Tämän työn tarkoituksena on laatia suojelusuunnitelma Euran
MÄRYNUMMEN, KAJALAN, KUSTAVANSUON, SAARENKYLÄN, KITULAN JA PYYMÄKI-TUOHITUN, POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Lauri Joronen 2012 2 SISÄLLYSLUETTELO: 1 JOHDANTO 5 2 POHJAVESIEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 6 3 POHJAVESIALUEIDEN MÄÄRITTÄMINEN JA SUOJELUSUUNNITELMA – ALUE 6 3.1 Pohjavesialueluokat 6 3.2 Pohjavesiluokan muuttaminen 7 3.3 Pohjavesialueiden rajaaminen 7 3.4 Vesilain mukaiset suoja-alueet 8 3.5 Tutkimusalueen geologia 3.5.1 Märynummen pohjavesialue 3.5.2 Kajalan pohjavesialue 3.5.3 Kustavansuon pohjavesialue 3.5.4 Saarenkylän pohjavesialue 3.5.5 Kitulan pohjavesialue 3.5.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue 4 POHJAVESITIEDOT 10 10 10 11 11 12 12 12 4.1 Pohjavesialueet vesienhoidon suunnittelussa 12 4.2 Pohjavesialueiden merkitys vedenhankinnassa 13 4.3 Vedenottamot, antoisuudet, veden käyttömäärät sekä vedenottoluvat 13 4.4 Pohjaveden virtauskuva ja pohjavedenpinnan korkeus 4.4.1 Märynummen pohjavesialue 4.4.2 Kajalan pohjavesialue 4.4.3 Kustavansuon pohjavesialue 4.4.4 Saarenkylän pohjavesialue 4.4.5 Kitulan pohjavesialue 4.4.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue 4.4.7 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 13 15 15 16 16 16 17 17 4.5 Pohjaveden laatu, valvonta ja seuranta 4.5.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 4.5.2 Märynummen pohjavesialue 4.5.3 Kajalan pohjavesialue 4.5.4 Kustavansuon pohjavesialue 4.5.5 Saarenkylän ja Kitulan pohjavesialueet 4.5.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue 17 18 18 19 19 20 20 4.6 Vedenlaadun valvontatutkimusohjelmat ja vedenottamoiden tarkkailuohjelmat 4.6.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 21 21 5 POHJAVESIALUEIDEN RAJAUSTEN TARKISTAMINEN POHJAVESILUOKAN MUUTOSEHDOTUKSET SEKÄ 22 5.1 Pohjavesialueiden rajausten tarkistaminen 22 5.2 Pohjavesiluokan muutosehdotukset 23 3 5.3 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 23 6 POHJAVESIMUODOSTUMISTA SUORAAN RIIPPUVAISTEN PINTAVESIJA MAAEKOSYSTEEMIEN SELVITYKSET 23 6.1 Märynummen, Kajalan ja Kustavansuon pohjavesialueet 23 6.2 Saarenkylän, Kitulan ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueet 24 6.3 Natura 2000-alueiden suojelutoimenpiteet 25 7 ALUEEN MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUS 25 7.1 Maakuntakaava 25 7.2 Yleiskaava 27 7.3 Asemakaava 27 7.4 Rakennusjärjestys 28 7.5 Pohjavesialueilla vireillä olevia kaavahankkeita 28 7.6 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 28 8 RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT 28 8.1 Liikenne ja tienpito 8.1.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 8.1.2 Lentotoiminta 8.1.3 Junaliikenne 8.1.4 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 30 31 32 32 33 8.2 Hautausmaat 8.2.1 Märynummen pohjavesialue 34 34 8.3 Saha-alueet 8.3.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 34 35 8.4 Puolustusvoimien toiminta pohjavesialueilla 8.4.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 35 35 8.5 Kaatopaikat 8.5.1 Kajalan pohjavesialue 8.5.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 36 36 37 8.6 Maa- ja metsätalous 8.6.1 Maatalous tutkimusalueen pohjavesialueilla 8.6.2 Eläintilat 8.6.3 Hevostallit 8.6.4 Metsätalous 8.6.5 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 37 38 39 40 40 40 8.7 Putkistot ja viemäröinti 8.7.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 8.7.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 41 42 43 8.8 Maa-ainesten otto 8.8.1 Kajala pohjavesialue 8.8.2 Kustavansuon pohjavesialue 8.8.3 Saarenkylän pohjavesialue 43 44 44 44 4 8.8.4 Pyymäki-Tuohittun pohjavesialue 8.8.5 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 45 46 8.9 Teollisuus ja yritystoiminta pohjavesialueilla 8.9.1 Saarenkylän pohjavesialue 8.9.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 47 48 51 8.10 Öljyn kulkeutuminen maaperässä ja vaikutukset pohjaveteen 52 8.11 Polttonesteen jakeluasemat 8.11.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 8.11.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 53 53 54 8.12 Öljysäiliöt 8.12.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 54 56 8.13 Muuntajat 8.13.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 57 57 8.14 Maalämpökaivot 8.14.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 59 59 9 VESILAITOSTEN VARAUTUMINEN KRIISI- JA HÄIRIÖTILANTEISIIN SEKÄ TOIMENPITEET VAHINKOTAPAUKSISSA 60 10 YHTEENVETO JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 61 LÄHDELUETTELO 66 LIITTEET Liite 1/1-3. Pohjaveteen liittyvä lainsäädäntö sekä ohjeet ja suositukset Liite 2/1-2. Pohjavedenottamoiden suoja-aluemääräykset Liite 3/1-6. Talousveden laatuvaatimukset ja –suositukset sekä pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmät Liite 4/1-6. Pohjavesialuekartat Pohjavesialueiden tiedot: - OIVA – ympäristö- ja paikkatietopalvelu - Aineiston hakemisaika 1.6.2012 – 30.9.2012 Valokuvat: Lauri Joronen 5 1 JOHDANTO Salon vedenhankinta perustuu pohjavesien käyttöön ja tulevaisuuden vedenhankinnan kannalta niiden suojelu on erittäin tärkeää. Salossa sijaitsee runsaasti pohjavesialueita ja pohjavedenottamoita on käytössä noin kolmekymmentä. Osalle pohjavesialueista on jo olemassa suojelusuunnitelmat, joten tässä työssä uudet suunnitelmat laaditaan Märynummen, Kajalan, Kustavansuon, Saarenkylän sekä Kitulan pohjavesialueille ja Pyymäki-Tuohitun osalta kyseessä on suojelusuunnitelman päivittäminen. Pohjavesiluokitukseltaan Kustavansuo kuuluu II-luokkaan ja muut alueet I-luokkaan. Salon kaupungin vedenhankinnasta vastaa Liikelaitos Salon Vesi. Tähän suojelusuunnitelmaan pyritään keräämään yhteen pohjavesialueilta olevaa tutkimustietoa, jonka pohjalta täydennetään sekä päivitetään olemassa olevia tietoja pohjavesialueista. Pohjavesialueiden rajojen tarkistamiseksi ei laadita tarkempia tutkimuksia vaan rajaukset tarkastellaan pintapuolisesti. Työssä kartoitetaan ja arvioidaan riskitekijät ja annetaan toimenpidesuosituksia riskien vähentämiseksi sekä ehdotuksia toimenpiteiksi vahinkotapauksissa. Suojelusuunnitelmassa määritellään myös pohjavesialueille laadittavien lisätutkimusten tarpeellisuus. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena ja apuna viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa vesihuoltolaitokset, kunnalliset ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja terveydensuojeluviranomaiset, maataloussihteerit sekä kunnan asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelman tarkoitus on pyrkiä suojelemaan I ja II-luokan pohjavesialueet ehkäisemällä pohjaveden laadun heikkenemistä ja säilyttää pohjavesiesiintymien antoisuudet ennallaan. Suojelun ensisijaisena tavoitteena on kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi. Suunnitelmallisuus ja riittävä tieto pohjavesialueista on välttämätöntä, jottei toimintoja rajoitettaisi liikaa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmamenettely täydentää ja osin korvaa vesilain mukaiset suoja-aluepäätökset. Suojelusuunnitelmaa ei vahvisteta aluehallintovirastossa (AVI), eikä sillä ole välittömiä tai sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Pohjavesien suojelussa tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Tämä suojelusuunnitelma noudattaa ympäristöministeriön ohjeistusta suojelusuunnitelmien laatimiselle. Suojelusuunnitelmaa varten perustettiin ohjausryhmä, joka kokoontui käsittelemään työhön liittyviä asioita. Ohjausryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Lauri Joronen Kalle Virtanen Sanna-Liisa Suojasto Marjo Härkönen Kirsti Lepistö Timo Alhoke Hillevi Lehto Ossi Hussi Työn laatija Liikelaitos Salon Vesi Varsinais-Suomen ELY-keskus Salon ympäristöterveydenhuolto Salon maaseutuyksikkö Salon kaupunkisuunnitteluosasto Salon ympäristönsuojeluyksikkö Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos 6 2 POHJAVESIEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Lainsäädäntö sisältää määräykset ja keinot pohjavesien suojelulle, mutta vastuu pohjavesistä on kunnilla, jotka myös hoitavat käytännön suojelutoiminnan. Kuntien toimintaa valvovat alueelliset ELY-keskukset. Pohjavesien suojeluun vaikuttavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja vesilaki (587/2011). Uusi vesilaki astui voimaan 1.1.2012 ja myös uudessa laissa aiemman pohjaveden muuttamiskiellon tarkoittamat toimenpiteet sekä yli 250 m³/vrk vedenotto edellyttävät vesitalousluvan hakemista. Uuden vesilain 3 luvun 2 §:n (vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus) mukaan vesitaloushankkeella on oltava aluehallintoviraston lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää (Liite 1/1). Lainsäädännön kannalta on tarpeen huomioida myös valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (VNA 1022/2006) ja sen pohjavesiä koskeva muutosasetus (VNA 342/2009), joka sisältää vaarallisten aineiden päästön suoraan tai välillisesti pohjaveteen (Liite 3/5). Vesien hoidon järjestämisestä annetun asetuksen (1040/2006) muutos (341/20.5.2009) määrittelee pohjaveden ympäristölaatunormit, joiden perusteella vesienhoidon suunnittelussa määritetään riskipohjavesialueet ja arvioidaan pohjavesialueen tila (Liite 3/6). Myös muissa lae issa, kuten maankäyttö- ja rakennuslaissa (1999/132) sekä maa-aineslaissa (1981/555) on pohjaveden suojeluun liittyviä säädöksiä (Liite 1/2-3). Erityisesti pohjaveden suojeluun liittyvät vesilaissa oleva vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus (VL 3:2) sekä ympäristönsuojelulaissa oleva pohjaveden pilaamiskielto (1:8) (Liite 1/1). Näihin kieltoihin sisältyy pohjaveden vaarantamisen käsite, jonka mukaan pelkän pohjaveden pilaantumisuhan aiheuttaminen on kiellettyä. Kiellot ovat voimassa myös pohjavesialueiden ulkopuolella. Vedenottamoiden ympärille voidaan määrätä myös suoja-alue vesilain (4:11) mukaan (Liite 1/2). Kunnan/kunnalliset ympäristönsuojelumääräykset ottavat huomioon paikalliset olosuhteet ja niillä voidaan vähentää pohjavesiin kohdistuvia riskejä ja estää pohjavesien likaantumista. Saloon laaditaan parhaillaan uusia ympäristönsuojelumääräyksiä, jotka tulevat voimaan vuoden 2013 alussa. Määräyksissä pohjavesialueilla on huomioitu jätevesien käsittely ja johtaminen, ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu sekä lumenkaatoalueiden sijoittaminen. Lisäksi pohjavesialueille on annettu määräyksiä lannan, puhdistamolietteen ja humusperäisen kierrätysravinteen käsittelystä ja levityksestä, maalämpöputkistojen sijoittamisesta sekä kemikaalien, polttoaineiden ja vaarallisten jätteiden käsittelystä ja varastoinnista. Ympäristönsuojelumääräyksistä on kerrottu tarkemmin riskikartoituksen yhteydessä. 3 POHJAVESIALUEIDEN MÄÄRITTÄMINEN JA SUOJELUSUUNNITELMA – ALUE 3.1 Pohjavesialueluokat Kartoitetut pohjavesialueet luokitellaan käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan eri luokkiin. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan I-luokan pohjavesialueet ovat vedenhankintaa varten tärkeitä alueita. Määritelmältään I-luokan pohjavesialue on sellainen vedenhankinnan kannalta keskeinen resurssi, jota joko käytetään tai tullaan käyttämään 20–30 vuoden kuluessa tai muutoin esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m³/d. Erityisperustein pienempiäkin vedenottamoita palvelevia alueita voidaan merkitä tähän luokkaan kuuluviksi. 7 Luokkaan I kuuluva alue voi käsittää koko pohjavesialueen tai vedenhankinnan kannalta tarpeellisen osa-alueen. I-luokan pohjavesialue voi olla myös pistemäinen, jolloin pohjavesialue on rajaamatta. Näiltä alueilta on esitetty vain vedenottokaivot pistemäisenä tietona. Useimmiten kyse on savenalaisesta muodostumasta tai kallioporakaivosta, josta pohjavesialuetta ei ole voitu rajata esimerkiksi riittämättömän maaperä- ja pohjavesitiedon takia. Etenkin rajaamattomien pohjavesialueiden ympäristö vaatii yleensä tarkempia selvityksiä esimerkiksi eri toimintojen lupakäsittelyissä ja kaavoituksen yhteydessä. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan II-luokan pohjavesialue soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta alueelle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Tällaisia vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita ovat esimerkiksi alueet, joiden antoisuus on yli 250 m³/d tai joilla voi muutoin olla vedenhankinnan kannalta alueellista merkitystä. Luokkaan II kuuluva alue käsittää yleensä yhtenäisen pohjavesialueen tai suojelun kannalta tarpeelliset osa-alueet. III-luokan muut pohjavesialueet vaativat hyödyntämiskelpoisuuden arvioimiseksi lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. 3.2 Pohjavesiluokan muuttaminen Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan pohjavesialueluokkaa voidaan nostaa tai laskea, mikäli tutkimuksin on todettu muutoksia alueen soveltuvuudessa vedenhankintaan tai alueen käyttötarkoitus on muuttunut. Pohjavesialue voidaan myös kokonaan poistaa pohjavesiluokituksesta, jos tutkimuksissa todetaan hydrogeologisista syistä alun perin yli 50 hengen yhteisvedenhankintaan käytetyn alueen heikko soveltuvuus raakavesilähteenä. Pohjaveden laadun heikkenemisen takia ei aluetta saa kuitenkaan poistaa pohjavesiluokituksesta. Mikäli pohjavesialue päädytään poistamaan luokituksesta, turvaavat ympäristönsuojelulaki ja vesilaki kuitenkin mahdollisen yksityisen vedenhankinnan. 3.3 Pohjavesialueiden rajaaminen Pohjavesialueiden rajat määrittelee alueellinen ELY-keskus. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan pohjavesialueet rajataan kahteen vyöhykkeeseen, jotka erottuvat varsinaisen muodostumisalueen ja pohjavesialueen rajan perusteella. Pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen raja on samalla hyvin vettä läpäisevän osan raja (Kuva 1). Tämän alueen maaperän vertikaalisen läpäisevyyden on vastattava vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä ja on oltava tätä tasoa koko maanpinnan ja pohjavedenpinnan välisen matkan. Myös kallio- ja moreenialueet, jotka lisäävät pohjaveden määrää kuuluvat muodostumisalueeseen. Pohjavesialueiden rajat seuraavat usein pintamaalajien rajoja, mutta maalaji ei välttämättä pysy samana koko muodostumassa. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesiesiintymän vedenlaatuun ja sen muodostumiseen (Kuva 1). Vyöhyke ulottuu hyvän tiiviysasteen yhtenäisesti omaavaan maaperään saakka, kuten esimerkiksi savisilttimuodostumaan, jonka kerrospaksuus on >3 metriä. Uloimpia rajoja ei kuitenkaan tarvitse aina määrittää hydrogeologisin perustein vaan rajat voidaan joskus tehdä maastossa helposti havaittavaksi. Pohjavesien korkeussuhteilla ja niistä määritettävillä virtaussuunnilla on myös merkitystä alueen rajaamisessa. 8 Pohjavesialueen rajaus vettä ympäristöön purkavalla harjulla eli antikliinisellä akviferityypillä Pohjavesialueen rajaus vettä ympäristöstään keräävällä harjulla eli synkliinisellä akviferityypillä Kuva 1. Pohjavesialueen rajaaminen varsinaiseen muodostumisalueeseen ja pohjavesialueeseen (Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus 2009). 3.4 Vesilain mukaiset suoja-alueet Pohjaveden likaantumisen estämiseksi voidaan vedenottamoiden ympärille määrätä uuden vesilain 4 luvun 11 §:n mukaan suoja-alue (Liite 1/2). Uudessa vesilaissa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa vedenottamon suoja-alueen perustamiseen on parannettu. Suoja-alueen perustamista voivat vaatia vedenottamoluvan hakijan lisäksi myös asianosaiset (mm. maanomistaja) sekä viranomainen. Paikoin liian suppea suojavyöhykejako sekä nykylainsäädäntöä/-käytäntöä lievemmät määräykset ovat saaneet vanhemmat suoja-aluepäätökset menettämään merkitystään. Suoja-alueet on jaettu eri suojavyöhykkeisiin, joista aluehallintoviraston vahvistama kaukosuojavyöhyke kattaa koko vedenottamon valuma-alueen. Näillä alueilla on kielletty pohjaveden pitkäaikainen saastuttava toiminta. Sisemmällä lähisuojavyöhykkeellä eli vedenottamon lähialueella on myös pohjaveden hygieenistä saastuttamista aiheuttava toiminta kielletty. Vyöhyke tulisi rajata niin, että veden virtausaika vyöhykkeen reunalta ottamolle olisi noin 50–60 päivää. Tässä ajassa taudinaiheuttajien oletetaan tuhoutuvan. Kolmas vyöhyke on itse vedenottamoalue, jossa saa harjoittaa vain vedenottotoimintaa. Tarkistetut pohjavesialueen rajat toimivat usein myös suoja-alueiden rajoina. Suojelusuunnitelma-alueella voimassa olevat suoja-alueet sijaitsevat Kajalan, Kitulan sekä Pyymäen vedenottamoiden ympärillä. Kajalan ja Pyymäen vedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeet ulottuvat pohjavesialueiden rajojen ulkopuolelle. Suoja-aluemääräykset on nähtävissä liitteistä 2/1-2 ja rajaukset liitteissä 4. 9 Taulukko 1. Tietoja suojelusuunnitelma-alueella olevista pohjavesialueista. Kartat pohjavesialueista löytyvät liitteistä 4. Pohjavesialueen Nimi, Alueluokka Numero Sijaintikunta Karttalehti Kokonaispinta-ala (km²) Muodostumisalueen pinta-ala (km²) Vedenottamot Akviferityyppi, Imeytymiskertoin Märynummi, I 02 073 04 Salo 2021 09 2,08 1,2 Märynummi (ei käytössä), Halikon sairaala Delta, Sandur 0,25 Kajala, I 02 587 01 Salo 2021 12, 2023 03 1,85 0,7 Kajala, Kajalakoti Harju, Antikliininen (purkava) 0,51 Kustavansuo, II 02 501 06 Salo 2021 11, 2023 02 0,56 0,23 Paltta (ei käytössä) Rantakerrostuma 0,3 Saarenkylä, I 02 252 51 Salo 2023 06, 2023 09 14,21 10,89 Härjänvatsa (Kiehuvanlähde), Hyyppärä, Immenjärvi (ei käytössä) Kitula, I 02 776 51 Salo 2023 05 2,24 Pyymäki-Tuohittu, I 02 501 51 Salo 2021 10, 2023 01 7,44 4,06 Tuohittu, Pyymäki Vedenottamot, joilla on suoja-alueet, Numero Päätös (nro) Päätöksen ajankohta Määräykset nähtävissä Suoja-alueen kokonaispinta-ala (km²) Kaukosuojavyöhykkeen pinta-ala (km²) Lähisuojavyöhykkeen pinta-ala (km²) Reunamuodostuma, Antikliininen (purkava), 0,42 Rantakerrostuma 0,35 Reunamuodostuma 0,35 Vedenottamon suojaalueen pinta-ala (km²) Kajala, 5870100 01 3/1982 D (L-S VEO) 31.3.1982 liitteissä 2/1-2 1,893 1,54 0,346 0,007 Kitula, 7760100 01 20/1981 D (L-S VEO) 11.2.1982 liitteissä 2/1-2 2,0171 1,97 0,0439 0,0032 Pyymäki, 7340100 02 3/1981 D (L-S VEO) 21.9.1981 liitteissä 2/1-2 2,958 2,7 0,255 0,003 Kitula 10 3.5 Tutkimusalueen geologia 3.5.1 Märynummen pohjavesialue Halikon halki kulkee katkonainen harjumuodostuma, johon Märynummen pohjavesialue kuuluu. Märynummi on deltatyyppinen hiekkamuodostuma, jonka sora- ja hiekkakerrosten paksuudet vaihtelevat viettäen etelään ja painuen paksujen savikerrosten alle. Vedenottamoiden ympäristössä pohjavesi on paksun savikerroksen suojaamaa ja peltoalueella pohjavesi purkautuu paineellisena maanpintaan. Alueella esiintyy runsaasti kalliopaljastumia, jotka pohjavesimuodostumassa ohjaavat pohjaveden virtausta. Kalliot rajaavat muodostumaa lähes kokonaan paitsi eteläosassa, jossa alue rajoittuu Myllyojaan. Alueen kallioperä on kvartsi- ja granodioriittiä. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1969) Märynummen vedenottamon alueelta tekemien kairausten mukaan savikerroksen paksuus on noin 7-9 metriä, jonka alapuolella on noin 24 metrin syvyydelle saakka karkeampaa maa-ainesta. Koulun eteläpuolella kairaukset ulottuivat vain 1-6 metrin syvyydelle maa-aineksen ollessa pääosin savea ja moreenia. Pohjavesialueen koillisosan asuinalueelta tehdyissä kairauksissa karkea maaaines ulottuvat syvimmillään noin 18 metriin, mutta paikoin kairaukset ovat päättyneet kallioon jo muutaman metrin syvyydellä. Vesi-Hydro Oy:n (1995) laatiman raportin mukaan Märynummen reunamuodostuma koostuu lajittuneista maalajeista, jotka ovat kerrostuneet kallioselänteen päälle ja painanteisiin. Eteläosan savenalaisten karkearakeisten kerrosten laajuutta ei tunneta tarkasti. Alueella esiintyy myös ruhjeita, jotka voivat olla yhteydessä pohjavesiesiintymään. 3.5.2 Kajalan pohjavesialue Muodostuma on luode-kaakkosuuntainen III Salpausselkään liittyvä deltaharjukompleksi, jonka reunoilla on rantakerrostumia. Pintaosaltaan muodostuman aines koostuu hiekasta ja hienosta hiekasta, joiden välikerroksina on silttiä. Muodostuman keskellä kulkee kivisestä sorasta koostuva karkea ydinosa. Alueella olevien sora- ja hiekkakerrosten paksuus on noin 5 - 15 metriä. Alue on savi- ja silttipeltojen ympäröimä ja hyvin vettä johtavat kerrokset jatkuvat alueen pohjoispuolella savikerrosten alle. Kallio kumpuilee epäsäännöllisesti ja nousee useissa kohdissa näkyviin samalla ohjaten alueen pohjaveden virtausta. Eteläpäässä kalliokynnys erottaa alueen Inkereen pohjavesialueesta. Viereiselle Inkereen pohjavesialueelle on laadittu suojelusuunnitelma, jonka yhteydessä on selvitelty alueen geologiaa. Tehtyjen maatutkaluotausten mukaan pohjavesialueita erottava kallio on rikkonaista ja halkeillutta (Saarinen 2006). Alueen kallioperä on graniittia ja mikrokliinigraniittia. Suunnittelukeskus Oy:n (1971) mukaan harjualueella pohjavedenpinta on paikoin yli 10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Vedenottamoiden itäpuolella pohjavesialueen ja Uskelanjoen välisellä alueella savikerroksen paksuus on paikon jopa 30 metriä. Uskelanjoen pohjoispuolelta tehdyissä kairauksissa on nähtävissä jopa 17 metriä paksuja savikerroksia, mutta harju jatkuu pohjoiseen savikon alla tullen maanpinnalle Kaivolan alueella. Suunnittelukeskus Oy:n (1971) mukaan pohjavesimuodostuman pohjoispäästä tehdyissä kairauksissa maaperä on pintaosiltaan pääosin savea ja hiesua, mutta hienoaineskerrosten alla on lajittunutta hiekkaa ja soraa. Kajalan eteläisemmän vedenottamon kohdalta tehdyn kairauksen mukaan hienoaineskerroksen paksuus on noin 3 metriä ja sen alapuolella tavataan hiekka- ja sorakerroksia noin 24 metrin syvyydelle saakka. 11 Goldre Associates Oy:n (2010) kaatopaikan alueelta tekemien kairausten mukaan maaperä on kivistä hiekkaa/silttimoreenia maanpinnasta 22 metrin syvyydelle, jonka alapuolella noin 22,5 metrin syvyydellä havaittiin lohkareita/kallionpinta. Urheilukentän pohjoisreunasta tehdyssä kairauksessa maaperä todettiin olevan hiekkaa/moreenia ja kallionpinnan todettiin olevan 13,1 metrin syvyydellä maanpinnasta. 3.5.3 Kustavansuon pohjavesialue Rantavoimien liikuttamasta ja kerrostamasta aineksesta syntyneen rantakerrostuman paikoin rautapitoinen aines on pääasiassa keskikarkeaa hiekkaa. Alueen kallioperä on mikrokliinigraniittia. Backmanin ym. (1999) mukaan pohjavesimuodostuma sijaitsee noin 85–105 m mpy kohoavan paljaaksi huuhtoutunee kallioylängön kaakkoispuolella. Muodostuman hiekka- ja sorakerrostumat ovat eteläosassa savikerrosten peittämiä ja ne ovat kasaantuneet mannerjäätikön etenemissuuntaan nähden kallioylängön suojapuolelle. Alueen kaakkoisosassa tehtyjen seismisten luotausten perusteella kerrospaksuudet ovat parhaimmillaan 15–18 metriä ja kerrospaksuudet ohenevat noin 6-10 metriin, minkä perusteella hiekkakerrokset ovat lähempänä maanpintaa. Tämä selittää myös lähteikön sijainnin savikkoalueella. 3.5.4 Saarenkylän pohjavesialue Saarenkylän pohjavesimuodostuma on osa III Salpausselän reunamuodostumaa, joka koostuu reunadeltoista. Muodostuman kaakkoispuoli koostuu virtakerroksellisesta hiekasta ja hienosta hiekasta luoteispuolen aineksen ollessa karkeampaa ja paikoin moreenimaista. Muodostuman ympäriltä purkautuu pohjavettä useista lähteistä. Pohjavesialueen halki kulkee koillis-lounais-suuntainen ruhjevyöhyke ja alueen kallioperä on pääosin graniittia sekä mikrokliinigraniittia ja alueen pohjoisosassa myös kvartsi- ja granodioriittia. Alueen kerrospaksuudet ovat suurimmillaan lähes 90 metriä ja paksuimmat hiekka- ja sorakerrostumat sijaitsevat Pillistösuon itäpuolella lentokentän pohjoispuolella (GTK 1985). GTK:n (2004) mukaan kapean harjujakson kerrostumien korkeustasoon vaikuttaa suuresti kallioperän korkokuva ja kerrospaksuudet ovat paikoin huomattavia. Harjun reunoja kohden aines todennäköisesti hienonee ja lentokentän koillispuolella pohjavesialueen rajalla harju sukeltaa syvään kallioperän laaksoon ja sen päälle on kerrostunut hiekka- ja hienoainesvaltaisia kerroksia. Reunamuodostumaan liittyy ainekseltaan vaihtelevia reunaselänteitä, syöttöharjuja ja deltoja. Harjualueella on yleisesti ottaen ylin 5-10 metriä hiekka- ja soravaltaisia kerrostumia, joihin liittyy vaihtelevan kokoisia sulamisvesiuomarakenteita ja ylimpänä myös rantakerrostumia. Kallioperä on pohjavesialueen eteläosassa noin tasolla 90–95 m mpy. Lentokentän itäreunalla ja Immenjärven lounaispuolella kallionpinta on tasolla 100–105 m mpy. Etelä-pohjois-suuntaisen kiitoradan pohjoispäässä on kairauksen mukaan soraa ja hiekkaa ainakin noin 50,5 metrin syvyydelle saakka ja siitä noin 720 metriä etelään päin mentäessä kairaus on ulottunut 32,5 metrin syvyydelle maa-aineksen ollessa hiekkaa. Iso-Kolosimen järven länsipuolella on mahdollisesti pohjavedenjakajana toimiva kalliokynnys. Oikianummen alueella mahdollinen harjuydin on syvällä 78 m mpy tason alapuolella. Kurjenhaudankuopan supassa esiintyy orsivettä ja Asusuon pohjoispuolella kallionpinta nousee lähelle maanpintaa ohjaten pohjaveden virtausta. Supan kaakkoispuolelta tehdyn kairauksen mukaan hiekkakerros jatkuu ainakin 32,5 metrin syvyydelle maanpinnasta. Palonummen alueella saattaa esiintyä orsivettä. 12 3.5.5 Kitulan pohjavesialue Kitulan pohjavesialue on kallioperän ruhjeen reunalle syntynyt rantakerrostuma. Alueen kallioperä on amfiboliittia ja intermediääristä gneissiä sekä graniittia ja mikrokliinigraniittia. Ruhjeen reunan kallio- ja moreenirinteillä muodostuva pohjavesi kulkeutuu savenalaisia vettä johtavia kerroksia pitkin kohti pienen hiekkakumpareen alapäässä sijaitseva pohjavedenottamoa. Vesi-Hydro Oy:n (1965) mukaan savikerroksen paksuus vaihtelee alueella noin 6-40 metrin välillä ja savi ulottuu paikoin kallioon saakka. Kallion ja savikerroksen välissä on kuitenkin paikoin ohut vettä johtava raekooltaan ja paksuudeltaan epäyhtenäinen hiekka- ja sorakerros. Kalliopinta on Varesjokilaaksossa ja sen länsipuolisella peltoalueella noin 15–40 metrin syvyydellä maanpinnasta ja joen itäpuolella kallio nousee lähemmäksi maanpintaa. Alueella ei todettu olevan laajoja yhtenäisiä vettä johtavia maakerroksia vaan Kitulan ottamon alueella on pienialainen paksumpi hiekkainen sorakerros noin 8,5 metrin syvyydellä. 3.5.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue Tuohitunnummen reunamuodostuma on osa III Salpausselkää. Muodostuman eteläreunan tyydyttävästi lajittuneet hiekka- ja hienohiekkakerrokset jatkuvat savenalaisina pitkälle laaksoon. Muodostuman pohjoispuolen aines on puolestaan huonommin lajittunutta, moreenimaista kivistä soraa ja hiekkaa, jossa on tiiviitä välikerroksia. Ydinosan aines on karkeaa hiekkaa sekä kivistä soraa ja sen kerrospaksuudet ovat paikoin yli 30 metriä. Reunaosissa kerrospaksuudet ovat noin 10 metriä. Alueen kallioperä on porfyyrista graniittia. GTK (2008) mukaan pohjavesimuodostuman korkeimmalla kohdalla, Tuohitusta Saloon johtavan maantien länsipuolella tehdyn seismisen luotauksen mukaan, Tuohitunnummen maapaksuus on peräti 70 - 90 metriä. Tuohitunnummen - Peräkulman alueella on lajittuneiden kerrostumien päällä paikoin havaittavissa ohut moreenikerros. Pohjavesialuetta ympäröivillä peltoalueilla tavataan usean metrin paksuisia savi- ja muita hienoaineskerroksia ja pohjoisosassa Nummelan alueella tavataan lisäksi orsivesikerroksia (Insinööritoimisto Sauli Maanpää Ky 1998). Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1965) mukaan koillis-lounaissuuntaisen harjuselänteen jäänteitä tavataan aina Suomenlahden rannikolla saakka. Pyymäen vedenottamon lähimaasto on tutkimuksissa todettu pohjaveden saannin kannalta parhaaksi alueeksi. Ottamolla parhaiten vettä johtavat maakerrostumat sijaitsevat noin 20–26 metrin syvyydessä maanpinnasta. Pohjavesialueen pohjoispuolella sekä Kaukolan pohjavesialueella tavataan paikoin jopa 15 metriä paksujen savi- ja muiden hienoaineskerrosten alapuolella karkeampia maa-aineita lähes 30 metrin syvyydelle maanpinnasta. Peräkulman alueella hienoaineskerrosten paksuudet ovat suurimmillaan jopa 10 metriä ja kerrosten alapuolella tavataan karkeampaa maa-ainesta. Alueella maakerrosten paksuudet jäävät suurimmaksi osaksi kuitenkin alle 10 metriin. Tuohitunnummen alueella maakerrosten paksuudet ovat pääosin alle 10 metriä ja maanpinnassa tavataan hienompaa maa-ainesta. 4 POHJAVESITIEDOT 4.1 Pohjavesialueet vesienhoidon suunnittelussa Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2009 vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat, joissa esitetään tietoa vesien tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä tarvittavista 13 toimista, joilla vesien hyvä laadullinen ja määrällinen tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. 