Taloudellinen eriarvoisuus

Taloudellinen eriarvoisuus
TA5b Julkinen talous
29.4.2015
Marja Riihelä (VATT)
1
Julkisen sektorin väliintulon perusteluja
• Markkinoiden epäonnistuminen: Julkinen
sektorin väliintulo voi korjata markkinoiden
epäonnistumista.
• Uudelleenjako: Vapaa markkinatalous voi
synnyttää huomattavaa eriarvoisuutta.
Julkinen sektori voi veroilla ja tulonsiirroilla
vähentää eriarvoisuutta.
2
• Keskeistä hyvinvoinnin mittaamisessa on kakun koko
ja se, kuinka kakku on jaettu. Asennoituminen
eriarvoisuuteen vaihtelee.
Atkinson (1997): ”The impact of rising inequality does
of course depends on judgements of value. A person
who is indifferent to changes in the distribution of
income is constant to measure performance by mean
income.”
3
Onko tuloeroilla väliä?
Jos tuloeroilla on väliä, niin miksi?
1) Tuloerot syntyvät epäreilusti
2) Tuloeroilla haitallisia vaikutuksia
3) Vaikka 1 ja 2 eivät pätisikään, niin huono
onni talouden lamoissa, geeni-arpajaisissa
jne. perustelee tuloerojen tasoittamista.
4
Käsiteltävät aiheet
Taloudellisen eriarvoisuuden
• dimensioita
• käytännön valintoja: tulokäsitteet, kulutusyksikkö
• mittaamisesta
– Eriarvoisuusmitat
– Köyhyysmitat
• Empiiristä evidenssiä tuloerojen ja köyhyyden
kehityksestä Suomesta
5
Taloudellisen eriarvoisuuden
dimensioita
• Kulutus, tulot, varallisuus
– Taloudellinen asema kuvastaa kykyä ylläpitää kulutusta. Ideaalisti
hyvinvointia pitäisi mitata kulutuksen kautta. Se on kuitenkin
kotitaloudessa osin yhteistä ja vaikea eritellä yksilötasolla.
• Henkilön vs. kotitalouden tulot
• Tulokäsite (palkkaerot vs. nettotulot)
• Suhteelliset tuloerot (vs. reaaliset tuloerot)
– Kansalaiset arvioivat usein hyvinvointiaan suhteessa muihin.
• Köyhyys vs. ylimmät tulot
– Eriarvoisuuden alentamisessa katseet kohdistuvat suurtuloisiin.
Samaan aikaan köyhyys on lisääntynyt.
• Tarkasteltava aikaperiodi (elinkaaritulot vs. vuotuiset tulot)
• Sukupolvien välinen eriarvoisuus
6
Kuva 1. Eriarvoisuus eräillä hyvinvoinnin
käsitteillä
30
60
25
55
20
50
15
45
Varallisuus
65
1966
1968
1970
1972
1974
1976
1978
1980
1982
1984
1986
1988
1990
1992
1994
1996
1998
2000
2002
2004
2006
2008
2010
2012
Kulutus ja tulot
Gini-kerroin, %
35
Käytettävissä olevat tulot
Aineistolähde:
Kulutusmenot
Nettovarallisuus
Kulutustutkimus 1966-2012; Varallisuusaineisto 1987-2009,
Tulonjakotilasto 1990-2012, Tilastokeskus.
7
Käytännön valintoja 1: Tulokäsitteet
Palkkatulot +yrittäjätulot
= Työtulot
+pääomatulot (osinko-, korko-, vuokra-, myyntivoitot,
laskennallinen asuntotulo)
=Tuotannontekijätulot (markkinatulot) (z)
+saadut tulonsiirrot (mm. työttömyysturva, eläkkeet,
asumiseen liittyvät tuet, opintotuet, lapsilisät, yms.)
=Bruttotulot
-välittömät verot ja veron luontoiset maksut
=Käytettävissä olevat tulot (y)
+ julkiset hyvinvointipalvelut (koulutus-, terveys-,
sosiaalipalvelut)
=Kokonaistulot
-välilliset verot (arvonlisäverot ja valmisteverot)
8
Markkinatulojen erot
• Työtulojen eriarvoisuus syntyy eroista
– henkilöiden kyvyissä (koulutus, fyysiset ominaisuudet
yms.)
