linnoja, laulua, elämää suuressa kylässä intohimosta - Zonta

1 / 2015
ZONTA
HELENA
RANTA:
SUURESSA
KYLÄSSÄ
s. 16
ANN
STORSJÖ:
INTOHIMOSTA
TYÖHÖN
s. 32-33
LINNOJA,
LAULUA,
ELÄMÄÄ
s. 10-11
Tammisaaren torilla.
1
ZONTA
2
1 / 2015
ZONTA
1 / 2015
1 / 2015
ZONTA
SISÄLTÖ
HELENA
RANTA:
SUURESSA
KYLÄSSÄ
s. 16
ANN
STORSJÖ:
INTOHIMOSTA
TYÖHÖN
s. 32-33
LINNOJA,
LAULUA,
ELÄMÄÄ
s. 10-11
ZONTA
Tammisaaren torilla.
1
1/2015
ZONTA INTERNATIONAL PIIRI 20 RY
*ØSENLEHTIs-EDLEMSTIDNINGsLIIKMELEHT
JULKAISIJA Zonta International Piiri 20 ry
Raseborg - Raasepori Zonta Club r.f.
VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA
PÄÄTOIMITTAJA Paula
Salla Tuominen
Ilvetsalo
Paula Ilvetsalo, Kerstin Karlberg,
Monika Fagerholm, Ulrica Isaksson
TOIMITTAJAT, TEKSTIT
ILMOITUKSET
Kerstin Karlberg
VALOKUVAT Antti
KANNEN KUVAT
Aalto, Chris Senn
Antti Aalto
Mikael Rehn,
Leo Graphics, Tammisaari
GRAAFINEN SUUNNITTELU
PAINO
Oy Nord Print Ab, Helsinki 2015
PAINOS
2000 kpl
ISSN 1235-9335
www.zonta.fi
Governorin tervehdys
Guvernörens hälsning
Kuberneri tervitus ............................................................ 4
Tervetuloa Raaseporin piirikokoukseen
Välkommen till distriktsmötet i Raseborg
Tere tulemast Raaseporin piirikonnakoosolekule ............ 6
Kädet savessa ................................................................... 7
Nainen ja luovuus
Kreativa kvinnor
Creative women............................................................... 8
Linnoja, laulua, elämää .................................................. 10
Polttopisteitä.................................................................. 12
Tanssin kylällä, kävelen metsissä.................................... 13
Kotona historian henkilöt ja klassikkotarinat ................ 14
Suuressa kylässä maailmalla ........................................... 16
Alussa oli pöytä, tuoli ja Fiskarsin sakset ....................... 17
Talo puusta, taide savesta ............................................... 17
Saaria, vuokkoja, historiaa ............................................. 19
Hyppään mereen ........................................................... 20
On aika kaivaa lapio maahan ......................................... 20
Ainoa oikea leivoskakku ................................................ 21
Tuulta, hiekkaa, merta ................................................... 21
Kaiken aikaa tilallinen ................................................... 22
Maalaus usvassa ............................................................. 24
Sadun taikaa .................................................................. 25
Piirikokousohjelma ........................................................ 26
På promenad med Merete Mazzarella ........................... 28
Kesäaamusta yömyöhään ............................................... 30
Mopin ja pulpetin liitto ................................................. 31
Intohimo työhön ratkaisee ja koulutus .......................... 32
Aistien keidas ................................................................ 34
Iloa, hikeä ja kyyneleitä ................................................. 35
Takaovesta Tammiharjuun............................................. 36
Munkkeja ja sympatiaa .................................................. 37
Naiseus on voimaa ......................................................... 38
Käsissä luovuus ja pora .................................................. 40
Kerran Zonta – aina Zonta............................................ 41
Sininen vihkiviitta ......................................................... 42
Junassa maisteriksi ......................................................... 43
Väkivallasta ja perhedynamiikasta ................................ 44
Ehodokasasettelu ........................................................... 44
Ruanda-projekti ............................................................ 45
Osaamisen johtamisessa voimamme? ............................ 46
Pikkujoulut .................................................................... 47
On itse yritettävä muuttaa asioita .................................. 47
Vapaaehtoistyö ja perheväkivalta ................................... 48
Joensuu kutsuu............................................................... 50
Kiitos ............................................................................. 51
Tua Forsström: runoja - dikter....................................... 52
3
ZONTA
1 / 2015
ZONTA INTERNATIONAL PIIRI 20 RY
GOVERNORIN TERVEHDYS
C
Salla Tuominen
Governor
lub Raseborg – Raaseporin
kerho on keksinyt nyt piirikokoukselle sellaisen aiheen, että
governorkin on sanaton! En ole missään määrin luova ihminen; ne pelimerkit jaettiin pikkusiskolleni, joka
aina keksii kaikkea uutta ja ihmeellistä,
näkee ympärillään kauneutta pienissä
asioissa, imee niistä itseensä ja laittaa
sen kiertämään upeina kädentaitoja
vaativina ja minua ihastuttavina lopputuloksina. Ammatissani tarvitsen
välillä luoviakin ratkaisuja, mutta
niiden keksimistä en varsinaisesti
pidä luovuutena, kunhan teen työtäni. Mitä se luovuus sitten oikeastaan
onkaan? Onko se jotain erilaista, epäkonventionaalista? Mistä ideat kumpuavat? Saako luova ihminen kokeilla,
hullutella ja oppia erehdyksen kautta?
Onko luovuus aina uudenluomista?
Raseborg – Raaseporin kerho on
laittanut parastaan jotta viihtyisimme
Fiskarsin upeassa kulttuurihistoriallisessa miljöössä nykyaikaisin puittein.
Fiskars inspiroikoon meitä ajattelemaan luovasti myös Zontatoiminnassa. Näkemään lähelle ja kauas, ajatte-
ZONTA INTERNATIONAL PIIRI 20 RY
GUVERNÖRENS HÄLSNING
Club Raseborg – Raasepori har ett
sådant tema för sitt distriktsmöte att
guvernören är förstummad! Jag är inte
en kreativ människa, det är däremot
min lillasyster som alltid hittar på något nytt och förunderligt och som ser
det vackra i små ting i sin omgivning,
som tar allt till sig och som kan skicka
det underbara vidare förädlat med
sina skickliga händer. I mitt arbete
behöver jag ibland kreativa lösningar
men jag tycker att det egentligen inte
är kreativt att hitta på dem, jag gör ju
bara mitt arbete. Vad är kreativitet?
Är det någonting annorlunda, något
okonventionellt? Varifrån dyker idéerna upp? Får en kreativ människa
pröva, vara lite galen och lära sig av
sina misstag? Är kreativitet alltid nyskapande?
Club Raseborg – Raasepori har gjort
sitt bästa för att vi ska trivas i Fiskars
fantastiska kulturhistoriska miljö. Må
Fiskars inspirera oss att tänka kreativt
också inom Zontaverksamheten. Att
se nära och långt bort, att tänka litet
annorlunda än förr.
ZONTA INTERNATIONAL PIIRI 20 RY
KUBERNERI TERVITUS
Minu meelest on nüüd Raseborg Raasepori klubi mõelnud välja piirkonna koosolekule sellise teema, et
kubernergi on sõnatu! Ma ei ole
mingilgi määral loov inimene, need
mängukaardid jagati mu väikeõele,
kes alati mõtleb välja midagi uut ja
imelist, näeb enda ümber ilu ka väikestes asjades, imeb selle kõik endasse
ja paneb siis need uhketesse, palju käteosavust nõudvatesse ja mind imetlema panevatesse töödesse. Oma ametis
vajan ka mina vahel loovaid lahendusi,
4
aga nende väljamõtlemist ei pea ma
kindlasti loovaks, kuna teen ju oma
tööd. Mis see loovus siis õieti on? On
see midagi erilist, ebakonventsionaalset? Kust tuleb ideedetulv? Kas loov
inimene saab proovida, hulluda ja õppida eksituste kaudu? Kas loovus on
alati millegi uue loomine?
Raseborg-Raasepori klubi on andnud parima, et me tunneksime ennast hästi Fiskarsi kultuuriajaloolises
miljöös ka kaasaegses raamistikus.
Fiskars inspireerigu meid mõtlema
loovalt ka Zontatoimingutes. Nägema lähedale ja kaugele, mõtlema
natuke teistmoodi kui varem. Koosoleku programmi on nüüd lisatud ka
töötoad, kus saame loodetavasti ellu
viia piirkonna koosolekunädalalõppude mõtet endisest rohkem.Kohtame
Zontasid Piirkonna erinevatest paikadest, vahetame muljeid, saame uut
inspiratsiooni. Märkame, et mingit
õiget viisi tegutsemiseks või mingi
asja lahendamiseks ei ole, on palju erinevaid toimivaid lahendusi.Piirkonna
ZONTA
1 / 2015
lemaan vähän eri tavalla kuin ennen.
Piirikokouksen ohjelmaan on nyt
otettu workshopit, joissa toivottavasti
pääsemme toteuttamaan piirikokousviikonloppujen tarkoitusta entistä paremmin. Kohtaamme Zontia Piirin
eri kolkista, vaihdamme ajatuksia, inspiroidumme. Huomaamme, että yhtä
oikeaa tapaa toimia tai ratkaista jokin
asia ei ole, on monia toimivia ratkaisuja. Piirin toimikunnat ovat valmistelleet workshoppeja eri teemoilla
mutta punaisena lankana "jokaiselle
jotakin". Piirikokousviikonlopun ohjelmasta pitäisi löytyä nyt jokaiselle
itseään kiinnostava aihe, josta ammentaa uusia ajatuksia ja inspiraatiota
kotiinviemisiksi kerhoihin olkoon se
sitten palvelutoimintaa, vaikuttamistyötä, verkottumista, jäsenhankintaa
tai vaikkapa varojenkeruuta ja lahjoituksia.
Lisäksi piirikokousviikonloppuna
pyrimme katsomaan jo vähän pitemmällekin eteenpäin kuin Zontille
tyypilliseen kaksivuotiskauden sykliin.
Yhtenä workshopaiheena on Piirin
strategian valmistelu. Mitä kohden
Piiri etenee, mitä se tavoittelee? Toinen tulevaisuuteen suuntaava workshop käsittelee tulevan Zonta Internationalin
100-vuotisjuhlavuoden
suunnittelua. Keskustellaan yhdessä
siitä, juhlisimmeko muun ohessa upean järjestömme kunnioitettavaa sadan
vuoden ikää vuonna 2019 niin sano-
tusti "työn merkeissä" järjestämällä
kaikkien aikojen suurimman Keltaisen Ruusun Kampanjan. Sen suunnittelemisessa saakin antaa luovuuden
päästä valloilleen; ideointivaiheessa
saa luvan kanssa antaa niiden hulluimpien ideoiden ja ajatusten lentää.
Insipiroitua!
Kiitos Raseborg-Raaseporin kerholle aktiivisuudesta, sitoutumisesta
ja rohkeudesta ottaa vastattavaksi piirikokousjärjestelyt.
Tervetuloa Raaseporiin!
På distriktsmötena kommer det att
hållas workshops som förhoppningsvis leder till att vi kan göra distriktsmötesveckosluten ännu bättre än tidigare. Vi träffas från Zonta Distriktets
olika hörn, utbyter tankar, låter oss
inspireras. Vi märker att det finns
många olika fungerande lösningar
inte bara en enda. Distriktets kommittéer har förberett workshops med
olika teman, men den röda tråden är
”någonting för alla”. På programmet
för distriktsmötesveckoslutet finnas
något som kan intressera var och en,
något som kan ge nya tankar och inspiration att ta med hem till klubbarna. Det kan vara serviceverksamhet,
arbete för att påverka, för att bygga
nätverk, för att skaffa medlemmar eller för att samla medel och donationer.
Dessutom strävar vi på distriktsmötesveckoslutet till att se litet längre
framåt än Zontas typiska två- årscykel. Temat för en workshop är Distriktets strategiberedning. Mot vad
strävar Distriktet, vad är det man
eftersträvar? En annan workshop gällande framtiden behandlar Zonta In-
ternationals 100-års jubileumsår. Vi
diskuterar tillsammans frågan om huruvida vi år 2019 firar ”i arbetets tecken” genom att arrangera den största
Gula Rosen Kampanjen någonsin.
Vid planering får man verkligen låta
kreativiteten flöda, låta lite galna idéer
och tankar flyga. Låta sig inspireras!
komitee on ettevalmistanud töötubasid erinevatel teemadel, aga punase
liinina - "igaühele midagi".
Piirkonnakoosoleku
nädalalõpul
peaks nüüd leiduma igaühele teda
huvitav teema, kust ammutada uusi
mõtteid ja inspiratsiooni kaasaviimiseks oma koduklubidesse - olgu see
siis mingi teenus, propaganda , võrgutootmine, liikmete juurdekasv või
kasvõi rahakogumine ja annetused.
Lisaks püüame Piirkonnakoosoleku
nädalalõpul vaadata ka natuke kaugemale tulevikku, kui tavaks saanud
kaheaastane tsükkel. Ühe töötoa teemaks on Piirkonna strateegia ettevalmistamine. Kus suunas Piirkond
areneb, mis on selle eesmärk? Teine, sepori klubi aktiivsuse, seostumise ja
tulevikku suunatud töötuba käsit- julguse eest võtta enda peale vastutus
leb eesoleva Zonta International`i piirkonnakoosoleku korraldamise eest.
Tere tulemast Raasepori!
100-aastase aastapäeva planeerimist.
Arutleme üheskoos ka selle üle, kas
me tähistaksime muuhulgas oma suuSalla Tuominen
repärase ühingu soliidset saja aastaseks
Kuberner
Zonta International Piiri 20 ry
saamist aastal 2019 niiöelda "töö tähe
all", korraldades kõikide aegade suurima Kollase Roosi Kampaania. Selle planeerimisel
saabki lasta loovusel valla
pääseda. Ideeede genereerimise faasis on lubatud
kõige hullematel ideedel ja
mõtetel lennata. Innustust!
Täname Raseborg-Raa-
Salla Tuominen
Governori
Zonta International Piiri 20 ry
Salla Tuominen
Guvernör
Zonta International Piiri 20 ry
5
ZONTA
1 / 2015
TERVETULOA RAASEPORIN PIIRIKOKOUKSEEN
R
aaseporin nimi viittaa keskiaikaiseen Raaseporin linnaan.
Linna antoi nimensä kaupungille, joka syntyi vuonna 2009 kun
Tammisaari, Karjaa ja Pohjan kunta
yhdistyivät. Nyt Raasepori tunnetaan
paitsi linnastaan myös Fiskarsin ja
Billnäsin ruukeista, Karjaa rautatiestään ja hyvistä kulkuyhteyksistään,
Tammisaari vanhasta kaupungistaan
ja kauniista saaristostaan kuten myös
Tenhola, Bromarv ja Snappertuna.
Raaseporissa on elävää kaksikielisyyttä ja yrittäjyyttä.
Kesäisin vilkas torielämä Tammisaaressa ja monissa saaristokylissä saa
ihmiset kokoontumaan keskustaan.
Tammisaaressa kävijä voi kulkea vanhassa kaupungissa, missä katuverkko
ja asutus kertovat elämästä vuosisatojen takaa. Aikanaan Pohjan kunnan
alueella Billnäsin ja Fiskarsin ruukit
työllistivät ja antoivat elannon sadoille perheille. Nykyään Fiskarsin ruukkialue on monen kädentaitajan ja taiteilijan koti. Ruukkikylässä vierailee
vuosittain tuhansia turisteja.
Haluamme tarjota teille mieleenpainuvia elämyksiä Fiskarsissa ja
Tammisaaressa. Unohtamatta että
Raaseporissa on vielä jotakin muuta.
Täällä on luovia, rohkeita ja osaavia
Zonta naisia.
Tervetuloa viettämään kanssamme
ZONTA piirikokousta.
Lea Adolfsson
puheenjohtaja
Raseborg-Raasepori Zonta Club rf.
VÄLKOMMEN TILL
DISTRIKTSMÖTET I RASEBORG
Namnet Raseborg härstammar från
Raseborgs medeltida slott. Slottet
gav sitt namn åt staden som bildades
år 2009 när Ekenäs, Karis och Pojo
kommun sammanslogs. Nuförtiden
är Raseborg känt förutom för slottet
också för bruken i Fiskars och Billnäs,
för järnvägsknutpunkten Karis, för
gamla stan i Ekenäs, för den vackra
skärgården samt för Tenala, Bromarv
och Snappertuna. I Raseborg finns en
levande tvåspråkighet och här finns
företagaranda.
Sommartid får det livliga torglivet
i Ekenäs och i många skärgårdsbyar
folk att samlas. I Ekenäs kan besökarna promenera i gamla stan där gatunätet och bebyggelsen berättar om
gamla tider. På sin tid födde bruken
Billnäs och Fiskars i Pojo kommun
hundratals familjer. Idag är bruksområdet i Fiskars hemvist för många
hantverkare och konstnärer. Bruksbyn
besöks årligen av tusentals turister.
Vi vill bjuda er minnesvärda upplevelser i Fiskars och i Ekenäs. Utan
att glömma att det också finns annat i
Raseborg. Här finns kreativa, modiga
och kunniga Zonta-kvinnor.
Välkomna till vårt ZONTA distriktsmöte.
Lea Adolfsson
ordförande
Raseborg-Raasepori Zonta Club rf.
TERE TULEMAST RAASEPORIN PIIRIKONNAKOOSOLEKULE
Raasepori linn sündis aastal 2009, kui
ühinesid Tammisaari, Karjaa ja Pohja omavalitsused. Linn sai oma nime
keskaegse Raasepori lossi järgi. Tänapäeval tuntakse Raasepori mitte
ainult lossi, vaid ka Fiskarsi ja Billnäsi vanade tööstusalade ning Karjaa
raudtee ja hea ligipääsetavuse järgi.
Samuti Tammisaare vanalinna, kauni
saarestiku ning Tenhola, Bromarvi
ja Snappertuna järgi. Raaseporis on
hästi arenenud ettevõtlus ja aktiivne
kakskeelsus.
6
Suviti paneb vilgas turuelu Tammisaares ja mitmes saarestikukülas
inimesed keskustesse kogunema.
Tammisaare külastaja võib jalutada
vanalinnas, kus tävavavõrgustik ja
asula ise räägivad inimeste elust aastasadu tagasi.. Omal ajal andis Pohja
maakonnas tegutsenud Billnäsi ja Fiskarsi terasetööstus tööd ja elatist sadadele peredele. Tänapäeval on Fiskarsi
endine tööstusala mitme kunstniku
ja käsitöölise koduks. Suviti külastab
seda paikkonda tuhandeid turiste.
Tahame teile pakkuda meeldejäävaid elamusi Fiskarsis ja Tammisaares.
Unustamatta sealjuures, et Raaseporis
on veel ka midagi muud. Siin on loovad, julged ja osavad Zonta naised.
Tere tulemast pidama meiega
ZONTA piirkonnakoosolekut.
Lea Adolfsson
Raasepori Zonta Klubi eesistuja
ZONTA
1 / 2015
KÄDET SAVESSA
M
arita Castren, 64, istui Cirkon, nykysirkuskeskuksen
katsomossa Helsingissä. Oli
kauttaaltaan pimeää ja mustaa, vain
yksi voimakas valokiila kohdistui katosta riippuvaan köyteen. Köyteen
kietoutuneena, köyttä pitkin, liikkui
tanssitaitelija Sanna Vellava. Kokemus oli vahva ja ihmeellinen: hidastetut ja hallitut, pehmeät ja voimakkaat
liikkeet seurasivat toisiaan, ikään kuin
painovoima ei koskisi tanssijaa.
– Pidän modernista tanssista, se on
fyysistä ja veistoksellista. Köysitaiteilijan esitys oli vahva kokemus eikä se
jättänyt minua rauhaan. Kului joitakin viikkoja ja kysyimme miesystäväni
kanssa Sanna Vellavalta lupaa päästä
kuvaamaan hänen tanssiharjoituksiaan. Seuraavaksi minulla olikin jo kädet savessa, kertoo Marita Castren
tanssiaiheisen veistoksensa syntyvaiheista.
Veistäjä aloitti savimöykystä, rupesi muovaamaan tanssijan figuuria ja
tämän asentoa sellaisena kuin tanssija oli näyttäytynyt sirkuskeskuksen
lavalla. Keraamista veistosta ei valeta
muottiin vaan se muotoillaan käsin
suoraan savesta.
Työtapa on monivaiheinen. Valmiina teoksen on kestettävä tarkastelua
joka suunnalta. Muotoilussa on välistä pidettävä taukoja niin, että savi
kuivahtaa, jotta taas pystyy jatkamaan.
– Jatkan niin kauan että olen tyytyväinen jokaiseen senttiin ja millimetriin saven olemuksessa.
Marita näkee ja tuntee sormenpäissään milloin teos on valmis. Joskus
aihe voi pyöriä päässä pitkään, jokaisesta ideasta ei välttämättä synny
veistosta. Köysitanssija asettui ideasta
todeksi varmuudella ja innolla.
Raakapolttovaiheessa teos laitetaan
uuniin, missä lämpö kohotetaan vähitellen 850 asteeseen.
Raakapolttoa seuraa lasituspoltto,
lämpö on kuumimmillaan 1250 astetta. Marita käyttää peittävän lasituksen
sijasta oksideja. Menetelmä korostaa
veistoksen pintastruktuuria, käden ja
sormien jälkeä.
– Tässä tapauksessa tehokeinona
lisäsin paikoin kultausta veistoshahmon pinnalle.
Viimeistelyvaiheessa veistäjä pyysi
vielä kerran apua köysitaiteilijalta. Sisalnaru piti saada kulkemaan veistoksen käsissä ja jaloissa kuten oikeassa
tanssitilanteessa.
– Olen tyytyväinen lopputulokseen.
