Tarina kertoo enemmän!

Tarina kertoo enemmän!
Syntytarinan luominen yritykselle: case
Kinnarin tila
LAHDEN
AMMATTIKORKEAKOULU
Matkailun ala
Hotelli- ja ravintola-alan
koulutusohjelma
Ravintolatoiminta
Opinnäytetyö
Kevät 2015
Katri Kononoff
Lahden ammattikorkeakoulu
Hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelma
KONONOFF, KATRI:
Tarina kertoo enemmän!
Syntytarinan luominen yritykselle:
case: Kinnarin tila
Ravintolatoiminnan opinnäytetyö, 59 sivua, 9 liitesivua
Kevät 2015
TIIVISTELMÄ
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön aiheena oli tarinallisuus ja tavoitteena
oli luoda syntytarina Kinnarin tilalle. Työtä ohjaavat kysymykset olivat,
kuinka luodaan yritystarina ja kuinka yrityksen tarina jalkautetaan
palvelukokemukseen. Kysymykset valittiin, jotta voitiin selvittää
yritystarinan luomisprosessi sekä tehdä konkreettisia ehdotuksia tarinan
palvelukokemukseen tuomiseksi.
Työn viitekehys esitteli toimeksiantajan lisäksi tarinan rakenteen sekä
tarinoiden hyödyntämistä yritystoiminnassa viestinnän ja brändäämisen
välineenä. Toiminnallisessa osuudessa hyödynnettiin Tarinaidentiteetin
käsikirja -menetelmää ja työn tuotoksina syntyivät stooripuu, ydinviesti ja
yritystarina sekä kaksi fiktiivistä tarinaa. Tarinan jalkauttamista
palvelukokemukseen pohdittiin palveluympäristön, tuotteiden ja
palveluiden sekä markkinointiviestinnän näkökulmista.
Yrityksen arvoja kokoavaa stooripuuta varten tietoa hankittiin
kvalitatiivisella teemahaastattelulla sekä avoimella haastattelulla.
Haastateltaviksi valikoituivat yrityksen nykyinen emäntä Terhi Kinnari sekä
edellisen sukupolven isäntä Heikki Kinnari ja työ toteutettiin täysin
yrityksen näkökulmasta. Ydinviestin ja yritystarinan luomisessa
hyödynnettiin hahmoja sekä tarinan rakennetta, sisällyttäen tarinaan
yrityksen synty ja tärkein asiakaslupaus. Tarinan tuomista
palvelukokemukseen selvitettiin keräämällä tietoa aiheesta.
Yrityksen aito syntytarina rakentui kartoittamalla yrityksen arvot, toiminnan
ydin sekä tarinaelementit. Toimenpide-ehdotuksina Kinnarin tilalle tarinaa
suositeltiin tuotavaksi palvelukokemukseen visuaalisuuden, sisustuksen
sekä henkilökunnan kautta. Markkinointiviestinnässä ehdotettiin
vuorovaikutteista, kiinnostavaa ja aitoja arvoja tukevaa tarinasisältöä.
Tarina on keino tuoda yrityksen toimintaa ja arvoja näkyviksi kaikessa
yrityksen viestinnässä mielenkiintoisella, erottuvalla ja tunteita herättävällä
tavalla.
Asiasanat: tarinallisuus, yritystarina, viestintä
Lahti University of Applied Sciences
Degree Programme in Hotel and Restaurant Management
KONONOFF, KATRI
:
A story tells more! The creation of a
company story: case: the Kinnari
farm
Bachelor’s Thesis in Restaurant Management
59 pages, 9 pages of
appendices
Spring 2015
ABSTRACT
The subject of this functional thesis was a creative narrative and the aim
was to create a company story for the Kinnari farm. The mainline
questions were how to create a company story and how it can be put to
use. They were chosen in order to find out the process of creating a core
story and to make concrete proposals for bringing the story to the service
experience.
The framework of this thesis presented the entrepreneur and the structure
of a story. It discussed how to utilize storytelling as a business and a
communication tool. The story was made by the method called the manual
of the story identity. The main outputs were a story tree, a core message
and a company story as well as two fictional stories. Importing the story to
the service experience was considered via service milieu, products and
services as well as marketing communications.
For the story tree the information was obtained from a qualitative theme
interview and an open interview. Interviewees were the current and the
last generation entrepreneurs. This thesis was made entirely from the
point of view of the company. The core message and the story were made
through the characters and the structure of the story.They included the
journey of the company and the promise to the customer. To answer how
to bring the story to the service experience was clarified by collecting the
information about the subject.
The authentic story of the company was created by identifying the values,
the core of action and the story elements of the company. For the Kinnari
farm the story can be made beneficial through visuality, interior design and
personnel. The recommendations for the communication marketing were
interactivity, interesting and authentic values supporting the narrative
content. The story is the way to adduce the main of the business and
values of a company in all communication marketing in an interesting,
distinctive and emotional way.
Key words: narrative, a company story, communication
SISÄLLYS
1
2
3
4
5
6
JOHDANTO
1
1.1
Tarinallistamisesta kilpailuetua
1
1.2
Lähtökohdat työn tekemiselle
2
1.3
Opinnäytetyön sisältö ja rakenne
4
KINNARIN TILA JA SEN TOIMINTA
5
2.1
Tuotteet, palvelut ja toimintaympäristö
5
2.2
Tilan toiminta tukee alueen kulttuuria
8
TARINAT JA NIIDEN KÄYTTÖ
10
3.1
Yrityksen syntytarina ja sen käyttö yrityksissä
13
3.2
Tarina tarvitsee yleisön
16
3.3
Tarinankerronta tukee brändiä
17
KINNARIN TILAN TARINA SYNTYY
20
4.1
Alkusysäys – aineiston hankinta
21
4.2
Esittely – stooripuu kokoaa yrityksen arvot yhteen
23
4.3
Syventäminen ja käänne – ydinviesti kiteyttää
27
4.4
Ratkaisu – yritystarinassa on viisi osaa
28
4.5
Loppuhäivytys – hahmot, teemat ja ajankuva auttavat
tarinallistamaan
34
TARINAN TUOMINEN PALVELUKOKEMUKSEEN
36
5.1
Asiakas astuu sisään tarinaan
36
5.2
Tuotteet ja palvelut tukevat yrityksen tarinaa
40
5.3
Tarina huomioidaan markkinointiviestinnässä
42
5.4
Toimenpide-ehdotukset Kinnarin tilalle
45
YHTEENVETO
48
6.1
Johtopäätökset
50
6.2
Analyysi työn kulusta ja tuotoksista
52
LÄHTEET
57
LIITTEET
60
1
JOHDANTO
Tämän opinnäytetyön aiheena on tarinallistaminen. Tarinallisuuden avulla
yritys pystyy tuomaan esille yrityksen arvoja ja toiminnan ydintä vahvasti,
persoonallisesti ja tunteita herättävästi. Työn tavoitteena on luoda
yritystarina Kinnarin tilalle. Yritystarinasta käytetään tässä työssä myös
termejä ydin- ja syntytarina. Yritystarinan tarkoituksena on tiivistää
yrityksen olemassaolo tarinaksi (Kalliomäki 2014, 103).
Tarve tarinan luomiseen syntyi tämän työn toimeksiantajalta, Kinnarin
tilalta. Tila on viime vuosina laajentunut ja muuttanut toimintaansa ja tarve
yrityksen tarinan esiintuomiseksi synnytti toimeksiannon. Toimeksiantona
oli syntytarinan luominen yrityksen historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden
näkökulmasta. Tarinan luominen on tärkeää yrityksen toiminnan ja arvojen
esiintuomiseksi markkinoinnissa sekä sisäisessä ja ulkoisessa
viestinnässä. Tarinallisuus lisäksi luo mielenkiintoa yritystä kohtaan ja
parantaa asiakkaan kokemusta.
1.1
Tarinallistamisesta kilpailuetua
Hyvin tuotettu palvelukokemus asiakkaalle on Anne Kalliomäen (2014,
242) mukaan parasta markkinointia yritykselle. Tuottamalla palveluihin
inhimillisyyttä ja merkityksiä on mahdollista saavuttaa asiakkaiden
kiinnostus ja samalla paras mahdollinen taloudellinen tulos.
Tarinallistamisessa palveluihin punotaan punainen lanka, joka vie
viestinnästä palvelun toteutukseen ja markkinalupausten lunastamiseen.
Tarinan tuominen palveluun luo siihen kontekstin, joka tuo erottuvuutta,
tempaisee mukaansa ja tuo iloa.
Tarinan luomisessa hyödynnetään draamallisia ja fiktiivisiä
tarinankerronnan keinoja. Ydintarina ohjaa kaikkea yrityksen tekemistä
samalla heijastellen yrityksen arvoja ja ydinolemusta. Tarinallistamisen
avulla vahvistetaan brändäystä ja lopulta tarina on mukana niin
asiakkaiden kohtaamisessa kuin yrityksen verkkosivuilla ja tiloissakin.
(Kalliomäki 2014, 242.) Klaus Fogin, Cristian Budtzin, Philip Munchin ja
2
Stephen Blancettan (2010, 21-23) mukaan ainoa tapa saavuttaa vahva
brändi on luoda vahva yrityskulttuuri ja tuoda se näkyväksi. Sopiva tapa
yrityksen aidon identiteetin ja olemuksen esiintuomiseksi on
tarinankerronta. Erityisesti taloudellisesti huonoina aikoina yrityksen on
tuotava esiin se, kuinka yritys toimii ja mitkä ovat syyt toiminnan taustalla.
Fog ym. (2010, 21-23) ovat huomanneet, että yrityksen ydintarina myös
aktivoi ja kehittää yrityskulttuuria tuomalla näkyväksi yrityksen olemassa
olon ja työntekijöiden työn tarkoituksen.
Markkinointi on muuttumassa ja yhteistyö bloggaajien, Istragramin
käyttäjien ja brändien välillä on lisääntymässä sekä ammattimaistumassa.
Sisältömarkkinointi on megatrendi samalla kun sosiaalinen media muuttuu
tavoitteelliseksi sosiaaliseksi liiketoiminnaksi. Hyvä sisältö on ensisijaisen
tärkeää, koska se tehoaa ja leviää juuri niin hyvin, kuin mitä sisältö on.
Brändin on aidosti puhuteltava asiakkaita. Tavoittaakseen mainonnalta
suljetut sosiaalisen median kanavat, on pystyttävä tuottamaan niin
kiinnostavaa sisältöä, että sitä halutaan levittää. (Kurio 2014, 7.)
1.2
Lähtökohdat työn tekemiselle
Tämä työ oli toiminnallinen kehittämistyö, joka tehtiin tiiviissä yhteistyössä
yrittäjän kanssa. Työn toteutuksen apuna käytettiin Anne Kalliomäen
(2014, 222) tarinaidentiteetin käsikirjaa, joka sisältää stooripuun,
ydinviestin, ydintarinan, hahmot, teemat ja ajankuvan. Työn tuotoksina
syntyivät stooripuu, ydinviesti ja yritystarina, sekä kaksi fiktiivistä tarinaa.
Näistä pääpaino oli ydintarinan luomisessa toimeksiannon mukaisesti.
Työn rajaamisen vuoksi erillistä ”kirjasta” ei luotu ja hahmot, teemat ja
ajankuva- osiota ei käyty syvällisesti läpi. Parhaan mahdollisen hyödyn
toimeksiantajalle tuoden työssä esiteltiin ydintarinan luomisen lisäksi
ydintarinasta muokkautuvan fiktiivisen tarinan tekeminen sekä tarinan
käyttöä palveluympäristössä, palveluissa ja tuotteissa sekä
markkinoinnissa. Näistä erityishuomiota kiinnitettiin yrityksen ulkoiseen
viestintään toimeksiantajaa hyödyntävästi. Työn rajallisuuden vuoksi
tarinakäsikirjoittamista palveluihin ei toteutettu. Myös asiakkaan
3
osallistaminen tarinan luomisessa on tästä työstä rajattu pois ja työ
toteutettiin täysin yrityksen näkökulmasta.
Tarve yritystarinalle syntyi toimintaa yhtenäisesti kuvaavan ja ohjaavan
viestin puuttumisen vuoksi. Ensimmäinen työtä ohjaava kysymys on,
kuinka luodaan yritystarina. Kysymys on oleellinen työssä, jonka tärkein
tuotos on yritystarina. Sen pohjalta yritys voi tarinallisesti tuoda näkyväksi
yrityskulttuurinsa ja arvonsa lähiruokatuottajana. Kalliomäen
tarinaidentiteetin käsikirja- menetelmää hyödynnetään, jotta voidaan
löytää yritystä ohjaavat arvot ja tekijät, heidän toimintansa tärkein
asiakaslupaus sekä yrityksen tarinaelementit. Menetelmän avulla
yritykselle luodaan tiivistävä ydinviesti sekä kaikkea yrityksen toimintaa
ohjaava ydintarina.
Toinen työtä ohjaava kysymys on miten yrityksen tarina jalkautetaan
asiakkaan palvelukokemukseen. Kysymystä käsitellään, jotta yritys saisi
konkreettisia ideoita tarinan esiintuomiseksi niin markkinointiviestinnän
kuin palveluympäristön ja tuotteidenkin osalta. Tarinallisuuden ei tulisi
näyttäytyä yrityksen toiminnassa vain viestintänä, vaan kaikessa
toiminnassa ollakseen oikeasti tehokasta.
Toimeksiannon hyväksymiseen vaikutti aiheen ajankohtaisuus ja
mielenkiintoisuus. Tarinallistaminen tuli ensimmäisen kerran käsitteenä
esille koulussa yrityksille innovatiivisia palveluideoita luodessa. Jo silloin
tarinallistaminen ideana tuntui toimivalta ja käsitys on vahvistunut koulun
retkillä erilaisissa tarinallistetuissa kohteissa. Tarinoista on helppo
innostua. Ne tuovat elämyksiä ja kokemuksia, joita esineet yksinään eivät
voi antaa.
Tärkeää on lisäksi, että työ on tarpeellinen ja hyödynnettävissä niin
yleisesti kuin toimeksiantajankin kannalta. Työ on case-tyylinen, jolloin
Kinnarin tila toimii esimerkkinä yhden yrityksen tarinasta. Muita syitä työn
toteutukseen ovat koulussa syntynyt kiinnostus tarinallisuuteen ja sen
käyttöön palvelumuotoilussa, suuri kiinnostus tarinoita ja kirjoja kohtaan
sekä omat samankaltaiset arvot yrityksen arvojen kanssa. Koska palvelu-
4
ja tuotekehitys ovat jatkuvasti esillä työelämässä, työstä saa arvokasta
erityisosaamista, jota voi hyödyntää eri alojen rajoja ylittävästi. Maailma on
pikku hiljaa muuttumassa taravataloudesta elämystalouteen, jolloin
tarinallistaminen ja ydintarinan löytäminen ovat erinomaisia taitoja
tulevaisuuden elämyksellisessä maailmassamme.
1.3
Opinnäytetyön sisältö ja rakenne
Tämän työn johdannossa avaataan tarinallisuutta aiheena sekä
perustellaan työn tekemistä ja siinä käytettäviä menetelmiä. Toinen luku
tutustuttaa työn toimeksiantajaan ja kertoo Kinnarin tilan
palveluympäristöstä, tuotteista ja palveluista sekä asiakaskunnasta. Siinä
lisäksi käydään läpi yrittäjäparin suunnitelmia tilan suhteen
tulevaisuudessa. Työn viitekehys esittelee tarinan rakennetta sekä
tarinoiden vaikutusta ihmisiin. Se käsittelee yrityksen tarinaa sekä
tarinoiden käyttämistä yritystoiminnassa. Lopuksi osio pohtii tarinan
brändiä vahvistavaa vaikutusta ja tarinan käyttöä markkinoinnin välineenä.
Työn toiminnallinen osuus kuvailee kappaleessa neljä tarinaidentiteetin
käsikirjan luomisen Kinnarin tilalle. Se sisältää vaiheet aineiston hausta
stooripuun luomiseen ja stooripuun pohjalta luotujen ydinviestin ja
ydintarinan kirjoittamiseen. Lisäksi työssä kuvaillaan kahden markkinointiin
tarkoitetun tarinan luomista sekä yrityksen hahmoja, teemaa ja ajankuvaa.
Työn viides kappale käsittelee tarinan jalkauttamista palvelukokemukseen.
Se sisältää osiot tarinan tuomisesta palveluympäristöön, tuotteisiin ja
palveluihin sekä markkinointiviestintään. Lisäksi kappale sisältää
toimenpide-ehdotuksia Kinnarin tilalle.
Yhteenvedossa kerrataan työn kulku ja vaiheet. Siinä esitellään
tärkeimmät työstä ja tarinan luomisesta vedetyt johtopäätökset. Viimeisenä
työssä on analyysi työn kulusta ja tuotoksista.
5
2
KINNARIN TILA JA SEN TOIMINTA
Kinnarin tila sijaitsee Vesalan kylässä Hollolassa. Se on vanha sukutila,
joka on ollut saman suvun hallinnassa jo vuodesta 1667. (Kinnarin tila
2015). Näin ollen vuonna 2017 tilan historiaa tulee kertyneeksi 350 vuotta.
Tilan vahvuus on maanviljelyssä ja juuri se onkin ydin tilan
liiketoiminnassa. (Kinnari 2015b.) Sen lisäksi tila on suuntautunut
kasvinviljelyyn, metsätalouteen sekä kiviainestuotantoon ja se tuottaa
kaikkia suomalaisia viljoja sekä heinää. (Kinnarin tila 2015.)
Nykyään tilalla toimivat tilan neljästoista isäntäpari Teemu ja Terhi Kinnari
(Kinnarin tila 2015). Teemun ja Terhin yhteiselo sai aiemmin perinteisen
Kinnarin tilan nykyiseen muotoonsa ja tästä alkoi Kinnarin tilan elämä
palveluyrityksenä tuomassa elämyksiä ja kokemuksia asiakkailleen.
Vahvan maanviljelysytimen ympärille nykyinen isäntäpari on tuonut
maaseutuelämys-, kahvila- ja myyntitoimintaa. Nykyisessä muodossaan
tila on toiminut noin kolme vuotta. Nyt pariskunta kehittää
maataloustuotteitaan ja liiketoimintaansa eteenpäin sekä laajentaa tilan
omien tuotteiden myyntiä. Eteenpäin pariskuntaa ajaa yhteinen elämän
asenne ja halu nostaa suomalaisen ruoan ja maaseudun arvostusta
tuottamalla maaseutuelämyksiä. Parin mukaan myös asiakkaan saa
sitoutumaan yritykseen tunnepuolen kautta tarinoita kertomalla. (Kinnari
2015b.)
2.1
Tuotteet, palvelut ja toimintaympäristö
Omia tuotteita ovat esimerkiksi monenlaiset jauhotuotteet ja niistä tuotetut
jatkotuotteet, kuten leivät. Kausivaihteluiden mukaan valikoimassa on
lisäksi erilaisia hilloja ja mehuja. (Kinnari 2015b.) Tähän päivään kuuluu
myös yhteistyö naapuritilan kanssa. Tilan metsiä pyritään hoitamaan
tehokkaasti ja taloudellisesti, ja se on tilalla kasvava tuotantosuunta.
Metsien hoidossa huomioidaan ympäristöarvot ja tilan mailta löytyvät myös
luonnonsuojelualue sekä vapaaehtoisia suojelualueita. (Kinnarin tila
2015.)
6
Kinnarin tilan yhteydessä toimii kahvila-leipomo sekä tilamyymälä, josta on
mahdollista ostaa tilan tuotteita. Kaikki myytävät tuotteet on valmistettu
omalla tuotantoprosessilla hankituista raaka-aineista itse. Työntekijöitä
myymälässä on muutama, joulun ja kesän sesonkiaikoina enemmän kuin
muina aikoina. Tilamyymälän yhteydestä löytyy myös tilan emännän
Terhin aiempi yritys, lahjatavarapuoti Pioni ja Piironki. (Kinnari 2015b.)
Sen tuotteita ovat sisustus- lahjatavara- ja puutarhatuotteet sekä kesäisin
yli 60 eri lajia pioneja (Kinnarin tila 2015).
Vuodesta 2014 tilaan on kuulunut Okeroisten Mylly ja myllypuoti. Myllyllä
on pitkä historia 1500-luvulta asti ja nykyinen myllyrakennus on rakennettu
1930. Myllyllä toimii kesäisin myllypuoti, jossa tarjolla on tilan tuotteita.
Kahvilasta löytyy lisäksi keittokirja, mihin on koottu eri ikäisten emäntien
parhaat reseptit. (Kinnarin tila 2015.) Myllyn ostaminen takaa tilalle
kokonaisen viljan tuotantoprosessin pellolta raaka-aineeksi ja edelleen
erilaisiksi tuotteiksi (Kinnari 2015b).
Kinnarin tilan läheisyydessä on kota, joka on mahdollista vuokrata juhliin
tai kokouksiin tarjoiluineen (Kinnarin tila 2015). Tätä liiketoimintaa ei
kuitenkaan markkinoida vahvasti. (Kinnari 2015b).
