LIVOJOKIVARREN RAKENNETTU
KULTTUURIYMPÄRISTÖ
Pudasjärven Livojokivarren rantaosayleiskaava
Tmi Lauri Putkonen 17.6.2013
LIVOJOKIVARREN RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ
Pudasjärven Livojokivarren rantaosayleiskaava
Tmi Lauri Putkonen 17.6.2013
FCG Suunnittelu ja tekniikka OY
Tilaaja : Pudasjärven kaupunki
2
LIVOJOKIVARREN RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ
Pudasjärven Livojokivarren rantaosayleiskaava
Selvityksen taustaa
Tämä rakennetun kulttuuriympäristön selvitys liittyy Pudasjärven Livojokivarren rantaosayleiskaavan laadintaan. Aleen arkeologinen kulttuuriperintö inventoitiin jo vuonna 2011. Myös Iijokivarren rakennettu
kulttuuriympäristö inventoitiin samana vuonna (AIRIX Ympäristö Oy, Selvitysraportti 18.10.2011).
Nyt tehty selvitys perustuu maastotutkimuksiin 9-11.4.2013. Inventoinnin ja dokumentoinnin teki tutkija Lauri Putkonen. Kelirikkoaika auraamattomine teineen vaikeutti muutamassa tapauksessa maastotutkimuksia. Rakennuksista ei ole tehty kuntoarviota. Lähinnä vanhaan kartta-aineistoon liittyviä arkistotutkimuksia on tehty Kansallisarkistossa ja Oulun maakunta-arkistossa.
Livojokivarren rakennettua kulttuuriympäristöä on aiemmin inventoitu maakunnallisella tarkkuudella
1990-luvun alussa ja koko maakuntaa käsittelevät raportit julkaistiin 1993. On kuitenkin todettava, että
Livojokivarren osalta aineisto on erittäin puutteellista, mm. Livon ja Ala-Livon historialliset kyläasutukset
on jätetty huomiotta. Harvoista valituista kohteista osa näyttää olleen purettuja jo ennen raportin kokoamista. Tuolloin inventoidut kohteet olivat:
7. Kyngäs, Aittojärvi
Livojokivarren viljelysmaisema, Mannilan kesänavetta, entisen maatalousoppilaitoksen rakennusryhmä
39, Aintio, Livo
Perinteistä rakennuskantaa (mm. asuinrakennus, paja) sisältävä rakennusryhmä, jokimaisema.
40. Pöhölänniemi, Livo
Jokimaisemaan liittyvä yhtenäinen rakennusryhmä rantaviljelysten keskellä.
42. Nurmelanharju, Livo
Perinteistä rakennuskantaa sisältäviä taloryhmiä joen ja metsän rajaamilla viljelyksillä.
43. Sarajärvi
Viljelysmaisema Sarajärven ja Livojoen tuntumassa.
Valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen tuorein luettelo vuodelta 2009 sisältää
Pudasjärveltä kolme kohdetta, joiden joukossa neljän kunnan alueelle sijoittuva kohdekooste pyramidikattoiset kesänavetat. Pudasjärveltä on mukaan otettu Kynkään Mannilan kesänavetta. Alueen rajaus ei tosin
vaikuta kovin tarkalta, sillä mukaan on otettu melko laaja alue, jolla ei ole kulttuurihistoriallisesti arvokasta
rakennuskantaa ja toisaalta ulkopuolelle on jätetty historiallisesti merkittävä Kynkään sahakartano.
Selvityksen perusteella ehdotetaan rantaosayleiskaavaan seuraavia merkintöjä, joista on neuvoteltu Pohjois-Pohjanmaan museon, rakennustutkija Juhani Turpeinen, kanssa. Ehdotus on ohjeellinen. Tarkemmat
merkinnät harkitaan kaavoitusprosessin aikana.
s–1
- rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus.
Alueen arvokas rakennuskanta ja lähiympäristö tulee säilyttää. Rakennuksissa suoritettavien korjaus- ja
muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennusten rakennustaiteellisesti ja kyläkuvan kannalta merkittävä
luonne säilyy. Uudisrakentaminen tulee sopeuttaa alueen maisemallisiin ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin.
/s
- rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde tai alue, jonka ympäristössä on otettava
huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen.
Historiallinen kyläalue
- viimeistään uuden ajan alusta (1500–1600-luku) periytyvä kylän rakennusten paikka, jonka ympäristössä
on otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen
3
Asutuksen juuret
Livojokivarren arkeologinen kulttuuriperintö on inventoitu rantaosayleiskaavan perusselvityksenä vuonna
2011. Siksi tämän selvityksen yhteydessä ei käsitellä laajemmin alueen asutushistoriaa. Pudasjärven seudut
vapautuivat jääkauden jäämassoista n. 9000-9500 vuotta sitten mikä mahdollisti erätaloutta harjoittavien ih-
Livon kylän asutus vuonna 1648
maanmittari Claes Claessonin
kartassa. Kylän asutus on sijoittunut kolmeen paikkaan joen
kummallekin puolelle. Nämä historialliset kylätontit ovat edelleen asuttuja.
Kuvalähde:
http://www.nic.funet.fi/pub/
sci/geo/carto/vanhatkartat/
maakirjakartat/highres/f1/f1_
14.jpg
misten toiminnan täällä. Kivikauden irtolöytöjä on tavattu esimerkiksi Livon kylästä,Yli-Livosta ja Sarankylästä. Kiinteitä asuinpaikkoja on Livojoen varsilla mm. Kiviharjussa, Hanhikankaalla ja Suvannossa. (Taskila 1999,
10-11; Taskila 2005, 15-16; Häkälä 2012, 9).
Muinainen saamelaisasutus on jättänyt sekä jälkensä maisemaan niin kiinteinä muinaisjäännöksinä, esimerkiksi
pyyntikuoppina, mutta varsinkin paikanniminä. (Taskila 1999, 11) Saamelaisasutus on jatkunut täällä ilmeisesti aina 1500-luvulle saakka. Uuden ajan alussa alueelle suuntautui myös kantasuomalaisten eränkäynti, lähinnä
rannikon suunnalta Iistä ja Haukiputaalta. (Taskila 2005, 16).Varsinaisen uudisasutuksen piiriin Livojokivarsi
tuli 1500-luvun kuluessa ja 1570-luvun kymmenysluettelot kertovat jo ensimmäisistä veroa maksavista uudisasukkaista Livon kylässä. (Taskila 1995, 13). Rytingin kylä asutettiin 1500-luvun lopulla ja Sarajärven kiinteä
asutus lienee syntynyt myöhemmin 1600-luvun jälkipuolella. (Taskila 2005, 19, 25). Livojokivarsi on saanut pysyvän asutuksensa kaakosta lähinnä savolaisalueilta, mutta nimistössä on viittauksia myös karjalaiseen kulttuuritaustaan. (Taskila 1999, 12).
