1. No category

Työelämän tutkimuspäivät 5.–6.11.2015
Työryhmä: Kokonaan tai osittain työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyky
Auli Harju
Tampereen yliopisto
[email protected]
Ari Heinonen
Tampereen yliopisto
[email protected]
Kari Koljonen
Tampereen yliopisto
[email protected]
Irtisanottujen toimittajien uudet työt
Avainsanat: Journalistinen työ, työelämän muutos, ammatti-identiteetti
1. Johdanto
1.1 Media-alan muutostekijät
Teknologinen kehitys ja taantuma ovat myllertäneet media-alaa niin Suomessa kuin
maailmallakin. Murros on vaikuttanut monin tavoin journalistisen työn tekemiseen:
toimitukset ovat kiristäneet resursseja ja vähentäneet väkeä, alalle tullaan määräaikaisiin
pätkätöihin ja freelancereiksi. Verkkojournalismi ja sosiaalisen median voima ovat
muuttaneet työn sisältöjä. Aiemmin sanomalehteen vain juttuja kirjoittanut toimittaja
kuvaakin nyt myös videoita verkkoon ja twiittaa omalla nimellään toimittajaroolissa.
Toimituksia koskevissa tutkimuksissa on havaittu, miten organisaatiouudistukset ovat
lisänneet kiirettä, tehneet työstä pirstaleisempaa ja kasvattaneet työtaakkaa. Konsernikulttuuri on mahdollisesti muuttanut vanhoja, hyviksi havaittuja toimintatapoja. Työ on
toimituksissa aiempaa keskitetymmin johdettua ja suunnittelun merkitys on korostunut,
jolloin myös työn koordinoinnin tarve kasvaa. Toisaalta toimittajan ammattitaitoa
koskevat vaatimukset ovat laajentuneet myös teknologisen kehityksen myötä. Työtä
tehdään monimediaisesti, ja sosiaalista mediaa sekä yleisöjä tulisi osata seurata ja
hyödyntää aiempaa enemmän. (Jyrkiäinen 2008; Koljonen 2013b; Lehtonen 2013;
Nikunen 2011; Vainikka ym. 2013; ks. myös Deuze 2007, 141–170.)
Huolimatta suomalaisesta vahvasta lukemiskulttuurista, sanomalehtien tilaaminen on
vähentynyt voimakkaasti viime vuosina (Nikkali 2014). Mediayhtiöissä työntekijät
joutuvat asettumaan osaksi tuottavuuslogiikkaa, jossa menestymistä mitataan
taloudellisin mittarein (Lehtonen 2013, 21). Toimituksissa haasteet näkyvät paitsi työn
muutoksena, myös organisaatiouudistuksina ja yt-neuvotteluina.
Henkilöstövähennyksiä on tutkittu Suomessa 80-luvulta alkaen. Aluksi tutkittiin
tehtaiden, telakoiden ja kaivosten joukkoirtisanomisia, irtisanottujen työllistymistä ja
selviytymistä. 1990-luvun lamanaikaisia henkilöstövähennyksiä on samoin tutkittu
irtisanomisten seurausten ja yksilöiden selviämisen näkökulmista. Tutkimukset olivat
yhtä tai useampaa työyhteisöä koskevia tapaustutkimuksia. (Järvensivu, Kervinen &
Piirainen 2012, 224–225.) Laman vaikutuksia toimituksissa on tutkittu myös
viestinnäntutkimuksen ja lääketieteen aloilla (Nikunen 2011, Raito 2013). Journalistien
lähimmäksi vertailukohteeksi voidaan nostaa muut niin sanotut tietotyöläiset ja heidän
kohtaamansa yt-neuvottelut esimerkiksi Nokian, Tiedon ja Elisan alaisuudessa.
Tietotyön paikantaminen ei ole yksiselitteistä. Tietotekniikan käyttö on yksi peruskriteereistä, muiksi kriteereiksi on esitetty muun muassa työn edellyttämää suunnittelua,
ideointia ja koulutustasoa (Julkunen, Nätti & Anttila 2004, 42.)
Järvensivu, Nätti ja Anttila (2004, 234) havaitsivat tutkiessaan teollisuuden, rakentamisen ja sanomalehtialan yrityksiä, miten työn organisointi on muuttunut jatkuvaksi
1
uudelleen organisoitumiseksi, jossa jokaisen organisaation osan ja jäsenen täytyy
perustella paikkansa (ks. myös Koljonen 2013b). Heidän mukaansa taantuma on myös
vaikuttanut työntekijöiden osaamisen uudistumiseen: sen myötä on ollut mahdollista
korvata ne työntekijät, joiden osaaminen on koettu vanhentuneeksi, ns. tulevaisuuden
osaajilla.