Yrittäjäpariskunnalle tilan kehittäminen on sydämen asia ja heidän
tavoitteenaan on tuottaa lähellä viljeltyä, jauhettua ja leivottua lähiruokaa
suoraan tilalta kuluttajalle sukupolvesta toiseen (Kinnarin tila 2015). Terhi
Kinnari (2015b) kertoi haastattelussa tilan ja myllyn olevan ihmisille
mahdollisuus tulla ja nähdä tuotteen alkupiste sekä kokea elämys tarinan
alkulähteillä, Kinnareiden omalla kotitilalla. Maatila ja sen tarina ovat
vahvasti osa asiakkaan kokemaa elämystä hänen vieraillessaan tilalla, kun
tilasta heränneet mielikuvat on mahdollista elää oikeassa
tapahtumaympäristössä kokien viljelyn, peltojen ja maaseudun tunnelma.
Tilan pariskunnalla on halu tarjota asiakkaille omia tuotteitaan.
Kehittämisen alla ovat parempi tuotteistaminen ja asiakkaan ottaminen
mukaan kehitystoimintaan.
7
Kinnarin (2015b) mukaan liiketoiminnan tuloista puolet muodostuu
sisustus- ja lahjatavaramyynnistä ja puolet kahvila-tilamyymälän
toiminnasta. Tavoitteena tulevaisuudessa on siirtää lisää painoarvoa
kahvila-tilamyymälän toimintaan ja omiin tuotteisiin. Kinnarin tilan
liikeidean on yhä enemmän maaseutu- ja ruokaelämyksen tuottaminen
matkailullisista näkökulmista. Tila haluaa tarjota lähellä tuotettua puhdasta
ruokaa lähellä asuville ihmisille. Välttämällä ”jymähtämistä” ja kehittämällä
monipuolisesti toimintaa hyviin tuotteisiin saadaan tuotettua lisäarvoa.
(Kinnari 2015b.)
Tilan yhteistyökumppaneiksi Kinnari (2015b) mainitsee esimerkiksi
Ruisranteen ja Villähteen leivän. Näille sekä muille leipomoille ja
lounaskahviloille Kinnarin tila toimittaa erilaisia jauhotuotteita. Näin
saadaan lähellä tuotetun ruoan tarina ulotettua myös
yhteistyökumppaneille ja mahdollisesti näiden markkinointiin ja samalla
edistetään paikallistaloutta.
Tilan tyypillistä asiakasta on Kinnarin (2015b) mukaan vaikeaa kuvailla
tilan laajan asiakaskunnan vuoksi. Esimerkki tyypillisestä asiakkaasta voi
olla 35-65 -vuotias nainen, joka piipahtaa paikalle ystävän kanssa.
Vanhemmat rouvahenkilöt enenevissä määrin ja etenkin viikonloppuisin
liikkuvat myös perheidensä kanssa. Viikonloppuisin pääpaino onkin
kahvilatuotteissa, joita nautitaan perheen kera ja viikolla paino suuntautuu
naisiin ja lahjatavaramyymälän puoleen. Asiakaskunta saapuu pääasiassa
lähialueilta ja Lahden talousalueelta, kuitenkin korkeintaan tunnin
ajomatkan päästä.
Kinnari (2015b) kertoo, että tilakahvilan palvelut ovat syy tulla paikan
päälle kaikenlaisille asiakkaille. Vanhemmille sekä tiedostaville ihmisille
tärkeää on lisäksi puhdas ruoka ja oman alueen tukeminen. Monesti
asiakkaita kiinnostaa päästä kurkistamaan maatilaa ja sen elämää. Lisäksi
monipuolinen ja runsas lahjatavaravalikoima sekä itse leivotut tuotteet ovat
syy tulla vierailemaan. Tämän päivän asiakas haluaakin osallistua
suomalaiseen ruokatuotantoon ja tukea sitä. Hyviä raaka-aineita
8
käyttämällä tuotetaan itselle arvokokemuksia, mikä on tärkeää ajassa
kiinni eläville ja tunteella eläville ihmisille.
Päijät-Hämeessä Kinnarin (2015b) mukaan markkinoidaan aktiivisesti.
Markkinointikanavia ovat muun muassa sanomalehdet, Facebook,
matkailujulkaisut sekä erilaiset messut. Tuotteita on ollut lisäksi myynnissä
esimerkiksi Lahden Lanunaukion Joulutorin kojussa. Parhaaksi
markkinointiviestinnän välineeksi Kinnarin tilalla nähdään ”world of mouth”.
Tämän lisäksi hyvä saavutettavuus ja palveluopasteet saattavat asiakkaat
paikalle.
2.2
Tilan toiminta tukee alueen kulttuuria
Päijät-Hämeessä matkailustrategian visio on Hiltusen ja Sinivuoren (2011,
11-12) mukaan Päijät-Hämeen tuominen Suomen
yhteiskuntavastuullisimmaksi hyvinvoinnin- ja tapahtumamatkailun
maakunnaksi, joka tarjoaa asiakkailleen monipuolisen palveluverkoston.
Tätä tukemaan on kehitetty myös maaseutumatkailun
kehittämissuunnitelma, joka syventää matkailustrategiaa
maaseutumatkailun osalta. Päijät-Hämeen maaseutumatkailun
kehittämissuunnitelmassa 2010-2015 (2010, 18) luetellaan Suomen
matkailustrategian päämääriksi vuodelle 2020 muun muassa edellytyksien
luominen ympärivuotiseen matkailuun ja siihen liittyvät ammattimaisen
yritystoiminnan kehittyminen, kasvu ja kilpailukyky.
Kulttuurimatkailussa tuotetaan matkailutuotteita ja -palveluja arvostaen
alueellisia ja paikallisia kulttuurin voimavaroja. Tavoitteena on luoda
liiketaloudellisesti kannattavasti elämyksiä sekä luoda mahdollisuus
tutustua paikallisiin kulttuurillisiin voimavaroihin. Tällä tavoin voidaan
vahvistaa ihmisen identiteetin rakentumista sekä muiden ja oman
kulttuurien ymmärrystä ja arvostusta. (Kulmat 2015.) Kulttuurimatkailun
voidaan ajatella olevan yksi merkittävimpiä ja monipuolisimpia
matkailunmuotoja nykyaikana. Se antaa jatkuvan mahdollisuuden kehittää
uusia innovaatioita ja tuotteita vastaamaan nykypäivän matkailijan tarpeita
elämyksellisyydessä. (UNWTO 2015.)
9
Markkola (2015) kertoo esityksessään Culture Finland- katto-ohjelmassa,
että kulttuurimatkailun missiona on edistää elinkeinon hyvinvointia ja
taloudellista kestävyyttä luomalla matkailijoille uudenlaisia elämyksiä sekä
kulttuuri- ja matkailutoimijoille uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Tavoitteisiin kuuluu lisätä kulttuuristen elementtien sisältymistä
matkailutuotteisiin ja luoda matkailijoille uudenlaisia elämyksiä.
Kinnarin tila arvostaa kulttuuriperintöään ja haluaa jakaa sen
asiakkaidensa kanssa. Tilalla ekologinen, kulttuurinen ja sosiaalinen
kestävyysajattelu ovat osa jokapäiväistä yritystoimintaa. Tässä työssä
Kinnarin tila pyrkiikin tarinoiden avulla esiintuomaan yrityksen historiaa ja
arvoja kestävällä tavalla. (Vihtonen 2014, 20.)
Markkolan (2015) mukaan kulttuuriset elementit matkailijoille voidaan
jakaa neljään alueeseen, jotka ovat ruoka, suomalainen elämäntapa,
desing ja luovan talouden nousevat alat. Tarkemmin ottaen ruokaosioon
sisältyvät suomalainen ruokakulttuuri, lähiruoka, villiruoka, matkailijan
osallistaminen ja elämyksellisyys. Suomalaiseen elämäntapaan kuuluvat
ajatukset, kuten ”elä kuin paikallinen”, paikan tuntu, luontosuhde,
sosiaaliset käytännöt sekä tutustuminen suomalaisiin, paikallisuuteen,
kulttuuriin, kulttuuriperintöön ja tarinoihin. Desing ja luovan talouden
nousevat alat sisältävät käsitteitä kuten muotoilu, arkkitehtuuri, musiikki ja
kädentaidot.
Markkolan (2015) neljään osioon jaetuista elementeistä Kinnarin tilalla on
mahdollisuus täyttää ruoka- ja suomalainen elämäntapa -osiot tarjoamalla
edelleen lähiruokaa, suomalaista ruokakulttuuria sekä elämyksellisyyttä.
Lisäksi maaseudulla on paikan tuntu, luontosuhde, paikallisuus ja tarinat
kohdallaan. Palmqvist (2015) kuitenkin muistuttaa, että harvalla kohteella
yksinään on tarpeeksi vetovoimaa tuoda matkailijat alueelle, jolloin alueen
sisäisen yhteistyön merkitys korostuu.
10
3
TARINAT JA NIIDEN KÄYTTÖ
Tarinallisuus opinnäytetyöaiheena matkailun alalla on vielä suhteellisen
uusi ja useimmat aihetta käsittelevät työt ovat viime vuosien aikana
valmistuneita. Suunta on kuitenkin selvä, sillä aihetta koskevat työt
lisääntyvät koko ajan. Esimerkiksi matkailun alalta Anu Pursiainen (2013)
on Karelian ammattikorkeakoulussa tehnyt työn tarinoiden merkityksestä
matkailuyritykselle. Työssä on selvitetty, ovatko tarinat tärkeitä
matkailuyrityksille samalla selvittäen tarinan, imagon, brändin ja maineen
välistä vuorovaikutusta. Pursiainen tuli työssään siihen tulokseen, että
matkailuyritys pystyy selviytymään ilman tarinoita, mutta että tarinat
helpottavat palveluiden tuotteistamista, markkinointia ja myyntiä sekä
nopeuttavat tietä menestymiseen. Tarkastellessaan tulevaisuuden
matkailun alan toimijoita, Pursiainen huomasi tarinoiden, brändin, imagon
ja maineen merkityksen korostuneen, jolloin matkailuyrityksen tulisi
panostaa näihin osa-alueisiin.
Tarinallisuutta koskevia tutkimuksia ja opinnäytetöitä löytyy kuitenkin
erityisen paljon sosiaali- ja terveysalalta sekä luonnollisesti elokuva-,
musiikki- ja taidealoilta. Ethel Mitty (2010, 58) esimerkiksi kirjoittaa
tarinankerronnasta sosiaalialalla, jossa tarinankerronnalla voi olla
terapeuttisia vaikutuksia. Antamalla vanhuksien kertoa tarinansa ja
tukemalla heitä siihen, annetaan ihmiselle arvoa enemmän kuin monella
muulla tapaa.
Mervi Rauhalan ja Tarja Vikströmin (2014, 54) mukaan erilaiset tarinat
ovat vahvasti osana jokapäiväistä elämäämme. Päivän aikana voimme
kuulla tarinoita kanssakäymisessä ihmisten kanssa, musiikista lyriikoiden
muodossa tai lehdistä uutisina. Tarina on niin vahva osa elämäämme, että
usein kuulee puhuttavan elämäntarinoista. Sen lisäksi, että kuulemme ja
kohtaamme tarinoita jatkuvasti, me kerromme niitä jatkuvasti. Usein emme
tiedosta kertovamme eräänlaisia tarinoita samalla kun kuvailemme, kuinka
päivämme on mennyt, mitä olemme tehneet ja kenen kanssa. Fogin ym.
(2010, 18) mukaan tarinat ovatkin ihmiselle tapa jäsennellä maailmaa ja
rakentaa merkityksiä. Tarvitsemme niitä ymmärtääksemme itseämme ja
11
kertoaksemme itsestämme. Tarinoiden avulla voidaan vastata
kysymykseen, miksi jotakin on tapahtunut.
Rauhala ja Vikström (2014, 57) kertovat tarinoiden ulottuvan yhtä pitkälle
historiaan kuin ihminen. Tarinoiden avulla on säilytetty tietoa ja kuljetettu
sitä eteenpäin sukupolvilta toisille. Näin samaa tietoa on voitu kuljettaa
jopa 40 000–60 000 vuotta ja hyvänä esimerkkinä Fog ym. (2010, 18-19)
mainitsevat esimerkiksi Raamatun. Sen lisäksi henkilöt, kuten Martin
Luther King, Gandhi tai Nelson Mandela ovat kertoneet tarinoita, joilla on
vaikuttavuutta muuttaa elämää.
Niin Rauhala ja Vikström (2014, 58) kuin Fog ym. (2010, 18-19) ovat yhtä
mieltä siitä, että tarinat ovat erityisen tehokas tapa välittää tietoa, koska ne
ovat helpompia muistaa ja kertoa eteenpäin kuin faktat. Tarinankerronnan
avulla on viestitty kulttuurin vaatimista tavoista ja normeista, viihdytetty,
myötäeletty toisten kokemuksia sekä mietitty maailman suuria kysymyksiä,
kuten maailman luomista.
Tarinan määrittely voi olla hyvinkin vaikeaa, sillä se tarkoittaa eri asioita eri
ihmisille (Rauhala & Vikström 2014, 60). Fog ym. (2010, 33) mukaan
hyvässä tarinassa on neljä pääkohtaa: sanoma, konflikti, hahmot ja juoni.
Myös Rauhala ja Vikström (2010, 59) kirjoittavat tarinan sisältävän
alkutilanteen, sen jälkeisen tapahtuman eli jonkin käänteen tai muutoksen
ja lopputuloksen. Alun ja lopun tulee liittyä toisiinsa ja tarinalla tulee olla
hahmo, protagonisti. Määritelmä sisältää tarinan tärkeimmät elementit ja
tämän jälkeen tarinan voi kertoa hyvinkin yksinkertaisesti tai
monitahoisesti.
Lähtö-
Toimija/
Tavoite/ Tapahtuma Konflikti/ Muutos
tilanne
päähenkilö/ Motiivi
haaste/
ele-
protagonisti
vaikeus
mentti
Kuvio 1. Tarinan rakenne
Tunne-
12
Rauhalan ja Vikströmin (2014, 63) mukaan tarinan rakenne ( kuvio 1)
sisältää seitsemän osaa eli lähtötilanteen, toimijan, tavoitteen,
tapahtuman, konfliktin, muutoksen ja tunne-elementin. Lähtökohtatilanne
kuvailee mistä tarina alkaa eli mikä on tarinan lähtötilanne. Toimija on
tarinan hahmo tai hahmot. Hahmo on tärkeä, sillä passiivimuodossa
kirjoittaminen olisi haitallista tarinan tehon kannalta. Tarinan toimijan on
oltava sellainen, että yleisö voi samaistua siihen. Tavoite on toimijan
tekemistä ohjaava tekijä ja antaa merkityksen toiminnalle. Tavoite vastaa
kysymyksiin, mitä päähenkilö haluaa ja mitä hän tavoittelee.
Tarina on Rauhalan ja Vikströmin (2014, 63) mukaan merkittävien ja
vähemmän merkittävien tapahtumien kuvausta, joiden avulla tarina kulkee
eteenpäin. Konfliktin avulla tarinaan tuodaan jännitettä. Se on olennainen
osa tarinaa ja tarinan mukaan tempaiseva tekijä. Ongelmia tai haasteita
kohtaavaan päähenkilöön on helpompi samaistua. Tarinat olisivat lisäksi
tylsiä ja arvattavia ilman konfliktia (Fog ym. 2010, 34). Muutos kuvaa
asioihin tulevaa muutosta konfliktitilanteen jälkeen. Muutoksen ei tarvitse
olla suuri, vaan se voi olla esimerkiksi ongelman ratkaisu. Tunne-elementti
puhuttelee tarinan lukijaa tai kuulijaa. Tunne-elementti lisätään tarinaan,
jotta se vetoaisi paremmin kuulijoiden tunteisiin ja olisi näin tehokkaampi.
(Rauhala & Vikström 2014, 63.)
Fog ym. (2010, 34-36) mukaan tarinaa ei ole hyödyllistä kertoa ilman
tarkoitusta, sanomaa. Sanoma voi olla esimerkiksi aatteellinen tai
opettavainen ja toimii kantavana voimana läpi tarinan. Esimerkkejä
tarinoiden sanomista voivat olla tarinassa jäniksestä ja kilpikonnasta
”ylimielisyys kostautuu” tai Romeon ja Julian tarinassa ”rakkaus kestää
jopa kuoleman”. Hyvässä tarinassa on vain yksi pääsanoma, jottei tarina
muutu sekavaksi ja vaikeasti seurattavaksi. Konfliktin ja siitä selviämisen
avulla tarinankerronnassa saadaan tuotua viesti esille. Avoin loppu taas
on varma keino herättää kysymyksiä ja pitää mielenkiinto yllä.
13
3.1
Yrityksen syntytarina ja sen käyttö yrityksissä
Nykypäivänä Fog ym. (2010, 21) mukaan tuotantotalous vielä monin
paikoin jyllää tuottamalla lähes samanlaisia tuotteita, joista kuluttajan on
vaikea perustella, miksi ostaisi jonkin tietyn tuotteen. Tähän liittyy lisäksi
vahva kilpailu asiakkaista hinnoittelun avulla (Pine & Gilmore 1999, ix).
Asiakkaat kuitenkin haluavat tuotteita ja palveluja, jotka antavat yksilöllisiä
kokemuksia, tuotteita, jotka kuvaavat unelmiamme ja tunteitamme sekä
lisäävät merkityksiä elämäämme. Tarinankerronnan avulla yritysten on
mahdollista tuoda omat arvonsa näkyviksi. (Fog ym. 2010, 21.)
Anne Kalliomäki (2014, 103) käsittää yrityksen syntytarinan yrityksen
olemassa olon tiivistäväksi tarinaksi. Syntytarinassa tiivistyy yrityksen
toiminta ja toimintaa ohjaavat arvot sekä asiakkaalle annettava lupaus.
Bisnesneuvojan ja Tarinan valta (2014) -kirjan kirjoittaja Juhana Torkin
(2014) mukaan toimiva yritystarina koostuu kolmesta osiosta, jotka ovat
yrityksen alkuperä, asiakkaalle annettava lupaus sekä jatkuva tarina,
johon jokainen ihminen voi tuntea kuuluvansa.
Esimerkiksi lähiruokaa tarjoavan yrityksen kuten Kinnarin tilan alkuperä on
Hollolassa, he tarjoavat lupauksena lähellä tuotettua ruokaa ja jokainen
ihminen voi olla mukana vastuullisessa kuluttamisessa ja alueen
tukemisessa omalta osaltaan. Kalliomäen (2014, 104) mukaan tarina
kuvaa yritystä syy-seuraussuhteiden kautta sen toiminnan aloittamisesta
läpi muutoksien nykyhetkeen ja antaa mielikuvia yrityksen toiminnasta
tulevaisuudessa.
Yritystarinan tarkoituksena on kiteyttää jotakin niin olennaista yrityksestä,
että tarina voi pysyä jatkuvasti samana (Kalliomäki 2014, 103). Tarinaa
voidaan siis tutkia eri suunnista, sisäisesti ja ulkoisesti, mutta ydintarinan
ytimen tulisi silti pysyä samana (Rauhala & Vikström 2014, 185).
Ydintarinasta käsin voidaan muokata ja soveltaa erilaisia tarinoita
yrityksen markkinointitarkoituksiin ja palveluihin. Nämä
viestintätarkoituksiin sovelletut tarinat voivat muuttua ja saada erilaisia
14
versioita, mutta kaikkia niitäkin ohjaa yrityksen ydintarina. (Kalliomäki
2014, 103-104.)
Fogin ym. (2010, 50-52) mukaan tarinankerrontaa on mahdollista käyttää
liiketoiminnassa usein eri tavoin. Sitä voidaan käyttää yhtälailla
strategisessa johtamisessa kuin operatiivisella tasolla päivittäisessä
kanssakäymisessä työntekijöiden kanssa. Viestinnässä tarinoita käytetään
usein tuomaan ymmärrystä jostakin asiasta. Tarinamuodossa asia on siis
helpompaa havainnollistaa ja näin ollen muistaa ja kertoa eteenpäin
viestin pysyessä samana.
Tarinallistamisessa tarinan voimaa käytetään kokonaisvaltaisesti yrityksen
toiminnassa. Tarinallistaminen linjaa yrityksen kaiken toiminnan
markkinoinnista palveluun. Sen avulla voidaan luoda kokonaisvaltainen
palvelukokemus, tuottaa elämyksiä sekä tuoda yrityksen toimintaan
lisäarvoa. Tarinallistaminen voidaan määritellä tarinalähtöiseksi
palveluiden innovoinniksi, kehittämiseksi ja suunnitteluksi. (Kalliomäki
2014, 13-14.)
Rauhala ja Vikström (2014, 186) korostavat yritystarinan luomisessa
aitoutta. Todellista hyötyä ei ole mahdollista saada päälle liimatusta eli
tuulesta temmatusta tarinasta, jonka takana henkilöstö ei voi seisoa.
Yritystarina parhaimmillaan ja aidoimmillaan antaakin merkityksen työn
tekemiselle. Fog ym. (2010, 78, 132-133) ovat samaa mieltä siitä, että
yritystarinalla on mahdollista motivoida työntekijöitä. Aito sanoma
tarinassa saa heidät tuntemaan arvostusta työtään kohtaan. Ydintarinalla
lisäksi helpotetaan yrityksen viestintää antamalla selkeä ja yhtenäinen
kuva yrityksestä. Se kertoo asiakkaille ja yritystä ulkopuolelta
tarkasteleville, miksi yritys on olemassa ja mitä se tarjoaa (Rauhala &
Vikström 2014, 187).