– työpanoksesta (työtunneista yms.)
– ja myös onnesta (huonosta onnesta esim. talouden
lamoissa)
• Pääomatulojen eriarvoisuus syntyy eroista
varallisuudessa (säästämiskäyttäytymisestä,
perinnöistä) ja niiden tuotosta.
• Pääomatulot ovat jakaantuneet epätasaisemmin
kuin työtulot.
9
Tulojen uudelleenjako verojen ja
tulonsiirtojen avulla
• Jos markkinatulot ovat epätasaisemmin jakaantuneet
kuin bruttotulot, niin tulonsiirrot ovat tuloja
uudelleenjakavia (progressiivisia)
• Jos bruttotulot ovat epätasaisemmin jakaantuneet kuin
käytettävissä olevat tulot, niin henkilöiden tuloverotus
ovat tuloja uudelleenjakavia (progressiivisia)
• Jos käytettävissä olevat tulot ovat epätasaisemmin
jakaantuneet kuin kokonaistulot, niin
hyvinvointipalvelut ovat progressiiviset.
• Välilliset verot vaikuttavat tulojen ostovoimaan. Ne
ovat vaikutukseltaan regressiivisiä.
10
Kuva 2. Gini-kertoimet eri
tulokäsitteillä Suomessa 1971-2006
Aineistolähde: Kulutustutkimukset 1971, 1976, 1981, 1985, 2001 ja 2006,
Tilastokeskus
11
Käytännön valintoja 2: Kulutusyksikkö
Kulutusyksikkö (ekvivalenssiskaala):
- Kun tarkastellaan hyvinvoinnin jakautumista
kotitaloustasolla, eri kokoiset ja rakenteeltaan erilaiset
kotitaloudet pitää saada vertailukelpoisiksi. Suuri kotitalous
tarvitsee enemmän tuloja saavuttaakseen annetun
hyötytason, mutta useamman kuin yhden hengen
kotitaloudella on kulutuksessa skaalaetuja.
- Kysymys: Kuinka paljon suuremmat tulot tarvitaan?
Ekvivalenssiskaala yrittää vastata tähän.
- Kulutusyksikkö voi olla per kotitalous, kotitalouden
jäsenten lukumäärä tai huomioon otetaan myös
kotitalouden ikärakenne ja kulutuksen skaalaedut.
12
Yleisesti skaalatut tulot:
yi
y 
 (di )
e
i
jossa yi on kotitalouden tulot ja λ on funktio kotitalouden
demografisista tekijöistä d.
Kuinka λ:n muoto valitaan? Viime kädessä se on
empiirinen kysymys.
Usein käytettyjä ekvivalenssiskaaloja:
OECD-tyyppinen skaala eri parametrien arvoilla:
 (d )  1   (a  1)   c,
0    1
a = aikuisten lukumäärä, c = lasten lukumäärä,
 ja  ovat parametreja. Esimerkiksi ns. modifioitu OECD
skaala   0,5 ja   0,3.
13
• Vaihtoehtoisen skaalan yleinen muoto
yi
y  e
si
*
i
jossa s on kotitalouden koko.
Neliöjuuriskaala on erikoistapaus edellisestä, kun e=0,5.
Tulkinta: Nelihenkinen perhe tarvitsee kaksi kertaa
suuremmat tulot kuin yhden hengen talous, ollakseen
samalla hyötytasolla.
Skaalan valinta vaikuttaa sekä eriarvoisuusmittojen että
köyhyysmittojen tasoon, mutta vähemmän kehityksen
trendiin. Köyhyyden koostumukseen sillä on vaikutusta.
14
Eriarvoisuuden graafinen tarkastelu:
Lorenz-käyrä
• Järjestetään tulonsaajat tulojen perusteella
suuruusjärjestykseen.
• Kumuloidaan väestöosuudet (vaaka-akseli) ja
tulo-osuudet kokonaistulosta (pystyakseli).
Lorenz-käyrän piste osittaa, kuinka suuren
osuuden tuloista p-prosenttia tulonsaajista saa.