4
Claessonin kartta Ala-Livon
kylästä vuodelta 1648. Myös
tämä asutustausta näkyy nykyisessä Ala-Livossa.
Kuvalähde:
http://www.nic.funet.fi/pub/
sci/geo/carto/vanhatkartat/
maakirjakartat/highres/f1/f1_
16.jpg
Ensimmäiset karttadokumentit alueen asutuksesta liittyvät kuulun maanmittarin ja kaupunkisuunnittelijan
Claes Claessonin (myös Klaus Klaunpoika -nimitystä on käytetty) 1648 suorittamiin kartoituksiin Pudasjärvellä. Livon kylän kartta osoittaa kylän kolmen talon sijainneen kosken molemmilla rannoilla omina yksikköinään. Talojen tonttimaat ovat edelleen asutettuina osana perinteistä kyläkuvaa. Claessonin samana vuonna
laatima kartta Ala-Livosta osoittaa nykyisen asutuksen periytyvän ainakin tuolta ajalta, todennäköisesti aiempaakin.
Kajaanin linnaläänin kartta vuodelta 1650 osoittaa kyläasutusta olleen myös Livojoen eteläosassa Aittojärven
tienoilla sekä Ala-Livossa.
Pudasjärvellä väestön lisäys oli 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella erittäin voimakasta. Kun asukasluku oli vuonna 1750 vajaa tuhat, oli se sadan vuoden kuluttua jo runsaat 5500. Asutus levisi kylien ympärillä 1700-luvun kuluessa väestön lisääntyessä. Samalla kaskiviljelystä siirryttiin vähitellen enenevässä määrin
5
Kajaanin linnaläänin kartta vuodelta 1650 näyttää Pudasjärven keskeisten osien asutuksen. Taloja on
selvitysalueen kylistä Kynkäällä, Ala-Livossa ja Livossa.
Livojokivarren rakennuskulttuurin ominaispiirteet
Selvitysalueen vanhin asuinkäytössä ollut rakennus on Livon kylän savupirtti vuodelta 1729. Rakennuksen
hirret on tosin kertaalleen käännetty toisinpäin. Rakennuksen vesikatto on korjattu kyläläisten toimesta.
Monessa Livojokivarren talossa on säilynyt vanhoja aittoja, jotka ovat enimmäkseen samanlaista tyyppiä –
yksinäisaitta on rakenteeltaan jalka-aitta, jossa sivuseinien hirret suojaavat ”poskina” ulkonevan yläosan alla
olevaa ovea. Perinteisesti aitat ovat olleet vuoraamattomia ja maalaamattomia, mutta viime vuosikymmeninä
niitä on suojattu vuoraamalla ja punamultaamalla.
Alueelle tyypillinen maatalouden ulkorakennus on ollut pyramidikattoinen kesänavetta, joita on säilynyt ainakin kaksi: valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin listattu Mannilan kesänavetta
Kynkäällä sekä Livon kylän Liikasen kesänavetta. Korkea nelilapekatto on ollut ylhäältä avoin, mikä on aikaansaanut sääsket mukanaan imevän ilmavirran. Tyyppiä on esiintynyt runsaasti eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata,
mutta nykyisin navettoja on vain harvassa.
Koillismaan rakennuskulttuurissa asuintalot ovat pitkään olleet pitkälle nurkalle salvottuja vuoraamattomia
paritupia tai sen johdannaisia. Ulkovuorausta käytettiin 1800-luvulla ja pitkälle 1900-luvullekin vain vauraimmissa taloissa. Alueen vanhalle rakennuskannalle nykyisin tyypillinen punamultaus tai punamaali valkoisin listoituksin on varsin tuore ilmiö. Asuinrakennusten koristelukin oli niukan tyylikästä. Ikkunoiden vuorilaudat ja
kehykset olivat klassisesti profiloidut ja räystäslistakin saattoi suuremmissa taloissa olla vaatimattoman klas6
Livon kylän peltoaukealla seisoo yhä vuonna 1729
rakennettu Pertun tilan savupirtti.Yläkuva vuodelta 1952, Eino Pohjola. Viereisessä kuvassa pirtti
tänään.
Alakuvassa Pöykiönniemen Lybeckin tilan aitta,
joka on tyypillinen 1700- ja 1800-lukujen yksinäisaitta.
7
sista mallia. Koristeellisia moniruutuisia kuisteja ei tavallisissa talonpoikaistaloissa juuri ollut, mutta Kynkään
sahakartanossa sellainen oli kuten monissa muissakin Pohjois-Pohjanmaan sahakartanoissa.
Tämä varsin arkaainen rakentamistapa säilyi Livojokivarressa pitkään eivätkä rintamaiden tyylivirtaukset juuri täällä pyörähdelleet. Niinpä 1930-luvulla ja jopa viime sotien jälkeen rakennetut asuintalot veistettiin vanhaan tapaan edelleen hirrestä pitkälle nurkalle niin kuin oli ennekin tehty. Osa rakennuksista jäi hirsipinnalle, osa saatettiin vuorata saumarimalla. Tämä perinteissä pysyminen on vaikuttanut siihen, että Livojokivarren
rakennuskanta vaikuttaa monin paikoin vanhemmalta kun se itse asiassa onkaan. Ehkä samasta syystä viime
vuosikymmenten uudisrakentamisessakin on vältytty niiltä ylilyönneiltä, jotka eteläisemmässä Suomessa ovat
niin tavallinen näky. Rakennuksia on myös pääosin pidetty yllä ja jopa entisöity, mikä kertoo siitä, että oman
ympäristön arvot on tunnustettu.
Mannilan kesänavetta edustaa harvinaiseksi käynyttä, aiemmin seudulla yleistä tyyppiä.
Ala-Livon Jurmun
päärakennus on
tyypillinen alueelle.
Vuoraamaton hirsiseinä ja klassistiset
kuusiruutuiset ikkunat viittaavat rakennuksen periytyvän
1800-luvulta.
8
9
KOHDELUETTELO
1. Kynkään historiallinen sahapaikka
Pudasjärven pitäjänkartta vuodelta 1865. Kynkään tilan alkukirjaimen K alla on sahan paikka. Kuva Kansallisarkiston digitaalinen arkisto Pudasjärvi, pitäjänkartat.
