Puolustusvoimat.fi Wcm 89f3bc804d17bdf591b09d4c9cf13d0b

Heinäkuu 2015 Nro 2
Hurtti-Ukko 2/15
heinäkuu 2015
Sisällysluettelo
Kainuun prikaatin
joukko-osastolehti ja
aliupseerikurssijulkaisu
wToimituskunta
Päätoimittaja
ev Kari Pietiläinen
Heikki Visti
Satu Hujanen
w Taitto
Nina Karjalainen
Kajaanin Offsetpaino Oy
www.kajaaninoffsetpaino.fi
w Paino
Juvenes Print Oy
www.juvenesprint.fi
w Valokuvat
Kainuun prikaatin arkisto
Fotox Oy
Satu Hujanen
Combat Camera
Kirjoittajat
Tilaukset, peruutukset ja
osoitteenmuutokset
Kainuun prikaati
Hurtti-Ukko
PL 610, 87101 Kajaani
puh. 0299 451 113
[email protected]
Ilmestyminen
Kaksi kertaa vuodessa
tammikuussa ja heinäkuussa
53. vuosikerta
Painos 2500 kpl
maavoimat.fi/kaipr
Kansikuva:
Jalkaväen taistelija vahvennetun
jääkäriryhmän taistelunäytöksessä Oulun Kuusisaaressa lippujuhlan päivänä.
2
Vakautuksen vuosi - katse kuitenkin tulevaisuudessa.........................3
Jatkuva parantaminen - Välitilinpäätös................................................4
Kenttärovastin testamentti....................................................................5
WIHURI15 - Kehittyviä suorituskykyjä...................................................6
Puolustusvoimain lippujuhlapäivä vaatii valmisteluja.........................8
Oulu varuskuntakaupunkina - vahva historiallinen tausta............... 10
14. Divisioona sodassa.......................................................................... 12
14. Divisioonan perinneyhdistys toimii............................................... 13
Reserviläiskirjeellä tiivistetään yhteydenpitoa................................... 14
Muste on kuivunut viranomaisyhteistyösopimuksissa...................... 15
Lumilajijoukkueen vuosi....................................................................... 16
Oltermannin hiihto - vuodesta 1951 alkaen....................................... 17
Huoltokoulutus armeijassa on kattavaa............................................. 18
Koiranohjaajaksi sotakoiraosastolla.................................................... 19
Koulutusedellytyksiä kehitetään.........................................................20
M18-johtamisjärjestelmä - pieniä voittoja yhteistyöllä eteenpäin!........................................................................ 21
Kainuun tykistörykmentin uusi koulutuskalusto
tehokkaassa käytössä...........................................................................22
Killan kuulumiset..................................................................................23
Suomen Ekonomit prikaatilla..............................................................23
Oululaisten vanha tykkiperinne tulessa paraatipäivinä....................24
Hyvät kiltasisaret ja -veljet...................................................................25
Kesällä vuonna 1959 Hoikankankaalla................................................26
Puolustusvoimauudistus vaikutti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toimintaan Kainuussakin.....................................27
Varusmiestoimikunnan katse nykyaikaan..........................................28
Sotilaskotitoiminta poikkeusoloissa....................................................29
Osumat ja iskemät................................................................................30
Uudet kasvot.........................................................................................34
Henkilöstöuutiset.................................................................................36
Tykistön aliupseerikoulu
Aliupseerikurssilta valmiita sotilasjohtajia?........................................38
Kranaatinheitinlinja - tykistön kruununjalokivi.................................39
Tulenjohtolinja - Kärki määrää............................................................40
Elämää tuliasemalinjalla - ”Ja sillon liikkuu”!..................................... 41
Viestilinjalla varusmiesjohtajana.........................................................42
Kunnossapitolinja - Rautaisia ammattilaisia.......................................44
Lääkintälinjan elämää..........................................................................45
Pioneerialiupseerikurssi 115 - Hyvin suunniteltu
on helppo toteuttaa.............................................................................48
Pioneeri AUK 115 – Miinat kantoon....................................................49
Viesti kulkee?........................................................................................52
Viestiyhteydet kuntoon!......................................................................53
Johtajuuden alkulähteillä.................................................................... 55
Jääkäristä johtajaksi.............................................................................56
Panssarintorjujat...................................................................................57
Kaveria ei jätetä....................................................................................58
Kalenteri................................................................................................59
Aliupseerikurssien parhaat .................................................................59
HURTTI-UKKO 2/15
Vakautuksen vuosi katse kuitenkin tulevaisuudessa
◗◗prikaatikenraali Jukka Sonninen
Kainuun prikaatin komentaja
S
uuret organisaatio- ja toimintatapamuutokset on keväällä toteutettu ja prikaati on
siirtynyt uuden vakauttamiseen,
vakautta ja uuden elämistä rutiineiksi. Muutokset toteutettiin ja
ne olivat välttämättömiä.
Toimintaympäristömme muuttui
perinpohjaisesti. Nyt toimimme
koko vanhan Oulun läänin alueella ja Savo-Karjalassa, siis neljässä
maakunnassa. Paljon tapahtumia
ja toimintaa.
Alueellamme on miljoona suomalaista. Täältä ja Pohjanmaalta tulevat myös varusmiehemme ja reserviläisemme. Tuntuu, että olemme saaneet vastuista hyvän kopin.
Vielä on viilattavaa, mutta tämän
vuoden kuluessa pääsemme varmasti hyvään tasoon.
Vanhemmat varusmiehemme
1/15-saapumiserästä muistavat vielä varmaankin hyvin kevätkauden
huipennuksen alkukesällä Nurmeksen-Sotinpuron alueella. Maavoimien pääharjoitus WIHURI15 oli
reipas harjoitus, jossa testasimme
toisiamme ja haastoimme itseämme.
Kävimme myös Oulussa prikaatin järjestämässä valtakunnallisessa lippujuhlan päivän paraatissa 4. kesäkuuta. Joukot pärjäsivät
hyvin ja vanhempi erä näytti osaamistaan ja asennettaan. Tästä kiitokset. Suoritus oli kokonaisuutena erinomainen. Osoitimme harjoituksella sotilaallista suorituskykyä. Tästä on hyvä jatkaa syksyllä.
Ulkoisen toimintaympäristömme muutoksiin on kesän aikana
HURTTI-UKKO 2/15
vastattu uskottavan puolustuksen vahvistamisella. Puolustuksen
resurssien lisäksi toteutettiin asevelvollisuutta tukien mm. reserviläiskirjekampanja, jossa jokaiselle reserviläiselle on vahvistettu nykyinen sodan ajan tehtävä.
Lisäksi tehostetaan avainhenkilöstön sitoutumista valmiuden ylläpitoon. Ei dramatiikkaa, vaan selkeitä toimenpiteitä puolustuksen
vahvistamiseksi.
Kansainvälinen toiminta on kasvussa. Kesän ja syksyn aikana prikaatilla ja harjoituksissamme on
vieraillut ulkomaisia sotilaita, ja
syksyllä tämä lisääntyy. Erityisesti
tehostettu yhteistyömme Ruotsin
kanssa (FI-SE) näkyy jo loppuvuoden harjoituksissa, jossa harjoittelemme pienimuotoisesti yhdessä.
Osallistumme myös itse kursseihin
harjoituksissa ulkomailla, keväällä myös varusmiehillä on mahdollisuus päästä ulkomaille harjoituksiin. Varmasti hienoja kokemuksia.
Uuden saapumiserän alokkailta (2/15) odotan positiivista asennetta ja yhdessä tekemistä. Jokaisesta miehestä ja naisesta pidetään huolta, eikä palvelus tule olemaan kenellekään liian haastavaa.
Esimiehet ovat apunanne ja tukenanne. Mutta jokaisen on yritettävä, riittää kun tekee parhaansa. Sillä pärjää.
Kesän lämmöstä olemme kohta
syksyn raikkaudessa ja pian edessä on joukkokoulutuskausi ja loppunäyttöjen antaminen Lapissa.
Ottakaa tämä haasteena!
Hyvää syksyä!
3
Jatkuva parantaminen Välitilinpäätös
◗◗eversti Kari Pietiläinen
esikuntapäällikkö
K
ainuun prikaatissa on vuodesta 2000 alkaen toteutettu jatkuvan parantamisen
periaatteita. Toimintaa on kehitetty suunnitelmallisesti.
Parantamisen mahdollistaa palautteen kerääminen toiminnasta.
Palautteen syvällisen analysoinnin
tuloksena on päästy epäkohtiin
kiinni. Noin 15 vuoden työn tuloksena periaatteet on hyväksytty ja
henkilöstö on sitoutunut kiitettävästi toiminnan parantamiseen.
Matkalla napattiin Suomen laatupalkinto eli ”kristalli” julkishallinnon sarjassa.
Prikaati on keskittynyt palkatun
henkilöstön työilmapiirin kehittämiseen. Satsaamalla työilmapiiriin ja asevelvollisten hyvinvointiin
luodaan edellytykset kovien tehtäviemme eli sotilaskoulutuksen ja
sotilaallisen suorituskyvyn kehittämiselle.
Missä sitten ollaan työilmapiirin
osalta vuonna 2015? Erinomaisel-
la tasolla ovat: me-henki, oma työtehtävä ja johtaminen. Ylpeydenaiheestamme eli me-hengestä on
pystytty pitämään kiinni muutostenkin aikana. Lisääntynyt työmäärä ja kaventunut henkilöstökehys näkyvät arviossa jaksamisen
osalta.
Varusmiesten osalta teemme kyselyt palveluksen alkaessa, neljän viikon palveluksen jälkeen sekä palveluksen lopussa. Loppukyselyn
tulokset ovat olleet erinomaisia.
Monien arviointikriteerien osalta
olemme puolustusvoimien kärjessä. Syksyn 2014 palautteen terävin
kärki oli: mielikuva armeija-ajasta,
maanpuolustustahto sekä arvio
kantahenkilökunnasta.
Koulutuksen järjestelyissä saimme
asiakkailta kiitettävä-arviot. Koulutusjärjestelyjen kehittämisessä kehotan luottamaan tykistöstä
tuttuihin metri-piiru-sekunti-periaatteisiin. Hyvän jääkiekkovalmentamisen periaatteet ovat ”voiton
kaava”. Jokainen koulutustapahtuma vaatii suunnitelman, jokaiseen koulutustuntiin on sisällyttävä paljon tekemistä ja välillä on
hyvä kisata kelloa vastaan.
Sodan ajan joukkojen koulutuksellista suorituskykyä mitataan eri
aselajien ja toimialojen kehittämillä kriteereillä. Järjestelmä ei ole kaikilta osin valmis. Kehitystyötä tehdään maavoimien esikunnan johdolla. Omana näkemyksenäni esitän, että meidän kannattaa benchmarkata Naton joukkojen suorituskyvyn arvioinnin periaatteet.
Miten tästä sitten jatketaan?
Olemme tehneet strategiatyötä
kahden vuoden ajan. Nykytilan
kartoitus on tehty ja olemme aloittaneet prikaatin vision ja mission
määrittämisen.
Tulevaisuutta kannattaa rakentaa
prikaatin vahvuuksien kautta eli
kovan koulutusosaamisen perustalle. Voisiko visiomme olla ”Vuonna 2025 Kainuun prikaati on Suomen arvostetuin ja pohjoismaissa
tunnustettu asevelvollisten koulutuksen osaaja”?
Tavoitteeseen päästään huolehtimalla henkilöstön osaamisesta,
kehittämällä koulutusolosuhteita ja pitämällä yhdessä määritetty arvoperusta kunnossa. Monesti kilpailu virittää konetta entistä
ketterämmäksi. Johtopäätöksenäni esitän: olisiko kymmenen vuoden tauon jälkeen aika osallistua
laatupalkintokilpailuun.
Kirjoitukseni on samalla oma tilinpäätökseni. Minut on määrätty
1.8.2015 alkaen Maavoimien esikuntaan. Olen ollut ylpeä saadessani palvella osana upeaa joukkoa.
Seuraajani tulee saamaan perehdyttämisen yhteydessä marinoinnin jatkuvan parantamisen saralla.
Kiitokset yhteistyöstä ja
erinomaista kesää!
4
HURTTI-UKKO 2/15
Kenttärovastin testamentti
w kenttärovasti Jouni Parviainen
M
uinaiset roomalaiset
sanoivat, että kaikki tiet
johtavat Roomaan. Sovitan sen Kainuun prikaatiin, kun
1.8.2015 siirryn taas reserviin. Täysinpalvelleena kenttärovastina.
Neljä vuosikymmentä ja yli 10.000
palveluspäivää aiemmin - 9.5.1975
- kotiuduin prikaatista reserviin
ensimmäisen kerran. Silloin olin
tykistön vänrikki.
Varusmiesaikana prikaatin komentajana oli eversti Heikki Koivisto.
Hän aloitti tavan toteuttaa sotilasvala myös ortodoksisen perinteen mukaisena. Silloinen pohja kestää yhä. Hengellistä työtä
täällä leimaa näkyvä ekumeeninen yhteys. Kolmen sotilasvalan
ja ­-vakuutuksen perinne tunnistaa yksilölle tärkeät kulttuuriset
eroavaisuudet. Ja halu etsiä yhdistäviä asioita suhteessa toisiin luo
pohjan kohdata yhteiskunta, joka
muuttuu yhä monimutkaisemmaksi. Ei siis liene sattumaa, että juuri Kainuussa on löydetty luova ratkaisu siihen, miten kenttähartaus
voidaan toteuttaa myös uskonnotonta vakaumusta kunnioittaen.
Sotilaspappi pitää paljon henkistä
kasvua tukevia oppitunteja. Parhaan perehdytyksen pitää niitä
sain 80-luvulla kenttärovasti Esko
Kilveltä. Hän kysyi kerran meiltä
tuoreilta sotilaspapeilta sitä, mikä
on tärkein asia oppitunneilla. Kun
kaikki olivat vastanneet, hän totesi: ”Väärin. Olennaisinta on, että
opetus on hauskaa. Kiinnittäkää
huomio ilmapiiriin.”
Lisää perehdytystä olen poiminut muinaisilta kreikkalaisilta. He
tukivat muistia akrostikoneilla eli
reunarunoilla. Vaikka näin: Jos
tahdot muistaa puolustusvoimien
HURTTI-UKKO 2/15
hengellisen työn kolme perusmuotoa, riittää, että opettelet muistisanan J-O-S. J johtaa sanaan julistus, O opastaa opetukseen ja S saa
muistamaan sielunhoidon.
Sotaväen hengellisen työn vanhin
nimitys on sielunhoito. Sotilaspappina olen saanut olla paljon kuuntelijan roolissa ja peilinä ihmisille,
joilla on ollut elämässään jokin vaikea asia.
Sotaväki luokittelee tiedot julkisiksi tai suojaa ne tasoille IV, III, II ja I.
Sotilaspapilla on sielunhoidon tarpeita varten työkalupakissaan lain
nojalla yksi vielä tiukempi suojaustaso eli nolla. Se on: ei koskaan
kenenkään muun tietoon.
Puolustusvoimien talous on joskus ollut tiukka. Onneksi on sotilaskotiyhdistyksiä, jotka sotilaspapin rinnalla ovat järjestäneet tarjoilun hengellisten tapahtumien
yhteyteen. Vastavuoroisesti olen
tahtonut rekrytoida uusia toimijoita tuohon hienoon, jääkäriväre-
jä kantavaan maanpuolustustyöhön. Ja sokerina pohjalla: Virkani
”päättötehtävänä” sain olla ryhmässä, joka toimitti Sotilaan virsikirjaa saamen kielille. Valmiin kirjan kustansi Sotilaskotiliitto.
Puolustusvoimissa on tavoitteena
nolla tapaturmaa. Vähintä, mitä
voin tehdä sen eteen, on toivottaa turvallisia askeleita. Ja huutaa
SEIS, jos huomaan jotain turvallisuutta vaarantavaa. Sen teen täysin riippumatta sitä, kuuluisiko asia
tehtävänkuvauksen mukaan jollekulle muulle. Perustelu? Neljä liikennekuolemaa turvavyön käyttämättömyyden tähden on hinta,
jonka maksajat olen sotilaspappina hautaan siunannut.
Tulevaisuus on monella tavoin
avoin. Mutta sen kohtaan sillä
luottamuksella, jolla olen tavannut rohkaista muitakin: Asioilla on
taipumus järjestyä, ennemmin tai
myöhemmin.
5
WIHURI15 Kehittyviä suorituskykyjä
w kapteeni Anssi Katajamäki
S
uuren sotaharjoituksen toteutuminen edellyttää pitkäjänteistä suunnitelmallista toimintaa. WIHURI15-harjoituksen
toteutus on ideoitu Maavoimien
esikunnassa jo vuonna 2012. Tuolloin sai alkusysäyksen 2015 vuoden
Maavoimien suurin harjoitus.
Käytännön suunnittelutyö aloitettiin Maavoimien esikunnan ja joukko-osastojen edustuksen kanssa
2014 vuoden kesällä. WIHURI15harjoituksen tavoitteena on ollut
osoittaa Maavoimien näkökulmasta, että Maavoimat kykenevät puolustamaan koko valtakunnan maa-aluetta. WIHURI15-harjoituksella tahdottiin myös osoittaa asevelvollisuusjärjestelmän
kykyä tuottaa uskottavaa ja riittävää sotilaallista suorituskykyä Suomen tarpeisiin.
Maavoimien taistelu
2015 -konsepti testissä
Tärkein WIHURI15-harjoituksen
tavoite oli testata Maavoimien
taistelu 2015 -konseptin toimivuutta sekä eri hankkeiden tuottami-
6
en uusien suorituskykyjen käyttöä osana uutta konseptia. Uusia
suorituskykyjä ovat muun muassa
M18-johtamisjärjestelmä, kehittyneet miina-aseet, uudet tiedustelusensorit, parantuneet pimeänäkö- ja maalinpaikannuskyky sekä
uudet panssarintorjunta-aseet.
WIHURI15-harjoitus oli osa pitkäjänteistä maavoimien tutkimus- ja
kehitystoimintaa maavoimien taistelu 2015 -konseptissa. Viime vuosien suuret sotaharjoitukset ovat
toimineet testipenkkinä tälle tutkimustoiminnalle. Vuonna 2013
toteutettu TROMBI13-harjoitus ja
vuonna 2014 toteutettu WANAJA14-harjoitus ovat osa tätä harjoitusten ketjua, johon WIHURI15harjoituskin kuului.
HURTTI-UKKO 2/15
Tämän tutkimustoiminnan ansiosta puolustusvoimissa julkaistaan uusia ohjesääntöjä, ohjeita ja oppaita. Näillä oppailla luodaan pohja, jolla koulutetaan asevelvolliset uudistetun Maavoimien
taistelu 2015 -konseptin osaajiksi. WIHURI15-harjoitus toimi tutkimustoiminnan ohella myös
2/2014-saapumiserän johtajien ja
erikoismiehistön sekä 1/2015-saapumiserän miehistön loppusotana. Tällöin kesäkuussa kotiutuvalle saapumiserälle suoritetaan joukon suoritustason mittaus.
Suurimpia harjoituksia Euroopassa
WIHURI15-harjoitus oli henkilöstömäärältään mitattuna 2015 vuonna Euroopan toiseksi suurin sotaharjoitus. Harjoituksen henkilöstömäärä nousi yli 10 000 henkilön
ja ajoneuvoja oli yli 3000 kappaletta. Harjoitukseen osallistui lähes
kaikki Maavoimien joukko-osastot ja Rajavartiolaitoksen joukkoja.
Merivoimat ja Ilmavoimat tukivat
harjoitusta henkilöstöllään. Lisäksi Ilmavoimat toteutti hävittäjillä
harjoituksen aikana keltaisen osapuolen lentotoimintaa.
Konkreettinen suunnittelutyö
WIHURI15-harjoitukseen liittyen aloitettiin Kainuun prikaatissa
2014 vuoden kesällä. Maavoimien
esikunta julkaisi kesäkuun lopussa suunnitteluohjeen, jolla määritettiin harjoituksen suunnittelun
perusteet.
HURTTI-UKKO 2/15
Ensimmäinen maastontiedustelu
avainhenkilöstölle toteutettiin elokuussa. Lokakuun lopussa toteutettiin ensimmäinen suuremman
henkilöstömäärän maastontiedustelu. Tässä maastontiedustelussa
selvitettiin onko harjoitusalueeksi
valittu alue soveltuva harjoituksen
toteuttamispaikaksi sekä suunniteltiin taisteluosastotasan karkea
toimintasuunnitelma.
harjoitusta kyetä toteuttamaan
normaalien puolustusvoimien harjoitusalueiden ulkopuolella. Eri
viranomaisten välinen yhteistyö
onkin keskiössä koko valtakunnan
puolustamista ajateltaessa. Näin
ollen sotaharjoituksen suunnittelu
on myös palvellut muitten viranomaisten poikkeusolojen suunnittelua.
Maaliskuussa 2015 toteutettiin
komppania-/patteritasan suunnittelu. Tällöin jääkäriyksiköt esimerkiksi suunnittelivat joukkojen toiminnan sekä rakennettavien kenttälinnoitteiden paikat.
Puolustusvoimat
Pohjois-Karjalassa
Viranomaisyhteistyötä
suunnitteluvaiheessa
Suurien sotaharjoituksien suunnittelu on yhteistyönä tehtävää työtä, johon osallistuu muitakin kuin
sotilaita. WIHURI15-harjoituksen
toiminnan keskiö oli Sotinpuron
ampumakenttäalueella, mutta
suuri määrä joukkoja taisteli ja toimi yksityisillä tai julkisilla siviilialueilla. Tämän johdosta harjoituksen
suunnittelussa tehtiin heti alusta
alkaen yhteistyötä pelastusviranomaisten, poliisin, kuntien edustajien, metsähallituksen, ELY- keskuksen ja aluehallintoviranomaisen kanssa.
Ilman näiden kaikkien toimijoiden
panosta ei tällaista suurta sota-
Puolustusvoimauudistuksessa Pohjois-Karjala menetti Pohjois-Karjalan prikaatin. Puolustusvoimilla on
tahtotila näkyä Pohjois-Karjalassa nyt korvaavilla tavoilla. WIHURI15-harjoituksella puolustusvoimat ja ennen kaikkea maavoimat
näkyivät pohjoiskarjalaisille heidän arjessaan.
On hy vä ymmär tää, et tä
WIHURI15:n kaltaisen harjoituksen
toteuttaminen ei vastaa kansainväliseen tilanteeseen. Asevelvollisten kouluttaminen ja harjoituttaminen ovat pitkän suunnittelutyön
tulosta ja kuuluvat osaksi jokaisen
saapumiserän koulutusta. Näinkin
suuren harjoituksen toteuttamisella harjoitetaan asevelvollisuuteen
pohjautuvan reserviläisarmeijan
kykyjä. Puolustusvoimauudistuksen myötä asevelvollisten koulutukseen on panostettu merkittävästi enemmän, mistä WIHURI15
on näkyvä esimerkki.
7
Puolustusvoimain lippujuhlapäivä
vaatii valmisteluja
w majuri Seppo Sarlin
T
ehtäväni oli toimia paraatin kenttäpäällikkönä, joka
on myös tämän artikkelin
lähestymiskulma. Edellisen kerran
vastaava tapahtuma on pidetty
Oulussa vuonna 2005.
Paraatin esivalmistelut
aloitettiin yli vuosi etukäteen
Valmistelut aloitettiin aloituskokouksella toukokuussa 2014 Kainuun
prikaatin esikuntapäällikön johtamana. Kokouksessa määritettiin
projektin järjestelyorganisaation
runko, jonka tehtävänä oli aloittaa suunnittelu. Kokouksessa käskettiin myös suuntaviivat ja tavoite, miten paraati oli määrä toteuttaa.
Projektiryhmän runko tutustui lippujuhlapäivän tilaisuuksiin Lappeenrannassa samana vuonna.
Maastotiedustelun tarkoituksena oli tutustua ja ottaa oppia päivän järjestelyistä, koska kenelläkään projektiorganisaation rungon jäsenistä ei ollut aikaisempaa
kokemusta valtakunnallisen paraatin järjestelyistä saati suunnittelusta. Matka oli varsin antoisa ja
opettavainen.
nimme esittää Kainuun prikaatin
komentajalle ohimarssin toteuttamista taisteluosastokokonaisuuksina perinteisen joukko-osastoina tapahtuvan ohimarssin sijasta.
