Katso esikatseluversio

SÄRJETYN
KORJAAT
www.aikashop.fi
Nro 46
RV
12. marraskuuta 2015
Ristin Voitto
Digi-
Ristin voitto
"Sopiiko tähtikulttuuri kristillisyyteen?"
Vesa Kallinen arvostelee nuorisotyön lieveilmiöitä. Sivu 2
»Mitä Raamattu
sanoo
maahanmuutosta?
Sivut 10–11
»SLK:n uudet
askeleet Sivu 4
He ovat nyt
keskuudessamme
■Jeesus-tutkimusta Sivu 6
■ Jumala toimii Albaniassa
Sivu 7
■ Seurakunnan kirjamessut
Sivu 14
Pääkirjoitus » Jumala ja kärsimys Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset
<< PRO2 - Posti Oy <<
Posti Green
Piritta Poutala
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
19. maaliskuuta 2015
2 puheenaihe
12. marraskuuta 2015
RV
RV
Ristin Voitto
Lieveilmiöt pakottavat arvioimaan nuorisotyön suuntaa
Sopiiko tähtikulttuuri kristillisyyteen?
Heikki Salmela
Leevi Launonen
Populaarikulttuurin ihanteiden ja toimintamallien
kritiikitön tuominen
seurakunnalliseen nuorisotyöhön on johtanut
kristillisten perusarvojen
hämärtymiseen, väittää
S
perheenisä.
ipoolainen Vesa
Kallinen on esikoululaisen ja teini-ikäisen nuoren
isä. Hän on huomannut, että kristillinen kasvatus muuttuvan yhteiskunnan keskellä on entistä haasteellisempaa.
Kallista huolestuttavat myös
monet kristillisen nuorisokulttuurin kehityspiirteet. Hän luettelee esimerkkejä havainnoistaan: Helluntaiseurakuntien lapsille ja nuorille suunnatuissa
tapahtumissa puhutaan esiintyvistä tähdistä, ”feimeistä”, faneista ja tuottajista. Jopa lastenlehden
V.I.P.-palstalla lapsia on opetettu
fanittamaan ja ihailemaan artisteja, jotka ”osaavat räpätä, tanssia,
heittää voltteja ja näyttää tyylikkäältä musiikkivideolla”. Visuaalista viihdettä korostava massakulttuuri on tullut kiinteäksi osaksi kristillisiä nuorisotapahtumia.
Kallinen kertoo huomanneensa, että myös Juhannuskonferenssin nuorteniltaa on mainostettu vetoamalla siihen, että ”luvassa on aivan sairaan kovat
bileet, joissa on lupa tanssia”.
Pöyhkeä ja alatyylinen rap-lyriikka valtaa hänen mukaansa alaa
kristillisissä sanoituksissa. Musiikkivideoilla, nuorisotapahtumissa ja festivaaleilla esitetään
kappaletta, jossa evankeliumin
välittäminen liitetään arveluttaviin yhteyksiin ja Jeesusta kutsutaan Jesseksi:
…oota hetki, kuuntele nää läpät,
mä pudotan paskaa purkkiin
kuin ois vessahätä,
ja sitten vielä huomio sellainen
älä syö lunta, jos sen väri on se
keltainen
vastaus on Jesses, ei Lipposis
Soineis…
kilosanomaa raakana johan nyt
on saatava
tykillä suoraan Suomeen
hyvin pyyhkii kuin serla
mitä mitä Jeesus on Herra…
Kielenkäyttö on muutenkin
”ajanmukaistunut”. Esimerkiksi viime kesän Juhannuskonferenssissa nuorten miesten ohjelmasuoritusta kommentoinut Talent-kilpailun tuomari kuulutti
megafoniin: ”Tänään nää miehet
saa naisia!” Ja kristillisen nuorisotapahtuman Facebook-sivul-
– Onko oikein, että Facebook-tykkäämisistä muodostuu peruste sille, ketä seurakuntien nuoret suostuvat kuuntelemaan, Vesa Kallinen kysyy.
la julkaistussa videossa nuorisopastoria esitellään viihdemaailmasta tuttuun tyyliin: komea,
lihaksikas, hottis, seksikäs…
Kun viihde ja kristillisyys
sekoittuvat
– Populaarikulttuurin toimintatapoja ja ihanteita tuodaan nyt
yhä kritiikittömämmin osaksi
seurakunnallista toimintaa, Vesa
Kallinen sanoo.