Jopa niin että jatkoin aihetta, varioin
teosta, muotoilin figuurin eri asentoihin. Näin syntyi teossarja aiheena
köysitanssija, Marita Castren sanoo.
Marita Castren on mukana Raaseporin
Zontatoiminnassa. Kokouksessa veistäjän
kotona Kerstin Karlberg kysyi, voisitko lahjoittaa piirikokousta varten tanssijaveistoksen. Marita lahjoitti Köysitanssija teoksensa
Zontatoiminnan hyväksi. Veistos huutokaupataan piirikokouksessa Fiskarsissa.
KUKA Marita Castren, MC, ekonomi, kuvanveistäjä
MISSÄ Åminnefors, Raasepori
TYÖSTÄ aikaisemmin sisustusalalla, veistänyt
1980 luvun puolivälistä alkaen
YKSITYISNÄYTTELYITÄ Raasepori, Iitti, Lahti sekä
lukuisia yhteisnäyttelyjä
TAITEESTA lähtökohtana ihminen, materiaalit mm.
betoni, pronssi ja keramiikka
NIMI Sanna Vellava
SYNTYNYT 22.11.1982
AMMATTI Sirkustaiteilija, tanssija
KOULUTUS 2005-2006 Sirkustaiteen koulutusohjelma, ESAC, Bryssel, Belgia. 2004 Sirkusalan
perustutkinto. 2001-2002. Tanssitaiteen opinnot. 2013 VTK, sosiaali- ja kulttuuriantroplogia.
7
ZONTA
1 / 2015
NAINEN JA LUOVUUS
M
eillä Raaseporissa on useita
kansainvälistä tunnustusta niittäneitä naispuolisia
muotoilijoita ja käsityöläisiä. Meillä
on myös palkittuja kirjailijoita. He
kaikki ovat erittäin luovia. Zontayhdistyksen piirikokouksessa haluan
nostaa esiin kolme luovaa naista, jotka toimivat perinteisissä elinkeinoissa. Anna Alm on nuori maanviljelijä
Mörbyn tilalla. Hän haluaa muuttaa
maanviljelyä, tuottaa ekologista lähiruokaa ja selittää, miksi maanviljelijöitä tarvitaan. Hän johtaa Pohjan
maataloustuottajia. Tea Tukia-Kangas osoittaa, että langan kehrääminen ja kankaan kudonta onnistuu
myös Suomessa. Hän johtaa KWH
Mirkan yksikköä, joka tuottaa tekstiilipohjaista materiaalia korkealuokkaisiin hiontatuotteisiin koko maailman autoteollisuudelle.Raaseporin
perusturvajohtaja Jeanette Pajunen
uskaltaa muuttaa työtapoja ja tuotantomuotoja hoitotyössä, joka on
puristuksissa ammattien sekä varojen
ja henkilökuntapulan välissä.
Monet luovista naisistamme ovat
aktiivisia Raaseporin Zontan jäseniä.
Toivotan kaikki Zontat sydämellisesti
tervetulleiksi.
Mårten Johansson
rar varför bonden behövs. Hon leder lantbruksproducenterna i Pojo.
Tea Tukia-Kangas visar att det går
att spinna garn och väva tyg också i
Finland. Hon leder KWH:s Mirkas
enhet som producerar textilbaserat
material för högklassiga slipprodukter
till bilindustrin i hela världen.Raseborgs grundtrygghetsdirektör Jeanette Pajunen vågar ändra arbetssätt och
produktionsformer inom vården som
pressas mellan professioner och brist
på pengar och personal.
Många av våra kreativa kvinnor
är aktiva i Zonta Raseborg. Jag hälsar alla Zontor hjärtligt välkomna.
produce ecological food near us consumers and make people understand
why agriculture is so important. She is
the leader of production of agricultural products in Pojo. Tea Tukia-Kangas proves that spinning of garn and
weaving can be quite successful even
in Finland. She is the head of KWH
Mirka unit which produces textile
based material for high class abrasive
products for car industry all over the
world. Director of basic security in
Raseborg, Jeanette Pajunen, has the
courage to change methods of working and ways to produce care even
when the branch is squeezed between
professions and shortage of money
and personnel. Many of our creative ladies are active members of Zonta
Raseborg. My warmest welcome to
you all Zontas!
Mårten Johansson
kaupunginjohtaja
KREATIVA KVINNOR
Vi har i Raseborg flera kvinnliga designers och hantverkare som vunnit
internationell erkänsla. Vi har också
prisbelönta författare. Alla är mycket
kreativa. Inför Zontas distriktsmöte
vill jag lyfta fram tre kreativa kvinnor inom traditionella näringar. Anna
Alm är en ung bonde på Mörby gård
som vill förändra jordbruket, producera ekologisk närmat och förkla-
Mårten Johansson
stadsdirektör
CREATIVE WOMEN
In Raseborg, we have several female
designers and artisans with international prizes and fame. We also have
award winning authors. Creativity is
one of their common nominations.In
this District meeting for Zonta Club
I would like to attract your focus on
three creative women who represent
traditional occupations. Anna Alm is
a young farmer at Mörby estate. Her
target is to change the way we farm, to
Mayor
8
ZONTA
1 / 2015
9
ZONTA
1 / 2015
LINNOJA, LAULUA, ELÄMÄÄ
Ainutlaatuiset Raaseporin linnan
rauniot ovat jäänteitä Ruotsin vallan
aikaisesta kivilinnoituksesta 1300-luvulta. Ensimmäinen kirjoitettu merkintä linnasta löytyy 1378 ja ensimmäisenä mahtimiehenä siellä vaikutti
Bo Joninpoika Grip. Nyt kunnostetut
linnanrauniot ovat Metsähallituksen
vastuulla, vuosittain alueella vierailee
n. 50.000 matkailijaa ja raunioilla toimii ruotsinkielinen kesäteatteri.
Ramsholmenin ja Hagenin lehdoissa laidunsivat lehmät ja hevoset vielä
1800-luvun alkupuolella. Nyt luonnonsuojelualueella
lehtometsässä
risteilevät hiekkapolut, keväällä maa
puhkeaa kukkaan.
Gullö gårdin metsässä tulppaanien
kukinnan aikaan on kuin matkustaisi
Hollantiin. Metsänpolkujen varrella
kukkii tuhatmäärin sipulikasveja. Tilalla on tilausravintola ja kahvila.
Karjaalle pääsee vaivattomasti junalla.
Kansallisromantiikan tyyliin 1890 valmistunut asemarakennus kertoo ajas-
10
ta jolloin rautahepo valloitti Suomen.
Myöhemmin Karjaan arkkitehtuurin
suuri nimi on Hilding Ekelund. Hänen suunnittelemia rakennuksia on
mm. Kiilan koulurakennus, julkisivullaan keraamikko Michael Schilkinin
reliefi.
Tenholan kirkosta on ensimmäinen
maininta aikakirjoissa vuodelta 1329.
Asustuksesta kertovat muinaislöydöt jo ajalta 4000 vuotta sitten. Kirkossa on historiallisia esineitä mm.
1600-luvulta aatelisvaakunoita paikallisilta kartanosuvuilta kuten Lindö,
Prästkulla, Rilax. Kuvassa on Göran
Jönsson Svinhufvudin vaakuna.
Brödtorp Pohjassa, marja- ja hedelmätila, on säteritila keskiajalta. Tilaa
pitää Knapen suku, Birgitta Knape
toimii Raaseporin Zontakerhossa.
Aikaisempia omistajasukuja ovat mm.
Balk, Ram, vapaaherralinen suku Hisinger ja Rotermann.
Pohjan keskustassa on vilkas ja eläväinen ostoskeskus. Rakennus on hieno
esimerkki 70-lukulaisesta modernismista ja ajattelusta. Nyt keskuksessa
toimivat mm. ravintola Glöden, luomu- ja lähiruokaa myyvä DeliTukku
ja kahvila.
Frida Andersson ja Cafe Gamla Stan
ovat Tammisaaren Vanhan kaupungin
kuuluisuuksia. Frida laulaa, säveltää,
soittaa ja sanoittaa laulujaan. Hän
aloitti esiintymisensä jo neljä vuotiaana Cafe Gamla Stanissa, perhe
Anderssonien pihapiirin kesä- ja joulukahvilassa yhdessä perheen muiden
musikanttien kanssa.
Mustion 1792 valmistuneen linnan
suojissa on vaikuttanut monta suomalaista merkkihenkilöä, mm Suomen rikkaimmaksi mieheksi kutsuttu Hjalmar Linder. Marie Linder on
(1840-1870), yksi maan ensimmäisistä naispuolisista kirjailijoista. Teoksessaan Aikamme nainen (En Qvinna af vår tid, 1867,) Linder käsittelee
naisen asemaa. Historiallinen linna ja
sen puisto ovat avoinna läpi vuoden.
ZONTA
1 / 2015
Raaseporin linnan rauniot.
Billnäsin Rakennusapteekista löytyvät
tietotaito ja varaosat vanhan rakennuksen
remonttiin.
Karjaan juna-asema.
Mustion linnapuisto.
Svinhufvudin vaakuna Tenholan kirkossa.
DeliTukun kahvilassa Pohjan keskustassa.
Gullö gård.
Frida Andersson.
11
ZONTA
1 / 2015
POLTTOPISTEITÄ
K
irjailija Monika Fagerholmin työhuone on Österbyn kylällä Tammisaaren
kyljessä. Vuokratussa omakotitalon
vinttihuoneessa ei ole ylimääräisiä
tavaroita eikä huonekaluja. Ikkunasta
avautuu näkymä Pohjan lahdelle merelle.
Ikkunan vieressä on pieni pöytä ja
tuoli ja pöydällä tietokone. Huoneessa on myös toinen pöytä, ikkunan vieruspöytää suurempi. Näiden kahden
pöydän välillä kirjailija rakentaa romaaniensa maailmat.
– Kirjoittaessa on hyvä unohtaa itsensä. Kotona kaikki muistuttaa minusta. Täällä luon uuden planeetan,
maailman, polttopisteet. Irrotan itseni arki-Monikasta.
Suuren pöydän pinta on kirjailijan
pelikenttä. Hän kokoaa pöydälle postit lappuja, muistoja jostakin, piirroksia, kartan palasia, pöydällä voi olla
vierekkäin Tenhola ja New York, eri
aikatasoja, yksittäisiä sanoja tai lauseita, huonoja piirustuksia, sävelmiä.
Hän kutsuu lappuja polttopisteiksi.
– Aloitan kirjani siitä ettei ole sanoja, ei lauseita eikä rakennetta. Minulla
on raamit, suunnitelma ja käsitys tarinasta, mutta en aloita tässä vaiheessa
vielä kirjoittamaan tarinaa sivulta yksi.
Raameina tarinoille toimivat kirjoittamisen lajityypit kuten dekkari tai
trilleri. Ihanat naiset rannalla kirjan
sysäsi alkuun se että Monika Fagerholm halusi kirjoittaa melodraaman.
– Ajattelin tuolloin että siinä olisi ripaus 50-luvun amerikkalaista filmien
glamouria, hän kertoo.
Amerikka-tarinat ja Lola ylösalaisin
lähtivät liikkeelle mysteeristä; on tapahtunut rikos tai murha.
– Kirjoittamisen muotona käytin
trilleriä. Dekkari on minulle liian
tiukka, trilleri antaa kirjoittajalle väljyyttä. Silti inhoan trillereitä, missä
lukija on kahlannut 600 sivua huomatakseen, ettei kirjailija välitä kertoa lukijalle, kuka oikeasti oli tekijä. Minun
12
Kirjailija Monika Fagerholm viihtyy omien tarinoittensa universumissa.
Kirjat syntyvät kahden
pöydän välissä. Toisen
pinnalle hän on kerännyt
lippuja ja lappuja joita
hän nimittää polttopisteiksi. Pienemmällä
pöydistä on tietokone
kirjoittamista varten.
jutuissani tekijä selviää myös lukijalle.
– Jos yrittää pakottaa tarinaa kirjoittamalla tietoisesti johonkin tyyliin,
viattomuus katoaa, syntyy tekstiä missä on estetiikkaa mutta tunne puuttuu.
Kirjailijan tarina ja maailma syntyvät pöydälle kerätyistä polttopisteistä.
Hän sukeltaa polttopisteitten paaluttamaan universumiin. Jokin alkaa elää,
tarina hahmottua. Prosessin aikana
ajatukset kulkevat vapaina tekniikan
hienouksista.
– Suosikkejani ovat säröt. Jokin juttu
joka polttaa.
– Kun siirryn tietokoneelle, tarina
on jo selkäytimessä valmiina. Nyt
kieli juoksee kuin itsestään, samalla
syntyy muoto, mutta tosi myöhään.
Annan vain niitten tulla ulos. Kirjoittaminen vie aikaa, yritän olla työhuoneella joka päivä. Viihdyn tarinoitteni maailmassa.
Monika pitää myös kirjoituskoulua
ihmisille jotka haluavat kokeilla kirjoittamista, usein vain omaksi ilokseen.
– Kaikki osaavat kirjoittaa. Yritän
löytää oppilaalle oman äänen, se mikä
hänessä on, mutta joka on piilossa
erilaisten luulojen alla kuten että olin
koulussa huono kirjoittamaan aineita.
Tarina on vaarallista aloittaa tekniikasta ja kielestä, hyvistä lauseista. Hyvää lausetta etsiessä sitä hioo ja hioo ja
samalla hioutuu pois koko elämä.
– Intuitiota kannattaa kuunnella. Kokemus opettaa sitten milloin
on aika lopettaa, milloin teksti on
valmista, Monika Fagerholm sanoo
seistessään kirjoittajan vintillä, missä
ikkunasta välkehtii meri kattojen ja
puitten välistä.
ZONTA
1 / 2015
TANSSIN KYLÄLLÄ, KÄVELEN METSISSÄ
T
aiteilija Annatuuli Saine, 45,
sitoo tanssiteoksensa paikkaan ja ympäristöön. Tanssijan oma asuinpaikka on Fiskarsin
ruukkikylällä vanha hirsirunkoinen
talo. Talossa asuu tanssijan lisäksi hänen miehensä kirjailija ja dramaturgi
Jusa Peltoniemi, 41, ja heidän kaksi
tytärtään Aalto, 17, ja Aura, 15.
Pariskunta löysi ruukkikylän järkeilemällä. Kummankin työt jakaantuvat
Helsinki-Turku akselille. Esikoinen
oli jo syntynyt maailmaan ja he halusivat asumaan maalle, pois Ruuhkasuomesta jonnekin junaradan varrelle.
– Päädyimme Fiskarsiin. Ensin ostimme osakehuoneiston ja myöhemmin rakensimme oman talon. Mieheni on käsistään kätevä ja kotoisin
Kokkolasta. Siirsimme ja pystytimme
tänne pohjalaisen hirsitalon rungon
mieheni suvun kotiseudulta.
Punamullattu talo rakennettiin perinteisillä menetelmillä. Apuna oli talkooväkeä ja jossakin vaiheessa turvauduttiin ammattilaisten apuun. Talon
valmistuttua hirsitalo vaatii asujaltaan
jatkuvaa huolenpitoa. Kuten asuinpaikkaan myös taloon sitoudutaan.
– Yläkerta on vielä keskeneräinen,
tulot hupenevat talon kunnossa pitämiseen. Emme harrasta lomamatkoja,
en kaipaa niitä, kävelen kylällä ja metsissä, Annatuuli Saine kertoo.
Asumismuoto ja innostava kulttuuria tuottava kylä ja sen ympärillä vaikuttava luonto, metsät, pellot, järvet
ja purot, tuovat sisältöä elämään ja
taiteeseen.
– Käyn päivittäin uimassa lähijärvessä, myös talvella. Luonto herättää
kysymyksiä. Taiteessani ympäristön
merkitys vain vahvistuu. Huomaan
olevani entistä syvemmin ympäristöaktivisti. Ihmisiä enemmän minua
kiinnostavat luonto ja maisema ja niiden suhde ihmiseen. Aiheet löytyvät
täältä, Annatuuli sanoo seisoessaan
laiturilla ruukkikylää halkovan joen
päällä.
Hän on asunut myös eurooppalaisissa suurkaupungeissa. Annatuuli Saine
opiskeli Amsterdamissa Hollannissa nykytanssia ja pureutui flamenco
-tanssin tekniikkaan Madridissa Espanjassa. Asuinpaikkavertailussa on
pienestä ruukkikylästä Suomessa vain
hyvää sanottavana. Elämä kylällä on
mutkatonta, paikallisen koulun lakkauttamisuhka suututtaa, muuten
paikkakunnalla on kaikkea mitä ihminen tarvitsee elääkseen.
Kylältä ja Raaseporista löytyvät
myös yhteistyökumppanit tanssiteoksiin: tv-kuvaajat, ohjaajat, lavastajat ja muusikot. Fiskarsin taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten
osuuskunta Onoma kerää eri alojen
ammattilaiset yhteen.
Viime kesänä sai ensi-iltansa lyhytelokuva ”Efter Fukushima” Fiskarsin
tanssi- ja elokuvatapahtumassa. Elo-
kuva rakentuu koreografioihini ”Valkoinen” ja ”Harmaa”. Lopputulos
on monen tekijän summa. Yhteistyö
kantaa eteenpäin, kun lähipiirissä on
ammattinsa taitavia tekijöitä.
Kylän huonoja puolia kysyttäessä
tanssijan paratiisista löytyy yksi käärme. Ruukkikylällä on hankalaa asua
ilman omaa autoa. Joukkoliikenteen
kehittäminen kulkee lapsen kengissä.
Kimppakyytiä suositaan, mutta aina
ei voi luottaa siihen, että oikeaan aikaan löytyy vapaa paikka jonkin toisen autosta.
– Meidän kylä on poikkeuksellinen.
Ihmistä ei jätetä oman onnensa nojaan paitsi jos haluaa olla yksin. Jos
kissa on karannut kylän raitille, puskaradion avulla se löytyy nopeasti.
Riippuu itsestä, miten paljon haluaa
osallistua yhteiseen tekemiseen, Annatuuli Saine sanoo.
KUKA Annatuuli Saine, koreografi,
tanssija, esiintyjä ja tuottaja
KOULUTUS Teatterikorkeakoulu
Amsterdam Hollanti, valmistui
tanssijaksi 1997, flamencotanssiopintoja Espanjassa, Suomessa ja
Hollannissa 1987-2005
YMPÄRISTÖTANSSITEOKSIA
Virta-Stream 2011, Efter Fukushima
2014, Rule of Capture1 2014
VALMISTEILLA MONITAIDETEOKSET JA LYHYTELOKUVAT
s Rule of Capture2Fallen,
ensi-ilta Fiskars Valimo 31.7.2015
s Puut kasvavat aina ylöspäin?,
esitykset: Fiskars Puun lumous
kesänäyttely 23.5.-27.9. 2015
s Teosten tuotanto: Saine Ensemble
13
ZONTA
1 / 2015
KOTONA HISTORIAN HENKILÖT
JA KLASSIKKOTARINAT
K
ansanedustaja
Maarit
Feldt-Ranta tekee töitä
eduskunnassa toista kauttaan. Hän on ehtinyt moneksi: kolmen lapsen äitinä tai avioeron jälkeen
toista kertaa syöpäpotilaana, hän katsoo maailmaa aina uudesta kulmasta.
Kaksikielisenä hänen on vaikea ymmärtää, miksi toinen kieli olisi toista
parempi.
Uran kohokohtia riittää: kaksitoista vuotta valtakunnan politiikassa
ja sinä aikana hän on työskennellyt
mm. opetusministeriössä ja valtionvarainministeriössä ja ollut puolueensa
SDP:n puoluesihteerinä.
– Astuin mukaan politiikkaan sattumalta. Asuin Karjaalla, kiinnostuin
leikkipuistotoiminnasta ja muista
lapsiperheiden palveluista. Mikään ei
oikein toiminut, aloin selvittää kuka
ja ketkä tekevät päätöksiä. Huomasin että harvoin ainakaan äidit. Usein
lapsiperheitä koskevia päätöksiä tekivät vanhanpuoleiset miehet.
Maarit soitti SDP:n paikalliseen
toimistoon, voisiko tulla mukaan vai-
14
kuttamaan. Pian hän ymmärsi, että
politiikan avulla asioita pystyy junailemaan ja että jo kunnallisella tasolla
poliitikko voi vaikuttaa kylän elämään.
– Huomasin myös että osaan puhua
selkeästi ja saan aikaan tuloksia, hän
kertoo.
Maaritia pyydettiin 2003 eduskuntavaaliehdokkaaksi, hän suostui ja
seuraavissa vaaleissa 2007 hänet valittiin eduskuntaan. Kuitenkin jo 2003
vaalien jälkeen hänellä oli jo edessään
unelmatyö.
– Minua pyydettiin opetusministerin neuvonantajaksi. Onneksi olin
tehnyt töitä julkisen sektorin projektipäällikkönä useaan otteeseen. Se
auttoi selviämään uudesta haasteesta.
– Aloin pendelöidä Karjaalta Helsinkiin ja ryhdyin käsittelemään asioita valtakunnan tasolla.
Hän harmittelee että Sote uudistus
sai julkisuudessa heti alkuunsa huonon maineen.
– Äitini kuoli syöpään 1960-luvulla,
hänelle tehtiin monia virhediagnooseja ja vääriä hoitoja. Itse olen saanut
syöpäpotilaana hyvää hoitoa. Tiedän
että työssäkäyvät voivat luottaa terveydenhuoltoon. Mutta miten parantaa työttömien ja eläkeläisten, kaikkien työterveydenhuollon ulkopuolelle
jäävien asemaa. Siihen Sote uudistuksella yritettiin tuoda muutosta.
Sitkeä nainen on karjaalainen jo
neljännessä polvessa. Isoisät olivat
veturinkuljettajia ja Feldtin mökki
löytyi kaupungin keskustasta vielä
1980-luvulla. Maaritin isä oli sokea
ja äiti hankki perheelle elantoa aluksi
postinjakajana, myöhemmin koulun
kanslistina.
