porin kaupungin pohjavesialueiden suojelusuunnitelma

PORIN KAUPUNGIN POHJAVESIALUEIDEN
SUOJELUSUUNNITELMA
Ari Ahomäki 2014
SISÄLLYSLUETTELO
OSA I ................................................................................................................................................... 5
YLEINEN OSA ................................................................................................................................... 5
1
JOHDANTO ................................................................................................................................ 6
2
POHJAVEDEN SUOJELUUN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ ............................................... 8
2.1 Ympäristönsuojelulaki........................................................................................................... 8
3
2.2
Vesienhoidon suunnittelu ...................................................................................................... 9
2.3
Esitys laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta .... 10
YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ JA POHJAVETTÄ VAARANTAVISTA TOIMINNOISTA .. 11
3.1 Pohjavesi ............................................................................................................................. 11
3.1.1
Pohjavesialueluokat ..................................................................................................... 11
3.1.2
Pohjaveden muodostuminen ja esiintyminen ............................................................... 12
3.1.3
Pohjaveden pinnan korkeus ......................................................................................... 14
3.1.4
Pohjaveden virtaus ....................................................................................................... 14
3.1.5
Pohjaveden purkautuminen .......................................................................................... 15
3.1.6
Pohjaveden laatu .......................................................................................................... 15
3.1.7
Pohjaveden laatu eri muodostumatyypeissä ................................................................ 16
3.2
Pohjavettä vaarantavat toiminnot ........................................................................................ 17
3.2.1
Asutus........................................................................................................................... 17
3.2.2
Liikenne ja tienpito ...................................................................................................... 18
3.2.3
Maa- ja metsätalous ..................................................................................................... 18
3.2.4
Maa-ainesten otto ......................................................................................................... 19
3.2.5
Pohjaveden otto ............................................................................................................ 20
3.2.6
Yritystoiminta .............................................................................................................. 21
3.2.7
Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet ............................................... 22
3.2.8
Muuntamot ................................................................................................................... 23
3.2.9
Pintavesien imeytyminen ............................................................................................. 23
3.2.10 Maalämpöjärjestelmät .................................................................................................. 23
OSA II ................................................................................................................................................ 25
SUOJELUSUUNNITELMAOSA ..................................................................................................... 25
4
PORIN KAUPUNGIN POHJAVESIALUEET ......................................................................... 26
4.1 POHJAVESIALUEIDEN GEOLOGIA JA HYDROGEOLOGIA .................................... 27
4.2
Harjakankaan pohjavesialue ................................................................................................ 28
4.2.1
Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 30
4.2.2
4.3
Ulasoori-Vähärauman pohjavesialue .................................................................................. 34
4.3.1
Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 35
4.3.2
Riskikohteet ja riskien arviointi ................................................................................... 35
4.4
Karjarannan pohjavesialue .................................................................................................. 38
4.4.1
4.5
Lampin pohjavesialue.......................................................................................................... 39
Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 39
4.5.2
Riskikohteet ja riskien arviointi ................................................................................... 40
Ahlaisten pohjavesialue ....................................................................................................... 44
4.6.1
Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 45
4.6.2
Riskikohteet ja riskien arviointi ................................................................................... 46
4.7
6
Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 38
4.5.1
4.6
5
Riskikohteet ja riskien arviointi ................................................................................... 31
Toimenpidesuositukset ........................................................................................................ 49
ENNALTAEHKÄISEVÄ POHJAVEDEN SUOJELU............................................................. 51
5.1 Porin pohjavesialueiden pohjavesiriskien ennaltaehkäisy .................................................. 51
5.1.1
Asutus........................................................................................................................... 51
5.1.2
Liikenne ja tienpito ...................................................................................................... 52
5.1.3
Maatalous ..................................................................................................................... 53
5.1.4
Maa-ainesten otto ......................................................................................................... 53
5.1.5
Yritystoiminta .............................................................................................................. 53
5.2
Kaavoitus ............................................................................................................................. 54
5.3
Pohjaveden laadun ja määrän valvonta ............................................................................... 55
5.4
Varautuminen poikkeus- ja häiriötilanteiden varalle .......................................................... 56
5.5
Suojelusuunnitelman seuranta ............................................................................................. 56
KIRJALLISUUTTA .................................................................................................................. 58
LIITTEET
Liite 1. Pohjaveden suojelua sekä vesihuoltoa ja erityistilanteita koskevia säännöksiä
Liite 2. Ahlaisten pohjavesialueen riskikohteet
Liite 3. Ahlaisten pohjavesialueen maanottokuoppien kunnostustarveluokat
Liite 4. Ahlaisten pohjavesialueen pohjaveden tarkkailu
Liite 5. Lampin pohjavesialueen riskikohteet
Liite 6. Lampin pohjavesialueen maanottokuoppien kunnostustarveluokat
Liite 7. Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen riskikohteet
Liite 8. Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen maanottokuoppien kunnostustarveluokat
Liite 9. Harjakankaan pohjavesialueen pohjoisosan riskikohteet
Liite 10. Harjakankaan pohjavesialueen eteläosan riskikohteet
Liite 11. Harjakankaan pohjavesialueen pohjaveden tarkkailu
Liite 12. Valvonta- ja näytteenottosuunnitelma: Kantakaupungin verkostoalue
Liite 13. Valvonta- ja näytteenottosuunnitelma: Ahlaisten ja Noormarkun verkostoalueet
Liite 14. Käyttötarkkailun vedenlaatutietoja 2011–2013
Liite 15. Harjakankaan pohjavesialueen suoja-aluemääräykset
Liite 16. Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen suoja-aluemääräykset
Liite 17. Lampin ja Ahlaisten pohjavesialueiden öljysäiliöt
Liite 18. Sivuojien suojaus valtatie 2:lla Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueella
Osa I
Yleinen osa
1
JOHDANTO
Luokiteltuja ja kartoitettuja pohjavesialueita on Suomessa noin 6 350 kappaletta, joista vedenhankintaa varten tärkeitä luokan I pohjavesialueita on 2 250, vedenhankintaan soveltuvia luokan II alueita 1 500 ja muita luokan III pohjavesialueita 2 600. Vesilaitosten jakamasta vedestä
noin 60 prosenttia on pohjavettä, lisäksi haja-asutusalueilla käytettävä vesi saadaan pääosin
kaivojen tai lähteiden pohjavedestä. Luonnonolot aiheuttavat pohjaveden laadun alueellisia
vaihteluita. Merkittävämpi tekijä pohjaveden laadun kannalta on kuitenkin ihmistoiminnan
aiheuttama haitta. Erityisesti maa-ainesten otto muuttaa peruuttamattomasti tärkeimpinä pohjavesivarastoina olevien harjujen tilaa, mutta ihmisen toiminnasta aiheutuu lukuisia muitakin
riskitekijöitä. Pohjavesialueille kohdistuva käyttöpaine lisää pohjavesialueiden suojelutarvetta.
Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman tavoitteena on selvittää pohjavesialueen käytön nykytilaa ja pohjavettä vaarantavat toiminnot sekä arvioida pohjaveden ympäristöä. Suojelusuunnitelma voidaan tehdä mille tahansa pohjavesialueelle, mukaan lukien alueet, joilla ei ole vedenhankintaa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on sisällöltään vesioikeuden määräämiä suoja-aluepäätöksiä kattavampi. Sillä ei ole kuitenkaan välitöntä oikeudellista velvoittavuutta,
vaan se on viranomaistoiminnassa käytettävä ohje. Suojelusuunnitelmat voivat kattaa yhden tai
useamman pohjavesialueen.
Pohjaveden suojelusuunnitelman tarkoituksena on turvata pohjaveden määrällinen ja laadullinen riittävyys ja ennaltaehkäistä pohjaveteen kohdistuvia riskejä. Suojelusuunnitelman sisältö
koostuu pohjavesialueen geologisesta ja hydrogeologisesta kuvauksesta, riskitoimintojen kartoituksesta ja toimenpidesuosituksista. Alueen geologiassa kuvataan pohjaveden muodostumisaluetta, maa- ja kallioperää sekä pohjavesioloja. Riskitoimintojen kartoituksessa selvitetään
pohjavesialueella sijaitsevat toiminnot, jotka voivat aiheuttaa pohjaveden laaturiskin. Pohjavesialueella oleville tai sinne sijoitettaville riskikohteille tehdään toimenpidesuunnitelma, jossa
annetaan suosituksia siitä, miten riskitoimintojen mahdollisesti aiheuttamia pohjavesihaittoja
voidaan ehkäistä.
Suojelusuunnitelman tietoja voidaan hyödyntää maankäytössä ja kaavoituksessa. Suojelusuunnitelman avulla uusien riskitoimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle vähenee ja pohjavesialueilla olevien riskitoimintojen aiheuttama uhka pienenee. Suojelusuunnitelmat lisäävät alu-
een pohjavesitietoutta, mikä helpottaa häiriötilanteisiin varautumista, vesihuoltosuunnitelmien
laatimista ja viranomaisten välistä yhteystyötä. Suunnitelmaa voidaan käyttää myös ohjeena
lakien valvonnassa ja lupia myönnettäessä.
Tässä suojelusuunnitelmassa käsitellään Porin kaupungin I luokan pohjavesialueet Harjakangas, Ulasoori-Vähärauma, Karjaranta ja Ahlainen sekä II luokan pohjavesialue Lamppi. Suunnitelma korvaa vuonna 1997 laaditun Porin pohjavesialueiden suojelusuunnitelman. Suunnitelman lopussa olevassa kirjallisuusluettelossa (kaikkiin ei ole viitattu tekstissä) löytyy tarkennuksia asioihin, joita tässä suojelusuunnitelmassa ei ole kattavasti käsitelty.
7
2
POHJAVEDEN SUOJELUUN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ
Useat lait ja asetukset sisältävät pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeisin laki on ympäristönsuojelulaki (527/2014). Muita lakeja, joihin liittyy
pohjaveden suojelua koskevia säännöksiä, ovat mm. valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014), vesilaki (587/2011), maa-aineslaki (555/1981), maankäyttö- ja rakennuslaki,
(132/1999), jätelaki (646/2011) ja öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö. Liitteessä 1 esitetään laajemmin pohjaveden suojelua sekä vesihuoltoa ja erityistilanteita koskevia säännöksiä. Seuraavissa kappaleissa esitetään ympäristönsuojelulain ja Euroopan unionin pohjavesien suojelua
koskevien direktiivien keskeisimpiä sisältöjä.
2.1 Ympäristönsuojelulaki
Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun 17 §:ssä säädetään pohjaveden pilaamiskiellosta
seuraavaa. Tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella ainetta
tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että pohjavesi voi
käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua. Pilaamiskielto
koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä sekä toimenpiteitä, jotka vaikuttavat pohjaveden laatuun ja saattaisivat siten loukata yleistä tai toisen yksityistä etua.
Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun 16 §:ssä säädetään maaperän pilaamiskiellosta.
Säädöksen mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja
tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen,
josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.
Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun 6 §:ssä säädetään selvilläolovelvollisuudesta. Siinä
toiminnanharjoittajaa velvoitetaan olemaan selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista.
Lain 14 luvun 133 §:ssä säädetään maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuudesta. Säädöksen mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on
velvollinen puhdistamaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden (pilaantunut alue) siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Edelleen 14 luvun
8
134 §:ssä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta pilaantumisvaarassa, jossa maaperään tai pohjaveteen on päässyt jätettä tai muuta ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista.
Ympäristönsuojelulain (527/2014) 14 luvun 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.
2.2 Vesienhoidon suunnittelu
Euroopan unionin vesipuitedirektiivissä 2000/60/EY määritellään toimenpiteitä ja velvoitteita
pinta- ja pohjavesien hyvän tilan turvaamiseksi. Kansallisella tasolla puitedirektiivi on asetettu
voimaan lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) ja sen nojalla annetulla asetuksella. Direktiivi edellyttää, että lika-aineiden kulkeutumista pinta- ja pohjavesiin tulee
rajoittaa tai niiden kulku estää ja että pinta- ja pohjavesialueiden suojelua on edistettävä ja huolehdittava niiden hyvästä tilasta.
Direktiivi velvoittaa tekemään kaikilta pohjavesialueilta ominaispiirteiden alkutarkastelun.
Lisätarkastelu ja arvio ihmisen toiminnan vaikutuksista tulee tehdä pohjavesialueilta, joilla
pohjaveden määrällinen tai kemiallinen laatu ei ole hyvä tai se on uhattuna. Puitedirektiivin
edellyttämä ominaispiirteiden tarkastelu on maassamme jo toteutettu, kun Suomen pohjavesien
luokitus ja kartoitus saatiin päätökseen vuonna 1995. Suomessa pohjaveden suojelusuunnitelmia koskevat ohjeet sisältävät puolestaan edellä mainitut vaatimukset lisätarkastelusta ja ihmisen toiminnan arvioimisesta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ns. pohjavesidirektiivi (2006/118/EY) pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta täydentää vesipuitedirektiiviin sisältyviä säädöksiä, joilla ehkäistään ja rajoitetaan pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen sekä pyritään ehkäisemään kaikkien pohjavesimuodostumien tilan heikkeneminen. Direktiivissä (2006/118/EY)
pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi tulee selvittää pohjaveden hyvän
tilan kemialliset arviointiperusteet sekä perusteet pohjavesien kemiallisen tilan huononemista
osoittavien merkityksellisten ja pysyvien muutossuuntien toteamiseksi ja kääntämiseksi laskuun. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) ja asetus vesiympäris9
tölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) sekä niiden muutokset vastaavat pohjavesidirektiivin asettamiin vaatimuksiin. Vesienhoitosuunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa
(2010–2015) esitetään tietoa vesien tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä tarvittavista
toimista, joilla vesien hyvä tila aiotaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitosuunnitelmia päivitetään parhaillaan vuosiksi 2016–2021.
2.3 Esitys laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain
muuttamisesta
Pohjavesien luokittelun ja pohjaveden suojelusuunnitelmien laadinnan nykykäytäntö perustuu
hallinnolliseen ohjeistukseen ilman yksityiskohtaista lainsäädäntöperustaa, mitä pidetään puutteena. Suojelusuunnitelmien osalta tämä tarkoittaa sitä, että suojelusuunnitelmien sisältövaatimuksista, laatimismenettelystä ja oikeusvaikutuksista ei ole säädetty. Nykykäytännön mukaan
pohjavesialueiden toiminnanharjoittajilla ei ole mahdollisuutta osallistua pohjavesialueiden
rajauksien ja luokittelujen tai pohjaveden suojelusuunnitelmien laatimiseen, mitä voidaan pitää
toiminnanharjoittajien oikeusturvan kannalta puutteena. Toiminnanharjoittajien oikeusturvan
kannalta olisi myös tärkeää, että pohjavesiriskien arviointia yhtenäistettäisiin.
Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä
annetun lain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on pohjavesien suojelun tehostaminen ja eri
toimijoiden oikeusturvan parantaminen selkeyttämällä pohjavesialueiden kartoituksen ja luokituksen sekä pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien säädösperustaa. Esityksen tavoitteena on
myös huomioida pohjavesistä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit nykykäytäntöä tarkemmin pohjavesialueiden rajauksessa ja luokituksessa. Lisäksi esityksellä tavoitellaan suojelusuunnitelmien ja vesienhoitosuunnitelmien aiempaa parempaa yhteensopivuutta.
Esityksen mukaan pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta koskeva säädösperusta vahvistaisi pohjavesialueella asuvien ihmisten ja toiminnanharjoittajien tiedonsaantimahdollisuuksia.
Esityksessä nykyiset pohjavesialueluokat I ja II korvattaisiin luokilla 1 ja 2 ja luokasta III luovuttaisiin kokonaan. Maa- ja pintavesiekosysteemit, jotka eivät kuulu luokkiin 1 ja 2 muodostaisivat uuden luokan E, joka tarkentaisi vesipuitedirektiivin edellyttämää pohjavesistä riippuvaisten maa- ja pintavesiekosysteemien huomioimista. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia
koskeva säädösperusta taas takaisi esityksen mukaan nykykäytäntöä paremmat tiedonsaanti- ja
osallistumismahdollisuudet. Esityksen läpimenon jälkeenkään pohjaveden suojelusuunnitelmat
10
eivät kuitenkaan olisi oikeusvaikutteisia. Vesilain mukainen suoja-alueita koskeva sääntely
pysyisi muuttumattomana.
3
YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ JA POHJAVETTÄ VAARANTAVISTA
TOIMINNOISTA
3.1 Pohjavesi
3.1.1 Pohjavesialueluokat
Suomen pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusprojekti päättyi vuonna 1996 (Britschgi &
Gustafsson 1996). Pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta on tehty vuoden 1996 jälkeenkin,
ja tietoja päivitetään uuden tiedon myötä jatkuvasti. Projektissa kartoitettiin ja luokiteltiin vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet, vedenhankintaan soveltuvat alueet ja muut pohjavesialueet. Pohjavesialueet muodostuvat pohjavesialueen rajasta ja pohjaveden muodostumisalueen rajasta. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja veden laatuun. Pohjaveden muodostumisalueen raja kuvaa varsinaista pohjaveden
muodostumisaluetta. Sen raja on määritetty vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä vastaavaksi. Muodostumisalueeseen kuuluvat myös pohjavesialuetta ympäröivät kallio ja moreenialueet, jotka vaikuttavat olennaisesti pohjaveden määrään.
Kartoitus- ja luokitusprojektissa pohjavesialueet luokiteltiin arvioidun käyttökelpoisuuden ja
suojelutarpeen mukaisesti kolmeen luokkaan:
I vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue
II vedenhankintaan soveltuva alue
III muu pohjavesialue
Vedenhankintaa varten tärkeä luokan I pohjavesialue on alue, jonka pohjavettä käytetään tai
tullaan käyttämään 20–30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitsemaan liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa, hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa tai kriisiajan vedenhankinnassa. Vedenhankintaan soveltuva luokan II pohjavesialue soveltuu yhteis11
vedenhankintaan, mutta sille ei ole toistaiseksi osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien eikä hajaasutuksen vedenhankinnassa. Luokkaan III kuuluvan pohjavesialueen hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia antoisuuden, veden laadun sekä likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Luokkien II ja III pohjavesialueiden vedenhankintakelpoisuutta on
myöhemmin selvitetty raportissa ”Pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen”
(Britschgi ym. 2003). Vuonna 2009 valmistui Suomen ympäristökeskuksen ympäristöopas
”Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus” (Britschgi ym.). Hydrologisen tiedon tarkentuessa,
tietojärjestelmien kehittyessä ja lainsäädännön muuttuessa ovat muutokset pohjavesialueiden
rajauksessa ja luokituksessa mahdollisia. Oppaassa kuvataan näiden muutosten käsittelyä ja
muutoksista tiedottamista.
3.1.2 Pohjaveden muodostuminen ja esiintyminen
Pohjavettä muodostuu sade- ja sulamisvesien imeytyessä maaperään tai valuessa kallioperän
rakoihin ja halkeamiin. Maaperään imeytynyt vesi valuu painovoiman vaikutuksesta alaspäin,
kunnes se kohtaa kerroksen, jonka aineksen välinen huokostila on kokonaan veden kyllästämä.
Veden kyllästämää kerrostumaa kutsutaan pohjavesivyöhykkeeksi. Se rajoittuu yläosastaan
pohjaveden pintaan ja alaosastaan vettä läpäisemättömään pintaan. Pohjaveden kyllästämästä
hyvin johtavasta maaperäkerrostumasta tai hyvin rikkonaisesta kallioalueesta käytetään myös
nimeä akviferi. Vesi voi myös pidättyä pohjavesivyöhykkeen yläpuolelle hienoaineksisen
maakerroksen päälle, jolloin vettä kutsutaan orsivedeksi. Kallioperässä vesi valuu niin syvälle
kuin kallioperän rakoilu ulottuu, paikoin jopa 100 metrin syvyydelle. Kallioperässä oleva vesi
yhtyy rakojen välityksellä maakerrosten pohjaveteen (Kuva 1).
12
Kuva 1. Poikkileikkaus rannikkoalueen tyypillisestä harjusta.
Veden imeytymiseen vaikuttavia tekijöitä on useita: sateen kesto ja intensiteetti, maanpinnan
kaltevuus, kasvillisuus sekä maa- ja kallioperän huokoisuus, rakeisuus ja rakenne. Moreenimailla pohjavedeksi imeytyvä vesimäärä vaihtelee moreenin rakeisuuden mukaan. Karkea-aineksisessa moreenissa, kuten hiekkamoreenissa imeytyminen on suurempaa kuin hienoainespitoisessa moreenissa. Yleisimmin moreenialueilla pohjavedeksi imeytyy sadannasta noin
10–30 %, karkeilla alueilla paikoin 50 %. Hienorakeisilla maalajialueilla, kuten siltti- ja savialueilla, pintavalunta on runsasta ja pohjavedeksi suotautuvan veden määrä vähäistä hienoaineksen suuren kapillaarisuuden vuoksi. Kapillaarisuudeksi kutsutaan maarakeiden pintajännityksen aiheuttamaa veden nousua maanpinnalle, josta vesi enimmäkseen haihtuu. Parhaita pohjaveden muodostumisalueita ja samalla varastointialueita ovat sora- ja hiekka-alueet, joilla
imeytyvän veden määrä on 30–60 % sadannasta. Sora- ja hiekka-akvifereistä hyödynnettävissä
oleva vesimäärä eli antoisuus voi olla jopa tuhansia kuutiometrejä vuorokaudessa.