– Tässä menossa kaupallisen
viihdemaailman pelisäännöt,
suosion tavoittelu, pinnallisuus,
elämyshakuisuus ja kristillisyys
yhdistyvät oudolla tavalla. Facebook-tykkäämisistä muodostuu
helposti peruste sille, ketä ja mitä
seurakuntien nuoret suostuvat
seuraamaan ja kuuntelemaan.
Kallisen mukaan artistit ja tähdet ovat nykyisin tärkein vetonaula kristillisessä tapahtuma-
mainonnassa. Samalla tapahtumien hengellinen sisältö jää
mainonnassa usein sivurooliin.
Pahimmillaan tilaisuuksien ohjelma muodostuu artistien henkilökohtaisten ambitioiden tai
jopa huomiohakuisuuden mukaiseksi.
– Ihmettelen tällaista kehityssuuntaa. Vielä enemmän ihmettelen sitä, ettei juuri kukaan tunnu puuttuvan asiaan.
Kallisen teesit ja ehdotukset
Syyskuun lopulla Vesa Kallinen lähetti muutamille helluntailiikkeen
yhteisöille kirjeen, jossa hän tarttui kriittisesti havaitsemiinsa ilmiöihin. Pamfletin esimerkit ja väitteet olivat hyvin dokumentoituja.
Kirjoituksensa lopuksi Kallinen päätyy esittämään neljä pääteesiään: kristillisyys on vaarassa
muuttua tämän maailman mielen mukaiseksi, populaarikulttuuri kumoaa juuri niitä arvoja, joita
seurakunnan pitäisi julistaa, sukupolvien välisen rajan katoaminen on johtanut terveen vanhemmuuden puutteeseen ja narsistinen itsekeskeisyys ilmenee koko
kulttuurin sairaustilana. Facebook
ja muu media ylläpitävät jatkuvaa
suosion tavoittelua myös nuorten
maailmassa.
Ja tämä kaikki näkyy nyt seurakuntaelämässä ja kristillisessä toimintakulttuurissa.
Pamflettinsa lopuksi Vesa Kallinen ehdottaa, että helluntailiikkeessä käynnistettäisiin nuorisotyötä kehittävä prosessi, jossa etsittäisiin yhdessä terveitä tapoja
rakentaa ajanmukaista mutta samalla juurevaa ja alkuperäiselle
kristillisyydelle uskollista seurakuntaelämää. Ehdotus ei saanut
juuri vastakaikua yhteisöiltä, mikäli se oli edes luettu.
– Muutamia yksityishenkilöitä lukuun ottamatta ne eivät vaivautuneet edes kommentoimaan,
Kallinen ihmettelee.
Joissakin kommenteissa Kallisen kritiikkiä on pidetty yksipuolisena ja hänen pätevyyttään
nuorisotyön arvioimiseen puutteellisena. Siksi reaktiona on ollut
lähinnä kollektiivinen hiljaisuus.
Pelkona näyttää myös olevan,
että jos nuorten kulttuuriin puututaan ja sitä pyritään ohjaamaan,
nuoret saattavat jättää koko helluntailiikkeen.
– Pelkäävätkö vastuunkantajat, että terve arviointi syö heidän
omaa arvovaltaansa, koska he
ovat olleet suosimassa nuorisotapahtumien viihdettä ja biletystä?
Kallinen kysyy.
Hänen mukaansa vastuunkantajat saattavat sivuuttaa epäkohtia myös siksi, että he haluavat olla
”yhtä pataa” muiden toimijoiden
kanssa.
– Kukapa nyt haluaisi asettua
poikkiteloin, kun se voi vaarantaa
hyvän meiningin?
Silti Kallinen toivoisi edes jonkinlaista kommenttia siihen, onko
hänen kannanotossaan ilmaistu
huoli kristillisestä kasvatuksesta täysin aiheeton. Eikö kannanotolla todellakaan ole mitään sanottavaa?
”Nuoret tarvitsevat esikuvia”
Räppäreiden konsertit ovat koskettaneet kristillisellä sanomalla monia ei-uskovia nuoria, jotka
ovat lähettäneet siitä puhuttelevia
pääkirjoitus 3
12. marraskuuta 2015
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676
kirjallisia palautteita. Mutta ymmärtääkö Kallinen sitä, että myös
uskovat teini-ikäiset nuoret tarvitsevat kehityspsykologisen ikävaiheensakin vuoksi esikuvia ja ihanteita? Eikö silloin ole parempi, että
heille tuotetaan kristillisiä esikuvia, kuten gospelartisteja?
