1. No category

Työelämän tutkimuspäivät 5–6.11.2015
Työryhmä: Yrittäjyyden ja pienten yritysten toiminnan ja työhyvinvoinnin edistäminen
Jaana Lerssi-Uskelin,
Työterveyslaitos,
[email protected]
Verkostosta voimaa pienille yrityksille ja yrittäjille
Avainsanat: Verkostoyhteistyö, Tyhy-verkosto, mikroyritys, yrittäjä
1. Johdanto
Suurin osa (93,4 %) suomalaisista yrityksistä on alle 10 henkilön mikroyrityksiä, noin 6
% pieniä yrityksiä (alle 50 työntekijää), 1 % keskisuuria yrityksiä (50–250 työntekijää) ja
vain 0,2 % suuria yrityksiä. Viime vuosina suurin osa työpaikoista on syntynyt pieniin- ja
keskisuuriin - sekä mikroyrityksiin ja yhä useampi työllistää itsensä yrittäjänä. Hyvinvoiva
henkilöstö ja terve yrittäjä ovat tärkein voimavara yrityksen toiminnalle ja tuottavuudelle.
Valitettavan usein kuitenkin terveys ja työhyvinvointiin liittyvät asiat jäävät vähemmälle
huomiolle pienissä yrityksissä. Verkostoituminen on erityisesti yrittäjille ja pienyritysten
yritystoiminnalle lähes elinehto. Verkostoyhteistyöstä voisi löytyä uusi tehokas
toimintatapa työhyvinvoinnin, työkyvyn ja terveyden edistämiseen. Siihen tarvitaan
luottamusta, avoimuutta ja rohkeita ratkaisuja – niihin yrittäjät – ovat usein valmiita!
2. Verkostotyöhön tarvitaan avoimuutta ja luottamusta
Verkostotyötä ja verkostomaista kehittämistyötä on tutkittu erilaisista teoreettisista
viitekehyksistä ja näkökulmista. Verkostotyöllä tutkijat tyypillisesti tarkoittavat keskinäiseen luottamukseen ja sitoutumiseen perustuvaa pitkäjänteistä yhteistyötä usein toisistaan (suhteellisen) riippumattomien toimijoiden välillä. Verkostoissa tapahtuva eri
toimijoiden kanssa toteutettu yhteiskehittäminen on hyvä tapa paitsi jakaa hyviä käytäntöjä, mutta myös kehittää uusia työelämäinnovaatioita. Verrattaessa verkostoja hierarkkisiin organisaatioihin, työryhmiin tai markkinoihin, väljät, avoimet, luottamukseen ja
vapaaehtoisuuteen perustuvat verkostot pystyvät tutkimusten mukaan parhaiten
tehokkaisiin muutoksiin. Verkostot eivät ole kuitenkaan helpoin ja ennustettavin
toimintamuoto. Haasteita erityisesti luottamuksen ja avoimuuden syntymiseen riittää.
Työelämän kehittämiseksi on kuitenkin syytä hakea uusia innovatiivisia ratkaisuja, joissa
totuttuja työskentelytapoja eri toimijatahojen tasolla tuuletetaan ja tehdään tilaa
uudenlaiselle toiminnalle.
3. Työpaikkojen työhyvinvointiverkosto yhdistää
Työpaikkojen työhyvinvointiverkosto (Tyhy-verkosto) on Työterveyslaitoksen koordinoima kansallinen, vahvasti alueellisesti toimiva verkosto. Tyhy-verkostossa yhdistyvät
sekä työhyvinvointi että verkostoituminen ja yhdessä kehittäminen. Tyhy-verkosto on
toiminut nykyisessä muodossaan vuodesta 2012 lähtien. Sen juuret ovat vuonna 1996
perustetussa Suomen Tyky-verkostossa. Rahoituksen toimintaansa verkosto on saanut
Sosiaali ja terveysministeriöltä Työhyvinvointifoorumin kautta.
Uudistuneen Tyhy-verkoston ideana on saattaa alueellisesti yhteen työhyvinvointia,
terveyttä ja työkykyä eri näkökulmista tarkastelevia toimijoita ja tahoja (yrittäjät,
esimiehet, työterveyshuolto, työsuojelu jne. pienistä ja suuremmista yrityksistä,
yksityissektorilta ja julkisorganisaatioista) keskustelemaan ja tuottamaan yhdessä
vastauksia työpaikan arkisiin kysymyksiin.