Aluetta, jolta sade- ja pintavedet kerääntyvät pohjavesimuodostumaan, nimitetään pohjaveden
muodostumisalueeksi. Siihen kuuluvat varsinainen pohjavettä varastoiva alue sekä ympäröivät
kallio- ja moreenialueet, jotka vaikuttavat muodostuman pohjavesimäärään. Muodostumisalueita erottavat toisistaan vedenjakajat, jollaisina voivat toimia esimerkiksi kalliokohoumat. Pohjaveden jakajien eri puolilla vesi virtaa eri suuntiin. Pohjaveden jakajat on tärkeää tuntea, kun
suunnitellaan pohjaveden ottoa ja suojelua tai arvioidaan lika-aineiden kulkeutumista. Pohjavesimuodostumassa pohjaveden pinta voi olla ympäristöään korkeammalla, jolloin puhutaan
13
antikliinisestä akviferistä. Vastaavasti olosuhteita, joissa pohjavesimuodostuma kerää vettä
ympäristöstään kutsutaan synkliiniseksi. Samassa pohjavesimuodostumassa voi esiintyä sekä
antikliinisiä että synkliinisiä osia. Maastosta selkeästi erottuvat harjut ja reunamuodostumat
ovat antikliinisiä muodostumia. Alavissa maastokohdissa pohjavesimuodostumat ovat synkliinisiä.
3.1.3 Pohjaveden pinnan korkeus
Imeytyvän veden määrä, maan pinnanmuodot ja maaperän koostumus ja rakenne määräävät
tason, jolle pohjaveden pinta asettuu. Pohjaveden pinta myötäilee suurpiirteisesti maanpinnan
muotoja. Moreenimailla ja hienorakeisilla maa-alueilla pohjaveden pinta on tyypillisesti lähellä
maanpintaa. Keskimäärin pohjaveden pinta on noin 2–4 metrin syvyydellä, mutta kohomuotoisissa karkeasta sorasta ja hiekasta koostuvissa harjuissa pinta voi olla paikoin jopa usean kymmenen metrin syvyydellä. Pohjaveden pinnan vuotuinen vaihtelu on noin 0,1–1 metriä. Pinnan
tason vaihteluihin vaikuttavat erityisesti sadannan ja haihdunnan suhde, mutta myös vedenotto,
ojitus ja purkautuvan pohjaveden määrä. Tavallisesti pohjaveden pinta on korkeimmillaan keväällä sulamisvesien aikaan ja toisaalta syyssateiden aikaan. Loppukesällä ja -talvella pohjaveden pinnan tasot ovat alhaisimmat.
3.1.4 Pohjaveden virtaus
Pohjavesi virtaa pohjavesivyöhykkeessä suuremmasta painealueesta pienempään eli painegradientin suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että pohjavesi virtaa maastossa kohti alavia alueita yleensä maanpinnan muotoja seuraten. Virtausnopeus vaihtelee huomattavasti maa-aineksesta toiseen. Esimerkiksi vettä hyvin johtavissa harjuakvifereissä virtausnopeus voi olla useiden satojen metrien luokkaa vuorokaudessa, tavallisemmin kuitenkin 0,5–15 metriä vuorokaudessa.
Savialueilla pohjaveden virtausta ei tapahdu käytännössä lainkaan, koska saven vedenpidätyskyky on suuri. Virtausnopeus vaihtelee pohjavesimuodostuman eri osissa, erityisesti korkeussuunnassa. Vaakasuunnassa virtausvaihtelut ovat vähäisempiä, mutta nopeusvaihteluita voivat
aiheuttaa hienoaineksiset välikerrokset.
Veden kykyä virrata maa-aineksen huokoisessa väliaineessa käytetään nimeä vedenjohtavuus.
Harjuissa vedenjohtavuus on hyvä, koska harjujen aines on tasalaatuista eli lajittunutta ja
yleensä karkearakeista, jossa rakeiden väliset huokoset ovat suhteellisen suuria. Moreenimailla,
14
joissa esiintyy useita raekokoja eli aines on suhteistunut, rakeiden väliset huokoset ovat pienempiä ja vedenjohtavuus siten huonompi kuin harjuissa. Virtausnopeuden vaihtelu on moreeneissa suuri, koska moreenin rakeisuus vaihtelee alueittain. Pohjavesialueiden virtausnopeuden
selvittäminen on olennaista, jotta voidaan arvioida pohjavedessä mahdollisesti kulkeutuvan
lika-aineen kulkeutumisnopeus.
3.1.5 Pohjaveden purkautuminen
Hydrologisessa kiertokulussa vesi kulkeutuu pohjavesivyöhykkeeseen ja edelleen painovoiman
vaikutuksesta purkautumisalueille. Pohjaveden purkautuminen tapahtuu haihtumalla, tihkumalla tai virtaamalla, esimerkiksi lähteistä. Muodostuvan ja purkautuvan pohjaveden määrä on
pääosin tasapainossa. Sen sijaan moreenimailla, joissa pohjavesivarastot ovat pieniä, purkautuminen voi ajoittain loppua vähäsateisena aikana, kun uutta pohjavettä ei muodostu riittävästi.
Pohjavesi virtaa yleensä kohti pintavesistöjä ja maa-alueiden painanteita. Kalliopohjavesi purkautuu rakojen välityksellä painanteiden maa-ainekseen ja vesistöihin.
3.1.6 Pohjaveden laatu
Puhdas luonnollinen pohjavesi on raikasta, hajutonta, mautonta ja väritöntä juomakelpoista
vettä. Laadullisesti parhaat pohjavedet sijaitsevat harjualueilla, rantakerrostumissa ja löyhärakenteisissa hiekkaisissa moreenimuodostumissa. Pohjaveden laatuun vaikuttavat monet luonnolliset tekijät ja ihmisen toiminta. Luonnollisia tekijöitä ovat sadeveden laatu, maannos ja
maa- ja kallioperän koostumus. Lisäksi rannikoiden läheisyydessä on havaittavissa meriveden
vaikutukset.
Pohjavesialueilla, joita peittävät tiiviit maakerrokset, kuten savet, pohjavesi on usein hapetonta
sekä rauta- ja mangaanipitoista. Syvällä kalliossa sijaitseva pohjavesi on myös usein vähähappista ja sisältää runsaasti kallioperästä liuenneita aineita. Pohjavedeksi imeytyvään sadeveteen
liukenee aineita ilmakehästä, maannoksesta ja maa- ja kallioperästä. Maannoksen pinnalla ja
maaperässä tapahtuvat kemialliset ja biologiset prosessit muuttavat pohjavedeksi imeytyvän
veden laatua (Kuva 2). Maannoksen merkitys korostuu likaantumistapauksissa, sillä se estää tai
hidastaa haitta-aineiden imeytymistä maaperään. Maa- ja kallioperän rakenne ja koostumus
vaikuttavat veden viipymään maa- ja kallioperässä sekä sen kemiallisten reaktioiden aktiivisuuteen mineraaliaineksen pinnalla. Mitä pidempi on veden viipymä, ja mitä suurempi kemiallis15
ten reaktioiden määrä, sitä enemmän veteen liukenee aineita. Pohjaveden laatuun vaikuttavia
ihmistoimintoja ovat mm. maa- ja metsätalous, teollisuus, liikenne, asutus ja maa-ainesten otto.
Kuva 2. Esimerkkikuva podsol-maannoksesta ja maannoshorisontin vyöhykkeet.
3.1.7 Pohjaveden laatu eri muodostumatyypeissä
Pohjaveden laatu vaihtelee erityyppisissä pohjavesiesiintymissä sekä kaivopaikan maa- ja kallioperän mukaan. Antikliinisen, vettä ympäristöön purkavan esiintymän vesi on hapekasta ja
siihen on liuennut vähän suoloja. Rauta ja mangaani saostuvat hapen vaikutuksesta, jolloin
niiden pitoisuudet vedessä ovat pieniä. Myös orgaanista ainesta ja typpeä on vähän. Vesi on
lievästi hapanta ja pehmeää ja alkaliteettiarvo melko alhainen. Glasifluviaalisissa harjuissa
pohjavesi on tyypillisesti hapekasta ja sen ionimäärä, kovuus, mangaani ja rauta-arvot ovat
yleensä alhaisia. Myös muissa karkeissa kerrostumissa, kuten paksuissa rantakerrostumissa ja
soramoreeneissa, veden laatu on vastaavanlainen.
Synkliinisissä muodostumissa, eli vettä ympäristöstään keräävässä muodostumassa, veden
happipitoisuus on tavallisesti pieni. Tämän vuoksi rauta, mangaani, sulfaatti ja alumiinipitoisuudet ovat korkeita. Veteen liuenneiden suolojen määrä on suuri, kovuus ja alkaliteetti korkeita ja pH matala. Tällainen veden laatu on tyypillistä savimuodostumissa. Erityisesti Litorinasavimailla arvot ovat korkeita. Bakteeriarvot ovat savimailla myös suurempia kuin muissa
muodostumissa. Nitraattiarvot ovat sen sijaan alhaisempia savimailla kuin hiekkaisissa ja soraisissa muodostumissa. Liuenneiden aineiden, sähkönjohtavuuden ja alkaliteetin arvot ovat
korkeat kallioperässä, jossa vesi viipyy kauan ja jossa reaktiot mineraaliaineksen kanssa ovat
tehokkaita.
16
3.2 Pohjavettä vaarantavat toiminnot
3.2.1 Asutus
Haja-asutusalueiden kiinteistökohtainen jätteenkäsittely, huonokuntoisen viemäriverkoston
aiheuttamat viemärivuodot, huonokuntoiset maanalaiset ja maanpäälliset öljysäiliöt sekä säiliöiden täytöt ja putkirikot aiheuttavat pohjaveden pilaantumisriskin. Pohjavesialueilla, joille ei
ole rakennettu keskitettyä viemäröintiä, puutteellinen kiinteistökohtainen jätevesien käsittely
voi aiheuttaa hajuongelmia sekä saastuttaa puhdasvesikaivoja. Vesijohtoverkoston vedenlaatua
uhkaavia riskitekijöitä ovat vanhentunut vesijohtoverkosto, putkirikot ja huonokuntoinen venttiilikalusto. Huonokuntoisesta viemäriverkostosta voi päästä haitta-aineita verkoston ulkopuolelle jätevesikaivoista ja -imeyttämöistä, jäteveden käsittelylaitoksista, rikkoutuneesta viemäriverkostosta tai erilaisissa häiriötilanteissa, esimerkiksi jätevedenpumppaamoiden ylivuodoissa
ja viemäriverkoston tulvimistapauksissa. Keskeisiä viemäriverkosta leviäviä haitta-aineita ovat
orgaaniset aineet, mikrobit ja ravinteet. Kokonaissuolapitoisuuden, sähkönjohtavuuden, kloridin, nitraatin ja fosforin pitoisuuksien kasvu pohjavedessä saattavat ilmentää viemäriverkoston
vuotoja. Talousvesiin voi tulla haju ja makuhaittoja, ja lisäksi virusten ja bakteerien leviäminen
talousveteen voi aiheuttaa vatsatautiepidemian.
Maanpäällisten tai maanalaisten öljysäiliöiden vuotojen tai huolimattoman käsittelyn yhteydessä voi päästä öljyä maaperään. Maanpäällisistä säiliöistä pitkään jatkuvat tippavuodot voivat
aiheuttaa öljyn huomattavaa rikastumista maaperään. Maanalaisten polttoainesäiliöiden vuodot
voivat pilata pohjavettä laajalti ennen kuin vaurio huomataan. Vuotoja voi tulla öljysäiliöihin,
siirtoputkistoon, säilytysastioiden rikkoutuessa tai täyttöjen yhteydessä. Vähäisetkin öljymäärät
maaperässä tai pohjavesissä saattavat johtaa vakavaan vedenhankinnan vaikeutumiseen. Öljyn
maku tuntuu vedessä jopa 0,001 mg/l:n pitoisuuksina, ja jo 1 mg/l on terveydelle haitallinen.
Öljyjen pysyvyysajat maaperässä ovat pitkiä ja niiden koostumus pysyy pohjavedessä muuttumattomana kymmeniä vuosia. Öljy pidättyy vahinkopaikan lähiympäristön maaperään, jossa
siitä liukenee vesiin erilaisia hiilivetyjä. Vähitellen öljy saavuttaa pohjavedenpinnan, minkä
jälkeen se alkaa liueta pohjaveteen.
Maalämpöä hyödyntävät lämpöpumput voivat aiheuttaa pohjavesiriskin. Pohjaveden laatua
voivat heikentää porauskaivon kautta pohjaveteen pääsevä pintavesi tai pohjaveteen voi sekoit17
tua huonolaatuista pohjavettä eri maaperäkerroksista. Lämpökaivon poraus voi muuttaa myös
pohjaveden virtausolosuhteita. SYKE on julkaissut lämpökaivo-oppaan (Juvonen 2009), jonka
tarkoituksena on ehkäistä lämpökaivoihin liittyviä ympäristö- ja toimintaongelmia. Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen muuttui luvanvaraiseksi 1.5.2011.
3.2.2 Liikenne ja tienpito
Liikenteestä ja tienpidosta aiheutuvia pohjavesiriskejä ovat pakokaasupäästöt, vaarallisten aineiden, öljyjen ja kemikaalien kuljetukset ja teiden kunnossapito. Liikenteen pääasiallisia päästöjä ovat rikkidioksidi, typen oksidit, hiilivedyt ja lyijy. Maaperään pääsee myös pieniä määriä
kuparia, sinkkiä, rautaa, kadmiumia, kromia, kobolttia, mangaania ja PAH-yhdisteitä. Vaarallisten aineiden kuljetusten yhteydessä haitta-aineita, kuten öljyä, myrkkyjä, palavia nesteitä tai
syövyttäviä aineita, voi päästä maaperään onnettomuuksissa, vuodoissa ja ylitäytöissä. Pohjavesiriskin suuruus riippuu maaperään vuotaneen aineen määrästä ja aineen ominaisuuksista,
kuten vesiliukoisuudesta ja viskositeetista. Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään syksyisin ja
keväisin kalsiumkloridia (CaCl2) ja talvella natriumkloridia (NaCl). Kalsiumkloridia käytetään
kesällä myös pölynsidontaan hiekkateillä. Tien pientareiden kunnossapidossa käytettävät rikkaruoho- ja vesakontorjunta-aineet lisäävät myös pohjaveden likaantumisriskiä.
Liukkaudentorjuntaan käytetyt aineet kulkeutuvat tavallisesti pintavaluntana ja aurauksen seurauksena tienvarsien ojiin, joissa ne kulkeutuvat edelleen vesistöihin tai imeytyvät maaperään.
Na+ ja Ca2+ kationit osallistuvat maaperän kationinvaihtoreaktioihin, jolloin ne voivat vaikuttaa
maaperän vajovesien laatuun. Luonnontilaisessa maapohjavedessä kloridipitoisuus on matala,
1–2 mg/l. Kloridipitoisuuden kasvu edistää raskasmetallien liukenemista maaperästä ja aiheuttaa metallisten vesijohtojen korroosiota, jonka seurauksena vesijohtoputkista voi liueta rautaa,
kuparia ja sinkkiä.
3.2.3 Maa- ja metsätalous
Maa- ja metsätalouden toiminnoista riskejä pohjavedelle aiheuttavat rikkakasvien torjunta, lannoitus, muokkaus, hakkuut, ojitus ja energiapuun korjuu. Nämä toiminnot lisäävät ravinteiden,
kiintoaineksen, kivennäisaineksen ja humuksen huuhtoutumista maaperään. Pohjavedessä näkyviä vaikutuksia ovat: korkeat orgaanisen aineksen, fosforin, kloridin, nitraatin, kovuuden,
sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot. Joskus myös raskasmetallien ja baktee18
rien määrät voivat lisääntyä. Torjunta-aineiden käyttö saattaa aiheuttaa kemikaalien ja niiden
hajoamistuotteiden esiintymistä maaperässä ja mahdollisesti myös pohjavedessä. Koneiden
käyttö harvennus- ja hakkuutyömailla rikkoo myös maannoskerrosta ja aiheuttaa polttoaine-,
voitelu- tai hydrauliikkaöljyn vuotovaaran. Karjataloudessa käytettävät lanta-, virtsa-, lietelanta- ja jätevesisäiliöt sekä suureläinsuojat ovat uhka pohjavedelle. Ravinteet ja ammoniakki,
joka käyttäytyy maaperässä samoin kuin typpi, aiheuttavat pohjaveteen laatuongelmia.
Metsien kunnostusojitukset lisäävät valuntaa, mikä vähentää muodostuvan pohjaveden määrää.
Lisäksi ojitukset lisäävät ravinteiden, humuksen, kiinto- ja kivennäisaineksen huuhtoutumista
maaperään. Kunnostusojitusten lisäksi maatalouden kuivatus- ja salaojitukset laskevat pohjaveden pintaa. Pohjaveden pinnan laskun mukana laskee myös hapetus- ja pelkistysolojen rajapinta, mikä lisää orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden huuhtoutumista pohjaveteen. Maaperän muokkauksen yhteydessä rauta- ja alumiiniyhdisteet ja ravinteet kulkeutuvat maanpinnalle,
jossa ne muuttuvat happaman sadeveden vaikutuksesta liukoiseen muotoon tai kulkeutuvat
pintavalunnan mukana vesistöihin. Muokkaus lisää humuksen, kiintoaineksen ja typen huuhtoutumista ja maaperän happamoitumista.
Suoalueilta pohjaveteen imeytyvä vesi toisaalta lisää muodostuvan pohjaveden määrää, mutta
myös heikentää sen laatua. Suovesien orgaaninen aines kuluttaa pohjavedestä happea, mikä
aiheuttaa mm. raudan ja mangaanin liukenemista veteen. Humuspitoinen vesi sinänsä saattaa
aiheuttaa veteen maku- ja teknis-esteettisiä haittoja. Vakava haitta humuksesta syntyy, jos vettä
joudutaan jostain syystä klooraamaan, koska silloin voi syntyä mahdollisesti syöpää aiheuttavia
klooriyhdisteitä.
3.2.4 Maa-ainesten otto
Maa-ainesten otto keskittyy yleensä sora-alueille, jotka ovat myös parhaita pohjavesivarastoja.
Maa-ainesten otto ja siihen liittyvä toiminta vaarantaa pohjavesiä monella tavalla, esimerkiksi
koneiden ja polttoainesäiliöiden öljyvuodot, maantäyttö ja maannoksen häviäminen muuttavat
pohjaveden määrää ja laatua. Maannoksen häviäminen vaikuttaa merkittävästi pohjaveden tilaan. Pohjavesiolosuhteita voivat muuttaa myös kiviaineisten ja turpeen otto (Kylä-Setälä &
Assmuth 1996).
19
Normaalioloissa maannoksen biokemiallis-fysikaaliset prosessit neutraloivat pohjavedeksi suotautuvaa vettä, vähentävät haitta-aineiden kulkeutumista pohjaveteen ja tasoittavat pohjaveden
pinnan korkeusvaihteluita. Maannoksen poistuessa haitta-aineiden kulkeutuminen pohjaveteen
lisääntyy, happamuus kasvaa sekä lämpötilan- ja pohjaveden pinnan korkeusvaihtelut äärevöityvät. Tällöin pohjaveteen liuenneiden aineiden määrä kasvaa, mikä näkyy veden laatuarvoissa.
Soranottoalueilla on havaittu pitoisuuksien kasvua seuraavien aineiden kohdalla: nitraatti, sulfaatti, alumiini, magnesium, kalsium ja kloridi. Lisäksi sähkönjohtavuuden ja kovuuden arvot
nousevat ja bakteerien esiintyminen lisääntyy (Hatva ym. 1993).
Pohjaveden epätavallisen suurten pinnan korkeuden vaihtelujen vuoksi suo- ja pintavesiä voi
päästä soranottoalueiden kautta pohjaveteen. Sorakuoppien pohjavesilammet voivat muuttaa
myös pohjaveden laatua. Laatuarvoissa nähtäviä muutoksia esiintyy lämpötilassa, veteen
liuenneen hapen pitoisuuksissa, happamuudessa ja hiilidioksidipitoisuudessa. Syvien lampien
pohjavesiriski on pienempi kuin matalien, koska syvissä lammissa pohjaveden laatu ja lämpötila pysyvät vakaampina. Lisäksi syvät lammet ovat happipitoisia, mikä vähentää veteen liuenneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Matalat pohjavesilammet ovat veden laadun kannalta
hankalampia, koska matalat lammet heinittyvät, ruovikoituvat ja rehevöityvät lisäten orgaanisen aineen pitoisuuksia ja vähentäen lammen happipitoisuutta. Muita pohjaveden likaantumisriskiä lisääviä tekijöitä soranottoalueilla ovat murskausasemat ja soran pesuasemat. Pesulietteissä on erityisesti sulfaattia ja kalsiumia.
Huonosti jälkihoidettu tai jälkihoitamaton soranottoalue on riski pohjavedelle. Romut, jätteet,
jäteöljyt ja ylijäämämassat aiheuttavat pohjaveden likaantumisriskin. Nämä tekijät voivat lisätä
pohjaveden samentumista, happikatoa, orgaanisen aineksen ja nitraattiarvojen kasvua ja bakteerien esiintymistä.
