry puheenjohtaja Valokuvien katselua Tenholassa säilytetyt valokuvakansiot ovat kiinnostaneet kuluneena kesänä. Hienoa, että valokuvia on säästynyt vuodesta 1937 asti. Valokuvauksesta kiinnostuneet Marjo Heinonen (vas.) ja Elisa Kalmi ihastelevat otoksia. 4 Vanha valokuva Tenholan valokuvakansiosta. Kuva on otettu Tenholan saunan rappusilla. Hyvää syksyä opistolaisille! O pisto on jälleen kerran ”bootattu” käyntiin, näin tietotekniikkatermein sanottuna. Uusi lukuvuosi voi alkaa. Kauden aloitukseen sisältyy muutamia uudistuksia. Ensimmäinen niistä on kurssi-ilmoittautumisen alkaminen jo kesäkuussa elokuun sijasta. Tämä muutos on otettu hyvin vastaan oppilaiden ja opettajien keskuudessa. Ilmoittautuminen on soljunut läpi kesän, kuin itsestään. Oppilaat ovat saaneet ilmoittautua kursseille kellon ympäri netissä ja lisäksi toimistossa sen aukioloaikoina, kuten ennenkin. Tiukat ilmoittautumisajat aineryhmittäin tiettyinä päivinä elokuussa ovat nyt historiaa. Saavutimme usealla kurssilla vaadittavan minimioppilasmäärän jo heinäkuun loppuun mennessä. Tämä kurssien toteutuminen oli mukava tieto oppilaiden lisäksi myös tuntiopettajille, jotka jo ennen töihin tuloaan tiesivät, että oma kurssi tulee toteutumaan ja syksyn työt ovat taattuja. Toisena uudistuksena voi mainita kurssitarjontaan lisätyt omakustannekurssit. Opetustuntien kokonaistuntimäärää on jouduttu karsimaan menneenä lukuvuotena 1000 tuntia ja ikävä kyllä, vuonna 2016 täytyy karsia vielä toiset 1000 lisää. Jotta rajujakin leikkauksia saataisiin pehmennettyä ja voitaisiin säilyttää opetustarjonnan monipuolisuus sekä edes osa tuntimäärästä, on tuntivajetta lähdetty kompensoimaan ns. omakustannekursseilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kurssiin liittyvät kustannukset ovat kaikkineen sisällytetty kurssimaksuihin. Valtionosuutta näissä kursseissa ei käytetä lainkaan. Yleensä kurssihinnasta noin puolet on katettu valtionosuudella ja toinen puoli kustannuksista kurssimaksuilla. Näiden omakustannekurssien tuntimäärää ei myöskään lasketa opiston vuotuiseen tuntimäärään, joten OKK-kurssit tulevat sallitun vuosituntimäärän päälle. Syksyllä OKK-kursseja on tarjolla 33 kpl:tta, joista suurin osa on toteutumassa. Opisto on tehnyt vuoden alusta hyvää tulosta kaikista säästötoimista huolimatta. Vaikka tuntimäärät ovat laskeneet, on oppilaiden määrä silti pysynyt samoissa lukemissa aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tämä jos mikä osoittaa vapaan sivistystyön tärkeyden ja opiston laadukkaan opetuksen tarpeellisuuden. Sanna Orusmaa vt.rehtori 5 Luentojen valmistelu uudistuu O paamisilla, joissa sovitaan tulevan luentotarjonnan suurista linjoista. Luentovastaava rakentaa näiden mukaisen esityksen luentokokonaisuudeksi, jonka pohjalta rehtori tekee luento-ohjelmasta päätöksen. Sitten alkaa rankin työ, kun luentovastaava pyrkii hankkimaan luennoitsijat päätöksen mukaisen luento-ohjelman toteuttamiseksi. Luentotarjonnan kokonaisuutta pohdittaessa mukana on monta tekijää. Tärkeimpinä huomioidaan asiakastoiveet, luennoitsijoiden ehdotukset, ajankohtaiset teemavuodet ja opiston muun tarjonnan tukeminen. Valmistelun ja markkinoinnin helpottamiseksi jonkin teeman yhdistämiä luentosarjoja suositaan yksittäisten luentojen sijaan. Esimerkiksi viime kevään Sotiemme varjoissa -luentosarjan taustalla oli opistolle tarjottu yksittäisluento. Aiheesta ideoitiin laajempi teema, jonka ympärille koottiin yhdeksän luennon sarja. Kyseistä sarjaa käytettiin lopulta monien uusien ideoiden kokeilemiseen, joista merkittävimpänä luentojen etälähettäminen muihin opistoihin ympäri Suomea. Monet luentoideat joudutaan valitettavasti hylkäämäänkin. Tärkeimpänä rajoittavana tekijänä on opistolle myönnettyjen opetustuntien määrä, sillä luennotkin lasketaan opetustunneiksi. Tämä rajoitus ei tosin koske muutamia tapauksia, joissa yhteistyökumppani vastaa luennoitsijan palkkiosta ja kuluista. Tällöin luentojen toteuttaminen ei vähennä opiston opetusOpiston kurssit valmistellaan kolmessa oppiainetii- tunteja, koska opistolle ei synny luennoista suoria missä. Viime kevääseen saakka myös luennot val- kustannuksia. misteltiin pääosin yhdessä näistä, mutta osittain myös Luennoitsijoiden hankkiminen osoittautuu myös toimuiden tiimien toimesta ja jopa tiimien ulkopuolelsinaan kompastuskiveksi. Alkavalta syksyltäkin jäi la. Luennot poikkeavat kuitenkin kursseista monella pari tavoiteltua sarjaa pois luennoitsijoiden puutteestapaa ja hajanainen valmistelu aiheutti tarpeetonta sa. Tässäkin