Nimismies Zachris Bäck perusti 1784 Livojoen Kynkäänkosken varrelle kaksikehäisen kotitarvesahan, joka
muutettiin 1803 neliraamiseksi hienoteräiseksi kauppasahaksi. Tässä vaiheessa sahan neljä pääomistajaa
koostui neljästä oululaisesta liikemiehestä. Saha toimi aina vuoteen 1884, jolloin se lakkautettiin. (Ahvenainen
1984, 108, 178). Sahan rakenteita ei ole enää havaittavissa joen rannalla. Sen sijaan sahakartano rakennuksineen on säilynyt ja samaten erityisesti joen etelärannalla on lukuisia pienehköjä asumuksia muistona sahatyöväestä.
Pudasjärven kunta osti Kynkään tilan Ab Uleå Oy:ltä 1926 ja sijoitti rakennukseen Kynkään kansakoulun.
Myöhemmin 1949 koulun siirryttyä Aittojärven kylään tilakeskuksessa toimi vuodesta 1956 Koillis-Pohjanmaan maamieskoulu. Nyttemmin rakennukset ovat yksityisomistuksessa.
Saha on sijainnut rannalla Kynkään tilan kohdalla, mutta siitä ei enää ole havaittavia merkkejä maastossa.
Kynkään sahan ympäristö on osa valtakunnallisesti arvokasta Aittojärvi-Kynkään maisema-aluetta.
Mahdollinen historiallisen ajan kiinteä muinasjäännös
10
2. Kyngäs, entinen sahakartano (Koskikyngäs)
615-407-21-60
Pitkänurkkainen suuri asuinrakennus on veistetty hirrestä pitkällenurkalle 1800-luvulla. Päädyn pelkkakerrassa on
vuosiluvut 1873 ja 1905. Rakennus on vuorattu punaiseksi maalatulla saumarimalla. Nurkkien laudoitukset, listat
ja ikkunanpuitteet ovat valkoiset. Kahden sisäänkäynnin umpikuistissa on moniruutuiset ikkunat. Kuisti on maalattu keltamullan väriseksi, ikkunanpuitteet valkoiset. Pihapiirissä on toinen vanha hirsinen asuinrakennus, jota on
uudistettu enemmän. Pihapiiriä rajaa lisäksi uudempi talousrakennus ja vanha hirsinen pariaitta. Rannan puolella on säilynyt vanhaa puistoa.
Valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva alueen kulttuurihistorian kannalta keskeinen rakennusryhmä, jossa päärakennus on säilyttänyt perinteisen asunsa.
s-1, maakunnallisesti arvokas
3. Mannilan rakennusryhmä, Kyngäs
615-407-21-9
Oikealla Mannilan kesänavetta, taustalla pihapiiri.
11
Mannilan rakennusryhmä sijaitsee maantien ja Livojoen välisellä viljelyaukealla. Lähempänä tietä on alueella
harvinaiseksi käynyt perinteinen, pyramidikattoinen kesänavetta. Hirsisen rakennuksen korkean telttamaisen
kautta johdettiin ilmavirralla karjaa vaivanneet sääsket ulos. Pyramidikattoiset kesänavetat on luokiteltu 2009
valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi (RKY). RKY-rajauksessa on Mannilan lisäksi viereinen Rannan tila, mutta ei Koskikynkään taloa tai sahan paikkaa. Mannilan pitkänurkkainen, saumarimalla vuorattu ja punamullattu asuinrakennus on säilyttänyt vanhoine kuusiruutuisine ikkunoineen hyvin
perinteisen asunsa. Rakennuksessa on vanha umpikuisti. Pihapiiriä rajaavat hirsiset talousrakennukset.
Valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva perinteisen asunsa säilyttänyt rakennusryhmä, joka on luokiteltu myös valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. RKY-rajaus tulee korjata.
s-1, valtakunnallisesti arvokas rakennett kulttuuriympäristö
4. Kynkään entinen sahatyöväen alue
Livojoen yli johtavan sillan eteläpuolisella rannalla on joukko pienehköjä, osin vanhojakin asuin- ja talousrakennuksia, joiden tausta liittyy Kynkään sahaan. Osa rakennuksista on perinteisessä asussa, osa on uudistettu,
joillakin pihoilla on vanhoja hirsisiä talousrakennuksia.
Valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva vanha asuntoalue, jonka historia liittyy Kynkään sahaan.
/s
Kyngäs 615-407-21-69
5. Ala-Livon kylä
Ala-Livon kylä on saanut pysyvän asutuksensa ehkä jo 1500-luvulla.Vuoden 1648 maakirjakartassa paikalla
on yksi talo, Nissi. Nykyisin Livojoen ja vanhan tien varrella on puolisen tusinaa taloa pihapiireineen. Tienoikaisu on rauhoittanut kyläkuvan.
Perinteisessä 1800-luvun asussa on säilynyt Jurmu (615-407-20-71, Nissintie 111), jonka hirsinen, pitkälle
nurkalle salvottu parituparakennus on vuoraamaton ja maalaamaton. Kuusiruutuisissa ikkunoissa on klassistiset kehykset. Lautarakenteisen umpikuistin saumarimaseinät on maalattu punaisiksi. Pihamaata rajaavat kahdelta sivulta harmaapintaiset hirsiset talousrakennukset.
12
Ala-Livo, Jurmun
talo.
Ala-Livo, Nissintie 85.
Vanhoja asuinrakennuksia ovat myös Nissintie 74, 85 ja 91, jossa vuoraus on uusittu. Myös peltojen
ympäröimässä taloryhmässä Nissintie 73 a, b, c on useita vanhoja asuin- ja talousrakennuksia.
Joen rannalla on vanha tervahaudan pohja.
Uuden ajan alusta asuttu kylä-alue, jossa vanhan tien varrella säilynyt useita vanhoja rakennuksia.
Kyläalue /s
Jurmu s-1
13
6. Aintio, Aintiontie 42
615-407-18-43
Aintion rakennukset on 1993 merkitty Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet -selvityksessä perinteistä rakennuskantaa sisältäväksi kohteeksi.Vanha päärakennus on kuitenkin purettu ja vaikka tilan mailla on vanhoja hirsisiä talousrakennuksia ei paikkaa voi nykyisin pitää rakennuskannaltaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaana, vaikkakin sijainti jokitörmällä on näyttävä. Livojoen vastarannalla on vanha
tervahaudan pohja.