Ohimarssi hyväksyttiin toteutettavaksi edellä mainitulla tavalla ja
suunnittelu alkoi toden teolla.
Tutustuimme vuoden 2005 lippujuhlapäivän paraatin käskyihin ja
yleisjärjestelyihin, koska useasti
”pyörä keksitään” uudelleen tilauksia järjestellessä kuten sananlaskussa mainitaan. Kartoitimme kuitenkin laajasti uusia näkökulmia ja alueita paraatin joustavan järjestelyn aikaansaamiseksi,
mutta päädyimme jo perinteeksi
muodostuneeseen Raatin alueeseen. Onneksemme ihmisten ilona vieraileva tivoli oli jo edellisenä kesänä muuttanut asemapaikkansa Hietasaareen, joten kalustonäyttely saatiin sovitettua Kuusisaareen. Näin saimme muodostettua kompleksin paketin keskeiselle paikalle Oulun ytimeen, mini-
moiden liikenteelliset häiriöt kaupungin alueella.
Kohti suunnittelun ydintä
Kainuun prikaatista rakennettiin
järjestelyorganisaatio, jota vahvennettiin tiedottaja Päivi Lohella
maavoimien esikunnasta. Järjestelyorganisaation koneisto alkoi viimein käydä ja ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin syyskuussa 2014. Organisaation kone alkoi
jyskyttämään rauhalliseen, mutta
varmaan tahtiin kuin höyryveturi.
Suunnittelukokoukset ja palaverit
seurasivat toisiaan. Matkan varrella henkilöitä järjestelyorganisaatioon tuli lisää ja osa lähti uusiin
haasteisiin. Projektiryhmän vetäjäksi määrättiin Kainuun prikaatin
apulaiskomentaja eversti Heikki
Taavitsainen, jonka järkähtämättömässä ohjauksessa ”laiva” luovi
eteenpäin haasteiden tuulten heiluttaessa kaarnalaivaa.
Paraatin teemana Oulussa oli tuoda esille Puolustusvoimat uudessa
asennossa 2015. Paraatit ja katselmukset toteutetaan aina perinteisellä kaavalla ja pohdimme, kuinka tuoda esille uusi ilme. Paraatikatselmuksen kulku on ”kiveen
hakattua” kaavaa, jota ohjaa yleinen palvelusohjesääntö, joten
paneuduimme ohimarssin sisimpään olemukseen tehtävän täyttämiseksi. Lennokkaiden ja visionääristen aivoitusten jälkeen rohke-
8
HURTTI-UKKO 2/15
”Operaation” edetessä toimintamahdollisuuksien arvioinnista
operaation perusrakenteeseen,
suunnittelussa siirryttiin seuraavaan vaiheeseen. Alkoi mittava
yhteistyö muiden viranomaisten,
Oulun kaupungin sekä siviiliyritysten kanssa. Kaikkien osapuolten kanssa yhteistyö sujui mutkattomasti. Ilman ympäröivän yhteiskunnan tukea ja ammattitaitoa
paraatia olisi ollut huomattavasti hankalampi toteuttaa. Tuntui,
kuin ei olisi olemassa ongelmia
ainoastaan haasteita.
Erityisesti haluan kiittää Oulun
kaupunkia pyyteettömästä tuesta
paraatin toteuttamiseksi. Oli hienoa tavata Oulun kaupungin liikenteestä ja silloista vastaavat virkamiehet, jotka laskelmillaan varmistivat Merikosken siltojen kestävyyden raskaiden ajoneuvojen
alla ja ohjasivat liikennesuunnittelua osaltamme jouhevaan suuntaan paraatipäivänä. Lisäksi haluan kiittää Raatin urheilukentän
vahtimestaria Jari Leviäkangasta,
joka toteutti villeimmätkin toiveet
katselmuskentällä.
Keväällä 2015 paraatin suunnittelu oli edennyt vaiheeseen, jolloin
esittelyt maavoimien komentajalle
ja puolustusvoimain komentajalle
voitiin toteuttaa. Komentajille esiteltyjen kriittisten tietovaatimusten pohjalta projektiryhmä sai vaatimuksia mm. katselmukseen osallistuvien sotilaiden lukumäärästä,
sekä kalustoesittelyssä esiteltävistä uusimmista puolustusvoimien
suorituskyvyistä. Projektiryhmä
jatkoi suunnittelua lisäperusteiden
saamisen jälkeen ”tien suunnassa”
eteenpäin ja paraatin esikäsky julkaistiin maaliskuussa 2015.
Suunnittelun syövereistä
kohti kenttää
Huhtikuussa oli aika toteuttaa
maastontiedustelu YLE:n henkilöiden kanssa. Rehellisesti täytyy
todeta allekirjoittaneen olleen
tilaisuudessa pelkästään vastaan-
HURTTI-UKKO 2/15
ottavana osapuolena, koska yhdessäkään maasotalinjan opintokokonaisuudessa ei käsitelty tiedotusvälineiden maastontiedusteluja ;).
Onneksi mukana oli Päivi Lohi, jonka hellässä ohjauksessa tietotarpeet saatiin kasattua. Haluan kiittää Päiviä myös siitä, että vaikeinakin aikoina jaksoit luoda meihin
”jörriköihin” positiivisuutta aurinkoisella olemuksellasi ja ammattitaidollasi!
Lukemattomien valmisteluiden
ja palavereiden suma huipentui
29.4. Oulussa järjestettyyn maastontiedusteluun, jossa mukana olivat kaikki keskeiset toimijat joukko-osastot mukaan luettuina. Päivän aikana tulleet kysymykset ja
tarkennukset päivitettiin paraa-
tikäskyyn, joka julkaistiin toukokuun 8. päivä. Käskyn julkaisemisen jälkeen ei voida sanoa, että
alkoi loppulaskettelun aika ja aplodien kerääminen hurraavalta yleisöltä. Alkoi aika, jolloin oli käärittävä hihat ja aloitettava työn raskaan raataminen. Toukokuun puolesta välistä paraatipäivään saakka
oli aika asioiden johtamiselle, tiedostustilaisuuksien pitämiselle ja
yksityiskohtien valmisteluille, sekä
toteuttamiselle.
Lukiessanne tätä artikkelia, paraati on jo onnellisesti ohitse. Toivottavasti meillä meni hyvin!
Lopuksi haluan kiittää kaikkia
paraatin valmisteluihin osallistuneita ja toivottaa hyvää kesää!
9
Oulu varuskuntakaupunkina vahva historiallinen tausta
w everstiluutnantti Kimmo Rajala
V
uodelta 1375 peräisin oleva
kronikkatieto kertoo Oulujoen suulla olevasta linnakkeesta. Tämä rakennettu linnake
sijaitsi Oulujoen törmällä nykyisessä Kastellissa, Myllyojan suuta vastapäätä. Nimi tarkoittaa pientä linnaa tai linnaketta.
Kaarle-herttua antoi käskyn 1605
Oulun ja Kajaanin linnojen rakentamiseksi varsinaisiksi linnoiksi.
Pohjanmaan käskynhaltija Behmin
tuli uudestaan rakentaa Oulunsaari, hajottaa siellä oleva puurakenne ja siten vahvistaa linnoitus koko
saaren ympäri kiertävällä ja erityisillä ampumasuojilla varustetulla
vallilla. Hänen tuli perustaa kaupunki vastapäätä linnaa. Oulun ja
Kajaanin kohtalo kietoutui yhteen
jo tuolloin, koska molempien linnojen päärakentajana oli muurarimestari Rasmusson.
Venäjän ajan konkreettinen perintö oli merkittävä. Kun vuonna
1878 asevelvollisuuslaki tuli voimaan Oulu läänin pääkaupunkina
sai oman joukko-osaston 4, tarkka-ampujapataljoonan. Rakennusurakka nykyisellä vanhalla kasar-
Oulun vanhaa kasarmia (Intiö),
Arttelisali edessään muistomerkki.
10
mialueella saatiin toteutettua vuoden 1883 kuluessa.
Itsenäisyytemme alkuaikana varuskunta perustettiin suurvallan jättämän varuskunnan pohjalle. Pohjanmaan jääkäripataljoonan lakkautuksen yhteydessä vuonna
1934 tuli voimaan myös alueellinen
liikekannallepanojärjestelmä. Nyt
varusmiehistä tyhjentyneet rakennukset ottivat käyttöönsä PohjoisPohjanmaan sotilasläänin esikunta ja Oulun sotilaspiirin esikunta
varastoitavan materiaalin kera.
Ylimääräisten harjoitusten aikana
vuonna 1939 varuskunnan sotilaiden kokonaismäärä oli noin 18 000.
Talvi- ja jatkosodan aikana Oulussa perustettiin merkittävä määrä
joukkoja. Uusia erityispiirteitä oli
varuskunnassa vaikuttaneet huoltolaitokset, sotasairaala, koulutuskeskus ja sotavankileiri.
Kansainvälistä sävyä toi varuskuntaan meritse kuljetetut saksalaisjoukot, jotka saapuivat Toppilan satamaan 10.6.1941 antaen varuskunnalle sävytteitä suurvalta-armeijasta. Oulun varuskunnassa oli vuoden
1944 lopulla 973 rakennusta ja pinta-ala oli kasvanut 13,32 hehtaarista
178 hehtaariin. Esimerkeistä voim-
Huvimaja Oulun vanhalla kasarmialueella.
me todeta Oulun ja varuskunnan
yhteyden olleen suomalaisessa mittakaavassa pitkä.
Kehitykseen vaikuttaneet
tekijät sotien jälkeen
Yhteiskuntaa leimanneet tapahtumat sävyttivät varuskunnan kehitystyötä. Sotakorvausten toimeenpanemisessa puolustusvoimilla oli
suuri rooli mm. uittotöissä, johon
käytettiin runsaasti varusmiehiä
ja henkilökuntaa. Työt vaikuttivat
koulutuksen sisältöön.
Asekätkennän paljastumiseen johtaneet tapahtumat käynnistyivät Oulusta. Tapahtuman selvittely niin kansallisesti kuin liittoutuneiden valvontakomissiolle (LVK)
vei runsaasti resursseja. Miinanraivaustoiminnan käynnistäminen
kuului aluevastuussa olevan esikunnan vastuulle, kunnes asian
laajuus ymmärrettiin valtakunnalliseksi asiaksi.
Ulkoisista tekijöistä mainittakoon
LVK, jonka tarmokas tapahtumiin
puuttuminen ja ohjaus Pariisin rauhansopimuksen ehtojen täyttämiseksi leimasi vuosia varuskunnan
työskentelyä. Paljastuneet vakoi-
Rakennus 1, jossa viimeksi vaikutti Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunta.
HURTTI-UKKO 2/15
ei ollut uhkakuvan muutos, Neuvostoliiton muodostamasta uhkasta kohti nimeämätöntä suurvaltaa ja taas takaisin Neuvostoliiton
muodostamaan uhkaan, viimeisin
vain aikansa salaisissa asiakirjoissa.
Erityispiirteitä
Pioneerikomppanian tarkastus
14.7.1967. Kuvassa edessä vasemmalta majuri Stig Roudasmaa ja
oikealla eversti Björn Kontionpää.
(Kuva: Pohjan prikaatin kuva-arkisto)
lutapaukset, tietojen vuotaessa
niin itään kuin länteen, eivät olleet
rauhoittava tekijä. Poliittiset sopimukset, kuten Pariisin rauhansopimus 1947 ja solmittu YYA-sopimus
1948, hankaloittivat suunnittelun
perusteiden hahmottumista.
Sopimusten käytännön tulkinnan kanssa kipuiltiin pitkään ja
ne antoivat käytännön rajoitteita
puolustusvoimille. Poliittinen ohjaus Puolustusrevision työn myötä
vuonna 1949 ja I parlamentaarisen
puolustuskomitean työ 1970-luvun
alussa oli merkittävää suunnitteluperusteiden ja resursoinnin suhteen. Taloudelliset tekijät olivat
voimakasta kehitystä hidastavaa.
Sen merkitystä voitaisiin kuvailla
sanoilla hätäohjelmasta Euroopan
pienimpiin puolustusbudjetteihin.
Doktriinin kehitys vaikutti merkittävästi kuvailtuna toisen maailmansodan perinnöstä aluesotaan
ja edelleen alueelliseen puolustukseen.
Sotatekninen kehitys haastoi alinomaan armeijamme varustuksen kehittämisen niin määrällisesti kuin laadullisesti. Yhteiskunnan
kehityksestä merkittävimpiä tekijöitä olivat urbanisoituminen ja
maastamuutto. Kaikkein vähäisin
HURTTI-UKKO 2/15
Oulu on ollut koko historiansa ajan
alueensa hallinnollinen, taloudellinen ja liikenteellinen keskus. Nämä
olivat vaikuttavimmat tekijät miksi yleensä varuskunta tänne perustettiin. Useat muut syyt kuten historialliset, aluepoliittiset, operatiiviset, koulutukselliset ja yhteiskuntaa säätelevä kehitys tukivat sitä.
Varuskuntaan sijoitettujen joukkojen tehtäväksi muotoutui nopeasti sotilaallisen tyhjiön täyttäminen eli Lapin puolustaminen ainoana Pohjois-Suomeen sijoitettuna
varuskuntana. Ajan niin mahdollistaessa Oulusta muodostui luonnollinen välietappi Lappiin sijoitettaville joukoille Rovaniemelle ja
Sodankylään niihin muodostuessa
omat varuskunnat.
On ironista, että Oulun alueen
vahva kehitys, joka oli mahdollistanut menestystarinan, työnsi myöhemmin varuskuntaa pois Oulusta. Seuraten yleistä varuskuntakehitystä maailmalla, Oulussa tapahtui tyypillinen kehitys varuskunnan
sijoittumisen suhteen kaupungin
keskustasta laita-alueille ja edelleen korpivaruskuntiin.
Oulu muodosti aina vuoden 1998
loppuun ihanteellisen kokonaisuuden, missä oli laajan alueen operatiivinen ja alueellinen johtoporras, materiaalivarastoja ja joukkoja. Oulun varuskunta oli suurimmillaan vuonna 1965, jolloin sen
vahvuus oli 3848 henkeä Helsingin
ollessa suurin vahvuudella 5376. Kenraali Hägglund piti puheen
21.10.1997 lakkautettavan Pohjan
prikaatin henkilökunnalle. Seuraavassa eräitä otteita siitä, jotka kietovat Kajaanin ja Oulun kohtalon
yhteen: ” … Varuskunnista yksi on
suljettava. Jääkäriprikaatin lakkauttaminen olisi ollut sekä operatiivisesti että Sodankylän talouselämän
kannalta huono ratkaisu. Sodankylän kunta olisi tuskin kestänyt
varuskunnan menetystä. Vapautuvat vakanssit kohdennetaan Kainuun prikaatiin. Kainuun prikaatin
koulutusolosuhteet mahdollistavat
parhaiten valmiusyhtymän kouluttamisen. Lähiharjoitusalueet ja
ampumakenttäalueet ovat Kajaanissa paremmat kuin Oulussa. Edelleen Kainuun heikko työllisyystilanne puoltaa työpaikkojen kohdistamista sinne. Ratkaisu on siis kompromissi, jossa on otettu huomioon
puolustusvoimien tarpeen lisäksi
alueellisia näkökohtia.”
Lopuksi
Vuonna 2015 Oulu kuuluu Kajaanin varuskuntaan ja jatkaa värikkäiden vaiheiden jälkeen varuskuntakaupunkina. Muuten, mikä
varuskunnan määritelmä lyhyesti on? Varuskunta koostuu puolustusvoimien käytössä olevista alueista ja niillä sijaitsevista hallintoyksiköistä tai niiden osista. Tämän
kirjoituksen jälkeen tiedät Oulusta varuskuntakaupunkina määritelmää enemmän.
Patsas Veteraanikadulla.
11
14. Divisioona sodassa
w Timo Karppinen
14.
Divisioona perustettiin 17.6. 1941 alkaen
Maaselän Sotilasläänissä ja se sai joukkonsa Kainuun
ja Iisalmen suojeluskuntapiirien
alueilta.
Divisioonan komentajaksi määrättiin Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Erkki Raappana. Siihen perustettiin iskeväksi osaksi kolme jalkaväkirykmenttiä, tykistöjoukot, tiedusteluelimet
ja aselajijoukot. Varsinaisten divisioonajoukkojen lisäksi siihen perustettiin kaksi rajajääkärikomppaniaa, Tykkikomppania, Erillinen Polkupyöräkomppania, Linnoituspatteristo 5 ja Erillinen Raskas pataljoona.
si 23.6. mennessä ja se ryhmitettiin
hyökkäysryhmitykseen suojaamaan
Karjalan Armeijan vasen sivusta ja
Saksan Lapin armeijan oikea sivusta. Suomen ja Saksan armeijan väliraja kulki nykyisen Kostamuksen
kaupungin tasalta itään.
Raappana muodosti viisi hyökkäysosastoa. Päävoimat keskitettiin Kuhmoon Kilpelänkankaalle
ja Lieksaan Nurmijärvelle. Sivustoja suojasivat osastot Kekkonen ja
Partinen. Ensimmäinen tavoite oli
vallata Repola.
Vastassa oli neuvostoliittolainen
jalkaväkirykmentti, jonka vahvuus
vahvennuksineen oli 5000 miestä
ja sillä oli aseinaan mm. 24 raskasta haupitsia.
Rukajärven kauppala vallattiin yli
kahden kuukauden taistelujen jälkeen syyskuun puolivälissä. Hyökkäys pysäytettiin noin 10 km Rukajärvelta itään Ontajoelle.
Alkoi asemasotavaihe. Divisioonan
puolustus keskittyi Ontajoen varteen Kotskomaan ja Tunkuaan johtavien teiden suuntiin. Laajoja erämaita sivuilla valvottiin partioin ja
kenttävartioin. Laaja erämaa tarjosi molemmille osapuolille mahdollisuuksia vahvojenkin osastojen sissiretkille.
Kuuluisimpia ovat tuhoamisretki
Maj Guban asemalle tammikuussa -42 sekä Puutoisten sissiprikaatin retki Porajärvelle kesällä -42.
Kesällä -43 tukikohta Pallo joutui
suurhyökkäyksen kohteeksi ja se
saatiin takaisin vain vaivoin.
Valtauksesta asemasotaan
Lisäksi perustettiin lukuisia huollon joukkoja, koska divisioonan
vastuualue oli poikkeuksellisen
laaja. Sen vahvuus oli noin 15 000
miestä.
Divisioona tulisi toimimaan suoraan
Päämajan alaisuudessa. Divisioonan keskitykset saatiin suoritetuk-
Raappanan joukot ylittivät rajan
3.7. 1941 ja valtasivat nopeasti Repolan, ylittivät Virran kapeikon ja tuhosivat vihollisen Omelian mottitaistelussa. Sotasaaliiksi siellä saatiin koko vihollisen raskas kalusto. Suomalaiset jatkoivat
taistellen pitkin Rukajärven tietä ja
Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäystensä sarjan kesäkuussa 1944
ja se näkyi Rukajärvelläkin. Kenraalimajuri Raappana määrättiin
komentajaksi Ilomantsin torjuntataisteluihin ja samoihin aikoihin
hyökkäsi vihollinen myös Rukajärvellä pahasti vajaavahvuisia suomalaisia vastaan.
Tsirkka-Kemijoelle suunnattu
hyökkäys saatiin vain vaivoin torjuttua ja vihollinen motitettua
Tahkokoskelle. Myöskään pohjoisempana Jyskyjärven kautta hyökännyt neuvostodivisioona ei ehtinyt suomalaisten selustaan ennen
aselepoa syyskuun alussa.
Yli kolme vuotta kestänyt sotaretki
oli ohi. 14. Divisioona oli ainoa jatkosodan yhtymä, joka ei perääntynyt saavuttamaltaan tasalta. Vasta aselevon solmimisen jälkeen se
vetäytyi hallitusti Suomen rajojen sisäpuolelle syyskuun loppuun
mennessä. Divisioona ryhmittyi valvomaan rajaa siihen saakka
kunnes rajavartiojoukot ottivat siitä vastuun.
12
HURTTI-UKKO 2/15
14. Divisioonan
perinneyhdistys toimii
◗◗järjestelytoimikunnan
puheenjohtaja Heikki Visti
14. Divisioonan perinneyhdistys on
vuonna 2005 Kajaanissa perustettu rekisteröity yhdistys. Perinneyhdistys vaalii 14. Divisioonan (Rukajärven suunnan) veteraaniperinteitä ja maanpuolustushenkeä yhteistyössä eri veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen sekä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen
kanssa. Yhdistyksellä on paikallisosastot Kajaanissa, Kuhmossa,
Lieksassa, Iisalmessa, Sotkamossa
ja Ilomantsissa.
Toiminnallaan yhdistys pyrkii myös
kehittämään nuorison lähihistoriamme tuntemusta sekä maanpuolustustahtoa. Yhteisen hyvän
asettaminen oman edun edelle
on se viesti, jota perinneyhdistys
haluaa välittää veteraanisukupolven perintönä nuoremmille sukupolville.
Perinneyhdistys järjestää vuosittain Nuoriso- ja perinnepäivät joiden kohderyhmänä on aina nuoriso. Viime vuoden perinneteemana
oli: ”Yhteishengen merkitys nuorten elämässä”. Perinnepäivät järjestettiin Ilomantsissa 6.-8.8.2014
siellä 70 vuotta sitten saavutetun
voiton ja sotiemme veteraanien
kunniaksi. Kävijöitä kolmipäiväisen tapahtuman eri tilaisuuksissa
oli yhteensä yli 6000 henkilöä.
Kajaanin perinnepäivä
NH90-helikopteri kiinnosti vieraita.
Ilomantsilaisia nuoria vastaanottamassa sukkulaviestin palkintoja. Jakajina järjestelytoimikunnan puheenjohtaja eversti evp Martti Kukkonen, kansanedustaja Hannu Hoskonen ja Ilomantsilainen
veteraani Reino Kurvinen.
Tämän vuoden teemana on: ”Nuori, anna kaikkesi vaan älä periksi”.
Perinnepäivä järjestetään Kajaanissa, Kainuun prikaatilla yksipäiväisenä 6. syyskuuta kello 9 alkaen.
ekumeeninen hartaus, lounas ja
pääjuhla. Juhlapuhujana on maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Seppo Toivonen.
Korven Kaiku -lehdessä sekä yhdistyksemme kotisivuilla osoitteessa14dperinneyhdistys.fi.
Päivän ohjelmassa on muun muassa kaikille avoin kalustonäyttely,
Tiedotamme tapahtumasta tarkemmin elokuussa ilmestyvässä
Tervetuloa Kajaaniin ja
Kainuun prikaatille!
HURTTI-UKKO 2/15
13
Reserviläiskirjeellä tiivistetään
yhteydenpitoa
w kapteeni Salla Riikonen
Vuoden 2015 alussa
Puolustusvoimissa tapahtui
muutoksia sekä rauhan ajan
organisaatiossa että sodanajan joukkojen vahvuudessa
ja kokoonpanoissa.
P
uolustusvoimauudistuksen
tuomat muutokset tekivät
aktiivisemman vuorovaikutuksen reserviläisten kanssa välttämättömäksi, koska sodanajan
joukkojen vahvuuden merkittävän laskun tiedettiin aiheuttavan
epätietoisuutta reserviläisten keskuudessa.
Sodanajan kokoonpanon uusista joukoista ja uusista tehtävistä
oli saatava tieto myös reserviläisille. Tämän lisäksi tarvittiin tietoa
reservissä saadusta lisäosaamisesta
tai mahdollisista rajoitteista toimia
sodanajan tehtävässä.
Asiakaspalvelu avainasemassa
Pohjois-Savon alueella ensimmäiset kirjeet lähtivät liikenteeseen
huhtikuun lopussa. Reserviläiskirjeiden tarkoituksena oli tiivistää yhteydenpitoa reserviläisten
ja Puolustusvoimien välillä, testata liikekannallepanoalan järjestelmiä sekä tarkastaa asevelvollisten
tietoja. Kirje sisälsi tiedon, onko
henkilö sijoitettu sodanajan kenttäarmeijaan, varattu työnantajansa palvelukseen poikkeusoloissa (VAP) vai kuuluuko hän reserviin, josta joukkoja täydennetään.
