1. No category

VALTIMON KUNNAN
VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA
2015-
VALTIMON KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA
SISÄLTÖ
1. JOHDANTO
1.1. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET
1.2. VALTIMON VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN TAUSTAA
1.3. VARHAISKASVATUSTA OHJAAVIA ASIAKIRJOJA
1.4. VERKOSTOYHTEISTYÖ
2. VARHAISKASVATUS
2.1. MITÄ VARHAISKASVATUS ON?
2.2. VARHAISKASVATUKSEN ARVOPOHJA
2.3. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT
3. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN
3.1. TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI
3.2. KASVATUSKUMPPANUUS
3.3. HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS
3.4. KASVATTAJA VARHAISKASVATUKSESSA
3.5. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
3.6. OPPIMISEN ILO
3.7. KIELEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA
3.8. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA
3.8.1. LEIKKIMINEN
3.8.2. LIIKKUMINEN
3.8.3. TAITEEN KOKEMINEN JA ILMAISEMINEN
3.8.4. TUTKIMINEN
3.9. ORIENTAATIOT (LAPSEN KIINNOSTUKSEN HERÄTTÄJÄT)
3.9.1. MATEMAATTINEN
3.9.2. LUONNONTIETEELLINEN
3.9.3. HISTORIALLIS-YHTEISKUNNALLINEN
3.9.4. ESTEETTINEN
3.9.5. EETTINEN
3.9.6. USKONNOLLIS-KATSOMUKSELLINEN
4. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA
5. KIELI- JA KULTTUURINÄKÖKOHTIA VARHAISKASVATUKSESSA
1. JOHDANTO
1.1. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET
Valtakunnalliset Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 30.09.2003 ja toinen
painos 30.08.2005) ohjaa kuntia laatimaan varhaiskasvatussuunnitelman.
Varhaiskasvatussuunnitelma on varhaiskasvatuksen väline, joka ohjaa järjestämään
kunnan varhaiskasvatuksen yhtenevien tavoitteiden pohjalta.
Yhtenevät tavoitteet:

Yhdenvertainen laadun toteuttaminen

Varhaiskasvatuksen sisällöllinen kehittäminen

Henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen

Vanhempien osallisuuden lisääminen

Moniammatillisen yhteistyön lisääminen
1.2. VALTIMON VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN TAUSTAA
Valtimon kunnan Vasu on ollut aina koko varhaiskasvatuksen Vasu. Kunnan Vasuun on
koottu perhepäivähoidon, ryhmäperhepäivähoidon ja päiväkodin toiminta-ajatukset ja
arvot. Valtimon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma on päivitetty viimeksi vuosina
2009-2010.
1.3. VARHAISKASVATUSTA OHJAAVIA ASIAKIRJOJA
Varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen yhtenevä tavoite on edistää lasten hyvinvointia,
kasvua ja oppimista.
Valtakunnallinen ohjaus:

Lasten päivähoitoa koskevat lait ja asetukset

Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet
Paikallinen ohjaus:

Valtimon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma 2015

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2013- 2016

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma
1.4. VERKOSTOYHTEISTYÖ
Laadukas varhaiskasvatus edellyttää lasta ja perhettä palvelevien tahojen yhteistyötä,
jonka lähtökohtana on lapsen hyvinvointi. Yhteistyön avulla on mahdollisuus tukea lapsen
kasvua ja kehitystä laaja-alaisesti ja luoda jatkuvuutta lapsen kehityksen seuraamisessa.
Moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa lapsen hyvinvoinnin turvaamisen sekä varhaisen
puuttumisen mahdollisissa riskitilanteissa.
Valtimon kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyötahot:

Sosiaalitoimi (lastensuojelu- ja perhetyö)

Kasvatus- ja perheneuvola

Terveyskeskus, Honkalampi säätiö, terapeutit

Sivistys- ja vapaa-aikatoimi (Valtimon kunta)

Seurakunta, järjestöt ja oppilaitokset
2. VARHAISKASVATUS
2.1. MITÄ VARHAISKASVATUS ON?
Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa leikillä on keskeinen
merkitys. Varhaiskasvatus on aikuisten ja lasten välistä kasvatuksellista vuorovaikutusta.
Sen tavoitteena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista
kasvatuskumppaneina vanhempien kanssa.
2.2. VARHAISKASVATUKSEMME ARVOT

Lapsen hyvinvointi ja tasapainoinen lapsuus

Lapsen fyysinen ja psyykkinen turvallisuus

Lapsi on hyvä juuri sellaisena kuin hän on
2.3. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT

Lapsen henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen

Hyvien käytöstapojen vahvistaminen

Sosiaalisten taitojen oppiminen. Ihmisten kanssa toimeen tuleminen on tärkeä taito
läpi elämän.

