wanha porvoo - gamla borgå - Vanhan Porvoon Asukasyhdistys Ry

2/2014
VANHAN PORVOON ASUKASYHDISTYS - FÖRENINGEN INVÅNARNA I GAMLA BORGÅ
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Tervetuloa lukemaan
WANHA PORVOO - GAMLA BORGÅ
lehden sähköistä painosta
Välkommen till den elektroniska utgåvan av
WANHA PORVOO - GAMLA BORGÅ
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
ROINAN RAIVAUSTA
JA AARTEEN ETSINTÄÄ
SKROTRÖJNING OCH SKATTJAKT
Pihakirppis 16.8. Gårdsloppis
Kansi ja kuvat / Jukka Kullberg
▼ Välikatu 26 Mellangatan
► Välikatu 22 Mellangatan
► Sillanmäki, Brobacken
► Jokikatu 22 Ågatan
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
WPGB
1986 -2014
SISÄLLYS / INNEHÅLL
Puheenjohtaja / Ordförande
Jokikatu 24 Ågatan
Varapuheenjohtaja / Viceordförande
Oikokuja 1 Gengränd
Pihakirppis / Gårdsloppis
3
Julfrid som gåva och uppgift / Joulurauha lahjana ja tehtävänä
5
Pääkirjoitus / Ledare
6
Ordförande har ordet / Puheenjohtajan tervehdys
8
Ingen rök utan eld
10
Kaupunki palaa!
11
Punainen kukko
12
Den röda hanen
17
Uunin lämpöä pakkastalveen
18
Borgå FBK
19
Uusimaa 120 vuotta sitten
23
Borgåbladet för 150 år sedan
24
Eld och lågor för Borgå FBK
25
Matkailu avartaa
27
Vieläkö Wanha Porvoo on helsinkiläisten unelma?
30
Pieni suolainen pala glögin seuraksi
32
• Hallitus / Styrelse
Porvoon museo joulun aikaan / Jultiden vid Borgå museum
33
[email protected]
Kustaa III vierailee Porvoossa
35
Elokuun iltoja / Augustikvällar
36
Sihteeri / Sekreterare
Itäinen Pitkäkatu 26 Östra Långgatan
Varainhoitaja / Kassör
Rauhankatu 45 Fredsgatan
Itäinen Pitkäkatu 26 Östra Långgatan
Kaivokatu 48 Brunsgatan
Itäinen Pitkäkatu 9 Östra Långgatan
Kirkkotori 2 Kyrkotorget
• Tapahtumat / Evenemang
[email protected]
25 € kotitaloudelta
50 € kannatusjäsen
• Maksu:
Vanhan Porvoon asukasyhdistys
Aktia Porvoo: FI32 405010 4000 7451
(muista merkitä nimi ja osoite!)
25 € per hushåll
50 € understödande medlem
• Betalning:
Föreningen invånarna i Gamla Borgå
Aktia Borgå: FI32 405010 4000 7451
(Glöm inte ange namn och adress!)
Päätoimittaja / Chefredaktör
Jukka Kullberg
[email protected]
Julkaisija / Utgivare
Vanhan Porvoon Asukasyhdistys ry.
Föreningen Invånarna i Gamla Borgå rf.
Paino / Tryckeri
Painosmäärä / Upplaga
Digilehti
Oy Painotalo tt-urex Ab
1000
www.vanhaporvoo.org
Ilmoitushinnat / Annonspriser
1/8s 45€, 1/4s 85€, 1/2s 170€, 1/1s 340€
Sivu / Sidan A4
Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa 2015 / aineisto jätettävä viimeistään 24.4.2015
Föjande tidning utkommer i maj 2015 / materialet bör lämnas in senast 24.4.2015
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Julfrid som gåva och uppgift
Joulurauha lahjana ja tehtävänä
Änglarna sjunger i julnatten om fred på jorden. Med tanke på
att det under historiens gång har utkämpats otaliga grymma
krig i de områden i Mellan-Östern där Jesus föddes, känns
änglarnas budskap litet förhastat. Den känslan förstärks av alla
aktuella nyheter om konflikten mellan Israel och Palestina,
samt våldsdåd i Syrien och Irak, där både kristna och muslimska minoriteter tvingas fly för sitt liv.
Men julevangeliet skildrar ingalunda en verklighetsfrämmande idyll, som blundar för det svåra i världen. Jesus föds
i ett land som är ockuperat och styrt med hård hand av
romarna. Mörkret i julnatten är både konkret och symboliskt:
människorna längtar efter fred, rättvisa och trygghet. Barnet i
krubban och änglarnas sång är en symbol för hopp och ett
konkret uttryck för att Gud vill gripa in i vår värld och tända
hoppets ljus i våra liv. Men Gud behöver vår hjälp i allt detta.
Inför julen önskar vi vararandra god jul med hjälp av bla.
julkort, sms, facebook-uppdateringar och mycket annat. Men
för att de här hälsningarna inte bara skall bli tomma fraser
borde vi gå ett steg längre och fundera: vad kan jag göra för att
andra människor verkligen skall få det bättre, både under julen
och senare?
Våra föreställningar om en drömjul påminner litet om ett
paradis: allt är frid, alla är vänliga mot varandra, alla i familjen
kan vara med, ingen är sjuk, maten lyckas till 100% och alla har
hittat de perfekta gåvorna till de andra. Den drömmen slår
sällan in, och ifall den mot förmodan gjorde det skulle man bli
tvungen att fråga sig: vad har Jesus i ett sådant paradis att göra?
Är det inte framför allt utsatta, lidande, nedtyngda och oroliga
människor som behöver få in ljus i sitt mörker?
Vi får i jultiden be om och aktivt verka för att Jesus skulle
föra in hopp om befrielse och förändring till oss och till alla
människor, både i vår egen närhet och på andra håll i världen.
Men låt oss i synnerhet tänka på dem som lever med ensamhet,
sjukdom eller fattigdom, och på dem som ständigt måste vara
rädda för våld och maktmissbruk i samhället eller i den egna
familjen. Änglarnas sång om frid på jorden är både ett
glädjebudskap och en uppmaning till oss alla.
Låt oss ta emot det uppdraget och uppfylla det med hjälp
av all den uppfinningsrikedom, den medkänsla och alla de
gåvor som vi har fått. Då kan vi tillsammans med andra tända
hoppets ljus i vår värld!
/ biskop, piispa
Enkelit julistavat jouluyönä rauhaa maan päälle. Tämä saattaa
kuulostaa vähän oudolta, kun tiedämme miten monta veristä
sotaa on käyty historian kuluessa juuri Jeesuksen syntymäseudulla. Tunne voimistuu entisestään miettiessämme viime
vuoden aikana Syyriasta ja Irakista tulleita uutisia väkivaltaisuuksista kristittyjä ja erilaisia muslimivähemmistöjä kohtaan sekä Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista.
Mutta jouluevankeliumi ei todellakaan kerro naivista idyllistä, jonka takia voisimme sulkea silmämme maailman pahuudelta. Jeesus syntyi maahan, jota Rooman valtakunnan sotajoukot hallitsivat kovalla kädellä. Jouluyön pimeys on sekä
todellinen että symbolinen: ihmiset kaipaavat rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja turvaa. Seimen lapsi ja enkelten laulu kertovat toivosta, ja ne ovat samalla konkreettinen osoitus
Jumalan halusta puuttua maailman kulkuun sytyttämällä
meille toivon valoja. Mutta Jumala tarvitsee myös meidän
apuamme tämän pyrkimyksen toteuttamiseksi.
Jouluaikana toivotamme toisillemme hyvää joulua mm.
joulukorttien, tekstiviestien ja facebookin avulla. Jotta nämä
tervehdykset eivät olisi vain tyhjiä korulauseita, tulisi meidän
ottaa vielä yksi tärkeä askel ja pohtia: mitä voisin tehdä, jotta
toiset ihmiset todella saisivat paremman elämän, ei vain
jouluna, vaan myös sen jälkeen?
Unelmajoulun odotukset muistuttavat melkein paratiisia:
kaikkialla on rauhallista, kaikki ovat ystävällisiä toisilleen,
kaikki perheenjäsenet pääsevät paikalle, kukaan ei ole sairaana,
ruoka on täydellistä ja kaikki lahjamme herättävät iloa.
Tällainen unelmajoulu ei liene mahdollinen, ja jos se toteutuisi,
joutuisimme kysymään hämmentyneinä: mitä tekemistä
Jeesuksella on tällaisessa paratiisissa? Hänhän tuli ennen
kaikkea auttamaan ja lohduttamaan syrjäytyneitä, kärsiviä,
murheellisia ja huolestuneita ihmisiä.
Jouluna meillä on mahdollisuus sekä rukoilla että
aktiivisesti toimia paremman tulevaisuuden puolesta. Jeesus
voi tuoda toivon pelastuksesta ja muutoksesta ihmisille sekä
lähipiirissämme että muualla maailmassa. Pitäkäämme ennen
kaikkea mielessä ne, jotka kantavat yksinäisyyden, sairauksien
tai köyhyyden taakkoja, ja ne, jotka alituisesti joutuvat
pelkäämään väkivaltaa ja turvattomuutta kodeissaan. Enkelien
laulu rauhasta on sekä ilosanoma että meille annettu tehtävä.
Käyttäkäämme mielikuvitustamme, lahjojamme ja taitojamme tämän luottamustehtävän hoitamisessa. Silloin sytytämme toivon kynttilöitä maailmaan.
Alla är hjärtligt välkomna på kaffe till biskopsgården på nyårsdagen, 1 januari 2015, mellan kl 13.15 - 15.
Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita piispantaloon kahville uudenvuuodnepäivänä, 1 tammikuuta 2015, klo 13.15 - 15.
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Pääkirjoitus
Ledare
Wanha Porvoo - Gamla Borgå on ilmestynyt säännöllisesti lähes 30 vuotta. Viime keväänä asukasyhdistyksen hallitus
totesi, että lehden tulevaisuus näyttää
epävarmalta, koska päätoimittajaa lehdelle ei enää löytynyt yhdistyksen
omasta joukosta. Lehti on kuitenkin erityisen tärkeä osa asukasyhdistyksen
toimintaa, sillä se saavuttaa lähes kaikki
vanhan Porvoon asukkaat, nekin jotka
eivät osallistu tilaisuuksiin ja kokouksiin
tai edes ole yhdistyksen jäseniä. Huolestuneena tarjouduin siis päätoimittajaksi,
kunnes lehdelle saadaan uusi tekijä.
Lehteä on kevyesti uudistettu, mutta
myös perinteitä säilytetty. Nimi ja logo
ovat ennallaan, mutta taittoa on hieman
muutettu. Lehdessä pyritään käsittelemään kaupunginosaamme historian,
nykypäivän ja tulevaisuuden näkökulmista. Jokaisella numerolla on oma
teema, tällä kertaa tuli; niin viihtyisä
takkatuli kuin kohtalokkaat tulipalotkin.
Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa
ja silloin aiheena on matkailu. Tervetuloa mukaan tekemään yhteistä lehteä.
Juttuideoita, tekstejä ja kuvia voi toimittaa allekirjoittaneelle.
Myös päätoimittajan paikka on jatkuvasti avoinna.
Wanha Porvoo-Gamla Borgå har utkommit regelbundet i nästan 30 år. I
våras konstaterade invånarföreningens
styrelse att tidningens framtid är osäker
eftersom man inte har lyckats rekrytera
någon efterträdare för den förra chefredaktören. Tidningen utgör dock en
speciellt viktig del av föreningens verksamhet, då den når största delen av vår
stadsdelens invånare, även dem som inte
deltar i aktiviteter eller möten eller ens är
invånarföreningens medlemmar. Bekymrad tog jag således emot chefredaktörens post tills en ny chefredaktör
hittas.
