Lue Uudistuva lastensuojelu -lehti - SOS
UUDIS T U VA LASTENSUOJELU 2/2015 Anu Häkkisen lapset asuvat SOS-lapsikylässä. ”Enää en häpeä” Varkaus uudistaa perheiden tukemista - sivu 6 I LEHT Sinulllaeinen tti amma Lastensuojelusta lasten suojelemiseen - sivu 20 Tässä lehdessä: 3Pääkirjoitus 4 Silmiin katsomisella on merkitystä SOS-Lapsikylän Theraplay-terapeutti 6 Varkaus luo SOS-Lapsikylän kanssa uuden palvelumallin lapsiperheiden tukemiseen Varkauden kaupunki on ottanut määrätietoisen as- Ilona Vierikko kertoo, millaisia onnistumisia terapialla on lapsikylissä saatu aikaan. TILAA LEHTI itsellesi tai tuttavallesi lähettämällä yhteystiedot sähköpostilla osoitteeseen [email protected] keleen kohti lapsiperheiden ketterää tukemista. 8 Reportaasi: Yhteistyö lasten läheisten kanssa – ”Uskallan jo haaveilla lasten paluusta” Lasten huostaanoton kokeneen Anu Häkkisen tarina, puheenvuoroja yhteistyön sujumisesta sekä asiantuntijan ja nuoren kommentit yhteistyöstä läheisten kanssa. 15 Uusia avauksia Kaarinassa Kaarinan SOS-lapsikylä on avannut ovensa kaarinalaisille vauvasta vaariin. 17 Hanna Hägglund: Ylpeys ja ennakkoluulo – järki, tunteet ja yhteis työ sijoitettujen lasten läheisten kanssa 18 Meillä tutkitaan: Miten ehkäistä ylisukupolvista lastensuojeluasiakkuutta? 20 Lastensuojelusta lasten suojelemiseen Dosentti Matti Rimpelä sanoo lasten suojelemisen jääneen lastensuojelun jalkoihin. 21 Matti Rimpelä: Maalaistalon pojasta lasten hyvinvoinnin asiantuntijaksi 22 SOS-lapsikylien asema kilpailutuksissa ongelmallinen – Valvira vastaa 23 SOS-Lapsikylä valmentaa parhaillaan kymmeniä perheitä toimi maan sijaisvanhempina 441 619 Painotuote PEFC/02-31-151 ISSN 2342-8244 SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomessa ja maailmalla. Autamme perheitä varhaisen tuen sekä avo- ja sijaishuollon palveluin. Keräämme myös varoja lasten ja perheiden tukemiseen. SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se on kansainvälisen SOS Children’s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen SOSlapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.soschildrensvillages.org. Päätoimittaja Jari Ketola Ulkoasu Elise Liikala Toimituspäällikkö Aija Rikala Kansikuva Raisa Kyllikki Ranta Toimitussihteeri Elina Pitkäranta Paino PunaMusta Julkaisija: SOS-Lapsikylä Snellmaninkatu 13, 00170 HELSINKI puh. (09) 5404 880 [email protected] www.sos-lapsikyla.fi www.sos-childrensvillages.org facebook.com/soslapsikyla 2 Uudistuva lastensuojelu PÄÄKIRJOITUS Jari Ketola, toiminnanjohtaja, p. 040 848 1917, [email protected] Hoivapalvelun missiolla on väliä! Kansakuntamme on ajautumassa euroalueen keskinäisen hoivan periferiakerhoksi. Uusien vallankahvassa aloittavien poliitikkojen toivotaankin löytävän vastauksia kustannustehokkaamman ja inhimillisemmän hoivan järjestämiseksi. Keskittymällä vain kuntien, yhdistysten tai yritysten palvelukustannusrakenteeseen vastauksia ei löydetä. Hoivarakenteen johtamisella ja hoivapalvelun antajan missiolla on keskeinen vaikutus hoivapalvelujen kustannuksiin sekä laatuun. Edellisellä hallituskaudella tehty, kuntien kustannuksia 50 miljoonaa euroa lisäävä perhehoitajalain uudistus on esimerkki lainsäätäjän huonosta hoivakentän todellisuuden tuntemisesta ja arjen toimijoiden kuulemisesta. Yritysten missiota johtaa ajatus voiton tuottamisesta, jota ilman hoivayrityksiä ei olisi. Sen sijaan kuntien, järjestöjen ja säätiöiden missiota ohjaa tavoite, jossa ihminen ja yhteiskunta voivat paremmin. Näiden toimijoiden mahdollinen palveluista jäävä tuotto ohjataan tehokkaampien toimintamallien ja hyvinvointia tukevien palvelujen tuottamiseen. Tavoitteenamme onkin tehdä itsemme tarpeettomaksi. Ilman tätä missiota järjestöillä ei ole oikeutta olla olemassa. Tässä järjestöt poikkeavat oleellisesti yritystoiminnasta, joka etsii alati kasvavia markkinoita ja parempia voittomarginaaleja. Kuntien keskeisenä roolina on järjestää hoivapalvelut niin, että ne joustavat asiakkaiden tarpeisiin. Tämä voi toteutua vain sellaisella strategisella johtamisella, millä estetään palvelujen tuottajia poimimasta arvosysteemistä herkkupalat. Kustannusten minimointi kilpailuttamalla estää tällä hetkellä järkevän kumppanuuden sekä ennakoivat ja edullisemmat palvelut. Kuntien on nyt tehtävä strategisia valintoja, joilla ne varmistavat hyvinvoinnin lisääntymisen ja sitä kautta vähentävät raskaimpien palveluiden tarvetta. Spekulaatio hoivan tuottajien paremmuudesta ei anna vastausta tulevaisuuden hyvälle hoivalle. Asiakkaalle lisäarvoa ei tuo se, onko palveluntuottajana yritys, kunta vai järjestö, jotka kaikki voivat tuottaa hyvää palvelua. Sen sijaan veronmaksaja ja yhteiskunta hyötyvät siitä, että hoivan tuottaja maksaa verot Suomeen eikä jaa voittoa omistajilleen. Uudistuva lastensuojelu 3 EE PALVEL APSIKYLÄ SOS-L Theraplay-terapiassa saippuakuplia kuluu! Leikin avulla opitaan vuorovaikutustaitoja. Teksti Johanna Frondelius Kuvat Elise Liikala Silmiin katsomisella on merkitystä Ilona Vierikko työskentelee SOS-Lapsikylässä Theraplay®-terapeuttina. Theraplaysta käytetään myös nimeä vuorovaikutusterapia. ”SOS-lapsikyliin sijoitetut lapset ovat usein hyvin traumatisoituneita ja usein traumat ovat tapahtuneet jo siinä vaiheessa lapsen kasvua, jossa lapsi ei osaa vielä puhua. Silloin Theraplay®-terapia on hyvä toimintatapa, koska pääsemme käsiksi vaikeisiin asioihin kosketuksen ja katseen avulla. Terapian ajatus lähtee siitä, että lapsi tarvitsee turvaa. Leikki on lapselle tyypillinen tapa oppia uusia asioita. Leikin ja tekemisen kautta voidaan opettaa vuorovaikutuksessa välttämättömiä taitoja”, kokenut SOS-Lapsikylän Theraplay-terapeutti Ilona Vierikko kertoo. Ylisukupolvisen lastensuojeluasiakkuuden kierteen katkaisua ”Minulla oli kerran 6-vuotias syljeskelevä tyttö Theraplay-terapiassa. Kun hän tuli esimurkkuna 12-vuotiaana uudelle jaksolle itsetuntoaan vahvistamaan, hän oli niin ihana lapsi, että kutsuin hänet assarikseni, kunhan hän ensin vähän kasvaisi. Nyt hän 4 Uudistuva lastensuojelu on jo aikuinen ja hänellä on itsellään lapsi, jolle hän osaa olla vanhempi. Hän laulaa ja leikkii ja osaa käyttää kaikkia vuorovaikutuksen keinoja. Hänen kohdallaan ylisukupolvinen lastensuojeluasiakkuus katkeaa, kun hyvät taidot siirtyvät eteenpäin. On ollut myös ihanaa nähdä, että lapsikyläperhe on hänen tukenaan edelleen, vaikka hän on jo aikuinen. Näin sen pitääkin mennä, eihän kukaan sano muissakaan perheissä, että olet nyt täysi-ikäinen, älä enää tule tämän pöydän ääreen. Meillä SOSLapsikylässä on jälki- ja jatkohuollon puitteissa mahdollisuus nuorten itsenäistymisen tukemiseen. Tämä asia pitää olla kaikilla myös sydämissä: pidämme näistä lapsista huolta.” Tällä hetkellä yksi SOS-Lapsikylän kehittämiskohde on yhteistyö sijoitettujen lasten vanhempien kanssa. Terapiassakin tämä pyritään ottamaan huomioon. ”Olen jatkanut joidenkin lasten kanssa Theraplay-jakson jälkeen DDP®-hoitoa (Dyadic Developmental Psychotherapy), jossa tulee luontevasti mukaan myös lasten vanhempien tapaaminen. DDP-hoidossa piirretään mm. elämänjana, johon merkitään tapahtumia lapsen elämän ” On tärkeää huomioida