Jussi Halla-aho Euroopan parlamentin jäsen LAUSUNTO 5.11.2015 HALLINTOVALIOKUNTA Yleistä Euroopan maahanmuuttotilanteesta EU:hun on saapunut vuonna 2015 lokakuun loppuun mennessä yli 700 000 ihmistä laittomasti1 Välimeren ylitse. Näistä Kreikkaan on saapunut yli 550 000 ihmistä ja Italiaan noin 140 000 henkeä. Muuttopaineen dramaattisesta kasvusta kertoo se, että koko viime vuonna Välimeren poikki EU:n alueelle tuli laittomasti n. 280 000 ihmistä. Aiemmista vuosista poiketen paine EU:n ulkorajoilla ei liioin ole ollut laantumaan päin kesän loputtua, sillä pelkästään syyskuussa EU:hun tuli Välimeren reittiä 150 000 ihmistä. Kreikka on viime kuukausina jättänyt hoitamatta Schengen-sopimuksen asettamat, ulkorajojen valvontaa koskevat velvoitteensa ja päästänyt sadat tuhannet maahanmuuttajat etenemään vapaasti EU:n sisälle. Kreikka ei myöskään ole noudattanut toivotulla tavalla Dublin III -asetusta. Suurinta osaa Kreikkaan ja Italiaan rantautuneista ihmisistä ei rekisteröidä turvapaikanhakijoiksi näissä maissa, vaan he jatkavat matkaansa esimerkiksi Saksaan, Ruotsiin tai Suomeen. Kreikan ja Italian toimintatapa Euroopan maahanmuuttokriisissä asettaa kyseenalaiseksi niiden halun sitoutua niin sanottuun hotspotkonseptiin, jossa nämä maat lupautuisivat rekisteröimään kaikki alueelleen saapuneet turvapaikanhakijat EU:n rahoittamissa ja ylläpitämissä vastaanottokeskuksissa. Näistä keskuksista ihmiset jaettaisiin edelleen koko EU:n alueelle erikseen sovittavalla tavalla. EU:hun tänä vuonna kohdistunut laiton muuttovirta koostuu pakolaisista, taloudellisista siirtolaisista ja muista määrittelemättömistä ihmisjoukoista, minkä vuoksi tätä ilmiötä ei voida pitää vain pakolaiskriisinä. Paremman elintason perässä EU:hun kolmansista maista tulevien ihmisten nopea käännyttäminen takaisin lähtöalueelleen jo EU:n ulkorajoilla olisi toteutettava ensi tilassa tulijapaineen hillitsemiseksi. Seuraavassa vaiheessa EU:n on pyrittävä etenkin Kreikan ulkorajalla ottamaan käyttöön säännönmukaiset merikäännytykset (”pushbacks”), sillä oleskelumaana Turkki on turvapaikanhakijoille turvallinen. Merikäännytykset eivät näin rikkoisi kansainvälisiin pakolaissopimuksiin kirjattua non-refoulement periaatetta. Libyan osalta EU:n olisi hankittava maan kansainvälisesti tunnustetulta hallitukselta ja YK:lta lupa toteuttaa sotilasoperaatio maan pohjoisosien satamissa ihmissalakuljetusliigojen veneiden tuhoamiseksi ja kansainvälisten ihmiskauppiaiden pidättämiseksi. Myös EU-maiden yhdessä sopimia maahantuloa koskevia lakeja ja sopimuksia, kuten Schengenin rajakoodia ja Dublin III-asetusta, pitäisi ryhtyä soveltamaan. Näiden sopimusten laiminlyönti on heijastunut tänä vuonna myös Suomeen turvapaikanhakijamäärien moninkertaistumisena. 1 ”Laiton” maahantulija viittaa henkilöön, joka saapuu EU:n alueelle ilman tarvittavia matkustusasiakirjoja. Koska turvapaikanhaku sinänsä on laillista, jotkut käyttävät mieluummin termiä ”epäsäännöllinen maahanmuuttaja” (”irregular migrant”). Turkki on saatava noudattamaan jo solmimaansa turvapaikanhakijoiden palautussopimusta EU:n kanssa. Turkin pitäisi myös kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti pysäyttää maahan jo turvallisesti asettuneiden turvapaikanhakijoiden läpikulku Eurooppaan. Toisaalta EU:n on viipymättä annettava taloudellista ja muuta tukea Turkille, samoin kuin Jordanialle ja Libanonille, turvapaikanhakijaleirien ylläpidon mahdollistamiseksi, koska nämä maat eivät selviä tästä taakasta omin