Monikulttuurisuus
s. 3 Tero Kalpion mielestä hyvä esimies on oikeudenmukainen 8. syyskuuta 2015 s. 6 Eläkkeellä ei tarvitse erakoitua s. 15 Uusi joululahja lappeenrantalaisille s. 16 Pian lauletaan taas kilpaa Lappeenrannan evankelis-luterilaiset seurakunnat | www.lappeenrannanseurakunnat.fi Monikulttuurisuus puhuttaa myös kirkossa Ripari on enemmän kuin leiri s. 7 s. 8—9 Sanna Krook Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Ps. 112:5 PÄÄKIRJOITUS Luottamushenkilöltä Mitä on kristillinen nauru? Jatkoa Joonakselle V aikeina aikoina huumorilla voi olla terapiaakin suurem pi merkitys. Karjalaisessa puheenparressa tämä tode taan sanomalla: ”Ilo pintaa, vaik syvän märkänis!” Uskonnollisuutta ja eritoten kristinuskoa pidetään ylei sesti haudanvakavana asiana. Moni kyllä tuntee armoitettuja jutun kertojia kirkon piiristä, mutta itse uskomiseen huumori tai komiik ka ei tuntuisi sopivan mitenkään. Tällaisesta ennakkoluulosta on syytä luopua. Totuus on toisenlai nen, hauskempi! Lähiluvussa Raamattu osoittautuu myös huumori kirjojen bestselleriksi. Raamatun ihmiset ovat lihaa ja verta. He siis myös itkevät ja nauravat ja antavat itse aihetta kumpaankin. Esimerkiksi profeetta Joonan tuntoja kuvataan eloisasti, kun hän suuttuu Jumalalle, joka ei tuhonnutkaan Niniven kaupunkia niin kuin Joona ennusti. Kaupunkilaiset tekivät parannuksen ja siinä samalla loukattiin Joonan ylpeyttä. Niinpä profeetta alkoi epäpro feettamaisesti kiukutella. ”Lähiluvussa Raamattu osoittautuu myös huumori kirjojen bestselleriksi.” Kiitos Joonas haasteestasi viime Seurakuntatervehdyksessä. Puutuit kirjoituksessasi niin tärkeään aiheeseen, että ajattelin jatkaa tuota pohdiskelua myös tässä omassa jutussani. Mitä me luottamushenkilöt voisimme tehdä, että nuoret aikuiset tuntisivat seurakunnan omakseen? Kysymys on seurakunnan kannalta elämästä ja kuolemasta. Lähtökohtanamme voimme pitää sitä, että Jumala toimii ajallaan ja tavallaan seurakunnassa Pyhän Henkensä kautta, ja me ihmiset olemme taitoinemme ja puutteinemme vain Hänen apulaisiaan. Silti meillä jokaisella seurakuntalaisella on oma paikkamme seurakunnan toiminnassa. Mitä seurakunta voisi tarjota jäsenilleen isosvaiheen jälkeen? Kyseessähän ovat ns. elämän ruuhkavuodet opiskeluineen, valmistumisineen, perheen perustamisineen, työn asettamine vaateineen ja monine muine kiireineen. Ajattelen, että tuossa kiivaassa elämänrytmissä nuoret aikuiset kaipaavat seurakunnalta ennen kaikkea ”auttavaa kättä”. Kuuluisa Simsonin ja Delilan tarina saa lukijansa nauramaan. Deli la kärttää tietoa Simsonin voimien salaisuudesta ja kun Simson ei kerro, epäilee Delila hänen rakkauttaan. Jos Simson rakastaisi vai moaan, kertoisi mies myös kaikki salaisuutensa sydämen valitul leen. Uskon, että seurakunnan tarjoamat erilaiset kerhot, kuten äitilapsikerhot, ovat hyvin kysyttyjä ja auttavat perheitä löytämään kotiseurakuntansa. Näiden kerhojen toimintaedellytyksiä vahvistamalla me luottamushenkilöt voimme vaikuttaa nuorten perheiden sitoutumiseen seurakunnan jäsenyyteen. Vapahtaja itse hallitsi tilannekomiikan kaikki muodot. Häneltä tiva taan, pitääkö keisarille maksaa veroa? Kompakysymyksen tehneet uskoivat esittäneensä nasaretilaiselle hankalan haasteen. Toinen tärkeä toimintamuoto olisi perheleiritoiminta eri sovelluksineen. Sammonlahden seurakunnassa kaikenlainen perhetoiminta on jo varsin aktiivista. Miten saisimme seurakuntayhtymän muut seurakunnat mukaan tähän tärkeään työhön? Löytyisikö jokaisesta seurakunnasta muutama perhe suunnittelemaan yhdessä mielekästä toimintaa? Haastan myös nuoria perheitä tarjoamaan reilusti ideoitaan toteutettavaksi seurakuntien tuella. Jeesus pyytää kolikon nähtäväkseen ja kysyy, kenen kuva siinä on. Kuva on tietysti keisarin. Niinpä siis ”antakaa keisarille se, mikä kei sarille kuuluu ja Jumalalle se, mikä on hänen omaansa”. Kimmo Metsälä Mestari kertoo opetuslapsilleen, ettei ke nenkään ole syytä tavoitella ensimmäistä sijaa. Pidoissa on valittava mieluummin vä häpätöisimmän vieraan paikka, jolloin isän tä kutsuu tulijan asettumaan arvokkaam malle sijalle. Opetus on syvällinen, mutta onkohan lopputulos sittenkään täysin vailla koomisia piirteitä? Toiminnan ohella ja sen lomassa seurakunta on myös hengellisen kasvun ja levon paikka. Vinkitän kuitenkin lyhytkestoisista projekteista pitäviä varaamaan aikaa allakkaansa pääsiäisen alusviikoille. Silloin Lappeenrannassa toteutetaan taas Via Crucis, Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita kuvaava näytelmä. Tuo draama tarjoaa mielekkäitä tehtäviä meille kaikille. Seuraavan kirjoitusvuoron heitän Ilkka Pöyhöselle Joutsenon seurakuntaan. Hiukan ilkikurisesti voisi opetuslasten, va kaiden ja hurskaiden miesten, kuvitella noudattaneen tässäkin kohden kirjaimelli sesti Jeesuksen opetusta. Kun seuraavissa pidoissa, joihin he mestarin kanssa osallis tuivat, kutsua paremmalle paikalle ei ehkä tullutkaan, riitti heillä siinä pohtimista ker rakseen. Sydämellisin nauru kumpuaa aina syvim mistä elämänviisauden lähteistä. Kun kir kossa uskaltaa nauraa, siellä rohkenee myös itkeä. Arto Varis Yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston jäsen Mikko Ojanen Lappeenrannan seurakunnan kappalainen Seurakuntatervehdys π Julkaisija Lappeenrannan seurakuntayhtymä Päätoimittaja Mikko Ojanen Toimitussihteeri Marinella Ruutu puh. 040 3126 818 Lappeenrannan seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen 8.9.2015, syys–marraskuu – 48. vuosikerta [email protected] Kirkkokatu 10 A, PL 45 53101 Lappeenranta Lehti jaetaan maksutta kaikkiin kotitalouksiin Lappeenrannassa. Toimitusneuvosto Marjatta Kupias, Keijo Martikainen, Timo Mattila, Mikko Ojanen, Marinella Ruutu ja Marja Talikka Seuraava numero ilmestyy 24.11.2015. Lehteen tulevat aineistot voi toimittaa sähköpostitse os. [email protected] 2.11.2015 mennessä. Kannen kuva Jussi Vierimaa Kaisa Heiskanen puh. 040 631 1576 Mika Björkholm puh. 044 743 4724 Painosmäärä 45 406. Ilmoitusmyynti Etelä-Saimaan myyntineuvottelijat: Maarit Vento puh. 040 554 0036 Arja Husso puh. 040 554 0038 Sähköpostiosoite [email protected] Puhelinmyynti Päivi Imeläinen, puh. 040 554 0037 Anja Leiniäinen, puh. 040 746 4332 sähköpostiosoite [email protected] Paino Kouvolan paino Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 PINNALLA NYT 3 Uusi kasvo Gallup Marinella Ruutu Mitä uutta aloitat tänä syksynä? Matti Strömberg Ei tässä ehdi mitään lenkkejä ajattelemaan. Jos käyn viideksi minuutiksi pitkälleen, se ajatus menee heti ohi. Tero Kalpiossa on myös insinöörin ”vikaa”. Ei ihme, sillä taskussa ovat teologian maisterin tutkinnon lisäksi logistiikka-asiantuntijan paperit. Kirkkoherra Tero Kalpio: Perusseurakuntatyö juurruttaa kirkkoon JOUTSENON SEURAKUNNAN kahdentoista hengen työyhteisöstä on vaihtunut kolme neljäsosaa viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana. Vaihtuminen on pääosin ollut eläköitymisten kautta tapahtunutta muutosta, kuten myös kirkkoherran viran osalta. Osmo Kontisen jälkeen tehtävää on hoitanut ensin viransijaisena ja pian virkaan vihittynä viranhaltijana Joutsenon seurakunnan pastori Tero Kalpio. Muutosten jälkeen Joutsenossa on nyt edellytykset pitkäjänteisen työnsuunnittelun käynnistämiselle. – Emme ole toteuttamassa syksyllä mitään ”suurta ekstraa”. Huolehdimme toiminnan vakiintumisesta ja uusien työntekijöiden perehdyttämisestä, Kalpio tarkentaa. – Joudumme myös esimerkiksi pohtimaan, miten toteutamme isoskoulutuksen vastaisuudessa, sillä lähilukion lakkauttamisen vaikutukset näkyvät erityisesti nuorisotyössä. – On haaste löytää koulutukselle sopivaa ajankohtaa, kun välimatkat Imatralle tai Lappeenrantaan venyttävät lukiolaisten ja ammattikoululaisten opiskelupäiviä odottamattoman paljon, Kalpio pohtii. KALPIO KUVAA itseään alun perin kesäjoutsenolaiseksi. Vanhempien mökillä, Suokumaanjärven rannalla, tuli vietettyä nuoruuden kesät. – Uskon, että paikkakuntaan täytyy tuntea vetoa kirkkoherran virkaan hakeuduttaessa, Kalpio sanoo. Lisäksi hän koki kasvaneensa seurakuntapastorin virassa sen verran sisälle seurakuntaan, että annettavaa on myös kirkkoherrana. Kalpio uskoo, että henkilöstömuutoksista huolimatta Joutsenossa näkyy edelleen vahva panostus perusseurakuntatyöhön. ”Uskon, että paikkakuntaan täytyy tuntea vetoa kirkkoherran virkaan hakeuduttaessa.” Tero Kalpio – Esimerkiksi rippikoulut, diakoninen apu tai kirkolliset toimitukset, kuten kaste ja vihkiminen, ovat tilanteita, joissa seurakuntalaiselle itselleen on muodostunut ajatus siitä, että hän tarvitsee kirkkoa. Kun tähän tarpeeseen vastataan sen vaatimalla arvostuksella, myös kirkon sanoma tulee henkilökohtaisemmaksi ja konkreettisemmaksi. – Myös kaikki käytännön apu, etenkin nyt, kun valtion talous kyntää pohjamudissa ja työpaikat ovat kiven takana, on Anja Penttilä ihmisille korvaamattoman tärkeää. TYÖNTEKIJÄT OVAT kiitelleet Joutsenon seurakunnan hyvää työilmapiiriä. Kalpio aikoo vaalia sitä huolehtimalla avoimista väleistä alaisiinsa. – Oikeudenmukaisuus on kaikkein tärkein asia. Sanoisin myös, että asioista keskusteleminen, työntekijöiden jaksamisesta huolehtiminen sekä heidän ammattitaitonsa kunnioittaminen tukevat organisaation hyvinvointia. Mahdollisiin ristiriitoihin Kalpio aikoo puuttua heti. – Jos ongelmat jättää huomioimatta, asioilla on taipumus paisua tai kyteä pinnan alla. Omat ajatuksensa työtehtävistä ja kiireestä Kalpio irrottaa viettämällä aikaa perheensä parissa sekä uppoutumalla strategisten lautapelien taktisiin kuvioihin. Yksi suosikeista on Flames of War, historiallisilla sotilailla ja panssarivaunuilla pelattava komppaniatason peli. – Mieluinen harrastuksen ja työn sekoitus on ollut myös sotilaspapin osa-aikainen tehtävä Immolan Raja- ja merivartiokoululla, joka tosin nyt päättyy kirkkoherran pestin myötä. – Siellä seurakunnallinen työ on aina otettu äärimmäisen hienosti vastaan, Kalpio kiittelee. Marinella Ruutu Kirkkoherra Tero Kalpion virkaan asettaminen on sunnuntaina 13.9. klo 10 Joutsenon kirkossa, Penttiläntie 1. Menen Eläkeliiton kuoroon. Täällä torilla autan pojanpoikaa hänen kasvattamiensa kukkien myynnissä sekä tytärtäni hänen tekemiensä käsitöiden kauppaamisessa. Seurakunnan tarjoamaan harrastustoimintaan en ole vielä ehtinyt tutustua. Tarja Kiianen-Junnikkala ja Jenna Niskanen Tarja Kiianen-Junnikkala: En aio aloittaa mitään uutta. Korkeintaan viihdyn liikunnan merkeissä uimahallilla. Jenna Niskanen: Syksy ei tuo tullessaan uusia harrastuksia. Jatkan kuntosalilla käymistä. Lauri Mankki