biologiset vanhemmat ja työskennellä heidän kanssaan. Lapsille on tärkeää, että ympärillä on rakastavia ihmisiä. varrelta. Lapsen syntymävanhempaa pyydetään mukaan, sillä hän on ainoa, joka tietää näistä asioista. Konsultaatiota ja ennalta ehkäisyä Ilona Vierikko on mukana myös Lapin SOS-lapsikylän uudessa työskentelytavassa, jossa hän menee kerran kuussa asumaan lapsikyläperheeseen kahdeksi vuorokaudeksi ja on silloin yksi lasten hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan kotitiimin jäsenistä. ”Sovimme ja sitoudumme yhteisiin pelisääntöihin ja kirjaamme ne ylös. Silloin kuka tahansa voi tarkastaa paperista, mitä olemme sopineet. Kaikki työntekijät ovat sanoneet, että käynnit ovat olleet todella hyviä. Roolit ovat selkiytyneet ja se on helpottanut kodin arkea kovasti. Kun tulen ulkopuolelta, niin minun on helppo esittää kysymyksiä, joita kotona ei ole huomattu edes ajatella. Nyt olemme aloittaneet Vihannin lapsikylässä samanlaisen toimintatavan ja se on alkanut myös hyvin. Toivoisin, että erilaisia työskentelytapoja voisi kehitellä laajemmaltikin”, Ilona Vierikko kertoo. Ennaltaehkäisy on tärkeää: sen arvo tulee jatkuvuudesta ja ennustettavuudesta. ”Kun työskennellään pitkä jakso lasten kanssa, saadaan parempia tuloksia aikaan. Yhteys lapseen ja nuoreen luodaan jo ennen kuin ongelmia esiintyy. Jos nuori villiintyy jossakin vaiheessa, on yhteys terapeuttiin ja muihin omiin ihmisiin luotu paljon aiemmin lapsuudessa ja silloin se kantaa vaikeankin ajan yli. On tärkeää antaa lapselle pysyvyyden viesti.” Kuka olet ja mitä teet? Olen Ilona Vierikko ja työskentelen SOS-Lapsikylässä Theraplay®-terapeuttina. Peruskoulutukseltani olen psykiatrinen erikoissairaanhoitaja ja vuodesta 2001 olen työskennellyt SOS-Lapsikylässä. Etupäässä tehtävääni kuuluu kaikki, mikä liittyy Lapsen syntymävanhemmat vahvemmin mukaan Ilon aiheita työssään Ilona kertoo olevan ne kerrat, kun hän kuulee, että Theraplay-terapiaa käytetään ja arvostetaan. ”Toimintaterapeuttina työskentelevä, aikoinaan Tapiolan SOS-lapsikylässä kasvanut nuori mies kertoi, että hän on kuullut hyvää Theraplaysta. Hän halusi tulla kuulemaan siitä lisää, sillä hän aikoi mahdollisesti käyttää sitä omassa työssään. Kerroin hänelle asiasta ja opetin vähän menetelmiäkin. Sanoin, että lapsille on tärkeää, että opetellaan vuorovaikutusta ja näytetään että silmiin katsomisella on merkitystä.” Ilona Vierikko on tyytyväinen siitä, että SOS-Lapsikylä avautuu entistä enemmän ulospäin. ”On tärkeää huomioida myös syntymävanhemmat ja työskennellä heidän kanssaan. Lapsille on tärkeää, että ympärillä on rakastavia ihmisiä. Lapsi ymmärtää, että hänellä voi olla useita aikuisia, joille hän on tärkeä ja joista kaikista hän voi pitää. Kun vanhempi kertoo lapselle, että sijaisvanhempi pitää sinusta huolta ja sinun on hyvä olla hänen kanssaan, sijaisperheessä asuminen on lapsellekin paljon helpompaa.” vuorovaikutukseen. Mikä sinua motivoi työssäsi? Näin monen vuoden jälkeen voin sanoa, että ihmisen kohtaaminen on tähtihetkeni. Olen ollut pitkään tässä työssä ja saanut olla mukana pienten Theraplay-lasteni aikuiseksi kasvamisessa. Työn suola on kohdata lapsia eri elämänvaiheissa. Millaisena näet lastensuojelun tulevaisuuden? Ainoa mahdollisuus lastensuojelussa on, että sitä tehdään perheiden kanssa yhdessä ja ennaltaehkäisevästi. Syntymävanhempien mukaan saaminen on tärkeää ja näen myös jatkuvuuden merkityksen suurena. SOS-lapsikylät pystyvät tarjoamaan jatkuvuutta, sillä vaikka sijaisvanhempi lähtisi, niin muut tutut ihmiset kylässä pysyvät. On tärkeää, että yhteys ei katkea, vaikka lapsi kasvaakin aikuiseksi ja muuttaa pois. Mikä sinua auttaa jaksamaan työssäsi? Ihmisen kohtaaminen on ihanaa, nautin siitä edelleen näinkin monen vuoden jälkeen. Nautin myös suunnattomasti lapsenlapsistani ja heidän kanssaan olemisesta ja siitä, miten he opettavat minua erilaisissa asioissa. On mahtava huomata, että voin oppia näinkin vanhana uusia asioita. Minulla on myös omat, rakkaat liikuntaharrastukseni, hikijumppa ja salsa, joita olen harrastanut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Uudistuva lastensuojelu 5 TULEVAISUUS Teksti Päivi Pajula Kuva Warkauden Lehti Varkaus luo SOS-Lapsikylän kanssa uuden palvelumallin lapsiperheiden tukemiseen Varkauden kaupunki on ottanut määrätietoisen askeleen kohti lapsiperheiden tukemisen ketterää toimintamallia. Uudistuksen lähtökohtana on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen. Suunnittelutyö on aloitettu yhdessä SOS-Lapsikylän asiantuntijoiden kanssa. Varkauden ja SOS-Lapsikylän kumppanuus alkoi helmikuussa Tekes-hankkeen ja SOS-Lapsikylän rahoituksen turvin. Järjestön ja kaupungin yhteistyö on luontevaa, sillä kummatkaan eivät tavoittele toiminnassaan voittojen maksimointia. SOSLapsikylä käyttää taloudellisen ylijäämänsä aina palveluidensa kehittämiseen, ja toimijat voivat olla varmoja siitä, että SOSLapsikylän palveluita hankkiessaan verorahat jäävät Suomeen. Peruspalveluiden laajentaminen kaikkien etu Kuvassa Seppo Lehto ”SOS-Lapsikylän kuntakumppanina voimme hyödyntää viranomaistahojen ja kolmannen sektorin asiantuntijuutta parhaalla mahdollisella tavalla”, Varkauden kaupungin Sosiaali- ja terveyskeskuksen johtaja Seppo Lehto sanoo. Aikaisemmat sosiaalihuollon kehityshankkeet Varkaudessa eivät ole ratkaisseet lapsiperheiden tukemista tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Palvelurakennetta ei ole onnistuttu muuttamaan niin, että perheet saisivat yksilöllistä apua riittävän ajoissa. Nyt uudistuksen päätavoitteena onkin tunnistaa perheiden vaikeudet ja auttaa perheenjäseniä ennen kuin ongelmat kasautuvat ja kärjistyvät vakavaksi kriisiksi. 6 Uudistuva lastensuojelu Huostaan otettujen lasten ja nuorten määrä on pysynyt Varkaudessa usean vuoden ajan suurin piirtein samana. Tällä hetkellä huostaan otettuja lapsia ja nuoria on yhteensä 49, joista 37 on sijoitettuna perheisiin. ”Uuden, ennaltaehkäisevän palvelurakenteen avulla pyrimme vähentämään huostaanottoja, jotta vältytään inhimillisiltä kärsimyksiltä. Samalla kaupunki säästää rahaa, koska huostaanotto on aina raskas kustannuserä”, Seppo Lehto sanoo. SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Kati Palsasen mukaan yhden lapsen huostaanotto maksaa noin 70–90 000 euroa vuodessa. Ennaltaehkäisevässä työssä tällä summalla saataisiin vuodeksi kahdesta kolmeen täyspäiväistä työntekijää koteihin perheiden tueksi. Seppo Lehto kertoo, että uudistushankkeen työryhmään kuuluvat ovat pohtineet paljon sitä, miten resursseja voisi jakaa tehokkaammin. Strategian muodostamisessa on päädytty siihen, että peruspalveluja laajentamalla entistä useampi perhe saisi tukea jo varhaisessa vaiheessa, mikä vähentäisi huostaanottojen tarvetta ja säästäisi rahaa pitkällä aikavälillä. Arjen apulaisia koteihin Varkaudessa ennaltaehkäisevää lastensuojelua halutaan uudistaa siten, että palveluita tarjotaan siellä, missä ihmiset ovat. ”Sosiaalipalveluiden työntekijät jalkautuvat jatkossa entistä useammin virastoista koteihin”, Seppo Lehto sanoo. Uusi sosiaalihuoltolaki mahdollistaa tämänkaltaisen kotiavun vastaanottamisen perhepalveluina, ilman lastensuojelun asiakkuutta. ”Pyrimme palauttamaan kodinhoitoavun osaksi sosiaalipalveluita. Kun esimerkiksi uupunut tai äkillisesti sairastunut vanhempi tarvitsee lisäkäsiä kodinja lastenhoitoon, työntekijämme menee avuksi asiakkaan luokse kiireellisissäkin tilanteissa”, Seppo Lehto sanoo. Varkaudessa halutaan myös taata, että kouluissa pääsee helposti psykologin puheille. Lisäksi suunnitelmissa on lisätä matalan kynnyksen palveluita. Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi Varkauden kaupunginkirjastossa toimivasta Terveys Ankkurista, jossa kuka tahansa pääse ilman ajanvarausta terveyden- tai sairaanhoitajan juttusille. Kati Palsanen uskoo, että perhepalvelut, joita on mahdollista saada ilman lastensuojelun asiakkuutta, helpottavat palveluiden vastaanottamista. Perheet kokonaisuutena haltuun Varkauden työttömyysprosentti hipoo kahtakymmentä, ja useissa perheissä kukkaronnyörit ovat entistä tiukemmalla. Taloudellinen ahdinko aiheuttaa ongelmia, mikä on yksi syy siihen, että sosiaalipalveluiden kysyntä on säilynyt korkeana. Kertomukset lastensuojelun arjesta toistavat samaa kaavaa: Tiedonkulku tökkii eri yksiköiden välillä, ja asiakkai- ta hyppyytetään luukulta toiselle. Ammattilaisetkaan eivät aina tiedä, mihin palvelupisteeseen asiakas pitäisi ohjata. ”Perheenjäsenet voivat olla jopa kuuden erilaisen palvelun asiakkaana, joten ei ihme, jos kenelläkään ei ole käsitystä perheen kokonaisvaltaisesta tilanteesta”, Kati Palsanen sanoo. Varkaudessa tätä solmukohtaa pyritään aukaisemaan esimerkiksi yhdistämällä sairauskertomusjärjestelmiä. ”Edes salassa pidettävät potilastiedot eivät saisi estää tiedonkulkua eivätkä hankaloittaa avunsaantia”, Seppo Lehto pohtii. Tiedonkulun esteitä aiotaan kaataa myös neuvolan, päivähoidon, koulun ja muiden lastensuojelun yhteistyötahojen välillä. ”Yhdellä sosiaalipalveluiden työntekijällä pitäisi olla kokonaiskäsitys asiakasperheen sosiaalipalveluiden asiakkuuksista, jotta heitä voitaisiin auttaa mahdollisimman vaikuttavasti”, Kati Palsanen sanoo. Haastava muttei mahdoton tehtävä Varkauden ja SOS-Lapsikylän yhteistyön on tarkoitus edetä niin vauhdikkaasti, että toimintamallin pilotointi aloitetaan jo ensi syksynä. ”Aluksi työntekijät olivat epäluuloisia, mutta nyt monet ovat innostuneet hankkeesta, koska asiat ovat edenneet nopeasti”, Seppo Lehto kertoo. Monet lastensuojelun työntekijät ovat tehneet tiettyjä työtehtäviä samalla tavalla jopa vuosikymmenen ajan, joten uusien toimintamallien sisäistäminen vaatii oikeanlaisen asenteen lisäksi koulutusta. ”Jos esimerkiksi omassa työpisteessä on hiljaisempaa, työvoimaa siirretään sinne, missä apua tarvitaan kiireesti. Koulutamme nykyisille työntekijöille uudet toimintatavat ja toivon mukaan pystymme palkkaamaan myös lisää ammattilaisia”, Seppo Lehto sanoo. Palvelurakenteiden ja järjestelmien uudistukset ovat välttämättömiä, sillä lastensuojelun tämänhetkinen tilanne on useiden selvitysten mukaan kestämätön. Muutos vaikuttaa totta kai myös asiakkaisiin. Monikanavainen tiedottaminen on avainasemassa uusien toimintamallien käyttöönotossa. Kati Palsasen mielestä ihmiset pitää saada luottamaan siihen, että perhe ja yhteisöllisyys ovat voimavaroja. Ja myös siihen, että jos jotain sattuu, apua on saatavilla. SOS-Lapsikylän kuntakumppanuushanke Tavoitteena kunnan lapsiperheiden palveluiden toimintamallin uudistaminen sekä SOS-Lapsikylän toiminnan ja palveluiden kehittäminen Kunnissa kartoitetaan hyvinvoinnin tukemisen esteet ja mahdollisuudet Uudistukset toteutetaan käytännössä sekä kuntien että SOS-Lapsikylän osaamista ja resursseja hyödyntäen Poikkitieteellinen näkökulma: Suunnitellussa ja toteutuksessa kuullaan eri alojen merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia niin tieteen kentältä kuin työelämästäkin. Myös lapsiperheiden kokemustietoa hyödynnetään. Nordic 4Sight Communitiesin partnerit Jonna Heliskoski ja Olli-Pekka Pohjanmäki tukevat SOS-Lapsikylää kehitystyössä. Uudistuva lastensuojelu 7 8 Uudistuva lastensuojelu REPORTAASI Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Raisa Kyllikki Ranta ”Uskallan jo haaveilla lasten paluusta” Anu Häkkisen lapset ovat asuneet SOS-lapsikylän sijaisperheessä kahdeksan vuotta. ”Enää en koe huostaanotosta jatkuvaa häpeää ja syyllisyyttä.” Viime syksynä nurmijärveläinen Anu Häkkinen, 38, käveli ensi kertaa espoolaisen Suurpellon kerrostalopihalla. Vuokra-asuntoyhtiö VVO oli kutsunut hänet katsomaan vapautuvaa asuntoa. Tilava yksiö oli Anun mielestä täydellinen: makuuhuoneeseen mahtuisi lapsille kaksi sänkyä ja keittiöön myös olohuoneen kalusteet. ”Kyllä minua niin jännitti”, Anu muistelee. Anu pelkäsi olevansa vuokralaisehdokkaana heikoilla, koska hänen takuuvuokransa maksoi sosiaalitoimisto. Huojennus olikin melkoinen, kun esittelijä laati vuokrasopimuksen saman tien. Uudelta kotiovelta oli vain viiden minuutin matka SOS-lapsikylän rivitaloon, jossa Anun lapset asuvat. Kun sijaisperheen äiti tuli ovella onnittelemaan, Anu ei enää voinut estää liikutuksen kyyneleitä. ”Lopultakin saan olla koko ajan lähellä lapsia.” Masennus vei voimat Kahdeksan vuotta sitten Anu Häkkisen elämä ajautui sotkuun. Hän asui Nurmijärvellä kouluikäisen Jimin, viisivuotiaan Nikon ja kaksivuotiaan Annin yksinhuoltajana. Uudistuva lastensuojelu 9 REPORTAASI Anusta oli tullut ärtyisä, huutava äiti. ”Monta kertaa pakenin vessaan itkemään. Hoin itselleni, etten enää koskaan kurita lapsiani.” Anu jäi sairaslomalle työstään vanhusten hoitoapulaisena. Aamulla hän vei lapset päiväkotiin ja palasi koko päiväksi kotiin nukkumaan. Lopulta päiväkodista otettiin yhteyttä, kun Nikon käytös oli muuttunut. Anu myönsi olevansa voimaton. Terveyskeskuslääkäri määräsi Anulle masennuslääkkeitä, ja Anu alkoi käydä psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Kunta tarjosi perheelle kotiapua. Mikään ei auttanut. Lopulta Anu romahti terapeutilleen, ja tämä ehdotti sosiaaliviranomaisille soittamista. ”Siinä vaiheessa kaikki oli minulle yhdentekevää.” Lastensuojelun väki ehdotti, että lapset lähtisivät viikonlopuksi lastenkotiin, jotta Anu saisi levätä. Pian lapset viettivät laitoksessa enemmän aikaa kuin äitinsä luona, mutta Anun oli vaikea levätä tyhjässä kodissa. ”Koin valtavaa syyllisyyttä siitä, että lapseni oli viety. Aloin lääkitä sitä juomalla.” Välillä lapset tulivat kotiin lomalle. Lastenkodista järjestyi perhekuntoutusasunto, jossa Anu ja lapset saivat harjoitella yhdessä olemista. ”Olin liian tottunut yksinoloon. Yhtäkkiä minut laitettiin kolmen lapsen keskelle, ja minun olisi pitänyt alkaa ohjata sitä.” Jos kuntoutus olisi onnistunut, lapset olisivat palanneet kotiin. Mutta Anusta ei ollut huoltajaksi ja kokeilu piti keskeyttää. ”Se oli etenkin esikoispojalle hirveä pettymys”. Lapsikylä sokki äidille Anun mielenterveys heikkeni, ja moneen kertaan hän päätyi psykiatriseen sairaalaan, viimeisellä kerralla kuukaudeksi psykoosin vuoksi. ”Lääkäri selitti psykoosin olevan mielen oma suojelukeino tilanteessa, jolloin päässä oli liikaa asioita käsiteltävänä. Silloin en ymmärtänyt, mitä ihmettä hän puhui.” Pienemmät lapset kävivät sairaalassa tapaamassa äitiä, mutta Jimi oli niin vihainen lastenkotiin joutumisesta, ettei suostunut tapaamaan Anua. Samaan aikaan lastensuojeluviranomaiset alkoivat järjestellä lapsille pysyvämpää sijoi- ” Olen muuttunut rohkeammaksi. Olen oikeasti aika ylpeä siitä, missä kunnossa nyt olen. Anu Häkkinen asuu nyt viiden minuutin päässä lastensa sijaiskodista. ”On ihanaa, kun lapset poikkeavat luonani. Välimme ovat lähentyneet ja jatkuva ikäväni helpottanut.” 