Omatoimisuuden asteittainen lisääminen – annetaan lapselle mahdollisuus erehtyä ja
iloita omasta oppimisesta.
3. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN
3.1. TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI
Lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen on varhaiskasvatuksen ensisijainen
tavoite, johon kasvattajan tulee pyrkiä niin asenteissaan kuin toiminnassaankin.
Hyvinvoivalla lapsella on hyvät edellytykset kasvuun, oppimiseen ja kehittymiseen. Hän
oppii leikkiessään, pystyy toimimaan ryhmässä sekä luottaa aikuisiin ja lapsiin. Lapsi
ilmaisee tunteitaan, ajatuksiaan ja tahtoaan. Lapsi voi hyvin ympäristössä, jossa hän saa
tukea, turvaa ja huolenpitoa. Tärkeää on myös se, että lapsen ympärillä olevat
ihmissuhteet ovat pysyviä ja turvallisia.
3.2. KASVATUSKUMPPANUUS
Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan perheiden ja päivähoidon henkilöstön välistä
tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lapsen hyvinvoinnin, kasvun, kehityksen ja
oppimisen tukemisessa.
Kasvatuskumppanuus näkyy jaettuna kasvatustehtävänä. Vanhemmat ja päivähoidon
työntekijät sitoutuvat toimimaan toisiaan kunnioittaen ja rehellisyyttä arvostaen.
Keskinäinen avoimuus ja luottamus mahdollistavat lapsen kohtaamisen yksilönä, jolloin
lapseen kohdistuvat odotukset, toiveet ja vaatimukset ovat tasapainossa sekä kotona että
päivähoidossa.
Kasvatuskumppanuuden rakentumisen vastuu on aina työntekijällä. Kumppanuus alkaa
tutustumisesta ja syvenee vanhempien ja työntekijöiden päivittäisissä kohtaamisissa,
vasu-keskusteluissa sekä yhteisissä tapahtumissa.
3.3. HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS
Pienillä lapsilla perushoitotilanteet muodostavat suuremman osan kasvattajan ja lapsen
vuorovaikutuksesta kuin isommilla lapsilla. Myös isommilla lapsilla hoitotilanteet
muodostavat raamin, joka rytmittää päivää. Nämä rutiinit tuovat lapsille turvallisuuden
tunnetta ja säännöllisyyttä.
Hyvä hoito muodostaa perustan kasvatukselle ja opetukselle sekä edistää lapsen
myönteistä minäkäsitystä. Lapsi oppii koko ajan kaikessa toiminnassaan. Kasvattajan tulee
huomioida suunnittelussa ja toiminnassa lapselle ominainen tapa oppia.
3.4. KASVATTAJA VARHAISKASVATUKSESSA
Kasvattaja luo omalta osaltaan turvallista toimintaympäristöä, jossa lapsen on hyvä olla ja
toimia. Kasvattajan toiminnassa korostuu suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja arviointi
sekä työskentely kasvatuskumppanuuden hengessä. Kasvattaja kannustaa lasta
omatoimisuuteen, muta tarjoaa tarvittaessa myös apua huomioiden lapsen yksilöllisyyden.
Kasvattajalla on oltava herkkyyttä elää hetkessä, jotta hän voi havaita, mikä lapsen
elämässä ja kehityksessä on kulloinkin tärkeää.
Moniammatillisuus ja kasvattajien erilaisuus ovat kasvattajayhteisön rikkaus. Kasvattaja
ylläpitää ja kehittää omaa ammattitaitoaan ja on valmis kouluttamaan itseään.
3.5. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ
Lapsen kasvuympäristö on se piiri, missä lapsi arjessaan liikkuu ja toimii: rakennetut tilat,
lähiympäristö, välineet, materiaalit, ihmissuhteet sekä yleinen ilmapiiri. Aikuinen muokkaa
aktiivisesti varhaiskasvatusympäristöä monipuoliseksi ja lasta innostavaksi huomioiden ikä- ja
kehitystaso sekä erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet. Ympäristön halutaan herättävän
lapsessa kokeilunhalua, uteliaisuutta ja luovuutta. Se kannustaa lasta oppimaan, leikkimään,
liikkumaan, tutkimaan, käyttämään mielikuvitustaan sekä ilmaisemaan itseään monin tavoin.
Lapselle annetaan aikaa toimia ja leikkiä sekä sisällä, että ulkona. Lasta tutustutetaan omaan
elinympäristöönsä ja paikallisiin perinteisiin.
FYYSINEN
YMPÄRISTÖ