En nyt kummoista. Jatkan opiskelua ammattikorkeakoulun International Business -linjalla. Tässä jäätelökioskissa jeesaan satunnaisesti. Teksti Marinella Ruutu kuvat Marjatta Kupias 4 YHTEISKUNTA Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 arvot puntarissa Marjatta Kupias Diakoni Soili Hämäläinen-Mujo ojensi enkelin Seppo Miettiselle kiitokseksi vierailustaan. Kaikki työ on arvokasta Seurakuntien yhteiskunnallinen työ järjesti kevään aikana keskusteluiltojen sarjan, jossa vaihtuvat alustajat pohtivat suhdettaan elämään, tekemiinsä valintoihin ja arvoihin. Suosittu iltatapahtuma saa jatkoa syksyllä. MIE, MYÖ JA YHTEYS -KESKUSTELUT alkoivat tammikuussa neuvolan ylilääkärin Reima Santalan alustuksella Sanaton yhteys. Se sai jatkoa, kun näyttelijä Aino Kerola-Mölsä toi yleisön pohdittavaksi aina ajankohtaisen aiheen Pelko ja uskallus. Kevään viimeinen teema, Matkalla mukana, vei kuulijat Lappeenrannan entisen kaupunginjohtajan Seppo Miettisen kanssa mietiskelemään yhteistä päätöksentekoa, työn ja vapaa-ajan tasapainottamista sekä arvojen mukaan elämistä. SEPPO MIETTINEN on paljasjalkainen lappeenrantalainen, joka siirtyi Lappeelta Sammonlahden uuteen seurakuntaan samana vuonna kuin kirkko valmistui eli 1992. – Meille on muotoutunut kirk koon jo vakipaikat, joita myös vierustoverit varaavat minulle ja vaimolleni, Miettinen naurahtaa. Kirkko on tullut tutuksi Miettisille myös vapaaehtoistyön kautta: Seija Miettinen toimi 14 vuotta seurakunnan lapsityön vapaaehtoisena. Kaupunginjohtajan virasta eläkkeelle jäänyt Miettinen ehti olla kaupungin palveluksessa 35 vuotta, seitsemässä eri työssä. – Kotoa opin, että kaikki työ on arvokasta ja se on tehtävä niin hyvin kuin mahdollista, Miettinen kertoo. – Koulupoikana olin töissä rautakaupassa, eikä asentee- ”Loppujen lopuksi yksi ihminen vie viestikapulaa vain lyhyen aikaa. Kestää aikansa ottaa se vastaan samoin kuin luovuttaa se seuraavalle – yhtä hyvässä kunnossa kuin itse sen aikanaan sai.” Seppo Miettinen ni työtä kohtaan ole muuttunut niistä ajoista: arvosta muita ja hyväksy asiat, joita et voi muuttaa. ALUSTUKSESSAAN MIETTINEN pohti paljon sitä, kuinka yksinäistä johtajan elämä on ja kuinka vaikeaa – oikeastaan mahdotonta – on miellyttää kaikkia. – Kun ryhtyy johtamaan muita, ei voi oikein enää jakaa murheitaan töissä. Siksi työn vastapainoksi on hyvin tärkeää huolehtia yksityiselämästä – perheestä ja kaverisuhteista. Muuten ei jaksa, Miettinen arvioi. Kuten missä tahansa organisaatiossa, kaupungillakin päätökset tehdään enemmistön mielipiteen mukaan. – Koskaan päätökset eivät ole kaikille mieleen, mutta demokratia perustuu siihen, että tehtyjä ratkaisuja kunnioitetaan, Miettinen sanoo. – En ole koskaan menettänyt edellisen päivän takia yöuniani, sillä onneksi en ole joutunut toimimaan arvojeni vastaisesti tai katumaan tehtyjä päätöksiä. MIETTISEN MUKAAN työstä luopuminen ei aiheuttanut hänelle kriisiä. – Olin suunnitellut tarkasti eläkkeelle jäämisen ajankohdan ja hoitanut asiat kuntoon siten, etteivät ne enää kummitelleet, kun työpaikan ovi meni viimeistä kertaa kiinni. Lisäksi lastenlapset ja harrastukset ovat tuoneet tärkeää sisältöä elämään. – Loppujen lopuksi yksi ihminen vie viestikapulaa vain lyhyen aikaa. Kestää aikansa ottaa se vastaan samoin kuin luovuttaa se seuraavalle – yhtä hyvässä kunnossa kuin itse sen aikanaan sai. Marjatta Kupias Mie, myö ja yhteys -keskusteluilta seuraavan kerran tiistaina 15.9. klo 18 Sammonlahden kirkolla, Hietakallionkatu 7. Vieraana kirjailija Annamari Marttinen. Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 TALOUS 5 tulot ja menot Suhdanteet määrittelevät myös kirkon taloutta Maallinen veli Syksyn tullen tapahtumailmoitukset täyttävät kokonaisen sivun ja vähän toistakin paikallislehdissä, kun Lappeenrannan seurakuntien toiminta käynnistyy lukuisine kerhoineen ja tapahtumineen. Lähes puolet (49 %) yhteistaloudessa elävän seurakuntayhtymän budjetista käytetään lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyöhön. MUUTAMA VIIKKO SITTEN uutisoitiin, että Lappeenrannan seurakuntayhtymä säilyttää 1,35 prosentin suuruisen kirkollisveron. Yhteinen kirkkoneuvosto esitti elokuun kokouksessaan kirkollisveron pysymistä tätä vuotta vastaavalla tasolla myös tulevalla strategiakaudella. – Lappeenrannan seurakuntayhtymän taloutta on ohjannut viisi vuotta ”Uskoon ja vastuuseen” -strategia, joka on määritellyt myös veroprosentin tason talousjohtaja Irmeli Hakkarainen kertoo. – Yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa uuden strategiajakson pituuden ja tavoitteet kuluvan syksyn aikana. Kirkollisverolla katetaan monimuotoista toimintaa Kirkko tarjoaa runsaasti toimintaa eri-ikäisille. Lapsiin satsataan perinteisesti paljon ja tänäkin syksynä alkaa noin 40 heille suunnattua kerhoa. Diakoniatyöhön kohdistuu suuria paineita laman kasvattaessa esimerkiksi työttömyyttä. Seurakunnat pyrkivät parhaansa mukaan vastaamaan lisääntyneeseen avuntarpeeseen. – Voimavaroja on tarkoitus suunnata muun muassa vanhusten ja perheiden parissa tehtävään avustustyöhön, kerrotaan seurakuntayhtymän diakoniatyöstä. Lastu Ripitystä Oi aika sä entinen. Joskus kuulee jonkun niin haikailevan entisen perään. Kuulee, vaikka olisi yksinkin. Jonkin aikaa sitten pääsin lukemaan pöytäkirjakopioita Luumäen seurakunnan pitäjänkokouksista 1800-luvun alkupuolelta. Alun perin pöytäkirjat oli laatinut ruotsin kielellä kirkkoherra Johann Stråhmann. Vuosisadan lopulla Luumäen kappalaisena toimineen Karl von Hertzenin esikoistytär Fanny oli jostain syystä kopioinut ne kaunokäsialalla ja kääntänyt suomeksi. Hertzenit ovat vaimoni sukua äidin puolelta, mistä linkki aarrekätkölle. Laulumiehenä silmiini osui aluksi pöytäkirjamerkintä vuodelta 1825. Vahvan lapsi- ja nuorisotyön odotetaan kasvattavan sitoutuneita jäseniä kirkkoon. Testamentit ja muut lahjoitukset auttavat rahoittamaan seurakuntien palvelutyötä, mutta valtaosa tuloista saadaan veroista. – Jokainen seurakunnan jäsen maksaa kirkollisveroa vuosittain noin 216 euroa, joten kassaan kertyy 12 miljoonaa euroa vuodessa, Hakkarainen summaa. – Osa verotuloista menee kiinteistöihin, hallinto- ja keskusrahastokuluihin ja veroihin, talousjohtaja jatkaa. Seurakuntien toimintaan ja yhteisiin seurakunnallisiin tehtäviin, kuten sairaalasielunhoitoon, perheneuvontaan ja erityisnuorisotyöhön käytetään 127 euroa jäsentä kohti. Yhteisöverot käytetään hautaustoimeen ja kulttuurihistoriaan Hautaustoimen kustannukset katetaan yhteisöverotuotoilla, samoin kulttuurihistoriallisten kohteiden menot sekä kirkonkirjojen pidosta aiheutuvat kulut. – Ylijäämillä ja omaisuuden myynnistä kertyvillä tuotoilla rahoitetaan kiinteistöjen peruskorjaukset ja muut vastaavat investoinnit, Hakkarainen kertoo. Yhteisövero poistuu vuoden 2016 alusta ja samaan aikaan seurakuntayhtymä siirtyy Kirkon palvelukeskuksen (KIPA) asiakkaaksi, jolloin koko sen maksuliikenne sekä esimerkiksi palkanmaksu hoidetaan palvelukeskuksen järjestelmän kautta vastuuhenkilöiden antamien määräysten mukaisesti. ”Yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa uuden strategiajakson pituuden ja tavoitteet kuluvan syksyn aikana.” Irmeli Hakkarainen – Mitä nämä muutokset merkitsevät taloudessa, jää nähtäväksi. Osin voidaan odottaa säästöjä syntyväksi, mutta myös lisäkustannuksia on tulossa, talousjohtaja arvioi. Toimitus Mika Kolehmainen Elias Metiäinen valitti, että vaikka aikaisemmin oli nimenomaan kielletty seurakuntalaisia veisaamasta lukkaria äänekkäämmin jumalanpalveluksissa, oli tällaista epäjärjestystä senkin jälkeen tapahtunut, minkä vuoksi päätettiin antaa saarnastuolista uusi varoitus asiasta. Seuraavat merkinnät, jotka antoivat ajatuksille kyytiä, olivat vuotta myöhemmältä ajalta. Arvelen, että ne olisivat kauhistus tämän päivän koululaisille ja niille, jotka haluavat päästä vihityksi kirkolliseen avioliittoon rippikoulun suoritettuaan. Seuraavassa tiukkoja ukaaseja ainakin köyhäinhoidossa olevien lasten holhoojille. Kaikkien ruumiillisesti ja henkisesti terveiden lapsien tuli 9-vuotiaina osata lukea aapiskirja ulkoa ja katkismus selvästi sisältä, 10-vuotiaana Lutherin pieni katkismus ulkoa, 11-vuotiaana huoneentaulu, 12-vuotiaana ensimmäinen pääkappale ja kysymykset ja sitten vuosittain edistyä niin, että he 15-vuotiaina taitavat koko katkismuksen ulkoa, jolloin heidän on saavuttava rippikouluun. Seurantakin oli tiukka. Lasten lukutaitoa tarkastettiin välillä lukusilla, joille kaikkien oli saavuttava sakon uhalla. Entä jatko? Jos ken ilman laillista syytä 16-vuotiaana saapui rippikouluun lukutaidottomana, sai hän istua erityisellä ”häpeä- ja laiskanpenkillä” lähinnä ovea ja rippikoulun päätyttyä sellaisten nimet luettiin julki saarnastuolista. Kävin oman rippikouluni 1960-luvulla ja leiriversiona. Onneksi en kuitenkaan Luumäellä. Tiedä vaikka perinteet olisivat siellä yhä kunniassa. SUHTEET Parisuhteen palikat järjestykseen Tule mukaan vahvistamaan parisuhdettasi chattaillen — voit osallistua nettikurssille vaikka kotisohvalta käsin. Tarvitset vain tietokoneen, nettiyhteyden, avoimen mielen — niin, ja kumppanin, joka tosin voi olla vaikka eri osoitteessa. Kurssi kokoontuu maanantaisin 26.10.