Tarinan kertominen on keino rakentaa brändiä. Parhaiten tunteisiin
vetoavat tarinankertojat ovat seuraavia menestyjiä. Hyvä tarina kertoo
yrityksen arvoista, tuo esiin yrityskulttuurin ja antaa oikean näkökulman
työntekoon eri osastojen välillä. (Fog ym. 2010, 50-51.) Tarinallistaminen
15
on Kalliomäen (2014, 14) mukaan yrityksen toiminnassa mukana
strategiasta ja tuotteistamisesta palvelumuotoiluun ja aina markkinointiin ja
brändäämiseen. Fogin ym. (2010, 50-51) mukaan hyvällä ydintarinalla
sidotaan yhteen kaikki yrityksen brändiviestintä, niin ulkoinen kuin
sisäinenkin. Näin tarinankerronnasta tulee väline strategiseen
johtamiseen.
Tarinallistamisessa käytetään draamallisen ja fiktiivisen tarinankerronnan
keinoja. Tavoitteena tarinankerronnassa on tuoda esille yrityksen arvoja ja
merkityksiä vertauskuvauksellisen tarinakehyksen kautta. Koska tarinan
halutaan pohjaavan aitoihin arvoihin ja liiketoiminnan lähtökohtiin ja sen
halutaan sopivan kohderyhmän tarpeisiin ja tyyliin aidosti, fiktiivistä
tarinankerrontaa käytetään lisämausteena tarinassa. Kalliomäki puoltaa
draaman menetelmiä, koska ne ovat pitkälle kehittyneitä ja niitä on
mahdollista soveltaa monin tavoin. Draama on toimintaa samoin kuin
palvelut toteutuvat toimintana. Draama myös esitetään preesensissä
samoin kuin palvelukokemus tapahtuu tässä hetkessä. Esitysmuotona
tarina on sopiva erityisesti elämyksen tuottamiseen asiakkaalle.
(Kalliomäki 2014, 73.)
Tarinallisuuden tuominen yritystoimintaan erottaa yrityksen muista ja tuo
arvokasta etua kilpailuun. Tarinallistamalla on mahdollista madaltaa
asiakkaan ostamiskynnystä syventämällä asiakkaan ymmärrystä palvelun
merkityksestä hänelle itselleen. Erilaistumisella tarkoitetaan esimerkiksi
hyviä tuote- ja palvelunimiä, upeita kuvia, kiinnostavia tarinoita, hahmoja ja
kokemuksia. Usein näitä asioita löytyykin yrityksistä, mutta niitä ei
uskalleta tai osata hyödyntää todella liiketoimintaa hyödyntävästi. Monesti
tarinallistamisen taustalta löytyy yrityksen tavoitteet nopeista tuloksista ja
helposta markkinoinnista, vaikka todellisia tuloksia syntyy vain
systemaattisella ja suunnitelmallisella tarinoiden hyödyntämisellä
palvelukokemuksen erilaistamisessa. (Kalliomäki 2014, 37.)
16
3.2
Tarina tarvitsee yleisön
Tarinan vaikutus on vahvin, kun se kerrotaan tutulle yleisölle. Kun
ihmisistä tunnetaan, mikä heitä innostaa ja mikä on heidän tapansa
reagoida tilanteisiin, voidaan tarina kirjoittaa juuri heitä koukuttavaksi.
(Rauhala & Vikström 2014, 113-115.) Kalliomäki (2014, 61) näin ollen
esittää luotavaksi tarinamaailmaa, jonka tavoiteltu asiakasryhmä tunnistaa
omakseen. Asiakkaan sitoutuminen yritykseen tapahtuu, kun sen tuotteet
ja palvelut merkitsevät asiakkaalle tarpeeksi. Rauhalan & Vikströmin
(2014, 118) mukaan yleisön saa parhaiten mukaan jakamaan tarinaa, kun
käytetään heidän tuntemiaan termejä sekä heihin vetoavaa puhetapaa.
Yksinkertaisesti paras tapa on kertoa asioita, jotka koskettavat yleisöä.
Tällöin tarinalla on heille merkitystä ja he saavat siitä itse jotakin, mikä
taas saa heidät kertomaan tarinaa eteenpäin. Näin yleisö vaikuttaa tarinan
voimakkuuteen sitä lisäävästi ja toisaalta myös vähentävästi.
Rauhala ja Vikström (2014,114) kehottavat kertomaan tarinaa kuin sitä
kertoisi yhdelle ihmiselle ja tälle ihmiselle kuin vertaiselleen. Sen lisäksi,
että yleisö tuntee tasapainon ja -vertaisuuden, näin saa myös laskettua
itsekritiikkiään ja lisättyä vapauden tunnetta tarinankerrontaan.
Tarinat herättävän tunteita. Aivojen toiminta on huomattavasti vilkkaampaa
tarinoita kuunnellessa kuin pelkän puheen aiheuttama toiminta.
Kuullessaan tunteita herättävän tarinan, ihmisen keho alkaa erittää
oksitosiinia, mikä voi mahdollistaa esimerkiksi rahalahjoituksen tekemisen
myötätuntoa herättävälle avuntarvitsijalle. Sen lisäksi, että tarinat
muuttavat aivotoimintaa, voivat ne siis muuttaa ihmisen toimintaa.
Tällaiseen muutokseen tarvitaan kuitenkin tunteita herättäviä tarinoita.
(Rauhala & Vikström 2014, 72)
Rauhalan ja Vikströmin (2014, 78) mukaan tarinat ovat keino muuttaa
asenteita silloin, kun ne mahdollistavat samaistumisen ja vaikuttavat
tunteisiin. Urheilija onnistuu suorituksessaan todennäköisemmin silloin,
kun hän on käynyt mielessään liikeradan vaihe vaiheelta läpi. Kun ihminen
lukee vuorikiipeilystä kertovaa kirjaa, aivoissa aktivoituvat samat osiot kuin
17
oikeasti vuorta kiivetessä ja tämä tapahtuu pelkästään mielikuvien
voimasta. Ihminen myös omaksuu kirjan päähenkilön ajatuksia, asenteita
ja arvoja silloin, kuin samaistuu hahmoon. Hahmo ei siis ole yhdentekevä.
Tarinoiden vaikutus aivoihin on havaittavissa vielä useamman päivän
jälkeenkin.
Lisäksi tarinat auttavat meitä muistamaan paremmin, jolloin tarinoita on
järkevää hyödyntää halutun viestin jakamisessa. Tarinamuodossa esitetyt
kertomukset jäävät mieleen huomattavasti paremmin kuin tilastotieto.
Tutkimuksissa on havaittu jopa, että tarinoiden avulla esitetyt kertomukset
ovat jääneet paremmin yleisön mieleen kuin vakuuttavan esiintyjän
esittämät kertomukset. (Rauhala & Vikström 2014, 82-83.)
Tarinat mahdollistavat sellaisten asioiden kertomisen, jotka muuten olisivat
vaikeita. Tarinoilla viestiä voidaan pehmentää. Monesti tarinat myös
kertovat enemmän. Tarinoilla saadaan puettua sanoiksi asioita, joita
muuten olisi vaikea kertoa ja tekee niistä helpommin ymmärrettäviä.
(Rauhala & Vikström 2014, 87.)
3.3
Tarinankerronta tukee brändiä
Tarinankerronta on keino tuoda brändiä näkyväksi. Se on tapa tuoda esiin
yritys brändin takana kertomalla, mikä on yrityksen olemassa olon
tarkoitus. Tarinankerronta yritystoiminnassa on enenevissä määrin
tunnistettavissa keskeiseksi brändäämisen välineeksi. Douglas Holtin
mukaan asiakas ostaa tuotteen kokeakseen brändistä kerrotun tarinan.
(Denning 2006, 45, 47.) Fog ym. (2010, 164) kuvailevat tarinankerronnan
olevan yritysten keino erottautua muista yrityksistä.
Malmelin ja Hakalan (2007, 17-18) mukaan brändin määrittely nimeksi,
käsitteeksi, merkiksi tai joksikin muuksi ominaisuudeksi, joka erottaa
yrityksen tuotteen tai palvelun muiden yrityksen tuotteista tai palveluista,
on vanhentunut. Brändi tulee käsittää kokonaisvaltaisemmin pelkän
mainonnan korostamisen sijaan. Radikaali brändi on yrityksen kaikkea
toimintaa ohjaava ajattelutapa, jonka tarkoitus on yhdistää toiminta ja
18
viestintä yhtenäiseksi visioksi. Se muodostuu siitä, mitä yritys tekee, miten
se viestii, miltä se näyttää ja kuulostaa sekä miten siitä puhutaan.
Kokonaisvaltaisilla brändeillä on mahdollisuus muuttaa toimialoja,
markkinointia, organisaatioita ja kuluttajien ajattelua. Niiden avulla
synnytetään ilmiöitä, muovataan trendejä ja luodaan yhteisöjä.
Muutos brändissä on huomattavissa erityisesti mainonnan sisällössä.
Aikaisempi suuntaus tuotteiden ominaisuuksien esiintuomisesta on
muuttunut brändin luovan idean esiintuomiseksi. Näin mainonnassa on
enemmän mahdollisuuksia. Aiemmat konkreettiset haasteet
brändäämisessä ovat tänä päivänä pitkälti aineettomia, mielikuvallisia
tekijöitä. Yritysten keskinäisen kilpailun kovetessa yritysten on löydettävä
omat yrityksen arvoja tukevat aineettomat tekijänsä ja osattava hyödyntää
niitä arvon tuottamisessa markkinoilla. (Malmelin & Hakala 2007, 19-20.)
Aineeton pääoma yrityksillä muodostuu esimerkiksi työntekijöiden
osaamisesta, yrityksen resursseista ja toimintatavoista sekä asiakas- ja
sidosryhmäsuhteista. Viestinnästä ja markkinoinnista löytyy uusia
haasteita brändin ja maineen liittämisessä osaksi toimintaa. Kun yrityksen
mainonnan suunta on siirtynyt tuotteiden mainonnasta mielikuvien
mainontaan, on samalla niiden merkitys yrityksen
liiketoimintamahdollisuuksien kuvaajana vahvistunut. (Malmelin & Hakala
2007, 23-26.)
Mainonnassa käytetyn luovuuden avulla voidaan Kotlerin (1999, 144)
mukaan kohentaa yrityksen imagoa ja jopa kasvattaa merkin suosiota ja
hyväksyttävyyttä. Huomattavaa kuitenkin on, että muista erottautuminen
on vaikeaa mainonnan suuren määrän ja vaikean kohdistamisen takia.
Malmelin ja Hakala (2007, 66-70) huomauttavat, ettei markkinointiviestintä
tarkoita samaa kuin mainonta, vaan käsite tulee ymmärtää laajemmin.
Viestinnän tulee kattaa koko organisaatio kokonaisuudessaan aina
sisäisestä viestinnästä viestintään sidosryhmille ja muille ulkoisille
toimijoille.
19
Philip Kotlerin (1999, 130-132) mukaan asiakkaat eivät ajattele
kulutustaan tuotteiden hankintana, vaan ongelmien ratkaisuna ja arvon
ostamisena. Heitä ei kiinnosta ainoastaan tuotteen hinta, vaan
kokonaiskustannukset tuotteen hankkiminen, käyttäminen ja hävittäminen
mukaan lukien. Asiakkaan toiveena on tuotteen tai palvelun vaivaton
saatavuus ja kaksisuuntainen viestintä siitä. Asiakkaan näkökulmaa ei voi
jättää huomioimatta markkinoinnissa. Markkinoinnissa kannattaa
huomioida lisäksi politiikka ja yleinen mielipide, sillä niiden merkitys
globaalissa markkinoinnissa on huomattava. Politiikka voi lakeja
säätämällä vaikuttaa tuotteen myyntiin sitä lisäävästi, kuten
ympäristötuotteissa tai sitä vähentävästi, kuten alkoholi- ja
tupakkatuotteissa. Lisäksi yleiset mielipiteet ja asenteet vaikuttavat
kuluttajan ostamiin tuotteisiin.
Nancy R. Leen ja Philip Kotlerin (2011, 14-16) mukaan aikaansa elävät
markkinoijat ovat vetäytyneet perinteisistä markkinointikanavista kuten
radiosta ja televisiosta ja siirtyneet sosiaaliseen mediaan, kuten
Facebookiin ja Twitteriin. Perinteistä mainontaa hankaloittaa muun
muassa epätietoisuus siitä, kuinka useat mainonta tavoittaa, kun
sosiaalisessa mediassa tykkäykset, jaot ja katsontakerrat antavat suuntaa
mainonnan suosiosta.
Erityisen tärkeää on, että yrityksen sosiaalisessa mediassa julkaisema
aineisto on ehdottoman kiinnostavaa. Brooklynista kotoisin oleva
ammattibloggaaja Mike Arauz kirjoittaakin, että jos hän jakaa ystävilleen
Facebookissa jotakin brändiä, hän ei tee sitä, koska pitäisi niin paljon
brändistä, vaan siksi, että pitää niin paljon ystävistään, että haluaa jakaa
jotain heidän kanssaan. Kyse ei siis ole pelkästä brändistä, vaan myös
vuorovaikutuksesta, jota brändi ja tarina synnyttävät ihmisten välille. (Fog
ym. 2010, 186.)
20
4
KINNARIN TILAN TARINA SYNTYY
Tämä opinnäytetyö on toiminnallinen kehittämistyö, jonka tuotoksina
syntyivät tarinaidentiteetin käsikirjaan sisältyvät stooripuu, ydinviesti ja
ydintarina. Työn lisätuotoksiksi syntyivät kaksi fiktiivistä tarinaa
markkinointitarkoituksiin. Toiminnallinen työ ei ollut itsestäänselvyys työn
tekijälle, vaan siihen vaikutti vahvasti toimeksiannoksi saatu yritystarinan
luominen. Koska toiminnallisella työllä on aina toimeksiantaja, oli tärkeää
tehdä työstä työelämälähtöinen ja siellä helposti hyödynnettävä.
Työtä ohjaaviksi kysymyksiksi valittiin, kuinka luodaan yritystarina ja
kuinka yrityksen tarina jalkautetaan asiakkaan palvelukokemukseen.
Kysymykset syntyivät työn tavoitteiden kautta. Tavoitteiksi valittiin yhdessä
toimeksiantajan kanssa vahvan yritystarinan luominen ja sen
käyttöönottaminen yrityksen toiminnassa. Tarinaa käytettäisiin
myöhemmin esimerkiksi pohjana viestinnässä kuluttajille ja
yhteistyökumppaneille. Koska Kalliomäen (2014, 103) mukaan yritystarina
ei välttämällä ole näkyvissä ulospäin yrityksestä, vaan ainoastaan pohjana
toimintaa ja tarinallistamista ohjaamassa, työhön tehtiin
markkinointiviestintää ajatellen kaksi fiktiivistä tarinaa.
Kehittämisen apuna työssä toimi Kalliomäen (2014, 26) menetelmä luoda
tarinaidentiteetin käsikirja, joka sisältää yrityksen tarinalähtöisesti luodun
ydinviestin, yrityksen arvojen ja tarinaelementtien pohjalta piirretyn
stooripuun, yrityksen syntytarinan sekä hahmot, teemat ja ajankuvan.
Kalliomäen tarinaidentiteetin käsikirja kuvaa lisäksi lähtökohdat tarinan
jalkauttamiseksi palveluympäristöön, tuotteisiin ja palveluihin sekä
markkinointiin, ja käsikirja kokonaisuudessaan toimii pohjana kaikessa
yrityksen tarinallistamisessa. Menetelmäksi valikoitui tarinaidentiteetin
käsikirjan, sillä menetelmä pohtii yritystä eri tasoilta sekä viestii ulkoisesti
ja sisäisesti yrityksen toiminnasta ja arvoista.
Kinnarin tilalle tehdyn tarinaidentiteetin käsikirjan (liitteet 1-5) kokoaminen
voidaan kuvata yritystarinan rakennetta käyttäen. Tarinan rakenne
koostuu alkusysäyksestä, esittelystä, syventämisestä ja käänteestä,
21
ratkaisusta sekä loppuhäivytyksestä. Työn toiminnallista osuutta edelsi
käytettävään aineistoon tutustuminen. Tässä työssä aiempaa tietoa
kartoittavaan tietoperustaan haettiin materiaalia kirjastosta, esitteistä ja
internetistä muun muassa tarinallistamisesta, tarinoista, brändäämisestä
sekä markkinoinnista.
Alkusysäyksenä tarinaidentiteetin käsikirjalle oli pohjatiedon hankkiminen
stooripuun täyttämistä varten kvalitatiivisesti teemahaastattelulla ja
avoimella haastattelulla. Tätä seurasi esittely eli stooripuun luominen ja
sen tarkoituksena oli esitellä ja tuoda näkyväksi yrityksen arvoja ja
toimintaa. Seuraava vaihe oli syventäminen ja käänne eli ydinviestin
luominen stooripuun pohjalta. Tässä vaiheessa saatiin kiteytettyä yrityksen
tärkein sanoma viestiksi. Tätä seuraava vaihe oli ratkaisu. Ratkaisu sisälsi
ydintarinan luomisen tarinan rakennetta ja draaman keinoja hyväksi
käyttäen. Yritystarina oli ratkaisu, sillä se oli työn tärkein tuotos. Tässä
vaiheessa syntyivät myös fiktiiviset tarinat. Viimeisenä vaiheena eli
loppuhäivytyksenä tämän työn tarinaidentiteetin käsikirjassa toimi
hahmojen, teeman ja ajankuvan esittely. Tarinan jalkauttamista
palveluympäristöön kuvataan luvussa viisi, mutta osiosta ei tehty liitettä
työhön. Lukua varten etsittiin tietoa tarinoiden hyödyntämisestä
palvelukokemuksessa.
4.1
Alkusysäys – aineiston hankinta
Tutkimusainestoa stooripuuta varten kerättiin kvalitatiivisilla menetelmillä
eli teemahaastattelulla ja avoimella haastattelulla sekä tiiviillä yhteistyöllä
yrittäjän kanssa. Työn rajallisuuden vuoksi asiakkaita työssä ei osallistettu,
vaikka se olisi tuonut erinomaista näkökulmaa tarinan luomiselle.
Kvalitatiivinen menetelmä on työhön sopiva, sillä Inspirans Oy:n (2014)
mukaan kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimuksella vastataan
kysymyksiin miksi, millainen ja miten. Menetelmä kuvaa kohderyhmää ja
ilmiötä kokonaisvaltaisesti ja syy-seuraussuhteet esiin tuoden.
Työssä käytetty teemahaastattelu on strukturoidun lomakehaastattelun ja
strukturoimattoman avoimen haastattelun välimuoto, joka ei sisällä
22
tarkkoja kysymyksiä vaan läpikäytävät teemat, joiden avulla haastattelua
viedään eteenpäin. Teemahaastattelun tarkoituksena on jättää varaa
haastateltavien tulkinnoille ja merkityksenannoille. Haastateltavat ihmiset
valikoituvat parhaan hyödyn saamisen mukaan. Tärkeäksi
teemahaastattelussa nouseekin sisällön ja aineiston analyysi. Erilaisia
analysointitapoja ovat esimerkiksi tyypittely, kvantitatiivinen ja
kvalitatiivinen tapa sekä niiden yhdistely. Ei kuitenkaan ole
välttämättömyys käyttää tiettyjä tapoja vaan teemoittelu ja tyypittely sekä
looginen jatkumo ovat tavallisia kyseiselle haastattelutyypille. (SaaranenKauppinen & Puusniekka 2006.)
Haastattelun teemat olivat toimeksiantajan tiedossa jo aiemmin hänelle
lähetetyn sähköpostin kautta. Sähköposti sisälsi kuvailut työn kulusta ja
käytettävästä menetelmästä. Viestissä yrittäjää kehotettiin miettimään
muun muassa yrityksen olemassa olon tarkoitusta, yrityksen liiketoiminnan
kuvausta, tuotteita ja palveluja sekä tavoiteltavaa asiakaskohderyhmää.
Viestissä lisäksi kuvailtiin stooripuun sisältö eli juuret (ydin yrityksen
toiminnassa), puun runko (asiakkaat ja palvelut) sekä oksisto
(tarinaelementit) ja annettiin jokaista kohtaa varten mietittäviä
apukysymyksiä. Sähköpostin tarkoituksena oli avata toimeksiantajalle työn
kulkua ja kartoittaa jatkossa tarvittavaa materiaalia.
Ennen Kinnarin tilan stooripuun täyttämistä toimeksiantajaa haastateltiin
teemoja läpi käyden. Teemahaastattelun pohjana ja läpikäytävinä
teemoina toimivat aiemmin yrittäjälle lähetetyssä sähköpostissa kuvaillut
teemat ja apukysymykset. Lisäyksenä viestiin laitettiin keino luoda
asiakasprofiili, jos sitä tarvittaisiin. Viestin tarkoitus oli tuoda näkyville
haastattelussa läpi käytävät teemat, kuitenkin jättäen vapautta uusillekin
ajatuksille ilman tarkasti strukturoitua pohjaa. Haastattelun pohjalta saatiin
stooripuun täyttämisen lisäksi uutta materiaalia tietopohjan
toimeksiantajan esittelyä varten.
Haastattelun teemat liittyivät vahvasti yrityksen toimintakentän ympärille.
Tilan emäntä kertoi teeman mukaisista aiheista, kun tämän työn tekijä
samalla kirjasi aineistoa ylös, ohjasi keskustelua teemojen mukaisesti
23
sekä kyseli tarkentavia kysymyksiä. Kirjaamista ei tehty sanantarkasti
vaan tärkeimmät ja oleellisimmat asiat keskustelusta löytäen. Tämä oli
sopiva tapa rennon keskustelun ja ideoinnin ylläpitämiseksi.