Vanha jokitörmän talonpaikka, jossa uudehko (1979) asuinrakennus.
Esitetään, että maakuntaliitto tarkistaa arvoluokituksen nykyisen tilanteen mukaiseksi
Aintio.
7. Hietala ja Törmänen, Törmäsentie 97,95
615-407-16-34 ja 615-407-16-39
Livojoen länsirannalla sijaitsevat Hietalan ja Törmäsen rakennusryhmät muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden rannan peltomaisemassa. Hietalan päärakennus ja Törmäsen vanha piharakennus edustavat perinteistä rakentamistapaa. Törmäsen päärakennus on uudehko. Tien varrella on lisäksi vanhoja hirsisiä talousrakennuksia.
Kahden talon muodostama tasapainoinen kokonaisuus rannan viljelymaisemassa.
/s
14
8. Varjola, Nivala, Vesala ja Niemelä, Sarakyläntie 267, 291, 297
ja 327
Niemelä.
Livojoen itärannalla Sarakyläntien varrella on ryhmä taloja, joissa on säilynyt perinteistä rakennuskantaa.Varjolan (615-407-18-5) pieni, pitkänurkkainen hirsirakennus on punamullattu. Nivalassa vuoraus on uudehko.
Niemelän (615-407-18-39) kookkaampi hirsinen päärakennus näkyy komeana peltoaukean taustalla. Rakennus on vuorattu keltaiseksi maalatulla saumarimalla ja siinä on kuusiruutuiset ikkunat. Peltomaisemassa on
vanhoja harmaahirsisiä talousrakennuksia.
Perinteistä rakennuskantaa maantieltä avautuvan peltoaukean tuntumassa.
/s
9. Pöhölä, Pöhölänniemi, Pöhöläntie 60
615-407-44-2
Pöhölän kylmillään oleva vanha
asuinrakennus.
15
Pöhölänniemi on 1993 merkitty Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet -selvityksessä: jokimaisemaan liittyvä yhtenäinen rakennusryhmä rantaviljelysten keskellä.Vanha hirsinen asuinrakennus on kuitenkin ollut jo pitkään kylmillään ja osa ikkunoista on poissa, joten sen säilyneisyys on kärsinyt.
Runko vaikuttaa vielä ehjältä. Pihamaalla on uudehko asuinrakennus.
Vanha huonokuntoinen hirsinen vuoraamaton asuinrakennus.
Esitetään, että maakuntaliitto tarkistaa arvoluokituksen nykyisen tilanteen mukaiseksi
Laatikainen.
10. Laatikainen, Pöhöläntie 40b
615-407-11-10
Livojoen etelärannalla sijaitseva perinteisessä asussa oleva rakennusryhmä, jossa yksitupainen pitkänurkkainen asuinrakennus, sauna, aittoja ja hirsinen karjasuoja. Asuinrakennus, aitta ja sauna ovat punaiseksi maalattuja valkoisin listoin, karjasuoja harmaata hirttä.
Tasapainoinen perinteinen pientilan rakennusryhmä joenvarsipellon keskellä.
/s
Laatikainen.
16
11. Vähälä
615-407-14-25
Hirrestä pitkälle nurkalle salvottu vuoraamaton asuintupa, joka on hormiton. Ikkunat ovat vanhanmalliset kuusiruutuiset. Rakennuksen toinen pää vaikuttaa siltä kuin siitä olisi osa purettu. Pihamaalla on vanha
hirsinen talousrakennus.
Kylmillään oleva ilmeisesti kesäkäytössä pidetty hirsinen asuinrakennus.
-
Vähälä.
12. Kiinteistö 615-407-10-54, Sarakyläntie 820
Mustaojan varrella maantien tuntumassa sijaitsee pitkänurkkainen, punamullatulla saumarimalla vuorattu vanha asuinrakennus, jossa korkea umpikuisti. Ikkunat ovat perinteistä kuusiruutuista mallia. Pihamaan laidalla
hirsinen saunarakennus ja aitta.
Perinteisen asunsa säilyttänyt pientilan rakennusryhmä maantiemaisemassa.
/s (sijainti kaava-alueen rajan tuntumassa)
Sarakyläntie 820.
17
13. Livon kylämaisema
Livon kylä on saanut pysyvän asutuksensa viimeistään 1500-luvulla. 1648 laadittu maakirjakartta osoittaa talojen sijainneen kolmena varsin lähellä toisiaan olleen ryhmänä (Juutinen, Puhakka ja Illikainen). Nuo asutut
kylätontit ovat edelleen asuttuja. Kylätonteista yksi on ollut Livojoen itärannalla nykyisen kylätalon (entinen
koulu) paikkeilla, toinen länsirannalla Pertunharjulla ja kolmas niin ikään länsirannalla nykyisen Koppelonkankaan paikkeilla.
Nykyinen kyläasutus on pääosin Kirsiojantien, Livontien ja Liikasentien varrella. Pysyvä siltayhteys joen yli
saatiin 1976 kun nykyinen silta valmistui. Sillan vierellä on Illikaisen saha- ja myllypaikan muistomerkki, jonka
kyläläiset pystyttivät vuonna 2002. Se koostuu vanhasta saharaamista ja muista rautaisista sahan osista. Sahan
paikalla ei ole enää havaittavia jälkiä.
Kylämaisema avautuu parhaiten sillalta joen itärannalta. Pääosa vanhasta rakennuskannasta on Pertun, Juutisen, Laineen, Perttulan, Keskitalon, Puhakan ja Liikasen tilojen alueilla.
Historiallinen joenrantakylä, jossa on säilynyt perinteistä rakennuskantaa aina 1700-luvulta saakka. Punamullatut
asuinrakennukset ja talousrakennukset antavat hoidetun kuvan pitkään jatkuneesta kyläkulttuurista.
/s, maakunnallisesti arvokas
Livon kylää vuoden 1865
pitäjänkartassa. Alhaalla
Keski-Livon asutusta: Juutisen, Puhakan ja Illikaisen
talot. Keskellä Salmelan–
Kokon talo ja pohjoisessa
Pöykiöniemen talo. Kuva
Kansallisarkisto.
18
Livon Perttulan ja
Laineen talot joen
yli nähtynä.
14. Perttu, Kirsiojantie 71
615-407-9-15
Pertun vanhat rakennukset sijaitsevat Pertunharjun tiiviisti rakennetulla kylätontilla. Pertun päärakennus on
pitkänurkkainen, saumarimavuorattu rakennus, jossa kuusiruutuiset ikkunat. Pihassa on vanha hirsinen aitta.