–16.11. klo 19.00–20.30. Chattikurssin työkaluina toimivat keskustelut ja oman puolison kanssa yhdessä ratkaistavat tehtävät. Yhteisellä chat-alustalla voit jakaa parisuhteestasi sen, minkä haluat — ja vaikka nimimerkillä. Kurssi on ilmainen ja se sopii kaikenikäisille pareille, joilla ei juuri nyt ole akuuttia kriisiä. Kurssi on osa Parisuhteen palikat -hanketta ja sen järjestävät Imatran ja Lappeenrannan perheasiain neuvottelukeskukset sekä Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasiat. Toimitus 6 SENIORIT Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 Aktiviteettia eläkkeellä Marinella Ruutu TIESITKÖ? Lappeenrannan Kristillisiin Eläkeläisiin kuuluu 351 jäsentä. Yhdistys tilastoi 1 409 osallistujaa vuodelta 2014. Kristillisten Eläkeläisten syksyn 2015 toiminta käynnistyy 17.9. torstaitilaisuudella, joka alkaa klo 13.30 kahvilla os. Kirkkokatu 10, 2. krs. Lue Kristillisen Eläkeliiton lehti Kristelli verkosta ja kurkkaa samalla lisätietoja toiminnasta osoitteessa www.krell.fi. ”Voimme olla vaikuttamassa siihen, ettei työuran jälkeen ole odotettavissa valtavaa tyhjyyttä.” Marjatta Laakko Kristillisten Eläkeläisten syyskokouksessa valitaan yhdistyksen virallinen organisaatio ja ohjelmatoimikuntien puheenjohtajat sekä jäsenet. Kristillisten Eläkeläisten yhdistys on löytänyt aseet yksinäisyyden torjuntaan Kun työelämä jää taakse, takki saattaa olla tyhjä kuten kalenterikin. Lappeenrannan seudun Kristilliset Eläkeläiset ry piristää työuralta oloneuvoksiksi siirtyneiden viikkorytmiä järjestämällä mukavaa, arkipäivän kysymyksistä nousevaa ja hengellisyyttä arvostavaa ohjelmaa. LAPPEENRANNAN KRISTILLISET ELÄKELÄISET RY:N puheenjohtaja Marjatta Laakko kuvaa luotsaamaansa yhdistystä yksinäisyyden vastustamisyritykseksi. – Voimme olla vaikuttamassa siihen, ettei työuran jälkeen ole odotettavissa valtavaa tyhjyyttä ja että kotikaupungistamme löytyy edelleen paikkoja, joissa pääsee oikeasti osallistumaan, viihtymään ja nauttimaan monenlaisesta ohjelmasta. – Tämä on myös kaikenikäisille eläkeläisille helppo tapa tulla mukaan kristilliseen toimintaan, Laakko vakuuttaa. Iskevissä teemoissa on imua Kristillisyys on yksi yhdistyksen perusperiaatteista, mikä näkyy toiminnan lippulaivaksi muodostuneissa torstaitilaisuuksissa esimerkiksi rukouksena ja hartausosuutena. – Kristillisten Eläkeläisten toiminta täydentää mahdottoman hyvin kirkon palveluita, vaikka yhdistys ei olekaan sidottu mihinkään tiettyyn seurakuntaan, Laakko ja yhdistyksen sihteeri Kirsti Mikkola arvioivat. Syyskuusta toukokuuhun joka toinen viikko järjestetyt torstaitilaisuudet keräävät helposti yli 70 osallistujaa. Kävijämäärät ovat hiponeet sataakin. Vastuunkantajat uskovat onnistuneensa erityisesti ohjelmatoteutuksessa. Hengen ravinnon ja musiikin ohella luvassa on aina myös maallisempaa asiaa. Ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Hilkka Häkkinen kertoo, että sosiaali- ja terveysasiat ovat olleet kiinnostavuudessaan asialistan kärjessä. – Myös jäsenistön toiveet ohjelmaosuuksista ovat enemmän kuin tervetulleita, hän jatkaa. Säännöllisten tapaamisten lisäksi yhdistys toteuttaa erilaisia retkiä ja pitää yhteyttä ”sisariinsa”. Kristillisten Eläkeläisten liikunta- ja lähimmäiskortilla, johon kirjataan harrastukset ja vapaaehtoistoiminta, on mutkan kautta erittäin merkittävä tarkoitus. – Raportoimme jäsenistöm- Lappeenrannan Kristillisten Eläkeläisten puheenjohtajalle Marjatta Laakolle myönnettiin 12.5.2015 Kristillisen Eläkeliiton kultainen ansiomerkki. Laakko on toiminut valtakunnallisella tasolla myös liittokokousedustajana. me suorituksista kerran vuodessa kattojärjestöllemme Kristilliselle Eläkeliitolle (KREL), joka saa rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä, Mikkola selittää. Haku päällä Kristillisten Eläkeläisten toimintaa rahoitetaan pääasiassa jäsenmaksuin. Laakon mukaan yhdistys on hyvin etuoikeutettu saadessaan korvauksetta käyttöönsä seurakuntayhtymän tilat Kirkkokadulta. – Retket jokainen kustantaa itse ja torstaitilaisuuksissa keräämme vapaaehtoista kahvirahaa sekä järjestämme arpajaisia. Vaikka pienistä puroista syntyy riittävän iso virta toiminnan pyörittämiseen, se ei onnistuisi ilman taidokkaita ja työhönsä sitoutuneita vapaaehtoisia. – Olemme valinneet ohjelmatoimikunnan lisäksi arpajais- ja emäntätoimikunnat sekä niille omat puheenjohtajat, Laakko tarkentaa. Laakko on ollut taitava agiteeraamaan tuekseen myös pitkäaikaisia ystäviään. Kirsti Mikkolan hän tapasi työn merkeissä jo 70-luvun alussa ja Hilkka Häkkisen kanssa Laakko istui samaiselta vuosikymmeneltä asti yhteisissä kokouksissa Lappeenrannan kaupunginvaltuustossa. – On ollut suuri helpotus löytää tähän rinnalle tuttuja ihmisiä, hän kiittää. Laakko, Häkkinen ja Mikkola ovat vakuuttuneita siitä, että yhdistystoiminta on oiva paikka solmia uusia ystävyyssuhteita. Vapaaehtoisuudessa on ollut myös muuta imua. – Minä päätin, etten varmasti lähde ”eläkeläisiin” mukaan. Kun Marjatta pyysi avukseen, huomasin pian olevani ohjelmavastaava. Eihän tästä pestistä ole voinut heti lähteä pois, Häkkinen nauraa. – Minulla on nyt neljäs vuosi menossa. Sihteerin hommassa pysyy atk-taidot yllä. Minua vetää mukaan myös hyvä ohjelma, Mikkola pohtii. Lähes kymmenen vuotta yhdistyksen puheenjohtajana vaikuttanut Marjatta Laakko vinkkaa, että nuijan heiluttajan paikka on käytettävissä ja täytettävissä tulevassa syyskokouksessa. – Uusi puheenjohtaja tuo mukanaan aina uudet tuulet, muuten harrastan vielä mielelläni mukana, Laakko haastaa. Marinella Ruutu Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 NUORET 7 rippikoulu Matka elämän keskeisten kysymysten äärelle Sanna Krook Ripari on paikka, jossa saa kysellä ja ihmetellä, pohdiskella ja väittää vastaan. Tämä pätee myös silloin kun puhutaan hengellisistä kysymyksistä. Lukuja ripareista Rippikoulun voi aina tiivistää kolmeen sanaan: elämä, usko ja rukous. Lappeenrannassa on järjestetty vuoden 2015 aikana 25 leirimuotoista riparia sekä lisäksi 1 päivä-, 1 aikuis- ja 12 yksityisrippikoulua. Ripareille on osallistunut 601 nuorta tai aikuista. Rippikoulun laajuus on 80 tuntia, aikuisrippikoulu tiivistyy 20 tuntiin. Yleensä rippikoulu käydään sinä vuonna, kun täytetään 15 vuotta. Suomessa isoskoulutukseen osallistuu vuosittain noin 27 000 nuorta. Rippikoulumaksu on ensi vuonna arviolta 12–13 eu roa päivä. RIPPIKOULUSSA tai tuttavallisemmin riparilla opetetaan, mikä on kirkon usko ja kannustetaan ajattelemaan itsenäisesti omaa suhdetta Jumalaan. Opetuksen aihepiirit, kuten rakkaus, perhe, seksuaalisuus ja toisten huomioon ottaminen, liittyvät myös yhä kiinteämmin nuoren omaan elämäntilanteeseen. Vaikka riparilla viivytään elämän merkittävimpien kysymysten äärellä, vakavana ja hartaana ulkoläksyjä tankkaavat nuoret ovat vain haalea muisto entisaikojen rippikoulukäytännöistä. – Ajatuksena ei ole, että hengellinen opetus ja hauskanpito erotetaan toisistaan. Päinvastoin: Jumalan läheisyys tuo myös sellaista iloa ja lämpöä, joka näkyy hassutteluna, Sammonlahden seurakunnan nuorisopappi Ulla Junell vakuuttaa. !Ripari.fi on ikkuna siihen, mitä rippikouluissa ympäri Suomen tapahtuu. Toivottavasti tykkäät siitä mitä näet ja lähdet riparille, se kannattaa! Lähde: www.evl.fi Ripareiden runsaudensarvi Vuoden 2016 rippikouluihin ilmoittaudutaan kuluvan syksyn aikana, 9.10. mennessä. Lappeenrannan seurakunnat lähettävät henkilökohtaisen riparitietopaketin jokaiselle 15 vuotta ensi vuonna täyttävälle seurakunnan jäsenelle. – Yläkoulujen ripari-infoissa tarjoillaan tietoa myös kirkkoon kuulumattomille, Lappeenrannan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marjo Hänninen lupaa. Kotikaupungissamme järjestetään vuoden 2016 aikana 26 leirimuotoista riparia, joiden joukosta on valittavissa esimerkiksi mopo- ja vaellusripari. Lisäksi kehitysvammaisille on oma leirinsä. Rippikoulun voi käydä myös Ristix4 -aikuisriparina, päiväopetuksena tai yksityisesti jonkun tietyn papin ohjauksella. Yksityisripari räätälöidään aina henkilökohtaisten kiinnostuksen kohteiden mukaan, ja sen voi suorittaa minkä ikäisenä vain. Useimmiten rippikoulu toteutetaan puolen vuoden aikana. Leirijakso on tavallisesti noin viikon mittainen. Ripariin voi kuulua myös erilaisia vierailuja, retkiä ja tapahtumia kuten Ripariralli Lappeenrannassa. – Riparirallissa nuori tutustuu seurakunnan diakonia- ja lähetystyöhön erilaisten rastien avulla, Hänninen kertoo. Epäilystä elämykseen Nuoret neidot Kaisla Lehtinen, Milla Kainlauri, Aliisa Terävä Jussi Vierimaa – Myös yhteyden kokeminen sekä riparilla näkyvä nuorten aitous ovat hyvin palkitsevia, Pussinen arvioi. Isona uudelleen? Riparilla elämän vakavuus ja hauskuus ovat läsnä rinnakkain. ja Janina Lohi suhtautuivat ripariin aluksi jopa epäluuloisesti, mutta viikonloppuleirin jälkeen tunne väistyi ja ennen Lauritsalan seurakunnan vitosriparia fiilikset olivat odottavat ja jopa innostuneet. Ripariviikolla tyttöihin vetosivat erityisesti iltaohjelmat, joissa leiriläiset pääsivät isosten johdolla heittäytymään vaihtuviin leikkeihin sekä päivän adrenaliiniryöpyn rauhoittaneet iltahartaudet. Varsinaisilla oppitunneilla nuoret tutustuivat eri menetel- mien, kuten ryhmätöiden, askartelun ja elokuvan avulla Jeesuksen elämään ja opettelivat Raamatun käyttöä. – Raamiksissa eli isosten vetämissä ryhmissä mietimme aika paljon omaan elämään liittyviä juttuja ja tietyllä tapaa tosi henkilökohtaisiakin asioita, tytöt kertovat. – Leirin loppua kohti juttu alkoi lentää, Milla naurahtaa. Aliisan mukaan riparin ehdottomasti jännittävin osuus oli sovituksen rata, joka opetetti elämyksellisesti, mitä Jeesuk- sen sovituskuolema tarkoittaa. – Aluksi vähän kuumotti. Ajattelin, että meidät heitetään järveen tai vastaavaa. Ei onneksi! – Radasta jäi mieleen se, että taivaasta on niin monia eri versioita, että on vaikea sanoa, mikä on se oikea, Milla pohtii. Tyttöjen riparipappi Jaana Pussisen mukaan leirinvetäjän näkökulmasta parasta on nähdä nuorten innostus yhteisten teemojen pohtimiseen tai huomata, miten aidosti ripari on koskettanut jotakin yksilöä. Hengellisten kysymysten pohdiskelun eräänlainen päätepiste on konfirmaatio. Konfirmaatiossa nuori tunnustaa sen uskon, johon hänet on kastettu. – Konfirmaatio antaa oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on myös kirkkohäiden edellytys, Pussinen muistuttaa. Monille rippileiri on elämys, jonka tahtoo kokea uudelleen. – Silloin kutsuvat syksyn nuortenillat, isoskoulutus ja uudet leirit. Niillä voi tavata vanhoja riparituttuja sekä jatkaa pohdiskelua ja yhdessäoloa, Junell vinkkaa. Isostoimintaan kuuluu isoskoulutus, joka järjestetään Lappeenrannassa kaksivuotisena. Koulutuksessa paneudutaan paitsi Raamattuun myös kaikenlaisiin muihin elämää koskeviin kysymyksiin. Nykyään isoskoulutuksesta ”valmistutaan” paitsi ripareiden myös erilaisten seurakunnan kerhojen ja leirien ohjaajiksi tai esimerkiksi pyhäkoulujen vetäjiksi. Marinella Ruutu 8 VIERAASTA TUTTUA Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 oppilaitokset Tee arjesta kansainvälisempää Haluaisitko kurkistaa uuteen kulttuuriin? Kutkuttaako kielitaidon petraaminen? Etsitkö ehkä uutta ystävyyssuhdetta? Jos vastasit yhteenkin kysymykseen kyllä, ilmoittaudu mukaan ystäväperhetoimintaan. SAIMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Saimian, Lappeenrannan teknil lisen yliopiston (LUT), Ylioppi laiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) sekä Lappeenrannan seurakuntayhtymän oppilaitos työn muodostama verkosto yhdistää jälleen ulkomailta tu levat opiskelijat ja kansainvä lisiä tuulahduksia kaipaavat lappeenrantalaiset toisiinsa. Ys täväperheiden haku on parhail laan käynnissä ja jatkuu 17.9. saakka. – Yliopistolla ystäväperhetoi minta on osa vastuullani olevaa First Year Experience -ohjel maa, jonka avulla muun muas sa helpotetaan