avuin. Mikäli Euroopan unionilla ei ole kykyä suojata yhteisön ulkorajoja ja lopettaa turvapaikanhakijoiden vaeltamista jäsenmaasta toiseen, on Suomen otettava tehokkaat kansalliset toimenpiteet käyttöön järjestyksen palauttamiseksi maamme rajoilla. Tämä tarkoittaisi muun muassa sellaisen lainsäädännön luomista, jossa kiellettäisiin mahdollisuus hakea Suomesta turvapaikkaa, jos kansainvälistä suojelua hakevan henkilön voidaan osoittaa saapuneen Suomeen turvallisen valtion – lähinnä Ruotsin – kautta. Myös perheenyhdistämistä ja ulkomaalaisten sosiaalietuisuuksia koskevissa käytännöissä on syytä soveltaa vain niitä minimistandardeja, joita pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asemaa ja oikeuksia käsittelevät sopimukset edellyttävät. Viite: Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siirtomekanismin perustamiseksi (U 14/2015 vp) Komission esitykseen kriisitilanteen siirtomekanismin perustamisesta on syytä suhtautua kriittisesti. Kriisitilanteen siirtomekanismin voimaantulo on ennakkoedellytys komission keväälle 2016 ajoitetulle esitykselle pysyvästä turvapaikanhakijoiden jakojärjestelmästä EU:n sisällä. Turvapaikanhakijoiden pakollinen jako EU:ssa komission esityksen mukaisesti kaventaisi ratkaisevasti Suomen mahdollisuuksia ylläpitää hallittua maahanmuuttopolitiikkaa, johon myös hallitus on pyrkinyt valmistelussa olevilla hankkeillaan rajoittaa ulkomaalaisten perheenyhdistämisoikeutta, leikata kolmansien maiden kansalaisten sosiaaliturvan tasoa ja joustavoittaa rikollisten ulkomaalaisten karkottamista. On lisäksi syytä alleviivata, että turvapaikanhakijoiden pysyvä ja pakollinen jakomekanismi on vastoin pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan taakanjako Euroopassa voi perustua vain vapaaehtoisuuteen. EU on epäonnistunut suurten siirtolaisvirtojen ennakoinnissa ja hallinnoinnissa. Yksi esimerkki EU:n instituutioiden virheellisestä lähestymistavasta maahanmuuttoon on turvapaikanhakijoiden jakomekanismi, joka on toiminut lisähoukuttimena Lähi-Idän ja Afrikan asukkaille. Kreikka ja Italia ottavat tällä hetkellä vastaan varsin vähän turvapaikkahakemuksia, vaikka maat ottavat vastaan lähes kaikki EU:hun laittomasti tulevat kolmansien maiden kansalaiset. Syy tähän on Dublin III-asetuksen ja Schengen-sopimuksen räikeä rikkominen, jonka myötä nämä kaksi maata työntävät kymmenet- tai jopa sadattuhannet turvapaikanhakijat kohti Keski-Eurooppaa ja Pohjoismaita. Kreikka ja Italia on tästä huolimatta valittu EU:n turvapaikanhakijoiden jako-operaatioiden edunsaajiksi.2 Päätettyjen 160 000 turvapaikanhakijan siirrot toisiin EU-maihin ovat edenneet varsin vaatimattomasti. Vain Suomi ja Ruotsi ovat luvanneet ottaa väkilukuunsa nähden huomattavia määriä turvapaikanhakijoita vastaan Kreikasta ja Italiasta jo ennen vuodenvaihdetta. Suomen ei ole syytä jatkaa ensi vuonna aktiivisena toimijana 2 Unkari on kieltäytynyt ”etulinjan valtion” (”front-line state”) statuksesta, vaikka se lyhyellä tähtäyksellä hyötyisi siitä. Unkari pyrkii katkaisemaan laittomien maahanmuuttajien sekundaarisen muuttoliikkeen pakottamalla nämä hakemaan turvapaikkaa Unkarista. turvapaikanhakijoiden siirroissa, mikäli muut jäsenmaat eivät teknisistä tai muista syistä ole valmiita täyttämään jakositoumuksiaan määrätyssä ajassa. EU:n olisi pyrittävä sitovien kriisimekanismien säätämisen sijasta ensisijaisesti turvaamaan yhteisön rajat ja saamaan sekä kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden että laittomien