2015 tarkistettu varhaiskasvatussuunnitelma
VASU Varhaiskasvatussuunnitelma Tarkistettu 2015 Hyvinkään kaupunki Varhaiskasvatuspalvelut SISÄLTÖ JOHDANTO 1 VARHAISKASVATUS 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 2 VARHAISKASVATUSPALVELUJA OHJAAVAT KESKEISIMMÄT LAIT JA ASETUKSET 2.1. 2.2. 2.3. 2.4. 2.5. 3 VARHAISKASVATUSPALVELUT HYVINKÄÄLLÄ 5 Kunnalliset varhaiskasvatuspalvelut Yksityiset varhaiskasvatuspalvelut Esiopetus Lapsen tarvitsema tuki Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset 5 5 5 6 6 VARHAISKASVATUKSEN PERUSTA 7 Näkemys lapsesta oppijana Hoito, kasvatus ja opetus Varhaiskasvatusympäristö Kieli LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA 5.1. 5.2. 5.3. 5.4. 6 4 4 4 4 4 4 4.1. 4.2. 4.3. 4.4. 5 1 1 1 2 2 3 Laki lasten päivähoidosta (36/1973) Asetus lasten päivähoidosta (239/1973) Perusopetuslaki (628/1998) Perusopetusasetus (852/1998) Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 3.1. 3.2. 3.3. 3.4. 3.5. 4 Määritelmä Tehtävät Varhaiskasvatuslain asettamat tavoitteet Päämäärät Arvopohja Hyvinkään varhaiskasvatuksen strategiat 1 Leikki Liikkuminen Tutkiminen Taiteellinen ilmaiseminen ja kokeminen ORIENTAATIOT 6.1. 6.2. 6.3. 6.4. 6.5. 6.6. Matemaattinen orientaatio Luonnontieteellinen orientaatio Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio Eettinen orientaatio Esteettinen orientaatio Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio 7 7 7 8 9 9 10 11 11 12 12 12 13 13 14 14 7 YHTEISTYÖ VARHAISKASVATUKSESSA 7.1. 7.2. 7.3. 8 KIELIPAINOTTEINEN PÄIVÄHOITO 8.1. 8.2. 9 10 11 12 Monialainen yhteistyö Kasvatuskumppanuus Tiimityö Kielikylpyä ruotsiksi Englantipainotteinen kasvatus VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAT ARVIOINTI JA SEURANTA LOPUKSI LÄHTEET 15 15 15 16 18 18 18 19 20 23 24 SAATTEEKSI Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelman tarkistaminen keväällä 2015: Varhaiskasvatuslain uudistuksen ensimmäinen vaihe on meneillään ja laki astuu voimaan 1.8.2015. Vuonna 2003 ilmestyneet ja v. 2005 täydennetyt Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes – Oppaita 56) ovat edelleen voimassa. Vuonna 2006 valmistunut Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma (Hyvinkään Vasu) on nyt tarkistettu vastaamaan uuden lain henkeä ja termistöä. Asiakirjaan on myös lisätty olemassa olevia rakenteita varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatus on muuttunut yhteiskunnallisten muutosten myötä yli kymmenen vuotta sitten tehtyjen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden jälkeen. Varhaiskasvatuksen asiakasprosessit sekä toimintamallit on muotoiltu Hyvinkään Vasuun vastaamaan muun yhteiskunnan toimintamalleja. Kädessäsi olevaan Hyvinkään Vasuun on haluttu jättää alkuperäisestä tekstistä johdanto, jossa kuvataan koko alkuperäisen Hyvinkään Vasun valmistumisen prosessi. Sisällöllisiä muutoksia on nyt tehty mm. kohtaan 3.3 Esiopetus; kohtaan 5.2 Liikkuminen; kohtaan 6.6 Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio; kohtaan 7.1 Monialainen yhteistyö ja lukuun 10 Varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatuslain mukaisia lisäyksiä ovat kohta 1.3. Tavoitteet sekä tieto- ja viestintätekniikan (tvt) lisääminen eri orientaatioihin sisältyväksi. Lasten ja vanhempien osallisuutta on painotettu luvussa 10 Arviointi ja seuranta. Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma vastaa koko varhaiskasvatuksen tarpeeseen ja ohjaa toimintaa nykyisten periaatteiden mukaisesti. Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelman tarkistus tehtiin kevään 2015 aikana. Tarkistamisesta vastasi varhaiskasvatuksen johtoryhmän alainen pedagoginen koulutustiimi: varhaiskasvatuksen koordinaattori Riitta PeltonenHietamäki, päiväkodin johtajat Marika Niittymäki ja Outi Salonsaari sekä kiertävä erityislastentarhanopettaja Pirjo Sivén. Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma 2006: Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa ei ole pitkään aikaan ollut varsinaista 0-7- vuotiaiden lasten hoitoa, kasvatusta ja opetusta koskevaa sisällön ohjausta. Esiopetusuudistus toi pitkästä aikaa ohjeistuksen esiopetusikäisten lasten opetukseen. Varhaiskasvatus ilmentää kuitenkin aina omaa aikaansa ja siksi sen pitää niin muodoiltaan kuin sisällöiltäänkin vastata aikansa haasteisiin Varhaiskasvatusikäinen lapsi viettää hyvin suuren osan ajastaan päivähoidossa. Kasvatuksen ammattilaisille on uskottu suuri vastuu. Siksi yhteistyö vanhempien kanssa, kasvatuskumppanuus, on erittäin tärkeää. Vanhemmilla on aina lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja –vastuu. Luottamuksen syntyminen vanhempien kanssa yhteisissä tapaamisissa ja keskusteluissa synnyttää aitoa kumppanuutta, jossa yhdessä toimitaan lapsen parhaaksi. Päivähoitolaki sanoo, että päivähoidon tulee tarjota suotuisa kasvuympäristö ja lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa (PhL36/1973). Miten siinä onnistumme riippuu varhaiskasvattajien ammatillisen osaamisen lisäksi myös vanhemmista ja yhteistyökumppaneistamme. Varhaiskasvatussuunnitelmatyö (Vasutyö) avattiin 13.10.2004 näyttävästi hyvinkääläisten päivähoitolasten voimin Wanhalla Areenalla tapahtuvassa lastenjuhlassa. Juhlaan lapset toivat kuvin, piirustuksin ja sanoin tietoa lasten hyvästä päivähoitopäivästä. Samana päivänä oli tiedotustilaisuus ja lasten töiden näyttely vanhemmille Taidemuseon tiloissa Jussintorilla. Päävastuu Vasuprosessista on ollut työ- ryhmällä, johon ovat kuuluneet lastentarhan- opettajat Tarja Fröblom, Karoliina Purola ja Eva Manelius 31.12.2004 saakka, lastentarhanopettaja, taiteen maisteri AnnaKaisa Ylönen, lastenhoitaja Jaana Käpyaho, päiväkodin johtajat Riitta Peltonen-Hietamäki 31.7.2005 saakka, Päivi Paasonen 1.8.2005 alkaen, perhepäivähoidon ohjaaja Tuija Kouhia ja päiväkodin johtajat Sirkka Niemi ja Mira Slawinski yksityisestä päivähoidosta. Projektivastaavana on toiminut päiväkodin johtaja Marja-Leena Laine. Työryhmä on kokoontunut 25 kertaa ja työstänyt väliajoilla tekstiä asiakirjaan. Asiakirjan kuvituksen on tehnyt Anna-Kaisa Ylönen. Ohjaus ja seurantaryhmänä on toiminut päivähoidon johtotiimi täydennettynä perusturvalautakunnan jäsenellä Niina Mustosella ja varalla on ollut Harri Kokko. Ohjaus ja seurantaryhmä, jonka tehtävänä on ollut ohjata työtä ja hyväksyä asiakirjan sisältö, on kokoontunut yhteensä 18 kertaa. Työskentelyn alusta saakka oli johtoajatuksena, että koko päivähoidon kenttä on tavalla tai toisella prosessissa mukana. Siksi jokaiseen päiväkotiin valittiin Vasuvastaava, joka yhdessä päiväkodin johtajan kanssa vei tietoa Vasun tiimoilta yksikköönsä. Työryhmä lähetti kuukausittain erilaisia tehtäviä yksiköihin ja sai materiaalia asiakirjan tekoon suoraan kentältä. Valmistuva Vasu on ollut myös koko ajan netissä sekä hyvinkääläisten vanhempien että varhaiskasvatuksen henkilökunnan arvioitavana. Palautetta on saatu kiitettävästi ja sitä on myös hyödynnetty. Hyvinkään päivähoito on asiakaskyselyiden perusteella laadukasta. Vasuprosessin kuluessa ja kenttää kuunnellessa välittyi kuitenkin myös niitä asioita, joita olisi kehitettävä. Yksi merkittävä laatuun vaikuttava tekijä on sijaisten saannin turvattavuus. Vasu asettaa vaatimuksia myös varhaiskasvatuspalvelu- ja järjestävien yksiköiden sisä- ja ulkotiloille; varhaiskasvatusympäristöllä on suuri merkitys lapsen oppimiselle ja suotuisalle kehitykselle. Fyysinen ja psyykkinen turvallisuus on myös yksi tärkeimmistä arvoistamme. Varhaiskasvatussuunnitelmatyö ei pääty tähän. Tätä asiakirjaa on päivitettävä säännöllisesti aikaansa vastaavaksi. Tämän asiakirjan tiimoilta on hyvä aloittaa entistä laadukkaamman varhaiskasvatuksen kehittäminen ja toteuttaminen Hyvinkäällä. Kiitos kaikille, jotka olette osallistuneet Vasutyöhön kanssani! Hyvinkäällä 31.5.2006 Marja-Leena Laine projektivastaava/päiväkodin johtaja Vasutyöryhmä on tehnyt arvokasta työtä päivähoidon laadun lisäämiseksi. Työryhmä on työskennellyt aikaa säästämättä asiantuntevasti. Lämpimät kiitokset koko työryhmälle laadukkaasta, monipuolisesta ja asiallisesta Vasu-asiakirjasta, josta tulee ohjaava asiakirja koko päivähoidon käyttöön. Erityiskiitos projektista vastaavalle päiväkodin johtaja Marja-Leena Laineelle, joka on luotsannut merkittävää projektia ammattitaitoisesti huomioiden prosessin ajan päivähoitomme koko kentän, vanhemmat ja verkostot. Projekti on saanut valtakunnallistakin kiitosta mm. Stakesilta, sillä asiakirjan teksti on ollut koko prosessin ajan netissä luettavana. Lapsi, kumppanuus ja kasvattajan rooli ovat olleet punaisena lankana prosessissa. Kiitokset ohjaus- ja seurantaryhmälle: johtotiimille, Niina Mustoselle ja Harri Kokolle, jotka jaksoivat paneutua asiakirjaan ja kannustaa työryhmää. Myös koko päivähoidon kenttä Vasuvastaavineen ansaitsee kiitokset aktiivisuudestaan asiakirjan syntymisessä. Tätä asiakirjaa ei olisi syntynyt ilman apuanne. Teitä kaikkia tarvitaan tulevaisuudessakin asiakirjan arvioinnissa. Hyvinkäällä 31.5.2006 Hilkka Toiviainen päivähoidon johtaja Ohjaus- ja seurantaryhmän puheenjohtaja JOHDANTO V. 2006 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet valmistuivat Stakesin toimesta 30.9.2003. Toinen tarkistettu painos ilmestyi vuonna 2005. Asiakirja perustuu valtioneuvoston periaatepäätöksellä 28.2.2002 vahvistettuun varhaiskasvatuksen valtakunnallisiin linjauksiin (Sosiaali- ja terveysministeriö. 