opiskelijoiden sopeutumista uuteen ympäris töön, projektipäällikkö Tanja Karppinen kertoo. – Olemme havainneet, että paikalliseen perhe-elämään ja yhteiskuntaan tutustuminen on keskeinen osa kotoutumispro sessia, Karppinen jatkaa. OPISKELIJOITA JA PERHEITÄ on ”naitettu” onnistuneesti jo lähes kymmenen vuoden ajan. Vuosi tasolla toiminnan piiriin hakeu tuu LUT:issa noin 50 perhettä ja 70 opiskelijaa. Saimialla vastaa vat luvut ovat 16 ja 30. Karppisen mukaan tänä syk synä ystäväperheitä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Opis kelijoiden sisäänottomäärä LUT:issa on jälleen kasvanut edellisvuosiin verrattuna. – Perhepula konkretisoitui jo vuosi sitten itselleni ja Saimias sa työskentelevälle kollegalleni Evgenia Balbutskayalle. Tuol loin osa ammattikorkeakou lun opiskelijoista jäi ilman ystä vää ja osalle perheistä tarjottiin LUT:ista kahta ja kolmea ystävä opiskelijaa. Karppisen mukaan osallistu mishalukkuutta ei ainakaan voi tukahduttaa perheille asetetut vaatimukset, sillä niitä ei juuri ole. – Pohjimmiltaan toiminnassa on kysymys vain tahdosta olla yhdessä ystäväopiskelijan kans sa. SEKÄ OPISKELIJAT ETTÄ PERHEET voivat myös esittää toiveita toi Tanja Karppinen (vas.), Sari Kosonen (toinen oik.) ja Katriina Ikävalo (oik.) iloitsevat, että hakemuksia ystäväperhetoimintaan on tullut jo ennen varsinaista hakuaikaa. Nadja Belonogova (kesk.) suosittelee toimintaa avoimille, eri kielistä ja kulttuureista kiinnostuneille opiskelijoille. sistaan. Tämä mahdollistetaan heti hakuprosessin käynnistyt tyä. – Osalla vaatimukset ovat tiukkoja, osa ei halua rajata hakua millään tavalla. Ilahdut tavan usein olemme saaneet yhdistettyä esimerkiksi kult tuurista pitävät tai vaikkapa us konnolliset opiskelijat ja per heet toisiinsa. Ystäväperheiden joukossa on niin konkareita eli ulkomail la pitkään asuneita ja eri kielil lä kommunikoimaan tottunei ta kuin keltanokkia, joilla ei mitään kansainvälistä taustaa. Karppinen ihailee erityisesti jäl kimmäisten rohkeutta hakeutua mukaan toimintaan. Opiskelijoiden ja perheiden ensimmäisen tapaamisen, nk. yhdistämistilaisuuden, järjes tävät yliopisto ja ammattikor keakoulu oppilaitospastoreiden Sari Kososen ja Sakari Kiiskisen, heidän imatralaisen kolle gansa Kaisa Kontiaisen sekä YTHS:n terveydenhoitajan Katriina Ikävalkon avustamana. Yhdistämistilaisuuden jäl keen ystäväsuhteen toteuttami sen tavat on täysin perheen ja opiskelijan yhteisesti päätettä vissä. – Syksyisin kutsumme per heet ja opiskelijat Kauneimmat Joululaulut eli Christmas Car rols -tilaisuuteen, jossa laulam me joululauluja sekä suomeksi että englanniksi. Olemme poh tineet myös yhteisen retken jär jestämistä keväällä, mutta toi saalta emme halua viedä pois opiskelijoiden ja perheiden ar vokasta yhdessäoloaikaa, Koso nen pohtii. ”Pohjimmiltaan toiminnassa on kysymys vain tahdosta olla yhdessä ystäväopiskelijan kanssa.” Tanja Karppinen YLIOPISTOLLA VÄITÖSKIRJAA työstävä Nadja Belonogova tu tustui omaan ystäväperheensä vuonna 2008, ja yhteydenpito on jatkunut siitä asti. Nadja ei esittänyt mitään toi veita oman ystäväperheensä osalta. Odottamassa oli kuiten kin lähes lottovoitto. Erityisen läheinen Nadjalle on edelleen ylämaalaisen ystäväperheen nyt jo aikuistunut, kauppatieteiden opinnoista työelämään siirtynyt tytär. – Minulle ystäväni ei tosin ole esimerkki tyypillisestä suo malaisesta, sillä hän on avoin, hyvin kielitaitoinen ja matkus tanut runsaasti erityisesti Eu roopan alueella. Yhteydenpito perheeseen on edistänyt paljon Nadjan suomen kielen taitoa. – Suomeen tulostani asti olen ollut kovin kiinnostunut oppi maan kielen ja ymmärtämään, mitä tarkoittaa, kun osaa puhuu sitä itse. – Ystäväni tapa artikuloida selkeästi ja ymmärrettävästi vä hensi pelkoani tehdä virheitä. Lisäksi hän jaksoi selittää perin pohjaisesti, mitä hyvin arkipäi väiset asiat, kuten makaronilaa tikko, tarkoittavat, Nadja sanoo arvostavasti. Nadja nautti kielellisen kommunikoinnin lisäksi yh teisistä lenkeistä, uimahallis sa käynneistä, illanistujaisista ja konserteista. Vuosien saatossa rakentunut keskinäinen yhteys ei ole vaa rantunut edes ystävän kotipai kan vaihduttua. – Olen oppinut häneltä myös sen, että vaikka emme tapaa esi merkiksi viikoittain, välillämme oleva luottamus säilyy. Vaikka toisesta ei olisi kuulunut mitään kuukausiin, voi milloin tahansa tarttua puhelimeen ja jakaa ilot ja surut, Nadja kertoo. Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 VIERAASTA TUTTUA pakolaisuus JARI BERGIN TERVEISET TANSANIASTA Monikulttuurisuus on pinnalla myös kirkossa Marinella Ruutu Viime aikoina monikulttuurisuus ja varsinkin maahanmuutto ovat olleet kovasti esillä lehdissä. Pakolaisvirta sodan runtelemista maista, Lähi-idästä ja Afrikasta on ennen näkemätön ja kaikkien on osallistuttava hätää kärsivien auttamiseen. Nadja Belonogova valitsi 1,5-vuotiaan poikansa Oskarin kummeiksi ystäväperheensä tyttären ja tämän miehen. Isosisko Olivia sai puolestaan toimia morsiusneitona ystävän häissä. KANSAINVÄLISTEN OPISKELIJOIDEN osuus yliopiston uusista opiskelijoista on tänä syksynä 34 prosenttia. Henkilökunta mukaan lukien tämän korkeaa akateemista sivistystä tarjoavan opinahjon käytävillä liikkuu vuosittain lähes 70 eri kansallisuutta. Opiskelijoiden Suomessa oloaika vaihtelee muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Ikävalkolle, Karppiselle ja Kososelle Nadjan kertoma tarina on tuttu. He tuntevat monia perheitä ja opiskelijoita, joiden välille on syntynyt elämänmittainen ystävyyssuhde. – On kiistaton tosiasia, että ystäväperheen avulla kansainvälinen opiskelija pääsee lähemmäs paikallista elämäntyyliä ja pystyy laajentamaan yhteiskuntanäkemystään, Karppinen sanoo. Kulttuurin vaihto on toiminut myös toisin päin eli ystäväperheet ovat innostuneet matkustamaan opiskelijan kotimaahan ja tehneet sukelluksia vieraaseen kulttuuriin. Mikäli käy niin, ettei perheen ja opiskelijan kemiat kohtaa, Karppiselta löytyy dilemmaan yksinkertainen ratkaisu. – Luonnollisesti he eivät sitten vain tapaa. Marinella Ruutu Lappeenrannan Joutsenossa sijaitsee yksi Suomen muutamasta vastaanottokeskuksesta. Vuonna 1990 avattu keskus on ääriään myöten täynnä, ja epätietoisia ihmisiä joudutaan majoittamaan varapaikoille. Lappeenrannan seurakuntayhtymä tekee parhaansa auttaakseen keskuksen väkeä. – Erilaisuus saattaa vaikeuttaa kohtaamista: emme ymmärrä toisen kieltä tai käsitä, miksi jonkun mielestä hiukset pitää peittää. Toisenlaisuus ei kuitenkaan saa estää meitä auttamasta hädässä olevia, Lappeenrannan seurakunnan vs. diakoni Laura Peltoniemi sanoo. Lappeenrannan vastaanottokeskus on osa valtakunnallista turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmää. Keskuksessa majoittuu sekä perheitä että yksin tulleita aikuisia turvapaikanhakijoita. Perheiden arkea piristääkseen seurakuntayhtymän lapsityö järjesti viime keväänä puolen tusinaa tapahtumaa vastaanottokeskuksessa. – Leikimme ja vietimme aikaa yhdessä, lastenohjaaja Anne Seino kertoo. Tilaisuuksiin osallistuvilla ihmisillä oli mitä erilaisin uskonnollinen tausta. Arvot ovat kuitenkin yhteiset. – En kokenut mitään ongelmia puhuessani lähimmäisistä tai toivottaessani kaikkea hyvää seuraavalle viikolle, Seino vakuuttaa. – Monet hyvät asiat ovat yhteisiä uskonnosta riippumatta. Lapsityö jatkaa vierailuja vastaanottokeskukseen myös syksyllä. Elämän koko kirjo Joutsenon vastaanottokeskuksen tehtävänä on turvapaikanhakijoiden ja säilöön otettujen henkilöiden väliaikainen majoittaminen ja perusturvan antaminen, selviytymisen ja elämän hallinnan tukeminen turvapaikkaprosessin aikana sekä ihmiskaupan ennaltaehkäisy ja sen uhrien auttaminen. – Kaikki vastaanottokeskukseen tulevat ihmiset ovat epätietoisia tulevaisuudesta, eivätkä menneen pelot unohdu 9 Rodeo Euroopan pakolaisongelman vaikutukset heijastuvat myös Joutsenon vastaanottokeskukseen, joka on ääriään myöten täynnä. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun. hetkessä, Peltoniemi sanoo. Pastorit Ulla ja Matias Junell ovat aloittaneet vastaanottokeskuksen kanssa yhteistyön, jonka tarkoituksena on vastata ihmisten hengellisiin tarpeisiin. He jakavat ehtoollista, kuuntelevat eri elämäntilanteissa olevien asukkaiden iloja ja murheita sekä rukoilevat heidän puolestaan. – Ihmiset itse ottavat yhteyttä sopiakseen keskustelutapaamisista, Ulla Junell kertoo. Myös muut seurakuntayhtymän työntekijät ovat ottaneet asiakseen käydä kylässä vastaanottokeskuksessa. Peltoniemi ja hänen kollegansa Sirkka Kiuru toimivat yhteyshenkilöinä vastaanottokeskuksen ja seurakuntien välillä. Syksyn teemaksi yhteistyössä nostetaan ”Naiseus”, mikä tuli esiin vastaanottokeskuksen kanssa käydyssä yhteydenpidossa. – Menemme kerran kuussa keskustelemaan naisten kanssa erilaisista heitä koskettavista asioista kuten naisten oikeuksista ja terveydestä, Kiuru tarkentaa. – Pikku hiljaa on tarkoitus saada kaikki kirkon toimialat mukaan toimintaan. Rakasta lähimmäistäsi Kristillisen uskon opetus erilaisuudesta on hyvin yksiselitteinen: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen – vaalean, tumman, lyhyen, pitkän, jokaisen. – Näin ollen kaikki ovat samanarvoisia ja ansaitsevat tulla kohdelluiksi hyvin, linjaa lapsityön pastori Kaisa-Liisa Pehkonen-Suoranta. – Jo Vanhan Testamentin kertomuksissa – Jeesuksen sanomasta puhumattakaan – meitä velvoitetaan pitämään huolta ”muukalaisista”. Tällaisen vieraanvaraisuuden ajatuksen pitää näkyä kirkon työssä. Marjatta Kupias Lähde: valtiolle.fi/Joutsenon vastaanottokeskus Matkaan lähetetty – sillanrakentajaksi Olen Lappeen seurakunnan virkavapaalla oleva nuorisotyönohjaaja. Sain kutsun tulla tänne Tansaniaan sijaistamaan nykyistä työalueen aluepäällikköä ensi maaliskuuhun saakka. Palasimme vuonna 2008 perheenä Suomeen lähes kahdeksan Tansania-vuoden jälkeen. Viimeiset kaksi vuotta toimin silloinkin vastaavan työalueen esimiehenä. Nyt olen matkassa yksin, mutta perheeni on vahvasti hengessä mukana. Paljon on tuttua, mutta moni asia on myös muuttunut niiden seitsemän vuoden aikana, jotka olen ollut pois Tansaniasta. Työnkuvani täällä on olla sillanrakentajana: toimin henkilöstöasioiden esimiehenä Suomen Lähetysseuran Tansanian työntekijöille. Toinen sillanrakennus ovat keskustelut, vierailut ja neuvottelut yhteistyökumppaneiden ja Lähetysseuran välillä. Täällä paras tapa on kohtaaminen kasvoista kasvoihin. Sähköpostit ja puhelut tukevat tätä, mutta fyysinen läsnäolo on tärkeää. Kohtaamisissa on odotettava, että sielu ehtii mukaan. Työkokouksissa