työssä eri yhteistyökumppanit ovat suupäänvaivaa. Tästä syksystä alkaen luentojen valmisreksi avuksi. Useimmiten kumppanien kanssa sovitelijaksi on nimetty tiimeistä erillinen luentovastaava, taan luentosarjan ajankohdista ja teemasta, jonka jäljoka rakentaa opiston koko luentotarjonnan yhteiskeen kumppani hankkii luennoitsijat ja sopii heidän työssä rehtorin kanssa. kanssaan luentojen tarkat aiheet. Opisto toki tarkastaa Luentovastaavamallin käyttöönottoa pohjustettiin jo tiedot ennen sarjan ottamista ohjelmaan ja tarvittaeskeväällä, jolloin iso osa suunnittelusta tehtiin mallin sa sovitaan muutoksista. pisto on elänyt suurten sisäisten muutosten aikakautta, mikä on koskenut myös luentojen valmistelua. Alkavana lukuvuonna päästään viimein vakiinnuttamaan uutta toimintamallia, jolla turvataan laadukas luentotarjonta pitkälle tulevaisuuteen. mukaan, suunniteltiin tulevaa ja tehtiin pohjatyötä. Esimerkiksi luennoitsijoille ei ole aiemmin ollut selkeää ohjetta käytännön asioista. Kevään aikana tällainen laadittiin ja jokainen syksyn luennoitsija tulee sen saamaan. Jos aiheeseen sopivaa kumppania ei saada, luentovastaava etsii itse sopivia asiantuntijoita ja kysyy heidän kiinnostustaan tulla luennoimaan. Tähän käytetään luentovastaavan omaa kontaktiverkostoa, muita oppilaitoksia ja nettihakuja. Luennoimaan lupautuneiden kanssa sovitellaan ajankohdat ja aiheet. Nämä sarjat ovat luentovastaavan näkökulmasta huomattavasti Käytännön kokoamistyö työläämpiä koota kuin kumppanien kanssa työstettäLukuvuoden luentojen valmistelu aloitetaan jo edel- vät. tävänä lukuvuonna luentovastaavan ja rehtorin ta6 Luennoitsijaksi ei tietenkään voida ottaa ketä tahansa. Aiheen tuntemus on ehdoton edellytys henkilöitä etsittäessä. Lisäksi pyritään mahdollisuuksien mukaan varmistamaan, että luennoitsija hallitsee myös yleisön edessä esiintymisen. Ja valitettavasti hyvätkin ehdokkaat voidaan joutua hylkäämään taloudellisista syistä. Käsityömaraton Tulevia tuulia Tulevaisuutta koskevien päätösten tulee pohjautua tietoon. Siksi muutaman viime lukuvuoden luennoista kerätyt tiedot tullaan koostamaan käyttökelpoisempaan muotoon. Tämä on iso työ, joka jatkunee läpi alkavan lukuvuoden. Kertynyttä tietoa tullaan jatkossa hyödyntämään pohdittaessa mm. luentojen hinnoittelua ja aikatauluttamista sekä tulevien luentojen aiheita ja luennoitsijoita. Yhteistyökumppanit ovat luentojen valmistelussa kullanarvoisia. Joidenkin kanssa yhteistyö on jatkunut jo hyvinkin pitkään. Käytännöt ovat kuitenkin olleet melko kirjavia ja epämääräisiä. Tulevaisuudessa opistolle pyritään laatimaan selkeämpi yhteistyömalli. Tämä ei kuitenkaan ole vielä alkavan lukukauden asia. Ensin on koottava edellä mainittu pohjatieto ja sitten käytävä kumppaneiden kanssa keskusteluja toimivan ratkaisun löytämiseksi. Monille vielä vieraat etäluennot tulevat olemaan tärkeä osa opiston tulevaisuutta. Jatkossa joka luentosarjan kohdalla tarkastellaan sen soveltuvuutta etälähetettäväksi, eli onko sisältö teknisesti sopivaa ja aiheidensa puolesta valtakunnallisesti kiinnostavaa. Opiston kiinnostus sarjan etälähettämiseeen ei vielä riitä, vaan jokaiselta luennoitsijalta on vielä saatava etälähetyslupa ja kiinnostuneita lähetysten vastaanottajia on löydettävä riittävästi. Omien lähetysten lisäksi myös muiden opistojen etätarjonnasta tullaan jatkossa poimimaan mielenkiintoisimpia paloja omaan ohjelmaamme. T enholan ensimmäinen ja viimeinen käsityömaraton järjestettiin elokuun toinen päivä. Sunnuntain uurastus alkoi klo 9.00 ja loppui klo 21.00. Puolimaraton klo 9.00 – 15.00 tai 15.00 – 21.00 vaihtui monelle n. klo 12.00 alkavaksi ja loppui n. klo 18.00. Materiaali pyydettiin tuomaan mukanaan. Käytössä oli myös taloon vuosien saatossa kertyneitä tekstiilejä. Vanhoista verhoista ja liinavaatteista syntyi pussukoita, kesämekko sekä pöytäliinasta peflettejä. Päivänä opittiin paljon uutta, mm. miten suodatinpusseista saa rypisteltyä näyttäviä ruusuja sekä kuinka isoäidin neliö valmistetaan. Pirjo Haapala, teksti ja kuvat Luentovastaavamallin ensisijainen tavoite on entistä paremmin asiakkaitamme palveleva luentotarjonta. Tämän onnistumiseksi asiakaspalautteen kerääminen on ensiarvoisen tärkeää. Luentovastaava ottaa kernaasti vastaan ajatuksianne osoitteeseen tyovis. [email protected] tai opiston toimiston kautta. Teksti Tero Kuusela, kuva Turun suomenkielinen työväenopisto 7 Tuleva luentotarjonta Luentovastaava Tero Kuusela kommentoi Tiedokkaalle syksyn luentoja ja luentosarjoja, sekä kertoi lyhyesti tulevan