PDF sähköisestä lehdestä
Ravitsemuskatsaus 1-2015 Ravitsemuspolitiikkaa Sisällysluettelo Lukijalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Ravitsemustieteen ritarina sosiaalisessa mediassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Ravitsemus hallitusohjelmassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 ”Syödään yhdessä”: . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Huomioidaanko ravitsemus kuntien päätöksissä? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 EU tarjoaa maitoa Suomen koululaisille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 Rasvainen ongelma -seminaarin antia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 Lihavuus tapetilla YLEn teemapäivänä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Haarukkapaloja lihavuustutkijoiden kokouksesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Oiva lisä lihavuuden hoitoon . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Kontrollista joustavuuteen painonhallinnassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 Tarjoa lapselle maitoa sokerijuoman sijaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Lihavuus selvästi yhteydessä työkyvyttömyyteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Ruokatottumusten sosioekonomiset erot ennallaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 Pohjoismainen ruokavalio ja hyvä kunto ehkäisevät metabolista oireyhtymää . . . . . 33 Jodimäärät elintarvikkeissa on tarkistettu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 D-vitamiinin saanti on parantunut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 Ravitsemuskuntoutuksen laatua tutkittiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 Maistuvaa ruokaa ikääntyneille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 Ravintotase kertoo elintarvikkeiden kulutuksesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 AVTK: Suomalaiset haluavat parantaa elintapojaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 Voiko tilastoja verrata? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 Maito, juusto ja jogurtti maistuvat suomalaisille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 Ravitsemuskatsaus 1/2015 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 2 Lukijalle Tänään vietetään kansainvälistä koulumaitopäivää meillä ja maailmalla. Ravitsemuskatsaus-lehti ilmestyy päivän kunniaksi. Lehti julkaistaan tänä vuonna poikkeuksellisesti vain yhtenä numerona kahden sijaan ja ensimmäistä kertaa vain sähköisenä. tutkimusnäyttöön perustuvia muutos- ja korjausehdotuksia. Valtion ravitsemusneuvottelukunta hyväksyy suositukset kommenttikierroksen jälkeen. Lopullisia suosituksia siis odotellaan vielä, mutta jo nyt tiedetään, että niissä painotetaan mm. yhdessä syömistä ja ruokailoa ravitsevan ruuan lisäksi. Toivon, että niistä myös viestitään ruokailon kautta. Esimerkiksi kasvisten syömisen lisääminen tai monipuolistaminen on iloinen asia! Ainakin pienet lapset innostuvat kasviksista, kun niitä tarjoillaan hauskasti aseteltuina tai vaikka kurkku, porkkana- ja tomaattikruunuina. Juurekset suikaleina tulee ihan ohimennen naposteltua välipalalla tai muuta ruokaa odotellessa. Onko ruokapöydässä mitään kauniimpaa kuin kukka- ja parsakaalin nuput kevyesti höyrytettyinä? FAO koordinoi Kansainvälisen koulumaitopäivän viettoa jo 16. kertaa. Aihe on maailmanlaajuisesti tärkeä ja päivän tarkoituksena on muistuttaa koulumaidon tärkeästä osasta maailman koululaisten ravitsemuksessa. Meillä koulumaitoa on joka päivä tarjolla aterian ruokajuomana. Siksi se tuntuukin arkiselta asialta. Monessa maassa on toisin – maitoa voi olla tarjolla vain tänä yhtenä päivänä vuodessa, maksutta. Koulumaidon merkitystä meillä avaa tuore Koulumaitostrategia. Se laadittiin kesällä ja se on voimassa vuosina 2015–2020. Koulumaito ja muut maitovalmisteet ovat Suomessa osana maukasta, täysipainoista, kestävästi tuotettua ja turvallista kouluruokaa. Ruokailoista syksyä! Katariina Lallukka Ravitsemuspolitiikan saralla myös on käynnistetty Yhteistyöllä terveyttä ja hyvinvointia 2025 -toimenpidekokonaisuuden valmistelu. Tässä toimenpidekokonaisuudessa ovat mukana väestön hyvän ravitsemuksen ja terveyttä tukevien ruokavalintojen edistäminen. Tähän tarvitaan mukaan ruokaketjun kaikkia toimijoita, myös meitä järjestöjä. Pasilassa 30.9.2015 Lapsiperheiden kauan odotetut, päivitetyt ruokasuositukset ovat tulossa. Niitä on ollut mahdollista kommentoida netissä. Tänään on viimeinen mahdollisuus antaa perusteltuja, 3 Kuva 1: ”Ruuasta on lupa nauttia ja liikunta lisää hyvää oloa,” muistuttaa Katariina Lallukka. 4 Ravitsemustieteen ritarina sosiaalisessa mediassa at saavat riidellä ja erilaisia näkökulmia pitää tuoda esille, mutta henkilöön käyvä kaunaisuus ja viha potuttavat. Eniten mieltä pahoittavat sellaiset perättömät väitteet, että olen milloin minkäkin teollisuuden tai toisaalta viranomaislaitoksen kätyri. – Toisaalta, ehkä kaikki kollegat tai ravitsemustieteen opettajatkaan eivät pidä tavastani sanoa asiat suoraan ja tarttua asioihin, joita on totuttu hiljaisella sopimuksella pitämään lähes pyhinä. Toivoisin kuitenkin rehtiä suoraa palautetta myös erimielisiltä, ettei haudottaisi asioita turhaan selän takana. Näkemyksiäni saa vapaasti kritisoida. Some koukuttaa Kuva 2: Reijo Laatikainen bloggaa ravitsemuksesta asiantuntemuksella Pronutritionist-blogissaan Reijo Laatikainen syttyi bloggariksi vähitellen. Kiinnostus alkoi muiden bloggaajien seuraamisella ja kommentoinnilla. Siitä syntyi tarve laajentaa foorumia omaan blogiin. Blogi on saanut seurakseen facebook-sivut, twitter-tilin jne. – Jos bloggauksella saisi toimeentulon, tekisin sitä varmaan neljänä päivänä viikossa. Se on selvästi minun ominta aluettani. Nyt on rajoituttava ilta- ja viikonloppuhetkiin ja tienattava leipä potilastyöllä, yritysten tilaamilla projektitöillä ja tutkimuksella. – Sosiaalinen media koukuttaa ja vie lähes riippuvuuteen, hän naurahtaa. Bloggarina Reijo Laatikainen haluaa nimenomaan tuoda esiin ja puolustaa ravitsemustiedettä, tieteen näkökulmaa ravitsemukseen. Hän toivoo, että nuori ravitsemusasiantuntijoiden polvi ottaisi tämän tontin entistä vahvemmin haltuunsa. Kukaan muu ei sitä pysty tekemään. Reijo Laatikainen on yksi harvoja asiantuntijoita, joka puolustaa ravitsemustieteen ääntä sosiaalisen median vellovassa ruoka- ja ravintokeskustelussa. Se ei aina ole helppoa. Palaute on välillä rankkaa, eikä tieteen todistusvoimaan uskota. Välillä harmittaa ja joskus menevät yöunetkin. – Hallitsemme huonosti julkisuuskuvaamme ravitsemuksen asiantuntijoina. Olemme liian – Tappouhkauksia ei sentään ole tullut. Asi- 5 varovaisia. Jos emme ole juuri kyseisen erityisalan tutkijoita, emme uskalla sanoa yhtään mitään ja jätämme tyhjiön, joka sitten täyttyy kenen tahansa nk. asiantuntijan tiedoilla ja mielipiteillä. nyt. Näin valtavaa kiinnostusta ruokaa ja ravitsemusta kohtaan ei ole ennen nähty. Ruuan riittävyys saattaa olla tulevaisuudessa suurempi kiinnostuksen kohde kuin sen terveellisyys. Toinen korjattava asenneasia olisi lääkärin ammatin yliarvostus. – Olen kovasti toivonut ja odottanut blogiini kommentteja kollegoilta. Olisi mukava saada omiin kannanottoihinsa vahvistusta tai sitten aivan uusia näkökulmia pohdiskeluihin. Mutta kovasti tätä kollegiaalista keskustelua tunnutaan arastelevan. Kautta rantain olen kuitenkin joskus kuullut, että kollegojen mielestä on hyvä, että joku jaksaa mesota sosiaalisessa mediassa muiden puolesta. – Ei lääkärin koulutus tee ihmisestä jumalaa. Samat viat, tunteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat lääkäreissä niin kuin muissakin. Lääkärit ovat lääketieteen asiantuntijoita, mutta ravitsemuksen asiantuntemus on eri tieteenlaji. Reijo Laatikaista ihmetyttää, miten lääkärikunta sallii joidenkin jäsentensä käyttäytyvän julkisessa keskustelussa suorastaan törkeästi ja levittävän aivan väärää tietoa puuttumatta siihen juuri mitenkään. Urheilu vei ravitsemuksen pariin Ravitsemusbloggareiden etsikko- Reijo Laatikainen on kotoisin Siilinjärveltä. aika olisi nyt Oli luontevaa hakeutua opiskelemaan Kuopioon. Se oli myös ainoa paikka, missä kliinistä ravitsemusta saattoi opiskella. Ravitsemuksesta hän kiinnostui nuorena miehenä osittain urheilun kautta. Piti saada voimaa ja urheilullinen ulkomuotokin kiinnosti nuorta miestä. Blogi on tehokas viestinnän väline. Kuka tahansa voi pitää blogia ja kommentoida muiden ajatuksia ja mielipiteitä. – Kaltaiselleni ujolle ihmiselle blogi on oiva väline. Aluksi oli vaikea tunnustaa tekemiään virheitä. Sitä niin mielellään haluaa olla aina oikeassa. Nykyään en enää pelkää virheitä, mutta toki ne aina harmittavat terveellä tavalla. Niitä sattuu ja niitä sitten oikaistaan. Vauhtisokeus iskee välillä. Ihan kaikkeen ei tarvitsisi enää mennä mukaan. Toisaalta lähipiirissä oli huolestuttavia esimerkkejä väärän ravitsemuksen aiheuttamista sydän- ja verisuonitaudeista. Omassa isässä ja isovanhemmissa näkyi, miten huonot elintavat vaikuttivat terveyteen. – Ruokaa menee suusta sisään joka päivä monta kertaa. Täytyyhän sillä olla merkitystä terveyteen ja hyvinvointiin. Näin jälkeenpäin hämmästyttää, miten vähän ennen puhuttiin ravinnon merkityksestä terveyteen – ehkä tyydyttynyttä rasvaa lukuun ottamatta. Tupakka, alkoholi, lääkkeet ja stressi puhuttivat paljon enemmän. Ravitsemuksesta bloggaaja on harvinainen lintu. Heitä ei maailmallakaan ole kovin monta. Reijo Laatikainen toivookin, että ravitsemustieteen bloggareita ja sosiaalisen median kommentoijia tulisi ammattikunnasta lisää. Julkinen huomio jakaantuisi tasaisemmin koko ammattikunnalle. Etsikkoaika olisi 6 Potilastyö ei aluksi tuntunutkaan – Nyt teen mielestäni sitä mitä pitääkin. Elinkeino koostuu aikamoisesta silpusta, mutta omalta se sopii minulle. En jaksaisikaan keskittyä yhteen ja samaan asiaan kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Valmistumisen jälkeen ravitsemusterapeutin työ ei kuitenkaan tuntunut lainkaan oikealta. Hän toimii lääkärikeskuksessa ja syöpäsairaalassa ravitsemusterapeuttina kolmena päivänä viikossa, tekee pienimuotoisia tutkimuksia ja projekteja tilaustyönä, esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa ja valmistelee kirjaa. – Asiakkaat eivät juuri osoittaneet kiinnostusta ravintoasioihin. Jäi tunne, ettei viestini mene perille. Neuvonnallani ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta. Itsellä oli ravitsemustieteellistä osaamista, mutta ehkä erilaisten ihmisten kohtaamisen valmiudet ja viestin räätälöintitaidot puuttuivat. Töitä oli niukasti tarjolla ja palkkakin oli huono, kun perhettä piti perustaa ja lapset kouluttaa. Reijo Laatikaisen ominta aluetta on ärtyvän suolen ravitsemushoito. – Ruokavalio on kuin kipulääke ärtyvälle suolelle. Lääkärikeskuksen ravitsemusasiantuntijana hän luonnollisesti hoitaa kaikki normaalissa työterveyshuollossa vastaan tulevat asiakkaat. Mutta syömishäiriötä potevat asiakkaat hän ohjaa eteenpäin kollegoille, joilla on siihen syvällisempi ammattitaito. Niinpä Reijo Laatikainen hakeutui teollisuuden palvelukseen. Kiinnostus kohdistui ravintovalmisteisiin, sairaalatarvikkeisiin ja lääkkeisiin yli viidentoista vuoden ajan eri yrityksissä. Oman yrityksen perustaminen alkoi vähitellen kasvaa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi työllistymisessä. Urakehityksen polut ovat vieneet Ruotsiin ja Australiaan. Sieltä ovat peräisin syvähaastatteluihin perustuva kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä ja MBA-tutkinto. Oma blogi on kulkenut rinnalla vuodesta 2008. – Nykyään potilastyö tuntuu mielekkäältä. Osaan asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, kohdata joustavammin erilaisia ihmisiä ja hyväksyn sen, etteivät kaikki onnistu elintapamuutoksissaan. Lisäksi asiakkaat tulevat suorastaan intoa puhkuen vastaanotolle. Se on nastaa! Ansio koostuu silpusta Kirjoittaja: Leena Packalen Oman yrityksen Reijo Laatikanen perusti vuonna 2009. 