wanha porvoo - gamla borgå - Vanhan Porvoon Asukasyhdistys Ry
2/2014 VANHAN PORVOON ASUKASYHDISTYS - FÖRENINGEN INVÅNARNA I GAMLA BORGÅ Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Tervetuloa lukemaan WANHA PORVOO - GAMLA BORGÅ lehden sähköistä painosta Välkommen till den elektroniska utgåvan av WANHA PORVOO - GAMLA BORGÅ Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 ROINAN RAIVAUSTA JA AARTEEN ETSINTÄÄ SKROTRÖJNING OCH SKATTJAKT Pihakirppis 16.8. Gårdsloppis Kansi ja kuvat / Jukka Kullberg ▼ Välikatu 26 Mellangatan ► Välikatu 22 Mellangatan ► Sillanmäki, Brobacken ► Jokikatu 22 Ågatan Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 WPGB 1986 -2014 SISÄLLYS / INNEHÅLL Puheenjohtaja / Ordförande Jokikatu 24 Ågatan Varapuheenjohtaja / Viceordförande Oikokuja 1 Gengränd Pihakirppis / Gårdsloppis 3 Julfrid som gåva och uppgift / Joulurauha lahjana ja tehtävänä 5 Pääkirjoitus / Ledare 6 Ordförande har ordet / Puheenjohtajan tervehdys 8 Ingen rök utan eld 10 Kaupunki palaa! 11 Punainen kukko 12 Den röda hanen 17 Uunin lämpöä pakkastalveen 18 Borgå FBK 19 Uusimaa 120 vuotta sitten 23 Borgåbladet för 150 år sedan 24 Eld och lågor för Borgå FBK 25 Matkailu avartaa 27 Vieläkö Wanha Porvoo on helsinkiläisten unelma? 30 Pieni suolainen pala glögin seuraksi 32 • Hallitus / Styrelse Porvoon museo joulun aikaan / Jultiden vid Borgå museum 33 [email protected] Kustaa III vierailee Porvoossa 35 Elokuun iltoja / Augustikvällar 36 Sihteeri / Sekreterare Itäinen Pitkäkatu 26 Östra Långgatan Varainhoitaja / Kassör Rauhankatu 45 Fredsgatan Itäinen Pitkäkatu 26 Östra Långgatan Kaivokatu 48 Brunsgatan Itäinen Pitkäkatu 9 Östra Långgatan Kirkkotori 2 Kyrkotorget • Tapahtumat / Evenemang [email protected] 25 € kotitaloudelta 50 € kannatusjäsen • Maksu: Vanhan Porvoon asukasyhdistys Aktia Porvoo: FI32 405010 4000 7451 (muista merkitä nimi ja osoite!) 25 € per hushåll 50 € understödande medlem • Betalning: Föreningen invånarna i Gamla Borgå Aktia Borgå: FI32 405010 4000 7451 (Glöm inte ange namn och adress!) Päätoimittaja / Chefredaktör Jukka Kullberg [email protected] Julkaisija / Utgivare Vanhan Porvoon Asukasyhdistys ry. Föreningen Invånarna i Gamla Borgå rf. Paino / Tryckeri Painosmäärä / Upplaga Digilehti Oy Painotalo tt-urex Ab 1000 www.vanhaporvoo.org Ilmoitushinnat / Annonspriser 1/8s 45€, 1/4s 85€, 1/2s 170€, 1/1s 340€ Sivu / Sidan A4 Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa 2015 / aineisto jätettävä viimeistään 24.4.2015 Föjande tidning utkommer i maj 2015 / materialet bör lämnas in senast 24.4.2015 Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Julfrid som gåva och uppgift Joulurauha lahjana ja tehtävänä Änglarna sjunger i julnatten om fred på jorden. Med tanke på att det under historiens gång har utkämpats otaliga grymma krig i de områden i Mellan-Östern där Jesus föddes, känns änglarnas budskap litet förhastat. Den känslan förstärks av alla aktuella nyheter om konflikten mellan Israel och Palestina, samt våldsdåd i Syrien och Irak, där både kristna och muslimska minoriteter tvingas fly för sitt liv. Men julevangeliet skildrar ingalunda en verklighetsfrämmande idyll, som blundar för det svåra i världen. Jesus föds i ett land som är ockuperat och styrt med hård hand av romarna. Mörkret i julnatten är både konkret och symboliskt: människorna längtar efter fred, rättvisa och trygghet. Barnet i krubban och änglarnas sång är en symbol för hopp och ett konkret uttryck för att Gud vill gripa in i vår värld och tända hoppets ljus i våra liv. Men Gud behöver vår hjälp i allt detta. Inför julen önskar vi vararandra god jul med hjälp av bla. julkort, sms, facebook-uppdateringar och mycket annat. Men för att de här hälsningarna inte bara skall bli tomma fraser borde vi gå ett steg längre och fundera: vad kan jag göra för att andra människor verkligen skall få det bättre, både under julen och senare? Våra föreställningar om en drömjul påminner litet om ett paradis: allt är frid, alla är vänliga mot varandra, alla i familjen kan vara med, ingen är sjuk, maten lyckas till 100% och alla har hittat de perfekta gåvorna till de andra. Den drömmen slår sällan in, och ifall den mot förmodan gjorde det skulle man bli tvungen att fråga sig: vad har Jesus i ett sådant paradis att göra? Är det inte framför allt utsatta, lidande, nedtyngda och oroliga människor som behöver få in ljus i sitt mörker? Vi får i jultiden be om och aktivt verka för att Jesus skulle föra in hopp om befrielse och förändring till oss och till alla människor, både i vår egen närhet och på andra håll i världen. Men låt oss i synnerhet tänka på dem som lever med ensamhet, sjukdom eller fattigdom, och på dem som ständigt måste vara rädda för våld och maktmissbruk i samhället eller i den egna familjen. Änglarnas sång om frid på jorden är både ett glädjebudskap och en uppmaning till oss alla. Låt oss ta emot det uppdraget och uppfylla det med hjälp av all den uppfinningsrikedom, den medkänsla och alla de gåvor som vi har fått. Då kan vi tillsammans med andra tända hoppets ljus i vår värld! / biskop, piispa Enkelit julistavat jouluyönä rauhaa maan päälle. Tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta, kun tiedämme miten monta veristä sotaa on käyty historian kuluessa juuri Jeesuksen syntymäseudulla. Tunne voimistuu entisestään miettiessämme viime vuoden aikana Syyriasta ja Irakista tulleita uutisia väkivaltaisuuksista kristittyjä ja erilaisia muslimivähemmistöjä kohtaan sekä Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista. Mutta jouluevankeliumi ei todellakaan kerro naivista idyllistä, jonka takia voisimme sulkea silmämme maailman pahuudelta. Jeesus syntyi maahan, jota Rooman valtakunnan sotajoukot hallitsivat kovalla kädellä. Jouluyön pimeys on sekä todellinen että symbolinen: ihmiset kaipaavat rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja turvaa. Seimen lapsi ja enkelten laulu kertovat toivosta, ja ne ovat samalla konkreettinen osoitus Jumalan halusta puuttua maailman kulkuun sytyttämällä meille toivon valoja. Mutta Jumala tarvitsee myös meidän apuamme tämän pyrkimyksen toteuttamiseksi. Jouluaikana toivotamme toisillemme hyvää joulua mm. joulukorttien, tekstiviestien ja facebookin avulla. Jotta nämä tervehdykset eivät olisi vain tyhjiä korulauseita, tulisi meidän ottaa vielä yksi tärkeä askel ja pohtia: mitä voisin tehdä, jotta toiset ihmiset todella saisivat paremman elämän, ei vain jouluna, vaan myös sen jälkeen? Unelmajoulun odotukset muistuttavat melkein paratiisia: kaikkialla on rauhallista, kaikki ovat ystävällisiä toisilleen, kaikki perheenjäsenet pääsevät paikalle, kukaan ei ole sairaana, ruoka on täydellistä ja kaikki lahjamme herättävät iloa. Tällainen unelmajoulu ei liene mahdollinen, ja jos se toteutuisi, joutuisimme kysymään hämmentyneinä: mitä tekemistä Jeesuksella on tällaisessa paratiisissa? Hänhän tuli ennen kaikkea auttamaan ja lohduttamaan syrjäytyneitä, kärsiviä, murheellisia ja huolestuneita ihmisiä. Jouluna meillä on mahdollisuus sekä rukoilla että aktiivisesti toimia paremman tulevaisuuden puolesta. Jeesus voi tuoda toivon pelastuksesta ja muutoksesta ihmisille sekä lähipiirissämme että muualla maailmassa. Pitäkäämme ennen kaikkea mielessä ne, jotka kantavat yksinäisyyden, sairauksien tai köyhyyden taakkoja, ja ne, jotka alituisesti joutuvat pelkäämään väkivaltaa ja turvattomuutta kodeissaan. Enkelien laulu rauhasta on sekä ilosanoma että meille annettu tehtävä. Käyttäkäämme mielikuvitustamme, lahjojamme ja taitojamme tämän luottamustehtävän hoitamisessa. Silloin sytytämme toivon kynttilöitä maailmaan. Alla är hjärtligt välkomna på kaffe till biskopsgården på nyårsdagen, 1 januari 2015, mellan kl 13.15 - 15. Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita piispantaloon kahville uudenvuuodnepäivänä, 1 tammikuuta 2015, klo 13.15 - 15. Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Pääkirjoitus Ledare Wanha Porvoo - Gamla Borgå on ilmestynyt säännöllisesti lähes 30 vuotta. Viime keväänä asukasyhdistyksen hallitus totesi, että lehden tulevaisuus näyttää epävarmalta, koska päätoimittajaa lehdelle ei enää löytynyt yhdistyksen omasta joukosta. Lehti on kuitenkin erityisen tärkeä osa asukasyhdistyksen toimintaa, sillä se saavuttaa lähes kaikki vanhan Porvoon asukkaat, nekin jotka eivät osallistu tilaisuuksiin ja kokouksiin tai edes ole yhdistyksen jäseniä. Huolestuneena tarjouduin siis päätoimittajaksi, kunnes lehdelle saadaan uusi tekijä. Lehteä on kevyesti uudistettu, mutta myös perinteitä säilytetty. Nimi ja logo ovat ennallaan, mutta taittoa on hieman muutettu. Lehdessä pyritään käsittelemään kaupunginosaamme historian, nykypäivän ja tulevaisuuden näkökulmista. Jokaisella numerolla on oma teema, tällä kertaa tuli; niin viihtyisä takkatuli kuin kohtalokkaat tulipalotkin. Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa ja silloin aiheena on matkailu. Tervetuloa mukaan tekemään yhteistä lehteä. Juttuideoita, tekstejä ja kuvia voi toimittaa allekirjoittaneelle. Myös päätoimittajan paikka on jatkuvasti avoinna. Wanha Porvoo-Gamla Borgå har utkommit regelbundet i nästan 30 år. I våras konstaterade invånarföreningens styrelse att tidningens framtid är osäker eftersom man inte har lyckats rekrytera någon efterträdare för den förra chefredaktören. Tidningen utgör dock en speciellt viktig del av föreningens verksamhet, då den når största delen av vår stadsdelens invånare, även dem som inte deltar i aktiviteter eller möten eller ens är invånarföreningens medlemmar. Bekymrad tog jag således emot chefredaktörens post tills en ny chefredaktör hittas. Tidningen har förnyats i någon mån, men också traditioner har bevarats. Namnet och logon är som förr, men layouten har moderniserats. Tidningen behandlar vår stadsdel från historiens, nutidens och framtidens synvinkel. Varje nummer har ett eget tema, i detta nummer eld; såväl ödesdigra stadsbränder som julstämning med levande ljus. Den följande tidningen utkommer i maj och då skriver vi om turism. Välkommen med och skapa vår gemensamma tidning. Undertecknad är tacksam för alla idéer, texter och bilder. Också chefredaktörsposten är ständigt ledig. Päätoimittaja katsoo kameraan Jokikadun kotipihalla 1950luvun alussa. Chefredaktören tittar i kameran på hemgården vid Ågatan i början av 1950-talet. Jukka Kullberg / päätoimittaja, chefredaktör Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Tiistaina 10.3.2015 klo 19.00 Rakuunarykmentti, Jokikatu 24 Tisdagen den 10.3. 2015 kl. 19.00 på Dragonregementet, Ågatan 24. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntömääräiset asiat Hallitus toivoo runsasta osanottoa Yhdistys tarjoaa kahvia pientä purtavaa. På mötet behandlas föreningens stadgeenliga ärenden. Styrelsen önskar livligt deltagande. Föreningen bjuder på kaffe och lätt tilltugg. Tervetuloa Välkommen Hallitus Styrelsen Aktiasäätiöt / Aktiastiftelserna Porvoon Vanhan Kaupungin Säätiö Porvoon Paahtimo Instrumenttisähkö Oy Wanhan Porvoon Fabriikki Oy • Boss alumiininen rakennusteline 10 e/vrk teline on syytä varata hyvissä ajoin ennen maalaussesongin alkua • Boss byggnadsställning av aluminium 10 e/dygn ställningen är det skäl att reservera i god tid före målningssäsongen böarjar. • Speedheater maalinpoistolaite 3 e/vrk • Speedheater färgborttagningsapparat 3 e/dygn • Oksasilppuri 10 e/2vrk • Fliskvarn 10 e/dygn • Oksasakset pitkällä varrella • Kvistsax med långt skaft • Punamultavärin keittovälineet • Utrustning för att koka rödmylla Kaikki lainattavat esineet haetaan ja palautetaan lainaajan toimesta VPAY:n varastosta Adlercreutzinkatu 20, jollei muuta sovita. Alla föremål som lånas ut levereras och returneras till IFiGB:s lager på Adlercreutzgatan 20, ifall icke annat överenskommits. Heikki Kotsalo, 0400 817 027 Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Ordförande har ordet Puheenjohtajan tervehdys Hösten har kommit till gamla stan, det känns alltid lika konstigt när gatorna tystnar efter en livlig sommar. Den här tiden på året innebär ändå mera liv för stadsdelens egna invånare. Förberedelser inför julen och alla tända ljus i de gamla trähusen gör vår stadsdel till en sagolik miljö att vistas i. Hösten väcker också alltid “nytt” liv i invånarföreningen. Denna höst är vi speciellt tacksamma över att vi fått en ny chefredaktör för vår tidning. Jukka Kullberg som är född och uppvuxen på Ågatan i gamla stan har tagit över ansvaret. Om man ser på invånarföreningens framtid så kan vi känna ett litet lyft bland invånaraktiviteten. Vi har många nyinflyttade familjer som visat intresse för föreningen. I höst ordnade invånarföreningen en möjlighet för stadsdelens alla invånarna att lära känna varandra genom att komma med på en gemensam middag på restaurang Zum Beispeil. Intresset för att delta var stort och det glädjer oss i styrelsen! Det betyder att invånarföreningen har en viktig uppgift: att föra samman människor som bor och lever i en unik miljö! Kommande evenemang är Lucia glögg och gammaldags julmarknad, sen är det dags för årsmöte 10.3.2014. Ni är alla hjärtligt välkomna med! Syksy on tullut vanhaan kaupunkiin. Tuntuu aina yhtä kummalliselta kun vanhan kaupungin kadut hiljenevät vilkkaan kesän jälkeen. Tämä aika vuodesta tarkoittaa kuitenkin kaupungin-osan omille asukkaille vilkkaampaa elämää. Joulun valmistelut ja kaikki valot vanhojen puutalojen ikkunoissa tekevät kaupunginosastamme satumaisen ympäristön. Syksy saa aikaan aina myös uutta elämää yhdistyksessämme. Tänä syksynä olemme erityisen kiitollisia siitä, että olemme saaneet uuden päätoimittajan lehdellemme. Vanhan kaupungin Jokikadulla syntynyt ja varttunut Jukka Kullberg on ottanut lehden päätoimittajan vastuun itselleen. Kun katsomme asukasyhdistyksen tulevaisuuteen, voimme nähdä pientä nostetta asukasaktiivisuudessa. Meillä on monia uusia vanhaan kaupunkiin muuttaneita asukkaita, jotka ovat osoittaneet kiinnostustaan yhdistystämme kohtaan. Tänä syksynä asukasyhdistys järjesti kaikille kaupunginosan asukkaille mahdollisuuden tutustua toisiinsa tulemalla yhteiselle illalliselle ravintola Zum Beispieliin. Illalliselle osallistui runsas joukko asukkaita, josta olemme hallituksessa erittäin iloisia! Tämä tarkoittaa, että asukasyhdistyksellä on tärkeä tehtävä: saattaa yhteen ihmisiä, jotka asuvat ja elävät ainutlaatuisessa ympäristössämme! Tulevia tapahtumia ovat Lucian päivän glögi ja vanhanajan joulumarkkinat. Tämän jälkeen on vuosikokouksen vuoro 10.3.2015. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita mukaan. Anton Frankenhaeuser / ordförande, puheenjohtaja Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Kirjoita! Seuraavan lehden aihe on matkailu. Miten turismi on vaikuttanut kaupunkilaisten elämään? Miltä Porvoo näyttää vierain silmin? Asukashaastattelut sekä talojen historia ja kunnostus kiinnostavat myös aina. Skriv! Temat i den följande tidningen är turism. Hur har den påverkat stadsbornas liv? Hur ser staden ut med främmande ögon? Samtal med invånarna samt husens historia och renovering intresserar också alltid. Jukka Kullberg / [email protected] Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 1 Kolumn Ingen rök utan eld – Det kunde ha gått riktigt illa. Inte bara ditt hem utan hela Gamla stan kunde ha blivit eldens rov. Den tillskyndande brandmannen skrämde upp mig ordentligt medan han med assistens av två kolleger bände upp köksfläkten, dold bakom en hylla ovanför spisen. Han fortsatte med förmaningens ord att man inte ska lämna sitt hem utan uppsikt vilket i praktiken är lättare sagt än gjort. Den här måndagsförmiddagen var det tydligen ödet som förde mig hem från en resa en dag tidigare än beräknat. Orsaken var att jag behövde ett manus för en föreläsning om Fredrika och Johan Ludvig Runeberg som jag skulle hålla i Helsingfors dagen därpå. Jag reste alltså till Borgåhemmet för att leta rätt på manuskriptet. Medan jag gjorde det kokade jag gröt. Plötsligt hördes ett skärande ljud från köket som om någonting skulle ha spruckit medan rök började välla ut från köksfläkten. Fläkten kommer sällan till användning eftersom matlagning är på undantag för mig. Snabbt fylldes köket av rök. Jag var panikslagen. I nästa ögonblick kunde köket ha förvandlats till ett eldhav, tänkte jag medan jag blixtsnabbt greppade mobilen och ringde 112. – Puhetteko suomea” (Talar ni finska)? Jag svängde om till det önskade språket och sade att nu är det bråttom. Mitt kök var fyllt av rök och jag fruktade det värsta. – Mikä paikkakunta?(Vilken ort? ) frågade 112. Jag svarade Porvoo - Borgå, och tillade att brandstationen finns nära intill det rykande köket. Det dröjde inte länge, men för mig var det ändå en oändligt lång väntan, innan brandbilen stannade utanför vårt hus och en brandman klev in med raska steg. Raskt fungerade han också. Han hänvisade till ett fall i januari i Borgå då en äldre dam hade förolyckats och att hennes hem hade totalförstörts. Då hade grannarna larmat brandkåren. Kvinnan hade förgäves försökt ta sig ut från övre våningen men krafterna hade inte räckt till. Branden torde ha fått sin början i köket. Jag har hört talats om änglavakt. Det finns osynliga, goda makter som beskyddar en. Brandmannen sade att en ny fläkt måste skaffas och installeras. På min desperata fråga om hur det skulle gå till svarade han att han inte lämnar mitt hus innan han har lyckats få tag på en reparatör. Tala om änglar! En ”ängel” i reparatörskläder infann sig om en stund. Inom några dagar var köket fixat. – Ursäkta att det blev fläckar på den vita duken, var ”ängelns” slutreplik när han lämnade hemmet. Sensmoralen i detta! Att elden inte är att leka med. Det gäller att vara observant och kolla att brandvarnarna i hemmet fungerar. Reagera om grannens brandvarnare börjar tjuta vilket faktiskt hände medan jag, i all sköns ro, skrev på denhär kolumnen. Gamla stan har inte förskonats från eldsvådor. Den värsta inträffade år 1760 som resultat av ett misslyckats fisksoppskok. Många minns med fasa när Slottet vid Ågatan stod i brand år 2005. Ett år senare utsattes Borgå domkyrka för en anlagd eldsvåda. Brandkåren gjorde sitt yttersta för att släcka bränderna. Och så några råd som borde sitta i ryggmärgen hos alla och inte minst hos oss som bor i Gamla stan. Lämna aldrig brinnande ljus utan uppsikt. För flera år sedan måste brandkåren tillkallas för att en av grannarna hade glömt att släcka ett stearinljus varpå gardinerna fattade eld. Lämna inte tvättmaskinen utan uppsikt! När har du senast rengjort tvättoch diskmaskinen? Hur är det med övrig teknisk apparatur? Baksidan av kylskåpet och teven är verkliga dammfällor. När har du senast avfrostat frysen? Och hur är det med spisfläkten? När är den senast putsad? Kom också ihåg att vara försiktig med levande ljus i utomhuslyktor. Snart lackar det mot jul. I mörkaste december betvingar vi mörkret med tända ljus i form av både elektriska- och levande ljus. Ibland undrar jag hur det aldrig hände några olyckor trots att jag under många år envisades med att ha levande ljus i julgranen. Tala om änglavakt! Visst vore det berättigat att Wanhan Porvoon asukasyhdistys - Föreningen Invånarna i Gamla Borgå skulle bjuda in brandskyddsbefälet till nästa föreningsmöte! Benita Ahlnäs Mångårig skribent i Wanha Porvoo/Gamla Borgå är Borgåbo i flera generationer. Foto: Theresa Axén. Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Kaupunki palaa! Kuva / Studio Lindell , museonjohtaja Porvoo on tuhoutunut tulipaloissa useita kertoja historiansa aikana; useimmiten asialla ovat olleet viholliset, mutta myös kaupungin omien asukkaiden toiminta on aiheuttanut onnettomuuksia. Varhaisimmat tiedot paloista ovat keskiajalta. Läheltä piti moskovalaisten kanssa Moskovan suuriruhtinas Iivana III:n suunnitelmissa oli Suomen alueen valloittaminen ja tämän toteuttaakseen hän kävi sotaa Ruotsia vastaan vuosina 1495-96. Ensimmäisen sotavuoden syyskuussa jouduttiin Suomessa kutsumaan palvelukseen kaikki 15 vuotta täyttäneet miehet ja Uudeltamaalta sotaan läksi 800 talonpoikaa. Kun venäläiset olivat paenneet Viipurista kuuluisan ”Viipurin pamauksen” jälkeen sijoitettiin suomaWanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 laisia joukko-osastoja hyökkäysten pelossa Porvooseen ja Pernajaan, mikä merkitsi suurta majoitusrasitusta alueille. Sotatalvi oli myös ankarin miesmuistiin, minkä lisäksi rutto teki tuhojaan sotatoimialueilla. Venäläiset kuitenkin kiersivät rannikon hyökäten Ylistä Viipurintietä Hämeeseen hävittäen ja polttaen siellä. Porvoo välttyi siten tuholta venäläisten strategian johdosta ja rauha tehtiin Novgorodissa maaliskuussa 1497. Tanskalaisten hävitys Tanska, Norja ja Ruotsi olivat muodostaneet ns. Pohjoismaisen unionin Kalmarin kaupungissa vuonna 1397 kun niille kruunattiin yhteinen kuningas, Eerik Pommerilainen. Liittoa oli suunnitellut alun perin Tanskan kuningatar Margareeta, Eerikin täti, jonka puoliso oli Ruotsin ja Norjan kuningas Haakon. Tanskan hallitseva asema unionissa aiheutti vähitellen kiistoja, sotia ja kapinointia ja unioniajan viimeisiä vuosi- kymmeniä 1500-luvun alussa leimasi Ruotsin sota Tanskaa vastaan. Sotaa käytiin pääasiassa merellä ja Suomi joutui monta kertaa Tanskan laivaston hyökkäysten kohteeksi. Elokuun viidentenä päivänä vuonna 1508 pelätyn tanskalaispäällikön Otto Rudin johdolla vihollinen hyökkäsi Porvooseen ryöstäen ja polttaen. Viipurin linnan päällikkö voon kirkon liekkien saaliiksi sekä vaelsivat ryöstäen Helsingin kaupunkiin asti”. Toinen tieto tarkentaa hävityksen tapahtuneen 14. päivä maaliskuuta aamulla päivän sarastaessa. Yli puolet pitäjän lähes 500 tilasta tuhottiin ja poltettiin, kuten Ånäsin kuninkaankartanokin. On muistettava, että tuolloin Porvoo oli ilman kaupunkioikeuksia ja luul- Tulipalo / Olaus Magnus Venäläiset hyökkäävät / Olaus Magnus Pohjoisten kansojen historia, 1555 Pohjoisten kansojen historia, 1555 Erik Turesson Bielke kirjoitti tapahtumasta Tukholman valtaneuvostolle: ”Valtakunnan viholliset tulivat sancti Dominicj confessorisin iltana, nylkivät ja polttivat Porvoon kaupungin, papin talon ja kaikkien vapaasyntyisten miesten talot (4-5 ympäristön kartanoa) ja veivät pois kaiken, mitä kirkossa oli”. Porvoo oli nyt täydellisesti hävitetty ja tiedot siitä puuttuvat pitkältä ajalta. Hävityksessä tuhoutuivat tai paloivat todennäköisesti myös kaupungin keskiaikaiset asiakirjat kuten käsinkirjoitettu lakikirja, privilegiokirje sekä kaupunginkirja ja pöytäkirja, joissa oli tietoja raatihuoneella julistetuista tuomioista ja jälkimmäisessä kaupungin taloista ja tonteista. Tuhosta palautumiseen ja jälleenrakennukseen tarvittiin aikaa ja pormestari ja raati mainitaan asiakirjoissa vasta 1530. tavasti Porvoon kylän eli entisen kaupungin vielä jäljellä ollut, osittain autio rakennuskanta hävisi savuna ilmaan. Tapahtuman johdosta kuningas Juhana III ilmoitti, että kaikki vahinkoa kärsineet saavat nauttia kodeissaan vapautta kaikista velvoitteista yhteensä kolmen vuoden ajan. Myös seurakunta oli vapautettu niistä ja sai vuosina 1573-76 pitää kirkon korjauksia varten normaalisti hallitsijalle varatun osan kymmenyksistä. Porvoon kirkko saatiin korjattua vuoteen 1575 mennessä, mutta vielä seuraavana vuonna kuninkaan kymmenykset pidätettiin kirkon rakentamiseen. Venäläiset tekivät uuden ryöstöretken Uudenmaan rannikolle vuonna 1575 käyden tuolloin myös Porvoossa, mutta retken mahdollisista seurauksista ei tiedetä. Ehkä entisen kaupungin alue oli silloin niin vaatimattomassa kunnossa, etteivät venäläiset nähneet vaivaa sen vuoksi. Kylää ei myöskään mainittu maakirjoissa ja Porvoo putkahtaa jälleen esille vasta 8. heinäkuuta 1579, jolloin Juhana myönsi Porvoolle uudet kaupunkioikeudet. Iivana Julman joukot Porvoota polttamassa Venäjän tsaari Iivana IV Julman vihamielinen Ruotsin politiikka huipentui talvella 1571 venäläisten hyökkäykseen Karjalan kannaksen yli kohti Viipuria. Maaliskuussa venäläisiä ratsumiehiä tunkeutui jääteitse yli Suomenlahden ryöstäen ja polttaen eteläisen rannikon Rajajoelta Helsinkiin, jolloin noin 2000 tilaa autioitui. Porvoon kirkon inventaarikirjassa on latinankielinen teksti ”1571 maaliskuussa moskovalaiset tunkeutuivat Virolahden läpi, polttivat Kyminkartanon ja jättivät myös Por- pitkin Suomenlahden rannikkoa. Porvoossa koettiin helmikuun lopulla vihollisen raju hyökkäys, jonka yhteydessä kaupunki jälleen poltettiin ja ryöstettiin. Jakarin kartanon isännän eversti Anders Erik Ramsayn noin 130 vuotta myöhemmistä muistiinpanoista voidaan lukea seuraavaa: ”Anno 1590 helmikuussa venäläiset, jotka silloin olivat maassa hävittäen ja polttaen, rosvosivat, ryöstivät ja polttivat Porvoon kirkon ja veivät siten pois kaikki kassat, kunnes sen irtain omaisuus ja kirjalliset asiakirjat oli niin ryövätty, että hävityksen kauhistuksesta olivat kertomassa vain muurien jäännökset sekä suuri P. Christ(o)fferin kuva, jonka eräs Kialan Stålarm ja paavinvallan herrat olivat kirkolle antaneet.” Pyhimyskuva, suuri veistos, oli lahjoitettu kirkolle vuonna 1522 Raaseporin, Viipurin linnan ja Olavinlinnan päällikön Tönne Eriksson Tottin muistoksi, jonka kuningas Kristianin miehet olivat mestanneet. Tuskin edellisestä iskusta toipuneessa ja Helsingin kanssa nyt vaivoin kilpailemaan pystyvässä Porvoossa jouduttiin vastaamaan kieltävästi kuninkaan vuonna 1591 ilmoittaessa aikomuksestaan perustaa sairastuvat Poriin ja Porvooseen. Elias Brenner teki noin vuonna 1670 piirroksen kirkon Pyhää Christofferia esittävästä puuveistoksesta. Veistos säilyi vuoden 1590 palossa, mutta tuhoutui sittemmin vuoden 1708 palossa. 25-vuotisen sodan viimeinen tuho Porvoossa 1500-luvun lopulla Venäjän ja Ruotsin välillä käytiin ns. 25-vuotinen sota, jonka kuluessa venäläiset tekivät tuhojaan Porvoossa pariin otteeseen. Vuoden 1571 jälkeen sota riehui Suomenlahden eteläpuolella, mutta vuonna 1590 vihollisen joukot iskivät Karjalaan ja edelleen Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Suuren Pohjan sodan kauhistuttava hävitys Seuraavalla vuosisadalla Suomen alueet säästyivät hävitykseltä, sillä 1600-luvulla täällä koettiin pitkä rauhan kausi; sen sijaan sota riehui muualla Euroopassa. Uusi vuosisata, 1700-luku, toi vihollisuuksien kauheudet entistä voimakkaampana Suomenkin alueelle. Vuonna 1700 alkoi Suuri Pohjan sota Puolan, Tanska-Norjan ja Venäjän hyökätessä suurvalta Ruotsia vastaan Euroopan mantereella. Syksyllä Venäjä toi joukkonsa Inkerinmaalle ja pyrki perustamaan laivaston Itämerelle; Pellingissä oli pidätetty kaksi venäläistä lotjaa. Samaan aikaan Porvooseen tuli suuri joukko pakolaisia Nevanlinnasta, jotka jouduttiin majoittamaan. Sotarasitukset alkoivat lisääntyä, verotusta kiristettiin ja uusia määrättiin maksettaviksi, myös sotaväenotot laajenivat ja majoitustarve kasvoi. Maanantaina toukokuun 11. Päivänä 1708 venäläinen laivasto-osasto kohdisti rajun hyökkäyksen Porvooseen. Jo ennen tätä kaupungissa sittemmin kerrottiin nähdyn useita tapahtumaa ounastelevista enteistä: pahaenteisesti ulvovia susia, käheällä äänellä huutava kettu ja talojen katoilla itkevät mustat linnut. Vihollinen tuli ensiksi maihin Pellingissä polttaen tulliaseman ja molemmat saaren kylät. Tieto lähestyvästä vihollisesta saavutti kaupungin noin kello 11. Porvaristo kutsuttiin välittömästi kokoon ja määrättiin tarttumaan aseisiin. Pieni partio lähetettiin tiedustelemaan, mutta se joutui taisteluun vihollisen kanssa ja vain pari miestä pelastui. Kello 16 aikaan saatiin tieto venäläisten ankkuroitumisesta Haikon selälle ja lähes välittömästi tuli lisätieto 14 aluksen maihinnoususta Peippolassa. Kaupungin porvarikaarti, noin 80 miestä, meni tunkeutujia vastaan Näsinmäelle. Siellä nähtiin äänekkäästi huutavan 300 miehen vahvuisen osaston lähestyvän kaupunkia Näsin pellolla. Porvoolaiset vetäytyivät sillalle ehtien purkaa osan siitä kun vihollinen hyökkäsi. Kaupungin puolelta tulleen yllättävän tulituksen johdosta venäläiset vetäytyivät, mutta tulliportin kapeuden vuoksi moni vihollisista putosi jokeen ja hukkui. Kaupunkilaisten avunsaantiyritykWanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 set eivät onnistuneet ja venäläiset yrittivät uutta maihinnousua kaupungin eteläpuolelta, joista porvarikaarti onnistui torjumaan vielä muutaman. Lopulta vihollinen pääsi maihin Ruskis-vuoren tuntumassa porvariston pidättäessä heitä vielä tiistaiaamuun asti. Muutaman seuraavan tunnin aikana kaupunkilaiset koettivat pelastaa edes osan omaisuudestaan, mutta kello yhdeksään mennessä