Tidningen har förnyats i någon mån,
men också traditioner har bevarats.
Namnet och logon är som förr, men
layouten har moderniserats. Tidningen
behandlar vår stadsdel från historiens,
nutidens och framtidens synvinkel.
Varje nummer har ett eget tema, i detta
nummer eld; såväl ödesdigra stadsbränder som julstämning med levande
ljus.
Den följande tidningen utkommer i
maj och då skriver vi om turism. Välkommen med och skapa vår gemensamma tidning. Undertecknad är tacksam för alla idéer, texter och bilder.
Också chefredaktörsposten är ständigt ledig.
Päätoimittaja
katsoo kameraan
Jokikadun
kotipihalla 1950luvun alussa.
Chefredaktören
tittar i kameran på
hemgården vid
Ågatan i början av
1950-talet.
Jukka Kullberg / päätoimittaja, chefredaktör
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Tiistaina 10.3.2015 klo 19.00
Rakuunarykmentti, Jokikatu 24
Tisdagen den 10.3. 2015 kl. 19.00
på Dragonregementet, Ågatan 24.
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen
sääntömääräiset asiat
Hallitus toivoo runsasta osanottoa
Yhdistys tarjoaa kahvia pientä purtavaa.
På mötet behandlas föreningens stadgeenliga
ärenden.
Styrelsen önskar livligt deltagande.
Föreningen bjuder på kaffe och lätt tilltugg.
Tervetuloa
Välkommen
Hallitus
Styrelsen
Aktiasäätiöt / Aktiastiftelserna
Porvoon Vanhan Kaupungin Säätiö
Porvoon Paahtimo
Instrumenttisähkö Oy
Wanhan Porvoon Fabriikki Oy
• Boss alumiininen rakennusteline 10 e/vrk
teline on syytä varata hyvissä ajoin ennen
maalaussesongin alkua
• Boss byggnadsställning av aluminium 10 e/dygn
ställningen är det skäl att reservera i god tid före
målningssäsongen böarjar.
• Speedheater maalinpoistolaite 3 e/vrk
• Speedheater färgborttagningsapparat 3 e/dygn
• Oksasilppuri 10 e/2vrk
• Fliskvarn 10 e/dygn
• Oksasakset pitkällä varrella
• Kvistsax med långt skaft
• Punamultavärin keittovälineet
• Utrustning för att koka rödmylla
Kaikki lainattavat esineet haetaan ja palautetaan lainaajan toimesta VPAY:n varastosta
Adlercreutzinkatu 20, jollei muuta sovita.
Alla föremål som lånas ut levereras och
returneras till IFiGB:s lager på Adlercreutzgatan
20, ifall icke annat överenskommits.
Heikki Kotsalo, 0400 817 027
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Ordförande har ordet
Puheenjohtajan tervehdys
Hösten har kommit till gamla stan, det känns alltid lika konstigt
när gatorna tystnar efter en livlig sommar. Den här tiden på året
innebär ändå mera liv för stadsdelens egna invånare.
Förberedelser inför julen och alla tända ljus i de gamla
trähusen gör vår stadsdel till en sagolik miljö att vistas i. Hösten
väcker också alltid “nytt” liv i invånarföreningen. Denna höst
är vi speciellt tacksamma över att vi fått en ny chefredaktör för
vår tidning. Jukka Kullberg som är född och uppvuxen på
Ågatan i gamla stan har tagit över ansvaret.
Om man ser på invånarföreningens framtid så kan vi
känna ett litet lyft bland invånaraktiviteten. Vi har många
nyinflyttade familjer som visat intresse för föreningen. I höst
ordnade invånarföreningen en möjlighet för stadsdelens alla
invånarna att lära känna varandra genom att komma med på en
gemensam middag på restaurang Zum Beispeil. Intresset för att
delta var stort och det glädjer oss i styrelsen! Det betyder att
invånarföreningen har en viktig uppgift: att föra samman
människor som bor och lever i en unik miljö!
Kommande evenemang är Lucia glögg och gammaldags
julmarknad, sen är det dags för årsmöte 10.3.2014. Ni är alla
hjärtligt välkomna med!
Syksy on tullut vanhaan kaupunkiin. Tuntuu aina yhtä
kummalliselta kun vanhan kaupungin kadut hiljenevät
vilkkaan kesän jälkeen. Tämä aika vuodesta tarkoittaa
kuitenkin kaupungin-osan omille asukkaille vilkkaampaa
elämää. Joulun valmistelut ja kaikki valot vanhojen puutalojen
ikkunoissa
tekevät
kaupunginosastamme
satumaisen
ympäristön. Syksy saa aikaan aina myös uutta elämää
yhdistyksessämme. Tänä syksynä olemme erityisen kiitollisia
siitä, että olemme saaneet uuden päätoimittajan lehdellemme.
Vanhan kaupungin Jokikadulla syntynyt ja varttunut Jukka
Kullberg on ottanut lehden päätoimittajan vastuun itselleen.
Kun katsomme asukasyhdistyksen tulevaisuuteen, voimme
nähdä pientä nostetta asukasaktiivisuudessa. Meillä on monia
uusia vanhaan kaupunkiin muuttaneita asukkaita, jotka ovat
osoittaneet kiinnostustaan yhdistystämme kohtaan. Tänä
syksynä asukasyhdistys järjesti kaikille kaupunginosan
asukkaille mahdollisuuden tutustua toisiinsa tulemalla
yhteiselle illalliselle ravintola Zum Beispieliin. Illalliselle
osallistui runsas joukko asukkaita, josta olemme hallituksessa
erittäin iloisia! Tämä tarkoittaa, että asukasyhdistyksellä on
tärkeä tehtävä: saattaa yhteen ihmisiä, jotka asuvat ja elävät
ainutlaatuisessa ympäristössämme!
Tulevia tapahtumia ovat Lucian päivän glögi ja vanhanajan joulumarkkinat. Tämän jälkeen on vuosikokouksen vuoro
10.3.2015. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita mukaan.
Anton Frankenhaeuser / ordförande, puheenjohtaja
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Kirjoita!
Seuraavan lehden aihe on matkailu. Miten turismi on vaikuttanut
kaupunkilaisten elämään? Miltä Porvoo näyttää vierain silmin?
Asukashaastattelut sekä talojen historia ja kunnostus
kiinnostavat myös aina.
Skriv!
Temat i den följande tidningen är turism. Hur har den påverkat
stadsbornas liv? Hur ser staden ut med främmande ögon?
Samtal med invånarna samt husens historia och renovering
intresserar också alltid.
Jukka Kullberg / [email protected]
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014 1
Kolumn
Ingen rök utan eld
– Det kunde ha gått riktigt illa.
Inte bara ditt hem utan hela Gamla
stan kunde ha blivit eldens rov.
Den tillskyndande brandmannen
skrämde upp mig ordentligt
medan han med assistens av två
kolleger bände upp köksfläkten,
dold bakom en hylla ovanför spisen.
Han fortsatte med förmaningens ord att man inte ska lämna
sitt hem utan uppsikt vilket i praktiken är lättare sagt än gjort.
Den här måndagsförmiddagen var det tydligen ödet som förde
mig hem från en resa en dag tidigare än beräknat. Orsaken var
att jag behövde ett manus för en föreläsning om Fredrika och
Johan Ludvig Runeberg som jag skulle hålla i Helsingfors
dagen därpå. Jag reste alltså till Borgåhemmet för att leta rätt på
manuskriptet. Medan jag gjorde det kokade jag gröt.
Plötsligt hördes ett skärande ljud från köket som om
någonting skulle ha spruckit medan rök började välla ut från
köksfläkten. Fläkten kommer sällan till användning eftersom
matlagning är på undantag för mig. Snabbt fylldes köket av rök.
Jag var panikslagen. I nästa ögonblick kunde köket ha
förvandlats till ett eldhav, tänkte jag medan jag blixtsnabbt
greppade mobilen och ringde 112.
– Puhetteko suomea” (Talar ni finska)? Jag svängde om till
det önskade språket och sade att nu är det bråttom. Mitt kök
var fyllt av rök och jag fruktade det värsta.
– Mikä paikkakunta?(Vilken ort? ) frågade 112. Jag svarade
Porvoo - Borgå, och tillade att brandstationen finns nära intill
det rykande köket. Det dröjde inte länge, men för mig var det
ändå en oändligt lång väntan, innan brandbilen stannade
utanför vårt hus och en brandman klev in med raska steg. Raskt
fungerade han också. Han hänvisade till ett fall i januari i Borgå
då en äldre dam hade förolyckats och att hennes hem hade
totalförstörts. Då hade grannarna larmat brandkåren. Kvinnan
hade förgäves försökt ta sig ut från övre våningen men
krafterna hade inte räckt till. Branden torde ha fått sin början i
köket.
Jag har hört talats om änglavakt. Det finns osynliga, goda
makter som beskyddar en. Brandmannen sade att en ny fläkt
måste skaffas och installeras. På min desperata fråga om hur
det skulle gå till svarade han att han inte lämnar
mitt hus innan han har lyckats få tag på en reparatör. Tala om änglar! En ”ängel” i reparatörskläder infann sig om en stund. Inom några dagar
var köket fixat.
– Ursäkta att det blev fläckar på den vita duken,
var ”ängelns” slutreplik när han lämnade hemmet.
Sensmoralen i detta! Att elden inte är att leka
med. Det gäller att vara observant och kolla att
brandvarnarna i hemmet fungerar. Reagera om
grannens brandvarnare börjar tjuta vilket faktiskt
hände medan jag, i all sköns ro, skrev på denhär kolumnen.
Gamla stan har inte förskonats från eldsvådor. Den värsta
inträffade år 1760 som resultat av ett misslyckats fisksoppskok.
Många minns med fasa när Slottet vid Ågatan stod i brand år
2005. Ett år senare utsattes Borgå domkyrka för en anlagd
eldsvåda. Brandkåren gjorde sitt yttersta för att släcka
bränderna.
Och så några råd som borde sitta i ryggmärgen hos alla och
inte minst hos oss som bor i Gamla stan. Lämna aldrig
brinnande ljus utan uppsikt. För flera år sedan måste
brandkåren tillkallas för att en av grannarna hade glömt att
släcka ett stearinljus varpå gardinerna fattade eld. Lämna inte
tvättmaskinen utan uppsikt! När har du senast rengjort tvättoch diskmaskinen? Hur är det med övrig teknisk apparatur?
Baksidan av kylskåpet och teven är verkliga dammfällor. När
har du senast avfrostat frysen? Och hur är det med spisfläkten?
När är den senast putsad? Kom också ihåg att vara försiktig
med levande ljus i utomhuslyktor.
Snart lackar det mot jul. I mörkaste december betvingar vi
mörkret med tända ljus i form av både elektriska- och levande
ljus. Ibland undrar jag hur det aldrig hände några olyckor trots
att jag under många år envisades med att ha levande ljus i
julgranen. Tala om änglavakt!
Visst vore det berättigat att Wanhan Porvoon asukasyhdistys - Föreningen Invånarna i Gamla Borgå skulle bjuda in
brandskyddsbefälet till nästa föreningsmöte!
Benita Ahlnäs
Mångårig skribent i Wanha Porvoo/Gamla Borgå är Borgåbo i flera
generationer. Foto: Theresa Axén.
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Kaupunki palaa!
Kuva / Studio Lindell
, museonjohtaja
Porvoo on tuhoutunut tulipaloissa useita kertoja historiansa aikana; useimmiten
asialla ovat olleet viholliset, mutta myös kaupungin omien asukkaiden toiminta
on aiheuttanut onnettomuuksia. Varhaisimmat tiedot paloista ovat keskiajalta.