maahanmuuttajien palautukset toimimaan. Vasta tämän jälkeen olisi EU:ssa aika aloittaa laajempi keskustelu siitä, miten yhteisön alueelle saapuvien turvapaikanhakijoiden epäsymmetriseen sijoittautumiseen jäsenmaiden kesken pitäisi reagoida Viite: Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n yhteisestä turvallisten alkuperämaiden luettelosta (U 15/2015 vp) Komission aloitetta turvallisten alkuperämaiden luettelosta annettavasta asetuksesta voidaan pitää tervetulleena, mutta luettelo ei valitettavasti näillä näkymin sisällä muita kuin EUjäsenyyttä hakevia maita. Turvallisten alkuperämaiden EU-laajuiseen listaan olisi saatava kaikkien jäsenehdokasmaiden ohella myös ne kolmannet maat, joista kohdistuu Eurooppaan merkittävä turvapaikanhakijavirta. Euroopan maista Saksa ja Sveitsi ovat ottaneet omiin turvallisten alkuperämaiden listoihinsa mukaan Ghanan ja Senegalin, joiden kansalaisilla ei ole oikeutta saada Saksasta tai Sveitsistä kansainvälistä suojelua. Näiden kahden maan lisäksi EU:n turvallisten alkuperämaiden luetteloon olisi otettava mukaan ainakin Algeria, Marokko ja Tunisia, joissa vallitsee suhteellinen yhteiskunnallinen vakaus ja tyydyttävä ihmisoikeustilanne. Turvallisten alkuperämaiden luettelo ei itsessään helpota EU:ta akuutin maahanmuuttokriisin hoidossa. Hallinnollisia säästöjä voidaan kuitenkin saavuttaa laajentamalla turvallisten alkuperämaiden luetteloa koskemaan kaikkia niitä maita, joiden kansalaiset tulevat EU:hun pelkästään korkeamman elintason perässä ja kuormittavat perusteettomasti vastaanottojärjestelmiä. Tällöin yhä laajempaan joukkoon turvapaikanhakijoita voidaan soveltaa nopeutettua menettelyä. Turvallisista alkuperämaista saapuvien turvapaikanhakijoiden asemaan ja oikeuksiin olisi tehtävä muutoksia, jotka sallisivat kaikkialla EU:ssa kyseisen hakijaryhmän pitämisen säilössä koko turvapaikkahakemuksen nopeutetun käsittelyn ajan. Tässä voisi toimia esimerkkinä Sveitsin 48 tunnin turvapaikkakäsittely tai Saksan soveltama nk. Flughafenverfahren, jolloin turvallisesta alkuperämaasta lentokoneella tullut turvapaikanhakija pidetään lentokentällä valvotussa tilassa turvapaikkahakemuksen prosessoinnin ajan. Myös EU-maiden välisille maarajoille rakennettavia eräänlaisia transitkeskuksia voitaisiin harkita turvallisista alkuperämaista saapuneiden turvapaikanhakijoiden majoitusratkaisuksi. VIITE: Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksesta neuvoston päätökseksi väliaikaisten toimenpiteiden perustamisesta kansainvälisen suojelun alalla Italian ja Kreikan tukemiseksi (U 16/2015 vp) Suomen hallitus on yksimielisesti hyväksynyt OSA-neuvoston syyskuussa päättämässä 120 000 turvapaikanhakijan jaossa Suomelle osoitetut 2400 turvapaikanhakijaa. Tätä päätöstä ennen hallitus suostui jo aikaisemmin kuluvan vuoden kesällä ottamaan vastaan vajaat 800 uudelleensijoitettavaa turvapaikanhakijaa Kreikasta ja Italiasta. Yhteensä 3200 turvapaikanhakijan vastaanottamista muista EU-maista kahden vuoden sisällä voidaan pitää Suomen turvapaikanhakijoiden vastaanottokyvyn kannalta korkeana lukemana. Suomeen on spontaanisti saapunut tänä vuonna lokakuun loppuun mennessä jo 24 000 turvapaikanhakijaa. Suomi kantaa jo väkilukuunsa ja vastaanottokykyynsä suhteutettuna huomattavan vastuun Euroopan maahanmuuttokriisistä, joka maailman suurten konfliktien ohella johtuu EU:n ulkorajavaltioiden ponnettomasta rajavalvontapolitiikasta ja EU:n instituutioiden kyvyttömyydestä reagoida tilanteeseen tarvitulla