4.2 Pohjavesialueiden merkitys vedenhankinnassa Suunnittelualueen vedenhankinta perustuu pohjavesivarojen hyödyntämiseen olemassa olevilta pohjavedenottamoilta sekä vesiosuuskuntien, vesiyhtymien sekä yksityistalouksien kaivoista. Pohjavedellä on suuri merkitys Salon kaupungin vedenhankinnassa, sillä vedenhankinta perustuu pohjaveden käyttöön raakaveden lähteenä. Pohjavesialueiden suojelu on tärkeää, sillä mikäli pohjavesi pääsee pilaantumaan ja sen käyttö estyy on veden puhdistaminen hankalaa ja kallista. Liikelaitos Salon Vesi vastaa kaupungin vesihuollosta. Kuntaliitoksen yhteydessä liikelaitokseen liittyi 10 kunnan vesihuoltolaitokset. Salossa sijaitsee yhteensä 68 pohjavesialuetta, joista 46 kuuluu I-luokan ja 22 IIluokkaan. Pöyry Oy:n (2011) laatiman vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan kunnallisen vedenjakelun piirissä on noin 80 % asukkaista. Kaupungin alueella on yhteensä yli 40 ottamoa, joista noin 30 on vesilaitoksen ja loput osuuskuntien. Vesijohtoverkoston pituus on Salossa noin 600 km. Väestön on ennustettu lisääntyvän, mutta pohjavesialueiden vedenantoisuus riittää tulevaisuudessa kattamaan Salon vesitarpeen ja uusia vedenottamoita rakennetaan tarpeen mukaan. 4.3 Vedenottamot, antoisuudet, veden käyttömäärät sekä vedenottoluvat Pohjavesiesiintymistä on saatavilla vettä hetkellisesti määriteltyjä vedenantoisuuksia enemmän, mutta seurauksena on yleensä pohjavedenpinnan reilu aleneminen tai kuivana aikana pohjaveden saannin estyminen. Liiallinen vedenotto vaikuttaa myös lähteiden virtaamiin sekä soille tihkuvan pohjaveden määrään. Vesilain mukaan vedenottomäärän ylittäessä 250 m³/d, samoin kuin muu toimenpide, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m3/d, vaatii lupaviranomaisen luvan. ELY-keskukselle on tehtävä ilmoitus pinta- tai pohjaveden ottamisesta, kun otettava määrä on yli 100 m³/d. Aluehallintoviraston myöntämät vedenottoluvat ovat pidemmän ajanjakson keskiarvoja, joten hetkellisesti vedenottomäärät saavat ylittää lupamäärät, jos keskiarvo ei ylity. Pohjavesialueilla olevat pohjavedenottamot ja niiden tiedot on esitetty taulukossa 2. 4.4 Pohjaveden virtauskuva ja pohjavedenpinnan korkeus Pohjaveden virtaus on nopeinta karkeassa harjuytimessä ja orsivesialueilla rantahiekkakerroksissa. Hienommassa maa-aineksessa sekä alueilla, joissa pohjaveden gradientti on loiva, pohjaveden virtausnopeus on pieni. Pohjaveden pinnankorkeuksia käytetään apuna määriteltäessä pohjaveden virtaussuuntia, joista on puolestaan pääteltävissä esimerkiksi haitta-aineiden kulkeutumisreittejä sekä pohjavesialueiden rajauksia. Tämän työn yhteydessä ei mitattu pohjaveden pinnakorkeuksia vaan korkeustieto saatiin aiemmin tehdyistä tutkimuksista sekä seurantatiedoista. Pinnankorkeuksien seuranta on tärkeää, sillä liian suuri pumppausteho saa aikaan pohjavedenpinnan alenemista sekä lähteiden virtaaman pienenemistä. Pinnan alenemisen seurauksena kaivot voivat kuivua ja maaperä painua. Lisäksi lähteiden virtaaman pienentymisen ja tihkupintojen kuivumisen seurauksena lähteikköjen kasvillisuus voi kärsiä. Pitkän aikavälin seurantatiedoista on nähtävissä pohjaveden pinnankorkeuksien muutokset eri pumppaus- sekä sademäärillä. Pumppauksen loputtua pohjavedenpinta palaa takaisin luonnolliseen korkeuteen. Palautumisnopeuteen, pohjaveden pinnankorkeuteen ja muodostumismäärään vaikuttavat monet tekijät kuten sade- ja sulamisvesien määrä, haihtuminen, veden imeytyminen vesistöistä, maaperän vedenjohtavuus, maaston muoto, kasvillisuus ja päällysteet kuten asfaltti ja täytemaat sekä viemäröinti. 14 Taulukko 2. Pohjavesialueilla olevat vedenottamot sekä niiden kapasiteetti, vedenantoisuus, vedenottolupa ja vedenottomäärä sekä vedenkäsittely. Määrät ovat kuutiota päivässä (m³/d). Vedenottamoiden sijainnit löytyvät liitteistä 4. POHJAVESIALUE VEDENOTTAMO, OMISTAJA JA KÄYTTÖÖNOTTOVUOSI POHJAVESIALUEEN VEDENANTOISUUS (m³/d) Märynummi, Salon Vesi, 1968 Märynummi Halikon sairaala, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, 1960 500 Kajala, Salon Vesi, 1977 Kajala VEDENOTTOLUPA / MYÖNTÄMISPÄIVÄ JA LUPAMÄÄRÄ m³/d VEDENOTTOMÄÄRÄ Vuosi 2011 / m³/d L-S VEO myöntänyt 13.3.1969, 150 Ei käytössä L-S VEO myöntänyt 9.12.1996, 700 kuukausikeskiarvona L-S VEO myöntänyt 19.6.1972, 600 Alkalointi (lipeä), 3 putkikaivoa 600 Paltta, Paltan vesiyhtymä Ei käsittelyä, 1 kuilukaivo, 3-4 talouden käytössä 120 Immenjärvi, Salon Vesi Saarenkylä L-S VEO myöntänyt 22.2.1983, 1500 PyymäkiTuohittu Ei käytössä Ei käytössä Ei käytössä Ottamoa ei ole rakennettu 8000 Kiehuvanlähde (Härjänvatsa), Partek Oy, 1967 Kitula Alkalointi (lipeä), 1 putkikaivo Alkalointi (lipeä), 7 kuilukaivoa, 5 paineellista ja 2 pumppukaivoa Kajalakoti, Kunnalliskodin vesiyhtymä Kustavansuo VEDENKÄSITTELY YM. Kitula, Salon Vesi, 1971 300 Tuohittu, Tuohitun vesiosuuskunta, 1985 L-S VEO myöntänyt 8.11.1973, 500 1 kuilukaivo L-S VEO myöntänyt 4.5.1970, 300 Lipeä, UV, siiviläputkikaivo L-S VEO myöntänyt 18.3.1988, 500 kuukausikeskiarvona Ei käsittelyä, 1 putkikaivo, liittyneitä 145 L-S VEO myöntänyt 23.9.1965, 2000 UV-C sterilointi, 2 putkikaivoa, Käsitellään Pullassuon ottamolla, raudanpoisto rinnevalutuksella 2500 Pyymäki, Salon Vesi, 1966 15 4.4.1 Märynummen pohjavesialue Muodostumassa pohjaveden päävirtaussuunta on etelään kohti vedenottamoita ja sairaalan eteläpuolisella peltoalueella pohjavesi purkautuu paineellisena maanpintaan. Muodostuman länsiosassa pohjavesi virtaa lounaaseen. Alueella esiintyy runsaasti kalliopaljastumia, jotka ohjaavat pohjaveden virtausta. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1969) mukaan koulun alueella oleva kalliopaljastuma jakaa pohjavesivirtauksen niin, että sairaalan vedenottamon pääasiallisena imeytysalueena toimii koulusta pohjoiseen suuntautuvan linjan länsipuolinen kooltaan noin 0,7-0,8 km² suuruinen alue pohjavesimuodostumasta. Muodostuman itäosan pohjavesi muodostuu osittain myös kauempana koillisessa Tarvasjoen laakson reunoilla, josta se virtaa kohti muodostumaa ja etelässä olevia vedenottamoita. Muodostuman pohjoisosasta imeytyneitä vesiä virtaa kohti etelää todennäköisesti kalliokohoumien välisestä laaksosta, jota ei ole kuitenkaan tarkemmin tutkittu. Vesi-Hydro Oy:n (1995) mukaan vedenottamoiden alueella pohjavesi on paineellista ja vedenotosta huolimatta painetaso on pysynyt maanpinnan yläpuolella. Luonnollista pohjaveden korkeutta ei sairaalan ottamoalueella tunneta, mutta 670 m³/d suuruisen vedenoton vaikutuksesta pohjavedenpinnan taso laski noin tasolle +27,6 - +29,4 m mpy. Vedenpinta oli koepumppauksen aikana havaintoputkissa kalteva etelään päin. Pumppauksen vaikutusta ei havaittu Salon Veden ottamolla. Arvio muodostuman pohjaveden määrästä on noin 1600 m³/d, joten kaivojen hetkellistä tuottoa voidaan lisätä. Mikäli vedenotto tapahtuisi teholla 1000 m³/d, laskisi ottamon alueella pohjavedenpinta noin 7 metriä tasolle +24 - +26 m mpy ollen kuitenkin vielä 4-6 metriä Myllyojan vedenpintaa korkeammalla. Vedenoton vaikutusalue rajautuu kaakossa Myllyojan laaksoon ja pohjoisessa kallioalueeseen. 4.4.2 Kajalan pohjavesialue Muodostumassa pohjaveden päävirtaussuunta on luode ja osa alueella muodostuvasta pohjavedestä purkautuu länsipuolella olevasta lähteestä. Kallio kumpuilee epäsäännöllisesti ja nousee useissa kohdissa näkyviin samalla ohjaten alueen pohjaveden virtausta. Eteläpäässä kalliokynnys erottaa alueen Inkereen pohjavesialueesta. Suunnittelukeskus Oy:n (1971) mukaan Uskelanjoen virratessa tiiviiden savi- ja hiesukerrosten päällä ei joesta tapahdu mainittavaa suotautumista pohjavesimuodostumaan. Jokilaaksossa maanpinnalla olevat tiiviit maakerrokset estävät myös sadevesien suotautumista syvemmälle maaperään. Pohjavesialueen pohjoispuolelle jatkuvalla suoja-alueella pohjaveden virtaussuunta on kohti etelää. Harjualueella pohjavedenpinta on paikoin yli 10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Koepumppausten perusteella vedenottamoista voidaan hetkellisesti pumpata suurempiakin vesimääriä. Suunnittelukeskus Oy:n (1965) mukaan pohjavedenpinta oli koepumppauksen aikana Kajalan ottamolla noin tasolla +20,48 m mpy. Savikoiden alaisiin vettä johtaviin maakerroksiin kulkeutuu pohjavettä ympäröiviltä hiekka ja moreenialueilta. Kajalan vedenottamot sijaitsevat osittain samalla valuma-alueella. Golder Associates Oy:n (2010) mukaan pohjavesialueen keskikohdilla lähes harjun korkeimmalla kohdalla sijaitsevalla kaatopaikalla pohjavesi on mittausten mukaan noin 20 metrin syvyydessä maanpinnasta. Vuonna 2009 tehdyissä mittauksissa kaatopaikalla olevassa havaintoputkessa (HP0201) vedenpinta oli 20,22 metrin syvyydellä maanpinnasta tasolla +45,58 m mpy. Kajalan eteläisemmän vedenottamon eteläpuolella olevassa pohjavesiputkessa (HP0301) vedenpinnan taso oli noin 5,6 metrin syvyydellä maanpin- 16 nasta tasolla +38,90 m mpy. Urheilukentän pohjoislaidalla pohjavesi oli noin 12,08 metrin syvyydellä tasolla +54,32 m mpy. 4.4.3 Kustavansuon pohjavesialue Backmanin ym. (1999) mukaan hiekkakerroksia esiintyy myös savikerrosten alla, mikä on nähtävissä savikkoalueella sijaitsevasta lähteiköstä. Pohjavesi muodostuu ohutpeitteisillä ja paljaaksi huuhtoutuneilla kallioalueilla ja niiden juurella olevilla hiekkaalueilla. Kaakkoon virtaava pohjavesi on savenalaisissa kerrostumissa paineellista. Vedenhankinnan kannalta alueella on vain paikallista merkitystä ja alueella sijainnut Paltan vesiyhtymän ottamo on lopettanut toimintansa 2000-luvun alussa. 4.4.4 Saarenkylän pohjavesialue Muodostuman ympäriltä purkautuu pohjavettä useista lähteistä. Pohjaveden korkeus vaihtelee alueella ollen muodostuman keskiosissa huomattavasti reunaosia korkeammalla. Alueella esiintyy paikoin erittäin paksuja maakerroksia, joissa on runsaasti pohjavettä. Suunnittelukeskus Oy:n (1998) mukaan Kaskistonnummen-Kalattomannotkon pohjavesialueella lentokenttäalueelta pohjoiseen pohjavesikerroksen paksuus on suurelta osin yli 30 metriä ja paikoin jopa 50 metriä. Pohjavedenpinta on pääosin yli 20 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjaveden päävirtaussuunnaksi on arvioitu länsi/luode. GTK:n (2004) tekemien tutkimusten mukaan pohjavedenpinnan ja kallionpinnan korkeustasoista on tehty suhteellisen karkeaa arviointia. Oikiannummen alueella pohjavedenpinta on yleisesti tasolla 94–98 m mpy. Iso-Kolosimen järven länsipuolella on mahdollisesti pohjavedenjakajana toimiva kalliokynnys. Kurjenhaudankuopan supassa esiintyy orsivettä. Asusuon pohjoispuolella kallionpinta nousee lähelle maanpintaa ohjaten pohjaveden virtausta. Hyyppärän ja Palonummen alueilla pohjavedenpinnan korkeus on tasolla noin 95 m mpy. Hyyppärän tutkitun vedenottamon eteläpuolella kalliokohouma osin patoaa pohjavesiä ja lisäksi alueilla saattaa esiintyä katkonaisesti orsivesiä noin tasolla 100–105 m mpy. Lentokentän alueella pohjavedenpinta on noin tasolla 93–96 m mpy. Pohjavedenpinta nousee pohjavesialueen pohjois- ja itäosassa. Kolosinlampien sekä Kaskistonnummen alueella kallioperä on padonnut pohjaveden noin 109,5–110,5 m mpy tasolle. Alueella on useita pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevia kalliokohoumia. Härjänvatsan maa-ainesalueelta pohjavesi virtaa kohti kaakossa olevaa Kiehuvanlähteen vedenottamoa (Suunnittelukeskus 2003). 4.4.5 Kitulan pohjavesialue Ruhjeen reunan kallio- ja moreenirinteillä muodostuva pohjavesi kulkeutuu savenalaisia vettä johtavia kerroksia pitkin kohti pienen hiekkakumpareen alapäässä sijaitseva pohjavedenottamoa. Kitulan vedenottamon alueella pohjavesi on paineellista (Vesi-Hydro Oy 1965). Pöyry Oy:n (2008) mukaan pintavesien päävirtaussuunta on pohjoisesta etelään, kohti Aneriojärveä. Koska varsinainen pohjavesimuodostuma sijaitsee välittömästi kallion päällä olevassa kerroksessa, voidaan kalliopinnan todeta ohjaavan pohjaveden virtausta. Koepumppauksen vaikutus oli nähtävissä paineellisuudesta johtuen suhteellisen kaukana (n. 1 km) pohjoisessa itse pumppauspaikasta. Pumppauksen vaikutus kohdistuu virtaussuunnassa ylävirran suuntaan pidemmälle kuin alavirranpuolelle, mikä osaltaan kertoo pohjaveden päävirtaussuunnasta. Pohjavesialueen nykyinen rajaus määräytyy suurelta osin koepumppauksessa tehtyjen havaintojen ja havaintopisteiden mukaan. Pohjaveden on arvioitu muodostuvan aluetta reunustavilla kallio- ja moreenirinteillä, mutta pohjavesialue ei lännessä ulotu kallio- tai moreenialueelle saakka. Pohja- 17 vesialueen ja sen muodostumisalueen on arvioitu ulottuvan pohjoisessa ja lännessä pidemmälle kuin nykyinen rajaus. 4.4.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue Pohjaveden päävirtaussuunta on muodostuman pohjoisosassa kohti lounasta ja Peräkulman alueella myös kohti luodetta. Muodostuman aivan eteläisimmässä päässä päävirtaussuunta on lounaaseen, mutta Tuohitunnummen alueella pohjavesi virtaa kohti koillista sekä kaakossa olevaa Tuohitun vesiosuuskunnan vedenottamoa. Muodostuman pohjoispuolella pohjavesi virtaa savenalaisena pohjoiseen ja alueen eteläpuolella pohjavesi purkautuu Tuohitun ja Nokoisten peltoalueelle, jossa on lähteisyyttä. Savikkoalueella pohjavedenpinta on lähes kaikkialla yli 2 metriä paksun savikerroksen peitossa ja Nummelan alueella tavataan lisäksi orsivesikerroksia (Insinööritoimisto Sauli Maanpää Ky 1998). Pohjavettä muodostuu verrattain suurella yhtenäisellä alueella ja pohjavedenpinnat vaihtelevat mittausten mukaan noin välillä 27–33,5 m mpy. FCG Oy:n (2012) mukaan pohjavedenpinta on pohjavesialueen pohjoisosassa sijaitsevalla Rudus Oy:n maa-ainesalueella noin tasolla +32 m mpy eli noin 8 - 18 m syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesi virtaa ottamisalueella pohjaveden pintamittausten perusteella länsi-luoteeseen eli ottamisalueelta vedenottamon suuntaan. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1965) mukaan Pyymäen vedenottamon alueelta suoritetussa koepumppauksessa vedenantoisuudeltaan parhaat maakerrokset sijaitsivat 20–26 metrin syvyydellä ja pohjavedenpinta oli noin 5,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pumppaustehon ollessa noin 2300 m³/d aleni pohjavedenpinta pumppauspaikalla noin 2,15 metriä sekä läheisissä havaintoputkissa noin 1,22–1,75 metriä. Alueen kaivoissa vedenpinta aleni hieman pumppauksen johdosta. Pumppauksen loputtua pohjavedenpinta nousi melko nopeasti ja oli 1,5 kuukauden jälkeen pumppausta edeltäneellä tasolla. Vedenottamon valuma-alueen laajuudeksi arvioitiin noin 3 km² suuruinen alue. Suuremman pumppaustehon seurauksena pohjavedenpinta voi alentua ja samalla vesiä voi virrata myös kauempaa. 4.4.7 Pohjavesien suojelutoimenpiteet Pohjaveden virtaussuuntien tunteminen on tärkeää, jotta onnettomuustilanteissa haittaaineiden leviäminen ja niiden pääsy ottamoille voitaisiin estää. Vaikka pohjaveden tarkka virtauskuva ei olisi tiedossa, auttaa tieto pohjaveden päävirtaussuunnista, kalliokynnyksistä, maaperän pinnanmuodoista, tiiviistä maakerroksista sekä pohjaveden syvyystieto suojelutoimenpiteissä sekä onnettomuustilanteissa toimimisessa. - Käytössä olevista sekä varavesilähteinä toimivista ottamoista sekä muista pohjavesialuilla sijaitsevista pohjavesiputkista ja kaivoista tulisi jatkaa vesipintojen seurantaa. Pohjaveden tarkemman virtauskuvan määrittämistä tulisi harkita vedenhankinnassa olevilta pohjavesialueilta. 4.5 Pohjaveden laatu, valvonta ja seuranta Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000) antaa yleiset määräykset talousveden laadulle sekä tarvittaville tutkimuksille. Näiden määräysten tarkoitus on taata sellainen talousvesi, josta ei aiheudu käyttäjälle vaaraa tai terveydellistä haittaa. Talousveden laatuvaatimusten tulee noudattaa liitteissä 3/1-4 esitettyjä enimmäispitoisuuksia. Pohjaveden laatuun vaikuttavat monet tekijät, kuten maaperän ja kallioperän rakenne sekä kemiallinen koostumus ja erilaisten ympäristötekijöiden, kuten asutuksen, maatalouden ja teollisuuden päästöt. Pohjaveden kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat usein seurausta savikkojen alai- 18 sissa vesissä esiintyvästä happivajauksesta, jonka seurauksena rauta ja mangaani eivät saostu vaan siirtyvät liukoisessa muodossa pohjaveteen. Rautapitoisuus värjää veden ruskeaksi ja aiheuttaa mangaanin tapaan saostumia putkiin sekä makuhaittoja. Myös alumiini aiheuttaa saostumia ja lisää pistekorroosiota. Alhainen pH lisää alumiinin liukenemista. Pohjavesialueilta mitattuja vedenlaatutietoja on nähtävissä ELY-keskuksen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelusta. Pohjavedessä esiintyvistä haitta-aineista on kerrottu tarkemmin suojelusuunnitelman yhteydessä. Vedenottolupien ja tarkkailuohjelmien tarkkailuvelvoitteet koskevat vain suojelusuunnitelmassa mukana olevien vedenottamoiden pumpattuja vesimääriä sekä pohjavedenpinnan korkeuksia, eikä niihin ole sisällytetty pohjaveden laaduntarkkailua. Maa-ainesoton seurauksena syntyneitä lampia käytetään virkistyskäytössä. Uimarantoja on lisäksi pohjavesimuodostumiin rajautuvien järvien rannoilla. Uimarannan kävijämäärän ylittäessä 100 henkilön päivittäisen rajan luokitellaan se EU-uimarannaksi. Tutkimusalueella luokitukseen kuuluvia rantoja ovat Härjänvatsan uimaranta sekä pohjavesialueen ulkopuolella oleva Märynummen uimaranta. Näiden uimarantojen vedenlaatua tarkkaillaan kerran kuukaudessa uimakauden aikana mittaamalla vedestä E. coli ja suolistoperäiset enterokokit sekä silmämääräisesti makro- ja sinilevät, öljyt, kelluvat aineet, tervamaiset aineet ja kasviplankton. Vedenlaatu uimavetenä on todettu hyväksi, mutta Härjänvatsassa tavattiin vuonna 2012 sinilevää. Härjänvatsan uimaranta. 4.5.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet Salon Vesilaitoksen mukaan pohjaveden laatu on hyvä ilman käsittelyjä, mutta syövyttävyyden esiintymisestä johtuen vesi käsitellään. Veden käsittelymenetelminä käytetään pH-arvon säätöä riippuen vedessä esiintyvistä haitoista. Veden hygieenisen laadun varmistamiseksi vedenottamoilla on käytössä UV- desinfiointi ja varaus kloorin käyttöön. Salossa veteen ei lisätä desinfiointikemikaaleja. Veden pH-arvo säädetään natriumhydroksidin avulla materiaalien syöpymisen estämiseksi. Säätö voi joillain alueilla aiheuttaa kalkkimaista kerrostumaa mm. hanojen pinnoille. Vesi on Salossa pääosin pehmeää. Poikkeuksena on vanhan kaupungin alueen länsipuoli (Mariankadun-Perniöntien länsipuoli), jossa vesi on kovaa. Laatuongelmat estävät joidenkin pohjavesialueiden tehokkaamman hyödyntämisen. 4.5.2 Märynummen pohjavesialue ELY-keskus (ent.tiehallinto) on seurannut Märynummen kloridipitoisuuksia molemmilta vedenottamoilta vuodesta 2007 lähtien. Turun tiepiirin (2009–2010) mukaan kloridi- 19 pitoisuustaso ei ylitä raja-arvoa, mutta on luonnollista tasoa korkeampi ollen noin 17–22 mg/l. Kohonnut kloridipitoisuus ei ole aiheuttanut kuitenkaan toimenpiteitä. Sairaalan vedenottamolla kloridipitoisuus oli vuoden 2011 mittauksessa 16 mg/l ja trendi on ollut laskeva. Molemmilla ottamoilla vesi hieman hapanta pH:n ollessa kunnan vedenottamolla 6,2–6,6 ja sairaalan vedenottamolla 6,3–6,4. Sulfaattipitoisuudet ovat kaikissa havaintopisteessä alhaisia ja alittavat selkeästi talousveden tavoitearvon. Sairaalan vedenottamon kloridiseuranta jatkuu, mutta kunnan vedenottamon seuranta on lopetettu vedenoton loputtua. 4.5.3 Kajalan pohjavesialue Kajalan pohjavesialueelta on tehty pohjavedenlaadun mittauksia maa- ja metsätalouden hajakuormituksen (MaaMet) seurannan sekä Kajalan vanhan kaatopaikan tutkimisen yhteydessä. Vesi täyttää pääosin hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja suositukset. Pohjavedessä on kuitenkin maa- ja metsätalouden hajakuormituksia mitattaessa havaittu raja-arvot alittavia määriä rikkakasvien torjunnassa käytettyjä pestisidejä ja niiden hajoamistuotteita. Pohjavedessä havaittuja aineita ovat BAM, DIA, diklobeniili ja simatsiini, joiden pitoisuudet ovat olleet <0,02 μg/l sekä DEDIA < 0,05 μg/l. BAM on rikkakasvintorjunta-aineena käytettyjen klortiamidin ja diklobeniilin hajoamistuote, joka kulkeutuu helposti pohjaveteen eikä juuri hajoa pohjavedessä. DIA on simatsiinin ja atratsiinin hajoamistuote. Simatsiinia on ollut myynnissä vuosina 1959–2004 ja sitä on käytetty mansikkaviljelyksillä ja hedelmäpuiden, marjapensaiden ja koristepensaiden alustoilla. Atratsiinia on käytetty viljelemättömillä alueilla metsänviljelyssä, omenapuiden ja marjapensaiden alustoilla sekä maissiviljelyksillä vuosina 1962–1991, jolloin sitä sisältävien torjunta-aineiden käyttö kiellettiin Suomessa kokonaan. Kajalan vanhan kaatopaikan alueelta sekä sen ympäristöstä on tutkittu pohjaveden laatua. Golder Associates Oy:n (2010) mukaan pohjavedessä ei mitattu enää talousveden laatuvaatimusten ylittäviä epäorgaanisten aineiden pitoisuuksia. Talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset täyttyivät laatuparametrien osalta lukuun ottamatta pH:ta, sameutta ja kemiallista hapenkulutusta. Vesinäytteissä pH vaihteli välillä 6,0–6,9, sameus välillä 7-5700 FNU ja kemiallisen hapenkulutuksen välillä <0,5-16 mg/l. Mineraaliöljyhiilivedyt, haihtuvat (TVOC ja BTEX) ja klooratut hiilivetypitoisuudet alittivat analyysien määritysrajat. Pohjavedessä todetut haitta-ainepitoisuudet ovat pääosin laskeneet vuoden 2003 tasosta, jolloin öljyhiilivetypitoisuus oli suurimmillaan 1,8 mg/l ja haihtuvien hiilivetyjen pitoisuus 0,011 mg/l. Epäorgaanisten aineiden pitoisuudet ovat vaihdelleet seurannan aikana, mutta ovat pääasiassa laskeneet tai pysyneet samalla alhaisella pitoisuustasolla. Kadmium-pitoisuus (Cd) on vaihdellut kaatopaikalla olevassa pohjavesiputkessa välillä 0,51–3,26 µg/l talousveden laatuvaatimuksen ollessa 5 µg/l ja ympäristölaatunormin 0,4 µg/l. Kemiallinen hapenkulutus on paikoin ylittänyt talousvedelle asetetun 5,0 mg/l enimmäispitoisuuden. Vuonna 2002 pitoisuus oli suurimmillaan 40 mg/l. 4.5.4 Kustavansuon pohjavesialue Pohjavesialueella oleva Paltan vesiyhtymän vedenottokaivo ei ole käytössä. Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen (MaaMet) seurannassa alueella ei mitattu pestisidejä, mutta pohjavesi on lievästi hapanta pH:n ollen noin 6,7. Turku-Helsinki moottoritie kulkee pohjavesialueen halki. Backmanin ym. (1999) mukaan pohjaveden laatua on mitattu ylivirtaavasta maaputkikaivosta, metsäsaarekkeessa olevasta lähteikköalueen lähteestä sekä vedenottamolta. Seuranta on alkanut vuosina 1993–1996. Maaputkikaivossa mittausaikana pH-arvot nousivat selvästi ja sulfaatti-, nitraatti- sekä kloridipitoisuudet olivat melko suuria ja nitraattipitoisuus oli ajoittain yli talousveden laatuvaa- 20 timusten. Vedessä myös kationipitoisuudet (Ca, Mg, Na, K) olivat suuria ja arvojen vaihtelu oli vähäistä. Lannoitteista tai merellisistä sedimenteistä peräisin olevaa booria sekä strontiumia oli vedessä erityisen paljon ja myös lannoitteista peräisin olevaa seleeniä oli tavanomaista enemmän. Vedessä on esiintynyt myös muita alle raja-arvon olevia raskasmetalli- sekä hivenainepitoisuuksia. Lähteen vesi oli parempi laatuista, vaikka seurantakohteet ovat lähellä toisiaan. Vedenottamon vedessä liuenneiden aineiden määrä oli liki kaksinkertainen maaputkikaivoon ja sulfaatin määrä nelinkertainen lähdeveteen verrattuna. Vedenottamon veden nitraattipitoisuus ylitti mittauksissa selvästi sallitun rajan ja kloridipitoisuudet olivat mittauspisteistä korkeimmalla. 4.5.5 Saarenkylän ja Kitulan pohjavesialueet Saarenkylän pohjavesialueen eteläosan maa-ainesten ottoalueille sekä betonituote- ja kalkkihiekkatehtaan alueille on laadittu pohjaveden yhteistarkkailuohjelma. LänsiSuomen Vesi ja Ympäristö Oy:n (2012) laatiman tarkkailuohjelmaraportin mukaan pohjavesialueen taustapitoisuuksia kuvastavan tarkkailupisteen vesi täytti tutkituilta osin talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset. Myös metalli ja puolimetallipitoisuuden olivat alle laatunormien. Tutkimusalueella nitraattityppi- ja sulfaattipitoisuus sekä sähkönjohtavuus olivat taustapitoisuutta korkeammalla. Pohjaveden pH oli tarkkailupisteissä 6,6–7,3 ja veden hygieeninen laatu oli moitteetonta. Lisäksi öljyhiilivetyjen pitoisuudet olivat alle määritysrajan 50 µg/l. Myös Härjänvatsan saunalta otettu vesinäyte täyttää hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Saint-Gobain Weber Oy:n havaintoputkessa 9 epäillään olevan öljyä. Pohjavesiputki on vanha rautaputki, jossa on havaittu öljyhiilivetyjä ja asia on parhaillaan selvityksen alla. Kitulan pohjavesialueelta pumpatusta pohjavedestä tehtyjen vedenlaatumittausten mukaan vesi täyttää hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Vedenottamolta 11.10.2006 otetussa näytteessä pohjaveden kloridipitoisuus oli 30 mg/l. Pitoisuus ei ylitä talousveden raja-arvoa 250 mg/l, mutta vesijohtomateriaalien syövyttämisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuus tulisi olla alle 25 mg/l. Turku-Helsinki moottoritie kulkee pohjavesialueen halki, mutta tarkempaa tutkimustietoa tien ja suolauksen vaikutuksista alueen pohjaveteen ei ole saatavilla. 4.5.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue Pohjavesialueen pohjoispäässä sijaitsevalla Rudus Oy:n maa-ainestenottoalueella havaittiin pohjavesiputkissa öljypitoisuuksia. Kyseessä on arvioitu olevan asennuksen aikainen öljyvuoto tai ilkivalta. Myös alueella olevassa orsivesilammessa havaittiin öljyhiilivetyjä. Öljyhiilivetyjen pitoisuudet vaihtelevat <0,05-0,13 mg/l välillä ja vanhassa rautaputkessa pitoisuus oli korkeimmillaan 16 mg/l. Pohjaveden kunnostuksen tavoitetaso on öljyhiilivedyillä (C10-C36) 2 mg/l ja haihtuvilla hiilivedyillä 1,0 mg/l. FCG Oy:n (2012) tekemässä maaperätutkimuksessa määritettiin maaperän öljyhiilivetypitoisuuksia viidestä näytepisteestä. Maaperänäytteissä todettiin pieniä, Valtioneuvoston asetuksen Vna 214/2007 kynnysarvot alittavia öljyhiilivetypitoisuuksia ja lisäksi alueen pohjavesiputkissa todettiin kohonneita öljyhiilivetypitoisuuksia. Ottamisalueen ulkopuolella oleva orsivesilampi sijaitsee noin kymmenen metriä ottamisalueen pohjan yläpuolella, eikä hiilivedyt näyttäisi olevan lähtöisin ottamisalueelta. Riskiarvioinnin perustella alueella todettujen haitta-ainepitoisuuksien ei arvioida aiheuttavan nykyisessä käytössä ympäristö-, terveys- tai ekologista haittaa ja hiilivetyjen kulkeutumisen riski haittaa aiheuttavina pitoisuuksina on arvioitu merkityksettömäksi. Pohjavesialueelta tehdyn maa- ja metsätalouden hajakuormituksen (MaaMet) seurannan yhteydessä pohjavesi oli laadultaan hyvää talousvettä. Vedestä mitattiin kuitenkin raja- 21 arvot alittavia määriä rikkakasvien torjunnassa käytettyjä pestisidejä ja niiden hajoamistuotteita. Havaittuja aineita ovat bentatsoni 0,01 μg/l, terbutylatsiini <0,005 μg/l, desetyyli-terbytylatsiini <0,01 μg/l, metamitroni-desamino <0,01 μg/l, DIA (atratsiini,- desisopropyyli) < 0,01 μg/l ja klopyralidi < 0,10 μg/l. Raudan ja mangaanin poistamiseksi vesi käsitellään Pullassuon ottamolla olevalla valutusrinteellä. 4.6 Vedenlaadun valvontatutkimusohjelmat ja vedenottamoiden tarkkailuohjelmat Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulee yhteistyössä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa laatia säännöllistä valvontaa varten laitoskohtainen valvontatutkimusohjelma, mikäli talousvettä otetaan 10 m³/d tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin. Jaksottaisen seurannan avulla on tarkoitus selvittää, täyttääkö talousvesi asetuksen mukaiset vaatimukset (Liite 3/3). Jatkuvan valvonnan tarkoituksena on hankkia säännöllisesti tietoa veden laadusta sekä talousveden käsittelyn, erityisesti desinfioinnin tehokkuudesta ja laatuvaatimusten täyttymisestä. Otettavien näytteiden määrä riippuu vedenottomääristä. Kuntien valvontatutkimusohjelmat päivitetään 5-vuoden välein. Valvontatutkimusohjelmia on laadittu Märynummen, Kajalan, Kitulan (2006) ja Pyymäen (2007) sekä Kiehuvanlähteen (2011) vedenottamolle. Salon Vesi liikelaitokseen liittyi kuntaliitoksen yhteydessä 10 kunnan vesihuoltolaitokset. Liikelaitos huolehtii itse käyttötarkkailunäytteiden ja jatkuvan valvonnan näytteiden ottamisesta ja viranomaisvalvonta toteutetaan ottamalla jaksottaisen valvonnan näytteet valvontatutkimusohjelman mukaisesti. Valvontaviranomainen huolehtii vesiosuuskuntien ja muiden pienten vesilaitosten näytteenotosta kokonaisuudessaan valvontatutkimussuunnitelman mukaisesti. Pohjaveden tarkkailuvelvoitteita on määrätty myös esimerkiksi ympäristöluvissa sekä maaainesluvissa. Taulukko 3. Vedenottamot, joiden vedenottoluvissa on määritelty tarkkailuvelvoite sekä lista laadituista tarkkailuohjelmista. Pohjavedenottamo Vedenottoluvassa Tarkkailuedellytetty ohjelma tarkkailua (vuosi) Märynummi, kunta Märynummi, sairaala Kajala 1999 X, lisävedenottopäätöksessä X Pyymäki 1997 1974 1992 Kitula X 1973 Tuohittu X 2009 Kiehuvanlähde X Tutkimusalueella vedenottoluvat löytyvät taulukosta 2. Osassa vedenottamoiden lupapäätöksistä on edellytetty pohjaveden tarkkailua (Taulukko 3). Vedenottolupien tarkkailuvelvoite koskee pumpattuja vesimääriä sekä pohjavedenpinnan korkeuksia. Tarkkailutulokset tulee toimittaa Varsinais-Suomen ELY-keskukseen kerran vuodessa. Salon Veden omistamalla käytöstä poistetulla Märynymmen vedenottamolla ei ole voimassa tarkkailuvelvoitetta. Tarkkailuohjelmien päivitystarve koskee lähinnä raakavedenlaadun tarkkailun lisäämistä ohjelmiin, mikäli se puuttuu niistä. 4.6.