– Kotini oli köyhä, mutta onnellinen.
Asuimme Karjaan ensimmäisessä kerrostalossa. Meillä ei ollut autoa, ei
televisiota eikä pyykkikonetta, mutta
meillä luettiin kirjoja, hän kertoo.
Keittiön pöydän ääressä oli aina
joku lukemassa. Isälle luettiin ääneen
klassikkokirjallisuutta.
– Olin varmaan jo kymmenvuotias,
kun tajusin, etteivät Karamazovin veljekset olekaan meidän sukulaisia.
ZONTA
1 / 2015
Yksityiskohta keraamikko Michael
Schilkinin reliefistä Kiilan koulun
seinällä Karjaalla.
Perheen tyttäret tutustuivat kirjallisiin hahmoihin jo kouluikäisinä. Pienessä asunnossa Karjaalla seikkailivat
ääneen luettuina romaanihahmot ja
historian merkkihenkilöt.
– Tykkäsin koulusta ja lukemisesta.
Muitten vanhemmat kävivät molemmat töissä, mutta meillä oli koti-isä.
Oli mukavaa tulla koulusta kotiin kun
pöydällä odotti vaikkapa kulhollinen
isän kuorimia appelsiinin siivuja. Joskus lähdettiin yhdessä marjaan tai sieneen tai veneretkelle.
Isä sokeutui sodan jälkeen poikien leikeissä. Hän löysi radan varrelta
kranaatin, se räjähti ja poika menetti
näkönsä.
Maarit Feldt-Ranta sai kodin perintönä
vahvan itseluottamuksen ja laajan sivistyksen. Kaksikielisyys on avannut hänelle
monia ovia myös politiikassa.
– Vanhempani tunsivat toisensa jo
Karjaalla, olivathan kummankin vanhemmat rautatieläisiä. Rakkaus syttyi
Duke Ellingtonin konsertissa Kulttuuritalolla Helsingissä. Se kertoo
heistä olennaisen. Vaikka rahaa oli
niukasti, niin taide oli osana perheen
arkielämää.
– Onneksi olen peruskouluajan lapsia, niin ettei vanhempien varallisuus
estänyt koulutusta. Halusin lukioon ja
suoritin ylioppilastutkinnon.
Kotikasvatukseen ei kuulunut puoluepolitiikka. Vanhempien keskusteluja hallitsivat 70-luvulle tyypilliset
kulttuurivasemmiston teemat, Vietnamin sota ja ihmisoikeudet.
– Me kuljimme äidin ompelemissa vaatteissa, kankaat ostettiin usein
Lohjan palahallista. Ja kun farkun
lahkeet kävivät lyhyiksi, niitä jatkettiin kukkakankaalla.
Maarit Feldt-Rannan vanhemmat
eivät ehtineet nähdä tyttärensä menestystä politiikassa, he kuolivat vahvassa keski-iässä kuusikymppisinä.
– Olen kiitollinen lapsuudestani.
Sain kodin perintönä itseluottamuksen ja laajan sivistyksen. Vaikka kotimme oli suomenkielinen, niin kaikki
kodissamme puhuivat molempia kotimaisia, suomea ja ruotsia. Kaksikielisyys on avannut minulle ovia, jotka
olisivat muuten pysyneet suljettuina,
Maarit Feldt-Ranta sanoo. Hän on
myös mukana Raseborg-Raasepori
Zontatoiminnassa.
Hän lisää että valtaosa suomalaisista mieltää itsensä pohjoismaalaiseksi
ja haluaa kuulua Pohjolaan. Yhteispohjoismaisissa tapaamisissa ruotsin
kielestä on hyötyä. Ruotsia taitavat
tietävät että ruotsin pohjalta oppii
helposti muita germaanisia kieliä kuten englantia ja saksaa.
15
ZONTA
1 / 2015
SUURESSA KYLÄSSÄ MAAILMALLA
H
elena Ranta on tehnyt mittavan
ja kansainvälisesti merkityksellisen uran uhrintunnistusprojekteissa ympäri maailmaa. Häntä
arvostetaan tinkimättömänä alansa
ammattilaisena eikä syyttä. Vaikka
hän on virallisesti eläkkeellä, työt jatkuvat. Juttua tehdessä Helena Ranta
tavoitettiin Kosovosta.
Vastoinkäymisiäkin on ollut. Kerran vastassa oli liikaa aseita. Katsoin
viisaimmaksi kääntyä takaisin ja olla
ottamatta turvallisuusriskiä. Toki olin
pettynyt, mutta tällaiset tapahtumat
ovat osa työtäni. Pahinta on kun omat
työtoverini kuvainnollisesti ”puukottavat selkään”, valitettavasti tätäkin
on tapahtunut.
Olet työskennellyt kansainvälisissä
organisaatioissa. Mikä on lähtökohtasi,
miksi haluat toimia kansainvälisesti?
Maailma on muuttumassa yhdeksi
suureksi kyläksi, ja kaukaisetkin tapahtumat vaikuttavat myös meihin
täällä Suomessa. Saamme nyt nauttia itsenäisyytemme ajan pisimmästä
rauhan kaudesta. On tärkeää tehdä
työtä rauhan puolesta. Aseelliset konfliktit eivät ole hävinneet, ja erityisesti
siviiliväestön inhimillinen kärsimys
on suunnaton. Panostamme tarvitaan haavoittuvassa asemassa olevien
auttamiseksi. Meidän täytyy taistella
rankaisemattomuuden kulttuurin lopettamiseksi.
Mitä teet kotonasi Raaseporissa haastavan kansainvälisen työrupeaman
jälkeen?
Palattuani kotiin konfliktialueelta
nautin kävelemisestä metsässä, kuuntelen lintujen laulua, syksyllä etsin
sieniä. Suomalaismetsässä ei tarvitse
varoa maamiinoja, ei tarkka-ampujia,
ei autopommi-iskua, ei rakettihyökkäystä, ei pidättämistä ja kuulusteluja,
ei ihmiskilveksi ottoa.
Millaisia ovat työsi kohokohdat entä
vastoinkäymiset ja miten selviät
niistä?
Koska työni on pääsääntöisesti sisällöltään murheellista ja raskasta, varsinaisia ilonhetkiä on harvoin. Luovutettuani ryhmämme todistusaineiston
kansainväliselle tai kansalliselle tuomioistuimelle toivon, että se hyväkNIMI JA SYNTYMÄAIKA Helena Ranta,
sytään. Onneksi näin on toistaiseksi
käynyt ja silloin voin tuntea tyydytystä ryhmämme hyvin tekemästä työstä.
Alun perin kolmipäiväiseksi suunniteltu ristikuulusteluni kutistui neljään tuntiin syyttäjän ja puolustuksen toimesta Jugoslavia-tribunaalissa
Haagissa. Se on yksi elämäni kohokohdista.
TYÖ JA ARVONIMET oikeushammaslääkäri, professori emerita, eläkkeellä mutta
silti töissä, mm. neljä väitöskirjatyöntekijää
LUOTTAMUSTOIMIA Suomen Akateemisten Naisten Liiton Plan Suomi Säätiön
ja Suomen UN Women puheenjohtajana
ja Suomen 1325 verkoston Naiset, Rauha
ja Turvallisuus verkoston puheenjohtajana,
uusin tehtävä on Zonta Advocasy –komitean jäsenyys.
KANSAINVÄLISET TOIMET oikeuslää-
MANSIKKAPAIKKA Pudasjärven Pikku-
11.6.1946 Kajaanissa
ASUINPAIKKA Åminnefors, Raasepori
ketieteellisten tutkijaryhmien johtajana ja
jäsenenä mm. Bosnia Herzegovina 19961997, Kosovo 1998-2001, Kamerun 2002,
Peru 2002, Irak 2004, Kaakkois-Aasia
tsunami onnettomuuden selvittelyt 2005,
Nepali 2008 –, ja Kosovo 2014-2015
16
Helena Ranta, emerita professori,
tunnetaan ympäri maailmaa kansainvälisistä töistään ja uhrintunnistusprojekteista kriisialueilla.
Kuva: Maria Ahlqvist Jain
Syötteen loma-asunto, ympärillä mainiot
hiihto-, lenkkeily-, vaellus- ja sienimaastot,
erityisen mieluisina löytöpalkkioina herkkutatit ja männyntuoksuvalmuskat.
Naisen asemasta, milloin asiat olisivat
hyvin naisen näkökulmasta?
Vaikka pohjoismaita pidetään tasaarvon mallimaina, on meilläkin toki
vielä parannettavaa. Maissa joissa
olen työskennellyt joko konfliktin aikana tai sen jälkeen, on naisen asema
kuitenkin valovuosien päässä meistä.
Rauhanteon jälkeen naiset unohdetaan, ja heidän kokemuksensa eivät
välity sopimuksen sisältöön. Mikäli
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia ja kv-sopimuksia noudatettaisiin, maailma olisi nykyistä paljon
parempi paikka sekä naisille että miehille.
Mikä on Zontatoiminnassa parasta,
mitä haluaisit muuttaa tai kehittää?
Olen Zontatoiminnan kautta tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin,
saanut ystäviä ja jakanut erilaisia yhteisiä kokemuksia, esimerkkeinä mm.
oman kerhoni sieniretki, taidenäyttelyn avajaiset, kirjakustantamovierailu.
Toivon voivani uudessa tehtävässäni
lisätä tietoisuuttamme ihmisoikeussopimusten merkityksestä ja vaikuttamismahdollisuuksistamme.
ZONTA
1 / 2015
ALUSSA OLI PÖYTÄ, TUOLI JA FISKARSIN SAKSET
F
iskarsin ruukinraitilla kohtaavat menneen ajan rakennusten ja maiseman kauneus
sekä tämä päivä – luovien ihmisten
työt, työtilat ja kodit. Miten Fiskarsista tuli nykyinen Fiskars, käsityöläisten, muotoilijoitten ja taiteilijoitten kylä?
Avataan ovi kahdenkymmenen vuoden takaiseen ruukkiin. Tuolloin kylällä seisoi tyhjillään Fiskars-yhtiön
asuntoja ja muita tiloja. Ruuhkasuomessa taas oli puutetta luovien alojen
ammattilaisille sopivista asunnoista
ja työtiloista. Ensimmäiset kymmenkunta ammattilaista oli jo keksinyt
ruukin. Fiskarsiin olivat muuttaneet
mm. teolliset muotoilijat Barbro Kullvik ja Antti Siltavuori, puuseppä Kari
Virtanen ja ekonomi Timo Vesara.
Marketta Miettinen, fil.maist., oli mukana
suunnittelemassa ensimmäistä Fiskarsin
kesänäyttelyä parikymmentä vuotta sitten.
He perustivat näyttelyä suunnittelevan työryhmän, näyttelysihteeriksi kutsuttiin fil. maisteri Marketta
Miettinen.
– Maassamme oli kymmeniä erilaisia
kesänäyttelyitä, mutta käsityöläisten,
muotoilijoitten ja taidekäsityöläisten
töitä oli harvoin isosti esillä, Marketta
Miettinen tähdentää.
Ryhmällä ei ollut rahaa eikä paljon
muutakaan. Sihteerille oli työhuone,
pöytä, tuoli ja Fiskarsin sakset, mutta
ei kirjoituskonetta eikä puhelinta.
Kaikki kuitenkin järjestyi; opetusministeriö myönsi rahaa, yhtiö antoi
luvan käyttää koneitaan, loput lainattiin. Töitä paiskittiin tunteja laskematta. Mukaan kutsuttiin kaikki joiden työt olivat laadukkaita.
Fiskarsin ensimmäisestä kesänäyttelystä 1994 tuli kiistaton menestys. Se
antoi puhtia seuraavien näyttelyjen toteuttamiseen. Ensi kesän näyttely on jo
kahdeskymmenesensimmäinen ja tulijoita ruukkiin on riittänyt jonoksi asti.
TALO PUUSTA, TAIDE SAVESTA
K
eraamikko ja taiteilija Karin
Widnäs muutti Fiskarsiin kaksikymmentä vuotta sitten. Kun
muut kylälle asettuneet taiteilijat ja
käsityöläiset ryhtyivät kunnostamaan
tyhjiksi jääneitä vanhoja taloja, Karin
Widnäs teki toisin.
Hän aloitti 1996 taloprojektin joka
valmistui kymmenen vuotta sitten.
Moderniin puusta rakennettuun 350
neliön taloon mahtuvat kahden kerroksen korkuiset ateljee ja näyttelytilat sekä ruokailutilan yläkertaan sijoitettu koti.
Talo rakennettiin paikallisesta kuusesta, katto on kuparia. Puutalon
pinta jätettiin käsittelemättä, se patinoituu ajan mittaan hopeanhohtavan
harmaaksi. Pulpettikattotalossa toinen julkisivuista on suljettu. Toinen
julkisivu jatkuu katon rajasta lasipintana alas perustuksiin. Ikkunaseinän
puolelta avautuu maisema järvelle ja
päätymaisemana on sekametsää.
Kuuluisat Fiskarsin hienopuusepät
ovat valmistaneet rakennukseen ovia,
ikkunoita, huonekaluja ja veistokselliset portaat.
Keraamikko Karin Widnäsin tuotanto on laaja, osaksi käyttökeramiikkaa, osaksi kokeilevaa ja uutta luovaa
kuten arkkitehtoniset keramiikkaelementit ja taideteokset. Hän työsti
Turkuun Aurajoen rantaan pumppulaitoksen ulkopintaan taideteoksen:
tornia peittävät keramiikkaelementit,
joiden väri vaihtuu valaistuksen ja
vuorokauden mukaan, teos sai nimekseen ”Kimono”.
Taiteilija Karin Widnäs toteutti Fiskarsiin
huikean rakennuskompleksin. Rakennuksen
arkkitehtinä on professori Tuomo Siitonen.
Rakennus palkittiin vuoden puurakennus
kunniapalkinnolla 2006.
17
ZONTA
HAE KAUNIS HYMY + HYVÄT NEUVOT
VARAA AIKA
HELPOSTI
NETISTÄ!
KARIS TAND KARJAAN HAMMAS
Kauppiaankatu 11, Karjaa | www.plusterveys.fi | 019 231 033
18
1 / 2015
ZONTA
1 / 2015
SAARIA, VUOKKOJA, HISTORIAA
Raaseporin vaakuna suunniteltiin aiheinaan
lehtibiotooppi ja alkujaan kahdeksasta kunnasta: Bromarv, Karjaa, Karjaan maalaiskunta, Pohja, Snappertuna, Tammisaaren maalaiskunta, Tammisaari ja Tenhola. Vaakunassa
on lehtivihreällä pohjalla kahdeksan vuokon
kukkaa. Raasepori sijaitsee Suomenlahden
rannalla 70 km Helsingistä länteen ja 100 km
Turusta itään.
Eteläisessä saaristossa on satamäärin saaria ja
meren ulappaa silmän kantamattomiin ja kaikkiaan n. 6000 kesämökkiä. Kaupungissa on asukkaita
n. 29.000. Vanhimmat tammet kasvavat opettajaseminaarin pihalla ja Radiotalon edessä, kummankin tammen ikä on arviolta 400-500
vuotta.
Tammisaaren synkkään historiaan kuuluu vankileiri, myöhemmin pakkotyöleiri (1918-1940), maamme ainoa keskitysleiriksi mainittu vankila. Punavankeja
koottiin leirille eri puolilta maata, mukana myös naisia odottamassa siirtoa
Santahaminaan. Olot vankileirillä olivat poikkeuksellisen surkeat ja kuolleisuus
korkea: vankeja kuoli nälkään ja tauteihin kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 1918 joka kolmas eli 2.873 vankia. Pahimmillaan
leirillä oli vankeja kolme kertaa enemmän kuin asukkaita
Tammisaaressa.
Emma Engdahl-Jägerskiöld (1852-1930) oopperalaulaja, syntyi Pietarissa ja muutti kahdeksan
vuotiaana perheen mukana
Tammisaareen. Emma
Engdahl lauloi tsaari
Aleksanteri II:lle
Svenska teaternissa
Helsingissä ja sai
valtionstipendin
laulunopintoihinsa
Milanossa ja Pariisissa.
Taiteilija Helene Schjerfbeck (18621946) asui puutalojen kaupungissa
vuokralla puutalopihapiirissä. Tammisaariaikanaan hän ikuisti maalauksiinsa
paikallisia ihmisiä ja kaupunkinäkymiä.
Taiteilijana hän oli vahva ja maalauksissaan aikaansa edellä. Hän keskittyi
työhönsä maalaamiseen eikä välittänyt
seurustelusta. Tammisaaren museokeskus Ektassa on pysyväisnäyttely.
19
TOIMITUKSEN NAISET KERTOVAT MITÄ MINÄ RAKASTAN
ZONTA
1 / 2015
Hyppään mereen
S
eison uimalan laiturilla Knipanin
vieressä Tammisaaressa. Edessäni aukeaa meren lahti, etelä ja länsi,
takanani itä ja pohjoinen. Pulahdan
viileään veteen, tunnen meren jännitteen. Meressä on aina jännitteitä,
myös silloin kun sen pinta lilluu kavalasti auringonpaisteessa peilityynenä.
Meressä kaikki on toisin kuin järvellä lapsuuteni Kallavedellä Kuopion
kupeilla. Silloin lämpiminä elokuun
öinä saattoi uida kuuta kohti vaikka
kuinka pitkälle pumpulisessa järvessä
eikä tuntunut missään.
Jännite kiehtoo minua, kutsuu hyppäämään. Hyppy tuntemattomaan,
outoon; mummoni kulki Inkerinmaalta Savoon evakkona, isäni nyytissä hänen sylissään. Minä muutin
perheeni kanssa Helsingistä ruotsinkieliseen Tenholaan, Tenalaan sitten
Tammisaareen.
Ostan kalani ruotsiksi torilta, strömming på svenska ja äitini
kääntyy haudassaan, kuopiolainen jo
neljännessä polvessa, muikku on paras kala ja savvoo, sitä pittää osata ja
mummoni puhui keppivenättä, a siel
kaikk ol parempata, leivätkii ko myllynkivet ja nauriit kasvoit lapsen piän
kokosiks.
Minä täällä hyppään joka aamu aavistuksen suolaiseen mereen. Ja taas
ollaan tarkkoja kielestä ja mielestä,
naureskelen laiturilla äidilleni, täällä samoja savolaisia. Mieheni nimi
yksitoista kirjainta Kolehmainen, ei
koskaan taivu ruotsiksi, ei auta vaikka
mieheni äiti on omaa sukua Borgman.
Täällä hyvät ja pahat jaetaan ruotsinkielisten kesken niin kuin Kuopion
torilla muikut lipan alla savolaisille.
Voi äiti, meressä on jännitteitä ja
miten täällä tullaan toimeen kun
Tenalassakin puhutaan eri murretta
kuin Tammisaaressa ja miten sitten
koko maailmassa, kun murteita ja kieliä ja ihmisiä ja uskontoja on niin paljon. Ja minä hyppään mereen ja uin ja
nautin ja kamppailen meren otteessa
ja meren päällä paistaa aurinko.
Paula Ilvetsalo
On aika kaivaa lapio maahan
I
lma on vielä viileä ja kirkas. On luvassa aurinkoinen päivä. Pyöräilen
kaupungin halki aamiainen tarakalla
korissa. Ohitan lehdenkantajia, pakettiautoja ja aamuvirkkuja puhdistamassa jalkakäytäviä.
Jänis loikkii toisen perässä siirtolapuutarhassa Novian opiskelija-asuntoloitten takana. Raaseporintien puolella metsikössä raakkuvat harakat.
Ajan vauhdilla leveän ojan yli. Naapuriviljelijä on nikkaroinut paikalle
sillan lastausalustasta. Jos sillan ylittää pyörän selässä, se on näytön paikka. Pelkurit jättävät pyöränsä toiselle
puolelle.
Kuivaan kasteen valkoisesta muovituolistani. Huomaan kauriin jäljet
kasvustossa. Se on oikaissut alueen
läpi yön aikana. Katan termoksen ja
voileipäpaketin alassuin käännetyn
sangon päälle. On lauantai, viikko on
ollut kiireinen, istutukset ovat jääneet
kakkossijalle. Tänään olen varannut
aamupäivän vain itselleni. Västäräkki
viipottaa ohitseni. Se odottaa, josko
joku mylläisi maata. Odotahan kohta
saat juhlia. Tyhjennän kassin sisällön
eteeni ja lajittelen siemenpussit. Porkkanansiemenet istutan sipulirivistön
viereen, näin pelottelen porkkanakärpäset muualle.
Burmalaiset maahanmuuttajat tulevat omalle palstalleen. He saapuvat
ryhmänä, juttelevat innokkaasti toistensa kanssa. Tervehdin ja jokainen
heistä heilauttaa kättään pyöräillessään sillan yli. Meillä on yhteinen
aamuhetki ennen kuin muut tulevat
palstoilleen. Burmalaiset istuttavat
mielenkiintoisia aasialaisia vihanneksia, joille en tiedä edes nimeä. Heille viljelypalsta mahdollistaa sen että
pöytään saadaan oman kulttuurin
ruokalajeja. Minulle aamuhetki merkitsee meditaatiota, se piristää ja rentouttaa, se saa minut liikkeelle; vaivan
palkaksi saan selän kipeäksi ja vähitellen itse kasvatettuja vihanneksia
lautaselle.
Västäräkki on löytänyt seurakseen
toisen samankaltaisen. Ne viipottavat sinne ja tänne vaativasti piipittäen.
On aika kaivaa lapio maahan.