intensiteetillä. Suomen pitäisi saada EU:lta täysi kompensaatio uudelleensijoitettavien turvapaikanhakijoiden julkiselle sektorille aiheuttamista kustannuksista. EU-jäsenmaiden olisi voitava äkillisen turvapaikanhakijoiden määrän kasvamisen vuoksi sulkea toisen EU-maan vastainen rajansa määrittämättömäksi ajaksi, jolloin turvapaikanhakijoiden käännytykset toiseen EU-maahan olisivat keinovalikoimassa. Myös pysyvien fyysisten raja-aitojen rakentaminen tulisi sallia EU-maiden välisillä rajoilla, ja EU:n olisi tuettava näitä rakennusprojekteja määrätyllä rahaosuudella. Tarvittava yhteisötason lainsäädännöllinen kehys näiden toimenpiteiden mahdollistamiseksi olisi luotava mahdollisimman pikaisesti. Italian ja Kreikan osalta on huomautettava, etteivät näissä maissa jätettyjen turvapaikanhakijoiden määrät ole väkilukuun suhteutettuna Euroopan kärkipäätä, sillä Italia ja Kreikka kehottavat alueelleen laittomasti saapuneita henkilöitä jatkamaan matkaansa muualle Eurooppaan ja olemaan rekisteröitymättä alueillaan turvapaikanhakijoiksi. Näiden kahden maan roolia turvapaikanhakijoiden uudelleensiirtämisen kohteina onkin tarkasteltava jatkossa kriittisesti, mikäli ilmenee, ettei Kreikalla ja Italialla ole EU:n solidaarisuustoimenpiteistä huolimatta valmiutta varmistaa turvapaikanhakijoiden rekisteröintiä tai parantaa ulkorajojensa valvontaa. Viite: Valtioneuvoston selvitys: Euroopan komission tiedonanto: EU:n toimintasuunnitelma ihmissalakuljetuksen torjumiseksi (E 26/2015 vp) Euroopan komission keväällä julkaisema tiedonanto ihmissalakuljetuksen torjumiseksi on tervetullut. Ihmissalakuljetuksen torjunta edellyttää EU-maiden välistä saumatonta yhteistyötä tarvittavien toimenpiteiden koordinoinnissa ja riittävää resursointia kaikille asianmukaisille instansseille, kuten Europolille ja Frontexille. EU:n on kunnianhimoisesti edettävä aikomuksessaan käynnistää rauhanturvaoperaatio Libyan aluevesillä ja maaperällä, jotta Libyasta Italian mantereelle suuntautuva laiton siirtolaisuus saataisiin tyrehdytettyä. Ihmissalakuljetusrinkien hajottaminen ja kansainvälisten ihmissalakuljettajien pidättäminen Libyassa tekisi nopeasti lopun Keskisen Välimeren alueen ihmissalakuljetusbisneksestä. Laiton maahanmuutto Turkin puolelta Eurooppaan on kontrolloitavissa tiiviillä yhteistoiminnalla Turkin kanssa. Europolin olisi yhteistyössä Turkin viranomaisten kanssa pyrittävä hajottamaan Turkista käsin operoivat ihmissalakuljetusliigat. Turvapaikanhakijoiden palautuksesta sekä merikäännytyksistä sopiminen Turkin kanssa myös vähentäisi siirtolaisten halua turvautua ihmissalakuljettajien palveluksiin EU:n alueelle pääsemiseksi. Turkkia on myös kehotettava paremmin noudattamaan EU:n kanssa jo aiemmin sopimansa turvapaikanhakijoiden palautussopimuksen sitoumuksia. Sosiaalisella medialla on suuri rooli laittomassa maahanmuutossa. Laittomiin muuttoväyliin turvautuvat ihmiset pystyvät sosiaalisen median kautta reaaliajassa vertailemaan muun muassa eri maiden maahanmuuttokäytäntöjä ja niiden kiertämismahdollisuuksia. Sosiaalinen media on myös keskeisimpiä välineitä, joiden kautta ihmissalakuljettajat tarjoavat asiakkailleen ns. matkapaketteja. Suomen päätyminen tänä vuonna yhdeksi EU:hun saapuvien irakilaisten pääasiallisista kohteista on paljolti perustunut sosiaalisessa mediassa levinneisiin tietoihin Suomen poikkeuksellisista oleskelulupakäytännöistä. Sosiaalisen median hyväksikäyttö pitäisi saada kitkettyä tiiviillä yhteistyöllä palveluntarjoajien kanssa. Lisäksi