7 Ravitsemus hallitusohjelmassa tase nousuun. Puhtaiden elintarvikkeidemme kotimaista käyttöä ja vientiä halutaan edistää, luomu- ja lähiruokaohjelmia jatkaa ja suomalaisen ruoan käyttöä julkisissa hankinnoissa edistää. Verotuksen painopistettä taas siirretään työn ja yrittämisen verotuksesta erityisesti haittaverotukseen. Suunnitelmassa on korottaa makeisveroa ja laajentaa veropohjaa kilpailuvaikutukset ja valtiontukivaikutukset huomioon ottaen 1). EU-linjauksissa kiinnitetään huomiota suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuden turvaamiseen. Vapaakauppasopimuksissa halutaan turvata ruokaturva ja jäsenvaltioiden oikeus syrjimättömään sääntelyyn mm. kuluttajasuojelun parantamiseksi. Kuva 3: Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman toimeenpanemiseksi julkistettiin 28.9.2015 Pääministeri Sipilä julkaisi strategisen hallitusohjelmansa, ”Ratkaisujen Suomi” 27.5.2015. Hallitusohjelmassa rakennetaan visio Suomesta vuonna 2015. Strategisia tavoitteita vision toteuttamiseksi on viisi: terveys ja hyvinvointi, työllisyys, kilpailukyky ja kasvu, koulutus ja osaaminen, biotalous ja puhtaat teknologiat sekä toimintatapojen muuttaminen esimerkiksi edistämällä digitalisaatiota ja purkamalla turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. Hallitusohjelman viiden strategisen tavoitteen alle nimettiin syyskuussa 26 kärkihanketta. Ne muodostavat yhdessä rakenteellisten uudistusten kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja muiden ns. reformien kanssa hallituksen muutosohjelman. Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman toimeenpanemiseksi 1 julkistettiin 28.9.2015. Työ sen toteuttamiseksi on käynnistynyt. Strategisessa hallitusohjelmassa on vain muutama viittaus ruokaan ja ravitsemukseen. Hyvinvointi- ja terveys -osiossa korostetaan ennalta ehkäisevän työn ja terveyden edistämisen tärkeyttä. Hallitusohjelman mukaan edistetään kansanterveyttä, kansalaisten liikkumista, terveellisiä elämäntapoja ja ravintotottumuksia sekä vastuunottoa omasta elämästä. Syödään hyvin 2025 Osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä terveyserojen vähentämisen kärkihanketta sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt ”Yhteistyöllä terveyttä ja hyvinvointia 2025” -toimenpidekokonaisuuden valmistelun. Keskeisiä teemoja ovat muun muassa terveyttä edistävät arkiympäristöt ja palve- Biotalous -osiossa halutaan nostaa suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi ja kauppa1 http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallituksen-karkihankkeiden-ja-reformientoimeenpanosuunnitelma-valmistui?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616 8 lut, osallisuuden ja aktiivisuuden vahvistaminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Hallitusohjelma korostaa ongelmien ennaltaehkäisyä. Yksi haaste on saada sosiaalija terveyssektori tukemaan vahvemmin terveyttä edistäviä elintapoja. Siksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettamassa työryhmää, jonka tehtävänä on muun muassa arvioida ravitsemuksen ja liikunnan hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa, tehdä toimenpide-ehdotuksia näihin liittyvien hyvien käytäntöjen ja toimintamallien edistämiseksi sekä parantaa liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvää yhteistyötä ja palveluketjujen toimivuutta terveys- ja sosiaalisektorin ja muiden sektoreiden ja järjestöjen välillä. Väestön hyvän ravitsemuksen ja terveyttä tukevien ruokavalintojen edistäminen on tärkeä sisältöalue tässä toimenpidekokonaisuudessa. Hyvän ravitsemuksen edistämiseen pyritään saamaan mukaan koko ruokaketju ja kaikki toimijat: viranomaiset, järjestöt, tutkimuslaitokset, elintarviketeollisuus, kauppa, media, alan ammattilaiset ja muut toimijat. Ensimmäinen ”Syödään hyvin” -työpaja järjestetään lokakuun alussa. Tarkoituksena on, että yhteistyön linjaukset ovat valmiina alkusyksystä 2016. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on aktiivisesti mukana prosessissa. Toimenpidekokonaisuuden avulla ravitsemussuosituksia viedään käytäntöön. Kaikki hyvä yhdelle lautaselle Maatalous- ja ympäristöministeri käynnistää ”Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun” kärkihankkeen osana biotalouden kärkihankkeita. Kotimaisen ruoan kilpailukykyä pyritään parantamaan eri keinoin, muun muassa lisäämällä tietoa elintarvikkeiden alkuperämaasta, koostumuksesta, turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista kuluttajien valintojen tueksi. Edellisen hallituksen käynnistämiä luomu- ja lähiruokaohjelmia viedään eteenpäin. Tavoitteena on myös lisätä suomalaisen ruoan osuutta julkisissa hankinnoissa mm. parantamalla hankintaosaamista. Tässä otetaan huomioon myös laatu, ravitsemussuositukset, sesonginmukaisuus ja ympäristönäkökulma. Ravitsemus sosiaali- ja terveyssektorilla Yksi hallituskauden suurimpia hankkeita on sote-uudistus, jossa julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu kootaan kuntaa suuremmille itsehallintoalueille. Itsehallinnollisten sote-alueiden järjestämänä toteutetaan palvelujen täydellinen horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio. Uudistus vaikuttaa laajalti kuntien tehtäviin, mutta vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säilyy edelleen kunnilla. Monet kunnan järjestämistä palveluista kuten varhaiskasvatus, koulutus ja ruokapalvelut vaikuttavat olennaisesti ihmisten terveyteen. On tärkeää, että kunnat aktiivisesti kehittävät poikkihallinnollista yhteistyötä ja toimintatapoja terveyden edistämiseksi. Ravitsemusasiantuntijoiden rooli on tässä tärkeä. Lisäksi tarvitaan uudet toimivat rakenteet kuntien ja itsehallintoalueiden yhteistyölle. Tulevassa ruokapoliittisessa selonteossa arvioidaan muun muassa kotimaisen ruoantuotannon vastuullisuutta sekä markkina- ja kuluttajalähtöisyyttä. Selontekoa on tarkoitus työstää laajassa yhteistyössä eri sidosryhmien ja toimijoiden kanssa. On tärkeää, että myös ravitsemuksen ja terveyden asiantuntijat ovat tässä työssä mukana. 9 Kirjoittaja: 1) Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 29.9. poistaa makeisten ja jäätelön valmisteveron vuoden 2017 alusta. Sirpa Sarlio-Lähteenkorva, neuvotteleva virkamies, STM 10 ”Syödään yhdessä”: Lapsiperheiden uusia ruokasuosituksia viimeistellään edistävä syöminen perheessä. Ruokailu ennen raskautta ja sen aikana korostaa äidin ja sikiön hyvinvointia ja suosituksessa on päivitetty foolihapon saantisuositus. Imetysajan ravitsemus vie perheen vauva-arkeen. Imeväisikäisten vauvojen kiinteiden ruokien aloittamissuositus on muuttunut. Maistamiskokeiluja aloitetaan aikaisintaan neljän kuukauden iässä. Kaikki vauvat tarvitsevat kiinteää ruokaa kuuden kuukauden iästä lähtien. Täysimetyksellä lapsi pärjää puolen vuoden ikään asti, mutta tarvitsee kuitenkin D-vitamiinitipat. Kuva 4: Tulevissa lastenruokasuosituksissa kannustetaan mm. kasvisten käyttöön ja perheen yhteisiin aterioihin. Kuva: KL ”Syödään yhdessä” -suosituksissa on omat lukunsa leikki-ikäisille ja alakoululaisille sekä perheen nuorisolle. Lapsiperheiden ruokasuosituksia uusitaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on saanut oman ehdotuksensa valmiiksi ja odottaa siihen perusteltuja kommentteja ja korjausehdotuksia syyskuun ajan. Sen jälkeen suositukset menevät Valtion ravitsemusneuvottelukunnan hyväksyttäviksi. Ruokailun erityistilanteisiin perehdytään omassa luvussaan, joka sisältää mm. suositukset raskauden ja imetyksen aikaisesta vegaaniruokavaliosta sekä lapsen vegaaniruokavalio-ohjeet. Myös ruoka-allergiat, laktoosi-intoleranssi, keliakia ja monet ruuansulatusvaivat käsitellään samoin kuin sairaan lapsen ravitseminen. Uusissa suosituksissa painotetaan ruokakasvatusta. Ruokailu perheissä on osa hyvinvointioppimista, johon liittyvät arjen rytmit ja ajankäyttö, uni, lepo, ruutuajan hallinta ja liikkuminen. Lisäksi siihen kuuluvat vuorovaikutustaidot, sosiaalinen osaaminen, elimistön ja mielen viestien havaitseminen sekä niiden tulkinta ja ilmaisu. Lapsen varhaisimmat hyvinvoinnin oppimiskokemukset liittyvät läheisesti ruokaan, kokemuksiin siitä, miten hänen nälkä- ja kylläisyysviesteihinsä vastataan. Uudet suositukset on tarkoitettu erityisesti terveydenhuollon, ruokapalvelujen ja lasten terveyden edistämisen parissa työskentelevien ammattilaisten tueksi. Suositukset perustuvat viimeisimpiin tutkimustuloksiin ja luotettavaan tieteelliseen näyttöön. ”Syödään yhdessä” korvaa sosiaali- ja terveysministeriön vuona 2004 julkaiseman ”Lapsi, perhe ja ruoka” -kirjan suositukset. Tieteellisen pohjan lisäksi suosituksissa on Suositukset opastavat, millaista on terveyttä 11 otettu huomioon myös ruokakulttuurimme ja ruokatottumuksemme. Hyvä ruokavalio voidaan koostaa monella eri tavalla, mutta perustaltaan samanlainen ruoka sopii koko perheelle pienimmistä iäkkäisiin. Tärkeintä on monipuolisuus, säännölliset ateriat ja energiatarvetta vastaava ruokamäärä niin lapsilla kuin vanhemmillakin. le ja aikuisille sekä normaaliin raskauteen ja normaalipainoisena syntyneille vauvoille. Suositusten soveltamista käytäntöön avitetaan vinkeillä ja tietoruuduilla. Tutustu suosituksiin Kirjoittaja: Leena Packalen Uudet suositukset soveltuvat terveille lapsil- 2 2 https://www.thl.fi/fi/-/lapsiperheiden-ruokasuositukset?redirect=https://www.thl.fi/fi/etusivu?p_p_id=101_INSTANCE_ 2-1-3&p_p_col_pos=1&p_p_col_count=2 12 Huomioidaanko ravitsemus kuntien päätöksissä? – Kunnilla on iso osa asukkaidensa terveyden edistämisessä, toteaa elintarvikeylitarkastaja Minna Huttunen maa- ja metsätalousministeriöstä. – Julkisten ruokapalvelujen tarjoamalla ruualla on väliä. • Kunnan hyvinvointi- ja ravitsemuskoordinaattorit/-työryhmät Kuntien toteuttamasta ravitsemuspolitiikasta tai siitä, miten kuntapäättäjiä voitaisiin parhaiten tukea ravitsemukseen liittyvässä päätöksenteossa, ei kuitenkaan ole ollut paljon tietoa. Tuore tutkimus pureutui näihin kysymyksiin. • Valtion suositukset, oppaat ja ohjelmat • Erilaiset koulutukset ja teemapäivät • Keskustelut palveluntarjoajien kanssa • Omaehtoinen tiedonhankinta Selontekojen ja ohjelmien tunnettuus on melko vähäistä. Sitä olisi hyvä vahvistaa ja selkeyttää. Yksi keino tilanteen parantamiseksi on se, että tieto kohdistetaan oikeille ryhmille ja henkilöille kunnissa. Näin saataisiin oikeaa tietoa käyttöön käytännön päätöksentekoon. Päätöksenteko