2002. Julkaisuja 9.), jotka määrittelevät yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen suuntaviivat. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet muodostavat yhdessä esi- ja perus- opetuksen opetussuunnitelmien perusteiden kanssa valtakunnallisesti lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävän kokonaisuuden. Tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteutumista, ohjata sisällöllistä kehittämistä, luoda edellytyksiä laadun kehittämiselle ja lisätä varhaiskasvatushenkilöstön ammatillista tietoisuutta, vanhempien osallisuutta varhaiskasvatuspalveluissa ja asiantuntijayhteistyötä eri palvelujen kesken. Hyvinkään perusturvalautakunta teki päätöksen kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman (myöh. Vasu) tekemisestä 11.3.2004 pitämässään kokouksessa. Hyvinkään Vasu ohjaa paikallisten olosuhteiden pohjalta varhaiskasvatuksen sisältöjä ja toimintatapoja. Se on vanhempien, päättäjien ja varhaiskasvatuspalveluiden piirissä toimivien yhteinen asiakirja sekä varhaiskasvatuksen ohjauksen väline ja kasvatushenkilöstön keskeinen työväline. Vasu toimii varhaiskasvatuksen arvioinnin ja kehittämisen perustana ja on oleellinen osa varhaiskasvatuksen laadunhallintaa. Varhaiskasvatuksessa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat kiinteästi yhteen. Varhaiskasvatuksen toteuttamisen suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys edellyttää kasvatushenkilökunnan sitoutumista yhteiseen suunnitelmaan. Hyvinkään varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jonka mukaan lapsen inhimillinen kasvu ja kehitys on turvattava. Varhaiskasvatus on osa elinikäistä oppimista, jossa jatkumo kouluun on oleellista. Hyvinkään varhaiskasvatuksessa painottuu asiakaslähtöisyys, lapsen kaikinpuolinen hyvinvointi, varhainen puuttuminen, vanhemmuuden tukeminen, leikin kautta oppiminen ja kokonaisvaltainen toiminta. Hyvinkää ja sen ympäristö oppimisympäristönä tarjoaa varhaiskasvatuksen sisältöihin monipuolisia toimintamahdollisuuksia. Hyvinkäällä on hyvät mahdollisuudet saattaa varhaiskasvatusikäiset lapset nauttimaan luonnosta ja sen tutkimisesta ja monipuoliset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa. Taide- kaupunkina Hyvinkää mahdollistaa taiteesta nauttimisen ja taiteilijoiden töihin tutustumisen. Hyvinkään kaupungin Vasua on työstänyt päivähoidon henkilöstöstä koottu työryhmä. Ohjaus- ja seurantaryhmänä on toiminut päivähoidon johtotiimi täydennettynä perusturvalautakunnan jäsenellä ja projektisuunnittelijalla. Jokaisessa päivähoitoyksikössä on ollut vasuvastaava, joka yhdessä yksikön johtajan kanssa on toiminut linkkinä työryhmän ja kentän välillä. Vanhemmille on järjestetty Vasutyön aloittamisesta tiedotustilaisuus ja tiedotettu kirjeitse. Vanhemmilla on ollut yhdessä muiden varhaiskasvatuksesta kiinnostuneiden kanssa mahdollisuus seurata Vasutyön etenemistä internetissä ja antaa siitä palautetta. 1 1 VARHAISKASVATUS 1.1. Määritelmä Varhaiskasvatus on valtakunnallisten linjausten mukaisesti pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Ensisijainen oikeus ja vastuu lasten kasvatuksesta on aina lasten vanhemmilla ja yhteiskunnan tehtävänä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Kiinteä yhteistyö, kasvatuskumppanuus, vanhempien kanssa on tällöin kasvatustehtävän onnistumisen edellytys. Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus ovat osa elinikäistä oppimista ja niiden tulee yhdessä muodostaa lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävä kokonaisuus. Varhaiskasvatus on tavoitteellista vuoro- vaikutusta ja yhteistoimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. Tavoitteena on hyvinvoiva lapsi. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Stakes, 2003) Varhaiskasvatuspalvelut muodostuvat kunnan tai yksityisen sektorin järjestämästä päivähoidosta ja esiopetuksesta, koululaisten iltapäivätoiminnasta sekä muusta varhaiskasvatustoiminnasta. 1.2. Tehtävät Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan käytännön tavoitteellista kasvatustoimintaa, joka turvaa lasten kehitysedellytykset mahdollisimman hyvin. Varhaiskasvatuksen tehtävät Hujalan & Lindbergin (1998) mukaan ovat: - Lapsipoliittinen tehtävä; tarjoaa mahdollisuuden iän ja kehitystason mukaiseen virikkeelliseen toimintaan, oppimiseen, lepoon ja virkistykseen - Perhepoliittinen tehtävä; tukee yhdessä perheen kanssa lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista - Työvoimapoliittinen tehtävä; tarjoaa lapselle turvallisen ympäristön vanhempien työssäkäynnin ja opiskelun ajaksi - Koulutuspoliittinen tehtävä; turvaa jokaisen lapsen oikeuden oppimiseen ja tukee oppimismahdollisuuksia - Tasa-arvoa edistävä tehtävä; ennaltaehkäisee oppimisvaikeuksien syntymistä ja tasoittaa kehityksellisiä ja sosiaalisista taustoista johtuvia eroja - Sosiaalipoliittinen tehtävä; tukee mm. sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa lapsiperheitä ja toimii lastensuojelun tukipalveluna - Sisäinen kehittämistehtävä; varhaiskasvatuksen henkilöstö arvioi ja kehittää työtään jatkuvan oppimisen näkökulmasta. 1.3. Varhaiskasvatuslain asettamat tavoitteet 1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia; 2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasaarvon toteuttamista; 3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset; 4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö; 5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä; 6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa; 7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä; 8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä 2 sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen; 9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin; 10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä. 1.4. Päämäärät Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on kasvatustavoitteiksi määritelty kolme kasvatuspäämäärää: Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen. Tavoitteena on luoda perusta lapsen omalle ainutlaatuiselle persoonalliselle kehittymiselle. Lapsen yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja toimitaan siten, että lapsi hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Kasvattajien tehtävänä on mahdollistaa lapsen itsetunnon suotuisa kehittyminen. Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen. Tavoitteena on, että lapsesta kasvaa suvaitsevainen ja myönteisesti itseensä suhtautuva persoona. Lapsi oppii ottamaan huomioon muita ihmisiä arjen toiminnoissaan. Itsenäisyyden asteittainen lisääminen. Riittävä huolenpito ja turva mahdollistavat omatoimisuuden harjoittelun. Tavoitteena on, että lapsi oppii edellytystensä mukaisesti huolehtimaan itsestään ja läheisistään. Hän oppii tekemään omaa elämäänsä koskevia valintoja ja päätöksiä. Lapsen tulee saada kokea iloa oppimisestaan. Kasvatuspäämäärät vaikuttavat koko ihmisen tulevaan elämään. Kasvattajan tulee turvata päämäärien mukainen toiminta lapsiryhmissään. 1.5. Arvopohja Varhaiskasvatussuunnitelmassa arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin sekä kansallisiin ja paikallisiin asiakirjoihin. Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa, joka tuli laintasoisena säädöksenä Suomessa voimaan vuonna 1991, on keskeisimpänä arvona lapsen ihmisarvo. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen periaatteet ovat: - syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoisen kohtelun vaatimus - lapsen etu - lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen - lapsen mielipiteen huomioon ottaminen Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelmaa ohjaavat myös kunnalliset asiakirjat ja strategiat. Hyvinkään kaupungin arvopohja on kirjattuna kaupungin strategiassa. Hyvinkään kaupungin lapsipoliittisen ohjelman perusarvoksi määriteltiin lapsen oikeus hyvinvointiin ja terveeseen kasvuun. Lastensuojelullisella näkökulmalla tarkoitetaan lapsen oikeutta taloudelliseen hyvinvointiin, turvallisiin ihmissuhteisiin, turvalliseen perushoitoon ja turvalliseen ympäristöön. Osallistumisnäkökulman mukaan lasta on kuunneltava häntä koskevassa päätöksenteossa. Lapsuuden voimavaroista huolehtiminen tarkoittaa mm. oikeutta taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin voimavaroihin, parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan ja perheen ja vanhemmuuden arvostamiseen (Lupa välittää, Hyvinkään kaupungin lapsipoliittinen ohjelma 2002) Varhaiskasvatuksen palveluja käyttävien perheiden arvopohja kartoitetaan yhteistyössä kasvattajien kanssa vuosittain käydyissä kasvatuskeskusteluissa. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman keskeiset painopistealueet ovat: 1. lapsen hyvä arki varhaiskasvatuksessa ja koulussa 2. vanhemmuuden tukeminen 3. lasten ja nuorten vapaa-aika 4. koulunkäynnin turvaaminen sekä 5. nuorten pääsy jatko-opintoihin ja työelämään Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma Hyvinkää 2014 – 2017 3 Arvot ovat toimintaa ohjaavia periaatteita. Arvojen määrittämisen avulla saadaan aikaan organisaatiossa yhteinen näkemys, jonka mukaan toimintaa suunnitellaan, arvioidaan ja kehitetään. Kasvatus on arvosidonnaista ja siksi kasvattajan täytyy olla tietoinen työnsä eettisestä luonteesta. Hyvinkään varhaiskasvatus toimii arvomaailmansa mukaisesti niin, että - lapsella on mahdollisuus elää lapsena ja toteuttaa itseään leikissä - lapsen terve itsetunto kehittyy hyväksyvässä ilmapiirissä ja vuorovaikutuksessa - lapsella on mahdollisuus oppia huomioimaan ja kunnioittamaan ryhmän muita jäseniä ja saa kokea samanlaista kunnioitusta itseään kohtaan - lapsi kasvaa auttavaiseksi ja hyväkäytöksiseksi - lapsi kasvaa oma-aloitteiseksi arkipäivän tilanteissa - lapsi haluaa huolehtia ympäristöstään - lapsi oppii käsittelemään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä - lapsi kokee oppimisen iloisena asiana - lapsi saa toimia kiireettömässä ja turvallisessa ympäristössä - lapselle asetetaan yhdessä vanhempien kanssa keskustellen turvallisuutta luovat rajat 1.6. Hyvinkään varhaiskasvatuksen strategiat Hyvinkään sivistystoimen strategia varhaiskasvatuksessa Hyvinkään varhaiskasvatuksen strategia 2014 – 2016 4 2 VARHAISKASVATUSPALVELUJA OHJAAVAT KESKEISIMMÄT LAIT JA ASETUKSET Suomalaista päivähoitoa määrittää joukko erilaisia lakeja ja asetuksia. Ne koskevat mm. päivähoidon maksuja ja tukia, erityispäivä- hoitoa, sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia, lastensuojelua, kasvattajien kelpoisuusvaatimuksia ja viranomaisen toiminnan julkisuutta. Tietoa keskeisimmistä varhaiskasvatuspalveluja ohjaavista laeista ja asetuksista ja muista asiakirjoista saa Valtion säädöskokoelmasta, Finlexistä, www.finlex.fi. 2.1. Laki lasten päivähoidosta (36/1973) Varhaiskasvatuslaki 1.8.2015 (ensimmäinen vaihe) Päivähoitolakiin sisältyvät säädökset mm. päivähoidon toimintamuodoista sekä säännökset päivähoidon järjestämisestä subjektiivisen oikeutena. 1.8.2015 voimaan tulevassa varhaiskasvatuslaissa on mm. määritelty varhaiskasvatuksen tavoitteet tarkemmin esim. pedagogisen toiminnan toteuttamisen suhteen. Uudessa laissa myös korostetaan lapsen ja vanhempien osallisuutta. Varhaiskasvatuslain uudistaminen jatkuu, toinen vaihe toteutuu mahdollisesti v. 2017. 2.2. Asetus lasten päivähoidosta (239/1973) Asetus sisältää säädökset mm. päivähoitoon liittyvien hakemusten käsittelystä ja haku- ajoista, kasvattajien ja lasten välisestä suhde- luvusta ja kelpoisuusehdoista sekä päiväkoti- että perhepäivähoidossa. Samassa asetuksessa ovat myös erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevia lapsia koskevat säännökset. 2.3. Perusopetuslaki (628/1998) Perusopetuslaki sisältää säännökset mm. kunnan velvollisuudesta järjestää oppivelvollisuusikäisille maksutonta perusopetusta. Laissa on myös säännökset oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna järjestettävästä esiopetuksesta. Muutokset perusopetuslakiin 1.1.2015 alkaen: §26a Esiopetus tuli velvoittavaksi: lapsen on vuotta ennen kouluun menoa osallistuttava esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta valvoa, mihin toimintaan lapsi osallistuu. §35 Oppilaan velvollisuuksista: oppilaan tulee osallistua opetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä myönnetty vapautusta. Tämä koskee myös esiopetuksen oppilasta, mikäli hänet on ilmoitettu esiopetukseen. 2.4. Perusopetusasetus (852/1998) Asetuksessa on säädetty mm. erityisopetukseen ottamisesta ja siirtämisestä sekä siinä noudatettavasta menettelystä. 2.5. Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 5 3 VARHAISKASVATUSPALVELUT HYVINKÄÄLLÄ 3.1. Kunnalliset varhaiskasvatuspalvelut Kunnalliset varhaiskasvatuspalvelut Hyvinkäällä: • avoimet varhaiskasvatuspalvelut: leikkitoiminta 1-5v, avoin päiväkoti, parkkihoito, perhekeskukset • päiväkotihoito: kokopäivä- ja osapäivähoito, iltahoito, vuorohoito, yhteistoiminnallisen oppimisen ryhmät, perhepäivähoidon varahoito • perhepäivähoito: hoitajan kotona tapahtuva hoito • esiopetus • koululaisten iltapäivähoito pääosin iltapäivähoidon järjestää Hyvinkään kaupungin opetustoimi ja kolmas sektori sekä yhteistoiminnallisen oppimisen ryhmissä • lapsen tarvitsemat tukipalvelut kiertävät erityislastentarhanopettajat, integroidut erityisryhmät päiväkodeissa, henkilökohtaiset avustajat, psykologi, yhteisöllinen puheterapeutti ja suomi toisena kielenä lastentarhanopettaja • Hyvinkää maksaa kotihoidontuen kuntalisää alle kaksivuotiaan lapsen kotona hoitamiseksi tietyin ehdoin. 3.2. Yksityiset varhaiskasvatuspalvelut Yksityiset varhaiskasvatuspalvelut Hyvinkäällä: • päiväkotihoito: kokopäivä- ja osapäivähoito, eri tavoin toimintaa painottavia yksiköitä • perhepäivähoito: perhepäivähoitaja toimii omassa kodissaan yksityisyrittäjyyden periaatteella tai lapsen kotona työsuhteessa • esiopetus ostopalveluna Hyvinkäällä toimii 10 yksityistä päivähoitoyksikköä ja yksityisiä perhepäivähoitajia, jotka toimivat yksityisyrittäjyyden periaatteella. Osa yksityisistä päiväkodeista painottaa toiminnassaan liikuntaa, kuvataiteita tai musiikkia, muutama kieliä tai kristillisyyttä. Ruotsinkielinen päivähoito tuotetaan yksityisessä päiväkodissa. Yksityistä päivähoitoa tuotetaan yksityisen hoidon tuen, kuntalisän ja kunnan myöntämän avustuksen turvin. 3.3. Esiopetus Perusopetuslakia uudistettiin 1.1.2015 siten, että esiopetuksesta tuli velvoittavaa. Vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista lapsen tulee osallistua perusopetuslain mukaiseen esiopetukseen tai vastaavaan, samat tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Vastuu osallistumisesta on vanhemmilla. Perusopetuslain mukainen esiopetus on suunnitelmallista ja tavoitteellista. Kunnan tulee järjestää esiopetusta riittävästi ja sitä tulee antaa vähintään 700 tuntia lukuvuodessa. Esiopetuksen lisäksi lapsilla on subjektiivinen oikeus tarvitsemaansa päivähoitoon. Esiopetuksen keskeinen tehtävä on tukea lapsen kasvua tasa-arvoon, ihmisyyteen ja vastuullisuuteen sekä edistää hänen suotuisia kasvu-, kehitys ja oppimisedellytyksiään. Hyvinkäällä annettava esiopetus on perusopetuslain ja -asetuksen mukaista kasvatusta ja opetusta. Hyvinkään kaupungin esiopetuksen opetussuunnitelman perustana on lisäksi päivähoidon ja perusopetuksen yhteinen vuonna 2002 tehty esi- ja alkuopetuksen opetussuunnitelma. Kunnan varhaiskasvatuksen ja esi- ja alkuopetuksen on muodostettava kokonaisuus, joiden välillä on selkeä jatkumo. Hyvinkään esiopetuksen opetussuunnitelma, perustuu Opetushallituksen asiakirjoihin: Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (64/011/2000) ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutos (42/011/2003). Esiopetussuunnitelman perusteita on tarkennettu kolmiportaisen tuen osalta v. 2010. Uudet esiopetussuunnitelman perusteet ovat valmistuneet v. 2014 ja uusi kunnallinen esiopetussuunnitelma valmistuu syksyyn 2016 mennessä. Esiopsia teh- 6 dään yhdessä perusopetuksen kanssa, jossa opetussuunnitelmatyö etenee samassa aikataulussa. Opiskelija- ja oppilashuoltolain uudistuessa 1.8.2014, julkaistiin opsin perusteet tältä osin. Myös Hyvinkäällä valmisteltiin oppilashuollon osio jo uusien perusteiden mukaisesti niin esi- ja perusopetukseen kuin toiselle asteellekin. Hyvinkäällä esiopetusta tuotetaan sekä kunnallisena palveluna että ostopalveluna yksityisiltä palveluntuottajilta. Yhteistyö perusopetuksen kanssa takaa onnistuneen siirtymän varhaiskasvatuksesta kouluun. Esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä ja nivelvaiheen prosessia on hiottu yhdessä perusopetuksen kanssa. Hyvinkään kaupungin esiopetussuunnitelma löytyy osoitteesta www.hyvinkaa.fi/varhaiskasvatus, esiopetuksen sivuilta. 3.4. Lapsen tarvitsema tuki Varhaiserityiskasvatus osana varhaiskasvatuksen arkea tukee mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen kehitystä, kasvua ja oppimista. Lapsen yksilöllisen tuen tarve kartoitetaan, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen suunnitellaan ja arvioidaan säännöllisesti yhteistyössä henkilöstön ja huoltajien kanssa. Lasta kuullaan ja hänen mielipiteensä selvitetään ikä ja kehitystaso huomioiden. Lapsen tuen tarpeen arviointiin, suunnitteluun ja toteuttamiseen voivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Tuen tarkoitus on mahdollistaa lapselle tasa- arvoinen osallistuminen lapsiryhmän toimintaan. Tuen tarve arvioidaan yksilöllisesti lapsen tarpeiden ja ympäristön olosuhteiden mukaan. Tuen tarve voi myös painottua eri kehitysvaiheissa eri tavoin. Varhaiskasvatuksessa on useita lapsen kehitystä tukevia tekijöitä, joita voidaan varhaiskasvatuksen tukitoimina suunnitelmallisesti vahvistaa ja tehostaa. 3.5. Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset Suomessa asuu eri kieli- ja kulttuuritaustaisia vähemmistöjä kuten saamelaiset, romanit ja viittomakieliset. Hyvinkäälle on muuttanut ihmisiä monista eri maista ja eri syistä, niin pakolaisina kuin työn, opiskelun tai avioliiton vuoksi. Monikulttuuriset perheet ovat yksilöllisiä ja keskenään erilaisia. Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon lapsen ikä ja yksilölliset tarpeet, kieli- ja kulttuuritausta sekä uskonnollinen vakaumus. Erilaisten perheiden kirjo ja moninaisuus sekä eri kulttuurien välinen rinnakkaiselo kuvaavat varhaiskasvatuksen asiakkuuksia. Monikulttuuristen perheiden taustat ovat erilaisia, mutta yhteistä on se, että lapsi elää kasvuympäristössään myös muun kuin suomalaisen kielen ja kulttuurin piirissä. Lapsen näkökulmasta varhaiskasvatuksen toteuttamisessa on olennaista hyväksyvä ja arvostava ilmapiiri, sillä jokaisella lapsella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi, kokea kiintymystä ja olla arvostettu. Kaikille lapsille pitää antaa mahdollisuus kasvaa erilaisuutta ymmärtävään ja suvaitsevaan maailmaan. Maahanmuuttajataustaisen lapsen ja perheen kohdalla voidaan auttaa myös kotoutumista. Maahanmuuttajien kontaktit suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin tapahtuvat useimmiten siellä missä he asuvat ja ovat peruspalvelujen käyttäjinä. Varhaiskasvatuspalvelut ovat tärkeä osa perheiden kotouttamisen tukemista etenkin pakolaisstatuksen omaavien maahanmuuttajien kohdalla. Kotoutumisen tavoitteena on, että maahanmuuttajat voisivat säilyttää oman kulttuurinsa ja kielensä sekä oppia toimimaan suomalaisen yhteiskunnan täysvaltaisina jäseninä. Varhaiskasvatuspalveluissa tuetaan lapsen oman äidinkielen ja kulttuuri-identiteetin kehittymistä yhteistyössä vanhempien kanssa. Vieraskielisen lapsen äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. S2 eli (suomi toisena kielenä – opetus) nivotaan vuorovaikutus- ja sosiaalisiin tilanteisiin; suunniteltuun arkeen, leikkeihin ja toiminnallisiin pienryhmiin. Se on tietoista suomen kielen omaksumisen ja vahvistamisen suunnittelua ja järjestämistä varhaiskasvatuksen arjessa. Suomen kielen kehittymistä ja oppimista seurataan 3-vuotiaasta alkaen (seurantalomake). S2-suunnitelma ja tavoitteet liitetään lapsen vasuun. Monikulttuurisuus varhaiskasvatuksessa MONIKUopas 7 4 VARHAISKASVATUKSEN PERUSTA 4.1. Näkemys lapsesta oppijana Varhaiskasvatuksessa lapsi nähdään uteliaana ja aktiivisena oppijana. Kasvattajien suunnittelema, toteuttama ja arvioima toiminta lähtee lapsen kiinnostuksen kohteista, mutta myös tarpeista ja kehitysvaiheista. Lapsen yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma tehdään yhteistyössä huoltajien kanssa. Kasvattaja havainnoi lasta ja keskustelee lapsen ja huoltajien kanssa yhteisistä tavoitteista. Oppimisesta: - lapsi kehittyy omaan tahtiinsa - lapsi on utelias ja aktiivinen oppija - oppimisen lähtökohtana ovat lapsen kiinnostuksen kohteet ja taidot - lapsi oppii aistien, ajattelun, kokeilemisen, mallin ja arjessa opettamisen avulla - lapsi oppii itseään ilmaisten, liikkuen, leikkien, tutkien ja harjoittelemalla - lapsi oppii toimiessaan arjessa. Lapsen aiemmat kokemukset vaikuttavat oppimisprosessiin. Oppimaan oppimisen taitoja kehittämällä lapsi saa alun elinikäisen oppimisen mahdollisuudelle. Varhaiskasvatuksessa lapsuus nähdään itseisarvona. Lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat hänen perimänsä, perheensä sekä elinympäristönsä. Lapsen huoltajien kanssa sovitaan varhaiskasvatuksen yhteiset tavoitteet lapsen kehityksen ja oppimisen tukemiseksi varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä ja arvioitaessa. Kasvattajan on löydettävä lapselle ja opittavaan aiheeseen sopiva tapa toimia ja kasvattaa. Oppimista edistävät lapsen motivaatio, turvallinen ja myönteinen ilmapiiri sekä hyvä oppimisympäristö. Keskeistä on kokonaisvaltainen oppiminen ja jatkuvuus niin, että lapsen kanssa tarkastellaan asiaa loogisena ja tuttuna kokonaisuutena. Kasvattaja suunnittelee toimintaa monipuolisesti huomioiden orientaatioita ja niiden sisältöä. Lapsen huoltajat otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun. Aikuiset innostavat ja tukevat lasta uusien asioiden äärelle. 4.2. Hoito, kasvatus ja opetus Hyvinkääläisen varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvoivalla lapsella on hyvät kasvun, kehittymisen ja oppimisen edellytykset. Hyvä perushoito luo vahvan pohjan koko lapsen myöhemmälle elämälle. Varhaiskasvatus toteutuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen/oppimisen kokonaisuutena Hoito - on fyysisten ja psyykkisten tarpeiden täyttämistä; syliä, turvaa, lämpöä, lepoa, ruokaa - korostuu pienemmillä lapsilla - edistää kasvua, terveyden vahvistamista - on omatoimisuuden tukemista. Kasvatus - tapahtuu vuorovaikutuksessa lapsen huoltajien, työntekijöiden ja vertaisryhmän kanssa - on arvojen, normien ja tapojen välittämistä lapsille Opetus - on tietoista, tavoitteellista ja arvioitua toimintaa - lähtee lapsen yksilöllisistä tarpeista - etenee tutusta tuntemattomaan. Kasvattaja havainnoi, hoitaa ja kasvattaa lasta hänen ikänsä, kehityksensä ja muiden tarpeidensa mukaan. Hän kuuntelee lasta aidosti hyvässä vuorovaikutuksessa. Kasvattajan tehtävänä on myös innostaa ja tukea lasta tämän toimissa. Lapselle tulee antaa mahdollisuus oppia leikissä sekä toimia pienryhmissä. 4.3. Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatuksen oppimisympäristö muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta oppimisympäristöistä. Fyysinen oppimisympäristö - koostuu rakennetuista tiloista, lähiympäristöistä, erilaisista materiaaleista, välineistä, huonekaluista, retkikohteista jne. 8 - tilojen tulee tukea käytänteitä jotka, houkuttelevat ja motivoivat lasta leikkimään, toimimaan, liikkumaan ja tutkimaan, sekä antaa mahdollisuus rauhoittumiselle - lapset ovat mukana oppimisympäristön rakentamisessa - oppimisympäristö on muuntautuva - oppimisympäristön rakentamisessa huomioidaan sekä fyysinen- että psyykkinen turvallisuus Psyykkinen oppimisympäristö - tarkoittaa päivähoidossa ja yksittäisessä ryhmässä vallitsevaa ilmapiiriä sekä yksilön omaa henkistä hyvinvointia - lapsen myönteinen itsetunnonkehitys sekä oppimisedellytykset mahdollistuvat myönteisessä, suvaitsevaisessa, kiireettömässä ja lämminhenkisessä ilmapiirissä. Lapsi kokee olevansa hyväksytty Sosiaalinen oppimisympäristö - tarkoittaa lapsen, lapsen huoltajien ja kasvattajien välisiä vuorovaikutussuhteita sekä lasten keskinäisiä suhteita - hyvät vuorovaikutustaidot ovat pohja ryhmässä toimimisen taidolle, omien mielipiteiden ja tunteiden ilmaisemiselle, keskinäisten riitojen ratkaisemiselle ja toisten kuuntelemiselle. - lapsi oppii vuorovaikutuksellisessa oppimisympäristössä vähitellen kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja Kasvattajan antama positiivinen aika, kosketus ja hoiva edistävät lapsen kehitystä. Varhaiskasvatuksessa kasvattajat tukevat ja kehittävät lapsen sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Kasvattajilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa oppimisympäristöön tiedostamalla omat kasvatusnäkemyksensä, lapsen tarpeet ja käytettävissä olevien resurssien mahdollisuudet. 4.4. Kieli Kielen avulla voimme vaikuttaa. Se jäsentää muistia ja havaitsemista ja on luokittelun väline. Kielen kehitys alkaa jo varhaisessa vaiheessa vuorovaikutuksessa lasta hoitavan aikuisen, useimmiten vanhemman, kanssa. Varhaiskasvatuksessa kielen omaksuminen tapahtuu kasvattajan ja lapsen välisessä sekä lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja myöhemmin myös lukemisen kautta. Lapsi käyttää kieltä toiminnassaan; kieli kehittyy leikkimisen, liikkumisen, tutkimisen sekä taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen myötä. Kieli on myös toiminnan säätelyn väline. Jokaisella lapsella on omat kehitykselliset tarpeensa sekä yksiköllinen tapa ilmaista itseään eri ikävaiheessa. Pieni lapsi ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti elein, ilmein ja liikkein jo ennen sanojen oppimista. Lapsi jäljittelee aikuisen hänelle nimeämiä esineitä ja asioita ja oppii hahmottamaan ne käsitteinä. Käsitteet ovat lapselle välineitä oman myönteisen identiteetin ja maailmankuvan rakentamiseksi. Myöhemmin lapsi laajentaa ajatteluaan kysymysten ja vastausten avulla. Lapsi oppii, että sanoilla on merkitystä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa (kommunikointi). Tavoitteena on - ajattelun ja mielikuvituksen kehittyminen - oppia erittelemään ja ilmaisemaan ajatuksiaan, mielipiteitään ja omia tunteitaan - oppia keskustelemaan ja kuuntelemaan - oppia uusia käsitteitä Kasvattajan tehtävä on luoda lapsen kielen kehitykselle suotuisa ilmapiiri. Arjen tilanteita voi rikastuttaa käyttämällä ilmeikästä ja kuvailevaa kieltä. Lapsi omaksuu aikuisilta mallin kielen ja käsitteiden käyttämisestä sekä vuorovaikutuksessa olemisesta. Kasvattajan tehtävänä on kuunnella lasta ja kohdata lapsi mahdollisimman aidosti ja läsnä olevana vuorovaikutustilanteissa. Näin kasvattaja muodostaa selvemmän käsityksen lapsen tarpeista ja voi tukea lasta tietoisesti puheen ymmärtämisessä ja itsenäisessä tuottamisessa. Kielelliset valmiudet kehittyvät mm. laulujen, lorujen, riimittelyjen, lasten omien satujen (esimerkiksi sadutus) sekä aikuisten lukemien ja kertomien tarinojen avulla. Tutustutaan monipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Kasvattaja huolehtii kielen kehittymisen havainnoimisesta ja dokumentoimisesta. Lapsen huoltajat otetaan aktiivisesti mukaan lapsensa parhaimpina asiantuntijoina. 