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - Mikäli vedenottamo otetaan talousvesikäyttöön, tulee sille laatia valvontaohjelma. Vesinäytteistä sekä tarkkailuohjelmista saatavat tulokset tulee toimittaa Varsinais-Suomen ELYkeskukseen ja tiedot päivittää pohjavesitietojärjestelmään. 22 - - Valvontatutkimusohjelman tulee sisältää vähintään liitteen 3/3 mukaiset määritykset. Valvontatutkimusohjelmat on tarkistettava vähintään viiden vuoden välein tai useammin, mikäli olosuhteet muuttuvat tai se nähdään tarpeelliseksi. Pohjaveden mahdolliset haitta-ainepitoisuudet tulisi ottaa huomioon valvontatutkimusohjelmia laadittaessa ja niiden mittaus tulisi sisällyttää lisämäärityksinä ohjelmiin. Vedenlaatua tulisi tarkkailla myös muualta kuin vedenottamoilta, jotta pohjaveteen päässeet haitalliset aineet voidaan havaita aiemmin ja niiden pääsy ottamoille voidaan paremmin estää. Kitulan pohjavesialueella tulisi mitata pohjaveden kloridipitoisuus ja mikäli pitoisuudet ovat koholla, tulisi alueella aloittaa kloridiseuranta. Kustavansuon pohjavesialueella tulisi harkita kloridiseurannan aloittamista. Kiehuvanlähteen vedenottamolle tulisi laatia tarkkailuohjelma ja alueelle tulisi tarvittaessa asentaa uusia pohjavesiputkia. Mikäli vedenottamon toiminta lopetetaan, tulisi vedenottamon tarkkailua jatkaa ellei tarkkailuvelvoitteelle haeta purkua. Pohjaveden tarkkailuohjelmia tulisi tarvittaessa päivittää lisäämällä raakavedenlaadun tarkkailu ohjelmiin. Kunnanliitoksen seurauksena Salolle tulisi laatia yhtenäinen valvontatutkimusohjelma sekä vesilaitoksen valmiussuunnitelma. Saarenkylän pohjavesialueella Saint-Gobain Weber Oy:n havaintoputkesta tehdyn mahdollisen öljyvahingon alkuperä tulisi selvittää ja vesinäytteiden tulosten selvittyä päättää mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Pohjavesialueilla tulisi lisätä viljelijöiden tietoisuutta koskien torjunta-aineiden käyttöä ja varsinkin rajoituksia pohjavesialueilla. 5 POHJAVESIALUEIDEN RAJAUSTEN TARKISTAMINEN SEKÄ POHJAVESILUOKAN MUUTOSEHDOTUKSET 5.1 Pohjavesialueiden rajausten tarkistaminen Pohjavesialueiden rajauksista, rajojen tarkistamisesta ja muutoksista päättää VarsinaisSuomen ELY-keskus. Tämän suojelusuunnitelman yhteydessä ei suoritettu tutkimuksia pohjavesialueiden tarkan laajuuden selvittämiseksi, mutta työssä määritellään pohjavesialuerajausten tarkistamisen tarpeellisuus. Pohjavesialueiden tarkempien rajausten määrittäminen vaatisi lisätutkimuksia, kuten kalliokynnysten sekä pohjaveden virtaussuuntien selvittämistä alueilta. Rajauksiin vaikuttavat myös esimerkiksi savikerroksen paksuus, sillä yli kolme metriä paksua savialuetta ei tarvitse määrittää pohjavesialueeksi. Tutkimusalueen pohjavesirajauksissa ei ilmennyt suoraa muutostarvetta, mutta pohjavesialueilta tehtävien tutkimusten yhteydessä mahdollisesti ilmenevät uudet tiedot voivat johtaa rajaustarpeen uudelleen arviointiin. - Kajalan pohjavesialueen pohjoispuolelle jatkuva suoja-alue ei ole määritelty pohjavesialueeksi. Suunnittelukeskus Oy:n (1971) mukaan Uskelanjoen pohjoispuolella esiintyy jopa 17 metriä paksujen savikerrosten alla vettä johtavia harjukerroksia. - Pöyry Oy (2008) on arvioinut Kitulan pohjavesialueen ja sen muodostumisalueen ulottuvan pohjoisessa ja lännessä pidemmälle kuin nykyinen rajaus. Nykyinen pohjavesialue rajautuu koepumppauksen aikaisten havaintopisteiden mukaan, mutta vettä johtavien kerrosten on arvioitu jatkuvan pohjoisessa Varesjoen painanteessa, mahdollisesti jopa Omenojärven pohjavesialueen laidalle saakka. Lännessä kerros jatkuu todennäköisesti ainakin Tyrynojan länsi- ja eteläpuolisille moreenikummuille saakka. Alueen paksujen savikerrosten takia alueita ei tarvitse kuitenkaan määrittää pohjavesialueiksi, vaikka pohjavesi muodostuisikin laajemmalla alueella. 23 - Pyymäki-Tuohitun sekä Pullassuon pohjavesialueiden välinen alue kuuluu Pyymäen vedenottamon kaukosuojavyöhykkeeseen. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1965) mukaan pohjavesialueen pohjoispuolella sekä Kaukolan pohjavesialueella tavataan paikoin jopa 15 metriä paksujen savi- ja muiden hienoaineskerrosten alapuolella karkeampia maa-aineita lähes 30 metrin syvyydelle maanpinnasta. Alueen pohjavesirajauksia olisi hyvä tarkistaa. 5.2 Pohjavesiluokan muutosehdotukset Pohjavesialueista vain Kustavansuo kuuluu II-luokkaan muiden alueiden kuuluessa Iluokkaan. Pohjavesialueiden ollessa vedenhankintakäytössä ei pohjavesiluokan muutoksille ole perusteluja. Mikäli vedenotto alueilta kuitenkin loppuu, voidaan niiden pohjavesiluokituksen muuttamista selvittää. Pohjaveden laadun heikkenemisen takia ei aluetta saa kuitenkaan poistaa luokituksesta. Kustavansuon pohjavesialueella olevan Paltan vesiyhtymän kaivo ei ole enää käytössä ja mikäli vedenotto alueella ei jatku voidaan sen pohjavesiluokituksen poistamista selvittää. Alueen vedenlaatua kuitenkin seurataan, joten vedenlaadun huononeminen ei riitä syyksi pohjavesiluokasta poistamiseksi. 5.3 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - - Kajalan ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueiden rajauksia sekä suoja-aluerajauksia olisi hyvä selvittää. Mikäli pohjavesialueilla havaitaan rajausten tai pohjavesiluokan muutostarpeita, tulisi ELYkeskuksen neuvotella asiasta kunnan ja vesihuoltolaitoksen kanssa sekä sopia mahdollisesti tarvittavien lisäselvitysten kustannusten jaosta. Mahdolliset uudet tiedot tulisi päivittää suojelusuunnitelmaan. Rajojen muuttuessa kunnan viranomaisten tulisi tiedottaa muutoksista alueiden kiinteistönomistajille sekä toiminnanharjoittajille. Pohjavesialueet tulee merkitä maastoon pohjavesialuemerkein ja merkkien kunnosta huolehtia. Kustavansuon pohjavesiluokituksen poistamista tulisi selvittää. 6 POHJAVESIMUODOSTUMISTA SUORAAN RIIPPUVAISTEN PINTAVESI- JA MAAEKOSYSTEEMIEN SELVITYKSET Suojelusuunnitelmien yhteydessä tarkastellaan vesipuitedirektiivin mukaisesti onko tutkimusalueen pohjavesimuodostumat sellaisia, että jokin pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen niistä. Selvitys koskee ensisijaisesti Natura-verkostoon kuuluvia alueita ja niissä olevia lähteitä, lähdepuroja ja lähteikköjä. Selvityksessä huomioidaan pintavesien ja pohjaveden vaikutukset pintaveden ekologiaan. Pohjaveden ottomäärillä ja siitä johtuvilla pohjavedenpinnan sekä virtaussuuntien muutoksilla on vaikutusta pintavesiin ja sitä kautta myös maaekosysteemeihin. Liiallisen vedenoton seurauksena pohjavedenpinta sekä lähteiden virtaama voi pienentyä merkittävästi. 6.1 Märynummen, Kajalan ja Kustavansuon pohjavesialueet Ainoastaan Märynummen alueella on Natura-verkostoon kuuluvia alueita. Märynummella oleva Natura 2000-alue rajautuu kuitenkin vain pohjavesialueen kaakkoiskulmaan Vuorelanmäen alueelle. Vuorelanmäen laajan lehtoalueen rehevissä ja ravinteikkaissa lehdoissa esiintyy monia vaateliaita eliölajeja ja alueella on mahdollisuus turvata esimerkiksi liito-oravan säilyminen. Alue kuuluu lähes kokonaan valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Alueella ei sijaitse lähteitä, lähdepuroja tai lähteikköjä eikä pohjavesimuodostuma ole sellainen, että jokin pintavesi- tai maaekosysteemi olisi suoraan riippuvainen siitä. Osa Kajalan pohjavesialueella muodostuvasta pohjavedestä purkau- 24 tuu muodostuman länsipuolella olevasta lähteestä ja Kustavansuon eteläpäässä on metsäsaarekkeessa lähteikköalue. Alueet eivät kuulu Natura-verkostoon, eikä pohjavesimuodostumien ole todettu olevan sellaisia, että jokin pintavesi- tai maaekosysteemi olisi niistä suoraan riippuvainen. Märynummen eteläosa, Kajalan pohjoisosa ja suurin osa Kustavansuon pohjavesialueesta kuuluvat Halikonjoen - Uskelanjoen valtakunnalliseen maisema-alueeseen. LounaisSuomen ympäristökeskuksen (2006) mukaan erityisesti jokinotkovarsien hiekkapohjaisille kuiville ja tuoreille niittytyypeille syntyneet paahdeympäristöt ovat monelle hyönteislajille arvokas elinympäristö ja monet perinnemaisemien kasvilajit viihtyvät myös hiekkamaalla paremmin. Kultalähde (vasen kuva), Kiehuvanlähde (oikea kuva). 6.2 Saarenkylän, Kitulan ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueet Pohjavesialueista Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita on vaan Saarenkylässä. Pohjavesialueesta vain lentokentän alue sekä osittain pohjavesialueen etelä- ja länsireuna ovat Natura-verkoston ulkopuolella. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen laatiman Natura-aluekuvauksen mukaan Hyyppärän harjualue on luonnoltaan hyvin monipuolinen, sillä siellä on harjuja, soita, lähteitä, lampia, järviä, rotkoja, puroja ja kallioita. Alueen järvien ja lampien rannat ovat usein soistuneet, kuten Lammensuon-Pehkusuon kosteikkokokonaisuus, joka koostuu Lammenjärven lähteikköisistä rantasoistumista sekä Lammensuon keidassuosta ja Kultalähteestä. Etelä-Suomen suojelullisesti arvokkaimpiin lähteisiin kuuluva Kultalähde puroineen on useiden aarien laajuinen lampare, johon liittyy lukuisia pieniä lähteitä sekä laajoja hetteikköalueita. Lähteestä alkunsa saava Lammensuon läpi virtaava puro pysyy sulana läpi talven tarjoten talvehtimispaikan monelle lajille. Alueella on myös muita lähteitä, kuten Lammen- ja Herakkaanlähde, joilla on laajoja kasvistollisesti rikkaita hetteikköpintoja. Lisäksi Härjänvatsan vedenottamo sijaitsee Kiehuvanlähteessä. Hyyppärän harju kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Lammensuo-Pehkusuo, Yrttikorpi ja Varesjoen notko kuuluvat soidensuojelun perusohjelmaan. Varesjoen vanha metsä kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Suojeluohjelmien lisäksi laajoja alueita, kuten Johanninlundin järvet ja useat lähteet ovat seutukaavassa luonnonsuojelualueita. Alueella esiintyy maaekosysteemejä, jotka ovat riippuvaisia Saarenkylän pohjavesimuodostumasta ja siitä purkautuvista lähteistä, lähdepuroista tai lähteiköistä. Muodostuman arvioitu vedenantoisuus on kuitenkin niin suuri pumpattuihin vedenottomäärin verrattuna, että vedenoton vaikutus lähdevirtaamiin voidaan arvioida suhteellisen pie- 25 neksi (Taulukko 2). Kuivina kausina tilanne voi kuitenkin muuttua. Nykyiset vedenottomäärät eivät merkittävästi muuta lähdepurkaumia tai pohjavedenpinnan tasoja, eikä pohjaveden päävirtaussuunnat todennäköisesti muutu vedenottoalueiden ulkopuolella. Alueen vedenoton ei ole todettu heikentävän merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden perusteella alueet on liitetty Natura 2000-verkostoon. Pohjavedenotto Kiehuvanlähteestä ei ole todennäköisesti vaikuttanut olennaisesti kasvillisuuteen, mutta mikäli vedenotto harjualueelta merkittävästi lisääntyy, saattaa sillä olla haitallisia vaikutuksia reunaalueiden lähteisiin. Vedenpinnan lasku saattaa aiheuttaa lähdelajien häviämistä ja lähteiden kuivumista sekä pohjavesivaikutteisilla soilla kasvillisuuden muuttumista. Kitulan ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueilla ei sijaitse Natura-kohteita. PyymäkiTuohitun etelä- ja itälaidalla pohjavesi purkautuu Tuohitun ja Nokoisten peltoalueelle, jossa on lähteisyyttä. Osa pohjavesialueesta kuuluu Koski-Muurla-Romsilan valtakunnalliseen maisema-alueeseen. Pohjavesialueilta ei ole olemassa tarkempia luontoselvityksiä, mutta alueiden pohjavesimuodostumat eivät todennäköisesti ole sellaisia, että jokin pintavesi- tai maaekosysteemi olisi suoraan riippuvainen niistä. 6.3 Natura 2000-alueiden suojelutoimenpiteet - Natura-verkostoon kuulumattomilta alueilta tulisi selvittää onko alueilla sellaisia lähteitä, lähdepuroja ja lähteikköjä, joista jokin pintavesi- tai maaekosysteemi olisi riippuvainen. Mahdollisen vedenoton lisäämisen vaikutus ympäröiviin Natura-alueisiin tulisi selvittää. 7 ALUEEN MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUS Yleiskuva maankäytön jakautumisesta eri pohjavesialueilla on nähtävissä ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta peräisin olevasta taulukosta 4. Aineisto on suhteellisen vanhaa, joten toiminnot alueilla ovat voineet hieman muuttua. Pohjavesialueilla on jonkin verran asutusta, mutta suurin osa alueista on viljelys ja metsätalouskäytössä. Tulevaan maankäyttöön voidaan tehokkaimmin vaikuttaa kaavoituksella ja lisäksi kaavoituksella voidaan suojella tärkeitä pohjavesialueita tulevaisuuden riskeiltä. Maankäyttö- ja rakennuslailla (1999/132) sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksella (1999/895) säädellään kaavoitusta ja rakentamista. Maakunta- ja yleiskaavalla voidaan määrittää alueille sijoittuvia toimintoja. Tämä mahdollistaa esimerkiksi riskitekijöiden sijoittamisen pohjavesialueiden ulkopuolelle. Asemakaavalla voidaan puolestaan täsmentää rakentamista ja maankäyttöä koskevia toimintoja. Asemakaavalla voidaan esimerkiksi vaikuttaa öljysäiliöiden sijoittamiseen ja jätevesien käsittelyyn sekä maa-aineksen ottoon. Kaavoissa on annettu usein pohjavesiä koskevat kaavamääräyksiä. 7.1 Maakuntakaava Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 4 luvun mukaan maakuntakaava pitää sisällään yleispiirteisen suunnitelman alueiden käyttämiseksi ja yhdyskuntarakenteen periaatteeksi. Samalla se toimii ohjeena muutettaessa ja laadittaessa yleis- ja asemakaavaa sekä muussa alueiden käytön järjestämisessä. Ympäristöministeriö vahvisti 12.11.2008 Salon Seudun maakuntakaavan, joka on voimassa koko tutkimusalueella. 26 Taulukko 4. Maankäytön yleiskuva pohjavesialueilla. Pinta-alojen osuus on esitetty hehtaareina sekä prosentteina kokonaispinta-alasta. Tieto on tuotettu SLICES-aineistosta vuonna 2000 ja on peräisin ELY-keskuksen Hertta-tietokannasta. Pohjavesialue Märynummi muodostumisalueella pohjavesialueella Kajala muodostumisalueella pohjavesialueella Kustavansuo muodostumisalueella pohjavesialueella Saarenkylä muodostumisalueella pohjavesialueella Kitula pohjavesialueella Pyymäki-Tuohittu muodostumisalueella pohjavesialueella Maankäyttöluokka, Pinta-ala (ha/%) Taajama-asutus Haja-asutus Loma-asutus Peltoviljely Metsätalous Maa-ainesten otto Vesistöt Teollisuus- tai varastoalue Varalla 2,0 / 1,7 2,0 / 1 40,1 / 33,4 53,9 / 25,9 0,0 / 0 0,0 / 0 27,6 / 23 72,8 / 35 34,2 / 28,5 63,1 / 30,3 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 10,0 / 8,3 10,2 / 4,9 4,6 / 3,8 5,4 / 2,6 0,7 / 1 0,7 / 0,4 10,4 / 14,9 25,3 / 13,7 0,0 / 0 0,0 / 0 7,5 / 10,7 80,1 / 43,3 49,6 / 70,9 71,9 / 38,9 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 1,8 / 1- 0,0 / 0 0,0 / 0 0,3 / 0,4 4,0 / 2,2 0,0 / 0 0,0 / 0 2,6 / 11,3 4,1 / 7,3 0,6 / 2,6 0,8 / 1,4 2,4 / 10,4 25,2 / 45 17,4 / 75,7 25,9 / 46,3 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 10,8 / 1 13,4 / 0,9 12,1 / 1,1 16,5 / 1,2 5,9 / 0,5 40,5 / 2,9 947,8 / 87 1208,5 / 85 49,2 / 4,5 49,2 / 3,5 20,4 / 1,9 42,8 / 3- 2,6 / 0,2 4,0 / 0,3 41,2 / 3,8 45,9 / 3,2 0,0 / 0 2,4 / 1,1 0,6 / 0,3 164,3 / 73,3 51,6 / 23 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 4,8 / 2,1 0,0 / 0 0,0 / 0 14,4 / 3,5 21,6 / 2,9 2,1 / 0,5 2,9 / 0,4 71,3 / 17,6 304,1 / 40,9 268,0 / 66 363,3 / 48,8 32,7 / 8,1 32,8 / 4,4 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 0,0 / 0 17,8 / 4,4 19,4 / 2,6 27 7.2 Yleiskaava Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 5 luvun mukaan yleiskaava toimii yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustana. Yleiskaava voi koskea koko kuntaa tai sen tiettyä osa-aluetta, jolloin sitä kutsutaan osayleiskaavaksi. Märynummen pohjavesialueella on voimassa Halikon keskustan osayleiskaava. Kaavassa on annettu seuraavia määräyksiä. - - Pohjavesien kannalta haitallisten kemikaalien ja jätteiden varastointi on kiellettyä. Kiinteistökohtaiset öljysäiliöt on sijoitettava rakennusten sisätiloihin tai maan päälle katettuun suoja-altaaseen, jonka tilavuus vastaa vähintään varastoitavan öljyn enimmäismäärää. Jätevesien imeyttäminen maaperään on kielletty. Rakentaminen, ojitukset ja maankaivu on tehtävä siten, ettei niistä aiheudu pohjaveden laatumuutoksia tai pysyviä muutoksia pohjaveden korkeuteen. Alueen maankäytössä päätavoitteena tulee olla pohjaveden laadun ja määrän turvaaminen. Olemassa olevien vanhojen rakennusten jätevesien käsittelymenetelmät, öljylämmitysjärjestelmien ja polttonesteiden kunto tulee tarkastaa ja ne tulee saattaa nykyaikaiset ympäristönsuojeluvaatimukset täyttäviksi. Teiden kunnossapidossa tulee käyttää sellaisia aineita ja menetelmiä, joista ei aiheudu vaaraa pohjavedenlaadulle. Uusia laaja-alaisia maa-ainesten ottoalueita ei tule sallia. Vanhoilla ottamisalueilla maa-ainesten otto tulee saattaa päätökseen mahdollisimman nopeasti ja alueet tulee maisemoida. Kajala pohjavesialueella urheilukentällä ja sen pohjoispuolella on voimassa KajalanHähkänän osayleiskaava. Kitulan pohjavesialueella on voimassa Kiikalan Yltäkylän osayleiskaava sekä pohjavesialueen eteläosassa keskustan pohjoisosan-moottoritienLahnajärven osayleiskaava. Kaavoissa ei ole annettu erityisiä määräyksiä pohjavesialueille. Saarenkylän pohjavesialueen eteläosassa on voimassa Härjänvatsan osayleiskaava, jossa on annettu seuraavia määräyksiä. - Alueelle ei saa sijoittaa rakennuksia tai laitteita, jotka aiheuttavat pohjaveden pilaantumisriskiä. Alueella ei sallita jätevesien maahan imeyttämistä. Pohjavesialueella öljy- ja polttoainesäiliöt sekä muut vaarallisten aineiden säiliöt ja varastot tulee sijoittaa maanpäälle ja varustaa suoja-altaalla. Teollisuuden lastaus- ja purkualueet sekä ajoneuvoliikenteeseen ja pysäköintiin käytettävät alueet on päällystettävä vettä läpäisemättömällä materiaalilla. Lastaus- ja purkualueilla kertyvät sade- ja sulamisvedet on johdettava öljynerotuskaivojen kautta viemärissä pohjavesialueen ulkopuolelle. Rakentamisessa on jätettävä koskematon, vähintään 4 metrin syvyinen suojakerros pohjaveden ylimmän pinnan yläpuolelle. Rakentamisessa on kiinnitettävä huomiota pohjaveden pilaantumisen estämiseen. 7.3 Asemakaava Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 7 luvun mukaan asemakaava on yksityiskohtaista järjestämistä sekä rakentamista ja kehittämistä koskeva suunnitelma. Asemakaavalla määrätään tapahtuvaa maankäytön suunnittelun sekä annetaan määräyksiä haitallisten ympäristövaikutusten estämiseksi tai rajoittamiseksi. Asemakaava-alueelle ei saa sijoittaa toimintoja, jotka ovat haitallisten tai häiriöitä aiheuttavien ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista koskevien asemakaavamääräysten vastaisia. Märynummen pohjavesialue sekä Kajalan pohjavesialueen eteläosa ovat asemakaavoitettu. Lisäk- 28 si Härjänvatsan asuinalueella on voimassa asemakaava. Kajalan pohjavesialueelle on asemakaavassa annettu seuraavanlaisia määräyksiä. - Pohjavesialueella ei saa pitää sellaisia säiliöitä, varastoa, viemäriä, johtoa, asuinrakennusta tai muuta laitosta, mistä voi päästä veteen sen laatua huonontavia aineita. Pohjavedenpinnan yläpuolelle on jätettävä vähintään 4 metrin maakerros. 7.4 Rakennusjärjestys Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 14 §:n mukaan rakennusjärjestyksellä on tarkoitus edistää rakentamista ja helpottaa kaavoituksen toteutumista. Rakennusjärjestyksessä annetaan määräyksiä paikallisista oloista johtuvien kulttuuri- ja luonnonarvojen sekä rakentamisen säilymisestä. Salon kaupungin rakennusjärjestys on astunut voimaan 1.6.2010 ja se korvaa vanhojen kuntien vanhat rakennusjärjestykset. Rakennusjärjestyksessä ei ole annettu määräyksiä pohjavesialueille. 7.5 Pohjavesialueilla vireillä olevia kaavahankkeita Märynummen pohjavesialueen itäpuoleinen alue on suunniteltu kaavoitettavaksi asemakaavalla pientalovaltaiseksi asuinalueeksi (Salon kaupunki 2012). Lisäksi Kitulan pohjavesialueen itäreunalla on vireillä Suomusjärvi-Kiikalan E18 liittymäalueen osayleiskaava. Kaavaluonnoksen vaikutuksista Kitulan pohjavesialueen olosuhteisiin on laadittu selvitys. Pöyry Oy:n (2008) mukaan osayleiskaavassa esitetyt toiminnot tulevat sijoittumaan pääasiassa pohjavesialueen savipainanteisiin. Näille alueille sijoittuvilla toiminnoilla ei lähtökohtaisesti ole vaikutusta pohjaveden määrälliseen tai laadulliseen tilaan. Rakentamisen yhteydessä tulee kuitenkin ottaa huomioon savikerroksen alla sijaitseva vettä johtava kerros. 7.6 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - - Riskikohteiden aiheuttama pohjaveden pilaantumisvaara ja riskitoimintojen siirtämismahdollisuudet pohjavesialueiden ulkopuolelle tulisi kaavoituksen yhteydessä selvittää. Kaavoituksessa tulee ottaa huomioon pohjaveden syntyyn ja kulkeutumiseen vaikuttavat seikat ja mahdolliset riskikohteet tulee sijoittaa niin, että niistä aiheutuu mahdollisimman pieni riski. Pilaantuneet maa-alueet tulisi kartoittaa ja mahdollisuuksien mukaan kunnostaa kaavoituksen yhteydessä. Pohjavesialueille ei tule kaavoissa osoittaa lainkaan uutta teollisuutta tai varastointia tai muita riskitoimintoja eikä sallia niiden laajentamista. Pohjavesialueille ei myöskään tule osoittaa uusia golfkenttiä tai uusia arkkuhautausmaita tai sallia niiden laajennuksia. Uusia teitä ja muita liikennealueita voidaan pohjavesialueille kaavoittaa vain poikkeustapauksissa. Uusille teihin tulisi harkita pohjavesisuojauksen rakentamista. Muiden toimintojen, kuten uusien työpaikka- tai asuntoalueiden sijoittaminen pohjavesialueelle on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että luonnontilaista pohjavesialuetta jää riittävästi ja vaikutusten arvioinnin perusteella voidaan osoittaa, ettei toiminnasta aiheudu vaaraa pohjaveden laadulle tai määrälle. Pohjavedenottamojen ja tutkittujen vedenottamopaikkojen lähiympäristöön (vähintään 500 m ottamolta) ei tule sijoittaa mitään uusia toimintoja. Rakennusjärjestystä uudistettaessa siinä olisi hyvä antaa erillisiä määräyksiä pohjavesialueille. 8 RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT Suojelusuunnitelmaan kuuluu pohjavesialueilta tehtävä riskikohteiden kartoitus. Tietoa riskikohteista on saatu kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilta, ympäristöluvista ja maaperän tilan tietojärjestelmästä sekä aiemmin tehdyistä tutkimuksista (Taulukko 5 ja 29 6). Pohjavesialueilla on suorittu myös maastokäyntejä, joilla on saatu lisätietoa riskikohteista. Riskin suuruuteen vaikuttavat lähinnä kohteen sijainti, haitta-aineet ja niiden määrä sekä onnettomuuden todennäköisyys. Kohteille on määritelty toimenpiteitä riskin pienentämiseksi tai riskin poistamiseksi. Pohjavesialueille sijoittuu usein pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-aluetta. Samalla kiinteistöllä on saattanut sijaita runsaasti erilaisia toimintoja, joista on voinut päätyä maaperään ja pohjaveteen haittaaineita. Aineet voivat päätyä pohjaveteen hitaasti, joten niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua. Maaperän pilaantumisen toteaminen vaatii alueiden tutkimista. Näytteenoton kehittyessä aikaisemmin selvitetyt ja osin kunnostetut alueet voivat vaatia uusia tutkimuksia esimerkiksi ennen kaavoituksen laatimista tai alueen rakentamista. Pohjavesialueiden riskikohteet muuttuvat ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa tulee päivittää. Taulukko 5. Pohjavesialueiden 2=asiantuntija-arvio) (Klap 2010). riskitoiminnot ja riskinarviointi (riskinarviointi: 1= todettu, Pohjavesialue Riskinarviointi Pääas. tilaa heikentävä aine Merkittävät riskitoiminnot Muut riskit Märynymmi 2 Torjunta-aine teollisuus ja yritystoiminta, liikenne ja tienpito asutus ja maankäyttö Kajala 2 Kustavansuo 1 Saarenkylä 2 liikenne ja tienpito, maa-ainestenotto Kitula 1 liikenne ja tienpito Pyymäki-Tuohittu 2 maatalous, asutus ja maankäyttö asutus ja maankäyttö, maatalous Taulukko 6. Suojelusuunnitelma-alueella voimassa olevat ympäristöluvat, niiden myöntämisvuosi sekä luvassa määritelty pohjaveden tarkkailuvelvoite. Pohjavesialue Ympäristöluvat Vuosi Pohjaveden tarkkailuvelvoite Saarenkylä Kiikalan lentokenttä 2006 X Saarenkylä YN-Sora Oy murskaamo (nyk. Peab Industri Oy) 2011 X Pyymäki-Tuohittu Sikala 2006 Pyymäki-Tuohittu Navetta 2004 Märynummi Halikon sairaalan lämpökeskus 2005 X 2011 X 2011 X Saarenkylä Saarenkylä Saarenkylä Saarenkylä Maxit Oy kuivatuotetehdas (nyk. Saint-Gobain Weber) Maxit Oy Kahi-tiilitehdas (nyk. Saint-Gobain Weber) Perttelin Sementtivalimo Oy:n muovinkäsittely Perttelin Sementtivalimo Oy:n polttohakkeen teko 2005 2007 Riskikohteiden sijainnilla maaperään ja pohjaveden virtaukseen nähden on suuri merkitys määriteltäessä riskin suuruutta. Haitta-aineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat maaperän ja haitta-aineen kemialliset ominaisuudet sekä ilmasto. Maaperän ominaisuuksista vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet vaikuttavat haitta-aineiden kulkeutumiseen. Nopeinta kulkeutuminen on hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Huonosti vettä johtavilla savikoilla kulkeutuminen on puolestaan hitainta ja se tapahtuu pääasiassa pintavaluntana. Savikot voivat myös hidastaa tai kokonaan estää haitta-aineiden pääsyn syvemmälle maaperään ja pohjaveteen. Ilmastollisista tekijöistä 30 lämpötilalla on vaikutusta haihduntaan ja sademäärällä on puolestaan merkitystä haittaaineiden kulkeutumisessa. Kasvava haitta-ainekuorma tai maankäytön muutokset voivat lisätä kulkeutumista, sillä ne pienentävät maaperän kykyä sitoa aineita ja lisäävät niiden vapautumista takaisin liukoiseen muotoon. Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta, sillä mitä suurempi pohjavesivarasto on kyseessä, sitä suurempaan vesimäärään aineet laimenevat. Suuremmasta pohjavesivarastosta aineet kuitenkin poistuvat hitaammin. Vedenottamot pyritään sijoittamaan antoisuudeltaan parhaaseen paikkaan mutta myös saastunut vesi kulkeutuu parhaiten vettä johtaviin kerroksiin. Maaperän tiiviit hienoaineskerrokset sekä kallio voivat ohjata haitta-aineita laajemmalta alueelta itse pohjavesialueelle. Ilmastonmuutoksen seurauksena säiden ääri-ilmiöt voivat lisääntyä ja kuivina aikoina vedensaanti voi hankaloitua. Sademäärien lisääntyminen voi puolestaan nostaa pohjavedenpintoja ja toisaalta lähteiden virtaama voi kasvaa ja pohjaveden purkautuminen soille lisääntyä. Lisääntyneistä sateista voi seurata myös haitta-aineiden kulkeutumista ja imeytymistä pohjaveteen. 8.1 Liikenne ja tienpito Liikenteen ja tienpidon riskit syntyvät lähinnä vaarallisten aineiden kuljetuksista, liikenneonnettomuuksista ja maanteiden suolauksesta. Tarkkoja tietoja pohjavesialueilla kulkevien vaarallisten aineiden laadusta tai määristä, eikä yksittäisten tieosuuksien suolausmääristä ole saatavilla. Riskin pienentämiseksi voidaan rakentaa luiskasuojaus tai määrittää vaarallisten aineiden kuljetusreitit niin, että syntyvä riski olisi mahdollisimman pieni. Muita keinoja ovat pintavesien mahdollisimman tehokas johtaminen pohjavesialueilta, tieympäristön pehmentäminen sekä suojakaiteiden rakentaminen. Suolauksen vähentämisellä tai vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käytöllä voidaan pienentää tienpidosta syntyvää riskiä. Liikenteen päästöt kuten rikkidioksidi ja typen oksidit aiheuttavat maaperän happamoitumista, mutta vaikutus pohjaveteen on pieni. Maantieliikenteen lisäksi suojelusuunnitelma-alueella riskiä aiheuttaa lentokenttä. Vaarallisten aineiden kuljetuksista (1994/719) olevan lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vahinkoa ja vaaraa, jota kuljetus saattaa aiheuttaa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Pohjaveden virtauksella ja ottamoiden sijainnilla tiehen nähden on merkitystä erityisesti haitta-aineiden leviämisen kannalta. Turku-Helsinki moottoritien suojaus. 31 8.1.