Totta / Tarua
Tiesitkö D-vitamiinista?
Iso D. D-vitamiinin puute on yhdistetty moneen vaivaan, mutta suuria vitamiinilisiä
ei kannata syödä turhan päiten. Myös perimä vaikuttaa D-vitamiinin tarpeeseen.
TEKSTI KATRIINA YLÖNEN
1
D-vitamiini on hormoni, ei vitamiini.
TOTTA JA TARUA
tävästi. 75 vuotta täyttäneille suositellaan 20 mikrogramman D-vitamiinilisää ympäri vuoden.
D-vitamiinia voidaan pitää sekä vitamiinina että
hormonina. Sitä saadaan ruoasta ja ravintolisävalmisteista, ja toisaalta ihossa muodostuu sen esiastetta, jonka auringonvalo muuttaa D-vitamiiniksi. Elimistössä Dvitamiinia muokataan maksassa, munuaisissa ja kohdesoluissa. D-vitamiinilla on lukuisia tehtäviä. Sen puutteella on havaittu yhteyksiä muun muassa lihasheikkouteen, myöhästyneeseen motoriseen kehitykseen ja luustomuutoksiin. D-vitamiinin roolia allergioiden ja astman synnyssä tutkitaan aktiivisesti.
7
2
8
D-vitamiini parantaa tasapainoa ja vastustuskykyä. EHKÄ TOTTA
Syy-yhteyttä D-vitamiinin ja parantuneen tasapainon ja toisaalta D-vitamiinin ja vastustuskyvyn välillä
ei ole vielä todistettu pitävästi.
3
Kaikkien aikuisten tulisi käyttää 100 mikrogramman D-vitamiinivalmistetta. TARUA
Suurten D-vitamiiniannosten hyödyllisyydestä ei
ole tutkimusnäyttöä. Varsinkin jos veren D-vitamiinin
lähtötaso on hyvä, sitä on turha yrittää nostaa.
4
Veren D-vitamiinipitoisuuden on hyvä olla ainakin 100 nanomoolia litrassa. OSITTAIN TOTTA
Luuston kannalta optimaalisin taso näyttäisi olevan 75–125 nmol/l. Muilla terveysmittareilla tulokset
tavoiteltavasta viitealueesta ovat vaihdelleet. Tämänhetkisen tiedon mukaan yksilötasolla riittää, kun pitoisuus on yli 50 nmol/l ympäri vuoden.
5
Suomessa kesällä auringonvalon vaikutuksesta
muodostuva D-vitamiini nostaa sen tasoa veressä muutamaksi kuukaudeksi. TOTTA
Suomen leveysasteilla D-vitamiinia voi muodostua huhti-syyskuussa auringossa keskipäivällä 15 minuutissa
noin 10 mikrogrammaa. Aurinkosuojavoiteet kuitenkin
estävät synteesiä tehokkaasti.
6
D-vitamiinia ei voi saada riittävästi ruoasta.
TARUA
D-vitamiinin tärkeimmät lähteet ovat kala, D-vitaminoidut maitotuotteet ja margariini. Jos syö kalaa
2–3 kertaa viikossa sekä käyttää päivittäin maitotuotteita ja margariinia, voi ravinnosta saada 14–16 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Tämä on monille riit-
Perimä vaikuttaa D-vitamiinin tarpeeseen.
TOTTA
Perimä vaikuttaa muun muassa D-vitamiinin muodostumiseen iholla, aktivoitumiseen ja kuljettajaproteiinien kykyyn sitoa vitamiinia. Jollakin veren D-vitamiinipitoisuus on 10 mikrogramman saannilla riittävä,
mutta toinen tarvitsee kolminkertaisen annoksen. Yksilöiden välillä on siis eroa D-vitamiinitarpeessa, vaikka kokonaiskuvaa asiasta ei vielä ole.
Veren D-vitamiinitaso (25-OHD) on hyvä määrittää, jotta tietää, saako riittävästi D-vitamiinia. OSITTAIN TOTTA
Jos ruokavalioon kuuluu kalaa, D-vitaminoituja maitotuotteita ja margariinia, on terve ja viettää aktiivista
elämää, veren 25-OHD-pitoisuutta ei tarvitse määrittää. Pitoisuus on syytä selvittää D-vitamiinin puutteeseen liittyvissä sairauksissa, kuten osteoporoosissa, tai
jos niiden riski on suuri.
9
Suuren annoksen D-vitamiinilisää voi käyttää
huoletta vuosia. TARUA
D-vitamiinin päivittäisen kokonaissaannin ruoasta ja mahdollisista ravintolisistä ei tule ylittää 100:aa
mikrogrammaa, koska tietoa suurten D-vitamiiniannosten pitkäaikaisen käytön turvallisuudesta on rajallisesti. Todettuun D-vitamiinipuutokseen lääkäri voi suositella 100 mikrogramman käyttöä, kunnes veren
25-OHD-arvo on saavuttanut halutun tason. Tämä tapahtuu seurannassa ja vie yleensä 2–3 kuukautta.
10
D-vitamiinimyrkytys on harvinainen. TOTTA
Oireiset D-vitamiinimyrkytykset eivät ole lisääntyneet. Kyselyjä Myrkytystietokeskukseen
tulee paljon, kun lapset ovat syöneet hyvänmakuisia D-vitamiinivalmisteita karkkeina. D-vitamiinimyrkytys aiheuttaa veren kalsiumtason nousun, johon liittyy muun muassa vatsavaivoja, rytmihäiriöitä ja munuaisten vajaatoimintaa. Liikasaannin vaara liittyy D-vitamiinivalmisteisiin.
Ruoasta ei voi saada ylen määrin D-vitamiinia. Ihosynteesi taas on säädelty niin, ettei vitamiinia muodostu liikaa. ◆
❯ ❯Asiantuntijat: ravitsemustieteen dosentti, ETT Heli Viljakainen, varttunut
tutkija, Kliiniset laitokset, Lastenklinikka ja Helsingin yliopisto sekä sisätautien erikoislääkäri Mikko Parry, Myrkytystietokeskus.
A PU T E RVE YS
61