Kirsiojantien toisella puolen avautuu peltoaukea, jolla on tiettävästi kylän vanhin rakennus, entinen savutupa
vuodelta 1729. Se on myöhemmin toiminut latona. Peltoaukealla on myös muita vanhoja hirsilatoja.
Historiallisella kylätontilla sijaitseva vanha tilakeskus ja peltoaukealla säilynyt entinen savupirtti.
s-1, historiallinen kylänpaikka
Pertun päärakennus vasemmalla.
19
Pertun vanha savupirtti ja lato.
15. Mäkelä, Kirsiojantie
615-407-8-40
Mäkelän vanha 1800-luvun keskivaiheilla rakennettu päärakennus on tiiviisti rakennetun Pertunharjun keskimmäinen asuinrakennus Pertun Ja Juutisen välissä. Se on pitkänurkkainen, saumarimavuorattu rakennus,
jossa on kuusiruutuiset ikkunat.
Historiallisella kylätontilla sijaitseva vanha tilakeskus.
s-1, historiallinen kylänpaikka
Mäkelä.
20
Juutinen.
16. Juutinen, Kirsiojantie 85
615-407-8-28
Juutisen rakennukset kuuluvat niin ikään Pertunharjun tiiviiseen kyläkeskukseen. Pääty tielle päin on Juutisen
pitkä hirsinen, saumarimavuorattu päärakennus, joka on punamullattu. 1900-luvun alussa rakennetussa rakennuksessa on kuusiruutuisia ikkunoita, toisen pään aukotusta on uusittu. Pihapiirissä on sekä uudempia talousrakennuksia että vanhoja harmaahirsisiä ulkorakennuksia, osa tien toisella puolen.
Historiallisella kylätontilla sijaitseva vanha tilakeskus, jossa sekä vanhaa että uudempaa rakennuskantaa elävänä kokonaisuutena.
/s, historiallinen kylänpaikka
17. Laine, Liikasentie 8
615-407-8-34
Laine.
21
Laineen pitkänurkkainen, saumarimavuorattu ja punamullattu päärakennus lienee 1800-luvulta. Se on säilyttänyt perinteisen asunsa kuusiruutuisine ikkunoineen. Pihapiiriä rajaa hirsinen, harmaapintainen talousrakennus, sekin vanha. Kolmannella sivulla on pitkä ulkorakennus.
Maisemallisesti kyläkuvan kannalta keskeinen rakennusryhmä, joka on säilyttänyt esimerkillisesti perinteisen asunsa.
s-1
18. Perttula, Liikasentie 18b
615-407-177-12
Perttula.
Perttulan pitkä päärakennus on samaa tyyppiä kuin Laine: pitkänurkkainen, punamullattu rakennus, jossa kuusiruutuiset valkopuitteiset ikkunat. Rakennuksessa on
umpikuisti. Pihapiiriä rajaa lisäksi kaksi vanhaa talousrakennusta.
Aivan Perttulan asuinrakennuksen vierellä on toinen, uudempi asuinrakennus Liikasentie 18a, jonka toisella puolen tietä sijaitseva yksinäisaitta on vanha. Se on vuorattu
saumarimalla ja punamullattu. Poikkeuksellisesti sen otsapäädyssä on kuusiruutuinen ikkuna.
Maisemallisesti merkittävä rakennusryhmä, jossa hyvin hoidettu perinteinen asuinrakennus ja vanha yksinäisaitta.
Päärakennus ja aitta s-1
Perttulan aitta.
22
Puhakka joelta päin.
19. Puhakka, Liikasentie 33
615-407-10-41
Puhakka on kylän vanhoja kantataloja. Sen hirsinen päärakennus on 1800-luvulta, mutta vaaleasävyisen nykyasunsa rakennus on saanut 1940-luvulla, jolloin ikkunatkin muutettiin. Pihapiirissä on vanhoja hirsisiä talousrakennuksia.
Vanhan kantatilan perinteinen pihapiiri jokimaisemassa.
/s
20. Keskitalo, Liikasentie 32
615-407-11-39
Keskitalon rakennusryhmä.
23
Keskitalon keltaiseksi maalattu saumarimavuorattu päärakennus on 1800-luvun lopulta. Pihapiirissä punamullattu pienempi asuintupa sekä ulkorakennuksia, joista vanhin harmaapintainen aitta.
Kyläkokonaisuuteen saumattomasti liittyvä vanha rakennusryhmä.
/s
21. Liikanen, Liikasentie 66
615-407-10-52
Liikanen.
Liikasen vanha päärakennus on siirretyltä rungoltaan tiettävästi vuodelta 1807. Pitkänurkkainen saumarimavuorattu rakennus on myöhemmin kokenut pihasiipilaajennuksen ja ikkunamuutoksia, mutta tilan pihapiirissä
on lukuisia vanhoja talousrakennuksia.Vanhempi kahdesta yksinäisaitasta on vuodelta 1829. Pihaa rajaa kaksikerroksinen hirsinen kaksoisaitta. Lisäksi pihassa on säilynyt seudulla harvinaiseksi käynyt pyramidikattoinen
kesänavetta.
Vanhaa monipuolista rakennuskantaa muutoksia kokeneen asuinrakennuksen pihapiirissä.
/s, kesänavetta s-1
24
22. Kokko, Kirsiojantie 240
615-407-7-1
Kokko.
Kokon talo sijaitsee Kirsiojantien ja Livojoen Kokonlahden välissä historiallisen kylätontin (Salmela) eteläpuolella. Kokko siirrettiin nykyiselle paikalleen 1864 ja rakennusta jatkettiin 1870-luvulla. Pitkänurkkainen
hirsinen päärakennus on vuorattu punaiseksi maalatulla saumarimalla. Rakennus on 1800-luvulta. Ikkunoiden
puitejako on uusittu. Pihapiirissä on vanhoja hirsisiä talousrakennuksia.
Kylän vanhoihin taloihin lukeutuva rakennusryhmä maantien varrella.
/s
23. Salmela, Kirsiojantie 292
615-407-6-16
Salmela sijaitsee yhdellä Livon kylän kolmesta historiallisesta kylätonttialueesta. Paikalla on ollut talo ainakin
1600-luvun alkupuolella. Nykyinen päärakennus on uudehko, mutta alueella on joitakin vanhoja talousrakennuksia.
Historiallinen talonpaikka.