luentotarjonnan suuntaviivoista. Syksy 2015 Mitä tiedämme Ukrainasta? Turun Pietari-seura ry:n kokoamat luentosarjat ovat olleet hyvin suosittuja. Tämä ajankohtaisaihe eturivin luennoitsijoineen sijoitettiinkin suosiolla Usko Puustinen -saliin. Luostarit ja ikonit matkakohteina Jatkoa suositusta teemasta. Viimeksi syntyi ikävä päällekkäisyys luentojen ja ikonimaalauskurssin kanssa. Nyt ikoneista kiinnostuneet pääsevät nauttimaan molemmista. Näkökulmia Kiinaan Uuden yhteistyökumppanimme Suomi-Kiina seura ry:n kokoama sarja, jossa käsitellään jatkuvasti painoarvoaan kasvattavaa Kiinaa monelta kantilta. Odotan mielenkiinnolla miten tämä otetaan vastaan. Ikääntyvien akatemia Perinteinen luentosarja, jonka kokoamiseen osallistuu arvovaltainen joukko turkulaisia asiantuntijoita. Tarjolla on jälleen vaihtelevia aiheita, kuten arkkitehtuuria, akateemista huumoria ja perussuomalaisten nousun taustoja. Sotiemme varjoissa Jatkoa runsaasti kiitosta keränneelle kevään sarjalle. Mukana on joitakin keväältä pois jääneitä aiheita sekä jokunen yleisötoive. Sarja lähetetään jälleen etänä, nyt selvästi useampaan opistoon. Uuden ajan käsityö Helsingin työväenopiston etäluentosarja, jota pääsee seuraamaan myös meillä. Mukana on Suomen eturivin tekijöitä kertomassa ajankohtaisista ilmiöistä. Sarja otettiin ohjelmaamme erityisesti kansallispukuluennon vuoksi, koska suomalainen kansallispuku täytti tänä vuonna 130 v. Yksittäisluennot Päivänvalon vaikutuksia käsittelevän luennon lisäksi monikulttuurinen osastomme Luuppi tarjoaa jonkin verran luentoja. Aiheista löytyy mm. Venäjää ja taidetta. Luennot ovat avoimia kaikille. Etäluentona mukaan on poimittu Snellman-kesäyliopiston juhlaluento, jossa Vappu Taipale luennoi ikääntymisestä iloisesti. Kevät 2016 Kevään ohjelma rakennetaan syksyn mittaan, mutta tavoitteet ovat jo tiedossa. Turun Pietari-seura ry:n kanssa on sovittu sarjasta, joka tulee käsittelemään ajankohtaista aihetta. Muiksi aiheiksi tavoitellaan mm. eläimiä, turkulaisten arjen historiaa ja arjen kuvauksia eri puolilta maapalloa. Retkelle luontoon Tässä kokeillaan kokonaisuutta, jossa luentosarjan jälkeen tarjotaan retkeilykurssi ja sen päätyttyä on suunnitteilla vielä luontoretki yhdessä opistolaisyhdistyksen kanssa. Luennoilla esitellään lähiseudun luontokohteita ja kerrotaan metsiemme antimista. Köyhyys Suomessa Turun seudun TST ry:n kokoama maksuton luentosarja tärkeästä aiheesta, joka koskettaa valitettavasti yhä useampia. Mukana varsin tunnettujakin asiantuntijoita. Rajanylityksiä taiteessa: taiteen näkymättömät rajat Kuvataiteen opetustamme tukeva sarja, joka on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. 8 Tulevat lukuvuodet Alustavia keskusteluja myöhemmille lukuvuosille sijoittuvista sarjoista on jo käyty mm. Turkuseuran ja YKliiton kanssa. Ja varmuudella voidaan sanoa, että vuosien 2017 ja 2018 luentotarjonnassa tulevat merkkivuosien johdosta näkymään Suomi itsenäisenä valtiona ja sisällissota. Tällaisten monien tahojen huomioimien teemavuosien kohdalla koetamme keksiä jotakin muista erottuvaa tarjontaa. Musisointia ukulelella se tulee itse asiasta Madeiralta. Ukulelensoittoa ei vielä opeteta ammatillisissa musiikkioppilaitoksissa, mutta harrastajien keskuudessa sen suosio on kasvusuostarivuoren koululla alkaa työväenopiston sa. soittotunti. Soitin on ukulele, opettajana kitaransoiton opettaja Ville Tomminen. Tunnin Harrastajia on myös erilaisia. Essi Ora halusi oppia aihe on rytmi. Kotiläksynä ollutta kappaletta tapail- soittamaan jotain kielisoitinta, joka olisi helppo ottaa laan uudelleen naputtamalla ensin ¼-rytmiä, vähitel- mukaan vanhainkodeissa vierailevan lauluryhmän len otetaan soinnut mukaan. Opettaja laittaa kappa- säestämiseen. Aiemmin hän on soittanut pianoa ja leen soimaan tietokoneelta ja yritetään yhdessä soittaa urkuja, ja totesi nuottien tuntemuksen olleen avuksi mukana. Välillä osuu rytmi, välillä sointu. Paikalla on kurssilla, vaikka sitä ei edellytetä. Kimmo Korpela 9 oppilasta, miehiä ja naisia, eri-ikäisiä. on toiselta ammatiltaan soitinten rakentaja, hän on kurssilla ammatin vuoksi ja soittaa itse harvinaisesta Siirrytään toiseen kappaleeseen, teemaan elokuvasta koa-puusta tekemäänsä baritoniukulelea. Vuokko Sa’4 häät ja yhdet hautajaiset’. Käydään läpi soinnut, lonius, eläköitynyt opettaja, sai ensi kerran teatterissa opetellaan soittamaan komppia joko harjaamalla taik- kuulla ukulelea ja sen oppiminen oli haaveena monta ka näppäilemällä, opetellaan soittamaan melodiaa, vuotta kunnes