linnoja, laulua, elämää suuressa kylässä intohimosta - Zonta
1 / 2015 ZONTA HELENA RANTA: SUURESSA KYLÄSSÄ s. 16 ANN STORSJÖ: INTOHIMOSTA TYÖHÖN s. 32-33 LINNOJA, LAULUA, ELÄMÄÄ s. 10-11 Tammisaaren torilla. 1 ZONTA 2 1 / 2015 ZONTA 1 / 2015 1 / 2015 ZONTA SISÄLTÖ HELENA RANTA: SUURESSA KYLÄSSÄ s. 16 ANN STORSJÖ: INTOHIMOSTA TYÖHÖN s. 32-33 LINNOJA, LAULUA, ELÄMÄÄ s. 10-11 ZONTA Tammisaaren torilla. 1 1/2015 ZONTA INTERNATIONAL PIIRI 20 RY *ØSENLEHTIs-EDLEMSTIDNINGsLIIKMELEHT JULKAISIJA Zonta International Piiri 20 ry Raseborg - Raasepori Zonta Club r.f. VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Paula Salla Tuominen Ilvetsalo Paula Ilvetsalo, Kerstin Karlberg, Monika Fagerholm, Ulrica Isaksson TOIMITTAJAT, TEKSTIT ILMOITUKSET Kerstin Karlberg VALOKUVAT Antti KANNEN KUVAT Aalto, Chris Senn Antti Aalto Mikael Rehn, Leo Graphics, Tammisaari GRAAFINEN SUUNNITTELU PAINO Oy Nord Print Ab, Helsinki 2015 PAINOS 2000 kpl ISSN 1235-9335 www.zonta.fi Governorin tervehdys Guvernörens hälsning Kuberneri tervitus ............................................................ 4 Tervetuloa Raaseporin piirikokoukseen Välkommen till distriktsmötet i Raseborg Tere tulemast Raaseporin piirikonnakoosolekule ............ 6 Kädet savessa ................................................................... 7 Nainen ja luovuus Kreativa kvinnor Creative women............................................................... 8 Linnoja, laulua, elämää .................................................. 10 Polttopisteitä.................................................................. 12 Tanssin kylällä, kävelen metsissä.................................... 13 Kotona historian henkilöt ja klassikkotarinat ................ 14 Suuressa kylässä maailmalla ........................................... 16 Alussa oli pöytä, tuoli ja Fiskarsin sakset ....................... 17 Talo puusta, taide savesta ............................................... 17 Saaria, vuokkoja, historiaa ............................................. 19 Hyppään mereen ........................................................... 20 On aika kaivaa lapio maahan ......................................... 20 Ainoa oikea leivoskakku ................................................ 21 Tuulta, hiekkaa, merta ................................................... 21 Kaiken aikaa tilallinen ................................................... 22 Maalaus usvassa ............................................................. 24 Sadun taikaa .................................................................. 25 Piirikokousohjelma ........................................................ 26 På promenad med Merete Mazzarella ........................... 28 Kesäaamusta yömyöhään ............................................... 30 Mopin ja pulpetin liitto ................................................. 31 Intohimo työhön ratkaisee ja koulutus .......................... 32 Aistien keidas ................................................................ 34 Iloa, hikeä ja kyyneleitä ................................................. 35 Takaovesta Tammiharjuun............................................. 36 Munkkeja ja sympatiaa .................................................. 37 Naiseus on voimaa ......................................................... 38 Käsissä luovuus ja pora .................................................. 40 Kerran Zonta – aina Zonta............................................ 41 Sininen vihkiviitta ......................................................... 42 Junassa maisteriksi ......................................................... 43 Väkivallasta ja perhedynamiikasta ................................ 44 Ehodokasasettelu ........................................................... 44 Ruanda-projekti ............................................................ 45 Osaamisen johtamisessa voimamme? ............................ 46 Pikkujoulut .................................................................... 47 On itse yritettävä muuttaa asioita .................................. 47 Vapaaehtoistyö ja perheväkivalta ................................... 48 Joensuu kutsuu............................................................... 50 Kiitos ............................................................................. 51 Tua Forsström: runoja - dikter....................................... 52 3 ZONTA 1 / 2015 ZONTA INTERNATIONAL PIIRI 20 RY GOVERNORIN TERVEHDYS C Salla Tuominen Governor lub Raseborg – Raaseporin kerho on keksinyt nyt piirikokoukselle sellaisen aiheen, että governorkin on sanaton! En ole missään määrin luova ihminen; ne pelimerkit jaettiin pikkusiskolleni, joka aina keksii kaikkea uutta ja ihmeellistä, näkee ympärillään kauneutta pienissä asioissa, imee niistä itseensä ja laittaa sen kiertämään upeina kädentaitoja vaativina ja minua ihastuttavina lopputuloksina. Ammatissani tarvitsen välillä luoviakin ratkaisuja, mutta niiden keksimistä en varsinaisesti pidä luovuutena, kunhan teen työtäni. Mitä se luovuus sitten oikeastaan onkaan? Onko se jotain erilaista, epäkonventionaalista? Mistä ideat kumpuavat? Saako luova ihminen kokeilla, hullutella ja oppia erehdyksen kautta? Onko luovuus aina uudenluomista? Raseborg – Raaseporin kerho on laittanut parastaan jotta viihtyisimme Fiskarsin upeassa kulttuurihistoriallisessa miljöössä nykyaikaisin puittein. Fiskars inspiroikoon meitä ajattelemaan luovasti myös Zontatoiminnassa. Näkemään lähelle ja kauas, ajatte- ZONTA INTERNATIONAL PIIRI 20 RY GUVERNÖRENS HÄLSNING Club Raseborg – Raasepori har ett sådant tema för sitt distriktsmöte att guvernören är förstummad! Jag är inte en kreativ människa, det är däremot min lillasyster som alltid hittar på något nytt och förunderligt och som ser det vackra i små ting i sin omgivning, som tar allt till sig och som kan skicka det underbara vidare förädlat med sina skickliga händer. I mitt arbete behöver jag ibland kreativa lösningar men jag tycker att det egentligen inte är kreativt att hitta på dem, jag gör ju bara mitt arbete. Vad är kreativitet? Är det någonting annorlunda, något okonventionellt? Varifrån dyker idéerna upp? Får en kreativ människa pröva, vara lite galen och lära sig av sina misstag? Är kreativitet alltid nyskapande? Club Raseborg – Raasepori har gjort sitt bästa för att vi ska trivas i Fiskars fantastiska kulturhistoriska miljö. Må Fiskars inspirera oss att tänka kreativt också inom Zontaverksamheten. Att se nära och långt bort, att tänka litet annorlunda än förr. ZONTA INTERNATIONAL PIIRI 20 RY KUBERNERI TERVITUS Minu meelest on nüüd Raseborg Raasepori klubi mõelnud välja piirkonna koosolekule sellise teema, et kubernergi on sõnatu! Ma ei ole mingilgi määral loov inimene, need mängukaardid jagati mu väikeõele, kes alati mõtleb välja midagi uut ja imelist, näeb enda ümber ilu ka väikestes asjades, imeb selle kõik endasse ja paneb siis need uhketesse, palju käteosavust nõudvatesse ja mind imetlema panevatesse töödesse. Oma ametis vajan ka mina vahel loovaid lahendusi, 4 aga nende väljamõtlemist ei pea ma kindlasti loovaks, kuna teen ju oma tööd. Mis see loovus siis õieti on? On see midagi erilist, ebakonventsionaalset? Kust tuleb ideedetulv? Kas loov inimene saab proovida, hulluda ja õppida eksituste kaudu? Kas loovus on alati millegi uue loomine? Raseborg-Raasepori klubi on andnud parima, et me tunneksime ennast hästi Fiskarsi kultuuriajaloolises miljöös ka kaasaegses raamistikus. Fiskars inspireerigu meid mõtlema loovalt ka Zontatoimingutes. Nägema lähedale ja kaugele, mõtlema natuke teistmoodi kui varem. Koosoleku programmi on nüüd lisatud ka töötoad, kus saame loodetavasti ellu viia piirkonna koosolekunädalalõppude mõtet endisest rohkem.Kohtame Zontasid Piirkonna erinevatest paikadest, vahetame muljeid, saame uut inspiratsiooni. Märkame, et mingit õiget viisi tegutsemiseks või mingi asja lahendamiseks ei ole, on palju erinevaid toimivaid lahendusi.Piirkonna ZONTA 1 / 2015 lemaan vähän eri tavalla kuin ennen. Piirikokouksen ohjelmaan on nyt otettu workshopit, joissa toivottavasti pääsemme toteuttamaan piirikokousviikonloppujen tarkoitusta entistä paremmin. Kohtaamme Zontia Piirin eri kolkista, vaihdamme ajatuksia, inspiroidumme. Huomaamme, että yhtä oikeaa tapaa toimia tai ratkaista jokin asia ei ole, on monia toimivia ratkaisuja. Piirin toimikunnat ovat valmistelleet workshoppeja eri teemoilla mutta punaisena lankana "jokaiselle jotakin". Piirikokousviikonlopun ohjelmasta pitäisi löytyä nyt jokaiselle itseään kiinnostava aihe, josta ammentaa uusia ajatuksia ja inspiraatiota kotiinviemisiksi kerhoihin olkoon se sitten palvelutoimintaa, vaikuttamistyötä, verkottumista, jäsenhankintaa tai vaikkapa varojenkeruuta ja lahjoituksia. Lisäksi piirikokousviikonloppuna pyrimme katsomaan jo vähän pitemmällekin eteenpäin kuin Zontille tyypilliseen kaksivuotiskauden sykliin. Yhtenä workshopaiheena on Piirin strategian valmistelu. Mitä kohden Piiri etenee, mitä se tavoittelee? Toinen tulevaisuuteen suuntaava workshop käsittelee tulevan Zonta Internationalin 100-vuotisjuhlavuoden suunnittelua. Keskustellaan yhdessä siitä, juhlisimmeko muun ohessa upean järjestömme kunnioitettavaa sadan vuoden ikää vuonna 2019 niin sano- tusti "työn merkeissä" järjestämällä kaikkien aikojen suurimman Keltaisen Ruusun Kampanjan. Sen suunnittelemisessa saakin antaa luovuuden päästä valloilleen; ideointivaiheessa saa luvan kanssa antaa niiden hulluimpien ideoiden ja ajatusten lentää. Insipiroitua! Kiitos Raseborg-Raaseporin kerholle aktiivisuudesta, sitoutumisesta ja rohkeudesta ottaa vastattavaksi piirikokousjärjestelyt. Tervetuloa Raaseporiin! På distriktsmötena kommer det att hållas workshops som förhoppningsvis leder till att vi kan göra distriktsmötesveckosluten ännu bättre än tidigare. Vi träffas från Zonta Distriktets olika hörn, utbyter tankar, låter oss inspireras. Vi märker att det finns många olika fungerande lösningar inte bara en enda. Distriktets kommittéer har förberett workshops med olika teman, men den röda tråden är ”någonting för alla”. På programmet för distriktsmötesveckoslutet finnas något som kan intressera var och en, något som kan ge nya tankar och inspiration att ta med hem till klubbarna. Det kan vara serviceverksamhet, arbete för att påverka, för att bygga nätverk, för att skaffa medlemmar eller för att samla medel och donationer. Dessutom strävar vi på distriktsmötesveckoslutet till att se litet längre framåt än Zontas typiska två- årscykel. Temat för en workshop är Distriktets strategiberedning. Mot vad strävar Distriktet, vad är det man eftersträvar? En annan workshop gällande framtiden behandlar Zonta In- ternationals 100-års jubileumsår. Vi diskuterar tillsammans frågan om huruvida vi år 2019 firar ”i arbetets tecken” genom att arrangera den största Gula Rosen Kampanjen någonsin. Vid planering får man verkligen låta kreativiteten flöda, låta lite galna idéer och tankar flyga. Låta sig inspireras! komitee on ettevalmistanud töötubasid erinevatel teemadel, aga punase liinina - "igaühele midagi". Piirkonnakoosoleku nädalalõpul peaks nüüd leiduma igaühele teda huvitav teema, kust ammutada uusi mõtteid ja inspiratsiooni kaasaviimiseks oma koduklubidesse - olgu see siis mingi teenus, propaganda , võrgutootmine, liikmete juurdekasv või kasvõi rahakogumine ja annetused. Lisaks püüame Piirkonnakoosoleku nädalalõpul vaadata ka natuke kaugemale tulevikku, kui tavaks saanud kaheaastane tsükkel. Ühe töötoa teemaks on Piirkonna strateegia ettevalmistamine. Kus suunas Piirkond areneb, mis on selle eesmärk? Teine, sepori klubi aktiivsuse, seostumise ja tulevikku suunatud töötuba käsit- julguse eest võtta enda peale vastutus leb eesoleva Zonta International`i piirkonnakoosoleku korraldamise eest. Tere tulemast Raasepori! 100-aastase aastapäeva planeerimist. Arutleme üheskoos ka selle üle, kas me tähistaksime muuhulgas oma suuSalla Tuominen repärase ühingu soliidset saja aastaseks Kuberner Zonta International Piiri 20 ry saamist aastal 2019 niiöelda "töö tähe all", korraldades kõikide aegade suurima Kollase Roosi Kampaania. Selle planeerimisel saabki lasta loovusel valla pääseda. Ideeede genereerimise faasis on lubatud kõige hullematel ideedel ja mõtetel lennata. Innustust! Täname Raseborg-Raa- Salla Tuominen Governori Zonta International Piiri 20 ry Salla Tuominen Guvernör Zonta International Piiri 20 ry 5 ZONTA 1 / 2015 TERVETULOA RAASEPORIN PIIRIKOKOUKSEEN R aaseporin nimi viittaa keskiaikaiseen Raaseporin linnaan. Linna antoi nimensä kaupungille, joka syntyi vuonna 2009 kun Tammisaari, Karjaa ja Pohjan kunta yhdistyivät. Nyt Raasepori tunnetaan paitsi linnastaan myös Fiskarsin ja Billnäsin ruukeista, Karjaa rautatiestään ja hyvistä kulkuyhteyksistään, Tammisaari vanhasta kaupungistaan ja kauniista saaristostaan kuten myös Tenhola, Bromarv ja Snappertuna. Raaseporissa on elävää kaksikielisyyttä ja yrittäjyyttä. Kesäisin vilkas torielämä Tammisaaressa ja monissa saaristokylissä saa ihmiset kokoontumaan keskustaan. Tammisaaressa kävijä voi kulkea vanhassa kaupungissa, missä katuverkko ja asutus kertovat elämästä vuosisatojen takaa. Aikanaan Pohjan kunnan alueella Billnäsin ja Fiskarsin ruukit työllistivät ja antoivat elannon sadoille perheille. Nykyään Fiskarsin ruukkialue on monen kädentaitajan ja taiteilijan koti. Ruukkikylässä vierailee vuosittain tuhansia turisteja. Haluamme tarjota teille mieleenpainuvia elämyksiä Fiskarsissa ja Tammisaaressa. Unohtamatta että Raaseporissa on vielä jotakin muuta. Täällä on luovia, rohkeita ja osaavia Zonta naisia. Tervetuloa viettämään kanssamme ZONTA piirikokousta. Lea Adolfsson puheenjohtaja Raseborg-Raasepori Zonta Club rf. VÄLKOMMEN TILL DISTRIKTSMÖTET I RASEBORG Namnet Raseborg härstammar från Raseborgs medeltida slott. Slottet gav sitt namn åt staden som bildades år 2009 när Ekenäs, Karis och Pojo kommun sammanslogs. Nuförtiden är Raseborg känt förutom för slottet också för bruken i Fiskars och Billnäs, för järnvägsknutpunkten Karis, för gamla stan i Ekenäs, för den vackra skärgården samt för Tenala, Bromarv och Snappertuna. I Raseborg finns en levande tvåspråkighet och här finns företagaranda. Sommartid får det livliga torglivet i Ekenäs och i många skärgårdsbyar folk att samlas. I Ekenäs kan besökarna promenera i gamla stan där gatunätet och bebyggelsen berättar om gamla tider. På sin tid födde bruken Billnäs och Fiskars i Pojo kommun hundratals familjer. Idag är bruksområdet i Fiskars hemvist för många hantverkare och konstnärer. Bruksbyn besöks årligen av tusentals turister. Vi vill bjuda er minnesvärda upplevelser i Fiskars och i Ekenäs. Utan att glömma att det också finns annat i Raseborg. Här finns kreativa, modiga och kunniga Zonta-kvinnor. Välkomna till vårt ZONTA distriktsmöte. Lea Adolfsson ordförande Raseborg-Raasepori Zonta Club rf. TERE TULEMAST RAASEPORIN PIIRIKONNAKOOSOLEKULE Raasepori linn sündis aastal 2009, kui ühinesid Tammisaari, Karjaa ja Pohja omavalitsused. Linn sai oma nime keskaegse Raasepori lossi järgi. Tänapäeval tuntakse Raasepori mitte ainult lossi, vaid ka Fiskarsi ja Billnäsi vanade tööstusalade ning Karjaa raudtee ja hea ligipääsetavuse järgi. Samuti Tammisaare vanalinna, kauni saarestiku ning Tenhola, Bromarvi ja Snappertuna järgi. Raaseporis on hästi arenenud ettevõtlus ja aktiivne kakskeelsus. 