• Tasajaossa Lorenz-käyrä yhtyy 45° suoraan. Mitä
kauempana Lorenz-käyrä on 45° suoran
alapuolella, sitä epätasaisemmin tulot ovat
jakaantuneet. Esimerkiksi a-pisteessä 30 %
tulonsaajista saa 16 % kokonaistulosta.
15
Kuva 3. Käytettävissä olevien tulojen
Lorenz-käyrä vuonna 2011
Aineistolähde: Tulonjakotilaston palveluaineisto 2011, Tilastokeskus.
16
Formaalisti:
Olkoon y j kotitalouden käytettävissä olevat tulot,
 on keskiarvo, n tulonsaajien lukumäärä ja kasvavaan
järjestykseen asetettu tulojakauma ( y1 , y2 ,..., yn )
Tällöin kullekin väestönosalle
p  ( 1 , 2 ,..., n )
n n
n
y

y1 y1  y2
j 1 i
L( p )  ( ,
,...,
,...,1)
n n
n
i
muodostuu tulo-osuuskertymä
Jos Lorenz-käyrä yhtyy 45° suoraan, vallitsee tulojen
tasajako.
17
Eriarvoisuusmittojen ominaisuudet:
1) Skaalariippumattomuus: Mitta ei muutu, jos jokaisen
tulot muuttuvat samassa suhteessa, ts. jokaiselle
skalaarille λ>0, I(y)=I(λy). (=> suhteellinen
eriarvoisuusmitta).
2) Pigou-Dalton tulonsiirtoperiaate: Tulonsiirto rikkaalta
henkilöltä köyhemmälle henkilölle pienentää indeksin
arvoa.
3) Populaatioperiaate: Mitan arvo ei muutu, jos kaksi
identtistä jakaumaa yhdistetään, ts. skalaarilla λ>0,
I(y)=I(y[λ]), jossa y[λ] on λ-kertainen vektorin y
monistus.
4) Anonyymisyys: Aksiooma vaatii, että eriarvoisuusmitta
on riippumaton kaikista muista yksilön ominaisuuksista
kuin tuloista.
5) Dekomponoituvuus: eriarvoisuusmitta voidaan jakaa
tuloerien ja väestöryhmien mukaan summautuvasti
osiin.
18
Eriarvoisuusmittoja
Eriarvoisuusmitat puristavat jakauman yhdeksi
tunnusluvuksi.
• Yksinkertaisin mahdollinen skaalariippumaton
eriarvoisuusmitta kuvaa pienimmän ja suurimman
y n  y1
tulon erotusta:
R
n
• Relative mean deviation
jossa

D
i


y
i 1
n
2[n  1]
  keskiarvo, y i  tulo, i  1,..., n.
Vertaa tulojakaumia A= {1,3,6,9,11}, B= {1,1,6,11,11} ja
C={1,3,6,10,10}. Mitä ne kertovat em. mittojen ominaisuuksista?
19
• Gini-kerroin on yksi yleisimmin käytettyjä
eriarvoisuuden mittoja. Se toteuttaa ehdot 1-4.
Sitä voidaan havainnollistaa graafisesti
(yksikköneliön sisään piirretyn) Lorenz-käyrän
avulla. Gini-kerroin on Lorenz-käyrän ja 45°
suoran väliin jäävän pinta-alan suhde 45° suoran
alle jäävään alueeseen
1
Gini  A / ( A  B)  2 A  2(  B)  1  2 B
2
20
Gini-kerroin saa arvon 0, kun Lorenz-käyrä
kulkee 45° suoralla ja arvon 1, kun Lorenz-käyrä
kulkee pitkin akseleita.
1
Jatkuvafunktio:
G  1  2  L( p)dp
0
Diskreettimuoto:
G  
i
j
xi  x j
2N 2
Gini-kerroin on tuloparien erotusten suhde
tulokeskiarvoon (Lambert, 1994).
21
• Yleinen entropia mittaperhe
 yi c 
1
GEc  2
f i ( )  1 ,

c c i
 

yi
GE0   fi ln( ), c  0

i
y
y
GE1   fi ( i ) ln( i ),
i
c  0,1


jossa   keskiarvo, fi  wi /  wi
c 1
,
wi =painokerroin.