kaupunki oli jo lähes kokonaan liekkien vallassa. Porvoon porvarikaarti puolusti tässä viivytystaistelussa kaupunkiaan erittäin urhoollisesti; sen toiminta oli poikkeuksellista koko Suomen kaupunkikaartien historiassa. Kaupungin omaisuudesta ei todennäköisesti saatu pelastetuksi mitään. Raatihuone arkistoineen tuhoutui täysin, samoin muutamat ammattikuntaarkut. Kirkon omaisuudesta ehdittiin pelastaa ehtoollisastioita ja messupukuja sekä kätkeä kolme kirkonkelloa. Vihollinen tunkeutui autioituneeseen kaupunkiin ryöstäen ja polttaen taloja, vain tulliaidan ulkopuolella sijainnut pappila säästyi. Ihmisten kärsimyksistä ja menetyksistä kertovat kaupunkilaisten kirjoittamat 21 yksityiskirjettä, joissa he kuvaavat olosuhteitaan tuhon aikana. Venäläiset vetäytyivät 13.5. aluksiinsa purjehtien pois, mutta heidän poistuttuaan metsissä piileskellyt nostoväki tuli kaupunkiin ja varasti kaduilla vielä lojuvaa porvarien omaisuutta. Porvaristo palasi kaupunkiin ja laati selostuksen tuhosta: puolustajista kuoli 19, kolme joutui vangeiksi ja 13 haavoittui. Pellingin, Sunin, Orrenkylän ja Emäsalon kylät oli poltettu, kuten myös seitsemän säterikartanoa ja rusthollitilaa, pitäjässä oli palanut Tarkkisten ja Kråkön talonpoikaistiloja. Kaikki kaupungin alukset oli poltettu sekä Pellingin tullissa olleet kruunun ja talonpoikien laivat. Miehityksen, ns. isovihan, alkaessa venäläiset valtasivat Porvoon toukokuussa 1713, josta sukeutui pelottava miehitys- ja venäläisen hallinnon aika; kaupungin ryöstämisen ohella vihollinen kohteli siviiliväestöä erittäin julmasti, kuten koko maassa, ja kauhutarinoita kerrottiin vielä sata vuotta myöhemmin näistä hirmutöistä. Kau- Elisabet Krusen kengänlesti vuodelta 1704 on säästynyt vanhoissa kaupunkipaloissa punki vapautui miehittäjistä ja toipui tästä hävityksestä vasta 1720-luvulla, jolloin Uudenkaupungin rauha 1721 lopetti vihollisuudet ja päätti myös Ruotsin suurvalta-ajan. Porvoossa rakennustoiminta alkoi elpyä ja osa porvareista palasi pakomatkalta. Vuoden 1760 kalakeittopalo Kesäkuun 11. päivä vuonna 1760 valkeni lämpimänä, mutta erittäin tuulisena. Pitkän hellekauden jälkeen kaikkialla vallitsi kuivuus. Vuorikadun pohjoispään talossa porvari Anders Bergmanin äiti Maria Holm nousi aamuyöllä keittämään kalaa taloon samana päivänä odotettavalle talkooväelle. Saatuaan keiton alulle hän meni takaisin nukkumaan. Tunti sen jälkeen naapurissa porvari Åhmanin vaimo heräsi kovaan jylyyn mennen ulos ja havaiten, että hänen talonsa katto oli kokonaan tulessa ja naapurissa sorvari Witting yritti kisälleineen sammuttaa omaa seinäänsä. Elisabet Åhman juoksi sisään ja heitti lapsensa ulos ikkunasta. Nämä tapahtumat olivat alkusoittona palolle, joka muutamassa tunnissa poltti maan tasalle 170 taloa (pihapiiriä), kaupungin 293 rakennuksesta 202. Niiden joukossa paloivat myös raatihuone, tupakkatehdas, postikonttori, vaakahuone ja kappalaisen talo. Ranta-aitoissa paloi paljon myymätöntä kauppatavaraa ja raatihuoneen ja pormestarin talon mukana tuhoutuivat myös kaikki julkiset asiakirjat. Pohjoistuulen johdosta palossa säästyivät vain kirkon pohjois- ja itäpuoliset asumukset. Kaupungin keskustassa jäi jäljelle vain osa holvatuista kivikellareista, osan romahdettua kuumuudessa. Palon eteneminen tunnetaan sangen tarkkaan, sillä tuhoa seurasi oikeuden- käynti, jossa palon vaiheet selvitettiin perusteellisesti ja mahdollisia syyllisiä koetettiin etsiä. Palossa kärsineet kaupunkilaiset laativat kesän ja syksyn kuluessa vahinkoluetteloita tuhoutuneesta omaisuudestaan, jotka kertovat täydellisestä katastrofista, jonka seurauksena monet jäivät puille paljaille. Osa käsityöläisistä siirtyi muualle elannon mahdollisuuksien hävitessä savuna ilmaan; kaupungissa kukoistanut pellavan kudonta taantui palon jälkeen kankureiden menetettyä verstaansa ja työvälineensä huolimatta kauppakollegion avustuksesta. Ihme kyllä, tulipalon seurauksena menehtyi vain kaksi ihmistä: piika Lena Matsintytär sai surmansa palossa ja porvari Erik Skogberg kuoli palohaavoihinsa parin viikon kuluttua. Tuhon jälkeen kaupunkilaisille toimitettiin hätäapua viljan muodossa, heille myönnettiin myös verohelpotuksia ja kaupunki sai oikeuden kantaa kolehtia muissa kaupungeissa, erillisenä tuli lisäksi em. kankureiden avustus. Valtiopäivät myönsi raha-avustuksen julkisten rakennusten jälleen pystyttämiseksi ehtona raatihuoneen rakentaminen osittain kivestä. Myös yksityisiä kaupunkilaisia kehotettiin rakentamaan uudet talonsa kivestä. Valtiopäivät myönsivät Porvoolle vielä 60 000 hopeataalerin pankkilainan annettavaksi vahinkoa kärsineille suhteessa heidän menetyksiinsä, Taidemaalari Adam Lindströmin palovahinkoluettelo on tehty elokuussa 1760 mutta tästä lainasta koitui harmia velallisille kymmenien vuosien ajaksi. Palon jälkeen kaupungin keskustaan nousi joukko komeita yksityisiä kivitaloja, myös uusi upea raatihuone ja kappalaisentalo, joiden ansiosta Porvoo modernisoitui sekä kaupungistui ulkonäöltään. Tänä päivänä nämä talot ovat Suomessa kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti merkittävää ja harvinaista kaupunkirakennuskantaa 1700luvulta. Porvoon viimeisimmät merkittävät tulipalot Toukokuussa 2004 koettiin Vanhassa Porvoossa vaaran hetkiä Jokikadun Linnan syttyessä tuleen. Paloi alkoi toisen kerroksen asunnon kaakeliuunissa poltetusta pahvitavarasta ja levisi nopeasti myös ullakolle, missä säilytettiin vaatteiden kirpputorivarastoa. Viimeksi mainitut aiheuttivatkin sitkeästi kytiessään varsinaisen harmin pitkittäessään paloa. Tuli tuhosi talon sisäosia, mutta vankasti rakennetun 1760-luvun kivitalon jykevät puiset tukiparrut kuitenkin kestivät palossa ja pohjoispuolen muurattu päätykolmio pystyttiin sittemmin oikaisemaan. Välipohjien täytteenä olleita vanhoja asiakirjoja paljastui jonkin verran. Vanhassa Porvoossa syttynyt tulipalo on aina kriittinen, sillä rakennukset ovat usein kulttuurihistoriallisesti merkittäviä tai palo voi uhata koko arvokasta kaupunginosaa. Toukokuun 29. päivä 2006 on musta päivä Porvoon lähihistoriassa. Aamuyöllä Kirkonmäelle saapuneet pari nuorta onnistuivat sytyttämään sakastin katon tuleen ja nopeasti myös kirkon koko tervattu paanukatto oli liekkien vallassa. Paikalle hälytetty palokunta koetti sammuttaa tulta ja samalla varjella muurattuja holveja romahtamasta. Palokunnan taitavuuden ansiosta holvit kestivät myös sammutusveden ja kirkon sisäosat säästyivät esineistölle koituneita rikkoontumisia – mm. kattokruunujen varret pettivät kuumuudessa ja kruunut putosivat alas - sekä savu- ja vesivahinkoja lukuun ottamatta. Palon sammuttua surullinen näky kohtasi Kirkonmäellä: jäljellä olivat vain kirkon paljaat muurit ilman kattoa. Onnettomuudessa suuri vaara uhkasi myös koko Vanhan Porvoon sydänalueen rakennuksia tulikuumien kekäleiden lennellessä palavasta kirkosta pitkien matkojen päähän; talojen omistajat valvoivatkin koko aamuyön ja aamun valellen talojensa kattoja vedellä estäen niitä kuumumasta ja syttymästä tuleen. Lähes kansallispyhätön maineen omaavaa Porvoon kirkkoa uhannut tuho osoitti kirkon merkityksen yhteisössään ja koko valtakunnassa, järkytys oli yhteinen. Ripeästi kuitenkin ryhdyttiin kirkkoa korjaamaan ja Porvoon valtiopäivien juhlallisuuksia voitiin vuonna 2009 viettää entisöidyssä kirkossa, joka keskiajalta asti on toiminut kaupunkimme temppelinä. Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Punainen kukko Porvoon ranta-aittojen komeassa rivistössä on aukko siltojen puolivälissä, joen mutkassa. Vuoden 1909 maaliskuussa kaksi aittaa tuhoutui tulipalossa. Svenska Klubben järjesti oopperaillan Seurahuoneella lauantaina 6. maaliskuuta 1909. Numeroidun istumapaikan sai kahdella markalla ja seisomapaikan 75 pennillä. Ilta alkoi iloisesti. Ensin esitettiin koominen pienoisoperetti ja sitten alkoi päänumero, kolmenäytök-sinen oopperaparodia Mohrens sista suck eller kärlek och död (Maurin vii-meinen huokaus tai rakkaus ja kuolema). Maurilaisprinssin roolissa oli palomestari, lehtori Kranck, joka lehtitietojen mukaan usein esiintyi paikkakunnan tilaisuuksissa. Mutta juuri palomestarin laulaessa Maurilaisen viimeistä huokausta ”alkoi hätätoitotuksia kuulua kadulla ja niitä rupesi säestämään kirkonkellot”, kuvaili Uusimaa -lehti seuraavana maanantaina kertoessaan punaisen kukon vierailusta kaupungissa. Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Tuli oli päässyt irti makkaramestari Klinkin ranta-aitassa, joen mutkassa. Kun palokunnat, ensin vapaaehtoinen palokunta ja sitten vakinainen palokunta palomestari Kranckin johdolla sekä Kiialan palokunta ehtivät paikalle, loimusivat liekit jo korkeina. Ne valaisivat joen ja Näsinmäen, jonne oli kertynyt suuri joukko ihmisiä seuraamaan tilannetta. Paikalle oli tuotu myös vakinaisen palokunnan hieno sähköpumppu, jolla oli tarkoitus nostaa vettä joesta. Sitä ei kuitenkaan saatu toimimaan, koska paikalla ei ollut asiantuntevaa henkilöä sitä käyttämään, kertoi Borgåbladet uutisessaan seuraavana tiistaina. Onneksi tuuli puhalsi kaakosta niin, että liekit ja kipinät ohjautuivat viistosti joen suuntaan, ja palo saatiin hallintaan käsipumpuinkin puoleen yöhön mennessä. August Klink, joka aitan omisti, valmisti porvoolaisille makkaroita tontin keskellä olevassa tehtaassaan ja käytti ranta-aittaa tallina ja sikolättinä. Kolme vuotta aikaisemmin oli käynyt niinkin, että härkä oli hypännyt aitan laiturilta jokeen ja otettiin kiinni vasta Lewinin tehtaan kohdalla. Aitassa nyt olleet seitsemän sikaa ja hevonen saatiin kuitenkin pelastettua; vain vanha reki, valjaita ja heinää paloi hirsien mukana. Tuli nuoleskeli makkaratehtaan vinttiäkin, mutta se ei onneksi syttynyt. Viereisellä tontilla oleva apteekkari Mikanderin aitta sen sijaan syttyi palamaan, mutta saatiin sammutettua niin, että vain pohjoisseinä vaurioitui. Aitasta oli nopeasti kannettu ulos sekä apteekkarin omat tavarat että kauppias Danskan ryynit ja jauhot. ”Olipa syytä toimia ripeästi, sillä makasiinissa oli m.m. isompi määrä apteekk. Mikanderille kuuluvaa pentsiiniä, joka, jos se olisi päässyt syttymään ja räjähtämään, olisi tuhoisat terveiset antanut”, päätteli Uusimaa -lehti. Vaarallisen palon syttymissyyksi epäiltiin huolimatonta tulen käsittelyä, ja poliisikin tutki asiaa. Syyllistä ei kuitenkaan liene saatu selville, ainakaan paikallislehdet eivät enää asiasta kertoneet. Jutun käsittely Borgåbladetissa kuitenkin jatkui vielä. Palomestari Kranck oli loukkaantunut lehden väitteestä, ettei sähköpumppua olisi osattu käyttää. Hän lähetti vastineen, jossa totesi paikalla olleen sekä yhden insinöörin että kaksi kokenutta teknikkoa, mutta pumpun sähköjohto oli katkennut, joten se oli käyttökelvoton. Lehti puolestaan ehdotti, että pumpun hoitamiseen ja käyttöön olisi nimettävä erityinen koulutettu ryhmä. Asiaan puuttui myös entinen palomies Johansson, joka pitkässä ja vähän sekavassa yleisönosastokirjoituksessa kertoi vastanneensa sähköpumpun kunnosta entisen palomestarin aikana. Uuden palomestari Kranckin kanssa hän oli riitaantunut ja eronnut tehtävästä, joten pumppu ei enää ollut hänen vastuullaan, kuten jotkut olivat luulleet. Palomestari, lehtori Kranck, kirjoitti Johanssonille vielä vastineen, jossa lähinnä arvosteli tämän puutteellista kirjoitustyyliä. Tulipalon takia keskeytynyt oopperailta uusittiin Seurahuoneella seuraavana päivänä, sunnuntai-iltana, ja se sai oikein hyvät arvostelut Borgåbladetissa. Kolme viikkoa palon jälkeen myytiin huutokaupalla poisvietäviksi säästyneet hirret sekä Klinkin että Mikanderin aitoista. Makkaramestari Klink aitasi tyhjäksi jääneen alueen joen rannassa ja istutti sinne valokuvista päätellen marjapensaita ja lehmuksentaimen. Vielä 1950– luvulla alueella viljeltiin perunaa. Mikanderin aitan paikka jäi tyhjilleen 2000-luvulle saakka. Nyt palaneiden aittojen tilalla on kaksi asuntopihaa ja ravintola Fryysarinrannan terassi. Lehmuksentaimesta on kasvanut jokimaisemaa hallitseva iso puu. Ranta-aittojen uhkaavasta palosta muistuttavat konkreettisesti enää entisen makkaratehtaan takaseinän muutamat hiiltyneet laudat. Jukka Kullberg ◄ Ilmoitus Borgåbladetissa 4.3.1909 Kuva: Kansallisarkisto, digi.lib.helsinki.fi ► Aittojen rivin oli ehjä 1900- luvun alussa. Klinkin makkaratehdas on kuvan vasemmassa reunassa, aittojen takana. Kuva: Johan Granlund, Porvoon museo. ► Ranta-aitat maaliskuussa 1909. Klinkin aitta on kokonaan tuhoutunut, mutta Mikanderin aitta näyttää kuvassa pääosin säilyneen, vaikka sekin purettiin heti palon jälkeen. Vaaleakattoinen rakennus on makkaratehdas. Kuva Th. Merus, Porvoon museo. LÄHTEET Borgåbladetin ja Uusimaan uutisartikkelit keväällä 1909 Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Den röda hanen ◄ Borgåbladet 11.3.1909 Nationalbiblioteket ▼ Brandredskap som bevarats på tomten som Aug. Klink ägde 1909, numera Ågatan 22. Foto: Jukka Kullberg Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Uunin lämpöä pakkastalveen Kuva: Museovirasto, korjauskortisto Lämpöä hohkaava kaakeliuuni on pakkasten paukkuessa paitsi tehokas, myös kodikas ja tunnelmallinen. Puulämmityksessä on kuitenkin ongelmansa. Uunin nuohous Uunit ja hellat on pidettävä hyvässä kunnossa. Pelastuslain mukaan rakennusten omistajan on huolehdittava siitä, että tulisijat ja hormit säännöllisesti nuohotaan ja tarvittaessa korjataan. Kiinteillä polttoaineilla toimivat tulisijat on nuohottava kerran vuodessa ja pelastuviranomaisille on esitettävä pyydettäessä tästä todiste, esimerkiksi nuohousodistus tai kuitti. Avotakan tulipesää ei nuohota, ellei siitä erikseen sovita. Omistajan tulee myös huolehtia siitä, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti, mikä tarkoittaa kattotikkaiden ja -siltojen kunnossapitoa. Porvoossa nuohouspiiri on vapautettu vapaaseen kilpailuun, ja nuohouksen voi vapaasti tilata miltä tahansa ammattitutkinnon suorittaneelta nuohoojalta. Hinta on asiakkaan ja yrityksen välinen asia, joten kannattanee pyytää tarjouksia. Nuohoojista saa tietoa esimerkiksi Itä-Uudenmaan pelastsaitoksen internet-sivuilta (googlaa: IUPL nuohous). Uunin lämmitys Puuta poltettaessa käytetään uusiutuvaa energiaa. Samalla kuitenkin tuotetaan lähiympäristöön monenlaisia haitallisia päästöjä, kuten savua ja pienhiukkasia. Jätteitä ja kierrätyskelpoista materiaalia ei tulisi polttaa. Puunpolton haittoja voi välttää käyttämällä hyvää ja puhdasta puuta. Kuiva puu palaa puhtaasti ja kuumana. Klapit olisi hyvä tuoda sisälle ainakin edellisenä päivänä, jotta puun ulkopinta ehtii kuivua. Palamista voi parantaa tarjoamalla riittävästi ilmaa palamiseen sekä sytyttämällä puut päältä. Piipunpelti tulisi pitää auki ja säätää vetoa tulisijan ilmaluukkuja pienentämällä. Puun polttaminen liian pienellä ilmamäärällä, eli kitupoltto, ei tehosta lämmitystä, mutta nokeaa tulisijan ja hormin sekä tuottaa vaarallisia päästöjä. Häkävaaran takia pellin saa sulkea vasta kun ei enää näy hehkuvia kekäleitä. Uunin käyttöön saa opastusta esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalvelujen internet-sivuilta (googlaa: HSY opas puun polttoon). Uunin paikkaus Uunit ja hellat ovat upea osa Porvoon vanhojen rakennusten sisustusta. Kaakeliuuni on paitsi kaunis myös arvokas, ja siitä kannattaa pitää hyvää huolta. Käytössä kaakelit saattavat lohkeilla ja haljeta. Niitä voi huoltaa myös kotikonstein. Kolot voi täyttää kipsimassalla ja peittää esimerkiksi maalilla, jonka saa sekoittamalla kaakelin väristä pigmenttiä taidetarvikeliikkeistä saatavaan dammar-vernissaan. Maalin kiiltoa voi vähentää sekoittamalla siihen puutärpättiä. Ennen korjausta kannattaa tehdä koekappaleita, jotta sekä väri että kiilto saadaan säädettyä kohdalleen. Kaakeliuunien saumojen ja lasitusvaurioiden korjaukseen saa neuvoja esimerkiksi Museoviraston tai Satakunnan museon internet-sivuilta (googlaa: museovirasto tai satakunnan museo ja kaakeliuuni). Jukka Kullberg Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Borgå FBK Borgå Frivilliga Brandkår Peter Söderström, hederskårchef Foto: Benita Ahlnäs Den frivilliga brandkårsrörelsen har sitt ursprung i USA där den första brandkåren grundades år 1738. Åbo-branden år 1827 gav upphov till att den första brandkåren i Finland grundades i Åbo 100 år senare. På 1860-talet tillkom frivilliga brandkårer först i Björneborg, Helsingfors och i Nystad och sedan, år 1867 också i Viborg och Borgå. Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Den 4 augusti 1867 hade rådman Gustaf Nyberg genom en uppmaning i ortpressen kallat samman intresserade stadsbor för att diskutera bildandet av en Frivillig Släcknings- och Räddningskorps i Borgå stad. Mötet hölls på Societetshuset och var mycket väl besökt. 130 personer antecknade sig som villiga att verka som arbetande medlemmar medan 20 personer anmälde sig som betalande understödsmedlemmar. En interimskommitté fick i uppdrag att göra upp förslag till stadgar, där Helsingfors FBK:s stadgar skulle fungera som modell. En vecka senare var det dags för det andra mötet. Stadgeförslaget godkändes utan ändringar och vid mötet konstituerades Borgå FBK under namnet "Frivilliga Brandkåren i Borgå stad". Under detta andra möte antecknade sig ytterligare personer till kåren, så att inalles 182 personer blev arbetande och 38 personer understödande medlemmar. Bland de understödande medlemmarna fanns många prominenta personer, bl.a. Johan Ludvig Runeberg. Kåren indelades i en släckningsdivision och en bärgningsdivision och medlemmarna fick önska till vilken uppgift de ville ansluta sig. På mötet valdes också kårens chefskap. I början var kårens enkla utrustning inhyrd i ett utrymme vid kyrkotorget och möten och sammankomster hölls på Societetshuset. År 1869 då mera redskap anskaffats som t.ex. en brandspruta och planerades att köpa en vattenvärmningsapparat blev det nödvändigt att få tag på ett varmt förvaringsutrymme och det lyckades man med, genom att i bagare Saréns gård vid Mellangatan få hyra ett rum med eldningsmöjlighet för 80mk per år och skomakare Herman Sundén åtog sig att mot en ringa ersättning sköta om uppvärmningen. Hyresvärden höjde dock hyran senare till hela 225mk per år, men kåren fick då också rätt att göra behövliga ändringsarbeten. År 1874 krävde hyresvärden igen en rätt kraftig hyresförhöjning och kåren tillsatte en kommitté med uppdrag att leta upp ett annat lämpligt lider för depån, men den kvarstod i Saréns gård ända fram till det att det egna huset var färdigt. Vid kårens höstmöte 1888 föreslog kårens vicekårchef, bryggmästaren R. W. Ekblom, att ett eget hus skulle upp-föras. Han hade också gjort färdigt ett förslag att huset skulle inrymma en samlingssal, en tambur, ett biblioteksrum, en läsesal, en kammare, ett kök och en redskapsdepå. Ekblom hade också gjort en kostnadskalkyl på 13 500 mk utan bräd- fodring. Vid ett extra möte en vecka senare blev förslaget enhälligt godkänt att ett eget hus skulle byggas och en byggnadskommitté tillsattes. I maj 1889 fick kåren två förslag av arkitektbyrån Kiseleff & Heikel