Kerstin Karlberg
20
TOIMITUKSEN NAISET KERTOVAT MITÄ MINÄ RAKASTAN
Ainoa oikea leivoskakku
R
akastan Ellen Svinhufvud kakkua. Ei ole olemassa toista yhtä
lehtevän rapeaa täytekakkua, yhtä
makeaa olematta imelä, ihan kuin…
se kirjaimellisesti sulaa kielellä. Ellen Svinhufvud kakku sopii kaikkiin
tilanteisiin: suuriin juhliin, pieniin
kahvihetkiin, tai jos tuntuu siltä että
haluaa jotain erityistä arjen keskelle.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: sitä kutsutaan myös Sans Rival
nimellä, todellakin, ja jos haluaa sen
voi leipoa myös kotona, resepti löytyy
useimmista keittokirjoista. Se on monimutkainen työrupeama, joo, olen
kokeillut ja hyvää siitä tuli. Mutta
samalla…Sans Rival ei ole kuitenkaan ihan sama kakku kuin aito Ellen
Svinhufvud, jota on jo joitakin vuosia
valmistettu lisenssillä Billnäsin ruukissa. Eroa on vaikea selittää, mutta
jotenkin kotona leivotusta tulee niin
kuin enemmän perinteinen lehtevä
kakku. Tuo erityinen leivos-kakku
yhdistelmä, juuri oikea mantelinmaku,
koostumus (huom. Ellen Svinhufvud
kakkua pitää säilyttää kylmässä ennen
tarjoilua) sitä ei voi jäljitellä, se on ainutkertainen.
Monika Fagerholm
Tuulta, hiekkaa, merta
H
angö, Hangö, Hangö, sol och
sommarfröjd”, laulaa Georg
Malmsten rakastetussa Leila-valssissaan. Sydämensä syvyyksistä Hankoa
rakastavalle kiehtovia eivät ole vain
kesä ja aurinko. Hanko on niin paljon
muuta.
Hanko on tuulta, vastatuulta. Äiti
pyöräilee pieni Ulrica tavaratelineellä,
vastatuuleen. Ajattelee että kotimatkalla mennään myötätuuleen. Mutta
ei, tuuli on kääntynyt. Tai puhaltaa
joka suunnalta.
Hanko on hiekkaa. Polttavan kuumaa hiekkaa kesällä, jäätynyttä hiekkaa talvella. Hanko on 30 kilometriä
rantoja. Syksyllä tuulen tuivertamia
rantoja, talvella luminietoksia, keväällä jää sulaa. Ja kesällä rantoja täyteen
pakattuja kuin etelän mailla. Mutta
myös autioita rantoja.
Hanko on merta. Auringossa kimaltelevaa aavaa merta, kunnes se kohtaa
taivaan. Harmaa, myrskyävä, pelottava meri. Meri joka muuttaa muotoaan
kylmän tullen hiljaiseksi narskuvaksi
jäälattiaksi. Meri missä pieni Ulrica
opetteli uimaan kirjavan uimarenkaan
varassa.
Hanko on mäntyjä, matalia mäntyjä
joiden juuret kietoutuvat kiinni hiekkamaahan ja kallioiden pinnalle.
Hanko on tyhjiä katuja, autiotaloja,
villiintyneitä puutarhoja ja pyöräileviä
hankolaisia. Hanko on uusi supermarketti, joka saa koko Hangon liikkeelle kuulaana marraskuun päivänä.
Ja Hanko on kakkoskotien asukkaita
pukeutuneina kiiltäviin, kevyisiin untuvatakkeihinsa.
Hanko on veneitä. Hankolaisten
omia veneitä. Kalastusveneitä. Purjeveneitä. Kovaäänisiä, miljoonaluokan
muskeliveneitä, joiden omistajat tuskin itse edes kykenevät hallitsemaan
niitä. Ja rahtialuksia. Ja veneitä joissa
regatan aikana soitetaan täysillä tehoilla Kasimirin kappaletta Vadelmavene. ”Hankoon Helsinkiä pakoon
soudan Hankoon lippu mastoon…”
Hanko on hautakivi rakkaitteni nimillä, tutut syntymäajat jolloin juhlittiin syntymäpäiviä. Ja kankeankylmiä kuolinpäiviä, silloin jotakin kuoli
myös syvällä minussa. Vakaa perusta
joka saa juureni työntymään kiinni
Hangon maahan ja pitää minut pystyssä vaikka välistä tuulee eri suunnilta, joka suunnalta…
Ulrica Isaksson
21
ZONTA
1 / 2015
KAIKEN AIKAA
TILALLINEN
A
nna Alm,30, pitää Mörbyn maatilaa Raaseporissa.
Uudenmaan ruotsinkielisten tuottajien yhdistyksellä
on 19 paikallisosastoa. Vain yhdellä niistä on naispuolinen puheenjohtaja. Hän on Anna.
Mörbyn tila on yksi alueen vanhimmista Pohjan kunnassa. Tilan historiasta on tallenteita jo vuodelta 1326. Tilan
ohittava maantie on nimetty tilan mukaan Mörbyntieksi.
Anna Alm edustaa omistajasuvun kymmenettä sukupolvea
laskettuna siitä kun Mörbysta tuli suvun kartano vuonna
1701. Annan vetämä luomutila on vilja- ja lihatuotantotila,
hän jatkaa vanhempiensa perustamia tuotantolinjoja
Annan vanhemmat muuttivat tilansa luomuksi vuonna
1995, samana vuonna kun Suomi päätti liittyä EU:n jäsenmaaksi. Tila siirtyi Annan hallintaan joitakin vuosia sitten
ja vuonna 2011 Mörbyn tila palkittiin Länsi Uusimaan miljööpalkinnolla kestävistä ratkaisuistaan ja toiminnastaan
luonnon ehdoilla.
– En ajattele niin että olisi jotenkin erikoista olla nainen
ja maanviljelijä. Ei siinä ole mitään merkittävää.
Eikä siinäkään että Anna Alm ei valita sääolosuhteista
kuten talonpojat yleensä.
– Pitää valmistautua kaikenlaisten säitten varalta, hän
sanoo suorasukaisesti.
Tilalla on kaksi päärakennusta, nuorempi ja suurempi
on vuodelta 1890. Sätesstugan, tilan pieni päärakennus on
vuodelta 1745 ja on yksi Pohjan kunnan vanhimmista rakennuksista. Tilan navetan runko on 1800 luvun lopulta.
Läpi vuoden avoinna oleva tilamyymälä aukaisi ovensa 24 vuotta sitten. Se on kesäasukkaitten ja lähialueen
suosima ostospaikka. Yksi tilamyymälän päätuotteista on
luomuliha. Lehmät ja vasikat laiduntavat luonnonniityillä
Pohjanlahden rantamailla. Vasikat saavat kasvaa maidolla
ja ruoholla. Kaikki elikkojen ruoka on oman tilan luomutuotantoa. Talveksi lehmät ja vasikat erotetaan toisistaan ja
otetaan sisälle navettaan.
SMASKENS SÄMPYLÄT
1l
vettä
2 pkt
hiivaa
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl
hunajaa
2 tl
suolaa
4 dl
Smaskens jauhoja
4 dl
spelttijauhoja
10-12 dl vehnäjauhoja
Anna Alm johtaa Mörbyn tilaa kylällä
joka kantaa tilan nimeä, myös maantie
on nimetty tilan mukaan. Anna hoitaa
kaiken muun ohessa luomutilan kauppaa joka on periaatteessa aina avoinna.
22
Kiehauta vesi, lisää Smaskens jauhot,
sekoita ja anna lämpötilan laskea
hiivalle sopivaksi. Lisää öljy, suola,
hunaja ja hiiva, sekoita huolella,
lisää speltti- ja vehnäjauhoja, vaivaa
taikina sopivan notkeaksi. Peitä liinalla
ja anna kohota n. 30 min. Kieräytä
taikina jauhotetulle alustalle, vaivaa vähän, taputtele litteäksi ja jaa
levymäinen taikina neliö-sämpylöiksi.
Paista sämpylät n. 12 min. 225 asteen
lämpöisessä uunissa. Nauti voin tai
hillon kanssa.
ZONTA
1 / 2015
– Suurimpien härkien teuraspaino voi kohota aina 350
kiloon, Anna kertoo.
Nykyisin tarjonta luomutiloilta on kasvanut ja kilpailu
lisääntynyt. Asiakkaita ajatellen tuotevalikoimaa on laajennettu. Ensimmäisinä vuosina tuotetut pavut ovat saaneet rinnalleen perunoita, porkkanoita, lanttua, palsternakkaa ja retiisejä. Tilan tuotteisiin kuuluvat myös sipulit
ja erilaiset jauhot.
Yksi uusimmista viljelytuotteista on speltti, ikivanha
syysvilja, joka kylvetään syksyllä ja sato korjataan seuraavana syksynä. Talvehtiminen voi epäonnistua, mutta onnistuessaan speltti on ravintorikasta viljaa ja se soveltuu
erinomaisesti leivontaan. Mörbyn jauhot ovatkin nousseet
luomulihan rinnalla tilan toiseksi suosikkituotteeksi.
Asiakkaat merkitsevät Annalle mukavia juttutuokioita
ja hengähdystaukoja maatilan arjessa. Tila on erikoistunut
suoramyyntiin. Anna esittelee pussillista jauhoja, tilakaupan tuotekehittelyn uusinta tulokasta. Smaskens, jauhosekoitus sisältää spelttiä, ruista, ohraa ja kuorittua kauraa.
– On tärkeää seurata asiakkaitten toiveita ja sitä minkä hinnan he ovat tuotteesta valmiita maksamaan. Tämän
päivän asiakas on laatutietoinen: käytetty rahamäärä pysyy
samana mutta rahalle halutaan entistä enemmän vastinetta. Minun pitää myös tuottajana tiedostaa rajallisuuteni ja
mahdollisuuteni. Suu säkkiä myöten eli mikään ei onnistu,
jos talous päästetään retuperälle.
Paperiurakalle tilalla ei näytä loppua tulevan. Pöydällä
odottaa jatkuvasti viisitoista kaavaketta, jotka pitäisi heti
täyttää ja lähettää eteenpäin.
Luomumääritteet takaavat sertifikaatin, joka erottaa
tilan suuresta massasta. Luomuviljelyn ehtona on viisivuotinen kasvuseuranta, ja että tila käyttää eläinperäistä
lannoitetta sallittujen kemikaalien sijasta. Eläinten osalta
tarkastetaan paitsi ulkoruokinta myös elinympäristö.
Että työmäärästä selvittäisiin, on tilalle palkattu kokopäiväinen ulkopuolinen työntekijä sesonkiavun lisäksi.
– On haastavaa olla sekä työnantaja että työnjohtaja,
nuori tilallinen sanoo.
Anna Alm oli ehtinyt olla maatilan omistajana ja johtajana kaksi kuukautta, kun katumus valtasi mielen: mitä
oikeastaan tuli tehtyä.
– Kannan yksin vastuun kuusikymmenpäisestä karjasta
ja päälle 400 hehtaarin maa-alueista, hän kertoo. Kunnianhimoisen tekijän on vaikea irrottautua töistään. Jonain
päivänä pidän vapaata – ehkä.
– Vaikeinta on päättää suurten linjojen investoinneista.
Jotkin niistä voivat vaikuttaa tulevaisuuteen jopa 30 vuotta tästä eteenpäin. Siksi kannattaa keskustella kokeneitten
neuvonantajien kanssa, Anna sanoo. Välistä voi myös yksinkertaisesti kysyä kokeneemmalta neuvoa.
Tällä hetkellä traktorin hankinta on tilan päällimmäisenä ongelmana. On vertailtava eri merkkejä, malleja ja niitten ominaisuuksia. Arkipäivän työkoneelta vaaditaan sekä
toimivuutta että käyttömukavuutta.
– En ole vielä päättänyt, otanko sinisen vai punaisen,
Anna Alm sanoo pilkettä silmissään.
Nuori nainen on valmis tekemään kaikkea
mitä tilan hoitoon kuuluu, välistä hän
kiipeää tarkastamaan peltikaton kuntoa,
joskus hänen on valittava sopiva traktori.
ILMOITUS - ANNONS
23
ZONTA
1 / 2015
Metsä on ollut Susanne Gottbergille yksi merkityksellisistä tekijöistä hänen teoksissaan, kuvassa maalauksia näyttelystä Storm in My Glass.
MAALAUS USVASSA
S
usanne Gottbergin maalauksissa
silta tai laituri tai talo häämöttävät jossain kaukana usvan takana.
Maalauksissa on hiljainen odottava
tunnelma: edessäpäin on jotakin ihmisen rakentamaa, harvoin ihmisiä.
Kertoessaan taiteestaan Susanne
Gottberg palaa lapsuuteensa. Hän
samosi isänsä kanssa Tammisaaren
metsissä. Joskus oltiin liikkeellä jalan,
joskus pyörillä. Metsäretkillä isä keräsi materiaalia omiin töihinsä, hän on
itseoppinut taiteilija. Yhdessä isä ja
tytär poimivat sieniä koriin ja marjoja
marja-aikaan. Kotona Österbyn talossa sienet ja marjat säilöttiin ja isä
veisti metsäretkellä löytyneistä puukappaleista teoksia.
– En koskaan pelännyt metsässä. Jos
isä hävisi metsän sekaan, enkä nähnyt
häntä enää, niin vihelsin, kuten oli sovittu. Isä vihelsi takaisin.
Susanne Gottberg kantaa mukanaan paikkoja joissa on elämänsä
24
varrella asunut ja kulkenut. Metsä on
yksi tärkeimmistä; puun tuoksu, puun
olemus, puun aistillisuus, valot ja varjot.
– Kuten tavallista, maalasin aluksi
kankaalle. Myöhemmin löysin maalauksen pohjaksi puun. Käytin pohjina vanhoja lankkuja, ovia, puutalojen
osia. Puulle maalatessa teos sai uusia
ominaisuuksia. Sillä oli historiansa jo
ennen siveltimeni vetoa.
Vanhojen puuosien jälkeen taiteilija
siirtyi maalaamaan vanerille. Vaneripohja johdatti säästeliään tekijän renessanssin runsauteen.
– Väri imeytyy vanerin kerrostumiin,
se synnyttää laskoksia, kuviointeja,
hän kertoo.
Vaneri yllätti maalarin monin tavoin. Aikaisemmin maalauksissa tapahtui jotain kaukana tulevaisuudessa.
Vaneri käänsi tapahtuman suuntaa. Se
jokin alkoi lähestyä tekijäänsä ja vastaanottajaa, katsojaa.
– Sama kysymys kulkee nyt katsojaa
kohti. Silti salaperäisyys ei katoa, se
on läsnä.
Susanne Gottberg asuu Helsingissä,
teokset syntyvät Nokian kaapelitehtaan työhuoneella. Taitelijan arjessa
toinen kiintopiste löytyy Tammisaaren Vanhasta kaupungista, lapsuuden
maisemista. Hänellä on pieni Paakarin tupa kotinaan puutalojen pihapiirissä.
Tällä hetkellä taitelija työstää ajatuksia lasin, valon ja puun kolminaisuudesta. Hän maalaa jälleen kangaspohjille, ne ovat kevyitä käsitellä, eikä
materiaali rajoita maalauksen kokoa.
– Mitä voit tehdä tullaksesi eheämmäksi? Se on yksi elämäni tärkeistä
kysymyksistä. En yritä esittää ehdotonta ratkaisua. Ei ole tärkeätä mitä
minä maalaan, vaan se hetki kun
katsoja kohtaa maalauksen, Susanne
Gottberg miettii.
ZONTA
1 / 2015
SADUN TAIKAA
P
arasta Karjaalla on sen sijainti.
Olen lähellä kaikkea ja täällä on
helppo hoitaa asioitaan, sanoo
suomenruotsalainen kirjailija Maria
Turtschaninoff, 37.
– Täällä on rauhallista ja hiljaista.
Sitä paitsi minulla on ihana työhuone Gardberg Centerissä, asia joka on
ratkaisevasti helpottanut kirjoittavaa
pienen lapsen äitiä.
Maria Turtschaninoff on fantasiakirjailija. Hänen läpimurtoromaaninsa Maresi oli kirjailijan viides teos.
Kirja voitti Nuorten Finlandian ja
se oli joulumyynnissä suurmenestys
sekä ruotsiksi että suomeksi. Nyt tie
kirjallisuuden maailmaan on avoinna.
Romaani käännetään monille kielille
myös englanniksi. Turtschaninoff allekirjoitti sopimuksen kolmen kirjan
julkaisusta englantilaisen Puschkin
Press kustantamon kanssa.
Kaiken menestyksen keskellä Turtschaninoff elää vaatimatonta ja tavallista elämää miehensä ja nelivuotiaan
poikansa kanssa pikkukaupungin keskustassa. Elämäntapa pienellä paikkakunnalla antaa tilaa kirjoittamiselle.
Kirjailija jätti taakseen kotikaupunkinsa Helsingin kymmenisen vuotta
sitten. Elinkustannuksia piti vähentää
jotta pystyisi kirjoittamaan ilman turhia paineita.
Mutta miksi valita juuri Karjaa?
Paikkakunta oli vain sattumien summa. Päätöstä auttoivat kätevät junayhteydet pääkaupunkiin ja että Marian kesäpaikka lapsuudesta asti on
ollut Trollshovdassa Tenholassa Karjaan naapurissa. Kirjailija on viettänyt
kesiään siellä yli 30 vuoden ajan, siellä sai alkunsa myös hänen kirjailijan
uransa.
– Istuin mökillä ja kirjoitin käsin
ensimmäistä versiota tekstistä. Sittemmin siitä syntyi esikoisteokseni:
De ännu inte valda. On suorastaan
luksusta että saan viettää yksinäisiä
kirjoituspäiviä vuokramökillä poissa
kaikesta pienen järven rannalla, niin
että olen tullut riippuvaiseksi niistä
päivistä. Ylipäätään paikka on rauhoittava. Siellä saa akkunsa ladattua,
mökistä on iloa koko perheelle.
Fantasiakirjallisuus on tänä päivänä
yksi vahvoista kirjallisuuden lajeista.
Maria Turtschaninoff sanoi Nuorten
Finlandian kiitospuheessaan että Maresi on kirja tytöistä tytöille. Kirjailija sanoi ottavansa f-sanan käyttöön,
onko siis feminismi entistä voimakkaammin läsnä kirjoissasi?
– Fantasian avulla pystyn tutkimaan
aikamme olennaisia kysymyksiä ja ai-
hepiirejä esimerkiksi miesten naisiin
kohdistamaa sortoa miehisen vallan
kulttuureissa. Tämä on yksi romaanissa Maresi esiin nousevista teemoista. Fantasia mahdollistaa sen että voin
peilata kysymyksiä tavalla, joka toivottavasti saa lukijan näkemään asiat
uusin silmin. Mutta tämä ei ole minulle kirjailijana tärkeintä. Tärkeintä
on että löysin kirjoittaessani nuoren
tytön äänen ja ihastuin siihen. Kirjoitin tarinan voidakseni viettää aikaa
Maresin kanssa. Tarinan kertominen,
sadun taika on minulle parasta.
KUKA Maria Turtschaninoff (s.1977)
fantasiakirjailija ja freelance
toimittaja
ASUU Karjaalla
TEOKSIA Min mat och mammas,
keittokirja, kirjoitti yhdessä äitinsä
Christine Saarukan kanssa
ROMAANIT Arra, Anache, Maresi:
Punaisen luostarin kronikoita sijoittuvat samaan fantasiamaailmaan
PALKINNOT Svenska litteratursällskapet i Finland 2010, Svenska Yle
kirjallisuuspalkinto 2014, Finlandia
Junior 2014
Kirjailija Maria
Turtschaninoff
viihtyy luomiensa
hahmojen parissa.
Fantasian avulla
hän tutkii myös
aikamme olennaisia
kysymyksiä.
25
Zonta Internat
RAASEPORI 2
PIIRIKOKOU
PERJANTAI 24.4. FISKARS
klo 13.00– Ohjelmavaihtoehdot Fiskarsin ruukissa.
Opastettu kiertokävely Fiskarsin Ruukissa.
(Kesto n. 1,5 t. Klo 13 ja 15)
Raudan taontaa takopajassa. (Klo 13, 14.30 ja 16.00)
Lasinpuhallusta lasipajassa. (Klo 13, 14.30 ja 16.00)
klo 15.00 Ilmoittautuminen Piirikokoukseen alkaa
klo 17.00 Piirihallituksen kokous, Fiskars Forum
LAUANTAI 25.4. FISKARS FORUM
klo 7.30
klo 7.30
klo 8.10
klo 8.00
klo 8.30
klo 9.00
klo 9.15
klo 9.30
klo 10.00
klo 10.30
Aluejohtajat (AD) paikalla
Linja-autot Tammisaaren hotelleista
(Karjaan hotelleista n. klo 7.40) Fiskarsiin.
Kuljetus Karjaan rautatieasemalta Fiskarsiin
Ilmoittautuminen kokoukseen ja aamupala,
Valkoinen Sali
Zonta-tori avataan
Delegaattikoulutus, Musta Sali
Alkufanfaari ja kokouksen avaus,
LEA ADOLFSSON ja PIRKKO GRÖNROOS
Governorin tervehdys, SALLA TUOMINEN
”Nainen ja luovuus”, kirjailija MONIKA FAGERHOLM
”Miten tanssini ovat syntyneet”,
tanssija-koreografi ANNATUULI SAINE
Ryhmätyöt
MEMBERSHIP COMMITTEE:
Elinvoimaisen kerhon piirteitä; Vitality Indicators of the
Clubs
ADVOCACY & UN COMMITTEE:
Uupunut äiti – tukijärjestelmien tarve; Exhausted mother – need for support systems
SCHOLARSHIPS COMMITTEE & FOUNDATION AMBASSADOR:
Kouluta nainen – Pelasta maailma!; Educate a Woman
– Save the World!