tuli tilaisuus. Se tullee kulkemaan musen A- ja B-osia. kana omaksi iloksi ja sukujuhlissa tms. L Ukulelelle on tyypillistä heleä sointi, hilpeän banjomainen. Se on Yhdysvalloissa suosittu aloitussoitin, niin kuin meillä perinteisesti nokkahuilu. Sen suosio liittynee tämänhetkiseen pop-musiikin virtaukseen. Ukuleleja on eri kokoisia ja äänisiä, pienin sopraanoukulele on näppärän kokoinen ja yleinen. Ukulele mielletään yleisesti havaijilaiseksi soittimeksi, mutta Tunnin lopulla laitetaan soimaan bluesia ja rootsia, joiden soittamiseen ukulele myös hyvin soveltuu. Kotiläksyksi tulee ’Everyday I have the blues’. Teksti ja kuvat Katariina Perkiö Kimmo Korpelan valmistama baritoniukulele. Nuotteja ja sointukuvioita Oppitunti on päättynyt. Vuokko Salonius ja sopraanoukulele 9 Puukko ja sen valmistaminen P uukko on aina ollut tyypillisesti suomalainen jokamiehen ja -naisen tarvetyökalu. Lukuvuonna 2014/15 järjestettiin Samppalinnan koululla paljon suosiota saanut työväenopiston puukonvalmistuskurssi. Opettajana toimi ammattitaitoinen muotoilija ja käsityöläinen Eero Kovanen. Puukon valmistaminen on siitä persoonallista, että valmiita piirustuksia ei ole, työkalu tehdään käteen sopivaksi. Isomman miehen käteen sopii järeämpi puukko kuin pienempikokoisen, naisen tai lapsen. Valmistuksessa lähdettiin liikkeelle aivan alusta, hiiliteräksisen terän takomisesta ja hiomisesta. Puukon kädensijan sisällä terä jatkuu piikkimäisenä yhtenäisenä kappaleena, joka niitataan tiukasti kiinni kädensijaan. Kahvan voi perinteisesti tehdä siitä materiaalista mitä saatavilla on, tällä kertaa valmistui vaneri-, visakoivu- ja tuohikahvaisia puukkoja. Maarit Krug lyhentää terän ruotia niittaamista varten. Tuohikahva valmistetaan pinoamalla nelikulmaisia tuohilappuja tiiviisti puukon varteen, valkoiset puolet ja ruskeat puolet vuoroin vastatusten. Kädensijan päihin tulee tammipuuta ja messinkiset helat. Tuohipien ansiosta tuohilaput liimautuvat toisiinsa, kun puukko kuivalämmitetään 100-asteiseksi. Kahva hiotaan, värjätään ja öljytään. Tuohikahva on aina kuiva ja lämmin käteen. Heta Pöyry ja Marcus Meingassner hiovat helaa ja terää. 10 Puukon tuppi – kasviparkittu lehmännahkainen ─ tehdään juuri kyseiselle puukolle sopivaksi, ja vuollaan leppäpuinen lesta tupen sisään estämään tupen viiltyminen rikki puukonterän osuessa siihen. Puukolle on monenlaista käyttöä ja monta käyttäjää. Heta Pöyry on kuvataiteen opettaja, hän kertoo puukon olevan monessa hyödyksi työssään. Okko Salo tarvitsee puukkoa kalastusharrastuksessaan. Maarit Krug harrastaa lintujen metsästystä, hän oli kurssilla yhdessä poikansa Joonatanin kanssa. Puuseppä Timo Mattila on työnjohtaja vankilan puutyöosastolla, hänestä erityisesti takominen oli mielenkiintoista. Puolisot Eija ja Teemu Huhta olivat yhdessä tulleet kurssille oppimaan, ja miehen timpurintaidoista oli paljon iloa yhteisessä harrastamisessa. Suomalainen puukko lienee saanut vaikutteita vuosisatojen takaa niin venäläisestä miekasta kuin viikinkien veitsistä. Suomalainen erikoisuus ovat maakuntapuukot, mallit ja materiaalit ovat vaihdelleet länsija itäsuomalaisittain, ja onpa Pohjanmaalla ollut ihan pitäjäkohtaisiakin puukkotyyppejä. Teksti Katariina Perkiö, kuvat Reijo Nurmela. Timo Mattila ja vanerinen puukon kahva ja sen aihio. Okko Salo, Teemu Huhta, Timo Mattila ja Eija Huhta. 11 Veistoksia Kalevalan säkeistä Turun suomenkielisen työväeopiston kevätnäyttelyssä 2015 Kaskenkadulla oli teemana Kalevala. Erja Sibeliuksen teos ”Pohjolan toinen tytär” ja särmä. Hänellä on omaa tahtoa ja hänen omaa tahtoaan tukee lähiympäristö (äiti Louhi ja nuoremmat sisarukset). Siis päinvastoin kuin Ainon tapauksessa. Pohjolan toinen tytär ei myöskään ole noin vain lähtemässä Seppo Ilmarisen matkaan. Hän pelkää, että Ilmarinen, joka on juuri surmannut ensimmäisen vaimonsa, Pohjolan vanhimman tyttären, surmaisi ennen pitkää myös hänet - jos hänen matkaansa siis lähtisi. Ilmarinen on kuitenkin päättäväinen ja ryöstää neidon itselleen. Pohjolan toisen tyttären rohkeus ja särmä tulevat esiin myös ryöstömatkan aikana, kun neitokainen kolkuttelee seppä Ilmarisen omaatuntoa ehkä hieman ilkikurisillakin kysymyksillään vapaista luonnon olioista (esim. ”Mi on tästä poikki juossut?” johon Ilmarinen vastaa ”Hukka on jousnut siitä poikki.”) jonka jälkeen neito alkaa valittaa kurjaa kohtaloaan ryöstäjänsä armoilla. Vastaava toistuu ryöstömatkan aikana useita kertoja. Olen myös ajatellut, että sen lisäksi, että Pohjolan toinen tytär vietiin vasten omaa