3.2.5 Pohjaveden otto
Runsas pohjaveden otto, pitkät kuivuuskaudet tai rakennustoiminta voivat laskea pohjaveden
pintaa. Pohjaveden pinta laskee, jos vettä otetaan enemmän kuin sitä muodostuu. Pitkät kuivuuskaudet laskevat pohjaveden pintaa erityisesti pienillä pohjavesimuodostuma-alueilla, koska niissä pohjavesikerros on ohut ja pohjaveden kiertoaika maaperässä lyhyt. Kuivuuskausista
ja liiallisesta vedenotosta seuraava pohjaveden pinnankorkeuksien lasku voi muuttaa pohjavesimuodostuman veden virtausolosuhteita siten, että ottamoille ei virtaa vettä tavalliseen ta20
paan. Samalla pohjaveden laatu voi huonontua, kun ottamolle virtaa vettä tavallisen pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolelta.
Rakennustoiminnan aikana pohjaveden pintaa lasketaan, jotta rakennettavat alueet pysyvät
kuivina. Pohjavedenpinnan laskun seurauksena pohjaveden virtauskuva saattaa muuttua, rakennukset painua, kaivot kuivua ja pohjaveden laatu huonontua. Virtauskuvan muuttuessa pohjavesivarastoon voi virrata sitä ympäröiviltä alueilta haitta-aineita. Lisäksi pohjavesivaraston
hapetus-pelkistysoloissa tapahtuvat muutokset lisäävät haitta-aineiden liukenemista pohjaveteen. Pohjaveden pinnan lasku aiheuttaa ongelmia ja kustannuksia vesihuoltolaitoksille, monille teollisuuden aloille ja maataloudelle, jotka joutuvat kamppailemaan vesipulan kanssa.
3.2.6 Yritystoiminta
Kaikki yritystoiminta, jossa käsitellään, kuljetetaan, valmistetaan tai varastoidaan ympäristölle
vaarallisia tai haitallisia aineita, aiheuttavat vaaraa pohjavedelle. Pilaantumisriskiä aiheuttavia
toimintoja ovat mm. huoltoasemat, kaatopaikat, pesulat, romuttamot, sahat ja eri teollisuuden
alat. Toimintojen haitta-aineita ovat öljyt, raskasmetallit, kloorifenolit, dioksiinit ja PAH- ja
PCB-yhdisteet. Yritystoiminnasta aiheutuvien pohjavesiriskien suuruuteen vaikuttavat maaperä- ja pohjavesiolosuhteet sekä maaperään valuneen aineen ominaisuudet, kuten myrkyllisyys
ja vesiliukoisuus. Taulukossa 1 luetellaan joitakin toimintoja, jotka voivat mahdollisesti aiheuttaa maaperän ja pohjaveden pilaantumista.
Taulukko 1. Maaperää ja pohjavesiä mahdollisesti pilaavia toimintoja ja niiden haitta-aineita.
Toimiala
Pilaantumisriskitoiminnot
Haitta-aineet
Huoltoasemat
Jäteöljyjen ja romuakkujen säilytys, säiliöiden täytöt ja vuodot
Öljy, bensiini, lyijy
Metalliteollisuus
(mm, konepajat ja
valimot)
Päästöt vaihtelevat tuotantosuunnan ja -prosessien mukaan
Raskasmetallit, poltto- ja voiteluöljyt, liuottimet
Korjaamot ja romuttamot
Nesteiden, öljyjen, liuottimien,
PAH- ja PCB-yhdisteet, rasmaalien sekä akkuhappojen käsit- kasmetallit, rikki, öljy ja klootely
ratut hiilivedyt
Puutuoteteollisuus Kemikaalien käsittely
kloorifenoli, kupari, kromi,
arseeni, halogenoidut hiilivedyt, ja PAH-yhdisteet
21
Toimiala
Pilaantumisriskitoiminnot
Haitta-aineet
Betoni- ja sement- Kaluston huollon ja tuotannon
titeolisuus, asfaltti- yhteydessä
, öljy-sora- ja murskausasemat
Öljy
Ampumaradat
Ammukset ja hylsyt
Lyijy, kupari, sinkki, antimoni
ja arseeni
Kaatopaikat
Suotovedet
Typpi, fosfori, metallit, klooratut ja aromaattiset hiilivedyt
Energialaitokset
Polttoaineiden, tuhkan ja kuonan Öljy, arseeni, vanadiini, sinkki,
varastointi
kupari, PAH-yhdisteet, fenolit
ja syanidit
Turkistarhat, taimi- Lanta, rehu, torjunta-aineet
ja kauppapuutarhat
Hautausmaat
Hautaus- ja puutarhatoiminta
Nitraatti, typpi ja fosfori
Kemian- ja muoviteollisuus
Kemikaalit, öljy, halogenoidut
liuottimet ja raskasmetallit
Tuotantoprosessit ja käsittely
Nitraatti, typpi ja fosfori
3.2.7 Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet
Pilaantuneet maa-alueet ovat alueita, joiden maaperän haitta-ainepitoisuudet ylittävät merkittävästi luontaisen pitoisuuden ja joista voi aiheutua välitöntä tai välillistä vaaraa ympäristölle ja
terveydelle. Haitta-aineet voivat säilyä pilaantuneessa maaperässä vielä vuosikymmeniä pilaavan toiminnan lopettamisen jälkeen. Haitta-aineet voivat pilata pohjaveden lopullisesti. Mahdollisesti pilaantunut maa voidaan tunnistaa selvittämällä mitä toimintoja alueella on joskus
ollut tai mitä toimintoja alueella on tällä hetkellä.
Ympäristöministeriön hallinnoima maaperän tilan MATTI-tietojärjestelmä sisältää tietoja alueista, joilla toiminnanharjoittamisesta on mahdollisesti päässyt haitallisia aineita maaperään tai
joilla maaperä on todettu pilaantuneeksi. Järjestelmässä on tietoa myös kiinteistöistä, joita on
kunnostettu. Tietojärjestelmän tietoja päivitetään jatkuvasti. Kaikkien tietojärjestelmään merkittyjen kiinteistöjen maaperä ei välttämättä ole pilaantunut tai vaadi kunnostustoimia, vaan ne
ovat järjestelmässä sen vuoksi, että niiden alueella harjoitetun toiminnan vaikutuksista kiinteistön maaperään ei ole tietoa tai sitä ei ole selvitetty.
22
3.2.8 Muuntamot
Muuntajissa oleva mineraaliöljy aiheuttaa pohjavesiriskin. Öljyvuoto voi tapahtua salamaniskun tai laitteistovian seurauksena. Pitkäaikaisessa vuodossa maaperään pääsee vain osa muuntajan öljystä, koska muuntaja vioittuu öljyn vähentyessä. Muuntamoiden öljymäärät ovat melko pieniä: 50 kVA:n muuntajissa noin 100 kg, 100 kVA:n muuntajissa 125 kg ja 200 kVA:n
muuntajissa 190 kg. Ongelmallisimpia ovat kaivojen ja vedenottamoiden vieressä olevat muuntamot.
3.2.9 Pintavesien imeytyminen
Pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat joet ja järvet voivat vaikuttaa pohjavesimuodostuman veden laatuun, jos niiden veden pinta on pohjavedenpinnan tason yläpuolella ja jos virtausyhteys pohjavesivarastoon on olemassa. Sisävesien laatu voi heikentyä maatalouden, teollisuuden ja haja-asutusalueiden päästöjen sekä tulvien vuoksi. Jos normaalioloissa
pintavesien vedenpinta on pohjavedenpintaa alempana, niin tilanne voi olla toinen tulvatilanteissa, kun jokien ja järvien vedenpinta nousee poikkeuksellisen korkealle. Tällöin pintavettä
pääsee sekoittumaan pohjavesivarastoon. Toisaalta taas liiallinen pohjavedenotto voi aiheuttaa
pintaveden suotautumista pohjavesimuodostumaan. Suotautuvan pintaveden laadusta ja sen
vaikutuksen kestosta sekä pohjavesimuodostuman maaperän laadusta riippuu se, miten merkittävästi pohjaveden laatu voi heikentyä.
3.2.10 Maalämpöjärjestelmät
Maa- ja kallioperään varastoitunutta lämpöenergiaa voidaan hyödyntää rakennusten lämmittämisessä ja jäähdyttämisessä. Maalämpöjärjestelmä koostuu lämpöpumpusta, siirtoputkistosta ja
keruupiiristä. Energiaa voidaan kerätä maaperän pintaosista noin metrin syvyydelle kaivettavan
keruupiirin avulla. Tässä järjestelmässä keruuputkiston pituus on lyhyimmillään noin 500 metriä. Kallioperään varastoituneen lämmön hyödyntäminen edellyttää kaivon poraamista. Yhden
rakennuksen energiatarpeen kattamiseksi voidaan joutua poraamaan useita kaivoja. Maalämpöjärjestelmän toiminta perustuu lämmönkeruunesteen kierrättämiseen kierrätysputkistossa ja
nesteen sisältämän energian siirtämiseen lämpöpumppuun.
23
21.12.2012 voimaantulleen maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 126 §:n mukaan maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen ja keruuputkiston asentaminen vaativat toimenpideluvan. Toimenpidelupa tulee jättää kunnan rakennusvalvontaan. Ympäristönsuojelulaissa (527/2014) määritelty pohjaveden pilaamiskieltoa sovelletaan myös maalämpöjärjestelmiä rakennettaessa. Kemikaalilain (744/1989) neljännen luvun 15 §:ssä mainittu kemikaalien käsittelyn huolehtimisvelvollisuuslauseke liittyy maalämpöjärjestelmien lämmönkeruunesteisiin. Kuntien ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestys voivat sisältää määräyksiä tai rajoituksia maalämpöjärjestelmien rakentamiselle.
Maalämpöjärjestelmissä pohjavesiriskejä voivat aiheuttaa lämmönkeruunesteiden vuodot, pintavesien pääsy pohjaveteen, orsivesikerroksen puhkeaminen tai lämpökaivojen poraus, mikä
voi muuttaa pohjaveden virtausolosuhteita pohjaveden pinnan korkeutta ja pohjaveden laatua.
Rakennettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle, on selvitettävä vesilain mukaisen luvan tarve ja selvitettävä rakentamisen vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään. Pohjavesialueille rakennettavien energiakaivojen porauksissa tulisi tarkkailla pohjaveden kloridipitoisuuksia ja sähkönjohtavuutta koko porauksen ajan. Näin voidaan välttää kallioperän suolapitoisen veden sekoittuminen hyvälaatuiseen pohjaveteen. Mikäli pohjavesien sekoittumisen vaara
havaitaan, on kaivon porareiän keruuputkiston ulkopuolinen osa täytettävä bentoniitillä tai sementillä. Jos porauksen aikana ilmenee talousveden laadun tai määrän muutoksia lähialueen
kaivoissa, on poraaminen keskeytettävä ja selvitettävä keinoja haittojen poistamiseksi. Porauksen jälkeen tulisi mitata pohjaveden pinnan taso. Lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille
ja ympäristölle vaarattomia aineita. Maalämpöjärjestelmiä ei tule rakentaa vedenottamoalueille
eikä alueille, joilta pohjaveden virtaus ottamolle kestää alle 60 vrk. Jos tällaista arviota ei ole
käytettävissä, voidaan ohjeellisena suoja-alue etäisyytenä pitää 500 metriä vedenottamolta.
Myös pilaantuneilla alueilla maalämpöjärjestelmien rakentaminen tulee kieltää.
24
Osa II
Suojelusuunnitelmaosa
25
4
PORIN KAUPUNGIN POHJAVESIALUEET
Porin kaupungin ja Noormarkun kunnan yhdistyttyä Porin alueella on kokonaan tai osittain
yhdeksän pohjavesialuetta, joista seitsemän kuuluu pohjavesialueluokkaan I ja kaksi pohjavesialueluokkaan II. Porin kaupunki ottaa normaali tilanteessa kaiken tarvitsemansa käyttöveden Harjakankaan pohjavesialueella sijaitsevalta tekopohjavesilaitokselta. Tekopohjavesilaitokselta saadaan hyvää talousvettä. Myös Noormarkun käyttövesi tulee nykyisin Harjakankaan
pohjavesialueelta. Porin Vedellä on käytössä entisen Noormarkun kunnan alueella sijaitsevat
Kankaan ja Harjakankaan pohjavedenottamot varavedenottamoina. Kankaan vedenottamo otettiin käyttöön vuonna 1998. Vedenottamolla on vesioikeuden lupa ottaa vettä 1200 m3/vrk
(LSVEO 16.12.1997) (Pitkäranta & Ahomäki 2009). Harjakankaan pohjavesialue sijaitsee osittain Noormarkun ja osittain Ulvilan (entinen Kullaa) alueella. Pohjavesialueen kokonaispintaala on 2,81 km2. ja muodostumisalueen pinta-ala 1,31 km2. Pohjavesialueen kokonaisantoisuudeksi on arvioitu 1000 m3/vrk. Ahlaisten pohjavesialueen pohjavedenottamolla on yksi kuilukaivo. Veden jakelusta ja kaivon ylläpidosta huolehtii Porin Vesi.
Tässä suojelusuunnitelmassa käsiteltävät pohjavesialueet Harjakangas, Ulasoori-Vähärauma,
Karjaranta ja Ahlainen kuuluvat pohjavesialueluokkaan I. Lampin pohjavesialue kuuluu pohjavesialueluokkaan II. Suojelusuunnitelman pohjavesialueiden kokonaispinta-ala on 16,53 km2.
Arvioitu pohjaveden muodostumismäärä pohjavesialueilla on yhteensä 15570 m3/d
(Taulukko 2).
Taulukko 2. Porin kaupungin pohjavesivarat.
Pohjavesialue
Kokonaispinta-ala km
Ahlainen
2,81
3,40
2,37
Karjaranta
UlasooriVähärauma
1,09
Yhteensä
9,67
Harjakangas
Lamppi
2
Muodostumisalue km
1,31
1,07
1,32
2
3
Antoisuus m /d
1000
570
1000
3000
10000
3,70
15570
26
4.1 POHJAVESIALUEIDEN GEOLOGIA JA HYDROGEOLOGIA
Tässä suunnitelmassa käsiteltävät pohjavesialueet sijaitsevat jäätikköjokien kerrostamilla pitkittäisharjujaksoilla. Harjakankaan sekä Lampin ja Ahlaisten pohjavesialueet kuuluvat harjujaksoon, joka ulottuu Forssasta Huittisten kautta Kokemäelle ja edelleen Kullaalta Ahlaisiin
päätyen lopulta mereen. Harjakankaan sekä Lampin ja Ahlaisten pohjavesialueilla tyypillisiä
maisemaelementtejä ovat ympäristöään korkeammalle kohoavat moreenimäet ja mäkien väliset
soistumat sekä moreenialueisiin rajautuvat ja kallioperän ruhjeisiin muodostuneet jokilaaksot ja
vesistöalueet. Karjarannan ja Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueet ovat osa Kokemäen, Harjavallan ja Ulvilan kautta mereen ulottuvaa harjujaksoa. Karjarannan ja Ulasoori-Vähärauman
pohjavesialueilla korkeuserot ovat pieniä ja maanpinta monin paikoin vain noin kolme metriä
merenpinnan yläpuolella.
Harjujaksojen on tulkittu kerrostuneen kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa harju
kerrostui syvään veteen jäätikön alaisessa tunnelissa, jossa voimakkaat sulamisvesivirrat kuljettivat mukanaan hyvin karkeaa ainesta aina lohkareisiin asti. Tunnelivaiheen aikana muodostui lohkareista sekä kivisestä sorasta ja hiekasta hyvin vettä johtava harjuydin. Tunnelin katon
romahtamisen jälkeen jäätikön kuljettama materiaali kerrostui leveään jäätikkölahteen syvän
veden olosuhteissa. Jäätikkölahtivaiheen aikana harjuytimen päälle ja sivuille kerrostui ajoittain hienoaineskerrostumia ajoittain karkeampaa ainesta. Raekokovaihteluiden on tulkittu tapahtuneen jäätikön sulamisvesivirtausten virtausnopeusvaihteluiden tai kerrostumisen vuodenaikaisvaihtelun seurauksena.
Maankohoamisen edetessä korkeimmat alueet kohosivat luotoina merestä noin 7000–7500
vuotta sitten. Rantavoimat kuluttivat harjun korkeimmilta kohdilta hienoaineskerrostumat pois
kerrostaen ne uudelleen harjun liepeille. Rantavoimien työn jatkuessa hienoaineskerrostumien
päälle kerrostui karkeampaa harjuainesta. Maaperän kerrosjärjestystä on sekoittanut myöhemmin Ulasoori-Vähärauman ja Karjarannan pohjavesialueilla Kokemäenjoen suiston kerrostumat.
Vaikka heikosti vettä johtava savi suojaa haitallisten aineiden pääsyä pohjaveteen, harjujen
peitteisyys aiheuttaa jonkin verran ongelmia pohjaveden laatuun. Peitteisyydestä johtuen pohjavedessä saattaa olla paikoin vain vähän happea, mikä aiheuttaa raudan ja mangaanin liuke27
nemista pohjaveteen. Matalalla oleva harju kerää myös herkästi vesiä ympäristöstään. Toisaalta
savet voivat estää, esimerkiksi rantakerrostumien päälle syntyneiden soiden humuspitoisen
veden virtauksen harjuun. Harjujen kerrostumistavan seurauksena maa-aineksessa esiintyy
raekokovaihteluita vertikaalisuunnassa, minkä vuoksi eri syvyyksillä pohjaveden laadussa
esiintyy luonnollista vaihtelua.
4.2 Harjakankaan pohjavesialue
Harjakankaan pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaan varten tärkeäksi luokan I pohjavesialueeksi. Pohjavesialue rajautuu luoteessa Noormarkun Finpyyn pohjavesialueeseen ja
kaakossa Ulvilan Paluksen pohjavesialueeseen. Pohjavesialueen pinta-ala on 2,81 km2 ja muodostumisalueen pinta-ala 1,31 km2. Pohjavesialueen arvioitu luontainen antoisuus on 1000
m3/d. Pohjavesialueella on Porin Veden tekopohjavesilaitos, joka on otettu käyttöön vuonna
1977. Länsi-Suomen vesioikeus on vuonna 1978 myöntänyt luvan käyttää Tyvijärveä raakavesilähteenä tekopohjaveden muodostamiseksi Harjakankaan ja Keltakankaan imeytysaltaiden
kautta. Nykyisin raakavesilähteenä toimii Tuurujärvi Vesiylioikeuden vuonna 1989 tekemän
päätöksen mukaisesti. Harjakankaan pohjavesialueelta on lupa pumpata tekopohjavettä kuukausikeskiarvona 40 000 m3/d. Kaavioissa 1 ja 2 esitetään imeytetyn ja pumpatun veden määriä vuosilta 2012–2013. Vedenottamolla on neljä kuilukaivoa ja 8 siiviläputkikaivoa, joiden
kautta Porin kaupungin vesilaitos ottaa kaiken verkostoon pumpattavan talousveden Ahlaisten
kylätaajamaa lukuun ottamatta.
Tuurujärven ja samassa järvialtaassa olevan Joutsijärven vedenpinnan korkeutta säännöstellään
Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1978 annetun päätöksen mukaisesti. Porin vesilaitos on
seurannut Joutsi- ja Tuurujärven laatua vuodesta 1982 lähtien. Porin vesi pyrkii pitämään järvien vedenpinnan mahdollisimman korkeana pohjaveden määrällisen ja laadullisen tason säilyttämiseksi. Tekopohjavedeksi imeytetyn veden määrää säännöstellään, jotta pohjaveden pinta
harjussa pysyy + 29.00–30.00 metrin välissä. Pohjaveden pinnan ylittäessä 30 metriä voi pohjaveden yläpuolisista maaperäkerrostumista liueta epäpuhtauksia pohjaveteen. Pohjaveden pinnan lasku alle 29 metriin voi vaikuttaa vedenottokaivojen veden määrään ja laatuun.
Tekopohjavesilaitoksella ja vedenottamoalueilla on Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1982
antama suoja-aluepäätös. Suoja-alueen kokonaispinta-ala on 881,2 ha, josta vedenottamoalueen
28
pinta-ala on 7,6 ha, lähisuojavyöhykkeen 458,4 ha ja kaukosuojavyöhykkeen 414,2 ha. Suojaalueita koskevat määräykset esitetään liitteessä 14.
Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen puhdistusprosessi on kaksivaiheinen. Kemiallisessa puhdistuksessa raakavedestä saostetaan orgaaninen kiintoaines polyalumiinikloridin avulla flotaatioselkeytysprosessissa, jonka jälkeen vesi johdetaan jatkuvatoimisten hiekkasuodattimien läpi.
Tämän jälkeen vesi johdetaan imeytysaltaiden kautta harjuun. Muodostunut tekopohjavesi
pumpataan vedenottamokaivoilta tekopohjavesilaitokselle, jossa se desinfioidaan natriumhypokloriitilla ja jossa sen pH-arvoa säädetään kalkin avulla.’
2012 Imeytys
2012 Otto
25000
20000
15000
10000
5000
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
m3/d
Tammikuu
0
Kaavio 1. Veden imeytys ja otto kuukausikeskiarvona Harjakankaan tekopohjavesilaitoksella vuonna 2012.