– Toki nuoret tarvitsevat hyviä
uskovia esikuvia, mies myöntää.
– Ja tietysti nuorekas ja ajanmukainen ilmaisutyyli viestii sitä,
että kristinusko on myös nykyaikaa. Mutta tarkoittaako se välttämättä kuvatunlaista kielenkäyttöä, rap-tyylistä pöyhkeilyä tai tatuoitua paljasta pintaa? hän kysyy.
– Tarkoitukseni on vain kiinnittää huomiota siihen, millaiset piirteet eivät mielestäni sovellu hyvälle kristilliselle esikuvalle. Lisäksi
kannanottoni päähuomio on uskovien kotien nuorissa, ei niin sanotussa etsivässä nuorisotyössä. Vaikka rap-tyyliä perustellaan
usein nuorten evankelioinnilla,
suuri osa räppäreiden faneista on
käytännössä uskovien kotien lapsia ja nuoria, joille kyseinen kulttuuri on lähtökohtaisesti vierasta.
Kallinen huomauttaa, että hänen kantansa biletystä ja hauskanpitoa kohtaan ei ole mustavalkoisen jyrkkä.
– Toki usko Jumalaan on iloitsemisen arvoinen asia, ja sitä voi
juhlia myös hyvää modernia musiikkia ja visuaalisia efektejä käyttäen.
Silti Kallisen mukaan on aiheellista kysyä, ovatko helluntailiikkeen nuoret saaneet liian yksipuolisen ja pinnallisen kuvan kristillisestä uskosta ja Jumalasta.
– Jos niin on käynyt, eikö silloin
pitäisi etsiä lisää juurevuutta ja syvyyttä uskonelämään ja hengelliseen toimintakulttuuriin?
Tukea neuvoa-antavilta
vanhemmilta
Vaikka monet ovat olleet hiljaa,
Vesa Kallinen on saanut tukea kysymyksilleen helluntailiikkeen
neuvoa-antavilta vanhemmilta.
Kauko Vehniäisen mukaan Kallisen esille ottama huoli ja terve
kritiikki ovat aiheellisia: ”Olemme
pikku hiljaa liukuneet aikaan, jossa tarjonnalla ei näytä enää olevan rajoja. Tapahtumajärjestäjät
voivat mennä talous edellä, ja silloin sisältöä ei huomata terveesti kyseenalaistaa. Ehkä ajatellaan,
että näin nuoret saadaan pidettyä paremmin mukana ja talous
kunnossa. Mutta entä jos se ohjaakin nuoret tämän ajan idolien
palvontaan?” Vehniäinen kirjoittaa palautteessaan.
Hänen mukaansa koko tämä
aihealue vaatisi avointa ja kiihkotonta keskustelua ja uutta vastuunottoa seurakuntien ja herätysliikkeen johdolta.
Aika näyttää, onko helluntailiikkeellä siihen valmiutta.
Jumala ja kärsimys
AMERIKASTA maahamme tullut menestysteologia sai Suomessa
aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton. Tästä suuntauksesta on versonut myöhemminkin monenlaisia ilmiöitä.
Ajatus Jumalan velvollisuudesta huolehtia ihmisen onnellisuudesta ja toimia joulupukin tavoin kuuluu läheisesti menestysteologiaan. Täydellisen terveyden etsinnän ja katteettomien lupausten
kyllästämässä ilmapiirissä on kuitenkin paljon pettyneitä ihmisiä.
Huolestuttavinta on, että menestysteologia on saanut paljon vastakaikua varsinkin köyhissä kehitysmaissa. Ristin teologia, johon liittyy oleellisesti kärsimys, on usein haluttu sivuuttaa.
Kärsimyksen ongelmaa ovat tutkineet tuhannet Jumalan ihmiset aina Jobista lähtien. Kysymykset ovat jääneet vastausta vaille
tai poikineet vain lisäkysymyksiä.
Miksi Jumalan ihmiset kärsivät ja kokevat pahoja asioita? Tämä
kysymys saattaa tuntua yksinkertaiselta. Se kuitenkin muistuttaa
siitä, että jokainen ihminen kohtaa elämässään sekä hyvää että pahaa. Tapahtuneet tosiasiat pysäyttävät: vammaisen lapsen syntymä, rattijuopon kuoliaaksi ajama lapsi, nuoren morsiamen
äkillinen kuolema tai pastorin vakava sairaus eivät jätä kylmäksi. Jokainen haluaisi mieluummin saada hyvän elämän:
mieluummin menestystä kuin epäonnistumisia, mieluummin terveyttä kuin sairautta, mieluummin onnea kuin surua. Tämä toive on luonnollinen.