1.2 Journalistien ammatti-identiteetti ja toimijuus työelämässä
Journalistit jakavat työskentelymaasta ja -mediasta riippumatta melko samanlaiset
professionaaliset arvot, jotka liittyvät journalismin suhteeseen tietoon, yleisöön, valtaan,
aikaan ja etiikkaan (Koljonen 2013a, 65–68; Deuze 2005, 444–447). Suomalaisilla
journalisteilla on melko yhtenäinen ymmärrys toimittajan työstä ja siihen liittyvistä
arvoista. Erot ajattelussa ovat lähinnä eri toimittajasukupolvien välisiä, mutta erot eri
ikäryhmienkin asenteiden ja arvojen välillä ovat pieniä. Suomalaista journalistista
kulttuuria määrittävät ennen muuta eettisyys ja autonomisuus. Journalistit kokevat,
etteivät ulkopuoliset tahot ja instituutiot vaikuta heidän työhönsä. Jonkin verran
vaikutusta koetaan kuitenkin olevan kilpailevalla medialla ja mediayleisöllä. (Pöyhtäri,
Väliverronen & Ahva 2014, ks. myös Lehtonen 2013, Waisbord 2013, 232–233.)
Pöyhtäri, Väliverronen ja Ahva toteavat Worlds of Journalism -kyselytutkimuksen
perusteella kuitenkin, että alalle näyttäisi olevan syntymässä nuorten ns. rivitoimittajien
luokka, joilla ei aina ole mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä sisällöllisesti, esimerkiksi
aiheiden valintaan ja jutun käsittelytapaan. Samoin vanhemmat freelancerit ovat ajoittain
joutuneet luopumaan päätösvallastaan tilaustöitä tehdessään. (Pöyhtäri, Väliverronen &
Ahva 2014, 8.) Journalistista työtä tehdäänkin aiempaa enemmän yrittäjämäisesti,
useille toimeksiantajille, yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa (Pakkanen 2011, 66),
mikä vaikuttaa myös työsuhteessa töitä tekevien toimittajien työnkuviin. Lisäksi
mediatalojen yhteistyö on omiaan muuttamaan työsuhteistenkin ammatti-identiteettiä
siihen suuntaan, ettei se välttämättä rakennu yhden tietyn työnantajan palvelemiselle tai
tiettyyn työtehtävään sitoutumiselle, sen sijaan identiteetti pohjaa yhä useammin
yksilöllisille lähtökohdille: työnkuva muodostuu moninaista työsuorituksista, joita tehdään
eri organisaatioille ja urakehitys edellyttää joustavuutta ja monialaisuutta. (vrt. Lehtonen
2013, 14–15.)
Työn muutokset, kuten monikanavaisuus sekä tarve saada yleisö osallistumaan
sisällöntuotantoon, näyttävät vieneen journalisteja kohti kiireisempää työn arkea.
Nikunen (2011, 113–114) toteaakin, että muutokset näyttäisivät vievän kauemmaksi
journalismin asiantuntijuudesta ja uutisarvoista, joskin journalistit yhä luottavat kykyynsä
kamppailla talouden ja politiikan vaikutuspyrkimyksiä vastaan. Osallistuva verkkokulttuuri kuitenkin hämärtää rajaa ammatillisesti ja amatööripohjalta tuotetun journalismin välillä. Tehokkuusvaatimusten ja osallistuvan verkkokulttuurin puristuksessa ammattikuvan rajoista kiinni pitäminen koetaankin tärkeäksi. Laatujournalismin koetaan
vaativan aikaa, eikä sen tekemistä voida ulkoistaa yleisöjen vastuulle. Toisaalta verkko
on myös luonut uudenlaisia mahdollisuuksia tutkivalle journalismille eri muodoissaan, on
kyse sitten uusista esittämismuodoista vaikkapa datajournalismissa tai ns. hitaasta
journalismista, jonka suomalaisena edelläkävijänä voidaan mainita vuonna 2013
aloittanut verkkojulkaisu Long Play. Long Play myös markkinoi itseään reilun kaupan
journalismina, jonka jutuista saadut tulot menevät suoraan jutun tekijöille, ilman
välikäsiä.