29
2013 Imeytys
2013 Otto
Huhtikuu
Heinäkuu
25000
20000
15000
10000
5000
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Kesäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Helmikuu
m3/d
Tammikuu
0
Kaavio 2. Veden imeytys ja otto kuukausikeskiarvona Harjakankaan tekopohjavesilaitoksella vuonna 2013.
4.2.1 Geologia ja hydrogeologia
Pohjavesialueen ympäristön korkeustasot ovat yleisesti tasolla 35–40 m mpy. Harju kohoaa
kapea-alaisena noin 125–350 metriä leveänä selänteenä 1–5 metriä ympäristönsä yläpuolelle
pohjavesialueen luoteisosassa Harjakankaalla noin 2.5 kilometrin matkalla. Tämän jälkeen
harju vajoaa kaakkoa kohti hienoaineskerrostumien alle ja kohoaa uudelleen maanpinnalle Keltakankaalla noin 600 metrin pituudelta. Hienoaineskerrostumien päälle on muodostunut soita,
jotka peittävät Harjakankaan ja Keltakankaan välisen alueen jatkuen Keltakankaalta vielä noin
kilometrin kaakkoon lähelle pohjavesialueen rajaa, jossa harjuaines vielä kertaalleen kohoaa
maanpinnalle. Suot ovat syntyneet toisaalta vesistöjen umpeenkasvun seurauksena toisaalta
pohjavesimuodostumasta tihkumalla. Harjakankaan luoteis- ja pohjoispuolella sijaitsevan Kotokorvennevan liejukerrostumat ovat paikoin kahden metrin paksuisia. Kotokorvennevan muinaiseen vesialtaaseen kerrostui myös pohjavesialueen harjun hiekkaa, jonka päälle muodostuivat ajan myötä suon kehitysvaiheiden mukaiset lieju-, savi, ja turvekerrostumat. Keltakangasta
ympäröivän alueen eteläpuolella oleva Pitkäsuo on karu rahkasuo, jonka paksuus vaihtelee
kahden metrin molemmin puolin. Suo on osin ojitettu.
Harjussa on kaksi erillistä haaraa, joista toinen laajempi ulottuu Harjakankaan tienhaarasta Palusjärvelle. Maaperän keskisyvyys on noin 15 metriä. Maaperä on hyvin vettä johtavaa, eikä
nykyistä suurempi vedenottomäärä aiheuta merkittävää muutosta pohjaveden pinnan korkeuksissa. Harjun ydinosan aines on hiekkaista soraa ja soraista hiekkaa koko harjumuodostuman
30
alueella. Tekopohjavesilaitoksen ympäristössä pohjavesialueen maaperä on hyvin vettä johtavaa hiekkaista soraa ja soraista hiekkaa 10–22 metrin paksuudelta. Paikoin sora- ja
hiekkakerroksiin on sekoittunut hienoainesta. Pohjavesialueen hienoaineskerrostumien paksuus
harjun liepeillä on noin 6–8 metriä. Hienoaineskerrostumat jakavat pohjavettä eri vyöhykkeisiin korkeussuunnassa. Rantakerrostumien alla olevat savet ja siltit pidättävät vettä varsinaisesta pohjavesimuodostumasta.
Alueen kallioperän topografiassa näkyy jäätikön kulkusuuntaa ilmentävä luode–kaakko
suuntautuneisuus. Kallioperä on lähes kokonaan peruskalliota, jonka pääkivilajit ovat
granodioriitti, tonaliitti ja kvartsidioriitti. Granodioriitin päämineraalit ovat plagioglaasi,
kalimaasälpä ja kvartsi. Muita mineraaleja ovat mm. sarvivälke ja biotiitti. Kvartsidioriitin
päämineraalit ovat sarvivälke, biotiitti, kalimaasälpä ja kvartsi. Pohjavesialueen luoteispuolella
Finpyyn pohjavesialueella kallioperä ulottuu syvimmillään 13 metriin, ja pohjavesialueen
kaakkoispuolella Paluksen pohjavesialueella kallioperä on noin 20 metrin syvyydellä maanpinnasta. Keltakankaan eteläpuolella on kalliopaljastumia, joiden laajuudesta ei ole tietoa. On
kuitenkin mahdollista, että kalliokynnykset vaikuttavat osaltaan pohjavesimuodostuman luontaisen pohjaveden virtauskuvaan.
Pohjavettä muodostuu harjualueella ja sitä ympäröivillä kallio- ja moreeniselänteillä.
Luonnollinen pohjavesi on tasossa + 30 m mpy ja pohjaveden päävirtaussuunta luoteesta
kaakkoon. Tyvijärven läheisyydessä harjun pohjavesipinta on Tyvijärven vesipinnan
alapuolella. Luontaisen pohjaveden laadussa on isoja vaihteluita eri havaintopisteissä ja eri
korkeusvyöhykkeillä
erityisesti
raudan,
mutta
myös
mangaanin
suhteen.
Paluksen
pohjavesialue voi olla hydraulisessa yhteydessä Harjakankaan pohjavesialueeseen, sillä
vedenoton alkaessa Harjakankaalta laski pohjaveden pinta Paluksen vedenottamolla noin
puolitoista metriä.
4.2.2 Riskikohteet ja riskien arviointi
Asutus
Ojala et. al. (2001) selvittivät tutkimuksessaan Porin tekopohjavesilaitoksen raakavesilähteenä
käyttämien Tuuru- ja Joutsijärven tilaa ja kuormituslähteitä asutuksen osalta. Tutkimuksen
mukaan jätevedet käsitellään rantakiinteistöillä saostuskaivoilla. Asutuksen vesistökuormitusta
31
aiheuttavat jätevesien aiheuttama rehevöityminen, lisääntynyt hapen kulutus ja hygieeniset
haitat.
Pohjavesialueella viemäriverkoston ulkopuolisilla haja-asutusalueilla jätevedet käsitellään
yleensä 2–3 saostuskaivon laskeutuksella tai johdetaan umpisäiliöön. Saostuksen jälkeen jätevedet johdetaan maastoon tai ojiin. Pohjavesialueella ei ole Porin Veden jätevedenpumppaamoita, mutta tekopohjavesilaitoksen luoteispuolella on kiinteistökohtainen paineviemärijärjestelmä, jossa on pienpumppaamo. Pohjavesialueen kaakkoisosassa sijaitsevan kanalan yhteydessä on suoja-altaalla, ylitäytönestimellä ja laponestolaitteella varustettu 1500 litran kevyen
polttoöljyn farmarisäiliö.
Kiinteistöjen jätevedet ja tarkastamattomat öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin. Saostuskaivojen puhdistusteho ei vastaa talousjätevesien käsittelyn asetuksessa vaadittavaa puhdistustehoa. Toistaiseksi ei ole viitteitä öljyvuodoista, mutta huonokuntoiset maanpäälliset öljysäiliöt
sekä säiliöiden täytöt ja putkirikot saattavat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin.
Liikenne ja tienpito
Harjakankaan pohjavesialuetta sivuaa Palus-Harjakangas maantie 2556 hieman yli seitsemän
kilometrin matkalla. Tien keskivuorokausiliikenne on 359 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen
keskivuorokausiliikenne 13 ajoneuvoa/vrk. Maantiellä ei ole rakennettu pohjavesisuojauksia.
Tietä ei ole luokiteltu vaarallisten aineiden kuljetusreitiksi, mutta tiellä kuljetetaan kiinteistöille
polttoöljyä. Liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi alijäähtyneen sateen liukastamille tienpinnoille.
Tielinjaus kulkee pääosin pohjavesialueen rajan ulkopuolella tai sen tuntumassa. Pohjavesialueen eteläosassa tie kulkee vajaan kilometrin pohjaveden muodostumisalueella. Etäisyyttä täältä
tekopohjavesilaitokselle on noin neljä kilometriä. Tekopohjavesilaitoksen kohdalla tielinjaus
on noin puolentoista kilometrin matkalla noin 300 metrin etäisyydellä vedenottamokaivoilta ja
imeytysalueilta. Pohjavesialueen harjua reunustavat useita metrejä paksut hienoaineskerrostumat, jotka vähentävät osaltaan tieosuuden aiheuttamaa pohjavesiriskiä.
32
Maa- ja metsätalous
Ojala et. al. (2001) selvittivät tutkimuksessaan Porin tekopohjavesilaitoksen raakavesilähteenä
käyttämien Tuuru- ja Joutsijärven tilaa ja kuormituslähteitä. Järvien valuma-alueet ovat metsäisiä ja metsätalouden vesistökuormitus merkittävää, erityisesti typen ja kiintoaineksen osalta.
Metsätalouden vesistökuormitusta aiheuttavat avohakkuut, metsäojitus, maanmuokkaus ja lannoitus. Maatalouden vesistökuormitusta aiheutuu maitokarjatilojen jätevesistä ja eläinten lannasta. Peltoviljelyn ravinnehuuhtoumat ovat melko vähäisiä.
Pohjavesialueella ei ole karjatiloja eikä merkittävää maataloustoimintaa.
Maa-ainesten otto
Harjakankaan pohjavesialueella ei ole voimassa olevia maa-aineksen ottolupia. Pohjavesialueella on yhteensä 8 maa-ainestenottokuoppaa, joiden pinta-ala on noin 17 hehtaaria, joka on
noin 6 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja noin 13 % muodostumisalueen pinta-alasta.
Kuoppien vallitseva maa-aines on soraa ja keskimääräinen syvyys 3–8 metriä. Kaikki kuopat
ovat maisemoituneita. Maa-aineksen otto on monin paikoin ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle, josta ovat osoituksena pohjavesilammet kuudessa maa-aineskuopassa. Kuoppien
kunnostustarve on vähäinen, eikä niille ole esitetty toimenpidesuosituksia. (Pitkäranta 2008.)
Yritystoiminta
Pohjavesialueella ei ole ympäristöluvanvaraisia laitoksia. Pohjavesialueen kaakkoisosassa pohjavesialueen rajalla on pesula, joka ei muodosta merkittävää pohjavesiriskiä.
Muuntamot
Harjakankaan tekopohjavesilaitoksella sijaitsee kaksi yksityisessä omistuksessa olevaa muuntajaa, joiden teho on 1000 kVA.
33
Muuntamot eivät aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä
Pintavesien imeytyminen
Harjakankaan pohjavesialueen soilta voi imeytyä humuspitoista suovettä harjuun. Pohjavesialueella havaitut veden laadun vaihtelut voivat ilmentää suovesien vaikutusta, mutta myös harjun kerrostumistapaa, jossa hiekka- ja sorakerrostumien päälle on kerrostunut hiljaisen vedenvirtauksen aikana heikommin vettä johtavia hienoaineskerrostumia. Hienoainesvälikerrokset
voivat ylläpitää niukkahappista tai hapettomia olosuhteita, jotka edistävät raudan ja mangaanin
liukenemista pohjaveteen. Joissakin pohjavesilammissa on havaittu veden sameudessa selviä
ajoittaisia muutoksia, mikä voi olla osoitus pintavesien vaikutuksesta. Suovesien sisältämä orgaaninen aines kuluttaa pohjavedestä happea, mikä voi johtaa raudan- ja mangaanin liukenemiseen pohjaveteen. Tyvijärven rantojen liejukerrostumat saattavat ainakin osin estää rantaimeytymisen harjuun, vaikkakin Tyvijärven vedenpinta on joinakin vuodenaikoina pohjaveden pinnan tasoa korkeammalla.
4.3 Ulasoori-Vähärauman pohjavesialue
Ulasoori-Vähärauman pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi luokan I
pohjavesialueeksi. Sen kokonaispinta-ala on 1,09 km2 ja arvioitu antoisuus 10 000 m3/d. Pohjavesialueella on Länsi-Suomen vesioikeuden päätös pohjaveden suoja-alueesta vuodelta 1970.
Sen sisältämät määräykset esitetään liitteessä 15. Pohjavesialuetta käytetään Porin kaupungin
vesilaitoksen varavedenottamona. Ottamoa koekäytetään kerran viikossa. Vähäraumalla on
yksi siiviläputkikaivo ja kuilukaivo, Ulasoorissa kolme siiviläputkikaivoa. Ottamoilta on lupa
pumpata pohjavettä Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1969 antaman päätöksen mukaisesti
10 000 m3/d. Varsinais-Suomen ELY-keskus on määritellyt pohjavesialueen selvitysalueeksi,
jonka merkittävimmät pohjaveden laatua uhkaavat toiminnot ovat maatalous sekä teollisuus ja
yritystoiminta (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Tavoitteena on pohjavesialueen kemiallisen tilan selvittäminen.
34
4.3.1 Geologia ja hydrogeologia
Pohjavesialueella kallioperä on hiekkakiveä, joka on kerrostunut hautavajoamaan ja sijaitsee
siten useita kymmeniä metrejä ympäröivää peruskallioaluetta alempana. Pohjavesialue on pinnanmuodoiltaan tasainen, eikä harju erotu omana muodostumanaan hienoaineskerrostumien
alta. Usean kymmenen metrin paksuiset hyvin vettä johtavat maaperäkerrostumat sijaitsevat
hienoaineskerrostumien alla. Maaperän kerrospaksuuksista tai raekokojakaumasta ei ole tarkkaa tietoa.
Pohjavesi on lähellä maanpintaa, mitä ilmentävät myös alueen pohjavesilammet. Pohjaveden
pinnan korkeusvaihtelut ovat pieniä, eikä pohjaveden virtaussuunnasta ole tarkkaa kuvaa. Pohjavettä oletetaan muodostuvat pohjavesialuetta laajemmalla alueella. J.P. Kinnusen (2002) mukaan pohjavesialue on hydraulisessa yhteydessä Karjarannan pohjavesialueen kanssa. Pohjavesialueella ei esiinny orsivesiä.
4.3.2 Riskikohteet ja riskien arviointi
Asutus
Pohjavesialue kuuluu Porin Veden viemäriverkoston toiminta-alueeseen. Länsi-Suomen vesioikeuden suoja-aluepäätös sallii asutuksen sijoittamisen suoja-alueelle sillä edellytyksellä, että
jätevedet johdetaan alueelta tiiviissä viemäreissä. Alueella ei ole jätevedenpumppaamoita.
Pohjavesialueen kiinteistöistä suurin osa on kaukolämpöverkossa. Pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä tehtiin täydentävä kysely kesällä 2014. Kysely lähetettiin 22 kiinteistöön, joista
viideltä ei saatu vastausta. Kyselyyn vastanneiden mukaan kuuden kiinteistönomistajan tontilla
on öljysäiliö, joista yksikään ei ole käytössä. Säiliöt on joko täytetty tai täyttö- ja ilmaputket
katkaistu. Yhtä kiinteistöä lukuun ottamatta säiliöt ovat vielä paikoillaan.
Asutus ei aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä.
35
Liikenne ja tienpito
Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen pohjoispuolella kulkee Valtatie 2. Tien keskivuorokausiliikenne on 11 847 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen keskivuorokausiliikenne 943 ajoneuvoa/vrk. Valtatie kuuluu tiehoitoluokkaan 1s, jonka keskimääräinen suolan käyttö 5 tn/km.
Tieosuudella kuljetetaan vaarallisia aineita, joista määrällisesti eniten kuljetetaan seuraavia
aineita: luokka 2. kaasut, 700–1000 tn/vko; luokka 4.1 helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet sekä luokan 9 muut vaaralliset aineet
ja esineet yli 1000 tn/vko. Palavia nesteitä kuljetetaan 3000–7000 tn/vko.
Pohjavesialueen pohjoispuolella kulkee valtatie 2:n tielinjaus. Valtatien eteläpuolelle Korven
eritasoliittymään on rakennettu sivuojien suojaus vuosien 1978–1979 välisenä aikana (Liite
18). Suojauksen pituus on 430 metriä ja suojausmenetelmänä 0,5 mm:n muovikelmu + 0,5
metrin savikerros. Suojaukset eivät vastaa nykyistä luiskasuojausohjeistusta.
Ulasoorintiellä noin 200 metriä pohjavesialueen pohjoispuolella tapahtui kesällä 2014 vaarallisen aineen onnettomuus säiliöajoneuvoyhdistelmän kaaduttua osittain tielle ja osittain pientareelle. Onnettomuuden seurauksena säiliöajoneuvosta pääsi vuotamaan tuhansia litroja polttoöljyä ja dieseliä. Pilaantunut maaperä kaivettiin pois.
Vaarallisten aineiden onnettomuudet aiheuttavat pohjavesialueelle pohjavesiriskin.
Maatalous
Pohjavesialueella ei ole ympäristöluvanvaraista maataloustoimintaa. Pohjavesialueen maataloustoimintaa selvitettiin puhelinkyselyllä peruslohkonumeroiden perusteella. Pohjavesialueella
on kokonaan tai osittain 16 peltolohkoa, joilla on seitsemän eri viljelijää. Peltolohkoilla viljellään pääasiassa viljaa ja osin heinää. Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ohjeistetaan
maatalouden ympäristötukien kautta. Maatalouskoneiden polttoaineiden varastoja ei ole pohjavesialueella.
Maatalouden harjoittaminen pohjavesialueella on pienimuotoista, eikä se aiheuta merkittävää
pohjavesiriskiä.
36
Maa-ainesten otto
Pohjavesialueella ei ole voimassa oleva ottolupia. Pohjavesialueella on kolme maisemoitunutta
maa-ainestenottokuoppaa, joiden pinta-ala on yhteensä noin 4,2 hehtaaria, joka on noin 3,8 %
pohjavesialueen kokonaispinta-alasta. Kuoppien keskisyvyys on 3,5 metriä ja vallitseva aines
hiekka/savi. Kuoppien kunnostustarve on arvioitu vähäiseksi, eikä kuopille ole annettu toimenpidesuosituksia (Pitkäranta 2008.)
Yritystoiminta
Pohjavesialueella sijaitsee teollisuuden kunnossapitoalan tarvikemyyntiä, korjaustoimintaa ja
varastointia harjoittava yritys sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun opetusyksikkö ja asuntola. Pohjavesialueen pohjoispuolella noin 200–400 metrin päässä on betonin valmistusta harjoittava yritys, autokatsastusasema, jätehuoltoyrityksen tiloja, teknisen palvelukeskuksen varikko
sekä ammattioppilaitoksen tiloja. Varikolla on puhdistettu öljyhiilivedyillä pilaantunutta maaperää. Alueella on tällä hetkellä maan alla 10 ja 15 kuution polttoöljysäiliöt. Ammattioppilaitoksessa ei varastoida merkittäviä määriä polttoaineita, vaan lähinnä koulutuksessa käytettäviä
leikkuuöljyjä. Jätehuoltoyrityksen alueella on siirrettävä polttoainesäiliö.
Pohjavesialueen yritystoiminta on pienimuotoista, eikä toiminnoissa käytetä merkittäviä määriä
pohjavedelle haitallisia aineita. Pohjavesialueen pohjoispuolen pohjavesivaikutusten selvittäminen edellyttää lisätutkimuksia.
Muuntamot
Pohjavesialueella sijaitsee seitsemän muuntamoa, joista kolme on Pori Energia Sähköverkot
Oy:n omistuksessa ja neljä yksityisessä omistuksessa. Muuntajateho vaihtelee 100–800 kVA:n
välillä ja öljymäärä 130–550 kg:n välillä. Vedenottamoa lähin muuntamo on noin 200 metrin
päässä.
Muuntamot eivät aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä.
37
4.4 Karjarannan pohjavesialue
Karjarannan pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi luokan I pohjavesialueeksi. Pohjavesialue on pistemäinen, eli alueelle ei ole määritetty erillistä muodostumisaluetta. Alueella on jo toimintansa lopettaneiden Porin Oluttehtaan ja LSO Food Oy:n sekä edelleen toiminnassa olevan Satamaidon osuuskunnan pohjavesikaivot. Pohjavesikaivot eivät ole
enää käytössä. Pohjavesialueella on peltoja 34 % pohjavesialueen pinta-alasta. (LounaisSuomen ympäristökeskus 2008). Varsinais-Suomen ELY-keskus on määritellyt pohjavesialueen selvitysalueeksi, jonka merkittävimmät pohjaveden laatua uhkaavat toiminnot ovat asutus,
maankäyttö sekä teollisuus ja yritystoiminta (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Tavoitteena on pohjavesialueen kemiallisen tilan selvittäminen.
Karjarannan pohjavesialueelta on olemassa Korkeimman hallinto-oikeuden päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta vuodelta 2013. Päätöksessä todetaan, että Karjarannan pohjavesialueen pistemäisyys ei tarkoita sitä, että pohjavesialue rajoittuisi ainoastaan entisen oluttehtaan tai meijerin vedenottokaivojen kohdalle. Edelleen päätöksessä todetaan, että vaikkakaan
oluttehtaan ottamo ei ole enää käytössä, ei Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen mukaiselle
2 400 m3/d vedenottomäärälle ole haettu purkua. Lisäksi päätöksessä todetaan, että oluttehtaalle myönnetyn vedenottoluvan mukainen vesimäärä ja alueen aiempi vedenotto osoittavat, että
Karjarannan pohjavesimuodostumasta on saatavissa selvästi enemmän vettä, kuin yhdyskuntien vedenhankintaan soveltuvaksi luokiteltavalta pohjavesialueelta edellytetään.