Yleinen entropiamitta toteuttaa ehdot 1-5. Eri mitat
painottavat muutoksia jakauman eri kohdissa erilailla.
Eriarvoisuusmitat eivät ole pelkästään tilastollisia
tunnuslukuja vaan niillä voi olla normatiivinen tulkinta.
22
Köyhyysindeksit
• Köyhyyden määrittelyssä voidaan erottaa kaksi
vaihetta (Senin, 1976). Ensin on määriteltävä ne,
jotka ovat köyhiä ja sen jälkeen aggregoitava
köyhyysindeksi eli määriteltävä köyhyysmitta, joka
käyttää tavalla tai toisella tietoa köyhyyden
jakautumisesta.
• Ensimmäinen kriteeri vaatii köyhyysrajan määrittelyä
ja toinen kriteeri sitä, kuinka luonnehtia niitä, jotka
jäävät köyhyysrajan alapuolelle.
23
• Köyhyysrajan määrittelyssä on monia
perusteita, jotka koskevat köyhyysrajaa ja sen
muuttumista yli ajan.
– Subjektiivisen köyhyysrajan käyttö vaatii yksilöiden
näkemykset siitä, kuinka he tulevat taloudellisesti
toimeen.
– Absoluuttinen köyhyysraja pitäisi määritellä
kulutuksen avulla. Vakiintunut tapa absoluuttisen
köyhyysrajan määrittelyssä on asettaa minimitaso,
jonka avulla perustarpeet pystytään tyydyttämään.
– Suhteellinen köyhyysraja on riippuvainen
yhteiskunnan saavutetusta tulotasosta ja sen
jakaumasta.
• Vakiintunut tapa määrittää köyhyysraja: tietty prosentti
mediaanitulosta. Kv. vertailuissa yleensä 60 %
mediaanitulosta.
24
• Rajan alittavat kotitaloudet luokitellaan köyhiksi.
Köyhyysrajan määrittäminen ei ole kuitenkaan
itsestään selvää. Onko perustarpeet määritelty
absoluuttisena vai suhteellisena, on riippuvainen
sekä talouden kehitystasosta että yhteiskunnan
sosiaalisista normeista. Kehittyneissä maissa yleinen
käsitys on, että köyhyysraja on suhteellinen käsite
(Townsend, 1985).
25
Foster, Greer ja Thorbecke (1984)
köyhyysindeksi
n
FGT ( )   fi  ( z  yi ) / z  I i , jossa I i  1 jos yi  z ja I i  0 muulloin.

i 1
fi  ni / N , ni  kotitalouden koko yi  kotitalouden i ekvivalenttitulo,
z  köyhyysraja.
• Kun   0 saadaan nuppilukumitta (köyhien
lukumäärä).
• Kun   1 saadaan köyhyyskuilu (poverty gap).
• Mitä suurempi  , sitä enemmän painoa
annetaan kaikkein köyhimmille.
• Mitta on väestöryhmiin dekomponoituva.
26
Eriarvoisuuden väheneminen sodan
jälkeisessä Euroopassa (Lähde: Atkinson, 2014)
• Hyvinvointivaltion laajeneminen rahoitettuna
progressiivisella verotuksella (tulojen
uudelleenjako).
• Pääomatulojen tasaisempi jakautuminen
(funktionaalisessa tulonjaossa
pääoma/palkka-suhde pieneni ja pääomatulot
jakaantuivat tasaisemmin yksilöiden kesken).
Varallisuuden tasaisempi jakaantuminen.
• Työmarkkinainstituutioiden muutokset
27
Kuva 4. Eriarvoisuuden kehitys
Suomessa 1966-2012
Aineistolähde: Kulutustutkimukset 1966-1985; Tulonjakotilaston palveluaineisto 1990-2012,
28
Tilastokeskus
• 1960-luvulta lähtien talouden tuloksia jaettu
aiempaa tasaisemmin.
• 1990-luvun lamassa tuotannontekijätulojen
(markkinatulojen) eriarvoisuus kasvoi
voimakkaasti. Syynä työttömyyden raju kasvu.