tahtoaan pois kotoaan (= ryöstettiin) ja vielä loitsittiin lokiksi, on täytynyt olla tuskallinen ja jopa nöyryyttävä kokemus nuorelle neidolle. Hirveä muodonmuutos. Olisi varmasti kova paikka missä tahansa iässä muuttua lokiksi, joka ”kajavana kaakahtavi, kiljuvi vesikivillä, kariloilla kaljahuvi”. Tätä pettymystä ja tuskaa olen pyrkinyt tuomaan esiin veistoksessani. P äädyin Pohjolan toiseen tyttäreen parista syystä. Ensinnäkin halusin tehdä kalevala-aiheisen veistoksen naisesta, koska itsekin olen nainen. Kalevalahan on varsin mieskeskeinen, pilkahdus naisnäkökulmaan ei liene pahitteeksi. Aino tuntui hyvin hauraalta ja koko Aino-tarina liian surulliselta itselleni veistoksella kuvattavaksi. Veistokseni on tehty paperisavesta. Tämä on kolmas vuoteni veiston parissa. Opettajani Sinikka Mäki-Lertolan ohjaamana olen voinut edetä askel askeleelta eteenpäin, saada tuntumaa erilaisiin materiaaleihin, oikeaoppiseen tekemiseen ja jopa ihmisen anatomiaan. Lisäksi oma ryhmäni on inspiroiva ja meillä on loistavat tilat. On todella hieno asia, että meillä varttuneilla aikuisilla on mahdollisuus tällaiseen harrastukseen. Pohjolan toisesta tyttärestä löysin miltei vastakohdan Erja Sibelius teksti, Mats Sibelius kuva Ainolle. Pohjolan toisesta tyttärestä huokuu rohkeus 12 Marja Uusiluoto-Raaska ”Kalevalan viides runo” pigmentillä. Olen harrastanut kuvanveistoa opistolla jo 10 vuotta kuvanveistäjä Sinikka Mäki-Lertolan ohjauksessa. eistokseni idea syntyi Kalevalan säkeistä, joisMeillä on ollut useita yhteisnäyttelyjä opiston tiloissa sa yltiöpäinen Joukahainen häviää kilpalaulanja mm. orkidea näyttely Turun Stockmannin Hansanan vanhaa ja viisasta Väinämöistä vastaan ja joutuu torilla vuonna 2011. Teoksiani on ollut esillä myös loihdituksi suohon. Suosta päästäkseen Joukahainen Naantalin kirjastossa, monitoimitalo Happy Housessa lupaa sisarensa Väinämöiselle vaimoksi. Ainon äiti sekä Helsingissä Taidesalonki Piirtossa. ihastuu ikihyviksi, saadessaan sukuun suuren sulhon. Aino itse kauhistuu kuullessaan joutuvansa vanhan Marja Uusiluoto-Raaska teksti, Reijo Nurmela kuva miehen vaimoksi ja hukuttautuu. Väinämöinen yrittää kalastaa Ainoa, mutta saa saaliikseen vain erikoisen kalan. Hän yrittää paloitella kalan ruuakseen, mutta se hyppää veteen ja kertoo olleensa Aino. V Veistos on valmistettu sekatekniikalla. Kalan pyrstöön on upotettu Egyptin saven paloja, paperisaveen. Egyptin savi muuttuu kuivuessaan turkoosin väriseksi. Tosin turkoosiväri upposi tummaan paperisaveen melko huomaamattomaksi, mutta sen huomaa kyllä, kun tietää siinä olevan kyseisiä paloja. Osittain on myös käytetty valkosavea ja paperisavea yhdistettynä. Veistos on patinoitu Kirjanvaihtopiste Opistolle; Kaskenkatu 5 on ilmestynyt Kestävän kehityksen tiimin ideoima Kirjanvaihtopiste. Hyllyssä oli paljon kielten kirjoja, sieltä voi napata lukemista - kertaushan on kaiken äiti. Ne kirjat, jotka olet omasta hyllystäsi jo kerrannut, voit viedä toisten iloksi! 13 Kalevalaretkellä Helsingissä kokoelmat aivan muinaisesta ajasta 1800-luvunloppuun. Museo on täynnä kiinnostavia esineitä ja tarinoita, joita oli ilo jälleen kuunnella. Museossa sai valokuvata ilman salamaa ja mielellään sitä tallentaa satunnaisia itseä kiinnostaneita yksityiskohtia, joita voi myöhemmin katsella ja muistella. Joka käynnillä urun työväenopiston oppilaskunnan / Pirjo löytyy jotain uutta huomion kohteeksi. Haapalan järjestämään matkaan perjantaina 20.3.15 Helsinkiin osallistui bussillinen, 41 henkeä. Lähdimme Turusta 9.00 ja olimme takaisin 18.30. T Kävimme ensin Kalevala Korun ja Lapponia Jewelryn tehtaalla Strömbergintie 4 Pitäjänmäessä. Siellä meille esiteltiin toimintaa ja koruja ja samalla nautimme kahvit. Kalevala-koru syntyi 1935, kun Kalevala täytti 100 vuotta ja sen kunniaksi puuhattiin patsasta, mihin tarvittiin rahaa. Koruja tehtiin ja myytiin aluksi siihen tarkoitukseen. Pohjana olivat Suomesta löydetyt muinaiset korut. Sittemmin monet suunnittelijat tekevät nykykoruja ja vain Kalevalan päivän aikaan yleisön toivoma joku vanha korumalli tulee takaisin tuotantoon. Elias Lönnrot (1802 - 84) lääkäri, kansanrunouden kerääjä, suomen kielen professori; patinoitu kipsiveistos, Carl Eneas Sjöstrand 1884, Kansallismuseo. Bussissa meille kerrottiin kansanperinteestä, puvuista ja koruista sanoin ja kirjojen avulla. Oli mukava taas osallistua hyvin järjestetylle ja kiintoisalle retkelle. Näin Kalevala-teema, mikä on ollut Turun työväenopiston kevään erityiskohteena, sai lisävaloa. Hopeaseppele, Gustav