Myös sotilasarvo kerrottiin kirjeessä.
Näin laajalla postituksella ja yhteydenpidolla reserviläisiin on ollut
vaikutuksensa myös aluetoimiston asiakaspalveluun. Aluetoimistot keskeisimpänä reserviläisasioiden hoitajana ovat suuressa roolis-
Jouni Syrjänen kävi selvittämässä
kirjeen perusteella rekisteritietojaan Pohjois-Savon aluetoimistossa Kuopiossa.
14
sa vastaamassa reserviläisten kysymyksiin kirjeen saavuttua vastaanottajalle.
Pohjois-Savon aluetoimistossa
reserviläiskirjeen aiheuttamaan
ruuhkaan asiakaspalvelussa varauduttiin erilaisin keinoin. 4. toukokuuta alkaen asiakaspalveluaikaa pidennettiin. Sotilaiden osuus
asiakaspalvelussa lisääntyi päivystysvuoroilla, joiden aikana kaksi sotilasta kerrallaan valmistautui
vastaamaan puhelimessa ja sähköpostilla tulleisiin reserviläisten
kysymyksiin. Apuna päivystyksessä käytettiin myös kahden viikon
ajan evp- sotilaita, joiden tietotaito kysymysten tulvaan oli korvaamaton.
Toukokuun aikana Pohjois-Savon
asiakaspalvelu vastasi useiden
satojen reserviläisen yhteydenottoon. Yleisin yhteydenottotapa
oli sähköposti, toiseksi eniten tuli
puheluita. Suurin osa yhteydenotoista liittyi oman sotilaallisen
tehtävän selvittämiseen ja siihen
liittyviin kysymyksiin. Myös väestörekisterikeskuksen kautta itse päivitettäviä tietoja ilmoitettiin runsaasti, kuten ammatin vaihtuminen.
Pääsääntöisesti palaute reserviläisten suunnasta on ollut erittäin
positiivista. Yhteydenottojen myötä aluetoimisto on saanut tarpeellista tietoa asevelvollisten terveydentilasta, osaamisesta ja suhtautumisesta Puolustusvoimiin. Reserviläiskirjeen myötä myös omien
tietojen tarkistaminen ja päivittäminen väestörekisterikeskukseen
on tullut ajankohtaiseksi, minkä
ansiosta myös asevelvollisuusrekisterin tiedot saadaan ajantasalle.
Näin olleen voidaan todeta, että
reserviläiskirjeelle asetetut tavoitteet saavutettiin.
HURTTI-UKKO 2/15
Muste on kuivunut
viranomaisyhteistyösopimuksissa
w everstiluutnantti Pasi Heinua
V
uodenvaihteessa toteutettu
Puolustusvoimauudistus toi
muutoksia viranomaisyhteistyöhön. Vuoden 2014 lopussa lakkautettujen sotilasläänien viranomaisyhteistyön vastuita aluehallintotasolta jaettiin vuodenvaihteesta alkaen sekä Maavoimien esikunnalle että joukko-osastoille.
Kainuun prikaatissa valmistelut
uusiin vastuisiin aloitettiin hyvissä ajoin vuonna 2014. Valmistelut
pitivät sisällään osallistumisia Maavoimien esikunnan ja Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunnan johtamiin työkokouksiin, joissa aloitettiin sopimusten päivitystyö sopimuskumppaneiden kesken. Työ
jatkui toimialakohtaisin työkokouksin, joissa viimeisteltiin sopimukset.
Sopimuskumppaneina ovat toimialueen aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, poliisilaitokset, pelastuslaitokset, hiippakunnat sekä kaupungit ja kunnat. Yhteistoimintaa
toteutetaan myös rajavartiolaitoksen kanssa, joista uutena kumppanina aloitettiin toiminta Län-
si-Suomen merivartioston kanssa.
Puolustusvoimien sisällä Kainuun
prikaati toteuttaa yhteistoimintaa
myös puolustushaarojen kesken,
joista ensisijaisena ovat Lapin lennosto ja Karjalan lennosto.
mialansa puitteissa tukemaan
myös Puolustusvoimia sekä normaali- että poikkeusolojen aikana. Valmistautumisen keskeisenä
toimintamuotona on osallistuminen suunnittelutilaisuuksiin.
Kainuun prikaatia voidaan hyvällä
syyllä pitää puolen Suomen puolustajana, sillä sekä alue- että paikallishallintotason viranomaisyhteistyön toimialue kattaa PohjoisPohjanmaan, Kainuun, PohjoisKarjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Puolustusvoimien eräänä kolmesta tehtävästä on muiden viranomaisten tukeminen, joten pelkästään toimialueen koko ja sopimusosapuolten määrä edellyttävät
Kainuun prikaatilta merkittävää
varautumista.
Keskeinen yhteistoiminnan muoto on yhteistoimintaharjoitukset.
Sopimusten valmistelun ja harjoituksien myötä ovat eri viranomaiset tulleet henkilöinä tutuiksi, jolloin yhteistoiminta ainakin näiltä
osin on tarpeen tullen kitkatonta.
Kasvava yhteistoiminta luo edellytykset kokonaismaanpuolustuksen onnistumiselle, mikä puolestaan antaa mahdollisuuden yhteiskunnan toimintojen jatkumiselle ja
kansalaisten elinmahdollisuuksien
turvaamisen onnistumiselle häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Kainuun prikaatin normaaliolojen näkyvimpänä tukena muille
viranomaisille on virka-avun lisäksi henkilöstö- ja kalustotuki. Virkaavusta määrällisesti suurin osa on
sodanaikaisten räjähteiden tunnistamista ja raivaamista sekä henkilöetsintöjä.
Viranomaisyhteistyö ei Puolustusvoimien kannalta ole kuitenkaan
yksisuuntaista, vaan muut viranomaiset valmistautuvat oman toi-
Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen allekirjoitti viranomaisyhteistyösopimuksen prikaatin johdon kanssa tammikuussa.
HURTTI-UKKO 2/15
Viranomaisten lisääntyvä yhteistoiminta parantaa kokonaismaanpuolustuksen onnistumisen edellytyksiä myös siten, että se mahdollistaa eri vapaaehtoisjärjestöjen voimavarojen hyödyntämisen
aiempaa paremmin. Vapaaehtoisjärjestöihin sitoutuneiden kansalaisten vapaaehtoisuus on voimavara, jolle tulee antaa mahdollisuus ja sitä pitää hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla.
Oulun hiippakunnan piispa, metropoliitta Elia allekirjoitti yhteistyösopimuksen toukokuussa prikaatikenraali Jukka Sonnisen kanssa.
15
Lumilajijoukkueen vuosi
◗◗vääpeli Timo Varis,
vänrikki Santeri Aikio ja
alikersantti Misa Tuomala
2.6.2014 ensimmäinen nykymuotoinen lumilajijoukkue astui palvelukseen Kainuun prikaatissa. Joukkue kuuluu Tiedustelukomppanian alaisuuteen ja sen ensimmäisessä saapumiserässä oli 14 varusmiestä, joista mäkihyppääjä Jarkko
Määttä suoritti 165 vuorokauden
palveluksen muiden palvelusajan
ollessa 347. Entiset lomatuvat ja
Varusmiestoimikunnan tilat kasarmi 3:ssa on nyt valjastettu urheilijoiden käyttöön.
Tehokas sotilaskoulutus
Lumilajijoukkue sai koulutuksen
tiedusteluryhmän toimintaan Kainuulaisissa olosuhteissa. Peruskoulutuskaudella opeteltiin sotilaan perustaidot tehokkaasti. Jot-
ta urheilulle jäi aikaa, sotilaallisia
asioita ei toisteltu moneen kertaan, vaan ne oli opittava kerrasta.
Tämä onnistui hyvin kun kaikki olivat motivoituneita koulutukseen.
Myös joukkueen loistava yhteishenki helpotti oppimista.
Ohjelmaan kuuluivat tietysti myös
tiedustelu- ja ampumaharjoitukset. Tiedusteluharjoitusten aikana
päästiin soveltamaan päivittäiskoulutuksessa opittuja tiedustelijan taitoja. Lumilajijoukkue osallistui yhdessä Tiedustelukomppanian
kanssa Vuosangassa järjestettyihin
ampumaharjoituksiin, joissa koulutustaso mitattiin kovapanosammunnoissa.
Vaikka harjoitukset olivat todella
kuormittavia, ne eivät tuottaneet
henkisesti ja fyysisesti vahvalle,
yhtenäiselle joukkueelle ongelmia.
Aliupseerikurssi I:n jälkeen Santeri
Aikio suuntasi Kaartin jääkärirykmentin Urheilukoululle reserviupseerikurssille. Vänrikki Aikio omaksui kouluttajien opit loistavasti, sillä hänet palkittiin kotiutumisjuhlassa RUK:n priimuksen miekalla.
Santeri Aukio
mennusleiriä, joiden aikana keskityttiin täysin urheiluvalmennukseen. Leiripaikkoina olivat Vuokatti, Pikku-Syöte ja Rovaniemi.
Onnistunut kokonaisuus
Valmennusta kehuttiin
Harjoittelu tapahtui Vuokatissa
ja Kajaanissa. Olosuhteet olivat
varuskunnassakin loistavat (Heikinhalli, Vimpelinvaara), joten harjoittelu onnistui hyvin heti yksikön
ovelta.
Kestävyysurheilijoiden valmentajana toimi Jussi Piirainen, joka on
valmentanut myös Suomen maastohiihtomaajoukkuetta. Piiraista
luonnehdittiin urheilijoiden toimesta avarakatseiseksi ja neuvottelulähtöiseksi huippuvalmentajaksi, joka osasi suunnitella armeijavuoden harjoittelusta hyvin toimivan kokonaisuuden.
Aleksi Karppinen
16
Kainuun prikaati järjesti kuusi val-
Lumilajijoukkueen sisällä kaikki olivat hyvin tyytyväisiä vuoden antiin, niin sotilaskoulutuksen kuin urheilunkin osalta. ”Sotilaskoulutuksesta jäi erityisesti mieleen tiedusteluharjoituksissa suoritetut väijytys ja häirintäisku, joissa sai todellisen toiminnan tuntua.
Lumilajijoukkueelle yksi talven
hienoimmista hetkistä oli Oltermannin hiihto, jossa joukkue voitti myös kaikki kovakuntoiset reserviläisjoukkueet.
Urheilumenestystä joukkue saavutti laajalla rintamalla. 314 saapumiserän parhaana palkittiin hiihtosuunnistuksen nuorten maailmanmestari alikersantti Aleksi Karppinen.
HURTTI-UKKO 2/15
Oltermannin hiihto
- vuodesta 1951 alkaen
w majuri Ari-Matti Korhonen
70.
Oltermannin hiihto järjestettiin maaliskuussa Mikkelissä
noudattaen Oltermannin hiihdon
perinteitä, joista tärkein on viestin
tuominen kilpailun Oltermannille.. Kainuun prikaati osallistui hiihtoon neljättä kertaa. Oltermannin
hiihto on puolustusvoimien vanhin
kilpailu, joka on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1951 alkaen.
Kilpailujoukkueen kokoonpano
ja varustus ovat kilpailun säännöissä tarkasti määritettyjä. Joukkueeseen kuuluvat johtajana upseeri, varajohtajana opistoupseeri tai
aliupseeri, 10 varusmieshiihtäjää,
huoltaja ja ajoneuvojen kuljettajat. Joukkueet varaavat itse kilpailussa tarvitsemansa kilpailuvarustuksen. Kilpailussa käytetään palveluskäytössä olevia SA-lumipukuja, -suksia sekä -sauvoja. Viestinviejillä on selässään rynnäkkökiväärit ja viestikotelo. Kaikkien teknisten apuvälineiden käyttö viestinviejien ohjaamiseen on kielletty.
Kilpailun kulku
Oltermannin hiihto toteutetaan
kaksiosaisena takaa-ajokilpailu-
HURTTI-UKKO 2/15
na. Ensimmäisessä osassa jokaisen joukkueen on käytettävä 4-5
hiihtoparia. Kilpailu alkaa illalla
ja ensimmäinen kilpailuosio hiihdetään pimeässä otsalamppujen
valossa. Ensimmäinen osa päättyy välimaaliin. Toinen osa alkaa
seuraavan päivän aamuna, jolloin
joukkueista on jäljellä joko yksi
hiihtopari ja ankkuri tai pelkästään
ankkuri, joka tuo yksinään viestin
maaliin Oltermannille.
Kilpailuun liittyy oleellisena osana suunnittelu- ja valmisteluvaihe,
jossa tuleva suoritus suunnitellaan
ja reitit tiedustellaan sekä valmistellaan. Kilpailujoukkue sai aamulla tehtävän, reitin ja kilpailuperusteet kilpailupuhuttelussa Mikkelissä. Alkoi ehkäpä kilpailun vaativin
osa: reittisuunnittelu. Suunnittelua ja valmistelua oli tänä vuonna
merkittävästi enemmän kuin aiemmin, koska Mikkelin alueen heikko lumitilanne rajasi useita reittivaihtoehtoja pois ja pakotti kaikki
joukkueet käyttämään myös jalkapatikkaa viestin viemisessä. Reitin
kokonaispituus ”linnun tietä” oli
noin 75 kilometriä ja reitillä oli 19
rastipistettä, joiden kautta joukkueiden tuli hiihtää.
Kainuun prikaatin joukkueen
suunnitelmassa lähdöstä välimaaliin käytettiin kaikki viisi hiihtoparia. Välimaalista noin 6 kilometrin osuuden hiihti yksi hiihtopari ja ankkurin osuus viestin perille
saattamisessa oli noin 13 kilometrin mittainen. Etappien pituudet
vaihtelivat 10–17 kilometriin.
Kainuun prikaatin joukkue voitti kilpailun ajalla 8:23:36 ja toi viestin maaliin ennen taitavia reserviläisjoukkueita ensimmäistä kertaa
Kainuun prikaatin historiassa.
Oltermannin hiihto on perinteikäs sotilasurheilutapahtuma,
joka vaatii osallistujilta hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa sekä suunnistus- ja hiihtotaitoa. Se vaatii
myös uskallusta tehdä rohkeita
Tervehdys Oltermannille
”Herra Kenraali, Oltermanni uhkeiden
maajoukkojen! Korpimetsistä viestin
tuomme, sanoman Lech-virran valloittajien perinnön. Sanoman Kainuun sissipataljoonien hengessä, kuiskauksen korpitaistelujen mestarein. Juoksusta Kainuun poikien, voimasta Kajaanin uroin,
taidosta korpisoturien. Hiihtomiesten
juoksuun luottaa Kainuun kansa, voimaan korpimetsien soturin.
Jää aikakirjoihin loistamaan Kainuun
voima, kiertäen metkut Eteläisen Savon,
oikoen mutkat Mikkelin sekä ottaen
mukaan voiman Pohjois-Pohjanmaan,
Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon.
Ase oiva selässä Kainuun sissin, luikku
soturin vahvan. Valmihina tulen antamaan, virittämään jyhkeän voiman.
Taisteluun on valmis osastomme julma,
tuhon tuomaan osasto Korpimetsien.
Kauhea kohtalo vainoojan, kalpea kohtalo uhkaajan, hengessä Hurtti-Ukon.”
Prikaatin komentaja,
prikaatikenraali Jukka Sonninen.
taktisia ratkaisuja sekä osin myös
taitoa salata omaa toimintaa ja
harhauttaa vastustajaa. Voidaankin todeta, että Oltermannin hiihdossa yhdistyy useita sotilaalle
äärimmäisen tärkeitä ominaisuuksia ja taitoja.
Joukkue 2015
1) Osuus: opp Juuso Mäkelä ja opp
Mikko Loukkaanhuhta, 2) Osuus: opp
Misa Tuomaala ja opp Topias Tyni, 3.)
Osuus: opp Joona Joensuu ja opp Joonas Sarkkinen, 4) Osuus: vääp Timo
Varis (varajohtaja) ja opp Aleksi Karppinen, 5) Osuus: opp Jyri Uusitalo ja
opp Santeri Erola, 6) Osuus: maj AriMatti Korhonen (johtaja). Huoltajana ylil Janne Tuhkalainen, varamiehenä opp Lauri Peltoniemi, kuljettajana
alik Juho Rönkkö.
Kuvat: Päivi Visuri
17
Huoltokoulutus armeijassa
on kattavaa
◗◗Upseerikokelaat Antti Kinnunen
ja Eino Issakainen
P
uolustusvoimien huoltokoulutus on monipuolinen ja kattava kokonaisuus koostuen
pisimmillään kolmesta eri koulutusvaiheesta: peruskoulutuksesta, aliupseerikurssista tai miehistökursseista ja reserviupseerikurssista.
Peruskoulutuskaudella harjoitellaan jokaiselle taistelijalle kuuluvia perustaitoja. Tämän jälkeen
valitaan johtajakoulutukseen lähtijät ja miehistökursseille joukkotuotantoon jäävät henkilöt.
Huoltokomppanian aliupseerikurssi sisältää huoltopalvelu-, kuljetus-, lääkintä- ja kunnossapitolinjat. Kurssilla jokainen linja perehtyy AUK1:n aikana ryhmänjohtajan toimintaan taistelussa ja sen
toimissa. AUK2 on pääsääntöisesti linjakohtaista koulutusta. Tällöin kuljettajat harjoittelevat ajoneuvojen kanssa, huoltopalvelu
toimii keitinten ja elintarvikkeiden
kanssa, lääkintä harjoittaa evaku-
ointitapoja ja ensihoitoasemien
pystytystä sekä toimivat apulaisina varuskuntasairaalassa, kunnossapito tutustuu puolustusvoimien
kalustoon ja sen kunnossapitoon
ja korjaamiseen.
AUK1:n jälkeen osa lähtee huollon
reserviupseerikurssille Haminaan,
jossa harjoitellaan joukkueenjohtajana toimimista lähinnä taistelukentällä. Kokemusten mukaan harjoittelu metsässä perustui jääkäritaisteluihin ja huoltokomppanian
ryhmittämiseen. Kuitenkin kurssilla opittiin perusasiat huoltokomppanian toiminnasta ja sen kalustosta, esimerkiksi tiedustelu/valmisteluosaston toiminnan huoltokomppanian siirtyessä ja kuinka
joukkueiden tulisi alueella toimia.
Erilaiset marssi-, perustamis-, ryhmityskäskyt annetaan oikeaan
aikaan oikeassa paikassa. Jokainen
taistelija oli vuorollaan joukkueenjohtajana, varajohtajana tai vääpelinä ja sai näin harjoitella tulevia
harjoituksia ja kokelaskautta varten. Harjoittelu painottui suurimmaksi osaksi hyökkäys- ja puolustustaisteluihin. Joukkueenjohtajat
ovat päävastuussa joukkueen taistelukyvystä ja taistelujen johtamisesta, joten oli tärkeää, että koulutuksen pääpaino oli taistelukoulutuksessa.
RU-kurssi käsitteli aluksi oppitunneilla suuria kokonaisuuksia kuten
vihollisen kokoonpanoja ja toimintaa sekä omaa toimintakykyä ja
valmiuksia.
RU-kurssin jälkeen alkoi kokelasja samalla joukkotuotantokausi.
Huoltokomppanian johtajat käyvät E-kauden alussa miehistön
mukana miehistökursseilla omalle
joukkueelleen tärkeät koulutukset
ja perehdytykset.
Kokelaat ovat perehtyneet kuinka
toimia oman joukkueen johtajana,
jotta joukkue voi toimia itsenäisesti ilman kokoaikaista valvontaa.
Koulutukseen kuuluu harjoitusvalmistelut alkaen kaluston haalimisesta, sen laskemisesta ja pakkaamisesta. Miehistö pitää myös saada taisteluvalmiiksi harjoitusta varten. Joukkueenjohtajan pitää olla
koko ajan tietoinen mitä ja missä
omassa joukkueessa tapahtuu.
Tähänastiset harjoitukset ovat
olleet monipuolisia. Niissä on harjoiteltu komppanian toimintaa
sisältäen joukkueen, ryhmän ja
yksittäisen taistelijan toimia. Harjoituksissa ollaan oltu todellisen
vihollisuhan alla ja silti on pitänyt
ruoskia oma joukkue toimintakykyiseksi ja aikaan katsomatta huoltovalmiiksi. Koulutuksen lopullinen taso on tätä lukiessa mitattu
kymmeneen vuoteen suurimmassa
harjoituksessa, WIHURI15:ssä, jossa
katsotaan kuinka joukkueenjohtaja johtaa joukkuettaan ja kuinka
joukkueet toimivat toistensa kanssa muodostaen sodanaikana toimivan Huoltokomppanian.
18
HURTTI-UKKO 2/15
Koiranohjaajaksi
sotakoiraosastolla
w ylikersantti Mira Salminen
K
ainuun prikaati on Porin prikaatin ohella toinen joukkoosasto jossa on mahdollista
kouluttautua sotakoiranohjaajaksi. Saapumiserittäin osastolle valitaan neljä koiranohjaajaa ja kaksi eläinhuoltomiestä. Palvelusaika
ohjaajilla 255 vrk ja eläinhuoltomiehillä 165 vrk.
Palveluksen toisella viikolla pidetään infotilaisuudet kaikille alokkaille ja kolmannella viikolla halukkaat haastatellaan. Aikaisempaa
koulutustaustaa koirien parissa ei
vaadita, sitä vastoin hyvä fyysinen
kunto ja motivaatio oppia uutta
ovat tärkeitä. Valituiksi tulleet siirtyvät neljännellä viikolla Tiedustelukomppaniaan. Erikoiskoulutuskauden käynnistyessä alkaa myös
koiranohjaajakurssi.
Arki pyörii pitkälti koirien kouluttamisen ja koulutustaidon opettelemisen merkeissä. Erikoiskoulutuskauden aluksi opiskellaan teoriaa; kuinka koiraa hoidetaan ja
koulutetaan. Teorian ohella tutustutaan koiriin ja otetaan ensikosketusta kouluttamiseen ja hoitotoimenpiteisiin. Ohjaajat ja eläinhuoltomiehet saavat saman koulutuksen. Kun ohjaajille nimetään nimikkokoirat, on eläinhuoltomiesten tärkein tehtävä avustaa kouluttamisessa toimien maa-
HURTTI-UKKO 2/15
limiehinä mm. jäljestys- ja etsintäharjoituksissa. Eläinhuoltomiehet
myös huolehtivat koirista ohjaajien poissaollessa.
Koiratarhalla on neljä saksanpaimenkoiraa, kaksi urosta ja kaksi narttua. Koirapartiossa on aina
yksi uros ja yksi leikattu narttu,
mikä edesauttaa sovun säilymisessä. Tarhan vanhin koira on kuusivuotias Eemeli, nuorin taas on kaksivuotias Piki. Väliin mahtuvat viisivuotiaat Huli ja Ego.
Kun vanhemmat ohjaajat poistuvat reserviin, koulutusvastuu siirtyy nuoremmille ohjaajille. Ohjaajia seurataan koulutuksen alussa, jotta voidaan valita jokaiselle
koiralle sopiva ohjaaja. Ohjaajien
vaihdoksen yhteydessä koirat hetkellisesti ”tyhmenevät”, eivätkä
ne tunnista helppoja peruskäskyjä. Uuden ohjaajan itseluottamuksen kasvaessa alkaa koirakin toimia
kuten koulutettu. Tähän menee
yleensä kolmisen viikkoa.
Koiratarhan normaalipäivä alkaa
lähes joka aamu noin puolen tunnin mittaisesta aamulenkistä ilman
koiria ennen aamupalaa, jonka jälkeen koulutus käynnistyy tarhalta. Koirien lenkki aamulla vaihtelee kahdesta kymmeneen kilometriin. Vuodenajasta riippuen päivän aikana harjoitellaan jäljestystä, esineiden ilmaisua, henkilöilmaisu, henkilöetsintää maastossa
ja rakennuksissa, tottelevaisuuskoulutusta tai valjakkohiihtoa.
Ohjaajat pääsevät myös kilpailemaan valjakkohiihdossa virkakoirien Suomen mestaruuskilpailuissa, joissa toisistaan mittaa ottavat
puolustusvoimien, poliisin, rajavartiolaitoksen, rikosseuraamuslaitoksen ja tullin koiranohjaajat
koirineen.