Leikil
le
mahdollisuus
eri tiloissa

Turv
alliset tilat ja
lelut

Leikk
ivälineet vastaavat lapsen kehitystasoa.

Fyysinen ympäristö tukee monipuolisesti lasten toimintaa.

Ympäristön yleinen siisteys

Ulkoilualue laaja, sopivan haasteellinen ja aidattu

Mahdollisuus liikkua luonnossa
PSYYKKINEN
YMPÄRISTÖ
set lapsia varten

Hyväksyvä ilmapiiri

Säännöt ja päivärytmi

Omatoimisuuteen kannustaminen

ettömyys
Kiire

auha
Työr

sen syli
Aikui

Aikui
SOSIAALINEN
YMPÄRISTÖ

Aika
a kuunnella lasta

Eri-ik
äiset lapset
oppivat toisiltaan
tärkeitä taitoja

ävästi aikuisia ohjaamaan vuorovaikutustilanteita

Rehellisyys ja luottamuksellisuus

Vuorovaikutus lasten ja vanhempien välillä

Mahdollisuus leikkiä myös yksin
Riitt
3.6. OPPIMISEN ILO
Synnynnäisesti utelias lapsi haluaa oppia uutta ja kerrata asioita kaikkia aisteja käyttäen.
Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma. Oppimista tapahtuu kaikissa
päivittäisissä tilanteissa vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa, ei vain erillisillä
opetustuokioilla. Oppiminen tapahtuu pienin askelin harjoittelemalla. Aluksi opitaan
kokemuksen kautta, vähitellen tietämällä ja lopulta ymmärtämällä. Aikuinen iloitsee
yhdessä lapsen kanssa onnistumisesta. Lapsi oppii kun hän saa yrittää, onnistua ja
epäonnistua turvallisesti. Kun ilmapiiri on kannustava lapsi saa myönteisen kuvan itsestään
oppijana.
3.7. KIELEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA
Kieli on perustana oppimiselle ja tukee lapsen ajattelua. Kielen avulla lapsi tutustuu
ympäristöönsä ja saa tietoa. Kieli auttaa kehittämään vuorovaikutustaitoja,
ongelmanratkaisua ja itsetuntoa.
Varhaiskasvatuksessa lapsi saa mallia sekä puhutusta että kirjoitetusta kielestä. Lasta
hoitava aikuinen käyttää selkeää ja rikasta kieltä ja rohkaisee lasta puhumaan.
Aikuinen antaa lapsen kertoa tapahtumista ja tunteista sekä vastaa lapsen kysymyksiin.
Katsekontakti, eleet ja ilmeet antavat lapselle tunteen, että häntä kuunnellaan. Yhteinen
keskustelu opettaa lapselle myös tärkeää kuuntelemisen taitoa. Aikuinen ottaa huomioon
lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida ja osaa huomioida myös pienen lapsen elein,
ilmein ja liikkeiden avulla tapahtuvaa viestintää. Turvallinen, kiireetön ja
vuorovaikutukseen kannustava ilmapiiri edistää lapsen itseilmaisua.
Näitä tarvitsen, että mielikuvitukseni ja puheeni kehittyy sekä sanavarastoni kasvaa:

Saada leikkiä muiden lasten ja aikuisten kanssa

Aikuiselta aikaa kuunnella lasta ja keskustella hänen kanssaan

Sadut, sadutus, runot, riimit, arvoitukset ja lorut

Kirjoja, joita katsellaan ja luetaan yhdessä aikuisen kanssa.