4.4.1 Geologia ja hydrogeologia
Pohjavesialueen kallioperä koostuu Satakunnan hiekkakivestä. Mannerjäätikkö kulutti pehmeärakenteista hiekkakiveä siten, että hiekkakivi on noin 20–80 metriä alempana ympäröivään
peruskallioon nähden. Hiekkakivialueella ei ole kalliopaljastumia. Hiekkakiven päällä maaaineksen kerrosjärjestyksessä on noin 5-30 metrin paksuudelta pohjamoreenia, jota seuraa hyvin vettä johtavat hiekka- ja sorakerrostumat noin 10 metrin paksuudelta. Hiekka ja sorakerrostumien jälkeen kerrosjärjestystä jatkaa savi noin 6-8 metrin paksuudelta, tosin paikoin savikerrostumien paksuus voi olla useita kymmeniä metrejä. Savea peittää 1-6 metrin paksuinen jokihiekkakerrostuma. Savikerrostumien päällä esiintyy paikoin orsivesiä.
38
4.5 Lampin pohjavesialue
Lampin pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaan soveltuvaksi luokan II pohjavesialueeksi.
Pohjavesialueen pinta-ala on 3,40 km2 ja muodostumisalueen pinta-ala 1,07 km2. Pohjavesialueella ei ole vedenottamokaivoja, mutta Hooperinkallioiden lounaispuolella on tutkittu kaivopaikka. Lisäksi alueella on useita yksityiskaivoja. Kaivopaikkatutkimuksessa arvioiduksi antoisuudeksi arvioitiin 570 m3/d. Pohjavesialueella on maa-ainestenottoalueita 19,8 % pohjavesialueen pinta-alasta (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Varsinais-Suomen ELY-keskus
on määritellyt pohjavesialueen selvitysalueeksi, jonka merkittävimmät pohjaveden laatua uhkaavat toiminnot ovat asutus, maankäyttö ja vanhat sorakuopat (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Tavoitteena on pohjavesialueen kemiallisen tilan selvittäminen.
4.5.1 Geologia ja hydrogeologia
Pohjavesialueen itäosassa harju kulkee kallioiden ympäröimänä. Kallioiden lisäksi harjua
ympäröivät moreenkerrostumat, jotka ovat koostumukseltaan hiekkamoreenia ja peittävät
kalliota 1–4 metrin paksuisena kerroksena. Korkeimmat kohdat ovat noin 25 metriä mpy ja
suhteelliset korkeuserot ovat 15–25 metriä. Pohjavesialueen länsiosassa noin kilometrin
matkalla harjua reunustavat hienoaineskerrostumat. Harjun maa-aines on hiekkaa ja kivistä tai
lohkareista soraa.
Pohjaveden päävirtaussuunta on luode. Pohjavesialueen itäosassa pohjaveden pinnan korkeus
on yli 20 metriä mpy, kun taas pohjavesialueen länsiosassa pinnan korkeus on hieman yli
kolme metriä mpy. Suuri pohjavesigradientti näin lyhyellä matkalla viittaa siihen, että
pohjavesialueella on kalliokynnysten erottamia erillisia pohjavesialtaita.
Kaivopaikkatutkimuksen yhteydessä tehdyn koepumppauksen aikana pohjaveden laatu oli
aluksi hyvä, tosin laatua heikentäviä tekijöitä olivat rauta, alhainen pH-arvo, nitraatti ja veden
pehmeys.
Pumppauksen
edetessä
veden
laatuhaittoja
aiheuttivat
humus,
alhainen
happipitoisuus, melko matala pH-arvo ja mangaani. Sen sijaan nitraattipitoisuudet
normalisoituivat. Pohjaveden laatuhaittojen taustalla voi vaikuttaa pieni pohjavesivarasto, kun
huomioidaan kallioperän läheisyys ja sen mahdollinen rooli vedenjakajana.
39
4.5.2 Riskikohteet ja riskien arviointi
Asutus
Lampin pohjavesialueella tehtiin vuonna 2007 kysely kiinteistökohtaisesta jätevesien käsittelystä. Kyselyssä oli mukana 111 kiinteistöä, joista vastanneita oli 100 kiinteistöä. Selvityksen
tietojen mukaan jätevedet käsitellään 40 kiinteistön kohdalla 1–3 saostuskaivon laskeutuksella,
jonka jälkeen jätevedet johdetaan maastoon tai ojiin. 17 kiinteistöä laskee harmaat vedet maastoon.
Pohjavesialueella ei ole jäteveden pumppaamoita, mutta useita kiinteistökohtaisia paineviemärijärjestelmiä, joissa on pienpumppaamo. Lampin jätevesiosuuskunnan linjapumppaamo, johon
kootaan useamman kiinteistön jätevedet, sijaitsee pohjavesialueen luoteisosassa pohjaveden
muodostumisalueen rajalla. Kiinteistökohtaiset pumppaamot pitää varustaa ylivuotoputkella ja
takaiskuventtiilillä.
Vuonna 2007 tehdyn kiinteistökohtaisen kyselyn mukaan pohjavesialueella on 14 maanpäällistä ja 14 maanalaista öljysäiliötä. Näistä käytössä on yhdeksän maanalaista ja maanpäällistä
öljysäiliötä. Öljysäiliöt ovat tyypiltään teräksisiä tai lujitemuovia (Liite 16). Käytössä olevien
maanalaisten säiliöiden tilavuus vaihtelee 3–5 m3 välillä ja maanpäällisten 1,5–3 m3 välillä.
Kyselyn mukaan neljä säiliötä on A-luokan säiliöitä. Neljällä maanpäällisellä säiliöllä on rakennettu suojaus. Määräaikaistarkastukset on tehty ajallaan seitsemän säiliön kohdalla.
Kiinteistökohtainen jätevedenkäsittely ja öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin talousvesikaivoille.
Liikenne ja tienpito
Lampin pohjavesialueella kulkee Lamppi-Merikarvia maantie 2680, jonka pituus pohjavesialueella on noin 5,5 km. Tien keskivuorokausiliikenne on 1007 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen keskivuorokausiliikenne 58 ajoneuvoa/vrk. Maantiellä ei ole rakennettu pohjavesisuojauksia. Tietä ei ole luokiteltu vaarallisten aineiden kuljetusreitiksi, mutta tietä pitkin kuljetetaan
40
kiinteistöille polttoöljyä. Maantie kuuluu ns. alempaan tienhoitoluokkaan, jonka liukkaudentorjunnassa ei käytetä suolaa. Tosin hiekoitushiekan seassa saatetaan käyttää jonkin verran suolaa.
Tielinja kulkee harjun hyvin vettä johtavien maaperäkerrostumien alueella lukuisten maanottokuoppien halki. Onnettomuustapauksessa haitta-aineet saattavat kulkeutua harjun pohjavesivarastoon. Pohjaveden pilaantumisriskiä lisäävät maanottokuoppien pohjavesilammet.
Maa- ja metsätalous
Pohjavesialue on pääosin maa- ja metsätalousmaata. Ympäristöluvanvaraisia toimintoja ei ole.
Pohjavesialueen maataloustoimintaa selvitettiin puhelinkyselyllä peruslohkonumeroiden perusteella. Pohjavesialueella on kokonaan tai osittain 34 peltolohkoa, joilla on 13 eri viljelijää. Yhtä viljelijää ei tavoitettu. Peltolohkoilla viljellään pääasiassa viljaa ja osin heinää. Yhdellä peltolohkolla on 15–20 hevosta, joiden lantala on tiivispohjainen. Lantaa levitetään pellolle. Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ohjeistetaan maatalouden ympäristötukien kautta. Kahden peltolohkon alueella varastoidaan maatalouskoneiden polttoaineita maanpäällisissä suojaamattomissa farmarisäiliöissä.
Maatalouden harjoittaminen pohjavesialueella on pienimuotoista, eikä se aiheuta merkittävää
pohjavesiriskiä. On kuitenkin huomioitava, että valtioneuvoston antaman asetus maataloudesta
peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta, ns. nitraattiasetus (931/2000), koskee
myös maatiloja, joilla ei ole ympäristölupaa, tai jotka eivät ole sitoutuneet ympäristötukeen.
Maatalouskäytössä olevat maanpäälliset suojaamattomat öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin.
Maa-ainesten otto
Pohjavesialueella ei ole voimassaolevia maa-aineksen ottolupia. Pohjavesialueella on yhteensä
15 maisemoitunutta maa-ainestenottokuoppaa, joiden pinta-ala on yhteensä noin 13 hehtaaria,
joka on noin 3,8 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja noin 12 % muodostumisalueen
pinta-alasta. Kuoppien keskimääräinen syvyys on 3–4,5 metriä ja vallitseva maa-aines lohkareinen sora. Kymmenessä kuopassa on pohjavesilampi. Kymmenen kuopan kunnostustarve on
arvioitu kohtalaisen suureksi, mutta alueella ei ole kuitenkaan välittömiä pohjavesiriskejä.
41
Maa-ainesottokuoppien toimenpidesuosituksia ovat metsänhoidolliset kunnostustoimenpiteet
sekä kunnostustoimet erillisen suunnitelman mukaan. (Pitkäranta 2008.)
Pohjavesilampien kautta voi päästä haitta-aineita pohjaveteen. Pohjavesialueen kaakkoisosassa
on kaksi matalaa ja ruovikoitunutta pohjavesilampea (Liite 6, kuopat 2 ja 3). Kunnostustoimenpiteinä voisivat tulla kyseeseen peittäminen, syventäminen tai lampien yhdistäminen.
Kunnostaminen edellyttäisi erillistä kunnostussuunnitelmaa.
Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet
Pohjavesialueen luoteisosassa sijainneen huoltoaseman toiminta loppui vuonna 2003. Huoltoasemakiinteistön maaperätutkimuksissa havaittiin jäämiä öljyhiilivedyistä. Maaperä puhdistettiin maamassanvaihdolla pohjaveden pintaan asti 5,8 metrin syvyyteen. Pilaantuneen maan
kaivuun yhteydessä havaittiin vanhan maanalaisen öljysäiliön ympäristössä 2,5 metrin syvyydeltä 4,6 metriin asti öljynsekaista maa-ainesta, jonka öljyhiilipitoisuus oli 22 000 mg/kg 4,6
metrin syvyydessä. Kaivannon pohjalta otetun pohjavesinäytteen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) pitoisuus oli 940 µg/l ja hiilivetyjen kokonaispitoisuus 470 000 µg/l, kun talousveden laatuvaatimusarvo on 100 µg/l. Noin 50 metrin etäisyydellä sijaitsevasta palovesikaivosta mitatut VOC-arvot jäivät alle määritysrajan. Pilaantuneen maamassan kaivantoon asennettiin
pohjavesikaivo pohjaveden puhdistusta ja laadun tarkkailua varten.
Pilaantuneen alueen laajuudesta ei ole tehty tarkkoja selvityksiä. Pilaantuneen maan kunnostusraportissa todetaan, että kunnostusalueella tarvitaan jatkotoimenpiteitä pohjavesiriskin arvioimiseksi. Huoltamokiinteistöllä sijaitsevan huoltamorakennuksen alla olevaa maaperää ei ole
tutkittu. Sen sijaan kiinteistön mittarialueella sijaitsevat neljä öljysäiliötä on tarkastettu 1996.
Vuonna 2002 tehdyn esitutkimuksen mukaan säiliö- ja mittarikentän maaperä ei ole pilaantunut. Alueen maaperä on koostumukseltaan hienohiekkaa pohjaveden pintaan asti, joten haittaaineiden leviäminen laajemmalle alueelle pohjaveden mukana on mahdollista. Virtausmallinnuksen mukaan (Kinnunen 2001) pohjavesi virtaa huoltamokiinteistön alueella pääosin lounaaseen pois muodostumisalueelta. Ahlaisten ja Lampin pohjavesialueella sijaitsee kalliokynnys,
joten on todennäköistä, että Ahlaisten pohjavedenottamolle ei aiheudu pohjavesiriskiä. Toiminnanharjoittajan esityksen mukaan huoltamokiinteistön lähellä sijaitsevasta palovesikaivosta
ja kaivuukuoppaan asennetusta kaivosta otetaan vuosittain vesinäytteet, joiden analyysitulokset
42
toimitetaan Porin kaupungin ympäristövirastoon. Toiminnanharjoittaja ei ole kuitenkaan toimittanut tarkkailutuloksia.
Veden laadun tarkkailunäytteen ottaminen on suositeltavaa. Mikäli toiminnanharjoittajaa ei
saada ottamaan vesinäytettä, se voidaan ottaa Ely-keskuksen toimesta.
Pohjavesialueella toiminut taimitarha lopetti toimintansa vuonna 2013. Taimitarha aloitti toimintansa vuonna 1951, jolloin kasvatettiin metsäpuiden taimia ja vuoden 1990 alussa myös
koristepuita ja pensaita. 2000 luvun alusta kasvatettiin jälleen vain metsäpuiden taimia. Aluksi
kasvatusmenetelmänä oli paljasjuurituotanto. Tainta kohti paljasjuurituotannossa käytetään
neljä kertaa enemmän torjunta-aineita kuin paakkutaimituotannossa, jota käytettiin taimien
kasvatuksessa vuodesta 1990 lähtien. Torjunta-aineet ja lannoitteet säilytettiin omissa varastoissaan. Toiminnassa käytettiin vain taimituotantoon hyväksyttyjä lannoitteita ja torjuntaaineita. Torjunta-aineet levitettiin kasvinsuojeluruiskulla ja kastelurampeilla huoneisiin ja lannoitteet kastelurampeilla. Vuosittain torjunta-aineita käytettiin noin 50 kg ja lannoitteita noin
500 kg. Lämmitykseen ja koneisiin käytettyjä polttoöljyjä varastoitiin hyväksytyissä farmarisäiliöissä ja osin maasäiliöissä. Toiminnan loputtua taimitarhan alueelta ei ole viety maaainesta muualle. Taimitarhan toiminnassa ei ollut pohjavesiin tai maaperään liittyviä seurantavelvoitteita, mutta toiminnan aikana maaperästä otettiin kuitenkin kontrollinäytteitä, jotka eivät
johtaneet jatkotoimenpiteisiin.
Taimitarhan toiminta ei näiden selvitysten perusteella näytä aiheuttavan merkittävää pohjavesiriskiä lukuun ottamatta mahdollisesti maaperässä edelleen olevia öljysäiliöitä.
Muuntamot
Lampin pohjavesialueella on kuusi Pori Energia Sähköverkot Oy:n muuntamoa, joiden teho
vaihtelee 50–350 kVA:n välillä ja öljymäärä 105–205 kg:n välillä. Viisi muuntajista sijaitsee
pohjaveden muodostumisalueella.
Muuntajat eivät aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä.
43
4.6 Ahlaisten pohjavesialue
Ahlaisten pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaan varten tärkeäksi luokan I pohjavesialueeksi. Pohjavesialueen pinta-ala on 2,37 km2 ja muodostumisalueen pinta-ala 1,32 km2. Pohjavesialueen arvioitu antoisuus on 1000 m3/d. Pohjavesialueen länsiosan sorakuopassa on Porin
Veden omistama pohjavesilaitos, jossa on yksi kuilukaivo, josta Ahlaisten kylätaajaman asukkaat saavat käyttövetensä. Pohjavesilaitoksen raakaveden pH-arvoa korotetaan ilmastamalla.
Laitoksella on desinfiointivalmius. Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1972 myöntämän vedenottoluvan mukaan vettä saa pumpata verkostoon 400 m3/d. Vuonna 2013 vedenottomäärä
vaihteli kuukausikeskiarvona 67–107 m3/d välillä koko vuoden vedenottomäärän ollessa 31673
m3 (Kaavio 3). Alueella on myös lukuisa joukko yksityiskaivoja. Varsinais-Suomen ELYkeskus on määritellyt pohjavesialueen selvitysalueeksi, jonka merkittäviä pohjaveden laatua
uhkaavia toimintoja ovat asutus, maankäyttö ja maatalous (Lounais-Suomen ympäristökeskus
2008). Tavoitteena pohjavesialueella on pohjaveden kemiallisen tilan selvittäminen.
2012
2013
140,00
120,00
100,00
80,00
60,00
40,00
20,00
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
m3/d
Tammikuu
0,00
Kaavio 3. Vedenotto kuukausikeskiarvona Ahlaisten pohjavedenottamolla vuosina 2012–2013.
44
4.6.1 Geologia ja hydrogeologia
Pohjavesialueelta on valmistunut vuonna 2001 riskikartoitus ja virtausmallinnus (Kinnunen &
Pitkäranta 2001). Riskikartoituksessa käytettiin geofysikaalisia mittauksia, joiden avulla
tulkittiin maaperän kerrospaksuuksia sekä kallioperän ja pohjaveden korkeustasoja.
Virtausmallilla arvioitiin pohjavedenpinnan korkeutta sekä virtaussuuntia ja -nopeuksia.
Virtausmallin avulla voidaan simuloida pohjavedenpinnan korkeudessa ja virtaussuunnissa
tapahtuvia vaihteluita eri tilanteissa, esimerkiksi vedenottomäärien muuttuessa. Virtausmallin
avulla voidaan arvioida myös haitta-aineiden kulkeutumista.
Pohjavesialueen
kapea-alaista
harjumuodostumaa
ympäröivät
moreenimäet
ja
kumpumoreenimuodostumat. Harjun liepeet ovat harjun eteläpuolella ja osin pohjoispuolella
hienoaineskerrostumien peitossa. Harjuytimen maa-aines on pääosin vettä hyvin läpäisevää ja
johtavaa kivistä ja lohkareista soraa, jonka kerrospaksuudet vaihtelevat 3–20 metrin väillä.
(Kinnunen & Pitkäranta 2001.)
Pohjavesialueen ympärillä on useita avokallioita tai alueita, joilla kallio on lähellä maanpintaa.
Kalliokynnykset jakavat pohjavesialueen erillisiin pohjavesialtaisiin. Alueella tehtyjen
seismisten luotausten mukaan vedenottamoalueelta itään kallioperän taso laskee noin
kymmenestä metristä runsaaseen kahteenkymmeneen metriin noin kilometrin matkalla.
Vanhainkodin kohdalla olevan kalliokohouman oletetaan estävän pohjaveden virtauksen
vedenottamolle. Uuden hautausmaan länsipuolella sorakuoppien kohdalla oleva kalliokynnys
ei estä pohjaveden virtausta vedenottamolle, vaikka pohjavesikerrostuman paksuus on tässä
noin 2–3 metriä. Kalliokynnysten lisäksi harjun kulkusuunnassa on useampia kalliopainanteita.
(Kinnunen & Pitkäranta 2001.)
Virtausmallinnoksen mukaan nykyisillä vedenottomäärillä pohjavesi virtaa kaakosta kohti
purkautumisalueita, joita ovat pohjavesialueen etälä- ja lounaispuolella jokiranta ja
Rantakaupungin alue ja luoteessa vedenottamoalue. Vedenottamoalueen ja kaivojen K1 ja K2
välillä pohjaveden pinnan korkeuden vaihtelut ovat vain muutamia senttejä, mikä viittaa
yhtenäiseen pohjavesialtaaseen. Vedenottamoalueen imeytymisalue laajenee vedenottomäärien
muuttuessa nykyistä ottomäärää suuremmaksi. Tällöin pohjaveden virtaussuunnat muuttuvat.
Seuraavassa kappaleessa riskikohteita on arvioitu virtausmallin nykyisillä vedenottomäärillä.
45
4.6.2 Riskikohteet ja riskien arviointi
Asutus
Ahlaisten pohjavesialueella tehtiin vuonna 2008 kysely kiinteistökohtaisesta jätevesien käsittelystä. Kyselyssä oli mukana 178 kiinteistöä, joista vastaukset saatiin 148 kiinteistöltä. Kyselyyn vastanneista kiinteistöistä 14 on käyttämättömiä. Selvityksen mukaan jätevedet käsitellään
17 kiinteistön kohdalla 1–3 saostuskaivon laskeutuksella, jonka jälkeen jätevedet johdetaan
avo-ojaan tai maahan. 24 kiinteistöä johtaa jätevedet säiliöön ja 78 kiinteistöä on liittynyt Porin
Veden viemäriverkostoon.
Pohjavesialueen rajalla länsilounaisosassa on jätevedenpumppaamo. Pohjavesialueella ei ole
jäteveden pumppaamoita, mutta useita kiinteistökohtaisia paineviemärijärjestelmiä, joissa on
pienpumppaamo.
Virtausmallin mukaan (Kinnunen & Pitkäranta 2001) vedenottomäärät vaikuttavat siihen,
kuinka laajalta alueelta ja mistä suunnasta pohjavettä virtaa vedenottamolle. Vedenottomäärän
lisääminen lisää vedenottamon vaikutusalueella olevien riskikohteiden määrää. Vuonna 2007
tehdyn kiinteistökohtaisen kyselyn mukaan pohjavesialueella on 12 käytössä olevaa maanpäällistä ja kuusi käytössä olevaa maanalaista öljysäiliötä. Kaksi suojattua säiliötä on sisätiloissa.
Säiliöt ovat materiaaliltaan terästä tai lujitemuovia. Kyselyn vastausten mukaan A-luokan säiliöitä on kaksi. Seitsemän säiliötä on määräaikaistarkastettu.