10 Uudistuva lastensuojelu tuspaikkaa Tapiolan SOS-lapsikylässä. Anulle se oli sokki. Julkisilla matkaan meni kaksi tuntia. ”Tajusin kyllä, etten itse pystynyt huolehtimaan lapsista, mutta minusta heidän olisi pitänyt pysyä lastenkodissa, lähellä minua.” Anu muistaa ensikäynnin Tapiolassa. Hän meni Jimin kanssa tutustumaan lapsikylään. ”Meille esiteltiin liikuntasalia ja rumpuhuonetta, mutta emme kumpikaan pystyneet innostumaan mistään.” Aluksi Anu sai käydä katsomassa lapsia satunnaisesti ja soittaa vain kerran viikossa. Jouluaatot lapset viettivät aina sijaisperheessä. ”Olin sellainen ”anteeksi kun olen olemassa -ihminen”, hissukka joka ei uskaltanut kyseenalaistaa kummallisia sääntöjä. Romahdin joka kerta lasten luota lähtiessä.” Masennus jatkui vielä vuosia, mutta psykoosi ei enää uusiutunut eikä Anu juonut. ”Olin lähinnä kotona, lihoin ja pelkäsin ihmisiä. Itseluottamus oli nollissa ja lapsia oli jatkuva ikävä.” Sijaisäiti sanoo unelman ääneen Terapia ja luottoystävä auttoivat purkamaan pahaa oloa. ”Olen kasvanut alkoholistiäidin kanssa ja isäni teki itsemurhan. Teininä olin lähinnä oman onneni varassa. Kaikki se tietenkin vaikuttaa.” Ensin Anu huomasi jaksavansa ulkoilla, pian lenkkeilystä tuli henkireikä. TE-keskuksen kurssin jälkeen Anu pääsi apulaiseksi päiväkotiin. ”Välillä kyllä ärsytti hoitaa muiden lapsia. Tein sitä ihan rahan takia.” Myös lastensuojelun väki huomasi Anun kuntoutumisen. Lapset alkoivat vierailla äidillä joka toinen viikonloppu, lomilla pidempäänkin. ”Viime keväänä sijaisperheen äiti kysyi, miksen muuta lähemmäs lapsia tänne Espooseen. Olinhan minä sitä jo itsekseni miettinyt pitkään.” Kouluun ja töihin! Olohuoneen seinään Anu on liimannut tarratekstit Dream, Hope ja Love. Ne elävät tässä kodissa vahvoina. Makuuhuoneessa on kaksi sänkyä. Tavallisesti Anu nukkuu toisessa, mutta kun Anni, 10, ja Niko, 13, joka toinen perjantai tulevat viikonlopuksi, äiti vetäytyy lattialle patjalleen. ”Näemme nykyään usein muulloinkin, vietimme myös joulun yhdessä. Välimme ovat parantuneet ja jatkuva ikäväni helpottanut”, tyytyväinen Anu kertoo. Esikoispoika Jimi täyttää keväällä 18. Hänkin käy äitinsä luona usein kahvilla. Anu on aloittamassa hoiva-avustajaopintoja. Jos kaikki menee hyvin, vuoden kuluttua voi olla töissä. ”Haluaisin jo päästä työttömyyskorvauksilla elämisestä.” Se varsinainen unelma on paljon isompi. Vuosiin Anu ei uskaltanut sanoa sitä ääneen. Häpeä ja syyllisyys estivät. ”Olen muuttunut rohkeammaksi. Olen oikeasti aika ylpeä siitä, missä kunnossa nyt olen.” Seuraavassa perhepalaverissa Anu aikoo ehdottaa, että Anni ja Niko asuisivat jatkossa joka toisen viikon hänen luonaan. Anun lasten nimet on muutettu. Luonto ja liikkuminen ovat auttaneet Anua toipumisessa. Vasta viime aikoina hän on pystynyt nauttimaan yksin olosta. Uudistuva lastensuojelu 11 He at auttoiv Anua REPORTAASI PUHEENVUOROT Kun lapset lähtivät kotoa, Anu Häkkinen ajautui kriisiin. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Anu haluaa kiittää kolmea naista. ”Suhteemme on lähentynyt” ”Arvostan Anua vanhempana” ”Muutto on kuin palkinto” Anni, Niko ja Jimi olivat ensimmäiset lapset, jotka minulle sijoitettiin. Alkuaikoina Anu ei halunnut kysyä eikä kertoa minulle mitään. Niistä ajoista välimme ovat muuttuneet paljon luottamuksellisemmiksi. Nykyään käymme kerran kuussa kahdestaan kahvilla puhumassa lapsista. Mitä paremmin lasten ja äidin suhde toimii, sitä helpompaa sijaisäidilläkin on. En koe yhteistyötä lisätyöksi, koska siitä on hyötyä kaikille. Olen tuntenut Anun koko hänen lastensuojeluasiakkuutensa ajan ja olin päättämässä hänen lastensa huostaanotosta. Alkuun Anulla oli normaaleja hätääntymisen, surun ja mustasukkaisuuden tunteita, mutta hän pääsi niiden yli. Anu on aina asettanut lapset etusijalle ja kyennyt yhteistyöhön. Se on edistänyt lasten asettumista sijaishuoltopaikkaan. Huostaanoton aikaan Anu olisi tarvinnut enemmän tukea, mutta vanhempien avun tarpeeseen on vasta viime aikoina alettu kiinnittää huomiota. Nyt jo lakikin velvoittaa viranomaisia tekemään vanhemmille oman kuntoutumissuunnitelman. Tuomitsijoita riittää aina, mutta jokainen tarvitsee yhden ystävän, jonka kanssa voi olla oma itsensä. Me olemme Anun kanssa sielunsiskoja, ja olen myös Annin kummitäti. Anulla oli pitkään heikko itseluottamus, ja tsemppasin häntä löytämään rakkautta myös itseään kohtaan. Lasten lähelle muutto on hänelle kuin palkinto nöyryyttävien ja syyllisyydentäyteisten vuosien jälkeen. Päivi Konstenius, Anun lasten sijaisäiti Anu Päivistä: Alkuaikoina en pystynyt hyväksymään Päiviä. Nyt arvostan häntä paljon, enkä edes haluaisi riuhtaista lapsiani kokonaan hänen luotaan. Päivikin on ihminen ja hänellä on lasten kanssa hyvä suhde. ” Etunumi Sukunimi Työtehtävä En tiedä miten olisin jaksanut, jos sosiaalityöntekijä olisi vaihtunut ja kaikki olisi pitänyt kertoa aina uudelleen. 12 Uudistuva lastensuojelu Helen Dixon, Nurmijärven lastensuojelun erikoissosiaaliohjaaja Anu Helenistä: Olen tosi kiitollinen, että Helen on hoitanut meidän perheen asioita. En tiedä miten olisin jaksanut, jos sosiaalityöntekijä olisi vaihtunut ja kaikki olisi pitänyt kertoa aina uudelleen. Krista Rosenström-Pahl, Anun ystävä Anu Kristasta: Kävin vuosia psykiatrisen sairaanhoitajan luona, mutta keskustelut Kristan kanssa ovat auttaneet minua paljon enemmän. Monet ystävät katosivat vaikeiden vuosien aikana, Krista ei. Lapsi kaipaa vanhempaansa aina ”Emme saa koskaan kuvitella, että sijaisvanhemmat voisivat korvata huostaanotetun lapsen omat vanhemmat”, sanoo Kaarinan SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen. Tutkittuaan sijaisperheissä asuvien lasten ja heidän vanhempiensa kokemuksia Sonja löysi monenlaista korjattavaa. Tärkeintä on vaalia lapsen ja vanhemman suhdetta myös huostaanoton aikana. Mistä tutkiessasi yllätyit? Pääongelma on se, että huostaanoton aikaan kaikki huomio keskittyy lapseen. Perhekokonaisuutta ei huomioida tarpeeksi. Vanhemmat jäävät yksin. Moni ajautuu kriisiin, joka aiheuttaa turhaa kitkaa ja epäluuloa sijaishuoltoa kohtaan. Se tietysti häiritsee lapsen kuntoutumista. Mistähän tämä johtuu? Usein on ajateltu, että lapselle on tärkeintä saada turvallinen kiintymyssuhde sijaisvanhempiin ja tämä ajattelutapa on saattanut johtaa lapsen etäännyttämiseen niistä ihmissuhteista, jotka ovat hänen kasvuaan aiemmin vahingoittaneet. Nykyisin onneksi ymmärretään, että juuri näitä ihmissuhteita tulee sijoituksen aikana työstää. Miksi lapsen suhdetta vanhempiin sitten tulisi tukea? Sijaishuollon tulisi tähdätä perheen yhdistymiseen. Jos vanhempia ei tueta vanhemmuudessa, lasten paluu heidän luokseen ei ainakaan helpotu. Myös