PR, COMMUNICATIONS & IT COMMITTEE:
Web ja some; Web and social media
26
tional District 20
24.–26.4.2015
USOHJELMA
NETWORKING COMMITTEE:
LinkedIn verkostoitumisessa; LinkedIn in networking
STRATEGIA TIIMI:
Zonta International Piiri 20:n strategia
– Keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet;
ZI District 20 – Major goals and strategies
klo 11.30
klo 13.00
klo 14.00
klo 14.30
klo 16.30
klo 17.00
klo 19.00
klo 19.30
klo 20.00
klo 22.45
klo 23.00
Lounas kahdessa ryhmässä, Ravintola Kuparipaja
Kokous jatkuu
Iltapäiväkahvi, Valkoinen Sali
Kokous jatkuu
Areakokoukset
Linja-autot hotelleihin tai vaatteidenvaihto
Hotelli Wärdshusin saunatilat
Linja-autot hotelleista takaisin Fiskarsiin
Raaseporin kaupungin tervetuliaismalja ja tervehdys,
Musta Sali
Juhlaillallinen, Musta Sali, ohjelmassa mm.
veistoksen huutokauppa
Muistotilaisuus poisnukkuneille
Linja-autot hotelleihin
SUNNUNTAI 26.4. TAMMISAARI
klo 8.30
klo 9.15
klo 11.30
klo 13.00
klo 13.15
Linja-autot hotelleista Tammisaareen
Ohjelmavaihtoehdot Tammisaaressa,
kokoontuminen Raatihuoneen tori
Helene Schjerfbeck – kävely
Kustaa Vaasa – kävely
Museokeskus EKTA ja Galleria Elverket,
Tammisaaren museo
Lounas, Ravintola Knipan
”Naisen asema pohjoismaisessa politiikassa”,
MAARIT FELDT-RANTA, kansanedustaja
”Naiset, rauha ja turvallisuus”,
HELENA RANTA, professori
Lipun luovutus
Kuljetus Karjaan asemalle
(junat Helsinkiin klo 13.58 ja Turkuun klo 14.01)
27
ZONTA
1 / 2015
PÅ PROMENAD
MED MERETE MAZZARELLA
H
it kommer man bara genom
att promenera”, säger hon
nästan triumferande, författaren Merete Mazzarella, när jag träffar
henne för den här intervjun en varm
sensommardag i augusti 2014. Vi står
mitt på Högholmsbron – lång och
smal, i trä, med räcken – en riktig
gångbro över det smala sundet mellan Ramsholmen och Högholmen ute
på friluftsområdet Hagen i Ekenäs.
Nej, Merete Mazzarella kör inte bil
och cyklar inte, men gå är ett livselixir.
Och hit ut, till mitt på Högholmsbron, har hon hittat till fots under en
av sina promenader. ”Min mittpunkt”,
kallar hon den också, platsen hon i
flera sammanhang talat om som sin
plats på jorden, ”Ja, det handlar ju om
att bron är vacker i sig”, förklarar hon
på bron, ”för den binder samman två
olika landskapstyper. Parknatur och
skärgård. Till vänster”, hon pekar in
mot viken och staden, ” mekongdeltat.
28
Till höger: sundet som öppnar mot
havet. Det är väl en bild för där jag
själv står, och vill stå – i livet, överhuvudtaget”
Merete Mazzarella är diplomatbarn och uppvuxen i många olika
länder – Schweitz, Kina, Indien,
Turkiet, England... och fortfarande,
sextioåtta år gammal, pensionerad
professor i Nordisk litteratur, lever
hon ett rörligt liv – bland annat som
eftersökt föreläsare i både Finland
och Sverige. Hennes familj är spridd
över världen: sonen och barnbarnen
finns i Chicago i USA, brodern i Köpenhamn.
Men för Merete Mazzarella själv
har Finland alltid varit knutpunkten,
hemlandet: Helsingfors, och sedan
slutet av nittiotalet, också Ekenäs.
Först hyrde hon sommarvisten här,
köpte sedan eget. Nuförtiden tillbringar hon och maken pensionerade
filosofiprofessorn Lars Herztberg
mycket tid här, året om. Varför just
Ekenäs?
”Ja, trots att jag bott på många ställen i världen så tror jag ju att jag alltid
i själ och hjärta varit en småstadsmänniska. Småstaden ger mig känslan av
att kunna vara både utanför och innanför på samma gång. Och även om
jag inte har rötter eller släkt här så har
jag många vänner och bekanta som
ger mig förankring, ett sammanhang.
Och så är det ju lugnet förstås. När
jag kommer till Ekenäs känner jag
hur axlarna sjunker, jag andas lugnare.”
”Och så tycker jag ju om att promenera. Att gå får en att tänka bra. Och
ger inspiriration och energi för skrivandet.”
Merete Mazzarella har en imponerande produktion bakom sig: ett trettiotal böcker sedan debuten 1979 med
den självbiografiska ”Först sålde de
pianot”. Hon har get utt noveller, romaner, biografier, essäer och utvecklat
ZONTA
1 / 2015
en ton och ett tilltal som är absolut
eget. Personligt, konkret, rakt på sak
– alltid med sinne för detaljen, anekdoten, det till synes obetydliga; kopplingar mellan stort och smått, fakta
och privat. Det är också et skrivande
som sällan slår fast, men prövar sig
fram, samtalslikt. ”Ja, mitt skapande
bygger mycket på att kombinera och
associera mellan olika saker och resonera mig fram till olika synsätt och insikter. Insikter är inte så märkvärdiga.
Egentligen är ju en insikt bara det att
man iakttar något och intresserar sig
för det.”
”Inte heller vardagen behöver vara
märkvärdig för att vara värd att klä
i ord och reflektera över. Jag tror att
skrivande och läsning handlar om just
det: uppmärksamhet, nyfikenhet.”
”Och så förstås, mycket, nästan allt
mitt skrivande börjar i det personliga.
”Hem från festen”, till exempel, som
kanske är den bok som är viktigast för
mig för den handlar om min mammas död i cancer i början av nittiotalet - det var via den som jag kom att
intressera mig för vårdfrågor.”
Merete Mazzarellas nyaste bok
–”Själens nattsida – om Mary Shelley och hennes Frankenstein” handlar
om den engelska författarinnan Mary
Shelley som i början av adertonhundratalet skrev skräckromanen ”Frankenstein eller den moderne Prometeus”: den idag välkända berättelsen
om doktor Frankenstein som skapar
en människolik varelse som förvandlas till ett monster – ett monster som
snabbt skulle göra sitt inträde i populärkulturen och leva starkt fram
till våra dagar, på film, i teve, böcker
osv. En levande modern myt, men
viktigast är kanske ändå det som som
populärkulturen glömt: monstrets
mänsklighet.
Romanen om Frankenstein kan
också läsas som en bild för skapandet. Är att skapa och det man skapar
alltid gott? Spelar livet man lever någon roll? För Mary Shelley som var
gift med poeten Percy Bysshe Shelley var problematiken högst personlig och Merete Mazzarella tecknar
ett hisnande levande proträtt av två
unga konstnärssjälar ur privilegie-
rade omständighter som förälskar sig
i varandra och ingår äktenskap men
ingenting blir riktigt som någondera
tänkt sig trots de allra bästa avsikter.
Jämlikhetsivrare, utopister – Mary
Shelley var dotter till den väldigt kända feministen Mary Wollstonecraft,
Shelley en fritänkare ur högadeln som
vid sidan av poesin var ständigt upptagen av olika samhällsreformprojekt.
Ändå, i det privata, blir det fort så att
Mary underordnar sig, utplånar sig.
Den lysande vackra kärlekshistorien
mellan två vackra, begåvade ungdomar förvandlas till en dyster, tragisk
historia – kantad med sjukdom, svek
och – barn som dör. Bara ett av deras
fyra barn når vuxen ålder.
Vi går hem, Merete och jag, lämnar
Högholmen och Ramsholmen, passerar Villa Snäcksund och talar plötsligt
om hur unga de var, Mary och Shelley, hennes man, och lord Byron som
också var med den där kvällen i det
hyrda huset vid Genevesjön den där
sommaren 1816 då berättelsen om
Frankenstein och monstret föddes.
Mary bara nitton. Shelley tjugofyra
och Lord Byron tjugoåtta.
Mitt i en sommar som kom av sig –
plötsligt några veckor in i juni slog det
varma sommarvädret om och det blev
kallt och mörkt och de tre ungdomarna beslöt sig för att fördriva tiden med
att skriva spökhistorier för varandra.
Och nej, sommaren återvände inte
det året – 1816 har gått till historien
som året utan sommar – vilket man
senare skulle få veta berodde på ett
vulkanutbrott i Indonesien. Vulkanisk
aska spred sig och täckte solen under
flera månader. Apokalyptisk stämning
rådde, och delar av Europa hemsöktes av den värsta hungersnöden under
1800-talet.
Kanske skulle Frankenstein aldrig
blivit till om det inte varit för denna
märkliga, kalla sommar.
Men, samtidigt, ändå, allt är här
ett ögonblick – här i Hagen, 2014, i
efterdyningarna av en annan sommar, varm och mild och vacker: den
här tanken på just vara ung, skrivande,
skapande, älskande, full av tillförsikt
och optimism. Så, vackert och viktigt, på något sätt. Den hängivenhe-
ten. Och våra tankar går sedan till vår
egen ungdom, som kännetecknades
av så mycket onödig försiktighet och
ängslan. Jag frågar Merete Mazzarella
vilket råd hon själv vilja ge sig själv
som ung, nu i efterhand.
”Inte vara så orolig för vad andra
tycker och tänker om dig. Man behöver inte. För sist och slutligen håller
alla på med sin egen impression management. Och då kan man ju i stället satsa på något viktigt. Med hängivelse.”
Monika Fagerholm
SILTA, KUVA MISSÄ SEISON
Kaksi kirjailijaa Merete Mazzarella ja Monika Fagerholm kävelevät lämpimänä elokuun iltana
luonnonpuistossa Ramsholmenilla Tammisaaressa ja pysähtyvät Högholmenin, Korkeasaaren
sillalle. Merete kertoo kuinka
on monesti puhunut paikastaan
maailmassa.
– Minun keskipisteeni, kyllä,
silta on sinällään kaunis, se yhdistää kaksi erilaista maisematyyppiä, luontopuiston ja saariston.
Vasemmalla merenlahti ja kaupunki, oikealla väylä joka avautuu
avomerelle. Kuva missä seison ja
missä haluan seistä elämässäni
ylipäätään.
Kirjailijat keskustelevat Mereten tavasta kirjoittaa, lähestyä
asioita arkielämästä käsin. Monika Fagerholmin kirjaamassa
keskustelussa Merete Mazzarella kertoo myös uusimmasta kirjastaan ”Själens nattsida – om
Mary Shelley och hennes Frankenstein”, kahden nuoren ja etuoikeutetun rakkausavioliitosta,
mistä piti tulla täydellinen, mutta
loistavan kaunis rakkaushistoria
muuttuukin synkäksi ja traagiseksi.
29
ZONTA
1 / 2015
KESÄAAMUSTA
YÖMYÖHÄÄN
Erja Hiltunen ja tyttärensä Iida.
M
eri on peilityyni. Aamun raukeuden rikkoo herätyskello, se
pärähtää soimaan kello 5.30.
Erja Hiltunen pukee päälleen ja aukaisee oven kesäaamuun. Oven kolaus pysäyttää isokoskelopariskunnan
puuhat. Linnut pyrähtävät hätäisesti
kohti ulappaa.
Rannalla tuoksuvat meri ja ruovikko. Erja suuntaa askeleensa kohti
Sommaöstrandin vierasvenesatamaa.
Sininen rakennus on huutomatkan
päässä laitureilta. Purjeveneitten mastot helähtävät tuulenvireen voimasta.
On vielä hetki aikaa ennen kuin
veneilijät astuvat kelluvista kodeistaan laiturille. On pyöriteltävä pullat,
munkit ja sämpylät kohoamaan ja laitettava kahvinkeitin päälle.
Veneilijät
suosivat
Sommaröstrandin satamaa. Perhe Wikström ja
isäntä Göran aloittivat saaristokaupalla ja kalastustarpeiston myynnillä
kolmekymmentä vuotta sitten. Tuolloin Erja Hiltunen seurusteli nykyisen
miehensä Niklas Wikströmin kanssa
ja haaveili fysioterapeutin urasta. Erja
ehti olla pitkän rupeaman unelmaammatissaan kunnes perheen yritys
vei mukanaan niin Erjan kuin hänen
miehensäkin.
– Meillä on kaksi tytärtä ja näin
tuntui että jäisi enemmän aikaa perheelle. Niken kanssa rakennettiin
ravintola ja vierasvenesataman huoltotalo. Talvisin mietitään aina jotain
uutta seuraavalle kesälle, Erja kertoo
30
ja ottaa uunista pellillisen vastapaistettuja voisilmäpullia.
Ensimmäinen asiakas, sortseihin ja
t-paitaan sonnustautunut aamuvirkku veneilijä ei voinut vastustaa pullan
tuoksua.
– Veneessä nukkuu hyvin, unia voisi
jatkaa vaikka kuinka pitkään, asiakas
sanoo ja ostaa neljä munkkia ja kaksi
kahvia. Erja pakkaa lämpimäiset naisen koriin ja tämä jatkaa matkaansa
veneelle.
Erja ja Niklas kuuntelevat tarkkaan
asiakkaitten toiveita. Wikströmin perhe on hionut palvelujaan niin huippuunsa että satama valittiin vuoden
vierasvenesatamaksi 2012. Skåldön
saaren kärjestä löytyvät saaristomatkailun ydinaiheet: kauppa, satama, ravintola, telakka ja merikuljetukset, on
veneitä, ilmatyynyalus, moottorikelkkoja ja Erjan valtakunta 120 neliön
toimitalo, on vierassatama laituripaikkoineen, purjehduskoulut, minigolfrata, leikkipaikka lapsille ja luontopolku.
Pian laitureilla alkaa kuhina. Osa
veneilijöistä valmistautuu lähtöön.
Vilkaisu väylälle ja näet kuinka veneitä
kaartaa niemen kärjen kautta ulapalle.
Ennen lähtöä veneilijät palauttavat varausmerkkinsä. Pitkämatkalaiset kantavat pyykkipussinsa pyykkitupaan,
kysellään kuulumisia, vaihdetaan tietoja purjehduskeleistä ja pian tupsahtaa kahvila täyteen asiakkaita.
– Tulen seuraavaksi saunalle, Erja
huikkaa tarjotin kädessään.
Iltapäivällä lämmitetään sauna. On
alustettava uusi leipäsatsi uuniin, nyt
tummia saaristolaisleipiä.
Päivittäin keittiö tuottaa 80 munkkia, 40-50 pullaa ja sämpylää, saaristolaisleipiä ja päälle vielä muna-anjovisvoileivät sekä viitisenkymmentä
lohipiirakkaa.
– Mitä tehdä talvella -listalla on
seuraavana vuorossa leipurin koulutus.
Haluan perehtyä kokin työhön, Erja
sanoo ja lähtee saaristolaiskärryillä
kuskaamaan kaasupulloa asiakkaalle.
Talvimatkailuun on kehitetty elämysmatkaa jään reunalle ilmatyynyaluksella. Jään graafisesta maisemasta
matkalaiset palaavat siniselle talolle
saunomaan ja maistamaan Erjan keittiön kala- ja riistaruokia. Matkailun
edistämiskeskuksen avulla Sommaröstrandin talvea tarjotaan kiinalaisturisteille.
Kun aurinko on matkannut taivaan
kannella takaisin kohti merta, lähtee
Erja tarkastamaan saunatilannetta.
– Pesen ja lukitsen saunatilat. Kierrän vielä laitureilla katsastamassa vesija sähköpisteet.
Työpäivä päättyy puoliltaöin. Satamaan on laskeutunut saariston hiljaisuus. Jossakin tiira kutsuu toista tiiraa,
hauki molskauttaa pyrstöään rantavedessä ja Erja suuntaa askeleensa takaisin kohti perheen kesämökkiä.
– Mökillä pulahdan mereen uimaan.
Oi, miten se virkistää ja puhdistaa ennen nukkumaan menoa, hän sanoo.
ZONTA
1 / 2015
MOPIN JA PULPETIN LIITTO
H
eidi Forsman toteutti unelmansa. Hän perusti oman yrityksen ja luopui palkkatyöstä
kouluttajana. Hän yhdisti siivousalalla tekemisen ja koulutuksen, mopin ja
pulpetin. Aluksi yrityksessä oli kolme
siivoojaa, tänään palkkalistoilla on 37
työntekijää.
Elettiin vuotta 1996, perhe asui
Karjaalla ja Heidillä ja hänen miehellään Leif Forsmanilla oli kaksi
pientä poikaa.
– Ostin siivousalan yrityksen
Hangosta: nyt voisin toteuttaa
oppejani ja johtamistaitojani käytännössä, hän ajatteli. Kouluttajana hän tiesi että pienessä firmassa
joutuisi kirjaimellisesti ottamaan
mopin kauniiseen käteensä.
Heidi viiletti autollaan aamukuudelta kohti Hankoa, siivosi ja
hoiti tilauksia, suunnitteli kolmen
työntekijänsä päiviä ja piti firman
menot ja tulot ajan tasalla. Työntekijöitten vapailla pomo sai siivota illat ja viikonloput. Työpäivät
olivat pitkiä. Autonnokka kääntyi
kotipihalle Karjaalla usein vasta
kello kymmeneltä illalla.
– Palkkasin neljännen siivoojan
jo ensimmäisenä vuotena. Minulla
oli myös koulutuksia suunnitteleva yritys. Pian ymmärsin vetäytyä
mopin varresta konttoriin. Aloin
kasvattaa yritystäni Costa Calidaa,
ostin toisen siivousfirman vuonna
2001. Tässä vaiheessa meillä oli jo
oma toimisto Hangossa ja siivoussopimuksia koko länsirannikon
alueella: yritysten tiloja, hotellihuoneita ja koteja.
Pienistä tekijöistä kasvoi monipuolinen yritysrypäs. Hänen miehellään Leif Forsmanilla oli oma
tilitoimisto. Elämää helpottamaan
ostettiin Karjaalta vanhasta kaupparakennuksesta toimipisteet molemmille. Tilitoimiston naapuriin
avasi ovensa Costa Calida, samalla
Hangon toimistoa laajennettiin.
– Helkama talosta vuokrattiin lisää huoneistoja, kunnostettiin ja
sisustettiin tyylillä ja taidolla matkailijoitten käyttöön, Heidi kertoo.
Työ palkitsi tekijäänsä. Siivouksen suunnittelun rinnalla nainen
sai uppoutua rakkaisiin harrastuksiinsa, antiikkiin ja sisustamiseen.
Yritysryppäässä siivousala oli
kannattavin osa, se kukoisti ja kasvoi kasvamistaan. Yhden naisen
aika on rajallinen. Perhe ja pojat
ovat tärkeitä, tuli aika puristaa työpäivät normaalimittoihin. Ensimmäisenä Heidi luopui koulutusyksiköstään. Seuraavaksi karsittiin
pois rakas, mutta työläs hotellitoiminta.
Heidi katsoo ikkunasta ulos, tyylikäs nainen täynnä ajatuksia ja
ideoita. Henkilökunta saa kiitosta
johtajaltaan. Yritys on saavuttanut
tason, mistä alussa vain haaveiltiin.
Henkilökuntaa koulutetaan, palveluja hiotaan. Työntekijät tietävät
millaisia tuotteita yritys tarjoaa.
Tasokkuudesta nauttivat kaikki,
asiakkaat ja tekijät.
Yritysjohtajan mietteissä eläkeikä lähestyy vauhdilla. On siis aika
unelmille.
– Jatkan työelämässä vielä pitkään. Havukka-ahon ajattelijan
tavoin kehittelen uusia polkuja.
Voisin palata alkuaikojeni osaamiseen, koulutukseen, nyt yrittäjänä.
Mutta miten yhdistää kolme rakastamaani alaa: koulutus, antiikki
ja sisustaminen. Siinä riittää haastetta seuraavalle pysäkille, Heidi
Forsman aprikoi.
Koulutus, antiikki ja sisustaminen olisivat Heidi Forsmanille
yrittäjänä tulevaisuudessa kolme
mieluisinta aluetta.
31
ZONTA
1 / 2015
INTOHIMO TYÖHÖN RATKAISEE
JA KOULUTUS
A
nn Storsjö on energinen nainen.
Kävellessään kannat kopisten
pitkin Kungsgatania Tammisaaressa hänestä säteilee energiaa.
– Muutin Raaseporiin mielessä maaseutualueen rauhallinen elämäntapa, mutta ilokseni vastaan tulivatkin
haastava kunnallispolitiikka ja erittäin
ajankohtaiset energiakysymykset.
Ann on Tammisaaren Energian hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2013,
yhtiön konttori sijaitsee kävelykadun
varrella.
– Miedosti sanottuna monelle paikallisista toimijoista oli melkoinen
järkytys, kun nainen otti käteensä
energialaitoksen puheenjohtajan nuijan. Vieläpä juuri siinä vaiheessa, kun
laitosta oltiin muuttamassa osakeyhtiöksi.
Aluksi uuteen naispuheenjohtajaan
kohdistui vähättelyä ja häntä yritettiin kampittaa monin tavoin. Ilkeilyt
tulivat usein odottamattomilta tahoilta. Välistä tuntui että sekä hallituksen
että johtajan halusivat nimittää ihmiset, joilla ei ollut siihen mandaattia.
– Tilanne on normalisoitunut eikä
asiattomuuksia enää esiinny, Ann
Storsjö sanoo.
Alan miesvaltaisuus ei aiheuta ongelmia.
– Mutkaton yhteydenpitomalli ja
käytännöksi vakiintunut Corporate
Governance toimintamalli ovat johtaneet siihen, että sekä henkilöstö
että johto ja muut hallituksen jäsenet
tietävät, mitä heiltä odotetaan ja mitä
itse edustan.