Puutteellinen kiinteistökohtainen jätevesien käsittely voi aiheuttaa hajuongelmia sekä saastuttaa puhdasvesikaivoja. Öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin.
Liikenne ja tienpito
Maantie 2680 jatkuu Lampin pohjavesialueelta noin kilometrin matkalla Ahlaisten pohjavesialueelle. Tuon jälkeen tie jatkuu Sandön maantienä 10032. Maantien 13004 liittymään asti vajaan 800 metrin matkalla keskivuorokausiliikenne on 1033 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen
keskivuorokausiliikenne 38. Tästä Nahkurinkujan liittymään saakka ajoneuvomäärät ovat 922
46
ja 34 ajoneuvoa/vrk. Pohjavesialueen loppuosuudella keskivuorokausiliikenne on 303 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen keskivuorokausiliikenne 9. Maantiellä ei ole rakennettu pohjavesisuojauksia. Tietä ei ole luokiteltu vaarallisten aineiden kuljetusreitiksi, mutta tiellä kuljetetaan kiinteistöille polttoöljyä. Tieosuuksien tienhoidossa ei käytetä suolaa.
Sandön maantie kulkee Ahlaisten vedenottamon välittömässä läheisyydessä. Liikennemäärät
ovat tieosuudella pieniä, mutta pohjavesiriski on silti olemassa. Ahlaisten kyläsuunnitelmassa
mainitaan, että teiden talvihoito on puutteellista.
Maa- ja metsätalous
Pohjavesialue on pääosin maa- ja metsätalousmaata. Pohjavesialueella ei ole ympäristöluvanvaraisia toimintoja. Alueella on kolme hevostallia, yksi pohjavesialueen itäosassa ja kaksi alle
kilometrin päässä vedenottamolta pohjaveden virtaussuunnassa. Suurimmassa hevostallissa on
4-6 hevospaikkaa.
Pohjavesialueen maataloustoimintaa selvitettiin puhelinkyselyllä peruslohkonumeroiden perusteella. Pohjavesialueella on kokonaan tai osittain 28 peltolohkoa, joilla on 12 eri viljelijää. Yhtä viljelijää ei tavoitettu tietojen keräämistä varten. Peltolohkoilla viljellään pääasiassa viljaa.
Yhdellä peltolohkolla on kahdeksan lehmää ja seitsemän vasikkaa. Lantalassa on turvealusta ja
turvetta lisätään aika ajoin. Lantaa varastoidaan patterissa lantalassa ja joskus pellolla. Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ohjeistetaan maatalouden ympäristötukien kautta. Viranomaisten valvontatarkastuksia tehdään säännöllisesti. Kolmen peltolohkon alueella varastoidaan maatalouskoneiden polttoaineita maanpäällisissä suojaamattomissa farmarisäiliöissä.
Lannan patterivarastointi pohjavesialueella ja suojaamattomat öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin. Toiminnanharjoittajia tulee muistuttaa, että nitraattiasetus (931/2000), koskee myös
maatiloja, joilla ei ole ympäristölupaa, tai jotka eivät ole sitoutuneet ympäristötukeen.
Maa-ainesten otto
Ahlaisten pohjavesialueella ei ole voimassa olevia maa-ainesten ottolupia. Pohjavesialueella on
yhdeksän maisemoitunutta maa-ainestenottokuoppaa, joiden pinta-ala on noin 7,5 hehtaaria,
47
joka on noin 3 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja noin 5,6 % muodostumisalueen pinta-alasta. Kuoppien keskimääräinen syvyys on 3–9 metriä ja vallitseva maa-aines kivinen ja
lohkareinen sora. Kahdessa kuopassa on pohjavesilampi, joista toinen sijaitsee samassa kuopassa vedenottamon kanssa. Pohjavesialueen itäosassa yhden kuopan kunnostustarve on arvioitu kohtalaisen suureksi, mutta pohjavesialueella ei ole kuitenkaan välittömiä pohjavesiriskejä.
Suositeltuja kunnostustoimenpiteitä ovat jätteiden tuonnin kieltäminen. (Pitkäranta 2008.)
Muuntamot
Pohjavesialueella on yhdeksän Pori Energia Sähköverkot Oy:n omistamaa muuntamoa. Muuntajateho vaihtelee 50–500 kVA:n välillä ja öljymäärä 116–336 kg:n välillä. Muuntajista kahdeksan sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella ja yksi noin 300 sadan metrin päässä vedenottamolta pohjaveden virtaussuunnassa.
Muuntamot eivät aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä.
Kaatopaikka
Virtausmalliin perustuvan riskiarvion mukaan nykyisillä vedenottomäärillä Ahlaisten vanha
kaatopaikka ei aiheuta välitöntä pohjavesiriskiä. Kaatopaikan vedet kiertävät vedenottamon
pohjoispuolelta Ahlaistenjokeen.
Hautausmaa
Ahlaisten pohjavesialueella sijaitsee kaksi hautausmaata. Uusi hautausmaa sijaitsee kirkon tontilla ja vanha noin kilometrin päässä lännessä. Molemmilla hautausmailla tehdään arkku- ja
tuhkahautauksia. Hautauksia on molemmilla hautausmailla noin 13 kpl vuodessa, ja näistä noin
90 % on arkkuhautauksia. Arkut kaivetaan noin 1,5 metrin syvyyteen kiviseen ja karkeaaineksiseen maaperään. Pohjavesi ei ole noussut hautojen kaivaustöissä esiin. Nykyisin käytettyjä torjunta-aineita ovat etikka ja suola, joita on käytetty rikkaruohojen torjunnassa. Aiemmin
käytetyistä torjunta-aineista ei ole tietoa.
48
Virtausmallin mukaan vanhan hautausmaan alueelta vedet virtaavat Rantakaupungin purkautumisalueelle. Uuden hautausmaan alueelta pohjavesi virtaa kalliokynnyksen yli kohti vedenottamoa, mutta mallin mukaan osa pohjavedestä virtaa jokeen. Hautausmaan ei oleteta aiheuttavan suurta pohjaveden laaturiskiä.
Pintavedet
Virtausmallin mukaan nykyisillä vedenottomäärillä pohjavesi virtaa kohti jokea. Joelta virtaa
vesiä kohti vedenottamoa, kun vedenottomäärät nousevat 90–120 kuutioon vuorokaudessa.
4.7 Toimenpidesuositukset
Toimenpide
Toteuttaja
Aikataulu
1. Haja-asutusalueiden jäteveden käsittelyä tehostetaan valtioneuvoston asetuksen 209/2011 vaatimusten mukaan
15.3.2016 mennessä.
Porin ympäristövirasto ja
rakennusvalvonta
Jatkuva
valvonta
2. Pohjavesialueiden kiinteistöjen omistajille jaetaan päivitetyt
ohjeet öljysäiliöiden pohjavesiriskeistä, suojaamisesta, tarkastusvelvollisuudesta ja omistajan vastuusta.
Porin ympäristövirasto,
Ely-keskus
2016–17
3. Pelastustoimen ja ympäristönsuojeluviranomaisten yhteistyötä tehostetaan (öljysäiliörekisterin kokoaminen ja öljysäiliötarkastusten seuranta).
Satakunnan pelastuslaitos, Porin ympäristövirasto, Ely-keskus
2015
Asutus
4. Pohjavesialueet huomioidaan kaikissa rakennushankkeissa. Rakennusvalvonta
Aina voimassa
5. Maalämpöjärjestelmiä ei tule rakentaa vedenottamoalueille Järjestelmän rakentaja,
eikä alueille, joilta pohjaveden virtaus ottamolle kestää alle 60 rakennusvalvonta
vrk. Ohjeellisena suoja-alue etäisyytenä voidaan pitää 500
metriä vedenottamolta. Maalämpöjärjestelmiä rakennettaessa
on seurattava pohjaveden pinnan korkeuksia ja veden laatua
lähialueiden kaivoista. Laitteistot on varustettava automaattisilla vuodonilmaisimilla.
Aina voimassa
6. Pohjavesialueiden yksityiskaivojen omistajille jaetaan ohjeet Porin ympäristövirasto,
vedenottokaivojen kunnon ylläpitämisestä.
Ely-keskus
2015
49
Liikenne ja tienpito
7. Vt 2 pohjavesisuojausten riittävyys selvitetään UlasooriVähärauman pohjavesialueen pohjoispuolella.
Tiehallinto, Porin Vesi,
Porin ympäristövirasto,
Ely-keskus
2015
8. Harjakankaan pohjavesialueen pohjaveden suojaustarve
arvioidaan tekopohjavesilaitoksen ja imeytysaltaiden välisellä
tielinjalla.
Tiehallinto, Porin Vesi,
Porin ympäristövirasto,
Ely-keskus
2015
9. Ahlaisten pohjavesialueen maa-aineskuoppiin asennetaan
ajokielto- ja maankaatamisen kieltävät kyltit.
Porin Vesi, rakennusvalvonta
2015
Porin ympäristövirasto,
Ely-keskus
2015
Porin ympäristövirasto
Aina voimassa
Toiminnanharjoittaja, Elykeskus
2015
Maatalous
10. Pohjavesialueiden maanomistajia tiedotetaan toiminnan
mahdollisesti aiheuttamista pohjavesiriskeistä.
Maa-ainesten otto
11. Pohjavesialueille ei suositella uusien maanottolupien
myöntämistä.
Pima-alueet
12. Lampin pohjavesialueen huoltamokiinteistön alueelta otetaan veden laadun tarkkailunäyte. Mikäli toiminnanharjoittaja
ei ota näytettä, se otetaan Ely-keskuksen toimesta.
Yritystoiminta
13. Pohjavesialueille ei sijoiteta yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjavesiriskiä. Mikäli pohjavesialueilla sijoitetaan
uutta yritystoimintaa, selvitetään sijaintipaikan maaperä- ja
pohjavesiolosuhteet ja arvioidaan mahdolliset pohjavesiriskit.
Kaavoitusosasto, rakennusvalvonta, Porin ympäristövirasto
Muuntajat
14. Pohjavesialueiden muuntajien suojaustason riittävyyden
arviointi.
Pori energia
2015
Seurakunta, Porin Ympäristövirasto, Ely-keskus
Tarvittaessa
Hautausmaat
15. Hautausmaiden laajennusta suunniteltaessa laaditaan
erillinen selvitys pohjavesivaikutuksista.
50
5
ENNALTAEHKÄISEVÄ POHJAVEDEN SUOJELU
5.1 Porin pohjavesialueiden pohjavesiriskien ennaltaehkäisy
Ympäristönsuojelulain 202 §:n (527/2014) nojalla kunnanvaltuustolla on mahdollisuus antaa
ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia,
kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista toimintaa. Ympäristönsuojelumääräykset tarjoavat kunnille mahdollisuuden saada oman alueensa ympäristön erityispiirteet huomioiduksi. Lisäksi määräyksillä
voidaan tarkentaa ja selventää valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asettamia yleisluontoisia ympäristönsuojelua koskevia velvoitteita.
Ympäristönsuojelumääräysten tavoitteena on ehkäistä ympäristön hajapäästöluonteista pilaantumista ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Kuntien ympäristönsuojelumääräykset
ovat alemman asteen normeja, jotka voidaan rinnastaa esimerkiksi kunnan rakennusjärjestykseen ja jätehuoltomääräyksiin. Ympäristönsuojelulain 202 § sisältää määräykset toimintojen
sijoittamisesta ja alueista, joilla toiminta voi aiheuttaa ympäristön pilaantumisen. Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vähentämiseksi määräyksiä voidaan antaa esimerkiksi talousjätevesien
käsittelystä, kemikaalien varastoinnista ja jätteiden sijoittamisesta maaperään pohjavesialueilla.
Määräysten käyttäminen on kunnissa vapaaehtoista.
5.1.1 Asutus
Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräykset (1.4.2012) kieltävät talousjätevesien imeyttämisen maahan. Määräykset edellyttävät lisäksi, että talousjätevedet johdetaan jätevesiviemäriin, umpikaivoon tai puhdistettuna tiiviissä putkessa pohjavesialueen ulkopuolelle. Harjakankaan ja Ahlaisten suoja-alueiden lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä jätevesien maahan imeytys
on kielletty. Vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla talousjätevesien
käsittelyn tulisi olla valtioneuvoston asetuksen (209/2011) mukaisella tasolla vuoden 2016
maaliskuun loppuun mennessä. Porin kaupungin ympäristövirasto priorisoi jätevesiasetuksen
jälkivalvonnan pohjavesialueille.
51
Porin kaupungin rakennusjärjestyksessä todetaan, että uusien rakennusten öljysäiliöt on sijoitettava maanpäälle ja varustettava suoja-altaalla tai ympäristönsuojelu-määräysten mukaisella
kaksoisvaippasäiliöllä. Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä edellytetään, että kaksoisvaippasäiliöt on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä. Suoja-altaiden osalta ympäristönsuojelumääräyksissä todetaan, että suoja-altaan tilavuuden tulee olla vähintään yhtä suuri
kuin säiliön tilavuus ja että säiliöt on varustettava ylitäytön estolaittein. Harjakankaan ja Ahlaisten suoja-alueiden lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä on kielletty maanalaisten öljy- ja kemikaalisäiliöiden säilytys.
Kiinteistöillä sijaitsevat polttoneste- ja kemikaalisäiliöt sekä niiden putkistot on poistettava,
kun niiden käyttö on lopetettu. Säiliön poiston yhteydessä ne on puhdistettava ja varmistuttava
siitä, että öljyä ei ole vuotanut maaperään. Jos vuoto havaitaan, on tehtävä välittömästi ilmoitus
pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaisille. Tarvittaessa maaperän tila ja kunnostustarve on
arvioitava.
Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen muuttui luvanvaraiseksi
1.5.2011. Pohjavesialueelle ei ole suositeltavaa kaavoittaa rakennuksia, joiden lämmitys perustuu maalämpöön. Porin kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan lämpökaivojen tekeminen ja
lämmönkeruuputkien asentaminen tärkeällä pohjavesialueella edellyttää toimenpideilmoituksen tekemistä ja toimenpidelupaa. Porin kaupungin ympäristövirasto pyytää lausunnon Varsinais-Suomen ELY-keskukselta jokaisesta rakennettavasta lämpökaivosta. Porin kaupungin
ympäristönsuojelumääräykset kieltävät glykolin tai muun myrkylliseksi luokitellun aineen käytön maalämmön lämmönkeruunesteenä pohjavesialueella. Pohjavesialuevaikutusten lisäksi on
selvitettävä lämpökaivon rakentamisen mahdolliset vaikutukset talousvesikaivoihin ja kallioporakaivoihin.
5.1.2 Liikenne ja tienpito
Ahlaisten pohjavesialueen lähisuojavyöhykkeellä on kielletty vaarallisten aineiden kuljetus
ilman erikoislupaa sekä suolan ja muiden kemikaalien käyttö tienhoidossa. Harjakankaan pohjavesialueen lähisuojavyöhykkeelle ei saa rakentaa yleisiä moottoriajoneuvoille tarkoitettuja
teitä tai pysäköintialueita.
52
Erityisesti Ahlaisten ja Lampin pohjavesialueiden tieosuuksilla tapahtuvien onnettomuuksien
varalle on vaikeaa varautua, koska tielinjaukset kulkevat aivan maanottokuoppien vieressä.
Suunnitelma-alueen pohjavesialueilla kulkevien teiden varsilla maaperä on hyvin vettä johtavaa. Onnettomuustilanteessa haitta-aineet voivat levitä nopeasti pohjavesimuodostumaan tienvarsiojia pitkin ja suoraan maa-aineskuopan hyvin vettä johtavien maaperäkerrostumien kautta.
Käytännössä onnettomuusvaara ja sitä kautta pohjavesiriski on olemassa jatkuvasti.
5.1.3 Maatalous
Harjakankaan lähi- ja kaukosuojavyöhykkeellä ei saa levittää lietelantaa, virtsaa, puhdistamotai sakokaivolietteitä, eläinsuojan pesuvesiä eikä puristenesteitä. Lisäksi pohjavesialueen muodostumisalueelle ei saa levittää kuivalantaa. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja
lähteiden ympärille tulee jättää 100 metrin suojavyöhyke, jota ei lannoiteta kotieläinten lannalla. Uusien eläinsuojien, lantavarastojen, kasvihuoneiden ja taimitarhojen sijoittamista pohjavesialueelle tulee välttää. Pohjavesialueille rakennettavat ja siellä jo olevat eläinsuojat on sijoitettava vettä läpäisemättömälle maaperälle tai rakennettava pohjaltaan täysin vesitiiviiksi.
Myös eläinsuojien ja jaloittelualueiden tulee olla tiivistettyjä. Eläinsuojien kuivalanta-, virtsaja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12 kuukauden varastointiaikaa varten.
Varastot on rakennettava niin, ettei niistä voi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa.
5.1.4 Maa-ainesten otto
Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräykset kieltävät tilapäisen tai siirrettävän asfalttiaseman tai polttonesteillä toimivan murskausaseman sijoittamisen pohjavesialueille. Porin pohjavesialueille ei tulisi myöntää uusia maa-aineksen ottolupia. Kuoppiin johtavat sisäänajotiet
tulisi joko puomittaa tai katkaista, jolloin alueille tuotujen roskien ja romujen määrä mahdollisesti vähentyisi.
5.1.5 Yritystoiminta
Pohjavesialueille ei tule sijoittaa uutta pohjavesiriskiä aiheuttavaa toimintaa. Erityisesti kielto
koskee Ahlaisten pohjavesialueen lähisuojavyöhykettä ja Harjakankaan sekä UlasooriVähärauman pohjavesialueita. Ulasoori-Vähärauman suoja-aluepäätöksessä kielletään poltto53
nesteen jakeluaseman tai varaston sijoittaminen pohjavesialueelle. Harjakankaan ja Ahlaisten
suoja-alueiden lähi- ja kaukosuojavyöhykkeille ei saa rakentaa huoltoasemaa, polttoaineiden
jakeluasemaa, autokorjaamoa tai hajottamoa. Alueille ei saa myöskään perustaa öljyjen, fenolien, nestemäisten polttoaineiden, maantiesuolan, eikä muita mahdollisesti pohjaveden laatuun
haitallisesti vaikuttavien aineiden varastoa. Jos pohjavesiriskiä aiheuttavaa toimintaa pohjavesialueille sijoitetaan, on huolehdittava siitä, että haitallisten aineiden käsittelyssä, kuljettamisessa, valmistamisessa ja varastoinnissa huomioidaan mahdollinen pohjavesiriski.
Pohjaveden pilaantumisvaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittaminen tärkeälle pohjavesialueelle edellyttää ympäristölupaa. Ympäristölupiin tulee sisällyttää velvoite pohjaveden laadun
tarkkailusta. Pohjaveden laadun muutoksia tulee tarkkailla riskitoimintojen läheisyydessä, jotta
mahdolliset pohjaveden suojelutoimet voidaan aloittaa mahdollisimman nopeasti. Porin kaupungin rakennusjärjestys edellyttää, että pohjaveden pinnantaso ja virtaussuunta selvitetään
ennen pohjavesialueille rakentamista. Yrityksillä tulee olla valmiussuunnitelma sekä riittävästi
kemikaalien imeytymiseen sopivaa ainetta, poikkeustilanteiden varalle.
Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä todetaan, että yritysten kiinteistöjen alueella
varastoitavien ja säilytettävien ympäristölle vaarallisten kemikaalien, öljyjen, maalien, torjunta-aineiden ja liuottimien ja rasvojen varastointi on järjestettävä siten, että niiden pääsy maaperään, pohjaveteen tai muuhun ympäristöön on estetty. Ympäristölle vaarallisia aineita käsittelevien yritysten on puhdistettava jätevedet ennen niiden johtamista viemäriin. Olisi suositeltavaa,
että yritystoiminnan käytössä olevat öljy- ja kemikaalisäiliöt olisivat pelastustoimen tiedossa.
5.2 Kaavoitus
Kaavoituksella voidaan vaikuttaa maankäyttöön määrittämällä alueelle tulevien toimintojen
laatu ja määrä sekä antamalla määräyksiä ympäristön hoidosta. Suojelusuunnitelmaa voidaan
käyttää apuna kaavoituksessa. Kaavoja uusittaessa ja toimintojen sijoittamista suunniteltaessa
on huomioitava seuraavia asioita: pohjavesialueet tulee merkitä kaikkiin kaava-asteisiin, pohjavesialueille ei tule kaavoittaa pohjaveden laatua tai määrää vaarantavia toimintoja, suunnittelun kohteena olevan alueen pohjavesiolosuhteet on tunnettava riittävän hyvin. Pohjavesialueiden rajat tulee esittää kaavamääräyksillä. Kaavoihin tulee liittää määräyksiä, joilla esimerkiksi
määrätään rakentamaan kemikaaleille asianmukaiset varastotilat ja velvoitetaan rakentajaa perustamaan rakennuksensa niin, että se ei vaikuta pohjaveden laatuun tai määrään. Kunnan ra54
kennusjärjestyksessä voidaan antaa täsmällisiä ohjeita mm. öljysäiliöiden sijoittamisesta pohjavesialueella. Rakennusjärjestyksellä saadaan suojeluohjeet välittömästi rakentajia sitoviksi.