6 Suviti paneb vilgas turuelu Tammisaares ja mitmes saarestikukülas inimesed keskustesse kogunema. Tammisaare külastaja võib jalutada vanalinnas, kus tävavavõrgustik ja asula ise räägivad inimeste elust aastasadu tagasi.. Omal ajal andis Pohja maakonnas tegutsenud Billnäsi ja Fiskarsi terasetööstus tööd ja elatist sadadele peredele. Tänapäeval on Fiskarsi endine tööstusala mitme kunstniku ja käsitöölise koduks. Suviti külastab seda paikkonda tuhandeid turiste. Tahame teile pakkuda meeldejäävaid elamusi Fiskarsis ja Tammisaares. Unustamatta sealjuures, et Raaseporis on veel ka midagi muud. Siin on loovad, julged ja osavad Zonta naised. Tere tulemast pidama meiega ZONTA piirkonnakoosolekut. Lea Adolfsson Raasepori Zonta Klubi eesistuja ZONTA 1 / 2015 KÄDET SAVESSA M arita Castren, 64, istui Cirkon, nykysirkuskeskuksen katsomossa Helsingissä. Oli kauttaaltaan pimeää ja mustaa, vain yksi voimakas valokiila kohdistui katosta riippuvaan köyteen. Köyteen kietoutuneena, köyttä pitkin, liikkui tanssitaitelija Sanna Vellava. Kokemus oli vahva ja ihmeellinen: hidastetut ja hallitut, pehmeät ja voimakkaat liikkeet seurasivat toisiaan, ikään kuin painovoima ei koskisi tanssijaa. – Pidän modernista tanssista, se on fyysistä ja veistoksellista. Köysitaiteilijan esitys oli vahva kokemus eikä se jättänyt minua rauhaan. Kului joitakin viikkoja ja kysyimme miesystäväni kanssa Sanna Vellavalta lupaa päästä kuvaamaan hänen tanssiharjoituksiaan. Seuraavaksi minulla olikin jo kädet savessa, kertoo Marita Castren tanssiaiheisen veistoksensa syntyvaiheista. Veistäjä aloitti savimöykystä, rupesi muovaamaan tanssijan figuuria ja tämän asentoa sellaisena kuin tanssija oli näyttäytynyt sirkuskeskuksen lavalla. Keraamista veistosta ei valeta muottiin vaan se muotoillaan käsin suoraan savesta. Työtapa on monivaiheinen. Valmiina teoksen on kestettävä tarkastelua joka suunnalta. Muotoilussa on välistä pidettävä taukoja niin, että savi kuivahtaa, jotta taas pystyy jatkamaan. – Jatkan niin kauan että olen tyytyväinen jokaiseen senttiin ja millimetriin saven olemuksessa. Marita näkee ja tuntee sormenpäissään milloin teos on valmis. Joskus aihe voi pyöriä päässä pitkään, jokaisesta ideasta ei välttämättä synny veistosta. Köysitanssija asettui ideasta todeksi varmuudella ja innolla. Raakapolttovaiheessa teos laitetaan uuniin, missä lämpö kohotetaan vähitellen 850 asteeseen. Raakapolttoa seuraa lasituspoltto, lämpö on kuumimmillaan 1250 astetta. Marita käyttää peittävän lasituksen sijasta oksideja. Menetelmä korostaa veistoksen pintastruktuuria, käden ja sormien jälkeä. – Tässä tapauksessa tehokeinona lisäsin paikoin kultausta veistoshahmon pinnalle. Viimeistelyvaiheessa veistäjä pyysi vielä kerran apua köysitaiteilijalta. Sisalnaru piti saada kulkemaan veistoksen käsissä ja jaloissa kuten oikeassa tanssitilanteessa. – Olen tyytyväinen lopputulokseen. Jopa niin että jatkoin aihetta, varioin teosta, muotoilin figuurin eri asentoihin. Näin syntyi teossarja aiheena köysitanssija, Marita Castren sanoo. Marita Castren on mukana Raaseporin Zontatoiminnassa. Kokouksessa veistäjän kotona Kerstin Karlberg kysyi, voisitko lahjoittaa piirikokousta varten tanssijaveistoksen. Marita lahjoitti Köysitanssija teoksensa Zontatoiminnan hyväksi. Veistos huutokaupataan piirikokouksessa Fiskarsissa. KUKA Marita Castren, MC, ekonomi, kuvanveistäjä MISSÄ Åminnefors, Raasepori TYÖSTÄ aikaisemmin sisustusalalla, veistänyt 1980 luvun puolivälistä alkaen YKSITYISNÄYTTELYITÄ Raasepori, Iitti, Lahti sekä lukuisia yhteisnäyttelyjä TAITEESTA lähtökohtana ihminen, materiaalit mm. betoni, pronssi ja keramiikka NIMI Sanna Vellava SYNTYNYT 22.11.1982 AMMATTI Sirkustaiteilija, tanssija KOULUTUS 2005-2006 Sirkustaiteen koulutusohjelma, ESAC, Bryssel, Belgia. 2004 Sirkusalan perustutkinto. 2001-2002. Tanssitaiteen opinnot. 2013 VTK, sosiaali- ja kulttuuriantroplogia. 7 ZONTA 1 / 2015 NAINEN JA LUOVUUS M eillä Raaseporissa on useita kansainvälistä tunnustusta niittäneitä naispuolisia muotoilijoita ja käsityöläisiä. Meillä on myös palkittuja kirjailijoita. He kaikki ovat erittäin luovia. Zontayhdistyksen piirikokouksessa haluan nostaa esiin kolme luovaa naista, jotka toimivat perinteisissä elinkeinoissa. Anna Alm on nuori maanviljelijä Mörbyn tilalla. Hän haluaa muuttaa maanviljelyä, tuottaa ekologista lähiruokaa ja selittää, miksi maanviljelijöitä tarvitaan. Hän johtaa Pohjan maataloustuottajia. Tea Tukia-Kangas osoittaa, että langan kehrääminen ja kankaan kudonta onnistuu myös Suomessa. Hän johtaa KWH Mirkan yksikköä, joka tuottaa tekstiilipohjaista materiaalia korkealuokkaisiin hiontatuotteisiin koko maailman autoteollisuudelle.Raaseporin perusturvajohtaja Jeanette Pajunen uskaltaa muuttaa työtapoja ja tuotantomuotoja hoitotyössä, joka on puristuksissa ammattien sekä varojen ja henkilökuntapulan välissä. Monet luovista naisistamme ovat aktiivisia Raaseporin Zontan jäseniä. Toivotan kaikki Zontat sydämellisesti tervetulleiksi. Mårten Johansson rar varför bonden behövs. Hon leder lantbruksproducenterna i Pojo. Tea Tukia-Kangas visar att det går att spinna garn och väva tyg också i Finland. Hon leder KWH:s Mirkas enhet som producerar textilbaserat material för högklassiga slipprodukter till bilindustrin i hela världen.Raseborgs grundtrygghetsdirektör Jeanette Pajunen vågar ändra arbetssätt och produktionsformer inom vården som pressas mellan professioner och brist på pengar och personal. Många av våra kreativa kvinnor är aktiva i Zonta Raseborg. Jag hälsar alla Zontor hjärtligt välkomna. produce ecological food near us consumers and make people understand why agriculture is so important. She is the leader of production of agricultural products in Pojo. Tea Tukia-Kangas proves that spinning of garn and weaving can be quite successful even in Finland. She is the head of KWH Mirka unit which produces textile based material for high class abrasive products for car industry all over the world. Director of basic security in Raseborg, Jeanette Pajunen, has the courage to change methods of working and ways to produce care even when the branch is squeezed between professions and shortage of money and personnel. Many of our creative ladies are active members of Zonta Raseborg. My warmest welcome to you all Zontas! Mårten Johansson kaupunginjohtaja KREATIVA KVINNOR Vi har i Raseborg flera kvinnliga designers och hantverkare som vunnit internationell erkänsla. Vi har också prisbelönta författare. Alla är mycket kreativa. Inför Zontas distriktsmöte vill jag lyfta fram tre kreativa kvinnor inom traditionella näringar. Anna Alm är en ung bonde på Mörby gård som vill förändra jordbruket, producera ekologisk närmat och förkla- Mårten Johansson stadsdirektör CREATIVE WOMEN In Raseborg, we have several female designers and artisans with international prizes and fame. We also have award winning authors. Creativity is one of their common nominations.In this District meeting for Zonta Club I would like to attract your focus on three creative women who represent traditional occupations. Anna Alm is a young farmer at Mörby estate. Her target is to change the way we farm, to Mayor 8 ZONTA 1 / 2015 9 ZONTA 1 / 2015 LINNOJA, LAULUA, ELÄMÄÄ Ainutlaatuiset Raaseporin linnan rauniot ovat jäänteitä Ruotsin vallan aikaisesta kivilinnoituksesta 1300-luvulta. Ensimmäinen kirjoitettu merkintä linnasta löytyy 1378 ja ensimmäisenä mahtimiehenä siellä vaikutti Bo Joninpoika Grip. Nyt kunnostetut linnanrauniot ovat Metsähallituksen vastuulla, vuosittain alueella vierailee n. 50.000 matkailijaa ja raunioilla toimii ruotsinkielinen kesäteatteri. Ramsholmenin ja Hagenin lehdoissa laidunsivat lehmät ja hevoset vielä 1800-luvun alkupuolella. Nyt luonnonsuojelualueella lehtometsässä risteilevät hiekkapolut, keväällä maa puhkeaa kukkaan. Gullö gårdin metsässä tulppaanien kukinnan aikaan on kuin matkustaisi Hollantiin. Metsänpolkujen varrella kukkii tuhatmäärin sipulikasveja. Tilalla on tilausravintola ja kahvila. Karjaalle pääsee vaivattomasti junalla. Kansallisromantiikan tyyliin 1890 valmistunut asemarakennus kertoo ajas- 10 ta jolloin rautahepo valloitti Suomen. Myöhemmin Karjaan arkkitehtuurin suuri nimi on Hilding Ekelund. Hänen suunnittelemia rakennuksia on mm. Kiilan koulurakennus, julkisivullaan keraamikko Michael Schilkinin reliefi. Tenholan kirkosta on ensimmäinen maininta aikakirjoissa vuodelta 1329. Asustuksesta kertovat muinaislöydöt jo ajalta 4000 vuotta sitten. Kirkossa on historiallisia esineitä mm. 1600-luvulta aatelisvaakunoita paikallisilta kartanosuvuilta kuten Lindö, Prästkulla, Rilax. Kuvassa on Göran Jönsson Svinhufvudin vaakuna. Brödtorp Pohjassa, marja- ja hedelmätila, on säteritila keskiajalta. Tilaa pitää Knapen suku, Birgitta Knape toimii Raaseporin Zontakerhossa. Aikaisempia omistajasukuja ovat mm. Balk, Ram, vapaaherralinen suku Hisinger ja Rotermann. Pohjan keskustassa on vilkas ja eläväinen ostoskeskus. Rakennus on hieno esimerkki 70-lukulaisesta modernismista ja ajattelusta. Nyt keskuksessa toimivat mm. ravintola Glöden, luomu- ja lähiruokaa myyvä DeliTukku ja kahvila. Frida Andersson ja Cafe Gamla Stan ovat Tammisaaren Vanhan kaupungin kuuluisuuksia. Frida laulaa, säveltää, soittaa ja sanoittaa laulujaan. Hän aloitti esiintymisensä jo neljä vuotiaana Cafe Gamla Stanissa, perhe Anderssonien pihapiirin kesä- ja joulukahvilassa yhdessä perheen muiden musikanttien kanssa. Mustion 1792 valmistuneen linnan suojissa on vaikuttanut monta suomalaista merkkihenkilöä, mm Suomen rikkaimmaksi mieheksi kutsuttu Hjalmar Linder. Marie Linder on (1840-1870), yksi maan ensimmäisistä naispuolisista kirjailijoista. Teoksessaan Aikamme nainen (En Qvinna af vår tid, 1867,) Linder käsittelee naisen asemaa. Historiallinen linna ja sen puisto ovat avoinna läpi vuoden. ZONTA 1 / 2015 Raaseporin linnan rauniot. Billnäsin Rakennusapteekista löytyvät tietotaito ja varaosat vanhan rakennuksen remonttiin. Karjaan juna-asema. Mustion linnapuisto. Svinhufvudin vaakuna Tenholan kirkossa. DeliTukun kahvilassa Pohjan keskustassa. Gullö gård. Frida Andersson. 11 ZONTA 1 / 2015 POLTTOPISTEITÄ K irjailija Monika Fagerholmin työhuone on Österbyn kylällä Tammisaaren kyljessä. Vuokratussa omakotitalon vinttihuoneessa ei ole ylimääräisiä tavaroita eikä huonekaluja. Ikkunasta avautuu näkymä Pohjan lahdelle merelle. Ikkunan vieressä on pieni pöytä ja tuoli ja pöydällä tietokone. Huoneessa on myös toinen pöytä, ikkunan vieruspöytää suurempi. Näiden kahden pöydän välillä kirjailija rakentaa romaaniensa maailmat. – Kirjoittaessa on hyvä unohtaa itsensä. Kotona kaikki muistuttaa minusta. Täällä luon uuden planeetan, maailman, polttopisteet. Irrotan itseni arki-Monikasta. Suuren pöydän pinta on kirjailijan pelikenttä. Hän kokoaa pöydälle postit lappuja, muistoja jostakin, piirroksia, kartan palasia, pöydällä voi olla vierekkäin Tenhola ja New York, eri aikatasoja, yksittäisiä sanoja tai lauseita, huonoja piirustuksia, sävelmiä. Hän kutsuu lappuja polttopisteiksi. – Aloitan kirjani siitä ettei ole sanoja, ei lauseita eikä rakennetta. Minulla on raamit, suunnitelma ja käsitys tarinasta, mutta en aloita tässä vaiheessa vielä kirjoittamaan tarinaa sivulta yksi. Raameina tarinoille toimivat kirjoittamisen lajityypit kuten dekkari tai trilleri. Ihanat naiset rannalla kirjan sysäsi alkuun se että Monika Fagerholm halusi kirjoittaa melodraaman. – Ajattelin tuolloin että siinä olisi ripaus 50-luvun amerikkalaista filmien glamouria, hän kertoo. Amerikka-tarinat ja Lola ylösalaisin lähtivät liikkeelle mysteeristä; on tapahtunut rikos tai murha. – Kirjoittamisen muotona käytin trilleriä. Dekkari on minulle liian tiukka, trilleri antaa kirjoittajalle väljyyttä. Silti inhoan trillereitä, missä lukija on kahlannut 600 sivua huomatakseen, ettei kirjailija välitä kertoa lukijalle, kuka oikeasti oli tekijä. Minun 12 Kirjailija Monika Fagerholm viihtyy omien tarinoittensa universumissa. Kirjat syntyvät kahden pöydän välissä. Toisen pinnalle hän on kerännyt lippuja ja lappuja joita hän nimittää polttopisteiksi. Pienemmällä pöydistä on tietokone kirjoittamista varten. jutuissani tekijä selviää myös lukijalle. – Jos yrittää pakottaa tarinaa kirjoittamalla tietoisesti johonkin tyyliin, viattomuus katoaa, syntyy tekstiä missä on estetiikkaa mutta tunne puuttuu. Kirjailijan tarina ja maailma syntyvät pöydälle kerätyistä polttopisteistä. Hän sukeltaa polttopisteitten paaluttamaan universumiin. Jokin alkaa elää, tarina hahmottua. Prosessin aikana ajatukset kulkevat vapaina tekniikan hienouksista. – Suosikkejani ovat säröt. Jokin juttu joka polttaa. – Kun siirryn tietokoneelle, tarina on jo selkäytimessä valmiina. Nyt kieli juoksee kuin itsestään, samalla syntyy muoto, mutta tosi myöhään. Annan vain niitten tulla ulos. Kirjoittaminen vie aikaa, yritän olla työhuoneella joka päivä. Viihdyn tarinoitteni maailmassa. Monika pitää myös kirjoituskoulua ihmisille jotka haluavat kokeilla kirjoittamista, usein vain omaksi ilokseen. – Kaikki osaavat kirjoittaa. Yritän löytää oppilaalle oman äänen, se mikä hänessä on, mutta joka on piilossa erilaisten luulojen alla kuten että olin koulussa huono kirjoittamaan aineita. Tarina on vaarallista aloittaa tekniikasta ja kielestä, hyvistä lauseista. Hyvää lausetta etsiessä sitä hioo ja hioo ja samalla hioutuu pois koko elämä. – Intuitiota kannattaa kuunnella. Kokemus opettaa sitten milloin on aika lopettaa, milloin teksti on valmista, Monika Fagerholm sanoo seistessään kirjoittajan vintillä, missä ikkunasta välkehtii meri kattojen ja puitten välistä. ZONTA 1 / 2015 TANSSIN KYLÄLLÄ, KÄVELEN METSISSÄ T aiteilija Annatuuli Saine, 45, sitoo tanssiteoksensa paikkaan ja ympäristöön. Tanssijan oma asuinpaikka on Fiskarsin ruukkikylällä vanha hirsirunkoinen talo. Talossa asuu tanssijan lisäksi hänen miehensä kirjailija ja dramaturgi Jusa Peltoniemi, 41, ja heidän kaksi tytärtään Aalto, 17, ja Aura, 15. Pariskunta löysi ruukkikylän järkeilemällä. Kummankin työt jakaantuvat Helsinki-Turku akselille. Esikoinen oli jo syntynyt maailmaan ja he halusivat asumaan maalle, pois Ruuhkasuomesta jonnekin junaradan varrelle. – Päädyimme Fiskarsiin. Ensin ostimme osakehuoneiston ja myöhemmin rakensimme oman talon. Mieheni on käsistään kätevä ja kotoisin Kokkolasta. Siirsimme ja pystytimme tänne pohjalaisen hirsitalon rungon mieheni suvun kotiseudulta. Punamullattu talo rakennettiin perinteisillä menetelmillä. Apuna oli talkooväkeä ja jossakin vaiheessa turvauduttiin ammattilaisten apuun. Talon valmistuttua hirsitalo vaatii asujaltaan jatkuvaa huolenpitoa. Kuten asuinpaikkaan myös taloon sitoudutaan. – Yläkerta on vielä keskeneräinen, tulot hupenevat talon kunnossa pitämiseen. Emme harrasta lomamatkoja, en kaipaa niitä, kävelen kylällä ja metsissä, Annatuuli Saine kertoo. Asumismuoto ja innostava kulttuuria tuottava kylä ja sen ympärillä vaikuttava luonto, metsät, pellot, järvet ja purot, tuovat sisältöä elämään ja taiteeseen. – Käyn päivittäin uimassa lähijärvessä, myös talvella. Luonto herättää kysymyksiä. Taiteessani ympäristön merkitys vain vahvistuu. Huomaan olevani entistä syvemmin ympäristöaktivisti. Ihmisiä enemmän minua kiinnostavat luonto ja maisema ja niiden suhde ihmiseen. Aiheet löytyvät täältä, Annatuuli sanoo seisoessaan laiturilla ruukkikylää halkovan joen päällä. Hän on asunut myös eurooppalaisissa suurkaupungeissa. Annatuuli Saine opiskeli Amsterdamissa Hollannissa nykytanssia ja pureutui flamenco -tanssin tekniikkaan Madridissa Espanjassa. Asuinpaikkavertailussa on pienestä ruukkikylästä Suomessa vain hyvää sanottavana. Elämä kylällä on mutkatonta, paikallisen koulun lakkauttamisuhka suututtaa, muuten paikkakunnalla on kaikkea mitä ihminen tarvitsee elääkseen. Kylältä ja Raaseporista löytyvät myös yhteistyökumppanit tanssiteoksiin: tv-kuvaajat, ohjaajat, lavastajat ja muusikot. Fiskarsin taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten osuuskunta Onoma kerää eri alojen ammattilaiset yhteen. Viime kesänä sai ensi-iltansa lyhytelokuva ”Efter Fukushima” Fiskarsin tanssi- ja elokuvatapahtumassa. Elo- kuva rakentuu koreografioihini ”Valkoinen” ja ”Harmaa”. Lopputulos on monen tekijän summa. Yhteistyö kantaa eteenpäin, kun lähipiirissä on ammattinsa taitavia tekijöitä. Kylän huonoja puolia kysyttäessä tanssijan paratiisista löytyy yksi käärme. Ruukkikylällä on hankalaa asua ilman omaa autoa. Joukkoliikenteen kehittäminen kulkee lapsen kengissä. Kimppakyytiä suositaan, mutta aina ei voi luottaa siihen, että oikeaan aikaan löytyy vapaa paikka jonkin toisen autosta. – Meidän kylä on poikkeuksellinen. Ihmistä ei jätetä oman onnensa nojaan paitsi jos haluaa olla yksin. Jos kissa on karannut kylän raitille, puskaradion avulla se löytyy nopeasti. Riippuu itsestä, miten paljon haluaa osallistua yhteiseen tekemiseen, Annatuuli Saine sanoo. KUKA Annatuuli Saine, koreografi, tanssija, esiintyjä ja tuottaja KOULUTUS Teatterikorkeakoulu Amsterdam Hollanti, valmistui tanssijaksi 1997, flamencotanssiopintoja Espanjassa, Suomessa ja Hollannissa 1987-2005 YMPÄRISTÖTANSSITEOKSIA Virta-Stream 2011, Efter Fukushima 2014, Rule of Capture1 2014 VALMISTEILLA MONITAIDETEOKSET JA LYHYTELOKUVAT s Rule of Capture2Fallen, ensi-ilta Fiskars Valimo 31.7.2015 s Puut kasvavat aina ylöspäin?, esitykset: Fiskars Puun lumous kesänäyttely 23.5.-27.9. 