Ann on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt tilintarkastajana, laskentatoimen opettajana ja taloustiedotuksen
Pr -konsulttina. Ennen Raaseporiin
32
muuttoa hän oli 14 vuotta Tjäreborgin talousjohtajana ja hallituksen jäsenenä, Tjäreborg kuuluu Thomas
Cook konserniin.
Tietotaito työvuosilta yksityisellä
sektorilla on mittaamattoman arvokas. Kova kilpailu yksityispuolella on
ajan kuluessa tuottanut tehokkaita
hallintomalleja. Monia näistä hallintomalleista voisi suoraan soveltaa julkisen sektorin hallintoon.
– Kyse on oikeastaan vain tiedoista
ja kyvystä hyödyntää entistä tehokkaampia menetelmiä, Ann huomauttaa. Yksityisen ja julkisen puolen
julkisuusperiaatteet poikkeavat toki
toisistaan, mutta toisaalta yhä useammin keskustellaan läpinäkyvyydestä
myös yksityisellä sektorilla.
– Vastuulleni annettiin juuri yhtiöityneen yrityksen toiminta. Täällä voin
hyödyntää tosi pitkälle yksityisen sektorin malleja. Tammisaaren Energia
on hieno yhtiö ja työn jälki on huipputasoa, Ann toteaa ylpeänä.
Mikä on eniten yllättänyt yksityisessä ja kunnallisessa päätöksenteossa? Kysymys pysäyttää Annin hetkeksi miettimään. Pian hän toteaa
että suurin eroavaisuus on toki ollut
selkeän tulosvastuun puute ja kykenemättömyys määrittää mittauskelpoisia tavoitteita yhdistettynä taitamattomuuteen luoda seurantamenetelmiä.
Kuitenkin vain näin prosessit etenevät. Myös henkilökunta työskentelee
parhaiten tietäessään mitä heiltä odotetaan.
Ann painottaa että kaupunkina
Raasepori on ottanut monta harppausta oikeaan suuntaan aina nykyisen
vaalikauden alusta vuodesta 2013.
Pyydettäessä antamaan joitakin hyviä neuvoja nuorelle naiselle, joka ha-
luaisi seurata hänen jälkiään, kuuluu
vihjeistä ensimmäisenä – tee töitä jotka saavat sinut syttymään. Ja tietenkin on hyvä että pohjana on vankka
koulutus.
– Katso ettet juutu yhteyksiin missä työtäsi ja panostasi aliarvioidaan.
Panosta tehtäviin joihin sisältyy operatiivinen tulosvastuu. Yksinkertaista käytäntöjä ja esityksiä ja keskity
olennaiseen. Monilla meistä on taipumuksena turhaan monimutkaistaa
töitämme.
Vauhtiin päästyään ammattilaiselta
satelee arvokkaita neuvoja.
– Älä provosoidu muitten sanoista.
Osa ihmisistä luulee että naisista voi
sanoa ja kirjoittaa mitä vain. Älä anna
heidän estää itseäsi, ajan mittaan heitä on entistä vähemmän. Muista myös
ettei toisten naisten tuki ole aina itsestäänselvyys.
Puhuttaessa suomalaisista energiakysymyksistä Ann pahoittelee keskusteluissa vallitsevaa mustavalkoista
populismia.
– Meidät jaetaan toisiaan vastustaviin ryhmiin. Joko puolustamme voimallisesti tiettyä energiamuotoa tai
vastustamme sitä.
Annin mielestä keskustelun tulisi
painottua energian kulutuksen tulevaisuuden näkymiin. Todennäköisesti
valtaosaa nykyisistä voimanlähteistä
tarvitaan. Epävarmaa on vain energialähteiden keskinäinen osuus. Miten ja missä energiaa tuotetaan, sitä
voi tuskin tarkasti määrittää ennen
kuin meillä on selvillä tulevaisuuden
tarve. Tärkeintä on taata energian
omavaraisuus nykyajan rauhattomassa maailmantilanteessa.
Suomalaisten voimalaitosten rahoitusmuodot olisi myös uudistettava.
ZONTA
1 / 2015
Usein käytetty Mankala -käytäntö (itsekustannusmalli) ei kuulu nykypäivään. Mankala -käytännön mukaan
omistajat vastaavat sekä rahoituksesta
että kustannuksista jos toiminta on
tappiollista. Näin tuotantolaitoksella
ei ole liiketaloudellista riskiä, seikka
mikä on esteenä luonnolliselle tehokkuuden kehittymiselle.
Kotikentällä Ann antaa energiansa säteillä oman pihapiirinsä eduksi.
Ann on pyörittänyt miehensä Peterin kanssa Nybyn karjatilaa vuodesta
2007, tila on perustettu 1500 luvulla.
Nykyään tila on erikoistunut luomukarjankasvatukseen, emolehmätuotannon muodossa.
Työskentely maatilalla, erityisesti
eläinten parissa on palkitsevaa. Kiinnostus lähituotantoon ja luomuun
lisääntyy koko ajan, on hauskaa tehdä töitä alalla joka on saanut ripeästi
tuulta purjeisiin. Vapaa-ajallaan Ann
on mukana Zontatoiminnassa.
Mistä nainen ammentaa tähän
kaikkeen energiaa ja aikaa, kuinka
hän saa sen riittämään? Vastaus heltiää naurun siivittämänä: päätä mitä
pidät tärkeänä, aseta itsellesi tavoitteet ja kohdista toimintasi oikeisiin
osoitteisiin.
Ann Storsjö luotsaa Raaseporissa paikallista energialaitosta, jonka konttori on maan
ensimmäisen kävelykadun Kungsgatanin
varrella.
33
ZONTA
1 / 2015
AISTIEN KEIDAS
B
imbon näyteikkunassa on vain
yksi tai kaksi vaatetta, silti
asujen värit ja muoto saavat
päät kääntymään. Heidi Runeberg
kuvaakin liikettään aistien keitaaksi.
Heidi valitsee tuotteet varmalla
silmällä. Hän tekee usein ostoksia
matkoillaan maailmalle. Joskus uusi,
mielenkiintoinen vaatemerkki löytyy
muotilehtien kuvista.
– En kulje messuilla, sen sijaan pidän aistini avoinna, hän sanoo. Poimin eri tyylilajeista parhaat.
Heidi on yllätyksellinen ja vivahteikas aivan kuten myymälänsä Tammisaaressa.
– Kasvoin nuoren yksinhuoltaja äitini kanssa. Hän rakastaa taidetta,
kulttuuria, matkustamista ja kauniita
vaatteita. Piirsin vaatteeni jo ekaluokkalaisena ja äiti ompeli niitä piirustusteni mukaan. Barbini vaatetin itse.
Pukeutuminen ja vaatteitten päättymätön tarina valitsi Heidin.
– Menin Stockmannille töihin.
Sieltä vaateosastolta malliemo poimi
minut talliinsa.
Mallin ura vei nuoren, vaalean ja
pitkähiuksisen Heidin maailmalle.
Töitä riitti Suomessa, Ruotsissa ja
Italiassa. Heidi oli mallina kuuluille muotitaloille kuten NK, Came´ ja
Versace
– Olin muita lyhempi, oli siis oltava
heitä hoikempi, että olisin näytöksissä
sopusuhtainen. Pysyin hoikkana enkä
sairastunut anorektikoksi, sillä minulla on aina nälkä. Rakastan päivällisiä
mieheni ja ystävieni seurassa.
Tammisaaressa Heidi tapasi miehensä ja Tammisaareen pysähtyi naisen matkalaukkuelämä.
– Näin kerran unessa kuinka miehet
teippasivat vaateliikkeen ikkunaa, ikkunassa komeili nimi - Bimbo. Kului
pari vuotta ja Heidi avasi oman liikkeen suositun ostoskadun varrella.
Unen nimestä tuli totta.
– Bimbo on italiaa ja merkitsee rasavilliä.
Äitinsä tyttärenä Heidille ovat rakkaita taide ja matkustaminen. Liikkeen kanssa samassa pihapiirissä kodin seinillä on taiteilija Alice Kairan
värikylläisiä maalauksia. Alice Kaira
oli naimisissa Heidin isoisän kanssa.
– Istuin taiteilijan ateljeessa ja ihailin maalauksia. Kankailla loistivat
vahvat värit, keltaiset, oranssit, syvät
metsän vihreät. Huoneessa haisivat
pellavaöljy ja tärpätti. Hänen maalauksensa lumosivat pienen tytön. Alice
ei pitänyt lapsista, minä olin poikkeus.
Viikonloppuisin Heidi asuu Helsingissä. Musiikkitalo, Ooppera ja
taidemuseot ovat tuttuja paikkoja.
Helsinki merkitsee myös kaikenlaisia
ihmisiä, kulttuureja ja vieraita kieliä.
– Nuorena ruoho näytti vihreämmältä aidan toisella puolella. Nyt
kiintopisteinäni ovat Tammisaari ja
Helsinki. Ehkä pysähdyn näihin. Vai
onkohan ruoho oikeasti vihreämpää
siellä aidan takana?
Heidi Runeberg johtaa vaateliikettään huumori mielessä ja laajalla
kulttuuritaustalla. Hän tietää ettei
kauneus katoa maailmasta.
34
ZONTA
1 / 2015
ILOA,
HIKEÄ JA
KYYNELEITÄ
H
urja Piruetin salilla Karjaalla
harjoitellaan päivittäin. Pettymyksen kyyneleitä ja onnistumisen huimia hetkiä riittää, kun nuorin opistolainen on kolmevuotias ja
vanhin 87 vuotta.
Katja Köngäs, 39, tanssin monitaituri on opettanut tanssia ja luonut
yleisön ja tanssijoitten iloksi yli 200
teosta kahdenkymmenen vuoden aikana. Nyt hän työstää viidensadan
lapsen ja nuoren kanssa Kissan Askelin juhlanäytöstään.
– Tuomme tanssin myös kaupunkilaisten arkipäivään. Kevään aikana voi
Karjaalla pysähtyä hetkeksi vaikkapa
kaupan hedelmätiskin edessä ja uppoutua katsomaan tanssin taikaa, hän
kertoo.
Tanssiin saattaa törmätä apteekissa,
sairaalassa, kirjastossa, bussiasemalla,
missä vain ihmisiä liikkuu.
– Virittelen esityksiä 15-20 vuoden
takaa. Katselen kasettinauhoituksia.
Menneet vuodet vyöryvät silmieni
edessä ja muuttuvat eläviksi uudestaan. Työt peilaavat aikaansa ja tälle
aikamatkalle Hurja Piruetti kutsuu
katsojansa.
Katja Köngäs on syntyisin Lapista
perinteiseltä kansantanhujen alueelta. Hän aloitti tanhuamisen seitsemänvuotiaana, mutta ilmoitti itsensä
vanhemmiltaan salaa balettikouluun
heti kun sellainen perustettiin Sodankylään.
– Etukäteen en tiennyt mitään baletista. Olin kahdeksan vuotta, inhosin
koulun kilpailuhenkisiä liikuntatunteja ja hiihtoa, sillä Lapissa hiihdettiin
ja hiihdettiin. Tanssitunneilla ihana
opettaja sai minut unohtamaan isokokoisen ja kömpelön vartaloni, hyvä
etten muuttanut tanssikoululle asumaan.
Kannustava opettaja sai tytössä ihmeitä aikaan. Katja korvasi koulun
liikuntatunteja tanssilla, numerot alkoivat kivuta kohti kymppiä. Ahkera
opiskelija pääsi jo 12-vuotiaana isojen
ryhmään ohjausrinkiin. Opettajan
johdolla koostettiin tuntien sisältöjä
ja harjoiteltiin ohjaamista. Kuopiossa musiikkilukion aikana Katja oli jo
opettajana paikallisissa kouluissa ja
voimisteluseuroissa.
– Aloitin Karjaalla Västra Nylands
folkhögskolanin tanssin ammattialan
opinnot. Samalla perustin oman kouluni, Hurja Piruetin, Katja kertoo ja
esittelee teosta koulun seinällä: oppilaitten lauseet keltaisilla papereilla
muodostavat aurinkokuvion.
Tanssin opettaminen vaatii aikaa
ja sisua. Lisäksi hän suunnittelee koreografiat, on rehtorina ja vastaa koko
tanssiopiston toiminnasta. Työtunteja
kertyy viikon aikana päälle 70.
– Oppilaitteni into vie eteenpäin.
Opettajana saan yhdistää luovuuden
ja liikunnan. Tanssi merkitsee riemua.
Se voi olla vaikeaa harjoiteltaessa uusia liikesarjoja. Mutta haasteita seuraa
onnistumisen euforia.
Tanssiopistolla voi suorittaa taiteen
perusopetuksen laajan ja yleisen oppimäärän sekä tanssin valtakunnallisen lukiodiplomin. Tanssia voi myös
omaksi huvikseen. Kaikenikäiset ja
kaikenkokoiset oppivat tanssimaan.
Katja Köngäs vei oppilaansa esiintymään
Kreikan saaristoon. Tanssija kantoi vyötäisillään metreittäin sinistä kangasta. Puku
toimii paitsi asuna myös lavasteena.
Tanssi ei jää Karjaalla salin seinien
sisälle eristetyksi saarekkeeksi.
– Teemme parhaillaan Lärkkullan
Pop & Rock linjan kanssa Sweet 60s
teosta. Toiset harrastavat musiikkia,
toiset tanssia. Nyt nuoret pääsevät
esiintymään yhdessä 60 -luvun hittien
tahdissa. Pelkkä askelten opettelu ei
ole taidetta. Kahden ryhmän ristipölytyksessä esitys kypsyy taiteeksi, elävän musiikin mukana päästään näyttämötaiteitten ytimeen, Katja Köngäs
sanoo.
KUKA Katja Köngäs, tanssitaiteen
maisteri, -pedagogi ja tanssija
SYNTYNYT Sodankylä 22.4.1976
KOULUTUS Teatterikorkeakoulu, opintoja johtamishallinnosta, rehtorin Professional Diploma, Sibelius Akatemia
TEOKSIA Liisan ihmeelliset seikkailut,
Kissan Askelin, Halla
MANSIKKAPAIKKA rantamökin
vanha sauna
35
ZONTA
1 / 2015
TAKAOVESTA
TAMMIHARJUUN
J
os verenpaine on koholla, siitä
ei puhuta kuiskaten, mutta Tammiharjun sairaalaan
Tammisaaressa tullaan usein
sisälle takaovesta. Monet nuorista
voivat pahoin. It-maailmassa joudutaan hakoteille, ei opita käsittelemään
tavallisiakaan vastoinkäymisiä kasvotusten toisen ihmisen kanssa.
– Yhteiskunta on rakennettu normaaleille. Huono itsetunto ja masennukset ovat yleisiä. Aikuiset ovat luoneet maailman, missä EU määrittelee,
ettei puuhun saa kiivetä. Kuitenkin
kaikki vanhemmat tekevät parhaansa,
sen mihin pystyvät, sanoo Maj Arell
joka on työskennellyt Tammiharjun
sairaalassa vuodesta 1979 ja tehnyt
töitä myös lapsipsykiatrian puolella.
– Hoitotyö on minun juttuni. Olen
ollut välistä osastonhoitajana, välistä
ylihoitajan viransijaisena.
Monipuolisena ammattilaisena hänellä on ollut työrupeamia myös sairaanhoitokoulun opettajana. Hän on
ollut myös kehittämässä psykiatrisia
hoitoketjuja kuntien kanssa kahden
vuoden ajan projektikoordinaattorina.
– Olen aina palannut takaisin sairaalaan, Maj Arell toteaa istuessamme
vasta sisustetussa huoneessa avoimen
aikuispsykiatrian yksikössä.
Paikka on vanha osasto ”vitonen”,
nykyään nimeltään akuuttipsykiatrian
osasto.
– Vaalimme potilaan oikeuksia lain
mukaan, rajoittamisia tehdään harvoin.
Olivatpa ongelmat kroonisia tai
akuutteja, vaikeista mielenterveysongelmista kärsiviä ei enää aina oteta
sisälle mielisairaalaan.
– Meillä on mielenterveyspotilaille psykiatrian hoitotiimit avohoidon
puolella. Potilas voi olla Länsi Uudenmaan sairaalassa, kotonaan tai
puiston penkillä. Tiimit tulevat hänen
luokseen, aloittavat hoidin ja suunnittelevat jatkohoidon sekä auttavat potilasta eteenpäin.
Sairaanhoidon sisällä ei rakenneta
uraa, mutta työssä riittää vastusta, yksikään päivä ei muistuta toistaan.
– Henkilökunta haastaa minut päivittäin, asettaa vasten seinää. Vastaan
heidän työolosuhteistaan ja mahdollisuuksistaan. Henkilökunnan on
oltava nykyään koko ajan valppaana.
Ja potilaat kyllä tuntevat minut, hän
lisää ja hymyilee leveästi.
Kuinka ihminen jaksaa työssään jatkuvan vastuun ja paineen alaisena?
– Asun omakotitalossa ja puuhaa
riittää. Olen äitinä täysillä kolmelle jo
aikuiselle lapselleni ja sitä paitsi lapsilla on neljä koiraa, joita hoidan tarvittaessa. Ja jos oikein kiristää, pakkaan
matkalaukut ja lähden kiertelemään
Kreikan saaristoon, sanoo Maj Arell,
jolle myönnettiin Suomen Valkoisen
Ruusun ensimmäisen luokan mitali
kultaristein itsenäisyyspäivänä 2014.
Maj Arrell seisoo Tammiharjun
sairaalan portailla. Rakennus on
vanha venäläinen kasarmirakennus,
joka valmistui 1912. Rakennus
otettiin mielisairaalaksi 1920.
36
ZONTA
1 / 2015
MUNKKEJA JA SYMPATIAA
T
ietysti on käynyt niinkin että
joku alokkaista on itkenyt olkaani vasten, Ann Lindgren
sanoo. Hän on vastannut kymmenen
vuotta Uudenmaan Prikaatin sotilaskotitoiminasta Dragsvikissä Tammisaaressa.
Naisen vierellä munkkitelineissä
tuoksuvat vastapaistetut leivonnaiset.
Kassalle kiemurtelee nuorten miesten jono. Kupit täyttyvät kuumasta
kahvista ja lautasilta löytyvät kahvilan
suosikit. Useimmille nuorista miehistä ´Sotku´ merkitsee omenamunkkeja, sämpylöitä ja kahvia. Ja sämpylän
sisältä löytyy lenkkimakkarasiivujen
lisäksi salaattia, tomaattia ja kurkkua.
Jo puheensorinasta kuulee kuinka
tunnelma kahvilassa on lämmin ja
sydämellinen. Kaikki tietävät miksi
täällä paiskitaan töitä. Joskus avuksi
tulee varusmies. Jos mies on rikkonut
sääntöjä, hänet komennetaan rangaistukseksi tiskivuoroon kahvilaan. Aikaisemmin varusmiehille oli olemassa
erillinen aresti, nykyään menetelmiä
on muutettu ja poliisi selvittää suurimmat rikkeet.
– Kahvilassa ei saa myydä alkoholia,
mutta kylläkin tupakkaa. Moni nuori
mies aloittaa tupakoinnin armeijaaikana ja sehän on tarpeetonta ja kallista, Ann huomauttaa. Alussa asevelvolliselle maksetaan palkkaa vain viisi
euroa päivältä.
Kahvilamyynnin pienellä voittosummalla tuetaan varusmiesten vapaajan toimintaa. Ostetaan pelikonsoleita tai urheiluvälineitä tai maksetaan
bussimatkat otteluihin ja tapahtumiin.
– Näissä asioissa olemme hyvin
joustavia.
Vuosittain Uudenmaan Prikaatissa
koulutetaan lähes 1500 varusmiestä,
maamme ainoassa ruotsinkielisessä
joukko-osastossa. Palvelukseen astuneista on puolet sisällä kuusi kuukautta ja loput kokonaisen vuoden
tai yhdeksän kuukautta. Mukana on
joitakin naisia, mutta monet heistä joutuvat lopettamaan palveluksen
raskaitten harjoitusten aiheuttamien
marssimurtumien vuoksi.
Sotilaskodin seinät täyttyvät tyytyväisten asiakkaitten kehystämistä ja
allekirjoittamista muistokuvista.
– Ennen kotiuttamistaan miehet
astuvat viimeistä kertaa kahvijonoon.
Ja taas seinille päätyy lisää kuvia, Ann
sanoo hymyillen.
– Moni heistä kertoo liikuttavasti
kuinka on jaksanut raskasta koulutusta – kiitos teidän. Voiko parempaa
palautetta työstään saada, Ann kysyy
ja kertoo kuinka juuri ennen kotiutumistaan yksi varusmiesryhmistä lahjoitti kahvikassansa sotaveteraanien
keräykseen.
Sotilaskodissa viihtyvät niin asevelvolliset
kuin vapaaehtoistyöntekijät. Ann Lindgren
kantaa vastuun toiminnasta ilolla.
UUDENMAAN PRIKAATI,
NYLANDS BRIGAD,
perustusvuosi 1954, kouluttaa Suomen
rannikkojääkäreitä. Joukko-osasto
kouluttaa ruotsinkieliset varusmiehet
kahdessa joukkoyksikössään, Vaasan
Rannikkojääkäripataljoonassa ja
Tammisaaren Rannikkopataljoonassa.
Historiassa Nylands Brigad johtaa
juurensa Ruotsin kuningas Kustaa II
Adolfin perustamasta rykmentistä
vuodelta 1626. Rykmentti kunnostautui
esimerkiksi Siikajoen taistelussa
Suomen sodassa 1808.
37
ZONTA
1 / 2015
NAISEUS ON VOIMAA
O
len ylpeä Raaseporista. Täällä
tunnen olevani kotona. Täällä
asuu monia nuoria julkisuudelle tuntemattomia lahjakkuuksia. Enkä
ymmärrä miksi heti ollaan kielteisiä,
jos joku yrittää tehdä jotain uutta.
Pääasia että uskaltaa, epäonnistumisenkin kustannuksella. Se on todellista rohkeutta.