Läheltä piti moskovalaisten kanssa
Moskovan suuriruhtinas Iivana III:n
suunnitelmissa oli Suomen alueen valloittaminen ja tämän toteuttaakseen hän
kävi sotaa Ruotsia vastaan vuosina
1495-96. Ensimmäisen sotavuoden syyskuussa jouduttiin Suomessa kutsumaan
palvelukseen kaikki 15 vuotta täyttäneet
miehet ja Uudeltamaalta sotaan läksi 800
talonpoikaa. Kun venäläiset olivat paenneet Viipurista kuuluisan ”Viipurin pamauksen” jälkeen sijoitettiin suomaWanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
laisia joukko-osastoja hyökkäysten pelossa Porvooseen ja Pernajaan, mikä
merkitsi suurta majoitusrasitusta alueille. Sotatalvi oli myös ankarin
miesmuistiin, minkä lisäksi rutto teki
tuhojaan sotatoimialueilla. Venäläiset
kuitenkin kiersivät rannikon hyökäten
Ylistä Viipurintietä Hämeeseen hävittäen ja polttaen siellä. Porvoo välttyi siten
tuholta venäläisten strategian johdosta ja
rauha tehtiin Novgorodissa maaliskuussa
1497.
Tanskalaisten hävitys
Tanska, Norja ja Ruotsi olivat muodostaneet ns. Pohjoismaisen unionin Kalmarin kaupungissa vuonna 1397 kun
niille kruunattiin yhteinen kuningas,
Eerik Pommerilainen. Liittoa oli suunnitellut alun perin Tanskan kuningatar
Margareeta, Eerikin täti, jonka puoliso
oli Ruotsin ja Norjan kuningas Haakon.
Tanskan hallitseva asema unionissa aiheutti vähitellen kiistoja, sotia ja kapinointia ja unioniajan viimeisiä vuosi-
kymmeniä 1500-luvun alussa leimasi
Ruotsin sota Tanskaa vastaan. Sotaa
käytiin pääasiassa merellä ja Suomi joutui monta kertaa Tanskan laivaston
hyökkäysten kohteeksi. Elokuun viidentenä päivänä vuonna 1508 pelätyn tanskalaispäällikön Otto Rudin johdolla
vihollinen hyökkäsi Porvooseen ryöstäen ja polttaen. Viipurin linnan päällikkö
voon kirkon liekkien saaliiksi sekä vaelsivat ryöstäen Helsingin kaupunkiin
asti”. Toinen tieto tarkentaa hävityksen
tapahtuneen 14. päivä maaliskuuta aamulla päivän sarastaessa. Yli puolet pitäjän lähes 500 tilasta tuhottiin ja poltettiin, kuten Ånäsin kuninkaankartanokin. On muistettava, että tuolloin Porvoo oli ilman kaupunkioikeuksia ja luul-
Tulipalo / Olaus Magnus
Venäläiset hyökkäävät / Olaus Magnus
Pohjoisten kansojen historia, 1555
Pohjoisten kansojen historia, 1555
Erik Turesson Bielke kirjoitti tapahtumasta Tukholman valtaneuvostolle:
”Valtakunnan viholliset tulivat sancti
Dominicj confessorisin iltana, nylkivät ja
polttivat Porvoon kaupungin, papin
talon ja kaikkien vapaasyntyisten miesten talot (4-5 ympäristön kartanoa) ja
veivät pois kaiken, mitä kirkossa oli”.
Porvoo oli nyt täydellisesti hävitetty ja
tiedot siitä puuttuvat pitkältä ajalta. Hävityksessä tuhoutuivat tai paloivat todennäköisesti myös kaupungin keskiaikaiset asiakirjat kuten käsinkirjoitettu
lakikirja, privilegiokirje sekä kaupunginkirja ja pöytäkirja, joissa oli tietoja
raatihuoneella julistetuista tuomioista ja
jälkimmäisessä kaupungin taloista ja
tonteista. Tuhosta palautumiseen ja jälleenrakennukseen tarvittiin aikaa ja pormestari ja raati mainitaan asiakirjoissa
vasta 1530.
tavasti Porvoon kylän eli entisen kaupungin vielä jäljellä ollut, osittain autio
rakennuskanta hävisi savuna ilmaan.
Tapahtuman johdosta kuningas Juhana
III ilmoitti, että kaikki vahinkoa kärsineet saavat nauttia kodeissaan vapautta kaikista velvoitteista yhteensä kolmen
vuoden ajan. Myös seurakunta oli vapautettu niistä ja sai vuosina 1573-76
pitää kirkon korjauksia varten normaalisti hallitsijalle varatun osan kymmenyksistä. Porvoon kirkko saatiin korjattua vuoteen 1575 mennessä, mutta
vielä seuraavana vuonna kuninkaan
kymmenykset pidätettiin kirkon rakentamiseen. Venäläiset tekivät uuden ryöstöretken Uudenmaan rannikolle vuonna
1575 käyden tuolloin myös Porvoossa,
mutta retken mahdollisista seurauksista
ei tiedetä. Ehkä entisen kaupungin alue
oli silloin niin vaatimattomassa kunnossa, etteivät venäläiset nähneet vaivaa sen
vuoksi. Kylää ei myöskään mainittu
maakirjoissa ja Porvoo putkahtaa jälleen
esille vasta 8. heinäkuuta 1579, jolloin
Juhana myönsi Porvoolle uudet kaupunkioikeudet.
Iivana Julman joukot Porvoota
polttamassa
Venäjän tsaari Iivana IV Julman vihamielinen Ruotsin politiikka huipentui
talvella 1571 venäläisten hyökkäykseen
Karjalan kannaksen yli kohti Viipuria.
Maaliskuussa venäläisiä ratsumiehiä
tunkeutui jääteitse yli Suomenlahden
ryöstäen ja polttaen eteläisen rannikon
Rajajoelta Helsinkiin, jolloin noin 2000
tilaa autioitui. Porvoon kirkon inventaarikirjassa on latinankielinen teksti
”1571 maaliskuussa moskovalaiset tunkeutuivat Virolahden läpi, polttivat
Kyminkartanon ja jättivät myös Por-
pitkin Suomenlahden rannikkoa. Porvoossa koettiin helmikuun lopulla
vihollisen raju hyökkäys, jonka yhteydessä kaupunki jälleen poltettiin ja ryöstettiin. Jakarin kartanon isännän eversti
Anders Erik Ramsayn noin 130 vuotta
myöhemmistä muistiinpanoista voidaan
lukea seuraavaa: ”Anno 1590 helmikuussa venäläiset, jotka silloin olivat
maassa hävittäen ja polttaen, rosvosivat,
ryöstivät ja polttivat Porvoon kirkon ja
veivät siten pois kaikki kassat, kunnes
sen irtain omaisuus ja kirjalliset asiakirjat oli niin ryövätty, että hävityksen
kauhistuksesta olivat kertomassa vain
muurien jäännökset sekä suuri P.
Christ(o)fferin kuva, jonka eräs Kialan
Stålarm ja paavinvallan herrat olivat kirkolle antaneet.” Pyhimyskuva, suuri veistos, oli lahjoitettu kirkolle vuonna 1522
Raaseporin, Viipurin linnan ja Olavinlinnan päällikön Tönne Eriksson Tottin
muistoksi, jonka kuningas Kristianin
miehet olivat mestanneet.
Tuskin edellisestä iskusta toipuneessa ja Helsingin kanssa nyt vaivoin
kilpailemaan pystyvässä Porvoossa jouduttiin vastaamaan kieltävästi kuninkaan vuonna 1591 ilmoittaessa aikomuksestaan perustaa sairastuvat Poriin
ja Porvooseen.
Elias Brenner teki noin vuonna 1670
piirroksen kirkon Pyhää Christofferia
esittävästä puuveistoksesta.
Veistos säilyi vuoden 1590 palossa, mutta
tuhoutui sittemmin vuoden 1708 palossa.
25-vuotisen sodan viimeinen tuho
Porvoossa
1500-luvun lopulla Venäjän ja Ruotsin
välillä käytiin ns. 25-vuotinen sota, jonka
kuluessa venäläiset tekivät tuhojaan Porvoossa pariin otteeseen. Vuoden 1571
jälkeen sota riehui Suomenlahden eteläpuolella, mutta vuonna 1590 vihollisen joukot iskivät Karjalaan ja edelleen
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Suuren Pohjan sodan kauhistuttava
hävitys
Seuraavalla vuosisadalla Suomen alueet
säästyivät hävitykseltä, sillä 1600-luvulla
täällä koettiin pitkä rauhan kausi; sen
sijaan sota riehui muualla Euroopassa.
Uusi vuosisata, 1700-luku, toi vihollisuuksien kauheudet entistä voimakkaampana Suomenkin alueelle.
Vuonna 1700 alkoi Suuri Pohjan
sota Puolan, Tanska-Norjan ja Venäjän
hyökätessä suurvalta Ruotsia vastaan
Euroopan mantereella. Syksyllä Venäjä
toi joukkonsa Inkerinmaalle ja pyrki
perustamaan laivaston Itämerelle; Pellingissä oli pidätetty kaksi venäläistä
lotjaa. Samaan aikaan Porvooseen tuli
suuri joukko pakolaisia Nevanlinnasta,
jotka jouduttiin majoittamaan. Sotarasitukset alkoivat lisääntyä, verotusta
kiristettiin ja uusia määrättiin maksettaviksi, myös sotaväenotot laajenivat
ja majoitustarve kasvoi.
Maanantaina toukokuun 11. Päivänä 1708 venäläinen laivasto-osasto
kohdisti rajun hyökkäyksen Porvooseen.
Jo ennen tätä kaupungissa sittemmin
kerrottiin nähdyn useita tapahtumaa
ounastelevista enteistä: pahaenteisesti
ulvovia susia, käheällä äänellä huutava
kettu ja talojen katoilla itkevät mustat
linnut. Vihollinen tuli ensiksi maihin
Pellingissä polttaen tulliaseman ja molemmat saaren kylät. Tieto lähestyvästä
vihollisesta saavutti kaupungin noin
kello 11. Porvaristo kutsuttiin välittömästi kokoon ja määrättiin tarttumaan
aseisiin. Pieni partio lähetettiin tiedustelemaan, mutta se joutui taisteluun vihollisen kanssa ja vain pari miestä pelastui. Kello 16 aikaan saatiin tieto
venäläisten ankkuroitumisesta Haikon
selälle ja lähes välittömästi tuli lisätieto
14 aluksen maihinnoususta Peippolassa.
Kaupungin porvarikaarti, noin 80 miestä, meni tunkeutujia vastaan Näsinmäelle. Siellä nähtiin äänekkäästi huutavan 300 miehen vahvuisen osaston lähestyvän kaupunkia Näsin pellolla. Porvoolaiset vetäytyivät sillalle ehtien purkaa osan siitä kun vihollinen hyökkäsi.
Kaupungin puolelta tulleen yllättävän
tulituksen johdosta venäläiset vetäytyivät, mutta tulliportin kapeuden vuoksi
moni vihollisista putosi jokeen ja hukkui. Kaupunkilaisten avunsaantiyritykWanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
set eivät onnistuneet ja venäläiset yrittivät uutta maihinnousua kaupungin
eteläpuolelta, joista porvarikaarti onnistui torjumaan vielä muutaman. Lopulta
vihollinen pääsi maihin Ruskis-vuoren
tuntumassa porvariston pidättäessä heitä vielä tiistaiaamuun asti. Muutaman
seuraavan tunnin aikana kaupunkilaiset
koettivat pelastaa edes osan omaisuudestaan, mutta kello yhdeksään mennessä kaupunki oli jo lähes kokonaan
liekkien vallassa.