Haastattelussa käytiin läpi yrityksen historiaa, sitä mistä liiketoiminta oli
alkanut ja miten se oli aikojen saatossa muuttunut. Näkyviksi tehtiin
yrityksen tapa toimia ja ajatuksia yrityksen toiminnan taustalla. Läpi käytiin
myös liiketoiminnan kehittymistä ja muutoksia sekä näiden päätösten
taustoja. Lisäksi mietittiin yrityksen kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä sekä
tulevaisuuden suunnitelmia. Keskustelua käytiin yrityksen tyypillisistä
asiakkaista ja heitä ohjaavista motiiveista palveluiden käytössä.
Asiakkaiden osalta mietittiin myös, mitä yritys haluaa tarjota heille. Tämän
lisäksi keskusteltiin yrityksen liikeideasta, tuotteista ja palveluista sekä
markkinoinnista ja yhteistyökumppaneista.
Teemahaastattelun ja stooripuun täyttämisen aikaan Kinnarin suvun
vanhempi sukupolvi eli Teemun isä ja Terhin appi sekä hänen vaimonsa
saatiin yllättäen vierailulle tilalle. Tiedossa oli, että Heikki Kinnarilla oli
paljon tietoa alueen historiasta. Näin syntyi päätös tehdä avoin haastattelu
Heikille tavoitteena saada lisää tarinaelementtejä yrityksen ja alueen
historian näkökulmasta. Haastattelussa Heikki sai vapaasti kertoa mieleen
tulevia asioita, joista tärkeimpiä kirjattiin ylös ja samalla kyseltiin
lisäkysymyksiä.
Heikki Kinnarille tehdyn avoimen haastattelun materiaaliksi saatiinkin
alueen historiaa tuhannen vuoden takaa sekä suvun vaiheita historian
saatossa (liite 5). Haastattelun tärkein sanoma oli, että suku on 350
vuoden aikana kokenut monenlaiset tyrskyt ja ajan vaiheet kuitenkin aina
selviytyen ja nyt positiivisella mielellä eteenpäin jatkaen. (Kinnari 2015a.)
4.2
Esittely – stooripuu kokoaa yrityksen arvot yhteen
Teemahaastattelun jälkeen täytettiin stooripuu (liite 1). Puu täytettiin
alhaalta juurista ylöspäin oksistoon. Kalliomäki (2014, 79) kuvaa
stooripuuta apuvälineeksi yrityksen tarinaidentiteetin tunnistamiseen ja
24
hahmotteluun. Se on ensimmäinen osa tarinaidentiteetin käsikirjaa. Puu
piirretään visuaaliseen muotoon, sillä se helpottaa arvo- ja
asiakaslähtöistä ajattelua sekä helpottaa asioiden tiivistämistä. Puun
rakentamisen pohjaksi yrityksen on tunnistettava liiketoimintansa ydin,
tuotteet ja palvelut sekä asiakas.
Kalliomäen (2014, 79-80) mukaan stooripuun juuristo kuvaa yrityksen
näkymättömissä olevien arvojen ja historian esiintuomista. Tuomalla
yrityksen aidoimmat arvot näkyviksi, mahdollistetaan voimakkaan
tunnesiteen syntyminen asiakkaan kanssa, sillä arvojen esiintuominen
tekee yrityksestä helpommin lähestyttävän ja inhimillisen. Puun juuristo
vastaa siis kysymyksiin miksi yritys toimii ja mikä on sen toiminnan
taustalla. Tavoiteltavaa on tuoda yrityksestä esiin juuri se, mikä on aitoa,
yksinkertaista ja syvällistä. Näin asiakas ymmärtää yrityksen tarjoaman ja
haluaa ostaa sen.
Tässä työssä juuriston täyttämisen apuna käytettiin yrityksen
näkökulmasta kysymyksiä, kuten miksi yritys on olemassa, mikä on
yrityksen arvo asiakkaille ja mikä on olennaista yrityksen tavassa toimia
sekä mikä on palvelun ydin, millainen on yrityksen historia ja millaista
tunnetta halutaan välittää.
Kinnarin tilan stooripuun juuristoon saatiin täytettyä kuusi
timanttitekstikenttää, joissa osassa oli useampia yhteen liittyviä asioita.
Ensimmäiseen timanttiin kirjattiin alusta asti tuotettu puhdas tuote. Toiseen
timanttiin kirjattiin halu säilyttää vanha sukutila, perinteet ja
maanviljelystaito seuraaville sukupolville. Kolmas timantti sisälsi taidon
tilan hoitamiseen ja pitkän historian. Neljänteen timanttiin kirjoitettiin
maatila, sen pihapiiri, maatilan rakennukset ja maisemat, tunnelma, pellot
sekä kotoisuus. Viidennessä timantissa on kirjattuna tapa ja tyyli:
tarinallisuuden välittyminen palveluissa ja tuotteissa. Kuudenteen timanttiin
laitettiin asiakkaan arvomaailmassa lähemmäs tuotu paikallisuus ja hyvä
lähellä tuotettu ruoka. Esille saatiin yritystä ohjaavia perusajatuksia.
25
Seuraavaksi puun runkoon Kalliomäen (2014, 82-83) mukaan kirjataan
pääasiakaskohderyhmän sekä tuotteet ja palvelut. Puun runkoon
kuvaillaan lyhyin avainsanoin yrityksen palveluja tyypillisesti käyttävä
asiakas. Asiakkaan hyvä tunteminen on ensiarvoisen tärkeää oikean
näkökulman löytämiseksi, sillä ilman näkökulmaa yrityksen on hyvin
vaikea puhutella ketään.
Tuotteita ja palveluita kuvataan, jotta voidaan helposti nähdä mitä
palveluita yritys tarjoaa ja mistä osista palvelukokonaisuus rakentuu.
Palveluiden ja tuotteiden kautta asiakkaan kokemus tulee todeksi.
(Kalliomäki 2014, 87.)
Kinnarin tilan stooripuussa asiakasta, tuotteita sekä palveluja kuvailtiin
lyhyesti puun runkoon avainsanoja käyttämällä. Tyypillisiksi yrityksen
asiakkaiksi, joille tarinaa oltiin tekemässä, kirjattiin naiset 35v – 65v,
puolisot, ”hetki itselle tunnelmaa”, vanhemmat naiset, ”saa itse valita”,
perheet ja tiedostavat asiakkaat. Lainausmerkeissä olevat lauseet
kuvasivat nuorempien ja vanhempien naisten motiiveja käyttää yrityksen
palveluja. Tyypillinen asiakas oli siis aikuinen nainen, joka toteuttaa omia
halujaan vieraillessaan Kinnarin tilalla. Tämän lisäksi tyypillisiksi
asiakkaiksi nähtiin näiden naisten perheet ja puolisot sekä tiedostavat
asiakkaat, jotka hakevat tuotteilta myös lisäarvoa, kuten paikallisuutta ja
puhtautta.
Kinnarin tilan stooripuun tuotteisiin ja palveluihin kirjattiin itse tuotetut
jauho- ja leivontatuotteet, lahjatavaratuotteet, kausituotteet kuten
pionit/joulutuotteet sekä kahvila ja tilamyymälä. Näin tuotiin näkyväksi
yrityksen asiakas ja hänelle tarjottavia palveluja ydinsanoin kuvattuna.
Koska teemahaastattelussa asiakasta, tuotetta ja palveluita kuvattiin
huomattavasti laajemmin, puuhun kirjattiin vain ydinajatus.
Stooripuun oksistoon Kalliomäen (2014, 87-88) mukaan kirjataan
elementtejä, joissa on tarinallisuutta tai joista sitä voisi syntyä. Se on
tärkeä vaihe tarinallistamisessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää
26
avoimeen ja rajoittamattomaan ideointiin, sillä tarkoituksena on tuoda
hassujakin ideoita näkyviin.
Kinnarin tilan stooripuun oksiston tarinaelementtejä täyttäessä ideoitiin
täysin vapaasti muistaen, että mikään pohdittu ei ollut vielä lukkoon lyötyä.
Tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman käsinkosketeltavia ideoita, jotta
niiden käyttö tarinassa olisi helpompaa. Apukysymyksinä käytettiin
esimerkiksi, millaisia hahmoja yrityksen toimintaan liittyy, mikä on yrityksen
nimen tarina, millaisia tarinaelementtejä löytyy yrityksen historiasta,
millaisia vertauskuvia tai symboleja yrityksen toimintaan liittyy ja onko
yrityksellä sanontoja, jotka kuvaavat yrityksen tapaa toimia.
Jalmari (Teemun
isoisoisä),
Amanda
(Jalmarin äiti),
Kinnarin emäntä,
Kinnarin miehet
– isonenäiset ja
pitkät, takana
vahvat naiset
Nimen tarina: Piironki
kuvaa kotia ja Pioni
kuvaa pihaa. Pionit
Jo historiassa
kauppapaikkana.
Vesalan vainion
historia.
Jo vuodesta
1667...
Lähipellon
antimia
Näillä käsillä..
Toiminta vanhoissa
maatilarakennuksissa,
halu itse nähdä,
maasta saatu hyvä
annetaan eteenpäin.
Elämäntapayritys,
runsauden sarvi,
monialayritys,
joustava, herskyvä,
aistillinen,
esteettinen, kotoisa,
tunnelmallinen,
moniulotteinen,
elämänmakuinen,
henkilökohtainen.
Rosoisuus, rouheus, Koti, läheinen,
tuoksut:
asiakkuudet,
viljavainion,
arvokkuus, vanha,
ruisleivän, pullan
vauras, vakaa,
sydämellinen
Viljan jyvät,
pelto, vilja,
myllärin vaatteet,
leivonnaiset,
persoona.
Traktori
Kypsä loppukesä,
pulleat runsaat kaurat.
Oljen- ja
kullankeltaisuus.
Aarre-kaura,
Eemeli, Reetta,
Anniina, viljalla
nimet
Viljavainiot, 7 kylän
keskellä Vesalan
kylä.
Kevät: pinkki, lime,
vuodenajan
tunnelmaa,
vuodenaikojen kierto
Kuvio 2. Oksiston tarinaelementit
Valmiiksi puuhun piirrettyjä tekstikenttiä oli yhdeksän ja tämän lisäksi
oksistoon saatiin kirjattua viisi kohtaa tekstikenttien ympärille. Kaikki nämä
tarinaelementit ovat puun lisäksi kirjattu yllä löytyvään taulukkoon (kuvio
2). Tarinaelementeiksi kerättiin muun muassa hahmoja ja nimiä, kuten
Jalmari ja Amanda, viljat Eemeli ja Reetta sekä Kinnarin miehet ja näiden
27
vahvat naiset. Lisäksi oksistoon kirjattiin useita yrityksen ja alueen
historiaan tai toimintaan liittyviä asioita, kuten Vesalan vainion historia,
maatilarakennukset, pelto, leivonnaiset, elämäntapayritys ja koti.
Elementeiksi kirjattiin yrityksen käyttämät lauseet kuten ”Jo vuodesta
1667” ja ”lähipellon antimia”. Lisäksi tarinaelementteinä toimii useita
kuvaavia sanoja, kuten runsauden sarvi, tunnelmallinen, elämänmakuinen,
sydämellinen, aistillinen ja läheinen. Tarinaelementeiksi kirjattiin lisäksi
toimintaa kuvaavia värejä ja tuoksuja kuten kypsä loppukesä, oljen- ja
kullankeltaisuus, pinkki ja lime, viljavainion, ruisleivän ja pullantuoksu sekä
tuotevalikoimaan viittaava vuodenaikojen kierto.
Stooripuun täyttämisen jälkeen tarkoituksena oli miettiä stooripuusta
saadut hedelmät eli löytää tärkeimmät puuhun kirjatut elementit.
Toimeksiantajan toiveesta näitä ei heti kiteytetty, jos mieleen tulisi vielä
ajan kanssa lisää täytettä stooripuuhun. Ulkopuolisen näkökulmasta
tärkeiksi asioiksi kuitenkin nousivat alusta asti tuotettu puhdas tuote, hyvä
lähellä tuotettu ruoka, taito tilanhoitamiseen ja halu säilyttää se seuraaville
sukupolville, koti, tunnelmat, vuodenajat, tuoksut sekä hahmoina Kinnarin
miehet ja näiden vahvat naiset.
4.3
Syventäminen ja käänne – ydinviesti kiteyttää
Stooripuun jälkeen tarinaidentiteetin käsikirjaan luotiin yrityksen ydinviesti.
Kalliomäki (2014, 102-103) kuvaa ydinviestiä yrityksen tärkeimmäksi
sanomaksi, jonka tarkoituksena on kiteyttää yrityksen tarjoama elämys
viestiksi. Yrityksen ydinviesti tai pääväittämä kertovat tarinalähtöisesti
viestiä kokemuksesta, jota yritys haluaa välittää eteenpäin asiakkailleen ja
parhaillaan ydinviesti herättää kuulijoissa tunteita ja saa tarinan syyseuraus-suhteet, eli tarinan eteenpäin vievät voimat tiivistettyä pariin
lauseeseen. Ydinviestissäkin tulee olla uusia tapahtumia mahdollistava
avoin loppu.
Kinnarin tilan ydinviestiä lähdettiin miettimään stooripuuhun kirjattujen
arvojen pohjalta. Tarkoituksena oli tiivistää yrityksen tärkein asiakkailleen
antama arvolupaus. Koska Kinnarin tilan vahvuus on sen pitkässä
28
historiassa, haluttiin sitä käyttää tarinaelementtinä myös ydinviestissä.
Viestejä tehtiin useita (liite 2), joista toimeksiantajan olisi varaa valita
mieleisiään.
Yritystä parhaiten kuvaavaksi viestiksi valittiin seuraava:
”Kinnarin tilaa on hoidettu tunteella jo 350 vuotta kuljettaen perinnettä ja
maanviljelystaitoa sukupolvien yli. Tänä päivänäkin tila tarjoaa lähellä
viljeltyä, jauhettua ja leivottua lähiruokaa.”
Viestissä yhdistyivät stooripuun juurakkoon kirjatut sukutilan säilyttämisen
ja perinteiden eteenpäin viemisen halu sekä asiakkaalle arvomaailmassa
lähemmäksi tuotu paikallisuus ja hyvä lähellä tuotettu ruoka. Ydinlauseen
viimeinen lause kuvastaa kokonaisen tuotantoprosessin mahdollistamaa
alusta asti tuotettua puhdasta tuotetta, joka on myös yrityksen
asiakkaalleen antama lupaus. Tilalle luotu ydinviesti kertoi yrityksen
pitkästä historiasta, antoi lupauksen asiakkaalle sekä kertoi jatkuvaa
tarinaa lähiruoan puolesta, johon Kinnarin tilan asiakkaiden on helppoa
samaistua. Ydinviestin avulla kerrotaan tiiviisti se, mitä Kinnarin tila on ja
mitä se tarjoaa.
4.4
Ratkaisu – yritystarinassa on viisi osaa
Ydinviestin jälkeinen osio tarinaidentiteetin käsikirjassa sisältää yrityksen
tarinan. Yritystarinan tarkoituksena on kertoa, miksi yritys on olemassa.
Torkin (2014) mukaan hyvässä yritystarinassa yhdistyvät yrityksen synty,
asiakaslupaus sekä asiakkaan suurempaan kokonaisuuteen liittyminen.
Yritystarina rakentuu Kalliomäen (2014, 103-106) menetelmässä viidestä
loogisesta tarinan osasta. Alkusysäys kertoo, mistä kaikki alkoi ja esittelee
kuka tai mikä on yrityksen tarinan hahmo. Sitä seuraa yrityksen esittely ja
selvennys siitä, miksi yritys on, mitä on. Tarkoitus on tuoda selvästi
näkyviksi syy-seuraus-suhteet, jotka ovat johtaneet yrityksen nykyiseen
muotoonsa. Tarina jatkuu syventämisellä ja käänteellä, odottamattomalla
vaikeudella. Tässä vaiheessa kerrotaan, mitkä olivat vaikuttavia
tapahtumia yrityksen muotoutumiseen ja siihen, millainen yrityksestä
29
lopulta tuli. Ratkaisukohdassa tarina on osana yrityksen asiakkailleen
antamaa palvelulupausta ja kertoo, mitä yritys haluaa luvata asiakkaalle
tarinan kautta. Loppuhäivytykseen sisällytetään emotionaalisuutta. Tämä
tunne-elementti kertoo, miltä asiakkaasta tuntuu sen jälkeen, kun
palvelulupaus on lunastettu. Häivytykseen voidaan kirjata, mikä on
yrityksen tarjoama tarinakokemus.
Aiemmin työssä kuvaillussa Rauhalan ja Vikströmin (2014, 63) tarinan
rakenteessa tarina koostui seitsemästä osasta, jotka olivat lähtötilanne,
toimija, tavoite, tapahtuma, konflikti, muutos sekä tunne-elementti. Osat
ovat hyvin vastaavat myös yritystarinan kanssa. Tarinan hahmo on tärkeä
tarinan tehon kannalta ja mahdollistaa inhimillisyydellään tarinaan
samaistumisen. Inhimillisyys syntyy hahmon päämääristä ja vaikeuksista,
joita hahmo kohtaa päämäärään pääsemiseksi. Lisäksi tarinalla on tärkeää
olla sanoma (Fog ym. 2010, 34-36).
Kinnarin tilan ydintarinaa varten luotiin useampia mallitarinoita valinnan
varan tuomiseksi. Ydintarinan pohjana käytettiin tarinaelementtinä
yrityksen historiaa, jotta ydintarina pysyisi aitona. Aitouden merkitystä
korostavat niin Rauhala ja Vikström (2014, 186) kuin Fog ym. (2010, 78,
132-133). Tarinamaisuutta ydintarinaan saatiin käyttämällä tarinan
rakennetta. Yhdessä toimeksiantajan kanssa näitä valmiiksi mietittyjä
ydintarinoiden osia käyttämällä sekä muutamia uusia asioita lisäämällä
luotiin ydintarina Kinnarin tilalle (liite 3). Tarinan sanomaksi tulivat
maaseudun arvostuksen nostaminen, sen aitous ja sen mahdollistama
puhdas lähiruoka.
Alle Kinnarin tilan yritystarinaan tehtiin näkyviksi yritystarinan rakenteen eri
osat alkusysäyksestä loppuhäivytykseen ja tarinakokemukseen, jotta
yritystarinan luomisprosessin hahmottaminen olisi helpompaa.
Alkusysäys:
Kinnarin tila syntyi jo kauan sitten Vesalan vainioille aikaan
jolloin Ruotsi hallitsi ja Abc-kirja vasta kirjoitettiin. Läpi
noitavainojen, köyhien sotaisten aikojen, Kinnarin tilan pitkät
30
miehet ja heidän vahvat naisensa toteuttivat tilan
ydintarkoitusta, maanviljelyä. Vahvan panoksensa Kinnarin
isännät antoivat myös itsenäistyvälle Suomelle ja sen
jälleenrakentamiselle.
Alkusysäyksessä esitellään yrityksen lähtötilanne sekä hahmot. Kinnarin
tilan tarinan alkutilanne syntyi tilan oman historian mukaisesti. Aika on
yhdistetty Suomen historiaan toimeksiantajan toiveiden mukaisesti.
Hahmoiksi valittiin stooripuun tarinaelementeiksi kirjatut Kinnarin miehet ja
naiset. Hahmot valittiin, koska he ovat aitoja, inhimillisiä, rohkeita ja
mahdollistavat samaistumisen.
Esittely:
Perinteet ja maanviljelystaito kulkeutuivat tilan sukupolvelta
toiselle ja tähän maailmaan syntyi myös neljännentoista
sukupolven isäntä Teemu, maaseutu jo syvällä sisimmässään.
Esittelyssä kerrotaan mitä sitten tapahtui ja miten yrityksestä tuli se, mitä
se nyt on. Tässäkin käytettiin stooripuuhun kirjattuja perinteiden ja
maanviljelystaidon kuljettamista eteenpäin sukupolvelta toiselle. Lisäksi
hahmo tarkentui yrityksen tämänhetkiseen isäntään.
Syventäminen ja käänne:
Pitkään ja lujasti Teemu teki työtä maatilan elinvoimaisuuden
eteen ja kaihoisasti haaveili löytävänsä rinnalleen puolison.
Ihmisen, jolla olisi samalla lailla maaseutu sydämessään.
Peltojen keskeltä, punatiilisestä navetasta, kahvin ja
suklaakakun tuoksujen keskeltä Teemu löysi Terhin,
yritteliään ja herskyvän naisen, jonka kanssa oli helppoa jakaa
unelma sukutilan eteenpäin viemisestä.
Syventämisen ja käänteen tarkoituksena on kertoa millaisia vaikeuksia
yrityksellä on ollut ja miten yritys on muotoutunut voittamalla ongelmiaan.
Kinnarin tilan vaikeuden voittamiseksi valittiin yrittäjäpariskunnan
yksinäinen yrittäjyys ennen toistensa tapaamista. Käänteen teki parin
31
tapaaminen, yhdistyminen sekä yhteisen sävelen löytyminen elämään ja
yrittämiseen.
Ratkaisu:
Kinnarin tilasta alkoi kehittyä maaseudun monipuolinen
palveluyritys. Tilaan liittyi Okeroisten maaseutumylly ja
jauhoperhe sai alkunsa, kahvilassa leivottiin omista jauhoista
herkullisia tuotteita ja useimmiten kävijälle tarttui mukaan
myös suloisia lahjapaketteja.