Fredrika Åkerö, 31, pursuaa voimaa
istuessamme Karjaalla Västnyländska
Ungdomsringenin, paikallisen nuorisojärjestön konttorissa. Seinän takana
ovat meneillään viimeiset roolivalinnat Raaseporin kesäteatterin tulevan
kesän näytelmään Tryckeriteatterin
tiloissa. Ungdomsringenin hallituksen puheenjohtajuus on yksi Fredrikan luottamustoimista.
– Aikani jakautuu työn, luottamustoimien ja urheilun kesken toinen
toistaan hyödyntäen.
Karjaalla syntynyt Fredrika suoritti
valtiotieteitten kandidaatin tutkinnon Åbo Akademissa Turussa ja vietti
sitä ennen välivuoden baarimikkona
Itävallassa. Asuinpaikkana Turkua
seurasi Karjaa ja 1.1.2009 tuli asuinpaikaksi vasta perustettu kaupunki –
Raasepori.
– Olin mukana kun kolmesta paikkakunnasta muovattiin yhtä. Työ oli
innostavaa ja kirjaimellisesti luovaa.
Valtio asetti 15 luottamushenkilön
komission, jäseniksi nimettiin edustajat aikaisemmista kunnista, Tammisaaresta, Karjaalta ja Pohjasta. Silloin parikymppinen Fredrika valittiin
ilman muuta Karjaalta: hän oli ollut
Karjaan kaupunginhallituksen jäsen
ja oli opiskellut julkishallintoa.
– Kolmea yhdistettäessä menee
koko pyramidi uusiksi. Prosessi oli
vaativa ja opettavainen. Kaikkea oli
kolmet, alkaen kolmesta kaupunginjohtajasta.
Fredrikan rikastuttaviin työrupeamiin kuuluvat myös työ kansanedustaja Astrid Thorsin avustajana ja
RKP:n nuorisojaoston SU:n puheenjohtajana. Fredrika on ollut Raasepo-
38
Fredrika Åkerö on nuori akateeminen nainen, mukana politiikassa, nuorisotoiminnassa ja
urheilussa. Hän harrastaa käsipalloa Karjaan BK:ssa. Käsipallo on yksi Karjaan suosituimmista urheilulajeista.
rin nuorisosihteerinä vuodesta 2013.
Tuolloin hän luopui paikastaan kaupunginhallituksessa, mutta istuu edelleen kaupunginvaltuustossa.
Jos Fredrikalle mainitsee sanan urheilu, hän vastaa – käsipallo. Hän
aloitti harrastuksen yhdeksänvuotiaana ja on ollut mukana peleissä pelaajana, valmentajana ja tuomarina.
Käsipalloa lajina ei voisi paremmin
tunteja, jokainen osatekijä kasvattaa
näkemystä ja ymmärrystä. Käsipallossa urheilijan kehityskaari on pitkä.
Huippunsa saavuttaa vasta kokeneena pelaajana, käsipallo on vaativa laji.
Mestariksi noustaan harjoittelulla ja
taidolla.
– Kasvoin BK-46 joukkueessa, Fredrika sanoo ja hänen katseensa loistaa
ylpeänä. BK:n miehet ja naiset pelaavat SM sarjassa. Jossain vaiheessa tein
valinnan etten tähtää ammattilaiseksi.
Käsipallo on urheilulajina erityisen fyysinen. Harrastajien sarjatasolla Karjaalla pelaavat miehet ja naiset
samassa joukkueessa. Pelikenttänä on
Sisu-areena, minne mahtuu kerralla
1500 katsojaa.
– Naispelaajina emme ole alakynnessä. Miehet ovat toki meitä suurempia, mutta nainen osaa olla miestä
ovelampi ja näistä tilanteista irtoaa
iloa. Onneksi olen selvinnyt otteluista
ehjänä.
Fredrika vakavoituu arvioidessaan
itseään, millainen hän on tällä hetkellä.
– Vuosien mukana olen muuttunut
rauhallisemmaksi ja lempeämmäksi
itseni suhteen, sanoo Fredrika, jonka
mukaan on nimetty paikallislehden
nuorten sivu – Frida. Muitten nuorten mukana hän toimitti sivua kahdeksan vuotta.
ZONTA
1 / 2015
39
ZONTA
1 / 2015
KÄSISSÄ LUOVUUS JA PORA
Pirkko Grönroos
rohkaisee tyttöjä
arvostamaan itseään ja myönteisenä naisena hän on
itse heille hyvänä
esimerkkinä.
O
n kiehtovaa olla nainen. En
haluaisi olla mies. Naiselta ei
odoteta että hänestä pitäisi tulla
jotakin merkittävää. Siksi meillä on
mahdollisuuksia miehiä enemmän.
Olin lapsena poikatyttö, menin aina
ulos isäni kanssa tai sitten leikin poikien kanssa, rakensimme yhdessä majoja metsään.
Pirkko Grönroos, hammaslääkäri,
istuu vastaanottonsa asiakastuolilla
silmät tuikkien ja hymy herkässä.
– Olen iloinen ihminen ja menen
vaikka läpi harmaan kiven saadakseni
haluamani asiat selvitettyä. Pelkään pimeää ja epäoikeudenmukaisuus saa minut surulliseksi, hän määrittää itseään.
Hän on ylpeä lapsistaan ja kateellinen niille jotka kykenevät sanomaan ei.
Hän vastaa pyyntöihin huolettomasti,
kyllä, kyllä. Ja kärsii sitten nahoissaan
huomatessaan, että töitä on kasaantunut liian kanssa.
40
Pirkko Grönroos aloitti työt
13-vuotiaana: hän pestautui kesätöihin juoksutytöksi Fiskarsille. Ylioppilastutkinnon jälkeen matematiikan
opinnot veivät Turkuun. Hänestä piti
tulla lääkäri, mutta vakava ja vastuullinen ammatti arvelutti.
Opiskelijan lounaspaikkana oli yliopiston hammasklinikan kuppila.
Hammaslääketieteen opiskelijat kulkivat iloisina ja näyttivät tyytyväisiltä.
Tähtään hammaslääketieteelliseen, hän
ajatteli. Pian hän huomasi pinnistelevänsä nelipäiväisissä sisäänpääsykokeissa. Ensimmäisen koepäivän kemian kokeen jälkeen hän soitti äidilleen.
– Ei tämä suju. Tulen kotiin.
– Kuule, lainasit ainoaa autoamme ja
ajoit Turkuun. Nyt kyllä pysyt siellä
kokeitten loppuun asti, äiti vastasi.
Kului joitakin päiviä ja äiti ilmestyi
kotona Pohjassa talon rappusille tytärtään vastaan.
– Luulen että sinut on hyväksytty,
olet päässyt opiskelemaan hammaslääketiedettä.
– Silloin helpotti. Hammaslääketieteen opiskelu oli kaukana kuvitelmasta vapaista opiskeluvuosista. Opintosuunnitelmista pidettiin kiinni ja
päämäärä oli selkeä, Pirkko sanoo.
Pirkosta ei siis tullut taideopiskelijaa kuten lukion opettaja oli ehdottanut. Taiteen sijasta hän sukelsi
hampaitten muotoilun tekniikkaan ja
värivalintoihin.
Hän oli elementissään opiskelijoitten
harjoitellessa peltipäillä ja akryylihampailla. Taideharrastuksissa harjaantunut silmä oli avuksi hammasproteeseja
muotoillessa ja tehtäessä kolmiulotteisia malleja. Sitä paitsi hän oli oppinut
taitavan muurari-isänsä apumiehenä
asettelemaan kiviä laastiin ja etsimään
niille sopivia paikkoja.
– Ongelmille löytyy yleensä useita ratkaisuja, Pirkko sanoo. Ja elämä
kantaa. Joskus on parasta seurata mihin tulokseen kaikki johtaa. Kun vain
osaa olla pelkäämättä tapahtumien
pyörteessä.
Tällä hetkellä nainen haaveilee
työmäärän vähentämisestä. Hän on
pitänyt vastaanottoa PlusTerveyden
asemalla Karjaalla vuodesta 1986.
– Jos töitä vähentäisi asteittain, jäisi
enemmän aikaa kesämökille Bromarvissa. Uppoutuisin salaiseen intohimooni, kalastukseen ja viljelyyn, hän kertoo.
Pirkko on ollut mukana Zontatoiminnassa 1990-luvulta ja ehtinyt olla
mm. kerhon puheenjohtajana, piirihallituksen jäsenenä ja aluejohtajana.
Nyt hänen vastuullaan on järjestelytoimikunnan puheenjohtajana piirikokouksen onnistuminen Fiskarsissa.
– Tärkeintä Zontatoiminnassa on
kansainvälisyys, Pirkko Grönroos
tähdentää.
Juttuhetki vastaanotolla päättyy
koskettavaan ajatusleikkiin: mitä jos
nykyisellä elämän kokemuksella voisi
kurkistaa lapsuuteensa. Ja saisi sanoa
yhden lauseen tuolle pienelle ihmiselle.
– Sanoisin hänelle: arvosta itseäsi vähän enemmän.
ZONTA
1 / 2015
KERRAN ZONTA – AINA ZONTA
K
ohtele toisia niin kuin haluaisit
itseäsi kohdeltavan, sanoo Inger
Lehti, 80, joka on ollut Zonta
vuodesta 1979, aluksi Vantaan Zonta klubin perustajajäsenenä, nykyään
Raaseporin klubissa.
Kerran Zonta – aina Zonta, kuuluu
yhtenä Inger Lehden elämään vaikuttaneista sanonnoista. Lisa Andström
vakiinnutti sanaparit Zontaorganisaatioon, nainen joka on ollut Inger
Lehden esikuvana Zontatoiminnassa.
Inger Lehti muutti miehensä kanssa
Vantaalta Snappertunaan 1980-luvulla jäädessään varhaiseläkkeelle. Silkkipainoalalla toimineesta perheyrityksestä osa myytiin ja perheen poika
jatkoi toista osaa.
Inger ja hänen miehensä olivat intohimoisia veneilijöitä. Asuinpaikaksi etsittiin venesatamaa rannikolta.
Snappertuna sai täydet pisteet.
– Vieläkin ystäväni Vantaalla kyselevät että milloin muutat takaisin? Neljä lastani asuvat pääkaupunkiseudulla,
minulla on hammasharja pysyvästi
jokaisen kodissa.
– Viihdyn Tammisaaressa, tämä on
suosikkikaupunkini, sanoo Inger Lehti ja vilkaisee ulos ikkunastaan Kaupunginlahdelle Tammisaaren Vanhassa kaupungissa.
– Zontaklubi on tarjonnut arkeen
uusia näkökulmia, uusia työsarkoja ja
ystävyyssuhteita. Kiertäessään AD:n
ominaisuudessa ympäri Suomea Inger kohtasi aina omanlaisensa klubin,
vaikka kaikilla niistä olikin sama päämäärä.
Inger Lehti on hankkinut vuosien
varrella kansainvälisen Zontaverkoston. Hän oli mukana luomassa Tartto
Zontakerhoa.
– Olen Eestin Tartto Zontakerhon
kummi yhdessä vantaalaisen UllaStina Westmanin kanssa. Vantaan
kerho on kummikerho Tartto Zontakerholle.
– Klubin
perustamiskokouksessa
19.8.1991 Tallinnassa ihmettelimme,
kuinka presidentin rouva Ingrid Rüütel istui hermostuneena paikallaan käsiään väännellen.
– Seuraavana päivänä ymmärsimme
miksi. Maa julistautui itsenäiseksi. Näimme kuinka venäläiset tankit
ajoivat pitkin maantietä matkalla Tallinnaan.
Juuri itsenäistyneelle Eestille perustettiin oma armeija. Naiset purkivat
vanhoja villapuseroita lankakeriksi ja
kutoivat sukkia ja lapasia maansa sotilaille. Inger sattui mainitsemaan asiasta australialaiselle ZI OMC zonta
siskolle Hayde Taylorille. Kansainvälisessä Conventionissa Hongkongissa
1992 Australian ja Uuden Seelannin
Zontat lahjoittivat Ingerille ja suomalaisosallistujille villalankapaketteja.
Paketteja oli paljon, ne täyttivät yhden huoneen.
– Jokainen osallistuja sai kainaloonsa
ainakin yhden paketin, Inger kertoo.
Conventionin jälkeen eestiläiset
Zontat matkustivat suomalaisten luo
noutamaan lahjoitusta. Kotonaan he
kutoivat langoista sotilailleen tarpeellisia asusteita.
Inger Lehdelle on kertynyt unohtumattomia kokemuksia seitsemältä matkaltaan maailmankokouksiin.
Zonta International Convention tapaamisissa tutustuu sisariin ja monista heistä on tullut läheisiä ystäviä, kun
on yöpynyt hotellin sijasta sisarten
kodeissa.
Ennen Detroitin kokousta 1994 paikalliset Zontat järjestivät viikon pituisen pyöräretken. Reitti kulki Chicagosta Eire järven rantoja pitkin ja poikin
Kanadan kautta Detroitiin. Suomen
piirihallinnon jäsenet sponsoroivat
omista varoistaan Ingerin matkaa ja
voitto tilitettiin Zontatoimintaan.
– Paikallisille riitti haastetta heidän
etsiessään minulle sopivaa mummopyörää.
– Honolulun ZIC tapaamiseen
2000 matkustin etukäteen auttamaan
kokouksen valmisteluissa. Sain tehtäväkseni pakata perinteiset Zontakassit. Toivotin Suomen ja Ruotsin
edustajat tervetulleiksi Hawaijille ja
ripustin lein jokaisen kaulaan.
Kuvatessaan itseään Inger Lehti sanoo olevansa käytännön ihminen.
– Saan asiat sujumaan ja nautin aikaansaannoksista. Olen erityisen iloinen Käsikirjakomitean jäsenyydestä.
Tutkimme perusteellisesti Zontajärjestöä ja sen historiaa, työ oli opettavaista. Nyt jokainen Zonta voi halutessaan tarkistaa järjestön perustiedot
käsikirjaosiosta.
Inger Lehti on osallistunut
ZONTA INTERNATIONAL CONVENTION
1988 Helsinki
1990 Dallas, USA
1992 Hong Kong
1994 Detroit, USA
1996 St. Louis, USA
2000 Honolulu, USA
2002 Göteborg, Ruotsi
Inger Lehti on kerännyt Zontahattuunsa
pinssejä ja muistonauhoja lukuisilta Zontamatkoiltaan maailmalle.
41
ZONTA
1 / 2015
SININEN VIHKIVIITTA
A
nna Maria Grönqvistin virkahuoneessa Raaseporissa riippuu
oven takana sininen vihkiviitta. Siviilivihkimiset tuovat mukavaa
vaihtelua henkikirjoittajan vaativaan
paperityöhön. Anna Maria Grönqvist
elävöittää vihkitilaisuutta. Hän lisää
vihkikaavaan joitakin sanoja vihkiparista tai lausuu heille aiheeseen sopivan runon.
– Vihkimistä ei voi hoitaa toisella kädellä, on oltava täysillä mukana,
hän sanoo.
Oikeastaan kaikki alkoi jo pienen
tytön leikeissä. Anna Maria leikki konttoria; oli ihanaa kun sai pitää
kynät ja paperit järjestyksessä. Hänen
isänsä oli Raaseporissa henkikirjoittajana ja isänsä esimerkin mukaan tytär
valitsi opiskelijana juridiikan. Joskus
tytär pääsi jopa isänsä sijaiseksi.
– Isän jäätyä eläkkeelle, hain virkaa
ja minut valittiin siihen. Pidän ns.
paperityöstä, tiimityöskentelystä, organisoinnista ja siitä että luodaan uusia käytäntöjä. Rekistereitä on pakko
olla olemassa, tehtävämme on luoda
järjestelmästä niin inhimillinen kuin
mahdollista. En voi kuvitella tätä
mielenkiintoisempaa
työtehtävää,
henkikirjoittaja toteaa.
Luovuus vaatii mielikuvitusta. Oma
tietotaito otetaan rohkeasti käyttöön
ja lisätään siihen uskallus tehdä asioita
uusin keinoin, toisin kuin ennen.
Sisaruus ja solidaarisuus syntyvät
siitä kun tunnustaa ja oivaltaa naiseutensa.
– Äitini oli lapsuuden perheeni kantava voima. Hänen lempilauseisiinsa
kuului sanonta: rauhallisesti vain, kyllä se tästä vielä pahemmaksi muuttuu.
– Arjessa on mukavaa sekin, että on
saanut tehtyä jotakin, millä on merkitystä toiselle ihmiselle. Isä olisi ylpeä
ammattiurastani.
Vapaalla Anna Maria matkustaa ja
mieluiten alueille missä on korkeita vuoria. Hetket ovat ainutlaatuisia;
kiipeät pitkin vuoren seinämää. Kohta olet huipulla, samaan aikaan aurin-
42
Anna Maria Grönqvistin työ henkikirjoittajana vaatii järjestelmällisyyttä, mutta tekijällä
on oltava myös tunnetta mukana.
ko kipuaa ylös taivaalle. Ympärilläsi
avautuu maisema silmänkantamattomiin.
– Vuori haastaa minut, näin otan
mittaa itsestäni.
Anna Maria on harrastanut vuoristokiipeilyä mm. Aasiassa, Afrikassa ja
Etelä-Amerikassa, mutta silti kesämökki Lexlax Västanfjärdissä on hänen suosikkipaikkansa. Nimen etuosa
lex, laki viittaa perheen kahteen juristiin. ’Mökkiperheeseen’ kuuluu myös
kaksi aikuista lasta ja neljä ihanaa lastenlasta.
– Jokainen päivä on tärkeä elää ja
täysillä.
Zontaklubi on hyvänä vastapainona
työelämälle. Toiminta yhdessä Zontasisarten kanssa rikastuttaa elämää.
– Zontatoiminnasta löytyy tahtoa,
kykyjä ja persoonia. Jokainen meistä
tietää miksi olemme mukana toiminnassa ja on siksi valmis ponnistelemaan.
Rakkaus on kuin nälkä.
Joka päivä täytyy saada syödäkseen.
Ilta-ateria,
vaikka olisi ollut kuinka herkullinen ja runsas,
ei enää seuraavana päivänä ravitse.
Emme voi syödä varastoon.
Rakkauskin on uusittava joka päivä sekin.
Mukailtuna Veijo Meren runosta
ZONTA
1 / 2015
JUNASSA MAISTERIKSI
O
lin nähnyt työssäni tarpeeksi
lonkkaniveliä, reisiluunmurtumia
ja tekoniveliä. Kolmekymmentä
vuotta sairaanhoitajana ja osaston vastaavana kirurgisella osastolla LänsiUusimaan sairaalassa ja tunsin, ettei
minulla ole mitään uutta annettavana,
Inga Mannström, 67, kertoo elämänsä käännekohdasta parikymmentä
vuotta sitten.
Näissä mietteissä ylihoitaja kuunteli
vastavalmistuneitten hoitajien puheita kahvitauolla. Lauseissa toistui
konkarille tuntemattomia hoitotyön
käsitteitä. Jotakin oli muuttunut, yhtä
äkkiä hoitotiede oli harpannut kukon
askelin eteenpäin.
Uteliaana Inga hakeutui takaisin
opiskelemaan. Åbo Akademin hoitotieteen laitos sijaitsi Vaasassa. Hän
yhdisti työn ja opiskelun, paiski töitä
viikonloppuisin, pyhinä ja päivystyksessä eli silloin kun muut olivat mieluiten kotonaan.
– Näin ehdin aamujunalla Helsingistä Vaasaan, tosin minuuttiaikataululla, hän kertoo.
Seurasi seitsemän tiukkaa vuotta
opintoja. Inga valmistui hoitotieteen
maisteriksi vuonna 2003. Maisterin
lopputyön aiheena olivat potilaitten
hoitotuntemukset.
– Olin lukenut satoja ja tuhansia
hoitoraportteja, missä ammattilaiset
totesivat: kuten, kuten, kuten. Yhdessäkään raportissa ei puhuttu potilaan
suulla, asiakirjoista puuttuivat potilaan omat kokemukset.
Uusi lähtökohta dokumentointiin
sysäsi hoitotieteen maisterin itsensäkin uusille urille. Inga Mannström
valittiin vuonna 2004 Tammisaaren
kaupungin hoitotyön toimialajohtajaksi.
– Oli lystiä kun entiset työkaverit
haastattelivat virkaan entistä kollegaansa, Inga muistelee naureskellen.
Ennen eläköitymistä viiden virkavuotensa aikana johtaja ehti olla
johtajana hoitotyössä kaikille muille
paitsi lääkäreille. Hänen alaisenaan
työskenteli kolme sataa ammattilaista
mm. terveyskeskuksessa, vanhusten
huollossa, kotihoidossa ja ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa.
Hän valmisteli asioita poliittista
päätöksentekoa varten. Hän painotti
työssään potilaitten ja omaisten näkökulmia ja nostatti henkilökunnan ammattipätevyyttä. Samalla hän halusi
seurata hoitotyön tuloksia suhteessa
henkilökunnan määrään.
– Törmäsin työssäni yhteen hoitoalan vaikeimmista ongelmista: monipuoliseen kunnalliseen hoitotyöhön ei
koskaan ohjata varoja yhtä tehokkaasti ja paljon kuin sitä suppeampaan erikoissairaanhoitoon, Inga Mannström
sanoo.
Inga Mannström, hoitotieteen maisteri,
rakastaa kutomista, hoitaa lapsen lapsiaan
ja on mukana Zontatoiminnassa.
43
ZONTA
1 / 2015
HIIDENVEDEN ZONTAKERHO
VÄKIVALLASTA JA PERHEDYNAMIIKASTA
N
oin 40 prosenttia naisista joutuu
väkivallan kohteeksi elämänsä
aikana. Perhedynamiikka vaikuttaa myös lasten elämään. Näistä
aiheista puhuttiin Nummelassa kansainvälisenä Naisten päivänä.