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet ELY-keskus (ent.tiehallinto) on seurannut Märynummen kloridipitoisuuksia molemmilta vedenottamoilta vuodesta 2007 lähtien. Alueen kloridipitoisuuden trendi on ollut laskeva. Sairaalan vedenottamon kloridiseuranta jatkuu edelleen, mutta kunnan vedenottamon seuranta on lopetettu vedenoton loputtua. Kustavansuon ja Kitulan pohjavesialueiden halki kulkevasta Turku-Helsinki moottoritiestä aiheutuva riski on arvioitu niin vähäiseksi, että kloridiseurantaa ei ole katsottu aiheelliseksi. Kustavansuon ja Kitulan pohjavesialueiden kohdalle on rakennettu pohjavesisuojaus valtatielle 1 rakentamisen yhteydessä. Moottoritielle Kustavansuon alueelle on rakennettu vuonna 1998 noin 461 metrin mittainen maatiiviste/bentoniittimatto suojaus (Turun tiepiiri 2007). Pyymäki-Tuohitun pohjoispuolella kulkevalla Kiskontiellä 186 on 1990-luvun alussa asennettu ”suolausta vähennetty”-kyltit. Sen jälkeen suolausmenetelmät ja -periaatteet ovat kuitenkin kehittyneet niin että kaikkialla toimitaan minimisuolausperiaatteella. Turku-Helsinki moottoritiellä on viimeisen kolmen talven aikana käytetty suolaa keskimäärin 18 tn/km, mutta vuosittaiset vaihtelut ovat sääoloista johtuen suuria vaihdellen 10–24 tn/km välillä. Hiekkapäällysteisillä teillä käytetään kesäisin pölynsidonnassa kesäsuolaa. Tarkkoja käyttömääriä eri tieosuuksilla ei ole saatavilla, mutta määrät on arvioitu vähäisiksi. Yleisesti ELY-keskuksen urakoitsijat käyttävät maanteillä pölynsidontaan kesäsuolaa noin 0,5 tn/kilometri/kesäkausi. Pölynsidontaa saattavat käyttää lisäksi myös esimerkiksi sorakuljetusten harjoittajat ja kunnat. Pohjavesialueilla kulkevista vaarallisista aineista tai niiden määristä ei ole tietoa saatavilla. Alueilla kulkee jonkin verran polttonestekuljetusten sekä muita vaarallisia aineita. Alueille ei ole määritelty VAK-kieltoja. Turku-Helsinki moottoritiellä on arvioitu kulkevan vaarallisia aineita 100 000-200 000 tn/v (Turun tiepiiri 2007). - Märynummen pohjavesialueen halki noin 1,7 km:n matkalla kulkeva Vaskiontie kuuluu talvihoitoluokkaan I eli tie pidetään paljaana läpi talven suolaamalla, mutta suolauksesta tingitään öisin. - Kajala pohjavesialuetta 1,3 km:n matkalla leikkaava Inkereentie kuuluu talvihoitoluokkaan Ib, jolloin liukkautta torjutaan suolalla vain syys- ja kevätliukkailla sekä liikenneturvallisuutta erityisesti vaarantavissa ongelmatilanteissa. Tie hoidetaan korkeatasoisesti, mutta pääosin ilman suolaa. - Kustavansuo pohjoisosan halki 300 metrin matkalla kulkeva Turku-Helsinki moottoritie (1-tie) kuuluu talvihoitoluokkaan Is, jolloin tie pidetään läpi talven sulana suolaamalla. Pohjavesialueen eteläpuolella kulkeva valtatie kuuluu talvihoitoluokkaan I ja tiellä käytetään suolaa liukkauden torjunnassa. - Saarenkylän pohjavesialueen eteläreunaa 1,75 km:n matkalla leikkaava Suomusjärventie kuuluu talvihoitoluokkaan II, eikä tiellä käytetä suolaa liukkauden torjuntaan. - Kitula pohjavesialueen halki kulkee Turku-Helsinki moottoritie noin 1,3 km:n matkalla. Tie kuuluu talvihoitoluokkaan Ib ja tie pidetään sulana suolaamalla. Pohjavesialuetta pitkin noin 1,8 km:n matkalla kulkeva Kiikalantie kuuluu talvihoitoluokkaa II, eikä tiellä käytetä suolaa liukkauden torjunnassa. - Pyymäki-Tuohittu pohjavesialuetta pitkin noin 5 km:n matkalla kulkeva Muurlantie kuluu talvihoitoluokkaan II, joten tietä ei suolata. 32 Turun tiepiirin (2007) laatiman pohjavesisuojausten kuntokartoituksen yhteydessä kiireellisimmin suojausta tarvitsevaksi kohteeksi on määritelty Märynummen pohjavesialueen halki kulkeva Vaskiontie (224) ja harkinnanvaraiseksi kohteeksi Kajala pohjavesialueen halki kulkeva Inkereentie (2401). Alueilla ei ole runsaasti sorapintaisia maanteitä, joten kesäsuolan aiheuttama pohjavesiriski voidaan arvioida pieneksi. Kuljetusonnettomuuden seurauksena koko pohjavesilähde voi pilaantua, joten kuljetusten ja suolauksen johdosta liikenteen aiheuttama pohjavesiriski voidaan todeta kohtalaiseksi. 8.1.2 Lentotoiminta Saarenkylän pohjavesialueen pohjoispäässä sijaitsee Kiikala-Säätiön ylläpitämä Kiikalan lentokenttä. Pienkonekentällä on pääosin purje- ja moottorilentotoimintaa, mutta alue on ajoittain myös puolustusvoimien käytössä. Kentällä on myös muuta harrastetoimintaa, kuten auto- ja moottoripyöräkilpailuja. Muiden moottorikäyttöisten laitteiden käyttö on ympäristöluvassa sallittua ainoastaan näytös- ja esittelyluontoisten tapahtumien yhteydessä. Lentokentän ympäristö kuuluu Natura-alueeseen. Kiikalan lentokentän ympäristöluvan (2006) mukaan ilmailutoiminnasta ei ole arvioitu tapahtuvan merkittäviä päästöjä maaperään. Alueella on kaksi yhteensä 3000 l polttoainesäiliötä sekä 1000 l dieselsäiliö, jotka on sijoitettu betoniseen suoja-altaaseen. Luvan mukaan polttoainetta saa olla varastossa enintään 4000 l ja säiliöt on varustettava elektronisella ylitäytönestimellä sekä vuodonilmaisulla ja lisäksi alueella tulee olla imeytysainetta. Tankkaukset tulee suorittaa siihen varatussa jakelupaikassa. Alueella on pienimuotoista huoltotoimintaa, josta on arvioitu kertyvän vain noin 20 l öljyä vuodessa. Alueella ei saa varastoida eikä käyttää kemikaaleja jäänestoon tai liukkauden torjuntaan ja alueella tulisi olla valmiussuunnitelma pohjavesien suojelemiseksi. Ympäristöluvassa on määrätty pohjaveden tarkkailuvelvoite, jota tulee noudattaa. Suurimman riskin kentällä aiheuttaa lentokonebensiinin säilytys ja sen tankkaus sekä puolustusvoimien toiminta. Pienen riskiä aiheuttaa lisäksi myös alueella tehtävät huollot. Lentokentän aiheuttama kokonaisriski voidaan todeta kohtalaiseksi. 8.1.3 Junaliikenne Tutkimusalueella sijaitsevilla pohjavesialueilla ei kulje junanratoja, mutta Espoo-Salooikoradan vaihtoehto Mp kulkee Kustavansuon ja vaihtoehto M Kitulan pohjavesialueiden halki (Kuva 2). Radan toteuttamisesta tai aikataulusta ei ole päätöksiä. Liikenneviraston (2010) mukaan ratalinja Mp leikkaa Kustavansuon pohjavesialueen länsireunalla kallioselännettä, mutta kalliolouhinnan ei arvioida aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia pohjaveden virtausolosuhteisiin. Pohjavesialueen itäreunalla pohjaveden painetaso esiintyy lähellä maanpintaa, joten maanrakennustyöt saattavat aiheuttaa pohjaveden purkautumista maanpinnalle, mikäli maankaivutyöt tai paalutus ulotetaan savenalaisiin vettä johtaviin maakerroksiin. Kustavansuon pohjavesialueen merkitys yhdyskunnan vedenhankinnan kannalta on vähäinen. Vaihtoehdossa M ratalinja kulkee Kitulan pohjavesialueen keskiosan poikki itä-länsisuunnassa ja ylittää Kitulan pohjavesialueella Varesjokilaakson. Kitulan vedenottamo sijoittuu noin 50 metrin päähän ratalinjasta. Pohjaveden virtaus suuntautuu pohjavesialueen itäreunan kallioalueelta kohti vedenottamoa. Savipeitteisellä laaksoalueella maankaivu- tai paalutustyöt voivat aiheuttaa haitallista pohjaveden purkautumista. Ratalinja sijoittuu Kitulan vedenottamon läheisyyteen, minkä vuoksi rakentaminen voi aiheuttaa veden samentumisriskin vedenottamolla. Mahdolliset radan rakentamisen edellyttämät louhinta- ja räjäytystyöt voivat aiheuttaa vaikutuksia pohjaveden laatuun. 33 Radan pohjavesivaikutukset liittyvät ensisijaisesti mahdollisiin rakentamisen aikaisiin pohjavesivaikutuksiin ja radan käytön aikainen pohjavesiriski aiheutuu vaarallisten aineiden kuljetuksista ja mahdollisista onnettomuuksista. Liikenneviraston (2010) mukaan pohjavesialueilla torjunta-aineiden käytöstä on nykyisin luovuttu. Radan rakentamiseen liittyviä mahdollisia haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä ennen rakentamista tehtävillä pohjavesiolosuhteiden lisäselvityksillä sekä pohjavesiriskit huomioonottavalla rakentamisen ennakkosuunnittelulla. Useiden pohjavesialueiden liepeillä mahdollisesti esiintyvään paineelliseen pohjaveteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kalliolouhinnasta aiheutuvat vaikutukset arvioidaan tarkemmin jatkosuunnittelun yhteydessä muun muassa yksityiskaivot huomioiden. Kuva 2. Espoo-Salo-oikoradan vaihtoehdot. (Mp=oranssi, M=punainen) (Liikenneviraston 2010). 8.1.4 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - - - Salon ympäristönsuojelumääräyksissä on todettu, että lumenkaatoaluetta ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Vedenottamoiden suoja-aluepäätöksissä on annettu määräyksiä maantiesuolan varastoinnista sekä uusien moottoriajoneuvoille tarkoitettujen yleisten teiden ja pysäköintialueiden rakentamisesta (Liite 2/1-2). Pohjavesialueilla kuljetettavien aineiden selvittäminen auttaisi onnettomuuksiin varautumisessa. Kemikaalien imeytyminen maaperään sekä pääsy sadevesikaivoihin tulisi onnettomuustilanteissa estää. Liikenneviraston ohjeiden mukaan maantien rakentamisen tai kunnostamisen yhteydessä tehdään aina pohjavedensuojaus ympäristöviranomaisten (ELY/Y) ohjeiden mukaan. Vaarallisten aineiden kuljetuksissa on oltava rahtikirjan lisäksi kuljetettavaa ainetta koskeva maantiekuljetuksen ohjekortti. Pohjavesialueilla maanteiden suolausta tulisi vähentää. ELY/L ohjaa urakoitsijoiden suolankäyttöä bonus/sanktio – järjestelmällä, jonka tavoitteena on taata liikenneturvallisuus mahdollisimman vähäisellä suolan käytöllä. Myös erilaisten vaihtoehtoisten liukkaudenestoaineiden käyttöä tulisi kokeilla. Lentokoneiden tankkaukset tulee suorittaa ainoastaan tarkoitukseen varatussa jakelupaikassa. Kiitoteiden pitämiseen sulana tai lentokoneiden jäänmuodostuksen estämiseen ei saa käyttää kemikaaleja. Lentokenttäalueella ei saa varastoida ympäristölle haitallisia kemikaaleja tai vaarallisia jätteitä. Lentokoneiden ja muun toiminnassa tarvittavan kaluston pienimuotoiset huollot ja pesut tulee tehdä tarkoitukseen osoitetussa tiivispohjaisessa paikassa. Lentokoneiden polttoaineiden päästöt hulevesien kautta maaperään tulee torjua jakelualueen öljynerotuskaivojen kunnon ja pohjaveden laadun seurannalla. Kiikalan lentokentälle tulee laatia ympäristöluvassa määritelty valmiussuunnitelma. Luvattomaan maastoliikenteeseen tulee puuttua esteiden, aitojen ja kylttien avulla ja valvontaa tehostamalla. Turku-Helsinki moottoritiellä tulisi aloittaa kloridiseuranta, mikäli pohjavedessä todetaan kohonneita kloridipitoisuuksia. Mahdollisen oikoratalinjauksen kulkiessa pohjavesialueilla tulisi rakentamiseen kiinnittää erityistä huomiota ja pohjavesisuojauksen rakentamista tulisi harkita. 34 8.2 Hautausmaat Hautausmailla käytettävien lannoitteiden vaikutukset pohjavesiin ovat samansuuntaisia kuin hautaustoiminnasta aiheutuvat päästöt. Hautaustoiminnasta peräisin olevia yhdisteitä ovat typpi, rikki ja fosfori. Muita hautaustoiminnasta johtuvia pohjaveden pilaantumisen tunnusmerkkejä ovat veden ummehtunut haju, korkea kemiallinen hapenkulutus, kohonnut hiilidioksidipitoisuus, orgaanisten yhdisteiden lisääntyminen sekä mikrobien esiintyminen. Maaperään ja pohjaveteen voi vapautua myös bakteereja ja viruksia. Suuren huokoskoon takia sora- ja hiekkamailla bakteerit eivät jää maaperän huokosiin vaan pienempikokoisina ne kulkeutuvat pohjaveteen. Hampaiden amalgaamipaikkojen ei ole todettu kohottaneen pohjavesien elohopeapitoisuuksia. Pohjaveden pinnan ja hautojen pohjien välillä olevan maakerroksen paksuus vaikuttaa pohjaveden pilaantumisriskiin. Myöskään eläinjätteitä ei saisi haudata pohjavesialueille. Pohjavesialueilla eläinjätteitä on haudattu ainakin Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueella, mistä on kerrottu lisää kappaleessa 8.6.2. 8.2.1 Märynummen pohjavesialue Märynummen pohjavesialueella noin 950 metrin päässä sairaalan vedenottamosta luoteeseen sijaitsee Halikon sairaalan hautausmaan. Pohjaveden päävirtaussuunta on hautausmaalta kohti vedenottamoa. Alueelle on haudattu yli kolmesataa vainajaa, joista suurin osa on Halikon sairaalan potilaita. Viimeisin hauta on 1960-luvulta. Hautausmaan aiheuttama riski alueen pohjavedelle voidaan todeta erittäin pieneksi. 8.2.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - Uusia hautausmaita ei tulisi sijoittaa tärkeille I-luokan pohjavesialueelle. Kajalan, Kitulan ja Pyymäen vedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeille ei saa perustaa hautausmaita. Eläinraatojen hautaaminen on pohjavesialueilla kielletty. Hautausmaiden alueelle on suositeltavaa laatia pohjaveden tarkkailuohjelma, mikäli hautaustoiminta aiheuttaa nyt tai tulevaisuudessa huomattavaa riskiä pohjavedelle. 8.3 Saha-alueet Saha-alueilla on yleisesti käytetty sinistymänestoaineita, joissa on ollut tehoaineena kloorifenoleita sekä epäpuhtautena dioksiineja, furaaneja (PCDD/F) sekä arseenia, kromia ja kuparia. Sahatoiminnan seurauksena puutavaran käsittely- ja varastoalueiden maaperä on usein todettu pilaantuneeksi. Kloorifenolit voivat pilata pohjaveden ja kulkeutua veden mukana laajoillekin alueille. Myös arseeni ja raskasmetallit kulkeutuvat pääasiassa pohjaveden virtauksen mukana, mutta dioksiinit ja furaanit sitoutuvat tiukasti maan orgaaniseen ainekseen eivätkä juuri liiku pohjaveden mukana. Useat kloorifenolit on luokiteltu ihmisille karsinogeenisiksi. Kloorifenolit eivät kerry elimistöön eivätkä rikastu ravintoketjussa toisin kuin dioksiinit ja furaanit. Saarenkylän pohjavesialueella Kahi-tiilitehtaan koillispuolella sijaitsee entinen Varesjoen saha. Tarkempaa tietoa sahatoiminnasta ei ollut saatavilla. Perttelin Sementtivalimo Oy:lle on myönnetty ympäristöluvat saha-alueen kiinteistölle sijoittuville yrityksille, jotka käsittelevät kestomuovia ja tekevät polttohaketta. Alueen maaperää ei ole tutkittu eikä sen mahdollista pilaantuneisuutta selvitetty. Saarenkylän pohjavesialueella sijaitsee lisäksi puutavaraliike ja Pyymäki-Tuohitun alueella Suonion saha ja höyläämö, joissa on lähinnä puiden sahaus ja höyläystoimintaa. 35 Entisen saha-alueen voidaan todeta aiheuttavan riskiä pohjavedelle, joten alueen maaperä ja pohjavesi tulisi tutkia. Toiminnassa olevien pienten sahausliikkeiden aiheuttama riski voidaan todeta pieneksi. 8.3.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - Entisen sahan alueen kiinteistön maaperän ja pohjaveden haitta-ainepitoisuudet tulisi selvittää. Varesjoen saha-alue tulisi merkitä PIMA/MATTI rekistereihin. Toiminnassa olevien sahojen toiminta tulisi selvittää tarkemmin. 8.4 Puolustusvoimien toiminta pohjavesialueilla Puolustusvoimien toiminta sijoittuu Saarenkylän pohjavesialueilla Kiikalan lentokentän ympäristöön. Lentoaseman kiitotie ei ole puolustusvoimien käytössä, mutta alueella järjestetään leirejä sekä taisteluharjoituksia. Pohjavesialue on puolustusvoimien toiminnasta huolimatta yleisessä käytössä ja siellä saa liikkua ilman erillistä lupaa. Alueella harjoitellaan puolustusvoimien käytössä olevilla maastoajoneuvoilla. Osa harjoitustoiminnoista ei aiheuta riskiä pohjavedelle, mutta kaluston käyttö aiheuttaa kuitenkin pilaantumisriskin. Pilaantumisriskit pyritään minimoimaan ohjeistamalla toimintaa ja tiedostamalla toiminnan sijoittumisesta pohjavesialueelle. Puolustusvoimien toiminnasta syntynyt pohjavesiriski voidaan arvioida pieneksi. Saarenkylän pohjavesialueella on puolustusvoimien toimintaa. 8.4.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet Puolustusvoimien toiminnasta aiheutuvat pohjaveden pilaantumisriskit pyritään minimoimaan ohjeistamalla pohjavesialueille sijoittuvaa toimintaa. Toimintaohjeita on laadittu erilaisille toiminnoille sekä mahdollisia vahinkotapauksia varten. Ohjeiden tarkoituksena on estää maaperän ja pohjaveden pilaantuminen. - Sotilaallisissa harjoituksissa tulisi varautua mahdollisiin ajoneuvoista tapahtuviin vuotoihin. Harjoituksiin osallistujille tulisi tiedottaa toiminnan sijoittumisesta pohjavesialueelle. Maastoajoneuvojen suuremmat huollot tulisi suorittaa pohjavesialueen ulkopuolella. Ampumatoiminnot tulisi suorittaa niille varatuilla ampumaradoilla. 36 8.5 Kaatopaikat Harjualueilla sijaitsevilla kaatopaikoilla vajovesivyöhyke toimii hyvänä suodattimena, minkä tehokkuuteen vaikuttavat vyöhykkeen paksuus ja materiaali. Jätteiden hajoaminen tapahtuu pääasiassa anaerobisesti ja hajoamistuotteina muodostuu lähinnä metaania ja hiilidioksidia. Anaerobisessa hajoamisessa välituotteet ovat orgaanisia happoja, minkä seurauksena kaatopaikkavesien pH on yleensä lievästi hapanta. Tämä voi puolestaan johtaa metallien liukenemiseen. Hapot voivat myös hidastaa hajottavien bakteerien toimintaa, minkä seurauksena vesissä voi esiintyä runsaasti hajoamiskelpoista orgaanista ainesta. Kaatopaikkavedet sisältävät yleensä öljy-yhdisteitä ja korkeita pitoisuuksia rautaa, mangaania, sinkkiä ja typpeä, joka anaerobisissa oloissa esiintyy suurimmaksi osaksi ammoniumtyppenä. Fosforipitoisuudet sekä muiden raskasmetallien pitoisuudet ovat yleensä alhaisia. Kaatopaikkavesissä on yleensä korkeita kloridipitoisuuksia ja korkea sähkönjohtokyky ja myös sulfaatteja ja sulfideja voi esiintyä runsaasti. Kaatopaikoilta on joissain määrin tavattu myös syanidia ja uusilla kaatopaikoilla esiintyy runsaasti bakteereja. Sademäärän lisäksi kaatopaikan maaperän vedenjohtavuudella, maa- ja kallioperäolosuhteilla, pinnanmuodoilla, iällä, käytöllä ja jätteiden sijoittamisella sekä erityisesti jätteiden laadulla on suuri merkitys kaatopaikoilta liukeneviin aineisiin. 8.5.1 Kajalan pohjavesialue Kajalan vanha kaatopaikka Vanhaan sorakuoppaan perustettu Kajalan vanha yhdyskuntakaatopaikka toimi vuosina 1955–1970. Kaatopaikalle on tuotu lisäksi muoviteollisuuden jätteitä ja mahdollisesti myös ongelmajätteitä, sillä aluetta ei ole valvottu. Lisäksi kaatopaikka-alueella on myös poltettu jätteitä toiminnan aikana. Pohjaveden päävirtaussuunta on kohti luoteessa noin 0,86–1,3 km:n päässä sijaitsevia Kajalan vedenottamokaivoja. Kajalankodin ottamo sijaitsee alueen eteläpuolella noin 600 metrin päässä. Golder Associates Oy:n (2010) mukaan kaatopaikalla pohjavesi on mittausten mukaan noin 20 metrin syvyydessä maanpinnasta ja alueen maaperä on kivistä hiekkaa/silttimoreenia maanpinnasta 22 metrin syvyydelle, jonka alapuolella noin 22,5 metrin syvyydellä on lohkareita/kallionpinta. Jätetäytön paksuudeksi on arvioitu noin 7-8 metriä, joten se ei ole kosketuksissa pohjaveden kanssa. Kaatopaikka-alueen pohjavettä ei tiedetä käytettävän talousvetenä, vaan alueen kiinteistöt ovat kunnallisen vesijohtoverkoston piirissä. Golder Associates Oy:n (2010) sekä MATTI-tietojärjestelmän mukaan toiminnan päättymisen jälkeen kaatopaikka on peitetty maa-aineksella ja kunnostettu vuonna 2006. Kaatopaikan jätetäyttöä on tutkittu 2002 koekuoppien avulla ja tutkimusten mukaan jätetäyttö sisältää pääosin peitemaata, hiekkaa ja soraa. Jätetäyttö sisälsi myös maatunutta yhdyskuntajätettä, metallia, lasia ja palaneita kerroksia sekä paikoitellen runsaasti muovijätettä. Kaatopaikalla suoritetun kunnostustyön yhteydessä pilaantuneita maita ei poistettu paikalta vaan jätetäytön pintaa muotoiltiin ja pintaeristystä parannettiin päällystämällä kaatopaikka-alue bentoniittimatolla asiallisine suojakerroksineen. Ojitussysteemin kunnostuksen seurauksena kaatopaikka-alueen pintavedet kulkeutuvat pois alueelta ja imeytyvät maastoon kaatopaikan ulkopuolella. Kaatopaikan tutkimuksissa todettiin metalleista SAMASE-raja-arvot ylittäviä pitoisuuksia lyijyä, kadmiumia, kuparia ja sinkkiä sekä eräästä koekuopasta peräti 6000-kertaisesti SAMASE-raja-arvon ylittävä dioksiini- ja furaanipitoisuus. Lisäksi maaperästä mitattiin öljyhiilivetyjä ja PAHyhdisteitä, mutta niiden pitoisuudet olivat alle SAMASE-ohjearvojen. Jätetäytön ei ole todettu aiheuttaneen pohjaveden pilaantumista, vaikka Kajalan vedenottamon kaivosta on todettu sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksen ylittävä määrä ammoniumtyppeä, ja kadmiumpitoisuuden on todettu olleen normaalia suurempi. Tarkempia tietoja 37 pohjavesialueen ja kaatopaikan seurantaputkien vedenlaadusta on kappaleessa 4.5.3. Jätetäytön peittämisen seurauksena veden suotautuminen siihen on saatu estettyä. Alueella toteutetaan jälkiseurantaa maastotarkastuksin sekä pohjavettä tarkkaillen ja pohjavedessä todetut haitta-ainepitoisuudet ovat pääosin laskeneet vuoden 2003 tasosta. Kaatopaikalla tehdyt kunnostustyöt pienentävät pohjaveden ja maaperän likaantumisriskiä. Kaatopaikan voidaan todeta aiheuttavan kuitenkin maaperän ja pohjaveden pilaantumisriskin. Vanha maankaatopaikka Urheilukentän eteläpuolella sijaitsevalle entiselle maankaatopaikalle on läjitetty maaaineita, kuten jätemaata ja rakennusjätettä. Alue sijaitsee noin 1,2–1,6 km:n päässä Kajalan vedenottamokaivoista. Kajalankodin ottamo sijaitsee alueen lounaispuolella noin 300 metrin päässä. Pohjaveden päävirtaussuunta on luoteeseen kohti Kajalan ottamoita, mutta osa alueen pohjavedestä purkautuu Kajalankodin ottamon viereisestä lähteestä. Maankaatopaikan vaikutusta pohjaveteen on seurattu ja alueelle on annettu maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen saastumisen vuoksi. Kaatopaikan voidaan todeta aiheuttavan maaperän ja pohjaveden pilaantumisriskin, sillä jätetäytön tarkkaa sisältöä ei tiedetä, eikä alueelta ole suoritettu tarkempia tutkimuksia. 8.5.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet Kaatopaikkavesien muodostumisen sekä leviämisen rajoittaminen ja estäminen ovat tärkeitä toimenpiteitä niin toimivilla, kuin lopetetuillakin kaatopaikoilla. Pintavesiä voidaan ohjata muualle ojituksen avulla, pintamaan tiivistämisellä tai pinnan kaltevuuden lisäämisellä. Kasvillisuus haihduttaa vettä ja samalla vähentää kaatopaikkavesien määrää. Kaatopaikoilla syntyvien vesien pääsy pohjaveteen voidaan estää kokonaan esimerkiksi tiivistämällä kaatopaikan pohja vettä läpäisemättömällä materiaalilla. - - Uudet kaatopaikat tulisi sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle ja sorakuoppien käyttö laittomina kaatopaikkana estää kuoppiin johtavien teiden sulkemisella. Sorakuoppiin kertyneet romut tulisi poistaa ja kuopat tarvittaessa kunnostaa. Kaatopaikkojen pohjavesiä tulisi tarkkailla säännöllisesti. Vedenottamoiden suoja-aluepäätöksissä kaatopaikkojen perustaminen on kiellettyä (Liite 2/1-2). Salon ympäristönsuojelumääräysten mukaan lumenkaatoaluetta ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, vesistöön, Natura- tai luonnonsuojelualueelle eikä alueelle, josta lumen sulamisvedet pääsevät valumaan suoraan vesistöön. Kajalan vanhan yhdyskuntakaatopaikan pohjavesiseurantaa tulisi jatkaa. Kajalan vanhan maankaatopaikan maaperä tulisi tutkia ja tarpeen vaatiessa puhdistaa. 8.6 Maa- ja metsätalous Maanviljelyn pohjavedelle aiheutuvat riskit syntyvät lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä, lietelannan levittämisestä sekä koneiden mahdollisista vuodoista. Lietelannan lisäksi pelloille levitetään myös virtsaa sekä kemiallisia lannoitteita. Myös karjanpito, eläinsuojat, kauppapuutarhat sekä lanta- ja tuorerehusäiliöt tuovat omat riskinsä pohjavedelle. Valtioneuvoston asetus (931/2000) maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta antaa määräyksiä lannan varastoinnista, levityksestä ja lannoitemääristä. Lietelannan levitystä pohjavesialueilla on rajoitettu myös ympäristöluvissa. Lannan levittämisestä pelloille voi seurata bakteerien runsas lisääntyminen pohjavedessä. Torjunta-aineen huuhtoutumisriskiä pohjaveteen lisäävät aineen vesiliukoisuus, heikko sitoutuminen maapartikkeleihin sekä hidas hajoaminen maaperässä. Erikoisviljelyyn käytetään perinteisesti enemmän torjunta-aineita, kuin viljanviljelyyn. 38 Peltopalstoilla viljeltävät kasvit voivat vaihdella vuosittain, joten haitta-aineita on saattanut päätyä pohjaveteen pidempänä ajanjaksona. Myös pohjavesialueiden ulkopuolelta voi pintavaluntana päätyä haitta-aineita pohjaveteen. Jotta pohjavesialueilla olevaa maataloutta ei rajoitettaisi liikaa, olisi alueiden pohjavesiolosuhteet hyvä tietää. Peltoviljelyn osuus pohjavesialueilla on suhteellisen suuri (Taulukko 4). Lannoitteiden käyttöä valvoo Tukes, jonka Internet-sivuilta löytyy lista pohjavesialueilla rajoitetuista tai kokonaan kielletyistä kasvinsuojeluaineista. http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Kasvinsuojeluaineet/Ymparistorajoitukset/Pohjavesirajoitus/#Pohjavesialueilla kielletyt valmisteet Rikkakasveja, tuhohyönteisiä ja kasvitauteja vastaan käytetään torjunta-aineita. Niiden hajoamiseen vaikuttavat aineen kemialliset ominaisuudet, orgaanisen aineksen määrä, levitystapa ja muoto sekä ympäristötekijät, kuten sääolot ja maalaji. Torjunta-aine ei saisi vaikuttaa muihin kuin kohde-eliöön. Ihminen voi altistua torjunta-aineille suoraan ihokosketuksella tai hengitysilman kautta, mutta myös elintarvikkeiden ja juomaveden välityksellä. Pohjavesissä torjunta-ainepitoisuudet ovat yleensä pieniä ja yleisin havaittu aine on atratsiini. Osa kielletyistä aineista on kestäviä sekä biokerääntyviä ja niiden pysyviä muuttumistuotteita tavataan edelleen. Hyvin vettä läpäisevät maalajit ja lannoitteiden runsas käyttö johtavat yleensä pohjavesien nitraattipitoisuuksien nousuun. Asumisjätevesien ja teollisuuden jätteiden levittäminen pelloille voi myös lisätä typen määrää. Jos lannoitteita käytetään sopivasti, ne vastaavat kasvien tarpeita ja ravinteet tulevat käytettyä tehokkaasti. Nitraatti on hyvin veteen liukenevaa. Lannoitteiden varastointi voi tulipalotilanteissa aiheuttaa räjähdysvaaran ja sammutusvesien mukana maaperään voi päätyä suuria määriä nitraattia. Metsätalouden toimenpiteet voivat lisätä ravinteiden huuhtoutumista pohjavesiin, vaikka metsiä ei yleensä pohjavesialueilla lannoiteta. Hakkuut voivat nostaa pohjavedenpintaa ja lisätä typpi- ja fosforihuuhtoumaa hakkuutähteistä sekä maaperästä. Lisäksi työkoneiden vuodoista ja tankkauksista voi päätyä pohjaveteen haitta-aineita. 8.6.1 Maatalous tutkimusalueen pohjavesialueilla Pellot sijaitsevat enimmäkseen pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella ja peltoviljelyn osuus pohjavesialueiden pinta-alasta on paikoin suuri. Eniten viljelyä sijoittuu Kitulan ja vähiten Saarenkylän pohjavesialueille (Taulukko 4). Lisäksi pohjavesialueisiin rajoittuu runsaasti peltolohkoja. Pohjavesialueilla ja niille rajautuvilla peltopalstoilla viljeltävistä kasveista ei ole tarkempia tietoja saatavilla, mutta viljojen ja nurmien lisäksi alueilla on myös jonkin verran erikoiskasviviljelyä. Pohjavesialueilta tehdyn maa- ja metsätalouden hajakuormituksen (MaaMet) seurannan yhteydessä pohjavedessä havaittiin Kajalan ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueilla raja-arvot alittavia määriä rikkakasvien torjunnassa käytettyjä pestisidejä ja niiden hajoamistuotteita. Esimerkiksi Kajalan pohjavesialueelta havaittua Simatsiinia on ollut myynnissä vuosina 1959–2004 ja sitä on käytetty yleensä mansikkaviljelyksillä ja hedelmäpuiden, marjapensaiden ja koristepensaiden alustoilla. Lisäksi löydettyä Atratsiinia on käytetty esimerkiksi viljelemättömillä alueilla metsänviljelyssä, omenapuiden ja marjapensaiden alustoilla sekä maissiviljelyksillä vuosina 1962–1991, jolloin sitä sisältävien torjunta-aineiden käyttö kiellettiin Suomessa kokonaan. Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueelta aiemmin laaditun suojelusuunnitelman mukaan alueella on viljelty viljojen lisäksi ainakin mansikkaa ja sokerijuurikasta. Varsinkin Tuohitun peltoalueella pohjavesialueen kaakkoisosassa on viljelty runsaasti juuri mansikkaa ja sokerijuurikasta. Pohjavedenlaadusta on kerrottu tarkemmin kappaleessa 4.5. 39 Märynummen pohjavesialueella noin 550 metrin päässä Sairaalan vedenottamosta on sijainnut Halikon sairaalan puutarha. Alueella toimi taimi- tai avopuutarha, jolla on ollut torjunta-aineiden käyttöä. Nykyisin puutarhatoiminta on loppunut. Alueelle on annettu maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen saastumisen vuoksi. 8.6.2 Eläintilat Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueella sijaitsee kaksi toiminnassa olevaa eläintilaa ja pohjavesialueen lounaiskärjessä sijaitsee entinen sikala (Liite 4). Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (2006) myöntämän ympäristöluvan mukaan Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueen kaakkoisosassa on 270 emakon ja 1 164 lihasian yhdistelmäsikala. Tuohitun vesiosuuskunnan vedenottamo sijaitsee noin 400 metrin päässä sikalan kaakkoispuolella pohjaveden päävirtaussuunnan ollessa kohti vedenottamoa. Pohjavesialueella sijaitsevat pellot on kuitenkin salaojitettu siten, että pinta- ja kuivatusvedet laskevat vedenottamolta poispäin sijaitsevaan Kumionpäänojaan. Sikalasta vuodessa tuleva noin 4 220 m³ lietelanta levitetään omille ja sopimuspelloille, joista noin 43 hehtaaria sijaitsee Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueella. Noin 4 hehtaaria em. pelloista sijaitsee muodostumisalueella eikä niille levitetä lantaa. Tilalla sijaitsee betonilaatoilla kolme yhteensä noin 16 000 litran polttoainesäiliötä ja lisäksi tilalla on konehallissa muita öljytuotteita noin 1 000 litraa. Luvassa on annettu määräyksiä pohjaveden suojelemiseksi. Määräysten mukaan sikalarakennusten ja lietesäiliöiden rakenteiden tulee estää lannan, virtsan ja niistä aiheutuvien valumavesien joutuminen pinta- ja pohjavesiin. Lisäksi lantaa ei saa levittää luokitelluille pohjavesialueille, ellei peltoalueen savikerroksen paksuus ole tutkitusti vähintään kolme metriä eikä missään tapauksessa sellaiselle peltoalueelle, jonka etäisyys pohjavedenottamosta on alle 300 metriä tai jolta lähtevä oja kulkee lähempänä kuin 300 metrin päässä pohjavedenottamosta. Pohjavesialueella sijaitsevat polttonesteiden ja voiteluaineiden varastosäiliöt tulee varustaa tilavuuttaan vastaavilla suoja-altailla. Lisäksi tulee noudattaa Tuohitun pohjavedenottamon suojelusuunnitelmassa maataloudelle esitettyjä toimenpidesuosituksia. Lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä uusi hakemus Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.2016 mennessä. Eläintilalla ei ole pohjaveden tarkkailuvelvoitetta. Lounais-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt vuonna 2004 ympäristöluvan toiminnan laajentamiseksi 175 lihanaudan ja 225 nuorkarjapaikan kasvattamoksi. Toiminta sijoittuu Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueelle noin 400 metrin päähän Tuohitun vesiosuuskunnan vedenottamosta. Pohjaveden päävirtaussuunta on kohti vedenottamoa. Tilalla on lisäksi suoja-altaalla varustettu 5000 litran öljysäiliö ja muita öljytuotteita noin 200 litraa. Ympäristöluvan mukaan lantaa levitettäessä on vedenottamoiden sekä talousvesikaivojen ympärille jätettävä lannoittamattomat suoja-alueet. Lantaa ei saa levittää pohjavesialueille muuten kuin savikkoalueille, joissa savikerroksen paksuus on vähintään kaksi metriä. raaka-aineet, polttonesteet, kemikaalit, tuotteet ja jätteet eivät saa aiheuttaa saastumisvaaraa maaperälle tai pinta- tai pohjavedelle. Polttonesteet ja voiteluaineet tulee varastoida tilavuutta vastaavissa suoja-altaissa. Lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä uusi hakemus Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.2014 mennessä. Toiminta on ainakin toistaiseksi loppunut maahan haudattujen eläinraatojen takia. Alueelta on kaivettu haudattuja raatoja arviolta noin 70–100 kappaletta, mutta kiinteistössä raatoja voi olla enemmänkin. Muiden haudattujen raatojen sijoituspaikkaa ei tiedetä. Suurin osa likaantuneesta maa-aineksesta on poistettu. Eläintilalla ei ole pohjaveden tarkkailuvelvoitetta. Sikala ja karjankasvatustoiminnasta ei ole ympäristöluvan mukaan arvioitu aiheutuvan merkittäviä pysyviä vaikutuksia ympäristöön ja suurimmat riskit on arvioitu syntyvän lannan levityksestä sekä käsittelystä. Tilojen voidaan todeta aiheuttavan pohjavesiriskin. 