kerrotaan ensin rauhassa kuulumiset ja sitten pikkuhiljaa siirrytään asiaan. Heti… tai sitten myöhemmin Täällä on siedettävä epävarmuutta ja tilanteen vaatiessa muutettava suunnitelmia nopeasti. Hyvä esimerkki tästä oli eräs matka heinäkuun alussa. Ajoin työntekijöillemme, jotka tekevät työtä maasai-heimon eli paimentolaisten parissa, auton Arushasta Morogoroon. Matkaa kertyi 1 400 kilometriä. Paluumatkalle olin ostanut lentolipun lennolle, jonka piti lähteä paikalliselta ruohokentältä. Menin ajoissa kentälle, mutta minulle kerrottiin, että kone oli lähtenyt jo puoli tuntia sitten. Aikani pähkäiltyäni sain tietää, että minut tullaan hakemaan erikseen seuraavana päivänä. Ja näin todella tapahtui. Vuorokautta myöhemmin kone laskeutui ajallaan, ja olin illalla kotona. Täällä aikakäsitys on erilainen kuin Suomessa. Kellon ei anneta orjuuttaa. Useimmiten ei ole mitään kiirettä. Luonteenomaista Tansaniassa on tässä hetkessä eläminen ja luottamus siihen, että kaikki järjestyy. Huomisesta emme vielä tiedä ja sitä on turha murehtia. Elämä on nyt. Kuulen usein sanottavan: ”Haraka haraka haina baraka”. (Kiireellä ei ole siunausta.) Tavoitteena rauha ja sovinto Elämme Tansaniassa vaalivuotta. Presidentti Jakaya Kikwete päättää toimikautensa ja vaalikampanjat ovat kuumimmillaan. Tansaniassa on noin 130 heimoa. Kristityt, muslimit ja perinteisen uskonnon harjoittajat elävät arkea yhdessä enimmäkseen rauhanomaisesti. Kuvaavaa on se, että jokainen uskoo johonkin ja toisen uskoa kunnioitetaan. Viime aikoina ääriliikkeet ovat nousseet esille sekä muslimien että kristittyjen keskuudessa. Vierailin heinäkuun alussa Tangassa, Tansanian luterilaisen kirkon koillisen hiippakunnan 125-vuotisjuhlassa. Juhliin osallistui presidentti Kikwete, joka on muslimi. Hän korosti puheessaan uskontojen merkitystä rauhan ja sovinnon rakentamisessa. Juhlajumalanpalveluksessa hänen puolestaan rukoiltiin palavasti. Jumalanpalveluksen lopuksi Kikwete toivotti yli 3 000 juhliin osallistuneelle Jumalan siunausta ja sanoi: ”Jatkakaa rukoilemista ja muistakaa tulevia vaaleja, jotta rauhanomainen rinnakkaiselo jatkuisi.” Samoin toivotan teille antoisia kohtaamisia, läsnäolon taitoa ja Jumalan siunausta kaikissa askeleissa, mitä on annettu! Terveisin Jari Berg Sillanrakentajanne Oskari Holmström 10 KULTTUURI Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 musiikki Ari Nakari Helposti innostuvat ja idearikkaat muusikot Tiina Heinonen (vas.) ja Eeva-Maria Pykäläinen tunnetaan myös Lappeenrannan musiikkiopiston tuntiopettajina. Uusi avaus syksyn konserttitarjonnassa Lappeenrannassa tuotetut taide-elämykset eivät rajoitu vain kesään tai jouluun. Musiikinnälkään vastaa syksyn helmi, uusi kamarimusiikkikonsertti sarja, jossa kuullaan näillä leveyspiireillä harvemmin esitettyjä Niccolò Dôthellin sonaatteja ja Heitor Villa-Lobosin teoksia. Konserttisarjan toteuttavat Kulttuurirahaston tuella ammattimuusikot EevaMaria Pykäläinen ja Tiina Heinonen. MAAKUNNALLINEN kamarimusiikkikonserttisarja ei rajoitu vain Etelä-Karjalan suurimpiin keskuksiin, vaan sellisti EevaMaria Pykäläinen ja huilisti Tiina Heinonen koluavat konserteillaan Lappeenrannan lisäksi myös rajaseutua ja pienempiä keskuksia. Tämä oli periaatteellinen lähtökohta jo hanketta suunniteltaessa ja rahoitusta haettaessa. Pykäläisen mukaan toinen ins piraation kipinä oli tarjota yleisölle ohjelmistollisesti jota- kin uutta. – Dôthellin sonaatti traverso huilulle ja sellolle on näillä lakeuksilla aika tuntematon. Toinen keskeinen ohjelmistoon valittu teos tulee Villa-Lobosilta Etelä-Amerikasta. HEINONEN JA PYKÄLÄINEN ovat fiilistelleet mahdollisuutta hankkia tilausteos konserttisarjan ohjelmistoon. Tämä on kokeneille muusikoille henkilökohtaisesti projektin uusin haaste. – On aika makeaa, kun saa esittää elävälle säveltäjälle toivomuksia kappaleesta, jollaisen haluaisi soittaa, Pykäläinen hehkuttaa. Tilausteoksen sävelsi pitkänlinjan muusikko Seppo ”Paroni” Paakkunainen. – Sävellys on kolmiosainen, karjalaiseen kansanmusiikkiin sävytetty sarja. Maakuntarahaston henki säilyy tekijän osalta, koska hän asuu Uukuniemellä Parikkalassa, Heinonen kertoo. Lähiseudun kirkkojen lisäksi idearikkaat naiset ovat päättäneet jakaa musiikillista hyvää myös pitkäaikaisvuodeosastoilla ja Joutsenon vastaanottokeskuksessa. Konsertit ovat vajaan tunnin mittaisia, yhdeltä istumalta kuunneltavia kokonai- suuksia. – Mitä enemmän on yleisöä, sitä hienompaa soittaa. Tyhjät seinät löytyvät harjoituskopista, joten toivomme mahdollisimman paljon kuulijoita, Heinonen ja Pykäläinen haastavat. ”Mitä enemmän on yleisöä, sitä hienompaa soittaa. Tyhjät seinät löytyvät harjoituskopista, joten toivomme mahdollisimman paljon kuulijoita.” Eeva-Maria Pykäläinen ja Tiina Heinonen KAHDEN NAISEN TIIMILLÄ on mahdollisuus toteuttaa konserttisarja päätyönsä, Lappeenrannan kaupunginorkesterin muusikkouden ohella. Kamarimusiikkiesitykset ajoittuvat pääasiassa viikonloppuihin ja harjoitukset muuten kevyemmille työviikoille. Myös osa ohjelmistosta on inspiroinut pitkään ja ollut työn alla hautumassa. Organisointia ja suunnittelua on helpottanut huilistin ja sellistin aiempi yhteistyö. Heinonen ja Pykäläinen kuvaavat itseään sirkushevosiksi, joiden mopo kiihtyy nopeasti ja karkaa usein käsistä. – Parempi sanoa ääneen, kuin jossitella myöhemmin. Ideointi pitää myös ympäristön virkeänä, Pykäläinen nauraa. – Kyllä sitä innostuu, kun pääsee lavalle ja luomaan vuorovaikutusta kuulijoihin, Heinonen täydentää. KONSERTTIKIERTUEEN AJOITUS heti alkusyksyyn oli tietoinen valinta. – Haluamme välttää joulukuun konserttitarjontaruuhkaa ja tuoda musiikkia tarjolle myös muina ajankohtina, Heinonen perustelee. – Pääosa konserteista on päivällä, jolloin niihin on pimeänä vuodenaikana ehkä helpompi lähteä. Kamarimusiikkisarjaa olisi Syksyn 2015 kamarimusiikki konsertit: Sunnuntai 13.9. klo 15 Savitaipaleen kirkko, Peltoinlahden tie 26. Sunnuntai 20.9. klo 14 Lemin kirkko, Iitiäntie 1. Keskiviikko 18.11. klo 19 Lappeen Marian kirkko, Valtakatu 35. Sunnuntai 22.11. klo 15 Ylämaan kirkko, Koskentie 1. Konsertteihin on vapaa pääsy, ohjelma 10 euroa. ollut mahdotonta toteuttaa ilman Etelä-Karjalan Kulttuurirahaston tukea. Apurahan saaminen oli Heinoselle ja Pykäläiselle iso yllätys. – Kulttuurirahasto pystyy avustamaan vain yllättävän pientä prosenttia ehdotetuista hankkeista. On mahtavaa, että maakunnallinen konserttisarja koettiin tukemisen arvoiseksi. Ihmelääke musiikki herättää tunteita ja tekee ihmiselle hyvää. Marinella Ruutu Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 SANOMA 11 lähetystyö Elämänlanka Eurooppaa edemmäs Lähetystyöstä tulee mieleen entisajan rohkeat valkoiset vanhemmat miehet, jotka leijonia uhmaten veivät sanaa ja sivistystä toiselle puolelle maailmaa. Mielikuvassa on tänä päivänäkin totta toinen puoli - lähetystyötä voidaan tehdä maailman laidalla ja uhkiakin on. Mutta lähetystyö on myös nuorten aikuisten asia. LAPPEENRANNAN SEURAKUNNAN lähetyskasvatussihteeri Maarit Berg on innoissaan. Hän suunnittelee työkaverinsa Marjo Hännisen kanssa reissua kauas. – Aloitamme syksyllä nuorten aikuisten kanssa uuden projektin, Berg kertoo. – Kutsumme mukaan 15–30– vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia ja ryhdymme suunnittelemaan lähetysmatkaa vuoden 2017 alkukesälle. Projektissa vajaan kahden vuoden valmistautuminen on yhtä tärkeää kuin itse matka. – Päätämme rahankeruusta, porukan säännöistä ja matkakohteesta yhdessä, kun toiminta lähtee käyntiin. Sen verran olemme kuitenkin ajatelleet, että suuntaisimme jonnekin Eurooppaa edemmäs, Berg selittää. Jatkoa aiemmille matkoille Nuorten lähetysmatka ei suinkaan ole uusi keksintö seura- kuntayhtymässä. – Aiemmin on tehty reissut Kroatiaan ja Viroon ja nuorten palaute on ollut pelkästään positiivista, kertoo puolestaan Lappeenrannan seurakunnan nuorisotyönohjaajana työskentelevä Hänninen. – Esimerkiksi Viron matkan jälkeen nuoret iloitsivat siitä, että heillä oli tilaisuus ”tehdä ihan oikeasti lähetystyötä”. Kun tähdätään kauas, maksaa matkakin paljon. Berg luottaa nuorten kekseliäisyyteen. – Rahaa matkakassaan voimme hankkia yhdessä esimerkiksi siivous- tai remonttitöillä. Rohkeilta nuorilta irtoaa varmasti myös kaikenlaisia tempauksia, Berg puhuu kokemuksesta. Uudelle avointa mieltä Matka suuntautuu luultavasti sellaiseen kohteeseen, jossa jo työskentelevät lähetystyöntekijät voivat toimia ryhmän isäntinä. – Sillä tavalla nuoret saavat myös parhaan käsityksen lähetystyöstä, Berg sanoo. – Useimmiten lähetystyötä tehdään kädet savessa eikä luennoimalla. Myös majoitus saattaa löytyä vaikka siskonpetistä kirkon tai koulun lattialta. – Ennen kaikkea tarvitaan avointa mieltä. Avoimen mielen lisäksi on hyvä, jos on kiinnostunut lähetystyöstä tai muista kulttuureista. – Kieliä ei tarvitse osata. Kokemus on osoittanut, ettei sellaista kielimuuria olekaan, jota ei voi hyvällä tahdolla ylittää, Hänninen sanoo. Ryhmälle, jonka toiminta on vielä alkumetreillä, on jo annettu nimi: Matka – Life. ”Olen nähnyt, kuinka se, ettei ole mitään, on opettanut suomalaiselle enemmän kuin pitkä koulutus.” Maarit Berg – Se kertoo lyhyesti, mistä on kysymys: teemme matkan ja tutustumme elämään. Me saatamme pystyä antamaan ja opettamaan jotain kohdemaassa, mutta aivan varmasti opimme itse paljon. Olen nähnyt, kuinka se, ettei ole mitään, on opettanut suomalaiselle enemmän kuin pitkä koulutus, Berg vahvistaa. Matka – Life -ryhmän ensimmäinen tapaaminen on tiistaina 22.9. klo 18 Lappeen nuorisotilassa, Valtakatu 38, 2. krs. Lisätietoja Maarit Berg, p. 040 3126 330, maarit.berg@ evl.fi ja Marjo Hänninen, p. 040 3126 340, marjo.hanninen@ evl.fi. Kun kirkon pitäisi Aika ajoin esimerkiksi yhteiskunnallisten epäkohtien äärellä kuulee, että kirkon pitäisi tehdä ongelmille jotain. Samaa mieltä on helppo olla, mutta mitä oikein tarkoittaa, että kirkon pitäisi? Muun muassa lähimmäisenrakkauden toteuttaminen mielletään ja ehkä myös ulkoistetaan kirkon tehtäväksi, mutta mikä tämä kirkko oikein on? Minkä pitäisi? Kirkkorakennus voi tarjota lähinnä katon pään päälle. Pitäisikö kirkon työntekijöiden? Kenties, mutta työntekijäjoukolla on jo nyt kädet aika lailla täynnä töitä. Sanalla kirkko voidaan tarkoittaa monia asioita, mutta kun asiaan poraudutaan syvemmälle läpi organisaatioiden, rakenteiden ja rakennusten, niin kirkko on maailmassa oleva ja vaikuttava Jeesus Kristus. Missä Jeesus sitten vaikuttaa? Hän tekee työtään jokaisessa kastetussa, jokaisessa hänen ruumiinsa