2015 s Teosten tuotanto: Saine Ensemble 13 ZONTA 1 / 2015 KOTONA HISTORIAN HENKILÖT JA KLASSIKKOTARINAT K ansanedustaja Maarit Feldt-Ranta tekee töitä eduskunnassa toista kauttaan. Hän on ehtinyt moneksi: kolmen lapsen äitinä tai avioeron jälkeen toista kertaa syöpäpotilaana, hän katsoo maailmaa aina uudesta kulmasta. Kaksikielisenä hänen on vaikea ymmärtää, miksi toinen kieli olisi toista parempi. Uran kohokohtia riittää: kaksitoista vuotta valtakunnan politiikassa ja sinä aikana hän on työskennellyt mm. opetusministeriössä ja valtionvarainministeriössä ja ollut puolueensa SDP:n puoluesihteerinä. – Astuin mukaan politiikkaan sattumalta. Asuin Karjaalla, kiinnostuin leikkipuistotoiminnasta ja muista lapsiperheiden palveluista. Mikään ei oikein toiminut, aloin selvittää kuka ja ketkä tekevät päätöksiä. Huomasin että harvoin ainakaan äidit. Usein lapsiperheitä koskevia päätöksiä tekivät vanhanpuoleiset miehet. Maarit soitti SDP:n paikalliseen toimistoon, voisiko tulla mukaan vai- 14 kuttamaan. Pian hän ymmärsi, että politiikan avulla asioita pystyy junailemaan ja että jo kunnallisella tasolla poliitikko voi vaikuttaa kylän elämään. – Huomasin myös että osaan puhua selkeästi ja saan aikaan tuloksia, hän kertoo. Maaritia pyydettiin 2003 eduskuntavaaliehdokkaaksi, hän suostui ja seuraavissa vaaleissa 2007 hänet valittiin eduskuntaan. Kuitenkin jo 2003 vaalien jälkeen hänellä oli jo edessään unelmatyö. – Minua pyydettiin opetusministerin neuvonantajaksi. Onneksi olin tehnyt töitä julkisen sektorin projektipäällikkönä useaan otteeseen. Se auttoi selviämään uudesta haasteesta. – Aloin pendelöidä Karjaalta Helsinkiin ja ryhdyin käsittelemään asioita valtakunnan tasolla. Hän harmittelee että Sote uudistus sai julkisuudessa heti alkuunsa huonon maineen. – Äitini kuoli syöpään 1960-luvulla, hänelle tehtiin monia virhediagnooseja ja vääriä hoitoja. Itse olen saanut syöpäpotilaana hyvää hoitoa. Tiedän että työssäkäyvät voivat luottaa terveydenhuoltoon. Mutta miten parantaa työttömien ja eläkeläisten, kaikkien työterveydenhuollon ulkopuolelle jäävien asemaa. Siihen Sote uudistuksella yritettiin tuoda muutosta. Sitkeä nainen on karjaalainen jo neljännessä polvessa. Isoisät olivat veturinkuljettajia ja Feldtin mökki löytyi kaupungin keskustasta vielä 1980-luvulla. Maaritin isä oli sokea ja äiti hankki perheelle elantoa aluksi postinjakajana, myöhemmin koulun kanslistina. – Kotini oli köyhä, mutta onnellinen. Asuimme Karjaan ensimmäisessä kerrostalossa. Meillä ei ollut autoa, ei televisiota eikä pyykkikonetta, mutta meillä luettiin kirjoja, hän kertoo. Keittiön pöydän ääressä oli aina joku lukemassa. Isälle luettiin ääneen klassikkokirjallisuutta. – Olin varmaan jo kymmenvuotias, kun tajusin, etteivät Karamazovin veljekset olekaan meidän sukulaisia. ZONTA 1 / 2015 Yksityiskohta keraamikko Michael Schilkinin reliefistä Kiilan koulun seinällä Karjaalla. Perheen tyttäret tutustuivat kirjallisiin hahmoihin jo kouluikäisinä. Pienessä asunnossa Karjaalla seikkailivat ääneen luettuina romaanihahmot ja historian merkkihenkilöt. – Tykkäsin koulusta ja lukemisesta. Muitten vanhemmat kävivät molemmat töissä, mutta meillä oli koti-isä. Oli mukavaa tulla koulusta kotiin kun pöydällä odotti vaikkapa kulhollinen isän kuorimia appelsiinin siivuja. Joskus lähdettiin yhdessä marjaan tai sieneen tai veneretkelle. Isä sokeutui sodan jälkeen poikien leikeissä. Hän löysi radan varrelta kranaatin, se räjähti ja poika menetti näkönsä. Maarit Feldt-Ranta sai kodin perintönä vahvan itseluottamuksen ja laajan sivistyksen. Kaksikielisyys on avannut hänelle monia ovia myös politiikassa. – Vanhempani tunsivat toisensa jo Karjaalla, olivathan kummankin vanhemmat rautatieläisiä. Rakkaus syttyi Duke Ellingtonin konsertissa Kulttuuritalolla Helsingissä. Se kertoo heistä olennaisen. Vaikka rahaa oli niukasti, niin taide oli osana perheen arkielämää. – Onneksi olen peruskouluajan lapsia, niin ettei vanhempien varallisuus estänyt koulutusta. Halusin lukioon ja suoritin ylioppilastutkinnon. Kotikasvatukseen ei kuulunut puoluepolitiikka. Vanhempien keskusteluja hallitsivat 70-luvulle tyypilliset kulttuurivasemmiston teemat, Vietnamin sota ja ihmisoikeudet. – Me kuljimme äidin ompelemissa vaatteissa, kankaat ostettiin usein Lohjan palahallista. Ja kun farkun lahkeet kävivät lyhyiksi, niitä jatkettiin kukkakankaalla. Maarit Feldt-Rannan vanhemmat eivät ehtineet nähdä tyttärensä menestystä politiikassa, he kuolivat vahvassa keski-iässä kuusikymppisinä. – Olen kiitollinen lapsuudestani. Sain kodin perintönä itseluottamuksen ja laajan sivistyksen. Vaikka kotimme oli suomenkielinen, niin kaikki kodissamme puhuivat molempia kotimaisia, suomea ja ruotsia. Kaksikielisyys on avannut minulle ovia, jotka olisivat muuten pysyneet suljettuina, Maarit Feldt-Ranta sanoo. Hän on myös mukana Raseborg-Raasepori Zontatoiminnassa. Hän lisää että valtaosa suomalaisista mieltää itsensä pohjoismaalaiseksi ja haluaa kuulua Pohjolaan. Yhteispohjoismaisissa tapaamisissa ruotsin kielestä on hyötyä. Ruotsia taitavat tietävät että ruotsin pohjalta oppii helposti muita germaanisia kieliä kuten englantia ja saksaa. 15 ZONTA 1 / 2015 SUURESSA KYLÄSSÄ MAAILMALLA H elena Ranta on tehnyt mittavan ja kansainvälisesti merkityksellisen uran uhrintunnistusprojekteissa ympäri maailmaa. Häntä arvostetaan tinkimättömänä alansa ammattilaisena eikä syyttä. Vaikka hän on virallisesti eläkkeellä, työt jatkuvat. Juttua tehdessä Helena Ranta tavoitettiin Kosovosta. Vastoinkäymisiäkin on ollut. Kerran vastassa oli liikaa aseita. Katsoin viisaimmaksi kääntyä takaisin ja olla ottamatta turvallisuusriskiä. Toki olin pettynyt, mutta tällaiset tapahtumat ovat osa työtäni. Pahinta on kun omat työtoverini kuvainnollisesti ”puukottavat selkään”, valitettavasti tätäkin on tapahtunut. Olet työskennellyt kansainvälisissä organisaatioissa. Mikä on lähtökohtasi, miksi haluat toimia kansainvälisesti? Maailma on muuttumassa yhdeksi suureksi kyläksi, ja kaukaisetkin tapahtumat vaikuttavat myös meihin täällä Suomessa. Saamme nyt nauttia itsenäisyytemme ajan pisimmästä rauhan kaudesta. On tärkeää tehdä työtä rauhan puolesta. Aseelliset konfliktit eivät ole hävinneet, ja erityisesti siviiliväestön inhimillinen kärsimys on suunnaton. Panostamme tarvitaan haavoittuvassa asemassa olevien auttamiseksi. Meidän täytyy taistella rankaisemattomuuden kulttuurin lopettamiseksi. Mitä teet kotonasi Raaseporissa haastavan kansainvälisen työrupeaman jälkeen? Palattuani kotiin konfliktialueelta nautin kävelemisestä metsässä, kuuntelen lintujen laulua, syksyllä etsin sieniä. Suomalaismetsässä ei tarvitse varoa maamiinoja, ei tarkka-ampujia, ei autopommi-iskua, ei rakettihyökkäystä, ei pidättämistä ja kuulusteluja, ei ihmiskilveksi ottoa. Millaisia ovat työsi kohokohdat entä vastoinkäymiset ja miten selviät niistä? Koska työni on pääsääntöisesti sisällöltään murheellista ja raskasta, varsinaisia ilonhetkiä on harvoin. Luovutettuani ryhmämme todistusaineiston kansainväliselle tai kansalliselle tuomioistuimelle toivon, että se hyväkNIMI JA SYNTYMÄAIKA Helena Ranta, sytään. Onneksi näin on toistaiseksi käynyt ja silloin voin tuntea tyydytystä ryhmämme hyvin tekemästä työstä. Alun perin kolmipäiväiseksi suunniteltu ristikuulusteluni kutistui neljään tuntiin syyttäjän ja puolustuksen toimesta Jugoslavia-tribunaalissa Haagissa. Se on yksi elämäni kohokohdista. TYÖ JA ARVONIMET oikeushammaslääkäri, professori emerita, eläkkeellä mutta silti töissä, mm. neljä väitöskirjatyöntekijää LUOTTAMUSTOIMIA Suomen Akateemisten Naisten Liiton Plan Suomi Säätiön ja Suomen UN Women puheenjohtajana ja Suomen 1325 verkoston Naiset, Rauha ja Turvallisuus verkoston puheenjohtajana, uusin tehtävä on Zonta Advocasy –komitean jäsenyys. KANSAINVÄLISET TOIMET oikeuslää- MANSIKKAPAIKKA Pudasjärven Pikku- 11.6.1946 Kajaanissa ASUINPAIKKA Åminnefors, Raasepori ketieteellisten tutkijaryhmien johtajana ja jäsenenä mm. Bosnia Herzegovina 19961997, Kosovo 1998-2001, Kamerun 2002, Peru 2002, Irak 2004, Kaakkois-Aasia tsunami onnettomuuden selvittelyt 2005, Nepali 2008 –, ja Kosovo 2014-2015 16 Helena Ranta, emerita professori, tunnetaan ympäri maailmaa kansainvälisistä töistään ja uhrintunnistusprojekteista kriisialueilla. Kuva: Maria Ahlqvist Jain Syötteen loma-asunto, ympärillä mainiot hiihto-, lenkkeily-, vaellus- ja sienimaastot, erityisen mieluisina löytöpalkkioina herkkutatit ja männyntuoksuvalmuskat. Naisen asemasta, milloin asiat olisivat hyvin naisen näkökulmasta? Vaikka pohjoismaita pidetään tasaarvon mallimaina, on meilläkin toki vielä parannettavaa. Maissa joissa olen työskennellyt joko konfliktin aikana tai sen jälkeen, on naisen asema kuitenkin valovuosien päässä meistä. Rauhanteon jälkeen naiset unohdetaan, ja heidän kokemuksensa eivät välity sopimuksen sisältöön. Mikäli YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia ja kv-sopimuksia noudatettaisiin, maailma olisi nykyistä paljon parempi paikka sekä naisille että miehille. Mikä on Zontatoiminnassa parasta, mitä haluaisit muuttaa tai kehittää? Olen Zontatoiminnan kautta tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, saanut ystäviä ja jakanut erilaisia yhteisiä kokemuksia, esimerkkeinä mm. oman kerhoni sieniretki, taidenäyttelyn avajaiset, kirjakustantamovierailu. Toivon voivani uudessa tehtävässäni lisätä tietoisuuttamme ihmisoikeussopimusten merkityksestä ja vaikuttamismahdollisuuksistamme. ZONTA 1 / 2015 ALUSSA OLI PÖYTÄ, TUOLI JA FISKARSIN SAKSET F iskarsin ruukinraitilla kohtaavat menneen ajan rakennusten ja maiseman kauneus sekä tämä päivä – luovien ihmisten työt, työtilat ja kodit. Miten Fiskarsista tuli nykyinen Fiskars, käsityöläisten, muotoilijoitten ja taiteilijoitten kylä? Avataan ovi kahdenkymmenen vuoden takaiseen ruukkiin. Tuolloin kylällä seisoi tyhjillään Fiskars-yhtiön asuntoja ja muita tiloja. Ruuhkasuomessa taas oli puutetta luovien alojen ammattilaisille sopivista asunnoista ja työtiloista. Ensimmäiset kymmenkunta ammattilaista oli jo keksinyt ruukin. Fiskarsiin olivat muuttaneet mm. teolliset muotoilijat Barbro Kullvik ja Antti Siltavuori, puuseppä Kari Virtanen ja ekonomi Timo Vesara. Marketta Miettinen, fil.maist., oli mukana suunnittelemassa ensimmäistä Fiskarsin kesänäyttelyä parikymmentä vuotta sitten. He perustivat näyttelyä suunnittelevan työryhmän, näyttelysihteeriksi kutsuttiin fil. maisteri Marketta Miettinen. – Maassamme oli kymmeniä erilaisia kesänäyttelyitä, mutta käsityöläisten, muotoilijoitten ja taidekäsityöläisten töitä oli harvoin isosti esillä, Marketta Miettinen tähdentää. Ryhmällä ei ollut rahaa eikä paljon muutakaan. Sihteerille oli työhuone, pöytä, tuoli ja Fiskarsin sakset, mutta ei kirjoituskonetta eikä puhelinta. Kaikki kuitenkin järjestyi; opetusministeriö myönsi rahaa, yhtiö antoi luvan käyttää koneitaan, loput lainattiin. Töitä paiskittiin tunteja laskematta. Mukaan kutsuttiin kaikki joiden työt olivat laadukkaita. Fiskarsin ensimmäisestä kesänäyttelystä 1994 tuli kiistaton menestys. Se antoi puhtia seuraavien näyttelyjen toteuttamiseen. Ensi kesän näyttely on jo kahdeskymmenesensimmäinen ja tulijoita ruukkiin on riittänyt jonoksi asti. TALO PUUSTA, TAIDE SAVESTA K eraamikko ja taiteilija Karin Widnäs muutti Fiskarsiin kaksikymmentä vuotta sitten. Kun muut kylälle asettuneet taiteilijat ja käsityöläiset ryhtyivät kunnostamaan tyhjiksi jääneitä vanhoja taloja, Karin Widnäs teki toisin. Hän aloitti 1996 taloprojektin joka valmistui kymmenen vuotta sitten. Moderniin puusta rakennettuun 350 neliön taloon mahtuvat kahden kerroksen korkuiset ateljee ja näyttelytilat sekä ruokailutilan yläkertaan sijoitettu koti. Talo rakennettiin paikallisesta kuusesta, katto on kuparia. Puutalon pinta jätettiin käsittelemättä, se patinoituu ajan mittaan hopeanhohtavan harmaaksi. Pulpettikattotalossa toinen julkisivuista on suljettu. Toinen julkisivu jatkuu katon rajasta lasipintana alas perustuksiin. Ikkunaseinän puolelta avautuu maisema järvelle ja päätymaisemana on sekametsää. Kuuluisat Fiskarsin hienopuusepät ovat valmistaneet rakennukseen ovia, ikkunoita, huonekaluja ja veistokselliset portaat. Keraamikko Karin Widnäsin tuotanto on laaja, osaksi käyttökeramiikkaa, osaksi kokeilevaa ja uutta luovaa kuten arkkitehtoniset keramiikkaelementit ja taideteokset. Hän työsti Turkuun Aurajoen rantaan pumppulaitoksen ulkopintaan taideteoksen: tornia peittävät keramiikkaelementit, joiden väri vaihtuu valaistuksen ja vuorokauden mukaan, teos sai nimekseen ”Kimono”. Taiteilija Karin Widnäs toteutti Fiskarsiin huikean rakennuskompleksin. Rakennuksen arkkitehtinä on professori Tuomo Siitonen. Rakennus palkittiin vuoden puurakennus kunniapalkinnolla 2006. 17 ZONTA HAE KAUNIS HYMY + HYVÄT NEUVOT VARAA AIKA HELPOSTI NETISTÄ! KARIS TAND KARJAAN HAMMAS Kauppiaankatu 11, Karjaa | www.plusterveys.fi | 019 231 033 18 1 / 2015 ZONTA 1 / 2015 SAARIA, VUOKKOJA, HISTORIAA Raaseporin vaakuna suunniteltiin aiheinaan lehtibiotooppi ja alkujaan kahdeksasta kunnasta: Bromarv, Karjaa, Karjaan maalaiskunta, Pohja, Snappertuna, Tammisaaren maalaiskunta, Tammisaari ja Tenhola. Vaakunassa on lehtivihreällä pohjalla kahdeksan vuokon kukkaa. Raasepori sijaitsee Suomenlahden rannalla 70 km Helsingistä länteen ja 100 km Turusta itään. Eteläisessä saaristossa on satamäärin saaria ja meren ulappaa silmän kantamattomiin ja kaikkiaan n. 6000 kesämökkiä. Kaupungissa on asukkaita n. 29.000. Vanhimmat tammet kasvavat opettajaseminaarin pihalla ja Radiotalon edessä, kummankin tammen ikä on arviolta 400-500 vuotta. Tammisaaren synkkään historiaan kuuluu vankileiri, myöhemmin pakkotyöleiri (1918-1940), maamme ainoa keskitysleiriksi mainittu vankila. Punavankeja koottiin leirille eri puolilta maata, mukana myös naisia odottamassa siirtoa Santahaminaan. Olot vankileirillä olivat poikkeuksellisen surkeat ja kuolleisuus korkea: vankeja kuoli nälkään ja tauteihin kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 1918 joka kolmas eli 2.873 vankia. Pahimmillaan leirillä oli vankeja kolme kertaa enemmän kuin asukkaita Tammisaaressa. Emma Engdahl-Jägerskiöld (1852-1930) oopperalaulaja, syntyi Pietarissa ja muutti kahdeksan vuotiaana perheen mukana Tammisaareen. Emma Engdahl lauloi tsaari Aleksanteri II:lle Svenska teaternissa Helsingissä ja sai valtionstipendin laulunopintoihinsa Milanossa ja Pariisissa. Taiteilija Helene Schjerfbeck (18621946) asui puutalojen kaupungissa vuokralla puutalopihapiirissä. Tammisaariaikanaan hän ikuisti maalauksiinsa paikallisia ihmisiä ja kaupunkinäkymiä. Taiteilijana hän oli vahva ja maalauksissaan aikaansa edellä. Hän keskittyi työhönsä maalaamiseen eikä välittänyt seurustelusta. Tammisaaren museokeskus Ektassa on pysyväisnäyttely. 19 TOIMITUKSEN NAISET KERTOVAT MITÄ MINÄ RAKASTAN ZONTA 1 / 2015 Hyppään mereen S eison uimalan laiturilla Knipanin vieressä Tammisaaressa. Edessäni aukeaa meren lahti, etelä ja länsi, takanani itä ja pohjoinen. Pulahdan viileään veteen, tunnen meren jännitteen. Meressä on aina jännitteitä, myös silloin kun sen pinta lilluu kavalasti auringonpaisteessa peilityynenä. Meressä kaikki on toisin kuin järvellä lapsuuteni Kallavedellä Kuopion kupeilla. Silloin lämpiminä elokuun öinä saattoi uida kuuta kohti vaikka kuinka pitkälle pumpulisessa järvessä eikä tuntunut missään. Jännite kiehtoo minua, kutsuu hyppäämään. Hyppy tuntemattomaan, outoon; mummoni kulki Inkerinmaalta Savoon evakkona, isäni nyytissä hänen sylissään. Minä muutin perheeni kanssa Helsingistä ruotsinkieliseen Tenholaan, Tenalaan sitten Tammisaareen. Ostan kalani ruotsiksi torilta, strömming på svenska ja äitini kääntyy haudassaan, kuopiolainen jo neljännessä polvessa, muikku on paras kala ja savvoo, sitä pittää osata ja mummoni puhui keppivenättä, a siel kaikk ol parempata, leivätkii ko myllynkivet ja nauriit kasvoit lapsen piän kokosiks. Minä täällä hyppään joka aamu aavistuksen suolaiseen mereen. Ja taas ollaan tarkkoja kielestä ja mielestä, naureskelen laiturilla äidilleni, täällä samoja savolaisia. Mieheni nimi yksitoista kirjainta Kolehmainen, ei koskaan taivu ruotsiksi, ei auta vaikka mieheni äiti on omaa sukua Borgman. Täällä hyvät ja pahat jaetaan ruotsinkielisten kesken niin kuin Kuopion torilla muikut lipan alla savolaisille. Voi äiti, meressä on jännitteitä ja miten täällä tullaan toimeen kun Tenalassakin puhutaan eri murretta kuin Tammisaaressa ja miten sitten koko maailmassa, kun murteita ja kieliä ja ihmisiä ja uskontoja on niin paljon. Ja minä hyppään mereen ja uin ja nautin ja kamppailen meren otteessa ja meren päällä paistaa aurinko. Paula Ilvetsalo On aika kaivaa lapio maahan I lma on vielä viileä ja kirkas. On luvassa aurinkoinen päivä. Pyöräilen kaupungin halki aamiainen tarakalla korissa. Ohitan lehdenkantajia, pakettiautoja ja aamuvirkkuja puhdistamassa jalkakäytäviä. Jänis loikkii toisen perässä siirtolapuutarhassa Novian opiskelija-asuntoloitten takana. Raaseporintien puolella metsikössä raakkuvat harakat. Ajan vauhdilla leveän ojan yli. Naapuriviljelijä on nikkaroinut paikalle sillan lastausalustasta. Jos sillan ylittää pyörän selässä, se on näytön paikka. Pelkurit jättävät pyöränsä toiselle puolelle. Kuivaan kasteen valkoisesta muovituolistani. Huomaan kauriin jäljet kasvustossa. Se on oikaissut alueen läpi yön aikana. Katan termoksen ja voileipäpaketin alassuin käännetyn sangon päälle. On lauantai, viikko on ollut kiireinen, istutukset ovat jääneet kakkossijalle. Tänään olen varannut aamupäivän vain itselleni. Västäräkki viipottaa ohitseni. Se odottaa, josko joku mylläisi maata. Odotahan kohta saat juhlia. Tyhjennän kassin sisällön eteeni ja lajittelen siemenpussit. Porkkanansiemenet istutan sipulirivistön viereen, näin pelottelen porkkanakärpäset muualle. Burmalaiset maahanmuuttajat tulevat omalle palstalleen. He saapuvat ryhmänä, juttelevat innokkaasti toistensa kanssa. Tervehdin ja jokainen heistä heilauttaa kättään pyöräillessään sillan yli. Meillä on yhteinen aamuhetki ennen kuin muut tulevat palstoilleen. Burmalaiset istuttavat mielenkiintoisia aasialaisia vihanneksia, joille en tiedä edes nimeä. Heille viljelypalsta mahdollistaa sen että pöytään saadaan oman kulttuurin ruokalajeja. Minulle aamuhetki merkitsee meditaatiota, se piristää ja rentouttaa, se saa minut liikkeelle; vaivan palkaksi saan selän kipeäksi ja vähitellen itse kasvatettuja vihanneksia lautaselle. Västäräkki on löytänyt seurakseen toisen samankaltaisen. Ne viipottavat sinne ja tänne vaativasti piipittäen. On aika kaivaa lapio maahan. Kerstin Karlberg 20 TOIMITUKSEN NAISET KERTOVAT MITÄ MINÄ RAKASTAN Ainoa oikea leivoskakku R akastan Ellen Svinhufvud kakkua. Ei ole olemassa toista yhtä lehtevän rapeaa täytekakkua, yhtä makeaa olematta imelä, ihan kuin… se kirjaimellisesti sulaa kielellä. Ellen Svinhufvud kakku sopii kaikkiin tilanteisiin: suuriin juhliin, pieniin kahvihetkiin, tai jos tuntuu siltä että haluaa jotain erityistä arjen keskelle. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: sitä kutsutaan myös Sans Rival nimellä, todellakin, ja jos haluaa sen voi leipoa myös kotona, resepti löytyy useimmista keittokirjoista. Se on monimutkainen työrupeama, joo, olen kokeillut ja hyvää siitä tuli. Mutta samalla…Sans Rival ei ole kuitenkaan ihan sama kakku kuin aito Ellen Svinhufvud, jota on jo joitakin vuosia valmistettu lisenssillä Billnäsin ruukissa. Eroa on vaikea selittää, mutta jotenkin kotona leivotusta tulee niin kuin enemmän perinteinen lehtevä kakku. Tuo erityinen leivos-kakku yhdistelmä, juuri oikea mantelinmaku, koostumus (huom. Ellen Svinhufvud kakkua pitää säilyttää kylmässä ennen tarjoilua) sitä ei voi jäljitellä, se on ainutkertainen. Monika Fagerholm Tuulta, hiekkaa, merta H angö, Hangö, Hangö, sol och sommarfröjd”, laulaa Georg Malmsten rakastetussa Leila-valssissaan. Sydämensä syvyyksistä Hankoa rakastavalle kiehtovia eivät ole vain kesä ja aurinko. Hanko on niin paljon muuta. Hanko on tuulta, vastatuulta. Äiti pyöräilee pieni Ulrica tavaratelineellä, vastatuuleen. Ajattelee että kotimatkalla mennään myötätuuleen. Mutta ei, tuuli on kääntynyt. Tai puhaltaa joka suunnalta. Hanko on hiekkaa. Polttavan kuumaa hiekkaa kesällä, jäätynyttä hiekkaa talvella. Hanko on 30 kilometriä rantoja. Syksyllä tuulen tuivertamia rantoja, talvella luminietoksia, keväällä jää sulaa. Ja kesällä rantoja täyteen pakattuja kuin etelän mailla. Mutta myös autioita rantoja. Hanko on merta. Auringossa kimaltelevaa aavaa merta, kunnes se kohtaa taivaan. Harmaa, myrskyävä, pelottava meri. Meri joka muuttaa muotoaan kylmän tullen hiljaiseksi narskuvaksi jäälattiaksi. Meri missä pieni Ulrica opetteli uimaan kirjavan uimarenkaan varassa. Hanko on mäntyjä, matalia mäntyjä joiden juuret kietoutuvat kiinni hiekkamaahan ja kallioiden pinnalle. Hanko on tyhjiä katuja, autiotaloja, villiintyneitä puutarhoja ja pyöräileviä hankolaisia. Hanko on uusi supermarketti, joka saa koko Hangon liikkeelle kuulaana marraskuun päivänä. Ja Hanko on kakkoskotien asukkaita pukeutuneina kiiltäviin, kevyisiin untuvatakkeihinsa. Hanko on veneitä. Hankolaisten omia veneitä. Kalastusveneitä. Purjeveneitä. Kovaäänisiä, miljoonaluokan muskeliveneitä, joiden omistajat tuskin itse edes kykenevät hallitsemaan niitä. Ja rahtialuksia. Ja veneitä joissa regatan aikana soitetaan täysillä tehoilla Kasimirin kappaletta Vadelmavene. ”Hankoon Helsinkiä pakoon soudan Hankoon lippu mastoon…” Hanko on hautakivi rakkaitteni nimillä, tutut syntymäajat jolloin juhlittiin syntymäpäiviä. Ja kankeankylmiä kuolinpäiviä, silloin jotakin kuoli myös syvällä minussa. Vakaa perusta joka saa juureni työntymään kiinni Hangon maahan ja pitää minut pystyssä vaikka välistä tuulee eri suunnilta, joka suunnalta… Ulrica Isaksson 21 ZONTA 1 / 2015 KAIKEN AIKAA TILALLINEN A nna Alm,30, pitää Mörbyn maatilaa Raaseporissa. Uudenmaan ruotsinkielisten tuottajien yhdistyksellä on 19 paikallisosastoa. Vain yhdellä niistä on naispuolinen puheenjohtaja. Hän on Anna. Mörbyn tila on yksi alueen vanhimmista Pohjan kunnassa. Tilan historiasta on tallenteita jo vuodelta 1326. Tilan ohittava maantie on nimetty tilan mukaan Mörbyntieksi. Anna Alm edustaa omistajasuvun kymmenettä sukupolvea laskettuna siitä kun Mörbysta tuli suvun kartano vuonna 1701. Annan vetämä luomutila on vilja- ja lihatuotantotila, hän jatkaa vanhempiensa perustamia tuotantolinjoja Annan vanhemmat muuttivat tilansa luomuksi vuonna 1995, samana vuonna kun Suomi päätti liittyä EU:n jäsenmaaksi. Tila siirtyi Annan hallintaan joitakin vuosia sitten ja vuonna 2011 Mörbyn tila palkittiin Länsi Uusimaan miljööpalkinnolla kestävistä ratkaisuistaan ja toiminnastaan luonnon ehdoilla. – En ajattele niin että olisi jotenkin erikoista olla nainen ja maanviljelijä. Ei siinä ole mitään merkittävää. Eikä siinäkään että Anna Alm ei valita sääolosuhteista kuten talonpojat yleensä. – Pitää valmistautua kaikenlaisten säitten varalta, hän sanoo suorasukaisesti. Tilalla on kaksi päärakennusta, nuorempi ja suurempi on vuodelta 1890. Sätesstugan, tilan pieni päärakennus on vuodelta 1745 ja on yksi Pohjan kunnan vanhimmista rakennuksista. Tilan navetan runko on 1800 luvun lopulta. Läpi vuoden avoinna oleva tilamyymälä aukaisi ovensa 24 vuotta sitten. Se on kesäasukkaitten ja lähialueen suosima ostospaikka. Yksi tilamyymälän päätuotteista on luomuliha. Lehmät ja vasikat laiduntavat luonnonniityillä Pohjanlahden rantamailla. Vasikat saavat kasvaa maidolla ja ruoholla. Kaikki elikkojen ruoka on oman tilan luomutuotantoa. Talveksi lehmät ja vasikat erotetaan toisistaan ja otetaan sisälle navettaan. SMASKENS SÄMPYLÄT 1l vettä 2 pkt hiivaa 0,5 dl rypsiöljyä 2 rkl hunajaa 2 tl suolaa 4 dl Smaskens jauhoja 4 dl spelttijauhoja 10-12 dl vehnäjauhoja Anna Alm johtaa Mörbyn tilaa kylällä joka kantaa tilan nimeä, myös maantie on nimetty tilan mukaan. Anna hoitaa kaiken muun ohessa luomutilan kauppaa joka on periaatteessa aina avoinna. 22 Kiehauta vesi, lisää Smaskens jauhot, sekoita ja anna lämpötilan laskea hiivalle sopivaksi. Lisää öljy, suola, hunaja ja hiiva, sekoita huolella, lisää speltti- ja vehnäjauhoja, vaivaa taikina sopivan notkeaksi. Peitä liinalla ja anna kohota n. 30 min. Kieräytä taikina jauhotetulle alustalle, vaivaa vähän, taputtele litteäksi ja jaa levymäinen taikina neliö-sämpylöiksi. Paista sämpylät n. 12 min. 225 asteen lämpöisessä uunissa. Nauti voin tai hillon kanssa. ZONTA 1 / 2015 – Suurimpien härkien teuraspaino voi kohota aina 350 kiloon, Anna kertoo. Nykyisin tarjonta luomutiloilta on kasvanut ja kilpailu lisääntynyt. Asiakkaita ajatellen tuotevalikoimaa on laajennettu. Ensimmäisinä vuosina tuotetut pavut ovat saaneet rinnalleen perunoita, porkkanoita, lanttua, palsternakkaa ja retiisejä. Tilan tuotteisiin kuuluvat myös sipulit ja erilaiset jauhot. Yksi uusimmista viljelytuotteista on speltti, ikivanha syysvilja, joka kylvetään syksyllä ja sato korjataan seuraavana syksynä. Talvehtiminen voi epäonnistua, mutta onnistuessaan speltti on ravintorikasta viljaa ja se soveltuu erinomaisesti leivontaan. Mörbyn jauhot ovatkin nousseet luomulihan rinnalla tilan toiseksi suosikkituotteeksi. Asiakkaat merkitsevät Annalle mukavia juttutuokioita ja hengähdystaukoja maatilan arjessa. Tila on erikoistunut suoramyyntiin. Anna esittelee pussillista jauhoja, tilakaupan tuotekehittelyn uusinta tulokasta. Smaskens, jauhosekoitus sisältää spelttiä, ruista, ohraa ja kuorittua kauraa. – On tärkeää seurata asiakkaitten toiveita ja sitä minkä hinnan he ovat tuotteesta valmiita maksamaan. Tämän päivän asiakas on laatutietoinen: käytetty rahamäärä pysyy samana mutta rahalle halutaan entistä enemmän vastinetta. Minun pitää myös tuottajana tiedostaa rajallisuuteni ja mahdollisuuteni. Suu säkkiä myöten eli mikään ei onnistu, jos talous päästetään retuperälle. Paperiurakalle tilalla ei näytä loppua tulevan. Pöydällä odottaa jatkuvasti viisitoista kaavaketta, jotka pitäisi heti täyttää ja lähettää eteenpäin. Luomumääritteet takaavat sertifikaatin, joka erottaa tilan suuresta massasta. Luomuviljelyn ehtona on viisivuotinen kasvuseuranta, ja että tila käyttää eläinperäistä lannoitetta sallittujen kemikaalien sijasta. Eläinten osalta tarkastetaan paitsi ulkoruokinta myös elinympäristö. Että työmäärästä selvittäisiin, on tilalle palkattu kokopäiväinen ulkopuolinen työntekijä sesonkiavun lisäksi. – On haastavaa olla sekä työnantaja että työnjohtaja, nuori tilallinen sanoo. Anna Alm oli ehtinyt olla maatilan omistajana ja johtajana kaksi kuukautta, kun katumus valtasi mielen: mitä oikeastaan tuli tehtyä. – Kannan yksin vastuun kuusikymmenpäisestä karjasta ja päälle 400 hehtaarin maa-alueista, hän kertoo. Kunnianhimoisen tekijän on vaikea irrottautua töistään. Jonain päivänä pidän vapaata – ehkä. – Vaikeinta on päättää suurten linjojen investoinneista. Jotkin niistä voivat vaikuttaa tulevaisuuteen jopa 30 vuotta tästä eteenpäin. Siksi kannattaa keskustella kokeneitten neuvonantajien kanssa, Anna sanoo. Välistä voi myös yksinkertaisesti kysyä kokeneemmalta neuvoa. Tällä hetkellä traktorin hankinta on tilan päällimmäisenä ongelmana. On vertailtava eri merkkejä, malleja ja niitten ominaisuuksia. Arkipäivän työkoneelta vaaditaan sekä toimivuutta että käyttömukavuutta. – En ole vielä päättänyt, otanko sinisen vai punaisen, Anna Alm sanoo pilkettä silmissään. Nuori nainen on valmis tekemään kaikkea mitä tilan hoitoon kuuluu, välistä hän kiipeää tarkastamaan peltikaton kuntoa, joskus hänen on valittava sopiva traktori. ILMOITUS - ANNONS 23 ZONTA 1 / 2015 Metsä on ollut Susanne Gottbergille yksi merkityksellisistä tekijöistä hänen teoksissaan, kuvassa maalauksia näyttelystä Storm in My Glass. MAALAUS USVASSA S usanne Gottbergin maalauksissa silta tai laituri tai talo häämöttävät jossain kaukana usvan takana. Maalauksissa on hiljainen odottava tunnelma: edessäpäin on jotakin ihmisen rakentamaa, harvoin ihmisiä. Kertoessaan taiteestaan Susanne Gottberg palaa lapsuuteensa. Hän samosi isänsä kanssa Tammisaaren metsissä. Joskus oltiin liikkeellä jalan, joskus pyörillä. Metsäretkillä isä keräsi materiaalia omiin töihinsä, hän on itseoppinut taiteilija. Yhdessä isä ja tytär poimivat sieniä koriin ja marjoja marja-aikaan. Kotona Österbyn talossa sienet ja marjat säilöttiin ja isä veisti metsäretkellä löytyneistä puukappaleista teoksia. – En koskaan pelännyt metsässä. Jos isä hävisi metsän sekaan, enkä nähnyt häntä enää, niin vihelsin, kuten oli sovittu. Isä vihelsi takaisin. Susanne Gottberg kantaa mukanaan paikkoja joissa on elämänsä 24 varrella asunut ja kulkenut. Metsä on yksi tärkeimmistä; puun tuoksu, puun olemus, puun aistillisuus, valot ja varjot. – Kuten tavallista, maalasin aluksi kankaalle. Myöhemmin löysin maalauksen pohjaksi puun. Käytin pohjina vanhoja lankkuja, ovia, puutalojen osia. Puulle maalatessa teos sai uusia ominaisuuksia. Sillä oli historiansa jo ennen siveltimeni vetoa. Vanhojen puuosien jälkeen taiteilija siirtyi maalaamaan vanerille. Vaneripohja johdatti säästeliään tekijän renessanssin runsauteen. – Väri imeytyy vanerin kerrostumiin, se synnyttää laskoksia, kuviointeja, hän kertoo. Vaneri yllätti maalarin monin tavoin. Aikaisemmin maalauksissa tapahtui jotain kaukana tulevaisuudessa. Vaneri käänsi tapahtuman suuntaa. Se jokin alkoi lähestyä tekijäänsä ja vastaanottajaa, katsojaa. – Sama kysymys kulkee nyt katsojaa kohti. Silti salaperäisyys ei katoa, se on läsnä. Susanne Gottberg asuu Helsingissä, teokset syntyvät Nokian kaapelitehtaan työhuoneella. Taitelijan arjessa toinen kiintopiste löytyy Tammisaaren Vanhasta kaupungista, lapsuuden maisemista. Hänellä on pieni Paakarin tupa kotinaan puutalojen pihapiirissä. Tällä hetkellä taitelija työstää ajatuksia lasin, valon ja puun kolminaisuudesta. Hän maalaa jälleen kangaspohjille, ne ovat kevyitä käsitellä, eikä materiaali rajoita maalauksen kokoa. – Mitä voit tehdä tullaksesi eheämmäksi? Se on yksi elämäni tärkeistä kysymyksistä. En yritä esittää ehdotonta ratkaisua. Ei ole tärkeätä mitä minä maalaan, vaan se hetki kun katsoja kohtaa maalauksen, Susanne Gottberg miettii. ZONTA 1 / 2015 SADUN TAIKAA P arasta Karjaalla on sen sijainti. Olen lähellä kaikkea ja täällä on helppo hoitaa asioitaan, sanoo suomenruotsalainen kirjailija Maria Turtschaninoff, 37. – Täällä on rauhallista ja hiljaista. Sitä paitsi minulla on ihana työhuone Gardberg Centerissä, asia joka on ratkaisevasti helpottanut kirjoittavaa pienen lapsen äitiä. Maria Turtschaninoff on fantasiakirjailija. Hänen läpimurtoromaaninsa Maresi oli kirjailijan viides teos. Kirja voitti Nuorten Finlandian ja se oli joulumyynnissä suurmenestys sekä ruotsiksi että suomeksi. Nyt tie kirjallisuuden maailmaan on avoinna. Romaani käännetään monille kielille myös englanniksi. Turtschaninoff allekirjoitti sopimuksen kolmen kirjan julkaisusta englantilaisen Puschkin Press kustantamon kanssa. Kaiken menestyksen keskellä Turtschaninoff elää vaatimatonta ja tavallista elämää miehensä ja nelivuotiaan poikansa kanssa pikkukaupungin keskustassa. Elämäntapa pienellä paikkakunnalla antaa tilaa kirjoittamiselle. Kirjailija jätti taakseen kotikaupunkinsa Helsingin kymmenisen vuotta sitten. Elinkustannuksia piti vähentää jotta pystyisi kirjoittamaan ilman turhia paineita. Mutta miksi valita juuri Karjaa? Paikkakunta oli vain sattumien summa. Päätöstä auttoivat kätevät junayhteydet pääkaupunkiin ja että Marian kesäpaikka lapsuudesta asti on ollut Trollshovdassa Tenholassa Karjaan naapurissa. Kirjailija on viettänyt kesiään siellä yli 30 vuoden ajan, siellä sai alkunsa myös hänen kirjailijan uransa. – Istuin mökillä ja kirjoitin käsin ensimmäistä versiota tekstistä. Sittemmin siitä syntyi esikoisteokseni: De ännu inte valda. On suorastaan luksusta että saan viettää yksinäisiä kirjoituspäiviä vuokramökillä poissa kaikesta pienen järven rannalla, niin että olen tullut riippuvaiseksi niistä päivistä. Ylipäätään paikka on rauhoittava. Siellä saa akkunsa ladattua, mökistä on iloa koko perheelle. Fantasiakirjallisuus on tänä päivänä yksi vahvoista kirjallisuuden lajeista. Maria Turtschaninoff sanoi Nuorten Finlandian kiitospuheessaan että Maresi on kirja tytöistä tytöille. Kirjailija sanoi ottavansa f-sanan käyttöön, onko siis feminismi entistä voimakkaammin läsnä kirjoissasi? – Fantasian avulla pystyn tutkimaan aikamme olennaisia kysymyksiä ja ai- hepiirejä esimerkiksi miesten naisiin kohdistamaa sortoa miehisen vallan kulttuureissa. Tämä on yksi romaanissa Maresi esiin nousevista teemoista. Fantasia mahdollistaa sen että voin peilata kysymyksiä tavalla, joka toivottavasti saa lukijan näkemään asiat uusin silmin. Mutta tämä ei ole minulle kirjailijana tärkeintä. Tärkeintä on että löysin kirjoittaessani nuoren tytön äänen ja ihastuin siihen. Kirjoitin tarinan voidakseni viettää aikaa Maresin kanssa. Tarinan kertominen, sadun taika on minulle parasta. KUKA Maria Turtschaninoff (s.1977) fantasiakirjailija ja freelance toimittaja ASUU Karjaalla TEOKSIA Min mat och mammas, keittokirja, kirjoitti yhdessä äitinsä Christine Saarukan kanssa ROMAANIT Arra, Anache, Maresi: Punaisen luostarin kronikoita sijoittuvat samaan fantasiamaailmaan PALKINNOT Svenska litteratursällskapet i Finland 2010, Svenska Yle kirjallisuuspalkinto 2014, Finlandia Junior 2014 Kirjailija Maria Turtschaninoff viihtyy luomiensa hahmojen parissa. Fantasian avulla hän tutkii myös aikamme olennaisia kysymyksiä. 25 Zonta Internat RAASEPORI 2 PIIRIKOKOU PERJANTAI 24.4. FISKARS klo 13.00– Ohjelmavaihtoehdot Fiskarsin ruukissa. Opastettu kiertokävely Fiskarsin Ruukissa. (Kesto n. 1,5 t. Klo 13 ja 15) Raudan taontaa takopajassa. (Klo 13, 14.30 ja 16.00) Lasinpuhallusta lasipajassa. (Klo 13, 14.30 ja 16.00) klo 15.00 Ilmoittautuminen Piirikokoukseen alkaa klo 17.00 Piirihallituksen kokous, Fiskars Forum LAUANTAI 25.4. FISKARS FORUM klo 7.30 klo 7.30 klo 8.10 klo 8.00 klo 8.30 klo 9.00 klo 9.15 klo 9.30 klo 10.00 klo 10.30 Aluejohtajat (AD) paikalla Linja-autot Tammisaaren hotelleista (Karjaan hotelleista n. klo 7.40) Fiskarsiin. Kuljetus Karjaan rautatieasemalta Fiskarsiin Ilmoittautuminen kokoukseen ja aamupala, Valkoinen Sali Zonta-tori avataan Delegaattikoulutus, Musta Sali Alkufanfaari ja kokouksen avaus, LEA ADOLFSSON ja PIRKKO GRÖNROOS Governorin tervehdys, SALLA TUOMINEN ”Nainen ja luovuus”, kirjailija MONIKA FAGERHOLM ”Miten tanssini ovat syntyneet”, tanssija-koreografi ANNATUULI SAINE Ryhmätyöt MEMBERSHIP COMMITTEE: Elinvoimaisen kerhon piirteitä; Vitality Indicators of the Clubs ADVOCACY & UN COMMITTEE: Uupunut äiti – tukijärjestelmien tarve; Exhausted mother – need for support systems SCHOLARSHIPS COMMITTEE & FOUNDATION AMBASSADOR: Kouluta nainen – Pelasta maailma!; Educate a Woman – Save the World! PR, COMMUNICATIONS & IT COMMITTEE: Web ja some; Web and social media 26 tional District 20 24.