Alexander Sohlman 1884, kansalaisten lahjoittama Elias Lönnrotille Pietarissa 1884, Kansallismuseo. Euran muinaipuku koruineen ja miehen viitta, Kansallismuseo. Kauan eläköön vapaa sivistystyö ja Turun työväenopisto vireänä kulttuurin tuottajana! Retkemme jatkui ja menimme Kansallismuseon kellarikerroksen ruokalaan maittavalle lounaalle. Sitten Teksti ja kuvat Pirkko Väänänen, taideaineiden, kielkävimme opastettuna läpi Kansallismuseon vanhat ten ja yleisluentojen innokas opiskelija 14 Troikkakellon tarina E lettiin kevättä 1854. Silloin venäläiset upseerit johtivat Krimin sotaa Ruissalo 66 huvilasta käsin. Sota loppui aikanaan ja upseerit poistuivat huvilasta. Heiltä jäi eteisen hyllylle Troikkakello. Kello seurasi huvilan omistajaa. Kellon avulla huvilan haltijat ilmoittivat väelle tärkeistä asioista. Tenholan päättäjäisissä kuulimme tämän Ahdin kertomuksen lisäksi tarinan troikkakellon käytöstä ajalta, jolloin Tenholassa oltiin yhteismajoituksessa eli naisväki omassa kerroksessaan ja miehet omassaan. Silloin emännän tehtävänä oli soittaa kelloa sunnuntaiaamuisin kello 8.30 sen merkiksi, että oli herättävä ja koottava patjat permannoilta. Seuraavan kerran kelloa soitettiin kahdeltatoista ruokailun merkiksi. Edettiin aina vuoteen 1937. Silloin omistajaksi tuli Turun kaupunki ja vuokralaiseksi Työväenopisto. Näin kello jatkoi tehtäväänsä. Kellon alareunassa oleva teksti kertoo vanhalla venäjällä: ”Älä turhaan rahojasi säästä, kun minun kanssani on hauska ajaa Pietariin”. Tekstin tulkitsi Venäläinen turistiryhmä, joka oli tutustumassa kesäkotiin. Ahti Koivisto Troikkakello, kuva Markku Luoto. Tervehdys tenholalaisille Haluaisimme esittäytyä teille tenholalaisille. Olemme puoliksi eläkkeellä oleva pariskunta Espoosta ja olemme jo pitkään etsineet uutta kotia Turun seudulta. Olemme molemmat tehneet työuramme ympäristöhallinnossa ja arvostamme luontoa ja kulttuuriperinteitä. Vaikka meillä ei olekaan sukujuuria Turun seudulla, niin olemme viettäneet lähes kaiken vapaa-aikamme Turun saaristossa, joka on mielestämme kaunein paikka maailmassa. Tenholan osto herättää meissä ristiriitaisia ajatuksia, koska liki 80 vuotta on pitkä aika ja sinä aikana juurtuu ja kotiutuu varmasti paikkaan. Me taas olemme ulkopuolisia ja tunnemme Tenholan vain valokuvista. Olemme pääkaupunkiseudulla työväenopiston kurssien suurkuluttajia ja tiedämme miten tärkeää asiaa edustatte. Tarkoituksemme on muuttaa Tenholaan pysyvästi. Vaikka talo on liian suuri kahdelle, niin meillä on suuri perhe, yhteensä kuusi lasta ja kymmenen lastenlasta, jotka varmasti tulevat viettämään vapaa-aikaansa Tenholassa. Hyvää syksyä Elina Rautalahti Jorma Leivonen 15 Kökarin eteläsaariston helmi – Oletko käynyt Källskärissä, puuskahti Brudhäll hotellin omistaja. Olimme käyneet osittain kiivastakin keskustelua matkastamme Kökarin lähistöllä sijaitsevalle Källskär saarelle. En ole, oli myönnettävä ja tajusin että nyt on hyvä kuunnella saarelaista joka tuntee meren ja sään. Vettä oli lotissut koko yön, tuuli ujelsi hotellin puna- Åkerhjelm asetti tulisijan viereen laatan, johon on kirjoitettu multaisia kylkiä. Sama jatkui vielä aamiaisen aikaan suomennettuna: Tuli syttyy ja sammuu, tuhka jää. Tämä on – vaikkakin aavistuksen hillitymmin. Pelkäsin, että elämän totuus. Vuonna 1968. Kuva Pirjo Haapala märillä sammaloituneilla kallioilla pomppiessamme olemme kaikki ”medihelin” noudettavissa. Menomatkalla vielä myrskysi. Yöllinen puhuri oli irrottanut lepuuttajan rantautumiskalliosta ja jouduimme hyppäämään veneestä pientä taituruutta harrastaen. Veneen keulasta rannalle oli yli metrin pudotus. Hyvin se meni. Veneestä löytyi pieni palli, josta oli apua myös takaisinkipuamisessa. Mitä edemmäs saaressa pääsimme, sitä kauniimmaksi sää muuttui. Ja kalliot olivat kuivia. Sai vapaasti harppoa. Ja ihastella yhä kuohuvaa merta! Kävelimme pitkospuita sekä isojen kivilohkareiden yli vieviä siltoja kohti ns. noidan taloa. Talossa on asunut neiti Morris. Hän oli saarella asuneen vapaaherra Göran Åkerhjelmin skotlantilainen serkku. Morris Reima Pietilän suunnittelema hirsinen asuinrakennus sisältä. Kuva Pirjo Haapala. nimi juontaa neidin tavasta huristella vauhdikkaasti moottoriveneellä. Pilvet loittonivat, tuuli laantui ja aurinko hullaannutti meidät kurkkimaan saaren joka nurkkaa. Matkamme jatkui vapaaherra Göran Åkerhjelmin matalalle hirsitalolle. Kreiviksi kutsuttu herra saapui saarelle vuonna 1958, vietti saarellaan 27 kesää ja oli siis jo aikaa sitten poistunut. Ketterä- ja nopeajalkaisimmat