Ammatti-identiteetti on avainasemassa työelämän muutoksissa ja niihin sopeutumisessa. Työhistorian ja työkokemuksen myötä kehittynyt ammatti-identiteetti voi auttaa
näkemään ja tekemään näkyväksi omaa osaamista ja omia vahvuuksia, mikä on tarpeen
2
muuttuneilla työmarkkinoilla. Joustavan ammatillisen identiteetin itselleen kehittänyt
saattaa nähdä uusia suuntia ja löytää keinoja toimia työtilanteen muuttuessa, esimerkiksi
irtisanomisen jälkeen. Määräaikaisuuksien loppuminen, irtisanotuksi tuleminen, vapaaehtoinen irtisanoutuminen ja ennenaikainen eläköityminen ovat erilaisia työn loppumisen
tapoja, joiden kohteena olevat ryhmät voivat poiketa toisistaan niin iän, työelämään
asennoitumisen kuin kohdatun työttömyyden kokemisenkin suhteen. Työttömyys ei
muuta yksilön pyrkimystä selviytyä ja elättää itsensä ja perheensä, eikä se siten
itsessään tarkoita passivoitumista (Raito 2013, 281). Kun ihminen kohtaa työelämän
muutostilanteen, hän joutuu päätösten eteen: hän joutuu miettimään, miten toimia – vai
jättääkö toimimatta. Hän saattaa myös etäännyttää itsensä tilanteesta. Järvensivu ja
Nikkanen (2014, 96–106) puhuvat pärjäämisstrategioista, joilla ihmiset pyrkivät selviämään työelämän muutoksista. Pärjäämisstrategiat voivat olla aktiivisia, passiivisia tai
luovia, eivätkä ne aina perustu tarkkaan harkintaan, vaan strategian käyttämiseen voi
päätyä myös intuitiivisesti ja pohtimatta. Ne kuitenkin ovat useimmiten ymmärrettäviä ja
mielekkäitä keinoja, joilla selvitään työelämästä tai lisätään työn mielekkyyttä. On
huomattava, että pärjäämisstrategioita käyttävät myös ne, joita muutokset eivät aivan
suoraan kosketa, esimerkiksi yt-neuvotteluissa työpaikkansa säilyttäneet.
2. Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Irtisanottujen toimittajien uudet työt -hankkeessa selvitään media-alalla työtä tekevien,
erityisesti journalistien uusia työnkuvia, pärjäämistä työelämän muutoksissa sekä
irtisanomisten vaikutuksia journalistisen työn sisältöihin ja toimittajan ammattiidentiteettiin. Tutkimuksen kohteena ovat vuoden 2008 jälkeen työttömäksi jääneet,
irtisanoutuneet ja irtisanoutumispaketin ottaneet toimittajat, heidän sopeutumisensa
muuttuneeseen tilanteeseen ja näkemyksensä omasta uudelleentyöllistymisestä sekä
alan yleisistä näkymistä. Samalla saavutetaan tietoa journalistien kohtaamasta
työttömyydestä ja siitä, millaisia strategioita he ovat ottaneet käyttöön työttömyydestä
selviämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin journalistien omakohtaisia
kokemuksia ja näkemyksiä alan muutoksista kyselyn ja haastattelun avulla. Näin
journalistit nähdään paitsi tutkimuksen kohteiksi, myös oman alansa ja alalla
tapahtuneiden muutosten asiantuntijoiksi, joiden tutkimisesta koituu hyötyä tietotyön
muutoksen tutkimukselle laajemminkin.
Tutkimus keskittyy seuraaviin pääkysymyksiin:
 Millaisia ovat journalistien uudet työsuhteet ja miten niihin on päädytty (esimerkiksi
työttömyyden ja uudelleenkouluttautumisen kautta)?
 Miten journalistien työnkuva, tehtävät ja tekemisen tapa ovat muuttuneet
irtisanomisten aikakaudella (mm. ammatin, palkkauksen, osaamis- ja
uudelleenkoulutustarpeiden osalta)?
 Mitä meneillään oleva media-alan muutos merkitsee journalismille professiona ja
työhön liittyvien kriteerien näkökulmasta?
 Millaisia empiirisiä ja teoreettisia johtopäätöksiä tutkimus journalistien
uudelleentyöllistymisestä tarjoaa tietotyön muutoksia ja ammatti-identiteetin
murrosta käsittelevälle työelämän tutkimukselle?
2.1 Tutkimusaineistot ja -menetelmät
Tutkimus toteutetaan monimenetelmäisesti vaiheistettuna siten, että ensin laajalla
kyselytutkimuksella kerätään kattava aineisto kohderyhmän keskuudessa. Vuosina
2008–2014 työttömäksi jääneitä tai irtisanoutuneita journalisteja (N = 120–150)
3
pyydetään vastaamaan puhelimitse toteutettavaan kyselyyn, jolla kartoitetaan heidän
tilannettaan monivalintakysymysten sekä kohdennettujen avokysymysten avulla.