Porvoon porvarikaarti puolusti tässä viivytystaistelussa kaupunkiaan erittäin urhoollisesti; sen toiminta oli poikkeuksellista koko Suomen kaupunkikaartien historiassa.
Kaupungin omaisuudesta ei todennäköisesti saatu pelastetuksi mitään.
Raatihuone arkistoineen tuhoutui täysin, samoin muutamat ammattikuntaarkut. Kirkon omaisuudesta ehdittiin
pelastaa ehtoollisastioita ja messupukuja
sekä kätkeä kolme kirkonkelloa. Vihollinen tunkeutui autioituneeseen kaupunkiin ryöstäen ja polttaen taloja, vain
tulliaidan ulkopuolella sijainnut pappila
säästyi. Ihmisten kärsimyksistä ja menetyksistä kertovat kaupunkilaisten kirjoittamat 21 yksityiskirjettä, joissa he
kuvaavat olosuhteitaan tuhon aikana.
Venäläiset vetäytyivät 13.5. aluksiinsa
purjehtien pois, mutta heidän poistuttuaan metsissä piileskellyt nostoväki
tuli kaupunkiin ja varasti kaduilla vielä
lojuvaa porvarien omaisuutta. Porvaristo palasi kaupunkiin ja laati selostuksen tuhosta: puolustajista kuoli 19,
kolme joutui vangeiksi ja 13 haavoittui.
Pellingin, Sunin, Orrenkylän ja Emäsalon kylät oli poltettu, kuten myös
seitsemän säterikartanoa ja rusthollitilaa, pitäjässä oli palanut Tarkkisten ja
Kråkön talonpoikaistiloja. Kaikki kaupungin alukset oli poltettu sekä Pellingin tullissa olleet kruunun ja talonpoikien laivat.
Miehityksen, ns. isovihan, alkaessa
venäläiset valtasivat Porvoon toukokuussa 1713, josta sukeutui pelottava
miehitys- ja venäläisen hallinnon aika;
kaupungin ryöstämisen ohella vihollinen kohteli siviiliväestöä erittäin julmasti, kuten koko maassa, ja kauhutarinoita kerrottiin vielä sata vuotta
myöhemmin näistä hirmutöistä. Kau-
Elisabet Krusen kengänlesti vuodelta 1704
on säästynyt vanhoissa kaupunkipaloissa
punki vapautui miehittäjistä ja toipui
tästä hävityksestä vasta 1720-luvulla, jolloin Uudenkaupungin rauha 1721 lopetti vihollisuudet ja päätti myös Ruotsin suurvalta-ajan. Porvoossa rakennustoiminta alkoi elpyä ja osa porvareista
palasi pakomatkalta.
Vuoden 1760 kalakeittopalo
Kesäkuun 11. päivä vuonna 1760 valkeni
lämpimänä, mutta erittäin tuulisena.
Pitkän hellekauden jälkeen kaikkialla
vallitsi kuivuus. Vuorikadun pohjoispään talossa porvari Anders Bergmanin
äiti Maria Holm nousi aamuyöllä keittämään kalaa taloon samana päivänä
odotettavalle talkooväelle. Saatuaan keiton alulle hän meni takaisin nukkumaan. Tunti sen jälkeen naapurissa porvari Åhmanin vaimo heräsi kovaan
jylyyn mennen ulos ja havaiten, että
hänen talonsa katto oli kokonaan tulessa
ja naapurissa sorvari Witting yritti kisälleineen sammuttaa omaa seinäänsä.
Elisabet Åhman juoksi sisään ja heitti
lapsensa ulos ikkunasta. Nämä tapahtumat olivat alkusoittona palolle, joka
muutamassa tunnissa poltti maan tasalle
170 taloa (pihapiiriä), kaupungin 293 rakennuksesta 202. Niiden joukossa paloivat myös raatihuone, tupakkatehdas,
postikonttori, vaakahuone ja kappalaisen
talo. Ranta-aitoissa paloi paljon myymätöntä kauppatavaraa ja raatihuoneen ja
pormestarin talon mukana tuhoutuivat
myös kaikki julkiset asiakirjat. Pohjoistuulen johdosta palossa säästyivät vain
kirkon pohjois- ja itäpuoliset asumukset.
Kaupungin keskustassa jäi jäljelle vain
osa holvatuista kivikellareista, osan
romahdettua kuumuudessa.
Palon eteneminen tunnetaan sangen
tarkkaan, sillä tuhoa seurasi oikeuden-
käynti, jossa palon vaiheet selvitettiin
perusteellisesti ja mahdollisia syyllisiä
koetettiin etsiä. Palossa kärsineet
kaupunkilaiset laativat kesän ja syksyn
kuluessa vahinkoluetteloita tuhoutuneesta omaisuudestaan, jotka kertovat
täydellisestä katastrofista, jonka seurauksena monet jäivät puille paljaille.
Osa käsityöläisistä siirtyi muualle elannon mahdollisuuksien hävitessä savuna
ilmaan; kaupungissa kukoistanut pellavan kudonta taantui palon jälkeen kankureiden menetettyä verstaansa ja työvälineensä huolimatta kauppakollegion
avustuksesta. Ihme kyllä, tulipalon seurauksena menehtyi vain kaksi ihmistä:
piika Lena Matsintytär sai surmansa palossa ja porvari Erik Skogberg kuoli
palohaavoihinsa parin viikon kuluttua.
Tuhon jälkeen kaupunkilaisille toimitettiin hätäapua viljan muodossa, heille myönnettiin myös verohelpotuksia ja
kaupunki sai oikeuden kantaa kolehtia
muissa kaupungeissa, erillisenä tuli
lisäksi em. kankureiden avustus. Valtiopäivät myönsi raha-avustuksen julkisten
rakennusten jälleen pystyttämiseksi ehtona raatihuoneen rakentaminen osittain kivestä. Myös yksityisiä kaupunkilaisia kehotettiin rakentamaan uudet
talonsa kivestä. Valtiopäivät myönsivät
Porvoolle vielä 60 000 hopeataalerin
pankkilainan annettavaksi vahinkoa kärsineille suhteessa heidän menetyksiinsä,
Taidemaalari Adam Lindströmin
palovahinkoluettelo on tehty elokuussa 1760
mutta tästä lainasta koitui harmia
velallisille kymmenien vuosien ajaksi.
Palon jälkeen kaupungin keskustaan nousi joukko komeita yksityisiä
kivitaloja, myös uusi upea raatihuone ja
kappalaisentalo, joiden ansiosta Porvoo
modernisoitui sekä kaupungistui ulkonäöltään. Tänä päivänä nämä talot
ovat Suomessa kulttuurihistoriallisesti ja
rakennustaiteellisesti merkittävää ja harvinaista kaupunkirakennuskantaa 1700luvulta.
Porvoon viimeisimmät merkittävät
tulipalot
Toukokuussa 2004 koettiin Vanhassa
Porvoossa vaaran hetkiä Jokikadun Linnan syttyessä tuleen. Paloi alkoi toisen
kerroksen asunnon kaakeliuunissa poltetusta pahvitavarasta ja levisi nopeasti
myös ullakolle, missä säilytettiin vaatteiden kirpputorivarastoa. Viimeksi
mainitut aiheuttivatkin sitkeästi kytiessään varsinaisen harmin pitkittäessään
paloa. Tuli tuhosi talon sisäosia, mutta
vankasti rakennetun 1760-luvun kivitalon jykevät puiset tukiparrut kuitenkin
kestivät palossa ja pohjoispuolen muurattu päätykolmio pystyttiin sittemmin
oikaisemaan. Välipohjien täytteenä olleita vanhoja asiakirjoja paljastui jonkin
verran.
Vanhassa Porvoossa syttynyt tulipalo on aina kriittinen, sillä rakennukset
ovat usein kulttuurihistoriallisesti merkittäviä tai palo voi uhata koko arvokasta kaupunginosaa. Toukokuun 29.
päivä 2006 on musta päivä Porvoon
lähihistoriassa. Aamuyöllä Kirkonmäelle saapuneet pari nuorta onnistuivat
sytyttämään sakastin katon tuleen ja
nopeasti myös kirkon koko tervattu
paanukatto oli liekkien vallassa. Paikalle
hälytetty palokunta koetti sammuttaa
tulta ja samalla varjella muurattuja holveja romahtamasta. Palokunnan taitavuuden ansiosta holvit kestivät myös
sammutusveden ja kirkon sisäosat säästyivät esineistölle koituneita rikkoontumisia – mm. kattokruunujen varret
pettivät kuumuudessa ja kruunut putosivat alas - sekä savu- ja vesivahinkoja
lukuun ottamatta. Palon sammuttua surullinen näky kohtasi Kirkonmäellä: jäljellä olivat vain kirkon paljaat muurit
ilman kattoa. Onnettomuudessa suuri
vaara uhkasi myös koko Vanhan Porvoon sydänalueen rakennuksia tulikuumien kekäleiden lennellessä palavasta
kirkosta pitkien matkojen päähän; talojen omistajat valvoivatkin koko aamuyön ja aamun valellen talojensa kattoja
vedellä estäen niitä kuumumasta ja
syttymästä tuleen. Lähes kansallispyhätön maineen omaavaa Porvoon kirkkoa
uhannut tuho osoitti kirkon merkityksen yhteisössään ja koko valtakunnassa, järkytys oli yhteinen. Ripeästi
kuitenkin ryhdyttiin kirkkoa korjaamaan ja Porvoon valtiopäivien juhlallisuuksia voitiin vuonna 2009 viettää
entisöidyssä kirkossa, joka keskiajalta
asti on toiminut kaupunkimme temppelinä.
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Punainen kukko
Porvoon ranta-aittojen komeassa rivistössä on aukko siltojen puolivälissä, joen
mutkassa. Vuoden 1909 maaliskuussa kaksi aittaa tuhoutui tulipalossa.
Svenska Klubben järjesti oopperaillan
Seurahuoneella lauantaina 6. maaliskuuta 1909. Numeroidun istumapaikan sai
kahdella markalla ja seisomapaikan 75
pennillä. Ilta alkoi iloisesti. Ensin esitettiin koominen pienoisoperetti ja sitten
alkoi päänumero, kolmenäytök-sinen
oopperaparodia Mohrens sista suck eller
kärlek och död (Maurin vii-meinen
huokaus tai rakkaus ja kuolema).
Maurilaisprinssin roolissa oli palomestari, lehtori Kranck, joka lehtitietojen
mukaan usein esiintyi paikkakunnan
tilaisuuksissa. Mutta juuri palomestarin
laulaessa Maurilaisen viimeistä huokausta ”alkoi hätätoitotuksia kuulua
kadulla ja niitä rupesi säestämään kirkonkellot”, kuvaili Uusimaa -lehti seuraavana
maanantaina
kertoessaan
punaisen kukon vierailusta kaupungissa.
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Tuli oli päässyt irti makkaramestari
Klinkin ranta-aitassa, joen mutkassa.
Kun palokunnat, ensin vapaaehtoinen
palokunta ja sitten vakinainen palokunta palomestari Kranckin johdolla
sekä Kiialan palokunta ehtivät paikalle,
loimusivat liekit jo korkeina. Ne valaisivat joen ja Näsinmäen, jonne oli
kertynyt suuri joukko ihmisiä seuraamaan tilannetta. Paikalle oli tuotu myös
vakinaisen palokunnan hieno sähköpumppu, jolla oli tarkoitus nostaa vettä
joesta. Sitä ei kuitenkaan saatu toimimaan, koska paikalla ei ollut asiantuntevaa henkilöä sitä käyttämään, kertoi
Borgåbladet uutisessaan seuraavana tiistaina. Onneksi tuuli puhalsi kaakosta
niin, että liekit ja kipinät ohjautuivat
viistosti joen suuntaan, ja palo saatiin
hallintaan käsipumpuinkin puoleen yöhön mennessä.