Ratkaisussa kerrotaan mitä tapahtui ongelman voittamisen jälkeen. Siinä
kerrotaan myös yrityksen tarjoamasta. Kinnarin tilan kohdalla yritys alkoi
kehittyä ja siitä tuli palveluyritys, joka myy tilan tuotteita, sisustus- ja
puutarhatuotteita sekä kahvilatuotteita. Tarinassa kerrotaan myös
Okeroisten myllyn hankinnasta ja sen mahdollistamasta omien jauhojen
tuottamisesta. Yrityksen tuotteet löytyivät stooripuun rungosta ja myllyn
ajateltiin liittyvän niin arvoihin kuin tarinaelementteihinkin. Esiin haluttiin
tuoda yrityksen nykyistä toimintaa.
Loppuhäivytys:
Tänäänkin Kinnarin tila tarjoaa hypyn vanhaan aikaan
puhtaiden ja lähellä tuotettujen raaka-aineiden alkulähteille,
jossa jokainen voi kokea maalaistalojen tunnelman, puhtaan
ruoan sekä ruisleivän tuoksun hengähtäen hetken
viljavainioiden keskellä.
Loppuhäivytyksen piti olla tunnepitoinen ja kertoa yrityksen tarjoamasta
elämyksestä. Koska häivytys oli emotionaalinen, sen aiheet valittiin
stooripuun oksiston tarinaelementtejä sekä juuriston arvoja yhdistellen
mielikuvia herättävästi. Loppuhäivytyksen oli tarkoitus herättää
asiakkaassa tunteita ja mielikuvia.
32
Tarinakokemus:
Ja kun katselet yli viljavainioiden laajaa kaurapeltoa, tunnet
maaseudun ja sen aitouden sydänjuuria myöten.
Tarinakokemuksessa kerrotaan, miltä asiakkaasta tuntuu kokemuksen
jälkeen. Kinnarin tilan kohdalla haluttiin painottaa saatavaa
maaseutuelämystä ja sen aitoutta, sillä Kinnarin tilan palveluympäristö on
sen koko toiminnan ytimessä ja yksi sen vahvuuksista.
Ydintarinan tarkoituksena on toimia pohjana yrityksen toiminnassa.
Ydintarinasta on mahdollista muovata erilaisia kehittyviä ja muokattavia
tarinoita palveluihin ja markkinointiin kuhunkin tilanteeseen sopivasti.
Ydintarina ja sen eri versiot ovat kuin tv-sarja, jossa aluksi tutustutaan
hahmoihin ja tiettyyn maailmaan, jonka jälkeen tarina alkaa elämään,
mutta tunnistamme sarjan tyylin kumminkin samaksi kuin ensimmäisessä
jaksossa. (Kalliomäki 2014, 103-104.)
Kinnarin tilan yritystarinan luomisen jälkeen luotiin vielä kaksi fiktiivistä
tarinaa (liite 4) markkinointitarkoituksiin. Näihin tarinoihin tuotiin tarinan
rakenteen lisäksi fiktiivisyyttä lisämausteeksi. Ensimmäisen tarinan
hahmona toimii stooripuun oksistoon kirjattu mylläri, jolla on kuvitteellinen
taito jauhaa viljasta muita jauhoja paremman makuista jauhoa. Tarinan
ajankohta sijoittuu Kinnarin tilan ensimmäisen isäntäparin aikaan ja kertoo
kuvitteellisesti, miksi Kinnarin tilan jauhot ovat niin maistuvia. Totuus ja
yhteys Kinnarin tilaan kuitenkin löytyy. Aikoinaan Porvoonjoen uomia pitkin
on kuljettu kauppapaikka Turkumäelle, joka sijaitsee aivan Kinnarin tilan
vieressä. Tarina tehtiin käytettäväksi tuotteiden markkinoinnissa ja
tarinallistamisen apuna.
Fiktiivinen tarina.
Jo ennen aikojen alkua kiersi nuori mylläri maata jalkaisin.
Kukaan ei tiennyt kuinka kauan mylläri oli kulkenut, eikä hän
koskaan jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta kylien väki oli aina
iloinen hänet nähdessään. Mylläri kantoi mukanaan
33
resuisessa repussa puista survinta. Ja kun hän survimellaan
hienonsi jyvän jauhoksi, jauhoon syntyi muita jauhoja parempi
maku.
Eräänä kuumana päivänä monta sataa vuotta sitten, mylläri oli
tulossa Porvoonjoen alkulähteille Turkumäelle, kauppapaikalle
Hollolan Vesalaan, kun hänen survimensa lipesi käsistä ja
syöksyi vesien syvyyksiin. Paikalle saapuivat Kinnarin isäntä
ja emäntä, jotka halusivat auttaa mylläriä. Isäntä hakkasi
mailtaan puun poikki ja vuoli myllärille uuden survimen.
Kiitollisena saamastaan avusta mylläri jauhoi Kinnarin tilan
viljaa, johon tästä tarttui muita jauhoja parempi maku.
Tänäkin päivänä Kinnarin tilan isäntä ja emäntä tarjoavat
ruoka- ja maaseutuelämyksiä tilallaan. Aidon maistuvan,
lähellä viljellyn, jauhetun ja leivotun tuotteen he antavat
vieraalleen matkaan. Tuotteessa on maku, kuin myllärin
jauhamasta jauhosta tuotettu.
Toinen fiktiivinen tarina syntyi stooripuun oksistoon kirjattujen viljalajien
nimien johdosta. Tarinassa kerrotaan kuvitteellisesti, kuinka Kinnarin tilan
viljalajien nimet ovat syntyneet. Yhteys löytyy siis viljalajien nimistä, sillä
Kinnarin tilan viljelemillä viljalajikkeilla on nämä nimet. Tämäkin tarina
luotiin tuotteiden markkinointiin ja yrityksen tarinallistamiseen.
Fiktiivinen tarina 2.
Kauan kauan sitten syntyi peltojen neito, jyvien valtiatar
maaseudun mullasta ja kirkkaan lähteen vedestä. Neito liikkui
kuin vesi läpi viljavainioiden pitäen huolta jokaisesta viljasta
koskettaen ja nimeten viljat ohi lipuessaan.
Matkansa varrella neito saapui Hollolaan Kinnarin maille ja
näki tilan väen uurastavan pellolla. Neito lipui vainioilla
koskettaen viljaa, nimeten kauran Aarteeksi, vehnän
Anniinaksi, ohran Eemeliksi ja rukiin Reetaksi. Sen jälkeen
34
neito jatkoi matkaansa, eikä häntä koskaan enää vainioilla
tavattu.
Pellon neito, jyvien valtiatar oli kuitenkin jättänyt lahjansa
pellolle ja Aarre, Anniina, Eemeli ja Reetta kasvavat joka vuosi
runsaina ja maistuvina vainioillaan. Ilolla ja ylpeydellä tänäkin
päivänä Kinnarin tila tarjoaa tuotteitaan, jotka on lähellä
viljelty, jauhettu ja leivottu.
4.5
Loppuhäivytys – hahmot, teemat ja ajankuva auttavat
tarinallistamaan
Tarinaidentiteetin käsikirjassa kuvaillaan tarinan hahmot, teemat ja
ajankuva, jotta niitä on jatkossa helpompaa käyttää tarinallistamisessa.
Hahmo, teemat ja ajankuva voivat tulla esille yrityksen toiminnassa
markkinoinnista palveluihin ja palveluympäristöön. (Kalliomäki 2014, 110111.)
Kalliomäen (2014, 110,129) mukaan tarinan hahmon ei tarvitse olla
todellinen. Fiktiivisen hahmon lisäksi hahmona voi toimia yritys itse tai sen
tuotteet ja palvelut. Myös työntekijä tai asiakas voi olla tarinan hahmo.
Tärkeintä on, että hahmo on inhimillinen ja sillä on heikkouksia ja
vahvuuksia. Hahmon päämääristä ja tahdosta saavuttaa päämäärät
tarinalle syntyy suunta.
Kinnarin tilalle tehtävään tarinaidentiteetin käsikirjaan hahmoja kuvailtiin
lyhyesti (liite 5). Kuvailtaviksi valittiin Kinnarin suku, kuten nykyinen
isäntäpariskunta ja aikaisempi isäntä, sekä fiktiivisten tarinoiden hahmot
kuten mylläri ja peltojen neito. Näitä hahmoja ja niiden toimintatapaa
kuvailtiin osana tarinaidentiteetin käsikirjaa.
Tarinoissa on aihe ja teema. Teemoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä
aiheen syvällisempiä ja tarkempia määrittelyjä. Teemalla tarkoitetaan
tarinallistamisessa asioita, jotka voidaan liittää isomman yhteisen
nimittäjän alle. Teemat ovat keino luoda kokonaisvaltaisuutta
tarinallisuuteen. Tärkeimpien tarinaa tukevien teemojen tunnistamisella on
35
tarinoihin helpompaa tuoda tarinalähtöisyyttä sekä tuotteistaa ja
markkinoida yhdenmukaisemmin. (Kalliomäki 2014, 117.)
Tässä työssä Kinnarin tilaan liittyväksi aiheeksi (liite 5) kuvailtiin
maaseudun elämä Kinnarin tilalla ja teemoiksi (liite 5) muun muassa pellot,
maalaisrakennukset, koti, monialayritys, tilamyymälä, kahvila, lähiruoka,
maaseutu, maatila ja sen pihapiiri, maisemat, maalaistunnelma,
paikallisuus, maanviljelystaito, perinteet, jauhoperhe, mylly ja myllypuoti.
Teemat valittiin, koska ne liittyvät Kinnarin tilan ympäristöön, toimintaan,
tuotteisiin ja palveluihin. Aiheen ja teemojen määrittely helpottaa yrityksen
sisäistä ja ulkoista viestintää yhdenmukaistaen sitä, vaikkakaan tässä
työssä tarkkoja kuvauksia ei tehty.
Ajankuvaa kuvailemalla kerrotaan, minkälainen maailma oli tiettyyn
aikaan. Ajankuvan ei kuitenkaan ole oltava historiallinen vaan se voi myös
kuvata yrityksen kannalta tärkeitä liikkuvia trendejä tai tulevaisuuden
näkymiä. Jokaisen yrityksen ajankuvasta voidaan löytää historia,
nykyisyys ja tulevaisuus. Trendien käyttäminen ajankuvassa on harkittava,
sillä ne muuttuvat nopeasti. (Kalliomäki 2014, 120.)
Kinnarin tilan ajankuvaa (liite 5) kuvailtiin muun muassa historialla aina
vuodesta 1667 eteenpäin, nykyisyydessä palveluyritystoiminnalla ja
tulevaisuudessa halulla kehittyä. Ajan trendeinä mainittiin lähi- ja
luomuruoan arvostaminen. Näin ollen tarinallistamisessa olisi mahdollista
käyttää näitä ajankuvia sekä niihin liitettäviä asioita. Mitä tarkemman ajan
kuvauksen tarinaidentiteetin käsikirjaan kirjoittaisi, sitä helpompaa olisi
tuoda yrityksen tarinaa yritystoiminnan ympäristöön. Kinnarin tilan kohdalla
ajankuvaan lisättiin Heikki Kinnarin (2015a) kertomaa tilan ja sen
ympäristön historiaa sekä Kinnarin suvun toimia sinä aikana, koska siten
löydetyistä tarinaelementeistä voidaan myöhemmin kehitellä lisää tarinoita.
36
5
TARINAN TUOMINEN PALVELUKOKEMUKSEEN
Tarinalla ei ole merkitystä ilman sen tuomista toimintaan. Sen takia on
päätettävä, miten tarina tuodaan palveluympäristöön, palveluihin ja
tuotteisiin sekä markkinointiviestintään. Palveluympäristö antaa paljon
mahdollisuuksia tarinallistamiseen kaikkia aisteja hyödyntäen.
Palveluympäristö on tärkeä, sillä astuessaan yritykseen asiakas astuu
samalla yrityksen tarinaan. Kuultuaan tarinan ihminen haluaa aisteillaan
kokea sen palvelukokemuksen yhteydessä. (Kalliomäki 2014, 130)
Tarinan jalkauttamista palvelukokemukseen tutkittiin erilaisiin aineistoihin
ja keinoihin tutustuen. Työssä käsitellään erityisesti keinoja tuoda tarina
palveluympäristöön, tuotteisiin ja palveluihin sekä markkinointiviestintään.
5.1
Asiakas astuu sisään tarinaan
Palvelukokemus käsittää palveluympäristön, palvelut ja tuotteet sekä
markkinointiviestinnän (Kalliomäki 2014, 129-130). Palveluympäristö
voidaan jakaa ympäristöulottuvuuden perusteella sisäiseen ja ulkoiseen
ympäristöön. Sisäinen palveluympäristö käsittää tilan, visuaalisen ilmeen
sekä koneet ja laitteet. Lisäksi se käsittää ympäristön, kuten ilman
lämpötilan, ambienssin eli aistittavat asiat sekä sisustustyylin. Ulkoiseen
palveluympäristöön sisältyvät palvelupaikan sijainti, opasteet, maisemat
sekä muu ulkoinen suunnittelu. (Kukkonen 2014.)
Kinnarin tilan palveluympäristön tulee tukea ydintarinaa.
Maalaisrakennuksessa toimiva tilamyymälä-kahvila tukee tilalle luotua
tarinaa, joka on kietoutunut tilan ympärille. Lisäksi itse leivottavat tuotteet
tuovat tarinaa tukevia tuoksuja ympäristöön. Visuaalisen ilmeen, kuten
sisustuksen tulee olla jatkossakin maalaismainen ja haluttuja arvoja
tukeva. Vanhoja esineitä tiloihin tuomalla saadaan pitkä historia näkymään
myös ympäristössä. Erikoiset vanhat esineet saattaisivat lisäksi herättää
keskustelua ja lisää tarinoita.
Sijainti kertoo, mistä palvelupaikka löytyy ja esimerkiksi
lähiruokamyymälän sijainti voi olla tarinaa tukeva maalaistalo (Kalliomäki
37
2014, 132-133). Kinnarin tilan sijainti tukeekin tarinaa kodista ja
maaseudusta sekä lähiruoasta. Asiakkaille olisi hyvä saada nähtäväksi
myös alueen historiaa ja Kinnarien yhteyttä siihen laajemminkin. Tämä
voidaan toteuttaa antamalla tarinaidentiteetin käsikirja asiakkaiden
luettavaksi, kun se sisältää tarkat kuvailut. Lisäksi ulkoisen
palveluympäristön, kuten opasteiden on kerrottava samaa tarinaa.
Kukkosen (2014) mukaan palveluympäristön kehittämisellä tehdään
asiakkaan käyminen tilassa mahdollisimman helpoksi ja sujuvaksi
esimerkiksi opasteilla, selkeillä väylillä sekä tuotteiden ja tilan loogisella
järjestyksellä. Kalliomäen (2014, 134-135) mukaan esineet ovat
olennainen osa palveluympäristöä ja ne helpottavat tarinan tuomista
palveluympäristöön. Niiden avulla tiloja lavastetaan ja ne ovat keino luoda
suhdetta asiakkaaseen.
Rekvisiittoja on erilaisia käyttötarkoituksista riippuen. Käsirekvisiitta on
jotakin, mitä käsitellään. Huomiorekvisiitan tarkoitus on nimensä
mukaisesti kiinnittää huomiota. Se on palvelua tukeva tärkeä visuaalinen
elementti. Huomiorekvisiittaa voi olla esimerkiksi tarinan hahmon
kadottama esine tai tarinaan liittyvä vihje. (Kalliomäki 2014, 134-135.) Näin
ollen Kinnarin tilan huomiorekvisiittaa voisi olla myllärin vaatteet tai survin,
peltojen neidon leninki tai ajan kuvaan liittyvät entisajan tavarat.
Toimintarekvisiitta on välttämättömyys tarinan toimintojen kannalta ja sillä
voidaan tarkoittaa esimerkiksi scifi-ravintolan avaruusaluksen muotoisia
lautasia (Kalliomäki 2014, 134-135). Kaiken rekvisiitan valinnassa tulee
ottaa huomioon ydintarina ja rekvisiitan tulee tukea tarinaa.
Toimintarekvisiittaa Kinnarin tilalla voivat olla lahjapakkaukset entisajan
tyyliin tai vanhahtavan malliset kahvikipot.
Tarinaa tukevasti Kinnarin tilan hyvä lähtökohta on toiminta
maaseuturakennuksessa, omalla kotitilalla aidossa maalaisympäristössä.
Myös sisustuksen tulee olla tarinaa tukeva ja maalaismainen.
Tilamyymälään olisi hyvä saada näkymään myös Okeroisten mylly,
esimerkiksi myllärin vaatteilla tai hänen hukkaamallaan survimella, jotta
38
asiakkaalle yhdistyy mielikuva itse viljellystä, jauhetusta ja leivotusta
tuotteesta, vaikkei mylly tilalla sijaitsekaan. Kahvilan yhteydessä tärkeää
on tuoda esille se, että kaikki tuotteet on paikan päällä itse leivottuja itse
tuotetuista aineksista.
Kalliomäki (2014, 136) esittelee aistit osana tarinaelämyksen
rakentamista. Aistit ovat tärkeitä tarinaan eläytymisen ja siihen
samaistumisen kannalta. Kukkosen (2014) mukaan palveluympäristöä
parantavat taustamusiikki, tuoksut, valaistus sekä visuaalisen ilmeen
kombinaatiot. Tärkeintä on kehittää kokonaisuus, jossa asiat tapahtuvat
helposti ja luonnostaan.
Makuelämykset vahvistavat tarinakokemusta. Ruot valitaan tukemaan
tarinaa yhtälailla kuin tuoksutkin. Samoin tuntoaistilla on mahdollista
syventää kokemusta. Kaikki nämä ovat keinoja vahvistaa kokemusta ja
tuoda siihen moniaistisuutta. Ääntä palvelukokemukseen voidaan tuoda
puheella, äänitehosteilla ja musiikilla. Kaikki aistielementit valitaan
ydintarinaan sopiviksi sitä tukemaan. Äänillä on mahdollisuus välittää
lisäinformaatiota oikein toteutettuna ja käytettynä. Esimerkiksi retroradion
käyttäminen voi helposti palvella tarinan ajankuvaa paremmin kuin
uudemmat äänentoistokeinot. (Kalliomäki 2014, 137-138.)
Kinnarin tilan taustamusiikki voisi olla esimerkiksi kantria, sillä se yhdistyy
mielessä maaseutuun. Myös erilaiset luonnonäänet voisivat tukea tarinaa.
Ajankuvaa tukevasti musiikki voisi soida retromankasta, tosin jo
retromankan näkeminen tekisi mieleen vaikutuksen.
Näköaistin käyttäminen palveluympäristössä on vakuuttava keino tuoda
esiin tarinaa. Usein visuaalisuus on ensimmäinen vaikutuksen luoja ja
tarinaa kannattaa tehdä näkyväksi erityisesti visuaalisin keinoin.
Tarinallistamisen tärkeimpinä visuaalisina keinoina toimivat kuvat. Kuvien
käyttämisessä huomioidaan, miten kuvat järjestellään ja miten ne liittyvät
toisiinsa. Kuvat ovat monipuolinen tapa tukea tarinaa ja niitä on helppo
käyttää yrityksessä ja sen mainonnassa niin nettisivuilla kuin paikan
39
päälläkin. Kuvat kertovat usein enemmän kuin sanat. (Kalliomäki 2014,
139.)
Kinnarin tilan myymälän seiniä koristavat kuvat tilan historian peltotöistä.
Kahvilaan astuessa huomio kiinnittyykin heti niihin. Kuitenkin historiaa
kirjoitetaan jokaisena hetkenä eteenpäin ja tarinassa ovat vahvasti
mukana suku ja koti, joten myös uudempia kuvia tilan emännästä ja
isännästä voisi ripustaa seinille edellisien sukupolvien rinnalle.
Kuvien lisäksi Kalliomäki (2014, 140) toteaa videoiden olevan erinomainen
tarinankerronnan väline. Videot eivät kestoltaan saa olla liian pitkiä
kyllästymisen ehkäisemiseksi. Videon avulla on mahdollista kertoa tarinaa
itsessään tai sen avulla voidaan luoda tunnelmaa. Videot ja kuvat toimivat
hyvin myös sähköisessä ympäristössä.
Yrityksen toimintaympäristöä on siis myös sähköinen toimintaympäristö ja
hahmot, teema ja ajankuva sekä tarinat sekä haluttu sanoma on hyvä
tuoda myös sinne. Yrityksen tarinoita, kuvia ja tekstejä voidaan jakaa
sosiaalisen median eri kanavissa, esimerkiksi blogipalveluissa kuten
Twitterissä, kuvien jakopalveluissa kuten Instagramissa, Pinterestissä tai
Flickrissä, videoiden jakopalveluissa kuten Youtubessa sekä yhteisöissä
kuten Facebook ja LinkedIn. Kurion (2014, 3-4) tekemän trendikyselyn
mukaan tulee kuitenkin ottaa huomioon, että nämä kanavat ovat koko ajan
entistä suljetumpia mainonnalta. Ei tulisikaan keskittyä kanaviin, vaan
siihen miten niiden kautta vuorovaikutetaan. Digi on oltava mukana
kaikessa viestinnässä, viestintää taas tapahtuu kaikessa yrityksen
toiminnassa kuten asiakaskohtaamisissa, myynnissä, brändäämisessä ja
tuotekehityksessä, ei vain mainonnassa.