Tulonsiirrot ja verotus tasasivat tulonjakoa.
• Vuodesta 1994 tuotannontekijätulojen
eriarvoisuudessa ei tapahtunut muutosta.
Työttömyyden vähentyminen on lisännyt
palkkatuloja (eriarvoisuutta vähentävä). Samaan
aikaan pääomatulot ovat kasvaneet tulojakauman
yläpäässä (eriarvoisuutta lisäävä).
29
• Vuosien 1994-2000 välillä bruttotulojen ja
käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuus
kasvoivat. Sen jälkeen eriarvoisuus on pysynyt
melko muuttumattomana.
• Suomessa tuloerojen kasvu oli OECD-maiden
vertailussa nopeinta 1995 ja 2005 välisenä
aikana (OECD, 2008).
30
Kuva 5. Eriarvoisuus OECD-maissa
2000-luvun puolivälissä
Lähde: "Growing Unequal? Income Distribution and Poverty in OECD
Countries - OECD © 2008 - ISBN 9789264044180"
Note: Countries are ranked, from left to right, in increasing order in the Gini coefficient. The
income concept used is that of disposable household income in cash, adjusted for household
size with an elasticity of 0.5.
Source: OECD income distribution questionnaire.
31
Kuva 6. Käytettävissä olevien tulojen
kehitys eri tuloluokissa 1990-2012
Aineistolähde: Tulonjakotilaston palveluaineisto 1990-2012, Tilastokeskus
32
• Tuloerojen merkittävin syy 1990- luvun
puolivälin jälkeen on ylimpien tulojen kasvu.
• 1. -9. desiilien käytettävissä olevien tulojen
kasvu on ollut vähäistä.
• Ylimpien tulojen kasvu on seurausta
pääomatulojen kasvusta. Tulokoostumus
muuttui siten, että omaisuustulojen osuus
kasvoi jopa yli 50 prosenttiin.
33
Kuva 7. Bruttotulojen koostumus
34
Tulojen uudelleenjako
• Tulojen uudelleenjaossa tapahtuneet
muutokset ovat seurausta sekä verojen ja
tulonsiirtojen edeltävän tulon muutoksista
että tulonsiirtoja ja veroja koskevasta
politiikkamuutoksista.
• Esimerkkejä julkisen sektorin automatiikasta:
– työttömyyskorvausjärjestelmä lieventää
työttömyyden lisääntyessä tuloerojen kasvua.
– Progressiivinen verotus tasoittaa tuloeroja.
35
Onko harjoitettu politiikka lisännyt tuloeroja?
Pitäisi erottaa politiikkavaikutus ja tulonsiirtojen ja verojen
automaattinen suhdannevakautus.
• Tulonsiirtojen tuloja uudelleen jakava vaikutus:
– 1990-luvun alun lamassa tulonsiirrot tasasivat työttömyydestä
aiheutuvia tuloeroja.
– 2000-luvulla uudelleen jakava vaikutus samalla tasolla kuin
vuonna 1990. Työttömyys kuitenkin korkeampi 2011 (8%) kuin
1990 (3%).
• Verojen tuloja uudelleen jakava vaikutus:
- Verotuksen progressiivisuus on vähentynyt.
Syitä: Ansiotuloverotuksen keventyminen ja ylimpien
tulojen tulokoostumuksen muutos pääomatulojen
suuntaan => keskimääräiset ja marginaaliveroasteet laskeneet.