August Klink, joka aitan omisti,
valmisti porvoolaisille makkaroita tontin keskellä olevassa tehtaassaan ja käytti
ranta-aittaa tallina ja sikolättinä. Kolme
vuotta aikaisemmin oli käynyt niinkin,
että härkä oli hypännyt aitan laiturilta
jokeen ja otettiin kiinni vasta Lewinin
tehtaan kohdalla. Aitassa nyt olleet seitsemän sikaa ja hevonen saatiin kuitenkin pelastettua; vain vanha reki,
valjaita ja heinää paloi hirsien mukana.
Tuli nuoleskeli makkaratehtaan vinttiäkin, mutta se ei onneksi syttynyt.
Viereisellä tontilla oleva apteekkari
Mikanderin aitta sen sijaan syttyi palamaan, mutta saatiin sammutettua niin,
että vain pohjoisseinä vaurioitui. Aitasta
oli nopeasti kannettu ulos sekä apteekkarin omat tavarat että kauppias
Danskan ryynit ja jauhot. ”Olipa syytä
toimia ripeästi, sillä makasiinissa oli
m.m. isompi määrä apteekk. Mikanderille kuuluvaa pentsiiniä, joka, jos se olisi
päässyt syttymään ja räjähtämään, olisi
tuhoisat terveiset antanut”, päätteli Uusimaa -lehti.
Vaarallisen palon syttymissyyksi
epäiltiin huolimatonta tulen käsittelyä, ja
poliisikin tutki asiaa. Syyllistä ei kuitenkaan liene saatu selville, ainakaan paikallislehdet eivät enää asiasta kertoneet.
Jutun käsittely Borgåbladetissa
kuitenkin jatkui vielä. Palomestari
Kranck oli loukkaantunut lehden väitteestä, ettei sähköpumppua olisi osattu
käyttää. Hän lähetti vastineen, jossa totesi paikalla olleen sekä yhden insinöörin
että kaksi kokenutta teknikkoa, mutta
pumpun sähköjohto oli katkennut, joten
se oli käyttökelvoton. Lehti puolestaan
ehdotti, että pumpun hoitamiseen ja
käyttöön olisi nimettävä erityinen koulutettu ryhmä. Asiaan puuttui myös entinen palomies Johansson, joka pitkässä
ja vähän sekavassa yleisönosastokirjoituksessa kertoi vastanneensa sähköpumpun kunnosta entisen palomestarin
aikana. Uuden palomestari Kranckin
kanssa hän oli riitaantunut ja eronnut
tehtävästä, joten pumppu ei enää ollut
hänen vastuullaan, kuten jotkut olivat
luulleet. Palomestari, lehtori Kranck,
kirjoitti Johanssonille vielä vastineen,
jossa lähinnä arvosteli tämän puutteellista kirjoitustyyliä.
Tulipalon takia keskeytynyt oopperailta uusittiin Seurahuoneella seuraavana päivänä, sunnuntai-iltana, ja se sai
oikein hyvät arvostelut Borgåbladetissa.
Kolme viikkoa palon jälkeen myytiin
huutokaupalla poisvietäviksi säästyneet
hirret sekä Klinkin että Mikanderin
aitoista.
Makkaramestari Klink aitasi tyhjäksi
jääneen alueen joen rannassa ja istutti
sinne valokuvista päätellen marjapensaita ja lehmuksentaimen. Vielä 1950–
luvulla alueella viljeltiin perunaa.
Mikanderin aitan paikka jäi tyhjilleen
2000-luvulle saakka. Nyt palaneiden aittojen tilalla on kaksi asuntopihaa ja
ravintola Fryysarinrannan terassi. Lehmuksentaimesta on kasvanut jokimaisemaa hallitseva iso puu.
Ranta-aittojen uhkaavasta palosta
muistuttavat konkreettisesti enää entisen makkaratehtaan takaseinän muutamat hiiltyneet laudat.
Jukka Kullberg
◄ Ilmoitus Borgåbladetissa 4.3.1909
Kuva: Kansallisarkisto, digi.lib.helsinki.fi
► Aittojen rivin oli ehjä 1900- luvun alussa.
Klinkin makkaratehdas on kuvan
vasemmassa reunassa, aittojen takana.
Kuva: Johan Granlund, Porvoon museo.
► Ranta-aitat maaliskuussa 1909. Klinkin
aitta on kokonaan tuhoutunut, mutta
Mikanderin aitta näyttää kuvassa pääosin
säilyneen, vaikka sekin purettiin heti palon
jälkeen. Vaaleakattoinen rakennus on
makkaratehdas.
Kuva Th. Merus, Porvoon museo.
LÄHTEET
Borgåbladetin ja Uusimaan uutisartikkelit
keväällä 1909
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Den röda hanen
◄ Borgåbladet 11.3.1909
Nationalbiblioteket
▼ Brandredskap som
bevarats på tomten som
Aug. Klink ägde 1909,
numera Ågatan 22.
Foto: Jukka Kullberg
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Uunin lämpöä pakkastalveen
Kuva: Museovirasto, korjauskortisto
Lämpöä hohkaava kaakeliuuni on pakkasten paukkuessa paitsi tehokas, myös
kodikas ja tunnelmallinen. Puulämmityksessä on kuitenkin ongelmansa.
Uunin nuohous
Uunit ja hellat on pidettävä hyvässä kunnossa. Pelastuslain
mukaan rakennusten omistajan on huolehdittava siitä, että
tulisijat ja hormit säännöllisesti nuohotaan ja tarvittaessa
korjataan. Kiinteillä polttoaineilla toimivat tulisijat on nuohottava kerran vuodessa ja pelastuviranomaisille on esitettävä
pyydettäessä tästä todiste, esimerkiksi nuohousodistus tai kuitti. Avotakan tulipesää ei nuohota, ellei siitä erikseen sovita.
Omistajan tulee myös huolehtia siitä, että nuohoustyö voidaan
suorittaa turvallisesti, mikä tarkoittaa kattotikkaiden ja -siltojen
kunnossapitoa.
Porvoossa nuohouspiiri on vapautettu vapaaseen kilpailuun, ja nuohouksen voi vapaasti tilata miltä tahansa ammattitutkinnon suorittaneelta nuohoojalta. Hinta on asiakkaan ja
yrityksen välinen asia, joten kannattanee pyytää tarjouksia.
Nuohoojista saa tietoa esimerkiksi Itä-Uudenmaan pelastsaitoksen internet-sivuilta (googlaa: IUPL nuohous).
Uunin lämmitys
Puuta poltettaessa käytetään uusiutuvaa energiaa. Samalla
kuitenkin tuotetaan lähiympäristöön monenlaisia haitallisia
päästöjä, kuten savua ja pienhiukkasia. Jätteitä ja kierrätyskelpoista materiaalia ei tulisi polttaa. Puunpolton haittoja
voi välttää käyttämällä hyvää ja puhdasta puuta. Kuiva puu
palaa puhtaasti ja kuumana. Klapit olisi hyvä tuoda sisälle
ainakin edellisenä päivänä, jotta puun ulkopinta ehtii kuivua.
Palamista voi parantaa tarjoamalla riittävästi ilmaa palamiseen
sekä sytyttämällä puut päältä. Piipunpelti tulisi pitää auki ja
säätää vetoa tulisijan ilmaluukkuja pienentämällä. Puun
polttaminen liian pienellä ilmamäärällä, eli kitupoltto, ei
tehosta lämmitystä, mutta nokeaa tulisijan ja hormin sekä
tuottaa vaarallisia päästöjä. Häkävaaran takia pellin saa sulkea
vasta kun ei enää näy hehkuvia kekäleitä.
Uunin käyttöön saa opastusta esimerkiksi Helsingin
seudun ympäristöpalvelujen internet-sivuilta (googlaa: HSY
opas puun polttoon).
Uunin paikkaus
Uunit ja hellat ovat upea osa Porvoon vanhojen rakennusten
sisustusta. Kaakeliuuni on paitsi kaunis myös arvokas, ja siitä
kannattaa pitää hyvää huolta. Käytössä kaakelit saattavat
lohkeilla ja haljeta. Niitä voi huoltaa myös kotikonstein. Kolot
voi täyttää kipsimassalla ja peittää esimerkiksi maalilla, jonka
saa sekoittamalla kaakelin väristä pigmenttiä taidetarvikeliikkeistä saatavaan dammar-vernissaan. Maalin kiiltoa
voi vähentää sekoittamalla siihen puutärpättiä. Ennen
korjausta kannattaa tehdä koekappaleita, jotta sekä väri että
kiilto saadaan säädettyä kohdalleen.
Kaakeliuunien saumojen ja lasitusvaurioiden korjaukseen
saa neuvoja esimerkiksi Museoviraston tai Satakunnan museon
internet-sivuilta (googlaa: museovirasto tai satakunnan museo
ja kaakeliuuni).
Jukka Kullberg
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Borgå
FBK
Borgå Frivilliga Brandkår
Peter Söderström, hederskårchef
Foto: Benita Ahlnäs
Den frivilliga brandkårsrörelsen
har sitt ursprung i USA där den
första brandkåren grundades år
1738. Åbo-branden år 1827 gav
upphov till att den första
brandkåren i Finland grundades
i Åbo 100 år senare. På 1860-talet
tillkom frivilliga brandkårer
först i Björneborg, Helsingfors
och i Nystad och sedan, år 1867
också i Viborg och Borgå.
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Den 4 augusti 1867 hade rådman Gustaf
Nyberg genom en uppmaning i ortpressen kallat samman intresserade
stadsbor för att diskutera bildandet av en
Frivillig Släcknings- och Räddningskorps i Borgå stad. Mötet hölls på
Societetshuset och var mycket väl besökt. 130 personer antecknade sig som
villiga att verka som arbetande medlemmar medan 20 personer anmälde sig som
betalande understödsmedlemmar. En
interimskommitté fick i uppdrag att göra
upp förslag till stadgar, där Helsingfors
FBK:s stadgar skulle fungera som
modell. En vecka senare var det dags för
det andra mötet. Stadgeförslaget godkändes utan ändringar och vid mötet
konstituerades Borgå FBK under
namnet "Frivilliga Brandkåren i Borgå
stad". Under detta andra möte antecknade sig ytterligare personer till
kåren, så att inalles 182 personer blev
arbetande och 38 personer understödande medlemmar. Bland de understödande medlemmarna fanns många
prominenta personer, bl.a. Johan Ludvig Runeberg.
Kåren indelades i en släckningsdivision och en bärgningsdivision och
medlemmarna fick önska till vilken
uppgift de ville ansluta sig. På mötet
valdes också kårens chefskap.
I början var kårens enkla utrustning inhyrd i ett utrymme vid kyrkotorget och
möten och sammankomster hölls på
Societetshuset. År 1869 då mera redskap
anskaffats som t.ex. en brandspruta och
planerades att köpa en vattenvärmningsapparat blev det nödvändigt att få
tag på ett varmt förvaringsutrymme och
det lyckades man med, genom att i bagare Saréns gård vid Mellangatan få hyra
ett rum med eldningsmöjlighet för 80mk
per år och skomakare Herman Sundén
åtog sig att mot en ringa ersättning sköta
om uppvärmningen. Hyresvärden höjde
dock hyran senare till hela 225mk per år,
men kåren fick då också rätt att göra
behövliga ändringsarbeten. År 1874
krävde hyresvärden igen en rätt kraftig
hyresförhöjning och kåren tillsatte en
kommitté med uppdrag att leta upp ett
annat lämpligt lider för depån, men den
kvarstod i Saréns gård ända fram till det
att det egna huset var färdigt.
Vid kårens höstmöte 1888 föreslog
kårens vicekårchef, bryggmästaren R. W.