Historiallinen kylänpaikka
24. Etilä, Kirsiojantie 27
615-407-12-95
Etilä periytyy Illikaisen talosta, joka oli yksi kylän kantatiloista. Etilän päärakennus sijaitsee yhdellä Livon kylän historiallisista kylätonteista. Pitkänurkkainen, vuoraamaton ja maalaamaton rakennus on säilynyt erittäin
alkuperäisessä asussa. Ikkunat ovat vanhoja kuusiruutuisia. Korkea, lautarakenteinen umpikuisti on vuorattu
saumarimalla. Se lienee 1900-luvun alkupuolelta. Pihan talousrakennus on uudehko.
25
Etilä, taustalla koulu.
Erittäin hyvin perinteisen asunsa säilyttänyt vanhan tilan päärakennus kyläkuvan kannalta keskeisellä paikalla.
s-1, historiallinen kylänpaikka
25. Livon entinen koulu, Kirsiojantie 31
615-407-13-2
Livo sai oman kansakoulun 1917, joka toimi alkuvuodet vuokratiloissa. Oma koulutalo saatiin 1922. Tämä
korvattiin 1976 modernilla, arkkitehtitoimisto Talvisaran suunnittelemalla koululla. Matala puuverhottu ja tasakattoinen rakennus sijaitsee historiallisella kylätontilla. Koulutoiminnan lakattua 1993 koulurakennus on
toiminut aktiivisena kylätalona.
Kylän toiminnallinen keskus modernissa entisessä koulurakennuksessa..
Historiallinen kylänpaikka
Entinen koulu, nykyinen kylätalo.
26
26. Livontien varsi
Livontie on aiemmin ollut kylän pohjois–eteläsuuntainen pääväylä. Sen varrella on toiminut kylän kauppa,
osuuskauppa. 1910-luvulta oleva myymälärakennus, Livontie 157 on nyt uudistettuna yksityiskäytössä.Vanhaa
rakennuskantaa on myös osoitteessa Livontie 151, jossa on pitkänurkkainen punamullattu tupa. Livontie 177:
ssä on tien varrella kaksi ilmeisestikin siirrettyä yksinäisaittaa, joista toisessa vuosiluku 1792. Tiemaisemalle
antaa oman ilmeensä lehtikuusikuja.
Osoitteessa Livontie 213 on Kanervan tila, jonka hirsinen päärakennus on vuodelta 1937.
Perinteistä rakennuskantaa vanhan maantien varrella.
/s
Livontien aitat.
27. Pöykiöniemen kulttuurimaisema
Pöykiöniemi on ollut asuttuna ainakin 1700-luvun alusta, mahdollisesti 1600-luvulta koska tila mainitaan autioksi 1723. Nykyinen Niemen tila on vanhin asuinpaikka. 1900-luvun alussa niemelle tuli toinen tila, Lybeck.
Molempien tilojen rakennukset edustavat perinteistä pudasjärveläistä rakentamistapaa. Niiden välinen peltoaukea latoineen on maisemallisesti arvokas.
Arvokas joenniemen peltomaisema perinteisine rakennuksineen.
/s, maakunnallisesti arvokas
Pöykiöniemi, taustalla Niemen talo
27
Niemi.
28. Niemi, Lybeckintie 98
615-407-5-29
Niemen, vanhalta nimeltään Pöykiö, rakennukset sijaitsevat Pöykiöniemen peltoaukean päässä niemen kärjessä. Niemen hirsinen, pitkänurkkainen päärakennus on vuodelta 1880. Rakennuksesta on aikanaan siirretty osa muualle perinnönjaon yhteydessä. Rakennus on vuorattu saumarimalla, joka on maalattu punaiseksi,
nurkkalaudat ovat valkoiset. Lisälämmöneristys on jättänyt uusitut ikkunat syvälle seinäpinnasta. Myös umpikuisti on uusi.
Pihapiirissä on vanhoja hirsisiä talousrakennuksia, mm. vanha yksinäisaitta.
Maisemallisesti arvokkaalla paikalla sijaitseva vanhan tilan rakennusryhmä.
s-1
Lybeck.
28
29. Lybeck, Lybeckintie 60
615-4075-7
Hirvaskosken l. Timosen ruukin isännöitsijä Antti Lybeck osti 1895 puolet Pöykiöniemestä ja rakennutti paikalle myöhemmin, ilmeisesti vasta 1900-luvun alussa talon. Lybeckin päärakennus on tyylipuhdas tuon ajan
pudasjärveläistalo. Pitkänurkkainen hirsirakennus on vuorattu saumarimalla ja punamullattu. Uudistetut ikkunat ovat kuusiruutuista mallia. Täälläkin lisälämmöneristys on jättänyt ikkunat syvälle seinäpinnasta. Umpikuistissa on paljon ikkuna-alaa.
Pihapiirissä on kaksi suurehkoa ulkorakennusta. Pellon laidalla on vanha yksinäisaitta.
Maisemallisesti arvokkaalla paikalla sijaitseva vanhan tilan rakennusryhmä.
s-1
Lybeckin yksinäisaitta.
30. Puhakka (Karikko), Kirsiojantie 524
615-407-6-4
Puhakan pientilan pitkänurkkainen punamullattu asuinrakennus edustaa kuusiruutuisine ikkunoineen perinteistä pudasjärveläistä rakentamistapaa vaikka se on rakennettu vasta 1940-luvulla. Pihamaalla on vinttikaivo
ja saunarakennus.
Tasapainoinen seudun perinteistä rakentamistapaa edustava pihapiiri.
s-1
Puhakka.
29
Rahkola.
31. Rahkola, Yli-Livo, Sarakyläntie 2645
615-407-15-26
Rahkolan pitkänurkkainen, saumarimalla vuorattu, punaiseksi maalattu päärakennus sijaitsee joen rannassa peltoaukean keskellä. Se on rakennettu 1900-luvun alussa. Ikkunat on muutettu yksiruutuisiksi. Pihapiirissä on suuri, kaksiosainen vanha hirsinen aitta sekä uudempi talousrakennus. Pellolla on toinen vanha hirsinen
ulkorakennus.
Vanha maatilan talouskeskus joenrantapellon keskellä maisemallisesti näkyvällä paikalla.
/s
32. Tupala, Yli-Livo, Sarakyläntie 3054
615-407-54-1
Tupala.
30
Tupalan rakennukset sijaitsevat Sarakyläntien varrella. Tupalan vanhempi asuinrakennus on säilyttänyt hyvin perinteisen ilmeensä punamullattuine saumarimavuorauksineen ja kuusiruutuisine ikkunoineen, joissa on
kauniisti muotoillut uusrenessanssikehykset. Pihajulkisivulla on umpikuisti.