–26.4.2015 USOHJELMA NETWORKING COMMITTEE: LinkedIn verkostoitumisessa; LinkedIn in networking STRATEGIA TIIMI: Zonta International Piiri 20:n strategia – Keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet; ZI District 20 – Major goals and strategies klo 11.30 klo 13.00 klo 14.00 klo 14.30 klo 16.30 klo 17.00 klo 19.00 klo 19.30 klo 20.00 klo 22.45 klo 23.00 Lounas kahdessa ryhmässä, Ravintola Kuparipaja Kokous jatkuu Iltapäiväkahvi, Valkoinen Sali Kokous jatkuu Areakokoukset Linja-autot hotelleihin tai vaatteidenvaihto Hotelli Wärdshusin saunatilat Linja-autot hotelleista takaisin Fiskarsiin Raaseporin kaupungin tervetuliaismalja ja tervehdys, Musta Sali Juhlaillallinen, Musta Sali, ohjelmassa mm. veistoksen huutokauppa Muistotilaisuus poisnukkuneille Linja-autot hotelleihin SUNNUNTAI 26.4. TAMMISAARI klo 8.30 klo 9.15 klo 11.30 klo 13.00 klo 13.15 Linja-autot hotelleista Tammisaareen Ohjelmavaihtoehdot Tammisaaressa, kokoontuminen Raatihuoneen tori Helene Schjerfbeck – kävely Kustaa Vaasa – kävely Museokeskus EKTA ja Galleria Elverket, Tammisaaren museo Lounas, Ravintola Knipan ”Naisen asema pohjoismaisessa politiikassa”, MAARIT FELDT-RANTA, kansanedustaja ”Naiset, rauha ja turvallisuus”, HELENA RANTA, professori Lipun luovutus Kuljetus Karjaan asemalle (junat Helsinkiin klo 13.58 ja Turkuun klo 14.01) 27 ZONTA 1 / 2015 PÅ PROMENAD MED MERETE MAZZARELLA H it kommer man bara genom att promenera”, säger hon nästan triumferande, författaren Merete Mazzarella, när jag träffar henne för den här intervjun en varm sensommardag i augusti 2014. Vi står mitt på Högholmsbron – lång och smal, i trä, med räcken – en riktig gångbro över det smala sundet mellan Ramsholmen och Högholmen ute på friluftsområdet Hagen i Ekenäs. Nej, Merete Mazzarella kör inte bil och cyklar inte, men gå är ett livselixir. Och hit ut, till mitt på Högholmsbron, har hon hittat till fots under en av sina promenader. ”Min mittpunkt”, kallar hon den också, platsen hon i flera sammanhang talat om som sin plats på jorden, ”Ja, det handlar ju om att bron är vacker i sig”, förklarar hon på bron, ”för den binder samman två olika landskapstyper. Parknatur och skärgård. Till vänster”, hon pekar in mot viken och staden, ” mekongdeltat. 28 Till höger: sundet som öppnar mot havet. Det är väl en bild för där jag själv står, och vill stå – i livet, överhuvudtaget” Merete Mazzarella är diplomatbarn och uppvuxen i många olika länder – Schweitz, Kina, Indien, Turkiet, England... och fortfarande, sextioåtta år gammal, pensionerad professor i Nordisk litteratur, lever hon ett rörligt liv – bland annat som eftersökt föreläsare i både Finland och Sverige. Hennes familj är spridd över världen: sonen och barnbarnen finns i Chicago i USA, brodern i Köpenhamn. Men för Merete Mazzarella själv har Finland alltid varit knutpunkten, hemlandet: Helsingfors, och sedan slutet av nittiotalet, också Ekenäs. Först hyrde hon sommarvisten här, köpte sedan eget. Nuförtiden tillbringar hon och maken pensionerade filosofiprofessorn Lars Herztberg mycket tid här, året om. Varför just Ekenäs? ”Ja, trots att jag bott på många ställen i världen så tror jag ju att jag alltid i själ och hjärta varit en småstadsmänniska. Småstaden ger mig känslan av att kunna vara både utanför och innanför på samma gång. Och även om jag inte har rötter eller släkt här så har jag många vänner och bekanta som ger mig förankring, ett sammanhang. Och så är det ju lugnet förstås. När jag kommer till Ekenäs känner jag hur axlarna sjunker, jag andas lugnare.” ”Och så tycker jag ju om att promenera. Att gå får en att tänka bra. Och ger inspiriration och energi för skrivandet.” Merete Mazzarella har en imponerande produktion bakom sig: ett trettiotal böcker sedan debuten 1979 med den självbiografiska ”Först sålde de pianot”. Hon har get utt noveller, romaner, biografier, essäer och utvecklat ZONTA 1 / 2015 en ton och ett tilltal som är absolut eget. Personligt, konkret, rakt på sak – alltid med sinne för detaljen, anekdoten, det till synes obetydliga; kopplingar mellan stort och smått, fakta och privat. Det är också et skrivande som sällan slår fast, men prövar sig fram, samtalslikt. ”Ja, mitt skapande bygger mycket på att kombinera och associera mellan olika saker och resonera mig fram till olika synsätt och insikter. Insikter är inte så märkvärdiga. Egentligen är ju en insikt bara det att man iakttar något och intresserar sig för det.” ”Inte heller vardagen behöver vara märkvärdig för att vara värd att klä i ord och reflektera över. Jag tror att skrivande och läsning handlar om just det: uppmärksamhet, nyfikenhet.” ”Och så förstås, mycket, nästan allt mitt skrivande börjar i det personliga. ”Hem från festen”, till exempel, som kanske är den bok som är viktigast för mig för den handlar om min mammas död i cancer i början av nittiotalet - det var via den som jag kom att intressera mig för vårdfrågor.” Merete Mazzarellas nyaste bok –”Själens nattsida – om Mary Shelley och hennes Frankenstein” handlar om den engelska författarinnan Mary Shelley som i början av adertonhundratalet skrev skräckromanen ”Frankenstein eller den moderne Prometeus”: den idag välkända berättelsen om doktor Frankenstein som skapar en människolik varelse som förvandlas till ett monster – ett monster som snabbt skulle göra sitt inträde i populärkulturen och leva starkt fram till våra dagar, på film, i teve, böcker osv. En levande modern myt, men viktigast är kanske ändå det som som populärkulturen glömt: monstrets mänsklighet. Romanen om Frankenstein kan också läsas som en bild för skapandet. Är att skapa och det man skapar alltid gott? Spelar livet man lever någon roll? För Mary Shelley som var gift med poeten Percy Bysshe Shelley var problematiken högst personlig och Merete Mazzarella tecknar ett hisnande levande proträtt av två unga konstnärssjälar ur privilegie- rade omständighter som förälskar sig i varandra och ingår äktenskap men ingenting blir riktigt som någondera tänkt sig trots de allra bästa avsikter. Jämlikhetsivrare, utopister – Mary Shelley var dotter till den väldigt kända feministen Mary Wollstonecraft, Shelley en fritänkare ur högadeln som vid sidan av poesin var ständigt upptagen av olika samhällsreformprojekt. Ändå, i det privata, blir det fort så att Mary underordnar sig, utplånar sig. Den lysande vackra kärlekshistorien mellan två vackra, begåvade ungdomar förvandlas till en dyster, tragisk historia – kantad med sjukdom, svek och – barn som dör. Bara ett av deras fyra barn når vuxen ålder. Vi går hem, Merete och jag, lämnar Högholmen och Ramsholmen, passerar Villa Snäcksund och talar plötsligt om hur unga de var, Mary och Shelley, hennes man, och lord Byron som också var med den där kvällen i det hyrda huset vid Genevesjön den där sommaren 1816 då berättelsen om Frankenstein och monstret föddes. Mary bara nitton. Shelley tjugofyra och Lord Byron tjugoåtta. Mitt i en sommar som kom av sig – plötsligt några veckor in i juni slog det varma sommarvädret om och det blev kallt och mörkt och de tre ungdomarna beslöt sig för att fördriva tiden med att skriva spökhistorier för varandra. Och nej, sommaren återvände inte det året – 1816 har gått till historien som året utan sommar – vilket man senare skulle få veta berodde på ett vulkanutbrott i Indonesien. Vulkanisk aska spred sig och täckte solen under flera månader. Apokalyptisk stämning rådde, och delar av Europa hemsöktes av den värsta hungersnöden under 1800-talet. Kanske skulle Frankenstein aldrig blivit till om det inte varit för denna märkliga, kalla sommar. Men, samtidigt, ändå, allt är här ett ögonblick – här i Hagen, 2014, i efterdyningarna av en annan sommar, varm och mild och vacker: den här tanken på just vara ung, skrivande, skapande, älskande, full av tillförsikt och optimism. Så, vackert och viktigt, på något sätt. Den hängivenhe- ten. Och våra tankar går sedan till vår egen ungdom, som kännetecknades av så mycket onödig försiktighet och ängslan. Jag frågar Merete Mazzarella vilket råd hon själv vilja ge sig själv som ung, nu i efterhand. ”Inte vara så orolig för vad andra tycker och tänker om dig. Man behöver inte. För sist och slutligen håller alla på med sin egen impression management. Och då kan man ju i stället satsa på något viktigt. Med hängivelse.” Monika Fagerholm SILTA, KUVA MISSÄ SEISON Kaksi kirjailijaa Merete Mazzarella ja Monika Fagerholm kävelevät lämpimänä elokuun iltana luonnonpuistossa Ramsholmenilla Tammisaaressa ja pysähtyvät Högholmenin, Korkeasaaren sillalle. Merete kertoo kuinka on monesti puhunut paikastaan maailmassa. – Minun keskipisteeni, kyllä, silta on sinällään kaunis, se yhdistää kaksi erilaista maisematyyppiä, luontopuiston ja saariston. Vasemmalla merenlahti ja kaupunki, oikealla väylä joka avautuu avomerelle. Kuva missä seison ja missä haluan seistä elämässäni ylipäätään. Kirjailijat keskustelevat Mereten tavasta kirjoittaa, lähestyä asioita arkielämästä käsin. Monika Fagerholmin kirjaamassa keskustelussa Merete Mazzarella kertoo myös uusimmasta kirjastaan ”Själens nattsida – om Mary Shelley och hennes Frankenstein”, kahden nuoren ja etuoikeutetun rakkausavioliitosta, mistä piti tulla täydellinen, mutta loistavan kaunis rakkaushistoria muuttuukin synkäksi ja traagiseksi. 29 ZONTA 1 / 2015 KESÄAAMUSTA YÖMYÖHÄÄN Erja Hiltunen ja tyttärensä Iida. M eri on peilityyni. Aamun raukeuden rikkoo herätyskello, se pärähtää soimaan kello 5.30. Erja Hiltunen pukee päälleen ja aukaisee oven kesäaamuun. Oven kolaus pysäyttää isokoskelopariskunnan puuhat. Linnut pyrähtävät hätäisesti kohti ulappaa. Rannalla tuoksuvat meri ja ruovikko. Erja suuntaa askeleensa kohti Sommaöstrandin vierasvenesatamaa. Sininen rakennus on huutomatkan päässä laitureilta. Purjeveneitten mastot helähtävät tuulenvireen voimasta. On vielä hetki aikaa ennen kuin veneilijät astuvat kelluvista kodeistaan laiturille. On pyöriteltävä pullat, munkit ja sämpylät kohoamaan ja laitettava kahvinkeitin päälle. Veneilijät suosivat Sommaröstrandin satamaa. Perhe Wikström ja isäntä Göran aloittivat saaristokaupalla ja kalastustarpeiston myynnillä kolmekymmentä vuotta sitten. Tuolloin Erja Hiltunen seurusteli nykyisen miehensä Niklas Wikströmin kanssa ja haaveili fysioterapeutin urasta. Erja ehti olla pitkän rupeaman unelmaammatissaan kunnes perheen yritys vei mukanaan niin Erjan kuin hänen miehensäkin. – Meillä on kaksi tytärtä ja näin tuntui että jäisi enemmän aikaa perheelle. Niken kanssa rakennettiin ravintola ja vierasvenesataman huoltotalo. Talvisin mietitään aina jotain uutta seuraavalle kesälle, Erja kertoo 30 ja ottaa uunista pellillisen vastapaistettuja voisilmäpullia. Ensimmäinen asiakas, sortseihin ja t-paitaan sonnustautunut aamuvirkku veneilijä ei voinut vastustaa pullan tuoksua. – Veneessä nukkuu hyvin, unia voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, asiakas sanoo ja ostaa neljä munkkia ja kaksi kahvia. Erja pakkaa lämpimäiset naisen koriin ja tämä jatkaa matkaansa veneelle. Erja ja Niklas kuuntelevat tarkkaan asiakkaitten toiveita. Wikströmin perhe on hionut palvelujaan niin huippuunsa että satama valittiin vuoden vierasvenesatamaksi 2012. Skåldön saaren kärjestä löytyvät saaristomatkailun ydinaiheet: kauppa, satama, ravintola, telakka ja merikuljetukset, on veneitä, ilmatyynyalus, moottorikelkkoja ja Erjan valtakunta 120 neliön toimitalo, on vierassatama laituripaikkoineen, purjehduskoulut, minigolfrata, leikkipaikka lapsille ja luontopolku. Pian laitureilla alkaa kuhina. Osa veneilijöistä valmistautuu lähtöön. Vilkaisu väylälle ja näet kuinka veneitä kaartaa niemen kärjen kautta ulapalle. Ennen lähtöä veneilijät palauttavat varausmerkkinsä. Pitkämatkalaiset kantavat pyykkipussinsa pyykkitupaan, kysellään kuulumisia, vaihdetaan tietoja purjehduskeleistä ja pian tupsahtaa kahvila täyteen asiakkaita. – Tulen seuraavaksi saunalle, Erja huikkaa tarjotin kädessään. Iltapäivällä lämmitetään sauna. On alustettava uusi leipäsatsi uuniin, nyt tummia saaristolaisleipiä. Päivittäin keittiö tuottaa 80 munkkia, 40-50 pullaa ja sämpylää, saaristolaisleipiä ja päälle vielä muna-anjovisvoileivät sekä viitisenkymmentä lohipiirakkaa. – Mitä tehdä talvella -listalla on seuraavana vuorossa leipurin koulutus. Haluan perehtyä kokin työhön, Erja sanoo ja lähtee saaristolaiskärryillä kuskaamaan kaasupulloa asiakkaalle. Talvimatkailuun on kehitetty elämysmatkaa jään reunalle ilmatyynyaluksella. Jään graafisesta maisemasta matkalaiset palaavat siniselle talolle saunomaan ja maistamaan Erjan keittiön kala- ja riistaruokia. Matkailun edistämiskeskuksen avulla Sommaröstrandin talvea tarjotaan kiinalaisturisteille. Kun aurinko on matkannut taivaan kannella takaisin kohti merta, lähtee Erja tarkastamaan saunatilannetta. – Pesen ja lukitsen saunatilat. Kierrän vielä laitureilla katsastamassa vesija sähköpisteet. Työpäivä päättyy puoliltaöin. Satamaan on laskeutunut saariston hiljaisuus. Jossakin tiira kutsuu toista tiiraa, hauki molskauttaa pyrstöään rantavedessä ja Erja suuntaa askeleensa takaisin kohti perheen kesämökkiä. – Mökillä pulahdan mereen uimaan. Oi, miten se virkistää ja puhdistaa ennen nukkumaan menoa, hän sanoo. ZONTA 1 / 2015 MOPIN JA PULPETIN LIITTO H eidi Forsman toteutti unelmansa. Hän perusti oman yrityksen ja luopui palkkatyöstä kouluttajana. Hän yhdisti siivousalalla tekemisen ja koulutuksen, mopin ja pulpetin. Aluksi yrityksessä oli kolme siivoojaa, tänään palkkalistoilla on 37 työntekijää. Elettiin vuotta 1996, perhe asui Karjaalla ja Heidillä ja hänen miehellään Leif Forsmanilla oli kaksi pientä poikaa. – Ostin siivousalan yrityksen Hangosta: nyt voisin toteuttaa oppejani ja johtamistaitojani käytännössä, hän ajatteli. Kouluttajana hän tiesi että pienessä firmassa joutuisi kirjaimellisesti ottamaan mopin kauniiseen käteensä. Heidi viiletti autollaan aamukuudelta kohti Hankoa, siivosi ja hoiti tilauksia, suunnitteli kolmen työntekijänsä päiviä ja piti firman menot ja tulot ajan tasalla. Työntekijöitten vapailla pomo sai siivota illat ja viikonloput. Työpäivät olivat pitkiä. Autonnokka kääntyi kotipihalle Karjaalla usein vasta kello kymmeneltä illalla. – Palkkasin neljännen siivoojan jo ensimmäisenä vuotena. Minulla oli myös koulutuksia suunnitteleva yritys. Pian ymmärsin vetäytyä mopin varresta konttoriin. Aloin kasvattaa yritystäni Costa Calidaa, ostin toisen siivousfirman vuonna 2001. Tässä vaiheessa meillä oli jo oma toimisto Hangossa ja siivoussopimuksia koko länsirannikon alueella: yritysten tiloja, hotellihuoneita ja koteja. Pienistä tekijöistä kasvoi monipuolinen yritysrypäs. Hänen miehellään Leif Forsmanilla oli oma tilitoimisto. Elämää helpottamaan ostettiin Karjaalta vanhasta kaupparakennuksesta toimipisteet molemmille. Tilitoimiston naapuriin avasi ovensa Costa Calida, samalla Hangon toimistoa laajennettiin. – Helkama talosta vuokrattiin lisää huoneistoja, kunnostettiin ja sisustettiin tyylillä ja taidolla matkailijoitten käyttöön, Heidi kertoo. Työ palkitsi tekijäänsä. Siivouksen suunnittelun rinnalla nainen sai uppoutua rakkaisiin harrastuksiinsa, antiikkiin ja sisustamiseen. Yritysryppäässä siivousala oli kannattavin osa, se kukoisti ja kasvoi kasvamistaan. Yhden naisen aika on rajallinen. Perhe ja pojat ovat tärkeitä, tuli aika puristaa työpäivät normaalimittoihin. Ensimmäisenä Heidi luopui koulutusyksiköstään. Seuraavaksi karsittiin pois rakas, mutta työläs hotellitoiminta. Heidi katsoo ikkunasta ulos, tyylikäs nainen täynnä ajatuksia ja ideoita. Henkilökunta saa kiitosta johtajaltaan. Yritys on saavuttanut tason, mistä alussa vain haaveiltiin. Henkilökuntaa koulutetaan, palveluja hiotaan. Työntekijät tietävät millaisia tuotteita yritys tarjoaa. Tasokkuudesta nauttivat kaikki, asiakkaat ja tekijät. Yritysjohtajan mietteissä eläkeikä lähestyy vauhdilla. On siis aika unelmille. – Jatkan työelämässä vielä pitkään. Havukka-ahon ajattelijan tavoin kehittelen uusia polkuja. Voisin palata alkuaikojeni osaamiseen, koulutukseen, nyt yrittäjänä. Mutta miten yhdistää kolme rakastamaani alaa: koulutus, antiikki ja sisustaminen. Siinä riittää haastetta seuraavalle pysäkille, Heidi Forsman aprikoi. Koulutus, antiikki ja sisustaminen olisivat Heidi Forsmanille yrittäjänä tulevaisuudessa kolme mieluisinta aluetta. 