Koirapartiot osallistuvat myös Tiedustelukomppanian päivittäiseen
koulutukseen ja harjoittelevat
maastossa myös yhdessä sotilaspoliisien kanssa. Keväällä 2015 koirapartiot ovat olleet niin tiedustelukuin sotilaspoliisijoukkueen harjoituksissa.
Koiratarha on miehitetty vuoden
jokaisena päivänä, niin juhlapyhinä kuin arkena. Kaksi päivystäjää
majoittuu vuorollaan viikon tarhalla ja huolehtii koirien ja tarhan
päivittäisistä huolloista. Palvelusaikana ohjaajat huolehtivat omat
nimikkokoiransa, viikonloppuisin
ja ohjaajan poissa ollessa päivystäjät huolehtivat niistä. Päivystäjät ovat lisäksi valmiudessa lähtemään virka-aputehtäviin, mikäli
apua tarvitaan esimerkiksi kadonneen henkilön etsimisessä.
19
Koulutusedellytyksiä
kehitetään
w majuri Pekka Romppanen
V
uoden 2015 alusta voimaan
astuneen puolustusvoimauudistuksen vaikutuksesta
pioneeriaselajiin koulutus keskitettiin osaamiskeskuksiin.
Kainuun prikaati on pioneeriaselajin valtakunnallinen suluttamisen, tienpidon ja ylikulun varmentamisen osaamiskeskus. Osaamiskeskuksen toiminnot keskittyvät
prikaatissa pääsääntöisesti Pohjan
pioneeripataljoonaan. Varusmieskoulutuksen lisäksi Pohjan pioneeripataljoonalle tuli uusiksi tehtäviksi henkilökunnan kouluttaminen, tutkimus- ja kehittämistehtävien toteuttaminen sekä erilaiset
tukemisvelvoitteet.
Laadukkaan koulutuksen varmistaminen edellyttää mm. tarkoituksenmukaisia koulutuspaikkoja.
Koulutusympäristöä onkin kehitetty vuosien 2013-2014 aikana
kunnostamalla Läntinen rekiura
panostustilat ja kestopäällystetyn osan sisältäväksi suluttamistieksi ja rakentamalla kokonaan
uusi panostussilta ns. siltamontun
läheisyyteen varuskunnan lähiharjoitusalueelle.
Ponttonikalusto m15 käsittelyä Petäisenniskassa.
Vuoden 2015 aikana rakennetaan
suluttamistien ja junaradan väliselle alueelle ns. toinen runkoura varsinaiseen suluttamistiehen liittyvine yhdysteineen. Näillä järjestelyillä luodaan suluttamistien yhdenaikainen käyttömahdollisuus useammalle pioneerijoukkueelle. Osa
uudesta tiestöstä rakennetaan
joukkotuotantojoukkojen ja henkilökuntaan kuuluvien kurssilaisten toimesta.
Petäisenniskaa ja Turkkiharjua
kehitetään
Petäisenniskan perinteikäs ponttonikoulutuspaikka kunnostettiin
osittain vuoden 2014 aikana. Alueella pilotoitiin ponttonikoulutus-
ta ja järjestettiin uuden P15-ponttonikaluston esittelyn sisältänyt
Roll out -tilaisuus. Täysipainoisesti ponttonikoulutus Nuasjärvellä
aloitetaan uudistetulla kalustolla
kuluvan vuoden aikana. Vuoden
2015 aikana rakennetaan varuskunta-alueelle myös uusi ponttonikalustohalli.
Vuosangan Turkkiharjun alueelle,
jossa pioneerit ovat perinteisesti
räjäyttäneet tiekatkoksia, kunnostetaan vuoden 2015 aikana sovelletun harjoitustoiminnan mahdollistava suluttamistie, jolla voidaan
käyttää ”kovia” räjähdysaineita.
Koulutuspaikkojen kehittäminen
on rahoitettu puolustusvoimauudistukseen varatulla rahoituksella.
Mittava koulutuspaikkojen uudisrakentaminen ja käytössä olleiden koulutuspaikkojen kunnostaminen ei ole mahdollista ilman
yhteistoimintaosapuolten merkittävää panosta.
3-aukkoinen 24,6 m pitkä ja 4,5 m leveä panostussilta.
20
HURTTI-UKKO 2/15
M18-johtamisjärjestelmä - pieniä
voittoja - yhteistyöllä eteenpäin!
◗◗everstiluutnantti Juha Peltomäki,
TSTOS:n verkko- ja palveluoperaattorin toimitusjohtaja,
P-SVP:n komentaja
J
oitakin vuosia sitten viestimiehet kuvasivat epämääräistä,
yksiselitteisesti määrittelemätöntä teknistä ratkaisua pilvellä.
Pilvi sisälsi kaikki mahdolliset rajapinnat kaikilla OSI-mallin kerroksilla. Miltä rajapinta näyttää? Miksi
rajapinnoissa on usein ongelmia?
Miten on mahdollista että rajapinta ei toimi? Tämän artikkelin kuva
sisältää yhden fyysisen tason rajapinnan: aselajiharjoituksen TAK/
TSTOS:n alueella oleva MAAVNETliittymä siinä ottaa aurinkoa. Tuon
liittymän kautta kulki harjoituksen
ainut yhteys SALE:aan Kajaaniin.
Elämä on joskus hiuskarvan (valokuidun ydin) varassa.
M18-johtamisjärjestelmäkokonaisuus kehittyy pala palalta, vaikka materiaalia ei toivotussa aikataulussa ole tullutkaan. M18 joukkotuotanto laajentuu vuoden
2016 kuluessa ainoastaan Jääkäriprikaatiin. Aloittamisen esteenä
ovat sekä materiaalin toimittamiseen liittyvät ongelmat että joukkotuotantotehtävien muutokset.
KAIPR:n osalta käyttöönotto etenee hyvää vauhtia. Viimeiset, ja
erittäin viimetinkaan ajoittuvat,
M18-elementit saatiin käyttöön
2-3 viikkoa ennen Wihuri-harjoitusta - 2½ kuukautta suunniteltua
myöhemmin. Viimeiset ”pienet
voitot” M18-käyttöönotossa ovat:
TEA-alustaiset TSTOS:n ja JK:n johtamispaikat, taistelijan reitittimet,
MATI2-sovelluspäivitys ja määrävahvuinen viestiasemien määrä
runkoverkossa.
Lähitulevaisuuden merkittävimpiä kehitysaskeleita ovat mm. HFkyvykkyyden luonti viestiasemiin
HURTTI-UKKO 2/15
”That’s one small step for
the Army C4IS, one giant
leap for the KAIPR M18”
(Armstrong & Peltomäki)
ja tietoturvaratkaisut eri suojaustasojen tietojenkäsittelyyn samassa verkossa. Tähän kokonaisuuteen
kun lisätään MATI2- suunnittelutyökalujen kehittäminen, sanomanvälitysjärjestelmän tuotteistaminen, komppaniatason taistelunjohtojärjestelmän toteuttaminen
päätelaitteineen, puhepalvelun
uusiminen, taajuushallinta-, verkon valvonta- ja suunnittelutyökalujen parantaminen sekä muiden
aselajien komentopaikkaratkaisut voidaan alkaa puhua siitä, että
M18-järjestelmä on lähellä tavoitetasoa - yhden kirjaimen osalta
DOTMLPFIi-rakenteessa.
keskittymisemme hajaantuu. On
tutkittu, että tietopainotteista
työtä tehdessämme vilkaisemme
sähköpostia jopa 50-100 kertaa
päivässä. Kännykkää vilkaisemme
keskimäärin peräti 150 kertaa päivässä. Erään tutkimuksen mukaan
työajasta kuluu 2.1 tuntia toissijaisiin keskeytyksiin ja häiriöihin.
Ne työvälineet, jotka ovat tulleet
avuksemme työn tekemiseen, yhä
useammin keskeyttävät sen. Aikaa
säästävät keksinnöt ovat myös luoneet odotuksen asioiden tapahtumisesta yhä nopeammin ja luoneet
jatkuvan kiireen, keskeneräisyyden
ja tehottomuuden tunnun. Kuulostaako tutulta?
Yksi teemoistani vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa on: ”Vaikea 15, kivempi 16”. Viimeaikaiset
henkilöstöpäätökset ovat varmistaneet ensimmäisen osan toteutumisen. Toivon, että olen oikeassa
toisenkin osan toteutumisesta.
Wihuri-polulla on pisimmät askeleet otettu rajapinta, aselaji-,
JOJÄ- ja piakkoin MVH:n kehyksessä. Kovasti toivon ja uskon, että
tällä kertaa MVH:n kranaatit eivät
tule takaisin kuorma-auton lavalla
- ainakaan johtamisjärjestelmään
liittyvistä syistä johtuen.
P-SVP on käyttänyt huomattavan
määrän sekä taloudellisia että henkilöresursseja Wihuri-harjoituksen onnistumisen varmistamiseksi. Kovin paljon enempää ei P-SVP
olisi kyennyt tekemään. Haasteet
ovat erittäin suuret, mutta luottamus onnistumiseen on kova ja
tulokset tiedämme tämän lehden
tullessa painosta.
Muokkaako keskittymiskyv yn
murentava kaaossurffaus aivojasi? Oletko online moniajon uhri?
Tämän päivän työelämässä ajankäyttömme usein sirpaloituu ja
21
Kainuun tykistörykmentin
uusi koulutuskalusto
tehokkaassa käytössä
◗◗everstiluutnantti
Pauli Pukaralammi
Kainuun tykistörykmentin komentaja
M
aavoimien taistelu 2015
on muuttanut tykistön
ja heittimistön taktiikkaa. Uusin tykistön ja kranaatinheittimistön kalusto on mahdollistanut hajautetun toiminnan ja vaikuttamisen taistelukentän syvyydessä. Kainuun tykistörykmentissä
on koulutettu varusmiehiä uudella alueellisen tykistön kalustolla
kahden vuoden ajan. Uudet maalinpaikannuslaitteet otettiin käyttöön kevään aikana.
Varusmiesjohtajien ammattitaito
Kainuun tykistörykmentin kevään
harjoituksissa on näkynyt innostunut tekemisen meininki. Uusi kalusto hallitaan ja koulutustaso on korkea ennen saapumiserän pääsotaharjoitusta WIHURI15. Ampumaharjoitukset Rovajärvellä onnistuivat hyvin. Osaamisen lisääntyessä tulitoiminnan nopeudessa saavutettiin usein kiitettäviä aikoja.
Tykistön ja heittimistön tulitoiminnan valmistelussa sekä ammunnassa korostuu erityisesti varusmiesjohtajien ammattitaito.
- Rykmentin kouluttaman tykistöjärjestelmän suorituskyvyn perus-
ta on ammattitaitoinen henkilöstö, vakuuttaa 1. tuliasemapatterin
päällikkö kapteeni Riku Rautiainen.
Uudella maalinpaikannuslaitteella
tarkka suunta ja etäisyys.
Maastouttamisella suojaa
Maali voidaan havaita ja määrittää sen sijainti käyttämällä laitteen
laseretäisyysmittausta ja päiväkanavaa tai lämpökameraa. LISAtulenjohtosensori on suunniteltu
tulenjohto-, tiedustelu- ja jalkaväkijoukkoja varten.
Kainuun tykistörykmentti valmistautui pääsotaharjoitusta varten panostamalla toiminnassaan
hajauttamiseen ja maastouttamiseen. Vastustajan tulivaikutusta
väistetään liikkeellä sekä hajauttamalla aseet ja muut tuliyksikön
yksittäiset kohteet vähintään 200
metrin etäisyydelle toisistaan. Patteriston komentajana kevään harjoituksissa toiminut kapteeni Mika
Nimell näkee hajautetun tuliasematoiminnan, sirpalesuojajärjestelmien, maastouttamisen ja linnoittamisen antavan parhaimman
suojan patteriston toiminnalle.
Maalinpaikannus kehittyy
Kainuun tykistörykmentti sai käyttöön tulenjohtoryhmille tarkoitetut uudet maalinpaikannuslaitteet. Millog LISA -tulenjohtosensori on valvontaan, etäisyyden mittaukseen ja maalinosoitukseen suunniteltu monisensorilaite. Siitä saadaan tarkan suunnan ja etäisyyden
lisäksi maalin koordinaatit. Maalitieto lähetetään päätelaitteelle
joko bluetooth- tai kaapeliyhteyden kautta.
- Uusi maalinpaikannuslaite on
helppokäyttöinen ja lisää maalinpaikannuksen nopeutta sekä tarkkuutta, kertoo tulenjohtoryhmien
kouluttaja luutnantti Juuso Rask.
Katseet tulevaisuuteen
Kainuun tykistörykmentin perustamalla patteristolla ja kranaatinheitinkomppanialla on keskeinen rooli WIHURI15-harjoituksen
tulenkäytön tutkimuksessa. Maavoimien taistelu 2015 -tykistötaktiikka hallitaan, alueellisen tykistön kalusto osataan ja henkilöstöllä on innostunut asenne vaikuttamisen kehittämiseen.
Kainuun tykistörykmentti haluaa
olla mukana rakentamassa tulevaisuuden tykistöä ja kranaatinheittimistöä kehityksen aivan terävimmässä kärjessä.
Tykkiryhmä valmiina
tukemaan
taisteluosaston
hyökkäystä.
22
HURTTI-UKKO 2/15
Killan kuulumiset
◗◗Kainuun prikaatin killan
pj Heikki Visti
P
rikaati juhli vuosipäiväänsä 1. huhtikuuta. Juhlallisuudet alkoivat seppeleen laskulla perinnekivelle jonka jälkeen
pidettiin paraatikatselmus Raappanan kentällä. Päiväjuhla pidettiin varuskuntaravintola Hoikanhovissa. Juhlapäivä päättyi Lapin sotilassoittokunnan upeaan MARSkonserttiin Kaukametsän salissa.
Tilaisuuksiin osallistui kutsuttuna
runsaasti killan hallituksen ja valtuuskunnan jäseniä.
Killan päätehtävänä on prikaatissamme palvelevien varusmiesten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten maanpuolustustahdon ja palvelusmotivaation ylläpitäminen ja vahvistaminen
sekä heidän palvelusviihtyvyyden
edistäminen. Tätä tehtävää kilta
toteutti luovuttamalla päiväjuhlassa stipendin Varusmiestoimikunnalle käytettäväksi varusmiesten palvelusviihtyvyyden ja liikuntaharrastuksen edistämiseen.
Prikaatin komentajan seurueessa seppelettä laskemassa Kajaanin
Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Maarit Rautiainen ja Killan
puheenjohtaja Heikki Visti (kuva
Risto Haverinen)
Varusmiestoimikunnan puheenjohtaja alikersantti Tomi Rytkönen vastaanottaa killan stipendin.
(kuva Satu Hujanen)
Me kiltalaiset arvostamme sitä,
että saamme olla yhtenä toimijana mukana tukemassa prikaatimme koulutustyötä.
Suomen Ekonomit prikaatilla
kaiprkilta.fi
S
uomen Ekonomit pitivät kevään liittokokouksen Kajaanissa 18.-19. huhtikuuta.
Samassa yhteydessä Kajaanin Ekonomit
juhlivat 70-vuotista taivaltaan.
Kilta järjesti oheisohjelmana ekonomeille
tutustumiskäynnin prikaatille sunnuntaina
aamupäivän aikana. Tutustuminen toteutettiin kiertoajeluna prikaatin alueella. Ajelun
aikana heille kerrottiin millaisessa asennossa
prikaati on vuona 2015.
Tutustuminen päätettiin sotilaskotiin, jossa sotilaskotisisar Heli Itkonen kertoi heille
sotilaskotitoiminnasta ja päätteeksi nautittiin maukkaat sotkun munkkikahvit. Vieraille luovutettiin tammikuun 2015 Hurtti-Ukko
lehti ja killan muistona vierailusta Kainuun
prikaatin historia 1626-2012 teos.
Lämmin kiitos prikaatille ja sotilaskodille
mahdollisuudesta toteuttaa vierailu ja erityiset kiitokset ekonomeille mielenkiinnosta
prikaatiamme kohtaan.
HURTTI-UKKO 2/15
Iloiset ekonomit kilta-saunan edessä oppaan kanssa.
(kuva Rauli Johansson).
Suomen Ekonomit ry:n
toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemming vastaanotti historiateoksen.
(Kuva Rauli Johansson)
23
Oululaisten vanha tykkiperinne
tulessa paraatipäivinä
w tiedottaja Satu Hujanen
P
ohjois-Suomen Tykkimieskilta aloittaa puolustusvoimalliset paraatipäivät perinteisesti kunnialaukauksin Linnansaaressa Oulussa. 1980-luvulta saakka
toteutettu perinne toistetaan lippujuhlan päivän ja itsenäisyyspäivän aamuna vuosittain.
Kiltalaiset ampuvat kahdella vuosimallin 1936 kenttäkanuunalla 76 K
36 vuoroperään minuutin välein ja
avaavat paraatipäivän tapahtumat
vanhan perinteen mukaisesti. Tykkiryhmään kuuluu seitsemän henkilöä per kanuuna.
Ammumme juhlapäivänä perinteisesti kello 9 täysille itsenäisyyden
kymmenvuosille kahdesti vuodessa: lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta ja itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta, kertoo perinteen puuhamies Sakari Rajaniemi.
Pitkä perinne juontaa siitä kun
Pohjanmaan Tykistörykmentti muutti Oulusta Sodankylään.
Ammuimme ensimmäisen kerran
itsenäisyyspäivänä 1982 ensin laina-aseilla Oulun paikallispatterin
tykkikalustosta. Sitten 1990-luvun
alkupuolella saimme omat tykit
ja ne olivat venäläiset Putilovin
122-milliset haupitsit.
Ampumatarvikkeiden loputtua
näihin haupitseihin meille tuli 76 K
36 -kanuunat, joita Suomeen saatiin sotasaaliista Raatteentieltä ja
joistakin muista moteista. Killalla
on vain nämä kaksi kanuunaa, joskin valtakunnassa on muuallakin
näitä mm. muistomerkkeinä.
Kanuunat ovat sotamuseon kirjanpidossa. Venäjällä näitä on valmistettu valtava määrä kahdella tehtaalla, mm. Putilovin tykkitehtaalla Pietarissa. Kanuuna on
vähän niin kuin esilaite nykyiselle 122H63-tykille, jossa on samalla periaatteella toimiva lukkojärjestelmä.
Pohjois-Suomen Tykkimieskilta on
vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö ja epäsuorentulen ja tykistön
aselajikilta Pohjois-Suomessa. Jäseninä ovat alueen joukoissa palvelleita kenttätykistön, ilmatorjunnan, rannikkotykistön ja kranaatinheittimistön evp-henkilöitä.
24
HURTTI-UKKO 2/15
Hyvät kiltasisaret ja -veljet
◗◗puheenjohtaja Antti Toivola,
Pohjois-Karjalan Prikaatin
Perinnekilta Ry
A
lkuvuosi on edennyt killan sääntöjen mukaisessa
hengessä, järjestyksessä ja
tavoitteissa; ”maanpuolustushengen vaaliminen, Killan piiriin kuuluvien historiallisten perinteiden
ja yhteisten muistojen vaaliminen
sekä pohjoiskarjalaisten sotaveteraanien ja heidän perheittensä
sekä kiltaveljien ja -sisarten tukeminen”. näinhän ne on sääntöihin
kirjattu!
Sääntömääräinen vuosikokous
pidettiin 23.3. Joensuussa Puolustusvoimien palvelukeskuksessa.
Samalla tutustuttiin sen toimintaan johtaja eversti Timo Viinikaisen johdolla. Esitelmässään hän
kertoi, kuinka toiminta Joensuussa on lähtenyt käyntiin, ja antoi
puolustusvoimien tilannekatsauksen. Paikalla oli reilut 30 kiltalaista.
Vuosikokouksessa valittiin uudet
toimijat. Uusina jäseninä hallitukseen tulivat valituiksi Harri Norismaa ja Juha Tiensuu, vanhoina
jäseninä jatkavat Jari Jurvanen,
Pekka Ahlholm, Pauli Reinikainen,
Matti Urjanheimo. Minä itse kiitän
saamastani luottamuksesta ja jatkan killan puheenjohtajana. Hallituksen kokouksiin tulevat osallistumaan myös Veijo Saloheimo JR9
perinneyhdistyksestä sekä majuri Miikka Huovinen aluetoimiston
edustajana. Taloudenhoitajana jatkaa Jari Nousiainen. Lisäksi kunniapuheenjohtajilla Jorma Mikkosella
sekä Hannu Saharisella on hallituksen kokouksissa läsnäolo-oikeus.
Toivotan uudet jäsenet Harrin ja
Juhan lämpimästi mukaan hallitustyöskentelyyn.
Samalla haluan kiittää monivuotista työpariani sihteeri Liisa Pietarista killan eteen tehdystä ansiokkaasta työstä. Killan paperit, esityslistat, pöytäkirjat ja ilmoitukset
HURTTI-UKKO 2/15
Eversti Timo Viinikainen esittelee palvelukeskusta kiltalaisille.
ovat olleet järjestyksessä samoin
kokousjärjestelyt ja tarjoilut. Suurkiitos, Liisa!
Liitossa valtakunnan tasolla on
Pohjois-Karjalasta vahva edustus.
Jari Jurvanen jatkaa Maanpuolustuskiltojen hallituksessa. Maanpuolustuskiltojen liittovaltuustossa uutena jäsenenä aloitti Harri Norismaa. Outokumpulainen
Aimo Hattula toimii liittovaltuuston 1. varapuheenjohtajana, hän
edustaa Pohjois-Karjalan Pioneerikiltaa.
Pohjois-Karjala sai toukokuussa
myös uuden sotakamreerin, kun
pitkäaikainen yhteistyökumppanimme Joensuun Ilmasillan
puheenjohtaja Rauno Suhonen
nimettiin ansioistaan Sotakamreeriksi. Toivotan onnea ja menestystä arvokkaassa työssä!
Kontiorannan varuskunta-alue
on heräämässä henkiin. Kunta on
ottanut aktiivisen roolin alueen
kehittämisessä. Aluetta kehitetään matkailu- ja viihdekeskukseksi unohtamatta historiaa. Olemme
yhtenä toimijoista suunnittelemassa alueen perinnetiedon keräämistä. Tavoitteena on muun muassa
saada alueelle perinnetalo, joka
sisältäisi museon. Suunnittelutyö
on käynnistynyt ja etenee hyvässä
myötätuulessa eteenpäin. Uskon,
että syksyn aikana voimme tie-
dottaa asiasta jo enemmän. Voitte käydä tutustumassa alueen nettisivuihin osoitteessa www.kontioranta.fi
Loppukesän ja syksyn toiminta on
vilkasta. Aloitamme 6.8. järjestettävällä kiltapyöräilyllä, joka on
MPK:n kurssi, pyöräilyyn ilmoittaudutaan 31.7. mennessä. Kotimaan
kiltaretki suuntautuu Tampereelle ja Hämeenlinnaan 4.-6.9. Siellä
järjestetään valtakunnalliset kokonaisturvallisuusmessut. Samalla
vierailemme myös Panssarimuseossa Parolassa sekä Militaria-museossa Hämeenlinnassa.
24. Maanpuolustusjuhla järjestetään tänä vuonna Tohmajärvellä
2.10. yhdessä koulun oppilaiden ja
veteraanien kanssa, ja sen ohjelma on suunnattukin juuri nuorille.
Pohjois-Karjalan Prikaatin Perinnepäivää vietämme Kontiolahden
yläkoululaisten kanssa 2.10. Kontiorannassa. Tällä tavoin pyrimme vuosittain siirtämään uudelle
ikäluokalle alueen perinnetietoa.
Näistä tapahtumista saatte lisää
tietoa kiltamme nettisivuilta pkpkilta.fi. Nettisivuille on saatu myös
päivitettyä kaikki Kontiorannan
joukko-osastolehdet aina vuodesta 1960 saakka.
Toivotan Teille oikein mukavaa
kesää. Tervetuloa mukaan tapahtumiin!