jäsenessä. ”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus, mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.” (1. Kor. 12:12) Minäkin kuulun kirkon moniin jäseniin. Kieltämättä ympärillä on asioita, joille voisi jotain. Ne eivät välttämättä ole isoja, pikemminkin aivan pieniä, sellaisia ihmisen kokoisia. Elämänpiirissä, kuten kauppareissun tai työmatkan varrella, tulee joskus vastaan tilanteita, joissa joku tarvitsee apua. Ehdinkö pysähtyä? Voisinko auttaa? Pitäisikö minun? Kyllä. Minun pitäisi. Niin toivoisin tehtävän myös itselleni. Eikä minun vain pidä, vaan minä saan tehdä. Autettuna saan auttaa, rakastettuna saan rakastaa ja armahdettuna voin antaa anteeksi. Enkä minä tee yksin, vaan Jeesus vaikuttaa minussa. Hän kohtaa ja auttaa kanssani. Kaiken lisäksi minulla on kysyttäessä mahdollisuus vastata, mihin toivoni perustuu. Jeesus myös ymmärtää, kun ei jaksa. Silloin saan vuorostani olla autettuna. Silloin Jeesus kohtaa minut, kantaa ja antaa anteeksi – kenties vuorostaan toisten ihmisten kautta. Samalla kirkko tekee aivan niin kuin sen pitäisi. Tapio Kilpiä Seurakuntapastori Sammonlahden seurakunta Marjatta Kupias Jari Berg tuleva spektaakkeli Via Crucis palaa Lappeenrantaan pääsiäisenä Suuren huomion saanut ja mittavan vapaaehtoisjoukon voimin vuosina 2013 ja 2014 toteutettu Via Crucis – Ristin tie nähdään jälleen ensi pääsiäisenä Lappeenrannan kaduilla. Kirkkovuoden tärkeimpään ajankohtaan ja kristillisen uskon keskeiseen sisältöön perustuva draama Jeesuksen elämän viimeisistä vaiheista toteutetaan Lappeenrannassa kaupunkivaelluksena Keskuspuistosta Linnoitukseen. Vuoden 2016 Ristin tien ajankohta on 24.–25.3.2016, ja näytelmän ohjaa pestiä jo aiemmin menestyksekkäästi hoitanut Arto Myllärinen. – Draama tulee jonkin verran muuttumaan, mutta sitä, mikä ei ole rikki, ei kannata korjata, Myllärinen arvioi ennen tulevaa toteutusta. – Edellisvuosien tapaan yleisö pääsee seuraamaan pitkäperjantain esityksen lisäksi myös edeltävänä päivänä pidettävää kenraalia, Myllärinen lupaa. Myllärisen vastuuparina projektin paikallisia järjestelyjä, yhteistyökuvioita ja vapaaehtoisten rekrytointia hoitaa Lappeenrannan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marjo Hänninen. Hänninen vapautuu keväällä perustyöstään vastaamaan ensi vuoden suurimmasta yleisötapahtumasta. Päätös Ristin tien toteuttamisesta ja siihen varattavasta 60 000 euron projektimäärärahasta syntyi yhteisessä kirkkoneuvostossa 13.5.2015. Lähetystyötä tehdään usein haastavissa olosuhteissa. Kuvassa Morogoron lentokentän odotusaula Tansaniassa. Marinella Ruutu 12 HISTORIA Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 lappee 600 vuotta henkilöstöuutiset Ojast’ pääsee, muttei onnestaa Joutsenon seurakunta Kappalainen Helena Vartiainen ja kappalainen Minna Koistinen eläköityivät kesän aikana. Kirkkoherra Osmo Kontinen siirtyi eläkkeelle 1.9.2015. Tuore kirkkoherra Tero Kalpio aloitti tehtävässä edeltäjänsä työsuhteen päätyttyä. Lähetyskasvatussihteeri Katriina Pyyhtiä on perhevapaalla vuoden 2015 loppuun asti. (Lappeelainen kihlajaissananparsi) Lappeen seurakunnan 600-vuotista taivalta on juhlistettu monin tavoin kuluvana vuonna. Syyskuun alussa julkistettu artikkelikokoelma ”Läpi kuuden vuosisadan – Lappeen seurakunta 1415–2015” kuljettaa lukijaa seurakunnan historian alkujuurilta aina nykyhetkeen asti kuuden pääluvun jaksoissa. – Teos ei ole johdonmukainen historiakirjoitus, vaan keskittyy käsittelemään tiettyjä valittuja teemoja, Lappeen Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Taipale kertoo. – Lappeen pitäjä ja seurakunta on tunnettu jo pitkään, sillä ensimmäinen kirjallinen maininta Lappeen seurakunnasta on Turun maaoikeuden päätös rajantarkastuksesta Savon ja Lapveden välillä 25.6.1415. Tästä päivämäärästä on laskettu seurakunnan virallisen historian alkaneen. Kotiseutuyhdistykselle uskottu kirjaprojekti käynnistettiin jo vuonna 2012 varojen keruun vuoksi. Pitkäjänteinen taustatyö teetti tulosta, sillä juhlajulkaisun kirjoittajakaarti koostuu merkittävistä suomalaisista kirkkohistorian, yleisen historian ja arkeologian asiantuntijoista. Lappeen varhaista historiaa, Lappeen seurakunta Nuorisotyönohjaaja Anna-Maija Hämäläinen palasi opintovapaalta 1.6.2015. Heikki Korva työskentelee seurakuntapastorina 1.8.2015– 31.12.2017. Lähetyskasvatussihteeri Heidi Jantunen on vuorotteluvapaalla 25.5.2016 asti. Hänen sijaisenaan toimii Anni Wahlroos. sen seurakunnallista elämää ja identiteetin kehittymistä sekä maalaisseurakunnan suhdetta kasvaneeseen kaupunkiin tarkastelevat esimerkiksi Helsingin yliopiston yleisen kirkkohistorian emeritusprofessori Simo Heininen, arkeologi, filosofian tohtori Ville Laakso, kirjahistorian professori Tuija Laine, teologian tohtori, dosentti Esko M. Laine sekä paikallishistorian asiantuntija Anu Talka. Kirjailija Laila Hirvisaaren kuvaus sotaorvon evakkomatkasta on teoksen omaelämäkerralli- sinta ainesta. Kirjoittajina itsensä likoon ovat laittaneet myös monet seurakunnan aiemmat ja nykyiset työntekijät. Juhlakirjaa myydään 40 euron käteishintaan Keskusrekisterissä (Kirkkokatu 10), Lauritsalan seurakuntakodin Puodissa ja Pannussa (Kauppalankatu 1) sekä Sammonlahden seurakuntakeskuksessa (Hietakallionkatu 7). Toimitus Tiedustelut rovasti Jorma Taipale, puh. 040 548 1712. Lappeenrannan seurakunta Seurakuntapastori Reetta Karjalainen palasi perhevapailta 20.7.2015. Jukka Hirvi aloitti nuorisotyönohjaajan virassa 1.8.2015. Kappalainen Tiina Huikuri on vuorotteluvapaalla 1.8.2015– 26.7.2016. Sijaisuutta hoitaa Kukka-Maaria Kalpio. Lauritsalan seurakunta Risto Herranen aloitti seurakuntapastorina 1.7.2015. Vs. nuorisotyönohjaaja Janne Pehkonen siirtyi pois seurakunnan palveluksesta 31.8.2015. Nuorisotyönohjaaja Sanni Vainikka palasi perhevapailta 1.9.2015. Sammonlahden seurakunta Vs. seurakuntapastori Susanna Hankanen siirtyi pois Sammonlahden seurakunnan palveluksesta 30.6.2015. Seurakuntapastori Samuli Suolanen palasi opintovapaalta 1.7.2015. Nuorisotyönohjaaja Eija Myllyniemi on perhevapaalla 31.7.2016 asti. Hautatoimi Toimistovirkailija Maritta Kotonen siirtyi eläkkeelle 1.9.2015. Henkilöstöhallinto Henkilöstöpäällikkö Tiina Ojala siirtyi pois seurakuntayhtymän palveluksesta 7.6.2015. Lapsityö Lastenohjaaja Taru Lempinen on perhevapailla 27.5.2016 asti ja lastenohjaaja Tuija Ahola 3.7.2017 asti. Maahanmuuttajatyö Maahanmuuttajatyön sihteeri Sylvi Nikkarinen siirtyi eläkkeelle 1.8.2015. Ora potkupyörä 7—14 –VUOTIAIDEN LEIRIT, SYKSY 2015 ”Seiska” -leiri 11.-13.9. ”Action” -leiri 2.-4.10. ”Majakan vartijat” 13.-14.10. Tyttöleiri 30.10.-1.11. Poikaleiri 30.10.-1.11. ”Maailman ympäri” -lähetysleiri 6.-8.11. ”Adventti” -leiri 27.-29.11. 7. luokkalaisille tytöille ja pojille Kuusirannassa 5.-7. luokkalaisille tytöille ja pojille Tuosassa 1.-4. luokkalaisille tytöille ja pojille Kuusirannassa, hinta 30€ 4.-7. luokkalaisille Piiluvassa 1.-7. luokkalaisille Kuusirannassa 1.-7. luokkalaisille tytöille ja pojille Piiluvassa 1.-3. luokkalaisille tytöille Tuosassa Leireillä syödään hyvin, pelaillaan, leikitään ja hiljennytään hartauksissa. Ohjelmassa usein myös laulua ja kädentaitoja. Nuorisotyönohjaajien lisäksi menossa mukana isoset. Kahden yön leirien hinta 35 €. TERVETULOA! Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumiset www.lappeenrannanseurakunnat.f City-Rolle 379,Ora rollaattori shampanja 159,Family Center , Hyrymäenkatu 2, 53550 Lappeenranta, puh. 010 505 4600 Avoinna ma-pe 10-18, la 10-16 www.hobbitti.f NAiSTEN AAmiAiSET syksy 2015 – kevät 2016 3.10.2015 14.11.2015 23.1.2016 12.3.2016 23.4.2016 Raija Ohlis Pauliina Kuokka Leena Lehtinen Eeva Vitikka-Annala avoin Aamiaista on tarjolla Rakuuna Banquetissa, Brahenkatu 1, klo 9 alkaen. Hinta 10 €. Ohjelma pyörähtää käyntiin klo 9.30 jatkuen klo 11 asti. LAPPEENRANNAN EV.LUT. SEURAKUNNAT LAPPEENRANNAN EV.LUT. SEURAKUNNAT Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 LAPSITYÖ Kerhot Armi auttaa Lapsityö järjestää toimintaa kaiken aikaa Miksi Mikkelinpäivä on tärkeä? Laura Toivanen Samaan aikaan, kun aikuiset palaavat töihin ja isommat lapset kouluun, alkaa myös seurakunnan kerhotoiminta. Seurakunnat ovat kuntien jälkeen suurin lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan palveluntarjoaja. Joka viikko myös eri puolilla Lappeenrantaa kokoontuu yli 40 eri-ikäisille lapsille tarkoitettua kerhoa: 21 perhekerhoa, 14 päiväkerhoa ja 8 iltapäiväkerhoa. Perhekerhoihin, kuten myös Koulukatu 10:n ja Joutsenon Keskuspappilan suosittuihin Ekavauva -kerhoihin lapset osallistuvat yhdessä vanhempiensa kanssa. Ekavauva -kerhot on suunnattu esikoistaan odottaville tai ensimmäisen lapsensa jo saaneille perheille. Taaperokerho on Ekavauva -kerhon jatkumo, jonne kokoontuvat 1—2-vuotiaat lapset vanhempineen. Kerhojen lisäksi lapsille ja lapsenmielisille on luvassa pyhäkoulua, kirkkomuskareita ja runsaasti muita tapahtumia alkavalle syyskaudelle. Kevätnäytelmän rooleihin heittäytyivät kerhoista tutut lastenohjaajat. le ja heidän perheilleen upean ja hauskan kevättapahtuman linnoituksen kesäteatterilla. Näytelmässä itsevarma jänis oli täysin vakuuttunut voitostaan juoksukilpailussa, mutta niin vain kävi, että monen jännittävän käänteen jälkeen huoleton kilpikonna saikin kultamitalin. Vanha pöllö toimi tarkkana tuomarina. Kilpasilla olleet eläimet pystyivät huimiin suorituksiin yleisön raikuvan kannustuksen avustuksella. Kevättapahtuman Seitsemänkymppinen jänikselle kävi köpelösti varhaiskasvatus Seurakuntayhtymän lapsityö järjesti toukokuussa kerholaisil- juhlaa. Alun perin vuonna 1945 käynnistynyt päiväkerhotoiminta perustettiin helpottamaan perheiden arkea. Vuonna 2014 seurakuntien kerhotoimintaan osallistui valtakunnallisesti yhteensä yli 82 000 lasta, kun mukaan lasketaan koululaisten iltapäivätoiminta, kesäkerhot ja pyhäkoulut. Kirkon varhaiskasvatuksessa tuetaan kristilliseltä arvopohjalta lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja perheiden hyvinvointia. Tutustu kerhoihin verkossa, os. www.lappeenrannanseurakunnat.fi. Tänä syksynä vietetään kirkon varhaiskasvatuksen 70-vuotis- Laura Toivanen Yksi syksyn kirkollisista erityispyhistä on Mikkelinpäivä eli Enkelien sunnuntai. Jo 400-luvulla syyskuun 29. päivä omistettiin erityisesti ylienkeli Mikaelille, ja myöhemmin siitä muodostui kaikkien enkelien yhteinen muistopäivä. Koska ajankohta osuu tänä syksynä arkiviikolle, Mikkelinpäivää juhlitaan seuraavassa viikonvaihteessa eli sunnuntaina 4.10. Mikkelinpäivä on Suomen