31 ZONTA 1 / 2015 INTOHIMO TYÖHÖN RATKAISEE JA KOULUTUS A nn Storsjö on energinen nainen. Kävellessään kannat kopisten pitkin Kungsgatania Tammisaaressa hänestä säteilee energiaa. – Muutin Raaseporiin mielessä maaseutualueen rauhallinen elämäntapa, mutta ilokseni vastaan tulivatkin haastava kunnallispolitiikka ja erittäin ajankohtaiset energiakysymykset. Ann on Tammisaaren Energian hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2013, yhtiön konttori sijaitsee kävelykadun varrella. – Miedosti sanottuna monelle paikallisista toimijoista oli melkoinen järkytys, kun nainen otti käteensä energialaitoksen puheenjohtajan nuijan. Vieläpä juuri siinä vaiheessa, kun laitosta oltiin muuttamassa osakeyhtiöksi. Aluksi uuteen naispuheenjohtajaan kohdistui vähättelyä ja häntä yritettiin kampittaa monin tavoin. Ilkeilyt tulivat usein odottamattomilta tahoilta. Välistä tuntui että sekä hallituksen että johtajan halusivat nimittää ihmiset, joilla ei ollut siihen mandaattia. – Tilanne on normalisoitunut eikä asiattomuuksia enää esiinny, Ann Storsjö sanoo. Alan miesvaltaisuus ei aiheuta ongelmia. – Mutkaton yhteydenpitomalli ja käytännöksi vakiintunut Corporate Governance toimintamalli ovat johtaneet siihen, että sekä henkilöstö että johto ja muut hallituksen jäsenet tietävät, mitä heiltä odotetaan ja mitä itse edustan. Ann on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt tilintarkastajana, laskentatoimen opettajana ja taloustiedotuksen Pr -konsulttina. Ennen Raaseporiin 32 muuttoa hän oli 14 vuotta Tjäreborgin talousjohtajana ja hallituksen jäsenenä, Tjäreborg kuuluu Thomas Cook konserniin. Tietotaito työvuosilta yksityisellä sektorilla on mittaamattoman arvokas. Kova kilpailu yksityispuolella on ajan kuluessa tuottanut tehokkaita hallintomalleja. Monia näistä hallintomalleista voisi suoraan soveltaa julkisen sektorin hallintoon. – Kyse on oikeastaan vain tiedoista ja kyvystä hyödyntää entistä tehokkaampia menetelmiä, Ann huomauttaa. Yksityisen ja julkisen puolen julkisuusperiaatteet poikkeavat toki toisistaan, mutta toisaalta yhä useammin keskustellaan läpinäkyvyydestä myös yksityisellä sektorilla. – Vastuulleni annettiin juuri yhtiöityneen yrityksen toiminta. Täällä voin hyödyntää tosi pitkälle yksityisen sektorin malleja. Tammisaaren Energia on hieno yhtiö ja työn jälki on huipputasoa, Ann toteaa ylpeänä. Mikä on eniten yllättänyt yksityisessä ja kunnallisessa päätöksenteossa? Kysymys pysäyttää Annin hetkeksi miettimään. Pian hän toteaa että suurin eroavaisuus on toki ollut selkeän tulosvastuun puute ja kykenemättömyys määrittää mittauskelpoisia tavoitteita yhdistettynä taitamattomuuteen luoda seurantamenetelmiä. Kuitenkin vain näin prosessit etenevät. Myös henkilökunta työskentelee parhaiten tietäessään mitä heiltä odotetaan. Ann painottaa että kaupunkina Raasepori on ottanut monta harppausta oikeaan suuntaan aina nykyisen vaalikauden alusta vuodesta 2013. Pyydettäessä antamaan joitakin hyviä neuvoja nuorelle naiselle, joka ha- luaisi seurata hänen jälkiään, kuuluu vihjeistä ensimmäisenä – tee töitä jotka saavat sinut syttymään. Ja tietenkin on hyvä että pohjana on vankka koulutus. – Katso ettet juutu yhteyksiin missä työtäsi ja panostasi aliarvioidaan. Panosta tehtäviin joihin sisältyy operatiivinen tulosvastuu. Yksinkertaista käytäntöjä ja esityksiä ja keskity olennaiseen. Monilla meistä on taipumuksena turhaan monimutkaistaa töitämme. Vauhtiin päästyään ammattilaiselta satelee arvokkaita neuvoja. – Älä provosoidu muitten sanoista. Osa ihmisistä luulee että naisista voi sanoa ja kirjoittaa mitä vain. Älä anna heidän estää itseäsi, ajan mittaan heitä on entistä vähemmän. Muista myös ettei toisten naisten tuki ole aina itsestäänselvyys. Puhuttaessa suomalaisista energiakysymyksistä Ann pahoittelee keskusteluissa vallitsevaa mustavalkoista populismia. – Meidät jaetaan toisiaan vastustaviin ryhmiin. Joko puolustamme voimallisesti tiettyä energiamuotoa tai vastustamme sitä. Annin mielestä keskustelun tulisi painottua energian kulutuksen tulevaisuuden näkymiin. Todennäköisesti valtaosaa nykyisistä voimanlähteistä tarvitaan. Epävarmaa on vain energialähteiden keskinäinen osuus. Miten ja missä energiaa tuotetaan, sitä voi tuskin tarkasti määrittää ennen kuin meillä on selvillä tulevaisuuden tarve. Tärkeintä on taata energian omavaraisuus nykyajan rauhattomassa maailmantilanteessa. Suomalaisten voimalaitosten rahoitusmuodot olisi myös uudistettava. ZONTA 1 / 2015 Usein käytetty Mankala -käytäntö (itsekustannusmalli) ei kuulu nykypäivään. Mankala -käytännön mukaan omistajat vastaavat sekä rahoituksesta että kustannuksista jos toiminta on tappiollista. Näin tuotantolaitoksella ei ole liiketaloudellista riskiä, seikka mikä on esteenä luonnolliselle tehokkuuden kehittymiselle. Kotikentällä Ann antaa energiansa säteillä oman pihapiirinsä eduksi. Ann on pyörittänyt miehensä Peterin kanssa Nybyn karjatilaa vuodesta 2007, tila on perustettu 1500 luvulla. Nykyään tila on erikoistunut luomukarjankasvatukseen, emolehmätuotannon muodossa. Työskentely maatilalla, erityisesti eläinten parissa on palkitsevaa. Kiinnostus lähituotantoon ja luomuun lisääntyy koko ajan, on hauskaa tehdä töitä alalla joka on saanut ripeästi tuulta purjeisiin. Vapaa-ajallaan Ann on mukana Zontatoiminnassa. Mistä nainen ammentaa tähän kaikkeen energiaa ja aikaa, kuinka hän saa sen riittämään? Vastaus heltiää naurun siivittämänä: päätä mitä pidät tärkeänä, aseta itsellesi tavoitteet ja kohdista toimintasi oikeisiin osoitteisiin. Ann Storsjö luotsaa Raaseporissa paikallista energialaitosta, jonka konttori on maan ensimmäisen kävelykadun Kungsgatanin varrella. 33 ZONTA 1 / 2015 AISTIEN KEIDAS B imbon näyteikkunassa on vain yksi tai kaksi vaatetta, silti asujen värit ja muoto saavat päät kääntymään. Heidi Runeberg kuvaakin liikettään aistien keitaaksi. Heidi valitsee tuotteet varmalla silmällä. Hän tekee usein ostoksia matkoillaan maailmalle. Joskus uusi, mielenkiintoinen vaatemerkki löytyy muotilehtien kuvista. – En kulje messuilla, sen sijaan pidän aistini avoinna, hän sanoo. Poimin eri tyylilajeista parhaat. Heidi on yllätyksellinen ja vivahteikas aivan kuten myymälänsä Tammisaaressa. – Kasvoin nuoren yksinhuoltaja äitini kanssa. Hän rakastaa taidetta, kulttuuria, matkustamista ja kauniita vaatteita. Piirsin vaatteeni jo ekaluokkalaisena ja äiti ompeli niitä piirustusteni mukaan. Barbini vaatetin itse. Pukeutuminen ja vaatteitten päättymätön tarina valitsi Heidin. – Menin Stockmannille töihin. Sieltä vaateosastolta malliemo poimi minut talliinsa. Mallin ura vei nuoren, vaalean ja pitkähiuksisen Heidin maailmalle. Töitä riitti Suomessa, Ruotsissa ja Italiassa. Heidi oli mallina kuuluille muotitaloille kuten NK, Came´ ja Versace – Olin muita lyhempi, oli siis oltava heitä hoikempi, että olisin näytöksissä sopusuhtainen. Pysyin hoikkana enkä sairastunut anorektikoksi, sillä minulla on aina nälkä. Rakastan päivällisiä mieheni ja ystävieni seurassa. Tammisaaressa Heidi tapasi miehensä ja Tammisaareen pysähtyi naisen matkalaukkuelämä. – Näin kerran unessa kuinka miehet teippasivat vaateliikkeen ikkunaa, ikkunassa komeili nimi - Bimbo. Kului pari vuotta ja Heidi avasi oman liikkeen suositun ostoskadun varrella. Unen nimestä tuli totta. – Bimbo on italiaa ja merkitsee rasavilliä. Äitinsä tyttärenä Heidille ovat rakkaita taide ja matkustaminen. Liikkeen kanssa samassa pihapiirissä kodin seinillä on taiteilija Alice Kairan värikylläisiä maalauksia. Alice Kaira oli naimisissa Heidin isoisän kanssa. – Istuin taiteilijan ateljeessa ja ihailin maalauksia. Kankailla loistivat vahvat värit, keltaiset, oranssit, syvät metsän vihreät. Huoneessa haisivat pellavaöljy ja tärpätti. Hänen maalauksensa lumosivat pienen tytön. Alice ei pitänyt lapsista, minä olin poikkeus. Viikonloppuisin Heidi asuu Helsingissä. Musiikkitalo, Ooppera ja taidemuseot ovat tuttuja paikkoja. Helsinki merkitsee myös kaikenlaisia ihmisiä, kulttuureja ja vieraita kieliä. – Nuorena ruoho näytti vihreämmältä aidan toisella puolella. Nyt kiintopisteinäni ovat Tammisaari ja Helsinki. Ehkä pysähdyn näihin. Vai onkohan ruoho oikeasti vihreämpää siellä aidan takana? Heidi Runeberg johtaa vaateliikettään huumori mielessä ja laajalla kulttuuritaustalla. Hän tietää ettei kauneus katoa maailmasta. 34 ZONTA 1 / 2015 ILOA, HIKEÄ JA KYYNELEITÄ H urja Piruetin salilla Karjaalla harjoitellaan päivittäin. Pettymyksen kyyneleitä ja onnistumisen huimia hetkiä riittää, kun nuorin opistolainen on kolmevuotias ja vanhin 87 vuotta. Katja Köngäs, 39, tanssin monitaituri on opettanut tanssia ja luonut yleisön ja tanssijoitten iloksi yli 200 teosta kahdenkymmenen vuoden aikana. Nyt hän työstää viidensadan lapsen ja nuoren kanssa Kissan Askelin juhlanäytöstään. – Tuomme tanssin myös kaupunkilaisten arkipäivään. Kevään aikana voi Karjaalla pysähtyä hetkeksi vaikkapa kaupan hedelmätiskin edessä ja uppoutua katsomaan tanssin taikaa, hän kertoo. Tanssiin saattaa törmätä apteekissa, sairaalassa, kirjastossa, bussiasemalla, missä vain ihmisiä liikkuu. – Virittelen esityksiä 15-20 vuoden takaa. Katselen kasettinauhoituksia. Menneet vuodet vyöryvät silmieni edessä ja muuttuvat eläviksi uudestaan. Työt peilaavat aikaansa ja tälle aikamatkalle Hurja Piruetti kutsuu katsojansa. Katja Köngäs on syntyisin Lapista perinteiseltä kansantanhujen alueelta. Hän aloitti tanhuamisen seitsemänvuotiaana, mutta ilmoitti itsensä vanhemmiltaan salaa balettikouluun heti kun sellainen perustettiin Sodankylään. – Etukäteen en tiennyt mitään baletista. Olin kahdeksan vuotta, inhosin koulun kilpailuhenkisiä liikuntatunteja ja hiihtoa, sillä Lapissa hiihdettiin ja hiihdettiin. Tanssitunneilla ihana opettaja sai minut unohtamaan isokokoisen ja kömpelön vartaloni, hyvä etten muuttanut tanssikoululle asumaan. Kannustava opettaja sai tytössä ihmeitä aikaan. Katja korvasi koulun liikuntatunteja tanssilla, numerot alkoivat kivuta kohti kymppiä. Ahkera opiskelija pääsi jo 12-vuotiaana isojen ryhmään ohjausrinkiin. Opettajan johdolla koostettiin tuntien sisältöjä ja harjoiteltiin ohjaamista. Kuopiossa musiikkilukion aikana Katja oli jo opettajana paikallisissa kouluissa ja voimisteluseuroissa. – Aloitin Karjaalla Västra Nylands folkhögskolanin tanssin ammattialan opinnot. Samalla perustin oman kouluni, Hurja Piruetin, Katja kertoo ja esittelee teosta koulun seinällä: oppilaitten lauseet keltaisilla papereilla muodostavat aurinkokuvion. Tanssin opettaminen vaatii aikaa ja sisua. Lisäksi hän suunnittelee koreografiat, on rehtorina ja vastaa koko tanssiopiston toiminnasta. Työtunteja kertyy viikon aikana päälle 70. – Oppilaitteni into vie eteenpäin. Opettajana saan yhdistää luovuuden ja liikunnan. Tanssi merkitsee riemua. Se voi olla vaikeaa harjoiteltaessa uusia liikesarjoja. Mutta haasteita seuraa onnistumisen euforia. Tanssiopistolla voi suorittaa taiteen perusopetuksen laajan ja yleisen oppimäärän sekä tanssin valtakunnallisen lukiodiplomin. Tanssia voi myös omaksi huvikseen. Kaikenikäiset ja kaikenkokoiset oppivat tanssimaan. Katja Köngäs vei oppilaansa esiintymään Kreikan saaristoon. Tanssija kantoi vyötäisillään metreittäin sinistä kangasta. Puku toimii paitsi asuna myös lavasteena. Tanssi ei jää Karjaalla salin seinien sisälle eristetyksi saarekkeeksi. – Teemme parhaillaan Lärkkullan Pop & Rock linjan kanssa Sweet 60s teosta. Toiset harrastavat musiikkia, toiset tanssia. Nyt nuoret pääsevät esiintymään yhdessä 60 -luvun hittien tahdissa. Pelkkä askelten opettelu ei ole taidetta. Kahden ryhmän ristipölytyksessä esitys kypsyy taiteeksi, elävän musiikin mukana päästään näyttämötaiteitten ytimeen, Katja Köngäs sanoo. KUKA Katja Köngäs, tanssitaiteen maisteri, -pedagogi ja tanssija SYNTYNYT Sodankylä 22.4.1976 KOULUTUS Teatterikorkeakoulu, opintoja johtamishallinnosta, rehtorin Professional Diploma, Sibelius Akatemia TEOKSIA Liisan ihmeelliset seikkailut, Kissan Askelin, Halla MANSIKKAPAIKKA rantamökin vanha sauna 35 ZONTA 1 / 2015 TAKAOVESTA TAMMIHARJUUN J os verenpaine on koholla, siitä ei puhuta kuiskaten, mutta Tammiharjun sairaalaan Tammisaaressa tullaan usein sisälle takaovesta. Monet nuorista voivat pahoin. It-maailmassa joudutaan hakoteille, ei opita käsittelemään tavallisiakaan vastoinkäymisiä kasvotusten toisen ihmisen kanssa. – Yhteiskunta on rakennettu normaaleille. Huono itsetunto ja masennukset ovat yleisiä. Aikuiset ovat luoneet maailman, missä EU määrittelee, ettei puuhun saa kiivetä. Kuitenkin kaikki vanhemmat tekevät parhaansa, sen mihin pystyvät, sanoo Maj Arell joka on työskennellyt Tammiharjun sairaalassa vuodesta 1979 ja tehnyt töitä myös lapsipsykiatrian puolella. – Hoitotyö on minun juttuni. Olen ollut välistä osastonhoitajana, välistä ylihoitajan viransijaisena. Monipuolisena ammattilaisena hänellä on ollut työrupeamia myös sairaanhoitokoulun opettajana. Hän on ollut myös kehittämässä psykiatrisia hoitoketjuja kuntien kanssa kahden vuoden ajan projektikoordinaattorina. – Olen aina palannut takaisin sairaalaan, Maj Arell toteaa istuessamme vasta sisustetussa huoneessa avoimen aikuispsykiatrian yksikössä. Paikka on vanha osasto ”vitonen”, nykyään nimeltään akuuttipsykiatrian osasto. – Vaalimme potilaan oikeuksia lain mukaan, rajoittamisia tehdään harvoin. Olivatpa ongelmat kroonisia tai akuutteja, vaikeista mielenterveysongelmista kärsiviä ei enää aina oteta sisälle mielisairaalaan. – Meillä on mielenterveyspotilaille psykiatrian hoitotiimit avohoidon puolella. Potilas voi olla Länsi Uudenmaan sairaalassa, kotonaan tai puiston penkillä. Tiimit tulevat hänen luokseen, aloittavat hoidin ja suunnittelevat jatkohoidon sekä auttavat potilasta eteenpäin. Sairaanhoidon sisällä ei rakenneta uraa, mutta työssä riittää vastusta, yksikään päivä ei muistuta toistaan. – Henkilökunta haastaa minut päivittäin, asettaa vasten seinää. Vastaan heidän työolosuhteistaan ja mahdollisuuksistaan. Henkilökunnan on oltava nykyään koko ajan valppaana. Ja potilaat kyllä tuntevat minut, hän lisää ja hymyilee leveästi. Kuinka ihminen jaksaa työssään jatkuvan vastuun ja paineen alaisena? – Asun omakotitalossa ja puuhaa riittää. Olen äitinä täysillä kolmelle jo aikuiselle lapselleni ja sitä paitsi lapsilla on neljä koiraa, joita hoidan tarvittaessa. Ja jos oikein kiristää, pakkaan matkalaukut ja lähden kiertelemään Kreikan saaristoon, sanoo Maj Arell, jolle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitali kultaristein itsenäisyyspäivänä 2014. Maj Arrell seisoo Tammiharjun sairaalan portailla. Rakennus on vanha venäläinen kasarmirakennus, joka valmistui 1912. Rakennus otettiin mielisairaalaksi 1920. 36 ZONTA 1 / 2015 MUNKKEJA JA SYMPATIAA T ietysti on käynyt niinkin että joku alokkaista on itkenyt olkaani vasten, Ann Lindgren sanoo. Hän on vastannut kymmenen vuotta Uudenmaan Prikaatin sotilaskotitoiminasta Dragsvikissä Tammisaaressa. Naisen vierellä munkkitelineissä tuoksuvat vastapaistetut leivonnaiset. Kassalle kiemurtelee nuorten miesten jono. Kupit täyttyvät kuumasta kahvista ja lautasilta löytyvät kahvilan suosikit. Useimmille nuorista miehistä ´Sotku´ merkitsee omenamunkkeja, sämpylöitä ja kahvia. Ja sämpylän sisältä löytyy lenkkimakkarasiivujen lisäksi salaattia, tomaattia ja kurkkua. Jo puheensorinasta kuulee kuinka tunnelma kahvilassa on lämmin ja sydämellinen. Kaikki tietävät miksi täällä paiskitaan töitä. Joskus avuksi tulee varusmies. Jos mies on rikkonut sääntöjä, hänet komennetaan rangaistukseksi tiskivuoroon kahvilaan. Aikaisemmin varusmiehille oli olemassa erillinen aresti, nykyään menetelmiä on muutettu ja poliisi selvittää suurimmat rikkeet. – Kahvilassa ei saa myydä alkoholia, mutta kylläkin tupakkaa. Moni nuori mies aloittaa tupakoinnin armeijaaikana ja sehän on tarpeetonta ja kallista, Ann huomauttaa. Alussa asevelvolliselle maksetaan palkkaa vain viisi euroa päivältä. Kahvilamyynnin pienellä voittosummalla tuetaan varusmiesten vapaajan toimintaa. Ostetaan pelikonsoleita tai urheiluvälineitä tai maksetaan bussimatkat otteluihin ja tapahtumiin. – Näissä asioissa olemme hyvin joustavia. Vuosittain Uudenmaan Prikaatissa koulutetaan lähes 1500 varusmiestä, maamme ainoassa ruotsinkielisessä joukko-osastossa. Palvelukseen astuneista on puolet sisällä kuusi kuukautta ja loput kokonaisen vuoden tai yhdeksän kuukautta. Mukana on joitakin naisia, mutta monet heistä joutuvat lopettamaan palveluksen raskaitten harjoitusten aiheuttamien marssimurtumien vuoksi. Sotilaskodin seinät täyttyvät tyytyväisten asiakkaitten kehystämistä ja allekirjoittamista muistokuvista. – Ennen kotiuttamistaan miehet astuvat viimeistä kertaa kahvijonoon. Ja taas seinille päätyy lisää kuvia, Ann sanoo hymyillen. – Moni heistä kertoo liikuttavasti kuinka on jaksanut raskasta koulutusta – kiitos teidän. Voiko parempaa palautetta työstään saada, Ann kysyy ja kertoo kuinka juuri ennen kotiutumistaan yksi varusmiesryhmistä lahjoitti kahvikassansa sotaveteraanien keräykseen. Sotilaskodissa viihtyvät niin asevelvolliset kuin vapaaehtoistyöntekijät. Ann Lindgren kantaa vastuun toiminnasta ilolla. UUDENMAAN PRIKAATI, NYLANDS BRIGAD, perustusvuosi 1954, kouluttaa Suomen rannikkojääkäreitä. Joukko-osasto kouluttaa ruotsinkieliset varusmiehet kahdessa joukkoyksikössään, Vaasan Rannikkojääkäripataljoonassa ja Tammisaaren Rannikkopataljoonassa. Historiassa Nylands Brigad johtaa juurensa Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfin perustamasta rykmentistä vuodelta 1626. Rykmentti kunnostautui esimerkiksi Siikajoen taistelussa Suomen sodassa 1808. 