25
Kesällä vuonna 1959
Hoikankankaalla
w Pentti Kemppainen
S
ain kokelasaikana siirron
omasta anomuksestani Pohjois-Savon Prikaatista Kainuun Rajavartiostoon vuoden
1958 lopulla. Varusmiespalveluksen päätyttyä tammikuussa -59
minut hyväksyttiin ”kesävänskäksi” kouluttamaan varusmiehiä silloisessa 4./KR:ssa.
Kesällä -59 jouduin pitämään
varusmiehille hyvinkin paljon harjoituksia vakinaisen henkilökunnan kesälomien aikana. Tavanomaista koulutusmaastoa oli Laajankankaan lisäksi Hoikankangas molemmat koskematonta männikkökangasta. Hoikanlammen pohjoispään suopahasen yli pääsi, kun
koukkasi ajoissa lammen sivua kulkevalta Lehtovaaran kylätieltä.
Olipa kerran harjoitus kun annoin
KR:n kasarmilla tilanteen, jonka
mukaan vihollinen hyökkää etelästä Lehtovaaran suunnasta. Joukkue siirtyy heti sivustan suojaami-
1958 alokkaana PohjoisSavon prikaatissa.
26
seen Hoikankankaalle. Pian oltiin
pyörillä polkaistu muutaman kilometrin matka ja joukkue nousi
rivakasti lammelta rinteen päälle.
Sieltä rinne laski etelään päin alapuolella olevalle kärrytielle. Tiesin
sen johtavan vanhalle kivilouhokselle. Nopeasti ryhmät levittäytyivät käsketyille puolustusalueilleen
ja alkoivat kaivautua ja raivata rinteen vesakkoa ampuma-aloikseen
(olikohan se edes luvallista?).
Alkuvalmistelujen jälkeen joukkueen suojapaikkaan pystytettiin sissiteltta sopivaan luonnon monttuun nykyisen terveysaseman ja
Kasarmi 1:n välille. Teltta oli mukana, koska harjoituksiin lähdettiin
aina täysvarustuksissa vaikka olisi ollut vain päivän harjoitus. Kaikki valmistelut oli tehty vihollisen
torjumiseksi: ampuma-alat raivattu, putkimiinat (hälyttimet) viritetty, poteroita kaivettu, vartiointi ja hälytys järjestetty ja poteroihin juostu moneen kertaan.
Järjestämäni maaliosasto oli jossakin etumaastossa lähtövalmiina
odottamassa lammen suunnalta
ammuttavaa merkkipuikkoa. Kaikki oli valmista, kun vartiossa ollut
soturi ilmoitti, että edessä olevalle
tielle tulee siviilimiehiä ja ne lyövät
maahan puupaaluja. Mitä pitää
tehdä? Juoksin miesten luokse
kysellen, mitä heillä on tekemistä
meidän harjoitusalueella? Viisaan
näköinen mies - vähän närkästynytkin - sanoi tekevänsä tulevan
kasarmialueen paalutuksia.
Hölmistyneenä kysyin, minkä
ihmeen kasarmin? Kun kuulin
Pohjois-Savon prikaatin muuttavan Kajaaniin, oli se minulle täydellinen uutispommi. Miten tänne
mahtuu prikaati? Hyvä kun meille
riittää harjoitusalueita.
1959 kesävänrikkinä Kainuun rajalla.
He iskivät tolppansa ja meidän
maaliosasto hyökkäsi ja joukkue
voitollisesti puolusti.
Olen jälkeenpäin miettinyt, miten
suppea oli vänrikin yleistieto - en
tiennyt prikaatin tulosta mitään,
vaikka olin Kuopiosta lähtenyt
runsas puoli vuotta aikaisemmin
ja olinhan ollut Kajaanissa sentään
lähes 10 vuotta.
Palvellessani Kajaanin varuskunnassa vuosien 1968-85 aikana olen
satoja kertoja kävellyt terveysaseman maisemissa ja silmäillyt miten
tuo suojapaikkanamme ollut luonnon painanne on yhä säilynyt koskemattomana.
Silloin meitä oli vain yksi joukkue
puolustamassa tätä kangasta - nyt
valmiusprikaati.
Kirjoittaja on evl evp Pentti Kemppainen, syntynyt Hyrynsalmella,
palveli virkaurallaan Rajavartiolaitoksessa Kajaanissa, Kuhmossa ja
Imatralla sekä Puolustusvoimissa
Kajaanin sotilaspiirin esikunnassa ja
Kainuun prikaatissa huoltopäällikkönä yhteensä 17 vuotta eläkkeelle siirtymiseen saakka vuonna 1985.
HURTTI-UKKO 2/15
Puolustusvoimauudistus vaikutti
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
(MPK) toimintaan Kainuussakin
tarkoittaa, että jokaiselle sijoittamiskelpoiselle ei ole osoittaa tehtävää. Toisaalta kirjeessä välittyi
tieto mahdollisuudesta vaikuttaa
omaan sijoitukseensa.
◗◗Timo Toivonen, Kainuun
koulutus- ja tukiyksikön päällikkö
K
ainuun aluetoimiston lakkaaminen Kajaanissa ja
sen tehtävien siirtyminen
Ouluun perustettavalle PohjoisPohjanmaan ja Kainuun aluetoimistolle (PPOHMKAIALTSTO) oli
etukäteen arvioiden merkittävä
Kainuun koulutus- ja tukiyksikköä
koskeva muutos.
Kun uusi organisaatio on nyt toiminut runsaat puoli vuotta, voidaan muutoksen todeta vaikuttaneen toimintaamme varsin vähän.
Yhteistyö aluetoimiston kanssa on
lähtenyt hyvin käyntiin ja koulutuksen käytännön tukijärjestelyt ovat
hoituneet hyvin vapaaehtoisesta
maanpuolustuksesta vastaavaan
prikaatin alueupseerin kanssa.
Varusmiesten tiivis koulutusrytmi, lisääntyneet maasto- ja kertausharjoitukset sekä viiden MPK:n
kotu-yksikön tukeminen luonnollisesti asettavat haasteen tukevalle joukko-osastolle. Vaikka joitakin muutoksia on jouduttu tekemään suunniteltujen harjoitusten toteuttamistapaan ja -aikaan,
lähes kaikki koulutukset voidaan
kuitenkin toteuttaa. Esim. perinteisesti toukokuussa järjestetty
Vuosanka-harjoitus pidetään tänä
vuonna elokuun lopulla.
Kouluttajakoulutuksella
osaaminen kuntoon
Kainuun kotu-yk sikössä on
sitoumuksen tehneitä henkilöitä
56, joista 41 on hyväksytty toimimaan kouluttajina puolustusvoimien tilaamilla kursseilla.
HURTTI-UKKO 2/15
Sotilaskuljettajien ammattipätevyyskurssi valmiina maastoajoon.
Varusmiespalvelus ja kertausharjoitukset ovat vain osa sijoitukseen
vaikuttavista tekijöistä. Siviilielämässä hankittu koulutus ja osaaminen samoin kuin kriisinhallintatehtävistä saatu kokemus otetaan
myös huomioon sijoitusta määriteltäessä. Niin ikään vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys
on tullut hyvin esille.
Tiivis vuoropuhelu prikaatin kanssa tulevien vuosien koulutustilauksesta ja kouluttajatarpeesta on
antanut hyvät perusteet kouluttajakoulutuksen suunnittelulle ja
toteuttamiselle. Alkuvuodesta on
koulutettu mm. perusammuntojen
johtajia sekä perehdytetty kouluttajiamme uuden taistelutavan taktiikkaan.
Omaehtoinen itsensä kehittäminen ja aktiivinen toiminta vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehtävissä voivat antaa pätevyyden
uuteen tehtävään. Osaavia henkilöitä tarvitaan myös eri poikkeusolojen organisaatioihin sekä elintärkeiden toimintojen tehtäviin.
MPK on mukana ja antaa koulutusta myös näihin tilanteisiin ja tehtäviin!
Useat kouluttajamme ovat suorittaneet Reserviupseerikoulun järjestämiä kouluttaja- ja aselajikursseja. Kun näiden lisäksi on tarjolla MPK:n omia kouluttajakursseja,
voidaan todeta, että kouluttajien
osaamisesta halutaan pitää huolta.
Saitko sinä reserviläiskirjeen?
Viime toukokuussa 900 000 reserviläistä sai kirjeen puolustusvoimilta. Osalle kirjeen saaneista sen
sisältö saattoi olla pettymys: sijoitus sa-tehtävään puuttui!
Puolustusvoimauudistuksen myötä
sijoitetun reservin pieneneminen
230 000 henkilöön käytännössä
VIRVE-puhelimen käyttökurssin
kurssilaisia.
27
Varusmiestoimikunnan
katse nykyaikaan
◗◗alikersantit Tomi Rytkönen,
Harri Peltoniemi, Jouko Sirkka ja
jääkäri Pekka Kinnunen
V
ielä parikymmentä vuotta sitten omien matkapuhelimien ja kannettavien tietokoneiden käyttö, pelikonsolit varusmiehiä varten tai
infotelevisiot varuskunnassa olisivat herättäneet hyvin suurta ihmetystä. Kehityksen myötä ne ovat nykyään kuitenkin
Kainuun prikaatissa arkipäivää.
Varusmiestoimikunta (VMTK) on
ollut jo useamman vuosikymmenen kestäneen toimintansa aikana mukana parantamassa viihtyvyyttä ja palvelusolosuhteita Kainuun prikaatissa monien eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Viimeisen muutaman vuoden aikana
varuskunnassa on kuitenkin otettu hyvinkin suuria askelia eteenpäin ja kehitys jatkuu yhä kovaa
vauhtia.
Kainuun prikaatissa VMTK:lla tehtävät ovat hyvin monipuolisia.
VMTK tunnetaan varusmiesten
keskuudessa yleisimmin viikoittaisten lomakuljetusten ja liikuntakerhojen toteuttajana sekä tapahtumien kuten VMTK-teemapäivien ja
kotiuttamiskonsertin järjestäjänä.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että
varusmiestoimikuntatyön perustehtävänä on olla varusmiesten
palvelusolosuhteiden ja viihtyvyyden kehittäjänä sekä ylläpitää ja
edistää vapaa-ajan harrastus- ja
opiskelutoimintaa. VMTK on huolehtimassa myös palveluksen jälkeisestä ajasta tarjoamalla tutustumista eri koulutusvaihtoehtoihin ja lisäämässä tietoa asuntoja raha-asioista luentojen avulla.
Tämän päivän maailmassa sosiaali-
28
nen media, viestintä ja tiedottaminen sekä digitaalisuus ovat nousseet erittäin suureen osaan jokapäiväistä toimintaamme. Sosiaalisen median erityistehtävä -varusmiehet eli niin sanotut someagentit ylläpitävät jokaisen saapumiserän omaa Facebook-ryhmää sekä ovat auttamassa varusmiehiä jo ennen palvelukseen
astumista ja erityisesti sen aikana.
Tulevat varusmiehet voivat olla
yhteydessä Facebookin välityksellä some-agenttiin ja saada vastauksia heitä mietityttäviin kysymyksiin. Kainuun prikaatissa on yksi
255 vuorokautta palveleva someagentti, joka toimii samalla yhtenä VMTK:n toimihenkilöistä. Palveluksen aikana some-agentti vastaa myös Kainuun prikaatin sisäisestä varusmiesten tiedottamisesta. 1/15 saapumiserän Facebookryhmässä on tällä hetkellä 1150
jäsentä.
Uudistuksien myötä VMTK on
parantamassa myös tiedonkulkua, kun kesän 2015 aikana jokai-
seen Kainuun prikaatin perusyksikköön asennetaan infotelevisiot. Kainuun prikaati toimii tämänlaisessa tiedottamisessa Puolustusvoimien edelläkävijänä Digitaalinen kasarmi -hankkeen myötä.
Varusmiesten liikuntatoimintaa
halutaan kehittää myös entisestään, kun yhteistyö Heikinhallin
kanssa elektronisen järjestelmän
kehittämisestä on alkanut. Jokaiselle varusmiehelle jaettavan tunnistelätkän ja liikuntapaikoille
asennettavien lukulaitteiden avulla voidaan tehostaa vapaa-ajan
omatoimista liikuntaa sekä saadaan kerättyä tietoa varusmiesten
liikuntakäyttäytymisestä.
Paljon on tapahtunut jo tähän
mennessä, mutta vielä enemmän
on edessä. Jääkäämme siis innolla
seuraamaan, mitä kehitys tuo tullessaan.
Varusmiestoimikunta 1/15 haluaa kiittää koko Kainuun prikaatin
henkilökuntaa ja yhteistyökumppaneita antoisasta toimikaudesta!
HURTTI-UKKO 2/15
Sotilaskotitoiminta
poikkeusoloissa
◗◗3. sotilaskotipiirin piiripäällikkö
Päivikki Pajunen
Kajaanin Sotilaskotiyhdistys
S
otilaskotijärjestö on ainoa
naisten maanpuolustusjärjestö, jolle on myös poikkeusoloissa määritelty tehtävä.
Sotilaskotijärjestön valmiussuunnittelulla varmistetaan sotilaskotipalvelujen saatavuus kaikissa yhteiskunnan häiriötilanteissa.
Sotilaskotijärjestö tuottaa palveluja normaalioloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa resurssiensa
puitteissa. Poikkeusoloissa pääpaino on kanttiinitoiminnassa.
Maamme on jaettu alueittain
kolmeen sotilaskotipiiriin, sen
mukaan mihin logistiikkarykmenttiin tukeudutaan poikkeusoloissa.
1. sotilaskotipiiri (itäinen), 2. sotilaskotipiiri (läntinen) ja 3. sotilas-
HURTTI-UKKO 2/15
kotipiiri (pohjoinen). Sotilaskotipiirien sisällä on sotilaskotiyksiköitä, jotka muodostuvat useammasta sotilaskotiyhdistyksestä ja Rajaja Rannikkosotilaskotiyhdistyksien
paikallisosastoista.
3. sotilaskotipiiri sisältää kolme
sotilaskotiyksikköä. Karjalan sotilaskotiyksikköön kuuluu Kontiolahden ja Rissalan sotilaskotiyhdistykset sekä Rajasotilasyhdistyksen
Ilomantsin, Lieksan ja Kuhmon paikallisosastot. Oulu-Kainuun sotilaskotiyksikköön kuuluu Oulun
ja Kajaanin sotilaskotiyhdistykset
sekä Rajasotilaskotiyhdistyksen
Kuusamon ja Suomussalmen paikallisosastot. Lapin sotilaskotiyksikön muodostavat Rovaniemen ja
Sodankylän sotilaskotiyhdistykset
sekä alueella olevat Rajasotilaskotiyhdistyksen paikallisosastot. Sotilaskotiyksiköiden tarkoituksena
on lisätä alueellista yhteistyötä yli
yhdistysrajojen.
Kukin sotilaskotipiiri muodostaa
kanttiinijoukkueen, joka muodostuu kanttiinijoukkueen johtajasta ja varajohtajasta, varastoryhmästä (-ryhmistä), toimistoryhmästä, leipomoryhmästä ja kanttiiniryhmistä. Kanttiinijoukkueen
koko on 40-60 henkilöä riippuen
varastoryhmien ja kanttiiniryhmien lukumäärästä. Poikkeusoloissa
kanttiinijoukkueita voidaan siirtää tarpeen mukaan myös toisten
sotilaskotipiirien alueelle. Toimintaa poikkeusoloissa johtaa Sotilaskotiliiton valmiuspäällikkö.
Tämän lehden ilmestyessä 3. sotilaskotipiirin kanttiinijoukkue on
harjoitellut poikkeusolotoimintaa
WIHURI15-harjoituksessa PohjoisKarjalassa kesäkuun alussa. Sieltä
saatuja kokemuksia voimme hyödyntää parantaaksemme toimintaamme.
29
Osumat ja
iskemät
Huoltopataljoona
uuteen
komentoon
Kuopion huoltopataljoona siirtyi
tuulessa ja tuiverruksessa everstiluutnantti Esa Mäkisen (vas.) ajasta everstiluutnantti Janne Myllerin
aikaan tammikuun lopussa.
Poliisit harjoittelivat mellakkatoimintaa varuskunnassa
Oulun poliisi harjoitteli Kainuun
prikaatissa mm. joukkojenhallintaa toukokuussa. Esikuntakomppanian sotilaspoliisijoukkue toimi
maaliosastona kuvitteellisessa jääkiekkofanien mellakoinnissa poliiseja vastaan. Mukana oli myös koirakkoja, joiden toimintaa harjoiteltiin puolustusvoimien ja poliisin
koulutettua henkilöstöä vastaan.
Maanpuolustuskurssi
kuvitteellisessa kriisissä
Järjestyksessään 212. valtakunnallinen maanpuolustuskurssi harjoitteli kuvitteellista kriisitilannetta varuskunnassa helmikuussa. Internaattijakso alkoi tutustu-
30
misella Ilmavoimien toimintaan
Kajaanin lentokentällä ja ampumaharjoitukseen mentiin tutustumaan maanläheisemmin telakuorma-autoilla.
HURTTI-UKKO 2/15
Kainuun prikaati 2015 -avajaiset
Kainuun prikaatin uuden asennon
avajaisia vietettiin 15. tammikuuta,
jolloin Kajaaniin kokoontuivat prikaatiin liitettyjen Oulun, Kuopion
ja Joensuun aluetoimistojen henkilöstö sekä laaja kutsuvierasjoukko neljästä maakunnasta. Puheita pidettiin, keskusteluja käytiin ja
kulttuurista nautittiin koko päivän
ajan eri tapahtumissa.
HURTTI-UKKO 2/15
31
Juho Mikkonen - maailman
nopein sotilas suksilla
Kersantti Juho Mikkonen oli voittamassa Suomelle parisprintin
sotilaiden maailmanmestaruutta Ruotsin Bodenissa 25. maaliskuuta. Juho ratkaisi viestin loppusuoralla jättäen loppukirissä taakseen Ranskan ja Sveitsin joukkueet. Juhon taistelijaparina kilpailussa hiihti Risto-Matti Hakola.
Kuva Hiihdon sotilas-SM -kilpailuista Kajaanista.
Rajan helikopterit
evakuointi
harjoitusessa
Rajavartiolaitoksen helikopterit
värittivät toukokuista tiistaita ja
elävöittivät varuskunnan ilmatilaa
yhteistoimintaharjoituksessa, jossa harjoiteltiin loukkaantuneiden
evakuointia.
Onnittelut Juholle ja mielenkiinnolla seuraamme tulevien vuosien
edesottamuksia!
Urheilijalupaukset vaihtuivat
kasarmilla
Ensimmäinen erä talvilajien urheilijoita kotiutui toukokuussa päivää
ennen tämän vuoden erän valatilaisuutta. Viimeiset haastattelut
varusmiehinä annettiin punttisalitreenin lomassa. Tuoreempi erä
- seitsemäntoista urheilijaa - vannoi valansa toukokuussa varuskunnassa.
Valapäivät
pikkupakkasessa
Tammikuun alokkaiden valaa vietettiin helmikuisessa pakkaskelissä kahtena päivänä. Kotiväkeä riitti tungokseen saakka molempina
päivinä.
32
HURTTI-UKKO 2/15
Lippujuhlan päivää
juhlittiin Oulussa
Puolustusvoimain lippujuhlan
päivän paraati lukuisine tapahtumineen marssittiin tänä vuonna Oulussa, vanhassa varuskuntakaupungissa 1200 henkilön
ja 90 ajoneuvon voimin. Paraatin otti vastaan puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö kenraaliluutnantti Sakari Honkamaa.
WIHURI15 - taistelu Pohjois-Karjalassa
Maavoimien taisteluharjoitus
WIHURI15 kesäisessä PohjoisKarjalassa oli pitkästä aikaa
isolla volyymillä vedetty lähes
kaikkien maavoimien joukkoosastojen yhteinen ponnistus.
Combat Camera
HURTTI-UKKO 2/15
33
Uudet kasvot
Aurinkoista kesää
prikaatilaiset!
Näin alkajaisiksi haluan todeta,
että on mukava palata Kainuun
prikaatiin 15 vuoden tauon jälkeen. Paljon on muuttunut tänä
aikana, mutta paljon on jäljellä
myös tuttua ja tuttuja.
Olen sitä mieltä, että kysyvä ei
tieltä eksy. Yhdessä tekemällä ratkaisemme vaikeimmatkin
eteen tulevat ongelmat. Ammattitaitoisesta joukosta löytyy aina
joku joka osaa antaa vastauksen hankalaankin kysymykseen,
tai toteuttaa hankalankin tehtävän. Kun yhdistämme eri alojen
ja ihmisten osaamisen pääsemme
huipputuloksiin.
Pidän mielelläni maastopukua yllä.
Tuntuu hyvältä vapautua kravatin
kuristuksesta useiden esikunnissa
ja toimistotyössä vietettyjen vuosien jälkeen ja päästä osaksi tärkeintä tehtäväämme, asevelvollisten koulutusta.
Vaikka työ onkin tärkeää, niin elämää on myös työn ulkopuolella.
Perheeni asuu Joensuussa, joten
olen viikot Kajaanissa ns. ”reppurina”. Työviikon jälkeen on hyvä
palata kotiin perheen ja harrastusten pariin.
Lopuksi haluan kiittää prikaatilaisia lämpimästä vastaanotosta ja
hyvästä perehdytyksestä uuteen
tehtävääni.
Yhdessä tekemällä eteenpäin!
everstiluutnantti Janne Myller
Kuopion huoltopataljoonan
komentaja
Tervehdys
Näin alkajaisiksi totean, että on
suuri kunnia päästä palvelemaan
ja osaksi Kainuun prikaatia, joka
on erinomaisen hyvän joukon
maineessa.
Olen sitä mieltä, että toimintaympäristön muutosten myötä Maavoimien tulevaisuuden
kehitysaskeleet liittyvät ennen
kaikkea maavoimien valmiuden
ja nopean toimeenpanokyvyn
kehittämiseen. Tämä kehitystyö
tulee näkymään myös Kainuun
prikaatissa.
Pidän tärkeänä, että prikaatissa
vallitsee hyvä henki ja halu kehittyä, jotta joukkomme on tulevaisuudessakin tehtäviensä tasalla. Tulevassa esikuntapäällikön
tehtävässä, tulen omalta osal-
34
tani huolehtimaan siitä, että esikunta keskittyy komentajan johtamistoiminnan tukemiseen sekä
prikaatin ydintoimintojen tukemiseen ja johtamiseen. Näitä ovat
koulutus ja puolustusvalmiuden
kehittämiseen liittyvät operatiiviset tehtävät. Parhaat tulokset ovat
saavutettavissa yhdessä tekemällä ja johtamisen tuki on ulotettava
kentälle asti, jossa prikaatin päätyö tehdään.
Vaikka Kainuun prikaatissa palveleminen on minulle kokonaan uusi
tehtävä, pääsin jo ennalta työskentelemään prikaatin henkilöstön kanssa kesällä pidetyssä maavoimien pääharjoituksessa, WIHURI15-harjoituksessa. Tämä oli vahva voimannäyttö Kainuun prikaatin hyvästä toimeenpanokyvystä.
Lopuksi toivotan kaikille hyvää
kesää. Odotan, että pääsen pian
tutustumaan paremmin prikaatin henkilöstöön sekä eri yhteistoimintaosapuoliin ja pääsemme
tekemään yhteistyötä.
everstiluutnantti,
TkT Rainer Peltoniemi
(esikuntapäällikkö
1.8.2015 alkaen)
HURTTI-UKKO 2/15
Päämajakaupungista
päivää
Näin alkajaisiksi totean, että siirryin mielelläni Kainuun prikaatiin - työmatka on tosin pitkähkö.
Maavoimien suurin ja monellakin
mittarilla paras joukko-osasto on
vastannut hyvin ennakko-odotuksiani. Näin koulutuspäällikön
vinkkelistä katsottuna tämä on
tietysti erinomainen lähtökohta toiminnalle! Lähtökohtaisesti täällä on tehty oikeita asioita
oikealla tavalla - jo pitkään.
Olen sitä mieltä, että hyvähenkinen ja ammattitaitoinen henkilökunta sekä motivoituneet varusmiehet luovat edellytykset turvalliselle koulutukselle ja hyville
tuloksille - myös rasittavien ja raskaiden taisteluharjoitusten sekä
-ammuntojen aikana. Positiivisella asenteella jaksaa huonompinakin hetkinä ja kaveria pitää aina
tsempata.