9 5 LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA Lapselle on ominaista ilmaista itseään monipuolisesti. Hänellä on luontainen tarve leikkiä, liikkua ja tutkia. Leikin ja muun lapsesta lähtevän toiminnan avulla lapsi saa mahdollisuuden kasvaa ja oppia monipuolisesti. Kielen monipuolisuus ja laajat sisällölliset orientaatiot muodostavat kokonaisuuden, jossa lapsen monipuolinen kasvu ja oppiminen mahdollistuu. Varhaiskasvatusympäristö ja toiminta on suunniteltava siten, että lapselle ominaiset tavat toimia ja oppia mahdollistuvat. Yhteistyössä lapsen huoltajien ja muiden lapsen ympärillä toimivien tahojen kanssa suunnitellaan mahdollisimman hyvä kasvupohja jokaiselle lapselle. 5.1. Leikki Leikki on lapsen omaehtoisen oppimisen luontainen toimintamuoto. Se on lasten oman kulttuurin ilmentymä ja lasten perusoikeus. Leikki antaa lapselle mahdollisuuden niiden taitojen harjaannuttamiseen, jossa hän on juuri oppimaisillaan asioita. Leikki on koko varhaiskasvatuksen läpäisevä perusta ja itseisarvo. Leikin tavoite Leikin tavoite on löytää lapsesta hänen omin tapansa hahmottaa maailmaa ja toimia. Leikkiessään lapsi toteuttaa luonnostaan toiminnan eri sisällöllisiä orientaatioita. Leikki on - lapsen tapa hahmottaa maailmaa ja ajatella - lapsen tapa hallita ympäristöään - lapsen tapa oppia ja sisäistää uusia asioita - lapsen tapa oppia sosiaalisia suhteita ja ilmaista tunteita Leikki kehittää - lapsen taitoja, aisteja ja mielikuvitusta - lapsen tahtoa ja todellisuudentajua - lapsen itsetuntoa ja sosiaalisia suhteita Leikin vaiheet Lapsi alkaa leikkiä jo vauvana. Ensimmäisissä leikeissään hän varmentaa aikuisen läsnäoloa piilo ja hymyleikeillään. Lapsi tutkii lähiympäristöään kaikilla aisteillaan, tutkii varpaitaan ja ympäristöstä lähtevää ääntä. Aikuinen voi rikastuttaa lapsen kokemusmaailmaa hyvin arkisin välinein, värein, muodoin, lauluin, runoin ja eri tunnustelumateriaalein. Tärkeää on läheinen vuorovaikutus ja keskustelu pienen lapsen kanssa. Lapsen leikki kehittyy iän mukana. 2-3-vuotias lapsi korvaa konkreettisia esineitä kuvitelluilla ja kokeilee muuntautumista joksikin toiseksi. Aikuinen alkaa opettaa lapselle sosiaalisia sääntöjä leikkimällä mukana. 4-5-vuotias lapsi leikkii myös roolileikkejä. Kasvattaja on edelleen tärkeä leikin mahdollistaja ja rikastuttaja. Lapsi oppii rakentamaan itse leikkinsä, valitsemaan kaverinsa ja leikkivälineensä. Leikissä opitaan myös ratkaisemaan ristiriitatilanteita. Kasvattaja voi rikastuttaa leikkiä tarinoilla ja yhteisillä juonellisilla leikeillä, joissa aikuisella on oma roolinsa. Leikissä lapsi alkaa käyttää omaa – aikuisen maailmasta poikkeavaa – tahtoaan ja luoda tietoista muotoa toiminnalleen. Esikouluikäisillä roolileikin rinnalle tulevat sääntöleikit Leikki varhaiskasvatuksessa Leikille on oltava aikaa, tilaa ja rauhaa päivittäin. Lasten siirtyminen toiminnasta toiseen sujuu hyvin myös leikkien. Ryhmä voi rakentaa juonellisen leikin kestämään yhden hetken tai vaikka koko toimintavuoden ajan. Se on fyysinen ja henkinen tila, matka, jonka leikkijät yhdessä kulkevat. Leikissä lapset oppivat ottamaan toisensa huomioon ja sitoutuvat paremmin toimintaan. Lapsi toimii leikkiessään osaamisensa äärirajoilla. Leikissä hän yltää suorituksiin, joihin hän ei arki-tilanteissa vielä pysty. Hyvinkäällä on toteutettu suunnitelmallisesti juonellisia leikkimaailmoja 4-8-vuotiaiden yhteisopetusryhmissä sekä joissakin esiopetusryhmissä. Kasvattaja leikissä Kasvattajan tärkeä tehtävä on mahdollistaa lapsen leikki. Kasvattaja havainnoi lapsen leikkiä ja osallisuutta sekä kiinnostuksen kohteita kaikissa leikin eri vaiheissa. Havainnoinnin pohjalta suunnitellaan ryhmän toimintaa yhdessä lasten kanssa. Kasvattaja voi osallistua leikkiin eläytyen leikin maailmaan ja toteuttaa yhdessä lapsen kanssa leikin 10 juonta ja noudattaa leikin sääntöjä. Kasvattaja tunnistaa ne hetket, jolloin häntä tarvitaan leikin suunnittelussa ja kehittymisessä. Hän osaa vetäytyä oikeissa tilanteissa ja antaa tilaa lapsen omalle leikille. On tärkeää, että aikuinen osoittaa lapselle, että hänen leikkinsä hyväksytään. Leikin lopettamiseen tai keskeyttämiseen täytyy antaa aikaa. Kun kasvattaja seuraa intensiivisesti lapsen leikkiä, hän kasvaa herkäksi leikinohjaajaksi sekä oppii tuntemaan lapsen sisäistä maailmaa. Isommatkin lapset tarvitsevat aikuista leikkiensä toteuttamisessa, mutta myös enemmän vapautta luodakseen leikissä omia uusia ideoitaan. 5.2. Liikkuminen Päivittäinen monipuolinen liikkuminen on välttämätöntä lapsen tasapainoiselle kasvulle, kehitykselle, terveydelle ja oppimiselle. Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo varhaislapsuudessa. Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee liikunnan iloa, ilmaisee tunteitaan, tutustuu itseensä sekä toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä sekä oppii samalla kaikkea uutta. Tavoitteena on, että - lapsen fyysiset (peruskunto ja liikehallinta) ja motoriset taidot (hienomotoriikka, kädentaidot sekä silmän ja käden yhteistyö) kehittyvät - lapsen terveys ja hyvinvointi lisääntyy - lapsi kokee iloa ja riemua; myönteinen ilmapiiri antaa onnistumisen elämyksiä - lapsi oppii sosiaalisia sekä ryhmässä työskentelytaitoja - lapsen itseilmaisu ja mielikuvitus kehittyvät - lapsi tutustuu eri liikuntamuotoihin - liikunta tulee luonnolliseksi osaksi lapsen arkipäivää Varhaiskasvatusympäristön tulee olla riittävän monipuolinen. Sen tulee motivoida liikkumaan ja leikkimään. Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä sekä omaehtoisen että ohjatun liikunnan ja leikin aikana. Sisätilojen tulee olla muunneltavissa siten, että ne mahdollistavat vauhdikkaan liikkumisen, leikkimisen ja pelaamisen. Liikkuva lapsi tarvitsee tilaa. Hyvinkäällä on mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään lähiliikuntapaikkoja (päiväkodit ja lähimetsät) monipuolisesti kausiliikuntaan. Käytettävissä on lisäksi kaupungin lukuisat liikuntapaikat. Kasvattajan tulee innostaa ja tehdä mahdolliseksi lasten päivittäinen liikkuminen luomalla lapselle mahdollisuuksia liikkumiseen. Varhaiskasvatusympäristön tulee tarjota lapselle virikkeitä ja vapautta liikkumiseen. Ohjatun liikunnan lisäksi lasta kannustetaan ja annetaan mahdollisuus omatoimiseen liikkumiseen yhteistoiminnallisesti ryhmässä ja kaikenlaisissa liikunta- ja leikkitilanteissa. Jokaisen lapsen päivään tulisi kuulua vähintään kaksi tuntia reipasta liikkumista. Kaikissa päiväkodeissa toteutetaan Hyvinkään kaupungin liikunnan vuosisuunnitelmaa. 11 5.3. Tutkiminen Lapsi on luontaisesti utelias ja kokeilunhaluinen. Lapsi tutustuu pienestä pitäen ympäröivään maailmaan aistiensa avulla. Hänellä on myös kyky ihmetellä uusia asioita. Ihmettelystä ja uteliaisuudesta seuraa halu tutkia ja kokeilla. Kysely ja ihmettely vertaisryhmässä johtavat oppimiseen. Aikuisen valppaus huomata arjen ihmeet vahvistaa lapsen oppimista. Lapsi oppii parhaiten itselleen merkityksellisten asioiden kautta. Varhaiskasvatusympäristö rakennetaan yhdessä lasten kanssa niin, että tutkiminen on mahdollista. Lähiympäristö ja luonto ovat osa varhaiskasvatusympäristöä. Tavoitteena on saada utelias lapsi - ihmettelemään ja kyselemään: etsimään erilaisia tiedonhankintamenetelmiä - oivaltamaan, päättelemään ja kokemaan iloa oppimisestaan - saamaan itseluottamusta omasta osaamisestaan ja toiminnastaan. Kasvattaja mahdollistaa lapsen kokemukset, jotka ylläpitävät ihmettelyä ja mielenkiintoa. Lapsen luontainen uteliaisuus ja tutkimisen halu huomataan ja lapsi saatetaan elämysten ja aistikokemusten maailmaan. Lasta rohkaistaan esittämään kysymyksiä, jotta aikuinen ymmärtäisi, miten lapsi ajattelee. 5.4. Taiteellinen ilmaiseminen ja kokeminen Erilaiset taiteelliset kokemukset - musiikilliset, kuvataiteelliset, liikunnalliset, kielelliset ja draamalliset – toteutuvat satujen ja leikkien kautta. Leikki on yksi lapsen tapa tehdä taidetta. Taiteessa ja leikissä lapsella on mahdollisuus moniaistisiin kokemuksiin ja lumottuun mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Taiteellinen ilmaisu ja kokeminen mahdollistuvat monipuolisin välinein. Kasvattajan tehtävä on tutustuttaa ja ohjata lasta käyttämään erilaisia materiaaleja, tekniikoita, välineitä ja tvt- laitteita. Tavoitteena on, että - lapsi saa monipuolisen kokemuksen taiteista ja erilaisista ilmaisumuodoista - lapsen esteettinen ja empaattinen suhtautuminen maailmaan ja kanssaihmisiin vahvistuu - lapsen hyvinkääläistä kulttuuriperimää vahvistetaan tutustumalla rakennettuun ympäristöön ja kulttuuriympäristöön - lapsi tekee ja kokee konkreettista taidetta, joka kehittää aisteja, herkkyyttä, mielikuvitusta ja motorisia – sekä tunnetaitoja. Kasvattajan toimii työssään myönteisellä asenteella taiteelliseen kokemiseen ja ilmaisemiseen; hän mahdollistaa lasten kokemukset arjessa. 