1. No category

Hallinnon tutkimuksen päivät 26.–27.11.2015
Työryhmä 2
Julkinen talous, julkisen toiminnan tuloksellisuusarviointi ja julkisten organisaatioiden älykkyys
26.11.2015 klo. 15:00 – 17:30
15:00 – 15:20
Hyvärinen, A., Pakarinen, A. ja Paajanen, V. ”Valtiontalouden tarkastusvirasto
eduskunnan yhteyteen – vahvistuiko parlamentarismi tarkastustoiminnassa?”
15:20 - 15:40
Jalonen, H. ja Helo, T. ”Sosiaalisen median sävyanalyysi ja julkisen sektorin
älykkyys”
15:40 – 16:00
Kallio, T. ja Kallio, K. ”Tutkimus- ja opetushenkilökunnan tyytyväisyys
yliopistohallinnon suorittamaan suoriutumisen kokonaisarviointiin”
TAUKO
16:10 – 16:30
Liikola, J. ”Luovuus sotilasorganisaation ja julkishallinnon uudistamisen ja
innovaation lähteenä”
16:30 – 16:50
Rajala, T. ”Public Performance Management System as a Double-Edged Sword
to Political Parties”
16:50 – 17:10
Tienhaara, P. ”Kompastuskiviä sosiaali- ja terveysalan palvelumarkkinoiden
uudistamisessa – Case Härmälän alueen ikäihmisten palveluiden
tulosperusteinen hankinta”
17:10 – 17:30
Laihonen, H. ”Mitä tarkoittaa julkisen sektorin tiedolla johtaminen?”
Hallinnon tutkimuksen päivät 26.–27.11.2015
Työryhmä 2
Julkinen talous, julkisen toiminnan tuloksellisuusarviointi ja julkisten organisaatioiden älykkyys
Anna Hyvärinen, OTT, johtava tuloksellisuustarkastaja, VTV
Auri Pakarinen, FT, johtava tuloksellisuustarkastaja, VTV
Visa Paajanen, tuloksellisuustarkastusneuvos, VTV
Valtiontalouden tarkastusvirasto eduskunnan yhteyteen – vahvistuiko parlamentarismi
tarkastustoiminnassa?
Perustuslain 90 §:ssä määrätään, että riippumaton valtiontalouden tarkastusvirasto tarkastaa valtion taloudenhoidon
laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion talousarvion noudattamista. Vuonna 2001 aiemmin
valtiovarainministeriön alaisuudessa toiminut tarkastusvirasto siirrettiin eduskunnan yhteyteen osana
kokonaisvaltaista perustuslakiuudistusta. Artikkelissa tutkitaan, onko valtiontalouden tarkastusviraston aseman
muutos vahvistanut pohjoismaista parlamentaarisen valvonnan ja kansalaisyhteiskunnan perinnettä
tarkastustoiminnassa. Suomen hallintoon ja tarkastustoimintaan on historiallisista syistä vaikuttanut kaksi erilaista
hallintokulttuuria, pohjoismainen ja venäläinen. Artikkelissa eritellään näiden kulttuurien vaikutusta tarkastamiseen
Ruotsin valtiollisen rakenteen kehittymisestä ja Venäjän vallan ajasta aina nykypäivän Suomeen. Artikkelissa
kiinnitetään erityistä huomiota 2000-luvun taitteessa tehtyjen organisatoristen uudistusten taustasyihin ja
vaikutuksiin. Tutkimusaineistona ovat perustuslain esityöt (HE 1/1998 vp) ja valtiontalouden tarkastusvirastosta
annetun lain esityöt (HE 39/2000 vp) sekä tarkastusviraston eduskunnalle antamat kertomukset sekä
käsittelyasiakirjat eduskunnassa. Aineiston pohjalta selvitetään, tavoiteltiinko valtiontalouden tarkastusviraston
siirtämisellä valtioneuvoston alaisuudesta eduskunnan yhteyteen sitä, että pohjoismainen parlamentaarinen
hallintokulttuuri vahvistuisi. Lisäksi arvioidaan, millaisia tosiasiallisia muutoksia tarkastusviraston
tarkastustoiminnassa on tapahtunut 2000-luvulla. Valtion taloudenhoidon tarkastamista on tutkittu toistaiseksi
hyvin vähän. Sen vuoksi artikkelissa on tarpeen analysoida tilivelvollisuuden käsitettä sekä valtiontalouden
tarkastuksen tehtäviä. Tarkastustoimintaa lähestytään kirjoituksessa muun muassa hierarkia- ja valtasuhteiden,
laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden/tuloksellisuuden sekä tarkastuksen ja arvioinnin erojen näkökulmista.