Ekblom, att ett eget hus skulle upp-föras.
Han hade också gjort färdigt ett förslag
att huset skulle inrymma en samlingssal,
en tambur, ett biblioteksrum, en läsesal,
en kammare, ett kök och en redskapsdepå. Ekblom hade också gjort en
kostnadskalkyl på 13 500 mk utan bräd-
fodring. Vid ett extra möte en vecka
senare blev förslaget enhälligt godkänt
att ett eget hus skulle byggas och en
byggnadskommitté tillsattes.
I maj 1889 fick kåren två förslag av
arkitektbyrån Kiseleff & Heikel i Helsingfors hur huset kunde se ut. Det ena
förslaget var att alla utrymmen skulle
vara i samma plan och det andra, vilket
kåren godkände, var att branddepån
skulle vara i en våning under de övriga
utrymmena eller så som huset idag ser
ut. Ett kostnadsförslag gick ut på 23 000
mk.
Nu gällde det att få tag på en lämplig
tomt och kårchefen Tojkander föreslog
den s.k. Askolinska tomten i hörnet av
Kyrkogatan och Krämaregatan, vilken
ägdes av kårens vicekårchef Robert W.
Ekblom. Enligt då gällande lag skulle
byggnadsärendet godkännas av senaten
och i oktober var byggnadsplanerna och
kostnadsberäkningarna stadfästa.
Arbetet kom igång i rask takt och på
Runebergsdagen den 5 februari 1890 då
kåren var samlad för att hylla
nationalskalden på hans födelsedag hade
man reglerat arbetet så att den första
sockelstenen kunde nedläggas. Vid en
högtidlig ceremoni deltog hela kåren i
uniform och i stenfotens sydöstra hörn
inmurades en blycylinder i vilken man
inlagt landets gångbara mynt i silver och
koppar, ett exemplar av kårens stadgar
och dessutom en skrivelse på pergament.
Huset invigdes den 19 oktober samma år
i närvaro av hela kåren jämte musikkapellet.
År 1900 lät man installera elektrisk
belysning i depån. Fyra år senare installerades elektrisk belysning i hela
huset. Salen har varit försedd med två
stora kristallkronor men utbyttes senare
till mera effektiva armaturer.
Det nya kårhuset anlitades flitigt,
såsom också idag, som samlingslokal för
möten, bröllop och andra tillställningar.
Som första vaktmästare och ekonom för
huset antogs fabrikör Albert Hagström.
Man sökte också hos vederbörande
myndighet om rätt att vid "särskilda tillfällen” som det hette, ”uti kårens lokal få
utskänka sprit- och maltdrycker" och
den restaurationen förestods av kårhusets vaktmästare. Beslutet stötte gi-
vetvis många och bl.a. i Borgåbladet påtalades utskänkningen och man påstod
att den bedrives på "ett icke tillbörligt
sätt". Med åren blev alkoholserveringen
föremål för allt skarpare kritik och från
år 1898 beslöt man att inte mera anhålla
om generell utskänkningsrätt utan
endast för speciella fall söka om tillstånd.
År 1905 beslöt kåren definitivt att framtiden "å utfärder och sexor bortlämna
brännvinet".
Huset planerades med stor framsynthet för det har under sina nästan 125
år inte i nämnvärd grad förändrats, men
år 1908 tillbyggdes scen och sidorum och
i bottenvåningen intill depån byggdes
verkstadsutrymmen. År 1909 lät man
mura om kakelugnarna i salen då man
konstaterat att de till sin konstruktion
var rätt olämpliga och "i allmänhet givit
ett dåligt resultat", som det är skrivet i
protokollet. År 1911 byggdes ett slangtorkningstorn av tegel med en yttre
ställning av trä, för att sommartid torka
brandslangarna utomhus och samtidigt
fungerade ställningen som övningstorn
för hakstegar.
Salen har senast renoverats 1988 och
då bestämde museiverket att den tidigare
färgsättningen skulle bibehållas. 1991
renoverades festvåningens kök till ett
välfungerande och välutrustat modernt
kök. Depån har också varit tvungen att
byggas om och ändras i flere repriser då
större fordon har anskaffats då den var
planerad för hästvagnar. Inkörningar
skedde i början ut mot Krämaregatan,
men nu körs släckningsbilarna ut mot
gården medan manskapsbilen och veteranbilen körs ut mot Kyrkogatan.
Kårens första brandbil, en Willys, är
av årsmodell 1930. Den var i bruk ända
fram till år 1968 då den avregistrerades,
men den är nu restaurerad och museibesiktade och i kördugligt skick.
Kårens utrustning i övrigt av idag är
funktionsduglig och av relativt hög
kvalitet.
dejourering av några man på brandstationen. I slutet av 30-talet uppgjordes
ett avtal mellan Borgå stad och Borgå
FBK om släckningshjälp, men då fanns
ännu inget sagt i brandlagen om dylikt
avtal. Den 4 januari 1962 då en ny lag
trätt i kraft, undertecknades ett egentligt
avtal mellan staden och FBK, vilket bl.a.
innebar att Borgå FBK blev en s.k.
avtalsbrandkår, vilket betyder att det är
en form av kommunalbrandkår trots att
det gamla namnet, frivillig brandkår,
fortfarande används. Numera är Borgå
FBK en avtalsbrandkår inom Räddningsverket i Östra Nyland.
Peter Söderström, hederskårchef
förkortning av originaltexten Jukka Kullberg.
Artikeln i sin helhet: www.porvoon-vpk.net
▼ Den gamla brandbilen, Willys, har sin
plats bland de nyare bilarna. / Foto: JKu
▼ Brandkårshusets festsal renoverades
senast 1988. Men kakelungnarna måste man
låta mura om redan 1909./ Foto: JKu
Kårens medlemsantal var 2013 inalles
ca. 170 personer, fördelad på en alarmavdelning bestående av ca 40 personer
och en föreningsavdelning. Kåren är ett
komplement till yrkesbrandkåren som
inledde sin verksamhet den 16 oktober år
1905 i Borgå, då mycket blygsamt med
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Hyvää Joulua!
God Jul!
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Simolin
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Urklipp från Borgåbladet
juli - december 1864
Nationalbiblioteket / www.digi.lib.helsinki.fi
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Leikkeitä Uusimaan ensimmäisestä
numerosta 1894
Kansalliskirjasto / digi.lib.helsinki.fi
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Samtal med hederskårchef Peter Söderström
Eld och lågor för
Borgå FBK
Eld och lågor för Borgå FBK (Borgå Frivilliga Brandkår r.f.) är Peter Söderström.
Intresset för eldsvådor har han fått med modersmjölken. Idag talar man om den
femte generationen av Söderströmare i samband med brandkårsväsendet.
Samtalet med Peter Söderström, sedan
2007 hederskårchef i Borgå Frivilliga
Brandkår, Borgå FBK, utspinner sig ett
stenkast ifrån kårhuset i Borgå. Peter är
uppvuxen inom brandkåren sedan 1953
då hans föräldrar Erik och Maire Söderström blev vaktmästare på Borgå FBK.
Det innebar att familjen hade sin bostad
i kårhuset. Peters farfar Karl Söderström
blev inskriven i Borgå FBK år 1921.
Farmor Matilda Söderström var med och
grundade damklubben inom FBK tillsammans med Peters faster, Marita
Gröning. – Farfar var anställd av Borgå
stad först på vedcentralen och senare
som lastbilschaufför samtidigt som han
var gårdskarl i makarna Runebergs hem
i Borgå.
Peter berättar ordmålande om hur
intresset för brandkårsverksamheten har
fortplantat sig till hans hustru och sonen
samt barnbarnen. Han skrevs in år 1964
i ”stora kåren” (numera alarmavdelningen) med föräldrarnas tillstånd eftersom han var ett år yngre än den stipulerande minimiåldern. Vid den tiden
praktiserade han på elverket i Borgå
(numera Borgå energi) som han förblev
trogen i över fyrtio år. Efter avlagd teknikerexamen arbetade han som tekniker
och senare driftstekniker.
– Jag har försökt göra mitt bästa att
inte bara släcka bränder utan också
tillsammans med kunniga och effektiva
arbetskamrater sköta om att invånarna i
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
inom kåren. Och inte nog med det. Han
har också varit styrelsemedlem och
utbildningsinstruktör i Östra Nylands
Brand- och räddningsförbund.
Meritlistan är imponerande lång.
Peters hustru Margareta Söderström
hade ett förflutet som en av grundarna
till Isnäs FBK:s damavdelning då hennes
och Peters vägar möttes. Paret gifte sig år
1973. Hon var nästan tio år fram till år
1993 sekreterare i Borgå FBK:s damavdelning och under åren 2003-2006
ledare för avdelningen.
År 2003 blev Margareta vaktmästare
på Brandkårshuset i Borgå. Margareta
och Peter flyttade in i vaktmästarbostaden där de bodde fram till år 2009
då hon blev pensionerad.
Den lille brandkåristen Peter Söderström den
5.2.1955. / hemarkivet
Borgå, Västra Pernå och södra Borgnäs
skall ha elektricitet. Det gjorde jag fram
till september 2004 då jag blev
brandinspektör vid Räddnings-verket i
Östra Nyland därifrån jag pensionerades
fem år senare.
Kårchef för Borgå FBK har Peter
varit hela 25 år med början år 1980.
Under långa perioder har han beklätt
både ordförande- och sekreterarskapet
Släkterna följer släkternas gång
Men ”släkterna följer släktenas gång” i
en fjärde och en femte generation. Peter
och Margaretas son Magnus Söderström
firade sin 18-års dag, 1993, med att skriva in sig i Borgå FBK. Han hade ju precis
som sina farföräldrar och föräldrar vuxit
upp med brandkåren. År 2011 blev han
vaktmästare och gårdskarl på Brandkårshuset. Den femte generationen
representeras av Magnus och Gunillas
barn Christoffer och Christina Södertröm som bägge två är inskrivna i
ungdomsavdelningen.
Peter räknar upp ett antal släktingar
som hör till Borgå FBK som ett bevis på
att intresset har spritt sig som elden. Men
här är det frågan om eldar som ska få
brinna. Och de brinner, vilket man får
belägg på medan samtalet med Peter
fortsätter.
Det skulle behövas ett specialnummer av WPGB för att få plats för allt
som Peter har att berätta. Som ytterligare
inspirationskälla hänvisar han till den
rikt illustrerade historiken Borgå
Frivilliga Brandkår 1867-1967 sammanställd av Hans R. Andersson. Det är
intressant läsning inte minst ur kulturhistorisk synpunkt. Avdelningen
Kårens insatser i kampen mor elden är
en utförlig dokumentation över eldsvådor i Borgå i kronologisk ordning
omfattande åren 1869-1966. En uppdaterad historik till föreningens 150-års
jubileum år 2017 är under arbete med
Sune Portin som redaktör.
Sjukstugan brinner
25.2.1962 är ett datum som för alltid har
innästlat sig hos Peter som då var nyss
fyllda 13 år. Sjukstugan brann troligen på
grund av kortslutning. Det var en av de
största bränderna i Borgå i fredstid. Tolv
brandkårer med 150 män gjorde sitt
yttersta för att släcka branden som spred
sig explosionsartat. Det var ett rykande
inferno som skördade två patienter.
Många blev svårt brännskadade. Peter
”Mitt liv har
gått ut på att
vara i ständig
beredskap”
deltog med att sköta en av brandposterna
vid Mannerheimgatan utanför dåvarande Auto Hellberg.
Från senare år, 14 april, 1965, minns
han en brand vid Vävaregränd 7, då han
var med om att bära ut två lik; gårdfarihandlanden”Steppar Jali ”som hette
Forsblom och muraren Malmberg. En
brinnande cigarrett hade antagligen
förorsakat eldsvådan.