Laulut ja laululeikit

Riittävä vuorovaikutus jo varhaislapsuudessa

Leikin ohessa opin puuttuvia äänteitä.
3.8. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA
3.8.1. LEIKKIMINEN
Lapset saavat leikkiin aiheita omista kokemuksistaan. Leikin avulla lapsi tutustuu
ympäröivään maailmaan. Leikkiessään lapset hassuttelevat, jäljittelevät, pohtivat ja
luovat uutta. Leikissä kaikki on mahdollista ja leikisti totta. Leikissä ei pyritä mihinkään
vaan päämäärä on toiminnassa itsessään. lapsi oppii sosiaalisia taitoja sekä omien
tunteiden säätelyä turvallisesti leikin kautta. Lapsi kokee kaveruutta, ystävyyttä,
ryhmään kuulumista ja me-henki voimistuu. Leikki on ratkaisevan tärkeää aivojen ja
kielen kehitykselle. Myös kaoottinen leikki on arvokasta ja kehittävää.
Leikki kehittyy lapsen kokonaiskehityksen mukana:
ESINELEIKKI -> RINNAKKAISLEIKKI ->YHTEISLEIKKI (KUVITTELULEIKIT JA SÄÄNTÖLEIKIT)
Kasvattaja luo leikkiä arvostavan, myönteisen ja avoimen ilmapiirin. Lapsen ideoille
annetaan tilaa, tuetaan ja rikastetaan lapsen mielikuvitusta. Mahdollistetaan aikuisten
toiminnalla erilaiset leikit. Myös rajummille leikeille annetaan tilaa. Leikkiä seurataan ja
havainnoidaan, sillä joskus leikki tarvitsee ohjausta onnistuakseen. Tarvittaessa
aikuinen leikkii mukana. Leikkiä seuraamalla saadaan selville lapsen elämässä sillä
hetkellä tärkeitä, meneillään olevia tai mieltä askarruttavia asioita. Leikille ja leikin
lopettamiselle annetaan riittävästi aikaa. Kasvattaja huolehtii, että lelut ovat turvallisia
ja niitä on riittävästi.
NÄMÄ ASIAT KEHITTYVÄT KUN SAAN LEIKKIÄ:

Sosiaaliset taidot (mm. odotetaan omaa vuoroa ja toisen kädestä ei saa ottaa)

Tunteiden säätely

Minäkuva vahvistuu uutta oppiessa

Mielikuvituksen kehittyminen

Hieno- ja karkeamotoriikan kehittyminen
3.8.2. LIIKKUMINEN
Liikkuminen on välttämätöntä tasapainoiselle kasvulle, kehitykselle ja terveydelle. Se
kehittää oppimisessa tarvittavia valmiuksia ja taitoja:

kehittää havainnointikykyä, muistia ja ajattelua

hyvä kehonhahmotus edistää oppimista

itsetunto vahvistuu

sosiaaliset taidot kehittyvät

oppii ilmaisemaan tunteita, sietämään pettymyksiä

peruskunto kasvaa

lapsi kokee liikunnaniloa
Liikkumisen tulee olla monipuolista ja lapsen kehitystasolle sopivaa. Perusliikkeiden
hallinta on kaikkien liikuntataitojen ja muun oppimisen perusta, siksi
varhaiskasvatuksessa keskitytään näiden taitojen vahvistamiseen. Yhdistämällä liikunta
muuhun toimintaan lisätään oppimisen mahdollisuuksia. Kasvattaja havainnoi lasten
motoristen taitojen kehittymistä.
3.8.3. TAITEEN KOKEMINEN JA ILMAISEMINEN
Lapsi, taiteen kokijana ja tekijänä, luo jatkuvasti kun saa siihen mahdollisuuden ja
rohkaisua. Tunteiden ja ajatusten ilmaisu toiminnan kautta on tärkeämpää kuin
materiaalinen lopputulos. Tavoitteena on antaa lapsen luovuudelle erilaisia
ilmenemismuotoja ja kannustaa lasta taiteelliseen ilmaisuun eri taiteen muotojen
kautta (musiikki, tanssi, kuvataide, kädentaidot, draama ja kirjallisuus).
Lasta kannustetaan käyttämään kaikkia aistejaan taiteen havaitsemisessa ja
tuottamisessa. Kyky havainnoida ympäristöään kehittyy kun saa tehdä taidetta ja
käyttää luovuuttaan. Taiteen avulla lapsi voi turvallisesti ilmaista kaikkia tunteitaan.
Kasvattaja arvostaa ja tukee lapsen taiteellista kasvua.
Erilaisia taiteen muotoja varhaiskasvatuksessa:

Musiikki laulaen, soittaen, rytmittäen

Kuvataide piirtäen, maalaten, värittäen, askarrellen ja muovaillen

Kertomukset, runot

Liikunta, tanssi

Teatteri ja näytteleminen

Näyttelyt
Asioita, jotka edistävät lapsen ”taiteilua”:

Välineet ja materiaalit ovat lasten saatavilla

Kirjoja lasten tasolla, aikuiset lukevat

Roolivaatteet

Aikuisen rohkaiseva malli

Erilaiset materiaalit esim. kankaat, pahvilaatikot, luonnonmateriaalit
3.8.4. TUTKIMINEN
Lapsen mielikuvitus ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät ja aistit vahvistuvat, kun lapsi
yrityksen, erehdyksen ja onnistumisen kautta saa tietoa ja kokee onnistumisen iloa.
Kasvattajan tulee innostaa ja antaa lapselle mahdollisuuksia omatoimiseen tutkimiseen ja
kannustaa omien ratkaisujen ja vastausten etsimiseen.
3.9. ORIENTAATIOT (LAPSEN KIINNOSTUKSEN HERÄTTÄJÄT)
Orientaatioiden tavoitteena on, että lapsi saa valmiuksia, joiden avulla hän vähitellen
pystyy ymmärtämään, kokemaan ja näkemään ympäröivän maailman. Lapsi oppii omien
kokemustensa, tuntemustensa ja tekemistensä avulla.
Orientaatioilla on yhteys esiopetuksen sisältöalueisiin ja perusopetuksen oppiaineisiin.
3.9.1. MATEMAATTINEN
Matemaattisia asioita opitaan arkielämän tilanteissa leikinomaisesti. Matematiikka on
läsnä lapsen jokapäiväisissä asioissa koko ajan. Lapsi vertaa, laskee ja päättelee häntä
kiinnostavien esineiden, välineiden ja materiaalien avulla. Kasvattaja kehittää lapsen
matemaattisia ajattelutaitoja kyselemällä ja pohtimalla lapsen kanssa.
Vertaan, lasken ja päättelen tuttujen välineiden avulla:

Pelit

Leikkivälineet

Jumppa

Lasken sisaruksia, porkkanoita, nimen kirjaimia, ikkunaruutuja sukan raitoja

Kello

Loruilemalla

Toistamalla
Matematiikan osa-alueita
varhaiskasvatuksessa:

Numerot

Luokittelu

Vertaaminen
3.9.2. LUONNONTIETEELLINEN
Lähiympäristön havainnointi eri vuodenaikoina luo mahdollisuuden aistia, tutkia ja
kokea luonnon ilmiöitä. Kasvattaja ohjaa lasta kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa
ja ympäristöä. Lasten kanssa tehdään havaintoja muutoksista luonnossa, ihmetellään,
kerätään kokemuksia, tehdään pieniä kokeita, pohditaan (”miten, miksi, mitä eroa,
mitä tapahtuu, jos…” sekä tehdään johtopäätöksiä.
Havaintoja voidaan tehdä monenlaisista asioista:

Kierrätys

Vuodenajat

Luontoretket

Ruoka, lähiruoka (maistellaan, haistellaan, kokeillaan)
3.9.3. HISTORIALLIS-YHTEISKUNNALLINEN
Lapsen kanssa tutustutaan menneisyyteen ja nykyisyyteen kertomusten, valokuvien ja
esineiden avulla.
Käytännössä:

Valokuvat ja kertomukset perheestä

Isovanhempien päivä

Vierailut museoissa

vanhat tavarat ja kuinka asioita ennen tehtiin
3.9.4. ESTEETTINEN
Kasvattaja ohjaa ja tukee lasta näkemään ja arvostamaan kauneutta ympärillään.
Lapsen arvostukset, asennoitumiset ja näkemykset hahmottuvat. Itsetunto vahvistuu.
Varhaiskasvatusympäristön viihtyisyydellä ja siisteydellä luodaan edellytyksiä
esteettisyyden kokemiseen ja arvostamiseen.
Opin arvostamaan kauneutta ympärilläni:

Kun tilat ovat siistit

Juhlapyhien ja vuodenaikojen huomioiminen ympäristössä

Materiaalit ja lelut ovat siistissä järjestyksessä

Sisustusmateriaalit ovat asianmukaiset

Havaitaan luonnossa pieniä, kauniita asioita
3.9.5. EETTINEN
Lapsenperusturvallisuus luodaan siten, että lapsesta välitetään ja hänen tarpeistaan
huolehditaan. Eettisen kasvatuksen pohjana on aikuisten suhtautuminen lapseen ja
toisiin aikuisiin. Lapselle opetetaan hyviä käytöstapoja ja ristiriitojen ratkaisua
myönteisellä tavalla. Aikuinen on esimerkkinä lapselle omalla käytöksellään.
Lasta ohjataan tunnistamaan, näyttämään ja käsittelemään tunteita siten, että lapsi voi
kokea olonsa turvalliseksi.
Opettelen iän ja kehitystason mukaisesti:

Toisten huomioonottamista ja kunnioittamista

Hyviä käytöstapoja

oikean ja väärän ymmärtämistä

sääntöjen noudattamista

Aikuisen kuunteleminen
3.9.6. USKONNOLLIS-KATSOMUKSELLINEN
Uskontokasvatuksen lähtökohtana on kunnioittaa perheen toiveita ja vakaumusta.
Uskontokasvatusta toteutetaan yhteistyössä Valtimon evankelisluterilaisen seurakunnan
lapsityön kanssa.
4. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA
Päivähoidon varhaiskasvatukseen kuuluu lapsen ja perheen erilaisten hyvinvointia
vaarantavien tekijöiden varhainen tunnistaminen ja arvioiminen. Lapsi voi tarvita tukea
fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla.
Päivähoidossa lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana on vanhempien ja
kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu. Kuntoutus perustuu aikuisen ja lapsen
väliseen hyvään vuorovaikutukseen ja laadukkaaseen yhteistyöhön lapsen vanhemman ja lasta
tutkivien ja hoitavien tahojen kanssa. Tukitoimet eivät vaadi diagnoosia.
Lapsen tuen tarve kirjataan aina Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelmaan.
Erityislastentarhanopettaja toimii päivähoidon ja vanhempien tukena erityistä tukea
tarvitsevien lasten asioissa.
Päivähoidon menetelmiä toteuttaa varhaista tukea:
Päivähoidon vahvuus on lapsen ja perheen kohtaaminen päivittäin. Lasta koskevien
havaintojen perusteella voidaan suunnitella ja rakentaa varhainen tuki osaksi koko ryhmän
toimintaa lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden.
5. KIELI- JA KULTTUURINÄKÖKOHTIA VARHAISKASVATUKSESSA
Varhaiskasvatus tukee eri kieli ja kulttuuritaustaisen lapsen sopeutumista suomalaiseen
yhteiskuntaan ja kulttuuriin kunnioittaen heidän omia lähtökohtiaan. Lapsen identiteetin
kehittymiselle on tärkeää, että hänen omaa kulttuuriaan ja kieltään arvostetaan. Vastuu lapsen
oman kulttuurin siirtymisestä on ensisijaisesti perheellä. Varhaiskasvatuksessa lasta ja vanhempaa
rohkaistaan käyttämään omaa äidinkieltä keskinäisessä vuorovaikutuksessaan.
Valokuvista tunnistettavilta henkilöiltä on kysytty lupa kuvien julkaisemiseen.