Visuaalisessa ajattelussa kuvien ja videon lisäksi tärkeitä ovat värit. Ne
luovat vahvasti mielikuvia ja tunnelmaa ihmisten mieliin. Väreillä on
mahdollisuus tuoda esiin erilaisia merkityksiä ja niiden avulla voidaan
korostaa haluttuja tarinan yksityiskohtia. Värien vaikutus ihmisiin on vahva,
koska ne vaikuttavat meihin usein tiedostamattomalla tasolla.
Visuaalisuuden lisäksi väreillä voidaan luoda estetiikkaa. Erilaiset
40
väriyhdistelmät omat omiaan tuomaan tunnelmaa. Suuren vaikutuksen voi
kuitenkin saada aikaan jo keräämällä ylimääräiset, palveluympäristöön
kuulumattomat elementit pois. (Kalliomäki 2014, 140.)
CNN haastatteli markkinoinnin asiantuntijoita, jotka uskovat ihmisten
alitajuntaisesti yhdistävän tietyt värit tiettyihin sosiaalisiin tai kulttuurisiin
viesteihin. Mustan esimerkiksi ajatellaan kuvastavan kehittyneisyyttä ja
hienostuneisuutta, kun vihreä mielletään ekohenkiseksi. Oranssi väri
yhdistetään reiluuteen ja edullisuuteen ja vaaleanpunaisen ajatellaan
rauhoittavan sekä rentouttavan ja näin ollen helpottavan ostopäätöksen
tekemistä. Punainen saattaa mielessä olla stop-merkki ja violetti kuvastaa
kuninkaallisuutta. Valkoinen brändäyksessä kuvaa yksinkertaisuutta ja
puhtautta sekä edustaa nykyaikaisuutta ja rehellisyyttä. Keltaisen
uskotaan lisäävän tarmoa ja ruokahalua. (Forsberg 2013)
Kinnarin tilan värimaailmaa voisi muuttaa vuodenaikojen mukaan
tukemaan ajanjakson parhaita tuotteita. Esimerkiksi virittäytyminen joulun
aikaan voisi lisätä halua ostaa jouluisia tuotteita ja lahjoja, kun taas kesällä
kesäisyys ja kirkkaus edesauttaisi haluja ostaa kesäisiä tuotteita.
Värianalyysien pohjalta Kinnarin tilan kannattaa suosia vihreää, oranssia,
vaaleanpunaista, valkoista sekä keltaista väriä tuomaan ekohenkisen
kuvan, joka rentouttaa, edustaa puhtautta ja rehellisyyttä sekä lisää
tarmoa ja ruokahalua.
5.2
Tuotteet ja palvelut tukevat yrityksen tarinaa
Tuotteiden ja palveluiden osalta kannattaa miettiä, miten tarina saadaan
näkymään niissä. Tarinaa voidaan tuoda näkyväksi tuotepakkauksissa,
henkilökunnan vaatetuksessa ja käyttäytymisessä sekä kohtaamisissa läpi
palveluprosessin. (Kalliomäki 2014, 124.) Tarinaa tukevilla tuotenimillä,
etikettien kuvilla ja tekstin fonteilla sekä värimaailmalla saadaan tarina
näkyväksi tuotteissa. Tuotteiden ulkoisen muodon on tuettava lähiruokaajatusta ja nyt osassa Kinnarin tilan tuotteita onkin tarra, jossa on käsien
kuva, joka kuvaa omin käsin leivottua tuotetta. Tarinaa voi tuoda näkyväksi
myös henkilökunnan vaatetuksessa tai puhetavassa. Käyttämällä tilalla
41
samantyylisiä asuja kuin Kinnarin tilan kuvissa suvusta peltotöissä,
tuetaan tarinaa vahvasti. Eräässä Kinnarin kotisivujen kuvassa
isäntäpariskunnalla on teemaan sopivat vaatteet, jotka onnistuvat hyvin
herättämään mielikuvia maaseudusta ja autenttisuudesta. Tarinan
tuomisessa palveluihin ja tuotteisiin vain mielikuvitus on rajana. Kaikessa
tulee kuitenkin olla tarinan mukainen tyyli ja tunnelma aidosta, puhtaasta
lähiruoasta ja tilan pitkästä historiasta.
Kinnarin tilalla palvelun tarinallistamista ja tuotteita voidaan miettiä sen
kautta, mitä asiakas vieraillessaan yrityksessä näkee ja kokee. Kaikessa
tässä pitäisi olla ydintarinaa nähtävissä. Astuessaan sisään
maalaisrakennukseen asiakkaan siis pitäisi nähdä entisaikainen tyyli ja
sisustus, saada kotoisa toivotus tervetulleeksi, saada ostaa aitoja maatilan
tuotteita ja nauttiessaan kahvia ja leivoksia teemaan sopivista astioista,
katsella kuvia pelloista ja viljelystä sekä tilan historiasta ja nykyisyydestä.
Tuotteiden nimeäminen voi olla teeman mukaista samoin kuin tuotteiden
kuvailuun voi tuoda tarinaan sopivia elementtejä. Kinnarin tilan tuotteet
ovat jo tänä päivänä nimetty suvun henkilöiden mukaan entisaikaan
sopivien tarinaa kertovien etikettien kanssa, joten tila on jo pitkällä oman
tarinansa esiin tuomisessa. Tärkeää siis onkin karsia pois asiat, jotka eivät
tue teemaa.
Tuotteiden osalta voidaan kertoa tarkemminkin, mistä mikäkin raaka-aine
on peräisin. Mieleen jäi Kinnarien Okeroisten myllypuodissa oleva
reseptivihko, johon kaikki vierailevatkin emännät saavat kirjottaa
reseptejään. Vierailijat voisivatkin reseptin lisäksi kirjoittaa reseptin tarinan
ja sen, kuinka se on heille päätynyt. Näitä reseptejä taas voisi hyödyntää
kahvilan leivonnaisissa.
Koko asiakkaan palvelupolku on mahdollista tarinallistaa. Tällöin
palvelupolku vertautuu tarinan juoneen ja asiakas kulkee palvelun
edetessä myös tarinassa eteenpäin kokien kokonaisen draaman kaaren.
(Kalliomäki 2014, 161.) Tämän työn rajallisuuden vuoksi tarinan
palvelupolkua ei kuitenkaan kuvata tarkemmin.
42
5.3
Tarina huomioidaan markkinointiviestinnässä
Markkinointiviestintä ei ole vain mainontaa, vaan kattaa kaiken
organisaation viestinnän (Malmelin & Hakala 2007, 66-70). Kinnarin tilan
yritystarinan on tultava esille kaikessa yrityksen viestinnässä, niin
sisäisessä kuin ulkoisessakin.
Mainonnassa tarinoiden avulla välitetään mielikuvia ja tätä kautta luodaan
yritykselle mainetta (Boström-Kouri 2015). Tarkoituksena on siis herättää
ihmisissä mielikuvia halutuista arvoista kuten lähellä viljellystä, jauhetusta
ja leivotusta lähiruoasta. Kinnarin tilan markkinointikanavia ovat
sanomalehdet, Facebook, matkailujulkaisut sekä erilaiset messut (Kinnari
2015b). Näihin kanaviin ja mainonnan keinoihin, kuten mainoksiin,
pakkauksiin ja symboleihin voidaan käyttää yritystarinaa, siitä erikseen
muokattuja tarinoita, kuten tarinaa mylläristä ja viljojen alkuperästä tai
ydintarinaan liittyviä kuvia, värejä ja teemoja. Tärkeää on, että valitut asiat
tukevat arvoja lähellä tuotetusta puhtaasta hyvästä ruoasta sekä luovat
siitä mielikuvia. Myös ydinviesti kertoo ytimekkäästi yrityksen tarinaa ja
sopii sellaisenaan mainontaan.
Markkinointi on tehokkainta, kun se kohdistetaan suoraan yrityksen
määrittelemälle asiakaskohderyhmälle esimerkiksi harraste- ja
ammattilehdissä. Myös mainonnan sanoma määräytyy sen mukaan, mikä
on kohderyhmä ja haluttu arvoväittämä (Kotler 1999, 145-146). Kinnarin
tilan asiakaskunta saapuu korkeintaan tunnin matkan päästä ja usein on
naisvoittoista. Asiakkaalle on tärkeää, että ruoka on puhdasta ja lähellä
tuotettua. Useat asiakkaista ovat lisäksi sisustuksesta kiinnostuneita.
(Kinnari 2015b.) Nämä asiat yhdistäen Kinnarin tilan mainoksia voisi olla
esimerkiksi erilaisissa lähiruoka-, puutarha-, maaseutu- ja sisustuslehdissä
sekä paikallisjulkaisuissa, jotta kohderyhmä tulee parhaiten tavoitetuksi.
Suhdetoiminta on yksi tavoista markkinoida. Se tarkoittaa nimenomaan
yrityksen julkaisuja, esitteitä ja vuosikertomuksia, myönteisiä artikkeleita ja
uutisia yrityksen työntekijöistä ja tuotteista, yhteiskuntavastuullista
toimintaa sekä osallistumista paikallisyhteisöjen toimintaan. (Kotler 1999,
43
148-149.) Monin paikoin Kinnarin tila kehittää suhdetoimintaansa
julkaisemalla omilla Facebook-sivuillaan tilasta kirjoitetut positiiviset
artikkelit sekä osallistumalla julkaisuihin ja yhteisön toimintaan. Tärkeää on
saada oma haluttu sanoma esille sopivia, omia tavoitteita tukevia reittejä ja
näin ollen jatkossakin esimerkiksi lähiruoka- ja kulttuuriesitteissä.
Painottamalla kulttuurisia osa-alueitaan, joita olivat esimerkiksi ruoka ja
suomalainen elämän tapa, Kinnarin tilan toiminta tukee myös alueen
kulttuurillista toimintaa ja kulttuurimatkailun strategisia tavoitteita.
Nykyään suhdetoiminta käsittää vaikuttamisen myös sähköisesti ja
parhaimmillaan suhdetoiminta on luovaa ja mahdollisuudet sen suhteen
käytetään kekseliäästi sekä mieleen jäävästi (Kotler 1999, 150). Kuten
mainittua, ihmiset eivät jaa kokemuksiaan mitään kautta, jos ne eivät ole
tarpeeksi kiinnostavia (Fog ym. 2010, 186). Tulevaisuudessa sisällön
merkitys korostuu entisestään, jotta ihmiset haluavat jakaa viestiä
eteenpäin (Kurio 2014, 7).
Terhi Kinnarin mukaan tilan maine kulkee suurissa määrin asiakkailta
toisille kokemuksista kertomisen kautta (Kinnari 2015b). Kun yrityksen
asiakkaan on helppoa tunnistaa yrityksen tarina omakseen ja yrityksen
tuotteet ja palvelut merkitsevät hänelle tarpeeksi, saadaan asiakas
kertomaan helpommin tarinaa eteenpäin (Kalliomäki 2014, 61). Fog ym.
(2010, 85) totesivatkin, ettei yksisuuntainen tarinankerronta yritykseltä
asiakkaalle ole enää tätä päivää, vaan tarinankerronta on vuorovaikutusta
yrityksen ja asiakkaan välillä. Asiakkaiden eteenpäin kertomien
tarinoidenkin tulee olla samaa aatetta ajavia kuin yrityksen omienkin
tarinoiden tai yritys menettää uskottavuuttaan.
Markkinointiviestintään voidaan käyttää myös omaa henkilöstöä, koska
heillä on usein suurempi vaikutus asiakkaisiin kuin mainonnalla.
Panostaminen yrityksen arvot jakavaan motivoituneeseen ja työstään
ylpeään työntekijään ei ole turhaa. Kuitenkin hyväkin henkilökunta
tarvitsee myytäväkseen hyviä tuotteita. Asiakas luo kuvansa yrityksestä
niin mainonnan, myyntipisteen kuin henkilöstönkin kautta. Asiakkaan on
44
saatava hyvä kokemus jokaiselta osa-alueelta palatakseen käyttämään
palvelua ja kertoakseen siitä eteenpäin. (Kotler, 1999, 155-159.)
Myös Kurion (2014, 3, 6 & 9) tutkimus some-trendeistä vuodelle 2015
puoltaa henkilökunnan osallistamista viestintään. Periaatteessa kaikki
yrityksen toiminta pitäisi olla avoimesti tweetattavissa myös
työntekijätaholta ja näin se on usein uskottavampaa ja aidompaa kuin
pelkästään yrityksen taholta. Eikä pidä unohtaa organisaation
ulkopuoleltakaan tulevaa viestintää, mutta tällä tarkoitetaan asiakkaita tai
yhteistyökumppaneita. Piilomarkkinointi ei ole laillista Suomessa, jolloin
täytyy markkinoida avoimesti yrityksen nimissä ja tietää, että esimerkiksi
tweetit ovat yrityksen työntekijöiden.
Perinteisten markkinoinnin keinojen lisäksi asiakkaisiin vaikuttavat
vahvasti politiikka ja yleinen mielipide. Ympäristöystävällisyyttä tuotteissa
ja palveluissa korostamalla voidaan nostaa myyntiä. Samoin yleisiä
mielipiteitä ja asenteita kannattaa käyttää hyödyksi, sillä niillä on
vaikutusta asiakkaan ostopäätökseen. Tämä tarkoittaa käytännössä
puhtaan ruoan korostamista mainonnassa aikana, jolloin puhdas ruoka on
positiivisena puheenaiheena. Muuten markkinointia on mahdollista
tehostaa miettimällä voidaanko asiakkaan tuotteesta tai palvelusta
saamaa arvoa parantaa, onko asiakkaalle koituvat kokonaiskustannukset
palvelun käytöstä sopivat, onko asiakkaan helppoa tulla yritykseen ja onko
viestintä yhdenmukaista, asiakkaan näkökulmasta mietittyä sekä
mahdollistaako se vuorovaikutuksen asiakkaan ja yrityksen välillä. (Kotler
1999, 130-132.)
Kurion (2014, 3) viime vuonna tekemän some-markkinoinnin trendit
vuodelle 2015 tutkimuksen mukaan suurin muutos aikaisempaan nähden
tulee olemaan siirtyminen sosiaalisesta mediasta sosiaaliseen
liiketoimintaan. Sosiaalisen median ei tule olla vain käsite, missä pitää olla
mukana, vaan sen tulee olla aidosti ja luontevasti osa kaikkea toimintaa
myös reaaliaikaisesti. Korostumaan tulee, että kaikki on viestintää ja kaikki
viestivät. Uudenlainen mediakenttä vaatii käyttäjiltään avoimuutta ja
eettisyyttä.
45
Yksi Kinnarin tilalle sopiva tapa sosiaaliseen liiketoimintaan olisi Instagram
ja sen käyttö vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Yrityksen sanomaa ja
ydinajatuksia kuvaavien kuvien jakaminen ja asiakkaiden kannustaminen
samoja arvoja edustavien kuvien jakamiseen voisi olla sopivaa
vuorovaikutusta tilan ja asiakkaiden välillä. Esimerkiksi asiakkaita
kannustettaisiin lisäämään omia kuviaan tilalla vierailusta tai muuten vaan
kokemuksistaan lähiruoan ja maaseudun parissa. Myös kuvat
tilamyymälästä hankituista sisustustuotteista käytössä olisivat hyvää
vuorovaikutusta asiakkaan kanssa.
Rahaliikenne tulee enenevissä määrin siirtymään sosiaalisiin verkostoihin,
mikä luo uusia mahdollisuuksiakin (Kurio 2014, 3). Kinnarin tilankin
kannattaisi mahdollistaa joidenkin tuotteidensa ja palveluidensa ostaminen
sähköisiä reittejä. Kurion (2014, 12) tutkimuksen mukaan myös tulosten
mittaaminen on siirtymässä numeerisesta suunnasta pois. Onnistumista
voidaan mitata esimerkiksi mittaamalla asiakkaan aloittamia keskusteluja,
aikaa ensikontaktista päätöksentekoon, vaikuttavuutta, brändipositiota,
nettosuositteluindeksiä, onnistuneita kauppoja tai asiakkaan elinkaarta
sekä tavoitellun maineen toteutumista.
Tämänkin prosessin jälkeen Kinnarin tilalla voidaan mitata esimerkiksi
brändipositiota tai tavoitellun maineen toteutumista. Asiakkailta voidaan
kysellä, vastaavatko heidän mielikuvansa yrityksestä tavoiteltua tai
herättääkö yrityksen tarina heissä kysymyksiä tai tunteita.
5.4
Toimenpide-ehdotukset Kinnarin tilalle
Kinnarin tila voi jatkossa käyttää yritystarinaansa kaiken toimintansa
pohjana. Kaikki toiminta myynnistä tuotesuunnitteluun ja viestinnästä
henkilökuntaan hyötyy yrityksen tarinasta ja helpottaa yhden linjan
mukaista toimintaa. Tarinan avulla uusille työntekijöille, sidosryhmille sekä
asiakkaille voidaan kertoa, mitä ja miten yritys haluaa tarjota palvelujaan.
Parhaimmillaan tarina kertoo, miksi työtä tehdään yrityksessä.
46
Jatkossa Kinnarin tilan kannattaa hyödyntää tarinaa myös videomuodossa
ja tehdä lisää yhteistyötä Franckmedian kanssa tuottaakseen halutunlaista
viestiä kuvien ja videoiden avulla. Myös kotisivut kannattaa päivittää ja
tarkistaa, että kotisivut ovat yhteydessä muihin käytettäviin sosiaalisiin
kanaviin verkossa. Kinnarin tilan kannattaisi suosia erityisesti Facebookia
ja Instragramia ja katsoa, että näihin johtavat linkit löytyvät kotisivuilta.
Facebook ja Instagram katsotaan hyviksi kanaviksi vaikuttaa, sillä ne
mahdollistavat vuorovaikutuksen yrityksen ja asiakkaan välillä ja ovat jo
hyvin yleisesti monenlaisessa käytössä. Myös Youtubeen kannattaa lisätä
mielenkiintoista ja kekseliästä sisältöä, jotta eri kanavien käyttäjät voivat
tavoittaa yrityksen. Video voi olla myös jatkotarina, joka jää jännittävään
tilanteeseen odottamaan seuraavaa osaa Kinnarin tilan elämästä. Tärkeää
on luoda mielenkiintoista sisältöä ja osaltaan se onnistuu helpommin
kuvien kuin viestien kautta, sillä ihmisen voi olla vaikeaa keskittyä yhteen
asiaan pitkään.
Kinnarin tilan kannattaa miettiä palveluympäristön kokonaisvaltaisempaa
tarinallistamista ja tuoda todella esille arvojaan ja tarinaansa.
Palveluympäristöön kannattaa tuoda lisää visuaalisia elementtejä kuten
kuvia ja värejä, rekvisiittaa kuten tarinan hahmojen tavaroita, musiikkia
sekä tuoksuja. Kahvilan tuotteita kannattaa markkinoida lähiruokana ja
tuoda erilaisia makuja eri vuoden aikojen mukaan valikoimaan.
Tuotesuunnittelussa kannattaa osallistaa myös asiakkaita.
Kinnarin tilan tarina sekä ydinviesti voidaan lisätä perehdyttämiskansioon
uusia työntekijöitä varten. Näin työntekijä saa helposti ja nopeasti mieleen
jäävällä tavalla kuvan siitä mistä yritys on tullut, kuinka se on muotoutunut
nykyiseen muotoonsa ja mitä siellä juuri nyt tarjotaan. Tärkeää on kertoa
myös asiakaslupaus, jotta uudet työntekijät tietävät tavoitteensa työnteolle.
Koska asiakkaan ja yrityksen välinen vuorovaikutus on tullut tässä työssä
esille tarpeellisena toimena yritystoiminnan eteen, ehdotetaan Kinnarin
tilalle järjestettäviksi erilaisia teeman mukaisia tempauksia ja kilpailuja.
Kilpailun voittaja voi olla esimerkiksi parhaan kuvan sosiaaliseen mediaan
tiettyyn teeman liittyen lähettänyt. Ihmiset usein motivoituvat osallistumaan
47
luvatun palkinnon mahdollisuus mielessään. Myös parhaasta yrityksen
sivuille kirjoitetusta palautteesta voisi jakaa palkintoja. Kinnarin tilan
parhaat palkinnot ovat tilan omia tuotteita. Tilan tuotteita kannattaa alkaa
markkinoimaan myös lahjatuotteina yhtä lailla kuin sisustustuotteitakin.
Ihmiset voisivat jakaa kuviaan myös vierailusta Kinnarin tilalla.
Kesäpäivänviettokuvista tulisi hauskempia sopivien asusteiden kanssa
mukavassa maalaisympäristössä pelto taustalla. Jos tiloissa on
mahdollista järjestää tapahtumia, voisi elämystoimintaan tuoda esimerkiksi
maalaistanssit. Kaikkea toiminnan kehitystä kannattaa myös mitata ja
arvioida sekä tavoitteiden saavuttamista seurata tietyin aikavälein.
48
6
YHTEENVETO
Tämän työn aiheena oli tarinallisuus. Toimeksianto yritystarinan luomiseen
sai aloitteen Kinnarin tilalta yhdistävän tarinan puuttuessa toiminnan
laajentumisen ja muutoksen myötä. Työhön tarttumista edisti erityisesti
aiheen mielenkiintoisuus ja ajankohtaisuus sekä kiinnostus tarinoita ja
kirjoja kohtaan. Ensikosketus tarinallisuuteen syntyi koulussa
innovatiivisten palveluideoiden luomisen yhteydessä ja vahvistui vierailuilla
tarinallistetuissa kohteissa. Tarinat näyttäytyivät houkuttelevina välineinä
myös yritystoimintaan.