Ympäristöministeriö vahvisti Satakunnan maakuntakaavan 30.11.2011. Maakuntakaavan tavoitteissa vesi- ja maa-ainesvarojen kestävän käytön turvaamiseksi todetaan, että pinta- ja pohjavesien puhtaus pyritään turvaamaan maankäyttöä ohjaamalla. Maakuntakaavassa Vähärauma-Ulasoorin pohjavesialueen itäosa on merkitty palvelujen alueeksi. Suunnittelumääräyksissä velvoitetaan alueen suunnittelussa huomioimaan pohjaveden laadun ja muodostumisen
turvaaminen. Harjakankaan pohjavesialueella on MRL 33§:n mukainen rakentamisrajoitus.
Ahlaisten pohjavesialueella ja Lampin pohjavesialueen länsiosassa on taajamatoimintojen
aluevaraus. Alueet on merkitty myös matkailun kehittämisvyöhykkeiksi. Ahlaisten pohjavesialueella on MRL 33§:n mukainen rakentamisrajoitus.
Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueella on voimassa Kantakaupungin yleiskaava 2025. Pohjavesialue on merkitty yleiskaavaan merkinnällä pv/s. Pohjavesialueen pohjois-koillisosassa on
teollisuuden aluevaraus.
5.3 Pohjaveden laadun ja määrän valvonta
Sosiaali- ja Terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista
(461/2000) velvoittaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen laatimaan yhdessä talousvettä
toimittavan laitoksen kanssa laitoskohtaisen valvontatutkimusohjelman, jossa huomioidaan
laitoksen ominaispiirteet. Ohjelma sisältää kuvauksen laitoksen toteuttamasta veden laadun
säännöllisestä tarkkailusta käsittäen jatkuvan ja jaksottaisen seurannan. Näytteiden määrän
minimivaatimuksista ohjeistaa sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Laitoksen erityispiirteiden
vuoksi voidaan määrittää myös muita aineita kuin lain edellyttämiä laatuvaatimusten ja suositusten mukaisia tekijöitä.
Porin Veden vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma on valmistunut vuonna 2011. Se yhdistää
Porin Veden, entisen Noormarkun kunnan ja Sachtleben Pigments Oy:n aiemmat valvontatutkimusohjelmat. Veden laadun tarkkailussa korostuvia seikkoja ovat Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen raakaveden kaliumpermanganaattiluku ja sinilevän kasvuun varautuminen, luonnollisen pohjaveden sekoittuminen tekopohjaveteen ja veden viipymä verkostossa. Porin veden
55
vesijohtoverkosto on jaettu Porin kantakaupungin, Ahlaisten ja Noormarkun verkostoalueisiin,
joilla on omat valvonta- ja näytteenottosuunnitelmat (Liitteet 11 ja 12).
Porin Vesi tarkkailee raakaveden ja lähtevän veden laatua Harjakankaan tekopohjavesivesilaitoksella ja Ahlaisten ja Noormarkun verkostoalueen vedenottamoilla sekä Lukkarinsannan ja
Vähärauman pintavesilaitoksilla. Sachtleben Pigments Oy tarkkailee vedenlaatua omalla pintavesilaitoksellaan. Viranomaisvalvontanäytteiden määrä vaihtelee verkostoalueittain. Kantakaupungin alueella jatkuvan valvonnan näytteitä otetaan 72 kpl/vuosi ja jaksottaisen valvonnan
näytteitä 4 kpl/vuosi. Ahlaisten verkostoalueella vastaavat näytemäärät ovat 4 kpl/vuosi ja 1
kpl/vuosi ja Noormarkun verkostoalueella 4 kpl/vuosi ja 1 kpl/vuosi. Pintavesilaitosten raakaveden yleistä laatua tarkkaillaan neljä kertaa vuodessa 11 näytteenottopisteeltä.
5.4 Varautuminen poikkeus- ja häiriötilanteiden varalle
Vesilain (587/2011) mukaan kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan. Laki pyrkii turvaamaan vesihuollon toimivuuden siten, että vettä on saatavissa aina laadullisesti ja määrällisesti
riittävästi. Tämän vuoksi on tärkeää varautua mahdollisiin veden laadun häiriötilanteisiin varautumissuunnitelmalla. Varautumissuunnitelman avulla voidaan jo etukäteen suunnitella toimenpiteitä todennäköisissä häiriötilanteissa ja pienentää näin häiriöiden vaikutuksia. Suunnitelman sisällössä keskeisiä teemoja ovat todennäköisimpien uhkatekijöiden selvittäminen, häiriötilanteissa toimiminen, tiedottaminen ja vastuunjako.
Porin Veden vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma sisältää turvallisuussuunnitelman, jossa
huomioidaan vedenottamoa ja jakeluverkostoa uhkaavat mahdolliset vaaratekijät. Suunnitelmassa esitetään potentiaaliset vaaratekijät, niiden syyt ja seuraukset sekä toimenpideehdotukset. Valvontatutkimusohjelma sisältää myös toimintaohjeet veden laadun erityistilanteissa. Porin Veden valmiussuunnitelman tavoitteena on vesihuollon toimivuuden turvaaminen
kaikissa olosuhteissa.
5.5 Suojelusuunnitelman seuranta
Porin kaupungin tulee informoida ja valistaa kuntalaisia ja toiminnanharjoittajia pohjaveden
likaantumisriskeistä ja sen suojelusta. Informointi voisi tapahtua, esimerkiksi Porin Veden in56
ternet-sivujen kautta. Suojelusuunnitelman toimenpideohjelman aikataulu ei ole ajallisesti rajoitettu, vaan toimenpiteiden aikataulua voi harkinnan ja käytettävissä olevien resurssien mukaan priorisoida.
Porin kaupungin tulisi perustaa seurantaryhmä valvomaan pohjavesialueiden toimenpideohjelman toteutusta. Seurantaryhmässä olisi hyvä olla mukana ainakin vesi- ja viemärilaitoksen
edustaja, kunnan ympäristöviranomainen, kunnan terveystarkastaja, pelastustoimen viranomainen, maaseutuasiamies ja ELY-keskuksen edustaja. Toimenpideohjelman toteutumista on seurattava säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa. Ohjelmaa voidaan myös tarpeen mukaan
päivittää ja täydentää.
57
6
KIRJALLISUUTTA
Airix Ympäristö Oy 2011. Porin Vesi. Vesihuollon kehittämissuunnitelma, 29 s.
Airix Ympäristö Oy 2011. Porin Vesi. Vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma, 20 s.
Britschgi, R., Ahonen, I., Lammila, J., Lähteenmäki, P., Sahala, L. ja Vuokko, J. 2003. Pohjavesien
suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Satakunnan loppuraportti. Satakuntaliitto, Sarja
A:267, 91 s.
Britschgi, R. & J. Gustafsson (toim.). 1996. Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen
ympäristökeskus. Luonto ja luonnonvarat 55, 369 s.
Ekholm-Peltonen, M. 2007. Metsänhoidon ohjeistuksen ja tutkimuksen tarpeet pohjavesiasioissa.
Pohjavesipäivät 9.5.2007, Lahti. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=68626&lan=fi
Finér, L. 2007. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutus pohjaveteen. Pohjavesipäivät 9.5.2007, Lahti.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=68627&lan=fi
Gustafsson, J. (toim.) 2003. Teiden liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutusten erityisseurantakohteet.
Suomen ympäristökeskuksen moniste 289. 94 s.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=10653&lan=fi
Gustafsson, J., Kinnunen, T., Kivimäki, A.-L. ja Suomela, T. 2006. Pohjavesien suojelu. Taustaselvitys
osa IV vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25. 50 s.
http://www.miljo.fi/download.asp?contentid=66114&lan=FI
Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. ja Sandborg, M. 1993 a. Soranoton vaikutus
pohjaveteen. Raportti V: Sorantotto ja pohjaveden suojelu. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja
15, Sarja B, 120 s.
Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. ja Sandborg, M. 1993 b. Soranoton vaikutus
pohjaveteen, Raportti VI: Pohjavesi ja soranotto. Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja
rakennusosasto, Tutkimusraportti 1/1993, 58 s.
Hatva, T. 2004. Havaintoja pohjavesialueiden sekä tekopohjavesi- ja rantaimeytyslaitosten veden
laadusta. Suomen ympäristökeskuksen moniste 255. 134 s.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=15271&lan=fi
Heikkinen, P. 2000. Haitta-aineiden sitoutuminen ja kulkeutuminen maaperässä. Geologian
tutkimuskeskus, tutkimusraportti 150. 68 s. http://arkisto.gsf.fi/tr/tr150/TR150s1_41.pdf
Isomäki, E., Valve, M., Kivimäki, A.-L. & Lahti, K. 2006. Pienten pohjavesilaitosten ylläpito ja
valvonta. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas, 133 s.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=62570&lan=FI
Joensuu, S. 2007. Metsänhoidon vesiensuojeluohjeet ja pohjavesi. Pohjavesipäivät 9.5.2007, Lahti.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=68652&lan=fi
Juvonen, J. (toim.). 2013. Energiakaivo 2013 –maalammön hyödyntäminen pientaloissa. Suomen
Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 2013. 48 s.
Kinnunen, J.P. & Lindfors, I. 2001. Karjarannan pohjavesialueen riskikartoituksen loppuraportti. Osa 1.
57 s.
Kinnunen, J.P. 2001. Porin pohjavesialueen riskikartoituksen loppuraportti. Osa 2. Virtausmallinnus.
78 s.
Kinnunen, J.P. & Pitkäranta, R. 2001. Ahlaisten pohjavesialueen riskikartoitus ja virtausmalli. 60 s.
Korkka-Niemi, K. & Salonen, V.-P. 1996. Maanalaiset vedet – pohjavesigeologian perusteet. Turun
yliopiston Täydennyskoulutuskeskus. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala, 181 s.
Korkka-Niemi, Kirsti 2001. Cumulative geological, regional and site-specific factors affecting
groundwater quality in domestic wells in Finland. Monographs of the Boreal Environmental
Research No. 20. 98 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=13365&lan=EN
Kubin, E. 1998. Leaching of nitrate nitrogen into the groundwater after clear felling and site preparation. Boreal Environmental Research 3: 3–8.
Kuusisto, Erna, Timo, Tarvainen, Pekka, Huhta 2007. Alkuaineiden taustapitoisuudet eri maalajeissa
Satakunnan alueella. Geologian tutkimuskeskus, Espoon yksikkö, maaperä ja ympäristö. 22 s.
http://arkisto.gtk.fi/s41/1141/S41_1141_2007_11.pdf
Kylä-Setälä, A. & Assmuth, T. 1996. Suomen maaperän tila, kuormitus ja suojelu. Suomen ympäristö
10, Ympäristönsuojelu. Suomen ympäristökeskus. 162 s.
Lammila, J. & P. Lähteenmäki. 1999. Lounais-Suomen ympäristökeskus. II- ja III-luokan
pohjavesialueiden tutkimukset Satakuntaliiton alueella. Poski-projekti.20 s. + liitteet 53.
Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2001. Porin kaupungin pohjavesialueet.
Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2008. Ehdotus Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vesienhoidon
toimenpideohjelmaksi pohjavesille vuoteen 2015.
Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2006. Hyvän metsänhoidon suositukset. 59 s.
http://www.metsavastaa.net/tiedostot/dokumentit/8730/1_Hyvan%20_metsanhoidon
_suositukset.pdf
Mälkki, E. 1999. Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö. Tammi, Helsinki.
Nyroos, Hannele; Marjut, Partanen-Hertell; Kimmo, Silvo; Pauli Kleemola (toim.) 2006.
Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristö 55. 66 s.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=63332&lan=FI
Ojala, E. (toim.). Joutsijärven ja Tuurujärven vesiensuojelusuunnitelma. 42 s.
Orvomaa, M. 2008. Pohjavedenottamoiden suoja-alueet. Suomen ympäristö 40 – Ympäristönsuojelu.
89 s.
Pitkäranta, R. 2008. Maa-ainesten ottoalueiden nykytila ja kunnostustarve Porin seutukunnassa.
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2008. 119 s.
Porin pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. 1997. 99 s.
Rautavuoma, M., Alapassi, M. & Hatva, T. 1994. Maa-ainesten ottaminen: ohjeita maa-ainesten
ottamisen suunnittelua ja jälkihoitoa varten. Ympäristöministeriö, Alueiden käytön osasto, Opas
1/1994, 74 s.
Rintala, J., Hyvärinen, V., Illmer, K., Nylander, E., Pulkkinen, P., Rantala, P. ja Siiro, P. 2007.
Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat osana vesienhoidon järjestämistä. Suomen
ympäristökeskuksen raportteja 7/2007.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=226968&lan=fi
Rusanen, K., Finér, L. Antikainen, M., Korkka-Niemi, K., Backman, B. & Britschgi, R. 2004. The effect of forest cutting on the quality of groundwater in large aquifers in Finland. Boreal Environmental Research 9: 253 - 261.
Satakuntaliitto. 2012. Vahvistettavaksi toimitettu Satakunnan maakuntakaava.
http://www.satakuntaliitto.fi/sivu.aspx?taso=2&id=478
Satakunnan pelastuslaitoksen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. 2006. 14 s.
Satakunnan pelastuslaitos. 2008. Toimintaohje maaöljyvahingossa. 18 s.
Seppälä, J. & Idman, H. (toim.) 2004. Maaperänsuojelu. Geologian tutkimuskeskuksen jaSuomen
ympäristökeskuksen tutkimusseminaari 5.11.2004. Suomen ympäristö 726, ympäristönsuojelu. 161
s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=26568&lan=fi
Servomaa, K. Tuomainen, A. Ahokas, A. Sojakka, P. Breilin, O. ja Kangas, J. 2001. Torjunta-aineiden
ja ravinteiden kulkeutuminen kasvihuoneista maaperään ja pohjaveteen. EU-projekti SMT CT96-
59
2048. Suomen ympäristö 516. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 77 s.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=24498&lan=FI
Silander, J. & Järvinen E. A. 2004 (toim.). Vuosien 2002–2003 poikkeuksellisen kuivuuden
vaikutukset. Suomen ympäristö 731. Luonto ja luonnonvarat. 79 s.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=29665&lan=fi
Suomela, T. 2003. Vesipuitedirektiivi ja Suomen pohjavedet. Vesitalous 1/2003. ss.16-17.
http://www.mvtt.fi/Vesitalous/arkisto/2003/012003/tapasuom.pdf
Tidenberg, S., Kosonen, E., ja Gustafsson, J. 2007. Teiden talvikunnossapidon vaikutukset pohjaveteen.
Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10. 129 s.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=70810&lan=fi
Tiehallinto 2004. Pohjaveden suojaus tien kohdalla. 32 s. http://alk.tiehallinto.fi/thohje/pdf/2100028-v04pohjavsuojtienkohd.pd.pdf.
Tiehallinto 2007. Turun tiepiiri, pohjavesiaineiston päivitys ja pohjavesisuojausten kuntokartoitus.
Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 24 s. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/4000585-vpohjavesiraportti_turku.pdf
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 1999. Pohjaveden suojelu erityisesti vedenhankintaa silmällä pitäen.
Copy-Set, Helsinki, 134 s.
Vesi- ja ympäristöhallitus (1991). Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat. Valvontaohje nro 65.
Moniste. 19 s.
Vikman, H. & Arosilta, A. 2006. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Maa- ja
metsätalousministeriö, Huoltovarmuuskeskus, Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 128,
118 s.
Vitikka, K. & Valpasvuo, P. 2005. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset. Kuntaliiton julkaisu,
29 s. http://www.kunnat.net/attachment.asp?path=l;29;145;30546;38442;23951;32242;78269
Vuorimaa, P., M. Kontro, J. Rapala & J. Gustafsson. 2007. Torjunta-aineiden esiintyminen
pohjavedessä. Loppuraportti. Suomen ympäristö 42. Suomen ympäristökeskus.
Ympäristöministeriö 2004. Opas vesipuitedirektiivin ja siihen liittyvän kansallisen lainsäädännön
edellyttämistä toimenpiteistä Suomen pohjavesiasioissa. Osa I. Yleistä. Moniste. 28 s.
Ympäristöministeriö 2007. Polttoneisteiden jakeluasematoimintaa pohjavesialueilla koskeva
valvontaohje. 15 s.
Ympäristöministeriö 2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja
järjestämistä varten. Ympäristönhallintaohjeita 1, 56 s + liiteosa.
60
Liite 1
Pohjaveden suojelua sekä vesihuoltoa ja erityistilanteita koskevia säännöksiä
Öljysäiliöt
Asetus öljylämmityslaitteistoista 1211/1995
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19951211
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten
öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista 344/1983 sekä
päätös sen muuttamisesta 1199/1995
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830344
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19951199
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteistoista 314/1985 sekä päätös sen muuttamisesta
1219/1995
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850314
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19951219
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä 313/1985
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850313
Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091673
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten
kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/1998
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980415
Kemikaalit
Kemikaalilaki 599/2013 muutossäädöksineen
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130599
Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta
eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/1994
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940364
Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja
haitallisista aineista 1022/2006 sekä valtioneuvoston
asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista
aineista annetun asetuksen muuttamisesta 868/2010
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20061022
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100868
Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn
turvallisuudesta 2005/390
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050390
Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 855/2012
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120855
Liikenne ja viestintäministeriön asetus vaarallisten
aineiden kuljetuksesta tiellä 2011/369
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110369
Jäte ja jätevedet
Jätelaki 646/2011
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110646
Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä
vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla
alueilla 209/2011
http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/2011/20110209.pdf
Maatalous
Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien
nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000931
Maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinjätteen
käsittelystä 634/1994
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940634
Maa-aineistenotto ja maastoliikenne
Maa-aineslaki 555/1981 muutossäädöksineen
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810555
Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta
926/2005
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050926
Maastoliikennelaki 1710/1995 muutossäädöksineen
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19951710
Vesihuolto ja vesien hoito
Vesilaki 587/2011
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587
Laki vesihuoltolain muuttamisesta 681/2014
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140681
Laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041299
Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä
1040/2006
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061040
Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä
annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta
(869/2010)
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100869
Talousvesi
Sosiaali- ja Terveysministeriön asetus talousveden
laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000461
Sosiaali- ja Terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401
Ympäristön- ja terveydensuojelu
Ympäristönsuojelulaki 527/2014 ympäristönsuojeluasetus 713/2014
http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2014/20140527
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140713
Kuntien/kaupunkien ympäristönsuojelumääräykset
YSL 202 §
http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2014/20140527
Terveydensuojelulaki 763/1994 ja terveydensuojeluasetus 1280/1994
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941280
Maankäyttö
Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 muutossäädöksineen
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132
Vesihuollon erityistilanteet
Valmiuslaki 1552/2011
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20111552
Pelastuslaki 379/2011
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379
Liite 2
Liite 3
Liite 4
Liite 5
Liite 6
Liite 7
Liite 8
Liite 9
Liite 10
Liite 11
Liite 12
Valvonta- ja näytteenottosuunnitelma: Kantakaupungin verkostoalue
Määritettävät parametrit käyttötarkkailussa ja viranomaisvalvonnassa.
Käyttötarkkailu
Jatkuva valvonta
Jaksottainen valvonta
Lämpötila
Väri
Sameus
Sähkönjohtavuus
pH
Kokonaiskovuus
Alkaliniteetti
O2
COD Mn - O tai KMnO4
Rauta
Mangaani
Alumiini
Cl2
Kokonaispesäkeluku
Haju
Sameus
Maku
Väri
pH
Sähkönjohtokyky
Rauta
Mangaani
Ammonium
Escherichia coli
Koliformiset bakteerit
Clostridium perfringens
Alumiini
Nitriitti
Heterotrofinen pesäkeluku 22 C
Enterokokit
Arseeni
Kadmium
Kromi
Kupari
Fluoridi
Lyijy
Elohopea
Nikkeli
Ammoniumtyppi
Nitraatti
Nitraattityppi
Nitriitti
Nitriittityppi
Kloridi
Sulfaatti
Natrium
Hapettuvuus
TOC
Antimoni
Bentseeni
Bentso(a)pyreeni
Boori
Bromaatti
Syanidit
Seleeni
1,2-dikloorietaani
Tetra- ja trikloorieteeni yht.
PAH-yhdisteet
Kloorifenolit yhteensä
Trihalometaanit
Vinyylikloridi
°
Lukkarinsannan pintavesilaitoksen viranomaisvalvonnassa noudatetaan seuraavia periaatteita:
Jatkuva valvonta:
- jos vesilaitos otetaan käyttöön, otetaan lähtevästä vedestä ennen veden pumppaamista
verkostoon näyte, josta määritetään jatkuvan valvonnan mukaiset parametrit.
- jos käyttöönotto joudutaan tekemään hätäisesti, otetaan näytteet välittömästi käyttöönoton
yhteydessä
- pidempiaikaisessa käytössä sovitaan terveysviranomaisen kanssa Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen jatkuvan valvonnan näytteenottosuunnitelman soveltamisesta
Lukkarinsannan pintavesilaitokselle
Jaksottainen valvonta:
- jaksottainen näyte otetaan 1 kerran vuodessa laitoksen koekäytön yhteydessä, näytteestä
määritetään jatkuvan ja jaksottaisen valvonnan mukaiset parametrit.
Vähärauman ja Noormarkun Harjakankaan pohjavedenottamoiden viranomaisvalvonnassa
noudatetaan seuraavia periaatteita:
Jatkuva valvonta:
- jos vedenottamo otetaan käyttöön, otetaan lähtevästä vedestä ennen veden pumppaamista
verkostoon näyte, josta määritetään jatkuvan valvonnan mukaiset parametrit.