i Helsingfors hur huset kunde se ut. Det ena förslaget var att alla utrymmen skulle vara i samma plan och det andra, vilket kåren godkände, var att branddepån skulle vara i en våning under de övriga utrymmena eller så som huset idag ser ut. Ett kostnadsförslag gick ut på 23 000 mk. Nu gällde det att få tag på en lämplig tomt och kårchefen Tojkander föreslog den s.k. Askolinska tomten i hörnet av Kyrkogatan och Krämaregatan, vilken ägdes av kårens vicekårchef Robert W. Ekblom. Enligt då gällande lag skulle byggnadsärendet godkännas av senaten och i oktober var byggnadsplanerna och kostnadsberäkningarna stadfästa. Arbetet kom igång i rask takt och på Runebergsdagen den 5 februari 1890 då kåren var samlad för att hylla nationalskalden på hans födelsedag hade man reglerat arbetet så att den första sockelstenen kunde nedläggas. Vid en högtidlig ceremoni deltog hela kåren i uniform och i stenfotens sydöstra hörn inmurades en blycylinder i vilken man inlagt landets gångbara mynt i silver och koppar, ett exemplar av kårens stadgar och dessutom en skrivelse på pergament. Huset invigdes den 19 oktober samma år i närvaro av hela kåren jämte musikkapellet. År 1900 lät man installera elektrisk belysning i depån. Fyra år senare installerades elektrisk belysning i hela huset. Salen har varit försedd med två stora kristallkronor men utbyttes senare till mera effektiva armaturer. Det nya kårhuset anlitades flitigt, såsom också idag, som samlingslokal för möten, bröllop och andra tillställningar. Som första vaktmästare och ekonom för huset antogs fabrikör Albert Hagström. Man sökte också hos vederbörande myndighet om rätt att vid "särskilda tillfällen” som det hette, ”uti kårens lokal få utskänka sprit- och maltdrycker" och den restaurationen förestods av kårhusets vaktmästare. Beslutet stötte gi- vetvis många och bl.a. i Borgåbladet påtalades utskänkningen och man påstod att den bedrives på "ett icke tillbörligt sätt". Med åren blev alkoholserveringen föremål för allt skarpare kritik och från år 1898 beslöt man att inte mera anhålla om generell utskänkningsrätt utan endast för speciella fall söka om tillstånd. År 1905 beslöt kåren definitivt att framtiden "å utfärder och sexor bortlämna brännvinet". Huset planerades med stor framsynthet för det har under sina nästan 125 år inte i nämnvärd grad förändrats, men år 1908 tillbyggdes scen och sidorum och i bottenvåningen intill depån byggdes verkstadsutrymmen. År 1909 lät man mura om kakelugnarna i salen då man konstaterat att de till sin konstruktion var rätt olämpliga och "i allmänhet givit ett dåligt resultat", som det är skrivet i protokollet. År 1911 byggdes ett slangtorkningstorn av tegel med en yttre ställning av trä, för att sommartid torka brandslangarna utomhus och samtidigt fungerade ställningen som övningstorn för hakstegar. Salen har senast renoverats 1988 och då bestämde museiverket att den tidigare färgsättningen skulle bibehållas. 1991 renoverades festvåningens kök till ett välfungerande och välutrustat modernt kök. Depån har också varit tvungen att byggas om och ändras i flere repriser då större fordon har anskaffats då den var planerad för hästvagnar. Inkörningar skedde i början ut mot Krämaregatan, men nu körs släckningsbilarna ut mot gården medan manskapsbilen och veteranbilen körs ut mot Kyrkogatan. Kårens första brandbil, en Willys, är av årsmodell 1930. Den var i bruk ända fram till år 1968 då den avregistrerades, men den är nu restaurerad och museibesiktade och i kördugligt skick. Kårens utrustning i övrigt av idag är funktionsduglig och av relativt hög kvalitet. dejourering av några man på brandstationen. I slutet av 30-talet uppgjordes ett avtal mellan Borgå stad och Borgå FBK om släckningshjälp, men då fanns ännu inget sagt i brandlagen om dylikt avtal. Den 4 januari 1962 då en ny lag trätt i kraft, undertecknades ett egentligt avtal mellan staden och FBK, vilket bl.a. innebar att Borgå FBK blev en s.k. avtalsbrandkår, vilket betyder att det är en form av kommunalbrandkår trots att det gamla namnet, frivillig brandkår, fortfarande används. Numera är Borgå FBK en avtalsbrandkår inom Räddningsverket i Östra Nyland. Peter Söderström, hederskårchef förkortning av originaltexten Jukka Kullberg. Artikeln i sin helhet: www.porvoon-vpk.net ▼ Den gamla brandbilen, Willys, har sin plats bland de nyare bilarna. / Foto: JKu ▼ Brandkårshusets festsal renoverades senast 1988. Men kakelungnarna måste man låta mura om redan 1909./ Foto: JKu Kårens medlemsantal var 2013 inalles ca. 170 personer, fördelad på en alarmavdelning bestående av ca 40 personer och en föreningsavdelning. Kåren är ett komplement till yrkesbrandkåren som inledde sin verksamhet den 16 oktober år 1905 i Borgå, då mycket blygsamt med Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Hyvää Joulua! God Jul! Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Simolin Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Urklipp från Borgåbladet juli - december 1864 Nationalbiblioteket / www.digi.lib.helsinki.fi Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Leikkeitä Uusimaan ensimmäisestä numerosta 1894 Kansalliskirjasto / digi.lib.helsinki.fi Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Samtal med hederskårchef Peter Söderström Eld och lågor för Borgå FBK Eld och lågor för Borgå FBK (Borgå Frivilliga Brandkår r.f.) är Peter Söderström. Intresset för eldsvådor har han fått med modersmjölken. Idag talar man om den femte generationen av Söderströmare i samband med brandkårsväsendet. Samtalet med Peter Söderström, sedan 2007 hederskårchef i Borgå Frivilliga Brandkår, Borgå FBK, utspinner sig ett stenkast ifrån kårhuset i Borgå. Peter är uppvuxen inom brandkåren sedan 1953 då hans föräldrar Erik och Maire Söderström blev vaktmästare på Borgå FBK. Det innebar att familjen hade sin bostad i kårhuset. Peters farfar Karl Söderström blev inskriven i Borgå FBK år 1921. Farmor Matilda Söderström var med och grundade damklubben inom FBK tillsammans med Peters faster, Marita Gröning. – Farfar var anställd av Borgå stad först på vedcentralen och senare som lastbilschaufför samtidigt som han var gårdskarl i makarna Runebergs hem i Borgå. Peter berättar ordmålande om hur intresset för brandkårsverksamheten har fortplantat sig till hans hustru och sonen samt barnbarnen. Han skrevs in år 1964 i ”stora kåren” (numera alarmavdelningen) med föräldrarnas tillstånd eftersom han var ett år yngre än den stipulerande minimiåldern. Vid den tiden praktiserade han på elverket i Borgå (numera Borgå energi) som han förblev trogen i över fyrtio år. Efter avlagd teknikerexamen arbetade han som tekniker och senare driftstekniker. – Jag har försökt göra mitt bästa att inte bara släcka bränder utan också tillsammans med kunniga och effektiva arbetskamrater sköta om att invånarna i Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 inom kåren. Och inte nog med det. Han har också varit styrelsemedlem och utbildningsinstruktör i Östra Nylands Brand- och räddningsförbund. Meritlistan är imponerande lång. Peters hustru Margareta Söderström hade ett förflutet som en av grundarna till Isnäs FBK:s damavdelning då hennes och Peters vägar möttes. Paret gifte sig år 1973. Hon var nästan tio år fram till år 1993 sekreterare i Borgå FBK:s damavdelning och under åren 2003-2006 ledare för avdelningen. År 2003 blev Margareta vaktmästare på Brandkårshuset i Borgå. Margareta och Peter flyttade in i vaktmästarbostaden där de bodde fram till år 2009 då hon blev pensionerad. Den lille brandkåristen Peter Söderström den 5.2.1955. / hemarkivet Borgå, Västra Pernå och södra Borgnäs skall ha elektricitet. Det gjorde jag fram till september 2004 då jag blev brandinspektör vid Räddnings-verket i Östra Nyland därifrån jag pensionerades fem år senare. Kårchef för Borgå FBK har Peter varit hela 25 år med början år 1980. Under långa perioder har han beklätt både ordförande- och sekreterarskapet Släkterna följer släkternas gång Men ”släkterna följer släktenas gång” i en fjärde och en femte generation. Peter och Margaretas son Magnus Söderström firade sin 18-års dag, 1993, med att skriva in sig i Borgå FBK. Han hade ju precis som sina farföräldrar och föräldrar vuxit upp med brandkåren. År 2011 blev han vaktmästare och gårdskarl på Brandkårshuset. Den femte generationen representeras av Magnus och Gunillas barn Christoffer och Christina Södertröm som bägge två är inskrivna i ungdomsavdelningen. Peter räknar upp ett antal släktingar som hör till Borgå FBK som ett bevis på att intresset har spritt sig som elden. Men här är det frågan om eldar som ska få brinna. Och de brinner, vilket man får belägg på medan samtalet med Peter fortsätter. Det skulle behövas ett specialnummer av WPGB för att få plats för allt som Peter har att berätta. Som ytterligare inspirationskälla hänvisar han till den rikt illustrerade historiken Borgå Frivilliga Brandkår 1867-1967 sammanställd av Hans R. Andersson. Det är intressant läsning inte minst ur kulturhistorisk synpunkt. Avdelningen Kårens insatser i kampen mor elden är en utförlig dokumentation över eldsvådor i Borgå i kronologisk ordning omfattande åren 1869-1966. En uppdaterad historik till föreningens 150-års jubileum år 2017 är under arbete med Sune Portin som redaktör. Sjukstugan brinner 25.2.1962 är ett datum som för alltid har innästlat sig hos Peter som då var nyss fyllda 13 år. Sjukstugan brann troligen på grund av kortslutning. Det var en av de största bränderna