Ett år senare brann en källarskrubb
vid Prästgatan. Fyrtio män deltog i släck-
ningsarbetet. Samma år blev det utryckning till Stora
Ågatan där verkstaden hos dåvarande Akkukeskus stod i ljusan
låga.
Andra eldsvådor i Gamla stan som
kunde ha blivit
ödesdigra skedde år
2005 då ”Slottet”
(namnet kommer
sig av att kejsaren
Alexander I bodde i
gården under lantdagen som hölls i
Borgå 1809). Branden kunde ha blivit
slutet för Peter som
av misstag fick en
brandslang i korsryggen. Det var på
millimetern när att
Peter skulle ha Hederskårchef Peter Söderström år 2014 / arkivbild
skadats livsfarligt.
Följande år blev
Borgå domkyrka utsatt för en riktigt illa om han inte hade haft en
mordbrand. Att Gamla stan fortfarande skyddsängel vid sin sida den gången.
Avslutningsvis framhåller Peter
finns kvar har vi att tacka Borgå FBK och
Söderström
att domkyrkobranden är det
alla andra brandkårer som var med om
släckningsarbetet. Några år innan värsta han har upplevt under sin långa
skedde en mordbrand i fastigheten vid yrkeskarriär. Alarmet gick kl. 02.08 den
hörnet av Skolgränd och Östra 29 maj 2006. Peter var aderton timmar i
Långgatan. En brand grasserade också tjänst det första dygnet och de två
vid
den
trånga
Mellangatan. följande dygnen arbetade han också
Släckningsarbetet sköttes från Lilla tillsammans med så många andra för att
Ågatan där ett plank måste rivas ner. släcka mindre bränder i anslutning till
Peter minns att strålningshettan domkyrkan med den närmaste omförorsakade avflagning av färgen på givningen. Vid ett skede höll gnistor på
Segerstråles gård vid Mellangatan. att förorsaka en eldsvåda i BrandProblemen i Gamla stan är att brand- kårshuset vid Kyrkogatan där Borgå
bilarna har svårt att ta sig fram på grund FBK: s damer höll på med att utfordra
av trånga gator och dito gränder och att polis och militärer. Margareta Söderde gamla trähusen står tätt intill ström minns att hon var med om att
breda över tusen smörgåsar och koka
varandra.
över 70 liter kaffe.
Det är ett under att Domkyrkan
Borgå domkyrka brinner
Dramatiskt blev det också på en kunde återibruktagas lagom inför 2009
brandövning från Peters tidigare år då års firande av lantdagen i Borgå och att
han hade klättrat upp på taket på en Gamla stan fortfarande står kvar.
brandbil som plötsligt körde ut från
brandstationen ovetande om att en man
fanns på taket med fara för att han kunde
Benita Ahlnäs
ha klämts ihjäl. Det kunde ha slutat
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Matkailu avartaa
Maaseudun kehittämisyhdistys, SILMU ry., järjesti upean tutustumismatkan
Ruotsin perinnerakentamiseen syyskuun lopulla. Meillä Suomessa puhutaan
perinnerakentamisesta, mutta Ruotsissa sana on byggnadsvård (rakennuksen
vaaliminen) ja tämän eron huomasi matkalla selvästi.
Ensimmäinen kohteemme oli 1891 perustettu Skansen. Se on
maailman ensimmäinen ulkoilmamuseo ja siellä esitellään koko
Ruotsi pienoiskoossa 160 talon ja pihan voimin. Ne kuvaavat
myös eri aikakausia ja siellä saa hyvän kuvan, mitä sana
”byggnadsvård” Ruotsissa merkitsee.
Skanssenin tiloissa kuulimme valtion ja eräiden muiden
toimijoiden yhteisestä perinnerakentamishankkeesta, nimeltään Hantverkslaboratoriet (Kansallinen käsityöläislaboratorio). Ideana on muodostaa yhteistyöverkosto, jonka avulla
vahvistetaan perinteisten materiaalien tuntemusta ja tekniikoiden osaamista. Siten luodaan paremmat edellytykset
rakennetun kulttuuriperinnön hyvälle hoidolle. Verkostoon
voivat kuulua eri ammattikuntien edustajat, kuten käsityöläiset,
rakennusyritykset, suunnittelijat, konservaattorit, arkkitehdit.
Verkosto myös järjestää kursseja ja opintomatkoja. Lyhyesti
sanoen tavoitteena on suojella vanhoja rakennuksia.
Rakennusperinteen verkosto pyritään luomaan kaikkiin
Ruotsin lääneihin. Tällä hetkellä perinnerakentamisen oppaita
on n. 60. Tarkoituksena on myös, että alan yritykset ovat näkyvästi mukana projektin kehittelyssä. Tässä Ruotsi on Suomea
huomattavasti edellä. Meillä ei ole mitään vastaavanlaista
valtakunnallista toimijaa. Itä-Uudellamaalla SILMU ry:n
Perinnerakentamisprojekti (www.perinnerakentaminen.fi /
www.byggnadsvard.fi ) on tehnyt hyvää työtä, mutta kun projekti loppuu nyt vuoden vaihteessa, on toiminnan jatko auki.
Lopetettavan Kuggomin koulukeskuksen toiminnalle on
onneksi löytymässä innokkaita jatkajia perinnerakentamisen
piiristä.
Skanssenilla näimme myös miten vanhan tuulimyllyn yksi
jalas oli vaihdettu perinteisin työvälinein ilman moottorisahaa.
Ajatuksena on, että se mikä entisöidään, tehdään aikaa säästämättä ja perinteisin välinein; ristipääruuveja ei näy!
Toisena kohteena oli 1600-luvulla Uppsalan läheisyyteen
rakennetun Skoklosterin linnan kunnostusprojekti. Myös täällä
näkyi sama vanhaa kunnioittava tapa toimia. Valtavan linnan
tiilikattoa korjattiin niin, että tuhannet vanhat kattotiilet
otettiin alas ja ladottiin takaisin paikoilleen. Laastiin, jolla tiilten
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
raot tiivistettiin, sekoitettiin lehmänkarvoja, jotta laasti olisi
”elastisempaa”. Mitään uusia aluskatteita tai materiaaleja ei
käytetä.
Linnassa on myös nähtävänä valtava juhlasali, jonka
rakentaminen keskeytettiin vuonna 1676, kun linnan isäntä
kuoli ja palkanmaksu kirvesmiehille tyrentyi. Keskeneräinen
rakennustyömaa on ennallaan ja jopa vanhat työkalut ovat
edelleen paikoillaan. Yhdessä linnan saleissa roikkuu katossa
valtava kattokruunu, joka riippunut siinä vuodesta 1672.
Kolmas matkan kohde oli Carl Linnén kesäpaikka Hammarby
Uppsalan lähellä. Siellä aika oli pysähtynyt 1700-luvulle niin
rakennuksissa, puutarhoissa, maisemissa kuin tunnelmassa.
Viimeisenä tutustumiskohteena oli Gysingen perinnerakentamiskeskus, jota pidetään perinnerakentamisen kehtona. Täältä innostuneet ”vanhojen talojen vaalijat” aloittivat
järjestelmällisen toimintansa (www.gysinge.nu). Gysinge on
vanha rautaruukki ja nykyinen perinnevaraosakeskus sijaitsee
sen vanhalla työväen kasarmialueella. Taloissa esitellään
käytännössä hellävaraista perinteistä korjausta. Päärakennuksessa on varaosapankin myymälä ja sivurakennuksissa on esillä varaosia teemoittain sekä infotauluja
perinnerakentamisesta. Päärakennuksen ulkoseinät toimivat
eri väriyhdistelmien ja maalauspintojen näyttelynä.
Mitä sitten tästä matkasta jäi mieleen? Matka pani miettimään, miten toimia vanhan talon kanssa. Älä tee hätiköityjä
päätöksiä, anna talon näyttää miten edetään. Vaali vanhoja
perinteisiä materiaaleja, unohda lateksit ja muovitapetit. Jätä
vatupassi rautakauppaan ja anna talon kertoa mittasuhteet ja
oikaisujen tarpeet. Ole onnellinen upeasta asuinympäristöstäsi.
Suosittelen kaikille tällaista lyhyttä perinnematkaa Ruotsin
puolelle. Matkailu todella avartaa vanhan talon vaalijaa.
Timo Rajakaltio
◄ Skoklosterin linnan vuonna 1676
keskenjäänyt salin rakennustyömaa
▼ Skoklosterin linnan tiilikattoa korjataan
perinteisin menetelmin
◄ Gysingen perinnerakentamiskeskus
◄ Carl Linnén kesäpaikassa Hammarbyssä
on säilynyt 1700-luvun tunnelma
Kuvat: Arja ja Timi Rajakaltio
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
2014
27.03.-19.04.15
30-vuotisjuhlanäyttely
31.10-23.11.14
24.04.-17.05.15
puupiirroksia
installaatio, veistoksia
28.11-21.12.14
22.05.-14.06.15
/ tekstiili
tekstiilipiirroksia, maalauksia
21.06.-30.08.15
10-vuotisjuhlanäyttely
2015
04.09.-27.09.15
maalauksia
02.01.-25.01.15
02.10.-25,10.15
eri tekniikat
maalauksia
30.01.-22.02.15
eri tekniikat
27.02.-22.03.15
30.10.- 22.11.15
eri tekniikat
27.11.- 20.12.15
akvarelleja
grafiikkaa
Porvoon Vanhan Kaupungin Säätiö
Stiftelsen Gamla Staden i Borgå
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Kuva: Jukka Kullberg
Onko Wanha Porvoo edelleen
helsinkiläisen unelma?
”Ei välttämättä ole”, sanoo Eva Utter-Lindfors, itsekin alueella
asuvana ja Helsingistä vanhaan kaupunkiin muuttaneena.
”Kyllä tämä taloudellinen tilanne ja asuntokaupan taantuminen näkyy ainakin yhtä paljon vanhassa kaupungissa kuin
muuallakin Porvoon ja koko Itä-Uudenmaan alueella. Jo
pelkästään vanhan kaupungin asuntojen korkeampi hintataso
hidastaa alueen kysyntää. Toisaalta nykypäivän ostajat laskevat
hyvin tarkkaan ostohinnan lisäksi kiinteistöön mahdollisesti
tulevat korjauskustannukset.”
Kaksikymmentä vuotta alalla olleena Ulla-Maija Honkanen
kertoo, että uransa alkupuolella kaikkien Porvooseen muualta
muuttaneiden ykkösvaihtoehto uudeksi asuinalueeksi oli
vanha kaupunki ja sieltä kiinteistöä myyntiin tarjoavat
pystyivät melkein itse määrittämään haluamansa hinnan. Nyt
on tilanne toisin ja kiinteistöjen hinnat vanhassa kaupungissa
seuraavat kohtuullisen paljon muiden alueiden hintatasoja.
Asiaa ei helpota pankkien muutaman vuoden takaisesta
kiristynyt lainoituspolitiikka. Vakuusarvon määrityksessä
huomioidaan yleensä pelkästään kiinteistön kauppahinta.
Mahdollisia korjauskustannuksia varten ostajalla tulisi olla
omia varoja käytettävissään.
Täytyy kuitenkin toisaalta muistaa, että Wanha Porvoo on
alueena pieni ja harvinaisuus valtakunnallisestikin katsottuna
ja sen rakennuskanta on yhtenäinen, erittäin hyvin säilynyttä
sekä kohtuullisen hyvin peruskorjattuakin, joten kiinteistöjen
arvon säilyminen siellä on varmempaa kuin alueilla, joissa ei
tällaisia erityispiirteitä ole. Wanhan Porvoon alueelta kotia
itselleen etsivä on myös valmis maksamaan näistä
erityispiirteistä. Hän arvostaa historiallista ympäristöä,
rakennuksen alkuperää ja menneisyyttä ja tietää, että unelmista
ja haaveista pitää maksaa.