Yrityksen on mahdollista käyttää tarinaa monin tavoin strategisesta
johtamisesta operatiivisen tason päivittäiseen kanssakäymiseen
työntekijöiden kanssa. Tarina on yrityksissä tapa viestiä, niin sisäisesti
kuin ulkoisestikin. (Fog. ym. 2010, 50-52.) Matkailun alan yritykset
tarinallistavat vielä suhteellisen vähän, mutta ajan kuluessa on alettu
huomata, että tarinallisuus on tapa tuoda yrityksen sanomaa esille
erottautuen samalla muista. Anu Pursiainen (2013) totesi
opinnäytetyössään, jossa kartoitti tarinoiden merkitystä matkailuyrityksille,
että tarinat helpottavat palveluiden tuotteistamista, markkinointia ja
myyntiä sekä auttavat menestymään nopeammin. Matkailun alan
toimijoiden tulisikin kiinnittää yhä enemmän huomiota tarinoihin, brändiin,
imagoon ja maineeseen. Aiemmin tarinoita on onnistuttu hyödyntämään
vahvasti elokuva-, musiikki- ja taidealoilla sekä lisääntyvästi sosiaali- ja
terveysalalla.
Tämän työn tavoitteena oli luoda yritystarina Kinnarin tilalle. Työtä
ohjaaviksi kysymyksiksi valittiin, kuinka luodaan yritystarina ja kuinka
yrityksen tarina jalkautetaan palvelukokemukseen. Ensimmäinen kysymys
valittiin, koska haluttiin selvittää, mistä osista tarina rakentuu ja luoda
yritystarina. Toinen kysymys valittiin, jotta toimeksiantajan olisi helpompaa
hyödyntää tarinaa yritystoiminnassaan. Työ tehtiin yhteistyössä
toimeksiantajan kanssa ja tarinassa haluttiin kuvata yrityksen toiminnan
ydintä ja arvoja historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmista.
49
Henkilökohtaisena tavoitteena oli ammattitaidon lisääntyminen
aineettomassa taloudessa alojen rajat ylittävästi.
Työtä ohjaaviin kysymyksiin vastattiin Anne Kalliomäen (2014)
tarinaidentiteetin käsikirja -menetelmää hyödyntäen. Käsikirjaa varten
luotiin Kinnarin tilalle stooripuu, ydinviesti, ydintarina sekä hahmot, teemat
ja ajankuva. Lisätuotoksina syntyivät kaksi fiktiivistä markkinointitarinaa.
Tuotoksissa yrityksen arvojen ja sanoman oli oltava toteen ja aitouteen
perustuvia, jotta niistä voitaisiin viestiä eteenpäin rikkomatta yrityskuvaa.
Stooripuun juuristoon kiteytettiin yrityksen toiminnan ydin ja tärkeimmät
arvot. Tuotteet ja palvelut esiintuomalla nähtiin ja tiivistettiin, mitä yritys
tarjoaa asiakkailleen ja mikä näin ollen oli yrityksen asiakaslupaus.
Tarinaelementtejä kartoitettiin yritykseen liittyvien hahmojen, tarinoiden ja
historian avulla. Yritykseen liittyvien tarinaelementtien kokoaminen oli
tärkein vaihe yrityksen tarinoiden luomisen kannalta. Niiden avulla tarinaan
saatiin toimijat, tapahtumaympäristö sekä lisämaustetta.
Ydinviesti ja ydintarina kirjoitettiin stooripuun pohjalta tarinan rakennetta
hyödyntäen. Tarinassa haluttiin tuoda näkyväksi, mikä oli yrityksen
lähtötilanne historiassa, miten se on muuttunut ja selviytynyt muutoksista,
mitä se tarjoaa nyt sekä mikä on yrityksen asiakkailleen antama lupaus.
Tuotoksista ei tehty kirjaa, vaan ne laitettiin liitteiksi työhön.
Tietoa stooripuuta varten hankittiin teemahaastattelulla sekä avoimella
haastattelulla. Haastateltavat olivat Kinnarin tilan emäntä sekä edellisen
sukupolven isäntä. Haastateltavat valittiin tarvittavan tiedon ja työn
yritysnäkökulman johdosta. Haastatteluissa tietoa kerättiin yrityksen
arvoista, toiminnasta, asiakkaista, tuotteista ja palveluista, markkinoinnista
sekä tarinaelementeistä. Asiakkaita työssä ei osallistettu työn rajallisuuden
vuoksi.
Lisäksi työssä käsiteltiin tarinan jalkauttamista asiakkaan
palvelukokemukseen. Koska tarinan luominen itsessään oli
menetelmältään laajempi, tarinan tuomista palveluympäristöön käsiteltiin
tietoa keräämällä. Palvelukokemus määriteltiin työssä palveluympäristöksi,
50
tuotteiksi ja palveluiksi sekä markkinointiviestinnäksi ja työssä esiteltiin
ehdotuksia erityisesti näihin liittyen. Osioon haettiin tietoa
palveluympäristön tarinallistamisesta muun muassa värien, opastuksen,
kuvien, sisustuksen ja saavutettavuuden osalta. Palveluja ja tuotteita
käsiteltiin esimerkiksi tuotenimien ja -pakkausten, värien ja henkilöstön
osalta. Tarinan käyttämistä markkinointiviestinnässä pohdittiin mielikuvien
tuottamisen, asiakkaan ja henkilökunnan osallistamisen ja huomioimisen
sekä sosiaalisen liiketoiminnan kannalta.
6.1
Johtopäätökset
Yrityksen tarinan avulla voidaan yrityksen toimintaa ja arvoja tuoda
näkyviksi niin sisäisessä kun ulkoisessakin viestinnässä. Tarinallisuudella
yrityksestä tehdään mielenkiintoinen ja parhaimmillaan tarinoiden avulla
asiakkaalle saadaan tuotetuksi elämyksiä. Hyvä palvelukokemus taas on
markkinointia parhaimmillaan.
Yritystarina voidaan luoda yrityksen arvojen, toiminnan, asiakkaiden,
tuotteiden ja tarinaelementtien pohjalta tukemaan kaikkea yrityksen
toimintaa. Sen ja siitä johdettujen markkinointitarinoiden luomisessa
käytetään tarinan rakennetta, draaman keinoja sekä fiktiivisyyttä.
Ydintarinan tarkoituksena on ohjata yrityksen kaikkea tekemistä samalla
yrityksen arvoja ja ydinolemusta heijastellen. Tarinoilla on mahdollista
luoda mielikuvia, vaikuttaa sekä vahvistaa brändäystä.
Sisältömarkkinoinnin ollessa trendinä, tarinoilla voidaan tuottaa jännittävää
sisältöä, jota ihmiset haluavat jakaa. Parhaiten toimii aito ja vastuullinen
sisältö.
Tarinaa voidaan tuoda palvelukokemukseen monin tavoin kaikilla
markkinoinnin osa-alueilla. Palveluympäristössä toimivat kuvat, värit ja
visuaalisuus. Asiakkaan on tunnettava, kuin astuisi sisälle tarinaan
vieraillessaan yrityksessä tai sen verkkosivuilla. Tuotteisiin ja palveluihin
tarinaa on mahdollista tuoda hahmojen, teemojen ja ajankuvan kautta.
Tuotteissa ja palveluissa tarina tulee todeksi. Markkinointiviestinnässä
toimii kiinnostava sisältö ja aidot arvot. Samaistumisen mahdollistava
51
viestintä saa asiakkaan ottamaan yrityksen omakseen ja jakamaan viestiä
eteenpäin.
Kinnarin tilalla on alueellisia että kulttuurillisia vahvuuksia ja
tarinallistamisen ja lähiruoan kautta tila tukee alueen matkailullisia
tavoitteita niin maaseutumatkailun kuin kulttuurimatkailunkin osalta.
Kulttuurimatkailussa on tulevaisuudessa monia mahdollisuuksia ja
verkostoitumisen sekä vahvuuksien näyttämisen kautta Kinnarin tilalla on
tulevaisuudessa hyvä mahdollisuus tuottaa monipuolisia
kulttuurielämyksiä.
Tarinan käyttöönoton kautta Kinnarin tila yhtenäistää yrityskuvaansa sekä
viestii yrityksestä mielenkiintoisesti asiakkailleen ja sidosryhmilleen.
Jatkossa yrityksen kehittäminen on helpompaa, kun tiedetään teemat,
joiden sisällä toimitaan.
Jatkotyönä tälle työlle voidaan tehdä palvelukäsikirjoitukset Kinnarin tilan
asiakkaan palvelupolkuun draaman kaarta hyväksi käyttäen. Näin
tarinallistamisesta tulisi kokonaisvaltaisempaa ja asiakkaan kokemuksesta
tehtäisiin entistä enemmän elämys. Myös hahmot, teemat ja ajankuva
osiota kannattaa laajentaa kirjaamalla tarkasti ja kuvailevasti aiheista.
Niiden avulla palvelukokemukseen ja ympäristöön on helpompaa tuoda
tarinaa.
Tulosten mittaamiseksi asiakkaita kannattaa haastatella esimerkiksi
tarinan tuomista mielikuvista ja ajatuksista ja siten kehitellä asiakkaita
puhuttelevia tarinoita. Asiakkailta kannattaa kysyä, mikä heidän
mielestään on Kinnarin tilan tarjoama arvo asiakkaalle. Ehdotuksena on
kvantitatiivinen kyselytutkimus, joka sisältää muutaman laadullisen
kysymyksen laajasti asiakaskunnalta koskien asiakasta itseään, tuotteita
ja palveluja, asiakkaan mieltymyksiä ja arvoja, syitä käyttää palveluja sekä
tarinan heille luomista mielikuvista. Näin saataisiin tietää, kuka palveluja ja
tuotteita ostaa ja miksi, sekä onko tarinalla ollut asiakkaisiin vaikutusta.
Sen lisäksi, että tuote- ja palvelumuotoilu olisi jatkossa helpompaa,
52
saataisiin tietää, mikä asiakasta puhuttelee ja millaisia viestintämuotoja ja
kanavia kannattaa käyttää asiakkaiden tavoittamiseksi.
Yksi jatkoehdotus työlle on sähköisen markkinointisuunnitelman luominen
ja käyttöön otto. Koska viestinnän merkitys tulee korostumaan jatkossa
entisestään, kannattaa se tehdä kunnolla ja varmistaa, että asiakkaat
tavoittavat yrityksen ja voivat viestiä sen kanssa. Myös
palveluympäristöön, kuten sisustukseen voidaan hakea toiminnallisen työn
tekijää. Tämä työ antaa pohjaa, mitä voi ja kannattaa tehdä, mutta
yksityiskohdilla on ihmisten kokemuksissa suuri merkitys, joten
sisustaminen ja tarinan palveluympäristöön tuominen olisi tehokkainta ja
kekseliäintä, kun sitä katselisi syvällisesti eri näkökulmista, mihin tämän
työn rajallisuuden vuoksi ei voitu ryhtyä.
6.2
Analyysi työn kulusta ja tuotoksista
Ensimmäinen tapaaminen toimeksiantajan kanssa tapahtui työn
varhaisessa vaiheessa ja tapaamisessa sovittiin tavoitteet sekä aikataulu
työn tekemiselle. Silloin sovittiin myös, että yrittäjän kanssa
vuorovaikutetaan säännöllisesti. Toimeksiantaja oli halukas olemaan
työssä läsnä, mutta antoi muuten hyvin vapaat kädet työn tekijälle. Tämä
oli hyvä tapa, jolloin jäi mahdollisuus olla luova, mutta tuottaa kuitenkin
toimeksiantajalle mieluinen tarina sekä saada useampaan kertaan
palautetta. Jokainen tapaaminen ja palaute vahvistivat työn olevan tärkeä
yritykselle.
Työn seuraavaan vaiheeseen kuului paljon suunnittelua ja aineiston
kartoittamista. Tässä vaiheessa täytyi päättää, mitä käsitteitä työhön
halutaan tuoda ja mitä rajataan pois. Ilmiselviä valintoja tietoperustaan
olivat tiedot tarinoista ja tarinallistamisesta, jotta päästiin tutustumaan
tarinan rakenteeseen ja hyvän tarinan aineksiin sekä tarinoiden
hyödyntämiseen yrityksen toiminnassa. Haastavaa oli päättää näkökulma,
mihin nämä käsitteet haluttiin yhdistää. Ajatuksissa olivat esimerkiksi
brändääminen, palvelumuotoilu, sisältömarkkinointi, kilpailuetu sekä
mielikuvamarkkinointi. Kaikista näistä löytyy yhteys tarinoiden
53
hyödyntämiseen. Lopulta päätös oli käsitellä tarinoita markkinoinnin
näkökulmasta tukien ajatusta mielikuvamarkkinoinnilla ja brändäämisellä.
Päätös syntyi, sillä tarinankerronnan avulla vahvistetaan mielikuvia
yrityksestä ja brändistä. Työssä on painotettu yrityksen toiminnan
johdonmukaisuutta markkinoinnissa, jolloin yrityksen toiminnan sitominen
yhteen tarinaan helpottaa markkinointia ja yhtenäistää yritystä. Konkretian
ja hyödyn vuoksi haluttiin käsitellä miten tarinaa voidaan tuoda esille
yrityksen toiminnan eri osa-alueilla.
Menetelmä tarinan luomiseen löytyi Anne Kalliomäen (2014) viime vuonna
julkaisemasta tarinallistamista käsittelevästä kirjasta. Tarinaidentiteetin
käsikirja-menetelmän hyödyntäminen työssä vahvistui, kun muu
lähdeaineisto tuki Kalliomäen ajatuksia hyvän tarinan aineksista ja
rakenteesta.
Tiedonhankintamenetelmäksi stooripuuta varten valikoitui toimeksiantajan
kvalitatiivinen teemahaastattelu, sillä kvalitatiivinen menetelmä toimii
asioiden selvittämisessä ja antaa kuvailevia vastauksia. Vastauksia
haluttiin juuri kysymyksiin, kuten millainen, miksi, mikä ja miten, jotta voitiin
löytää yrityksen toimintaa parhaiten kuvailevat asiat. Haastattelumuodoista
teemahaastattelu oli sopiva, sillä se antoi haastattelulle rungon, muttei
sitonut sitä tiukasti. Avoimella haastattelulla tai strukturoidulla
haastattelulla oleellisia asioita olisi voinut jäädä löytämättä. Teemat ja
niistä johdetut apukysymykset veivät haastattelua hyvin eteenpäin jättäen
tilaa yrittäjän omille ajatuksille.
Teemat valikoituivat haastatteluun tarinaan haluttavien asioiden mukaan.
Stooripuuta varten haluttiin tietää esimerkiksi, mikä on yrityksen
toimintasuunnitelma, kuka on yrityksen asiakas ja mikä tekee yrityksestä
arvokkaan ja kiinnostavan.
Avoin haastattelu Heikki Kinnarille päätettiin tehdä työhön hyvin yllättäen,
eikä sitä varten oltu mietitty erilaisia teemoja tai apukysymyksiä.
Haastattelu haluttiin kuitenkin toteuttaa, sillä tilan historiasta sai tietoa niin
tarinaelementteihin kuin ajankuvaankin. Ajatuksena oli kirjata oleellinen
54
ylös ja sitten tutkia, jäikö haastattelusta kiinnostavia ja hyödynnettävissä
olevia yksityiskohtia käytettäväksi.
Molemmat haastattelut tuottivat hyvää materiaalia ja teemahaastattelu
toimi erinomaisena pohjana stooripuun täyttämisessä. Haastattelujen
pohjalta saatiin kerättyä paljon tunnepitoisempaa ja kuvailevampaa tietoa
kuin muuten yrityksestä oli tarjolla.
Haastattelujen jälkeen täytettiin stooripuu. Stooripuun piirtäminen isolle
paperille visuaaliseen muotoon teki täyttämisestä mieluisampaa ja kiteytti
rajatun tilan ansiosta kirjattavat asiat sanoiksi tai korkeintaan lauseiksi.
Stooripuun käyttäminen jäsensi asiat hyvin paperille nähtäville. Valmis
stooripuu näytti yhdeltä katsomalta yrityksen toiminnan oleellisimmat asiat
kuten arvot, asiakkaat ja tuotteet sekä tarinan idut eli kaikki tarinan
luomisessa käytettävät ainekset. Valmis puu oli erittäin hyödyllinen tarinan
luomisen jatkovaiheessa ja oli onnistunut sekä tarpeellinen. Stooripuun
täyttämisen avulla saatiin vahva yrityksen näkökulma tuotoksiin. Tiivis ja
toimiva yhteistyö toimeksiantajan kanssa oli tärkeää, jottei tarinasta tulisi
päälle liimatun tai keksityn oloinen vaan aitoon toimintaan perustuva.
Ydinviestin ja ydintarinan luominen oli haastava luova prosessi. Viestiin oli
kiteytettävä yrityksen alkuperä, tarjoama sekä lupaus muutamaan
lauseeseen. Viestin ja tarinan luomista helpotti kuitenkin se, että yrityksen
tarinalliset elementit pohjautuivat todelliseen historiaan fiktiivisyyden
sijaan. Tällöin viestistä oli helpompaa tehdä aito ja todellinen. Useampien
viestien kirjottaminen jätti toimeksiantajalle varaa valita mieluisen
sanoman yrityksen viestiksi.
Työn tärkein vaihe oli yritystarinan luominen. Ydintarinan luomisessa
käytettiin stooripuun lisäksi tarinan rakennetta. Se helpotti asiaa
huomattavasti. Jaksottamalla tarinan osasiin, saattoi miettiä tarinaa yhteen
liittyvinä palasina, joista jokaisella kohdalla olisi tarinassa oma tärkeä
roolinsa. Lopputulemana saatiin Kinnarin tilan synty- ja kehittymistarina.
Kaikki tarinan elementit löytyivät stooripuusta ja käytettävät valittiin sen
perusteelle, että ne kuvasivat yritystä, sopivat toisiinsa ja tukivat yrityksen
55
aatteita. Tarinaa haluttiin kuvata niin, että asiakas voisi samaistua siinä
kuvattuihin ajatuksiin ja siitä heräisi asiakkaille mielikuvia ja
lisäkysymyksiä, mutta että koko tarinan pohja olisi totta. Fiktiivisyyttä
Kinnarin tilan yritystarinaan ei tuotu, sillä yritystarinan ei ole välttämätöntä
olla esillä. Sen tärkein tarkoitus on toimia pohjana ja suuntaviivana
toiminnalle.
Sen sijaan tarinaidentiteetin käsikirjaan kuvatut hahmot, teemat ja
ajankuva toimivat hyvänä pohjana uudenlaisiin tarinoihin. Jotta fiktiivisyyttä
voitiin kokeilla myös Kinnarin tilan tarinoissa, luotiin niitä stooripuun
pohjalta kaksi. Koska kuvitteellisissa tarinoissa on paljon muitakin
elementtejä kuin faktoja, ei niillä voida kuvata kauhean laajaa
kokonaisuutta. Kinnarin tilan tarinoihin käytettiin mylläri ja vilja -teemoja.
Toisessa tarinassa mylläri tekee Kinnarin tilan tuotteista makoisia ja
toisessa kuvaillaan, kuinka viljat ovat saaneet nimensä. Ne ovat siis
huomattavan paljon ydintarinaa pienempi kokonaisuus tilan toiminnassa.
Kuitenkin tarinoista löytyy totuuden hippusia, jolloin niistä löytyy yhteys
Kinnarin tilaan. Niitä kannattaa käyttää markkinoinnissa ja esimerkiksi
tuotteiden kuvailuissa, sillä niistä saa tehtyä kiinnostavia, huvittavia tai
koskettavia tilanteen mukaan. Huomattavaa niistä on kuitenkin tehdä
sellaisia, ettei ihmisiltä sekoitu asioiden todellisuus ja fiktiivisyys.
Tarkoituksena ei ole huijata ketään, vaan tuoda lisämausteita mainontaan.
Ydinviestin ja -tarinan luomisen jälkeen kartoitettiin Kinnarin tilaan sopivia
hahmoja, teemoja ja ajankuvaa. Niitä haluttiin työn rajallisuudesta
huolimatta kuvata lyhyesti, jotta tarinallistaminen ja sen ymmärtäminen
olisivat toimeksiantajalle jatkossa helpompia aiheita. Kirjaamalla hahmot,
teemat ja ajankuvan tarkasti, voidaan osiosta myöhemmin tutkia
tarinallistamista tukevia asioita, kuten markkinoinnissa käytettäviä
hahmoja tai sisustukseen sopivia elementtejä helposti.
Viimeinen vaihe työssä oli vastata kysymykseen, kuinka yrityksen tarina
jalkautetaan palvelukokemukseen. Työssä haluttiin tehdä ehdotuksia
palveluympäristö, tuotteet ja palvelut sekä markkinointiviestintä huomioon
ottaen. Käsitellyt aihealueet valittiin, koska tietoperustassa todettiin
56
tarinoiden herättävän mielikuvia ja asiakkaan näkökulman huomioimisen
olevan tärkeätä samaistumisen mahdollistamiseksi. Sosiaalisen
liiketoiminta valittiin, jotta voidaan hahmottaa, mitä luvassa on
tulevaisuudessa ja millaiseen toimintaan yritys voisi keskittyä samalla
ajassa pysyen.
Koska työn päätavoite oli luoda yritystarina ja se oli menetelmältään laaja,
tarinan palvelukokemukseen tuomista tutkittiin vertailun ja
tiedonhakemisen kautta. Tavoitteena oli antaa esimerkkejä, kuinka tarinaa
voidaan hyödyntää, mutta aiheen laajuuden ja monimuotoisuuden takia
pintaa syvemmälle oli vaikeaa päästä.