Vihtiläinen Pia Penttala on pian
kymmenen vuotta johtanut omaa
sosiaalialan yritystään, jonka lastensuojeluyksiköissä on 18 paikkaa ja 18
työntekijää. Penttala kertoi esimerkkejä ’’Turpiin vaan ja onnea’’ -perheistä ja ’’feikkiperheistä’’. Perhedynamiikalla on vääjäämätön vaikutus lapsiin,
vaikkei lapsiin itseensä kohdistuisikaan suoraa väkivaltaa.
– Jo pinnasänkyikäinen oppii tarkkailemaan äidin olotilaa ja isän äänenpainoja. Hän aistii milloin pitäisi
olla hiljaa, mutta ei voi, kun on nälkä.
Lapsen kiintymyshäiriö lähtee liikkeelle tosi pienestä.
– Usean työ- tai hoitovaiheen kautta
kiintymyssuhteita on saatu korjattua.
Perheenkin on mahdollista yhdistyä
uudelleen, mutta se on pitkä tie.
Penttalan mukaan ns. feikkiperheitä on yhä enemmän. Vanhemmat
ovat erittäin paneutuneita työhönsä ja
vähitellen hävittävät omat tunteensa.
Pia Penttala: – Yhä enemmän on ’’feikkiperheitä’’, joissa vanhempien omat tunteet
ovat kadonneet ja lasten kasvatuksesta pitää
selvitä suorittamalla, kertoi Pia Penttala,
sosiaalialan yrittäjä ja ylemmän erityistason psykoterapeutti.
Kuva: Luoteis-Uusimaa/Marja KeskiLuopa.
He yrittävät suorittamalla viedä perhettä eteenpäin. Heille lapsetkin ovat
suorittamista, eikä esimerkiksi mikään koulu tahdo kelvata.
– Kun on tällaisessa ilmapiirissä
asuttu 14-15 vuotta, ovat vanhemmat
enää kuoria. Lapsikin on kuori, oireilee monin tavoin ja haluaa ehkä oman
lapsen.
Penttalan mukaan tätä teinien lapsensaamisvimmaa voisi jo sanoa boomiksi.
– Kun lasta autetaan vanhemmat
tulevat kateellisiksi, koska tarvitsisivat
myös itse apua. Äiti saattaa kilpailla
tyttären kanssa siitä, kumpi on sairaampi.
– Mottomme on, että lapsi voi
muuttua vain, jos aikuinen hänen vierellään muuttuu.
Käyttäkää koko tunneskaalaanne.
On hyväksi normalisoida tunnetiloja
ja oppia myös riitelemään ja rakentamaan rauhaa kunnon riitelyn kautta.
Muut Hiidenveden Zontakerhon
järjestämän seminaarin esiintyjät
olivat Helsingin Tyttöjen talon väkivaltavastaava ja erityistason seksuaaliterapeutti Kristiina Hannila, ja
Lyömätön Linja Espoossa -palvelun
toiminnanjohtaja Jari Hautamäki.
Marja Keski-Luopa
30.4. ASTI AIKAA ASETTUA EHDOLLE
KAUDEN 2016-2018 PIIRIN TEHTÄVIIN
Tarvitsemme uusia voimia piirimme toiminnan kehittämiseen. Olisiko nyt sinun vuorosi antaa aikaasi ja
osaamistasi Zonta-järjestölle alue- ja piiritasolla? Jos olet toiminut ainakin kaksi vuotta jossakin kerhosi
vaaliin perustuvassa tehtävässä, voit asettua ehdolle. Ehdokaslomakkeen löydät osoitteesta
http://www.zonta.fi/jasenille/ Vaalitoimikunta 2014-2016.
Lisätietoja saat myös vaalitoimikunnan jäseniltä. TOIMI HETI.
Marja Koivula vaalitoimikunnan puheenjohtaja
44
ZONTA
1 / 2015
KANSAINVÄLISTYVÄ IISALMEN ZONTAKERHO
RUANDA-PROJEKTI 2014-2015
I
isalmen Zontakerho halusi tehdä
jotakin toisin. Kehittelimme Kapua-projektin. Kapua tekee työtä
kehitysmaiden hyväksi. Halusimme
tehdä keräyksen zontakohteelle ja
PIP Helvi Sipilän kunniaksi. Kohteeksi valikoitui Matyazon terveysasema, ZI:n kansainvälinen kohde
Ruandassa.
Projektia rakennettiin yhteistyössä
piirimme kanssa. Saimme mukaan
myös kaksi kerhomme ulkopuolista
zontaa, joten kontakteja syntyi myös
muihin kerhoihin.
Toteutimme monta alkuperäistä
ideaa. Projekti on ollut koko ajan mielessä ja tapahtumia on ollut riittävästi.
Keräys jatkui Naisten päivään saakka.
Ilman projektiluontoista tekemistä emme olisi saaneet kerhona samaa summaa kokoon, tuotto on yli
15 000 euroa. Mutta kun antaa, niin
ei oikeasti voi olla saamatta. Olemme
saaneet yhteishenkeä, oppineet uusia
asioita ja nähneet maailmaa entistä
syvemmin.
Viimeisen vierailupäivän olimme
Imbuto Foundationin ja Unicefin vieraina. Toisena päivänä tutustuimme
kaukaisen perhekeskuksen vilkkaa-
Veljekset kuin
ilvekset…Tulossa
perhekeskukseen
esikouluun.
Kuva Pirjo
Sokka-Sarvela.
seen ja monipuoliseen toimintaan.
Matyazo-vierailu oli mieliinpainuva. Tutustuimme terveysasemaan, tapasimme iloisia asiakkaita ja työntekijöitä. Kerroimme terveisiä Suomesta
ja annoimme kassitolkulla lahjoituksina saatuja ja omatekoisia tuliaisia;
vauvanvaatteita, leluja, kondomeja,
rasvoja, lääkkeitä, taulun naisen anatomiasta, toimistotarvikkeita. Välillä
istutimme puita ja keltaisia ruusuja
vierailumme muistoksi. Lopuksi osallistuimme tanssiesitykseen kylien terveysasiantuntijoiden kanssa.
Omakustanteinen matka päätettiin
huikaisevan mielenkiintoiseen kiertoajeluun Ruandan maisemissa mahtavien kuljettajan ja oppaidemme avustuksella.
Äiti-lapsi –kerhon
kokoontuminen perhekeskuksessa.
Kuva Pirjo Sokka-Sarvela.
Äitiysneuvontahetki
Matyazossa.
Kuva Pirjo Sokka-Sarvela.
45
ZONTA
1 / 2015
OSAAMISEN JOHTAMISESSA VOIMAMME?
T
ammikuussa 2015 kansainvälinen jäsenyystoimikunta on
kiinnittänyt huomiota siihen,
että Ikaalisen (+ 11), Lahden (+15) ja
Raseborg-Raaseporin (+13) kerhoissa jäsenmäärä on kehittynyt poikkeuksellisen positiivisesti. Suluissa on
esitetty jäsenmäärän kasvu vuodesta
2010 vuoteen 2014. Kasvuluvut ovat
huikeita, kun samanaikaisesti monissa
kerhoissa jäsenmäärä hieman laskee.
Onnittelen henkilökohtaisesti kaikkia kolmea menestynyttä kerhoa ja
niiden jäseniä. Menestyshän on syntynyt yhteistyössä! Ikaalisen, Lahden
ja Raseborg-Raaseporin kerhoilta on
pyydetty lyhyttä tarinaa kansainväliseen käyttöön siitä, miten myönteinen kehitys mahdollistuu.
Uskon, että edellä mainituissa kerhoissa on kuukausikokousten sisältö
Zontatoiminnan mission ja arvojen
mukaista iloista ja kannustavaa yhdessä tekemistä. Yhteinen vastuu nostaa nykyisten jäsenien halua osallistua
ja toisaalta toimii vetovoimatekijänä
uusien jäsenten rekrytoinnissa. Uskon myös, että nämä jäsenyysasioissa onnistuneet kerhot ovat osanneet
huolehtia kerhon tulevien virkailijoiden kasvattamisesta ennalta, ennen
virkailijatehtävien
käynnistymistä.
46
Tehtävissään itsensä turvalliseksi kokeva virkailija luo ympärilleen onnistumisen ilmapiirin. Silloin kerhon
kokousaika ei kulu epämääräiseen
juupas-eipäs keskusteluun, sääntöjen
penkomiseen ja päivittelyyn.
Huomasin vuodenvaihteessa, kun
järjestömme logoja uusittiin, että
joissakin kerhoissa ei ole toimitettu
tietoja virkailijoiden vaihtumisesta, jäsenrekisteri on epätäydellinen
ja monta muuta näennäisesti pientä
tekemätöntä työtä. Edellä mainitut
tehtävät ovat todella vaivattomia, kun
ne osataan hoitaa kerralla kuntoon.
Yksinpuurtajalla unohtuvat helposti
pienet yksityiskohdat. Yksinpuurtajista ei tule sankareita, sankareita ovat
ne, jotka uskaltavat heittäytyä yhdessä
tekemiseen ja uskaltavat myös ottaa
vastaan parannusehdotuksia.
Kaikista kerhoista voi tulla vetovoimaisia, kunhan opimme ottamaan
erilaisissa rooleissa rinnallemme
kanssamatkaajan. Kun mahdollistamme seuraajien mukana olon kokouksissa, vapaissa keskusteluissa ja
tulevaisuuden innovoinnissa, saamme
paljon uusia näkökulmia tehtäviemme sujuvammassa hoitamisessa. Seuraajat pääsevät myös näkemään mitä
osaamista erilaisissa virkailijatehtävis-
sä tarvitaan, he pääsevät miettimään
sitä, onko kyseinen virkailijarooli
itselle sopiva. Tällöin ei myöskään
synny pettymyksiä virkailijatehtävien
vastaanottamisen jälkeen.
Haastan toistamiseen kaikkien kerhojen ja toimikuntien puheenjohtajat
ja muut erilaissa virkailijatehtävissä
olevat kutsumaan rinnalleen ainakin
kaksi ehdokasta, jotka voivat läheltä seurata omia toimintamalleja joko
korjaamaan oudolta näyttäviä ratkaisuja tai innovoimaan parempia käytänteitä. Samalla ehdokkaat oppivat
ko. roolin edellyttämät perustehtävät
ja tuleva kausi tuntuu myönteiseltä
Zontauralla kehittymiseltä. Parastaminen, ennakkoluuloton ajattelu ja
toimintamaliemme kriittinen tarkastelu varmistavat, että olemme tulevaisuudessakin yhtä vetovoimaisia kuin
nuo tekstin alussa mainitut kolme
kerhoamme.
Toivon, että seuraavan polven johtajien kouluttaminen kaikilla järjestömme tasoilla alkaa tänään. Se varmistaa, että tulevaisuudessa saamme
sitoutuneita järjestömme tulevaisuuteen uskovia toimijoita.
Jäsenyystoimikunnan puolesta
Tuija Kirveskari-Tähtinen
Lt. Governor
ZONTA
1 / 2015
ZONTAKERHO VANTAA II:N
PIKKUJOULU
K
eittiö ja joulu kuuluvat monen naisen elämässä erottamattomasti yhteen. Perinteitä
kunnioittaen vietimme pikkujoulun
kauhan varressa. Mutta tasa-arvon nimissä otimme miehiäkin mukaan. Ja
hauskaa oli!
Uljas joukkomme kokoontui Uudenmaan Marttojen opetuskeittiössä
perjantai-iltana.
Mukana oli yksitoista zontaa, kuusi
miestä ja yksi tytär. Ohjaajamme Tuula Kivialho toivotti meidät sangrialasin kera tervetulleiksi. Jokainen sai essun eteensä, ja niin touhu käynnistyi.
Jakauduimme 2-3 hengen ryhmiin,
saimme toimintaohjeet ja ryhdyimme
kokkaamaan.
Menu oli välimerellinen. Teimme
dolmadeseita, keftedeseitä, tzatzikia,
saganagia, paellaa, uunipunajuuria,
fenkolisalaattia, pitaa, hummusta ja
jälkiruuaksi m’henchaa.
Kahden tunnin määräajassa kaikki
oli valmista, ja siirryimme ruokasaliin
nautiskelemaan loihtimistamme herkuista. Kotiin lähdimme reseptivihko
kainalossa hyvillä mielin.
Sirkka Rautioaho, teksti
Zontakerho Vantaa II, kuva
ZONTA INTERNATIONALIN PIIRIN 20 YOUNG WOMAN IN PUBLIC AFFAIRS 2014 (YWPA)
ON ITSE YRITETTÄVÄ MUUTTAA ASIOITA
P
yrin olemaan avoin ja utelias
sekä oppimaan mahdollisimman paljon. On turha valittaa,
jos ei itse yritä muuttaa asioita.
Anita Westerholm, 19, aloitti syksyllä oikeustieteen opinnot, hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2014 ruotsinkielisestä lukiosta. Tulevaisuudessa
ovat tähtäimessä työskentely ihmisoikeuksien sekä oikeudenmukaisen ja
tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta.
Anitasta on tärkeää, että nuoret haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan.
Nuoret ovat osa yhteiskuntaa, vaikka eivät ole vielä täysi-ikäisiä. Siksi
heidän äänensä pitäisi kuulua päättäjille asti.
Vuosina 2009–2013 Anita kuului
Raaseporin nuorisovaltuustoon, viimeisenä vuonna puheenjohtajana.
– Ajamme nuorisovaltuuston edustajille osallistumisoikeutta kaupungin
lautakuntiin. Sitä ei ole vielä saavutettu, mutta periksi ei anneta. Tulevaisuus näyttää lupaavalta.
Anitan äidinkieli on ruotsi, kuten
valtaosalla Tammisaaressa. Nuori-
sovaltuustossa ja nyt kunnan vapaaaikalautakunnan jäsenenä hän tähdentää, kuinka tärkeää olisi pystyä
ilmaisemaan itsensä molemmilla kotimaisilla kielillä.
RKP:n nuorisojärjestö Svensk Ungdom (SU) ajaa Anitalle tärkeitä asioita, kuten liberaalia, monikielistä
yhteiskuntaa, missä vapaus merkitsee
myös vastuuta. Hän toimii tällä hetkellä SU Raaseporissa puheenjohtajana ja Uudellamaalla varapuheenjohtajana.
Yhteiskunnallisena
vaikuttajana
hän on kiertänyt maailmalla kuten
Euroopassa, Balkanilla ja Kiinassa.
Raasepori tekee yhteistyötä EteläAfrikassa Makanan kanssa. Vieraillessaan Makanassa Anita Westerholm
kertoi nuorisovaltuuston toiminasta ja
miten se perustetaan.
– Ei pidä teeskennellä, ettei kauheuksia ole olemassa. Me kaikki voimme tehdä jotain parantaaksemme
maailmaa. Ei pidä luovuttaa, vaikka
joskus näyttää toivottomalta.
Eva-Liisa Nikula, teksti
47
ZONTA
ZONTA SAYS NO: TUUSULA-KERAVA-JÄRVENPÄÄN ZONTAKERHO
VAPAAEHTOISTYÖ JA PERHEVÄKIVALTA
V
apaaehtoistyö ja perheväkivalta
olivat teemana Tuusulassa järjestetyn tilaisuuden kahdessa eri
puheenvuorossa. Aiheet koskettivat
monia – täysi sali kuulijoita otti aktiivisesti osaa kyselemällä, kommentoimalla ja keskustelemalla aiheista.
Katja Tynjälä on tehnyt vapaaehtoistyötä kymmenen vuoden ajan
Sri Lankan naisten ja lasten parissa.
Vuonna 2007 hän kävi ensimmäisen kerran Sri Lankassa, missä on
Lotus Hill -yhdistyksen tukemana
rakenteilla vammaisten lasten kuntoutuskeskus, ”Lotus Hill -home”.
Lotus Hill - hanke on poliittisesti ja
uskonnollisesti sitoutumaton yksityishenkilöiden perustama avustushanke.
Tavoitteena on köyhien perheiden
lasten, erityisesti tyttöjen koulutuksen
ja terveyden turvaaminen, lastenkodit
ja vastaanottokodeissa lasten elämänlaadun parantaminen sekä vammaisten aseman parantaminen.
– Avun tarve on valtava, kertoi Katja, joka tekee avustustyötä Sri Lankassa vuosittain yhdestä kolmeen
kuukautta.
Elisa Niklander ja Mika Värränkivi
esittelivät Lyömätön Linja Keravalla
-toimintamallia, jossa yhdistetään väkivallan kokijalle, tekijälle ja perheen
lapsille tarjottavat palvelut; tehdään
koko perhe huomioivaa perheväkivaltatyötä. Toimintaan kuuluu avoyksikkö ja asumispalvelut.
Miten auttaa väkivallan uhreja ja
tekijöitä ja mistä rahoitus avustustoimintaan? Esiintyjien lisäksi myös
asiantuntijat kunnista vastasivat yleisön kysymyksiin. Väkivallan synty,
väkivallan kierteen katkaiseminen ja
turvakotitoimintaan liittyvät monet
kysymykset mietityttivät kuulijoita.
Jaana Siljander, teksti ja kuvat
Katja Tynjälä kertoi avustustoimesta
Sri Lankan naisten ja lasten parissa.
@
” -Zonta” -koru (925 ‰)
”zontan luona, suojassa on tuki, turva ja myötätunto”
Korun on suunnitellut ja toteuttanut Zonta Club of Jyväskylä II
toiminnan tukemiseksi korutaiteilija, hopeaseppä Ulla Halmesvirta.
Korusta on saatavana
korvakorut (85€), riipus (50€) ja rintaneula (50€)
Tiedustelut: Maria Heimovala [email protected]
48
1 / 2015
ZONTA
1 / 2015
49
ZONTA
JOENSUU KUTSUU
Tervetuloa piirikokoukseen Joensuuhun 24.–25.10.2015
Joensuun piirikokouksen teemana on ”Moninainen Nainen”.
Syksyn piirikokous on vaalikokous. Kokoukseemme osallistuu myös
ZI Piiri 20:n International Liaison Winnie Teoh (Hong Kong).
Joensuu – veden ja virran kaupunki – on elävä kaupunkikeskus.
Pielisjoen suulla sijaitseva kaupunki tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia
aina kauppakeskusten vilinästä rauhalliseen järvimaisemaan.
Joensuu on kulttuurien kohtauspaikka, jossa idän ja lännen yhteiselo
näkyy ja tuntuu. Vieraanvaraisuus ja iloisuus ovat tapahtumarikkaan
kaupungin ominaispiirteitä. Raitilla ei tarvitse rallatella yksin!
Joensuun sykettä ei voi vangita paperille. Se täytyy itse kokea.
Tervetuloa siltojen kaupunkiin!
Minna Haring
Joensuun Zonta-kerhon pj.
Lisätietoja: minna.haring@uef.fi tai p. 0407743475.
50
1 / 2015
ZONTA
1 / 2015
Kiitos kaikille!
Raseborg - Raasepori Zonta Club r.f.
Toimitus Ulrica Isaksson, Monika Fagerholm, Kerstin Karlberg ja Paula Ilvetsalo.
TUA FORSSTRÖM (s.1947)
Kirjailija tunnetaan runoistaan, hän on
kirjoittanut myös mm. revyitä, kuunnelmia,
tekstejä oratorioon ja yhden kantaatin.
Hän on yksi palkituimmista suomalaisista
runoilijoista, palkinnot mm. Pohjoismaiden
neuvoston kirjallisuuspalkinto (1998),
Edith Södergranin palkinto (1996), Ruotsin
akatemian Bellman-palkinto (2003), Aniara
palkinto (2007) ja Pro Finlandia mitali
(1991). Runokokoelmia mm. Mutta kuvittelin
että sydän ei tunne rajoja, Hevosten parissa
vietetyn yön jälkeen, Lumileopardi; Puistot,
Mäntykukka; Syyskuu.
Takakannessa Tua Forsströmin runo
kokoelmasta Puistot. På bakpärmen finns Tua
Forsströms dikt från samlingen Parkerna.
51
Maalaus Markku Kolehmainen, ”Tenala kyrkogård”
Lumi pyryää
Tenholan kirkkomaalla
valppaina: siksikö että ovat
unohtaneet, vai siksi että muistavat? Lumi
Snön yr över
Tenala kyrkogård
ögonblick: är det för att de
glömt, eller minns? Snön
Me sytytämme kynttilöitä
etteivät kuolleet olisi niin
pyryää Tenholan kirkkomaalla
Vi tänder ljus för att
de döda skall vara mindre
yr över Tenala kyrkogård
yksinäisiä, me uskomme heidän olevan
samojen lakien alaisia
Niin kuin laskeuduttaessa
kaupungin ylle
ensamma, vi tror att de är
underställda samma lagar
Som när man flyger in
över en stad om natten på
kuin me. Kynttilät tuikkivat levottomasti:
kuolleet ehkä kaipaavat
yöllä: valoista tulee
moottoriteitä, kulkuneuvojen
som vi. Ljusen blinkar oroligt:
de döda längtar kanske efter
låg höjd: ljusen blir
motorvägar, fordonens
seuraa, me emme tiedä mitään
heidän toimistaan, lumi pyryää
valonheittimiä, olet tulossa
jostakin
sällskap, vi vet ingenting om
deras verksamhet, snön yr
strålkastare, man kommer
någonstans ifrån
Kuolleet vaikenevat kuin pumpuli.
Hentojen lasten lauma, joka
Pian ajat pitkin tietä,
yhtenä tuikkivista
De döda tiger som bomull.
En skock tunna barn som
Snart kör man bil längs en
väg, ett av de blinkande
ääneti astuu askeleen lähemmäs
Ehkä he katsovat meitä hetken
valoista lumipyryssä
ohörbart tar ett steg närmare
Ser de på oss uppmärksamt ett
ljusen i yrsnön