12 6 ORIENTAATIOT Orientaatioita ovat matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis-yhteiskunnallinen, eettinen, esteettinen ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio. Orientaatioiden avulla yritetään ymmärtää, tulkita ja järjestää maailmaa. Jokaisella orientaatiolla on omat tapansa tutkia asioita. Orientaatiot ovat kulttuuriin sidoksissa olevia ajattelumaailmoja ja tarkastelukulmia, jotka pyrkivät yhdessä luomaan kokonaisvaltaisen käsityksen maailmasta ja ilmiöistä. Tieto- ja viestintätekniikka on apuväline asioiden tutkimisessa. Lapset tutustuvat maailmaan monin eri tavoin ja erilaisia apuvälineitä käyttäen. Teksteihin voidaan tutustua, niitä tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa ja digitaalisessa muodossa. Esiopetuksessa orientaatiot jakautuvat oppimiskokonaisuuksiksi. 6.1. Matemaattinen orientaatio Matemaattinen orientaatio tarkoittaa asioiden tutkimista ja lähestymistä matemaattisesta näkökulmasta. Matematiikkaa on ihmisissä, ihmisten tekemisissä, kulttuurissa ja luonnossa, sillä kaikessa on määrä ja muoto. Määrän ja muodon avulla tarkastellaan ja jäsennetään maailmaa jo aivan pienestä pitäen. Kasvattaja tarttuu lasten kiinnostuksen kohteisiin ja matemaattisiin pohdintoihin auttaen lasta eteenpäin. Tavoitteena on omaksua matemaattiset perusvalmiudet. Matematiikan sisällöt varhaiskasvatuksessa: • päättely • vertaaminen • laskeminen • lukukäsite • järjestykseen asettaminen • luokittelu • mittaaminen • geometriset muodot • aika • avaruudellinen hahmottaminen • ongelmanratkaisu Kasvattajan tulee itse tiedostaa ja huomioida matematiikan esiintyminen arjessa ja tuoda se lasten ulottuville puheen, leikin, laulujen, pelien ja jokapäiväisten toimien avulla. Positiivinen ilmapiiri luo pohjan oppimiselle, sekä kannustaa ja tukee lasta ajattelemaan. Kasvattaja suhteuttaa tavoitteet lapsen ikätason ja kehityksen mukaan. 6.2. Luonnontieteellinen orientaatio Luonnontieteellinen orientaatio tarkoittaa luonnon ilmiöihin syventymistä. Eläimiin, kasveihin ja erilaisiin ilmiöihin tutustutaan eri vuodenaikoina havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla. Luonto ja metsä tarjoavat lapselle oivallisen oppimis- ja leikkiympäristön. Luontoa kunnioitetaan ja vähitellen opitaan tiedostamaan oman toiminnan vaikutuksia kestävään kehitykseen. Tavoitteena on, että lapsi oppii - tiedostamaan lähiympäristön ja luonnon kauneuden ja sen moninaiset syy-seuraussuhteet (luonto eri vuodenaikoina) - kunnioittamaan, arvostamaan sekä säästämään luontoa - kokemusten ja elämysten kautta tiedostamaan itsensä osaksi ympäristöä - luonnossa liikkumalla huomaamaan luonnon rauhan, kauneuden ja sen monimuotoisuuden - rakennetussa ympäristössä liikkumalla huomioimaan toisia ihmisiä, liikennettä ja niiden tuomia vaaratekijöitä. Kasvattajan tehtävä on kasvattaa lapsia ympäristöä kunnioittavaan elämänasenteeseen. Kasvattaja ohjaa lasta käyttämään eri aisteja sekä tarjoaa mahdollisuuden käyttää erilaisia välineitä tutkimiseen, havainnointiin ja kokeilemiseen. Lapsen kokemusmaailma huomioidaan toiminnan suunnittelussa. Yhdessä pohditaan myös kierrätykseen ja jätteiden lajitteluun liittyviä asioita. Varhaiskasvatuksessa lisätään tietoisuutta kestävän kehityksen merkityksestä tulevaisuudelle. Lasten kanssa keskustellaan ja toteutetaan kierrätystä ja kiinnitetään huomiota ympäristöön. Varhaiskasvatusyksiköissä toimii ympäristövastaava, jonka tehtävänä on pitää yllä keskustelua ja tietoisuutta 13 ympäristöstä huolehtimiseen liittyvistä asioista. Yksikön varhaiskasvatussuunnitelmiin on liitetty yksikön ympäristöohjelma. 6.3. Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio Historiallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa rakennetaan lapsen kanssa kuvaa menneisyydestä siitä kertovien tarinoiden, esineiden ja dokumenttien avulla. Lapsi tutustuu tämän aihealueen myötä myös nykyyhteiskunnan toimintaan ja erilaisiin tvt – välineisiin. Tavoitteena on - tukea lapsen kulttuurista identiteettiä ja tunnesidettä omaan kotikaupunkiin - antaa lapselle näkökulmaa menneeseen vanhojen valokuvien, tapojen ja tapahtumien kautta (lapsen perheyhteisö ja suku) - auttaa lasta ymmärtämään oma arkipäivä osana tulevaa historiaa - tutustuttaa lapsi lähiympäristön ja kotiseudun nähtävyyksiin ja menneisiin tapahtumiin - antaa tietoa yhteiskunnan toimintatavoista (esim. kaupassa asiointi ja rahan käyttäminen maksuvälineenä) ja ohjata suositeltaviin kulutustottumuksiin (kestävän kehityksen periaatteet). Kasvattajan tehtävänä on toimia tiedon aktiivisena ja innostavana välittäjänä. 6.4. Eettinen orientaatio Eettiseen kasvatukseen kuuluu vastuullisuuteen kasvattaminen. Tämä sisältää vastuun itsestä, toisesta ihmisestä ja ympäristöstä. Aikuinen on malli lapselle ja välittää hänelle toiminnallaan ja suhtautumistavoillaan arvoja arvostuksia. Tätä kautta lapsi omaksuu myös yhteisön arvot ja toimintatavat. Parhaimmillaan eettinen kasvatus toteutuu arjen elämässä silloin, kun lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus toimii ja lapsi saa tuntea olevansa hyväksytty. Jokapäiväisen elämän tilanteita ja tapahtumia pohditaan ja tarkastellaan niihin liittyvän oikean ja väärän, hyvän ja pahan sekä totuuden ja valheen näkökulmasta. Erilaisiin tunteisiin tutustutaan esim. kirjallisuuden ja lasten omien tarinoiden avulla. Tavoitteena on arvostaa lapsen ainutlaatuista yksilöllisyyttä - tukemalla hänen vahvuuksiaan - kuuntelemalla hänen ajatuksiaan ja keskustelemalla niistä - keskustelemalla erilaisista tunteista - luomalla turvallinen ympäristö. Tukea lapsen kasvua yhteisöllisyyteen - tukemalla kasvua vastuuseen leikin ja pienten työtehtävien avulla - ohjaamalla lapsia auttamaan ja hoivaamaan pienempiä ystäviään - auttamalla ymmärtämään, että yhteisiä sääntöjä laaditaan ja noudatetaan yhteiselämän helpottamiseksi. Kasvattajan tulee tiedostaa oma maailmankuvansa ja arvomaailmansa. Kasvattaja antaa lapsen tuoda omat ajatuksensa esiin ja kuulee häntä. Varhaiskasvatusyksiköt laativat Kiusaamisen ehkäisy ja siihen puttuminen – suunnitelman. Yhtenä välineenä käytetään MiniVerso – menetelmää. 14 6.5. Esteettinen orientaatio Esteettisellä orientaatiolla tarkoitetaan taitoa kokea aistinautintoja ja ymmärtää kauneuden monimuotoisuutta. Estetiikkaa on osa elämää ja sitä voi kokea kuvataiteissa, musiikissa, esiintymistaiteissa, kirjallisuudessa, luonnossa ja rakennetussa ympäristössä ja kulinarismissa. Leikkivän, taidetta tekevän ja kokevan lapsen esteettinen maailma on täynnä muotoja, värejä, ääniä, tuoksuja, tuntemuksia - eri aistialueilla koettujen kokemusten yhdistelmiä. Kokonaisvaltainen itseilmaisu ja rikas elämysmaailma antavat lapselle rikkaan kasvumahdollisuuden. Tavoitteena on, että lapsi - on vahva ja onnellinen, omat arvostukset ja näkemykset omaava ihminen - kehittyy havainnoinnin herkkyydessä - kehittyy tunteiden ilmaisussa - kehittyy esteettisten ajatusten ilmaisussa. Kasvattajan tehtävänä on toimia lapsille oppaana maailman kauneuden löytämiseen ja olla innostavana aikuisena, joka itsekin nauttii ja saa iloa eri taiteen lajeista. Kasvattaja luo lasten kanssa esteettisen oppimisympäristön. Hän on herkkä tunnistamaan lapsen valmiudet ja valmis kannustamaan lapsia heille ominaiseen kokemiseen ja eläytymiseen. 6.6. Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Uskonnollis-katsomuksellisella orientaatiolla tarkoitetaan uskonnollisia, hengellisiä ja henkisiä ilmiöitä ja asioita. Lähtökohtana on lapsen ja hänen perheensä oma uskonto ja katsomus, sen tavat, käytännöt ja perinteet sekä niiden kunnioittaminen. Uskontokasvatuksen toteuttamisessa painottuvat mm: - tapojen ja perinteiden välittäminen - juhlapyhien vietto; mm. pääsiäinen ja joulu - lapsen kiinnostuksesta lähtevä keskustelu Hyvinkään evankelisluterilaisen seurakunnan työntekijöiden kanssa voidaan yhdessä suunnitella ja toteuttaa toimintahetkiä päiväkodissa. Lapset voivat tutustua kirkkoon sekä muihin seurakunnan tiloihin. Lapsen osallistumisesta em. tilaisuuksiin sovitaan huoltajien kanssa. Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation tavoitteena on antaa lapselle mahdollisuus hiljaisuuden kokemiseen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Uskonnolliset juhlat ovat osa lapsen kohtaamaa uskonnollista elämää. Lasta lähellä oleviin erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin ja käytäntöihin tutustutaan. Uskonnollisia asioita ja ilmiöitä kohdataan yhteisen kokemisen, keskustelun ja pohtimisen kautta. Kasvattajan vastuulla on uskontokasvatuksen antaminen ja kulttuuriperinnön siirtäminen. Lapsen huoltajien kanssa sovitaan perheen vakaumuksen ja ajattelumallin mukaisesta toiminnasta varhaiskasvatuksen ympäristössä. Varhaiskasvatuksen järjestämä toiminta ei ole tunnustuksellista. Sen sijaan tunnustuksellinen uskonnonopetus ja uskontokasvatus ovat lapsen huoltajien, seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen tehtäviä. 15 7 YHTEISTYÖ VARHAISKASVATUKSESSA 7.1. Monialainen yhteistyö Varhaiskasvatuslaki edellyttää toimimista yhteistyössä opetuksen, liikunnan, kulttuurin, sosiaalityön, lastensuojelun, neuvolan ym. tahojen kanssa. Monialaista yhteistyötä tehdään perheen ja muiden perhettä palvelevien yhteistyötahojen kanssa. Hyvinkään varhaiskasvatuksen keskeisiä yhteistyötahoja ovat kaikki kaupungin ja yksityisen sektorin lasten – ja perheiden palvelut (osoite: Lasten ja nuorten talo) Monialaisen yhteistyön tavoitteena on lasten ja perheiden yleinen hyvinvointi. Tavoitteet saavutetaan hyödyntämällä myös varhaiskasvatuksen monipuolisuutta ja asiantuntemusta. Yhteistyön tavoitteena on tunnistaa varhaisessa vaiheessa lapsen kasvun, kehityksen tai oppimisen alueella erilaiset tuen tarpeet. Lapsen huoltajien kanssa luodaan monialaisessa yhteistyössä yhteinen ja kokonaisvaltainen toimintasuunnitelma lapsen ja perheen tukemiseksi. Lasten ja nuorten talo 7.2. Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja päivähoidon kasvattajien tietoista ja tasavertaista toimintaa yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Vanhemmilla on ensisijainen kasvatusoikeus ja –vastuu sekä tuntemus omasta lapsesta. Päivähoidon kasvatushenkilöstöllä on vastaavasti koulutuksen ja kokemuksen antamaa tietoa ja osaamista. Päävastuu yhteistyöstä on kasvatushenkilöstöllä. Perheille tulee kasvatuskumppanuuden myötä mahdollisuus laajentaa ja syventää suhdettaan päivähoitoon; mahdollisuus vaikuttaa omaa lastaan koskeviin asioihin ja laajemminkin osallistua yhdessä toisten vanhempien kanssa kasvatusasioista käytävään ajankohtaiseen keskusteluun. Kun päivähoitopaikassa vallitsee luottamuksellinen ilma- piiri, on myös helpompi keskustella lapsen kasvatuksessa huolta aiheuttavista asioista. Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista ja lapsen edun toteuttamisesta. Kasvattajat havainnoivat lapsen arkista toimintaa tunnistaakseen hänen tarpeensa ja käydäkseen jatkuvaa vuoropuhelua vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuus edellyttää Kaskelan ja Kekkosen (2006), mukaan toimijoilta: kuulemista; - turvallinen ja myönteinen ilmapiiri auttaa kuuntelemisessa - kuuntelijalla oltava halu ja uskallus ottaa vastaan sen, mitä toinen viestittää - hyvä kuuntelija ei puolustaudu. kunnioitusta; - kuuntelemisen kautta toinen opitaan tuntemaan ja hyväksymään - rehellisyys ja avoimuus osoittavat kunnioitusta toista kohtaan - arvostava asenne ilmenee myös tekoina luottamusta; - kuulemisesta ja kunnioituksesta - tarvitsee syntyäkseen aikaa ja yhteistä vuoropuhelua - rakentuu vanhempien mielestä kasvattajan ja lapsen välisestä suhteesta ja vanhempien mahdollisuudesta vaikuttaa lapsensa kasvatukseen, hoitoon ja opetukseen liittyviin asioihin. dialogia; - on tasa-arvoista puhetta, jossa toteutuu kummankin osapuolen omat ajatukset - perustana ovat kuuleminen ja kunnioitus - on suoraa ja rehellistä ja jossa voidaan olla myös eri mieltä - luodaan yhteistä ymmärrystä sovittaen yhteen erilaisia todellisuuden tulkintoja ja edetään askel askeleelta kohti lopputulosta. Tavoitteena on kasvattajien ja vanhempien aito kumppanuus ja luottamuksellinen, toimiva yhteistyö lapsen parhaaksi. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa lapsensa päivähoitopaikan tapaan toimia omaa 16 lastaan koskevissa asioissa ja laajemminkin koko päivähoidossa. Perheille annetaan mahdollisuus pehmeään hoitosuhteen alkamiseen; vanhemmat voivat halutessaan olla aluksi lapsen mukana päivä- hoidossa. Päiväkodin johtaja tekee vanhempien kanssa ennen hoidon alkua tai heti sen alettua varhaiskasvatussopimuksen. Sopimuskeskustelussa johtaja kertoo vanhemmille tärkeitä, hoitosuhteeseen vaikuttavia asioita ja vastaa syntyneisiin kysymyksiin. Varhaiskasvatussopimukseen kirjataan lapsen tietojen lisäksi hoitoaika, erityistarpeet, yhteistyötahot – ja tavat. Hoitosuhteen alkaessa kasvattaja käy vanhempien kanssa aloituskeskustelun. Vanhemmilla on mahdollisuus kertoa lapsestaan tärkeitä asioita päiväkodin kasvattajalle, jonka tehtävänä on kuulla vanhempaa oman lapsensa asiantuntijana. Kun lapsen hoitosuhde on jatkunut noin kahden kuukauden ajan, lapselle tehdään huoltajien kanssa yhteistyössä Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnitelmaan kirjataan yhdessä sellaisia toimintakäytäntöjä, jotka mahdollistavat lapselle tilaa kasvaa omana persoonana sekä ryhmän jäsenenä. Jokaisen lapsen kasvun ja oppimisen tukemiseksi asetetaan tavoitteita hänen kehitykselleen sopivin keinoin. Varhaiskasvatuslain mukaan lapsen mielipide pitää selvittää ja ottaa huomioon varhaiskasvatussuunnitelmaa tehdessä. Kasvattajat järjestävät vanhemmille mahdollisuuden keskustella lapsestaan vähintään kaksi kertaa vuodessa, tarvittaessa useammin. Myös päivittäiset keskusteluhetket lasta tuotaessa ja hakiessa ovat tärkeitä. Kasvattajalla on oltava arvostava ja myönteinen työote vanhempiin ja perheisiin nähden. Kasvattajat järjestävät vanhempaintilaisuuksia, joissa voidaan keskustella ajankohtaisista kasvattamiseen liittyvistä asioista ja joissa vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa päivähoitopaikan toimintatapoihin. Sen lisäksi on järjestettävä tilaisuuksia, joissa perheiden on mahdollista tavata toisiaan ja keskustella kasvatusasioista sekä ammattilaisten että vertaisryhmän kanssa. Kasvatuskumppanuuden toteutuminen edistää vanhempien keskinäistä yhteistyötä ja verkottumista. Perheille annetaan mahdollisuus tutustua yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan ja vaikuttaa siihen. Perheet myös arvioivat päivähoitoyksikön toimintaa säännöllisesti asiakaskyselyissä. Vanhempien osallisuus on varhaiskasvatuksen laatua parantavaa ja toimii laatua mittaavana tekijänä. Hyvinkään varhaiskasvatuksessa on käytössä sähköinen viestintäväline Muksunetti, joka mahdollistaa yhteistyön kasvattajien ja perheen välille. Huoltajat saavat Muksunetin kautta tietoa varhaiskasvatuksen toiminnasta ja lapsensa päivästä siellä. 7.3. Tiimityö Tiimityö määritellään ryhmäksi ihmisiä, joilla on toisiaan täydentäviä taitoja ja jotka pyrkivät yhteiseen päämäärään (Katzenbach, 1995). Tiimityö on mielekäs rakenne silloin, kun toiminta edellyttää monenlaisia tieto- ja, taitoja ja osaamisalueitten samanaikaista yhdistämistä. Itseohjautuvalla tiimillä on vastuu työn suunnittelusta, toteuttamisesta, arvioinnista ja kehittämisestä. Se vaatii yhteistä näkemystä esimerkiksi siitä, miten hoiva, kasvatus ja opetus varhaiskasvatuksessa toteutetaan. Yhteiseen päämäärään sitoutumisen lisäksi tiimin jäseniltä vaaditaan kyseenalaistamisen taitoja, avointa kommunikaatiota, erilaisuuden hyödyntämistaitoja, yhteisiä arvoja ja luottamusta toisiinsa. Tiimityössä työn tekemisestä ei olla enää vastuussa vain esimiehelle vaan myös työtovereille. Tiimin jäseniltä vaaditaan oman ammatillisen osaamisen avaamista myös muiden tii- min jäsenten käyttöön ja omien toimintaperiaatteiden kriittistä arvioimista koko tiimin kehittymiseksi. Päiväkodin sisäiset tiimirakenteet muodostetaan vuosittain. Lapsiryhmän kasvattajat kirjaavat toimintaperiaatteet Ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmaan, joka toimii niin suunnittelun, kuin toiminnan arvioinninkin välineenä. 17 Hyvinkään varhaiskasvatuksen organisaatiokaavio 18 8 KIELIPAINOTTEINEN PÄIVÄHOITO 8.1. Kielikylpyä ruotsiksi Kielikylpy on kielenomaksumisen malli, jossa kieli omaksutaan käyttämällä sitä luonnollisissa ja mielekkäissä kommunikaatiotilanteissa ja samalla rohkaistaan lapsia kielen aktiiviseen käyttöön. Menetelmän tavoitteena on toiminnallinen monikielisyys. Kielikylpy on osoittautunut hyvin tehokkaaksi tavaksi oppia uutta kieltä. Päiväkotilapsi on iässä, jossa hän omaksuu kielen helposti ja luonnollisella tavalla. Lapset puhuvat alkuvaiheessa sekä kasvattajille että toisilleen äidinkieltään, mutta kielitaidon kehittyessä kielikylpykielen osuus lasten puheessa kasvaa. Kielen omaksuminen helpottuu, kun - teema ja toimintatuokioiden sisältö valitaan lasten iän ja kokemusten mukaan ja kun kommunikoidaan lapselle sopivalla tasolla - käytetään draamaa, eleitä, ilmeitä ja intonaatiota - toimitaan normaaleissa arjen rutiineissa, jotka ovat lapselle tärkeitä turvallisuuden tuojia - toimitaan lapsen kielellisen tason mukaan. Kasvattaja puhuu lapsille kielikylvyssä vain opetettavaa kieltä, mutta ymmärtää myös lasten äidinkieltä. Uuden kielen omaksuminen ei tapahdu lasten äidinkielen kustannuksella, vaan kielikylpy on rikastava malli, jossa lapsi oppii yhden tai useamman kielen lisää säilyttäen äidinkielensä. 8.2. Englantipainotteinen kasvatus Englantipainotteisen päivähoidon tavoitteena on luoda turvallinen ja jokaista lasta yksilöllisesti kunnioittava ja arvostava kasvu- ympäristö, jossa lapsen persoonallisuus voi kehittyä tasapainoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Englantipainotteisen menetelmän tavoitteena on kehittää sekä lapsen englanninkieltä että äidinkieltä. Lähtökohtana englantipainotteisella kasvatuksella on - lapsen oma kokemusmaailma käsitteineen - lapsen kiinnostus erilaisiin asioihin ja ilmiöihin. Jotta lapset oppivat englantia, tarvitaan monia tilanteita kuulla ja puhua englantia ennen kuin lapselle tulee tutuksi ääntäminen, äänet ja kielen rytmi. Englanninkielen kautta tarjoutuu lapselle mahdollisuus tutustua vieraisiin kulttuureihin ja oppia suhtautumaan myönteisesti vieraaseen kieleen. Useiden tutkimusten mukaan kaksikielisyyden etuja ovat edellä mainittujen lisäksi mm. vahvistunut itsetunto, positiivinen minäkuva sekä lisääntynyt ongelmanratkaisutaito. Englanninkieli on luonnollinen osa päivittäistä toimintaa englantipainotteisessa päivä- hoidossa. Lapset oppivat englantia käytännön kokemusten kautta käyttäen kieltä välineenä. Lapsille tutut teemat ja aiheet tuovat heille varmuutta ja itseluottamusta englantia opittaessa. Laulujen, leikkien, kuvien, lorujen, satujen, pelien, ja draaman avulla englannin omaksuminen on luontevaa, helppoa ja hauskaa. Lapsi saa kuitenkin vapaasti käyttää äidinkieltään eikä häneltä vaadita aikaisempaa kokemusta englanninkielestä. Lapsen tulee tietää, että häntä ymmärretään myös äidinkielellään. Kasvattajien tehtävänä on luoda turvallinen, kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri sekä panostaa kaksikieliseen oppimisympäristöön. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus kehittyä omien edellytystensä ja kykyjensä mukaan. Vanhempien rooli on tukea ja kannustaa lasta sekä motivoida kielenkäyttötilanteisiin myös päiväkodin ulkopuolella. 19 9 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAT 20 10 ARVIOINTI JA SEURANTA Uuden varhaiskasvatuslain mukaan lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Lapsen vanhemmille tai muille huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lapsille ja heidän vanhemmilleen on toimintayksikössä järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin. Laki siis edellyttää vahvasti lasten ja vanhempien osallisuutta varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Kaikki eritasoiset varhaiskasvatussuunnitelmat toimivat varhaiskasvatuksen arvioinnin ja kehittämisen perustana. Lapset, vanhemmat, kasvatushenkilöstö, hallinto ja eri yhteistyötahot osallistuvat varhaiskasvatuksen toteutumisen arviointiin. Arvioinnin avulla määritellään, miten asetetut tavoitteet on saavutettu, löydetään vahvuudet ja nostetaan esille kehittämistarpeita. Arviointi edellyttää työn näkyväksi tekemistä. Säännöllinen dokumentointi mahdollistaa pitkäjänteisen seurannan ja arvioinnin. Varhaiskasvatusyksiköissä tämä tarkoittaa toimintasuunnitelmien ja tavoitteiden kirjaamista sekä lapsen kasvun kansioihin paneutumista. Tiedottamisen monipuolisuudesta huolehditaan myös Muksunetin kautta. Yhteistyö vanhempien ja yhteistyöverkoston kanssa mahdollistaa laaja – alaisen toiminnan arvioinnin. 21 Hyvinkään varhaiskasvatuksessa arvioimme toimintaamme seuraavasti: ARVIOINTI Lapsi varhaiskasvatuksessa Lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma Tavoitteet asetetaan yhdessä lapsen ja huoltajien kanssa hoidon alkaessa ja arvioidaan toteutumista vähintään kerran toimikaudessa. Lapsen Vasu kirjataan Muksunettiin. Lapsen näkökulma –kysely varhaiskasvatuksessa Toteutetaan vuosittain. Kasvun kansiot Lapsen kehityksen havainnointiin yhteisesti sovitun rakenteen mukaan. ARVIOINTI Vanhemmat Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman, Hyvinkään Vasun ja yksikön Vasun arviointi säännöllisesti Asiakastyytyväisyyskysely Tehdään joka toinen vuosi. Perheillä on mahdollisuus arvioida varhaiskasvatuksen toteutumista ja sen laatua. Päivittäinen palautteenanto Lasta tuotaessa ja hakiessa päivittäisissä tilanteissa ARVIOINTI Kasvattaja Kasvattajan itsearviointi Kasvattajan tulee säännöllisesti arvioida omaa toimintaansa, osaamistaan ja ammatillista kehittymistään. Kehityskeskustelut yksikön esimiehen kanssa vuosittain. Tiimien itsearviointi Kasvattajatiimin toimintaperiaatteiden ja osaamisen kriittinen itsearviointi koko tiimin kehittymiseksi (Ryhmävasu). Kehityskeskustelut säännöllisesti. Työhyvinvoinnin arviointi Tehdään joka toinen vuosi, analysoidaan ja tehdään toimintasuunnitelma asioiden parantamiseksi. Jokainen työyksikön jäsen on vastuussa. Arvioinnin tulosten, kehittämiskohteiden ja parannusehdotusten tavoitteineen tulee olla kaikkien osapuolien ulottuvilla ja arvioitavissa. Tuloksista nähdään selkeästi, mitkä asiat yksikössä kaipaavat kehittämistä. Tavoitteena tulee olla toiminnan parantaminen, jota seurataan uutta toimintaa kokeilemalla ja arvioimalla. 22 Kuva: Arvioinnin kehä Hyvinkään varhaiskasvatuksessa Lisäksi seuraamme koko ajan määrällisiä arviointimittareita: hoitopäivän hintaa ja täyttö- ja käyttöasteprosentteja. Varhaiskasvatuksen kehittäminen on jatkuva prosessi ja edellyttää eri toimijoilta reflektiivisiä taitoja tarkastella toteutuvaa varhaiskasvatusta. 23 11 LOPUKSI Hyvinkään kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma on nyt tehty ensimmäisen kerran. Tavoitteena tällä asiakirjalla on linjata Hyvinkään varhaiskasvatusta. Jokainen varhaiskasvatuksen yksikkö pohtii tämän jälkeen, miten tämän asiakirjan tavoitteet toteutuvat kussakin yksikössä – mitä tämä kaikki on konkreettisesti. Yksikön omien varhaiskasvatussuunnitelmien tekemiseen on syytä ottaa vanhemmat mukaan. Varhaiskasvatuksen laatu on ajankohtaisten asioiden huomioimista arkitoiminnassa. Kädessäsi olevasta asiakirjasta puuttuu kokonaan esimerkiksi lasten mediakasvatuksen osuus. Aihe on kuitenkin niin laaja, ettei työ- ryhmä käsitellyt asiaa. Aihe on merkittävä ja ajankohtainen ja toivoisimmekin jonkun tahon paneutuvan siihen tulevaisuudessa. LOPPULAUSE 2.6.2015 Hyvinkään kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma on nyt tarkistettu vastaamaan tämän hetken toimintakäytäntöjä Hyvinkäällä ja 1.8.2015 voimaan astuvan varhaiskasvatuslain henkeä. Varhaiskasvatukseen liittyviä asiantuntijaviraston tehtäviä hoitaa Opetushallitus. Se tulee laatimaan ja päättämään varhaiskasvatuslakiin perustuen uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Perusteiden pohjalta Hyvinkäällekin tullaan laatimaan uusi Hyvinkään Vasu elokuussa 2017 käyttöönotettavaksi. 24 12 LÄHTEET Brotherus, A., Hytönen, J. & Krokfors, L. 2. uudistettu painos. Esi- ja alkuopetuksen didaktiikka. WSOY. Björksten, C. 1982. Montessori-menetelmä 1980-luvulla. Espoo: Weilin+Göös. Christensen-Launer, 1985, Uber das Spiel der Vorschulkinder, suom. Rauni Paalanen Leikki ja varhaiskasvatus, Volk und Wissen Volkseigener Verlag, Berlin Erityispäivähoidon strategiatyöryhmä, Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa, Hyvinkään kaupungin erityispäivähoidon kehittämisstrategia vuosille 2005-2010 Estola, Eila. Lahjaparadigma – vaihtoehto eettisen kasvatuksen valintoihin. Stakes.fi/varttua. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000. Opetushallitus, 2000. Hakkarainen, P., 2002, Kehittävä esiopetus ja oppiminen, PS-kustannus Jyväskylä Hakkarainen, P., 2003, Leikki lasten toimintana. www.stkes.fi/varttua Hayes, M. & Höynälänmaa, K. 1985. Montessori-pedagogiikka. Keuruu: Otava. Helimäki, E. ja Kastari-Johansson, S. Joustaviin päivähoitopalveluihin jatkuvasti muuntuvalla työtoiminnalla. Varttuassa julkaistua. Stakes, 2004. Heinämäki Liisa, Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa, Stakes 2004 Hiitola, Annika, 20.8.2003. Kielikylvyn peruskurssimateriaali Hujala,E. Esiopetuksen menestystekijät. www.edu.oulu.fi/homepage/ehujala/esopmene.htm Högström, B., Saloranta, O. 2001. Esiopetus tavoitteellisen oppimispolun alkuna. Opetushallitus. Hyvinkään Kaupunginhallituksen päätös 23/2 2004 § 63 Hyvinkään maahanmuuttajien kotouttamisohjelma, päivähoito Hyvinkään kaupungin esiopetuksen opetussuunnitelma 2004 Hyvinkään kestävän kehityksen toimintaohjelma, 2003-2006 Hyvinkään kestävän kehityksen toimintaohjelma, 2003-2006. Ikäheimonen, H., Aalto, A., & Puumalainen; K. Opi Matematiikkaa leikkien esi- ja alkuope- tuksessa. 1998 Kangassalo, M., Karila, K. & Virtanen, J. 2000 Omat opetussuunnitelmat esiopetukseen. Tammi. Kaskela, M. ja Kekkonen, M. 2006. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Oppaita 63. Helsinki Stakes Kautto, A. 2003, Voiko koulussa saduttaa. www.stakes.fi/palvelut/palvelujen_laatu/lapset/tutkimus/Kautto.pdf Laurén, C. Språkbad. Forskning och praktik. Vaasan yliopiston julkaisuja. Tutkimuksia 226. Lauriala, A. Karonen, R. 1988. Kokeileva koulu – Kohti eheää kasvua. Rauma: Kirjayhtymä. Leikin aika. Lastentarhanopettajaliitto, 2004 Lindqvist, G. 1998, Leikin mahdollisuudet. Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto Löytöretki arkeen - www.kuluttajavirasto.fi Malaty, G. Lapsi matkalla matematiikan maailmaan. Teoksessa Esi- ja alkuopetuksen uusia tuulia. Opetushallitus.1997. Montessori, M. 1967. The absorbent mind. New York: Delta Book. Montessori, M. 1969. Lapsen salaisuus. Porvoo: Werner Söderström Oy. Niikko, A. Esiopetuksen pitkä taival. sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/esiopetus2/luku35.htm Riihelä , M. 2002. Leikin ilonpilaajat, Ruokonen, I. Varttuassa julkaistua - Varhaisiän taidekasvatus kulttuurisen luovuuden lähteenä, 2003 Siraj-Blatchford, I. & Clarke, P. 2000.Supporting identity, diversity and language in the early years. Skinnari, Simo 2004, Pedagoginen rakkaus, PS-kustannus Jyväskylä Sisällölliset orientaatiot kuluttajakasvatuksen näkökulmasta – www.kuluttajavirasto.fi Suomala, J. 2006. Kaikki ovat älykkäitä, tavallaan, kirja-arvostelu kirjasta: Jeff Hawkins & Sandra Blakeslee: Älykkyys, uusi tieto aivoista ja älykkäät koneet Helsingin Sanomat 160506 Taskinen, M. Steinerpedagogiikka, Lapsen ehdoilla aikuisuuteen Tiilikka, A. 2005. Ajatuksia kasvatuskumppanuudesta varhaiskasvatustyössä. Varhaiskasvatussuunnitelman taustaaineistoa. Varttuassa julkaistua. www.stakes.fi/varttua. Uskonnollisia ilmiöitä ihmettelemässä. 2005. Kirkkohallitus/kasvatus ja nuorisotyö. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2005. Oppaita 56 Helsinki Stakes
© Copyright 2024