koetaan haastavaksi Joukkoruokailu on arvossaan Ravitsemusta pidetään kunnissa tärkeänä asiana, mutta sen asema päätöksenteossa vaihtelee kunnittain. Ravitsemuksellinen päätöksenteko koetaan melko vaikeaksi. Kuntien ravitsemuksellinen päätöksenteko keskittyy pitkälti joukkoruokailuun. Kapeimmillaan se nähdään osaksi terveydenhuoltoa. Pääosa vastaajista pitikin joukkoruokailua tärkeänä: Kaikilla tulisi olla mahdollisuus valita terveellinen ateria ruokaillessaan kodin ulkopuolella. Päiväkoti- ja kouluruuan terveellisyyteen ja houkuttelevuuteen panostetaan. Myös ikääntyneistä pidetään huolta. Sen sijaan työikäiset on huomioitu kuntien ravitsemuksellisessa päätöksenteossa heikosti. Ravitsemusta koskevan päätöksenteon tueksi kaivataan selkeitä, kokonaisuuteen liittyviä neuvoja ja uskottavaa tietoa terveydestä ja sen edistämisestä. Tietoa toki onkin saatavilla, jopa hieman liikaa. Yli puolet vastanneista ei kokenut saavansa riittävästi tietoa ja ohjausta ravitsemuksellisen päätöksenteon tueksi. Toisaalta ne, jotka saivat riittävästi ohjausta, olivat siihen tyytyväisiä. Päättäjät tiedostavat, että ravitsemuspäätöksillä voidaan vaikuttaa selvästi kuntalaisten hyvinvointiin. Ravitsemukseen panostamalla voidaan myös säästää kunnan terveydenhoitomenoissa huomattavasti. Ravitsemuksellinen päätöksenteko tulisi nähdä yhä laajempana kokonaisuutena ja kuntaan moni- Oppaat ja selonteot on yksi osa tiedonhankintaa, mutta pääasiassa tieto hankintaan muuta kautta. Tiedonhankintakanavia ovat mm.: 13 tahoisesti vaikuttavana teemana. piteiden vaikuttavuutta. Ravitsemus strategiaa Tutkimuskysely lähetettiin sähköpostitse kaikkien Suomen kuntien yleisiin sähköpostiosoitteisiin, joista ne pyydettiin ohjaamaan kunnanjohtajalle ja kunnan hyvinvointiryhmän jäsenille. osana hyvinvointi- Jokaisella kunnalla tulee olla hyvinvointistrategia. Kun ravitsemus on sen osana, saadaan myönteisiä vaikutuksia kunnan ravitsemukselliseen päätöksentekoon ja sen toteutumiseen. Tutkimus toteutettiin vuonna 2014, jolloin kyselyyn saatiin vastaukset 86 kunnasta, ja vuonna 2015, jolloin vastauksia tuli 59 kunnasta. Yli kolmella neljästä kunnasta onkin hyvinvointistrategia. Puolet strategioista sisältää ravitsemuksen ja sen kehittämisen. Vain noin neljänneksessä kunnista hyvinvointistrategiaan on kirjattu toimenpiteitä kuntalaisten ravitsemuksen edistämiseen. Ruokapalvelut ovat mukana alle 40 prosentissa hyvinvointiryhmiä. KL Lähde: MMM, Ravitsemukseen liittyvä päätöksenteko kunnissa 28.5.2015 -tiedotustilaisuus. Mikä tutkimus? Maa- ja metsätalousministeriön teettämässä tutkimuksessa selvitettiin, miten ravitsemus on huomioitu kuntien päätöksenteossa, millaisia ravitsemukseen liittyviä toimenpiteitä kunnissa on toteutettu ja tunnetaanko ja käytetäänkö oppaita näissä apuna. Lisäksi arvioitiin Elintarviketurvallisuusselonteon toimen- Kuva 5: Kuntien ravitsemuksellinen päätöksenteko keskittyy pitkälti joukkoruokailuun. Kuva: KL 14 EU tarjoaa maitoa Suomen koululaisille Euroopan unioni tarjoaa päiväkotilapsille ja oppilaille lasillisen maitoa joka päivä. Vastapanokseksi EU:n koulumaitotuelle päiväkotien ja koulujen on pidettävä koulumaitojulistetta ruokaloidensa seinällä. olla korkeintaan yksi. Yhdeksän kymmenestä hyödyntää tuen Suomen saama vuosittainen tuki on vajaa neljä miljoonaa euroa. Taloudellisen tuen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, terveellisiä elintapoja sekä terveysja ruokakasvatusta. Suomi on ollut mukana EU:n koulumaitojärjestelmässä jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Tukea voi hakea maitotuotteiden toimittaja, kunta tai oppilaitoksen omistava organisaatio. Suurin osa koulumaitotuen hakijoista on kuntia. Tuen piirissä on 90 prosenttia päiväkodeista, esi- ja peruskouluista sekä toisen asteen oppilaitoksista. Koulumaitotukea maksetaan hakijataholle oppilasmäärän mukaan: jokainen oppilas on oikeutettu 2,5 maitodesilitran päivittäiseen tukeen. Tuki käytetään pääasiallisesti maitoon, laktoosittomaan maitojuomaan ja piimään. Käytännössä koulumaitotukea hakeva taho rekisteröityy tuen hakijaksi Maaseutuviraston uuteen Nekka-asiointipalveluun. Maitotuotteiden toimittajat hakevat tukea kerran kuussa, muut hakijat kerran lukukaudessa. − Tukirahalla ostetaan myös jogurttia, viiliä, rahkaa ja juustoja välipaloiksi etenkin päiväkoteihin, kertoo maatalousylitarkastaja Niina Kauhajärvi maa- ja metsätalousministeriöstä. − Tuen hakeminen virtaviivaistuu ja yhteydenpito asiakkaisiin helpottuu uuden sähköisen asiointipalvelun myötä, kertoo ylitarkastaja Ulla Kujala Maaseutuvirastosta. Maaseutuvirasto vastaa koulumaitojärjestelmän toimeenpanosta. Koulumaitotuki takaa sen, että suomalaisissa oppilaitoksissa voidaan kuluttaa päivittäin erilaisia maitotuotteita. Tämä heijastuu positiivisesti terveyteen, sillä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan maito ja maitovalmisteet ovat merkittävimpiä kalsiumin, jodin ja D-vitamiinin lähteitä suomalaislasten ja -nuorten ruokavaliossa. EU tarjoaa jäsenmailleen myös kouluhedelmätukea. Suomi ei ole mukana kouluhedelmäjärjestelmässä, sillä haja-asutetussa maassa sen logistiset ja hallinnolliset kulut olisivat liian korkeat. Euroopan komission ehdotus koulumaito- ja hedelmäjärjestelmien yhdistämisestä on paraikaa työn alla. Suunnitellun koulujakelujärjestelmän tavoitteina ovat mm. byrokratian vähentäminen sekä terveellisempien ruokailutottumusten edistäminen eurooppalaisten lasten keskuudessa. Lasten ja nuorten ravitsemus on huomioitu ohjelmassa myös siten, että koulumaitotuettujen tuotteiden rasva-, sokeri- ja suolapitoisuuksille on asetettu Suomessa enimmäisarvot. Esimerkiksi maitojen rasvaprosentti saa Kirjoittaja: 15 Kaisa Reime, korkeakouluharjoittelija, maaja metsätalousministeriö Euroopan komission asetuksen 1047/2014 mukaan koulumaitojärjestelmään osallistuvilla jäsenmailla on oltava 1.8.2015 alkaen voimassa oleva kansallinen koulumaitostrategia. Suomen koulumaitostrategia 3 (www.mmm.fi/ruoka4 ) laadittiin kesällä 2015. Kirjoitus on julkaistu alun perin maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvarat-verkkolehdessä (www.luonnonvarat.fi5 ). Kuva 6: Koulumaitojärjestelmään osallistuvat oppilaitokset pitävät esillä EU:n koulumaitotukijulistetta. 3 http://www.mmm.fi/attachments/ruoka/MzG3sndPp/koulumaitostrategia_fi.pdf http://www.mmm.fi/ruoka 5 http://www.luonnonvarat.fi 4 16 Rasvainen ongelma -seminaarin antia Lihavuus, laihduttamien, ravinnon rasvat ja niihin liittyvät terveysriskit ovat viime vuosina olleet median lempiaiheita. Niitä on tarkasteltu perinteisesti pääosin lääke- ja ravitsemustieteen sekä terveyden edistämisen näkökulmasta. Tässä artikkelissa käsitellään aihepiiriä yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Suhtautuminen projektiin oli pääosin myönteistä. Tosin maatalousvaltaisilla alueilla oli vaikea hyväksyä maitorasvan haittoja koskevaa tietoa. Omina selitysmalleina sydäntaudeille esitettiin mm. yhteiskunnan rakennemuutosta, työttömyyttä ja niiden aiheuttamaa ”toimeentulostressiä”. Kolesterolilääkkeet tulivat kuvaan mukaan vasta 1990-luvulla. Rasvasta tuli ongelma – miten ja milloin? Tutkaimessa nettilaihduttaminen Laihduttaminen on yleistä. AVTK-tutkimuksen (1) mukaan työikäisistä naisista 35 % ja miehistä 25 % on yrittänyt laihduttaa tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Mari Niva (Kuluttajatutkimuskeskus) selvitti internetissä tarjolla olevien laihdutuspalvelujen käyttöä ja antia. Mikko Jauho Kuluttajatutkimuskeskuksesta selvitti tiedon kertymistä rasvan vaikutuksista terveyteen ja siihen suhtautumista vuosikymmenten saatossa Rasvainen ongelma seminaarissa. Ennen 1950-lukua terveys- ja ravitsemuspolitiikan huomio oli mm. tuberkuloosin torjunnassa ja puutostaudeissa. Maitorasvaa pidettiin terveyden kannalta tärkeänä ja tavoite oli turvata sen kotimaisen tuotannon riittävyys. Tutkimuksen kohteena oli kaksi nettipalvelua (Keventäjät = MTV3:n maksullinen palvelu ja Kiloklubi = Sanoma Median ilmainen palvelu) ja niitä käyttävien 20 naisen haastattelut. Molemmat palvelut ovat asiantuntijoiden kehittämiä ja lupaavat pysyvän painonhallinnan. 1950-luvulla kansainvälisten vertailut nostivat esiin Suomen synkät sydäntautitilastot, sekä rasvan, kolesterolin ja lihavuuden yhteyden sydän- ja verisuonisairauksiin. Uuden tiedon myötä alettiin suositella rasva käytön vähentämistä ja perustettiin mm. lihavuuden vastustamisyhdistys. Palvelujen keskeinen osa on ruokapäiväkirja, jonka täyttäjä saa palautteena tiedon syömänsä ruoan kalorimäärästä ja ruokavalion laadusta. Ruokapäiväkirja toimii kontrollin välineenä ja oppimistyökaluna. Palvelun käyttäjät pitivät sen tärkeimpänä antina välitöntä palautetta. 1960–80-luvuilla tehtyjen tutkimusten myötä rasvaa ja muitakin sydänsairauksien riskitekijöitä koskevat tiedot tarkentuivat ja ne huomioitiin lukuisissa suosituksissa ja komiteamietinnöissä. Pohjois-Karjala projektin ansiosta ne levisivät koko kansan tietoisuuteen. Nettilaihduttamisen koettiin olevan väliaikainen projekti. Sen toivottiin vakiinnuttavan terveelliset elintavat siten, ettei palvelulle oli- 17 si enää tarvetta ja ettei enää koskaan tarvitsisi laihduttaa. tavan penkillä istuu usein ”kokemusasiantuntija”. Asiantuntijuus murroksessa Seminaarissa nousi esiin joukko muitakin kiinnostavia aiheita: • Rasvasta näyttää tulleen ikuinen aihe. Mikä rasva on hyvää, mikä huonoa? Tästä on tutkimustiedon lisäksi vastakkaisia näkemyksiä, joten väittely jatkunee. Esa Väliverronen (Helsingin yliopisto) valotti, miten ja miksi tieteellinen tieto, viranomaistahot ja asiantuntijat saavat osakseen entistä kovempaa kritiikkiä. Koulutukseen perustuvan tieteellisen asiantuntijuuden rinnalle on noussut ”kenttäasiantuntijoita” (esim. elämätapavalmentajat) ja ”kokemusasiantuntijoita” (esim. potilaat, heidän omaisensa ja itse oppineet). Jotkut onnistuvat brändäämään itsensä asiantuntijaksi sosiaalisen median verkkoyhteisöissä. • Julkilausutun dieetin nimi ei aina kerro sitä, mitä ihminen oikeasti syö (esim. Atkinsin dieetistä on eriasteisia käytännön sovellutuksia). • Moni kansalainen pohtii, uskoako koulutettuun asiantuntijaan vai esim. internetin ”asiantuntijoihin”. Houkutus on suuri etsiä tietoa sieltä, missä sitä on nopeasti ja helppotajuisesti tarjolla. Netistä saa muutakin kaipaamaansa kuten neuvoja, lupauksia, kuuntelijoita ja lohtua. Väliverrosen mukaan tieteellisen asiantuntijan retoriikkaa kuvaavat seuraavat termit: negatiivinen (vältä), tilastot, faktat, kenelle tahansa. Sen sijaan muiden ”asiantuntijoiden” retoriikkaa kuvaavat termit ovat ihmisläheisempiä: positiivinen (kokeile), yksilö, tapaus, valikoidut faktat ja kannustus, juuri sinulle. • Lääketieteen valta-asema koetaan liian suureksi – ainakin toisinajattelijat kokevat. Väliverronen suosittelee, että tutkijat tulkitsisivat tutkimusten tuloksia nykyistä laveammin, esiintyisivät rohkeammin asiantuntijana omaa tieteenalaansa koskevissa kysymyksissä ja aikaisempaa enemmän myös tiedeyhteisön ulkopuolella. • Yksilöllistä valinnanvapautta kaivataan, mutta kyetäänkö sitä hallitsemaan riittävästi. Väärät valinnat tuottavat usein ongelmia ja pettymyksiä. • Länsimaissa kulttuuriset ihanteet korostavat hoikkaa vartaloa – varsinkin naisilla on alituinen sota kehonsa rasvakertymiä vastaan. Media suosii suurta yleisöä kiinnostavia aiheita ja valitsee asiantuntijoita haastateltavakseen seuraavin perustein: henkilö esiintyy aktiivisesti julkisuudessa eri yhteyksissä, osaa puhua ytimekkäästi ja ymmärrettävästi, on helposti tavoitettavissa puhelimella tai sähköpostilla ja soveltuu ajateltuun roolin eli toimittajan käsikirjoitukseen. Tämä selittää osittain sen, miksi tutkijan sijaan haastatel- • Myös median ihannekeho on hoikka. Siitä poikkeava keho määritellään vialliseksi, usein jopa moraalittomaksi. Oletus on, että oikeanlainen elämä näkyy ulospäin.Lähde: Rasvainen ongelma -seminaarissa 26.5.2015 Helsingis- 18 siitä, miten rasva ja lihavuus ovat monin tavoin kietoutuneet arkielämän käytänteisiin. Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa käsitellään seuraavia aiheita: rasvan ja hiilihydraattien valinta 1970-luvulta alkaen, julkiset keskustelut terveellisestä syömisestä, keskusteluja ja kokemuksia lihavuudesta ja lihavista sekä arjen painonhallinta. sä pidetyt esitelmät. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Kuluttajatutkimuskeskus, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Suomen Lihavuustutkijat ry. Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto Lähteet: 1) Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus. THL:n julkaisuja Osa seminaarin esitelmistä perustui Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimukseen (Jallinoja P. ym. Ravinnon rasva ja lihavuus. Terveellisen syömisen ideaalien ja käytäntöjen moninaistuminen, 2011–2015). Kuva 7: Yksilöllistä valinnanvapautta kaivataan, mutta kyetäänkö sitä hallitsemaan riittävästi? Kuva: KL Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa 19 Lihavuus tapetilla YLEn teemapäivänä Yleisradio vietti lihavuus -teemapäivää 5.5.2015. Tuolloin aihetta käsiteltiin useissa ohjelmissa eri kanteilta, kuten verovarojen käytön, asenteiden ja leikkaushoidon näkökulmasta. painoisuuden yleistymisestä, joka lisää lihavuuden riskiä myös aikuisiässä. Sen sijaan ylipainoisten lisämaksuista Salomaa oli vastaajien kanssa samoilla linjoilla. Hän perusti näkemyksensä siihen, että Suomessa on huomattavat sosioekonomiset erot ylipainon suhteen. Mitä matalampi koulutus ja tulotaso, sitä suurempi on lihavuuden riski. Jos ylipainoisilta perittäisiin korkeampia maksuja, se kuormittaisi muutenkin heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten taloutta. Lisää verovaroja lihavuuden torjuntaan – kyllä vai ei? Päivän ykkösuutinen oli se, että yli puolet suomalaisista (57 %) ei halua käyttää verovaroja lihavuuden torjuntaan. Lisäksi peräti 73 % tyrmäsi ylipainoisten korkeammat hoitomaksut terveydenhoidossa. Näin vastattiin siitä huolimatta, että ylipaino on edelleen suomalaisten ongelma ja rasittaa koko kansan kukkaroa. Se on muun muassa kakkostyypin diabeteksen ja monen muunkin sairauden kiistaton riskitekijä. Lihavuustutkija, professori Aila Rissanen myötäili Salomaa näkemystä lihavuuden ehkäisystä, mutta vetäisi rajan siihen, mitä tuetaan verovaroin. Hänen mielestään yhteiskunnan ei pitäisi tukea esimerkiksi pelkästään kosmeettisista syistä tapahtuvia toimenpiteitä. Uutinen perustui Ylen Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn, johon vastasi lähes 1100 aikuisikäistä suomalaista. Asenteet liian tuomitsevia Reilusti yli puolet työikäisistä suomalaisista on ylipainoisia. Uusimman FINRISKI -tutkimuksen mukaan suomalaisten pulskistuminen on pysähtymässä. Lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden mielestä ylipaino on jonkin verran tai lähes täysin omaa syytä ja seurausta henkilön omista valinnoista. Aila Rissanen kommentoi tulosta todeten, että kaikilla on lihomiselle altistavia tekijöitä geeneissään. Jotkut lihovat herkemmin kuin toiset, mutta kukaan ei voi lihomisesta syyttää pelkästään geenejään. Lihominen on aina seurausta elintapojen ja geenien yhteisvaikutuksesta. Lihavuuden ehkäisyyn kannattaa panostaa Tutkimusta kommentoinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Veikko Salomaa oli vastaajien kanssa osin eri mieltä. Hän käyttäisi perusterveydenhuollossa nykyistä enemmän verovaroja lihavuuden ehkäisyyn ja hoitamiseen. Salomaa ilmaisi erityisen huolensa lasten ja nuorten yli- Rissasen mielestä asenneilmasto ylipainoisia kohtaan on liian tuomitseva. Heitä syrjitään sekä työelämässä että sosiaalisessa elämässä. Nuoret pitävät ylipainoisuutta merkkinä 20 epäonnistumisesta. Ihmisiä arvioidaan liian paljon ulkoisen olemuksen perusteella, totesi Rissanen. kauksella hoidetaan lihavuuden aiheuttama metabolinen häiriö ja ulkonäön koheneminen on vain sivutuote. Lihavuusleikkaukset puhuttavat Suomessa tehdään vuosittain noin 900 lihavuusleikkausta, joista suurin osa julkisin varoin. Leikkauksen hinta on keskimäärin 10 000 euroa. Leikkaukseen pääsyllä on tiukat kriteerit. Painoindeksin tulee olla vähintään 40 kg/m2 (diabeetikoilla vähintään 35). Lisäksi pitää olla näyttö siitä, että ennen leikkausta on kokeiltu kaikki muut hoitokeinot. Tietyt seikat, kuten ahmintahäiriö tai alkoholiongelma, estävät leikkaukseen pääsyn. Lähetteen leikkaukseen saa terveyskeskuksesta. Riskit tulee tiedostaa Noin puolella lihavuusleikatuista on diabetes. Lisäksi moni sairastaa verenpainetautia, uniapneaa tai metabolista oireyhtymää. Niiden hoito on kallista ja ne johtavat usein ennenaikaiseen kuolemaan. Lihavuusleikkaus ei ole riskitön toimenpide. Siihen kuolee vuosittain 1-2 henkilöä. Yleisimmät vakavat komplikaatiot ovat keuhkoveritulppa ja suolistosauman pettäminen. Joka 20. potilas joutuu uusintaleikkaukseen. Lihavuuskirurgi Vesa Koivukankaan mielestä leikkausten määrää pitäisi lisätä, sillä ne maksavat itsensä takaisin noin kuudessa vuodessa. Säästöt syntyvät terveyspalvelujen ja lääkkeiden vähentyneestä käytöstä sekä sairauspoissaolojen vähenemisestä. Esimerkiksi lihavuusleikattu tyypin 2 diabeetikko voi päästä eroon insuliinilääkityksestä. Yleisimpiä sivuvaikutuksia leikkauksen jälkeen ovat niin sanotut dumping-oireet eli aterianjälkeinen ripuli, pahoinvointi tai huimaus. Liian suuret ruoka-annokset ja liian karkea ruoka voivat aiheuttaa suolitukoksen. Jos vitamiinien ja hivenaineiden riittävästä saannista ei huolehdita, voi seurata lihaskatoa, hiustenlähtöä, anemiaa ja muita puutostauteja. Leikkauksen teho perustuu siihen, että se vaikuttaa suotuisasti nälkä- ja kylläisyyshormoneihin. Leikkauksen jälkeen aletaan syödä pieniä ruoka-annoksia hitaasti, jolloin kylläisyyden tunne tulee nopeasti. Syöminen ja energiansaanti vähenevät, minkä seurauksena paino pienenee. Elintavat leikkauksen jälkeen vaikuttavat siihen, parantuuko lihavuusleikattu lopullisesti vai ei. Jos palaa entisiin elintapoihin ja lihoo takaisin, palaavat myös diabetes ja muut sairaudet ja niiden myötä lääkitys. Koivukankaan mielestä laihdutusleikkausta ei pitäisi rinnastaa kauneuskirurgiaan. Leik- 21 ollenkaan, vaan panostaa heidän itsetuntonsa tukemiseen. Niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin tulisi keskittyvä terveellisten elintapojen omaksumiseen. Niistä keskeisiä ovat kasvisten käytön lisääminen, säännöllinen ja joustava syömisen sekä liikunnan lisääminen. http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-65.html6 Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto Kuva 8: Suu suppuun! Keskiviikko 6.5.2015 oli kansainvälinen Älä laihduta -päivä Päivän tarkoitus oli kyseenalaa laihduttamiseen ja painoon liittyviä pakkomielteitä sekä rohkaista hyväksymään kehonsa sellaisena kuin se on. YLEn aamu-tv:ssä Syömishäiriöliiton ja Suomen Sydänliiton asiantuntijat ottivat kantaa lasten laihduttamiseen. Heidän mielestään lapselle ei kannattasi puhua painosta 6 Kuva 9: Yleisradion lihavuus-teemapäivänä 5.5.2015 aihetta käsiteltiin useissa ohjelmissa eri kanteilta. http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html 22 Haarukkapaloja lihavuustutkijoiden kokouksesta Euroopan 22. lihavuustutkijoiden kokoukseen (eco2015) Prahassa toukokuussa 2015 osallistui yli 1200 lihavuussiantuntijaa 73 maasta. Ohjelma kattoi monipuolisesti lihavuustutkimuksen eri alueet, painottuen lihavuuteen kansanterveysongelmana. kuin terveysarvojen pohjalta. Tanskan rasvavero Sinne Smed Kööpenhaminan yliopistosta analysoi Tanskassa 2011–2012 voimassa olleen, poliittisista syistä kumotun ´rasvaveron´ terveysvaikutuksia. Vain vuoden voimassa olon jälkeen kumottu vero kohdistui lähinnä voihin, maitoon, juustoon, öljyyn ja lihaan sekä tuotteisiin, jotka sisälsivät yli 2,3 % tyydyttynyttä rasvaa. Lihavuusongelman laajuus Tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että lihavuuden yleistyminen olisi pysähtynyt joissakin maissa kuten Suomessa. WHO:n tuore raportti osoitti kuitenkin lihavuusepidemian edelleen pahenevan monissa Euroopan maissa. Siinä varoitetaan lihavuuden saavuttavan hälyttävät mittasuhteet vuoteen 2030 mennessä. Lyhytaikainen laki tuotti huomattavan verokertymän (216 miljoonaa USD). Sen kumoamista perusteltiin poliittisten valtasuhteiden vaihduttua mm. sillä, että se vaaransi tanskalaista maataloutta ja työllisyyttä sekä oli byrokraattisuuden vuoksi työläs toteuttaa. Yksi lain kumoamisen peruste oli myös, ettei sillä ollut merkittävää vaikutusta tanskalaisten syömistottumuksiin. Hankalimpana esimerkkinä mainittiin jo nykyisellään hyvin tukevat irlantilaiset. Heidän keskuudessaan liikapainoisuuden (painoindeksi yli 25) ennustetaan yleistyvän 20– 40 % eli liikapainoisia olevan tuolloin miltei 90 % aikuisista. Lihavien (painoindeksi yli 30) osuuden Irlannin väestöstä ennustetaan samana aikana kaksinkertaistuvan niin, että noin puolet aikuisista olisi lihavia vuonna 2030. Samansuuntainen lihavuuden kaksinkertaistuminen on odotettavissa myös esimerkiksi Kreikassa (40 prosenttiin) ja Ruotsissa (22–24 prosenttiin). Kotitalouksien kulutustietojen valossa tutkijat kuitenkin havaitsivat rasvaveron voimassa olon aikana, että kokonaisrasvan ja erityisesti tyydyttyneen rasvan kulutus väheni ja vihannesten käyttö lisääntyi. Samaan aikaan suolan käyttö väheni nuorten, mutta lisääntyi iäkkäämpien kuluttajien talouksissa. Lain lyhyen voimassa olon aikana kuolleisuus kroonisiin sairauksiin aleni lievästi (0.3 %). Terveysvaikutukset olisivat kaiketi olleet tuntuvammat, jos laki olisi jäänyt voimaan pidemmäksi aikaa tai jos suolan käytön lisääntyminen olisi voitu estää. WHO peräänkuuluttaa poliittista tahtoa ongelman ratkaisemiseksi. Poliittiset ratkaisut ovat kuitenkin vaikeita, mitä osoittaa esimerkiksi ravinnon hintapolitiikan määräytyminen vapaassa markkinataloudessa muiden Kirjoittaja: 23 7 Dosentti Aila Rissanen Kuva 10: Lihavuusepidemia pahenee edelleen monessa Euroopan maassa. Suomessa lihavuuden yleistyminen on pysähtynyt. Kuva: KL 7 http://maitojaterveys.mobie.fi/wp-content/uploads/2015/09/syöppö.jpg 24 Oiva lisä lihavuuden hoitoon Siihen sisältyy oiva kuvin varustettu teksti lihaskuntoharjoittelun aloittamisesta. Uskon sen rohkaisevan sellaistakin laihduttajaa, joka on aiemmin vieroksunut liikuntaharjoittelua. Duodecimin Hyvä hoito- sarja on