ehtivät piipahtaa Källskärin nimikkokannuilla sekä kallionharjanteella, josta pronssinen Hermes-patsas tähyää kohti ikuisuutta. Kannu on jääkauden muovaama hiidenkirnu. Kulttuuri- ja retkeilytoimikunta järjesti retken Kökariin vuoden 2015 kesäkuun neljäs – kuudes päivä. Pirjo Haapala 16 Valokuvanäyttely K ulttuuri- ja retkeilytoimikunnan järjestämällä Kökar matkalla räpsyivät kamerat semmoiseen tahtiin, että minulla heräsi ajatus järjestää opistolle valokuvanäyttely. Kysyin ovatko osallistujat innostuneet ideasta ja kannatusta tuli. Opiston rehtori Sanna Orusmaa ilahtui ajatuksesta ja näin näyttelyn valmistelut lähtivät käyntiin. Elokuun alussa toimikunta järjesti retken Utöseen. ”Yö Utössä kaksi Kökarissa” -valokuvanäyttelyn avajaiset vietettiin ma 24.8.2015. Mukana näyttelyssä oli noin sata valokuvaa viideltätoista eri kuvaajalta. Pirjo Haapala Kökar. Kuva Anne Stormbom Källskärissä. Hermes kurkottaa aurinkoon. Kuva Bege Stormbom. 17 Markun kalajuttu E lettiin jotain yhdeksäntoistasataakuusikymmentäluvun loppupuolta elokuuta. Kun tuli mieleen, että voisi koittaa kalastaa ja uistinta heittää muuallakin kuin omassa rannassa. Mistä oli jo kaikki pohjaruohot ja matalat kohdat tulleet tutuiksi. Tuli ajatus, että olisi kiva lähteä joku aamuyö soutamaan johonkin saareen. Heittämään uistinta ja katsomaan kummoisia kalapaikkoja siellä on. Siihen aikaan se meneminen oli paljon helpompaa, ei ollut niin tarkkaa missä kalasteli, kuin on tänä päivänä. No yhtenä aamuna, aamunsarastuksen aikaan, tai sarastiko vielä siihen aikaan edes kunnolla, heräsin. Olin asennoitunut, että herään. Vaatteet niskaan ja matkaan. Varustukseksi piti ottaa kaiken varalta yksi Turun Sanomat ja pikkasen krouvia suolaa. Haavit ja uistimet veneeseen ja sinne pikkasen utuiseen, sumuiseen merenselkään tyyneen soutamalla matkaa taittamaan. Sen suurempaa ajatusta ollut, että mihin saareen tästä menee, kunhan nyt matka joutuu, niin näkee sen sitten. Kappaleen aikaa soudettuani, niin kuuntelin, rupesi kuulumaan: putkun, putkun, putkun, putkun. Ääni hetken aikaa voimistui ja sitten vaimeni ja häipyi taas kokonaan. Ilmeisesti Onni oli pannut vanhan Wikströmin käymään ja lähtenyt omille pyydyksilleen. Että oli meitä muitakin kalanhaluisia liikkeellä. Aikani siinä nytkyteltyä totesin, että tästähän on suunta suoraan Ruskiluotoon. No ei sinne pitkää matkaa ollut, äkkiä sinne lopulta pääsi. Vene siihen pyramidin muotoisen kummelin kohdalle rantaan, ja köysi rantaleppään kiinni ja katselemaan, mistä alkaisi heittelemisen. Sininen krokotiili siimanpäähän ja yritän onnea. Ja onnea oli, ei siinä kamalan kauan heitellä tarvinnut kun semmoisen hauen klittanan sieltä sain. Ei pieni, eikä suuri, taisi olla alle kilon. Se oli matkaani ihan riittävän kokoinen. Ja jotain sille kalalle piti tehdä. Puukko on aina mukana. Maha auki, sisukset pois ja sitten katselemaan ympäri saarta, kun jokaisessa tämmöisessä kalliosaaressa kasvaa niin kuin me mukulana sanottiin löökkiä. En tiedä mikä sipulin sukuinen trontti se on, mutta sitä löytyi ja loppukesästä onneksi suhteellisen tuoreena. Tätä löökkiä hauen mahaan ja krouvia suolaa perään. Ja sitten Turun Sanomat, kääräisin hauen siihen mahdollisimman tiiviisti. Kostutin pikkasen. Jätin suolautumaan, jotta olisin saanut jotain makua siihen haukeen. 18 Ja risuja hakemaan metsästä ja jotain kuivaa ajopuuta rannalta ja rantakivien väliin semmoinen, ei suurta, mutta kuitenkin ihan reilun kokoinen nuotio. Odottelen sen palamista ja katselen maailman kauneutta. Kun nuotio oli riittävästi palanut, hiillos sopiva, kuumaa tuhkaa enemmän tai vähemmän, niin haukipaketti hiilloksen sisälle peiteltynä hyvin ja se kypsyy itsekseen. Odotella sai tovin. No mitä, kävelen ympäri saarta ja katselen, edelleenkin ihaillen maailman kauneutta. Lenkin jälkeen palasin rantaan nuotiopaikalle kaivamaan pakettia jo osittain sammuneitten hiilien alta, tuhkan joukosta. Pintapaperit olivat tietysti palaneet, mutta kun sitä lähti kelaamaan auki, niin kyllähän sieltä sitten höyryävä, kypsä hauki löytyi sisältä. Tässähän on, piti sanomani se hyvä puoli kun sen riittävän tiiviisti pakettiin panee, niin ei sanomalehti pala. Päällimmäiset kerrokset hiukan kärventyvät. Koska se ei saa happea, niin ei palamista tapahdu. Muuta kuin se kypsymisprosessi. No ei kun kala-aamiaiselle. Pelkkää kuivaa kalaa paljain sormin syötynä, mutta hyvältä se maistui. Kun olin saanut syötyä, totesin, että aikaa oli vierähtänyt sen verran paljon, että oli syytä lähteä soutaa nytkyttelemään