luterilaisessa kirkossa ainoa enkeleille omistettu päivä. Seurakunnissa vietetään tällöin runsaasti perhemessuja, sillä lasten ja enkelien yhteys on Raamatun mukaan läheinen. Myös pyhän evankeliumiteksti asettaa lapsen uskon esikuvaksi. Sanoma enkeleistä on tarkoitettu lasten ohella yhtä lailla aikuisille. Enkelit muistuttavat Jumalan luomasta näkymättömästä maailmasta. Raamattu kuvaa enkelit Jumalan sanansaattajina ja tehtävien täyttäjinä sekä ihmisten turvana. Enkelit eivät kuitenkaan ole vain äidillisen suojelevia, vaan myös pahuuden valtoja vastustavia taistelijoita. Enkeli Mikael on Jumalan sotajoukkojen päällikkö. Tämän ylienkelin merkityksestä kertovat Suomessa hänelle omistetut kymmenen keskiaikaista kirkkoa ja yksi kaupunki eli Mikkeli, jonka nimi on kansanomainen väännös Mikaelista. Mikkelinpäivää varten on tänä vuonna tehty oma logo, joka liittyy päiväkerhon juhlavuoteen ja sen teemaan ”Pieni on suurin”. Pyhän liturginen väri valkoinen symboloi iloa ja toivoa. Maallisessa elämässä Mikaelin muistopäivä muodosti aiemmin kesän ja syksyn tärkeän rajan ja esimerkiksi 1800-luvun maatalousyhteiskunnassa sadonkorjuu loppui Mikkelinpäivään. Viimeistään silloin piti ”nauriiden olla kuopassa, akkojen tuvassa”. Palstalla ratkotaan kirkon jäsenten esittämiä kysymyksiä seurakuntien toiminnasta ja käytännöistä. Voit toimittaa oman kysymyksesi Lappeenrannan seurakuntayhtymän viestintään, os. [email protected] tai postitse PL 45, 53101 Lappeenranta. KESKUSTAN FYSIOTERAPIA • FYSIOTERAPIA • LYMFATERAPIA • HIERONTA • VYÖHYKETERAPIA • KUNTOUTUKSEN KOTIKÄYNNIT 05 451 4844 VALTAKATU 37 C 24, LAPPEENRANTA WWW.KESKUSTANFYSIOTERAPIA.FI Kotipellonkatu 13, Lappeenranta Puh. 050 330 3878 KOTISIIVOUS JATKUVALLA SOPIMUKSELLA TAI KERTALUONTOISESTI Kotisiivous voidaan sopia tapahtuvaksi viikoittain, kerran kahdessa viikossa, kuukausittain tai muutoin sovituin aikavälein. Kotisiivous voi olla myös kertaluontoista. Siivouksen ajankohta sovitaan aikataulujesi mukaan – toimimme joustavasti. • Lasten fysioterapia • Neurologinen fysioterapia • Ikääntyvien fysioterapia • Vauvahieronta • Hieronta • Kotikäynnit 0400 658 292 Avoinna sopimuksen mukaan www.ensiaskel.f Ainonkatu 31, Lappeenranta - hoivapalvelu kotiin - asiointiapu - virkistys - muistikuntoutus - kristilliset arvot - palveluseteliyrittäjä TURVAPUHELIMET & tekniset apuvälineet • MYYNTI • VUOKRAUKSET • ASENNUKSET • HUOLLOT Persoonallinen pikkuputiikki p. 05 451 7291 Kahvio avoinna ma-pe 6.30-17.00 Harapaisentie 7, 53500 Lappeenranta p. 044 705 2892 Avoinna ma-pe 7.00-15.00 Kontiontie 2 a (Karjalantien ja Hakalin kadun kulma), 53300 Lappeenranta p. 050 381 4915 Avoinna ma-pe 7-15 Standertskjöldinkatu 2, 53200 Lappeenranta, Vanha kaukaan Teboil p. 050 593 3705 Avoinna ma-pe 6.30-16.00 la useimmiten auki www.suomenkotileipomo.f Karelian TELEPART [email protected] Oy Leirikatu 22, Lappeenranta www.kareliantelepart.f Oksasenkatu 8 p. 451 2195 Löydä paikkasi lähimmäistyössä! Kalervonkatu 63, 53100 Lappeenranta 044 358 6611 Harjukatu 34 B 12, 53300 Lappeenranta Soita 044 208 7731 Yksilöllistä, jokaiselle asiakkaalle räätälöityä palvelua. Avustus- ja hoivapalvelut Perus- ja lääkehoito Asiointipalvelu Into-ilta ke 21.10.15 klo 18-20 SPR:n Lpr:n osaston toimitiloissa Raatimiehenkatu 20 D Avustus ja Hoiva Tuija Oy Tervetuloa jo vapaaehtoistyössä toimivat ja työstä kiinnostuneet kuulemaan erilaisista toimimisen mahdollisuuksista. 040 846 1478 Ilmoittautumiset viimeistään pe 16.10. Kuutinkulmaan, p. 05 352 6389 tai [email protected] Järj. SPR:n Lpr:n osasto/ystäväpalvelu, seurakuntien diakoniatyö, Lpr:n vapaaehtoiskeskus ry, Eksoten vanhuspalvelut/hoiva Kangastuvankatu 8 as. 5 53500 LAPPEENRANTA [email protected] +HOSSRNl\WW|WLHWRNRQHHW 7LHWRNRQHKXROWRDVHQQXVMDP\\QWLSDOYHOXW .XKDWLH NRWLNl\QQLOOlMDOLLNHWLODVVD6DLPDDQKDUMX ZZZVDLPDDQSFIL LAPPEENRANNAN EV.LUT. SEURAKUNNAT 13 SDUDVWDSDOYHOXDMR\OLYXRWWD 14 HARRASTUS Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 partio Aina valmiina 75 vuotta Marjatta Kupias Lauritsalan Siniveljien lippukunta perustettiin vuonna 1940, jolloin siihen liittyi 51 jäsentä. Nyt Siniveljien toiminnassa on mukana 120 partiolaista. Matka on ollut ikimuistoinen. Äidii käidii koloholo väidii, koloholo vinkkoo, dinkkoo däidii. Os vos, koloholo vos, koloholo vinkkoo, dinkkoo dos! Tämä sanayhdistelmähirviö eli Lauritsalan Siniveljien huuto kaikui ponnekkaasti Lauritsalan seurakuntakodin salissa 200 vieraan voimin sunnuntaina 16.8., kun partiolippukunta Siniveljet aloitti 75-vuotisjuhlansa vieton. Syntymäpäivän kunniaksi oli jo lauantaina laskettu seppel poisnukkuneiden muistoksi ja viihdytty iltanuotiolla lippukunnan omassa leiripaikassa Päihänniemessä. Pontta huutoon oli saatu aamun jumalanpalveluksesta ja perinteisestä rokkalounaasta. Viikonlopun mittainen juhlaputki Lauantain iltanuotio Päihänniemessä keräsi lähes 100 partion ystävää, jotka saapuivat paikalle veneillä ja autoilla. Koska Siniveljet on merilippukunta, oli tietenkin myös oma vene ”Pelle” valjastettu vieraiden käyttöön. – Iltanuotio toteutettiin osittain näytelmän keinoin, toki perinteitä kunnioittaen, kertoo juhlakoordinaattori Olli Kuivalainen. Sunnuntain juhlapuheen piti Timo Uski, pitkän linjan siniveljeläinen, jonka partioperhe asuu nykyään muualla Suomessa. Hän muisteli lämmöllä 60-luvulla Lauritsalassa alkanutta partiotaivaltaan, josta päällimmäisenä on jäänyt mieleen yhdessä teke- Partiomuotia vuosien varrelta. Partiolaisten hanke Yhteisvastuu keräyksen kohteeksi Sisarlippukunta Sinisiskojen ”aina partiossa olleiden” Tiia Hyyryläisen ja Jutta Hartikan lisäksi lippukunnassa on noin 85 jäsentä. minen ja vastuun saaminen. – Partiossa oppii johtamista, vastuullisuutta ja talkoohenkeä, Uski sanoi puheessaan. – Kun otan ihmisiä töihin yritykseen, jossa työskentelen, katson partiossa vietettyä aikaa hyvällä CV:ssä. Siniveljet on saanut lahjoituksia toimintansa tukemiseen niin yksityishenkilöiltä kuin muiltakin tahoilta. – Lappeenrannan seurakuntayhtymä kantaa kortensa kekoon ja tarjoaa lippukunnan laumoille kolopaikan seurakuntakodissa, Lauritsalan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Kirsi Lampi kertoo. Seurakuntien partiotoiminnasta vastaavat työntekijät tunnistaa violetista huivista. – Partiolaisten tavoin meillä on nyt käytössä oma huivi, joka kertoo, että työskentelem- Keskusteluiltojen sarja jatkuu! Mie, myö ja yhteys -keskusteluilta tiistaina 15.9.2015 klo 18–20 Sammonlahden kirkolla, Hietakallionkatu 7. Vieraamme kirjailija Annamari Marttinen alustaa keskustelua aiheesta Kuoleman uhasta ja ahdingosta toivoon ja elämään. Annamari Marttinen opettaa suomen kieltä turvapaikanhakijoille ja on kirjoittanut illan aiheeseen liittyvän romaanin Vapaa (2015). Alustuksen jälkeen pohdimme yhdessä sitä, kuinka kohdata vieraasta kulttuurista tuleva, kenties vaikeita kohtaloita kokenut ihminen. Illan emäntänä toimii Marjatta Verho. Keskusteluiltojen sarja jatkuu 13.10., jolloin vieraana on eläkkeellä oleva rikoskomissario Antti Vilkko ja 17.11. toimittaja Sari Lehtinen. Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan! ”Partiossa oppii johtamista, vastuullisuutta ja talkoohenkeä.” Timo Uski me kirkolle sekä partioliikkeelle, Lampi huomauttaa ja näyttää kaulassaan olevaa kaunista huivia. Mottona vastuu Lauritsalan Siniveljiä luotsaa nykyisin Lauri Kouvo. Tervetuliaispuheessaan Kouvo muistutti, että lippukunnan mottona on vastuu, mitä jokainen saa sitä mukaa kuin on valmis kan- tamaan. – Aluksi vastuunkato voi merkitä astioiden korjaamista pöydästä. Pian huomaatkin olevasi nostamassa lippua. – Ihan parasta partiossa on se, että kaikki tekevät kaikkea, apua annetaan tarvittaessa ja epäonnistumisista otetaan opiksi. Kun on ”joutunut sinivelikoneiston uhriksi”, se vaikuttaa koko elämän ajan, Kouvo kertoo. Lippukunnan oma vene ”Pelle” on loputon talkootyön kohde ja suurin piirtein jokainen partiolainen on osallistunut sen korjaamiseen ja tuunaukseen – toki myös oppinut vesillä olemista ja toisten huomioimista. Hyvä merimiestapa – autetaan vaan ei koskaan kiusata – sopii kaikkeen tekemiseen. Marjatta Kupias Partioliikkeen ja kirkon linkki on luonteva, sillä partion arvopohja rakentuu viidelle perussuhteelle, jotka ovat suhde Jumalaan, omaan itseen, toiseen ihmiseen, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Tämä yhteys näkyy konkreettisesti ensi vuonna, jolloin Suomen Partiolaisten valtakunnallinen, nuorten syrjäytymistä ehkäisevä hanke on Yhteisvastuukeräyksen kohteena. — Lappeenrannassa toimii kaikkiaan 12 lippukuntaa, joista kahdella ei ole yhteyttä evankelisluterilaiseen seurakuntaan, kertoo nuorisotyönohjaaja Timo Lampi, joka toimii linkkinä partion ja seurakuntayhtymän välillä. Lammen lisäksi jokaisessa yhtymän seurakunnassa on oma partiovastaava, ”seppo”, koska toimintaa on niin paljon. Vuokraamme asuntosi Turvallisesti ja edullisesti PAlvelumme vuokrAnAnTAjAlle: - aktiivinen vuokralaisen haku - lehti- ja muu ilmoittelu - asunnon esittelyt - asunnon kuntoseuranta (30€/krt) - asunnon tiedot ja kuvat nettisivuillamme - luottotietojen tarkistus - vuokrasopimuksen teko - edullinen kiinteä välityspalkkio Palkkiot toteutuneesta toimeksiannosta: -yksiö 390€, -kaksio 480€, -kolmio 550€, -4h+k 650€, -autotalli 300€. Hinnat sis.alv. 24% uusin palvelumme: jos sinulla on jo vuokralainen valmiina, teemme vuokrasopimuksen ja tarkistamme luottotiedot 60€, sis. alv. Tervetuloa Asiakkaaksi! Järj. Lappeenrannan seurayhtymän yhteiskunnallinen työ LAPPEENRANNAN EV.LUT. SEURAKUNNAT www.vuokrausapu.f [email protected] Huom! Uusi osoite Snellmaninkatu 10, Lappeenranta Puh. 044 372 4971 Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 VUODEN KIERTO Leirit Sade ei sammuttanut Kipinää Nuorten suurleiri, Kipinä, järjestettiin keskellä heleintä kesää Partaharjulla. Noin 1 700 leiriläisen joukossa oli osallistujia ympäri Suomea ja maailmaa. Suurimmat ulkomailta saapuneet ryhmät tulivat Venäjältä ja Tanskasta. BUSSILLINEN INNOKKAITA leiriläisiä ja isosia lähti keskiviikkona 22.7. Lappeenrannasta kohti Partaharjua, joka on suuri leiri- keskus lähellä Pieksämäkeä. Jo 17. kertaa järjestetty Kipinä oli suunnattu 10–14-vuotiaille nuorille, joita oli kaitsemassa Mikkelin hiippakunnan nuoret valmistautuivat lähtöön suurelle iltanuotiopaikalle. useampi sata isosta ja ohjaajaa. Leirikylissä syötiin, nukuttiin ja puuhattiin yhdessä. OHJELMA OLI JAETTU viidelle päivälle (22.