siinä tapauksessa, että huostaanotto jatkuu, lapsi tarvitsee vanhempiaan. Millaisia muutoksia haastattelemasi vanhemmat ja lapset toivoivat? Kaikki halusivat viettää enemmän aikaa yhdessä. Moni vanhempi haluaisi myös tutustua lapsensa sijaisvanhempiin ja ylipäätään osallistua enemmän lapsensa elämään, kuten viedä harrastuksiin, käydä vanhempainilloissa tai opettaa arkisia taitoja. Mitä muita vaikutuksia selvityksellä on sijaisperheiden arkeen? Työskentelen itse Kaarinan SOS-lapsikylässä. Henkilökunnan asenne lasten vanhempiin ja sukulaisiin on muuttunut avoimemmaksi. Haluamme, että lasten perheet tuntevat olevansa tervetulleita lapsikyläkoteihin. Äitien- ja isänpäivänä kutsumme lasten vanhemmat lapsikylään juhlimaan. Vanhemmille suunnitellaan myös vertaistukiryhmiä. Lähetä vielä terveisiä kuntapäättäjille. Perheen asema sijaishuollon aikana on liian epäselvä. On oltava taho, joka tukee koko perhettä. Perheen kanssa työskentelyn tulee olla tavoitteellista ja avointa. Oikean suunnan löytäminen vaatii yhteistyötä sijoittajakunnilta ja sijaishuoltopaikoilta. Uudistuva lastensuojelu 13 Kokemusasiantuntija n i s ä k l e P ” n ä ä pitk äni v ä t t e men pani” m e h van Kaarinan SOS-lapsikylässä asuva Maija Viita, 15, viettää joka kolmannen viikonlopun vanhempiensa luona. ”Välimme ovat lähentyneet ja nyt ymmärrän, miksi aikoinani jouduin lähtemään kotoa.” M aija Viita ei muista aikaa, jolloin hän asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa yhdessä. Hän oli kolmevuotias muuttaessaan sisarustensa kanssa lastenkotiin. Kaarinan SOS-lapsikylään he siirtyivät vuotta myöhemmin. ”Muistan miten aina itkin, kun vanhemmat lähtivät meitä katsomasta.” Alkuun tapaamiset olivat valvottuja. Maija sai puhua vanhempiensa kanssa puhelimessa vain kerran viikossa ja silloinkin ohjaaja oli vieressä kuuntelemassa. ”Siihen aikaan pelkäsin menettäväni vanhemmat kokonaan. Eikä minulle kukaan kertonut, miksen saanut olla heidän kanssaan.” Noin yhdentoista vuoden iässä Maija alkoi vakavammin ihmetellä, miksi heidät oli erotettu vanhemmista. Sisarusten kanssa asiasta ei puhuttu. Koulussa alkoi mennä huonommin. Myöhemmin Maija karkaili ja päätyi vieraisiin kaupunkeihin. Vasta kun suhde vanhempiin parani, Maijan elämä alkoi rauhoittua. Taustan kuuleminen oli tärkeää Ensimmäinen yö vanhempien luona jännitti Maijaa. Hän oli 12-vuotias. Äiti oli pedannut vierassängyn Maijalle. ”En ollut tottunut olemaan heidän kanssaan, enkä edes tuntenut heitä hyvin. En uskaltanut sanoa miten minua pelotti, eivätkä he var- 14 Uudistuva lastensuojelu maan edes huomanneet.” Yö sujui kuitenkin hyvin ja aamulla Maijalla oli onnellinen olo herätessään vanhempiensa luona. Siitä alkoi lähentyminen. Maija sai kuulla, miksi vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan lapsista. ”Se oli samaan aikaan surullista kuultavaa, mutta myös huojentavaa.” Nykyään Maija käy vanhempiensa luona Pohjanmaalla joka kolmas viikonloppu. Äidin kanssa he juttelevat puhelimessa päivittäin. ”Enää se vanhempien ikävöinti ei ole samanlaista. Nyt tiedän, etten menetä heitä.” Maijan vanhemmat eivät ole koskaan käyneet hänen koulunsa tilaisuuksissa tai osallistuneet hänen syntymäpäivilleen. Maijan mielestä olisi tärkeää, että vanhemmilla olisi sananvaltaa häntä koskevissa asioissa. Hän kokee, että näin ei ole. ”Nykyään heille kyllä kerrotaan asiat, mutta eivät he vaikuta mihinkään.” Maija itse kertoo vanhemmilleen lähinnä hyviä uutisia. Arjen vaikeuksista vanhemmat saavat kuulla lapsikylän väeltä, eivät Maijalta. ”En halua lisätä heidän taakkaansa.” Jos Maijalla olisi valta muokata sijaishuoltoa, hän korostaisi vanhempien roolia lasten elämässä. ”Perhe on lapselle tosi tärkeä. Vanhemmat ovat luoneet maailman. Ei kukaan korvaa vanhempia.” Teksti ja kuva Elise Liikala UUSIA AVAUKSIA KAARINASSA Kaarinan SOS-lapsikylä on avannut ovensa kaarinalaisille vauvasta vaariin. Kylässä järjestetään viikoittain useita erilaisia, kuntalaisia palvelevia tapahtumia ja toimintoja. K aarinaan vuonna 2003 perustettu SOS-Lapsikylä on kasvattanut palvelutarjontaansa vuosi vuodelta. ”Tavoitteena on lisätä ihmisten hyvinvointia Kaarinassa kylän ydintoiminnan eli perhehoidon ohella,” Kaarinan SOSlapsikylän johtaja Esa Vierikko kertoo. Hän iloitsee uutena asiana erityisesti perhekahvilatoiminnasta. Kylän tiloissa järjetettävään Piece of cake -perhekahvilaan osallistuu viikoittain 30-40 ihmistä. Joukkoon mahtuu isiä, isovanhempia ja äiteja lapsineen. On hienoa, että kantaväestön lisäksi myös maahanmuuttajat ovat löytäneet tapahtumaan. Perhekahvilatoimintaa laajennetaan tulevaisuudessa kysynnän mukaan. Liikunnan iloa Kaarinan SOS-lapsikylä tekee yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa. ”Kansalaisopisto käyttää maksutta säännöllisesti tilojamme ja Kaarinan kaupunki järjestää täällä tiistaisin ja torstaisin Heiluriliikuntakerhoa. Keskiviikkoisin puolestaan perhepäivähoitajat tulevat lapsien kanssa leikkimään ja liikkumaan.” Esa summaa. ”Tulevaisuudessa hyvin alka- nut yhteistyöhanke Turun Palloseuran ja Urheiluakatemian kanssa tarjoaa liikkumisen riemua Kaarinan SOS-lapsikylässä asuvien lasten ohella myös muille alueen lapsille.” Muita tapahtumia kylässä ovat muun muassa Turun NMKY:n järjestämät isä-lapsi -puutyökerhot ja teemakurssit. Lapsen osallisuuteen panostetaan Yhtenä esimerkkinä lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksien lisäämisestä on lasten mukaantulo Kaarinan SOS-lapsikylän johtoryhmätyöskentelyyn. Halukkaat lapset voivat osallistua johtoryhmätyöskentelyyn kerran kuukaudessa ja kaksi kylän nuorta on mukana myös kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön lapsen osallisuutta kehittävässä hankkeessa. ”Kylän kokouksen teemat valitaan siten, että lapsilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa niihin tai että lasten mielipiteiden kuuleminen niissä on oikeasti tärkeää,” Esa vakuuttaa. Kaikille SOS-Lapsikylän palveluiden piirissä oleville lapsille on perustettu vuonna 2014 selainpohjainen palautesivusto, jonka avulla lapset voivat lähettää viestejä suoraan lastensuojelupäällikölle tai toimipisteensä johtajalle. Lapsia halutaan kuulla. Perheiden parhaaksi Kylässä on tällä hetkellä noin 30 lasta, joista suurin osa on teini-ikäisiä. Nyt monet perhehoidossa kasvaneet lapset asuvat kylän yhteydessä olevissa asumisharjoitteluasunnoissa. Kylän yhteydessä on toiminut lisäksi vuoden verran perhekuntoutusyksikkö. Sekä perhe että kunta ovat olleet palveluun tyytyväisiä. Vaikeaan elämäntilanteeseen ajautuneiden perheiden auttamiseksi alkaa Kaarinassa lähiaikoina uusi Eroneuvotoiminta, jossa perheille tarjotaan neuvontaa ja vertaistukea. Kylässä on jo jonkin aikaa ollut tarjolla myös uusperheneuvontaa sekä yhden vanhemman iltoja. Uusien avauksien ja kotipalveluiden kehittämisen ohella Kaarinassa panostetaan vahvasti ydinosaamiseen eli perhehoitoon. Parasta aikaa kylän yhteyteen koulutetaan toimeksiantosuhteisia perhehoitajia, jotka saavat tulevaisuudessa tukea työhönsä Kaarinan SOS-lapsikylältä. Uudistuva lastensuojelu 15 PIECE OF CAKE -perhekahvilan kävijät kertovat Kirsi Kojonkoski, lapset 3 