Pidän siitä, että meno ja meininki
on reipasta, jokainen yrittää parhaansa ja kaikkia tsempataan. Loppupelissä kuitenkin yhteishenki ja
tahto ratkaisevat. Jokaiselle löytyy varmasti sellainen tehtävä jossa voi menestyä ja kehittää itseään.
Jokaisen ponnistelut edesauttavat
yhteisiin tavoitteisiin pääsemisessä
omalla panoksellaan.
Vaikka tällä hetkellä olemmekin joukko-osastona monessakin
hyvässä asiassa kärjessä, niin jatkuvalla yksityiskohtien parantamisella ja hiomisella on mahdollista tehdä olosta, elosta ja tuloksista vieläkin parempia - hitaasti ja koko ajan
parantaen. Jokaisen pitää antaa
panoksensa tähän savottaan. Kaiken kiireen keskellä ei saa kuitenkaan unohtaa omia läheisiään ja
sidosryhmiään, vaan palvelustehtävien ja vapaa-ajan välillä on löydyttävä sopiva balanssi. Muutoin
ei nykyistä hektistä menoa kestä.
Lopuksi tsemppiä kaikille, ottakaa varusmiehet kaikki mahdollinen hyöty ja koulutus vastaan
mitä talo tarjoaa, siitä voi olla
arvaamatonta apua jossakin vaiheessa elämäänne.
Pyritään siihen, että tehdään
jokaisesta päivästä paras päivä
ikinä!
everstiluutnantti Petteri Soini
koulutuspäällikkö
Tervehdys
Näin alkajaisiksi totean, että aika
rientää joskus pelottavan nopeasti. Tuntuu, että olisi vain pieni
hetki siitä, kun työskentelin viimeksi Hoikankankaalla. Elettiin
90-luvun alkupuolta ja olin ylpeä
päästyäni töihin Kainuun prikaatiin. Reilut parikymmentä vuotta
siitä on vierähtänyt ja paljon on
ehtinyt tuossa ajassa tapahtua.
Mieli on kuitenkin ylpeä nyt, kun
saan palata tähän hienoon joukkoon Kainuun tykistörykmentin
komentajaksi.
Olen sitä mieltä, että hyvä työilmapiiri on yksi tärkeimmistä edellytyksistä tulokselliselle
työlle. Toisiamme kannustamalla ja innostamalla syntyy paljon
hyvää.
HURTTI-UKKO 2/15
Pidän ajattelumallista ”yksinkertainen on kaunista”. Niin monesti asioista pyritään tekemään liian
monimutkaisia. Tällöin vaarana on,
että tavoitteeseen pääsylle syntyy
uusia yllättäviä esteitä.
Vaikka tämä työ ei mahdollistakaan perheeni asumista samalla paikkakunnalla, on kaikki asiat
yleensä mahdollista järjestää siten,
että kokonaisuus toimii. Vaimoni kantaa nyt suuremman vastuun
arjesta lastemme elämässä. Tässäkin asiassa, kuten myös työelämässä, perusasioiden ollessa kunnossa
pystytään paremmin vastaamaan
muuttuneisiin tilanteisiin.
Lopuksi haluan todeta, että tulen
tekemään parhaani kotijoukko-
ni Kainuun prikaatin ja Kainuun
tykistörykmentin menestyksen
jatkumiseksi.
everstiluutnantti Timo Hakalahti
Kainuun tykistörykmentin
komentaja (1.8. alkaen)
35
Henkilöstöuutiset
YLENNYKSET JA
PALKITSEMISET
majuriksi kapteenit
w Antti Veli Tapio Kuparinen
w Seppo Ari Juhani Sarlin
kapteeniksi yliluutnantit
w Seppo Johannes Juntunen
w Jari Olari Mustonen
w Matti Juhani Kauppila
w Pertti Tapio Kemppainen
w Harri Esko Olavi Partanen
w Marko Johanne Tiikkainen
yliluutnantiksi luutnantti
w Esa Juhani Kärnä
reservissä ylikersantista
vääpeliksi ja hänelle annetaan
vääpelin palvelusarvo
w Ville Antero Salmela
reservissä kersantista
ylikersantiksi ja heille annetaan
ylikersantin palvelusarvo
w Henri Tapani Heikkinen
w Harri Mikael Hinkkanen
w Mikko Juhani Jäppinen
w Mika Simo Ensio Kela
w Antti Oskari Koskelo
w Antti Eemeli Raatikainen
SIIRROT MUUALLE
1.4.
w ylivääpeli Seppo Kuhalampi,
MAAVE
1.8.
w majuri Ari-Matti Korhonen,
MAAVE
w everstiluutnantti
Pauli Pukaralammi, MAASK
w yliluutnantti Joonas Marila,
MAASK
w yliluutnantti Riku Piira, MAASK
w eversti Kari Pietiläinen, MAAVE
1.9.
w majuri Timo Rusanen, MAAVE
w everstiluutnantti
Ari-Pekka Väänänen, PE
SIIRROT KAINUUN
PRIKAATIIN
1.8.
w everstiluutnantti
Timo Hakalahti, KAITR
w everstiluutnantti
Rainer Peltoniemi, KAIPR/E
1.9.
w majuri Sami Kuparinen,
POHPIONP
w everstiluutnantti Jyri Liukko,
POHPIONP
w kapteeni Kimmo Alesmaa,
PKALTSTO
w kapteeni Kimmo Sirniö,
KAIPR/E
1.11.
w eversti Vesa Virtanen, KAIPR/E
1.10.
w luutnantti Lauri Kilpeläinen,
MAASK
1.11.
w prikaatikenraali
Jukka Sonninen, PE
reservissä kersantiksi ja
hänelle annetaan ylikersantin
palvelusarvo
w kersantti Janne Mikael Riihelä
36
HURTTI-UKKO 2/15
Suomen Leijonan
Komentajamerkki
w eversti Mattila Jouni Ismo
w eversti Taavitsainen Heikki
Juhani
Suomen Valkoisen
Ruusun 1. luokan
Ritarimerkki
w everstiluutnantti Myller Janne
Heikki
Suomen Leijonan
1. luokan Ritarimerkki
w majuri Jauhiainen Heikki Jari
w majuri Jeskanen Arto Einari
w majuri Korhonen Pekka Juhani
w majuri Piirainen Lassi Juhani
w majuri Piiroinen Vesa Olavi
w majuri Pääsinniemi Jari Matti
Juhani
Suomen Leijonan
Ritarimerkki
w kapteeni Horneman Marko
Patrik
w kapteeni Jäntti Jorma Ensio
w kapteeni Lautiainen Juha-Pekka
w kapteeni Mäkinen Kari Ilmari
w kapteeni Paakkola Pertti Olavi
w kapteeni Sorjonen Mika Juhani
w kapteeni Tamminen Ari Jukka
w teknikkokapteeni Tampio Mika
Teppo Ilmari
w kapteeni Tölli Kari Tapio
Suomen Valkoisen
Ruusun Ansioristi
w teknikkoyliluutnantti Husu Petri
Tapani
w yliluutnantti Junttila Pekka Sami
Mikael
w yliluutnantti Leinonen Janne
Tapani
HURTTI-UKKO 2/15
w yliluutnantti Mononen Arto
Aarne Juhani
w yliluutnantti Määttä Jani Juhani
w yliluutnantti Ottavainen Janne
Kalevi
w yliluutnantti Paukkeri Tero
Tapani
w yliluutnantti Petroff Sami
Petteri Henrik
w yliluutnantti Prauda Jani
Kristian
w yliluutnantti Tapio Markus
Kullervo
w varastonhoitaja Karppinen Keijo
Kullervo
w kojeoptikko Kortelainen Merja Inkeri
w vääpeli Kärki Pasi Pentti
w varastonhoitaja Määttä Marjo Aulikki
w varastonhoitaja Pikkarainen Jari
Tapani
w asentaja Polvinen Arto Olavi
w huoltomies Pääkkönen Asko
Ilmari
Suomen Leijonan Ansioristi
Suomen Valkoisen
Ruusun mitali
Suomen Valkoisen
Ruusun 1. luokan
mitali kultaristein
Sotilasansiomitali
w sotilasmestari Niemi Ari Juhani
w osastosihteeri Heikkinen
Marja-Leena
w huoltomies Heikkinen Seppo Herman
w toimistosihteeri Kaartinen Pirjo Anneli
w varastomestari Karjalainen Ari Tapio
w sotilasmestari Kärkkäinen Ahti Kaleva
w järjestelmäasentaja Pyykkönen Ari Eerik Tapio
w osastosihteeri Romppainen
Maija Kaarina
w osastosihteeri Rytivaara Tarja Anneli
w ylivääpeli Siekkinen Mika Tapio
Suomen Valkoisen
Ruusun 1. luokan mitali
w vääpeli Hilama Harri Juhani
w toimistosihteeri Hokkanen Tarja
Anita
w sähköasentaja Karppinen
Hannu Ilmari
w varastomies Juntura Seppo Sakari
w vahtimestari Lääti Janne Raafael
w puheenjohtaja Itkonen Heli Marjaana
w henkilöstösuunnittelija
Järvenpää Juha Antero
w kapteeni Tervonen Jouko Tapio
w toimistosihteeri Ukkola Erja Helena
Valtion
Virka-ansiomerkki
w yliluutnantti Häyrinen Ari Pekka
w kapteeni Kukkonen Jari Seppo Juhani
w varastomestari Leinonen
Marjatta Liisa
w kapteeni Lumiaho Aulis Mikael
w eversti Mattila Jouni Ismo
w kapteeni Shnoro Pentti Juhani
w prikaatikenraali Sonninen Jukka
Tapio
w eversti Karjalainen Matti Tapio
37
Tykistön aliupseerikoulu
Aliupseerikurssilta valmiita
sotilasjohtajia?
◗◗majuri Antti Kuparinen
2. tuliasemapatterin päällikkö
P
itäähän johtajan osata itsekin asiat, joita tuleville alaisilleen opettaisi.
”Hän oli jostakin sattuman oikusta
tullut valituksi tykistön aliupseerikoulun oppilaaksi. Hän kuvitteli
pitävänsä sulkeisharjoituksia, seuraavansa älykkäitä luentoja johtamistaidosta, harjoittelevansa luennon asioita käytännössä ja huutavansa tahtia joukolle sen mennessä ruokalaan syömään. Kuten
armeijassa usein käy todellisuus ei
aivan vastannut kuvitelmia.
Aliupseerikurssin ensimmäinen
viikko oli kuin yhtä suurta oppituntia, joka yritti muodostaa oppilaiden mieliin käsityksen hyvästä johtajasta ja eettisestä johtamistavasta. Täydellisen johtajan malli varmasti saatiin luotua, mutta samalla oppilaan mielessä heräsi vahva epäilys omista mahdollisuuksistaan kehittyä hyväksi johtajaksi.
Kului monia viikkoja ennen kuin
oppilasparka pääsi kokeilemaan
johtamiskykyään käytännön tehtävissä.
Jossakin vaiheessa oppilas ymmärsi, että AUK I:n koulutus olikin varmasti enemmän johtajan tarvitsemien taitojen opettelua kuin itse
johtamisen harjoittelua. Pitäähän
johtajan osata itsekin asiat, joita
tuleville alaisilleen opettaisi.
AUK I:n lähestyessä loppuaan
oppilas siirtyi ajattelemaan tulevaa johtajakoulutusta, jonka hän
saisi AUK II:lla tai RUK:n aikana ja erityisesti niiden jälkeen johta-
38
jakaudella. Vaikka silloin tarvittava
koulutus olisi jo annettu, tuskinpa
oppiminen päättyisi siihen.”
Yllä oleva on lainaus yksiköstäni
edeltäjäni edeltäjien jäljiltä yksikköön jääneestä kansiosta löytämästäni tulosteesta erään aliupseerikurssin oppilaan mietteistä.
Lienee menneen vuosituhannen
loppupuolelta.
Oppilaan ajatuksissa on silti yhä
pätevä tietty viisaus. Pitäähän johtajan osata itsekin asiat, joita tuleville alaisilleen opettaisi.
Nuoren sotilasjohtajan kannustus
Oman sotilasjohtajani ja johtajakoulutukseni alkutaipaleelta
siteeraan kadettikoulun perinteistä nuorelle kadetille, ensimmäisen vuosikurssin kadetille, simpulle, opetettua simpun määritelmää.
Simpun määritelmä kuului näin:
”Tulevan kaaderin taimen idun
aavistuksen heijastuksen projektio äärimmäisen kaukana avaruudessa imaginäärisellä tasolla ja sielläkin väärinpäin.”
Näin kannustettiin tuolloin nuorta sotilasjohtajaa ja tuossakin kannustuksessa on tietty ajatuksen
siemen. Sotilasjohtajana kasvaminen on jatkuvaa ja oma henkilökohtainen tunnekin on, että joka
päivä on mahdollisuus oppia uutta. Niin perusteista kuin vuorovaikutuksestakin. Palautteen kautta.
Melkoisia simppuja kai tässä sotilasjohtajana me kaikki sotilasjohtajat yhä ollaan.
-normin mukaan, että oppilaat
tuntevat sotilasjohtamisen ja kouluttamisen perusteet, osaavat yleiset ryhmänjohtajan perustiedot ja
taidot sekä osaavat käsitellä oman
joukkonsa ryhmän kalustoa ja toimia ryhmän taistelijan tehtävissä.
Aliupseerikurssilla koulutetaan siis
perusteet, jonka jälkeen sotilasjohtajaksi kasvetaan pääasiassa johtajakaudella ja sotilasjohtajana kasvaminen on jatkuvaa ja päivittäistä. Tämän sotilasjohtajana kehittymisen avainsanoja katsoisin olevan
tieto, taito ja tahto. Näistäkin tiedolla ja taidolla näen tarkoitettavan johdettavan tai opetettavan
asian osaamista ja tietämistä.
Tähän loppuun en halua kannustaa tulevia sotilasjohtajia simpun
määritelmällä vaan haluan saatesanoiksi antaa nykyisille oppilaille, että kehittykää päivä päivältä
paremmaksi johtajaksi palautteen
kautta ja painelkaa nöyrin mielin
eteenpäin!
Virallisesti aliupseerikurssin ensimmäisen jakson tavoitteena on
varusmiesten maavoimakoulutus
HURTTI-UKKO 2/15
Kranaatinheitinlinja tykistön kruununjalokivi
◗◗oppilaat Matti Mustonen
ja Vili Poola
A
liupseerikurssille siirtyessä jääkäreistä sekä tykkimiehistä on tullut oppilaita. Kursimme alkoi totuttautumalla uuteen yksikköön, jossa käytännöt ovat erilaisia; jääkärikomppaniasta tulleet hakkaavat nyrkillä
pöytää ja toiminta aliupseerikurssilla on itsenäisempää.
Kurssin alussa saimme ensimakua
johtajuuden perusasioista kuten
käskynantamisesta, esiintymisestä sekä vastuunotosta. Sulkeisten
pitäminen vertaisilleen oli alkuun
jännittävää ja vaikeaa, kädet hikoilivat ja ääni värisi. Useiden toistojen jälkeen jännitys loppui ja sulkeisten vetäminen olikin jo rutiinia. Eniten jännitti kuitenkin oppilasjohtajana ja -vääpelinä toimiminen ja näiden tehtävien tuoma
vastuu. Loppujen lopuksi nämäkin
hommat tuntuivat aluksi haastavilta tehtäviltä, mutta kaikki selviytyivät niistä mallikkaasti.
Pian kurssin edetessä ja oppitunneilta toiseen hyppiessä alkaa huomaamaan oppineensa laajan käsityksen ja perusteet heittimen ja
organisaation toiminnasta. Ensimmäiset heittimellä toimimiseen
kohdistuvat harjoitukset tuntuivat raskailta ja putkenkin kantaminen näytti vaikealta. Useiden toistojen ja menestymättömien yritysten jälkeen alkoi jo tottua tehtäviin ja routainenkin maa ja suuret
irtolohkareet vastimen kuopassa
alkavat tuntua mitättömiltä esteiltä heitinryhmän edessä.
Aliupseerikurssin ensimmäisen
jakson mieleen painuvimpia päiviä oli räjäytys-/johtamisharjoituksen tapahtumat. Kyseisen viikon
HURTTI-UKKO 2/15
aikana saimme kokea ensimmäistä
kertaa oikeaa räjähtävää voimaa
ja sen tehoa. Harjoituksen aikana pääsimme kokeilemaan erilaisia räjähteitä, kuten TNT:tä, käsikranaatteja sekä jotkut onnekkaat pääsivät ampumaan kertasingolla. Harjoituksien ylivoimaisesti
hienoin osa oli kuitenkin heitinlinjan suora-ammuntaharjoitus, jolloin saimme nähdä ja kokea heittimistön tulivoimaa aitiopaikoilta.
Maaliin osuvat räjähdykset saivat
tyrmeimpienkin oppilaiden naamat pois peruslukemilta. Ammuntojen aikana linjalla pyörivä sanonta ”Tulittaminen on parempaa
kuin viikonloppu vapaat ja emännän vieressä makoilu!” ei enää
tuntunutkaan niin typerältä ajatukselta.
AUK1-jakson loppua lähestyessä
huomasimme kuinka heitinlinjalla vallitsee vahva me-henki. Linjan
yhteishenki auttoi selviytymään
raskaistakin harjoituksista ja leiriöistä. Suorituksetkin rupesivat toi-
mimaan nopeasti, virheettömästi
ja järjestelmällisesti. Heittimenjohtajan roolissa toimiminen ja käskyjen antaminen vertaisilleen rupesi
olemaan jo rutiinia. Samalla huomasimme, että apukouluttajien ei
enää tarvinnut olla koko ajan huohottamassa niskaan, jotta asiat
tulisivat hoidettua kunnolla.
Aliupseerikurssin toinen jakso
alkoi ja hätäännyimme laskiessamme tulevia leiriaamuja. Jaksolla pääsimme toimimaan kranaatinheitinkomppanian kanssa harjoituksissa yhtenä tuliyksikkönä ja
harjoittelemaan sodanajan toimintatapoja. Pitkään jatkuneet ampumaleirit koettelivat välillä hermoja, mutta tunnelma oli kuitenkin
mahtava. Odotimme innolla edessä olevaa välisotaa ja johtajakautta, mikä motivoi jatkamaan innolla kohti uusia haasteita. Aikamme
heitinlinjalla oli yksiä elämiemme
parhaita kokemuksia, jota emme
tule ikinä unohtamaan.
Kranaatinheitinlinja
39
Tulenjohtolinja Kärki määrää
◗◗oppilaat Jere Hakkarainen
ja Ville-Veikko Vinkka
T
ulenjohtajat toimivat kenttätykistön silminä etulinjasta käsin, antaen heille mahdollisuuden vaikuttaa tulellaan
tehokkaasti ja nopeasti viholliskohteisiin. Tästä johtuen tulenjohtajilla on merkittävä rooli yhdessä
tuliyksikön kanssa jos ja kun halutaan saada mahdollisimman suurta vaikutusta aiheutettua.
Tulenjohtamiseen kuuluu myös
paljon teoriaa, joten aliupseerikurssimme ensimmäiset viikot
kuluivat pääsääntöisesti luokissa
oppitunneilla. Oppitunneilla meille tuli tutuksi monet erilaiset tulenjohtamiseen liittyvät tasotyöt, mittauksen perusteet, kartan lukeminen sekä erilaisten laitteiden oikea
ja tehokas käyttö.
kin mielenkiintoista mutta samalla myös erittäin ”hajottavaa”. Tästä huolimatta JoHa on varmasti
yksi AU-kurssin hienoimpia kokemuksia!
Aliupseerikurssin toinen vaihe keskittyi teorian sijasta huomattavasti enemmän käytäntöön. Maastoharjoituksissa meiltä vaadittiin
saumatonta yhteistyötä oman ryhmän sisällä päästäksemme haluttuun lopputulokseen. Tästä johtuen tulenjohtolinjan yhteishenki 2.
tuliasemapatterissa oli vähintäänkin parhaalla tasolla.
Aliupseerikurssimme huipentui
koko toukokuun kestäviin maastoharjoituksiin. Pääsimme käymään
niin Rovajärvellä kuin myös eripuolilla Pohjois-Karjalaa, jossa harjoittelimme yhdessä jääkärikomppanian kanssa. Leirit olivat pää-
sääntöisesi melko raskaita, mutta samalla myös todella loistavia
kokemuksia. Rovajärvellä harjoitetut ammunnat ja meidän näkökulmaamme tulleet tykin iskemät
ovat muistoissamme varmasti vielä
pitkään, varsinkin kun osumat olivat aina metrilleen tarkoilla.
Jälkikäteen ajatellen AUK ei tuntunut niin pahalta mitä siitä oli kuullut. Tulenjohtolinjan kouluttajat
ja apukouluttajat olivat mielestämme inhimillisiä, sillä jos sovittu
asia saatiin tehtyä, niin sen päälle ei enää keksitty mitään turhanpäiväistä jos aikaa oli vielä jäljellä,
joten hommat tehtiin urakkahommina. Aliupseerikurssin aikana
hankittu yhteishenki pitää meidät
varmasti yhteyksissä myös jälkeenpäin, joten siellä hankitut ystävyyssuhteet tulevat kestämään myös
armeijan jälkeen!
Kuitenkin jo muutamien teoriaviikkojen jälkeen siirryimme harjoittelemaan maastoon jossa tulenjohtaminen vasta lopullisesti alkoi
meille selvetä. Huomasimme miksi kaikki meille opetetut asiat olivat tärkeitä, sillä ilman niiden saumatonta osaamista tulenjohtamisesta ei tule mitään. Maastoharjoituksissa oli kuitenkin ilo huomata, että käytännössä tulenjohtaminen on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa mitä tunneilla
teoriassa!
Aliupseerikurssimme sisälsi myös
”kuuluisan” johtajatehtäväradan
(JoHa), jossa meidän niin henkinen kuin fyysinen kuntomme pantiin ensimmäistä todelliseen testiin. JoHa oli siis noin 30 kilometrin mittainen marssi jonka varrella suoritimme erilaisia rasteja. Johtuen matkan aiheuttamasta väsymyksestä sekä siitä, että itse JoHa
suoritettiin yöaikaan, oli joidenkin
rastien suorittaminen vähintään-
40
Tulenjohtolinja
HURTTI-UKKO 2/15
Elämää tuliasemalinjalla ”Ja sillon liikkuu”!
◗◗oppilaat Christian Vakkala
ja Jarno Rinta-aho
E
nnen aliupseerikurssille lähtöä oli pieni jännitys päällä,
koska ei tiennyt mitä odottaa. Lisäksi pikkuisen ’’mosan’’ pää
oli ihan sekaisin johtajien ’’kauhukertomuksista’’ johtuen. Haikealta tuntui myös jättää peruskoulutuskauden tupa ja entiset tupakaverit, mutta helpotusta arkeen toivat samasta yksiköstä tutuksi tulleet taistelijat.
Tieto siitä, että aliupseerikurssilla
tulisi olemaan vertaisjohtajia tuntui aluksi oudolta, mutta siihenkin totuttiin. Vähän myöskin jännitti, että millainen 2. tuliasempatterin kuri tulisi olemaan verrattuna 1. tuliasemapatteriin, josta suurin osa meistä oli tullut. Uudet johtajat olivat myöskin ’’mysteeri’’, sillä sitä ei ollenkaan pystynyt arvaamaan millaisia he tulisivat olemaan. Odotettavissa oli ainakin
todella paljon uutta opittavaa ja
välillä mietitytti, että miten tulisin
pärjäämään kokeissa sekä muissa
suoritteissa.
Linjaharjoitus 1 oli kokonaisuudessaan mukava kelin ollessa kuin
morsian. Linjaharjoituksen asemaanajo oli melko helppoa verrattuna nykyiseen, sillä kalustoon
ei kuulunut telttoja eikä myöskään viestivälineitä ja pääpaino
oli uuden opettelussa. Linjaharjoitus 1 oli kolmepäiväinen harjoitus,
joka sisälsi kolmea eri aihetta; käsisuuntakehämittausta, johon kuului myös tasotyön teko, parikaapeliyhteyksien rakentamista sekä
122H63-tykin asemaanajoa.