saanut varteenotettavan ja tukevan lisän, kun lihavuuden hoitoon on saatu oiva käytännönläheinen, ajankohtaiseen tutkittuun tietoon perustuva käsikirja. Eturivin suomalaisista asiantuntijoista koostuva kirjoittajajoukko on tuottanut laajan kokoomateoksen, joka kattaa monipuolisesti lihavuuden, laihduttamisen ja painonhallinnan perusteet ja käytännön. Tämä on peruskirja jokaiselle ammattilaiselle, joka on työssään tekemisissä painonhallinnan ja laihduttamisen kanssa. Kirjaa voi suosittaa myös niille omatoimisille laihduttajille, jotka haluavat ymmärtää paino-ongelmansa perusteellisesti. Toivottavasti saamme kirjasta myös nettiversion. Teos kannustaa ja ohjaa niin terveydenhuollon ammattilaisia kuin omatoimisia laihduttajiakin elintapamuutosten toteuttamiseen, laihtumiseen ja painon hallintaan käytännönläheisellä ja voimaannuttamiseen pyrkivällä tavalla. Kirjoittaja: Dosentti Aila Rissanen Lähde: Kirjassa kerrotaan motivaatiosta ja voimavaroista lähtien syömistottumuksista ja ruokavalinnoista, unesta, liikkumisesta ja laihduttamisen eri mahdollisuuksista. Lisäksi kirja käsittelee energia-aineenvaihdunnan perusteita, lihavuuden vaikutusta aineenvaihduntaan ja lihavuuteen liittyviä sairauksia. Erillinen luku on syömisongelmista ja syömishäiriöistä. Samoin erikseen kuvataan lasten ja nuorten sekä ikääntyneiden lihavuuden hoitoa. Pietiläinen -Mustajoki-Borg. kust Duodecim 2015 Ruokavalio-osuudessa kirja nojaa tukevasti Käypä hoito -suositukseen, mitä vaihtoehtoisten laihdutusmenetelmien kannattajat ovat netissä kritisoineet kärkevästi. LIHAVUUS, Kuva 11: Tennarit jalkaan ja liikkeelle! Lihavuuskirjan havainnollinen luku liikunnasta rohkaisee laihduttajaa innostumaan liikkumisesta. Kuva: KL Erityisen havainnollinen on luku liikunnasta. 25 Kontrollista joustavuuteen painonhallinnassa Painoasioista puhutaan paljon ns. laihdutuspuheena, kuten ”olisin onnellisempi, jos laihtuisin” ja ”olisin hoikka, jos minulla olisi riittävästi tahdonvoimaa”. Laihdutuspuheeseen liittyy mustavalkoinen ajatusmaailma ja ajatus itsekurista. Se on eräänlainen ajattelumalli eli kieli, jolla ajattelemme ja joka ohjaa käytöstämme. Se kertoo suhtautumisesta itseemme. Tällainen laihdutusajattelu sotkee helposti normaalia syömistä. tää omien arvojen mukaista elämää. Tietoinen syöminen ja intuitiivinen syöminen tuovat painonhallintaan laajemman keinovalikoiman. Hyvinvointi- ja arvokeskeisessä näkökulmassa motivaatio haetaan arvojen kautta. Tavoitteena on arvojen mukainen elämä – elämä, joka on tässä ja nyt. Ei vasta sitten, kun on laihtunut. Sisäinen, autonominen motivaatio muutokseen pohjautuu arvoihin ja vastaa kysymyksiin: Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, mitkä teot ovat arvojeni mukaisia? Ehkä juuri laihdutuspuheen takia enemmistöllä laihduttaneista paino palautuu takaisin viidessä vuodessa. Syömiskäyttäytyminen on häiriintynyttä, ylipaino lisääntyy ja painohuolista on tullut normi. Liian tiukka dieetti voi lisätä houkutuksia ja johtaa noidankehään, jossa laihdutetaan, retkahdetaan, paino nousee, laihdutetaan uudelleen… Apua arvojen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen saa tietoisuustaitoja kehittämällä. Tietoisuus omasta toiminnasta on tärkeää. Syönkö tiedostamattomasti, milloin olen oikeasti nälkäinen, milloin kylläinen. Tärkeää on myös ymmärtää, että ympäristö altistaa syömiseen liittyville kokemuksille, kuten houkutukset, nälkä ja mielihalut. Epämukavia ajatuksia, mielihaluja, tunteita ja nautinnosta luopumista pitää opetella hyväksymään. Samalla oppii luopumaan jäykistä, laihdutuskeskeisistä ajatuksista. Tutkimukset viittaavat siihen, että jäykkään kontrolliin perustuvat menetelmät voivat olla haitallisia. Jäykkä kontrolli ohjaa haitalliseen syömiskäyttäytymiseen: ei syödä, kun on nälkä, mikä taas johtaa säätelyjärjestelmien häiriintymiseen. Laihduttajan liiallinen kontrollointi voi enemminkin haitata kuin edistää laihdutusta ja painonhallintaa. Tietoinen syöminen opastaa joustavuuteen Hyväksymis- ja omistautumisterapia HOT Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on hyvinvointi- ja arvokeskeinen malli painonhallintaan. Siinä tie tavoitteisiin kulkee tietoisuustaitojen ja hyväksynnän kautta. Keskeistä on kyky sietää ja hyväksyä epämukavuutta ja höllentää jäykkää ajattelua. Psykologisen joustavuuden lisäämisellä voidaan edis- 1. Hyväksy 2. Omistaudu arvojesi mukaiseen elämään 3. Toimi arvojesi mukaan 26 HOT-mallista on tutkitusti apua • On luovuttava laihdutusnäkökulmasta, jotta intuitiivinen syöminen olisi mahdollista (kyky kuunnella ja huomioida kehon vihjeitä). Hyväksyntämenetelmät on useassa tutkimuksessa todettu kontrollimenetelmiä toimivammiksi mielihalujen käsittelyssä. Ne ovat tehokkaita painonpudotuksessa ja ylläpitämisessä yksin tai yhdistettynä perinteisiin käyttäytymisterapiamuotoihin. Hyväksyntämenetelmistä on erityisesti apua niille, jotka ovat alttiita ruokahoukutuksille tai tunnesyömiselle. • Omistautuminen arvojen mukaiseen elämään ja hyväksyvä tietoinen läsnäolo tukevat tietoisten valintojen tekemistä. KL Lähde: Painoon liittyvä psykologinen joustavuus välittää muutosta intuitiiviseen syömiseen ja painoon ylipainoisilla aikuisilla. Se mittaa painoon liittyvien ajatusten ja tunteiden hyväksymistä ja niiden vaikutusta arvojen mukaiseen toimintaan. Intuitiivinen syöminen antaa luvan syödä, mutta syöminen ei tapahdu tunnesyistä vaan fyysisistä syistä. Kehon viesteihin nälästä ja kylläisyydestä luotetaan. PsM Essi Sairasen esitys RTY:n kevätkoulutuspäivillä Helsingissä 22.5.2015 HOT-interventioilla voidaan vaikuttaa syömisen säätelyyn ja painoon parantamalla tietoisuustaitoja ja lisäämällä kykyä toimia arvojen mukaisesti huolimatta painoon liittyvistä negatiivisista ajatuksista ja tunteista. Kuva 12: Jäykkä kontrolli altistaa tunnesyömiselle ja mielihaluille. Kuva: KL 8 Kolme pääajatusta • Jäykkä kontrolli altistaa tunnesyömiselle ja mielihaluille. 8 http://maitojaterveys.mobie.fi/wp-content/uploads/2015/09/karkkipaperit.jpg 27 Tarjoa lapselle maitoa sokerijuoman sijaan KL Maito on hyvä juoma lapsille, toteaa tuore tutkimus. Sen sijaan sokeristen juomien kulutus lisää painoa kasvavilla lapsilla enemmän kuin kasvun kannalta on tarpeen. Lähde: Zheng M1 ym. Replacing sugary drinks with milk is inversely associated with weight gain among young obesity-predisposed children. Br J Nutr. 2015 Sep 2:1-8. [Epub ahead of print] British Journal of Nutrition -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että jokaisen 100 gramman lisäys sokerista juomaa päivässä liittyi 100 gramman painonnousuun 1,5 vuoden seurannan aikana. Kun juoma vaihdettiin maidoksi, yhteys painoon oli käänteinen. Vaikka sokerijuomien kulutus on vain yksi monista painoon vaikuttavista tekijöistä, sitä on helppo muokata jo lapsuudessa. Siksi on tärkeää rajoittaa pienten lasten sokerijuomien kulutusta. Maito onkin hyvä juoma painonhallinnan kannalta jo lapsuudessa. Tutkimuksessa maidoksi laskettiin paitsi maito sellaisenaan, myös piimä ja maustettu maito. Tutkittavana oli 366 tanskalaista lasta, joilla oli alttius ylipainoon. Lapset olivat 2– 6-vuotiaita ja he osallistuivat 1,5-vuotiseen Healthy Start Study -tutkimukseen. Lasten juomien kulutusta selvitettiin neljän vuorokauden ruokapäiväkirjoista, joita lasten vanhemmat pitivät. Kuva 13: Maito on hyvä ruokajuoma niin lapselle kuin aikuisellekin. Kuva: Antti Hallakorpi, Studio Piquant 28 Lihavuus selvästi yhteydessä työkyvyttömyyteen Painonnousu on yleistä keski-ikäisillä työntekijöillä. Painonnousu ja lihavuus ovat selkeästi yhteydessä myöhempään työkyvyttömyyteen. Tämä selvisi tuoreessa, Helsingin kaupungin keski-ikäisten työntekijöiden parissa tehdyssä väitöstutkimuksessa. tutkimuksessa huomioitiin työolot, työntekijän toimintakyky sekä aiempi terveys, lihavuuden yhteys sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin heikkeni, mutta vähäisessä määrin. Tutkimus on osa Helsinki Health Studya, Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta, jonka peruskyselyaineisto on kerätty 40-60-vuotiailta työntekijöiltä (n=8960) vuosina 2000-2002. Tutkimuksessa on hyödynnetty peruskyselyn lisäksi samoina vuosina kerättyä terveystarkastusaineistoa ja vuonna 2007 toteutettua seurantakyselyä (n=7332). Kyselytutkimuksien ja terveystarkastusten tietoja on yhdistetty tutkimuksessa Helsingin kaupungin sairauspoissaolorekisteriin ja Eläketurvakeskuksen rekisteritietoihin. Tavoitteena oli tarkastella työolosuhteiden, työntekijöiden painon ja painonvaihteluiden sekä työkyvyttömyyden välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen mukaan noin neljäsosalla työntekijöistä paino nousi vähintään viisi kiloa noin viiden vuoden seuranta-aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, miten työolosuhteet vaikuttavat lihomiseen. Hieman yllättäen työolosuhteet eivät juuri lisänneet lihomisen riskiä. Poikkeuksen muodostivat säännöllinen yötyö ja työt, joissa raportoitiin haitallisia altisteita tai koettiin fyysisen väkivallan uhkaa. Tosin nämäkin työolosuhteet lisäsivät vain vähän lihomisen riskiä. Myös työstressillä oli vähäinen yhteys painonnousuun. Sen sijaan esimerkiksi ylitöillä tai työn fyysisellä rasittavuudella ei voitu osoittaa yhteyttä lihomiseen. Lihavuuden ehkäisy ja painonnousun pysäyttäminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ovat tärkeitä keinoja ylläpitää terveyttä ja työkykyä. On kuitenkin syytä myös huomioida, että lihavuus on vain yksi työkyvyttömyysriski muiden joukossa. Työntekijöiden työkyvyn ylläpitoon tulisikin keskittyä laajaalaisesti, sillä pelkästään painoon vaikuttaminen on erittäin haasteellista. Tutkimuksessa sekä lihavuus että painonmuutokset olivat yhteydessä myöhempiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen. Lihavuus lisäsi erityisesti pitkien sairauspoissaolojen (yli 14 vrk) riskiä. Myös lyhyiden sairauspoissaolojen (1-3 vrk) riski kasvoi. Lisäksi normaalipainoistenkin painonnousu lisäsi sairauspoissaolojen riskiä. Lihavuus oli erityisesti yhteydessä tuki- ja liikuntaelinsairauksista aiheutuneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta lisäsi lievästi riskiä myös mielenterveyssyistä ja muista syistä aiheutuneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Kun 9 Kirjoittaja: Eira Roos, LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, eira.roos(at)fimnet.fi9 eira.roos@fimnet.fi 29 Lähde: Kirjoittajan kansanterveystieteen väitöskirja “Obesity, weight change and work disability – a follow-up study among middle-aged employees” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 13.11.2014. Kuva 14: Eira Roos tutki väitöksessään työolosuhteiden vaikutusta lihomiseen 30 Ruokatottumusten sosioekonomiset erot ennallaan - liikunnassa erot kasvaneet Helsingin kaupungin työntekijöiden ruokatottumuksissa sosioekonomiset erot säilyivät ennallaan, liikunnassa kasvoivat ja selkeitä eroja taloudellisten vaikeuksien suhteen havaittiin painonnousussa. Tiedot ovat tuoreesta väitöstutkimuksesta. Yhteiskunnassa tarvitaan edelleen eriarvoisuutta tasaavia toimia sekä tukea terveellisille elintavoille. Erityisesti tukea tarvitsevat alempiin sosioekonomisiin