36
Kuva 8. Tulojen uudelleenjakovaikutus
Uudelleenjakovaikutus, %
60
50
Kokonaisvaikutus
40
Saatujen
tulonsiirtojen
vaikutus
30
20
Välittömien
verojen vaikutus
10
1966
1968
1970
1972
1974
1976
1978
1980
1982
1984
1986
1988
1990
1992
1994
1996
1998
2000
2002
2004
2006
2008
2010
2012
0
Saatujen tulonsiirtojen vaikutus
= [Gini(tuotannontekijatulot)-Gini(bruttotulot)]/Gini(bruttotulot)
Välittömien verojen vaikutus
= [Gini(bruttotulot) - Gini(käytettävissä olevat tulot)]/Gini(käytettävissä olevat tulot)
Aineistolähde: Tulonjakotilaston palveluaineisto 1990-2011, Tilastokeskus
37
Kuva 9. Käytettävissä olevien tulojen kasvu
1966-1990 ja 1990-2012 eri tulokymmenyksissä
7,0
6,0
6,0
4,7
5,0
4,4
4,1
4,0
3,8
3,5
3,3
3,7
3,1
3,0
2,0
1,0
0,9
1,2
1,4
1,5
1,5
1,6
1,7
1,8
2,8
1,9
3,4
2,5
2,3
1,8 1,8
1990-2012
Kaikki
Ylin 1 %
10.desiili
9.desiili
8.desiili
7.desiili
6.desiili
5.desiili
4.desiili
3.desiili
2.desiili
1.desiili
0,0
1966-1990
Aineistolähde: Kulutustutkimus 1966-1990; Tulonjakotilaston palveluaineisto 1990-2012,
38
Tilastokeskus
Selityksiä tuloerojen kasvulle
(i) Teknologian ja globalisaatio suosinut koulutettuja.
- kehitys nähdään koulutetun työvoiman kysynnän ja
tarjonnan kilpajuoksuna. Teknologian muutos lisää koulutetun
työvoiman kysyntää nopeammin kuin tarjontaan => palkkaerot
koulutettujen ja muiden välillä kasvaa => kasvattaa tuloeroja.
- Ns. marginaalituottavuus-teorian mukaan huipputulot
heijastavat henkilöiden suurta panosta talouteen. Henkilöiden
väliset tuottavuuserot heijastuvat tuloeroina.
(ii) Talouden kasvu lisää tuloeroja.
- Tutkimuksesta ei löydy tukea, että näin käy
automaattisesti (OECD, 2014)
39
(iii) Sosiaalisten normien muutos
– suhtautuminen palkitsemiseen on muuttunut.
(iv) Julkisen vallan tulonsiirto- ja veropolitiikka
– Verotuksen progressiivisuus vähentynyt
40
Tuloköyhyys Suomessa
• 1990-luvun alun lama vähensi köyhyyttä. Syy
siihen oli lama-aikana mediaanitulon lasku.
Köyhyyden koostumus muuttui (kuva 11)?
• Köyhyys on lisääntynyt 1990-luvun puolivälistä
lähtien. Puolet köyhistä sijoittuu 60 ja 50 %
mediaanitulon väliin. Köyhien ryhmät muuttuvat
köyhyysrajasta riippuen.
• Köyhyyden kasvun syyt eivät ole samoja kuin
eriarvoisuuden kasvulla.
– Työttömyyden pitkittyminen
– Nuoret 18-24-vuotiaat ja vanhat yli 75-vuotiaat.
41
Kuva 10. Köyhyysasteet: köyhyysraja
40, 50 ja 60 % mediaanitulosta
Aineistolähde: Tulonjakotilaston palveluaineisto 1990-2011, Tilastokeskus
42
Kuva 11. Köyhyyden koostumus
köyhyysrajana 40 ja 60 % mediaanitulosta
Aineistolähde: Tulonjakotilaston palveluaineisto 1990-2011, Tilastokeskus
43
Kirjallisuutta
• A.B. Atkinson (2014): After Piketty? The British Journal of Sosiology.
Volume 65 Issue 4.
• Hindriks – Myles (2008): Intermediate Public Economics, Ch 13.
• Peter Lambert: The Distribution and Redistribution of Income. A
Mathematical Analysis (2nd ed), 1992.
• OECD: Growing Unequal. Income Distribution and Poverty in OECD
Countries, 2008.
• OECD: Focus on Inequality and Growth - December 2014
• Joseph Stiglitz: Economics of the Public Sector (3rd ed). Luku 5
• Matti Tuomala: Julkistalous, 2009. Gaudeamus. Luku 19.
• Tilastokeskus, Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987-2012.
http://www.stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-0320_kat_001_fi.html
44
Liite
A= {1,3,6,9,11}
R=0,33 D=0,33
B= {1,1,6,11,11} R=0,33 D=0,42
C={1,3,6,10,10} R= 0,3
D=0,33
45