Linjaharjoitus 2 oli sitä niin sanottua ’’sykkimistä’’, sillä mukana oli
koko kalusto viesti- ja majoituskalustoineen. Tykkien asemaan aja-
HURTTI-UKKO 2/15
minen oli paljon raskaampaa kuin
linjaharjoitus 1:llä, koska yövyimme maastossa ja asemaanajoja oli
useita päivässä.
Oman mausteen työskentelyyn toivat aikamääreet, tykin junttaaminen ja mikäli tykki ei ollut oikeassa paikassa, jouduttiin sitä siirtämään, mikä puolestaan vei aikaa
ja voimia sekä miehistön puute
taistelijoiden sairastumisista johtuen. Linjaharjoitus 2:lla kokonaan
uutena asiana tuli viestiyhteyksien rakentaminen komentopaikalle ja tulikomentojen vastaanottaminen sieltä.
Opimme linjaharjoitus 2:lla kuinka
yhteistyökyky ja asenne ovat erittäin tärkeitä tykkiryhmissä toimiessa ja huomasimme kuinka kavereiden sekä apukouluttajien kannustus auttoivat jaksamaan, vaik-
ka välillä tuntui että voimia ei ole
enää ollenkaan eikä tykki nouse
enää.
Parasta linjaharjoitus 2:lla oli kun
päästiin ampumaan paukkulaukauksia 122H63-tykillä. Se tunne
kun kammesta vedettiin oli mahtava. Se paine ja jysähdys olivat
jotain odottamatonta. Tykki nosti
lumipilven ilmaan ja puista katkeili
oksia sekä havuset varisivat.
Auk2-jakson leirikausi oli myös
mielenkiintoinen kokemus kun
pääsimme lataamaan kovat
ammukset tykin putkeen ja ampumaan oikeasti kenttätykillä. Leirikausi oli myös hyvin raskas päivystyksineen ja asemaan ajoineen.
Muistelemme aliupseerikurssia
hyvillä mielen ja suosittelemme
sitä lämpimästi myös tuleville saapumiserille.
Tuliasemalinja
41
Viestilinjalla
varusmiesjohtajana
w alikersantti Onerva Heino
T
ammikuussa johtajakautta aloitellessa mieli oli täynnä pohdintoja siitä, millainen
johtaja haluaisin olla. Kuinka kaverillinen voin olla alaisteni kanssa
säilyttäen kuitenkin auktoriteettini? Millaisia johtajia pidin itse hyvinä, kun olin aikoinani alokas, tykkimies ja oppilas?
Uusien alokkaiden saapuessa kasarmille oli vain pakko luopua loputtomista pohdinnoista
ja alkaa johtaa omien arvojen ja
näkemysten mukaisesti. Alkuun
oli vaikeaa vetää rajaa siihen, mitä
tuoreilta alokkailta voi vaatia ja
mitä ei. Kun aikaa kului, alkoi nähdä selvää oppimista ja kehittymistä paitsi alaisissa, myös meissä esimiehissä. Ensimmäisten viikkojen
kokemukset alokkaiden kanssa toivat meissä esiin vahvuuksia ja lisäsivät itsevarmuutta.
Viestilinjalla apukouluttajien tehtävänä on kouluttaa oppilaille
viestin perustoimintoja ja työvälineiden käyttämistä. Varsinainen
johtaminen näkyy lähinnä isommissa kokonaisuuksissa maastoharjoituksissa, jolloin rakennetaan
tulipatterin ja patteriston viestiyhteyksiä ja valmiutta aloittaa tulitoiminta. Olemme vastuussa siitä, että kouluttamamme oppilaat
osaavat asiansa ja toimivat tilanteen vaatimalla ripeydellä. Näin
kurssin jälkeen voimmekin tyytyväisinä todeta, että tavoite saavutettiin.
Johtaja tarvitsee palautetta
Miten johtajana voi kasvaa tarkoituksenmukaisesti ja kehittää juuri niitä osa-alueita, joilla suoriutuu
heikommin? Iso merkitys johtajana
kasvamisessa on palautteella. Johtajakaudellaan varusmies kerää
palautetta suorituksistaan paitsi
suoraan koulutusten ja johtamissuoritusten jälkeen, myös koulutuskausittain tehtävän syväjohtajaprofiilin kautta. Apukouluttajat ja oppilaat saavat alaisilta sekä
vertaisilta kehittävää palautetta,
jonka valossa me kaikki olemme
pystyneet arvioimaan uudelleen
omia toimintatapojamme ja kykyjämme.
Johtajana kehittyminen on jatkuva
prosessi, joka saa varmasti uudenlaisia ulottuvuuksia reserviin siirtymisen jälkeenkin. Varusmieskoulutuksessa koemme saaneemme
ihmisten johtamiselle hyvän pohjan, jota pystymme laajentamaan
ja syventämään koko elämämme
ajan.
Vastuuta myös tuleville johtajille
Aliupseerikurssin alkaessa johtamisvastuuta siirrettiin enemmän
tuleville varusmiesjohtajille. Peruskoulutuskaudella tottui itse johtamaan alaisia omalla tavallaan,
mutta aliupseerikurssilla valtaosa arjen organisoimisesta siirtyi
oman linjan viikoittain vaihtuvalle
oppilasjohtajalle. Näin ollen alikersanttina toimiminen AUK-yksikössä eroaa jokseenkin paljon joukkotuotantoyksiköiden ryhmänjohtajatehtävistä. AUK-yksikön apukouluttajien tehtävänä on kouluttaa
tulevia johtajia ja olla oman linjan oppilasjohtajien apuna tukena, jolloin perinteinen oman ryhmän johtaminen jää vähemmälle
aliupseerikurssin 1-jakson aikana.
Viestilinja
42
HURTTI-UKKO 2/15
Tykistön aliupseerikurssi
Kuva: Pia Enroos
HURTTI-UKKO 2/15
43
Kunnossapitolinja Rautaisia ammattilaisia
w oppilas Ilias Hyttinen
K
unnossapito 1/15 saapumiserään kuuluu 10 oppilasta.
Olemme tulleet eri prikaateista ja yksiköistä, osa meistä on
tullut Kainuun prikaatista, Rovaniemeltä, Sodankylästä ja Ivalosta. Kaikilta löytyy mitä erilaisia tutkintoja siviilistä: Osa meistä on insinöörejä, toiset hitsaajia, koneistajia ja ylioppilaita eli meiltä ei varmasti lopu tietämys kesken, sillä kaikki pyrimme auttamaan toisiamme ja tulemme erittäin hyvin
toimeen keskenämme. Vaikka
olemme tulleet opiskelemaan aseseppäaliupseereiksi eri paikkakunnilta, meitä kaikkia yhdistää yhteinen päämäärä: olla oman toimialan rautainen ammattilainen.
Itse tulin kunnossapitolinjalle
1. erillisestä autokomppaniasta
peruskoulutuskauden päätteeksi.
Valitsin kunnossapitolinjan, joka
oli ensisijainen toiveeni, sen takia
että itseäni kiinnostaa käytännön
tekeminen, tuliaseet sekä ammattipätevyys siviiliin. Muita oppilastovereitani yhdistää samat asiat,
mikä näkyi kuinka hyvin tulimme
toimeen jo ensimmäisten päivien jälkeen. Meille kaikille on muodostunut vahva side toisiimme ja
uskon sen myös jatkuvan palveluksen jälkeen.
AUK 1 alkoi ja meitä olikin jo seitsemän tulevaa oppilasta. AUK 1
meni lääkintälinjan mukana, joka
sisälsi jääkärikoulutusta, marsseja ja aina niin mukavia leirejä, joista itse henkilökohtaisesti pidän:
ampumaleiri Vuosangassa. Meillä ei ollut oman linjan koulutusta
ennen viimeistä AUK 1:n viikkoa.
Sitten koitti viimeinen AUK 1:n
viikko ja pääsimme vihdoin oman
linjan hommiin: pääsimme varastoimaan Sergei ZU - 23 - 2 -ilmator-
44
Kunnossapitolinja
juntakanuunoja. Sen viikon päätteeksi AUK 1:n tuli päätökseen ja
kuinka ollakaan suoritimme AUK
1:n hyvin arvosanoin ja muille
todistaneina, että vaikka olemme
kunnossapitolinjalla mekin osaamme ja jaksamme!
AUK 2:n alkaessa saimme lisää vahvistuksia Karjalan lennostosta, 1.
JK:sta ja 1PionK:sta. Kurssin alku
oli hieman sekavaa, sillä uusilla
tulokkailla oli eri käytännöt omissa yksiköissä. Selvisimme niistä kuitenkin hyvän ryhmähengen voimin ja pääsimme aloittamaan kunnossapitolinjan koulutuksen. AUK
2:n alkaessa kaikilla oli omat odotukset: Minkälainen opetus meillä
tulisi olemaan? Miten suoriudumme tulevista tehtävistämme? Mitä
kaikkea tulemme oppimaan kurssin aikana? Kaikki tämä kuitenkin selvisi meille kun saimme oppitunnin kurssin läpiviennistä ja siitä mitä meiltä tullaan odottamaan
kurssin aikana, sekä sen jälkeen
kun valmistumme AUK 2:n päätteeksi. Meillä on suuri vastuu kan-
taa aseseppä aliupseerin arvoa valmistettuamme, sillä meitä on niin
vähän ja meiltä odotetaan suuria
omissa yksiköissä.
AUK 2:sta on takana jo kohta kaksi
viikkoa ja tätä kirjoittaessani olemme saaneet peruskoulutuksen siitä miten eri asetyypit eroavat toisistaan, miten suorittaa asetarkastukset ja osien vaihdot eri asetyypeille (RK 62, 95, KK 62 + PKM).
Tähän asteiset tuntemukset kurssin osalta: kaikki nautimme erittäin hyvästä opetuksesta, joka
pitkälti koostuu käytännön tekemisestä ja joka ainakin opettaa
itseäni paljon paremmin kuin teoriaa lukemalla. Odotamme innolla
tulevia asekoulutuksia, joita ovat
mm. Glock-pistooli, tarkkuuskivääri 2000, haulikot ja kranaatinheittimet. Kaiken tämän koulutuksen kruunaa ampumaleiri Sotinpurolla, jossa pääsemme ampumaan
kaikilla aseilla. Joku voisi sanoa
”Tämä on parasta just nyt” ja kyllä sitä se todellakin on!
HURTTI-UKKO 2/15
Lääkintälinjan elämää
◗◗oppilaat Tiina Kokko
ja Liisa Rantahäli
E
nnen Lahdessa Hämeen rykmentissä toiminut lääkintäaliupseerikoulu siir t yi
31.12.2014 Kajaanin prikaatin Kuopion huoltopataljoonan tiloihin, 1.
Erilliseen autokomppaniaan. Tänne valituista oppilaista koulutetaan tulevia lääkintäaliupseereita.
Lääkintälinjan valitessaan tulee
olla fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa. Stressinsietokykyä
tulee olla sekä kykyä nostella ja
kantaa raskaita taakkoja. Valinta
tapahtuu omien toivomusten ja
esimiesten katsoman soveltuvuuden kautta.
Uusien oppilaiden oppiminen
komppanian säännöille alkoi heti
sisään astuttua. Totuttautumista
helpottivat uudet tupakaverit ja
alikersantit sekä mielenkiintoiset
uudet tehtävät.
Huollon AUK 1 -kurssi keskittyi jääkäritoimintaan niin ryhmän- kuin
partionjohtajan näkökulmasta.
Pääsimme harjaannuttamaan sekä
esiintymis- että ohjaustaitojamme
pitämällä rastikoulutuksia ja oppilassulkeisia toisillemme. Hyvä johtaja on myös hyvä alainen. Juuri tämän vuoksi olemme päässeet
toimimaan oppilasvääpelin ja johtajan tehtävissä, mikä vaatii paljon
vertaisjohtamista. Johtajana kasvamista seurataan kirjaamalla asioita jaettuihin johtajakansioihin.
AUK 2- ja monien odottama toimialakoulutus alkoi. Kenttäsairaanhoitaja, apukouluttajat sekä muut
linjan kouluttajat ovat tarjonneet
käytännönläheisiä ja kiinnostavia lääkinnän oppitunteja. Kurssin
alussa kävimme teoriaa läpi tulevia käytännönharjoituksia varten.
Käytännön kursseilla olemme harjoitelleet taisteluensiavun anta-
HURTTI-UKKO 2/15
mista johon kuuluu mm. peruselintoimintojen tutkimista, taistelutilanteesta pelastamista, vuodon tyrehdyttämistä ja lastoittamista. Kaikki tunneilla opitut asiat
ovat hyödynnettävissä siviilissäkin,
siksi motivaatio opittavaan asiaan
on korkealla.
Linjaharjoituksessa päästiin tutustumaan lääkintämiehen ja taistelupelastajan hoitovälineistöön,
perustamaan ensihoitopaikka,
sekä luonnosta luomaan hoitovälineistöksi materiaalia esim. lastoja
ja tilapäispaarit. Ensimmäistä kertaa elämässään moni vietti yönsä omatekemässä laavussa, mikä
samalla toimii haavoittuneiden
pelastuspisteenä. Harjoitus päättyi evakuointimarssiin joka suoritettiin niin tiellä kuin hankalakulkuisessa maastossakin.
Pelkällä hyvällä kunnolla ja iloisella
mielellä ei kuitenkaan lääkintälinjalla pelkästään pärjää: yhteistyön
tekeminen muiden kanssa on ratkaisevaa. Hyvä ryhmähenki ratkaisee miten tehtävistä suoriutuu, siinä jokainen on valmis toimimaan
päästäkseen yhteiseen tavoitteeseen. Huumorintajusta ja toiminnasta pilke silmäkulmassa ei ole
haittaa, kunhan se ei poista todellista tilanteentajua.
Tavoitteena on, että lääkintäaliupseeri osaa/hallitsee kurssilla opetetut asiat, jotta hän voisi kouluttaa
ja johtaa ryhmäänsä tulevalla johtajakaudellaan. Lääkinnän koulutushaaramerkki takin hihassa kertoo velvollisuudesta auttaa myös
porttien ulkopuolella, joten voimme olla ylpeitä linjastamme. Tällä linjalla vaaditaan paljon. Tästä syystä henkilöt, jotka haluavat
haastaa itsensä - lääkintälinjalle
mars!
Lääkintälinja
45
Huoltopalvelulinja
Kuljetuslinja
46
HURTTI-UKKO 2/15
Huollon aliupseerikurssi
HURTTI-UKKO 2/15
47
Pioneerialiupseerikurssi 115 -
Hyvin suunniteltu
on helppo toteuttaa
w kapteeni Hanne Kiiskinen
S
aapumiserän 115 pioneerialiupseerikurssilla on koulutuksessa kaksi linjaa, perinteinen
pioneerilinja ja ponttonijoukkueen tehtäviin koulutettava ponttonilinja.
Pioneerialiupseerikurssi alkoi tällä kertaa jossain määrin haasteellisissa merkeissä. Lähellekään kaikki
kurssille valitut oppilaat eivät olisi
halunneet kurssille ja melkein ryhmän verran oppilaita vietti AUK:n
ensimmäiset viikot varuskuntasairaalan vuodeosastolla flunssan
kourissa.
Kurssin 1. jakson aikana oppilaille
koulutettiin perusteet räjäyttämisestä, raivaamisesta ja suluttamisesta. Peruskoulutuskaudella opetettuja sotilaan perustaitoja kerrattiin ja harjoiteltiin ryhmänjohtajan näkökulmasta AUK:n ampumaharjoituksessa, jossa ammuttiin ryhmän ja partion puolustusja hyökkäysammunnat.
miinoihin, räjäyttämiseen ja raivaamiseen.
Aliupseerikurssi 2:lla koulutus eriytyi ponttonilinjalla kolmen viikon
ajan pioneerilinjan koulutuksesta.
Pioneerilinjan suluttaessa ja raivatessa vihollisen sulutteita raivaajalinja harjoitteli vesistönylitykseen
liittyviä tehtäviä.
Pioneerilinjan fyysistä ja henkistä
kestävyyttä koeteltiin kovissa taisteluharjoituksissa. Oppilaat oppivat osittain kantapäänkin kautta, että tehtävien suorittaminen
sujuu huomattavasti helpommin
ja nopeammin kun valmistautuu
niihin huolella. Ryhmänjohtajan
on aina mietittävä tarkasti etukäteen, miten aikoo ryhmäänsä käyttää, ennen kun aloittaa tehtävän
suorittamisen. Oli kyseessä sitten
miinaesteen rakentaminen tai teltan pystyttäminen.
Vaikka kurssi alkoi siinä mielessä epäsuotuisissa merkeissä, että
kaikki oppilaat eivät itse olleet
kurssille halunneet, kouluttajien
näkökulmasta kurssi on selviytynyt haasteellisesta koulutuksesta
erittäin hyvin. Annetut käskyt on
täytetty, käskettyihin tehtäviin on
valmistauduttu pääosin huolella ja
asenne uuden oppimiseen on ollut
hyvä.
Kurssin aikana opetettuihin asioihin on jokaisen tulevan ryhmänjohtajan suhtauduttava äärimmäisen vakavasti. Kun harjoitellaan toimintaa mahdollisen sodan
varalle, vastustajan tappamiseksi tai vahingoittamiseksi, on syytä pitää mielessä, että asenteen
pitää erityisesti ryhmänjohtajalla
olla kohdallaan.
Kurssin päättymiseen on vielä muutama viikko ja haasteellisimmat taisteluharjoitukset vielä
edessä. Mutta en epäile etteivätkö oppilaat suoriutuisi harjoituksista kunnialla, nyt on vielä hyvää
aikaa harjoitella ja valmistautua
tulevaan ryhmänjohtajan tehtävään.
Ensimmäisen jakson aikana kurssilla kilpailtiin tiukasti reserviupseerikoulun paikoista. Monet niistäkin
oppilaista, jotka eivät aluksi olleet
innoissaan tultuaan valituksi kurssille, löysivät itsestään kiinnostuksen johtajakoulutukseen ja kamppailivat reserviupseerikurssille pääsystä.
Vaikka kaikki halukkaat eivät
reserviupseerikouluun päässeetkään, ei se masentanut Kajaaniin
jääneitä oppilaita. Aliupseerikurssin 2 jakso alkoi vauhdikkaasti koulutustaidon peruskurssilla, jonka
aikana oppilaat harjoittelivat pioneerien perustaitojen opettamista toisilleen. Harjoitukset liittyivät
48
HURTTI-UKKO 2/15
Pioneeri AUK 115 –
Miinat kantoon
◗◗oppilaat Miika Pulkkinen
ja Erkka Puustinen
J
ännitys alkoi siitä, kun tietoon
tuli, että aliupseerikurssille valitaan enemmän oppilaita kuin mitä kurssille riitti halukkaita. Tästä syystä monet joutuivat ”pakkoaukkiin”. Tämän pystyi
näkemään muutamista mahdollisista oppilaskandidaateista pienenä levottomuutena, koska haaveet puolen vuoden palveluksesta olivat kaatumassa. 347 päivää
armeijan leivissä kuulosti sillä hetkellä monesta pioneerista todella
pitkältä ajalta.
Ensimmäinen viikko aliupseerikurssilla meni tutustuessa uusiin
tupatovereihin, totutellessa tiukempaan kuriin ja opetellessa johtamisen perusteita. Ensimmäinen
viikonloppu oltiin palveluksessa ja
meidät toivotettiin tervetulleiksi
aliupseerikurssille perinteisellä sulkeisjärjestysharjoituksella, ”aukkikasteella”. Harjoitukseen kuului
lukuisia järjestymisiä eri varustuksissa, tiukoin aikamäärein. Samaan
aikaan katseltiin, kun lomabussit
kaarsivat kohti aukinaista varuskunnan takaporttia.
Muutamassa viikossa ryhmähenki
oli huomattavasti parantunut. Me
oppilaat olimme motivoituneet aliupseerikurssille tai ainakin hyväksyneet kohtalomme vuoden palvelusaikaan.
Alussa meille opetettiin nopeaan
tahtiin uusia asioita, joita tarvitsee erilaisissa johtamistehtävissä.
Siinä ohessa harjoiteltiin myös pioneerin perustaitoja. Alussa saimme paljon uusia tehtäviä ja vastuuta, kun aloimme keskenään johtamaan toisiamme ja ottamaan itse
asioista selvää. Osalla heräsi myös
HURTTI-UKKO 2/15
kiinnostus reserviupseerikouluun,
myös niillä, jotka eivät aiemmin
halunneet edes aliupseerikurssille. Reserviupseerikurssille oli jopa
enemmän halukkaita, kun mitä
paikkoja oli tarjolla.
AUK 1:llä koulutettiin suluttamista, raivaamista, räjäyttämistä ja
jääkäritoimintaa. Asiat opetettiin ensin oppitunnilla, mutta painopiste oli käytännön harjoittelussa. Opituista asioista pidettiin
kirjalliset kokeet, mikä oli uutta
peruskoulutuskauteen verrattuna.
Samalla harjoiteltiin ryhmänjohtajan toimia esimerkiksi puolustukseen ryhmittymisessä ja käskynannossa. Räjäyttäjäkurssilla päästiin
käsittelemään kovia räjähdysaineita ja räjäyttämään erilaisia kohteita. Räjäyttäjäkurssin läpäisystä sai
myös tutkintotodistuksen, josta
voi olla hyötyä tulevaisuudessa.
Kurssin ensimmäinen maastoharjoitus oli ampumaharjoitus. Siellä harjoiteltiin jääkäritoimintaa
kovien ampumatarvikkeiden kera.
Mieleen jäi erityisesti pimeäammunnat ja prikaatin komentajan
vierailu. Suluttamista päästiin sitten toden teolla harjoittelemaan
linjaharjoituksessa, jossa oppilaat
hajoilivat kaivaessaan routaiseen
maahan miinasijoja hakkujen ja
lapioiden kera. Kun moottoriporakoneet aikanaan saatiin käyntiin, niistä oli toki hyötyä. Yhteistoimintaharjoitus on tähän mennessä ollut henkisesti ja fyysisesti rankin sotaharjoitus, koska päivät olivat rankkoja ja kestivät pitkälle yöhön.
Nyt kun kurssin loppu jo häämöttää muutaman viikon päässä, tuntuu, että ei se vuoden palvelusaika loppujen lopuksi ole niin paha.
Kurssin ajalle mahtuu paljon erilaisia asioita pioneeritaitojen ja
johtajakoulutuksen lisäksi. Kuten
uusia hyviä kavereita, hyviä muistoja, arvokkaita kokemuksia sekä
paljon miinoja! Alokkaita odotellessa.
49
1.pioneerijoukkue
2.pioneerijoukkue
50
HURTTI-UKKO 2/15
Pioneerialiupseerikurssi
Kuva: yliluutnantti Jari Markkula
HURTTI-UKKO 2/15
51
Viesti kulkee?
◗◗yliluutnantti Sami Petroff
2VK:n vääpeli
V
iestin aliupseerikurssilla lepo? Ei suinkaan. Aliupseerikurssin kevät ja alkukesä on kiivasta aikaa. Harjoitukset
pyörivät toisensa jälkeen ja viikosta toiseen. Tämä aiheuttaa myös
osaltaan suuriakin haasteita yksikön hallinnon hoitoon.
Yksikön varusmiehet ja henkilökunta kouluttautuvat sotaharjoituksissa ja samalla on hoidettava
yksikön hallinnolliset asiat. Asioita
hoidetaan jopa joskus ”etätöinä”.
Asioiden hoitoa helpottamaan on
nykypäivänä kehitetty monia tietojärjestelmiä joiden hallinta ja
käyttö ovat edellytys tehtävien
täysipainoiselle hoitamiselle. Tiedot ja palvelut toimitetaan pääosin virtuaalisesti sekä yhteistyökumppaneille että varusmiehille.
Tietokoneet ovatkin tärkein työväline sekä vääpelille että toimistoaliupseerille/kirjurille. Kopiokoneita ei perusyksiköissä enää näy.
Johtajat
Opetusta tietokoneiden
välityksellä?