asemiin kuuluvat ja taloudellisia vaikeuksia kokevat. si, henkinen ja fyysinen toimintakyky ja työmarkkina-asema, eivät juuri selittäneet sosioekonomisia eroja. Vain työntekijöiden seurantatilanteen heikompi fyysinen toimintakyky selitti havaittuja sosioekonomisia eroja liikunnassa, mutta tämän tutkimuksen perusteella ei voi sanoa kumpi on seurausta kummasta. Taloudelliset vaikeudet nostivat piano Useissa ruokavalinnoissa havaittiin ammattiaseman mukainen hierarkkinen järjestys eli korkeassa asemassa olevat söivät suositeltavaa ruokaa useammin kuin alemmassa asemassa olevat. Näin oli esimerkiksi tuoreiden vihannesten, kalan ja pehmeän ruoanlaittorasvan kohdalla. Hierarkkinen järjestys oli sen sijaan päinvastainen esimerkiksi naisilla pehmeän leipärasvan ja tumman leivän käytössä. Niitä käytti useampi alemmassa kuin ylemmässä ammattiasemassa oleva. Naisten ruokatottumukset olivat lähempänä suosituksia kuin miesten. Ruokatottumuksissa oli pieniä muutoksia seurannan aikana, mutta sosioekonomiset erot säilyivät pitkälti ennallaan. Sekä miehillä että naisilla taloudelliset vaikeudet olivat vahvimmin yhteydessä seurannan aikana tapahtuneeseen painonnousuun. Niiden miesten ja naisten, joilla oli taloudellisia vaikeuksia usein tai paljon, paino nousi vähintään viisi kiloa seurannan aikana. Naisilla painonnousuun oli yhteydessä myös alhainen koulutustaso. Taloudellisia vaikeuksia kokevilla saattaa olla vähemmän voimavaroja eivätkä he jaksa panostaa painonhallintaan tai ylipäätään terveellisiin elämäntapoihin. Tutkimus perustuu Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimukseen (Helsinki Health Study), jonka aineisto on kerätty 40–60-vuotiailta työntekijöiltä vuosina 2000– 2002 ja seurantatiedot vuonna 2007 lähtötilanteeseen vastanneilta. Tavoitteena oli tarkastella naisten ja miesten painonnousun sosioekonomisia eroja sekä ruokatottumusten ja vapaa-ajan liikunnan sosioekonomisten erojen muutoksia. 2000-luvun alussa vapaa-ajan liikunnan sosioekonomisia eroja ei havaittu. Erot ilmaantuivat, kun naisista johtajat ja ylemmät toimihenkilöt lisäsivät liikuntaa verrattuna työntekijöihin ja miestyöntekijät vähensivät liikuntaa verrattuna korkeammassa ammattiasemassa oleviin miehiin. Tutkitut taustamuuttujat, kuten ikä, siviilisääty, painoindek- 31 Ruokatottumukset ja liikunta ovat avainasemassa painonnousun ja myös kansantautien sairausriskien ehkäisyssä. Terveyskäyttäytymisen vaihtelu sosioekonomisen aseman mukaan tuottaa terveyden epätasa-arvoisuutta. Terveyserojen kaventamiseksi tarvitaan tietoa erojen kehityksestä ja syistä erojen taustalla. Tuloksia sovellettaessa koko väestöön sosioekonomiset erot saattaisivat olla suuremmat kuin tässä havaittiin. Kirjoittaja: Tina Loman, ETM man(at)helsinki.fi (väit.), tina.lo- Lähde: Kirjoittajan kansanterveystieteen väitöskirja ”Ruokatottumukset, liikunta ja paino: sosioekonomiset erot ja muutokset” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 16.6.2015. Kuva 15: Tiina Lomanin väitöksessä selvisi, että taloudelliset vaikeudet nostivat tutkittavien piano. Kuva: Kaj Loman 32 Pohjoismainen ruokavalio ja hyvä kunto ehkäisevät metabolista oireyhtymää Tukee suosituksia Suositusten mukainen pohjoismainen ruokavalio on yhteydessä pienempään metabolisen oireyhtymän riskiin ja parempaan tiedonkäsittelykykyyn ikääntyvillä naisilla ja miehillä, tuore väitöstutkimus osoitti. Myös hyvä kestävyyskunto pienentää merkittävästi metabolisen oireyhtymän riskiä. Tutkimuksen tulokset tukevat suositusten mukaisen ruokavalion ja hyvän kestävyyskunnon merkitystä metabolisen oireyhtymän hallinnassa ja kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitämisessä keski-ikäisillä ja ikääntyneillä. Kestävyyskuntoa taas voidaan ylläpitää ja parantaa säännöllisellä kohtuullisesti kuormittavalla tai rasittavalla liikunnalla. Tutkimuksen mukaan runsas marjojen, kalan sekä palkokasvien ja pähkinöiden käyttö pienensi metabolisen oireyhtymän riskiä erityisesti miehillä ja runsas makkaran käyttö lisäsi riskiä naisilla. Metabolisen oireyhtymän riski oli pienin henkilöillä, jotka olivat parhaassa kestävyyskunnon kolmanneksessa ja jotka saavuttivat 3–4 ravitsemustavoitetta neljästä suositellusta. Korkein riski oli puolestaan niillä, joiden kestävyyskunto oli heikko ja jotka eivät saavuttaneet yhtään neljästä ravitsemustavoitteesta. Väitöstutkimus oli osa nelivuotista liikunta- ja ruokavaliointerventiotutkimusta, (DR’s EXTRA-tutkimus Dose-Responses to Exercise Training) joka toteutettiin vuosina 2005– 2011. Tutkimus oli laaja satunnaistettu, kontrolloitu väestöpohjainen interventiotutkimus. Siihen osallistui 1410 kuopiolaista 57– 78-vuotiasta naista ja miestä. Ruokavalio kartoitettiin neljän päivän ruokapäiväkirjalla, jonka pohjalta arvioitiin ruoka- ja ravintoaineiden saannit ja laadittiin kaksi ruokavalion terveellisyyttä kuvaavaa kokonaismittaria. Maksimaalinen hapenottokyky mitattiin suoralla menetelmällä hengityskaasuista polkupyöräergometritestin aikana. Metabolinen oireyhtymä määriteltiin kansainvälisesti hyväksytyn kriteeristön mukaan. Kognitiivista toimintakykyä arvioitiin kahdella testisarjalla. Ravitsemustavoitteet olivat: • kasviksia vähintään 400 grammaa vuorokaudessa • kalaa vähintään kahdesti viikossa • tyydyttyneitä rasvoja enintään kymmenen prosenttia energiansaannista • kuitua vähintään 14 grammaa 1000 kcal energiansaantia kohden KL Mitä paremmin ruokavalio vastasi terveellistä pohjoismaista ruokavaliota, sitä parempi oli yleinen kognitiivinen toimintakyky neljän vuoden seurannan jälkeen. Lisäksi naisilla terveellinen ruokavalio oli yhteydessä parempaan suoriutumiseen uuden tiedon oppimista ja muistia arvioivissa testeissä. Lähde: TtM Reija Männikön ravitsemustieteen alaan kuuluva väitöskirja Diet and Cardiorespiratory Fitness in Older Adults with Special Reference to Metabolic Syndrome and Cognitive Function. A Population-Based Study, Itä- 33 Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, 11.9.2015. Kuva 16: Reija Männikön väitöksessä saatiin tietoa pohjoismaisen ruokavalion eduista terveydelle. 34 Jodimäärät elintarvikkeissa on tarkistettu – Jodin puutos on yleisin ravintoainepuutos maailmassa. Noin kaksi miljardia ihmistä kärsii sen puutoksesta. Se on myös yleisin puutos, joka voidaan ehkäistä, sanoo tutkija Taija Kosonen Evirasta. – Muutokset juustojen jodipitoisuuksissa saattavat johtua analyysimenetelmistä tai juustonvalmistusmenetelmistä, Kosonen pohtii. – Nyt pitoisuudet ovat enemmän linjassa muiden maiden tietojen kanssa. Kosonen on ollut mukana tutkimassa elintarvikkeiden jodipitoisuuksia. Fineli – elintarvikkeiden koostumustietopankin koostumustiedot olivat osin vanhentuneet. Nyt pitoisuudet on saatettu ajan tasalle MMM:n ja THL:n rahoittamassa hankkeessa. Talvimaidossa jodia on enemmän kuin kesämaidossa, koska lehmät ovat sisäruokinnassa ja rehulla on vaikutusta maidon jodipitoisuuksiin. Myös kananmunan jodipitoisuuteen voi vaikuttaa ruokinnalla. Kananmunassa jodi on keltuaisessa. Valkuaisessa jodia ei ole juuri lainkaan. • Jodia on pieniä määriä ilmassa, vesistöissä ja maaperässä. • Jodi on epätasaisesti jakautunut, vuoristossa on vain vähän, merivedessä tiivistyneenä Kalan jodipitoisuus vaihtelee kalalajin, koon ja kasvupaikan mukaan. Pienissä kaloissa on enemmän jodia kuin isoissa ja sisävesikalassa enemmän kuin merikalassa. Silakka, hauki ja kuha ovat hyviä jodinlähteitä, lohessa jodia on niukemmin. • Happamassa ympäristössä jodi esiintyy jodidina, joka haihtuu helposti • Jodi on osa kilpirauhashormoneja Merilevävalmisteissa jodipitoisuudet ovat todella suuria. Niissä voi olla jopa satoja milligrammoja jodia sataa grammaa kohti, kun muissa ruuissa pitoisuudet ovat mikrogrammatasolla. Jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa vuorokaudessa aikuiselle ja suurin hyväksyttävä saanti on 600 mikrogrammaa vuorokaudessa. • Jodi on mukana luuston muodostuksessa ja sikiönkehityksessä Maidon pitoisuudet ennallaan Tutkimuksessa jodipitoisuudet analysoitiin elintarvikkeista 12 osanäytteestä, joiden ostopaikat määritettiin markkinaosuuksien mukaisesti. Poikkeuksia olivat kala, jota ei saatu riittävästi, sekä merilevä ja herajuusto. Näytteet analysoitiin akkreditoidulla menetelmällä. Jodinsaanti kuntoon Miten suomalaisen väestön jodinsaanti saataisiin kuntoon? Tätä on pohtinut Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Se on päätynyt antamaan suosituksen jodioidun suolan käytöstä sekä kotitalouksissa että suurkeittiöissä ja elintarviketeollisuudessa. Kotitalouksien Maidon ja maitovalmisteiden pitoisuudet olivat ennallaan, eli samansuuruisia kuin Finelissä. Ainoastaan juustojen pitoisuuksissa oli muutoksia vanhaan tietoon verrattuna. 35 suolankäyttö on vain 20 prosenttia väestön suolan käytöstä. Kun teollisuus saadaan mukaan, väestön jodin saanti paranee. Pakkauksissa jodioitu suola ilmoitetaan ainesosaluettelossa nimellä jodioitu suola tai suola (suola, jodi). Hyviä jodinlähteitä ovat maitovalmisteet, kala, kananmuna, merilevä ja jodioitu suola. Jodin lisääminen suolaan on ollut tehokkain tapa turvata jodin saanti, koska suolaa käytetään yleisesti. Jodin lisääminen suolaan on myös teknologisesti helppoa. KL – Väestötasolla vajaus jodinsaannissa on 25– 75 mikrogrammaa, jonka jodioitu suola voisi täyttää, kertoo Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen. – Jos kaikki käytetty suola olisi jodioitua, tämä aukko täyttyisi. pääsihteeri Arja Lyytikäisen esitys Elintarvikepäivässä Helsingissä toukokuussa 2015. Lähteet: tutkija Taija Kososen (Evira, kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö) Jodi elintarvikkeissa -luento, Helsingissä toukokuussa 2015. Ei lisää suolaa Suomalaisten suolan saanti on edelleen suositukseen nähden runsasta, joten jodin saannin parantamiseksi ei pidä lisätä suolankäyttöä. Suolan saanti on runsasta erityisesti lapsilla, joten heille suunnatuissa tuotteissa suola on haaste ja tuotekehityksen paikka. Kuva 17: Jodia saa maitovalmisteista, kalasta ja jodioidusta suolasta. Kuva: Valtion ravitsemusneuvottelukunta 36 D-vitamiinin saanti on parantunut miesten D-vitamiinin saannista 44 % ja vastaavasti naisten saannista 39 % oli peräisin nestemäisistä maitovalmisteista, kun kalan osuus oli vastaavasti 16 % ja 22 %. Eläkeikäisillä kalan ja maitovalmisteiden osuudet D-vitamiinin saannista olivat jokseenkin yhtä suuret. Vitaminoiduista ravintorasvoista saadun D-vitamiinin osuus oli 20–24 % saannista kaikissa aikuisten ikäryhmissä. Aikuisten suomalaisten D-vitamiinin saanti ravinnosta on lisääntynyt noin puolella vuoden 2007 jälkeen ja on nyt pääosin työikäisille tarkoitettujen suositusten mukaisella tasolla. Muutoksen selittää maitovalmisteisiin ja ravintorasvoihin lisätyn D-vitamiinin määrien kaksinkertaistaminen vuonna 2010. THL:n Finravinto 2012 -tutkimuksen aineistossa 25–60-vuotiaiden naisten D-vitamiinin saanti ravinnosta oli keskimäärin 8,5 �g/vrk ja vastaavan ikäisten miesten 11 �g/vrk. Kun otettiin huomioon saanti myös vitamiinivalmisteista, kokonaissaanti oli yli 20 �g vuorokaudessa sekä miehillä että naisilla. D-vitamiinin saantia kuvastavan 25(OH)D-vitamiinin pitoisuus seerumissa