v. ja 1 v. Olemme käyneet perhekahvilassa melkein joka maanantai viime joulukuusta lähtien. Tänne on kauhean helppo tulla ja kahvila on hyvä tapa aloittaa viikko. Lapset saavat leikkiä ja itse näkee muita vanhempia. Kun on vauhdikkaat lapset, niin on kiva kun on tilaa juosta, roikkua, hyppiä ja pomppia. Lapset ovat tykänneet rakennella majoja ja puolapuut ja renkaat ovat lasten mieleen. ” On tilaa juosta, roikkua ja pomppia. Emma Hotakainen, lapset 5 v. ja 3 kk. Olemme käyneet täällä helmikuun lopusta asti ja on ollut todella kivaa. Vanhempi lapsi käy osa-aikaisesti päiväkodissa ja maanantait ovat aina vapaat, joten on mukavaa, kun on jotain tekemistä eikä tarvitse roikkua kotona. Kun lapsi on jo isompi, niin täällä on paljon tekemistä: voi liikkua ja juosta, on puolapuut, renkaat ja samanikäisiä kavereita. Muissa kahviloissa kun on yleensä paljon pieniä lapsia. Ulla Rintala, lapsi 6 v. Toista kertaa ollaan mukana. Mieheni kävi yksin viime viikolla. Oikein kivaa on ollut, henkilökohtaisesti tykkään jumppasalista, koska siellä on paljon liikunnallista tekemistä. Muissa perhekahviloissa on yleensä vain pöytiä ja tuoleja. Ja on mukavaa, kun täällä on tarjoiluja. YHTEISTYÖSSÄ SOS-LAPSIKYLÄN KANSSA Seija Huikko, Porin kaupungin vt.sosiaalityöntekijä 1. Mitä SOS-Lapsikylän tarjoamia palveluita olette käyttäneet? 2. Mihin olette olleet erityisen tyytyväisiä? 4. Millaista yhteistyötä toivoisitte jatkossa? 5. Mitä muuta haluaisitte sanoa yhteistyöstä SOS-Lapsikylän kanssa? Ostopalveluna palveluntuottajan tarjoamia tukipalveluja sijaisperheelle. Asioista tiedottaminen on tärkeää. Jatkossakin toivon sitä saavani esimerkiksi sähköpostin kautta. 16 Uudistuva lastensuojelu Lapselle löytyi nopealla aikataululla hyvä, motivoitunut sijaisperhe. Alun sopimusvaikeuksien jälkeen yhteistyö ja tiedon jakaminen on alkanut toimia. 3. Mitä mielestänne ovat SOS-Lapsikylän vahvuudet? Iso organisaatio, josta löytyvät monipuoliset palvelut. ” Ketään ei saisi jättää yksin selviämään huostaanotosta. Ei lasta, vanhempaa, vastuutyöntekijää tai sijaisperhettä. YLPEYS JA ENNAKKOLUULO järki, tunteet ja yhteistyö sijoitettujen lasten läheisten kanssa Hanna Hägglund, projektisuunnittelija, VOIKUKKIA-verkostohanke Jane Austenin klassikkoromaaneista löytyy yllättäviä yhteyksiä lastensuojelun käytäntöihin. Tunnistammeko me aina omat ennakkoluulomme? Ovatko järki ja tunteet riittävässä tasapainossa? Saavatko kaikki lopulta toisensa monista väärinymmärryksistä ja yhteiskunnan rakenteellisista esteistä huolimatta? Ketään ei saisi jättää yksin selviämään huostaanotosta. Ei lasta, vanhempaa, vastuutyöntekijää tai sijaisperhettä. Kaikkien neljän osapuolen yhteistyön merkitys kyllä ymmärretään. Miksi se on usein niin vaikeaa, ja mikä neuvoksi kun yhteistyö tökkii? Usein pelkkä omien lähtöajatusten muuttaminen auttaa. ICDP-menetelmän (International Child Development Programme) vuorovaikutusopit auttavat määrittelemään uudelleen toisten käytöstä. Voisiko ajatella, että aggressiivinen onkin pelokas? Voisiko ajatella että sekava ja muistamaton ei olekaan aineissa, vaan hän elää shokkitilassa, jossa aivot suojaavat mieltä järkyttäviltä tiedoilta? Voiko töykeältä vaikuttava ollakin neuvoton? Monessa asiassa jo pelkkä oman lähestymistavan muuttaminen riittää yhteistyön käynnistymiseen. Suurten asiakasmäärien kanssa kamppailevien lastensuojelun työntekijöiden avuksi on koulutettu muun muassa Silta-menetelmän osaajia. Vanhempien tueksi on yhä useammalla paikkakunnalla VOIKUKKIA-vertaistukiryhmiä. Ryhmän käyneet sijoitettujen lasten vanhemmat ovat palautteissaan kertoneet, että tieto kriisin vaiheista on auttanut ymmärtämään niin omaa kuin lapsen tilannetta ja vähentänyt huolta. Vertaisten kanssa käydyt keskustelut yhteydenpidosta lapseen ja yhteistyöstä aikuisten kesken ovat vähentäneet turhaa kitkaa ja avanneet solmuja. Samaa palautetta yhteistyön helpottumisesta ovat antaneet myös sijaisperheet ja sosiaalityöntekijät. Onnelliseen loppuun ei tarvita avioliittoa rikkaan kartanonomistajan kanssa. Yhteisen sävelen löytyminen riittää. Ja usko siihen, että yhdessä selvitään myös seuraavan ojan ylitse. TUTUSTU www.voikukkia.fi (sivuilta löytyy myös opas vanhemmille) www.pelastakaalapset.fi/siltaesite www.icdp.se Uudistuva lastensuojelu 17 ” Teksti Anna-Liisa Koisti-Auer Lastensuojeluasiakkuuden ylisukupolvistumisen ratkaisemiseksi on Suomessa tehty toistaiseksi aivan liian vähän. Miten ehkäistä ylisukupolvista lastensuojeluasiakkuutta? Tapasin muutama vuosi sitten menestyneen, akateemisesti koulutetun kolmen lapsen äidin. Hän halusi kertoa minulle, millaista on olla äiti ja vanhempi, kun lapsuuden malli äidistä oli mielialoiltaan ja käyttäytymiseltään arvaamaton skitsofreniaa sairastanut äiti, joka saattoi lyödä lastaan milloin tuolilla, milloin paistinpannulla. Millaista on olla äiti, kun on joutunut elämään suuren osan lapsuuttaan tuntosarvet hälytystilassa valmiina soittamaan milloin ambulanssin, milloin poliisin ja pyytämään, että äiti haetaan pois? Millaista on olla äiti, kun on itse 12-vuotiaana joutunut vaatimaan sosiaalityöntekijältä päästä pois kotoa ja lastenkotiin? Tuo nuori nainen kertoi minulle, että koska hänellä ei ole sisäsyntyistä tietoa siitä, miten olla hyvä äiti lapsilleen. Hänen pitää toistuvasti varmistaa lähellään olevilta aikuisilta – mieheltään, päiväkodista, koulusta, neuvolasta, ystäviltään – onko se, miten hän toimii, riittävän hyvää äitiyttä ja lasta vahvistavaa eikä häntä vahingoittavaa. Äiti sanoi pelkäävänsä eniten sitä, että toistaakin tavalla tai toisella oman äitinsä käyttäytymismallia ja että tapahtuu jotain sellaista, 18 Uudistuva lastensuojelu mikä antaa lastensuojelulle aiheen puuttua heidän perheensä elämään. Tietämys ylisukupolvisuudesta hyvin hataraa Suomessa on niukasti tutkimuksia lastensuojeluasiakkuuden ylisukupolvisesta jatkumosta ja lastensuojelutoimenpiteiden vaikutuksista kielteisen sosiaalisen perimän katkaisemiseen. Tarja Heinon (2008) tutkimuksessa ylisukupolvisen lastensuojeluasiakkuuden pelkkä määrittelykin osoittautui hankalaksi, sillä sosiaalityöntekijät eivät yksinkertaisesti tienneet, oliko asiakkaalla lastensuojelutaustaa vai ei. SOS-Lapsikylä tuli samaan tulokseen äskettäin tehdyssä selvityksessään (Maija Ala-Honkola 2015), jossa yli puolet SOS-Lapsikylässä sijoitettuina olleiden lasten (168 lasta) vanhempien mahdollisesta lastensuojeluasiakkuudesta jäi selvittämättä, koska tietoa ei ollut. Vanhemmista, joiden elämänhistoria tiedettiin, ilmeni, että kolmasosalla äideistä oli ollut lastensuojeluasiakkuus lapsena ja isien osalta vastaava luku oli 18 prosenttia. Näin merkittävän tiedon puuttuminen suuresta osasta perheitä on hämmentävää. Ilman tietoa vanhempien elämänhistoriasta lasta ja perhettä on mielestäni mahdotonta auttaa. Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla on korkea syrjäytymisriski. Sijaishuollossa olleiden työttömyys on huomattavasti yleisempää ja koulutustaso matalampi kuin muulla väestöllä. Erityisen korkea tämä riski on teini-iässä laitoshuoltoon sijoitetuilla pojilla, joista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen muutama vuosi sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan 80 prosenttia oli vielä 23–24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Jälkihuollosta ei saa tinkiä Lastensuojelun ja syrjäytymisen ylisukupolvisen kierteen katkaiseminen edellyttää monia toimia eivätkä ongelmat ole ratkaistavissa pelkästään lastensuojelun keinoin. Hyvin toimiva lastensuojelun jälkihuolto on kuitenkin edellytys sille, että lastensuojelutyö on vaikuttavaa. Tästä syystä SOS-Lapsikylä on seurannut huolestuneena kehitystä, jossa kunnat ovat alkaneet lyhytnäköisesti tinkiä yksilöllisestä, nuoren tarpeista lähtevästä jälkihuollosta. Suuntausta on vaikea ym- Kuva: Thinkstock/alfimimnill Ä MEILL AAN T I K T TU märtää edes taloudellisesta näkökulmasta, koska jälkihuollon kustannukset ovat minimaaliset verrattuna siihen, mitä nuoren kenties vuosia jatkunut sijaishuolto kunnalle on maksanut tai mitä jokainen syrjäytynyt nuori koko yhteiskunnalle maksaa. SOS-Lapsikylän kokemus on, että monet sijoitettuina olleet tarvitsevat tukea vielä senkin jälkeen, kun lastensuojelulain mukainen jälkihuoltovelvoite 21 ikävuoden jälkeen päättyy. Monilla sijaishuollosta aikuistuneilla on vain vähän biologisia sukulaisia, joilta he voivat saada tukea. Siksi sijaishuollon aikana syntyneillä luottamuksellisilla ja jatkuvilla ihmissuhteilla on iso merkitys vielä aikuisuudessa, kuten SOS-Lapsikylän tuottama laaja jälkihuollon tutki- mus (Maritta Törrönen ja Teemu Vauhkonen, 2012) osoitti. SOS-Lapsikylä tukee aikuistuvia nuoria Omat varhaislapsuuden vaille jäämisen kokemukset aktivoituvat usein aikuistuttaessa ja omien lasten syntymän myötä. Nämä ovat hetkiä, jolloin on erityisen tärkeää varmistaa, että lastensuojelun piiristä aikuistuneet saavat tukea ja apua sekä mahdollisuuden elämänhistoriansa ja kokemustensa jakamiseen niin peruspalveluissa kuin esimerkiksi sijoitettuina olleiden omissa vertaisryhmissä. SOS-Lapsikylän arvojen mukaista on kantaa vastuuta ja edustaa sijoitettuina olleille sellaista kodin ja vanhemmuuden tukea, jota aikuistuvat nuoret tavallisesti saavat omilta vanhemmiltaan. Tästä syystä SOS-Lapsikylä on jo vuosikymmeniä tukenut yli 21-vuotiaita SOS-Lapsikylässä sijoitettuina olleita sosiaalisesti ja taloudellisesti niin sanotun jatkohuollon turvin. Jatkohuollolla on merkittävä rooli SOS-lapsikylätyössä nuorten aikuisten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja lastensuojelun jatkumon katkaisemisessa. Jatkohuollon tuki toteutetaan SOSLapsikylän oman varainhankinnan turvin. Lastensuojeluasiakkuuden ylisukupolvistuminen ja sijoitettuina olleiden suuri syrjäytymisriski ovat lastensuojelun isoja ongelmia, joita on tutkittu ja joiden ratkaisemiseksi Suomessa on tehty toistaiseksi aivan liian vähän. Uudistuva lastensuojelu 19 Tekstit Matti Rimpelä P Lastensuojelusta lasten suojelemiseen Kuva: Thinkstock/Jupiterimages ari vuotta sitten olin mukana sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojelun selvitysryhmässä. Tämä kokemus antoi aiheen pohtia, miksi lasten hyvinvoinnin menestystarinaan tuli 1990-luvulla säröjä, jotka näkyivät erityispalvelujen kuormituksen kasvuna. Monista selityksistä esitän seuraavassa yhden: Lasten suojelu julkisen vallan lapsipolitiikkana jäi 1980-luvulla lastensuojelun jalkoihin. Ymmärrän lastensuojelun tuotteistettuna toimintana, jolla on omat säännökset, organisaatiot ja ammattihenkilöt ja joka saa toimeksiantonsa lapsen hyvinvointia uhkaavasta ongelmasta. Sosiaalityöntekijät omistavat lastensuojelun samalla tavalla kuin opettajat omistavat peruskoulun ja terveydenhoitajat lastenneuvolan. Sanana lastensuojelu virittää voimakkaita tunteita, joiden perussävyjä ovat huoli ja ahdistus. Lasten suojelun päämääränä on tukea jokaisen lapsen kasvamista hyväksi aikuiseksi. Julkisen vallan vastuut ja tehtävät lasten suojelussa (= lapsipolitiikka) kiteytyvät YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Sanapari ”lasten suojelu” virittää tunteita, jotka useimmiten ovat myönteisiä. Kukaan ei omista lasten suojelua, mutta lähes kaikki haluavat olla siinä mukana. Lastensuojelu ja julkisen vallan lapsipolitiikka nousivat 1970-luvulla yhteiskuntapolitiikan ydinkysymysten jouk- 20 Uudistuva lastensuojelu koon. Lastensuojelua on arvioitu ja kehitetty lukuisissa raporteissa ja selonteoissa ja sitä ohjaavia säännöksiä on uudistettu aika ajoin. YK:n lasten vuoden 1979 komitean mietintö avasi kokonaiskuvan lasten suojeluun. Lapsipolitiikka oli komitean mukaan ollut sattumanvaraista ja hajanaista. Lupaavan alun jälkeen lapsipolitiikka jäi paitsioon. Eduskunnan käsiteltäväksi ei ole valmisteltu ehdotusta kansalliseksi lapsipoliittiseksi tavoiteohjelmaksi. Lastensuojelusta tuli yläkäsite, jolle lasten suojelu alistettiin. Lasten suojelun tärkeimpiä tehtäviä alettiin kutsua ehkäiseväksi lastensuojeluksi. Pidän tätä kehitystä yhtenä tärkeimmistä syistä lasten ja lapsiperheiden palvelujen ajankohtaisiin ongelmiin. Lastensuojelu kipuilee laajenevien tehtävien kuormituksessa. Lasten suojelua ei ole kehitetty, kun poislähettämisen kulttuuri on siirtänyt kuorman erityispalveluille, usein lastensuojelulle. Miten tästä eteenpäin? Hallituksen tulisi valmistella eduskunnalle ehdotus lapsipoliittiseksi tavoiteohjelmaksi niin, että se voidaan hyväksyä ennen kuin itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta joulukuussa 2017. Velvoite kunnan lapsipoliittisen ohjelman valmistelusta kuuluu kuntalakiin, ei lastensuojelulakiin. Lastensuojelun tulisi keskittyä ydintehtäväänsä lapsipolitiikan yhtenä osa-alueena. Tekstit Matti Rimpelä Kuva Antero Aaltonen Maalaistalon pojasta lasten hyvinvoinnin asiantuntijaksi T yöurani ei ole ollut ennalta suunniteltua ja tehtävät ovat vaihtuneet. Kolme asiaa on kuitenkin jatkunut. Olen toiminut tutkijan ja asiantuntijan rooleissa. Olen pyrkinyt vaikuttamaan. Pitkäkestoisin haaste on ollut lasten ja nuorten hyvinvointi. Varhaislapsuuden elin maalaistatalossa. Oppikouluajan asuin kouluviikot toisella paikkakunnalla. Koulussa menestyin keskinkertaisesti. Liikunnanharrastus johti lukuisiin piirin mestaruuksiin. Näin ehkä kasvoin itsenäiseksi ja opin työskentelemään suunnitelmallisesti. Sattumien summana päädyin opiskelemaan lääketiedettä Turkuun. Toiminta opiskelijajärjestöissä vahvisti yhteiskunnallista kiinnostusta. Tutkimuskokemusta sain opiskelijana sydäntutkimusryhmässä, mutta päädyin sosiaalilääketieteen riskitekijätutkimukseen. Kiinnostuin 1960-luvun lopussa tupakoinnista siksi, että lääketieteen tulokset haitoista näyttivät kiistattomilta, mutta niitä ei juurikaan otettu huomioon valtionhallinnossa. Seuraavat 15 vuotta olin mukana kehittämässä terveystavoitteista tupakkapolitiikkaa. Tupakkalain tullessa voimaan ole- timme vaikutusten näkyvän ensin nuorten tupakoinnissa. Valmistelimme valtakunnallisen arviointitutkimusohjelman, joka laajeni Nuorten terveystapatutkimukseksi kattaen tärkeimmät terveyskäyttämisen teemat. Jatkoin tätä tutkimusohjelmaa, vaikka tehtävät vaihtuivat akatemiatutkijasta lääkintöhallituksen ylilääkärin, Helsingin yliopiston apulaisprofessorin, keskisuuren kaupungin terveyskeskuksen