40 8.6.3 Hevostallit Hevostallien ympäristökuormitus voi olla paikallisesti huomattava ja varsinkin lannan varastointi ulkona ja hoitamattomat, kasvipeitteettömät ulkotarhat kuormittavat tallin ympäristöä voimakkaasti. Hevostalli vaatii ympäristöluvan, jos se on tarkoitettu vähintään 60 hevoselle tai ponille. Vähäisempäänkin toimintaan on haettava ympäristölupaa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan lisäksi antaa hevostalleja koskevia määräyksiä ja suosituksia. Eläinsuojien haitallisia vaikutuksia voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen vaatia poistamaan myös yksittäisillä määräyksillä. Hevostalleja koskee sama nitraattiasetus kuin kaikkia eläinsuojia ja lannan patterointi ja kuolleiden eläinten hautaaminen on kiellettyä pohjavesialueilla. Hevostallin rakennuslupahakemuksesta on pyydettävä Salon ympäristönsuojeluyksikön lausunto. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräykset eivät ota kantaa hevostalleihin, mutta mikäli ympäristölupakynnys ei ylity, on kuitenkin tallin noudatettava Ympäristöministeriön ohjetta 121. Suojelusuunnitelma-alueelle ei sijoitu ympäristöluvanvaraisia hevostalleja, mutta pienempiä talleja ja aitauksia on useammalla pohjavesialueella. Talleja on ainakin Märynummen, Kitulan ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueilla. Tämänhetkisten tallien aiheuttama riski voidaan arvioida pieneksi, mutta tallien lisääntyminen ja niiden hevosmäärän kasvaminen voi aiheuttaa pohjavesiriskin merkittävää suurenemista. Hakkuualue Saarenkylän pohjavesialueella. 8.6.4 Metsätalous Suojelusuunnitelma-alue on pääosin metsätalouskäytössä (Taulukko 4). Pohjavesialueilla suurimmat hakkuualueet sijoittuvat maa-ainesten ottoalueille sekä lentokentälle Saarenkylän pohjavesialueelle. Metsän ja pintamaan poistaminen lisäävät pohjaveden muodostumista ja osaltaan haitta-aineiden imeytymistä maaperään ja pohjaveteen. Lisäksi metsäkoneista voi päätyä maaperään ja pohjaveteen haitta-aineita. Vaikka pohjavesialueet ovat pääosin metsätalousalueita, voidaan pohjavedelle aiheutuva riski arvioida pieneksi. 8.6.5 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - Tärkeille pohjavesialueille tulisi tarkoin harkita sijoittamasta uusia sikaloita, kanaloita, turkistarhoja, kauppapuutarhoja tai muita eläinsuojia sekä lanta-, virtsa- ja tuorerehusäiliöitä. 41 - - - - Kunnissa on noudatettava EU:n asettamaa nitraattidirektiiviä. Lisäksi pohjavesialueiden käyttöä erikseen rajoittavia tekijöitä löytyy maatalouden tukijärjestelmän täydentävistä ehdoista (78/2005). Erikoiskasviviljelyä tulisi tarkoin harkita ainakin ottamoiden läheisyydessä sekä pohjavesialueiden hyvin vettä johtavilla alueilla. Viljelyssä tulisi käyttää mahdollisuuksien mukaan biologisia torjuntaeliöitä kasvinsuojelussa. Lietelannan ja jätevesilietteen levittämistä tulisi välttää pohjavesialueella. Levityksessä huomioidaan nitraattiasetuksen säädökset ja rajoitteet. Lantapatteria ei tulisi sijoittaa pohjavesialueelle. Pohjavesialueilla on huomioitava torjunta-aineiden käyttörajoitteet. Pohjavesialueiden mahdollisista rajojen tai pohjavesiluokan muutoksista tulisi tiedottaa maanviljelijöille ja samalla tulisi muistuttaa pohjavesialueilla olevista rajoituksista. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille jätetään maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30–100 metrin levyinen suojavyöhyke käsittelemättä kotieläinten lannalla. Torjunta-aineen käyttöä karkeilla hietamailla tai sitä karkeammilla maalajeilla olisi hyvä välttää. Torjunta-aineiden, lannoitteiden sekä öljyn varastoinnissa pitää ottaa huomioon niiden mahdolliset vaikutukset pohjaveteen. Työkoneiden huoltojen ja tankkausten yhteydessä tulisi varoa päästöjä maaperään. Pohjavesialueilla tulisi lisätä torjunta-aineiden ja lannoitteiden valvontaa, mikäli niiden pitoisuuksia havaitaan pohjavesissä. Ympäristönsuojelumääräyksissä pohjavesialueella lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. Myös humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet eikä kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Viljelyyn ja karjatalouteen liittyviä määräyksiä on esitetty myös vedenottamoiden suojaaluepäätöksissä (Liite 2/1-2). Pohjavesialueilla sijaitsevien eläintilojen luvanvaraisuus tulisi selvittää. Ympäristöluvanvaraisille toiminnoille tulisi määrätä pohjaveden seurantavelvoite ympäristöluvan tarkistamisen tai uuden luvan myöntämisen yhteydessä. Pohjavesialueille ei saa haudata eläinraatoja. Pohjavesialueet tulisi siivota tynnyreistä, roskista ja vanhoista koneista. Ympäristöviranomaiset voivat omissa lupakäytännöissään rajoittaa ja ohjeistaa hevostilojen perustamista. Ympäristönsuojelumääräyksiin olisi hyvä lisätä hevostalleja koskevia ohjeita. 8.7 Putkistot ja viemäröinti Jätevesiviemäriverkoston toiminta-alueella kiinteistö tulee liittää jätevesiviemäriin, mutta jätevesiverkkoon kuulumattomien kiinteistöjen tulee hoitaa itse jätevesien käsittely. Haja-asutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen jätevesien käsittelyvaatimukset ovat muuttuneet ja jätevesien puhdistukseen liittyvä ympäristönsuojelulain muutos tuli voimaan 9.3.2011 ja uusi hajajätevesiasetus 15.3.2011. Uusien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tulee vastata uusia vaatimuksia jo rakennusvaiheessa ja ennen vuotta 2004 rakennettujen kiinteistöjen on täytettävä asetuksen puhdistusvaatimukset 15.3.2016 mennessä. Kiinteistönomistajat, jotka asuvat kiinteistöllä vakituisesti ja ovat täyttäneet 68 vuotta ennen 9.3.2011, vapautuvat jätevesien puhdistustasoa koskevista vaatimuksista. Näiden kiinteistöjen jätevesistä ei kuitenkaan edelleenkään saa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa. Myös erityisen vaikeassa elämäntilanteessa olevat, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, pitkäaikaissairaat tai muun sosiaalisen suoritusesteen takia voi saada hakemuksesta vapautuksen puhdistusvaatimusten noudattamisesta. Vapautusta haetaan kunnalta ja se myönnetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Kunta voi ympäristönsuojelumääräyksissään edellyttää pohjavesialueilla perusvaatimuksia korkeampaa puhdistustasoa. Jätevesijärjestelmästä on oltava selvitys, jonka perusteella on mahdollista arvioida jätevesistä ympäristöön aiheutuva kuormitus. Selvitys on säilytettävä kiinteistöllä ja se on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. Jätevesijärjestelmän suunnitelman tulee perustua riittäviin rakennuskohteen maastomittauksiin ja maaperätutkimuksiin sekä pinta- ja pohjavesiolosuhteiden ja talousvesikaivojen selvityksiin. Jätevesijärjestelmän rakentaminen vaatii maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaisen toimenpideluvan. Kunta voi edesauttaa alueellista viemäröintiä osoittamalla varoja runkolinjojen rakentamiseen. 42 Vesihuoltolaki edellyttää, että kiinteistöt erottelevat hulevedet ja perustusten kuivatus sekä jätevedet toisistaan ja johtavat ne asianmukaisesti omiin viemäreihin. Katolta ja maan pinnalta valuvaa hulevettä ei saa johtaa suoraan jätevesiviemäriin. Viemäriputkien, jätevesipumppaamoiden ja umpisäiliöiden vuodot, umpisäiliöiden tyhjennyksessä tapahtuva vuoto, jätevesien laiton maahan imeyttäminen sekä jätevesien ylivuoto maaperään, voivat aiheuttaa pohjaveden likaantumista. Kiinteistöjen järjestelmiä yhdistettäessä viemäriverkoin, saattaa viemärien vuototapauksissa jätevesiä päästä pohjavesiin. Jätevedet sisältävät mm. bakteereja, nitraattia, fosfori ja ammoniumtyppeä. Jätevesiasetuksessa on määritelty puhdistustasovaatimukset orgaaniselle aineelle, fosforille sekä typelle ja lisäksi herkästi pilaantuvilla alueilla kunta voi ympäristönsuojelumääräyksissään edellyttää perusvaatimuksia korkeampaa puhdistustasoa. Salon ympäristömääräyksissä pohjavesialueille on annettu muita alueita tiukemmat määräykset. - Pohjavesialueella jätevesien maahan imeyttäminen on kiellettyä. Jätevesijärjestelmästä ei saa missään olosuhteissa päästä puhdistamattomia jätevesiä ympäristöön. Muussa tapauksessa on kaikki jätevedet johdettava umpisäiliöön. Vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston toiminta-alueella kiinteistö on liitettävä viemäriin. Valuma- ja sulamisvedet eivät saa huuhdella pohjavesialueelle sijoitettavaa jätevesien käsittelyjärjestelmää vaan sen on oltava eristetty ympäristöstä. Suosituksen mukaan pohjavesialueilla piha- ja paikoitusalueiden pinta- ja salaojavedet on johdettava vyöhykkeen ulkopuolelle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa edellä mainitusta pääsäännöstä perustellusta syystä, jos on osoitettu, ettei pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheudu. Sijoitettaessa jätevesien käsittelylaitteistoja on otettava huomioon maasto-, maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Vähimmäisetäisyys talousvesikaivosta tulee olla 30–50 m ja suojakerros pohjavesitason yläpuolella tulee maasuodattamossa olla 1 m ja maahan imeytyksessä 2 m. 8.7.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet Liikelaitos Salon Vesi vastaa Salon alueen vesi- ja viemärilaitoksien toiminnasta. Märynummen pohjavesialueella olevat kiinteistöt kuuluvat vesi- ja viemäriverkon toimintaalueeseen. Pohjavesialueen eteläpäässä sijaitsee Märyn jätevedenpuhdistamo, joka toimii nykyisin pumppaamona. Kajalan pohjavesialueesta koulua ympäröivä taajama-alue on viemäröity ja alueen luoteispuoli kuuluu viemäröitäviin alueisiin. Pohjavesialueen koillisrajalle on suunniteltu siirtoviemäri. Alueella kulkee kunnan vesijohto. Pohjavesialueen pohjoispuolinen Perttelin jätevedenpuhdistamo toimii nykyään pumppaamona. Kustavansuon pohjavesialue kuuluu viemäröitäviin alueisiin ja alueella kulkee kunnan vesijohto. Saarenkylän pohjavesialuetta pitkin kulkee vesi- ja viemärijohto, mutta vain Härjänvatsan uimalan viereinen asuinalue on viemäröity. Viemärijohto kulkee lentokentälle asti. Kappelinkulman alue kuuluu mahdollisesti viemäröitäviin alueisiin. Kitulan pohjavesialueen halki kulkee myös vesi- ja viemärijohto, mutta aluetta ei ole viemäröity. Pohjavesialueen kiinteistöjen on kuitenkin mahdollista liittyä viemäriin. Pohjavesialueen pohjoisrajalla oleva Yläkylän alue kuuluu mahdollisesti viemäröitäviin alueisiin. Pyymäki-Tuohitun alueella ei kulje kunnan vesijohtoa, muualla kuin Pyymäen ja Pullassuon vedenottamoiden välillä sekä aivan pohjavesialueen pohjoisosassa Leppäkosken alueella. Alueella toimii Tuohitun vesiosuuskunnan vedenottamo. Aluetta ei ole viemäröity, mutta pohjois- ja eteläosa pohjavesialueesta kuuluu mahdollisesti viemäröitäviin alueisiin. Pohjoisosa on määritelty viemäröitäväksi alueeksi ja eteläosa yhteiskäsittelyalueeksi. Aiemmin laaditun suojelusuunnitelman mukaan alueella on noin 60 jätevesiä tuottavaa asuntoa, joista lähes kaikista jätevesi johdetaan saostuskaivoista maaperään. 43 Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat kiinteistöt, joiden jätevesien käsittely ei ole hoidettu uudistuneiden säännösten mukaisesti. Puutteellisten jätevesijärjestelmien voidaan todeta aiheuttavan pohjaveden pilaantumisriskiä. Salon vesihuollon kehittämissuunnitelmassa on määritelty toimenpiteitä aikatauluineen vesi- ja viemärihuollolle, jotka tulisi mahdollisuuksien mukaan toteuttaa. 8.7.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - - - - Vesihuoltolaitosten toiminta-alueita tulisi laajentaa mahdollisuuksien mukaan pohjavesialueilla. Pohjavesialueiden rajausten muutokset voivat vaikuttaa jätevesien käsittelymääräyksiin. Haja-asutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen puhdistuslaitteistojen tulee vastata uusia vaatimuksia 15.3.2016 mennessä. Kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä on määräyksiä jätevesien johtamisesta sekä käsittelystä. Määräysten mukaan pohjavesialueilla ei edes puhdistetun jäteveden imeyttäminen ole sallittua, vaan jätevedet on joko johdettava alueen ulkopuolelle tai kerättävä umpisäiliöön ja kuljetettava pohjavesialueelta pois. Vesihuoltolaitosten viemäriverkoston toiminta-alueella olevat kiinteistöt tulee liittää jätevesiviemäriin, ellei ympäristönsuojeluviranomainen ole myöntänyt siitä vapautusta. Tärkeillä pohjavesialueilla piha- ja paikoitusalueiden pintavedet ja salaojavedet on johdettava pohjavesialueen ulkopuolelle. Sadevesien imeytyskaivot ja -kentät tulisi puhdistaa säännöllisesti. Pohjavesialueilla jätevesien imeyttäminen maahan on kielletty. Käymäläjätevedet on johdettava ensisijaisesti tiiviiseen umpisäiliöön tai tiiviissä putkessa pohjavesialueen ulkopuolelle puhdistettavaksi. Mikäli pohjaveden pilaantumisvaaraa ei synny, jätevedet voidaan käsitellä puhdistuslaitteistolla josta maaperään ei imeydy jätevesiä. Kuivakäymälä on pohjavesialueilla mahdollinen, mikäli käymäläjätettä ei kompostoida maapohjaisessa kompostissa. Öljyä, polttonesteitä, liuottimia tai rasvoja käsittelevien yritys- ja teollisuuskiinteistöjen sekä muiden em. aineita laitosmaisesti käsittelevien kiinteistöjen jätevedet tulee ennen jätevesiviemäriin johtamista esikäsitellä asianmukaisissa öljyn-, hiekan- ja/tai rasvanerottimissa. Uudet erotinlaitteistot on varustettava tyhjennystarpeen ilmaisevalla hälytinlaitteistolla. Kiinteistön haltijan on huolehdittava näiden erotinlaitteistojen tyhjennyksestä, huollosta sekä toiminnasta ja säiliöt on tarkistettava vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kunnallisen viemäriverkon kunto tulisi selvittää aika ajoin ja kunnostustöihin ryhtyä tarpeen vaatiessa. Rakennusjärjestyksissä on esitetty yleisiä määräyksiä hulevesien johtamiselle ja talousvesien käsittelylle. Rakennusjärjestykseen tulisi lisätä määräyksiä koskien pohjavesialueita. Vedenottamoiden suoja-aluepäätöksissä on annettu määräyksiä jätevesien johtamisesta sekä jätevedenpuhdistamoista (Liite 2/1-2). Uusiin siirtoviemäreihin tulisi pohjavesialueilla asentaa suojaputket. Siirtoviemärit tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle ja ainakin vedenottamoiden lähialueiden ulkopuolelle. Vesihuollon kehittämissuunnitelmassa määriteltyjä toimenpiteitä tulisi mahdollisuuksien mukaan toteuttaa. 8.8 Maa-ainesten otto Maa-ainesten ottoa säädellään maa-aineslailla ja sääntely toteutetaan lupamenettelyllä. Maa-ainesten otosta ei saa seurata pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Maan pintakerroksen poistaminen lisää riskiä haitta-aineiden pääsystä pohjaveteen, sillä pintakerros on hyvin haitta-aineita sitovaa. Kasvillisuuden ja luonnontilaisen pintakerroksen poistaminen lisää myös pohjaveden muodostumista ja pohjavedenpinnan noustessa suojaava kerros pienenee entisestään. Syntyviä riskejä aiheuttavat myös työkoneiden käyttö, polttoaineiden säilytys, pölynsidonnassa käytettävä suola, pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuva kaivaminen, suoveden purkautuminen pohjavesialueille, kiviaineksen pesu sekä sorakuoppiin kohdistuva virheellisestä käyttö esimerkiksi moottoriratoina ja kaatopaikkoina. Pohjavesialueilla olevien soranottoalueiden tilan ja kunnostustarpeen kartoitus (SOKKA) on valmistunut vuonna 2010 Salon alueelta. Itse kartoitus on tehty aiemmin, joten osassa kuopista toiminnot ovat saattaneet muuttua ja kuoppien tila parantua. Kartoitustyössä selvitettiin erityisesti pohjavesialueilla olevien vanhojen sora- 44 kuoppien tilaa ja esitettiin kunnostustoimenpiteitä pohjavesien suojelemiseksi ja maisemavaurioiden korjaamiseksi. Tietoja maa-aineskuopista on taulukossa 7. Pohjavesialueilla on tällä hetkellä voimassa maa-aineslupia vain Saarenkylän ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueilla ja lisäksi vuodenvaihteessa Kajalan pohjavesialueelta on päättynyt yksi lupa (Taulukko 8). Lisäksi pohjavesialueilla harjoitetaan pienimuotoisempaa kotitarveottoa. SOKKA-kartoituksen yhteydessä numeroidut kuopat ja laaditut jälkihoitotoimenpiteet sekä suojelusuunnitelman yhteydessä ilmenneet puutteet on listattu alla pohjavesialueittain omiin kappaleisiin. Kuoppien sijainnit on nähtävissä liitteistä 4. Taulukko 7. Tietoja pohjavesialueilla olevista maa-aineskuopista (Klap 2010). Pohjavesialue Kajala Kustavansuo Saarenkylä Pyymäki-Tuohittu Pohjavesialueella Kuoppien Kuoppien lukumäärä pinta-ala (ha) 8 7,68 3 3,93 13 75,00 17 36,88 Kuoppien pinta-ala Muodostumisalueen Kokonaisalueen pinta-alasta (%) pinta-alasta (%) 10,98 4,15 17,10 7,02 6,89 5,28 9,08 4,96 Kunnostusindeksi 44 43 51 36 8.8.1 Kajala pohjavesialue Pohjavesialueella ei ole voimassa olevia maa-aineslupia. Alueella ei ole myöskään kiireellistä kunnostustarvetta, mutta seurantaa tulee kohdentaa kuopan 5 alueella tapahtuvaan maankaatoon ja vanhaan maankaatopaikkaan (kuoppa 4). Maa-aineskuopat sijaitsevat pääosin pohjavesialueen etelä- ja keskiosissa (Liite 4). - Kuopan 5 ylimääräiset ajotiet tulisi katkaista, jotta roskien ja romujen tuonti kuoppaan vähenee. 8.8.2 Kustavansuon pohjavesialue Pohjavesialueella ei ole laajoja maa-ainestenottoalueita, eikä voimassa olevia maaaineslupia. Alueen keskiosissa sijaitsevilla kuopilla ei ole myöskään kunnostustarvetta (Liite 4). - Kuopan 1 alueella on vähäistä tavaransäilytystä. 8.8.3 Saarenkylän pohjavesialue Pohjavesialueella on 10 voimassa olevaa maa-aineslupaa ja ottoalueet ovat erittäin laajoja (Taulukko 7 ja 8). Maa-ainesten ottoalueet sijaitsevat pohjavesialueen eteläosissa ja yksi lupa on voimassa myös pohjavesialueen itäreunassa (Liite 4). - Kuoppa 4 on kokonaisuudessaan täytemaata, alueen aineksen laatu tulisi tarkastaa. Suojelualueen itäreunalle on tullut uusi kuoppa (7), josta on ollut vähäistä ottoa. Alueen kuopassa 8 on tehty hyvin vähän maisemointia suhteutettuna kuopan noin 39 hehtaarin pinta-alaan. Kuoppa 11 näkyy alueellisesti hyvin kauas ja alueen laajentumisen yhteydessä sen vaikutukset maisemakuvaan tulisi selvittää perusteellisesti. Pohjavesialueista vain Saarenkylässä sijaitsee ympäristöluvanvarainen murskaamo. Salon kaupungin (2011) myöntämän ympäristöluvan mukaan murskaustoiminta sijoittuu Murronmaa III ja Tehdaspalsta nimisille tiloille Härjänvatsan maa-ainesalueelle. Alueelle on laadittu ympäristövaikutusten arviointi. Laitoksella jalostetaan pääosin betoniteollisuuden tarpeisiin soramursketta ja seulottua soraa noin 50 000 kiintokuutiota vuodessa, josta murskattavan soran osuus on 10 000 kiintokuutiota. Alueella ei säilytetä, 45 huolleta, tankata tai korjata kalustoa vaan ne tapahtuvat pohjavesialueen ulkopuolella. Alueella ei myöskään säilytetä polttoaineita tai muita pohjavedelle haitallisia aineita ja murskain toimii verkkovirralla. Onnettomuustilanteiden varalle laitoksella on oltava riittävästi imeytysmateriaalia saatavilla. Murskaamon vaikutuksia pohjaveteen tarkkaillaan ja sen aiheuttama pohjavesiriski voidaan todeta pieneksi. Taulukko 8. Tietoja pohjavesialueilla olevista maa-ainesluvista. POHJAVESIALUEILLA VOIMASSA OLEVAT MAA-AINESLUVAT 31.8.2012 Numero Lupa päättyy Voim.olo Kok.otto m³ Maa-aines Pohjavesialue 1 Loppunut 31.12.2011 5 vuotta 16 000 Sora ja hiekka Kajala 2 6.4.2015 10 vuotta 255 500 Sora ja Hiekka Pyymäki-Tuohittu 3 17.6.2020 10 vuotta 1 100 000 Sora ja Hiekka Pyymäki-Tuohittu 4 31.12.2015 10 vuotta 460 000 Sora ja Hiekka Pyymäki-Tuohittu 5 31.12.2018 10 vuotta 45 000 Sora ja Hiekka Pyymäki-Tuohittu 6 9.5.2022 10 vuotta 130 000 Sora ja Hiekka Saarenkylä 7 2018 10 vuotta 290 000 Sora ja Hiekka Saarenkylä 8 25.3.2018 10 vuotta 150 000 Sora ja hiekka Saarenkylä 9 18.3.2021 10 vuotta 1 800 000 Sora ja hiekka Saarenkylä 10 12.5.2018 10 vuotta 250 000 Sora ja hiekka Saarenkylä 11 13.8.2014 10 vuotta 160 000 Kivi-aines Saarenkylä 12 22.9.2021 10 vuotta 4 100 000 Sora ja hiekka Saarenkylä 13 22.7.2013 10 vuotta 150 000 Sora ja hiekka Saarenkylä 14 4.11.2018 10 vuotta 362 000 Sora ja hiekka Saarenkylä 15 18.3.2021 10 vuotta 580 000 Sora ja hiekka Saarenkylä Maa-ainesten ottoalueita Saarenkylän (vasen kuva) ja Pyymäki-Tuohitun (oikea kuva) pohjavesialueilla. 8.8.4 Pyymäki-Tuohittun pohjavesialue Pohjavesialueella on neljä voimassa olevaa maa-aineslupaa. Suurin osa nykyisestä ottotoiminnasta on keskittynyt Pyymäen vedenottamon itäpuolelle, mutta toimintaa on myös pohjavesialueen eteläpäässä (Liite 4). Pohjavesialueen pohjoisosassa olevalla Rudus Oy:n ottoalueella on pohjavedestä havaittu öljyhiilivetyjä (Kappale 4.5.6). FCG:n (2012) laatimasta ylimääräisestä pohjaveden tarkkailuohjelmasta selviää, että mikäli vuosien 2012–2015 tihennetyssä tarkkailussa öljyhiilivetyjen pitoisuudet pohjavesialueella todetaan olevan koholla ryhdytään toimenpiteisiin, kuten riskinarvioinnin päivittämiseen. 46 - Suurin kunnostustarve on kuoppien 4 ja 13 tavaran ja romun säilytyksen suhteen. Kuopassa 4 on paljon rakennus/puutavararomua ja kuopassa 13 useita vanhoja koneita sekä metalliromua. Kuopan 15 polttoaineensäilytystä tulisi seurata. Kuopan 17 itäosassa jo muotoillulla alueella on kasvillisuus levinnyt huonosti kuopan pohjalle. 8.8.5 Pohjavesien suojelutoimenpiteet Suurimman riskin maa-ainesten otto aiheuttaa pohjaveden laadulle ja määrälle Saarenkylän ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueilla. Pieni pohjavesiriski voidaan todeta aiheutuvan myös Kajalan pohjavesialueelle. Kustavansuon alueella ottotoiminta on ollut niin pienimuotoista, että riski voidaan arvioida erittäin pieneksi. Suurin riski pohjaveden laadulle syntyy kuopissa, missä öljy- ja polttoaineiden säilytys on hoidettu puutteellisesti, alueella varastoidaan metalliromua, kodinkoneita ja muuta romua sekä vanhoja työkoneita, täytemaana on käytetty sekajätettä tai muuta huonolaatuista maa-ainesta, ottotoiminta on ulotettu pohjavedenpinnan alapuolelle tai kuoppien pohjalle sijoittuu muuta pohjavettä vaarantavaa toimintaa. Myös laajojen avonaisten maa-ainesalueiden kasvi- ja humuskerrosten puuttuminen aiheuttaa riskiä. Vaikka valvonta ja resurssit keskittyvätkin luvanvaraisiin maa-ainesalueisiin tulisi vanhoja ottoalueita ja kotitarvekuoppia seurata, sillä niihin kohdistuva väärinkäyttö voi aiheuttaa luvanvaraista maa-ainestenottoa suuremman pohjaveden pilaantumisriskin. Maa-ainesten ottaminen vaatii kotitarvekäyttöä lukuun ottamatta maa-ainesluvan. Osa pohjavesialueilla olevista sorakuopista vaatii jälkihoitotoimenpiteitä, mutta osa vanhoista ottoalueista on metsittynyt eikä maisemointia tarvitse tehdä. Sorakuoppien jälkihoitotoimenpiteitä ovat muun muassa kuopien muotoilu ja rinteiden luiskaus siten, että kasvillisuuden on mahdollista levitä luiskiin. Pintamaan levittäminen toimii sekä kasvualustana kasveille, että elinympäristönä mikrobeille ja maan pintaosissa eläville maaeläimille. Jälkihoidossa on myös mahdollista jättää osa maa-ainesalueista metsittämättä, jolloin niihin kehittyy paahdeympäristöjä. Soranottoalueiden kunnostussuunnitelmat tulee laatia alueille, joilta se puuttuu (Taulukko 9). Uusien ottolupien yhteydessä tulisi maa-aineksen oton vaikutuksia pohjaveteen seurata tehostetusti. Pohjaveden kannalta on tärkeää, että laajoilla ottoalueilla maisemointia suoritettaisiin osa-alueittain ottotoiminnan etenemisen mukaan, jotta kasvillisuuden leviäminen nopeutuisi. Saarenkylän pohjavesialueella sijaitsevalle Härjänvatsan maaainesalueelle on laadittu ympäristövaikutusten arviointi, joka pohjautuu maa-ainesoton yleissuunnitelmaan (Suunnittelukeskus 2003). Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin, joissa kaivun pinta-ala on yli 25 ha tai ainesmäärä vähintään 200 000 m³/v. Yleissuunnitelman tarkoituksena olisi ohjata koko alueen maaainesottoa ja jälkihoitoa. Taulukko 9. Kiireellisimmin kunnostussuunnitelmaa tai soranoton yleissuunnitelmaa tarvitsevat pohjavesialueet (² ottotoiminta suunnitelman toteutumisen seuranta (maisemointien, kasvillisuuden leviämisen jne. osalta) (Klap 2010). - - Pohjavesialue Kunta Saarenkylä Pyymäki-Tuohittu Salo Salo Kunnostussuunnitelma Soranoton yleissuunnitelma X² X Sorakuoppien ja pohjavesilampien täyttämisessä saa käyttää vain puhtaita karkearakeisia kiviainesmaita, jotka eivät aiheuta varaa pohjaveden laadulle tai haittaa pohjaveden virtausta ja muodostumista. Rakennusjätteiden ja saven käyttöä täyttömateriaaleina tulee välttää. Pohjavesilampien kunnostamisen yhteydessä tulisi ottaa huomioon niissä mahdollisesti esiintyvät erityisesti suojeltavat lajit ja direktiivilajit, joiden tärkeitä esiintymispaikkoja tai lisääntymisja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Biologisesti arvokkaita elinympäristöjä voidaan pitää maa-aineslain tarkoittamina erikoisina luonnonesiintyminä. Pohjavesilampien täyttä- 47 - - - misessä voidaan törmätä ristiriitaan luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin kanssa. Tietyt vesikovakuoriaiset ja viitasammakko esiintyvät usein tällaisissa lammissa. Maisemoinnista kärsivät mahdollisesti myös törmäpääsky ja paahdeympäristöjen lajit. Soranottoalueiden väärinkäyttö esimerkiksi kaatopaikkoina, motocross ratoina sekä laittomina ottoalueina tulisi estää, joko ajoteitä katkaisemalla tai puomien asentamisella. Pienimuotoinen kotitarveotto ei saa aiheuttaa veden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Vedenottamoiden suoja-aluepäätöksissä on annettu määräyksiä maa-ainesten otosta (Liite 2/1-2). Vedenottamoilla tai niiden lähialueilla ei tule sallia uutta maa-aineisten ottoa lainkaan. Pohjavedenpinnan päällä olevan suojakerroksen paksuus tulee olla I ja II-luokan pohjavesialueilla 4 metriä ja käytössä olevilla ottamoilla vähintään 6 metriä. Maa-ainestenoton seurauksena syntyneet pohjavesilammet olisi hyvä ruopata kauttaaltaan vähintään 3 metriä syviksi, jotta pohjaveden hyvä laatu voitaisiin säilyttää tai lammet tulisi täyttää. Sorakuopille tulisi laatia kunnostussuunnitelma, jossa selvitetään suojakerroksen paksuus ja mahdollinen lisääminen, lampien ja kosteikkojen täyttö tai ruoppaus, liuskojen loivennus sekä pintamaan levitys. Maa-ainesalueilla käytettävien koneiden tankkaus ja huolto sekä polttoaineiden varastointi tulisi sijaita pohjavesialueiden ulkopuolella tai niin, että niistä ei aiheudu vaaraa tai huoltotoimet suorittaa niille varatuilla vettä läpäisemättömillä paikoilla, joissa on öljynerotuskaivot. Uusia maa-aineslupia ei tulisi myöntää vedenottamoiden suoja-alueille. Uusien ottolupien yhteydessä olisi maa-aineksen oton vaikutuksia pohjaveteen hyvä seurata tehostetusti. Uusia maa-aineslupia myönnettäessä tulisi ensiksi selvittää perusteellisesti maa-ainesten oton vaikutukset pohjaveteen. Vettä pidättäviä hienoaineskerroksia ei saa puhkaista. Maa-ainesten ottoalueilla tulisi suorittaa pohjavesitarkkailua. 8.9 Teollisuus ja yritystoiminta pohjavesialueilla Toiminnanharjoittajan on oltava perillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristön sekä terveydensuojeluviranomaisten, turvatekniikan keskuksen ja pelastuslaitosten tehtäviin kuuluvat kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liittyvien ympäristöhaittojen ehkäisy. Kemikaalien käsittely ja varastointi edellyttävät usein kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) sekä ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaista lupaa. Vaarallisten kemikaalien laajamittainen teollinen käsittely edellyttää lupaa turvatekniikan keskukselta sekä alueelliselta ELY-keskukselta tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Jos kyseessä on vähäinen kemikaalien käsittely ja varastointi, tulee asiasta ilmoittaa paikalliselle pelastusviranomaiselle. Haitallisten aineiden lastaus, varastointi ja kuljetus sekä aineiden laatu ja määrä vaikuttavat riskin suuruuteen. Muita riskin suuruuteen vaikuttavia tekijöitä ovat kohteen suojaustoimenpiteet, päästön todennäköisyys, havaittavuus ja sen seuraukset. Pohjavesialueille sijoittuu jonkin verran teollista toimintaa ja pienyrityksiä sekä tointansa lopettaneita yrityksiä (Taulukko 10 ja 11). Toimintojen aiheuttama riski syntyy lähinnä kemikaalien ja haitta-aineiden varastoinnista ja käytöstä. Öljyjen, kemikaalien ja polttonesteiden säilytys, käyttö ja jakelu aiheuttavat riskiä pohjavedelle, mutta aineiden pienen määrän takia riski voidaan arvioida suhteellisen pieneksi. Tutkimusalueella sijaitseville pohjavesialueille ei sijoitu suuria ilmansaastuttajia, vaan ilmansaasteet kulkeutuvat kaukokulkeutumalla tai liikenteen aiheuttamista päästöistä. Kajalan pohjavesialueen itäpuolelle sijoittuvista yrityksistä on kerrottu Inkereen pohjavesialueen suojelusuunnitelman yhteydessä. 