ihmissalakuljettajien profilointia on tehostettava heistä sosiaalisen median kautta saatavilla tiedoilla. Laillisten maahanmuuttoväylien luominen ei ole ratkaisu EU:n maahanmuuttokriisiin, koska se ei poista perusongelmaa; muuttopaine EU:hun on liian korkea, ja väestöräjähdys lähtömaissa pitää huolen siitä, että tämä paine ei vähene jatkossakaan. Euroopalla ei ole taloudellisia tai sosiaalisia resursseja ottaa vastaan vuosittain miljoonia turvapaikanhakijoita maailman pahimmilta kriisialueilta. Pääpainon on oltava siis rajavalvonnan ohella konfliktin ehkäisyssä paikan päällä ja pakolaisleirien ylläpidon varmistamisessa. Laittoman maahanmuuton estämisessä ehkä keskeisintä on lähtöä suunnittelevien informoiminen siitä, että laiton saapuminen EU:n meri- tai maarajojen ylitse johtaa automaattisesti palautukseen lähtöalueelle. Australian soveltama pushback -linja on osoittautunut menestykselliseksi ja dramaattisesti vähentänyt maahan kohdistuvaa laitonta maahanmuuttoa. EU:n olisi syytä konsultoida Australian poliisi- ja maahanmuuttoviranomaisia vastaavan käännytyspolitiikan luomiseksi EU:n raja-alueilla. Viite: Valtioneuvoston selvitys: Muuttoliikkeen hallinta - EU:n taloudelliset toimet (E 54/2015 vp) Taloudellisen avun lisääminen Syyrian naapurimaissa sijaitseville pakolaisleireille on kriittistä muuttopaineen patoamiseksi. Näiltä osin Suomenkin on syytä harjoittaa budjettipoliittista joustavuutta, jotta ihmisillä olisi maailman kriisien lähialueilla sijaitsevilla pakolaisleireillä mahdollisuus saada itselleen ja läheisilleen mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, ja jottei heillä olisi tarvetta yrittää vaarallista laitonta tuloa EU:hun. Muuttopaineen hillitsemiseen lähtöalueilla annettavien rahallisten lisätukien ehtona on kuitenkin oltava se, että kyseiset maat ottavat vastaan kaikki EU:sta käännytetyt kansalaisensa. Mikäli kolmas maa on EU:n tai kansallisten kehitysapuohjelmien piirissä, nämä ohjelmat pitäisi keskeyttää, jos maa kieltäytyy ottamasta käännytettyjä kansalaisiaan vastaan. Turkille annettava rahallinen tuki on myös allokoitava tavalla, joka varmistaa turvapaikanhakijoille mahdollisuuden jäädä Turkkiin, kunnes konflikti lähtömaassa on helpottanut. Turkkia on niin ikään kannustettava integroimaan turvapaikanhakijat maan työmarkkinoille ja parantamaan turvapaikanhakijoiden lasten koulutusmahdollisuuksia Turkissa. Muutto- ja rajavalvontaviranomaisten resursointi on pikaisesti varmistettava vastaamaan muuttuneita olosuhteita EU:n ulkorajoilla. EU:n pitäisi priorisoida rajaturvallisuuden ylläpitoa eikä pakolaisten siirtoja pakolaisleireiltä Eurooppaan tai turvapaikanhakijoiden taakanjako-operaatioita EU:n sisällä. Merioperaatioiden mandaattia on laajennettava siten, että turvapaikanhakijoiden alusten systemaattinen käännytys lähtösatamiin tulee mahdolliseksi. Hotspot-konseptin käyttöönotto on pyrittävä toteuttamaan Italiassa ja Kreikassa mahdollisimman nopealla aikataululla turvapaikanhakijoiden vaeltamisen lopettamiseksi EU:n sisällä. Italia ja Kreikka ovat saaneet huomattavaa apua muilta EU-mailta, minkä vuoksi niiltä voidaan edellyttää hotspot-vastaanottokeskusten perustamista alueilleen jo lähiaikoina. Hotspot-järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi ne jäsenmaat, joissa on hyvät maahanmuuttajien vastaanottojärjestelmät, voisivat tarjota kattavaa asiantuntija-apua Italian ja Kreikan viranomaisille. Kunnioittavasti, 5.11.2015 Jussi Halla-aho Euroopan parlamentin jäsen