kotiin päin. Mökille päästyä vanhemmat ihmettelevät, että missä olet ollut? Vene on pois, eikä mies ole edes aamiaisellakaan. No siihen piti vaan todeta, että kävinpähän Ruskiluodossa haukiaamiaisella. Markku Luoto Putkiaivoinen K un pitäisi tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Ja virheisiin ei ole varaa. Toiset selviävät monista töistä yhtaikaisesti paremmin kuin toiset. Naiset miehiä paremmin sanoi työkaveri. Kun vaimo katsoo televisiota ja virkkaa samalla ja pitää silmällä muutamaa lasta ja liedellä valmistuu ruoka. Tähän ei mies pysty. Ruoka palaa pohjaan, maito kiehuu yli, virkkaus vaatisi keskittymistä vain siihen, jos ollenkaan onnistuu. Mies on enemmän putkiaivoinen, toisin sanoen tekee yhtä asiaa kerrallaan. Lienee jotain perustavan laatuista, meidät on luotu sellaisiksi. Mies ja nainen erilaisiksi. Luolamiesaikoina mies metsästi, jäljitti saaliseläintä hartaasti yhteen asiaan keskittyen. Nainen kotiluolan hengettärenä kaitsi lapsilaumaa, keräsi polttopuita, paistoi kolmen kiven kotiliedellä päivällistä, huolsi ja valmisti vaatteita perheelle. Ehkä viljeli jotain puutarhan tapaista. Metsästys on yleensä ollut miesten työnä, keräily naisten. Myös sotiminen ja puolustus ovat ennen olleet miesten työtä. Likainen ja rähjäinen mies sohimassa keihäällä sapelihammastiikeriä näyttää jalommalta, kun suuremmassa kuvassa nähdään miehen takana luolassa nainen lapsi sylissään. Olen vanhemmiten huomannut nauttivani lukemisesta enemmän kun radio on kiinni. Vaativa ja syvällinen teksti suorastaan vaatii rauhallisen ympäristön. Aamukahvia juodessa voin sentään lukea lehteä radiota kuunnellen. Kauniit luonnonäänet kuten linnunlaulu, rauhalliset meren aallot, ne eivät häiritse. Melu häiritsee. Ihmisen ikä vaikuttaa kykyyn suoriutua monesta tehtävästä yhtäaikaisesti. Nuori saattaa syödä jotain sipsejä tai purukumia, kuunnella kuulokkeilla musaa ja tehdä läksyjä. Useimmat ihmiset hälyisässä ravintolassa saattavat pystyä keskustelemaan, vaikka keskustelukumppanin äänen taso jää heikommaksi kuin taustamusiikki ja muut yhtäaikaiset keskustelut naapuripöydissä. Tämäkin kyky heikkenee vanhemmiten. Vanhukselle puhutaan korostetun selkeästi ja kovemmalla äänellä. Nykymaailmassa tarjotaan monta asiaa tehtäväksi yhtä aikaa. Televisiouutisissa uutistenlukijoiden lukiessa yhtä uutista, heidän allaan samassa kuvassa on tekstinä eri uutisia. Joskus koen tämän häiritsevänä ja putkiaivoisena yritän keskittyä pelkästään uutistenlukijoiden kertomiin uutisiin. Varsinkin silloin kun jokin uutinen tuntuu erityisen tärkeältä. Reijo Nurmela Tänä päivänä yksi todella vaativa moniajotyö (Wikipedia sanoo, että moniajo tarkoittaa tietokoneen näennäistä monen työn tekemistä yhtä aikaa) on simultaanitulkkaus. Simultaanitulkki kuuntelee puhetta, ymmärtää sen, kääntää toiselle kielelle ja puhuu sen. Kaiken tämän hän tekee näennäisesti samanaikaisesti. Puhuminen häiritsee kuuntelemista ja nämä molemmat muuta aivotyötä, jota näiden tuottamiseksi pitää tehdä. Autoa ajaessa kuunnellaan radiota. Lapsuusajoilta muistan lehdissä olleen tietoiskumaisia piirroskuvia, joissa ajettiin autolla rautatien tasoristeykseen. Teksti oli: Hyvä on autoradion soidessa kulkea, mutta tässä se pitää sulkea. Vanhoissa linja-autoissa oli kyltillä kielletty keskustelu kuljettajan kanssa. Työelämässä hoputetaan. Pitäisi tehdä nopeammin. Aika on rahaa, tunnit juoksevat. Sama työ kuin ennen tehdään nyt vähemmällä väellä. Joku soittaa työpuheluja autolla ajaessaan. Vitsinä kerrotaan, että jotkut rekkamiehet lukevat Iltasanomia puuduttavan pitkillä maanteillä ajaessaan, lehti ratin päällä. 19 Mun sydämeni tänne jää S yyskuun ensimmäisenä lauantaina kokoontui Tenholaan runsaat sata henkilöä viettämään Tenholan päättäjäisiä. Ikähaitari oli suunnilleen ’vauvasta vaariin’. Paikalla oli muutamia konkareita, jotka olivat aloittaneet Tenholassa käynnit vuosikymmeniä sitten jo 1940-50 -luvuilla. Maittavan lounaan jälkeen oli ohjelmassa muisteluksia, soittoa ja laulua. Yhteislauluksi oli valittu sopivasti ’Mun sydämeni tänne jää’. Sen aikana taisi tulla muillekin kuin O-P:lle ’hikeä’ silmään. Virallinen juhla päättyi juhlavaan lipunlaskuun. Juhlaväki kokoontuu Tenholan ovella. Teksti Seija Luoto, kuvat Markku Luoto Helsingistä saakka olimme saaneet vieraaksi opiston entisen rehtorin Usko Puustisen Anita-rouvansa kanssa. Puustinen muisteli aikaansa Turussa ja korosti kesäkotitoiminnan tärkeyttä koko opistolle. Tenholan parvekkeelta seurataan viimeistä lipunlaskua.
© Copyright 2024