–27.7.). Leirikylissä, joita oli yhteensä kuusi, kiersi vaihtuvia esityksiä näytelmistä musiikkiin ja taikuuteen. Iltapäivän pajoissa nuoret saivat askarrella erilaisia esineitä, soutaa veneellä, solmia solmuja ja opetella soittamaan ukulelea. Iltaisin oli yhteisiä suurnuotioita ja päivän päätti aina hartaus. Ruuat ja kylien ohjelmat tulivat leirin puolesta. Muu ajanviete, kuten iltapäivän pajat, oli pääsääntöisesti hiippakuntien itse järjestämää. LEIRITUNNELMAA EI LATISTANUT pitkin viikkoa kiusannut sade. Sunnuntaina teltat ja varusteet joutuivat koetukselle, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Leiriviikosta selvittiin ja maanantaina kotiin lähti väsyneitä ja kosteita, mutta iloisia leiriläisiä. Heille Kipinä oli mahtava kokemus, josta riittää muisteltavaa varmasti pitkäksi aikaa. Paras syyswire Fysiowirestä! KATSO UUDET KOTISIVUMME Sieltä löydät hoitovalikoimamme ja esittelyvideot! Hoitoajan voit varata helposti netistä! Avaa ja tutustu www.fysiowire.f Tietäjänkatu 2 53100 Lappeenranta Arttu Pettinen adventti Seurakuntayhtymä ojentaa joululahjan radiotaajuuksilla Jouluradion kuuluvuusaluekartta kasvaa tänä vuonna: seurakuntayhtymä tarjoaa Lappeenrannan asukkaille tämän mieluisan joululahjan yhteistyössä pääkaupunkiseudun mediatoimituksen eli Toivontuottajien kanssa. Joulumusiikki tuo miellyttävän joulutunnelman kotikaupunkiimme heti adventista aina loppiaiseen asti. Sen lisäksi, että Jouluradion kuuntelijoiden joukossa on ilahduttavan paljon nuoria ja nuoria aikuisia, joulun sanoma on saatettavissa radion kautta erityisesti heille, jotka eivät pääse liikkumaan yhteisiin tilaisuuksiin sekä myös työpaikoille ja matkalla olijoille. Viime jouluna Jouluradio teki historiansa huimimman tuloksen. Radiota kuunteli viikossa 533 000 henkilöä. Pääkaupunkiseudulla Jouluradio oli kuunnelluin radiokanava kirkon hankalasti tavoittamassa 15–25-vuotiaiden ryhmässä ja pääkaupunkiseudun naisten toiseksi suosituin radiokanava. Jouluradio.fi -sivulla käytiin yli 370 000 eri IP-osoitteesta 160 eri maasta. Facebookissa Jouluradiolla oli yli 86 000 seuraajaa. Jouluradion kustannus seurakuntayhtymälle on 5 000 euroa, mikä kattaa radion teknisen toteutuksen, luvat sekä viestintämateriaalin. Jouluradion kanavataajuus varmistuu syyskuun lopussa. Marinella Ruutu Suomen Kivivalmiste Oy:n hautakiviedustus HAUTAUSTOIMISTO - KUKKAKAUPPA KAUPPAKATU 49, PUH. 05-453 1604 www.mirjaminkukka.com Hautaustoimisto ja KuKKaKauppa • Hautakivet • Kaiverrukset Kivikokko Oy Mentulantie 17, 53400 Lappeenranta, puh. 458 1874, 0400 909 084, fax 458 1942 www.hautakivi.com Tolvanen Oy Luotettavaa palvelua jo vuodesta 1928 Kauppakatu 53, Lpr, 05-4530 568 [email protected] Meiltä saat myös persoonallista surusidontaa! Lämpimästi tervetuloa! www.laurankukkapuoti.fi Kauppakatu 24, 53100 Lpr p. 050 34 11 493 ark. 10-18, la 10-15, su 12-15 IsoKristiina p. 050 3411 495 ark. 10-19, la 10-18 KUKKAKAUPPA - HAUTAUSTOIMISTO Alan ammattitaitoista palvelua www.nybergoy.f Kauppakatu 41 puh. (05) 451 3449 53100 LAPPEENRANTA Saimaantie 6 puh. (05) 453 4200 54100 JOUTSENO 15 16 HENKILÖKUVA Seurakuntatervehdys Syyskuu 2015 aamukahvilla ajankohtaista Marjatta Kupias Taide valtaa kirkon Lappeenrannan kaupunginorkesterin intendentti ja laulukilpailujen toiminnanjohtaja Milko Vesalainen sekä Lappeenrantasali odottavat laulajia. Laulukilpailu on merkittävä kasvuprosessi Kolmen vuoden välein järjestettävät Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut ovat laajalti arvostettu alan tapahtuma. Lappeenrannan kaupunginorkesterin intendentti Milko Vesalainen on seurannut kilpailuja aitiopaikalta 10 vuotta. MILKO VESALAINEN on paitsi huilisti ja intendentti, myös Lappeenrannan laulukilpailujen toiminnanjohtaja. Alkusyksystä häntä jännittää, kuinka monta nuorta laulajaa ilmoittautuu tammikuun alussa pidettävään kilpailuun. – Aina aluksi tuntuu, ettei ilmoittautumisia tule, mutta syyskuun 11. päivän lähestyessä ne 80–100 täytettyä kaavaketta tipahtavat postiluukusta, Vesalainen naurahtaa. Kaikki määräaikaan mennessä kilpailuun ilmoittautuneet laulajat kutsutaan Lappeenrannassa lauantaina 17. ja sunnuntaina 18. lokakuuta järjestettävään ennakkokilpailuun, josta varsinaiseen loppukilpailuun valitaan maksimissaan 30 laulajaa. Kolmen kuukauden puristus Tällä kertaa laulukilpailuihin voivat osallistua vuonna 1984 tai sen jälkeen syntyneet naiset ja vuonna 1982 tai sen jälkeen syntyneet miehet. – Loppukilpailuun valitaan yksinkertaisesti ne, jotka ovat kolmihenkisen tuomariston mielestä parhaat. Mitään kiintiöitä ei ole olemassa. Tämän vuoden ennakkokilpailua ovat tuomaroimassa Helena Juntunen, Raimo Sirkiä ja Ilmo Ranta. – Itse loppukilpailua arvioi kuuden hengen joukko, jossa on parasta suomalaista osaamista: kapellimestari, pianotaiteilija ja Suomen parhaita oopperalaulajia, Vesalainen kertoo. Vesalainen on toiminnanjohtajana mukana kilpailijoiden matkassa ensimmäisestä harjoituksesta loppukilpailun viimeiseen tahtiin asti. – On aivan upeaa katsoa, miten nuori laulaja kasvaa – niin laulajana kuin henkisestikin – kilpailun edetessä. Paineet ovat kovat ja onnistuminen on tietenkin monen asian summa. Onnellakin on hitunen osuutta. – Miten ääni kestää, kuinka yhteistyö pianistin kanssa sujuu ja kuten aina kilpaillessa – kuinka hermot kestävät, Vesalainen tietää. Mukaan mahtuu ilon ja surun kyyneleitä, putoaminen tuntuu maailmanlopulta. – Joskus karsiutuneet nuoret tulevat uudelleen seuraavalla kerralla ja kertovat, että lamaannuttava kokemus oli loppujen lopuksi mitä opettavaisin. Kilpailu valmistaa myös tulevaan työhön Lappeenrannan laulukilpailut on kovatasoinen kisa ja se on tuottanut lukuisia maailmalla menestyneitä kuuluisuuksia kuten Jorma Hynnisen, Karita Mattilan ja Soili Isokosken. – Kilpailun tasosta kertoo se, että kun Hynninen voitti miesten sarjan vuonna 1969, Matti Salminen tuli toiseksi. Ennakkokilpailussa kilpailijat laulavat kaksi teosta: suomentai ruotsinkielisen suomalaisen laulun ja ooppera-aarian. – Varsinainen kilpailu koostuu kolmesta osasta – alku- ja välieristä sekä loppukilpailusta, Vesalainen valottaa. Alkuerässä jokaisen osallistu- Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut järjestetään 1.-6.1.2016 Lappeenranta-salissa. Ennakkokilpailu on 17.– 18.10.2015. Lisätiedot www.lappeenranta.fi. SYKSYN PIMENEVÄNÄ ILTANA, lauantaina 19.9., Lauritsalan kirkko täyttyy taiteesta, kun maanlaajuinen seurakuntatapahtuma Uskon Yö rantautuu kotikaupunkiimme. Kello 19 syttyvät Kauppalankadulla lukuisat lyhdyt ja valot kuin kutsuksi tähän kulttuurillisesti rikkaaseen iltaan. Tapahtuma on seurakunnan ja paikallisten taiteilijoiden yhteistyön tulos, jonka punaisena lankana on taide uskon ja siihen liittyvien tunteiden, kuten toivon, ilon ja kaipauksen, ilmaisijana. – Kansan Raamattuseura vastaa Uskon Yön valtakunnallisesta koordinoinnista, mutta paikallisen sisällön jokainen seurakunta rakentaa itse, Lauritsalan seurakunnan kanttori Timo Lampinen kertoo. Lampinen on yhdessä työtovereidensa diakoni Timo Tuikkasen ja nuorisotyönohjaaja Matti Anttilan kanssa kantanut päävastuun illan järjestelyistä. Lauritsalassa musiikilla on vahva osuus ohjelmistossa. Eri performanssien välissä on mahdollisuus ruumiin ravintoon myyntipisteellä. – Uskon Yön aloittaa noin puolen tunnin mittainen yhteislaulutilaisuus, jossa säestää seurakunnan isosista koottu bändi. Myös gospelmessussa seurakuntalaiset pääsevät ääneen yhdessä Luukaskuoron ja Joutsenon seurakunnan Gospelkuoron kanssa, Lampinen kuvaa osallistumismahdollisuuksia. – Messun lisäksi kirkkomusiikin genreä edustaa kello 20.30 kuultava Musiikkiopiston konsertti, Lampinen jatkaa. Uskon Yön luonteeseen kuuluu tarjota myös yllätyksiä eri taiteenmuotojen osalta. Runoa ja musiikkia yhdistelevä teos on ehkä illan erikoisin ohjelmanumero. Lisäksi vapaat kädet järjestäjiltä esityksensä suhteen saanut Gospel Covertajat -yhtye saattaa virittää arvoituksellisia elementtejä iltaan. – Uskon, että vaikuttavuudessaan hätkähdyttävät myös taiteilija Mervi Kokin kirkon seinille ripustetut teokset, Lampinen lisää. Uskon Yö -tapahtumaformaatti syntyi vuonna 1999 kirjailija ja säveltäjä Anna-Mari Kaskisen ideoimana. – Lauritsalasta puuttui adventti- ja pääsiäistapahtumien rinnalta toimintakauden alkuun sopiva, iso ja näkyvä tapahtuma. Halusimme muuttaa asian ja nyt syksyn avaa tämä uuden karhea kokonaisuus, joka innoittaa toivottavasti lappeenrantalaisia yhtä paljon kuin koko työyhteisöämme. jan tulee esittää Bachin tai Händelin passio-, oratorio- tai kantaattiaaria. – Jeesuksen kärsimyksiä käsittelevä sävellys eli passio ja kuorolle, solistille ja orkesterille sävelletty uskonnollisaiheinen teos, oratorio, ovat vaativia, Vesalainen kertoo. – Kun laulamisesta tulee ammatti, nämä teokset ovat juuri niitä, joita melko varmasti tulee kuulumaan laulajan repertuaariin. Marinella Ruutu Uskon Yö -tapahtuma Lauritsalan kirkossa, os. Kauppalankatu 1, lauantaina 19.9. klo 19 alkaen. Katso Uskon Yön ohjelma verkkosivuilta www.lappeenrannanseurakunnat.fi. Uskon Yö valtakunnallisesti www.facebook.com/uskonyo. Lappeenrannan kaupunginorkesterilla on pitkä historia Varsinaisessa kilpailussa kaksi ensimmäistä osaa säestetään pianolla, loppukilpailussa sen sijaan säestää Lappeenrannan kaupunginorkesteri. – Meillä on kaupungissa erittäin osaava ja monipuolinen orkesteri, Vesalainen tietää. – Orkesterilla on pitkä historia. Se aloitti jo sata vuotta sitten ja nykyään orkesterissa soittaa 21 vakanssimuusikkoa. Se on ”Minisinfonietta”, joka laajenee avustajin ja yhteistyöprojektein myös Saimaa Sinfoniettaksi. Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteelliseksi johtajaksi on 1.1.2016 alkaen valittu liettualainen Vytautas Lukocius. Tammikuun ensimmäisellä viikolla laulukilpailuissa orkesteria johtaa kuitenkin vielä sen edellinen pitkäaikainen taiteellinen johtaja Tibor Bogányi. Marjatta Kupias SEURAAVA SEURAKUNTATERVEHDYS Joulun tiedotuslehti tavoittaa lukijat ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita eli tiistaina 24.11. Joulunumerossa kurkistetaan yksinäisten joulujuhlan valmisteluihin, innostutaan adventin ajasta ja heitetään hyvästit ”Maalliselle veljelle”. Digilehden löydät Lappeenrannan seurakuntayhtymän verkkosivuilta www.lappeenrannanseurakunnat. fi/seurakuntatervehdys. Samassa osoitteessa voit lukea myös aiemmin julkaistuja numeroita. Seuraathan lehteä myös Facebookissa www.facebook. com/seurakuntatervehdys. Syksynumeron risut ja ruusut voit lähettää toimitussihteeri Marinella Ruudulle, [email protected]. Siunattua syksyaikaa!
© Copyright 2024