48 Saint-Gobain Weber Oy:n kuivatuotetehdas sekä maa-ainesten ottoalue. 8.9.1 Saarenkylän pohjavesialue Saint-Gobain Weber Oy Saarenkylän pohjavesialueella sijaitsee Saint-Gobain Weber Oy:n kuivatuotetehdas sekä Kahi-tiilitehdas. Pohjaveden virtaussuunta on tehdasalueilta Varesjoen suuntaan ja pohjavedenpinnan yläpuolisten maakerrosten paksuus on yleisesti noin 25–40 metriä. Kiehuvanlähteen vedenottamo sijaitsee tehdasalueilta noin 900 metriä lounaaseen. AVI:n (2010) myöntämän ympäristöluvan mukaan maa-ainesalueella sijaitseva kuivatuotetehdas koostuu kahdesta tehdasyksiköstä. Tehtaassa I valmistetaan sementtipohjaisia lattiatasoitteita, hiekkapohjaisia seinätasoitteita sekä kiinnityslaasteja ja tehtaassa II valmistetaan kalkkikivipohjaisia seinätasoitteita. Raaka-aineina käytetään luonnonhiekkaa, kalkkikiveä, sementtiä ja muita sideaineita sekä lisäaineita. Tehdasyksiköiden prosessit käsittävät raaka-aineiden varastoinnin, hiekan kuivauksen, jauhatuksen ja seulonnan, raaka-aineiden annostuksen ja sekoituksen sekä pakkaamisen. Lisäksi kuivatuotetehtaalla kuivataan ja seulotaan hiekkaa yhtiön muiden tehtaiden raaka-aineeksi noin 10 000 tonnia vuodessa. Tehdasalueella varastoidaan kevyttä polttoöljyä 2,7 m³:n kaksoisrakenteisessa säiliössä. Kevyttä polttoöljyä käytetään laitoksella keskimäärin noin 20 tonnia vuodessa. Kuivatuotetehtaalle tulevien raaka-aine- ym. kuormien määrä on arviolta noin 16 kuormaa päivässä ja lähteviä kuormia on noin 26 päivässä. AVI:n (2010) myöntämän ympäristöluvan mukaan Kahi-tiilitehtaan tuotteina ovat erilaiset kalkkihiekkapohjaiset tiilet ja harkot, joiden valmistuksessa käytetään raakaaineena läheisten hiekanotto-alueiden luonnonhiekkaa, poltettua kalkkia, rautaoksidia ja vettä. Tehtaan prosessit käsittävät hiekkojen seulonnan, raaka-aineiden esisekoituksen (sammutuksen), jälkisekoituksen, puristuksen, höyrykarkaisun autoklaavissa, jälkikäsittelyn, pakkaamisen sekä tuotteiden varastoinnin ja lastauksen. Kahi-tiilitehtaalla käytetään polttoaineena raskasta ja kevyttä polttoöljyä sekä nestekaasua. Raskasta polttoöljyä varastoidaan maanpäällisessä 100 m³:n säiliössä suoja-altaassa ja kevyttä polttoöljyä kahdessa 5 m³:n maanpäällisessä suojarakenteisessa säiliössä, joista toinen sijaitsee ulkona. Nestekaasua varastoidaan 6,9 m³. Raskaan polttoöljyn kulutus on vuosina 2002– 2008 vaihdellut välillä 623–1014 t/v, kevyen polttoöljyn kulutus vastaavasti välillä 32,5–96,7 t/v ja nestekaasun välillä 10,5–18,7 t/v. Tehtaalle tulevia ja sieltä lähteviä kuormia on yhteensä noin 20 kpl päivässä. 49 Tiilitehtaan ja Varesjoen välisellä alueella sijaitsevalle vanhalle jätetäyttöalueelle on haudattu hylkytiiltä, väripigmenttejä, kalkkia, pientä rautaromua sekä pieniä määriä öljyistä maata ja rasvaisia trasseleita. Alueella havaittiin mineraaliöljyihin viittaavia lyhyt- ja pitkäketjuisia hiilivety-yhdisteitä sekä raja-arvon ylittävä pitoisuus arseenia sekä lievä SAMASE-ohjearvon ylitys boorin osalta. Läjitys on lopetettu vuonna 1989. Tutkimusraportissa ei ole esitetty arviota maaperän puhdistamistarpeesta. Aluetta ei vielä ole siivottu. Molempien tehtaiden vesi saadaan Kiehuvanlähteen vedenottamolta. Pohjaveden korkeutta ja laatua tarkkaillaan säännöllisesti Kahi-tiili- ja kuivatuotetehtaiden hiekanottoalueilla. Ympäristöluvan mukaan pölyntorjunnassa ei saa käyttää suolausta ja tehtaiden sosiaalijätevedet on johdettava viemäriin. Polttoaineet ja kemikaalit on varastoitava ja niitä on käsiteltävä siten, että niistä ei aiheudu maaperän, pinta- tai pohjavesien pilaantumisvaaraa. Pohjavedelle ja maaperälle haitallisten aineiden säilytys-, varastointi- ja lastausalueiden tulee olla tiivispohjaisia ja suojattuja siten, ettei vaaraa maaperälle tai pohjavedelle aiheudu. Nestemäisten kemikaalien astiat on lisäksi sijoitettava suojaaltaisiin. Polttoöljysäiliöiden on oltava kaksoisvaipallisia tai varustettuja katetulla suojaaltaalla ja säiliöissä on oltava vuodonilmaisimet ja ylitäytön estolaitteet. Koneiden ja laitteiden säilytys-, tankkaus- ja pesupaikkojen alustojen on oltava polttoainetta läpäisemättömiä. Valumavedet em. paikoilta on johdettava joko umpisäiliöön tai öljynerottimien kautta pohjavesialueen ulkopuolelle. Kuivatuotetehtaan toiminnan aikana vuodesta 1991 alkaen maaperään tai pohjaveteen ei tiettävästi ole aiheutunut päästöjä. Tehtaiden normaalista toiminnasta ei aiheudu päästöjä maaperään. Tehtaiden voidaan kuitenkin todeta aiheuttavan kohtalaisen riskin alueen maaperän ja pohjaveden laadulle. Perttelin Sementtivalimo Oy Kiikalan kunta (2005) on myöntänyt Perttelin Sementtivalimo Oy:lle ympäristöluvan kestomuovin käsittelyä ja jatkojalostusta varten. Toiminta sijoittuu entiselle Varesjoen saha-alueen kiinteistölle. Kiinteistö on pohjavesialueen itälaidalla pohjaveden muodostumisalueella. Etäisyys Härjänvatsan Kiuhuvanlähteen vedenottamolle on noin 1,3 km. Toiminta käsittää noin 850 tn kestomuovien vastaanoton ja koneellisen rouhimisen. Laitteisto toimii sähkömoottorilla ja koneet on sisätiloissa. Toiminnasta ei ole arvioitu syntyvän ympäristöä pilaavaa materiaalia. Luvan mukaan muovijäte ei saa sisältää ongelmajätteitä tai muita ympäristölle haitallisia kemikaaleja ja varastoalueet tulee olla tiivispintaisia. Kiikalan kunta (2007) on myöntänyt Perttelin Sementtivalimo Oy:lle ympäristöluvan myös polttohakkeen tekemiselle saman kiinteistön alueella. Haketta tehdään vasaramurskaimella kuormalavoista, rakennuspuusta sekä metsätähteistä. Kone sijaitsee ulkotiloissa ja arvioitu tuotanto on noin 750 t/v. Toiminnasta ei ole arvioitu aiheutuva mainittavia ympäristöpäästöjä. Luvan mukaan puutavara ei saa sisältää painekyllästettyä puuta tai muita ongelmajätteitä tai haitallisia kemikaaleja. Alueella sijaitsi runsaasti tavaraa, jotka tulee siivota toiminnan loputtua. Nykyisen toiminnan voidaan todeta aiheuttavan pienen riski pohjavedelle, mutta sahatoiminnasta on alueen maaperään saattanut päätyä runsaasti haitta-aineita. Saha-alueen kiinteistön maaperää ei ole tutkittu, joten toiminnan loputtua maaperän pilaantuneisuus tulee selvittää. 50 Entinen Varesjoen saha-alue. Taulukko 10. Pohjavesialueille sijoittuvien yritysten tiedot. Listassa on kohteet, jotka aiheuttavat riskiä pohjaveden laadulle. Riskikohteiden sijainnit ovat nähtävissä liitteissä 4. Numero ja Nimi Toiminta Ympäristö-lupa Mahdolliset riskikohteet Kemiallinen pesula Ei Pesuaineet, liuottimet Moottoriajoneuvojen huolto- ja korjaus Ei Öljy, kemikaalit, polttonesteet (3) Haapasaari Works Oy Konepaja Ei Öljyjen ja kemikaalien varastointi (4) Coveston Oy Hi-Tec -kaivurien valmistus Ei Öljyjen ja kemikaalien varastointi (5) Saint-Gobain Weber Oy Kuivatuotetehdas On Öljyjen ja kemikaalien varastointi (6) Saint-Gobain Weber Oy Kahi-tiilitehdas On Öljyjen ja kemikaalien varastointi (7) Kiikalan lentokenttä Huoltotoiminta, polttonesteiden jakelu On Lentokoneisen tankkaus, huolto, korjaus ja pesu (8) Puutavaraliike Puun sahaus Ei Öljyjen ja kemikaalien varastointi (9) Varikko/Konehalli Moottoriajoneuvojen huolto- ja korjaus Ei Öljy, kemikaalit, polttonesteet (10) Perttelin Sementtivalimo Oy Kestomuovin käsittely ja jatkojalostus On Ongelmajätteet, kemikaalit (11) Perttelin Sementtivalimo Oy Polttohakkeen tekeminen On Ongelmajätteet, kemikaalit (12) Suonion saha ja höyläämö Saha ja höyläämö Ei Öljyjen ja kemikaalien varastointi (13) Varikko/Konehalli Huoltoa, korjausta ja pesua, sekä polttonesteiden jakelua Ei Öljy, kemikaalit, polttonesteet Märynummi (1) Halikon sairaalan pesula Kustavansuo (2) Autopeltikorjaamo Saarenkylä Pyymäki-Tuohittu 51 Taulukko 11. Pohjavesialueilla toimintansa lopettaneita yrityksiä, joiden maaperän epäillään olevan saastunut. Riskikohteiden sijainnit ovat nähtävissä liitteissä 4. Numero ja Nimi Märynummi (1) Halikon sairaalan puutarha (2) Osuusliike Tähkä (3) Salon seudun OK (4) Kuorma-autovarikko K. Iltanen Kajala (5) Korjaamo Saarenkylä (6) Varesjoen saha Toiminta Kauppapuutarha Polttonesteiden jakeluasema Polttonesteiden jakeluasema Huoltoa, korjausta ja pesua, sekä polttonesteiden jakelua Huoltoa ja korjausta Saha 8.9.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - - - - - - - Uudet riskiä aiheuttavat teollisuuslaitokset on sijoitettava kaavoituksessa ensisijaisesti pohjavesialueiden ulkopuolelle. Vedenottamoiden suoja-aluepäätöksissä on annettu määräyksiä tehtaiden, laitosten ja varastojen rakentamisesta vedenottamoiden suoja-alueille (Liite 2/1-2). Kemikaaleja käsittelevissä laitoksissa pohjavesien suojelun tulee noudattaa turvatekniikan keskuksen (TUKES) antamaa ohjeistusta. Myös kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä on annettu vastaavia määräyksiä. Ympäristölle vaarallisten kemikaalien ja vaarallisten jätteiden, kuten esimerkiksi öljyjen, maalien, torjunta-aineiden ja liuottimien varastointi ja säilytys tulisi järjestää kiinteistöllä siten, että niiden pääsy maaperään, pohjaveteen, viemäriin, rakennusten rakenteisiin tai muuhun ympäristöön on estetty. Kemikaaleja käsittelevissä laitoksissa vaaralliset kemikaalit ja niiden likaamat vedet tulisi voida kerätä talteen. Käyttökelpoisin tapa kemikaalien keräämiselle on allastaa alueet, joissa kemikaaleja varastoidaan. Ulkona olevat kemikaalien käsittelypaikat, kuten täyttö- ja tyhjennyspaikat tulisi kattaa ja säiliöt sijoittaa vallitilaan. Kemikaalit ja vaaralliset jätteet on säilytettävä lukitussa tilassa tai siten, etteivät asiattomat saa niitä haltuunsa. Säiliöiden ja astioiden päällysmerkinnöistä on käytävä ilmi mitä kemikaalia säiliö tai astia sisältää. Säiliöiden on oltava kaksivaippaisia ja ne on varustettava ylitäytön estolla sekä vuotojen ilmoitusjärjestelmällä. Putkien välitiloissa tulisi olla hälytyslaitteet ja hälytyksille tulisi järjestää ympärivuorokautinen valvonta. Käytettävien allas- ja vallirakenteiden tulisi kestää säilöttäviä kemikaaleja ja olla tiiviitä sekä riittävän suuria. Altaiden ja vallitilojen tyhjennysputkissa tulisi olla sulkuventtiilejä. Kertyneet vedet tai kemikaalit tulisi johtaa jatkokäsittelyyn tai öljynerotuskaivojen kautta viemäriverkkoon. Vuodot tulisi analysoida ennen kemikaaleja kestäviin viemäreihin johtamista. Laitosalueilla kemikaaliajoneuvojen kulkureittien ja lastauspaikkojen maaperä tulisi olla tiivistetty sekä asfaltoitu ja viemäröinti tulisi olla asianmukaisesti järjestetty, jotta vuodon sattuessa aineet voitaisiin kerätä talteen. Täyttöpaikoilla on oltava kyseisen kemikaalin imeytykseen soveltuvaa imeytysainetta ja välineitä mahdollisten vuotojen keräämistä varten. Pohjavesialueille sijoittuva ammattimainen tai laajamittainen ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu ja huolto on tapahduttava tarkoitukseen rakennetuilla pesupaikoilla. Teollisuuslaitosten valvonta tulisi aloittaa rakennusvaiheessa laitteiden asennuksen yhteydessä. Ennen säiliöiden peittämistä pelastusviranomaisille tulisi varata tilaisuus tarkista säiliöt. Säilytys- ja käsittelytiloja, suojausrakenteita, ilmaisimia, säiliöitä, putkistoja ja muita laitteita tulee pitää kunnossa ja tarkastaa säännöllisin väliajoin. Lattiakaivojen, viemäreiden, sulkuventtiilien ja tarkastuskaivojen sekä niiden liitosten tiiviyttä tulisi seurata säännöllisesti. Teollisuuslaitoksissa syntyvät jätevedet sekä sadevedet tulisi johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Laitoksissa syntyvien pesuvesien maahan imeyttäminen on pohjavesialueilla kielletty. Kaikille riskejä aiheuttaville laitoksille tulisi järjestää riittävä pohjaveden tarkkailu. Pohjaveden tarkkailu tulee suorittaa pohjaveden virtaussuunnassa teollisuuslaitoksen ylä- ja alapuolella. 52 - - Teollisuuslaitoksilla tulisi olla valmiussuunnitelmassa toimenpiteet onnettomuus- ja poikkeustilanteisiin. Salon rakennusjärjestykseen olisi sitä uudistettaessa hyvä antaa määräyksiä säiliöistä. Varesjoen saha-alueen maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus tulisi selvittää. Pohjavesialueilla toimien yritysten luvanvaraisuus tulisi selvittää. Kemikaalien, öljyjen ja polttonesteisen puutteelliseen säilytykseen tulisi kiinnittää huomiota ja kiinteistöt tarkistaa. Romut ja roskat tulisi poistaa ja kiinteistöt tarpeen vaatiessa siivota. Tointansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten kiinteistöjen maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus tulisi selvittää. Kahi-tiilitehtaan tiilijätealue tulisi siivota vuoden 2012 loppuun mennessä, ellei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä toisin todeta. Metalliromut olisi hyvä säilyttää katetuissa tiloissa tiiviillä pohjalla tai muuten estää sadeveden liuottava vaikutus pidempiaikaiseen varastointiin. 8.10 Öljyn kulkeutuminen maaperässä ja vaikutukset pohjaveteen Pohjaveteen päässeet mineraaliöljytuotteet aiheuttaa maku- ja hajuhaittoja sekä veden käyttäjille terveyshaittoja. Öljyä esiintyy pohjavesissä yleensä niin pieninä pitoisuuksina, että sen terveydellisten vaikutusten arvioiminen on vaikeaa. Pohjavedelle haitallisimpia ovat kevyet öljytuotteet kuten kevyt polttoöljy, muuntajaöljy, petroli ja bensiini, sillä esimerkiksi raskas polttoöljy ei juuri imeydy maaperään. Alhaisen viskositeetin takia kevyiden öljytuotteiden viipymä maaperässä on suhteellisen lyhyt. Pisimpään maaperässä viipyy lämmitysöljy, jonka viipymä on jopa 20–40 vuotta (Taulukko 12). Taulukko 12. Öljyn poistumisaika maaperästä biologisen hajoamisen seurauksena (Molarius ja Rintala 1999). Öljytuote Raakaöljy, valopetroli Bensiini Käytetty voiteluöljy Lämmitysöljy Keskimääräinen viipymä maaperässä 2 vuotta 4-7 vuotta 10 vuotta 20–40 vuotta Maaperään valunut öljy leviää vajotessaan horisontaalisesti kapillaarivoimien vaikutuksesta. Suurinta leviäminen on heikosti läpäisevässä maaperässä ja samalla myös öljyn pidätyskyky on suurinta hienorakeisella maaperällä. Öljy imeytyy vettä hyvin läpäiseviin hiekka- ja soramaalajeihin nopeasti, enintään tuntien, joskus vain minuuttien kuluessa. Mikäli vuodosta on kulunut enintään pari vuorokautta, on nopeilla toimenpiteillä mahdollista rajoittaa öljyyntymän laajuutta, sillä maaperässä oleva öljy on todennäköisesti vielä liikkeessä. Öljy ei kulkeudu pohjavedessä öljynä tai öljykalvona pitkiä matkoja, vaan pidättyy vahinkopaikan maaperään, josta siitä liukenee vesiin erilaisia hiilivetyjä. Öljy kulkeutuu maaperässä alaspäin kunnes se absorption seurauksena pidättyy maaperään, saavuttaa läpäisemättömän maakerroksen tai kapillaarivyöhykkeen. Kapillaarivyöhykkeessä öljystä muodostuu lautta pohjavedenpinnan yläpuolelle. Vaikka öljy ei saavuttaisikaan kapillaarialuetta, voi vajoveden mukana pohjaveteen kulkeutua hiilivetyjä ja vedenpinnan vaihdellessa öljyä voi joutua virtaavan pohjaveden vyöhykkeeseen. Veden pieneliöt pystyvät sopeutumisajan jälkeen käyttämään hyväksi mineraaliöljystä liuenneita hiilivetyjä, jolloin hajotustoiminnan lisääntyminen kuluttaa veden happivaroja ja pelkistävissä olosuhteissa raudan ja mangaanin liukeneminen voi lisääntyä. Kevyt polttoöljy ei haihdu maan tai veden pinnalta, sillä vain kevyimmät hiilivedyt ovat haihtuvia. Mikäli tutkimuksin todetaan taulukossa 13 ilmoitettujen ohjearvojen ylittyvän, on maaperä pilaantunut ja se tulee puhdistaa vaihtamalla pilaantunut maa-aines puhtaaseen. Pilaantunut maa-aines tulee kuljettaa muualle jatkokäsiteltäviksi. 53 Taulukko 13. Ympäristöministeriön muistion 5/1994 liitteessä 1b esitettyjä ohjearvoja, joiden ylittyminen maanäytteissä kertoo maaperän pilaantumisesta. HAITTA-AINE Bentseeni Tolueeni Etyylibentseeni Ksyleenit Bensiini Kevyt polttoöljy (diesel) Raskas polttoöljy (voiteluöljy) PITOISUUS mg/kg 0,5 2 5 0,5 100 300 600 8.11 Polttonesteen jakeluasemat Polttonesteiden jakeluasemien sijoittamiselle, tarkkailulle ja rakentamiselle on valmistunut ympäristöministeriön valvontaohje 2007. Toimivien jakeluasemien lisäksi myös käytöstä poistetut puhdistamattomat jakeluasemat aiheuttavat riskin pohjavedelle. Saastunutta maaperää ei aina saada kokonaan puhdistettua kunnostuksen yhteydessä, vaan maaperään saattaa jäädä öljy-yhdisteitä. Jakeluasemien polttonestesäiliöt tulee edellyttää poistettavaksi toiminnan loputtua. Nykyisin toiminnassa olevien jakeluasemien toimintaedellytykset arvioidaan ympäristölupakäsittelyn yhteydessä. Maaperän pilaantumisriskin voi aiheuttaa polttonesteiden siirrossa tapahtuva säiliön ylitäyttö ja liikenneonnettomuus sekä säiliön, putkiston, mittarin tai tankkauksen yhteydessä tapahtuva vuoto. MTBE päätyy pohjavesiin lähinnä huoltoasemien yhteydessä ja on erittäin vesiliukoinen yhdiste, joka maaperään päästyään kulkeutuu helposti pohjaveteen ja saattaa levitä virtauksen mukana kauemmas ja nopeammin kuin muut bensiininyhdisteet. Suuren vesiliukoisuuden ja heikon pidättyvyyden vuoksi pienet määrät MTBE:ä riittävät pilaamaan suuren määrän pohjavettä. MTBE rajoittaa jo hyvin alhaisissa pitoisuuksissa pohjaveden käyttöä talousvetenä. Liuenneille hiilivedyille, joihin MTBE lukeutuu, on annettu juomavesistandardin maksimipitoisuus 10 μg/l. Lisäksi valtioneuvosto on antanut asetuksen (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista, jonka liitteessä maaperän MTBE:n kynnysarvoksi on määritetty 0,1 mg/kg, alemmaksi ohjearvoksi 5 mg/kg ja ylemmäksi ohjearvoksi 50 mg/kg. 8.11.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet Pohjavesialueille sijoittuu yksi ympäristöluvallinen polttonesteiden jakeluasema Kiikalan lentoasemalle. Lisäksi alueilla on polttonesteiden jakelua yksityisistä säiliöistä maatiloilla, konehalleissa sekä maa-ainesalueilla. Märynummen pohjavesialueelle on sijoittunut entiset Osuusliike Tähkän sekä Salon seudun OK:n jakeluasemat, joiden kiinteistöille on annettu maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen saastumisen vuoksi (Taulukko 11). Kajalan pohjavesialueen itäpuolella noin 340 metrin päässä pohjavesialueen rajasta sijaitsee SEO:n polttonesteiden jakeluasema. Asema sijaitsee harjualueen ulkopuolella. Kiikalan lentokentän ympäristöluvan (2006) mukaan tankkaukset tulee suorittaa siihen varatussa jakelupaikassa. Alueella on kaksi yhteensä 3000 l polttoainesäiliötä sekä 1000 l dieselsäiliö, jotka on sijoitettu betoniseen suoja-altaaseen. Polttoainetta saa olla varastossa enintään 4000 l ja säiliöissä on oltava elektroniset ylitäytönestimet sekä vuodonilmaisimet. Lisäksi Saarenkylän pohjavesialueen eteläosassa Silvantien varressa sijaitsee yksityinen polttonesteiden jakelumittari. 54 Saarenkylän pohjavesialueella oleva polttonesteiden jakelumittari. 8.11.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - - Polttonesteen jakeluasemien tulee jakeluasemapäätöksen (5 §) mukaan sijaita ensisijaisesti tärkeiden tai muiden vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden ulkopuolella. Jakeluasemat voidaan sijoittaa pohjavesialueiden reunavyöhykkeille, mikäli vyöhykkeiden hydrogeologiset olosuhteet vähentävät pohjaveden pilaantumisriskiä ja jakeluasema on rakenteeltaan ja suojauksiltaan uusimman tekniikan mukainen. Palavien nesteiden varastoinnille on yksityiskohtaisia turvallisuusvaatimuksia kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä palavista nesteistä (313/1985). Jakeluaseman lopettamisen tai saneerauksen yhteydessä tulisi maaperästä poistaa kaikki käytöstä poistetut säiliöt, putkistot ja kaapeloinnit. Jakelutoiminnan lopettamisen yhteydessä toiminnanharjoittajan tulisi selvittää maaperän ja pohjaveden tila. Öljy- ja kemikaalisäiliöiden rakenteesta, suojauksesta ja sijoittamisesta on kerrottu Salon ympäristönsuojelumääräyksissä. Pohjaveden tarkkailu tulisi suorittaa pohjaveden virtaussuunnassa jakeluaseman ylä- sekä alapuolella ja pohjavedenpinnan ollessa syvällä voidaan mitata myös maaperän huokosilmaa. Suoja-aluepäätöksissä on määräyksiä polttonesteiden jakeluasemien sijoittamiselle (Liite 2/1-2). Pohjavesialueilla olevien yksityisten polttoainesäiliöiden tila ja suojaukset tulisi tarkistaa ja maaperä sekä pohjavesi tutkia tarpeen vaatiessa. Saarenkylän pohjavesialueen eteläosassa Silvantien varressa sijaitsevan yksityisen polttonesteiden jakelumittarin luvallisuus ja suojaukset tulisi tarkistaa. 8.12 Öljysäiliöt Suojaamattomat ja huonokuntoiset öljysäiliöt aiheuttavat suuren riskin maaperän ja pohjaveden pilaantumiselle. Öljysäiliöitä ei suositella sijoitettavaksi maan alle, sillä säiliöiden ja siirtoputkistojen vuodoista voi päätyä öljyä maaperään ja pohjaveteen. Myös maanpinnalle sijoitetut suojaamattomat säiliöt aiheuttavat pilaantumisriskin. Öljysäiliöihin liittyy paljon eri lakeja, joita on esitetty liitteissä 1/2-3. Pelastusviranomaisella tulee olla öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa selvitetty pohjavesialueilla olevat öljysäiliöt ja säiliöiden määräaikaistarkistukset tulee hoitaa kunnan pelastusviranomaisen toimesta. Uusista öljysäiliöistä tulee ilmoittaa paikalliselle pelastusviranomaiselle, jolle on varattava tilaisuus tarkistaa säiliön sijoitus ennen sen peittämistä. Pelastusviranomaisilla oleva öljysäiliörekisteri oli puutteellinen, joten pohjavesialueilta tulisi suorittaa kiinteistöjen lämmitysöljysäiliöiden sekä farmarisäiliöiden kartoitus. Maastokäyntien yhteydessä tehtiin havaintoja alueiden öljysäiliöistä ja niiden suojauksista. Pohjavesialueilla sijaitsi runsaasti käytössä olevia ja käytöstä poistuneita maanpäällisiä öljysäili- 55 öitä, joista osa on suojaamattomia. Kiinteiden säiliöiden lisäksi liikuteltavia polttoainesäiliöitä on maa-ainestenottoalueilla ja metsätyöalueilla. Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueella olevia öljysäiliöitä. Salon rakennusvalvontayksikön rekisterissä öljylämmitteisiä kiinteistöjä oli Märynummessa 2, Kajalassa 48, Kustavansuolla 2, Pyymäki-Tuohitun alueella 3, Kitulassa 2 ja Saarenkylässä 18. Pohjavesialueille sijoittuvien öljysäiliöiden voidaan todeta aiheuttavan paikoitellen jopa suuren pohjavesiriskin. Säiliöiden tilavuutta vastaavissa katetuissa suoja-altaissa olevilla säiliöillä pohjaveden ja maaperän pilaantumisriski on minimoitu. Säiliöiden lisäksi putkistot ja pumppauslaitteet aiheuttavat pohjaveden pilaantumisriskin. Märynummen pohjavesialueen pohjoisosassa sijaitsee Halikon sairaalan lämpökeskus. Keskuksen etäisyys sairaalan vedenottamosta on noin 900 m ja kunnan vedenottamosta noin 1,1 km. Pohjaveden päävirtaussuunta on kohti ottamoita. Alueen maaperä on hiekkaa 5-6 m syvyyteen sekä 11–20 m syvyyteen pääosin hiekkaa, jossa esiintyy sorakerroksia sekä ohuita silttikerroksia. Pohjaveden pinta on noin 12–15 m syvyydessä maanpinnasta. Halikon kunnan (2005) myöntämän ympäristöluvan mukaan kiinteistössä on 500 m³ suuruinen öljysäiliö sekä maanalainen 25 m³ päiväsäiliö. Öljysäiliöstä kulkee maanalaisia putkia päiväsäiliöön ja edelleen lämpökattiloihin. Laitos käyttää raskasta polttoöljyä. Laitos tuottaa 5 öljykattilalla alueelle lämpöä sekä höyryä pesulatoimintaan. Kaikissa lämpökattiloissa on varoallas ja kattilahuoneessa on öljynerotuskaivo. Suojaaltaassa on lisäksi 2 m³ ja 3 m³ dieselöljysäiliöt. Öljysäiliön valuma-allas ulottuu 2 m korkeudelle sekä noin 2 m syvyydelle maanpinnasta. Öljysäiliöiden ympäristö on asfaltoitu, mutta erillisiä suojarakenteita ei ole asennettu. Lisäksi alueella sijaitsee varavoimala, jossa on valuma-altaassa kaksi 1,5 m³ säiliötä ja kattilahuoneessa on altaassa 200 l säiliö ja pumppu. Kiinteistössä olevassa autotallirakennuksessa on huollettu ja pesty busseja 1980-luvulle saakka. Rakennuksen betonilattia on paikoin lievästi öljyinen. Halikon sairaalan hautausmaan pohjoispuolella olevassa kiinteistössä on sijainnut kemikaalivarasto. Lämpölaitokselle on laadittu palo- ja pelastussuunnitelma sekä pohjaveden tarkkailusuunnitelma. Lämpökeskuksen öljysäiliön, tankkauspisteiden, päiväsäiliön ympäristön sekä vuonna 2005 tapahtuneen öljyvahingon alueen maaperän pilaantuneisuus on selvitetty. Näytteissä ei todettu aistinvaraisia, eikä laboratoriossa merkittäviä mineraaliöljypitoisuuksia. Luvan mukaan öljysäiliöiden tulee olla 2-vaippaisia tai ne on 56 säilytettävä 100 % valuma-altaassa, jossa sadeveden pääsy altaaseen on estetty. Lisäksi tankkauspaikat tulee pinnoittaa tiiviiksi ja muotoilla mahdollisesti tapahtuvien vuotojen keräämistä varten. Polttonesteiden käytön ja varastoinnin on todettu aiheuttavat riskiä alueella. Mikäli laitoksen toiminta loppuu tai rakennuksia/rakenteita puretaan, tulee maaperän ja pohjaveden saastuminen selvittää. Liikelaitos Salon kaukolämmön lämpökeskus. Kajalan pohjavesialueella noin 1,4 km:n päässä Kajalan vedenottokaivosta sijaitsee Liikelaitos Salon kaukolämmön lämpökeskus. Bio-lämpökeskus (700 kW) on otettu käyttöön vuonna 2007 ja sen pääasiallinen polttoaineena ovat hake sekä turve. Lämpökeskuksessa olevan öljysäiliön koko 14 m³ ja se on varustettu 110 % valuma-altaalla. Lämpökeskuksen aiheuttama pohjavesiriski on pieni. Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueelta tehdyn suojelusuunnitelman mukaan alueella oli 27 öljysäiliötä, joista neljä oli maanalaisia. Kooltaan säiliöt olivat välillä 1-8 m³ ja niiden yhteenlaskettu tilavuus oli 81 m³. Aivan pohjavesialueen pohjoispäästä maaainesalueen pohjoispuolelta selvitettiin vuonna 2011 alueen öljysäiliöitä. Alueella oli yhteensä seitsemän kiinteistöä, joista yhdellä oli ollut maanpäällinen öljysäiliö, mutta se on poistettu noin 15 vuotta sitten. Muita öljysäiliöitä kiinteistöillä ei omistajien ilmoitusten mukaan ole. 8.12.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - Paikallisilla pelastusviranomaisilla tulee lain mukaan olla öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma ja rekisteri, jossa näkyy kaikki tärkeillä pohjavesialueilla olevat öljysäiliöt. Tarkastuksista sekä öljysäiliökyselystä saadut tiedot tulee päivittää säiliörekisteriin. Viranomaisten tulee tarkistaa kaikki uudet öljysäiliöt asennuksen jälkeen sekä vanhat säiliöt määräaikaistarkistuksien yhteydessä. Pelastusviranomaisilla tulisi olla ajan tasalla olevaa tietoa öljysäiliöiden tarkastustilanteesta. Käytöstä poistetut säiliöt tulisi tyhjentää ja niiden täyttö estää. Huonokuntoiset säiliöt ja putkistot tulisi kiinteistön omistajan kustannuksella poistaa. Polttonesteitä tulee varastoida ja käsitellä niin, että aineiden pääsy maaperään ja sitä kautta mahdollisesti pohjaveteen on estetty. Polttonestesäiliöt tulisi säilyttää tiiviissä säiliön tilavuutta vastaavassa katetussa suoja-altaassa. Öljy- ja kemikaalisäiliöistä on annettu määräyksiä Salon ympäristönsuojelumääräyksissä. Pohjavesialueilla sijaitsevan maanalaisen öljysäiliön omistajan tai haltijan tulee tarkastuttaa käytössä oleva säiliö putkistoineen ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa asennuksesta ja sen jäl- 57 - - keen 10 vuoden välein siten kuin maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista annetussa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/83) on määrätty. Maanpäälliset öljysäiliöt tulee tarkastaa ensimmäisen kerran 15 vuoden kuluttua käyttöönotosta ja sen jälkeen vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Käyttöönotettavien öljy- ja polttonestesäiliöiden on oltava kaksivaippaisia ja ne on varustettava ylitäytön estolaitteella sekä vuotojen ilmaisujärjestelmällä. Täyttöventtiilin tai siirtopumpun on oltava lukittuna. Vedenottamoiden suoja-aluepäätöksissä on annettu määräyksiä öljysäiliöistä (Liite 2/1-2). Tiedon kulkua öljysäiliöiden tarkastuksista tulisi parantaa eri toimijoiden välillä ja yhteistyötä lisätä. Salon rakennusjärjestykseen tulisi lisätä määräyksiä säiliöistä. Pohjavesialueilla olevat öljysäiliöt sekä niiden kunto ja suojaukset olisi hyvä selvittää. Mikäli Halikon sairaalan lämpölaitoksen toiminta loppuu tai rakennuksia/rakenteita puretaan, tulisi maaperän ja pohjaveden saastuminen selvittää. 8.13 Muuntajat Teho- ja jakelumuuntajien liiallista kuumenemista estetään mineraaliöljypohjaisilla muuntamoöljyillä. Vaurioprosentti oli 1990-luvulla keskimäärin vain 0,3-0,5 % ja yleisin vian aiheuttaja oli ukkonen. Mineraaliöljyjen haittojen vähentämiseksi on kehitelty kasvipohjaisia muuntajaöljyjä sekä synteettiseen esteriin pohjautuva Midel-öljy. Esterimuuntajissa oleva esterineste hajoaa luonnossa, eikä ole ympäristölle myrkyllistä ja lisäksi korkean viskositeetin ansiosta se etenee suhteellisen hitaasti maaperässä. Kasvipohjaisen muuntajaöljyn ongelmana on nopea vanheneminen ja kuivamuuntajien liian alhainen pakkaskestävyys sekä korkea hinta. Parhaiten pohjavettä suojaavat koppimuuntajat. Muuntajaöljyn tunkeutumissyvyyteen vaikuttavat maaperän rakenne ja maalaji (Taulukko 14). Normaalioloissa mineraaliöljyn viskositeetti vastaa kevyttä polttoöljyä. Pohjavesialueille sijoittuu Fortum Oyj:n muuntajia (Taulukko 15). Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat vedenottamoiden lähellä hyvin vettä johtavien maakerrosten alueella olevat suojaamattomat muuntajat. 14. Taulukko Maahan yhden neliömetrin alalle leviävän muuntamoöljyn tunkeutumissyvyys eri maalajeissa. Tunkeutumissyvyys on laskettu räjähdystapauksessa, jolloin öljy on kuumaa ja sen viskositeetti on alhaisempi (Otava 1999). 8.13.