- jos käyttöönotto joudutaan tekemään hätäisesti, otetaan näytteet välittömästi käyttöönoton
yhteydessä
- pidempiaikaisessa käytössä sovitaan terveysviranomaisen kanssa Ahlaisten vedenottamon
jatkuvan valvonnan näytteenottosuunnitelman soveltamisesta Vähärauman
ja Noormarkun Harjakankaan vedenottamoille
Jaksottainen valvonta:
- jaksottainen näyte otetaan 1 kerran vuodessa laitoksen koekäytön yhteydessä, näytteestä
määritetään jatkuvan ja jaksottaisen valvonnan mukaiset parametrit.
Liite 13
Valvonta- ja näytteenottosuunnitelma: Ahlaisten ja Noormarkun verkostoalueet
Määritettävät parametrit käyttötarkkailussa ja viranomaisvalvonnassa.
Käyttötarkkailu
Jatkuva valvonta
Jaksottainen valvonta
Lämpötila
Väri
Sameus
Sähkönjohtavuus
pH
Kokonaiskovuus
Alkaliniteetti
O2
COD Mn - O tai KMnO4
Rauta
Mangaani
Kokonaispesäkeluku
Haju
Sameus
Maku
Väri
pH
Sähkönjohtokyky
Rauta
Mangaani
Ammonium
Escherichia coli
Koliformiset bakteerit
Clostridium perfringens
Alumiini
Nitriitti
Heterotrofinen pesäkeluku 22 C
Enterokokit
Arseeni
Kadmium
Kromi
Kupari
Fluoridi
Lyijy
Elohopea
Nikkeli
Ammoniumtyppi
Nitraatti
Nitraattityppi
Nitriitti
Nitriittityppi
Alumiini
Kloridi
Sulfaatti
Natrium
Hapettuvuus
TOC
Antimoni
Bentseeni
Bentso(a)pyreeni
Boori
Bromaatti
Syanidit
Seleeni
1,2-dikloorietaani
Tetra- ja trikloorieteeni yht.
PAH-yhdisteet
Kloorifenolit yhteensä
Pestisidit
Bromaatti
Trihalometaanit
Vinyylikloridi
Raakaveden käyttötarkkailu:
pH
Sähkönjohtavuus
Happi
Ammonium
Nitraatti
°
Liite 14
Käyttötarkkailun vedenlaatutietoja 2011–2013
Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen käyttötarkkailu
Veden laatu 2011
Analyysi
Yksikkö
Käsitelty vesi
Ka
Vesijohtovesi
Suurin arvo
Ka
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
STM suositus
Suurin arvo
0,7
8
Ei muutoksia
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
4,5
8,1
4,6
7,6
20
CODmn
mg/l
1,1
3,5
1,2
1,9
5
8,1
8,9
8,4
9
6,5 -9,5
176
221
179
217
2500
0,062
0,55
0,06
0,5
1,0 NTU
5
pH
Sähkönjohtavuus
µS/cm
Sameus
FTU
Väri
Pt mg/l
<2,5
2,5
<2,5
5
Kokonaiskovuus
mmol/l
0,64
0,82
0,67
0,89
Alkaliteetti
mval/l
0,81
1,15
0,84
1,1
Rauta
mg/l
<0,032
0,21
0,045
0,21
0,2
Mangaani
mg/l
<0,022
0,040
<0,022
0,050
0,05
Alumiini
mg/l
<0,016
0,06
Vapaa kloori
mg/l
0,34
0,46
Happi
mg/l
8,3
12,4
Lämpötila
°C
9,6
19,1
0,2
11,6
19,7
Veden laatu 2012
Analyysi
Yksikkö
Käsitelty vesi
Ka
Vesijohtovesi
Suurin arvo
Ka
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
STM suositus
Suurin arvo
<1
7
Ei muutoksia
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
4,7
9
4,9
7,1
20
CODmn
mg/l
1,2
2,3
1,2
1,8
5
8,2
9,3
8,5
9,1
6,5 -9,5
177
223
181
202
2500
pH
Sähkönjohtavuus
µS/cm
Sameus
FTU
0,069
0,24
0,076
0,61
1,0 NTU
Väri
Pt mg/l
2,6
7,5
2,6
5
5
Kokonaiskovuus
mmol/l
0,63
0,82
0,65
0,89
Alkaliteetti
mval/l
0,76
1,14
0,78
0,95
Rauta
mg/l
0,03
0,12
0,05
0,24
0,2
Mangaani
mg/l
0,02
0,05
0,02
0,04
0,05
Analyysi
Yksikkö
Käsitelty vesi
Vesijohtovesi
Alumiini
mg/l
0,01
0,04
Vapaa kloori
mg/l
0,42
0,53
Happi
mg/l
6
11,4
Lämpötila
°C
8,9
17,2
STM suositus
0,2
11,8
17,4
Veden laatu 2013
Analyysi
Yksikkö
Käsitelty vesi
Ka
Vesijohtovesi
Suurin arvo
Ka
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
STM suositus
Suurin arvo
0,65
16
Ei muutoksia
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
4,9
8,2
5,5
11,9
20
CODmn
mg/l
1,2
2,1
1,4
3
5
8,1
9
8,5
9,1
6,5 -9,5
Sähkönjohtavuus
µS/cm
166
189
169
199
2500
Sameus
FTU
0,15
0,39
0,21
2,23
1,0 NTU
Väri
Pt mg/l
2,5
5
2,8
20
5
Kokonaiskovuus
mmol/l
0,63
0,83
0,64
0,79
Alkaliteetti
mval/l
0,71
1,08
0,74
0,93
Rauta
mg/l
0,03
0,11
0,08
0,57
0,2
Mangaani
mg/l
<0,02
0,01
0,02
0,06
0,05
Alumiini
mg/l
0,01
0,04
Vapaa kloori
mg/l
0,34
0,44
Happi
mg/l
7,7
10,8
Lämpötila
°C
8,7
18,3
pH
0,2
10,5
18,3
Ahlaisten pohjavedenottamon ja Ahlaisten verkoston käyttötarkkailu
Veden laatu 2011
Analyysi
Yksikkö
Käsitelty vesi
Ka
Vesijohtovesi
Suurin arvo
Ka
STM suositus
Suurin arvo
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
0,2
3
1,3
15
Ei muutoksia
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
3,3
4,9
3,3
4,2
20
CODmn
mg/l
0,8
1,2
0,8
1,1
5
7,5
7,7
7,5
7,6
6,5 -9,5
pH
Sähkönjohtavuus
µS/cm
346
367
353
367
2500
Sameus
FTU
0,45
3,59
0,42
2,85
1,0 NTU
Väri
Pt mg/l
<3,1
10
<3
7,5
5
Kokonaiskovuus
mmol/l
1,1
1,3
1,1
1,4
Alkaliteetti
mval/l
0,89
1,04
0,88
0,97
Rauta
mg/l
0,1
0,4
0,9
0,2
0,2
Mangaani
mg/l
<0,026
0,1
<0,023
0,06
0,05
Kupari
mg/l
0,14
0,15
0,2
Lämpötila
°C
9,3
16,2
Veden laatu 2012
Analyysi
Yksikkö
Käsitelty vesi
Ka
Vesijohtovesi
Suurin arvo
Ka
STM suositus
Suurin arvo
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
1,9
55
<1
3
Ei muutoksia
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
4,1
7,3
3,9
5,9
20
CODmn
mg/l
1,1
1,8
1
1,5
5
7,5
7,7
7,5
7,7
6,5 -9,5
pH
Sähkönjohtavuus
µS/cm
351
361
350
362
2500
Sameus
FTU
0,48
6,87
0,57
6,8
1,0 NTU
Väri
Pt mg/l
3,8
17,5
3,9
17,5
5
Kokonaiskovuus
mmol/l
1,1
1,2
1,1
1,2
Alkaliteetti
mval/l
0,83
0,89
0,83
0,89
Rauta
mg/l
0,098
0,55
0,1
0,56
0,2
Mangaani
mg/l
0,02
0,04
0,02
0,04
0,05
Lämpötila
°C
9,8
13,7
11,3
15,5
Veden laatu 2013
Analyysi
Yksikkö
Käsitelty vesi
Ka
Vesijohtovesi
Suurin arvo
Ka
STM suositus
Suurin arvo
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
1,2
15
<1
1
Ei muutoksia
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
3,7
5,9
3,9
5,5
20
CODmn
mg/l
0,9
1,5
1
1,4
5
7,5
7,7
7,5
7,6
6,5 -9,5
pH
Sähkönjohtavuus
µS/cm
318
348
319
353
2500
Sameus
FTU
0,34
1,85
0,49
2,3
1,0 NTU
Väri
Pt mg/l
3
5
3,3
10
5
Kokonaiskovuus
mmol/l
1,1
1,2
1,1
1,1
Alkaliteetti
mval/l
0,88
0,93
0,88
0,95
Rauta
mg/l
0,08
0,23
0,11
0,47
0,2
Mangaani
mg/l
0,02
0,03
0,02
0,04
0,05
Kupari
mg/l
0,16
0,19
0,2
Lämpötila
°C
8,9
15,3
9,6
16,8
Noormarkun verkoston käyttötarkkailu 2011
Veden laatu 2011
Analyysi
Yksikkö
Käsitelty vesi
Ka
Vesijohtovesi
Suurin arvo
Ka
STM suositus
Suurin arvo
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
0,2
4
0,2
3
Ei muutoksia
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
2,9
4,7
2,8
4
20
CODmn
mg/l
0,7
1,2
0,7
1
5
8
8,4
8,1
9,3
6,5 -9,5
pH
Sähkönjohtavuus
µS/cm
369
379
366
376
2500
Sameus
FTU
0,02
0,08
0,02
0,05
1,0 NTU
Väri
Pt mg/l
2,5
2,5
2,5
2,5
5
Kokonaiskovuus
mmol/l
0,8
0,9
1,0
0,8
Alkaliteetti
mval/l
2,1
2,28
2,2
2,27
Rauta
mg/l
<0,015
0,1
<0,012
0,1
0,2
Mangaani
mg/l
<0,02
<0,02
<0,02
<0,02
0,05
Kupari
mg/l
2,2
2,15
0,2
Lämpötila
°C
7,9
8,6
Veden laatu 2012
Analyysi
Yksikkö
Ka
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
Suurin arvo
<1
1
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
4
7,5
CODmn
mg/l
1
1,9
8,3
8,8
pH
Sähkönjohtavuus
µS/cm
259
377
Sameus
FTU
0,06
0,39
Väri
Pt mg/l
2,5
2,5
Kokonaiskovuus
mmol/l
0,7
0,78
Alkaliteetti
mval/l
1,4
2,25
Rauta
mg/l
<0,02
0,08
Mangaani
mg/l
<0,02
0,03
Lämpötila
°C
9,9
16
Veden laatu 2013
Analyysi
Yksikkö
Vesijohtovesi
Ka
Kokonaispesäkeluku kpl/ml
Suurin arvo
0,14
3
Permanganaattiluku
KMnO4mg/l
5,1
8,2
CODmn
mg/l
1,3
2,1
8,3
8,8
pH
Sähkönjohtavuus
µS/cm
188
374
Sameus
FTU
0,14
0,55
Väri
Pt mg/l
2,5
2,5
Kokonaiskovuus
mmol/l
0,66
0,79
Alkaliteetti
mval/l
0,9
2,36
Rauta
mg/l
0,03
0,09
Mangaani
mg/l
<0,02
0,04
Lämpötila
°C
9,3
18,1
Liite 15
Harjakankaan pohjavesialueen suoja-aluemääräykset
KAUKOSUOJAVYÖHYKE
a) Alueella ei saa aloittaa hiekan, soran, eikä muun maa-aineksen ottoa tai maaleikkausta korkeuden N43 + 31,00 m alapuolelle. Kielto ei koske rakennusten perustamista, eikä perustusten
kuivattamista tai kaivon rakentamista varten tarvittavia kaivutöitä. Töiden yhteydessä on noudatettava erityistä huolellisuutta öljyjen ja muiden pohjaveden laadulle haitallisten aineiden
maahan joutumisen estämiseksi.
b) Soranottoon ja -kuljetukseen tarvittavan kaluston huoltotyöt on tehtävä sora-alueiden ulkopuolella.
c) Alueelle ei saa rakentaa huolto-asemaa, polttoaineiden jakeluasemaa, autokorjaamoa tai hajottamoa, öljysora- tai asfalttiasemaa, eikä vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetussa asetuksessa mainittuja tehtaita tai varastoja.
d) Alueelle ei saa rakentaa jäteveden puhdistamoa, eikä perustaa kaatopaikkaa tai hautausmaata. Alueella ei saa suorittaa jäteveden sadetusta tai maahanimeytystä, eikä puhdistamolietteen levitystä. Imeytyskielto ei koske ennen tämän päätöksen antamista rakennettuja jätevesijärjestelyjä.
e) Alueelle ei saa perustaa öljyjen, fenolien, nestemäisten polttoaineiden, maantiesuolan, eikä
muun pohjaveden laadulle haitallisten aineen varastoa lukuun ottamatta pohjaveden suojalaittein varustettuja tilakohtaisia varastoja.
f) Alueella ei saa varastoida väkilannoitteita, kasvinsuojeluaineita, eikä tuhoeläinmyrkkyjä
ilman että niiden pääsy maaperään on estetty.
g) Alueella ei saa käyttää lietelantaa, väkilannoitteita, kasvinsuojeluaineita, eikä tuhoeläinmyrkkyjä niin runsaasti tai sillä tavalla, että niitä pääsee pohjaveteen tai Tyvijärveen. Kielto ei
estä tavanomaista peltojen ja metsien lannoittamista. Mikäli edellä tarkoitettujen aineiden
käytön rajoittamisesta ei päästä yksimielisyyteen, on aineiden käytössä noudatettava vesihallituksen ohjeita, kunnes vesioikeus hakemuksesta mahdollisesti toisin määrää.
h) Alueelle rakennettavat lämmitysöljy- ja polttoainesäiliöt sekä niiden johdot on sijoitettava
joko rakennuksen sisään tai maan päälle ja ne on varustettava valuma-altaalla, joka tilavuudeltaan vastaa polttoainesäiliön suurinta tilavuutta. Öljykuljetuksissa on noudatettava erityistä
huolellisuutta.
i) Alueelle rakennettavista asuinrakennuksista tulevat wc-jätevedet sekä rakennettavista karja, teollisuus- ja varastorakennuksista tulevat jätevedet on kuljetettava tai johdettava tiiviissä
viemärissä suoja-alueen ulkopuolelle. Mainitut rakennukset on varustettava tarpeellisilla suojarakenteilla, jotka estävät haitallisten aineiden pääsyn maaperään.
LÄHISUOJAVYÖHYKE
j) Alueella on voimassa edellä kohdissa b) – i) olevat määräykset.
k) Alueella ei saa ulottaa hiekan, soran, eikä muun maa-aineksen ottoa tai maaleikkauksia
korkeuden N43 + 32,00 m alapuolelle.
Kielto ei koske rakennusten perustamista, eikä perustusten kuivattamista tai kaivon rakentamista varten tarvittavia kaivutöitä. Töiden yhteydessä on noudatettava erityistä huolellisuutta
öljyjen ja muiden pohjavedenlaadulle haitallisten aineiden maahan joutumisen estämiseksi.
l) Alueella ei saa rakentaa moottoriajoneuvoille tarkoitettuja yleisiä teitä, eikä pysäköintialueita.
m) Noormarkun kunnan Harjakankaan kylässä tilalla Harjula RN:o4:31 olevassa tie- vesirakennushallituksen omistamassa varastorakennuksessa kielletään varastoimasta maantiesuolaa.
OTTAMOALUEET, IMEYTYMISALUEET JA ESIKÄSITTELYLAITOS
n) Alueiden ympärillä on tarpeen mukaan pidettävä aitaa. Alueet on varustettava niiden tarkoitusta osoittavin tauluin. Alueella on sallittu ainoastaan veden ottamiseen, imeyttämiseen ja
käsittelyyn liittyvä toiminta. Näiden määräysten toimeenpanemisella ei kuitenkaan saa estää
alueisiin kohdistuvien rasiteoikeuksien käyttämistä.
o) Veden käsittely ja sitä varten tarvittavien kemikaalien ja muiden hoitoaineiden säilytys on
suoritettava tähän tarkoitukseen varatuissa tiloissa niin, ettei mainittujen aineiden pääsy maaperään ole mahdollista.
Liite 16
Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen suoja-aluemääräykset
a) Alueelta ei saa ottaa soraa tai muuta maa-ainesta siten, että pohjavesipinnan yläpuolelle
jäävän maakerroksen paksuus vähenee alle yhden metrin.
b) Suoja-alueelle ei ilman vesioikeuden lupaa saa perustaa sellaista tehdasta, laitosta tai varastoa, joka on mainittu vesiensuojelun ennakkotoimenpiteistä huhtikuun 6. päivänä 1962 annetussa asetuksessa (283/62)
c) Alueelle ei saa sijoittaa jäteveden puhdistamoita. Jäteveden imeyttäminen maahan on kiellettyä. Rakennettavat jätevesiviemärit ja niihin kuuluvat muut laitteet on tehtävä vesitiiviiksi.
d) Alueelle ei saa perustaa polttoaineen jakeluasemaa tai varastoa. Kiinteistöjen lämmitysöljysäiliöt on pidettävä sellaisessa kunnossa, ettei niistä ole vaaraa pohjevedelle.
e) Alueella olevia lampia ei saa käyttää uinti- ja pesupaikkoina.
f) Moottoriajoneuvojen pysäköinti on kielletty, lukuun ottamatta henkilöauton pysäköintiä
omakotitonteilla, muualla kuin pysäköintiä varten varatuilla päällystetyillä alueilla, joista pintavedet johdetaan suoja-alueen ulkopuolelle.
g) Porin-Mäntyluodon maantiellä on tienvarsiojat hakijan kustannuksella tiivistettävä niiltä
osin, missä hiekkakerros ulottuu pintaan saakka, ja ojat on muotoiltava siten, että niihin tuleva
pintavesi valuu suoja-alueen ulkopuolelle.
h) Vastaisuudessa rakennettavien, moottoriliikenteelle sallittujen teiden suhteen on tien rakentamisessa otettava huomioon edellä g-kohdassa mainitut tienvarsiojia koskevat määräykset.
Liite 17
Lampin ja Ahlaisten pohjavesialueiden öljysäiliöt
Sijoitus
Käytössä
Koko m3
Materiaali
Käyttöönotto
Suoja-allas
Ylitäyttöesto
1 maanalainen
on
3 lujitemuovi
2 maanalainen
on
5 teräs
karistamossa
3 maanalainen
on
3 teräs
asunnossa
4 maanpäällinen
on
3 teräs
maanpäälliset ovat farmarisäiliöitä
5 maanpäällinen
on
3 teräs
Lisätietoja: Ahti Paavonen
6 maanpäällinen
ei
7 maanalainen
on
8 maanpäällinen
ei
9 maanalainen
on
3 lasikuitu
10 maanpäällinen
ei
teräs
Puhdistettu 2005, tarkastettu 1989
11 maanpäällinen
ei
teräs
Puhdistettu 2005, tarkastettu 1989
12 maanpäällinen
on
13 maanpäällinen
on
3 lujitemuovi
14 maanalainen
ei
2 teräs
15 maanalainen
1905
lisätiedot (esim. viim. tarkastusajankohta)
Nyk. säiliö on Groupin valmistama
1,9
3 teräs
2,1 teräs
Tarkastus/puhdistus 2005/2006
1976
1,8 teräs
Puhdistettu1999, säiliöluokka A
kaksoisvaippa
tarkastettu 5/2007
valuma-allas
sisätiloissa, tarkastettu 5/2007
2001
tyhjennetty 1/2007
3 lujitemuovi
16 maanpäällinen
on
17 maanpäällinen
on
18 maanpäällinen
on
19 maanalainen
ei
20 maanalainen
ei
21 maanpäällinen
on
poistetaan käytöstä
2 teräs
1,5 lujitemuovi
lujitemuovi ja
3 nailon
lujitemuovi (Liplast)
3 teräs
1,5 lujitemuovi
valuma-allas
on
valuma-allas
1980
Viim.tarkastuspvm 13.6.2007
on
valuma-allas
Tarkastettu 1981 ja 2000-luvulla
Täytetty ja putket katkaistu 2000
1980
1987
ei tarkastettu
Sijoitus
Käytössä
Koko m3
Materiaali
Käyttöönotto
Suoja-allas
Ylitäyttöesto
lisätiedot (esim. viim. tarkastusajankohta)
22 maanpäällinen
ei
2 teräs
23 maanalainen
ei
24 maanalainen
on
3
1978
Säiliöluokka A, puhdistettu 1998
25 maanalainen
on
3 lujitemuovi
1976
Puhdistus -95, tarkastus 97, säiliöluokka A
26 maanpäällinen
on
teräs
1996
27 maanalainen
on
3 teräs
1970
Tarkastus ja puhdistus 2006, säiliöluokka A
28 maanalainen
on
3 teräs
1970
Puhdistettu 1999
Nostettu ja putket katkaistu 2000
Liite 18
Sivuojien suojaus valtatie 2:lla Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueella