6
KESKIVIIKKO 12.8.2015
Taidehistorian kultahippuja
Irina Tuomainen
Taideseminaari
Kulunut kesä on jälleen osoittanut, että Ruoveden taideelämä on voimissaan. Taiteilijat
ja heidän suosijansa järjestävät
ja luovat jatkuvasti uutta ja
ovat aktiivisia omalla sarallaan.
Tästä on hyvä esimerkki viime
perjantaina Pekkalan kartanon
tallissa järjestetty Ruoveden
taidehistoriaa käsittelevä seminaari, joka oli samalla myös
kaksiviikkoisen ammattitaiteilijoiden leirin päätöspäivä.
Seminaariin sisältyi useita
erilaisia näkökulmia omaavia
luentoja Ruoveden taidehistoriaan, kuin hippuja taiteen
mielenkiintoisista osa-alueista,
sekä matka Muroleeseen Ellen
Thesleffin ateljeelle ja Heikki
Asunnan ateljeelle Ruovedellä.
Bussimatka huipentui ammattitaiteilijoiden leirin näyttelyn avajaisiin Viljamaksiinilla
iltakuudelta.
Yhteistyössä seminaaripäivää järjestämässä olivat
Tampereen taidemuseo - Pirkanmaan aluetaidemuseo,
Pekkalan kartano, Tampereen
kesäyliopisto ja Lapin yliopisto.
Päivä on osa Tiina Lammisen
tohtoriopintoja Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa.
Kansallisgallerian inten-
dentti Anna-Maria von Bonsdorff kertoi Ellen Thesleffistä,
Muroleen vaikutuksesta hänen
taiteessaan sekä hänen mielenkiintoisista taiteilijaystävistään Anna Bremeristä, Beda
Stjernschantzista ja Magnus
Enckellistä.
– Thesleff on Suomen tunnetuimpia naistaiteilijoita heti
Helene Schjerfbeckin jälkeen.
Hänen taiteensa puhuttelee
edelleenkin.
Professori Tuija HautalaHirvioja kertoi, kuinka Lapin
aiheet tulivat mukaan Suomen
kansallismaiseman kuvaukseen. Alkuun Lappia kuvasivat ulkomaalaiset retkeilijät,
joiden jälkeen Lapin maisemia
tekivät tutuksi muun muassa
Juho Kyyhkynen sekä tamperelainen Gabriel Engberg.
ja-Liisa Linder toi esiin ruovesiläissyntyisen Kaarlo Vuoren
upean taideuran. Ruovedellä
aikaa viettivät myös taidemaalari Alpo Jaakola, piirustuksen
opettaja ja taiteilija Seppo Näätänen sekä hänen taiteilijavaimonsa Elge Seseman, joista
kertoi filosofian maisteri Tiina
Tuulasvaara-Kaleva.
Kuvataiteilija Markus Tuormaa pohti järvien merkitystä
taiteilijoille Ruovedellä ja arkkitehti Markku Mattila Ruovedellä sijaitsevien ateljeiden
mahdollista tallentamista arkkitehtien mittausleirillä.
Taideseminaaripäivä huipentui kiertoajelulla Ellen
Thesleffin maisemissa sekä
Heikki Asunnan ateljeehen tutustumiseen. Lopuksi juhlittiin
Sigrid Aminoffin (1904–1994)
ja ammattilaistaiteilijoiden leirin näyttelyn Ruoveden maisema avajaisia Viljamakasiinilla. Näyttelyn avasi Antonia
Hackman, joka oli tyytyväinen,
että näyttelyssä oli esillä hyvin
erilaisia näkemyksiä.
Avajaisiin osallistui väkeä
ruuhkaksi asti. Heidän joukossaan oli kuvataideopettaja
Müncheniläinen Simone Braitinger rakastui Ruoveden luontoon ammattitaiteilijoiden leirillä Pekkalan kartanolla. Merja Önkki, joka oli iloinen
Hän valmistaa työkseen installaatioita sekä maalauksia. Leirillä hän loi teoksen, jonka moskiittoverkkoon hän kirjaili näyttelyn monipuolisuudesta.
– Täällä on yksityiskohtia
tekstin ”Protect me from myself”.
luonnosta, on tunnetta ja fiilistä. Esimerkiksi Elina Förstin
Engberg vietti Ruoveneljän saaren sarja on tosi hyvä.
dellä kesänsä ja lopulta poikansa asuinkunnassa myös
Irina Tuomainen
viimeiset elinvuotensa. Voisi ehkä sanoa hänen olleen
kesäruovesiläinen.
Taideseminaarissa mukana olivat
Taidemaalari Markku
muun muassa filoArantila valitsi mielenkiintoisofian maisteri Tiina
Ruoveden maisema
sen näkemyksen luennolleen.
Tuulasvaara-Kaleva,
-näyttelyn
Hän pohti yhtäläisyyksiä ja
Kansallisgallerian
eroavaisuuksia kolmessa maanäyttelyistä vastaava
taiteilijat
lauksessa: Hugo Simbergin
intendentti AnnaHallassa sekä Edward MunMaria von Bonsdorff,
Katariina Salmijärvi, Henrika
chin Huudossa ja leirillä työstaidemaalari Tiina
Lax, Kathrina Rudolph, Markennelleen Krista Kortelaisen
Lamminen, Kimmo
kus Tuormaa, Anna MakoTaikurissa.
Kaivannon tytär Kirsi
vecz, Markku Arantila, Krista
Filosofian maisteri Kirsi
Kaivanto, arkkitehKortelainen, Simone BraitinKaivannon luennolla yleisö
ti Markku Mattila,
ger, Pekka Hepoluhta, Elina
kuuli Kimmo Kaivannon elämuseoamanuenssi
Försti, Aino Ulmanen, Tiina
mästä mielenkiintoisia otteita,
Marja-Liisa Linder ja
Lamminen, Margareta von
joista osa oli Ruoveteenkin liitprofessori Tuija HauBonsdorff ja Timo Partanen.
tyviä. Museoamanuenssi Martala-Hirvioja (edessä).
n Fakta
Miljöö, valo ja luonto inspiroivat taideleirillä
Irina Tuomainen
Pekkalan kartanolla järjestettiin kaksi viikkoa kestävä ammattitaiteilijoiden leiri, jolle
osallistui 14 taiteilijaa eri puolilta Suomea sekä Unkarista ja
Saksasta.
Simone Braitinger tuli Münchenistä ensimmäistä
kertaa Suomeen. Hänellä ei
ollut ennakkoon ideoita, vaan
hän antoi Pekkalan kartanon
maisemien ja leirin ihmisten
inspiroida teostensa aiheet.
Miljöön hän koki rauhallisena, sellaisena, joka avaa
mielen ja saa herkistymään
inspiraatioille.
– Suomi on syvällä minussa
isäni tarinoiden johdosta. Halusin tulla tänne ja tunnustella,
mitä on todellisuus ja mitä
illuusioita löydän.
Erityisesti Ruoveden ke-
säiset yöt ovat Simonen mielestä mahtavia. Hän on valvonut
myöhään, työskennellyt leirillä
yöllä sekä nukkunut ulkona
Halusin tunnustella,
mitä on todellisuus
ja mitä illuusioita
löydän.
– Mustikkakeitto on aivan
erityisen värinen. Se kuvastaa
tätä koko maata.
Hän tuntee surua siitä, että
joutuu lähtemään pois ja vakuuttaa tulevansa ensi vuonna uudelleen Ruovedelle, jos
samanlainen leiri järjestetään.
Arantila tuli
Orivedeltä kolmeksi viikoksi
Pekkalaan. Hän oli opettamassa harrastajien maisemamaalauskurssilla ja osallistui sen
jälkeen ammattilaisten leirille.
– Nyt on hyvä, kun tämä
kestää kaksi viikkoa, hän kerMarkku
Ammattitaiteilijoiden leirin sekä Sigrid Aminoffin näyttelyt avasi Antonia Hackman
(oik.), joka on vaikuttanut pitkään Ruoveden kuvataide-elämän hyväksi. Vieressä Tiina
Lamminen, toinen tapahtumien järjestäjä.
metsässä. Ja mustikkakeiton
väriin hän ihastui niin, että
maalasi sillä sarjan tauluja,
joissa on hänen lempiaiheensa:
rajapinta, jossa taivas yhtyy
maahan.
too ja sanoo olevansa ihminen,
jolla asiat tahtoo jäädä viime
hetkiin.
Vuotta aiemmin vain viikon
kestäneellä leirillä ei ehtinyt
kunnolla saada tuntumaa paikkaan, kun aika jo loppui.
– Kestää neljä päivää, ennen
kuin otat jonkun uuden paikan
haltuun – tai paikka ottaa sinut, tuumaa myös Katariina
Salmijärvi, joka tuli leirille
Helsingistä.
Hän kertoo normaalisti
työskentelevänsä työhuoneessa sisätiloissa, joten hän on
nauttinut ulkona työskentelystä ja uskoo luonnonvalon myös
näkyvän hänen töissään. Erityisen hienoa oli esimerkiksi
se, kun eräänä iltana myöhään
oli jo pimeää ja järveltä nousi
valkoinen sumumassa, joka
teki pimeydestä valoisaa.
Irina Tuomainen