37 ZONTA 1 / 2015 NAISEUS ON VOIMAA O len ylpeä Raaseporista. Täällä tunnen olevani kotona. Täällä asuu monia nuoria julkisuudelle tuntemattomia lahjakkuuksia. Enkä ymmärrä miksi heti ollaan kielteisiä, jos joku yrittää tehdä jotain uutta. Pääasia että uskaltaa, epäonnistumisenkin kustannuksella. Se on todellista rohkeutta. Fredrika Åkerö, 31, pursuaa voimaa istuessamme Karjaalla Västnyländska Ungdomsringenin, paikallisen nuorisojärjestön konttorissa. Seinän takana ovat meneillään viimeiset roolivalinnat Raaseporin kesäteatterin tulevan kesän näytelmään Tryckeriteatterin tiloissa. Ungdomsringenin hallituksen puheenjohtajuus on yksi Fredrikan luottamustoimista. – Aikani jakautuu työn, luottamustoimien ja urheilun kesken toinen toistaan hyödyntäen. Karjaalla syntynyt Fredrika suoritti valtiotieteitten kandidaatin tutkinnon Åbo Akademissa Turussa ja vietti sitä ennen välivuoden baarimikkona Itävallassa. Asuinpaikkana Turkua seurasi Karjaa ja 1.1.2009 tuli asuinpaikaksi vasta perustettu kaupunki – Raasepori. – Olin mukana kun kolmesta paikkakunnasta muovattiin yhtä. Työ oli innostavaa ja kirjaimellisesti luovaa. Valtio asetti 15 luottamushenkilön komission, jäseniksi nimettiin edustajat aikaisemmista kunnista, Tammisaaresta, Karjaalta ja Pohjasta. Silloin parikymppinen Fredrika valittiin ilman muuta Karjaalta: hän oli ollut Karjaan kaupunginhallituksen jäsen ja oli opiskellut julkishallintoa. – Kolmea yhdistettäessä menee koko pyramidi uusiksi. Prosessi oli vaativa ja opettavainen. Kaikkea oli kolmet, alkaen kolmesta kaupunginjohtajasta. Fredrikan rikastuttaviin työrupeamiin kuuluvat myös työ kansanedustaja Astrid Thorsin avustajana ja RKP:n nuorisojaoston SU:n puheenjohtajana. Fredrika on ollut Raasepo- 38 Fredrika Åkerö on nuori akateeminen nainen, mukana politiikassa, nuorisotoiminnassa ja urheilussa. Hän harrastaa käsipalloa Karjaan BK:ssa. Käsipallo on yksi Karjaan suosituimmista urheilulajeista. rin nuorisosihteerinä vuodesta 2013. Tuolloin hän luopui paikastaan kaupunginhallituksessa, mutta istuu edelleen kaupunginvaltuustossa. Jos Fredrikalle mainitsee sanan urheilu, hän vastaa – käsipallo. Hän aloitti harrastuksen yhdeksänvuotiaana ja on ollut mukana peleissä pelaajana, valmentajana ja tuomarina. Käsipalloa lajina ei voisi paremmin tunteja, jokainen osatekijä kasvattaa näkemystä ja ymmärrystä. Käsipallossa urheilijan kehityskaari on pitkä. Huippunsa saavuttaa vasta kokeneena pelaajana, käsipallo on vaativa laji. Mestariksi noustaan harjoittelulla ja taidolla. – Kasvoin BK-46 joukkueessa, Fredrika sanoo ja hänen katseensa loistaa ylpeänä. BK:n miehet ja naiset pelaavat SM sarjassa. Jossain vaiheessa tein valinnan etten tähtää ammattilaiseksi. Käsipallo on urheilulajina erityisen fyysinen. Harrastajien sarjatasolla Karjaalla pelaavat miehet ja naiset samassa joukkueessa. Pelikenttänä on Sisu-areena, minne mahtuu kerralla 1500 katsojaa. – Naispelaajina emme ole alakynnessä. Miehet ovat toki meitä suurempia, mutta nainen osaa olla miestä ovelampi ja näistä tilanteista irtoaa iloa. Onneksi olen selvinnyt otteluista ehjänä. Fredrika vakavoituu arvioidessaan itseään, millainen hän on tällä hetkellä. – Vuosien mukana olen muuttunut rauhallisemmaksi ja lempeämmäksi itseni suhteen, sanoo Fredrika, jonka mukaan on nimetty paikallislehden nuorten sivu – Frida. Muitten nuorten mukana hän toimitti sivua kahdeksan vuotta. ZONTA 1 / 2015 39 ZONTA 1 / 2015 KÄSISSÄ LUOVUUS JA PORA Pirkko Grönroos rohkaisee tyttöjä arvostamaan itseään ja myönteisenä naisena hän on itse heille hyvänä esimerkkinä. O n kiehtovaa olla nainen. En haluaisi olla mies. Naiselta ei odoteta että hänestä pitäisi tulla jotakin merkittävää. Siksi meillä on mahdollisuuksia miehiä enemmän. Olin lapsena poikatyttö, menin aina ulos isäni kanssa tai sitten leikin poikien kanssa, rakensimme yhdessä majoja metsään. Pirkko Grönroos, hammaslääkäri, istuu vastaanottonsa asiakastuolilla silmät tuikkien ja hymy herkässä. – Olen iloinen ihminen ja menen vaikka läpi harmaan kiven saadakseni haluamani asiat selvitettyä. Pelkään pimeää ja epäoikeudenmukaisuus saa minut surulliseksi, hän määrittää itseään. Hän on ylpeä lapsistaan ja kateellinen niille jotka kykenevät sanomaan ei. Hän vastaa pyyntöihin huolettomasti, kyllä, kyllä. Ja kärsii sitten nahoissaan huomatessaan, että töitä on kasaantunut liian kanssa. 40 Pirkko Grönroos aloitti työt 13-vuotiaana: hän pestautui kesätöihin juoksutytöksi Fiskarsille. Ylioppilastutkinnon jälkeen matematiikan opinnot veivät Turkuun. Hänestä piti tulla lääkäri, mutta vakava ja vastuullinen ammatti arvelutti. Opiskelijan lounaspaikkana oli yliopiston hammasklinikan kuppila. Hammaslääketieteen opiskelijat kulkivat iloisina ja näyttivät tyytyväisiltä. Tähtään hammaslääketieteelliseen, hän ajatteli. Pian hän huomasi pinnistelevänsä nelipäiväisissä sisäänpääsykokeissa. Ensimmäisen koepäivän kemian kokeen jälkeen hän soitti äidilleen. – Ei tämä suju. Tulen kotiin. – Kuule, lainasit ainoaa autoamme ja ajoit Turkuun. Nyt kyllä pysyt siellä kokeitten loppuun asti, äiti vastasi. Kului joitakin päiviä ja äiti ilmestyi kotona Pohjassa talon rappusille tytärtään vastaan. – Luulen että sinut on hyväksytty, olet päässyt opiskelemaan hammaslääketiedettä. – Silloin helpotti. Hammaslääketieteen opiskelu oli kaukana kuvitelmasta vapaista opiskeluvuosista. Opintosuunnitelmista pidettiin kiinni ja päämäärä oli selkeä, Pirkko sanoo. Pirkosta ei siis tullut taideopiskelijaa kuten lukion opettaja oli ehdottanut. Taiteen sijasta hän sukelsi hampaitten muotoilun tekniikkaan ja värivalintoihin. Hän oli elementissään opiskelijoitten harjoitellessa peltipäillä ja akryylihampailla. Taideharrastuksissa harjaantunut silmä oli avuksi hammasproteeseja muotoillessa ja tehtäessä kolmiulotteisia malleja. Sitä paitsi hän oli oppinut taitavan muurari-isänsä apumiehenä asettelemaan kiviä laastiin ja etsimään niille sopivia paikkoja. – Ongelmille löytyy yleensä useita ratkaisuja, Pirkko sanoo. Ja elämä kantaa. Joskus on parasta seurata mihin tulokseen kaikki johtaa. Kun vain osaa olla pelkäämättä tapahtumien pyörteessä. Tällä hetkellä nainen haaveilee työmäärän vähentämisestä. Hän on pitänyt vastaanottoa PlusTerveyden asemalla Karjaalla vuodesta 1986. – Jos töitä vähentäisi asteittain, jäisi enemmän aikaa kesämökille Bromarvissa. Uppoutuisin salaiseen intohimooni, kalastukseen ja viljelyyn, hän kertoo. Pirkko on ollut mukana Zontatoiminnassa 1990-luvulta ja ehtinyt olla mm. kerhon puheenjohtajana, piirihallituksen jäsenenä ja aluejohtajana. Nyt hänen vastuullaan on järjestelytoimikunnan puheenjohtajana piirikokouksen onnistuminen Fiskarsissa. – Tärkeintä Zontatoiminnassa on kansainvälisyys, Pirkko Grönroos tähdentää. Juttuhetki vastaanotolla päättyy koskettavaan ajatusleikkiin: mitä jos nykyisellä elämän kokemuksella voisi kurkistaa lapsuuteensa. Ja saisi sanoa yhden lauseen tuolle pienelle ihmiselle. – Sanoisin hänelle: arvosta itseäsi vähän enemmän. ZONTA 1 / 2015 KERRAN ZONTA – AINA ZONTA K ohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, sanoo Inger Lehti, 80, joka on ollut Zonta vuodesta 1979, aluksi Vantaan Zonta klubin perustajajäsenenä, nykyään Raaseporin klubissa. Kerran Zonta – aina Zonta, kuuluu yhtenä Inger Lehden elämään vaikuttaneista sanonnoista. Lisa Andström vakiinnutti sanaparit Zontaorganisaatioon, nainen joka on ollut Inger Lehden esikuvana Zontatoiminnassa. Inger Lehti muutti miehensä kanssa Vantaalta Snappertunaan 1980-luvulla jäädessään varhaiseläkkeelle. Silkkipainoalalla toimineesta perheyrityksestä osa myytiin ja perheen poika jatkoi toista osaa. Inger ja hänen miehensä olivat intohimoisia veneilijöitä. Asuinpaikaksi etsittiin venesatamaa rannikolta. Snappertuna sai täydet pisteet. – Vieläkin ystäväni Vantaalla kyselevät että milloin muutat takaisin? Neljä lastani asuvat pääkaupunkiseudulla, minulla on hammasharja pysyvästi jokaisen kodissa. – Viihdyn Tammisaaressa, tämä on suosikkikaupunkini, sanoo Inger Lehti ja vilkaisee ulos ikkunastaan Kaupunginlahdelle Tammisaaren Vanhassa kaupungissa. – Zontaklubi on tarjonnut arkeen uusia näkökulmia, uusia työsarkoja ja ystävyyssuhteita. Kiertäessään AD:n ominaisuudessa ympäri Suomea Inger kohtasi aina omanlaisensa klubin, vaikka kaikilla niistä olikin sama päämäärä. Inger Lehti on hankkinut vuosien varrella kansainvälisen Zontaverkoston. Hän oli mukana luomassa Tartto Zontakerhoa. – Olen Eestin Tartto Zontakerhon kummi yhdessä vantaalaisen UllaStina Westmanin kanssa. Vantaan kerho on kummikerho Tartto Zontakerholle. – Klubin perustamiskokouksessa 19.8.1991 Tallinnassa ihmettelimme, kuinka presidentin rouva Ingrid Rüütel istui hermostuneena paikallaan käsiään väännellen. – Seuraavana päivänä ymmärsimme miksi. Maa julistautui itsenäiseksi. Näimme kuinka venäläiset tankit ajoivat pitkin maantietä matkalla Tallinnaan. Juuri itsenäistyneelle Eestille perustettiin oma armeija. Naiset purkivat vanhoja villapuseroita lankakeriksi ja kutoivat sukkia ja lapasia maansa sotilaille. Inger sattui mainitsemaan asiasta australialaiselle ZI OMC zonta siskolle Hayde Taylorille. Kansainvälisessä Conventionissa Hongkongissa 1992 Australian ja Uuden Seelannin Zontat lahjoittivat Ingerille ja suomalaisosallistujille villalankapaketteja. Paketteja oli paljon, ne täyttivät yhden huoneen. – Jokainen osallistuja sai kainaloonsa ainakin yhden paketin, Inger kertoo. Conventionin jälkeen eestiläiset Zontat matkustivat suomalaisten luo noutamaan lahjoitusta. Kotonaan he kutoivat langoista sotilailleen tarpeellisia asusteita. Inger Lehdelle on kertynyt unohtumattomia kokemuksia seitsemältä matkaltaan maailmankokouksiin. Zonta International Convention tapaamisissa tutustuu sisariin ja monista heistä on tullut läheisiä ystäviä, kun on yöpynyt hotellin sijasta sisarten kodeissa. Ennen Detroitin kokousta 1994 paikalliset Zontat järjestivät viikon pituisen pyöräretken. Reitti kulki Chicagosta Eire järven rantoja pitkin ja poikin Kanadan kautta Detroitiin. Suomen piirihallinnon jäsenet sponsoroivat omista varoistaan Ingerin matkaa ja voitto tilitettiin Zontatoimintaan. – Paikallisille riitti haastetta heidän etsiessään minulle sopivaa mummopyörää. – Honolulun ZIC tapaamiseen 2000 matkustin etukäteen auttamaan kokouksen valmisteluissa. Sain tehtäväkseni pakata perinteiset Zontakassit. Toivotin Suomen ja Ruotsin edustajat tervetulleiksi Hawaijille ja ripustin lein jokaisen kaulaan. Kuvatessaan itseään Inger Lehti sanoo olevansa käytännön ihminen. – Saan asiat sujumaan ja nautin aikaansaannoksista. Olen erityisen iloinen Käsikirjakomitean jäsenyydestä. Tutkimme perusteellisesti Zontajärjestöä ja sen historiaa, työ oli opettavaista. Nyt jokainen Zonta voi halutessaan tarkistaa järjestön perustiedot käsikirjaosiosta. Inger Lehti on osallistunut ZONTA INTERNATIONAL CONVENTION 1988 Helsinki 1990 Dallas, USA 1992 Hong Kong 1994 Detroit, USA 1996 St. Louis, USA 2000 Honolulu, USA 2002 Göteborg, Ruotsi Inger Lehti on kerännyt Zontahattuunsa pinssejä ja muistonauhoja lukuisilta Zontamatkoiltaan maailmalle. 41 ZONTA 1 / 2015 SININEN VIHKIVIITTA A nna Maria Grönqvistin virkahuoneessa Raaseporissa riippuu oven takana sininen vihkiviitta. Siviilivihkimiset tuovat mukavaa vaihtelua henkikirjoittajan vaativaan paperityöhön. Anna Maria Grönqvist elävöittää vihkitilaisuutta. Hän lisää vihkikaavaan joitakin sanoja vihkiparista tai lausuu heille aiheeseen sopivan runon. – Vihkimistä ei voi hoitaa toisella kädellä, on oltava täysillä mukana, hän sanoo. Oikeastaan kaikki alkoi jo pienen tytön leikeissä. Anna Maria leikki konttoria; oli ihanaa kun sai pitää kynät ja paperit järjestyksessä. Hänen isänsä oli Raaseporissa henkikirjoittajana ja isänsä esimerkin mukaan tytär valitsi opiskelijana juridiikan. Joskus tytär pääsi jopa isänsä sijaiseksi. – Isän jäätyä eläkkeelle, hain virkaa ja minut valittiin siihen. Pidän ns. paperityöstä, tiimityöskentelystä, organisoinnista ja siitä että luodaan uusia käytäntöjä. Rekistereitä on pakko olla olemassa, tehtävämme on luoda järjestelmästä niin inhimillinen kuin mahdollista. En voi kuvitella tätä mielenkiintoisempaa työtehtävää, henkikirjoittaja toteaa. Luovuus vaatii mielikuvitusta. Oma tietotaito otetaan rohkeasti käyttöön ja lisätään siihen uskallus tehdä asioita uusin keinoin, toisin kuin ennen. Sisaruus ja solidaarisuus syntyvät siitä kun tunnustaa ja oivaltaa naiseutensa. – Äitini oli lapsuuden perheeni kantava voima. Hänen lempilauseisiinsa kuului sanonta: rauhallisesti vain, kyllä se tästä vielä pahemmaksi muuttuu. – Arjessa on mukavaa sekin, että on saanut tehtyä jotakin, millä on merkitystä toiselle ihmiselle. Isä olisi ylpeä ammattiurastani. Vapaalla Anna Maria matkustaa ja mieluiten alueille missä on korkeita vuoria. Hetket ovat ainutlaatuisia; kiipeät pitkin vuoren seinämää. Kohta olet huipulla, samaan aikaan aurin- 42 Anna Maria Grönqvistin työ henkikirjoittajana vaatii järjestelmällisyyttä, mutta tekijällä on oltava myös tunnetta mukana. ko kipuaa ylös taivaalle. Ympärilläsi avautuu maisema silmänkantamattomiin. – Vuori haastaa minut, näin otan mittaa itsestäni. Anna Maria on harrastanut vuoristokiipeilyä mm. Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, mutta silti kesämökki Lexlax Västanfjärdissä on hänen suosikkipaikkansa. Nimen etuosa lex, laki viittaa perheen kahteen juristiin. ’Mökkiperheeseen’ kuuluu myös kaksi aikuista lasta ja neljä ihanaa lastenlasta. – Jokainen päivä on tärkeä elää ja täysillä. Zontaklubi on hyvänä vastapainona työelämälle. Toiminta yhdessä Zontasisarten kanssa rikastuttaa elämää. – Zontatoiminnasta löytyy tahtoa, kykyjä ja persoonia. Jokainen meistä tietää miksi olemme mukana toiminnassa ja on siksi valmis ponnistelemaan. Rakkaus on kuin nälkä. Joka päivä täytyy saada syödäkseen. Ilta-ateria, vaikka olisi ollut kuinka herkullinen ja runsas, ei enää seuraavana päivänä ravitse. Emme voi syödä varastoon. Rakkauskin on uusittava joka päivä sekin. Mukailtuna Veijo Meren runosta ZONTA 1 / 2015 JUNASSA MAISTERIKSI O lin nähnyt työssäni tarpeeksi lonkkaniveliä, reisiluunmurtumia ja tekoniveliä. Kolmekymmentä vuotta sairaanhoitajana ja osaston vastaavana kirurgisella osastolla LänsiUusimaan sairaalassa ja tunsin, ettei minulla ole mitään uutta annettavana, Inga Mannström, 67, kertoo elämänsä käännekohdasta parikymmentä vuotta sitten. Näissä mietteissä ylihoitaja kuunteli vastavalmistuneitten hoitajien puheita kahvitauolla. Lauseissa toistui konkarille tuntemattomia hoitotyön käsitteitä. Jotakin oli muuttunut, yhtä äkkiä hoitotiede oli harpannut kukon askelin eteenpäin. Uteliaana Inga hakeutui takaisin opiskelemaan. Åbo Akademin hoitotieteen laitos sijaitsi Vaasassa. Hän yhdisti työn ja opiskelun, paiski töitä viikonloppuisin, pyhinä ja päivystyksessä eli silloin kun muut olivat mieluiten kotonaan. – Näin ehdin aamujunalla Helsingistä Vaasaan, tosin minuuttiaikataululla, hän kertoo. Seurasi seitsemän tiukkaa vuotta opintoja. Inga valmistui hoitotieteen maisteriksi vuonna 2003. Maisterin lopputyön aiheena olivat potilaitten hoitotuntemukset. – Olin lukenut satoja ja tuhansia hoitoraportteja, missä ammattilaiset totesivat: kuten, kuten, kuten. Yhdessäkään raportissa ei puhuttu potilaan suulla, asiakirjoista puuttuivat potilaan omat kokemukset. Uusi lähtökohta dokumentointiin sysäsi hoitotieteen maisterin itsensäkin uusille urille. Inga Mannström valittiin vuonna 2004 Tammisaaren kaupungin hoitotyön toimialajohtajaksi. – Oli lystiä kun entiset työkaverit haastattelivat virkaan entistä kollegaansa, Inga muistelee naureskellen. Ennen eläköitymistä viiden virkavuotensa aikana johtaja ehti olla johtajana hoitotyössä kaikille muille paitsi lääkäreille. Hänen alaisenaan työskenteli kolme sataa ammattilaista mm. terveyskeskuksessa, vanhusten huollossa, kotihoidossa ja ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa. Hän valmisteli asioita poliittista päätöksentekoa varten. Hän painotti työssään potilaitten ja omaisten näkökulmia ja nostatti henkilökunnan ammattipätevyyttä. Samalla hän halusi seurata hoitotyön tuloksia suhteessa henkilökunnan määrään. – Törmäsin työssäni yhteen hoitoalan vaikeimmista ongelmista: monipuoliseen kunnalliseen hoitotyöhön ei koskaan ohjata varoja yhtä tehokkaasti ja paljon kuin sitä suppeampaan erikoissairaanhoitoon, Inga Mannström sanoo. Inga Mannström, hoitotieteen maisteri, rakastaa kutomista, hoitaa lapsen lapsiaan ja on mukana Zontatoiminnassa. 43 ZONTA 1 / 2015 HIIDENVEDEN ZONTAKERHO VÄKIVALLASTA JA PERHEDYNAMIIKASTA N oin 40 prosenttia naisista joutuu väkivallan kohteeksi elämänsä aikana. Perhedynamiikka vaikuttaa myös lasten elämään. Näistä aiheista puhuttiin Nummelassa kansainvälisenä Naisten päivänä. Vihtiläinen Pia Penttala on pian kymmenen vuotta johtanut omaa sosiaalialan yritystään, jonka lastensuojeluyksiköissä on 18 paikkaa ja 18 työntekijää. Penttala kertoi esimerkkejä ’’Turpiin vaan ja onnea’’ -perheistä ja ’’feikkiperheistä’’. Perhedynamiikalla on vääjäämätön vaikutus lapsiin, vaikkei lapsiin itseensä kohdistuisikaan suoraa väkivaltaa. – Jo pinnasänkyikäinen oppii tarkkailemaan äidin olotilaa ja isän äänenpainoja. Hän aistii milloin pitäisi olla hiljaa, mutta ei voi, kun on nälkä. Lapsen kiintymyshäiriö lähtee liikkeelle tosi pienestä. – Usean työ- tai hoitovaiheen kautta kiintymyssuhteita on saatu korjattua. Perheenkin on mahdollista yhdistyä uudelleen, mutta se on pitkä tie. Penttalan mukaan ns. feikkiperheitä on yhä enemmän. Vanhemmat ovat erittäin paneutuneita työhönsä ja vähitellen hävittävät omat tunteensa. Pia Penttala: – Yhä enemmän on ’’feikkiperheitä’’, joissa vanhempien omat tunteet ovat kadonneet ja lasten kasvatuksesta pitää selvitä suorittamalla, kertoi Pia Penttala, sosiaalialan yrittäjä ja ylemmän erityistason psykoterapeutti. Kuva: Luoteis-Uusimaa/Marja KeskiLuopa. He yrittävät suorittamalla viedä perhettä eteenpäin. Heille lapsetkin ovat suorittamista, eikä esimerkiksi mikään koulu tahdo kelvata. – Kun on tällaisessa ilmapiirissä asuttu 14-15 vuotta, ovat vanhemmat enää kuoria. Lapsikin on kuori, oireilee monin tavoin ja haluaa ehkä oman lapsen. Penttalan mukaan tätä teinien lapsensaamisvimmaa voisi jo sanoa boomiksi. – Kun lasta autetaan vanhemmat tulevat kateellisiksi, koska tarvitsisivat myös itse apua. Äiti saattaa kilpailla tyttären kanssa siitä, kumpi on sairaampi. – Mottomme on, että lapsi voi muuttua vain, jos aikuinen hänen vierellään muuttuu. Käyttäkää koko tunneskaalaanne. On hyväksi normalisoida tunnetiloja ja oppia myös riitelemään ja rakentamaan rauhaa kunnon riitelyn kautta. Muut Hiidenveden Zontakerhon järjestämän seminaarin esiintyjät olivat Helsingin Tyttöjen talon väkivaltavastaava ja erityistason seksuaaliterapeutti Kristiina Hannila, ja Lyömätön Linja Espoossa -palvelun toiminnanjohtaja Jari Hautamäki. Marja Keski-Luopa 30.4. ASTI AIKAA ASETTUA EHDOLLE KAUDEN 2016-2018 PIIRIN TEHTÄVIIN Tarvitsemme uusia voimia piirimme toiminnan kehittämiseen. Olisiko nyt sinun vuorosi antaa aikaasi ja osaamistasi Zonta-järjestölle alue- ja piiritasolla? Jos olet toiminut ainakin kaksi vuotta jossakin kerhosi vaaliin perustuvassa tehtävässä, voit asettua ehdolle. Ehdokaslomakkeen löydät osoitteesta http://www.zonta.fi/jasenille/ Vaalitoimikunta 2014-2016. Lisätietoja saat myös vaalitoimikunnan jäseniltä. TOIMI HETI. Marja Koivula vaalitoimikunnan puheenjohtaja 44 ZONTA 1 / 2015 KANSAINVÄLISTYVÄ IISALMEN ZONTAKERHO RUANDA-PROJEKTI 2014-2015 I isalmen Zontakerho halusi tehdä jotakin toisin. Kehittelimme Kapua-projektin. Kapua tekee työtä kehitysmaiden hyväksi. Halusimme tehdä keräyksen zontakohteelle ja PIP Helvi Sipilän kunniaksi. Kohteeksi valikoitui Matyazon terveysasema, ZI:n kansainvälinen kohde Ruandassa. Projektia rakennettiin yhteistyössä piirimme kanssa. Saimme mukaan myös kaksi kerhomme ulkopuolista zontaa, joten kontakteja syntyi myös muihin kerhoihin. Toteutimme monta alkuperäistä ideaa. Projekti on ollut koko ajan mielessä ja tapahtumia on ollut riittävästi. Keräys jatkui Naisten päivään saakka. Ilman projektiluontoista tekemistä emme olisi saaneet kerhona samaa summaa kokoon, tuotto on yli 15 000 euroa. Mutta kun antaa, niin ei oikeasti voi olla saamatta. Olemme saaneet yhteishenkeä, oppineet uusia asioita ja nähneet maailmaa entistä syvemmin. Viimeisen vierailupäivän olimme Imbuto Foundationin ja Unicefin vieraina. Toisena päivänä tutustuimme kaukaisen perhekeskuksen vilkkaa- Veljekset kuin ilvekset…Tulossa perhekeskukseen esikouluun. Kuva Pirjo Sokka-Sarvela. seen ja monipuoliseen toimintaan. Matyazo-vierailu oli mieliinpainuva. Tutustuimme terveysasemaan, tapasimme iloisia asiakkaita ja työntekijöitä. Kerroimme terveisiä Suomesta ja annoimme kassitolkulla lahjoituksina saatuja ja omatekoisia tuliaisia; vauvanvaatteita, leluja, kondomeja, rasvoja, lääkkeitä, taulun naisen anatomiasta, toimistotarvikkeita. Välillä istutimme puita ja keltaisia ruusuja vierailumme muistoksi. Lopuksi osallistuimme tanssiesitykseen kylien terveysasiantuntijoiden kanssa. Omakustanteinen matka päätettiin huikaisevan mielenkiintoiseen kiertoajeluun Ruandan maisemissa mahtavien kuljettajan ja oppaidemme avustuksella. Äiti-lapsi –kerhon kokoontuminen perhekeskuksessa. Kuva Pirjo Sokka-Sarvela. Äitiysneuvontahetki Matyazossa. Kuva Pirjo Sokka-Sarvela. 45 ZONTA 1 / 2015 OSAAMISEN JOHTAMISESSA VOIMAMME? T ammikuussa 2015 kansainvälinen jäsenyystoimikunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että Ikaalisen (+ 11), Lahden (+15) ja Raseborg-Raaseporin (+13) kerhoissa jäsenmäärä on kehittynyt poikkeuksellisen positiivisesti. Suluissa on esitetty jäsenmäärän kasvu vuodesta 2010 vuoteen 2014. Kasvuluvut ovat huikeita, kun samanaikaisesti monissa kerhoissa jäsenmäärä hieman laskee. Onnittelen henkilökohtaisesti kaikkia kolmea menestynyttä kerhoa ja niiden jäseniä. Menestyshän on syntynyt yhteistyössä! Ikaalisen, Lahden ja Raseborg-Raaseporin kerhoilta on pyydetty lyhyttä tarinaa kansainväliseen käyttöön siitä, miten myönteinen kehitys mahdollistuu. Uskon, että edellä mainituissa kerhoissa on kuukausikokousten sisältö Zontatoiminnan mission ja arvojen mukaista iloista ja kannustavaa yhdessä tekemistä. Yhteinen vastuu nostaa nykyisten jäsenien halua osallistua ja toisaalta toimii vetovoimatekijänä uusien jäsenten rekrytoinnissa. Uskon myös, että nämä jäsenyysasioissa onnistuneet kerhot ovat osanneet huolehtia kerhon tulevien virkailijoiden kasvattamisesta ennalta, ennen virkailijatehtävien käynnistymistä. 46 Tehtävissään itsensä turvalliseksi kokeva virkailija luo ympärilleen onnistumisen ilmapiirin. Silloin kerhon kokousaika ei kulu epämääräiseen juupas-eipäs keskusteluun, sääntöjen penkomiseen ja päivittelyyn. Huomasin vuodenvaihteessa, kun järjestömme logoja uusittiin, että joissakin kerhoissa ei ole toimitettu tietoja virkailijoiden vaihtumisesta, jäsenrekisteri on epätäydellinen ja monta muuta näennäisesti pientä tekemätöntä työtä. Edellä mainitut tehtävät ovat todella vaivattomia, kun ne osataan hoitaa kerralla kuntoon. Yksinpuurtajalla unohtuvat helposti pienet yksityiskohdat. Yksinpuurtajista ei tule sankareita, sankareita ovat ne, jotka uskaltavat heittäytyä yhdessä tekemiseen ja uskaltavat myös ottaa vastaan parannusehdotuksia. Kaikista kerhoista voi tulla vetovoimaisia, kunhan opimme ottamaan erilaisissa rooleissa rinnallemme kanssamatkaajan. Kun mahdollistamme seuraajien mukana olon kokouksissa, vapaissa keskusteluissa ja tulevaisuuden innovoinnissa, saamme paljon uusia näkökulmia tehtäviemme sujuvammassa hoitamisessa. Seuraajat pääsevät myös näkemään mitä osaamista erilaisissa virkailijatehtävis- sä tarvitaan, he pääsevät miettimään sitä, onko kyseinen virkailijarooli itselle sopiva. Tällöin ei myöskään synny pettymyksiä virkailijatehtävien vastaanottamisen jälkeen. Haastan toistamiseen kaikkien kerhojen ja toimikuntien puheenjohtajat ja muut erilaissa virkailijatehtävissä olevat kutsumaan rinnalleen ainakin kaksi ehdokasta, jotka voivat läheltä seurata omia toimintamalleja joko korjaamaan oudolta näyttäviä ratkaisuja tai innovoimaan parempia käytänteitä. Samalla ehdokkaat oppivat ko. roolin edellyttämät perustehtävät ja tuleva kausi tuntuu myönteiseltä Zontauralla kehittymiseltä. Parastaminen, ennakkoluuloton ajattelu ja toimintamaliemme kriittinen tarkastelu varmistavat, että olemme tulevaisuudessakin yhtä vetovoimaisia kuin nuo tekstin alussa mainitut kolme kerhoamme. Toivon, että seuraavan polven johtajien kouluttaminen kaikilla järjestömme tasoilla alkaa tänään. Se varmistaa, että tulevaisuudessa saamme sitoutuneita järjestömme tulevaisuuteen uskovia toimijoita. Jäsenyystoimikunnan puolesta Tuija Kirveskari-Tähtinen Lt. Governor ZONTA 1 / 2015 ZONTAKERHO VANTAA II:N PIKKUJOULU K eittiö ja joulu kuuluvat monen naisen elämässä erottamattomasti yhteen. Perinteitä kunnioittaen vietimme pikkujoulun kauhan varressa. Mutta tasa-arvon nimissä otimme miehiäkin mukaan. Ja hauskaa oli! Uljas joukkomme kokoontui Uudenmaan Marttojen opetuskeittiössä perjantai-iltana. Mukana oli yksitoista zontaa, kuusi miestä ja yksi tytär. Ohjaajamme Tuula Kivialho toivotti meidät sangrialasin kera tervetulleiksi. Jokainen sai essun eteensä, ja niin touhu käynnistyi. Jakauduimme 2-3 hengen ryhmiin, saimme toimintaohjeet ja ryhdyimme kokkaamaan. Menu oli välimerellinen. Teimme dolmadeseita, keftedeseitä, tzatzikia, saganagia, paellaa, uunipunajuuria, fenkolisalaattia, pitaa, hummusta ja jälkiruuaksi m’henchaa. Kahden tunnin määräajassa kaikki oli valmista, ja siirryimme ruokasaliin nautiskelemaan loihtimistamme herkuista. Kotiin lähdimme reseptivihko kainalossa hyvillä mielin. Sirkka Rautioaho, teksti Zontakerho Vantaa II, kuva ZONTA INTERNATIONALIN PIIRIN 20 YOUNG WOMAN IN PUBLIC AFFAIRS 2014 (YWPA) ON ITSE YRITETTÄVÄ MUUTTAA ASIOITA P yrin olemaan avoin ja utelias sekä oppimaan mahdollisimman paljon. On turha valittaa, jos ei itse yritä muuttaa asioita. Anita Westerholm, 19, aloitti syksyllä oikeustieteen opinnot, hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2014 ruotsinkielisestä lukiosta. Tulevaisuudessa ovat tähtäimessä työskentely ihmisoikeuksien sekä oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta. Anitasta on tärkeää, että nuoret haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan. Nuoret ovat osa yhteiskuntaa, vaikka eivät ole vielä täysi-ikäisiä. Siksi heidän äänensä pitäisi kuulua päättäjille asti. Vuosina 2009–2013 Anita kuului Raaseporin nuorisovaltuustoon, viimeisenä vuonna puheenjohtajana. – Ajamme nuorisovaltuuston edustajille osallistumisoikeutta kaupungin lautakuntiin. Sitä ei ole vielä saavutettu, mutta periksi ei anneta. Tulevaisuus näyttää lupaavalta. Anitan äidinkieli on ruotsi, kuten valtaosalla Tammisaaressa. Nuori- sovaltuustossa ja nyt kunnan vapaaaikalautakunnan jäsenenä hän tähdentää, kuinka tärkeää olisi pystyä ilmaisemaan itsensä molemmilla kotimaisilla kielillä. RKP:n nuorisojärjestö Svensk Ungdom (SU) ajaa Anitalle tärkeitä asioita, kuten liberaalia, monikielistä yhteiskuntaa, missä vapaus merkitsee myös vastuuta. Hän toimii tällä hetkellä SU Raaseporissa puheenjohtajana ja Uudellamaalla varapuheenjohtajana. Yhteiskunnallisena vaikuttajana hän on kiertänyt maailmalla kuten Euroopassa, Balkanilla ja Kiinassa. Raasepori tekee yhteistyötä EteläAfrikassa Makanan kanssa. Vieraillessaan Makanassa Anita Westerholm kertoi nuorisovaltuuston toiminasta ja miten se perustetaan. – Ei pidä teeskennellä, ettei kauheuksia ole olemassa. Me kaikki voimme tehdä jotain parantaaksemme maailmaa. Ei pidä luovuttaa, vaikka joskus näyttää toivottomalta. Eva-Liisa Nikula, teksti 47 ZONTA ZONTA SAYS NO: TUUSULA-KERAVA-JÄRVENPÄÄN ZONTAKERHO VAPAAEHTOISTYÖ JA PERHEVÄKIVALTA V apaaehtoistyö ja perheväkivalta olivat teemana Tuusulassa järjestetyn tilaisuuden kahdessa eri puheenvuorossa. Aiheet koskettivat monia – täysi sali kuulijoita otti aktiivisesti osaa kyselemällä, kommentoimalla ja keskustelemalla aiheista. Katja Tynjälä on tehnyt vapaaehtoistyötä kymmenen vuoden ajan Sri Lankan naisten ja lasten parissa. Vuonna 2007 hän kävi ensimmäisen kerran Sri Lankassa, missä on Lotus Hill -yhdistyksen tukemana rakenteilla vammaisten lasten kuntoutuskeskus, ”Lotus Hill -home”. Lotus Hill - hanke on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yksityishenkilöiden perustama avustushanke. Tavoitteena on köyhien perheiden lasten, erityisesti tyttöjen koulutuksen ja terveyden turvaaminen, lastenkodit ja vastaanottokodeissa lasten elämänlaadun parantaminen sekä vammaisten aseman parantaminen. – Avun tarve on valtava, kertoi Katja, joka tekee avustustyötä Sri Lankassa vuosittain yhdestä kolmeen kuukautta. Elisa Niklander ja Mika Värränkivi esittelivät Lyömätön Linja Keravalla -toimintamallia, jossa yhdistetään väkivallan kokijalle, tekijälle ja perheen lapsille tarjottavat palvelut; tehdään koko perhe huomioivaa perheväkivaltatyötä. Toimintaan kuuluu avoyksikkö ja asumispalvelut. Miten auttaa väkivallan uhreja ja tekijöitä ja mistä rahoitus avustustoimintaan? Esiintyjien lisäksi myös asiantuntijat kunnista vastasivat yleisön kysymyksiin. Väkivallan synty, väkivallan kierteen katkaiseminen ja turvakotitoimintaan liittyvät monet kysymykset mietityttivät kuulijoita. Jaana Siljander, teksti ja kuvat Katja Tynjälä kertoi avustustoimesta Sri Lankan naisten ja lasten parissa. @ ” -Zonta” -koru (925 ‰) ”zontan luona, suojassa on tuki, turva ja myötätunto” Korun on suunnitellut ja toteuttanut Zonta Club of Jyväskylä II toiminnan tukemiseksi korutaiteilija, hopeaseppä Ulla Halmesvirta. Korusta on saatavana korvakorut (85€), riipus (50€) ja rintaneula (50€) Tiedustelut: Maria Heimovala [email protected] 48 1 / 2015 ZONTA 1 / 2015 49 ZONTA JOENSUU KUTSUU Tervetuloa piirikokoukseen Joensuuhun 24.–25.10.2015 Joensuun piirikokouksen teemana on ”Moninainen Nainen”. Syksyn piirikokous on vaalikokous. Kokoukseemme osallistuu myös ZI Piiri 20:n International Liaison Winnie Teoh (Hong Kong). Joensuu – veden ja virran kaupunki – on elävä kaupunkikeskus. Pielisjoen suulla sijaitseva kaupunki tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia aina kauppakeskusten vilinästä rauhalliseen järvimaisemaan. Joensuu on kulttuurien kohtauspaikka, jossa idän ja lännen yhteiselo näkyy ja tuntuu. Vieraanvaraisuus ja iloisuus ovat tapahtumarikkaan kaupungin ominaispiirteitä. Raitilla ei tarvitse rallatella yksin! Joensuun sykettä ei voi vangita paperille. Se täytyy itse kokea. Tervetuloa siltojen kaupunkiin! Minna Haring Joensuun Zonta-kerhon pj. Lisätietoja: minna.haring@uef.fi tai p. 0407743475. 50 1 / 2015 ZONTA 1 / 2015 Kiitos kaikille! Raseborg - Raasepori Zonta Club r.f. Toimitus Ulrica Isaksson, Monika Fagerholm, Kerstin Karlberg ja Paula Ilvetsalo. TUA FORSSTRÖM (s.1947) Kirjailija tunnetaan runoistaan, hän on kirjoittanut myös mm. revyitä, kuunnelmia, tekstejä oratorioon ja yhden kantaatin. Hän on yksi palkituimmista suomalaisista runoilijoista, palkinnot mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto (1998), Edith Södergranin palkinto (1996), Ruotsin akatemian Bellman-palkinto (2003), Aniara palkinto (2007) ja Pro Finlandia mitali (1991). Runokokoelmia mm. Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja, Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen, Lumileopardi; Puistot, Mäntykukka; Syyskuu. Takakannessa Tua Forsströmin runo kokoelmasta Puistot. På bakpärmen finns Tua Forsströms dikt från samlingen Parkerna. 51 Maalaus Markku Kolehmainen, ”Tenala kyrkogård” Lumi pyryää Tenholan kirkkomaalla valppaina: siksikö että ovat unohtaneet, vai siksi että muistavat? Lumi Snön yr över Tenala kyrkogård ögonblick: är det för att de glömt, eller minns? Snön Me sytytämme kynttilöitä etteivät kuolleet olisi niin pyryää Tenholan kirkkomaalla Vi tänder ljus för att de döda skall vara mindre yr över Tenala kyrkogård yksinäisiä, me uskomme heidän olevan samojen lakien alaisia Niin kuin laskeuduttaessa kaupungin ylle ensamma, vi tror att de är underställda samma lagar Som när man flyger in över en stad om natten på kuin me. Kynttilät tuikkivat levottomasti: kuolleet ehkä kaipaavat yöllä: valoista tulee moottoriteitä, kulkuneuvojen som vi. Ljusen blinkar oroligt: de döda längtar kanske efter låg höjd: ljusen blir motorvägar, fordonens seuraa, me emme tiedä mitään heidän toimistaan, lumi pyryää valonheittimiä, olet tulossa jostakin sällskap, vi vet ingenting om deras verksamhet, snön yr strålkastare, man kommer någonstans ifrån Kuolleet vaikenevat kuin pumpuli. Hentojen lasten lauma, joka Pian ajat pitkin tietä, yhtenä tuikkivista De döda tiger som bomull. En skock tunna barn som Snart kör man bil längs en väg, ett av de blinkande ääneti astuu askeleen lähemmäs Ehkä he katsovat meitä hetken valoista lumipyryssä ohörbart tar ett steg närmare Ser de på oss uppmärksamt ett ljusen i yrsnön
© Copyright 2024