Työn tärkeimpinä tuotoksina syntyivät stooripuu, ydinviesti ja ydintarina
sekä kaksi fiktiivistä tarinaa. Tuotokset kuvaavat yritystä hyvin ja niiden
toteutukseen ollaan tyytyväisiä. Ajatusta tukee toimeksiantajan
tyytyväisyys työn tuotoksiin ja niiden käyttöön ottaminen. Kinnarin tilalle
luotu ydinviesti koristi yrityksen messuständiä puutarha-aiheisilla messuilla
pian ydinviestin luomisen jälkeen. Myös muut yrityksen sidosryhmät ovat
olleet kiinnostuneita tarinasta. Toimeksiantajan mukaan kotisivujen
uudistamisen ohessa myös fiktiiviset tarinat pääsevät sivuille kertomaan
tarinaansa Kinnarin tilan tuotteista. Näin voidaan sanoa työn yhdessä
toimeksiantajan kanssa asetettujen tavoitteiden täyttyneen. Myös
henkilökohtaiset tavoitteet ammattitaidon lisääntymisen suhteen täyttyivät
sekä yritysten aineettoman pääoman tunnistaminen ja sen esille tuominen
parantuivat.
.
57
LÄHTEET
Painetut lähteet:
Fog, K., Budtz, C., Munch, P. & Blanchette, S. 2010. Storytelling –
Branding in practice. 2. painos. Lontoo: Springer.
Kalliomäki, A. 2014. Tarinallistaminen – Palvelukokemuksen punainen
lanka. Talentum Media Oy.
Kotler, P. 1999.Muuttuva markkinointi – luo, voita ja hallitse markkinoita.
Ekonomia. Porvoo: WSOY.
Lee, Nancy & Kotler, P. 2011. Social Marketing – Influencing Behaviors for
Good. 4. painos. Los Angeles: SAGE.
Malmelin, N. & Hakala, J. 2007. Radikaali brändi. Helsinki: Talentum.
Pine, B.J. & Gilmore, J. 1999. The Experience Economy – Work is theatre
& every business a stage. Boston, Massachusetts: HBS.
Rauhala, M. & Vikström, T. 2014. Storytelling työkaluna – Vaikuta tarinoilla
bisneksessä. Helsinki: Talentum.
Sähköiset lähteet:
Boström-Kouri, M. 2015. Yrityskuva rakentuu tarinoilla. Elintarvikealan
tiede- ja ammattilehti [viitattu: 21.4.2015]. Saatavissa:
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=Bostr%C3%B6mKouri%2C%20Marianne&type=Author
Denning, S. 2006. Effective storytelling: strategic business narrative
techniques. Strategy and Leadership. Vol. 34, Iss. 1, p. 45 & 47 [viitattu:
19.4. 2015]. Saatavissa:
http://spartan.ac.brocku.ca/~bwright/2P91/1_Effective%20Story%20telling.
pdf
58
Forsberg, T. 2013. Näin värit vaikuttavat kuluttamiseen. Yle Uutiset.
Talous [viitattu 22.4.2015]. Saatavissa:
http://yle.fi/uutiset/nain_varit_vaikuttavat_kuluttamiseen/6549366
Inspirans Oy 2014. Kvalitatiivinen tutkimus luo aina uutta [viitattu:
1.4.2015]. Saatavissa: http://www.inspirans.fi/kvalitatiivinen-tutkimus/
Kinnarin tila 2015. Yrityksen omat kotisivut [viitattu: 4.2.2015]. Saatavissa:
http://www.kinnarintila.fi/
Kukkonen, P. 2014. Palveluympäristö [viitattu: 1.12.2014]. Saaatavissa:
http://petrikukkonen.wordpress.com/2013/10/02/palveluymparisto/
Kulmat.fi 2015. Kulttuurimatkailu [viitattu 24.3.2015]. Saatavissa:
http://www.kulmat.fi/tutkimustietoa/kulttuurimatkailu
Kurio 2014. Some-markkinoinnin trendit 2015. Kurio // Digital Marketing
Think Tank [viitattu 22.4.2015]. Saatavissa: http://kurio.fi/kurio/wpcontent/uploads/2014/12/sometrendit2015.pdf
Mitty, E. 2010, 58. Storytelling. Geriatric Nursing. Vol. 31. No. 1. [viitattu:
31.3.2015]. Saatavissa Elsevier SD Freedom Collectionista:
http://www.gnjournal.com/article/S0197-4572(09)00497-2/pdf
Pursiainen, A. 2013. Tarinoiden merkitys matkailuyritykselle [viitattu:
5.12.2014]. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/67993
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. Teemahaastattelu.
KvaliMOTV [viitattu: 1.4.2015]. Saatavissa:
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_3_2.html
Torkki, J. 2014. Does your company have a story? Nordic Business Forum
[viitattu: 18.4.2015]. Saatavissa: http://www.nbforum.com/blog/does-yourcompany-have-a-story/
UNWTO 2015. Tourism and intangible cultural heritage [viitattu:
24.3.2015]. Saatavissa: http://www.e-
59
unwto.org/content/l62353/fulltext?p=e3b5ed231de742bd9e8fbfa2046338f8
&pi=0#section=1170775&page=1&locus=1
Muut aineistot:
Hiltunen, S & Sinivuori, K. 2011. Päijät-Hämeen maaseutumatkailun
kehittämissuunnitelma 2010-2015. Menolippu maalle! Lahden
ammattikorkeakoulun julkaisu, sarja C, Artikkelikokoelmat, raportit ja muut
ajankohtaiset julkaisut, osa 85.
Kinnari, H. 2015a. Kinnarin tilan edellinen isäntä. Kinnarin tila. Avoin
haastattelu 13.3.2015.
Kinnari, T. 2015b. Kinnarin tilan emäntä. Kinnarin tila. Teemahaastattelu
13.3.2015.
Markkola, S. 2015. Visit Finland. Culture Finland –katto-ohjelma.
Kulttuurimatkailun ajankohtaispäivä 16.1.2015. Sähköposti [viitattu
24.3.2015].
Palmqvist, B. 2015. Culture Finland Road Show. Lahti 27.1.2015.
Sähköposti [viitattu 24.3.2015].
Päijät-Hämeen maaseutumatkailun kehittämissuunnitelma 2010. PäijätHämeen maaseutumatkailun koordinointihanke. Lahden ammattikorkea
koulu, matkailun ala.
Vihtonen, J. 2014. KESMAn matkassa. Lahden ammattikorkeakoulun
julkaisu, sarja C Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut,
osa 163.
LIITTEET
Liite 1. Stooripuu
Liite 2. Ydinviestit
Liite 3. Ydintarina
Liite 4. Fiktiiviset tarinat
Liite 5. Hahmot, teemat ja ajankuva
Liite 1. Stooripuu
Liite 2. Ydinviestit
Kolme parasta:
”Kinnarin tilaa on hoidettu tunteella jo 350 vuotta kuljettaen
perinnettä ja maanviljelystaitoa sukupolvien yli. Tänä päivänäkin tila
tarjoaa lähellä viljeltyä, jauhettua ja leivottua lähiruokaa.”
”Jo vuodesta 1667 Kinnarin miehet ja naiset ovat viljavainioilla
tehneet työtään. Tänäkin päivänä näillä käsillä tuotettuja
lähipellonantimia tarjoten he taidolla ja lämmöllä tuottavat myös
unohtumattomia maaseutu- ja ruokaelämyksiä”
”Kinnarin tila tarjoaa hetken itselle sekä tuokion elämänmakuista
tunnelmaa. Se tuo lähelle maaseudun, paikallisuuden ja hyvän lähellä
tuotetun ruoan.”
Loput:
”Vierailu Kinnarin tilalle on hyppy menneeseen aikaan. Se on hetki itselle
maaseudun tunnelmassa viljavainioiden keskellä. Mylly mahdollistaa
kokonaisen tuotantoprosessin aitoon hyvään itse tuotettuun lähiruokaan.
Ja mikä olisi parempi lahja myös muille?”
”Vierailu maaseudulle Kinnarin tilalle vie vuosien/ajassa taaksepäin. Siellä
koet aitouden, rustiikin sekä tuoksut ruisleivän ja viljavainioiden. Se tuo
lähemmäksi paikallisuuden ja hyvän lähellä tuotetun ruoan.”
”Kinnarin miehet tunnetaan pitkinä ja vahvakätisinä. Heidän vaimonsa ovat
tekeviä naisia heidän rinnallaan. Sukupolvesta toiseen säilynyt rakkaus
maatilaa ja itse tuotettua aitoa ruokaa kohden ovat säilyneet ja tänäkin
päivänä tila tarjoaa puhdasta ruokaa ja elämyksellisen maaseudun.”
”Astuessasi sisään Kinnarin isäntien ja näiden rinnalla seisovien vahvojen
emäntien tilalle maatalon elämänmakuiseen maailmaan, saat kokea
maaseudun vuodenaikojen tunnelmat herskyvällä rakkaudella.”
”Kun otat askeleen kohti aitoutta, saatat löytää Kinnarin tilalle. Sieltä löytyy
myös maailman puhtainta ruokaa, josta jää paras maku ja mieli.
”Kun astut Kinnarin tilalle, löydät paikan, jonka historia yltää vuosisatojen
taa. Tänä päivänä tila tarjoaa esteettistä sisustusunelmaa, Hollolan
pelloilla kasvanutta viljaa sekä maaseudun ihastuttavaa tunnelmaa.”
”Kinnarin tilan historia alkaa vuosisatojen takaa. Tänä päivänä tila tarjoaa
ruoka-ja maaseutuelämyksiä puhtautta, estetiikkaa ja aitoutta arvostaville
ihmisille.”
Liite 3. Ydintarina
Kinnarin tila syntyi jo kauan sitten Vesalan vainioille aikaan jolloin Ruotsi
hallitsi ja Abc-kirja vasta kirjoitettiin. Läpi noitavainojen, köyhien sotaisten
aikojen, Kinnarin tilan pitkät miehet ja heidän vahvat naisensa toteuttivat
tilan ydintarkoitusta, maanviljelyä. Vahvan panoksensa Kinnarin isännät
antoivat myös itsenäistyvälle Suomelle ja sen jälleenrakentamiselle.
Perinteet ja maanviljelystaito kulkeutuivat tilan sukupolvelta toiselle ja
tähän maailmaan syntyi myös neljännentoista sukupolven isäntä Teemu,
maaseutu jo syvällä sisimmässään. Pitkään ja lujasti Teemu teki työtä
maatilan elinvoimaisuuden eteen ja kaihoisasti haaveili löytävänsä
rinnalleen puolison. Ihmisen, jolla olisi samalla lailla maaseutu
sydämessään.
Peltojen keskeltä, punatiilisestä navetasta, kahvin ja suklaakakun
tuoksujen keskeltä Teemu löysi Terhin, yritteliään ja herskyvän naisen,
jonka kanssa oli helppoa jakaa unelma sukutilan eteenpäin viemisestä.
Kinnarin tilasta alkoi kehittyä maaseudun monipuolinen palveluyritys.
Tilaan liittyi Okeroisten maaseutumylly ja jauhoperhe sai alkunsa,
kahvilassa leivottiin omista jauhoista herkullisia tuotteita ja useimmiten
kävijälle tarttui mukaan myös suloisia lahjapaketteja.
Tänäänkin Kinnarin tila tarjoaa hypyn vanhaan aikaan puhtaiden ja lähellä
tuotettujen raaka-aineiden alkulähteille, jossa jokainen voi kokea
maalaistalojen tunnelman, puhtaan ruoan sekä ruisleivän tuoksun
hengähtäen hetken viljavainioiden keskellä. Ja kun katselet yli
viljavainioiden laajaa kaurapeltoa, tunnet maaseudun ja sen aitouden
sydänjuuria myöten.
Liite 4. Fiktiiviset tarinat
Ensimmäinen fiktiivinen tarina:
Jo ennen aikojen alkua kiersi nuori mylläri maata jalkaisin. Kukaan ei
tiennyt kuinka kauan mylläri oli kulkenut, eikä hän koskaan jäänyt
pidemmäksi aikaa, mutta kylien väki oli aina iloinen hänet nähdessään.
Mylläri kantoi mukanaan resuisessa repussa puista survinta. Ja kun hän
survimellaan hienonsi jyvän jauhoksi, jauhoon syntyi muita jauhoja
parempi maku.
Eräänä kuumana päivänä monta sataa vuotta sitten, mylläri oli tulossa
Porvoonjoen alkulähteille Turkumäelle, kauppapaikalle Hollolan Vesalaan,
kun hänen survimensa lipesi käsistä ja syöksyi vesien syvyyksiin. Paikalle
saapuivat Kinnarin isäntä ja emäntä, jotka halusivat auttaa mylläriä. Isäntä
hakkasi mailtaan puun poikki ja vuoli myllärille uuden survimen. Kiitollisena
saamastaan avusta mylläri jauhoi Kinnarin tilan viljaa, johon tästä tarttui
muita jauhoja parempi maku.
Tänäkin päivänä Kinnarin tilan isäntä ja emäntä tarjoavat ruoka- ja
maaseutuelämyksiä tilallaan. Aidon maistuvan, lähellä viljellyn, jauhetun ja
leivotun tuotteen he antavat vieraalleen matkaan. Tuotteessa on maku,
kuin myllärin jauhamasta jauhosta tuotettu.
Toinen fiktiivinen tarina:
Kauan kauan sitten syntyi peltojen neito, jyvien valtiatar maaseudun
mullasta ja kirkkaan lähteen vedestä. Neito liikkui kuin vesi läpi
viljavainioiden pitäen huolta jokaisesta viljasta koskettaen ja nimeten viljat
ohi lipuessaan.
Matkansa varrella neito saapui Hollolaan Kinnarin maille ja näki tilan väen
uurastavan pellolla. Neito lipui vainioilla koskettaen viljaa, nimeten kauran
Aarteeksi, vehnän Anniinaksi, ohran Eemeliksi ja rukiin Reetaksi. Sen
jälkeen neito jatkoi matkaansa, eikä häntä koskaan enää vainioilla tavattu.
Pellon neito, jyvien valtiatar oli kuitenkin jättänyt lahjansa pellolle ja Aarre,
Anniina, Eemeli ja Reetta kasvavat joka vuosi runsaina ja maistuvina
vainioillaan. Ilolla ja ylpeydellä tänäkin päivänä Kinnarin tila tarjoaa
tuotteitaan, jotka on lähellä viljelty, jauhettu ja leivottu
Liite 5. Hahmot, teemat ja ajankuva
Hahmot:
Kinnarin miehet ja naiset: Jo 350 vuotta ja 14 sukupolvea he ovat
tehneet rankkaa työtä maanviljelyksen ja tilanhoidon parissa kuljettaen
perinteitä ja maanviljelystaitoa eteenpäin. Sukuun kuuluvat muun muassa
Teemu ja Terhi, Heikki, Jalmari ja Amanda Kinnari.
Heikki Kinnari: Heikille tilan tärkein asia on tilan juuret sekä tilan
eteenpäin meneminen. 350 vuoden aikana suku on kestänyt monenlaiset
tyrskyt ja Heikki seuraa positiivisella mielellä tilan toiminnan jatkumista.
Heikki oli pelastuslaitoksella töissä ja kolme päivää viikossa tilan töissä.
Hän meni pelastuslaitokselle töihin, kun karjan lähdön jälkeen tilan
vähentynyt työmäärä mahdollisti toisenlaisen uran. Se ei olisi kuitenkaan
onnistunut ilman perhettä.
Terhi ja Teemu Kinnari: He ovat tilan neljästoista isäntäpariskunta, jota
ajaa eteenpäin yhteinen elämän asenne ja halu nostaa suomalaisen ruoan
ja maaseudun arvostusta. Teemun ja Terhin yhteiselo sai Kinnarin tilan
nykyiseen muotoonsa ja tästä alkoi Kinnarin tilan elämä palveluyrityksenä
tuomassa elämyksiä ja kokemuksia asiakkailleen.
Teemu: Tilan neljännentoista sukupolven isäntä, jolla vahvat juuret
maaseutuun. Laajentanut paljon Kinnarin tilan toimintaa ja osti Okeroisten
myllyn.
Terhi: Yritteliäs ja herskyvä nainen, jonka Teemu löysi peltojen keskeltä,
punatiilisestä navetasta, kahvin ja suklaakakun tuoksujen keskeltä. Toimi
myös itse yrittäjänä ja hänen aiempi nyt Kinnarin tilaan kuuluva sisustusja lahjatavarayritys kantaa nimeä Pioni ja Piironki.
Mylläri: Okeroisten myllyyn liittyy vahvasti mylläri ja myllärin vaatteet.
Tarinassa nuorella myllärillä on puinen survin, jolla voi jauhaa paremman
makuista jauhoa. Mylläri kokee ongelman saapuessaan Porvoonjokea ylös
Turkumäelle, kun pudottaa survimensa veteen. Kinnarin tilan ensimmäinen
pariskunta auttaa mylläriä ja siitä kiitollisena mylläri jauhaa Kinnarin tilan
viljaa, jolloin siihen jää muita jauhoja parempi maku. Mylläri kulkee ympäri
maailmaa ja pysyy aina nuorena. Hänen kotipaikkaansa ei tiedetä.
Peltojen neito, jyvien valtiatar: Tarinassa hän syntyi kauan kauan sitten
maaseudun mullasta ja kirkkaan lähteen vedestä. Neito liikkuu
viljavainioilla pitämässä huolta viljoista ja nimeää nämä. Nimesi myös
Kinnarin tilan viljat: kauran Aarteeksi, ohran Eemeliksi, vehnän Anniinaksi
ja rukiin Reetaksi. Ei käynyt enää vainioilla, mutta hänen lahjanaan
Kinnarin tilan viljat kasvavat vuosittain runsaina ja maistuvina.
Aihe:
Maaseudun elämä Kinnarin tilalla
Teemat:
Pellot, maalaisrakennukset, koti, monialayritys, tilamyymälä, kahvila,
lähiruoka, maaseutu, maatila ja sen pihapiiri, maisemat, maalaistunnelma,
paikallisuus, maanviljelystaito, perinteet, jauhoperhe, mylly, myllypuoti.
Kaikki teemat liittyvät Kinnarin tilan ympäristöön, toimintaan, tuotteisiin ja
palveluihin.
Ajankuva: Historia aina vuodesta 1667- , nykyisyys palveluyrityksenä,
tulevaisuudessa jotain uutta, kun kehittymisen halu on kova. Ajan trendinä
on lähi- ja luomuruoan arvostaminen.
Heikki Kinnarin (2015b) haastattelusta kerättyä:
Kinnarin tilan vieressä sijaitseva Turkumäki on vanha kauppapaikka, josta
siirryttiin Vääksyn kautta Lahteen. Se on vanhaa pakana-aikaista
asuinseutua. Kauppapaikalle tultiin Porvoonjokea pitkin ja kauppaa tehtiin
paikalla jo 1000 vuotta sitten. 1100-luvulta peräisin oleva Kerkkaalan
kalmisto sijaitsee tilan vieressä.
Kinnarin tila on ollut olemassa vuodesta 1539 asti, tosin virallinen tilalupa
saatiin vasta vuonna 1667. Tätä ennen tilalla työskentelivät naiset miesten
ollessa sodissa, jolloin tilaa ei saanut kutsua tilaksi. Tila on kokenut 1600luvulla Ruotsin vallan ja 30-vuotisen sodan. Suomi köyhtyi tässä sodassa,
kun tilalliset joutuivat osallistumaan siihen itse. Näin ollen tila jäi naisten
hoitoon 1630-luvulla. 1800-luvulla kärsittiin nälkävuodet.
Vesala muotoutui seitsemästä tilasta. 1899 oli kylien isojako, jolloin tilat
jaettiin seitsemään kylään ja Vesalaan jäi neljä tilaa, joissa jokaisessa oli
neljä tilallista.
Sodan aikaan Heikin pappa oli siirtolaisjohtajana ja jakoi Karjalasta
evakkoon lähteneitä. Hän työskenteli siirtolaishuollossa. Nastolasta tuotiin
vankeja, jotka vietiin Lammin kautta Hämeenlinnaan. Tämä toiminta loppui
vuonna 1917 ja silloin Vesalan kylään kasattiin punaiset vangit, jotka
sittemmin siirrettiin Lahteen. He polttivat puiset aidat ja tilalle laitettiin
piikkilangat. Heikin isä tuli Tanskasta maatalousoppilaitoksesta 1910luvulla, jossa oli oppinut uutta tekniikkaa ja tottunut sähköön ym. Vesalan
kylä oli ensimmäisiä, johon tuli sähköt, kun Heikin isä perusti Vainion
sähkön vuonna 1924. Samana vuonna saatiin ensimmäisiä traktoriautoja.
1930-luvulla koko Suomi vaurastui ja silloin harrastettiin erilaista viljelyä
monipuolisesti ja viljeltiin muun muassa pellavaa.
1950-1970 luvulla tilalla oli kanoja, karjaa ja hevosia. 70-luvulla keskityttiin
taas viljanviljelyyn ja karja lähti, niin kuin monilta muiltakin tiloilta. 30 tilasta
enää kahdella tilalla on eläimiä. Vainioiden entinen nimi oli
Kankaantakakylä, joka muuttui 1900-luvulla Vainioksi. 1850-luvun alussa
siellä oli asukkaita enemmän kuin Lahdessa.