Kysymykset koskevat muun muassa työttömyysjakson pituutta, sen aikana tapahtunutta
työnhakua, uudelleentyöllistymistä journalistisiin tai muihin tehtäviin. Taustamuuttujien
(ikä, sukupuoli, työvuodet ja -alue, ammatillinen kokemus jne.) avulla selvitetään, miten
työttömyys ja uudelleentyöllistyminen kohtelevat eri ryhmiä alalla. Vastaajia pyydetään
arvioimaan syitä, jotka johtivat hänen työttömyyteensä, strategioita, joilla hän on pyrkinyt
työllistymään sekä uudelleentyöllistymistä edesauttaneita tekijöitä ja työllistymisen
esteitä. Avokysymyksillä selvitetään vastaajien näkemyksiä alan muutospaineista,
ammatillisen identiteetin muutoksesta sekä journalismin tulevaisuudennäkymistä.
Kahtakymmentä kyselytutkimukseen vastannutta uudelleentyöllistynyttä journalistia
pyydetään kirjoittamaan päiväkirjamuotoinen teksti, jossa he pääsevät avoimemmin
muistelemaan ja reflektoimaan omaa työllistymisprosessiaan ja sitä edeltänyttä työuraa
ja työttömyyttä. Päiväkirjamenetelmää käytetään usein tutkimuksissa, joissa pyritään
analysoimaan tapahtumakulkuja tai lyhytaikaisia, muuttuvia prosesseja (Bolger, Travis
& Rafaeli 2003 sit. Noppari ym. 2008, 16).
Muistelumenetelmässä kirjoitetaan tarinoita muistoista, itse koetuista tilanteista.
Tarinoita voidaan kirjoittaa uudelleen, käsitellä ryhmässä keskustellen tai tutkija voi
osoittaa tarinasta aukkopaikkoja ja pyytää selvennystä joihinkin kohtiin. Muisto voidaan
kirjoittaa myös kolmannessa persoonassa, mikä luo etäisyyttä omiin kokemuksiin ja
yhdessä tapahtuneen käsittelyn jälkeen tarina saatetaan kirjoittaa uudelleen. (Jokinen
1989.) Muistelumenetelmää sovelletaan hankkeessa työllistymiskokemusten
keräämiseen ja jäsentämiseen. Siinä missä kyselytutkimus kysymyksenasettelullaan
tarjoaa tietyt jäsennykset aiheen käsittelyyn, muistelumenetelmä antaa vastaajalle
mahdollisuuden nostaa itse esille tärkeiksi mieltämiään asioita ja jäsentää niitä
haluamallaan tavalla kuvaukseksi omista kokemuksistaan. Toimittajat kirjoittamisen
ammattilaisina saattavat mieltää aiheen käsittelyn kirjoittamalla luontevaksi. Lisäksi
omakohtaisten kokemusten avaaminen päiväkirjamaisesti saattaa tuntua helpommalta
kuin kasvokkain tai puhelimitse tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Muistelumenetelmää
ei myöskään ole käytetty aiemmin journalismintutkimuksessa, mikä lisää menetelmällä
kerätyn aineiston metodologista kiinnostavuutta.
Jotta päiväkirja-aineiston tekstit tulisivat kohdennettua haluttuun teemaan, tehtävä
kehystetään muutamalla ohjeistavalla kysymyksellä. Kirjoitetut tarinat käsitellään
yhdessä vastaajan kanssa, jolloin tutkijan on mahdollista tehdä tekstistä täsmentäviä
kysymyksiä ja vastaaja voi tarkentaa tekemäänsä muistelua.
Kyselytutkimuksesta nousseista keskeisistä teemoista tehdään täydentävä
tutkimushaastattelu 20 vastaajan kanssa. Muistelumenetelmällä saatua aineistoa
hyödynnetään tutkimushaastattelurunkoa laadittaessa. Tutkimushaastattelun avulla
päästään syventämään kyselyn aiheita ja tekemään tarkentavia kysymyksiä valituista
teemoista. Tässä vaiheessa tutkimusta suunnataan koskemaan uudelleentyöllistyneiden
kokemuksia. Näin saavutetaan merkittävää tietoa niistä tekijöistä, jotka auttavat
journalisteja työllistymään muuttuvissa mediatalouden rakenteissa.