ylitti keskimäärin tavoitetasona pidetyn 50 nmol/l sekä naisilla että miehillä. Kalan ongelma on, että sen kulutus jakaantuu väestössä hyvin epätasaisesti ja vain vähemmistö nauttii kalaa toivottuun tapaan säännöllisesti parina päivänä viikossa. Tämän vuoksi yleisesti käytettyjen maitovalmisteiden ja ravintorasvojen (muiden kuin voin) täydentäminen D-vitamiinilla on ollut tehokkaampi tapa lisätä väestön D-vitamiinin saantia ja vähentää yksilöllisiä saantieroja. Kehitys osoittaa, että lisättäviä määriä säätelemällä saadaan väestön saanti asettumaan hyvinkin tarkoin halutulle tasolle. Valtion ravitsemusneuvottelukunta suositteli vuonna 2010, että nestemäisiin maitovalmisteisiin lisätään D3-vitamiinia 1 �g/ 100 g ja ravintorasvoihin 20 �g/ 100 g. Lisätyt määrät perustuivat työryhmän tekemiin etukäteisarvioihin ja ovat lisänneet D-vitamiinin saannin tasolle, joka näyttää varsin hyvin vastaavan keski-ikäisten henkilöiden arvioitua D-vitamiinin tarvetta. Lasten ja iäkkäimpien henkilöiden D-vitamiinin riittävän saannin turvaamiseksi vitamiinivalmisteita edelleenkin tarvitaan. Kirjoittaja: Emeritusprofessori Antti Aro Lähteet: Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M, Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus – The National FINDIET 2012 Survey. THL Raportteja 16/2013 Raulio S, Hyvärinen H, Virtanen SM. Suomalaisten D-vitamiinitilanne korjaantumassa. Suom Lääkäril 2015;70:1411-4 Maitovalmisteita ja kalaa Kala on pitkään ollut tärkein D-vitamiinin lähde suomalaisessa ruokavaliossa. Nyt maitovalmisteet ovat täydentämisen ansiosta nousseet vieläkin tärkeämmiksi. Nuorten 37 38 Ravitsemuskuntoutuksen laatua tutkittiin Ravitsemuskuntoutus ehkäisee sairauksia sekä edistää sairastumisen ja vammautumisen jälkeistä kuntoutumista. Se kohentaa myös kuntoutujan toiminta- ja työkykyä sekä elämänlaatua. musterapeutti, mutta myös muu henkilöstö kuten terveyden- ja sairaanhoitajat sekä lääkärit. Ravitsemusneuvonnan tärkeimpiä aihepiirejä olivat terveellinen ravitsemus yleensä, painon hallinta, säännöllinen ateriarytmi, kuidun riittävä saanti sekä rasvojen laatu ja määrä. Ravitsemuskuntoutuksesta hyötyvät varsinkin lihavuuteen liittyviä sairauksia kuten diabetesta, sydänsairauksia ja uniapneaa potevat. Sama koskee vaikeavammaisia ja ikääntyneitä kuntoutujia, joilla on usein syömisongelmia ja vajaaravitsemusta. Osassa kuntoutuslaitoksista ruoan terveellisyys ja hyvä maku oli osattu yhdistää taitavasti. Lisäksi terveellisen aterian koostaminen havainnollistettiin lautasmallin avulla. Näin tulisi toimia kaikissa laitoksissa, sillä käytäntö tukee ravitsemusneuvonnan ja kuntoutumisen onnistumista. Ruokailun tulisi olla oppimistilanne, joka antaa mallin ja houkuttelee terveyttä edistäviin ruokavalintoihin myös kotioloissa kuntoutuksen päättymisen jälkeen. Fyysisen kuntoutuksen tavoitteisiin kuuluu usein kasvattaa kuntoutujan lihasvoimaa. Liikuntaharjoituksista voi olla kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, jos kuntoutujan ravitsemustila ei ole kunnossa. Kohentamisen tarvetta ilmeni eniten kuntoutujille tarjotun ruoan rasvan laadussa ja suolan määrässä. Tyydyttyneitä (kovia) rasvoja tulisi korvata tyydyttymättömillä (pehmeillä) kasviöljypohjaisilla rasvoilla. Lisäksi suolan käyttöä tulisi vähentää ja seurata ruokien suolapitoisuutta suolamittarin avulla. Miten tutkimus tehtiin? Kelan standardien tavoitteena on taata laadukas kuntoutus. Tämä koskee myös ravitsemuskuntoutusta, joka sisältää sekä ravitsemusohjauksen että ruokatarjonnan. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten ravitsemuskuntoutus toteutuu niissä laitoksissa, joissa järjestetään Kelan kustantamia kuntoutuskursseja. Samalla kartoitettiin sen kehittämistarpeita. Tiedot kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähettiin 55 laitokseen. Vastaukset saatiin 50 laitoksesta. Tutkimuksen raportissa on monia muitakin keinoja ravitsemuskuntoutuksen laadun kehittämiseksi. Tuloksista käytännön toimiin – haaste laitoksille Huomio ohjauksen ja ruokatar- Kuntoutuslaitosten oma etu on pitää hyvää jonnan laatuun huolta sekä henkilöstönsä ravitsemusosaamisesta että ruokatarjonnan laadusta. Jokaisessa kuntoutuslaitoksessa tulisikin olla laillistettu ravitsemusterapeutti, joka vastaa siitä, Ravitsemusneuvontaa annettiin 45 laitoksessa. Sitä antoi yleisimmin laillistettu ravitse- 39 sia 2015. että laitoksen ravitsemusneuvonta ja ruokatarjonta ovat ravitsemussuositusten ja Kelan standardien mukaisia. Näin varmistuu ravitsemuskuntoutuksen uskottavuus, mikä vaikuttaa myös laitoksen maineeseen ja kuntoutuksen vaikuttavuuteen. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/15484610 http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/253711 Kelassa tulisi varmistaa ravitsemuskuntoutuksen hyvä laatu kehittämällä sitä koskevia standardeja ja ottamalla se arvioinnin piiriin. Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto Lähde: Hakala P, Toikka T, Paturi M, Autti-Rämö I. Ravitsemuskuntoutuksen toteutuminen Kelan järjestämillä kuntoutuskursseilla. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuk- 10 11 Kuva 18: Terveellisen aterian koostamista on hyvä havainnollistaa lautasmallin avulla. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154846 http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/2537 40 Maistuvaa ruokaa ikääntyneille Kovaa vai pehmeää? Ikääntyneet eivät ole olleet kovin halukkaita käyttämään valmisruokia. Kotona pitkään asumista edesauttaa hyvä, monipuolinen ruoka, jossa ravitsemuksellinen laatu on kohdallaan. Ruuanvalmistus päivästä toiseen vain itselle ei aina motivoi, jolloin ruokailu voi muuttua yksipuoliseksi ja aterioita korvataan välipaloilla. Tarjolla on hyvin vähän erityisesti ikääntyneiden tarpeet huomioivia valmiita ruokia. Seniori-Sapuska -projekti etsi ratkaisuja ikääntyneiden kotona selviytymisen tukemiseen. Projekti on Tekesin rahoittama. Kotona selviytymisen ja elämänlaadun säilymisen takia on tärkeä, että seniorit syövät riittävästi terveyttään edistävää ruokaa. Projektissa keskityttiin elintarvikkeeseen, sen rakenteen parantamiseen ja ravitsemukselliseen laatuun. Myös ateriapakkausten helppokäyttöisyys oli selvityksessä. Perinteillä, kulttuurisilla tekijöillä ja lapsuudessa omaksutuilla makumieltymyksillä on tärkeä osa myös ikääntyneiden mieltymyksiin. Nämä on otettava huomioon seniorituotteiden kehittämisessä. Tuotekehitys on jatkuva prosessi – muuttuvathan ikääntyneiden mieltymyksetkin ajan mukana. Seniorit ovat tulevaisuudessa ja jo nyt erittäin heterogeeninen ryhmä. Kehitettävät ateriat olivat lohikeitto ja lihastroganoff, jossa oli perunaa ja kasviksia. Oli useita reseptejä, erilaisia kypsennysmenetelmiä, eri kovuisia rakenteita, erilaisia kuituja… Haasteita olivat mm. aterian pienempi koko, kuidun ja proteiinin riittävyys sekä rasvan laatu. Ruokia arvioimassa oli yli 65vuotiaista koostuva senioriraati ja vertailuna VTT:n standardipaneeli. Ikääntyneet pitivät hieman tavanomaista pehmeämmästä ruuasta. Ruokaa pidettiinkin usein liian kovana. Kypsennysmenetelmistä höyrytys oli paras vaihtoehto. Mallimaa Japani Ruuan ravitsemuksellista laatua saatiin paremmaksi kuin normaaleissa aterioissa. Kuitupitoisuutta saatiin nostettua ja rasvan laatua parannettua. Samalla saatiin myös ruoan aistittava laatu aikaisempaa paremmaksi. Japani on seniorien mallimaa. Siellä ikääntymiseen liittyviä asioita on viety Eurooppaan verrattuna paljon pidemmälle. Maan ikärakenne painottuu enemmän senioreihin ja ikääntyneet ovat arvostetummassa asemassa kuin Euroopassa. Senioriraati oli standardiraatia kriittisempi pakkaustekstin luettavuudessa ja pakkauksen avattavuudessa, esimerkiksi sen suhteen, paljonko avaamiseen tarvitsee voimaa ja selviääkö avausmekanismi helposti. Japanilaisissa palvelutaloissa esimerkiksi sosemainen ruoka on mietitty pitkälle, se ei ole pillillä syötävää mössöä. Ruuan rakenteet on huomioitu hyvin. Myös valmisruuissa on merkintätapa ruuan pehmeydestä. KL 41 Lähde: vikepäivässä Helsingissä toukokuussa 2015. Emilia Nordlundin (VTT Oy) esitys Elintar- Kuva 19: Seniori-Sapuska -projektissa on kehitytty mm. lohikeittoa rakenteeltaan ja ravitsemuskelliselta laadultaan paremmin ikääntyneiden tarpeita täyttäväksi. kuva: Antti Hallakorpi, Studio Piquant 42 Ravintotase kertoo elintarvikkeiden kulutuksesta Suomessa syötiin ja juotiin viime vuonna keskimäärin 173 litraa nestemäisiä maitotuotteita, 25 kiloa juustoa, 80 kiloa viljaa, 77 kiloa lihaa, 65 kiloa vihanneksia ja 54 kiloa hedelmiä. den tavoin. Viime vuonna maitoa juotiin 127 litraa henkeä kohti. Jogurtin kulutuksen lasku jatkui taituttuaan laskuun huippuvuoden 2011 jälkeen. Sitä syötiin 20,6 kiloa henkeä kohti. Myös viilin kulutus väheni hieman. Sen sijaan muiden tuoretuotteiden kulutus kasvoi. Näihin sisältyvät tuoreet tulokkaat, maustetut rahkat. Kermaa ja piimää kului noin kolme prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013. Hapatettuja kermavalmisteita nautittiin hieman edellisvuotta enemmän. Voin kulutus laski parin vuoden takaiselle tasolle noin neljään kiloon. Rasvaseosten ja margariinien kulutustietoja ei ole saatavilla. Kuva 20: Elintarvikkeiden kulutus g/hlö/vrk Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke), Ravintotase 2014 (ennakko) Tiedot ilmenevät Luonnonvarakeskus Luken ravintotaseen ennakkotiedoista. Juuston kulutus jatkoi kasvuaan Juuston kulutus on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Sitä syötiin henkeä kohti runsas 19 kiloa vuonna 2010 ja vuonna 2014 kulutus lähestyi jo 25 kiloa henkeä kohti vuodessa. Tästä kasvusta iso osa johtuu maustamattoman rahkan ja raejuuston kulutuksen kasvusta. Nämä molemmat lasketaan mukaan juuston kulutuslukuun. Maidon kulutus väheni edellisvuodesta noin prosentin. Rasvaprosentin mukaan jaoteltuna puolet oli kevytmaitoa, 40 prosenttia rasvatonta ja 10 prosenttia täysmaitoa edellisvuo- Kuva 21: Juuston kulutus Suomessa 19502014. 43 Vehnä on viljoista eniten käytetty, sitä syötiin 46 kiloa henkeä kohti. Ruista suomalaiset söivät vajaan 15 kiloa. Muita viljoja kului alle 10 kiloa henkeä kohti viime vuonna. Kuva 22: Maidon kulutus Suomessa kilogrammaa henkeä kohti v. 19502014. Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke): Ravintotase 2014 ennakko Kuva 24: Viljan kulutus Suomessa 2014. Kuva: Luonnonvarakeskus (Luke): Ravintotase 2014 ennakko Siipikarjanlihan kasvuaan Kuva 23: Hapanmaitovalmisteiden kulutus Suomessa kilogrammaa henkeä kohti v. 1950-2014. Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke): Ravintotase 2014 ennakko kulutus jatkoi Suomalaiset söivät lihaa viime vuonna puoli kiloa vähemmän kuin vuonna 2013, vajaa 77 kiloa henkeä kohti. Luvussa on mukana riista ja syötävät elimet. Lihan kulutus on ravintotaseessa ilmoitettu luullisena eli ruholihana. Siipikarjanlihan kulutus jatkoi kasvuaan yli puolella kilolla henkeä kohti. Sitä syötiin keskimäärin 20,1 kiloa. Naudanlihaa syötiin 18,7 kiloa. Sianlihan kulutus pieneni kolmella prosentilla ja sitä kului 34,6 kiloa henkeä kohti. Kaura maistui suomalaisille Kauran kulutus kasvoi kilon henkeä kohti vuodesta 2013. Kun rukiin kulutus väheni saman verran, viljan kokonaiskulutus pysyi ennallaan 80 kilossa. Vehnän ja ohran kulutuksessa ei tapahtunut muutosta. Riisin kulutus pieneni hieman, 0,4 kiloa henkeä kohti. Kananmunien kulutus kasvoi edellisestä vuodesta kahdella prosentilla. Niitä syötiin hieman alle 11 kiloa. 