”Taloudellisen tilanteen helpottaessa uskomme, että Vanha
Porvoo säilyy edelleen niin helsinkiläisen kuin muidenkin
unelmana”, toteavat molemmat yhdestä suusta.
Eva Utter-Lindfors / Huom! Kiinteistönvälitys Oy, Porvoo
Ulla-Maija Honkanen / Kiinteistömaailma | Asuntoporvoo Oy
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Nopea ja maukas pieni
suolainen pala glögin seuraksi
Lotten Lindborg
● 8 kpl piparkakkua
● 200 g tuorejuustoa ilman makua
● noin 2 rkl pieniksi pilkottuja
auringonkuivattuja tomaatteja
● Sitruunakuoriraastetta
puolikkaasta sitruunasta
● 0.5 dl silpottua basilikaa
● 0.5 dl raastettua parmesaania
● suolaa jos tarvetta
Sekoita kaikki yhteen ja levitä
piparkakuille. Tahnan voi hyvin
valmistaa päivää ennen käyttöä.
Asukayhdistyksen syysjuhla 8.11.2014 Invånaröreningens höstfest
Kuvat / Jukka Kullberg
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Porvoon museo joulun aikaan
Jultiden vid Borgå museum
Holmin perinteinen joulupöytä
Nykyään Porvoon museon käytössä oleva Holmin talo
valmistui vuonna 1763. Kauppias Johan Holm rakennutti talon
perheensä ja kauppaliikkeensä käyttöön. Rakennuksen jo
runsaat 250 vuotta jatkuneen historian aikana talossa on nähty
monenlaisia juhlia. Monet tuntevat Ville Vallgrenin kuvauksen
pormestari Carl Magnus ”Calle” Holmin 1800-luvun uudenvuodenpäivän juhlista. Nykyiseen museoaikaan ovat jo
usean vuoden ajan kuuluneet katetut juhlapöydät. Tänäkin
vuonna Holmin talon joulu aloitetaan joulukuun alussa, kun
saliin tehdään monen museokävijän jouluperinteisiin kuuluva
Holmin perheen runsas ja näyttävä 1700-luvun lopun joulupöytä lukuisine astioineen ja ajan herkkuineen.
Varakkaan kauppiasperheen pöydän kattauksen esikuvat
tulivat 1700-luvulla Keski-Euroopasta, lähinnä Ruotsista.
Astiat on aseteltu valkoiselle pellavadamastiliinalle, pöydän
keskiosaa hallitsee keittokulho ranskalaisten mallien
mukaisesti. Kulhon on valmistanut Mariebergin tehdas
Ruotsissa. Pöydässä on ruotsalaisen ja Keski-Euroopassa
valmistetun keramiikan lisäksi myös kiinalaista posliinia.
Vuonna 1731 perustettu Ruotsin Itä-Intian komppania toi
laivoillaan suuret määrät keramiikka, jota saatiin myös
Suomeen. Holmin pöytä on vielä katettu yksittäisillä astioilla,
vähitellen käyttöön tulivat myös kokonaiset astiastot.
Ruokailuvälineet on katettu vinosti lautaseen nähden, joskus
lusikoiden pesät käännettiin alaspäin, näin roskat ja noki eivät
vahingossa joutuneet suuhun. Kun kattaus on valmis, pöytään
kannetaan keittoa, lämpimiä juu-reslaatikoita ja kinkkua.
Tarjolla on myös eksoottisia hedelmiä, aladobia ja rosollia.
Jälkiruoaksi nautitaan hyytelöitä ja vanukkaita.
Myös uudet 1700-luvun nautintoaineet kahvi ja tee
näkyvät pöydässä. Juomat vaativat uusia astiatyyppejä, kuppeja
ja kannuja. Perinteinen kahvikuppi oli korvaton ja
aluslautanen syvä. Yleinen tapa oli kaataa kahvi kupista
lautaselle ja jopa juoda siitä. Kallis sokeri oli arvonsa mukaisesti
hopea-astiassa. Viinin ja paloviinan lisäksi pöydässä on tarjolla
myös ajan uutuusjuomaa, lämmitä punssia. Sitä tarjoillaan
suuri-kokoisesta kulhosta, josta juoma annostellaan hopeisella
kauhalla. Pöytä on valmis ja juhlat saattavat alkaa.
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Muminfamiljens julgran
Borgå museum vill i år med sin traditionsenliga julgran hylla
100-årsminnet av Tove Jansson.
Inspirerad av hennes år 1962 utkomna underbara
berättelse Granen har personalen vid Borgå museum dekorerat
Gamla rådhusets julgran i Muminfamiljens anda. Själva granen
är en gåva av Henttala gård i Kerko.
Som känt är allt vad snö, kyla och julfirande beträffar
obekant för Muminfamiljen då de årligen sover sin djupa
vintersömn. Häpnaden är därför stor då de en julaftonsmorgon
utan förvarning väcks av en stressad hemul och möts av en dal
täckt av kall bomull. Av dalens övriga invånares jäkt och otåliga
vresighet förstår Muminfamiljen att den hittills obekanta Julen
är något farligt som ska bevekas med bl.a. vackra presenter.
Muminmamman tillreder sådan mat åt Julen som familjen själv
tycker om; blåbärspaj, äggtoddy, filbunke m.m. och
Muminpappan hugger en julgran på Gafsans mark. Granen är
ändå inte till för att gömma sig i, den ska dekoreras med vackra
föremål. För att beveka vinterns obegripliga makter klär
Muminfamiljen därför sin gran med sommarrabatternas
snäckor, Muminmammans silkesros, takkronans kristaller,
Snorkfrökens halsband o.s.v.
Då små knytt och skrutt samlas för att beundra
Muminfamiljens något annorlunda julgran, drar sig familjen
tillbaka och inväntar Julen på säkert avstånd under
verandabordet.
Juha Jämbäck / Porvoon museo, amanuenssi
Erikoisnäyttelyt:
Specialutställningar:
• Holmin joulupöytä, Holmin talo 3.12.2014-4.1.2015
• Holmska julbordet, Holmska gården 3.12.2014-4.1.2015
• Muumien joulukuusi, Vanha raatihuone 13.12.2013- 4.1.2015
• Muminfamiljens julgran, Gamla rådhuset 13.12.2014- 4.1.2015
Vapaa pääsy Vanhaan raatihuoneeseen ja Holmin taloon
Fritt inträde till Gamla rådhuset och Holmska gården
13.12.2014-4.1.2015
13.12.2014-4.1.2015
Vanha raatihuone ja Holmin talo joulun aikaan
Gamla rådhuset och Holmska gården är under jultiden
avoinna ke-su 12-16,
öppna
on-sö 12-16,
suljettu
stängt
lö 6.12., on 24.12., to 25.12., on 31.12. och to 1.1.
la 6.12., ke 24.12., to 25.12., ke 31.12. ja to 1.1.
Porvoon museo, Vanha raatihuone ja Holmin talo
Borgå museum, Gamla rådhuset och Holmska gården
Osoite: Vanha raatihuoneentori, 06100 Porvoo
Adress: Gamla rådhustorget, 06100 Borgå
Puh.
Tfn.
(019) 574 7500 (toimisto),
040 197 5557 (Vanha raatihuone),
0400 407 475 (Holmin talo)
www.porvoonmuseo.fi
(019) 5747 500 (kansli),
040 197 5557 (Gamla rådhuset),
0400 407 475 (Holmska gården)
www.porvoonmuseo.fi
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
Kustaa III
vierailee
Porvoossa
Ruotsin kuningas Kustaa III vieraili 11. kesäkuuta vuonna 1775
Porvoossa vastaanottamassa alamaistensa valituksia ja anomuksia. Lähes päivälleen 240 vuotta myöhemmin, lauantaina
13.6.2015, vierailu toistetaan eräänlaisena historiallisena näytelmänä, johon kaikki kaupunkilaiset voivat osallistua. Tapahtuman tuottaa Porvoon Kulttuurinystävät ry.
Toiminnanjohtaja Sari Glad, mitä 13.6.2015 tapahtuu?
- Päivän ohjelma muodostuu kolmesta osasta. Päivällä pidetään Raatihuoneentorilla historialliset markkinat ja siellä
järjestetään erilaista ohjelmaa, jonka kohokohtana Kustaa III
saattueineen saapuu kaupunkiin. Alkuillasta on kirkossa kaikille avoin messu hänen majesteetilleen 1700-luvun hengessä.
Illalla on cour, eli vastaanotto, johon kaupunkilaiset voivat
maksua vastaan osallistua ajan rooleissa ja asuissa (tai juhlapuvuissa).
Ketkä ovat Porvoon Kulttuurinystävien lisäksi mukana
järjestelyissä?
- Järjestelyt ovat vielä kesken, mutta mukana ovat ainakin
Porvoon suomalainen seurakunta, joka vastaa jumalanpalveluksesta sekä Porvoon Museo historiallisena asiantuntijana. Lisäksi yhteistyötä on vanhan Porvoon eri yhdistysten kanssa. Asukasyhdistys järjestää samana päivänä
avoimet portit –tapahtuman. Yhteistyökumppaneiksi halutaan
myös mm. Porvoon oppaita, Vanhan kaupungin kauppiasyhdistystä, ravintoloita, sekä kaikkia, asiaan syttyviä yhdistyksiä ja tahoja. Kutsuja on lähetetty myös Porvoon ulkopuolelle. Olkaamme sankoin joukoin vastaanottamassa
kuningastamme!
Miten tapahtuma rahoitetaan?
- tapahtuma rahoitetaan avustuksin ja
joidenkin ohjelmakohtien pääsymaksuilla, joista esimerkkinä juhlavastaanotto.
Kuinka kaupunkilaiset voivat valmistautua
tapahtumaan?
- Vuoden 2015 alussa järjestetään ”wärwäystilaisuus”, jossa voi ilmoittautua mukaan. Tammimaaliskuulla pidetään osallistujille kursseja 1700-luvun tavoista, kuten pukeutumisesta ja ruokakulttuurista, sekä draamakurssi, jossa osallistujille jaetaan roolit. Luennoitsijoina toimivat asiantuntijat.
Mistä saa lisätietoja?
- tietoja saa yhdistyksen internet-sivulta:
• www.porvoonkulttuurinystavat.fi.
järjestäjiin voi ottaa yhteyttä myös
• puhelimitse numerolla: 040 4142 181 tai
• sähköpostitse osoitteella:
info.porvoonkulttuuriystavat.fi
Ruotsin kuningas Kustaa III (1771–1792) palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria ja kävi sodan Venäjää vastaan. Hänen itsevaltaista hallitsemistapaansa vastaan syntyi
salaliitto, joka johti hänen murhaansa vuonna 1792.
Kuva: Ote maalauksesta, Alexander Roslin 1777 / Wikipedia
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
ELOKUUN ILTOJA
AUGUSTIKVÄLLAR
▲ Movies by the River 15.-16.8.
► Moon River Porvoo 30.8.
▼ Ostosten yö / Köpnatt 29.8.
Takakansi ja sivun kuvat, Jukka Kullberg
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014
13.12.2014
Lucian päivän glögi Vanhalla Raatihuoneentorilla
Luciaglögg på Gamla Rådhustorget
13.-14.12.2014, klo/kl 10-16
Wanhan Ajan Joulumarkkinat Palokunnantalolla, Kirkkokatu 2
Gammaldags Julmarknad på Brandkårshuset, Kyrkogatan 2
Wanha Porvoo-Gamla Borgå 2/2014