Pihamaalla on uudempi, ilmeisesti 1950-luvun asuinrakennus ja punaiseksi maalattu talousrakennus.
Hyvin säilynyt, perinteistä rakentamistapaa edustava vanha asuinrakennus.
s-1
Nurmiharjun taloryhmä.
33. Nurmiharju, Yli-Livo, Kirsiojantie 2274
615-407-3-32
615-407-3-36
Nurmiharjun vanhakantainen rakennusryhmä sijaitsee Livojoen läntisellä rantatörmällä. Pohjois-Pohjanmaan
liiton rakennuskulttuuri selvityksessä se on mainittu nimellä Nurmelanharju: ”Perinteistä rakennuskantaa sisältäviä taloryhmiä joen ja metsän rajaamilla viljelyksillä”. Nurmiharjun kaksi suurta hirsistä asuinrakennusta
muodostavat jokimaisemassa merkittävän kokonaisuuden. Nurmiharjun talonpoikaistila näkyy samalla paikalla vuoden 1865 pitäjänkartassa.
Eteläisempi asuinrakennus on vuoraamaton pitkänurkkainen hirsirakennus, jonka runkoa on tuettu tukipiiruin. Ikkunoiden puitejako on 1900-luvun alkupuolen mallia. Pihajulkisivulla on suuri umpikuisti. Pihamaata
kehystää joukko eri-ikäisiä hirsisiä talousrakennuksia.
Pohjoispuolinen asuinrakennus muodostaa oman pihapiirin monine hirsisine vanhoine talousrakennuksineen.
Hirsisen asuinrakennuksen vuoraus on uusittu perinteisen tavan mukaan saumarimalla, joka on vielä maalaamatta. Lisälämmöneristyksen takia kuusiruutuiset uudet ikkunat ovat tavallista syvemmällä seinäpinnasta. Rakennuksessa on leveä umpikuisti. Pihamaalla on monia vanhoja hirsisiä talousrakennuksia.
Lännestä päin Nurmiharjun rakennusryhmät näyttäytyvät komeasti peltoaukean taustalla. Koivukuja johtaa
pihoille.
Kahden tilan tiivis vanhojen rakennusten ryhmä maisemallisesti merkittävällä paikalla peltoaukean ja Livojoen välissä.
alue /s, asuinrakennukset s-1, maakunnallisesti arvokas
31
Nurmiharju, pohjoisempi talo.
34. Saareke, Yli-Livo, Kirsiojantie 2232
615-407-3-38
Saarekkeen vinkkeli päärakennus lienee rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Rakennus on vuorattu vaaleaksi maalatulla vaakalaudalla. Ikkunoista suurin osa on uusittu. Rakennuksen sisäkulmassa on umpikuisti. Pihan
laidalla on vanhempi, hirrestä pitkälle nurkalle salvottu vuoraamaton asuinrakennus. Hirsinurkkien yläpäät
on profiloitu kaartuviksi. Rakennuksen kuusiruutuiset ikkunat ja niiden vuorilaudat ovat alkuperäiset. Pihalle
avautuu avokuisti.
Jokirannan peltomaisemassa sijaitseva vanha rakennusryhmä.
/s, vanha asuinrakennus s-1
Saareke, vanha
asuinrakennus.
32
Suvannontie 16.
35. Kiinteistö Suvannontie 16
615-407-2-57
Pienehkö 1900-luvun alkupuolen asuinrakennus, joka on vuorattu vaaleaksi maalatulla pystylaudalla. Ikkunat
ovat perinteiset kuusiruutuiset. Myös umpikuistin ikkunat ovat vanhat.
1900-luvun alkupuolen asussa säilynyt pienehkö asuinrakennus.
/s
36. Suvannon ja Toivolan kulttuurimaisema, Suvannontie 162190
Suvanto on vanha asuinpaikka, mikä näkyy yhä maisemassa. Tien varrella on monia vanhoja hirsisiä talousrakennuksia, joista ilmeisesti vanhin Suvannon aitta vuodelta 1778. Suvannon pitkänurkkainen keltaiseksi maalattu asuinrakennus vaikuttaa vanhalta. Myös Toivolassa on vanhoja asuinrakennuksia.
Perinteistä rakennuskantaa kylätien varrella.
/s, aitta s-1
Suvannon aitta vuodelta
1778.
33
Sarakyläntie 3396.
37. Kiinteistö Sarakyläntie 3396
615-407-2-74
Sarakyläntie 3396:n hirsinen asuinrakennus on vuorattu saumarimalla, joka on maalattu vaaleanvihreäksi. Rakennuksessa on vuoliaiskatto. Ikkunat ovat perinteistä kuusiruutuista mallia. Pihamaata reunustavat vanhat
hirsiset talousrakennukset.
Perinteisen asunsa säilyttänyt pieni maatilan rakennusryhmä.
/s
38. Kiinteistö Sarakyläntie 3463
615-407-188-4
Vaatimaton hirsinen asuinrakennus, joka on salvottu pitkälle nurkalle. Rakennus on vuorattu vaakalaudalla,
joka vaikuttaa maalaamattomalta. Ikkunat ovat uusittuja. Pihasivulla on umpikuisti. Pihalla on hirsinen aitta.
Osin ulkoasultaan uudistettu pientilan asuinrakennus ja vanha hirsiaitta.
/s
Sarakyläntie 3463.
34
Entinen Haapalan koulu.
39. Haapalan koulu, Sarakyläntie 4493
615-411-66-2, sijainti kaava-alueen rajauksen ulkopuolella
Haapalan kansakoulu perustettiin 1938. Nykyinen kivirakenteinen, rapattu koulurakennus valmistui suurille
ikäluokille 1953. Rakennus on nyt yksityiskäytössä.
Komea kivikoulu suurten ikäluokkien ajalta.
-
40. Ylä-Nuorunka, Sarakyläntie 4768
615-411-23-6
Ylä-Nuorungan paritupatyyppinen vanha hirsirakennus on salvottu pitkälle nurkalle. Rakennus on osittain
vuorattu harmaantuneella saumarimalla, osaksi seinät ovat paljasta harmaantunutta hirttä. Ikkunat ovat kuusiruutuiset, yksi näitä suurempi 1900-luvun tyyppiä. Pihamaalla on kaksi vanhaa hirsistä ulkorakennusta, joista
toinen heikkokuntoinen.