44 käyttö jakautuu edelleen eläinrehuksi, siemenkäyttöön, teollisuuden raaka-aineiksi ja ruokakäyttöön. Ruokakäytön perusteella lasketaan elintarvikkeiden kulutusluvut henkeä kohti vuodessa. Tiettyjen tuotteiden, kuten vihannesten, kulutusluvut ovat tällä tilastointimenetelmällä vain suuntaa antavia. Ne kuvaavat enemmänkin kulutukseen tarjolla ollutta määrää kuin toteutunutta kulutusta, koska mm. varastotappioiden ja muun hävikin määrää ei ole saatavissa ja ne sisältyvät tällöin kulutusmääriin. Kuva 25: Lihan kulutus Suomessa 2014. Kuva: Luonnonvarakeskus (Luke), Ravintotase 2014 (ennakko) KL Tuoreita vihannesten ja hedelLähde: mien kulutus kasvussa Luonnonvarakeskus 2014 (ennakko12 ) Tuoreiden vihannesten kulutus kasvoi edellisestä vuodesta seitsemän prosenttia. Niitä nautittiin viime vuonna noin 65 kiloa henkeä kohti. (Luke), Ravintotase Tuoreet hedelmät maistuivat 54 kilon verran, mikä oli 2,5 kiloa enemmän kuin vuonna 2013. Tästä sitruksia oli 13 kiloa edellisvuoden tapaan ja muita hedelmiä 41 kiloa. Tästä 41 kilosta kaksi kolmannesta oli omenoita ja banaaneja. Hedelmäsäilykkeitä ja kuivattuja hedelmiä syötiin seitsemän kiloa henkeä kohti. Tilasto kertoo muutoksista Ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Taseessa lasketaan yli 60 tuotteesta kotimainen käyttö tuotannon, varaston muutoksen, viennin ja tuonnin perusteella. Kotimainen 12 Kuva 26: Maitovalmisteiden kulutus 2014. Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke): Ravintotase 2014 ennakko http://stat.luke.fi/ravintotase-2014-ennakko-ja-2013-lopulliset-tiedot_fi 45 AVTK: Suomalaiset haluavat parantaa elintapojaan Suomalaiset haluavat parantaa elintapojaan, kertoo Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus. Miehistä joka neljäs ja naisista joka kolmas oli yrittänyt laihduttaa vakavasti edellisvuoden aikana. Kolmasosa vastaajista oli lisännyt kasvisten käyttöä ja yhtä moni oli lisännyt liikuntaa. Reilu kolmannes oli vähentänyt sokerin käyttöä. miehille: heistä lähes 40 % juo piimää päivittäin, miehistä taas 17,5 %. Lisää kasviksia Miehistä kolmasosa ja naisista 37 % sanoi lisänneensä kasvisten käyttöä. Kasvikset ja hedelmät myös maistuvat naisille useammin kuin miehille. Tuoreita kasviksia päivittäin sanoi syövänsä miehistä 34 % ja naisista 51 % vuonna 2014. Kypsennettynä kasviksia söi päivittäin 15 %. Ne maistuivat useimmille 1-5 päivänä viikossa ja 18 % ei syönyt niitä lainkaan. Hedelmiä ja/tai marjoja söi naisista 41 % ja miehistä 20 % päivittäin. Suomalaiset ovat muuttaneet ruokatottumuksiaan terveellisemmiksi jo vuosikymmenien ajan. Yhä enemmän syödään tuoreita kasviksia, juodaan rasvatonta maitoa ja käytetään kasvirasvoja sekä leivällä että ruoanlaitossa. Vuonna 2014 vastaajista 44 % kertoi syövänsä tuoreita kasviksia päivittäin ja 41 % valitsevansa tavallisesti rasvattoman maidon. Leivän syönti on kuitenkin vähentynyt. Leivän syönti on vähentynyt molemmilla sukupuolilla. Viime vuonna miehistä 27 % söi vähintään kuusi viipaletta leipää päivässä ja naisista 18 % vähintään viisi viipaletta leipää päivässä. Rasvatonta maitoa neljälle kymmenestä Ylipaino on haaste Reilu 41 % vastaa käyttävänsä rasvatonta maitoa. Naisista hieman useampi valitsee rasvattoman, miehille maistuu kevytmaito lähes yhtä usein kuin rasvaton. Vuonna 2014 miehistä 39 % ja naisista 43 % joi rasvatonta maitoa, kevytmaitoa joi 35 % miehistä. Ylipainoisia (painoindeksi BMI 25 tai enemmän) oli viime vuonna yhtä paljon kuin edellisvuosina: miehistä 60 % ja naisista 43 %. Pitkällä aikavälillä ylipaino on lisääntynyt kaikkialla Suomessa ja on yleisempää vanhemmissa kuin nuoremmissa ikäluokissa. Maito on suomalaisille myös aikuisten juoma: 63 % vastaajista juo vähintään lasillisen maitoa päivässä. Miehet ovat uskollisempia maidonjuojia kuin naiset, heistä 70 % juo päivittäin maitoa. Naisista maito maistuu päivittäin 58 prosentille. Uudellamaalla naiset ovat harvemmin ylipainoisia kuin muualla Suomessa. Miesten ylipainon alueelliset erot eivät ole yhtä selviä. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -tutkimus kartoit- Naisille maistuu piimä hieman paremmin kuin 46 taa vuosittain työikäisen (15−64-vuotiaat) väestön elintavoissa tapahtuneita muutoksia. Työikäisten terveyttä ja elintapoja on seurattu jo vuodesta 1978 alkaen. Eri vuosien tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. Vuonna 2014 kyselyyn vastasi 2630 työikäistä. Vastausaktiivisuus oli 53 %. KL Lähde: Helldán A, Helakorpi S. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014.13 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6/2015. Tutkimuksen tuloksista on diasarja Slideshare –palvelussa.14 13 14 Kuva 27: Kasviksia voi syödä monessa muodossa, esimerkiksi kasvissosekeitossa. Kuva: KL http://www.julkari.fi/handle/10024/126023 http://www.slideshare.net/THLfi/avtk2014 47 Voiko tilastoja verrata? Ravintotase vuodelta 2014 kertoo, että puolet suomalaisten käyttämästä maidosta on kevyt- ja ykkösmaitoa, kun taas Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys 2014 tutkimuksessa kevyt- tai ykkösmaitoa sanoo käyttävänsä 31 prosenttia aikuisista. Finravinto 2012 -tutkimuksesta selviää, että suomalainen aikuinen nainen käytti maitovalmisteita keskimäärin 405 grammaa päivässä, mies 473 grammaa. Saman vuoden Ravintotaseen mukaan keskimääräinen kulutus on 558 grammaa. teella lasketaan kulutusluvut. Näin ollen se kertoo koko suomalaisen väestön keskimääräisestä elintarvikkeiden kulutuksesta henkeä kohti, eli myös lapset ja eläkeikäiset ovat mukana tässä tilastossa. Näiden tilastojen eri kohderyhmien ja erilaisten menetelmien takia niitä ei kannata verrata keskenään. Sen sijaan saman toistuvan tilaston vertaaminen aiempien vuosien tuloksiin kertoo muutoksesta. Voidaan esimerkiksi selvittää, miten monta litraa maitoa suomalaiset joivat viime vuonna ja miten se on aikojen kuluessa muuttunut (Ravintotase). Samoin voidaan verrata, miten monta prosenttia aikuisista miehistä ja naisista on juonut yleensä esimerkiksi rasvatonta maitoa (AVTK). Mistä erot johtuvat? THL:n Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus on kyselytutkimus 15–64-vuotiaalle väestölle. Siinä kysytään vastaajilta, mitä maitolaatua he tavallisesti käyttävät. Lisäksi käytössä voi olla muitakin maitolaatuja ruuanvalmistukseen, kahvimaidoksi tai vaikka työpaikkaruokalassa. Kyselytutkimuksissa on myös mahdollista, että osa vastaajista vastaa niin kuin haluaisi toimia, ei niin kuin oikeasti toimii. Finravinto-tutkimuksessa selvitetään mm. suomalaisen aikuisväestön ruoankäyttöä. Työikäisten (25–64‑vuotiaat) ja ikääntyvien (65–74‑vuotiaat) kahden vuorokauden ruokavaliotiedot kerätään 48 tunnin ruoankäyttöhaastatteluilla. Tutkimuksessa on eroteltu ikäryhmät ja sukupuolet toisistaan. Nämä kaksi tutkimusta perustuvat vastaajien itse ilmoittamiin kulutuslukuihin ja valintoihin. Ravintotase sen sijaan lasketaan tuotannosta, vientiin ja tuontiin suhteutettuna. Ruuankäyttöön jakautuvan osuuden perus- Kuva 28: Taulukko 1. Tavallisimmin käytetyn maidon laatu vuonna 2014, % vastaajista. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus. 48 KL Kuva 29: Taulukko 2. Eri maitolaatujen kulutus Suomessa vuonna 2014, %. Ravintotase 2014. 49 Maito, juusto ja jogurtti maistuvat suomalaisille Kolme neljästä aikuisesta käyttää maitoa päivittäin tai useana päivänä viikossa. Luku on ollut lähes muuttumaton viimeiset 10 vuotta. Tiedot selviävät Maitotuotteiden käyttö 2015 -tutkimuksesta. maidosta erittäin tai melko paljon. Erityisesti pojat pitävät maidosta paljon (81 %). Tytöistä 75 % pitää maidosta erittäin tai melko paljon. Aikuisista 63 % pitää maidosta erittäin tai melko paljon. Maitoa käytetään mm. sellaisenaan, kahvissa, teessä, puuron ja murojen kanssa sekä ruuanlaitossa. Juusto on aikuisten ylivoimainen suosikki maitovalmisteista. Naisista 89 % pitää juustosta erittäin tai melko paljon, miehistä 86 %. Juustoa käyttää päivittäin tai useana päivänä viikossa 77 prosenttia vastaajista eli hieman useampi kuin maitoa. Jogurttia tai viiliä käyttää näin usein noin puolet vastaajista, kolmannes kuitenkin viikoittain tai harvemmin. Jogurtti maistuu lapsille ja aikuisille yhtä hyvin. Pojat ja naiset ja vastaavasti tytöt ja miehet pitävät jogurtista yhtä paljon. 77 % pojista ja 76 % naisista vastaa pitävänsä jogurtista erittäin tai melko paljon, miehistä 69 % ja tytöistä 68 % vastaa samoin. Miksi maito maistuu? Tytöt pitävät juustosta yhtä paljon kuin jogurtista. Pojista hieman harvempi pitää juustosta kuin maidosta tai jogurtista. 71 prosenttia 8–13-vuotiaista pojista pitää juustosta erittäin tai melko paljon. Maitoa käytetään ensisijaisesti tottumuksesta. Myös maidon hyvä maku, sen sisältämä kalsium, sen terveellisyys ja kuuluminen suomalaiseen perusruokavalioon luetellaan viiden tärkeimmän käyttösyyn joukossa. Miehille tottumus on selkeä ykkönen, naisilla taas maidon kalsiumpitoisuus on lähes yhtä tärkeä syy maidon käyttöön. Maidon terveellisyys tunnetaan Erittäin tai melko terveellisenä maitoa pitää 88 prosenttia 8–13-vuotiaista, tytöistä yhtä moni kuin pojista. Aikuisista 78 prosenttia pitää maitoa terveellisenä, naisista hieman useampi kuin miehistä. 16 prosenttia aikuisista ja 10 prosenttia lapsista suhtautuu maitoon neutraalisti – ei pidä sitä terveellisenä tai epäterveellisenä. Jogurttia, viiliä ja erityisesti juustoa käytetään ensisijaisesti hyvän maun takia. Tottumus, terveellisyys ja kalsiumin saanti ovat kolme tasavahvaa seuraavaksi yleisintä käyttösyytä. Maito on lasten suosikki Maitotuotteiden käyttöä selvitettiin alkuvuonna 2015. Kyselyyn vastasi runsas tuhat yli 15-vuotaista suomalaista ja lähes 540 iäl- Lasten suosikki maitovalmisteista on maito. Lähes neljä viidestä 8–13-vuotiaasta pitää 50 tään 8–13-vuotiasta lasta. Aikuisista vastaajista puolet oli miehiä, puolet naisia ja lapsista lähes puolet tyttöjä ja runsas puolet poikia. KL Lähde: Maitotuotteiden käyttö 2015. Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, 2015. Kuva 30: Juusto on aikuisten suosikki maitovalmisteista. Lapsille maistuu parhaiten maito. Kuva: Antti Hallakorpi, Studio Piquant 51 Ravitsemuskatsaus 1/2015 Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Se ilmestyy tänä vuonna kerran. Lehti on tuotettu Mobie Oy:n Mobie Zine -järjestelmällä. ISSN 2242-9581 (Verkkojulkaisu) Kannen kuva: Pia Inberg Julkaisija: Maito ja Terveys ry Toimituskunta: • Emeritusprofessori Antti Aro • MMM, FT Paula Hakala • Professori Hannu Korhonen • MMM Leena Packalén • Professori Päivi Palojoki • Dosentti Aila Rissanen • FT, VTM Sirpa Sarlio-Lähteenkorva • ETM, FT Tuula Tuure Päätoimittaja ja toimitussihteeri: ETM, laillistettu ravitsemusterapeutti Katariina Lallukka Toimituksen osoite: Maito ja Terveys ry PL 115, 00241 Helsinki, info@maitojaterveys.fi15 15 Kuva 31: Kuva: Pia Inberg leena.mallonen@maitojaterveys.fi 52
© Copyright 2024