Kristillisen käsityksen mukaan ihmisen arvo
perustuu luomiseen ja lunastukseen. Ihmisellä
on siis erityistä merkitystä.
Naturalistit haluavat nähdä ihmisen vain osana luontoa. Mutta
kyseltiinkö esimerkiksi Aasian tsunamissa 2004, mitä kasveille tapahtui? Eläinten kohtaloistakin näkyi vain hajatietoja. Kaikki tsunamin uutisointi keskittyi ihmisten kohtaloihin. Ihmiselämä on
siis arvokas, eikä kärsimys voi sen arvoa alentaa.
Myös Eurooppaa parhaillaan koetteleva pakolaiskriisi on nostanut esiin paljon inhimillistä kärsimystä. Sen symboliksi on noussut
meren rantaan ajautunut hukkunut pikkupoika. Pakolaisten tuskan määrää ei voi mitata.
Raamatun Job ei suostunut edes suuren kärsimyksensä keskellä kiroamaan Jumalaa vaan oli valmis ottamaan hänen kädestään
sekä hyvää että pahaa. Tuskan yltyessä hän kyllä kapinoi ja vakuutti omaa hyvyyttään, mutta oli loppujen lopuksi valmis nöyrtymään ja tyytymään täysin Jumalan tahtoon.
Vaikka emme pysty ymmärtämään – saati selittämään – kaikkea, voimme oppia monista asioista. Saamme myös rohkeutta kohdata elämän silmästä silmään taisteluineen, iloineen, suruineen,
tappioineen ja voittoineen. Jumalan suuruus ulottuu myös
kärsivän ihmisen elämään. Esimerkki tästä on Raamatun Joosef, jonka kaikista vaiheista sanotaan: ”Mutta
Herra oli Joosefin kanssa.”
Tapio Sopanen
Kirjoittaja on helluntailiikkeen neuvoa-antava vanhin ja Help ry:n tiedotuslehden päätoimittaja.
Kärsimys ei alenna
ihmiselämän arvoa.
Syntyykö kirkolle ja helluntaiseurakunnalle yhteinen tila Pieksämäelle?
lön. Neuvottelut ovat parasta aikaa menossa. Alustavasti on saatu kaupungilta tieto,
että ensi vuoden alusta kappeli olisi käytettävissä.
PIEKSÄMÄEN veturitalleille rakennettavaan
uuteen vapaa-ajankeskukseen suunnitellaan ekumeenista kappelia.
Pastori Hannu Airaksinen, onko helluntaiseurakunnalla suunnitelmia olla mukana kappelissa?
– Seurakuntamme on lähdössä mukaan
kappelin käyttöön. Olemme kokeneet tämän myönteisenä asiana. Itse kappeli tulee aikanaan kauppakeskuksen pääkäytävän varteen, joten sijainti on mitä parhain.
– Ajatuksena on, että osallistuvat seurakunnat saavat itse määrittää ohjelman sisäl-
Minkälaisia tilaisuuksia tai tapahtumia kappelissa voitaisiin järjestää?
– Olemme muun muassa suunnitelleet eri
seurakuntien kanssa Raamattumaratonia tammikuulle. Koko Raamattu luetaan
läpi noin 96 tunnissa. Lukeminen tapahtuu
seurakunnittain vuoropäivin.
– Tilaisuuksia voi pitää noin 25 neliömetrin tilassa vain rajoitetusti. Luvassa voisi olla esimerkiksi keskustelutilaisuuksia
ja musiikkia kahvittelun merkeissä. Kaupungilta on väläytelty, että tilassa voisi pitää jopa häätilaisuuksia. Seinän takana olevassa ravintolassa voitaisiin sitten toteuttaa hääjuhlat.
Miten yhteiskristillisyys toteutuu tällä
hetkellä Pieksämäellä?
– Mielestäni hyvin. Vapaaseurakunnan
kanssa meillä on ollut jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan vuorokuukausin rukousilta ja muutamia yhteisiä hengellisiä tilaisuuksia. Olemme olleet tekemisissä myös
luterilaisen kirkon, ortodoksien ja adventistien kanssa tammikuisen kristittyjen yhteyden viikon aikana.
(RV)
Seurakunnat
saavat itse
määrittää
ohjelman sisällön.