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - Ottamoiden läheisyydessä sekä pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella olevien muuntajien suojaukseen tulisi kiinnittää erityisesti huomiota. Suojaamattomien muuntajan alla tulisi olla suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja varten tai maaperää tulisi tiivistää öljyn maahan imeytymisen estämiseksi. Tiivistykseen käytetään usein joko normaalia savea tai vielä tiiviimpää maa-bentoniittisekoitusta. 58 Taulukko 15. Pohjavesialueella olevat Fortun Oyj:n muuntajat sekä niiden tiedot. Muuntajien sijainnit ovat nähtävissä liitteistä 4. Tunnus MÄRYNUMMI 0661 Nimi Rakenne Kytkentävuosi Teho kVA Öljymäärä kg Suoja RUMPALI Pylväsmuuntamo 1991 200 590 Öljyastia 0639 PARAANTIE Pylväsmuuntamo 1991 200 230 Öljyastia 0637 MÄRYN PALOASEMA Pylväsmuuntamo 1991 315 0601 MÄRY 1 Pylväsmuuntamo 1991 100 150 Öljyastia Öljyastia 0657 MÄRY 3 Pylväsmuuntamo 1991 200 295 Öljyastia 0602 Kiinteistömuuntamo 1991 500 580 Öljyastia Pylväsmuuntamo 1991 200 195 Öljyastia 0654 HALIKON SAIRAALA MÄRYN URHEILUKENTTÄ MÄRYNKYLÄ Puistomuuntamo 2009 200 176 0640 MÄRY URHEILUTIE Pylväsmuuntamo 1991 200 300 Öljyastia 0644 SATULA Pylväsmuuntamo 1991 100 178 Öljyastia 0636 PUHDISTUSLAITOS Puistomuuntamo 2009 50 84 4643 KANKARE Pylväsmuuntamo 1979 100 160 5080 KAJALANNUMMI Puistomuuntamo 2010 500 325 15460 KAJALANTIE Puistomuuntamo 2009 315 274 4760 HIRVITIE Pylväsmuuntamo 1980 200 190 JÄRVIKYLÄ_I Pylväsmuuntamo 1982 100 125 10326 KARJALANMURSKE Pylväsmuuntamo 2003 3167 UIMALA Pylväsmuuntamo 2006 200 230 M20507 KIEHUVANLÄHDE Puistomuuntamo 2012 50 67 5411 HEPOKROPPA Pylväsmuuntamo 1985 200 205 5323 LAMMENJÄRVI Pylväsmuuntamo 1984 30 100 Öljyastia 4348 NUMMI Pylväsmuuntamo 1977 200 300 Öljyastia 3493 LENTOKENTTÄ Puistomuuntamo 2008 100 115 3500 PARAISTEN KALKKI Kiinteistömuuntamo 1968 800 380 7787 KIVIOJA Pylväsmuuntamo 1998 50 165 4433 KOLASIN Pylväsmuuntamo 1977 30 100 4933 KAPPELINKULMA Pylväsmuuntamo 1982 50 110 3163 VARESJOKI Pylväsmuuntamo 1990 100 225 7181 KUIVALAASTI Kiinteistömuuntamo 1990 1000 660 Öljyastia 7181 KUIVALAASTI Kiinteistömuuntamo 1990 500 310 Öljyastia 3170 YLTÄKYLÄ Pylväsmuuntamo 1994 100 175 Öljyastia 4206 ALI-ANTTILA Pylväsmuuntamo 2007 150 205 13209 MYLLYTIE Puistomuuntamo 2008 100 135 0664 KAJALA Öljyastia KUSTAVANSUO 5064 SAARENKYLÄ Öljyastia Öljyastia Öljyastia Öljyastia KITULA PYYMÄKI-TUOHITTU 5794 Rauha Pylväsmuuntamo 2006 150 5668 TUOHITTU Pylväsmuuntamo 1998 200 300 17889 PERÄKULMA Puistomuuntamo 2010 50 67 4688 POHJANRINNE Pylväsmuuntamo 1980 50 115 5669 POHJOISKULMA Pylväsmuuntamo 1992 50 105 110 Öljyastia 295 Öljyastia 5761 NURMELA Pylväsmuuntamo 1983 50 11350 Savisilta Pylväsmuuntamo 2005 50 5043 JALOSTUSSORA Pylväsmuuntamo 1981 200 5671 AJO Pylväsmuuntamo 1997 100 Öljyastia Öljyastia 59 8.14 Maalämpökaivot Suomen ympäristökeskuksen (2009) laatiman oppaan mukaan lämpökaivojen poraaminen ja käyttö aiheuttavat pohjaveden ja maaperän pilaantumisvaaran. Riskiä pohjavedelle aiheuttavat pintavesien valuminen suoraan pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia sekä kalliopohjaveden eri kerrosten sekoittuminen, esimerkiksi suolaisen pohjaveden sekoittuminen makeaan pohjaveteen. Porauslaitteista voi aiheutua öljyvuotoja maaperään ja pohjaveteen. Lämpökaivon poraaminen voi vaikuttaa pohjaveden virtausolosuhteisiin sekä muuttaa pohjaveden määrää. Kallioperän raoissa olevalle pohjavedelle voi avautua uusia kulkureittejä, mikä saattaa muuttaa saatavan pohjaveden määrää. Pahimmassa tapauksessa lähikaivot voivat kuivua, mutta todennäköisempää on, että kaivoista saatavan veden määrä lisääntyy uusien reittien myötä. Lisäksi riskiä aiheuttavat lämmönsiirtoainevuodot, joita voi syntyä kallioruhjeiden kohdalla porausreiän sorruttua ja lämmönkeruuputkiston vioituttua sekä suojaputken hitsaussaumojen tai porareiän saumojen vuodoista. Vuotojen havaitseminen on vaikeaa, joten niiden seurauksena maalämpöneste voi kulkeutua pohjaveteen. Lämmönsiirtoaineena kaivossa käytetään nykyään yleisesti etanolinesteitä sekä sen lisäaineita (esim. metyylietyyliketoni, metyyliisobutyyliketoni ja korroosioinhibiitti). Jonkin verran on käytetty myös betaiinia ja kaliumformiaattia sekä vanhemmissa maalämpöjärjestelmissä ja maapiireissä etyleeni- ja propyleeniglykolia sekä metanolia. Lisäaineita käytetään esimerkiksi korroosion ja sienikasvuston estämiseksi, eikä niiden koostumusta tarvitse pienen määrän takia (0,5 – 5 % aineen massasta) lain mukaan ilmoittaa. Lisäaineet saattavat hidastaa käytettävien lämmönsiirtoaineiden hajoamista. Maalämpökaivojen suositeltavia minimietäisyyksiä on nähtävissä taulukosta 16. Taulukko 16. Lämpökaivon suositeltavat minimietäisyydet eri kohteisiin. Sopivat etäisyydet voivat vaihdella porareiän kaltevuuskulmasta, pohjaveden virtausolosuhteista ja maaperästä riippuen. (*porareiän ollessa pystysuora) (Suomen ympäristökeskus 2009). Kohde Lämpökaivo Porakaivo Rengaskaivo Rakennus Kiinteistön raja Kiinteistökohtainen jätevedenpuhdistamo Viemärit ja vesijohdot Suositeltu minimietäisyys 20 m* 40 m 20 m 3m 10 m* Kaikki jätevedet 30 m, Harmaat vedet 20 m 5m Lämpökaivon poraaminen tai lämmönkeruuputkiston asentaminen edellyttävät toimenpidelupaa, mutta uudisrakentamisessa ei tarvita erillistä toimenpidelupaa, sillä maalämpöjärjestelmä käsitellään rakennusluvan yhteydessä. Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen sekä maaperään tai vesistöön sijoitettavan lämmönkeruuputkiston asentaminen on tullut luvanvaraiseksi vasta 1.5.2011 alkaen, joten sitä ennen tehdyistä maalämpökaivoista ei Salossa ole tietoja saatavilla. Tutkimusalueella sijaitseville pohjavesialueille on toimenpidelupia myönnetty 9, joista Märynummella on 3, Kajalassa 5 ja Saarenkylässä 1. 8.14.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet - Pohjavesialueilla tulee pyytää ympäristöviranomaiselta lausunto maalämpökaivon rakentamisesta. Vedenottamoiden vaikutusalueelle lämpökaivoja ei tule rakentaa. Porauspaikan läheisyydessä sijaitsevat talousvesikaivot tulee kartoittaa. Porauksissa tulee varmistaa ettei maaperään tai pohjaveteen pääse valumaan öljyä tai muita haitallisia aineita. 60 - - Salon rakennusjärjestykseen tulisi sitä uudistettaessa, lisätä maalämpöjärjestelmiä ja niiden rakentamista koskevia määräyksiä sekä rajoituksia. Kaivon yläosaan tulee asennetaan teräksinen suojaputki, joka upotetaan vähintään kolme metriä kallioon. Suojaputken ja kallion välinen sauma tulee tiivistää. Pohjaveden eri kerrosten sekoittuminen voidaan estää tulppaamalla kaivo halutulta syvyydeltä. Kaivo tulee sulkea vesitiiviillä suojahatulla, joka estää pintavesien ja irtoaineksen pääsyn kaivoon sekä paineellisen pohjaveden purkautumisen ulos. Paineen ollessa suuri pohjavettä on ehkä tarpeen purkaa kaivosta ylijuoksutuksella. Kaivon porauksesta tulee tehdä porausraportti ja vedestä ottaa vesinäyte ja toimittaa ne kuntaan sekä ELY-keskukseen. Maalämpöjärjestelmässä ei saa käyttää pohjavedelle vaarallisia aineita ja lämpöpumppu tulee varustaa lämmönkeruupiirin vuodonilmaisu- ja hälytysjärjestelmällä. Suojasukkaa tulisi harkita käytettäväksi pilaantumisherkillä alueilla, kuten pohjavesialueilla. Ympäristönsuojelumääräysten mukaan sijoitettaessa maalämpöputkistoja pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. 9 VESILAITOSTEN VARAUTUMINEN KRIISI- JA HÄIRIÖTILANTEISIIN SEKÄ TOIMENPITEET VAHINKOTAPAUKSISSA Vedenhankinnan kriisi- ja häiriötilanteiden estämiseksi tulee pohjavesiä suojella ennakoivasti. Pilaantuneen pohjaveden puhdistaminen on vaikeaa, hidasta ja kallista. Vesilaitoksilla on toimintasuunnitelmat poikkeusolojen varalle. Salo vesihuoltolaitokselle ollaan laatimassa riskikartoitusta ja varautumissuunnitelmaa. Toimintasuunnitelmia tulee päivittää määrävälein ja tarvittaessa. Vesilaitoksilla tapahtuvat lyhytaikaiset toimintahäiriöt ovat normaaleja ja ne voivat aiheutua esimerkiksi laitteiden vioista, vuodoista tai sähkökatkoksista. Suuremmat vesihuollon häiriötilanteet voivat vaikuttaa tärkeisiin yhdyskunnan toimintoihin sekä teollisuuteen. Vahingon sattuessa nopea tiedonkulku kunnan sisällä on tärkeää. Pelastusviranomaisten tulee olla tietoisia pohjavesioloista, jotta onnettomuustilanteissa osattaisiin pohjaveden suojelemiseksi toimia nopeasti ja toimenpiteet osattaisiin kohdistaa oikein. Varsinais-Suomen pelastuslaitos on laatinut pelastuslaitoksen alueen öljyntorjunnan torjuntasuunnitelman vuosiksi 2010– 2014. Sammutukseen käytetty vaahto voi aiheuttaa ympäristöongelmia, sillä sen sisältämä alkoholi on ympäristössä kestävää. Sammutusvaahto sisältää 1,2-ethandiolia, 2eutoxyethanolia, synteettisiä tensidejä ja fluoritensidejä. Sammutusvaahtojen käyttöä tulisi välttää pohjavesialueilla, mikäli se on mahdollista. Vahingosta ilmoittaminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen: Ilmoitusvelvollisuus on kaikilla, jotka huomaavat tai saavat tietää vahingosta. Vahingon sattuessa tiedon tulisi kulkeutua Varsinais-Suomen aluepelastuslaitokselle, VarsinaisSuomen ELY-keskukselle, Salon ympäristö- ja rakennusviranomaiselle, terveystarkastajalle, Salon Vedelle, maan- ja kiinteistön omistajalle sekä mahdollisesti vahingon aiheuttajalle. Asiasta tulisi ilmoittaa myös poliisiviranomaiselle, mikäli vahingon aiheuttajaa ei saada selville tai mikäli on syytä epäillä, että vahinko on tapahtunut tahallisesti tai huolimattomuudesta. Vahinkotapauksissa torjuntatoimenpiteistä vastaa pelastusviranomainen, toimia koordinoi ELYkeskus ja valvoo Salon ympäristönsuojeluviranomainen. Päätökset torjuntatyön aloittamisesta ja lopettamisesta tekee pelastusviranomainen. Vahingon laajuudesta, olosuhteista ja haitallisuudesta riippuu mihin jatkotoimenpiteisiin tulee ryhtyä. Öljy tai kemikaalionnettomuuksissa tulee toimia Varsinais-Suomen aluepelastuslaitoksen öljyntorjuntasuunnitelman mukaisesti. 61 Salon terveydensuojeluviranomainen päättää kaivojen, vedenottamoiden tai uimapaikkojen käyttörajoituksista ja terveysvalvonnan johtaja päättää tiedottamisesta niissä tapauksissa, kun veden laatu aiheuttaa epidemian. Suojaustoimenpiteet vahinkotapauksissa: Haitta-aineen pääsy maaperään tulee estää tukkimalla vuoto ja estämällä haitta-aineen kulkeutuminen pintavaluntana. Säiliöauto-onnettomuudessa säiliö tulee tyhjentää. Aineen imeytyminen maaperään tulee estää esimerkiksi imeyttämällä aine turpeeseen tai sahajauhoon. Helposti haihtuvia aineita ei saa peittää vaan likaantunut maa-aines tulee poistaa ja levittää esim. muovikalvon päälle haihtumisen nopeuttamiseksi. Maaperään ja mahdollisesti pohjaveteen päässeen aineen määrä ja laatu sekä aineen ominaisuudet ja käyttäytyminen tulee selvittää. Alueen maaperä ja pohjavesiolot sekä pohjavesiputket, kaivot ja vedenottamot tulee selvittää. Vahinkoalueen laajuus tulee selvittää ja jatkotoimenpiteiden, kuten suojapumppausten tarpeellisuus määrittää. Likaantunut maaperä tulee poistaa heikentämättä suojakalvoja tai -rakenteita ja maa-aines tulee kuljettaa asianmukaiseen käsittelylaitokseen. Mikäli haitta-aine on päätynyt pohjaveteen tulee se mahdollisesti poistaa pumppauksilla tai estää veden virtaus vahinkopaikalta. Vahinkoalueella olevat vedenottamot ja vedenottokaivot tulee poistaa käytöstä, jotta likaantunut vesi ei pääse vesijohtoverkkoon. Puhdistuksen onnistuminen tulee varmistaa maaperä- ja vesinäyteanalyysein. Mikäli vahinkotapauksissa maaperää tai pohjavettä ei saada kokonaan puhdistettua, tulee ryhtyä jatkotoimenpiteisiin alueen puhdistamiseksi. Vahingon laajuutta ja sen etenemistä maaperässä ja pohjavedessä tulee tutkia konsultin toimesta. Vahingon laajuudesta, olosuhteista ja haitallisuudesta riippuu mihin jatkotoimenpiteisiin tulee ryhtyä. Maaperän ja pohjaveden puhdistusmenetelmiä ovat esimerkiksi massan vaihto, likaantuneen pohjaveden pumppaus ja käsittely (pump & treat), pohjavettä puhdistava reaktiivinen seinä sekä biologinen paikan päällä tapahtuva pohjaveden puhdistus. Salon Veden sekä Varsinais-Suomen aluepelastuslaitoksen tulee ottaa huomioon varautuessaan kriisija häiriötilanteisiin tässä suojelusuunnitelmassa esitetyt riskitekijät. Esitetyt riskit ja toimenpiteet tulee saattaa myös muiden pohjaveden suojeluun vaikuttavien tahojen tietoon. 10 YHTEENVETO JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Suojelusuunnitelman tarkoitus on pyrkiä suojelemaan I ja II-luokan pohjavesialueet ehkäisemällä pohjaveden laadun heikkenemistä ja säilyttää pohjavesiesiintymien antoisuudet ennallaan. Suojelun ensisijaisena tavoitteena on kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi. Suunnitelma toimii ohjeena ja apuna viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Tässä työssä uudet suojelusuunnitelmat laadittiin Märynummen, Kajalan, Kustavansuon, Saarenkylän sekä Kitulan pohjavesialueille ja Pyymäki-Tuohitun osalta vanha 62 suojelusuunnitelma päivitettiin. Pohjavesiluokitukseltaan Kustavansuon alue kuuluu IIluokkaan ja muut pohjavesialueet I-luokkaan. Suunnitelmassa täydennettiin pohjavesimuodostumien hydrogeologisia tietoja ja annettiin ehdotuksia pohjavesialueiden rajauksista. Suunnitelmassa tarkasteltiin pohjaveden laatua, pohjavesimuodostumista riippuvaisia ekosysteemejä sekä alueiden maankäyttö- ja kaavoitustilannetta. Salon seudun vedenhankinta perustuu alueen pohjavesimuodostumien käyttöön, joten niiden suojelu on tulevaisuuden vedenhankinnan kannalta erittäin tärkeää. Tutkimusalueilta saatava pohjavesi on laadultaan hyvää, mutta pohjaveden määrällistä ja laadullista tilaa uhkaa monet riskitekijät, joita kartoitettiin suunnitelman yhteydessä. Pohjavesimuodostumat ovat merkittäviä sora- ja hiekkamuodostumia ja tällä hetkellä maaaineslupia on voimassa Saarenkylän ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueilla. Pohjavesialueille sijoittuu myös runsaasti muita riskitekijöitä, kuten liikennettä, maa- ja metsätaloutta, jätevesien käsittelyä, teollisuutta, öljysäiliöitä, muuntajia ja maalämpökaivoja. Lisäksi pohjavesialueilla sijaitsee jo toimintansa lopettaneita riskitoimintoja, kuten kaatopaikkoja ja yritystoimintaa. Riskien pienentämiseksi työssä määriteltiin toimenpidesuosituksia sekä annettiin ehdotuksia toimenpiteiksi mahdollisissa vahinkotapauksissa. Toimenpidesuosituksissa on esitetty työn yhteydessä ilmenneitä puutteita sekä toimenpiteitä riskikohteiden valvomiseksi. Kullekin toimenpiteelle on määritelty toteuttaja, valvoja sekä aikataulu. Toimenpidesuositusten toteuttamiseksi perustettiin pääosin ohjausryhmästä koostuva seurantaryhmä. Toimenpidesuositukset on nähtävissä taulukoista 17–19. 63 Taulukko 17. Pohjavesialueille määritellyt yleiset toimenpidesuositukset, niiden toteuttaja ja seuraaja sekä aikataulu. POHJAVESIALUEIDEN TOIMENPIDESUOSITUKSET Toimenpidesuositukset Toteuttaja Seuranta Aikataulu Vedenottomäärän ylittäessä 250 m³/d tai muu toimenpide, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu pohjavettä vähintään 250 m³/d vaatii aluehallintoviraston luvan. Vedenottoja ELY-keskus / AVI Jatkuva Varsinais-Suomen ELY-keskukselle on tehtävä ilmoitus pinta- tai pohjaveden ottamisesta, kun otettava määrä on yli 100 m³/d. Vedenottoja ELY-keskus Jatkuva Pohjaveden laatutarkkailua tulee jatkaa ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtyä mikäli pohjavedessä havaitaan haitta-ainepitoisuuksia. Tulokset tulee toimittaa Varsinais-Suomen ELY-keskukseen ja tiedot päivittää pohjavesitietojärjestelmään. Tarkkailuohjelmien tiedot tulee toimittaa ELY-keskukseen kerran vuodessa. Vedenottajat ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Vedenottajat / ELY-keskus ELY-keskus Jatkuva Vedenottajat Jatkuvat toimenpiteet Pohjavesipintojen korkeuksien sekä lähteiden virtaamien seurantaa tulee jatkaa. Mahdollisen vedenoton lisäämisen vaikutus ympäröiviin Natura-alueisiin tulisi selvittää. ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Vedenottajat / Salon ympäristöterveydenhuolto ELY-keskus 5 vuoden välein Lupaviranomainen ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Pilaantuneet maa-alueet tulisi mahdollisuuksien mukaan kunnostaa viimeistään kaavoituksen yhteydessä. Konsultti / Toiminnanharjoittajat / Maanomistajat Salon kaupunkisuunnitteluosasto / ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Pohjavesialueille ei tulisi kaavoissa osoittaa lainkaan uutta teollisuutta tai varastointia tai muita riskitoimintoja eikä sallia niiden laajentamista. Salon kaupunkisuunnitteluosasto ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva ELY-keskus / Toiminnanharjoittajat ELY-keskus Jatkuva Toiminnanharjoittaja ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Maanomistajat / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2012- ELY-keskus ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Toiminnanharjoittajat Lupaviranomainen Jatkuva Toiminnanharjoittajat /Maanomistajat ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Toiminnanharjoittajat ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Lupaviranomainen ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Toiminnanharjoittajat ELY-keskus / Salon maaseutuyksikkö Jatkuva Puolustusvoimien toiminnan tulisi noudattaa pohjavesialueille laadittuja ohjeistuksia. Harjoituksiin osallistujille tulee tiedottaa toiminnan sijoittumisesta pohjavesialueelle ja harjoituksissa tulee varautua mahdollisiin ajoneuvoista tapahtuviin vuotoihin. Puolustusvoimat Puolustusvoimat Jatkuva Puolustusvoimien ampumatoiminnot tulee suorittaa ampumaradoilla. Puolustusvoimat Puolustusvoimat Jatkuva Lupaviranomainen ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Lupaviranomainen ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö / Salon maaseutuyksikkö Jatkuva Erikoiskasviviljelyä tulisi tarkoin harkita ainakin ottamoiden läheisyydessä sekä pohjavesialueiden hyvin vettä johtavilla alueilla. Toiminnanharjoittajat Salon maaseutuyksikkö Jatkuva Salon viemäriverkon kunto pohjavesialueilla tulisi selvittää aika ajoin ja kunnostustöihin ryhtyä tarpeen vaatiessa. Liikelaitos Salon Vesi Salon rakennusvalvontaosasto Jatkuva Polttonesteiden jakelutoiminnan lopettamisen yhteydessä maaperästä tulisi poistaa kaikki käytöstä poistetut säiliöt, putkistot ja kaapeloinnit ja toiminnanharjoittajan tulisi selvittää maaperän ja pohjaveden tila. Toiminnanharjoittajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Polttonesteiden säilytykseen on kiinnitettävä erityisesti huomiota pohjavesialueilla. Toiminnanharjoittajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö / Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos Jatkuva Pelastusviranomaisten tulee tarkistaa kaikki uudet öljysäiliöt asennuksen jälkeen sekä vanhat säiliöt määräaikaistarkistuksien yhteydessä ja päivittää tiedot öljysäiliörekisteriin. Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos Jatkuva Ympäristölle vaarallisten kemikaalien ja vaarallisten jätteiden, kuten esimerkiksi öljyjen, maalien, torjunta-aineiden ja liuottimien varastointi ja säilytys tulee järjestää kiinteistöillä siten, että niiden pääsy maaperään, pohjaveteen, viemäriin, rakennusten rakenteisiin tai muuhun ympäristöön on estetty. Toiminnanharjoittajat Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos / Salon rakennusvalvontaosasto Jatkuva Toiminnanharjoittajat / Kiinteistön omistajat Salon rakennusvalvontaosasto / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Jatkuva Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos Jatkuva ELY-keskus / Salon kaupunki ELY-keskus / Salon kaupunki Jatkuva Kiinteistön omistajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö / Salon rakennusvalvontaosasto Jatkuva Talousveden valvontatutkimusohjelmat on tarkistettava vähintään viiden vuoden välein tai useammin, mikäli olosuhteet muuttuvat tai se nähdään tarpeelliseksi. Pohjaveden mahdolliset haitta-ainepitoisuudet tulee ottaa huomioon valvontatutkimusohjelmissa. Ympäristöluvanvaraisille toiminnoille tulisi määrätä pohjaveden seurantavelvoite ympäristöluvan tarkistamisen tai uuden luvan myöntämisen yhteydessä. Hiekkapäällysteisillä teillä pölynsidonnassa käytettävän kesäsuolan liiallista käyttöä tulisi välttää ja maanteiden suolausta vähentää pohjavesialueilla. Lentokoneiden tankkaukset ja huollot tulee suorittaa ainoastaan tarkoitukseen varatuissa paikoissa. Kiitoteiden pitämiseen sulana tai lentokoneiden jäänmuodostuksen estämiseen ei saa käyttää kemikaaleja. Luvattomaan maastoliikenteeseen tulisi puuttua esteiden, aitojen ja kylttien avulla ja valvontaa tehostamalla. Suolatuilta tieosuuksilta auratut lumet tulee kuljettaa pois pohjavesialueilta, eikä lumenkaatoalueita saa sijoittaa pohjavesialueelle. Uusia maa-aineslupia myönnettäessä tulisi selvittää perusteellisesti maa-ainesten oton vaikutukset pohjavedelle. Sorakuoppiin kertyneet romut tulisi poistaa ja kuoppien käyttö laittomina kaatopaikkana estää kuoppiin johtavien teiden sulkemisella. Maa-ainesalueilla esiintyviä savikerroksia ei saa kaivutoiminnan seurauksena puhkaista. Uusia hautausmaita tulisi välttää sijoittamasta tärkeille I-luokan pohjavesialueelle. Eläinraatojen hautaaminen on pohjavesialueilla kielletty. Uudet kaatopaikat tulisi sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle. Tärkeille pohjavesialueille tulisi tarkoin harkita sijoittamasta uusia sikaloita, kanaloita, turkistarhoja, kauppapuutarhoja tai muita eläinsuojia sekä lanta-, virtsa- ja tuorerehusäiliöitä. Käytöstä poistetut öljysäiliöt tulee tyhjentää ja niiden täyttö estää ja huonokuntoiset säiliöt sekä putkistot poistaa kiinteistön omistajan kustannuksella. Paikallisilla pelastusviranomaisilla tulee lain mukaan olla öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma ja rekisteri, jossa näkyy kaikki tärkeillä pohjavesialueilla olevat öljysäiliöt. Suojelusuunnitelman sekä mahdollisten muiden tutkimusten yhteydessä kartoitetut riskikohteet sekä muut tiedot tulisi päivittynyt pohjavesialuekarttoihin ja rekistereihin. Metalliromut olisi hyvä säilyttää katetuissa tiloissa tiiviillä pohjalla tai muuten estää sadeveden liuottava vaikutus pidempiaikaiseen varastointiin. 64 Taulukko 18. Pohjavesialueille määritellyt yleiset toimenpidesuositukset, niiden toteuttaja ja seuraaja sekä aikataulu. POHJAVESIALUEIDEN TOIMENPIDESUOSITUKSET Toimenpidesuositukset Toteuttaja Seuranta Aikataulu Pohjavesialueet tulee olla merkittynä maastoon pohjavesialuemerkein ja niiden kunnosta tulisi huolehtia. Liikelaitos Salon Vesi ELY-keskus 2013 Pohjavesiputkien tulisi olla lukittavia ja vedenottamot aidattuja. Liikelaitos Salon Vesi ELY-keskus 2013- Liikelaitos Salon Vesi / ELY-keskus ELY-keskus 2013- Liikelaitos Salon Vesi / Salon ympäristöterveydenhuolto ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013 ELY-keskus ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013- Lyhyen aikavälin toimenpiteet Pohjaveden tarkemman virtauskuvan määrittämistä tulisi harkita vedenhankinnassa olevilta pohjavesialueilta. Kunnanliitoksen seurauksena Salolle tulisi laatia yhtenäinen valvontatutkimusohjelma sekä vesilaitoksen valmiussuunnitelma. Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantaa tulisi jatkaa alueella, joissa pohjavedessä havaittiin torjunta-ainejämiä. Salon rakennusjärjestystä uudistettaessa siinä olisi hyvä antaa erillisiä määräyksiä pohjavesialueille esimerkiksi viemäröinnistä, maalämpöjärjestelmistä sekä säiliöistä. Salon rakennusvalvontaosasto Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013- Natura-verkostoon kuulumattomilta alueilta tulisi selvittää onko alueilla sellaisia lähteitä, lähdepuroja ja lähteikköjä, joista jokin pintavesi- tai maaekosysteemi olisi riippuvainen. ELY-keskus ELY-keskus 2013- Pohjavesialueilla kuljetettavien vaarallisten aineiden määrät ja reitit olisi hyvä selvittää. ELY-keskus ELY-keskus 2013- Mahdollisen oikoratalinjauksen kulkiessa pohjavesialueilla tulisi rakentamiseen kiinnittää erityistä huomiota ja pohjavesisuojauksen rakentamista tulisi harkita. Toiminnanharjoittajat Salon rakennusvalvontaosasto / ELY-keskus Lietelannan ja jätevesilietteen levittämistä tulee välttää pohjavesialueella. Levityksessä huomioidaan nitraattiasetuksen säädökset ja rajoitteet. Toiminnanharjoittajat Salon maaseutuyksikkö 2013- Salon maaseutuyksikkö / ELY-keskus Salon maaseutuyksikkö 2013- Haja-asutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen puhdistuslaitteistojen tulee vastata uusia vaatimuksia 15.3.2016 mennessä. Kiinteistön omistajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö / Salon rakennusvalvontaosasto 15.3.2016 Siirtoviemärit tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavesialueilla siirtoviemäreihin tulisi asentaa suojaputket. Liikelaitos Salon Vesi Salon rakennusvalvontaosasto 2013- Vesihuoltolaitosten toiminta-alueita tulisi laajentaa pohjavesialueille. Liikelaitos Salon Vesi Salon rakennusvalvontaosasto 2013- Salon ympäristönsuojeluyksikkö ELY-keskus 2013 Yritysten kiinteistöissä puutteellisesti säilytetyt kemikaalit ja öljyt sekä romut tulisi poistaa ja alueet siivota. Toiminnanharjoittajat Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos / Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013 Tointansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten kiinteistöjen maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus tulisi tarvittaessa selvittää. Toiminnanharjoittajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013- Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos / Salon ympäristönsuojeluyksikkö Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos 2013 Toiminnanharjoittajat / Kiinteistön omistajat Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos / Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013- Fortum Oy Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013- ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013 ELY-keskus / Liikelaitos Salon Vesi ELY-keskus / Liikelaitos Salon Vesi 2015 Liikelaitos Salon Vesi Liikelaitos Salon Vesi 2013- Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos / Liikelaitos Salon Vesi Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos / Liikelaitos Salon Vesi 2013 Pohjavesialueilla sijaitsevien eläintilojen luvanvaraisuus tulisi aika ajoin selvittää. Pohjavesialueilla toimien yritysten luvanvaraisuus tulisi selvittää. Pohjavesialueilta tulisi suorittaa öljysäiliökysely ja saadut tiedot päivittää öljysäiliörekisteriin, öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmaan sekä palotarkastusohjelmaan. Tarkastamattomat öljysäiliöt tulisi tarkistaa ja tiedon kulkua öljysäiliöiden tarkastuksista parantaa eri toimijoiden välillä ja yhteistyötä lisätä. Pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt tulisi poistaa ympäristönsuojelumääräysten avulla. Ottamoiden läheisyydessä sekä pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella olevien muuntajien suojaukseen tulisi kiinnittää erityisesti huomiota. Esitetyt riskit ja toimenpiteet tulisi saattaa kaikkien pohjaveden suojeluun vaikuttavien tahojen tietoon. Seurantaryhmän tulisi kokoontua noin 2-3 vuoden välein ja suojelusuunnitelmaa tulisi tarvittaessa päivittää. Salon vesihuollon kehittämissuunnitelmassa määriteltyjä toimenpiteitä tulisi mahdollisuuksien mukaan toteuttaa. Salon Veden sekä Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen tulisi huomioida varautuessaan kriisi- ja häiriötilanteisiin tässä suojelusuunnitelmassa esitetyt riskitekijät. 