i Borgå i fredstid. Tolv brandkårer med 150 män gjorde sitt yttersta för att släcka branden som spred sig explosionsartat. Det var ett rykande inferno som skördade två patienter. Många blev svårt brännskadade. Peter ”Mitt liv har gått ut på att vara i ständig beredskap” deltog med att sköta en av brandposterna vid Mannerheimgatan utanför dåvarande Auto Hellberg. Från senare år, 14 april, 1965, minns han en brand vid Vävaregränd 7, då han var med om att bära ut två lik; gårdfarihandlanden”Steppar Jali ”som hette Forsblom och muraren Malmberg. En brinnande cigarrett hade antagligen förorsakat eldsvådan. Ett år senare brann en källarskrubb vid Prästgatan. Fyrtio män deltog i släck- ningsarbetet. Samma år blev det utryckning till Stora Ågatan där verkstaden hos dåvarande Akkukeskus stod i ljusan låga. Andra eldsvådor i Gamla stan som kunde ha blivit ödesdigra skedde år 2005 då ”Slottet” (namnet kommer sig av att kejsaren Alexander I bodde i gården under lantdagen som hölls i Borgå 1809). Branden kunde ha blivit slutet för Peter som av misstag fick en brandslang i korsryggen. Det var på millimetern när att Peter skulle ha Hederskårchef Peter Söderström år 2014 / arkivbild skadats livsfarligt. Följande år blev Borgå domkyrka utsatt för en riktigt illa om han inte hade haft en mordbrand. Att Gamla stan fortfarande skyddsängel vid sin sida den gången. Avslutningsvis framhåller Peter finns kvar har vi att tacka Borgå FBK och Söderström att domkyrkobranden är det alla andra brandkårer som var med om släckningsarbetet. Några år innan värsta han har upplevt under sin långa skedde en mordbrand i fastigheten vid yrkeskarriär. Alarmet gick kl. 02.08 den hörnet av Skolgränd och Östra 29 maj 2006. Peter var aderton timmar i Långgatan. En brand grasserade också tjänst det första dygnet och de två vid den trånga Mellangatan. följande dygnen arbetade han också Släckningsarbetet sköttes från Lilla tillsammans med så många andra för att Ågatan där ett plank måste rivas ner. släcka mindre bränder i anslutning till Peter minns att strålningshettan domkyrkan med den närmaste omförorsakade avflagning av färgen på givningen. Vid ett skede höll gnistor på Segerstråles gård vid Mellangatan. att förorsaka en eldsvåda i BrandProblemen i Gamla stan är att brand- kårshuset vid Kyrkogatan där Borgå bilarna har svårt att ta sig fram på grund FBK: s damer höll på med att utfordra av trånga gator och dito gränder och att polis och militärer. Margareta Söderde gamla trähusen står tätt intill ström minns att hon var med om att breda över tusen smörgåsar och koka varandra. över 70 liter kaffe. Det är ett under att Domkyrkan Borgå domkyrka brinner Dramatiskt blev det också på en kunde återibruktagas lagom inför 2009 brandövning från Peters tidigare år då års firande av lantdagen i Borgå och att han hade klättrat upp på taket på en Gamla stan fortfarande står kvar. brandbil som plötsligt körde ut från brandstationen ovetande om att en man fanns på taket med fara för att han kunde Benita Ahlnäs ha klämts ihjäl. Det kunde ha slutat Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Matkailu avartaa Maaseudun kehittämisyhdistys, SILMU ry., järjesti upean tutustumismatkan Ruotsin perinnerakentamiseen syyskuun lopulla. Meillä Suomessa puhutaan perinnerakentamisesta, mutta Ruotsissa sana on byggnadsvård (rakennuksen vaaliminen) ja tämän eron huomasi matkalla selvästi. Ensimmäinen kohteemme oli 1891 perustettu Skansen. Se on maailman ensimmäinen ulkoilmamuseo ja siellä esitellään koko Ruotsi pienoiskoossa 160 talon ja pihan voimin. Ne kuvaavat myös eri aikakausia ja siellä saa hyvän kuvan, mitä sana ”byggnadsvård” Ruotsissa merkitsee. Skanssenin tiloissa kuulimme valtion ja eräiden muiden toimijoiden yhteisestä perinnerakentamishankkeesta, nimeltään Hantverkslaboratoriet (Kansallinen käsityöläislaboratorio). Ideana on muodostaa yhteistyöverkosto, jonka avulla vahvistetaan perinteisten materiaalien tuntemusta ja tekniikoiden osaamista. Siten luodaan paremmat edellytykset rakennetun kulttuuriperinnön hyvälle hoidolle. Verkostoon voivat kuulua eri ammattikuntien edustajat, kuten käsityöläiset, rakennusyritykset, suunnittelijat, konservaattorit, arkkitehdit. Verkosto myös järjestää kursseja ja opintomatkoja. Lyhyesti sanoen tavoitteena on suojella vanhoja rakennuksia. Rakennusperinteen verkosto pyritään luomaan kaikkiin Ruotsin lääneihin. Tällä hetkellä perinnerakentamisen oppaita on n. 60. Tarkoituksena on myös, että alan yritykset ovat näkyvästi mukana projektin kehittelyssä. Tässä Ruotsi on Suomea huomattavasti edellä. Meillä ei ole mitään vastaavanlaista valtakunnallista toimijaa. Itä-Uudellamaalla SILMU ry:n Perinnerakentamisprojekti (www.perinnerakentaminen.fi / www.byggnadsvard.fi ) on tehnyt hyvää työtä, mutta kun projekti loppuu nyt vuoden vaihteessa, on toiminnan jatko auki. Lopetettavan Kuggomin koulukeskuksen toiminnalle on onneksi löytymässä innokkaita jatkajia perinnerakentamisen piiristä. Skanssenilla näimme myös miten vanhan tuulimyllyn yksi jalas oli vaihdettu perinteisin työvälinein ilman moottorisahaa. Ajatuksena on, että se mikä entisöidään, tehdään aikaa säästämättä ja perinteisin välinein; ristipääruuveja ei näy! Toisena kohteena oli 1600-luvulla Uppsalan läheisyyteen rakennetun Skoklosterin linnan kunnostusprojekti. Myös täällä näkyi sama vanhaa kunnioittava tapa toimia. Valtavan linnan tiilikattoa korjattiin niin, että tuhannet vanhat kattotiilet otettiin alas ja ladottiin takaisin paikoilleen. Laastiin, jolla tiilten Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 raot tiivistettiin, sekoitettiin lehmänkarvoja, jotta laasti olisi ”elastisempaa”. Mitään uusia aluskatteita tai materiaaleja ei käytetä. Linnassa on myös nähtävänä valtava juhlasali, jonka rakentaminen keskeytettiin vuonna 1676, kun linnan isäntä kuoli ja palkanmaksu kirvesmiehille tyrentyi. Keskeneräinen rakennustyömaa on ennallaan ja jopa vanhat työkalut ovat edelleen paikoillaan. Yhdessä linnan saleissa roikkuu katossa valtava kattokruunu, joka riippunut siinä vuodesta 1672. Kolmas matkan kohde oli Carl Linnén kesäpaikka Hammarby Uppsalan lähellä. Siellä aika oli pysähtynyt 1700-luvulle niin rakennuksissa, puutarhoissa, maisemissa kuin tunnelmassa. Viimeisenä tutustumiskohteena oli Gysingen perinnerakentamiskeskus, jota pidetään perinnerakentamisen kehtona. Täältä innostuneet ”vanhojen talojen vaalijat” aloittivat järjestelmällisen toimintansa (www.gysinge.nu). Gysinge on vanha rautaruukki ja nykyinen perinnevaraosakeskus sijaitsee sen vanhalla työväen kasarmialueella. Taloissa esitellään käytännössä hellävaraista perinteistä korjausta. Päärakennuksessa on varaosapankin myymälä ja sivurakennuksissa on esillä varaosia teemoittain sekä infotauluja perinnerakentamisesta. Päärakennuksen ulkoseinät toimivat eri väriyhdistelmien ja maalauspintojen näyttelynä. Mitä sitten tästä matkasta jäi mieleen? Matka pani miettimään, miten toimia vanhan talon kanssa. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, anna talon näyttää miten edetään. Vaali vanhoja perinteisiä materiaaleja, unohda lateksit ja muovitapetit. Jätä vatupassi rautakauppaan ja anna talon kertoa mittasuhteet ja oikaisujen tarpeet. Ole onnellinen upeasta asuinympäristöstäsi. Suosittelen kaikille tällaista lyhyttä perinnematkaa Ruotsin puolelle. Matkailu todella avartaa vanhan talon vaalijaa. Timo Rajakaltio ◄ Skoklosterin linnan vuonna 1676 keskenjäänyt salin rakennustyömaa ▼ Skoklosterin linnan tiilikattoa korjataan perinteisin menetelmin ◄ Gysingen perinnerakentamiskeskus ◄ Carl Linnén kesäpaikassa Hammarbyssä on säilynyt 1700-luvun tunnelma Kuvat: Arja ja Timi Rajakaltio Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 2014 27.03.-19.04.15 30-vuotisjuhlanäyttely 31.10-23.11.14 24.04.-17.05.15 puupiirroksia installaatio, veistoksia 28.11-21.12.14 22.05.-14.06.15 / tekstiili tekstiilipiirroksia, maalauksia 21.06.-30.08.15 10-vuotisjuhlanäyttely 2015 04.09.-27.09.15 maalauksia 02.01.-25.01.15 02.10.-25,10.15 eri tekniikat maalauksia 30.01.-22.02.15 eri tekniikat 27.02.-22.03.15 30.10.- 22.11.15 eri tekniikat 27.11.