1
Työpaikkojen työhyvinvointiverkoston toiminnan perustana ovat ELY-alueiden mukaiset
alueelliset Tyhy-verkostot. Verkosto järjestää säännöllisesti alueellisiin tarpeisiin
suunnattuja verkostotapaamisia - kohtaamisia. Näissä tapaamisissa toteutuu
verkostoyhteistyön mukainen ajatusten ja vastavuoroinen tiedon vaihto sekä vertaistuki
eri toimijoiden kesken. Vertaistuki ja siihen vastaaminen, erityisesti yrittäjien ja
mikroyritysten kohdalla, on noussut yhdeksi Tyhy-verkoston toiminnan tärkeimmistä
tavoitteista.
4. Tyhy-verkosto tänään
Verkosto toiminta on laajentunut siten, että lokakuun loppuun mennessä (2015) verkosto
toimii kaikilla 15 ELY-alueella. Alueellista toimintaa suunnittelee ja organisoi alueellinen
moniammatillinen suunnitteluryhmä. Ryhmän keskuudesta on valittu kullekin alueelle
alueellinen yhteyshenkilö, joka toimii linkkinä valtakunnallisesta toiminnasta vastaavaan
ryhmään.
Verkostoon liittyneitä jäseniä on lähes 1000. Yksinyrittäjiä heistä on 9,4 % ja
mikroyrityksistä 8,9 %. Jäsenistö on hyvin heterogeeninen. Mukana on henkilöitä
esimiestyöstä, HR-tehtävistä, työsuojelusta, työterveydestä, työhyvinvointipalvelujen
tuottajia ja tutkimustyötä tekeviä. Tämä mahdollistaa moniammatillisen, voimaannuttavan ja innovatiivisen kehittämisen sekä oppimisen verkostoyhteistyönä.
Verkoston jäsenyys on maksuton ja se on avoin kaikille työhyvinvoinnista kiinnostuneille.
5. Tyhy-verkoston tulevaisuus
Verkoston toiminta ja sen puitteissa tapahtuva verkostoyhteistyö on kehittynyt paljon.
Tulevaisuudessa verkoston toimintaa kehitetään edelleen syvemmin kohti yhteistyön ja
osaamisen kehittämisverkostoa. Verkosto jatkaa toimintaansa Euroopan sosiaalirahaston tukemana Työterveyttä, työturvallisuutta ja työhyvinvointia (TTT) edistävän yhteistyöja osaamisverkosto -hankkeen kautta.
Kirjallisuus
Helander, A. (2014) ”Me ei oo vielä keksitty pyörää, ootteko te?”. Työpaikkojen
työhyvinvointiverkoston aluetoimijoiden kokemuksia ja käsityksiä verkoston
toiminnasta. Pro gradu -tutkielma. Ergonomia. Lääketieteen laitos. Itä-Suomen
yliopisto. Marraskuu 2014.
Järvensivu, T., Nykänen, K., & Rajala, R. (2012) A Holistic Model of Innovation
Network Management: Action Research in Elderly Health Care. In H. Melkas and V.
Harmaakorpi (Eds.), Practice-Based Innovation: Insights, Applications and Policy
Implications (369–392). Berlin.
Järvensivu, T., Nykänen, K., & Rajala, R. (2010) Verkostojohtamisen opas:
Verkostotyöskentely sosiaali-ja terveysalalla. Muutosvoimaa vanhustyön
osaamiseen -hankkeen julkaisu. http://verkostojohtaminen.fi/?page_id=33
Palmgren, H., Kaleva, S., Jalonen, P. & Tuomi, K. (2010) Naisyrittäjien työhyvinvointi.
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys. 5/2010.
Sinisalmi, J., Muhos, M., Eskola, L. & Niinikoski, E-R. (2014) Oulun Eteläisen alueen
mikroyrittäjien hyvinvointi. Kysely- ja haastattelututkimus, Tuotantotalouden osaston
tutkimusraportteja 1/2014, 35–41.
2