65 Taulukko 19. Salon pohjavesialueille määritellyt toimenpidesuositukset, niiden toteuttaja ja seuraaja sekä aikataulu. POHJAVESIALUEIDEN TOIMENPIDESUOSITUKSET Toimenpidesuositukset Toteuttaja Seuranta Aikataulu Konsultti / Toiminnanharjoittajat / Kiinteistön omistajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013 Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013 Konsultti / Toiminnanharjoittajat / Kiinteistön omistajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus ELY-keskus ELY-keskus / Liikelaitos Salon Vesi 2013 Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013 Konsultti / Toiminnanharjoittajat / Kiinteistön omistajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013 Konsultti Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013- Kustavansuon pohjavesiluokituksen poistamista tulisi selvittää. ELY-keskus ELY-keskus / Liikelaitos Salon Vesi 2013 Kustavansuon pohjavesialueelta tulisi mitata pohjaveden kloridipitoisuus ja mikäli pitoisuudet ovat koholla, tulisi alueella aloittaa kloridiseuranta. ELY-keskus ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013 Liikelaitos Salon Vesi Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013 Konsultti / Toiminnanharjoittajat / Kiinteistön omistajat Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013 Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013 Toiminnanharjoittaja Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013 Saint-Gobain Weber Oy ELY-keskus 2013 Saint-Gobain Weber Oy / Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013 Salon ympäristönsuojeluyksikkö Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013 ELY-keskus ELY-keskus / Salon ympäristönsuojeluyksikkö 2013 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueen rajauksia sekä suoja-aluerajauksia tulisi selvittää ELY-keskus ELY-keskus / Liikelaitos Salon Vesi 2013 Rudus Oy:n ottoalueella tulisi pohjaveden öljyhiilivetyjä tarkkailla suunnitelman mukaisesti ja tarkkailutulokset toimittaa Salon ympäristönsuojeluyksikköön sekä VARELY:n Rudus Oy Salon ympäristönsuojeluyksikkö / ELY-keskus 2013- Märynummen pohjavesialue Entisten Osuusliike Tähkän ja Salon seudun OK:n jakeluasemien maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus tulisi selvittää. Hautausmaan pohjoispuolella sijainneen kemikaalivaraston lisääminen PIMA/MATTI rekistereihin. Halikon sairaalan lämpölaitoksen toiminnan loputtua tai rakennuksia/rakenteita purettaessa, tulisi maaperän ja pohjaveden saastuneisuus selvittää. Kajalan pohjavesialue Kajalan pohjavesialueen rajauksia sekä suoja-aluerajauksia tulisi selvittää. Entisen korjaamon lisääminen PIMA/MATTI rekistereihin. Kajalan vanhan maankaatopaikan maaperä tulisi tutkia ja tarpeen vaatiessa puhdistaa. Kajalan vanhan kaatopaikan ja maankaatopaikan pohjaveden laadun seurantaa tulisi jatkaa. Kustavansuon pohjavesialue Saarenkylän pohjavesialue Kiehuvanlähteen vedenottamolle tulisi laatia tarkkailuohjelma ja alueelle tulisi tarvittaessa asentaa uusia pohjavesiputkia. Entisen Varesjoen sahan alueen kiinteistön maaperän ja pohjaveden haitta-ainepitoisuudet tulisi selvittää. Varesjoen saha-alue tulisi merkitä PIMA/MATTI rekistereihin. Kiikalan lentokentälle tulee laatia ympäristöluvassa määritelty valmiussuunnitelma. Kahi-tiilitehtaan tiilijätealue tulee siivota vuoden 2012 loppuun mennessä, ellei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä toisin todeta. Saarenkylän pohjavesialueella Saint-Gobain Weber Oy:n havaintoputkesta tehdyn mahdollisen öljyvahingon alkuperä tulee selvittää ja vesinäytteiden tulosten selvittyä päättää mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Saarenkylän pohjavesialueen eteläosassa Silvantien varressa sijaitsevan yksityisen polttonesteiden jakelumittarin luvallisuus ja suojaukset tulisi tarkistaa. Kitulan pohjavesialue Kitulan pohjavesialueelta tulisi mitata pohjaveden kloridipitoisuus ja mikäli pitoisuudet ovat koholla, tulisi alueella aloittaa kloridiseuranta. Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue 66 LÄHDELUETTELO AVI 2010: Maxit Oy Ab:n (nyk. Saint-Gobain Weber) kuivatuotetehtaan ympäristölupa, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Nro 19/2010/1, Dnro ESAVI/143/04.08/2010, 21.5.2010, 33 s. Maxit Oy Ab:n (nyk. Saint-Gobain Weber) Kahi-tiilitehtaan ympäristölupa, Nro 18/2010/1, Dnro ESAVI/141/04.08/2010, 40 s. Backman, B., Lahermo, P., Väisänen, U., Paukola, T., Juntunen, R., Karhu, J., Pullinen, A., Raikio, H. ja Tanskanen, H. 1999: Geologian ja ihmisen toiminnan vaikutus pohjaveteen, Seurantatutkimuksen tulokset vuosilta 1969-1996, GTK Tutkimusraportti 147, Espoo. FCG Oy 2012: Tarkkailuohjelma: Öljyhavainnon vuoksi tehtävä ylimääräinen pohjaveden laaduntarkkailu, Rudus Oy, Salo, Muurlan Kaukola ottamisalue, Helsinki 23.7.2012, 6 s. FCG Oy 2012: Maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arviointi, Rudus Oy, Salo, Muurlan Kaukola, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, Helsinki 23.7.2012 16 s. Golder Associates Oy 2010: Pohjaveden tarkkailuraportti 3, Perttelin Kajalan vanha kaatopaikka, Tilaaja Salon kaupunki, Työ 08502190191, Helsinki 12.1.2010, 10 s. Geologian tutkimuskeskus 2008: Perniön Aseman kartta-alueen maaperä, Maaperäkarttojen selitykset, Lehti 2021 10, Maaperän peruskartta 1:20000, 12 s. http://weppi.gtk.fi/data/explanations/mp20/202110.pdf GTK 1985: Maaperäkartan 2023 09 selitys, 1s. GTK 2004: Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys III Salpausselällä Kiikalannummen alueella, Mäkinen, J. ja Palmu, J-P., Tutkimusraportti, Espoo 31.12.2004, 18s. Halikon kunta 2005: Halikon sairaalan lämpökeskuksen ympäristölupa, 21.12.2005, 11 s. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy 1969: Märynummen pohjavesitutkimus, Halikon kunta, Työ 8295, Turku 30.1.1969, 10 s. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy 1965: Pohjavesitutkimus Kaukolassa, Muurla, Perniö, Salon kaupunki ja Uskelan kunta, Työ 8083, Helsinki 26.1.1965, 8s. Insinööritoimisto Sauli Maanpää Ky 1998: Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueen kairaukset, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku 4.11.1998. Kiikalan kunta 2005: Perttelin sementtivalimo Oy:n ympäristölupa kestomuovin käsittelyä ja jatkojalostusta varten, 8 s. Kiikalan kunta 2006: Kiikalan lentokentän ympäristölupahakemus, 29.4.2006,12 s. Kiikalan kunta 2007: Perttelin sementtivalimo Oy:n ympäristölupa polttohakkeen tekoon, 5.3.2007, 5 s. Klap, A. 2010: Maa-ainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla, Salon Seutukunta s. 96-140, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Julkaisu 2/2010, 46 s. Lounais-Suomen ympäristökeskus 2006: Halikonjoen luonnonhoidon yleissuunnitelma, Suomen Ympäristö 36 | 2006, , Turku, 68 s. 67 Liikennevirasto 2010: Espoo-Salo-oikorata ympäristövaikutusten (YVA), Arviointiselostus, Liikennevirasto, Helsinki 08 2010, 119 s. arviointimenettely Lounais-Suomen ympäristökeskus 2004: Juha Reposen navetan ympäristölupa, LOS-2003Y-440-131, 1YLO, Turku 13.1.2004, 14 s. Lounais-Suomen ympäristökeskus 2006: Harri ja Benita Aavaharjun sikalan ympäristölupa, LOS-2005-Y-21-131, 32 YLO, Turku 24.5.2006 12 s. Länsi-Suomen Vesi ja Ympäristö Oy 2012: Kiikalan Saarenkylän pohjavesitarkkailu vuonna 2011, Lohja 23.5.2012, 4 s. Molarius, R. ja Rintala, J. 1999: Nastolan Villähteen ja Nastolanharju – Uudenkylän pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Nastolan kunta ja Pirkanmaan ympäristökeskus. Tampere. 176s. Otava, S. 1999: Jakelumuuntajavauriot pohjavesialueiden riskitekijänä. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, Energiatekniikan osasto. Lappeenranta. 74s. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus 2009: Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas/2009. Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro, P. ja Suomela, T. Helsinki. 78s. Pöyry Oy 2008: E18-liittymäalueen osayleiskaavaluonnos, Kaavaluonnoksen vaikutukset Kitulan pohjavesialueen olosuhteisiin, Vantaa 1.10.2008, 4 s. Pöyry Oy 2011: Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2011-2030, Salon kaupunki, 67090275.BWN01, Revisio 1.2, 11.4.2011 34 s. Saarinen, J. 2006: Inkereen pohjavesialueen suojelusuunnitelma, 76s. Salon kaupunki 2011: YN-Sora Oy, Kiviaineksen murskaus ja jalostus, Ympäristölupa 22011, Rakennus- ja ympäristölautakunta §31, Salo 9.2.2011, 15 s. Salon kaupunki 2012: Kaavoituskatsaus 2012, http://www.salo.fi/attachements/2012-0202T15-08-39188.pdf, 6 s. Suomen ympäristökeskus 2006: Soranoton ja suojelun tila harjujensuojelualueella, aluekohtainen tarkastelu, raportti 1/2006, 170 s. Suomen ympäristökeskus 2009: Lämpökaivo, Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa, Ympäristöopas, Janne Juvonen (toim.), Helsinki 2009, 47 s. Suunnittelukeskus Oy 1965: Pohjavesitutkimus, Perttelin kunta, Työ 4400, 16.9.1965, 5s. Suunnittelukeskus Oy 1971: Täydentävä pohjavesitutkimus, Pertteli, Työ 4400, Helsinki 2.5.1971, 8s. Suunnittelukeskus Oy 1971: Vedenottamoiden suoja-aluetutkimus, Perttelin kunta, Työ 6614, Helsinki 20.9.2971, 9 s. Suunnittelukeskus Oy 1998: Herakkaan ja Kaskistonnummen-Kalattomannotkon pohjavesialueiden suojelusuunnitelma, Työ 151-B7291, Salon kaupunki, Halikon ja Perttelin kunta, Helsinki 14.10 .1998, 52 s. 68 Suunnittelukeskus 2003: Kiikalan Härjänvatsan maa-ainesoton ympäristövaikutusten arviointi, Suunnittelukeskus Oy, Kuopio 29.8.2003, 112 s. Turun tiepiiri 2007: Turun tiepiiri, pohjavesiaineiston päivitys ja pohjavesisuojausten kuntokartoitus, Turku 2007, Tiehallinto, Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 42/2007, 30 s. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/4000585-v-pohjavesiraportti_turku.pdf Turun tiepiiri 2009: Pohjaveden laadun seuranta Turun tiepiirin alueella, vuosi 2008, Tiehallinto, Turun tiepiiri, Viite 82119389, Ramboll, Luopioinen 1.3.2009, 314 s. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/turun_tiepiirin_kloridiseuranta_2008b.pdf Turun tiepiiri 2010: Pohjaveden laadun seuranta Turun tiepiirin alueella, vuosi 2009, Viite 82119389, Ramboll, Luopioinen 30.3.2010, 112 s. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/kloridiseuranta_2009_turun_tiepiiri.pdf Vesi-Hydro Oy 1965: Selostus Suomusjärven kunnan Kitulan kaavoitusalueen vedensaantimahdollisuuksien selvittämiseksi suoritetusta pohjavesitutkimuksesta, Työ 4724, Helsinki 20.3.1965, 3s. Vesi-Hydro Oy 1995: Lisävedenotto Märynummen pohjavesialueelta, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Halikon sairaala, Tutkimusselostus, Helsinki 22.11.1995, 5 s. Ympäristöministeriön valvontaohje (YM4/401/2005) 26.3.2007: Polttonesteiden jakeluasematoimintaa pohjavesialueilla koskeva valvontaohje. 15 s. Tiedot haettu 21.4.2008. http://www.environment.fi/download.asp?contentid=66480&lan=en 69 Liite 1/1. POHJAVETEEN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ, SEKÄ OHJEET JA SUOSITUKSET Ympäristönsuojelulaki (2000/86) Pohjaveden pilaamiskielto, YSL 1:8 Ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto). Edellä 1 momentissa tarkoitettuna toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpidettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Asetus voi koskea vain sellaisia toimenpiteitä, joita tarkoitetaan asianomaisessa Euroopan yhteisön direktiivissä. Vesilaki 27.5.2011/587 Uuden vesilain 3 luvun 2 §:n (vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus) mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos: 2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista; 5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. 70 Liite 1/2. Aluehallintoviraston määräämät suoja-alueet, VL 4:11 Lupaviranomainen voi veden ottamista koskevassa päätöksessä tai erikseen määrätä pohjaveden ottamon ympärillä olevan alueen suoja-alueeksi. Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi. Suoja-aluetta ei saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä. Vaatimuksen tai hakemuksen suoja-alueen määräämisestä voi tehdä hankkeesta vastaava, valvontaviranomainen tai asianosainen. VL 4:12 mukaan suoja-alueen määräämistä koskevassa päätöksessä on annettava vedenoton turvaamiseksi tarpeelliset määräykset suojatoimenpiteistä, muista suoja-alueen käytön rajoituksista ja määräysten noudattamisen valvonnasta (suoja-aluemääräykset). MUU POHJAVESIIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ: Öljysäiliöt ja –vahingot sekä jakeluasemat: - Kauppa- ja teollisuusministeriön öljylämmityslaitteistoja koskevassa asetuksessa N:o 1211/1995 ja Kauppa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevissa päätöksissä N:o 344/1983 ja 1199/1995 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19951211 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850314 - Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta, 30.12.2004/1407 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1974/19740378 - Asetus öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta 27.7.2000/705 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930636 - Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/1998. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980415 Kemikaalit: - Kemikaalilaki 744/1989. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1989/19890744 - Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050390 - Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990059 - Asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 13.3.2002/194 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020194 - Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen muuttamisesta VNA 342/2009 Jätevedet: - Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011). http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110209 Alueiden käytön suunnittelu: - Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 71 Liite 1/3. Maatalous: - Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000, joka perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin (91/676/ETY) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000931 - Maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinjätteiden käsittelystä 634/1994 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940634 - Maa- ja metsätalousministeriön päätös maatalouden ympäristötuen perustuesta 7698/1995 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950768 - Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen erityistuesta 647/2000 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000647 - Valtioneuvoston päätös maatalouden ympäristötuesta 7 760/1995 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950760 - Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä, sekä maatalouden ympäristötuen koulutukseen liittyvästä tuesta 646/2000 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000646 - Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta 29.6.2000/644 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000644 - Laki kasvinsuojeluaineista 29.12.2011/1563. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20111563 Maa-ainestenotto ja maastoliikenne: - Maa-aineslaki 555/1981 ja sen muutokset sekä asetus maa-ainesten ottamisesta 926/2005 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810555 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050926 - Maastoliikennelaki 1710/1995. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19951710 Vesihuolto ja vesien hoito: - Vesihuoltolaki 119/2001 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010119 - Laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041299 - Asetus vesienhoidon järjestämisestä 30.11.2006/1040 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20061040 Talousvesi: - Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000461 - Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401 Ympäristön- ja terveydensuojelu: - Kuntien/kaupunkien ympäristönsuojelumääräykset YSL 19 § - Terveydensuojelulaki 763/1994 ja terveydensuojeluasetus 1280/1994 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940763 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19941280 72 Liite 2/1. KAJALAN, KITULAN JA PYYMÄEN VEDENOTTAMOIDEN SUOJAALUEMÄÄRÄYKSET Kajala: Kaukosuojavyöhyke A ulottuu arvioidun pohjaveden kerääntymisalueen ulkorajoille. Kaukosuojavyöhykkeen B määräykset ovat lievempiä kuin vyöhykkeellä A, koska savikerrostumat suojaavat pohjavettä B-vyöhykkeellä maanpinnasta valuvilta saasteilta. Suoja-alueella noudatettavat määräykset: Kaukosuojavyöhyke A a) Alueella ei saa ilman vesioikeuden lupaa ulottaa hiekan, sora eikä muun maaaineksen ottoa tai maaleikkauksia syvemmälle kuin yhden metrin päähän ylimmästä pohjaveden pinnasta. Kielto ei koske rakennusten perustamista ja perustusten kuivattamista tai kaivon rakentamista varten tarvittavia kaivutöitä. Töiden yhteydessä on noudatettava erityistä huolellisuutta öljyjen ja muiden pohjaveden laadulle haitallisten aineiden maahan joutumisen estämiseksi. b) Alueelle ei saa ilman vesioikeuden lupaa rakentaa huoltoasemaa, polttoaineiden jakeluasemaa, asfalttiasemaa eikä vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetussa asetuksessa mainittuja tehtaita, laitoksia tai varastoja. c) Alueelle ei saa rakentaa jäteveden puhdistamoa eikä muodostaa kaatopaikkaa tai hautausmaata. Alueella ei saa suorittaa jäteveden maahan imeytystä. d) (Ei Pyymäki) Alueelle ei saa perustaa öljyjen, fenolien, nestemäisten polttoaineiden, maantiesuolan tai muun pohjaveden laadulle haitallisen aineen varastoa lukuun ottamatta pohjaveden suojalaittein varustettuja tilakohtaisia säiliöitä. e) Alueelle rakennettavat lämmitysöljysäiliöt ja niiden johdot on varustettava asianmukaisin suojalaittein. Öljynkuljetuksissa on noudatettava erityistä huolellisuutta. Kaukosuojavyöhyke B (Vain Kajala) f) Alueella ei saa ilman vesioikeuden lupaa ulottaa maankaivua kahta metriä lähemmäksi pohjavettä suojaavan savikerroksen alarajaa. Kielto ei koske kaivon rakentamista. Lähisuojavyöhyke g) Alueella ovat voimassa edellä kohdissa b-e olevat määräykset. h) Alueella ei saa ilman vesioikeuden lupaa ulottaa hiekan, soran eikä muun maaaineksen ottoa tai maaleikkauksia syvemmälle kuin kahden metrin päähän ylimmästä pohjaveden pinnasta. Kielto ei koske rakennusten perustamista ja perustusten kuivattamista tai kaivon rakentamista varten tarvittavia kaivutöitä. 73 Liite 2/2. Töiden yhteydessä on noudatettava erityistä huolellisuutta öljyjen ja muiden pohjaveden laadulle haitallisten aineiden maahan joutumisen estämiseksi. i) Alueelle rakennettavista asuin-, karja-, teollisuus- ja varastorakennuksista tulevat jätevedet on kuljetettava tai johdettava tiiviissä viemärissä lähisuojavyöhykkeen ulkopuolelle. j) Alueella ei saa varastoida eikä käyttää lietelantaa, väkilannoitteita, kasvinsuojeluaineita eikä tuhoeläinmyrkkyjä niin runsaasti tai sillä tavalla, että näitä aineita pääsee haitallisessa määrin pohjaveteen. k) Alueelle ei saa rakentaa uusia moottoriajoneuvoille tarkoitettuja yleisiä teitä eikä pysäköintialueita. Vedenottamoalueet l) Vedenottamoalueiden ympärillä on tarpeen mukaan pidettävä aitaa. Alueella on sallittu ainoastaan pohjaveden ottoon ja käsittelyyn liittyvä toiminta. m) Pohjaveden käsittely ja sitä varten tarvittavien kemikaalien ja muiden hoitoaineiden säilytys on suoritettava tähän tarkoitukseen varatuissa tiloissa niin, ettei mainittujen aineiden pääsy maaperään ole mahdollista. 74 Liite 3/1. TALOUSVEDEN LAATUVAATIMUKSET JA -SUOSITUKSET Taulukko 1. Mikrobiologiset laatuvaatimukset (enimmäistiheys) Escherichia coli 0 pmy/100 ml Enterokokit 0 pmy/100 ml Taulukko 2. Kemialliset laatuvaatimukset (enimmäispitoisuus) Huomautus Akryyliamidi 0,10 μg/l Antimoni 5,0 μg/l Arseeni 10 μg/l Bentseeni 1,0 μg/l Bentso(a)pyreeni 0,010 μg/l Boori 1,0 mg/l Bromaatti 10 μg/l Kadmium 5,0 μg/l Kromi 50 μg/l Kupari 2,0 mg/l Syanidit 50 μg/l 1,2-dikloorietaani 3,0 μg/l Epikloorihydriini 0,10 μg/l Fluoridi 1,5 mg/l Lyijy 10 μg/l Elohopea 1,0 μg/l 1 2 3 1 3 20 μg/l 3 Nitraatti (NO3 ) 50 mg/l 4 Nitraattityppi (NO3-N) 11,0 mg/l Nitriitti (NO2 -) 0,5 mg/l Nitriittityppi (NO2-N) 0,15 mg/l Torjunta-aineet 0,10 μg/l Torjunta-aineet yhteensä 0,50 μg/l 5 Polysykliset aromaattiset hiilivedyt 0,10 μg/l 7 Seleeni 10 μg/l Tetrakloorieteeni ja trikloorieteeni yhteensä 10 μg/l Trihalometaanit yhteensä 100 μg/l Vinyylikloridi 0,50 μg/l 1 Kloorifenolit yhteensä 10 μg/l 9 Nikkeli - 4 (5 ja 6) (2 ja 8) Huomautukset: 1) pitoisuus lasketaan käytetystä polymeeristä tuoteselosteen mukaan enimmillään irtoavasta tai liukenevasta määrästä; vedessä todetun aineen raja-arvona sovelletaan havaitsemisrajaa 2) desinfiointitehoa vaarantamatta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan tätä alempaan pitoisuuteen 3) näyte otetaan käyttäjän vesihanasta siten, että pitoisuus vastaa viikoittaista keskiarvoa 4) nitriitin enimmäispitoisuus vesilaitokselta lähtevässä vedessä on 0,10 mg/l; nitraattipitoisuus/50 + nitriittipitoisuus/3 ei saa ylittää arvoa 1 5) tarkoitetut yhdisteet orgaanisia hyönteis-, rikkaruoho-, sieni-, ankerois-, punkki-, levä- ja jyrsijämyrkkyjä, orgaanisia limantorjunta-aineita sekä muita vastaavia tuotteita sekä yhdisteiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteita 6) aldriinin, dieldriinin, heptakloorin ja heptaklooriepoksidin raja-arvo on 0,030 μg/l 7) tarkoitetut yhdisteet bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso(ghi)peryleeni, indaani-(1,2,3-cd)-pyreeni 8) tarkoitetut yhdisteet kloroformi, bromoformi, dibromikloorimetaani, bromidikloorimetaani 9) tarkoitetut yhdisteet tri-, tetra- ja pentakloorifenoli 75 Liite 3/2. TALOUSVEDEN LAATUVAATIMUKSET JA -SUOSITUKSET Taulukko 3. Laatusuositukset (osoitinmuuttujien tavoitteelliset enimmäisarvot) Enimmäispitoisuus Huomautus Alumiini 200 μg/l Ammonium (NH4 +) Ammonium (NH4-N) Kloridi Mangaani Rauta Sulfaatti Natrium Hapettuvuus (CODMn-O2) Clostridium perfringens(mukaanlukien itiöt) Koliformiset bakteerit Pesäkkeiden lukumäärä (22 °C) pH Sähkönjohtavuus Sameus Väri Haju ja maku Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) RADIOAKTIIVISUUS Tritium Viitteellinen kokonaisannos 0,50 mg/l 0,40 mg/l 250 mg/l 50 μg/l 200 μg/l 250 mg/l 200 mg/l 5,0 mg/l Tavoitetaso 0 pmy/100 ml 0 pmy/100 ml ei epätavallisia muutoksia 6,5 - 9,5 alle 2 500 μS/cm käyttäjien hyväksyttävissä eikä epätavallisia muutoksia eikä epätavallisia muutoksia eikä epätavallisia muutoksia ei epätavallisia muutoksia 1 ja 2 1 ja 3 4 5 1 1 6 7 8 100 bequerel/l 0,10 mSv/vuosi Huomautukset 1) vesi ei saa olla syövyttävää 2) vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuuden tulisi olla alle 25 mg/l 3) vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi sulfaattipitoisuuden tulisi olla alle 150 mg/l 4) jos mitataan TOC, ei tarvitse välttämättä mitata 5) mitataan, jos raakavesi on pintavettä 6) pintavesilaitokselta lähtevän veden sameudessa tulisi pyrkiä arvoon alle 1 NTU 7) jos on määritetty hapettuvuus ja veden jakelumäärä on alle 10 000 m3/d, ei tarvitse mitata 8) tritiumia ja radioaktiivisuuden viitteellistä kokonaisannosta ei tarvitse mitata, jos aikaisempien tutkimusten (Säteilyturvakeskus) perusteella tiedetään, että näiden arvot ovat selvästi alle muuttujan arvon; mittauksista ja niiden tiheydestä annetaan erilliset määräykset; viitteelliseen kokonaisannokseen ei lasketa radonia eikä radonin hajoamistuotteita, tritiumia eikä kalium 40. 76 Liite 3/3. TALOUSVEDEN VALVONTATUTKIMUKSET Jatkuvassa valvonnassa määritettävät muuttujat vähintään: Haju Maku Sameus Väri pH Sähkönjohtavuus Rauta Mangaani Nitriitti jos veden desinfioinnissa käytetään klooriamiinia Alumiini jos veden käsittelyssä käytetään alumiiniyhdisteitä taikka raakavesi sisältää runsaasti alumiinia Ammonium Clostridium perfringens (mukaanlukien itiöt) jos raakavesi on pintavettä Escherichia coli Koliformiset bakteerit Pesäkkeiden lukumäärä 22 °C ja 37 °C pulloissa tai säiliöissä myytävälle vedelle Pseudomonas aeruginosa pulloissa tai säiliöissä myytävälle vedelle Valvontatutkimusohjelmaan sisällytetyt lisämääritykset Jaksottaiseen seurantaan sisältyvät kaikki liitteissä 2/1 ja 2/2 esitettyjen muuttujien määritykset, sekä valvontatutkimusohjelmaan sisällytetyt lisämääritykset. Radioaktiivisuuden määrityksistä annetaan erillinen määräys. Seuraavat määritykset voidaan jättää pois, jos: Akryyliamidi Epikloorihydriini veden käsittelyssä ei käytetä polyakryyliamideja veden käsittelyssä tai laitemateriaaleissa ei ole käytetty epoksihartseja Vinyylikloridi vedessä ei ole todettu tri- tai tetrakloorieteeniä eikä materiaaleissa käytetystä PVC:stä liukene vinyylikloridia Bromaatti jos vesi ei ole desinfioitua pintavettä tai otsonikäsiteltyä pohjavettä Trihalometaanit jos vettä ei desinfioida kloorikemikaalein Torjunta-aineet jos raakaveden muodostumisalueella ei ole käytetty torjunta-aineita Seuraavat aineet määritetään vähintään kerran, ja jos pitoisuudet ovat alle 50 % raja-arvopitoisuudesta eikä ole ilmeistä syytä niiden nousemiseen, määritykset tehdään myöhemmin 5 vuoden välein: Antimoni, bentseeni, bentso(a)pyreeni, boori, bromaatti pintavedestä, jota ei ole otsonoitu,syanidit, seleeni, 1,2-dikloorietaani, tetrakloorieteeni, trikloorieteeni, polysykliset aromaattiset hiilivedyt, kloorifenolit. 77 Liite 3/4. Maailman terveysjärjestön määrittelemät eräiden Maailman terveysjärjestön määrittelemät eräiden harvoin esiintyvien aineiden terveysperusteiset torjunta-aineiden terveysperusteiset enimmäispitoisuudet talousvedessä (WHO, 1993) enimmäispitoisuudet talousvedessä (WHO, 1993) Dikloorimetaani 20 μ/l Alakloori 20 μg/l 1,2-dikloorietaani 30 " Aldikarbi 10 " 1,1,1-trikloorietaani 2 000 " Aldriini/Dieldriini 0,03 " Vinyylikloridi 5" Atratsiini 2" 1,1-dikioorieteeni 30 " Bentatsoni 30 " 1,2-dikioorieteeni 50 " Karbofuraani 5" Trikloorieteeni 70 " Klordaani 0,2 " Tetrakloorieteeni 40 " Klortoluroni 30 " Bentseeni 10 " DDT 2" Tolueeni 700 " 1,2-dibromi-3-klooripropaani 1" Ksyleeni 500 " 2,4-D 30 " Etyylibentseeni 300 " 1,2-diklooripropaani 20 " Styreeni 20 " 1,3-diklooripropeeni 20 " Bentso(a)pyreeni 0,7 " Heptakloori ja heptaklooriepoksidi 0,03 " Monoklooribentseeni 300 " Heksaklooribentseeni 1" 1,2-diklooribentseeni 1 000 " Isoproturoni 9" 1,4-diklooribentseeni 300 " Lindaani 2" Triklooribentseenit (summa) 20 " MCPA 2" Dietyyliheksyyliadipaatti 80 " Metoksiklori 20 " Dietyyliheksyyliftalaatti 8" Metolaklori 10 " Akryyliamidi 0,5 " Molinaatti 6" Epikloorihydriini 0,4 " Pendimetaliini 20 " Heksaklooributadieeni 0,6 " Pentakloorifenoli* 9" EDTA 200 " Permetriini 20 " NTA 200 " Propaniili 20 " Tributyylitinaoksidi 2" Pyridaatti 100 " Formaldehydi 900 " Simatsiini 2" Bromoformi 100 " Trifluraliini 20 " Dibromikloorimetaani 100 " Kloorifenoksiherbisidit (muut kuin 2,4-D ja MCPA) p Bromaatti 25 " 2,4-DB 90 " Dikloorietikkahappo 50 " Diklorproppi 100 " Trikloorietikkahappo 100 " Fenoproppi 9" Triklooriasetaldehydi/kloraalihydraatti 10 " Mekoproppi 10 " Diklooriasetonitriili 90 " 2,4,5-T 9" Dibromiasetonitriili 100 " Triklooriasetonitriili 1" Syanogeenikloridi (syanidina) 70 " Monoklooriamiini 3 mg/l Kloriitti 0,2 " Liite 3/4. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (953/1994). 78 Liite 3/5. Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (VNA 342/2009) 1. Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä; 2. orgaanofosforiyhdisteet; 3. orgaaniset tinayhdisteet; 4. aineet ja valmisteet tai niiden hajoamistuotteet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia tai mutageenisiä ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa steroidien tuotantoon, kilpirauhaseen, lisääntymiseen tai muihin sisäeritykseen liittyviin toimintoihin vesiympäristössä tai sen välityksellä; 5. hiilivedyt sekä pysyvät, kertyvät ja myrkylliset orgaaniset aineet; 6. syanidit; 7. metallit ja niiden yhdisteet; 8. arseeni ja sen yhdisteet; 9. biosidit ja kasvinsuojeluaineet; 10. suspendoituneet aineet; 11. rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit); 12. happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa muuttujilla kuten BHK ja KHK); 13. piiyhdisteet; 14. fluoridit; 15. aineet, joilla on haitallinen vaikutus pohjaveden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta. 79 Liite 3/6. Pohjavettä pilaavat aineet ja niiden ympäristönlaatunormit¹ Aine Pohjaveden ympäristönlaatunormi 50 0,1, 0,5 yhteensä²2 0.5 12 1 10 60 1,3 0.005 Yksikkö 1. Nitraatit mg/l 2. Torjunta-aineiden vaikuttavat aineet ja niiden (merkitykselliset) µg/l aineenvaihdunta-, hajoamis- tai reaktiotuotteet 3. Bentseeni µg/l 4. Tolueeni µg/l 5. Etyylibentseeni µg/l 6. Ksyleenit (Σorto-, meta- ja paraksyleeni) µg/l 7. Antraseeni µg/l 8. Naftaleeni µg/l 9. Bentso(a)pyreeni µg/l 10. ΣBentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bent0.05 µg/l so(g,h,i)peryleeni ja indeno-(1,2,3-cd)-pyreeni 11. PCB-yhdisteet (Σ kongeneerit 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180) 0.015 µg/l 12. ΣTrikloorieteeni ja tetrakloorieteeni 5 µg/l 13. 1,2-dikloorieteeni 25 µg/l 14. 1,2-dikloorietaani 1,5 µg/l 15. Dikloorimetaani (metyleenikloridi) 10 µg/l 16. Vinyylikloridi (kloorieteeni) 0,15 µg/l 17. Hiilitetrakloridi 2 µg/l 18. Kloroformi (trikloorimetaani) 100 µg/l 19. Klooribentseeni 3 µg/l 20. 1,2-diklooribentseeni 0,3 µg/l 21. 1,4-diklooribentseeni 0,1 µg/l 22. Triklooribentseeni (Σ1,2,3-, 1,2,4- ja 1,3,5-triklooribentseeni) 2,5 µg/l 23. Pentaklooribentseeni 1,2 µg/l 24. Heksaklooribentseeni 0.024 µg/l 25. Monokloorifenolit 0,05 µg/l 26. Dikloorifenolit 2,7 µg/l 27. ΣTri-, tetra- ja pentakloorifenoli 5 µg/l 28. MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri) 7,5 µg/l 29. TAME (tert-amyylimetyylieetteri) 60 µg/l 30. Öljyjakeet (C10-40) 50 µg/l 31. Elohopea 0,06 µg/l 32. Kadmium 0,4 µg/l 33. Koboltti 2 µg/l 34. Kromi 10 µg/l 35. Kupari 20 µg/l 36. Lyijy 5 µg/l 37. Nikkeli 10 µg/l 38. Sinkki 60 µg/l 39. Antimoni 2,5 µg/l 40. Arseeni 5 µg/l 41. Ammonium NH4+ tai 0.25 (NH4+) mg/l Ammoniumtyppi NH4N 0.20 (NH4N) 42. Kloridi 25 mg/l 43. Sulfaatti 150 mg/l 1 Pohjaveden ympäristönlaatunormilla tarkoitetaan tässä asetuksessa sekä yhteisön tasolla vahvistettua pilaavan aineen, pilaavien aineiden ryhmän tai pilaantumisen indikaattorin pitoisuutta pohjavedessä ilmaistuna laatunormina, jota ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ei saa ylittää sekä kansallisesti vahvistettua direktiivin 2006/118/EY artiklassa 2 kohdassa 2 tarkoitettua raja-arvoa. 2 Yhteensä tarkoittaa kaikkien seurannassa havaittujen ja mitattujen yksittäisten torjuntaaineiden summaa mukaan luettuna niiden merkitykselliset aineenvaihdunta-, hajoamis- tai reaktiotuotteet. 80 Liite 4/1. 81 Liite 4/2. 82 Liite 4/3. 83 Liite 4/4. 84 Liite 4/5. 85 Liite 4/6. 86
© Copyright 2024