- 20.12.15 akvarelleja grafiikkaa Porvoon Vanhan Kaupungin Säätiö Stiftelsen Gamla Staden i Borgå Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Kuva: Jukka Kullberg Onko Wanha Porvoo edelleen helsinkiläisen unelma? ”Ei välttämättä ole”, sanoo Eva Utter-Lindfors, itsekin alueella asuvana ja Helsingistä vanhaan kaupunkiin muuttaneena. ”Kyllä tämä taloudellinen tilanne ja asuntokaupan taantuminen näkyy ainakin yhtä paljon vanhassa kaupungissa kuin muuallakin Porvoon ja koko Itä-Uudenmaan alueella. Jo pelkästään vanhan kaupungin asuntojen korkeampi hintataso hidastaa alueen kysyntää. Toisaalta nykypäivän ostajat laskevat hyvin tarkkaan ostohinnan lisäksi kiinteistöön mahdollisesti tulevat korjauskustannukset.” Kaksikymmentä vuotta alalla olleena Ulla-Maija Honkanen kertoo, että uransa alkupuolella kaikkien Porvooseen muualta muuttaneiden ykkösvaihtoehto uudeksi asuinalueeksi oli vanha kaupunki ja sieltä kiinteistöä myyntiin tarjoavat pystyivät melkein itse määrittämään haluamansa hinnan. Nyt on tilanne toisin ja kiinteistöjen hinnat vanhassa kaupungissa seuraavat kohtuullisen paljon muiden alueiden hintatasoja. Asiaa ei helpota pankkien muutaman vuoden takaisesta kiristynyt lainoituspolitiikka. Vakuusarvon määrityksessä huomioidaan yleensä pelkästään kiinteistön kauppahinta. Mahdollisia korjauskustannuksia varten ostajalla tulisi olla omia varoja käytettävissään. Täytyy kuitenkin toisaalta muistaa, että Wanha Porvoo on alueena pieni ja harvinaisuus valtakunnallisestikin katsottuna ja sen rakennuskanta on yhtenäinen, erittäin hyvin säilynyttä sekä kohtuullisen hyvin peruskorjattuakin, joten kiinteistöjen arvon säilyminen siellä on varmempaa kuin alueilla, joissa ei tällaisia erityispiirteitä ole. Wanhan Porvoon alueelta kotia itselleen etsivä on myös valmis maksamaan näistä erityispiirteistä. Hän arvostaa historiallista ympäristöä, rakennuksen alkuperää ja menneisyyttä ja tietää, että unelmista ja haaveista pitää maksaa. ”Taloudellisen tilanteen helpottaessa uskomme, että Vanha Porvoo säilyy edelleen niin helsinkiläisen kuin muidenkin unelmana”, toteavat molemmat yhdestä suusta. Eva Utter-Lindfors / Huom! Kiinteistönvälitys Oy, Porvoo Ulla-Maija Honkanen / Kiinteistömaailma | Asuntoporvoo Oy Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Nopea ja maukas pieni suolainen pala glögin seuraksi Lotten Lindborg ● 8 kpl piparkakkua ● 200 g tuorejuustoa ilman makua ● noin 2 rkl pieniksi pilkottuja auringonkuivattuja tomaatteja ● Sitruunakuoriraastetta puolikkaasta sitruunasta ● 0.5 dl silpottua basilikaa ● 0.5 dl raastettua parmesaania ● suolaa jos tarvetta Sekoita kaikki yhteen ja levitä piparkakuille. Tahnan voi hyvin valmistaa päivää ennen käyttöä. Asukayhdistyksen syysjuhla 8.11.2014 Invånaröreningens höstfest Kuvat / Jukka Kullberg Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Porvoon museo joulun aikaan Jultiden vid Borgå museum Holmin perinteinen joulupöytä Nykyään Porvoon museon käytössä oleva Holmin talo valmistui vuonna 1763. Kauppias Johan Holm rakennutti talon perheensä ja kauppaliikkeensä käyttöön. Rakennuksen jo runsaat 250 vuotta jatkuneen historian aikana talossa on nähty monenlaisia juhlia. Monet tuntevat Ville Vallgrenin kuvauksen pormestari Carl Magnus ”Calle” Holmin 1800-luvun uudenvuodenpäivän juhlista. Nykyiseen museoaikaan ovat jo usean vuoden ajan kuuluneet katetut juhlapöydät. Tänäkin vuonna Holmin talon joulu aloitetaan joulukuun alussa, kun saliin tehdään monen museokävijän jouluperinteisiin kuuluva Holmin perheen runsas ja näyttävä 1700-luvun lopun joulupöytä lukuisine astioineen ja ajan herkkuineen. Varakkaan kauppiasperheen pöydän kattauksen esikuvat tulivat 1700-luvulla Keski-Euroopasta, lähinnä Ruotsista. Astiat on aseteltu valkoiselle pellavadamastiliinalle, pöydän keskiosaa hallitsee keittokulho ranskalaisten mallien mukaisesti. Kulhon on valmistanut Mariebergin tehdas Ruotsissa. Pöydässä on ruotsalaisen ja Keski-Euroopassa valmistetun keramiikan lisäksi myös kiinalaista posliinia. Vuonna 1731 perustettu Ruotsin Itä-Intian komppania toi laivoillaan suuret määrät keramiikka, jota saatiin myös Suomeen. Holmin pöytä on vielä katettu yksittäisillä astioilla, vähitellen käyttöön tulivat myös kokonaiset astiastot. Ruokailuvälineet on katettu vinosti lautaseen nähden, joskus lusikoiden pesät käännettiin alaspäin, näin roskat ja noki eivät vahingossa joutuneet suuhun. Kun kattaus on valmis, pöytään kannetaan keittoa, lämpimiä juu-reslaatikoita ja kinkkua. Tarjolla on myös eksoottisia hedelmiä, aladobia ja rosollia. Jälkiruoaksi nautitaan hyytelöitä ja vanukkaita. Myös uudet 1700-luvun nautintoaineet kahvi ja tee näkyvät pöydässä. Juomat vaativat uusia astiatyyppejä, kuppeja ja kannuja. Perinteinen kahvikuppi oli korvaton ja aluslautanen syvä. Yleinen tapa oli kaataa kahvi kupista lautaselle ja jopa juoda siitä. Kallis sokeri oli arvonsa mukaisesti hopea-astiassa. Viinin ja paloviinan lisäksi pöydässä on tarjolla myös ajan uutuusjuomaa, lämmitä punssia. Sitä tarjoillaan suuri-kokoisesta kulhosta, josta juoma annostellaan hopeisella kauhalla. Pöytä on valmis ja juhlat saattavat alkaa. Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Muminfamiljens julgran Borgå museum vill i år med sin traditionsenliga julgran hylla 100-årsminnet av Tove Jansson. Inspirerad av hennes år 1962 utkomna underbara berättelse Granen har personalen vid Borgå museum dekorerat Gamla rådhusets julgran i Muminfamiljens anda. Själva granen är en gåva av Henttala gård i Kerko. Som känt är allt vad snö, kyla och julfirande beträffar obekant för Muminfamiljen då de årligen sover sin djupa vintersömn. Häpnaden är därför stor då de en julaftonsmorgon utan förvarning väcks av en stressad hemul och möts av en dal täckt av kall bomull. Av dalens övriga invånares jäkt och otåliga vresighet förstår Muminfamiljen att den hittills obekanta Julen är något farligt som ska bevekas med bl.a. vackra presenter. Muminmamman tillreder sådan mat åt Julen som familjen själv tycker om; blåbärspaj, äggtoddy, filbunke m.m. och Muminpappan hugger en julgran på Gafsans mark. Granen är ändå inte till för att gömma sig i, den ska dekoreras med vackra föremål. För att beveka vinterns obegripliga makter klär Muminfamiljen därför sin gran med sommarrabatternas snäckor, Muminmammans silkesros, takkronans kristaller, Snorkfrökens halsband o.s.v. Då små knytt och skrutt samlas för att beundra Muminfamiljens något annorlunda julgran, drar sig familjen tillbaka och inväntar Julen på säkert avstånd under verandabordet. Juha Jämbäck / Porvoon museo, amanuenssi Erikoisnäyttelyt: Specialutställningar: • Holmin joulupöytä, Holmin talo 3.12.2014-4.1.2015 • Holmska julbordet, Holmska gården 3.12.2014-4.1.2015 • Muumien joulukuusi, Vanha raatihuone 13.12.2013- 4.1.2015 • Muminfamiljens julgran, Gamla rådhuset 13.12.2014- 4.1.2015 Vapaa pääsy Vanhaan raatihuoneeseen ja Holmin taloon Fritt inträde till Gamla rådhuset och Holmska gården 13.12.2014-4.1.2015 13.12.2014-4.1.2015 Vanha raatihuone ja Holmin talo joulun aikaan Gamla rådhuset och Holmska gården är under jultiden avoinna ke-su 12-16, öppna on-sö 12-16, suljettu stängt lö 6.12., on 24.12., to 25.12., on 31.12. och to 1.1. la 6.12., ke 24.12., to 25.12., ke 31.12. ja to 1.1. Porvoon museo, Vanha raatihuone ja Holmin talo Borgå museum, Gamla rådhuset och Holmska gården Osoite: Vanha raatihuoneentori, 06100 Porvoo Adress: Gamla rådhustorget, 06100 Borgå Puh. Tfn. (019) 574 7500 (toimisto), 040 197 5557 (Vanha raatihuone), 0400 407 475 (Holmin talo) www.porvoonmuseo.fi (019) 5747 500 (kansli), 040 197 5557 (Gamla rådhuset), 0400 407 475 (Holmska gården) www.porvoonmuseo.fi Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 Kustaa III vierailee Porvoossa Ruotsin kuningas Kustaa III vieraili 11. kesäkuuta vuonna 1775 Porvoossa vastaanottamassa alamaistensa valituksia ja anomuksia. Lähes päivälleen 240 vuotta myöhemmin, lauantaina 13.6.2015, vierailu toistetaan eräänlaisena historiallisena näytelmänä, johon kaikki kaupunkilaiset voivat osallistua. Tapahtuman tuottaa Porvoon Kulttuurinystävät ry. Toiminnanjohtaja Sari Glad, mitä 13.6.2015 tapahtuu? - Päivän ohjelma muodostuu kolmesta osasta. Päivällä pidetään Raatihuoneentorilla historialliset markkinat ja siellä järjestetään erilaista ohjelmaa, jonka kohokohtana Kustaa III saattueineen saapuu kaupunkiin. Alkuillasta on kirkossa kaikille avoin messu hänen majesteetilleen 1700-luvun hengessä. Illalla on cour, eli vastaanotto, johon kaupunkilaiset voivat maksua vastaan osallistua ajan rooleissa ja asuissa (tai juhlapuvuissa). Ketkä ovat Porvoon Kulttuurinystävien lisäksi mukana järjestelyissä? - Järjestelyt ovat vielä kesken, mutta mukana ovat ainakin Porvoon suomalainen seurakunta, joka vastaa jumalanpalveluksesta sekä Porvoon Museo historiallisena asiantuntijana. Lisäksi yhteistyötä on vanhan Porvoon eri yhdistysten kanssa. Asukasyhdistys järjestää samana päivänä avoimet portit –tapahtuman. Yhteistyökumppaneiksi halutaan myös mm. Porvoon oppaita, Vanhan kaupungin kauppiasyhdistystä, ravintoloita, sekä kaikkia, asiaan syttyviä yhdistyksiä ja tahoja. Kutsuja on lähetetty myös Porvoon ulkopuolelle. Olkaamme sankoin joukoin vastaanottamassa kuningastamme! Miten tapahtuma rahoitetaan? - tapahtuma rahoitetaan avustuksin ja joidenkin ohjelmakohtien pääsymaksuilla, joista esimerkkinä juhlavastaanotto. Kuinka kaupunkilaiset voivat valmistautua tapahtumaan? - Vuoden 2015 alussa järjestetään ”wärwäystilaisuus”, jossa voi ilmoittautua mukaan. Tammimaaliskuulla pidetään osallistujille kursseja 1700-luvun tavoista, kuten pukeutumisesta ja ruokakulttuurista, sekä draamakurssi, jossa osallistujille jaetaan roolit. Luennoitsijoina toimivat asiantuntijat. Mistä saa lisätietoja? - tietoja saa yhdistyksen internet-sivulta: • www.porvoonkulttuurinystavat.fi. järjestäjiin voi ottaa yhteyttä myös • puhelimitse numerolla: 040 4142 181 tai • sähköpostitse osoitteella: info.porvoonkulttuuriystavat.fi Ruotsin kuningas Kustaa III (1771–1792) palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria ja kävi sodan Venäjää vastaan. Hänen itsevaltaista hallitsemistapaansa vastaan syntyi salaliitto, joka johti hänen murhaansa vuonna 1792. Kuva: Ote maalauksesta, Alexander Roslin 1777 / Wikipedia Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 ELOKUUN ILTOJA AUGUSTIKVÄLLAR ▲ Movies by the River 15.-16.8. ► Moon River Porvoo 30.8. ▼ Ostosten yö / Köpnatt 29.8. Takakansi ja sivun kuvat, Jukka Kullberg Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 13.12.2014 Lucian päivän glögi Vanhalla Raatihuoneentorilla Luciaglögg på Gamla Rådhustorget 13.-14.12.2014, klo/kl 10-16 Wanhan Ajan Joulumarkkinat Palokunnantalolla, Kirkkokatu 2 Gammaldags Julmarknad på Brandkårshuset, Kyrkogatan 2 Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
© Copyright 2024