Muistelumenetelmä ja teemahaastattelu tähtäävät molemmat omakohtaisen
kokemuksen tavoittamiseen ja antavat näin kerätyn aineiston kautta mahdollisuuden
pohtia journalistien ammatti-identiteettiin ja toimijuuteen liittyviä kysymyksiä vasten
vastaajien ammatillista historiaa, työelämäkokemuksia ja käsityksiä itsestä ammatillisena toimijana.
4
Tutkimushanke alkoi elokuussa 2015, puhelinkysely toteutetaan loka-marraskuussa,
täydentävät aineistot kerätään alkuvuodesta 2016 ja tutkimuksen tulokset julkaistaan
syksyllä 2016. Tutkimusta rahoittavat Työsuojelurahasto ja Journalistisen kulttuurin
edistämissäätiö.
Kirjallisuus
Bolger N., Davis, A., & Rafaeli, E. (2003) Diary methods: Capturing life as it is lived.
Annual Review of Psychology 54/2003.
Deuze, M. (2005) What is journalism? Professional identity and ideology of journalists
reconsidered. Journalism 6 (4); 442–464.
Deuze, M. (2007) Media work. Cambridge/Malden: Polity Press.
Jokinen, E. (1989) Muistelutyö. Sosiaalipolitiikka 14, 93–102.
Julkunen, R., Nätti, J. & Anttila, T. (2004) Aikanyrjähdys. Keskiluokka työn puristuksessa.
Tampere: Vastapaino.
Jyrkiäinen, J. (2008) Journalistit muuttuvassa mediassa. Tampereen yliopisto,
Tiedotusopin laitos, Julkaisuja Sarja B50/2008.
Järvensivu, A, Kervinen, H. ja Piirainen, T. (2012) Henkilöstövähennykset globaalin
taantuman kotouttajina. Sosiologia 3/2012; 222–237.
Järvensivu, A. ja Nikkanen, R. (2014) Pärjäämisstrategiat muutosten osana. Teoksessa:
A. Järvensivu, R. Nikkanen & S. Syrjä (toim.) Työelämän sukupolvet ja muutoksissa
pärjäämisen strategiat. Tampere: Tampere University Press; 96–112.
Koljonen, K. (2013a) Kriisi journalismissa. Kansakunnan katastrofit ja muuttuva
professio. Acta Universitatis Tamperensis 1842. Tampere: Tampere University Press.
Koljonen, K. (2013b) Seuraa johtajaa! Väliportaan päällikkötoimittajien muuttuvat roolit.
Tampere: Tampere University Press.
Lehtonen, P. (2103) Itsensä markkinoijat. Nuorten journalistien urapolut ja yksilöllistyvä
työelämä. Tampere: Juvenes Print.
Nikkali, H. (2014) Sanomalehtien kysyntä Suomessa. Sanomalehtien kysynnän
kehittymistä selittävä ekonometrinen malli. Itella Research Series -tutkimussarja
7/2014. [online] <URL:
http://www.posti.fi/tiedotteet/attachments/2014/20140505_Itella_Sanomalehtien_kys
ynta_Suomessa.pdf. Luettu 10.6.2014.
Nikunen, K. (2011) Enemmän vähemmällä. Laman ja teknologisen murroksen
vaikutukset suomalaisissa toimituksissa 2009–2010. Journalismin tutkimusyksikkö,
Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö.
Noppari, E., Uusitalo, N., Kupiainen R. & Luostarinen, Heikki (2008) ”Mä oon nyt online!”
Lasten mediaympäristö muutoksessa. Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos,
Julkaisuja Sarja A 104/2008.
Pakkanen, I. (2011) Käydään juttukauppaa. Freelancerin ja ostajan kohtaamisia
journalismin kauppapaikalla. Jyväskylän yliopisto.
Pöyhtäri, R., Väliverronen, J. & Ahva, L. (2014) Mistä on suomalainen toimittaja tehty?
Worlds of Journalism -surveyn tuloksia Suomesta. Tutkimusraportti. Tampere:
Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET. [online] <URL:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9506-9. Luettu 31.1.2015.
Raito, P. (2013) Toimittajien ja keskijohdon kokemukset ja selviytyminen työttömyydessä
1990-luvun alkupuolen laman aikana. Ammattiryhmiä vertaileva pitkittäistutkimus.
Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta. Kansanterveystieteen julkaisuja
M214:2012.
Vainikka, E., Noppari, E., Heinonen, A. & Huhtamäki, J. (2013) Twiiteryhmiä ja
uutispäivittelyä – toimittajana sosiaalisessa mediassa. Tampere: Journalismin,
viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET.
Waisbord, S. (2013) Reinventing professionalism. Journalism and news in global
perspective. Cambridge/Malden: Polity Press.
5