Vanhaa pudasjärveläistä rakennuskulttuuria tienvarsimaisemassa.
s-1
Ylä-Nuorunka.
35
Hylkilampi.
41. Hylkilampi, Sarakyläntie 4879
615-411-49-7, sijainti kaava-alueen rajauksen ulkopuolella
Hylkilampi on entinen, 1893 perustettu kruununmetsätorppa. Päärakennus on pitkänurkkainen hirsirakennus, joka on vuorattu punaiseksi maalatulla saumarimalla. Ikkunat ovat puitejaoltaan T-malliset, yksi ikkunoista muita suurempi. Pihan reunassa on sauna ja vanha hirsinen talousrakennus.
Entisen kruununmetsätorpan vanhat rakennukset tiemaisemassa.
-
42. Nuutila, Sarakyläntie 5058
615-411-97-7
Nuutila on perustettu 1902 kruununmetsätorpaksi. Sen suurehko hirsinen, pitkänurkkainen päärakennus on
vuorattu vaalean vihreällä vaakapaneelilla. Ikkunat ovat kuusiruutuista tyyppiä. Pihasivulla on suuri umpikuisti.
Entisen kruununmetsätorpan hyvin hoidettu kokonaisuus.
s-1
Nuutila.
36
43. Sarakosken saha- ja myllypaikka
615-411-1-1
Livojoen Sarakoskessa on ollut mylly jo 1860-luvulta ja 1900-luvun alussa sen yhteyteen perustettiin saha.
Myllyn ja sahan toiminta loppui 1930-luvulla ja tänään paikalla on vain vähäisiä jäänteitä toiminnasta.
Muisto kylän yhteisestä mylly- ja sahatoiminnasta.
-
Lähteet ja kirjallisuus
Arkistot
Kansallisarkisto
Digitaaliarkisto, http://digi.narc.fi/: maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto
Pudasjärvi: pitäjänkartasto
Museoviraston kuva-arkisto, Pudasjärvi
Oulun maakunta-arkisto
Kauppahuone J.W. Snellman G:sonin arkisto
Oulun lääninhallituksen lääninkanslian arkisto
Oulun läänin maanmittauskonttorin kanslian arkisto
Haastattelut
Niilo Kokko 9.4.2013, Livo
Kommentointi arvottamisesta
Rakennustutkija Juhani Turpeinen, Pohjois-Pohjanmaan museo 14.6.2013
Kirjallisuus
Iijokivarren rantayleiskaava. Kulttuuriympäristö. Selvitysraportti 18.10.2011. AIRIX Ympäristö Oy.
Kokko, Niilo 2006. Ajatuksia Livojokivarren asutuksen synnystä. Livon Sanomat Nro 2/2006.
(http://livo.fi/LivonSanomat/pdf/LivonSanomat2006_2.pdf)
Kotiseutumme Pudasjärvi. Keuruu 2005.
Kotiseutuni Pohjois-Pohjanmaa. Suomen Maakuntajulkaisu Oy. Malmö 1970.
Häkälä, Piritta 2011. Pudasjärvi. Ii- ja Livojokivarsi. Osayleiskaava-alueiden arkeologinen inventointi 5.9. –
28.10.2011. Museovirasto, Kulttuuriympäristön hoito.
Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet 1. Oulun kaupunkiseutu, Iijokisuu, Oulujokilaakso, Koillismaan seutukunta. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.
Poropudas, Risto 1987. Pudasjärven kunnan koululaitoksen historia vuoteen 1977. Oulun yliopisto. Kajaanin
opettajankoulutuslaitos.
Rytkönen, Raili 1978. Suur-Iin historia 1700 –1870. Kajaani 1978.
Rytkönen, Raili 1989. Suur-Iin historia 1870 –1925. Kajaani 1989.
Taskila, Erkki 1998. Elettiinhän sitä ennenni : Livonkylän neljä vuosisataa. Toim. Erkki Taskila. Pudasjärven kansalaisopisto. Oulu 1998.
Taskila, Erkki 2005. Sarkain ja savottain Sarakylä /koonnut: Pudasjärven kansalaisopiston Sarakylän kylähistoriapiiri Toim. Erkki Taskila. Sarakylän kylätoimikunta Kuusamo 2005.
Suuri maatilakirja.VII. Oulun lääni. Forssa 1968.
Sähköiset lähteet
http://www.kirjastovirma.net/pudasjarvi/historiaa
http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx
https://sites.google.com/site/livokasry/
https://sites.google.com/site/livokasry/livon-sanomat
https://sites.google.com/site/livokasry/kylaesuunnitelma-2001
http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/f1/f1_14.jpg
http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/f1/f1_16.jpg
37
Kohdeluettelo
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
34.
35.
36.
37.
38.
39.
40.
41.
42.
43.
Kynkään sahan paikka
Kyngäs, entinen sahakartano (Koskikyngäs)
Mannilan rakennusryhmä
Kynkään entinen sahatyöväen alue
Ala-Livon kylä
Aintio
Hietala ja Törmänen
Varjola, Nivala, Vesala ja Niemelä
Pöhölä, Pöhölänniemi
Laatikainen
Vähälä
Kiinteistö 615-407-10-54
Livon kylämaisema
Perttu
Mäkelä
Juutinen
Laine
Perttula
Puhakka
Keskitalo
Liikanen
Kokko
Salmela
Etilä
Livon entinen koulu
Livontien varsi
Pöykiöniemen kulttuurimaisema
Niemi
Lybeck
Puhakka (Karikko
Rahkola
Tupala
Nurmiharju
Saareke
Kiinteistö Suvannontie 16
Suvannon ja Toivolan kulttuurimaisema, Suvannontie 162-190
Kiinteistö Sarakyläntie 3396
Kiinteistö Sarakyläntie 3463
Haapalan koulu
Yl-Nuorunka
Hylkilampi
Nuutila
Sarakosken saha- ja myllypaikka
38
Kohteet 1-4, Kyngäs
39
Kohteet 5-7, Ala-Livo
40
Kohteet 8-11, Ala-Livo
41
Kohteet 12 ja 13, Livo
Livon kylämaiseman yksittäiskohteet
seuraavan sivun kartassa
42
Kohteet 14-26, Livon kylä
43
Kohteet 22-30, Livon kylä
44
Kohteet 31-35, Yli-Livo ja Suvannonkylä
45
Kohteet 35-38, Suvannonkylä
46
Kohteet 39-41, Nuorunka, Sarajärvi
47
Kohteet 42 ja 43, Sarajärvi
48