Perusyksikössä tieto siirretään jo
osittain sähköisesti ja tulevaisuudessa yhä enemmän virtuaalisesti varusmiehille. Yksikkömme toimii pilottiyksikkönä PVMOODLEoppimisalustassa, jonka tarkoituksena on oppimisen ja osaamisen
kehittäminen verkkoympäristössä. Moodlea käytetään vuorovaikutukseen, sisällöntuottamiseen,
materiaalin jakamiseen, verkkoopetuksen lisäksi myös monimuoto-opetuksessa.
A lka e n
2 /15 - s aa p u mi s e rä s tä PVMOODLE on käytössä viestin aliupseerikurssilla. Se miten se
käytännössä toteutetaan, jää vie-
52
lä kevään ja kesän aikana nähtäväksi. Joka tapauksessa, tiedonsiirron kehittyminen luo osaltaan
uusia haasteita uusien järjestelmien- ja päätelaitteiden hallintaan.
Varmasti tieto on tulevaisuudessa
ainakin mielekkäämmin saatavilla.
Vanhan kansan mies ja tietokone
Itse olen aikakaudelta, jolloin tietokone hiljalleen tuli osaksi kodin
ympäristöä. Kuitenkin varhaiseen
aikuisikään saakka, se oli tuntematon väline. Pikkuhiljaa tietokoneet
ovat monessakin muodossa ottaneet yhä tärkeämmän roolin, niin
työssä kuin vapaa-ajan vietossa.
Olen ollut halukas kehittymään
mukana. Ilman halua ja opettelua
en kykenisi suoriutumaan päivittäisistä työtehtävistänikään. Tietotekniikka ja ohjelmat kehittyvät
hurjaa vauhtia, mikä näkyy myös
vääpelin työtehtävissä. Joskus mieleen kieltämättä tulee: Ollaanko jo
liikaa riippuvaisia tietotekniikasta?
Joka tapauksessa myös varusmieskoulutuksessa ollaan menossa virtuaaliseen opetukseen yhä enemmän. Tämä osaltaan tuo uusia
haasteita kouluttavalle henkilökunnalle ja tekniikalle. On vain
mentävä mukana. Loppuen lopuksi, kysymys on vain asennoitumisesta.
HURTTI-UKKO 2/15
Viestiyhteydet kuntoon!
◗◗oppilaat Lauri Nousiainen,
Niko Rahkola, Toni Rapatti
ja Joonas Tolonen
Poikkeuksia toki oli, rankimpina
esimerkkeinä ryhmittymismarssi
ja kelojen yö.
J
Ryhmittymismarssi oli aamuyöstä aloitettu marssi legendaarisen
hajotussuoran läpi, ja kelojen yö
oli yli 24 h reissu kelojen kanssa
läpi metsien. Jälkimmäisestä teki
erityisen tuskallisen satunnaisesti
katkeilevat kelat, jotka piti luonnollisesti korjata - joskus jopa useiden kilometrien päästä.
o alokasaikana monen alokkaan päässä pyöri valinta AUK:iin vai ei? Valintojen varmistuttua ja P7-viikon pyörähdettyä kalenteriin muutto 2. viestikomppaniaan oli edessä.
Itsestäänselvien uuden ympäristön ja uusien tupakavereiden lisäksi piti omaksua myös uusia tapoja, kuten toimiminen iltavahvarissa. Komennukseen tulleille näiden
uusien tapojen opetteleminen oli
oma lukunsa.
AUK I oli pääasiassa syväjohtamisen sekä erinäisten viestimenetelmien opettelua. Suurin osa ajasta
kului luokassa istuen ja asiaa tuli
enemmän kuin mitä pystyi vastaanottamaan.
AUK toi myös vertaisjohtamisen
mukaan kuvioihin mm. sulkeisjärjestysharjoitusten ja oppilasjohtajien ja -päällikön muodossa. Useimmat ottivat johtajuuden vastaan
asiallisesti, mutta osalla kilahti valta nuppiin, parhaimpana esimerkkinä siivouspalvelun armottomuus.
Osana johtamista oli myös koulutusten pitäminen, jotka vaihtelivat
uusista asioista kuten ajoneuvon
ajattaminen puuduttaviin vanhojen asioiden kertauksiin kuten alaja ylävalmiuden harjoitteluun.
AUK II olikin sitten toista maata.
Oppitunnilla käydyt asiat laitettiin
koetukselle käytännössä monissa maastoharjoituksissa joita tuli
kuin sieniä sateella. Tässä linjojen erot alkoivat tulla selvemmiksi
ja joka linja teki omia hommiaan.
Edessämme on vielä yhdeksän päivän harjoitus, jonka jälkeen alkaa
WIHURI, mikä testaa kaiken viime
puolen vuoden aikana opitun.
Aselajina viesti on tuonut meille unohtumattomia kokemuksia
ja harjaannuttamista sekä viestinnän että johtamisen saralta. Viestilinja on erinomainen paikka suorittaa aliupseerikurssi sen takaaman
monipuolisuuden ansiosta. Linjoja on mistä valita, ja jokainen tuo
omat etuutensa sekä haasteensa.
Yhteishenki on kohonnut kurssin edetessä ja haasteet on helppo jakaa taistelutovereiden kanssa. Vaikka välillä saa kuulla avautumista, loppujen lopuksi joukko
selviää pahimmistakin haasteista,
mikä on testamentti viestialiupseerikurssin yhteishengestä.
Viestialiupseerikurssi
HURTTI-UKKO 2/15
53
Alfalinja
Echolinja
Komentopaikkalinja
Sissiradistilinja
54
HURTTI-UKKO 2/15
Johtajuuden alkulähteillä
◗◗3JK:n päällikkö
kapteeni Tommi Huttunen
K
aiken oppimisen tärkeänä
perustana on niin teoriatiedon kuin käytännön taidon yhteensovittaminen. Aliupseerikurssin ensimmäisellä jaksolla ensimmäiset päivät syvensivätkin heti alkuun jokaisen oppilaan
tietämystä johtajakoulutusohjelman rakenteesta.
Tämän teoreettisen pohjan rinnalla jokainen mietti myös omalta
kohdaltaan omia senhetkisiä valmiuksia johtajana. Näiden itsetutkistelujen keskellä jokainen päätyi
kehittämään niin omia vahvuuksiaan kuin parantamaan sillä hetkellä ilmenneitä kehittämiskohteita.
Pitää myös muistaa, että jalkaväkisotilas hakee parhaimman oppinsa maastosta vaihtelevissa tilanteissa. Tällaisia tilanteita luotiin
jo kurssin alkumetreillä eri harjoituksissa. Heti kurssin alkumetreiltä alkoi myös kurssin sisäisen mehengen sekä linjaylpeyden nostattaminen. Jo muutaman viikon jälkeen kurssin halu toteuttaa yhteistä tavoitetta oli silmiinpistävä.
Aliupseerikurssin toisella jaksolla syvennyttiin entisestään niin
omiin johtamisominaisuuksiin kuin
koulutustaitoon. Matkan tässä vaiheessa alkoi syntyä jo tietynlainen
kuva omasta itsestä sekä mahdollisesta omasta johtajakuvasta. Oma
taktinen osaaminen kehittyi entisestään tulevaan tehtävään liittyen. Koulutustaidon osalta opittiin alkeita asioiden opettamiseen
sekä niiden valmisteluihin liittyen.
Aliupseerikurssin toisen jakson
opettavimmat kokonaisuudet olivat ehdottomasti taisteluharjoitukset sekä ampumaharjoitus
Vuosangassa. Omaa fyysistä kuntoa päästiin testaamaan etenkin
Kainuun jääkäripataljoonan jalkaväen
aliupseerikurssin 115 muodosti jääkäri-,
panssaritorjunta- ja tiedustelulinja.
polkupyörämarssilla Vuosangasta
Kajaaniin.
Johtajakausi
Tuleva johtajakausi tulee olemaan
varmasti vaihderikas. Viimeistään
johtajakaudella jokainen teistä
muokkaa itsestään omannäköisen
johtajakuvan. Johtajakoulutusohjelma jatkuu myös täydellä painolla teidän johtajakaudella. Saatujen runsaiden palautteiden avulla
pääsette kehittämään omaa toimintaanne.
Muistakaa etenkin niitä asioita,
joita olette arvostaneet omissa
lähimmissä esimiehissänne. Olette nostaneet myös kurssina erään
perusarvon suureen rooliin, jota
arvostatte johtajuudessa ja etenkin johtamisessa. Teidän mielestä
jokaisen johtajan eräs tärkeimmistä johtajuuden työkaluista on oma
esimerkki. Tämä työkalu on myös
sellainen, kuten tiedätte, että siitä
pitää huolehtia koko ajan.
Lopuksi
Hyvät jalkaväen aliupseerikurssin
115 jalkaväkitaistelijat! Muistakaa
tulevalla johtajakaudella myös saumaton kanssakäyminen muiden
yhteistyötahojen kanssa. Kitkattomalla yhteistyöllä saavutetaan varmasti onnistumisen edellytykset
tilanteessa kuin tilanteessa. Muistakaa myös teille kurssin aloituspäivänä sanomani kaksi sanaa. Niiden avulla ja niiden luomaa arvomaailmaa noudattamalla tulette pärjäämään. Toivotan jokaiselle teille menestystä tulevalle johtajakaudelle.
Suuri kiitos myös jalkaväen aliupseerikurssin ammattitaitoiselle
henkilökunnalle kurssin 115 läpiviemisestä.
HURTTI-UKKO 2/15
55
Jääkäristä johtajaksi
w oppilas Valtteri Joki, Jääkärilinja
S
eitsemän viikon peruskauden
jälkeen tuli komennus kerätä tavarat reppuun ja siirtyä uuteen yksikköön. Muutto oli
edessä tutusta paikasta uuteen,
josta oli kuultu vain kouluttajien, kokelaiden ja alikersanttien
kautta. Muuton aikana oli ilmassa havaittavissa jännittyneisyyttä
jokaisen jääkärin silmissä.
Matka kohti johtajan asemaa
oli alkanut
Jääkärilinjan aliupseerikurssin tarkoitus ja tavoite on kouluttaa
sodanajan johtajia, jotka kykenevät ohjaamaan ryhmää metsässä ja
tekemään taktisia päätöksiä sekä
suunnitelmia vihollisen lyömiseksi.
Koulutus on vaativa sekä fyysisesti että henkisesti, muttei ylitse
pääsemätön. Luja tahto suoriutua
haasteista omalla parhaalla tavalla, halu oppia uutta ja motivaatio opiskella takaa hyviä tuloksia
kurssin aikana. Kurssilla on paljon
teoriaa, jolla haetaan pohja käytännön koulutuksiin ja harjoituksiin. Harjoittelemme esimerkiksi sodanajan tyypillistä kalustoa,
johon kuuluu kertasinkoja, erilaisia miinoja, sekä radioita.
Jääkäreille tärkein on kuitenkin
ryhmän sekä joukkueen yhteinen
toiminta ja ryhmien väliset temput. Näiden tiedostaminen on johtajalle tärkeä, jotta osataan toimia oikein ja tarpeeksi nopeasti.
Tietoja ja taitoja testataan kirjallisilla kokeilla sekä käytännön harjoituksilla. Jokainen meistä toimii myös vuorollaan johtajan asemassa, jolloin jokainen pääsee hieman kokeilemaan jo alustavasti,
mitä johtajan täytyy tehdä. Kaikki
oppi ja taito testataan välisodassa,
johon AU-kurssi huipentuu.
56
Jääkärilinja
Kurssin aikana olemme käyneet
testaamassa ampumataitoa oman
aseemme lisäksi muulla kalustolla.
Kuten peruskaudella, myös meillä
on leirejä. Tosin eroa peruskauden
harjoituksiin on se, että ryhmä laitetaan toimimaan keskenään. Tällöin oma aktiivisuus ja ryhmähenki ovat kultaa.
Leirit jakautuvat taistelu- ja ampumaharjoituksiin. Harjoituksissa
jääkärit tekevät ja suunnittelevat
hyökkäyksiä ja puolustuksia, joilla pyritään joko torjumaan vihollinen tai tarpeen vaatiessa tuhoamaan se. Harjoitukset eroavat toisistaan siten, että taisteluharjoituksissa keskitytään ”realistiseen”
tilanteeseen ja ampumaharjoituksissa aseen käyttöön ja tarkkuuteen. Lisäksi kurssin aikana järjestetään myös kisoja linjojen välillä, jolloin saadaan vähän vaihtelua
työn ja koulutuksen ohelle.
Aliupseerikurssin aikana jokainen
on kokenut muutoksia niin asenteissa kuin kaveripiireissä. Ryhmän
sisäiset siteet sekä ryhmän keskinäiset välit ovat vahvoja ja jokainen tulee toimeen toisen kanssa.
Kukaan ei ole yksin omien tietojen ja taitojen varassa, vaan muiden suoritusta tuetaan ja autetaan
tarpeen vaatiessa. Tällöin muutkin
oppivat siinä ohessa.
Ryhmähenki on sellaista tasoa,
jota ei löydy usein. Lisäksi AUkurssilla opitut taidot eivät mene
hukkaan; tiettyjä taitoja vaaditaan
myös armeijan ulkopuolella.
Ryhmänjohtajan taidot ovat tärkeitä monelle kouluttajalle myös
siviilissä. Lisäksi koulutus karaisee
mieltä ja saa yksilöä kestämään.
Seuraavan kerran kun tulee eteen
päätöksen tekemistä, on jääkäri
ensimmäinen joka on valmis.
HURTTI-UKKO 2/15
Panssarintorjujat
◗◗oppilaat Ville Kekkonen
ja Mikko Huttunen,
Panssarintorjuntalinja
”
Vihollisen kolme taistelupanssarivaunua tuhoamisalueella liikkumassa oikealta
vasemmalle kohti varamiinoitetta.
Tulenavaus esimerkistäni. 1. partio
vaikuttaa kärkivaunuun. 2 . partio
keskimmäiseen. 3. partio eli minun
partio tuhoaa kolmannen vaunun
aiheuttaen tulpan. 3. partio taistelupanssarivaunu, TUHOA!”
Panssarivaunut ovat vaarallisia,
koska ne ovat suunniteltu tuhoamaan vihollisen vaunuja sekä jalkaväkeä. Niistä löytyy ammunnanhallintajärjestelmä, jolla pystytään
tulittamaan pitkälle etäisyydelle
myös huonoissa sää- ja valaisuolosuhteissa. Lisäksi taistelupanssarivaunut ovat nopealiikkeisiä ja ne
ovat suojattu paksulla panssaroinnilla. Nämä vaaralliset kohteet on
sinun ja ryhmäsi tuhottava. Olethan panssarintorjuja.
oppilastehtävissämme huomasimme syväjohtamisen tärkeyden.
lyn kuin taistelukentän lukemistaidon kanssa.
Panssarintorjuntalinjan aliupseerikurssilla tulee näkyä vahva yrittämisen halu sekä yhteishengen vahvuus. Näin meille kerrottiin heti
kurssin alettua. Linja on vahvuudeltaan pieni, mutta tehtävät sitäkin vaativampia.
Itsensä kehittämisen kannalta
erityisesti panssarintorjuntalinja on tarjonnut monenlaisia mahdollisuuksia. Yksi niistä on jatkuva parhaansa yrittämisen tahtotila, joka syntyy monen eri asian
vaikutuksesta. Näihin lukeutuu
mm. ammattitaitoiset kouluttajat,
panssarintorjuntalinjan yhteishenki sekä tiukka kuri, josta tärkeimpänä itsekuri.
Koulutus on erittäin rankka niin
fyysisesti kuin välillä henkisestikin.
Panssarintorjuntamiehen on kyettävä kantamaan selässään niin sinkoja kuin ohjuksiakin säässä kuin
säässä. Taistelukentän vaarallisimmat maalit on saatava tuhottua ja
tähän juuri panssarintorjuntalinjan
taistelijat ovat erikoistuneet.
Sodan aikana tuhottaviin kohteisiin kuuluvat monen kymmenentuhannen kilon painoiset panssarivaunut. Vaunujen tuhoaminen
vaatii kylmiä hermoja sekä vahvaa
ammattitaitoa niin aseenkäsitte-
Raskaat kantamukset ja nopeat
tehtävät vaativat paljon fyysiseltä
kunnolta, joka varmasti kehittyy
kurssin edetessä hyvää tahtia. Yksilön toimintakyvyn, kuin myös joukon suorituskyvyn kasvaessa tullaan aina vaatimaan parempia sekä
raskaampia suoritteita. Nousujohteisuuden vaikutuksesta koulutus
tarjoaa aina uusia mahdollisuuksia kehittää itseään ja valmiuksiaan
omiin sodanajan tehtäviin.
Sotaveteraaniemme mukaan tärkeimpiin johtajan taitoihin kuuluu
rohkeus, oikeudenmukaisuus sekä
pätevyys. Ollakseen hyvä ryhmänjohtaja tulee sinun olla rauhallinen sekä omistaa loputonta sinnikkyyttä tehtävien loppuun viemiseksi. Näiden ja monien muiden
taitojen opettelu on aliupseerikurssilla tärkeää, mutta ensin vaaditaan perusteet niin johtamiseen
kuin itsensä tuntemiseen.
Perusteisiin sisältyi muun muassa
paljon teoriaa, sekä johtamisen ja
kouluttamisen käytännön opettelua. Vaikkakin alkupuoli oli teoriapainotteista, pääsimme nopeasti
kokeilemaan johtamista vertaisillemme oppilasjohtajana. Kurssin
edetessä syvensimme oppiamme
mm. aiheilla johtajan roolit ja merkitys sekä syväjohtaminen. Heti
HURTTI-UKKO 2/15
Panssarintorjuntalinja
57
Kaveria ei jätetä
◗◗oppilas Leevi Nieminen,
Tiedustelulinja
O
n yö. Kaksi taistelijaa liikkuu metsän syvyydessä.
Pakkanen kiduttaa märissä
varusteissa olevia miehiä kohta viidettä tuntia, ja lumihanki upottaa
joka askeleella. Toinen heistä kaatuu rinkan kanssa ojaan ja toteaa
epätoivoisena. ”Ei me sinne leiripaikalle selvitä ikinä”.
Toinen taistelija kumartuu, ojentaa kätensä nostaakseen toverinsa ylös ja sanoo tälle ”Selvitään
tai ei, mutta yksin mä en sua tänne jätä”. Ojassa makaava taistelija tarttuu toverinsa käteen ja nousee ylös. Tässä esimakua omasta
kokemuksestani erään harjoituksen ajalta, mutta palataan ensin
hieman ajassa taaksepäin.
P-kausi on päättymäisillään. Tiedustelukomppania on järjestynyt
yksikön luokkaan ja observoi silmä
kovana tykin taululle heijastamaa
kuvaa. Osa joukosta vaihtelee katseita tovereidensa kanssa intensiivisesti. Tämä joukko koostuu tiedustelun johtajahalukkaista, jotka
odottavat viikkoja kestäneen jännityksen jatkuessa AUK-valintoja.
Hitaasti kuva taululla selkenee ja
tilanne pysähtyy hetkeksi. Valinnat oli nyt tehty.
AUK1 oli monen mielestä hyvin
teoriapainotteinen ja tuntui että
kokeita olisi joka välissä. Saimme
erinomaista koulutusta mm. viestivälineiden, tiedustelun sekä aseistuksen saralla ja aloimme tajuta
yhä enemmän tiedustelijan todellista sijoitusta sodan ajan tehtävissä.
AUK1:n aikana harjaannuimme
myös tiedustelijan käytännön asioissa, joita tarjosivat linjaharjoi-
58
Tiedustelulinja
tukset 1 ja 2. AUK1:n kohokohta tiedustelulinjalla oli kuitenkin
kaikkien odottama paljon puhuttu HAVU1-koe, jossa jokainen sai
mahdollisuuden todistaa olevansa
tiedustelun koulutushaaramerkin,
sissihavun arvoinen. AUK1:n lopuksi julistettiin RUK-valinnat.
AUK2 alkoi miesten sijoittamisella
uusiin ryhmiin. Kurssi oli selkeästi
enemmän käytäntöä, mutta teoriaakin riitti. Aselajiharjoitus tarjosi tiedustelulinjalle unohtumattoman kokemuksen sissihommista. Harjoituksen aikana satoi jatkuvasti ja tähystystiedustelu oli
tämän vuoksi yhtä jäätävää hupia
miesten tarkkaillessa vihollisaluetta paikallaan kuuden tunnin vuoroissa.
Tiedustelu suoritti harjoituksen
lopulla onnistuneen häirintäiskun,
jonka jälkeen aloimme irtaantua
paikalta. Viimeisenä aamuna kello kahden ja kolmen välisenä aikana ryhmähenki tiivistyi entises-
tään, kun ojissa kaulaansa myöten
kahlanneet johtajan alut kasasivat
märissä varusteissaan ns. ”viimeistä leposijaa”, eli sissitelttaa, jossa vietimme aamun viimeiset pari
tuntia ennen lähtöä takaisin kasarmille.
Mitä tiedustelun aliupseerikurssi
sitten tarjosi? Nälkää, kylmää, vaikeita olosuhteita? Niitäkin, mutta ennen kaikkea se antoi vahvan
perustan meille tuleville sissijohtajille, jotka tulemme kirjoittamaan
vuorollamme tiedustelun loistokasta historiaa ja jatkamaan sen
perinteitä.
Tiedustelu on unohtumattomia
kokemuksia, rankkaa koulutusta ja
siitä selviämistä ryhmässä. Tätä kirjoittaessani voin rehellisesti todeta, että TIEDAUK on ollut palkitsevinta mitä olen saanut koskaan
elämässäni kokea.
Kantakaamme havua ylpeydellä
HURTTI-UKKO 2/15
Heinäkuu
6.7. Alokkaat palvelukseen
11.-12.7. Kotiväenpäivät varuskunnassa
24.7. Schmardenin päivä, pioneeriaselajin perinnepäivä
Aliupseerikurssien
parhaat
alikersantit
on palkittu
Elokuu
8.8. 20.8. 22.8. Maanpuolustussäätiön
kannatusyhdistyksen
aliupseerikurssin stipendi
Kalenteri
Vala, Vimpelinlaakso Kajaani
MILjazz, Joensuu
MILjazz, Kajaani
Syyskuu
4.-6.9. 6.9. 11.9. 11.-12.9. 16.9. Kokonaisturvallisuusmessut, Tampere
14. Divisioonan nuoriso- ja perinnepäivät, varuskunta
Kainuun jääkäripataljoonan perinnepäivä
Lost in Kajaani Adventure, Kajaani
255 vrk palvelleiden kotiuttaminen
Joulukuu
6.12. 6.12. 17.12. 24.12. Itsenäisyyspäivän tapahtumat maakunnissa
Valtakunnallinen paraati Jyväskylässä
Varusmiesten kotiuttaminen
Jouluaaton kunniavartiot
w Jalkaväen aliupseerikurssi
Räisänen Wiljami Pekanpoika,
Tiedustelulinja
w Tykistön aliupseerikurssi
Martikainen Iiro Matias, Viestilinja
w Viestialiupseerikurssi
Rantala Matti Paavo Johannes,
Radistilinja
w Pioneerialiupseerikurssi
Tenhunen Tommi Tapio, Pioneerilinja
w Huollon aliupseerikurssi
Honkanen Antti Lassi Tapani,
Kuljetuslinja
Kainuun prikaatin Killan
aliupseerikurssin stipendi
w Jääkärilinja Huotari Pauli Aleksi
w Panssarintorjuntalinja
Korhonen Samu Kosti Tapio
w Komentopaikkalinja
Hytönen Albert Jalmari
w Viestiasemalinja A Hotti Konsta-Ilari
w Viestiasemalinja E
Kinnunen Altti Mikael
w Lääkintälinjan paras
Manninen Jani Samuli
w Huoltopalvelulinja
Korhonen Henri Juhani
w Kunnossapitolinja
Karsikas Juho Viljami
Kainuun tykistö- ja
heittimistökillan puukko
w Kranaatinheitinlinja
Remes Markus Samuel
w Tulenjohtolinja Korhonen Jesse Juhani
w Tuliasemalinja
Koivuniemi Sami Antero
HURTTI-UKKO 2/15
59
LA 22.8. klo 16.00
Kajaani, Rantapuisto
Lapin sotilassoittokunnan big band
Varusmiessoittokunnan
showband | SAMI SAARI, laulu
VAPAA
PÄÄSY!
Puolustusvoimat | miljazz.fi