ylilääkärin, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylilääkärin yms. tehtäviin. Stakesissa kehitimme 1990-luvun puolivälissä kuntien hyvinvointipoliittista ohjelmatyötä. Nuorten terveystapatutkimusta soveltaen käynnistimme Kouluterveyskyselyn, joka laajeni muutamassa vuodessa lähes koko maahan. Kouluterveyskyselyn tulosten raportointi johti yhteistyöhön kuntien kanssa. Varsin pian huomasin olevani saappaat savessa arvioimassa ja kehittämässä lasten ja nuorten palveluja. Tämä 2000-luvun työurani tärkein toimeksianto on jatkunut eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. En ole jäänyt lasten hyvinvoinnin suhteen vain ulkoisesti tarkkailijaksi. Viisi lasta ja kuusi lastenlasta ovat antaneet aika tavalla sisäpiiritietoa lapsiperheen arjesta. Matti Rimpelä Dosenttti, Tampereen yliopisto Syntyi vuonna 1942 Siikaisissa Perheeseen kuuluu vaimo, viisi lasta ja kuusi lastenlasta Koulutus: Lääketieteen tohtori, M.Sci. (Med. sociology) Tärkeimmät työtehtävät: kansanter veystieteen apulaisprofessori Helsin gin yliopistossa, tutkimusprofessori Stakesissa Merkittävimmät luottamustoimet: Pu heenjohtaja Miessakit/Miesjärjestöjen keskusliitto Harrastukset: liikunta, remontointi, lukeminen Uudistuva lastensuojelu 21 Teksti Päivi Pajula SOS-lapsikylien asema kilpailutuksissa erityinen Valviran lupa- ja valvonta-asiakirjoissa SOS-lapsikylä on nimetty laitoshoitoa antavaksi perhekotiyhteisöksi. Tästä syystä lapsikylille määritelty henkilöstömitoitus poikkeaa laitoshoidossa tai ammatillisessa perhehoidossa vaadittavista henkilöstömääristä. SOS-lapsikylän toiminnassa hoitavia työntekijöitä tulee olla 0,7 jokaista hoidettavaa lasta kohden, ammatillisessa perhehoidossa riittää 0,5. Sen sijaan laitoshoidossa yhtä lasta kohden pitää olla yksi hoitava työntekijä. Kunnat kuitenkin kilpailuttavat lapsikylät usein ammatillisten perhekotien sarjassa. Kilpailutuksissa palvelun hinnan osuus on yleensä 60−80 prosenttia valintaperusteista. SOS-lapsikyliltä vaaditaan henkilöstömitoituksen osalta 0,2 työntekijää enemmän lasta kohden kuin ammatillisilta perhekodeilta, jolloin lapsikylien henkilöstökustannukset ovat 20 % suuremmat kuin kilpailijoilla. Tämä heikentää lapsikylien mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa. Valvira teki uuden linjauksen henkilöstömitoitukseen vuonna 2012. Tätä ennen lapsikylien ja ammatillisten perhekotien henkilöstömitoitus oli sama 0,5 henkilöä lasta kohden. Kysyimme Valviran sosiaalineuvos Eine Heikkiseltä, mitä mieltä hän on SOS-lapsikylien tämänhetkisestä asemasta kilpailutuksissa. Kun valmistelimme vuonna 2012 lastensuojelun valvontaohjelmaa, kysyin SOS-Lapsikylän toiminnanjohtajalta henkilöstömitoituksesta. Kävi ilmi, että taustajoukot mukaan lukien henkilöstömitoitus on noin 0,7 henkilöä lasta kohden. Se ei tarkoita, että yhdessä kodissa pitäisi olla 0,7, vaan SOS-lapsikylän perhekotiyhteisössä. Täytyy myös todeta, ettei Valvira määritellyt uudelleen valvontaohjelmaa laatiessaan SOS-lapsikylän henkilömitoitusta, vaan toi valvontaohjelmassa esiin vallitsevan tilanteen.” Onko SOS-Lapsikylän asema kilpailutuksessa mielestänne tasa-arvoinen? Muuttaako 1. huhtikuuta voimaan astunut uusi perhehoitolaki kilpailuasetelmaa? Voisiko Valvira tehdä asialle jotain? ”Tiedämme, että asetelma on vääristynyt. SOS-lapsikylä toimii laitoshuollon luvalla perhekotiyhteisönä. SOS-lapsikylätoiminnalla on pitkät perinteet, mutta lupahallinnossa on ollut kyse siitä, mihin kulloinkin voimassa oleva lainsäädäntö on taipunut.” Miksei SOS-lapsikyliä ole asetettu henkilöstömitoitukseltaan samalle viivalle kuin ammatillinen perhehoito? ”SOS-lapsikylän perhekotiyhteisöissä on erilainen rakenne kuin ammatillisissa perhekodeissa. Niin sanotuissa tavallisissa ammatillisissa perhekodeissa ei ole moniammatillista tiimiä taustalla. 22 Uudistuva lastensuojelu Miten kuntien pitäisi toimia kilpailutuksissa, jotta SOS-lapsikylät olisivat tasa-arvoisessa asemassa? ”Kuntien pitäisi ymmärtää, että SOS-lapsikylä on palveluntarjoajana erilainen luonteeltaan. Lapsikylässä on perhekoteja, joissa henkilökuntana on joko lapsikylävanhempi tai -pariskunta. Lisäksi yhteisössä työskentelee perhekotien tukena moniammatillista henkilökuntaa, kuten ohjaajia ja koulunkäyntiavustajia.” ”SOS-lapsikylien tilanne on poikkeava, joten on hyvä, että siitä käydään keskustelua. Uuden perhehoitolain myötä kannattaa jälleen tarkastella tilannetta uudestaan. Pitää miettiä perhehoitolain tuomia mahdollisuuksia ja miten uutta lakia tulkitaan. Voidaan pohtia, ovatko laitoshuolto ja perhekotiyhteisö lainkaan oikeita määrittelyjä SOS-lapsikylälle, joka tarjoaa tosiasiallisesti perhekotihoitoa. Palveluntuottaja kuitenkin ratkaisee aina itse sen, millaista lupaa haluaa toiminnalleen hakea. Toivotaan, että uuden lain myötä saadaan selvyys asiaan.” SOS-Lapsikylä valmentaa parhaillaan kymmeniä perheitä toimimaan sijaisvanhempina SOS-Lapsikylä on lähikuukausina rekrytoinut sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneita perheitä ympäri Suomea. Osa perheistä on jo valmennettuja ja valmiina aloittamaan sijaisperheenä toimimisen. Parhaillaan SOS-Lapsikylällä on käynnissä neljä PRIDE-valmennusryhmää. SOS-Lapsikylä tarjoaa sijaisperheille lasten tarpeiden ja kodin tilanteen mukaisen tuen ja avun arkeen. Sijaisperhetiedusteluihin vastaavat alueellisesti: Lapissa Suvi Seikkula: [email protected], p. 040 546 7309 Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla Margit Vuorma: [email protected], p.044 777 0611 Keski-Suomessa Janne Kankaanniemi: [email protected], p. 044 761 4195 Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla Elisa Muurinen: [email protected], p.044 299 4106 Itä-Suomessa Hanna Toiviainen: [email protected], p. 044 7614 180 Lounais-Suomessa Sini Eräpuro: [email protected], p. 044 761 4167 Uudellamaalla Tina Mäntymaa: [email protected], p. 044 761 4118 Sijaisvanhemmuudesta voit kysyä myös Hannele Nikkaselta: [email protected], p. 0400 875 880 KERRO MIELIPITEESI LEHDESTÄ Lukijatutkimus SOS-Lapsikylän uudesta asiantuntijalehdestä on osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi/lukijakysely. Vastaaminen vie vain muutaman minuutin. Palautteesi avulla kehitämme lehteä mahdollisimman hyvin lukijoiden toiveita vastaavaksi. Mielipiteesi on meille tärkeä! Kysely on avoinna 31.5.2015 saakka. Vastanneiden kesken arvomme kirjapaketin. Uudistuva lastensuojelu 23 Kuva: Thinkstock/mrovka Monipuolisia ja räätälöityjä palveluja lasten ja perheiden tarpeisiin Lasten ja perheiden varhainen tuki Perhetyö ja perhekuntoutus Tukiperhe ja tukihenkilö Lasten ja perheiden leirit Harrastusten ja koulunkäynnin tuki Theraplay-vuorovaikutusterapia Tuetut ja valvotut tapaamiset Toimeksiantosuhteinen perhehoito (perheiden valmennus ja tuki) Yhteisön ja moniammatillisen tiimin tukema perhehoito lapsikylässä Nuorisokoti (+ kotiopetus) Asumisharjoittelu Jälkihuolto Jatkohuolto (21vuotta täyttäneiden tuki) Paikka- ja palvelutiedustelut toimipisteistä, yhteystiedot: www.sos-lapsikyla.fi/paikkatiedustelut tai lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer, p. 040 524 5747.
© Copyright 2024