Hallinnon tutkimuksen päivät, 26.-27.11.2015
Harri Jalonen, dosentti, yliopettaja
[email protected]
044 907 4964
Tuomo Helo, lehtori
[email protected]
050 535 0245
Sosiaalisen median sävyanalyysi ja julkisen organisaation älykkyys
Tietokoneiden laskentatehon kasvu on tehnyt mahdolliseksi asioiden, tapahtumien ja ilmiöiden
synty- ja leviämismekanismien analysoinnin aiempaa tarkemmin. Monesta yksityisestä ja aiemmin
piiloon jääneestä asiasta on tullut sosiaalisessa mediassa julkista. Siksi ei olekaan yllättävää, että
sosiaalinen analytiikka ja erityisesti tunteita ja mielipiteitä ilmentävien sisältöjen automaattinen
tunnistaminen on tätä nykyä yksi nopeimmin kasvavista tietoteknologian sovellusalueista. Sosiaalisella
analytiikalla viitataan väljästi menetelmiin, työkaluihin ja toimintatapoihin, joilla organisaatiot pyrkivät
hyödyntämään virtuaalisista sosiaalisista suhteista kertyvää tietoa oman toimintansa kehittämisessä.
Sosiaalista analytiikkaa on muun muassa se, kun yritys monitoroi ja analysoi yhteisösivustojen
keskusteluja kohdentaakseen mainontaansa, tunnistaakseen piilevää kysyntää tai oppiakseen
asiakkaidensa tuote- ja palvelukokemuksista. Yritysten ohella sosiaalinen analytiikka tarjoaa myös
julkishallinnolle lukemattomia sovelluskohteita. Esimerkiksi kunnalle on arvokasta tietää, millaisessa
sävyssä sen tekemisistä ja palveluista sosiaalisessa mediassa keskustellaan. Kuntalaisten mielipiteiden
parempi ymmärtäminen antaa mahdollisuuden käynnistää toimenpiteitä ja tehdä ratkaisuja, jotka
vastaavat kuntalaisten odotuksia. Erityisesti nuorten kohdalla sosiaalisen analytiikan avulla voidaan
saada aikaan tuloksia, jos nuorille syntyy tunne siitä, että heidän tarpeensa on huomattu. Muodollisilla
palautejärjestelmillä on tulevaisuudessakin paikkansa, mutta demokratian nimissä on kehitettävä myös
uusia tapoja julkishallinnon ja kansalaisten kohtaamiseen. Sosiaalinen analytiikka ei yksinään riitä
ratkaisuksi, mutta se saattaa hyvinkin olla keskeinen osa sitä.
Googlen, Facebookin, Twitterin ja muiden internetin jättiläisten toiminta on vakuuttanut monet
organisaatiot siitä, että ihmisistä voidaan laatia yksityiskohtaisia profilointeja eri tarkoituksia varten
sen perusteella, miten he netissä käyttäytyvät. Sosiaalisen analytiikan yhtenä keskeisenä osa-alueena
on sävyanalyysi (sentiment analysis). Sävyanalyysi on menetelmä, jonka avulla ihmisten kirjoittamien
viestien sanavalinnoista, hymiöistä ja muista tekstielementeistä sekä viestiketjuista tunnistetaan ja
analysoidaan tunteisiin ja mielipiteisiin viittaavia piirteitä.
Tietokone analysoi ihmistä huomattavasti nopeammin. Toisaalta tietokoneelta puuttuu ihmiselle
ominainen kyky tulkita ja antaa merkityksiä yksittäisiin viesteihin. Yksi tietokonepohjaisen
sävyanalyysin haaste onkin se, että ne eivät pysty erottamaan sävyltään samankaltaisia uutisia ja
mielipiteitä toisistaan. Samoin sarkasmi ja ironia ovat nykyteknologialle toistaiseksi
ylitsepääsemättömän vaikeita tyylilajeja.
Sävyanalyysin toteuttaminen ei ole yksinkertaista. Ilmeisenä vaarana on, että täydellisyyteen
pyrkiminen koituu hyvän viholliseksi eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole aina edes olemassa. Vaikka
kielellisen ilmaisun rikkauden johdosta tietokonepohjaisen sävyanalyysin avulla ei olekaan mahdollista
luoda aukotonta järjestelmää, uskomme, että puutteistaan huolimatta tietokonepohjainen sävyanalyysi
on tullut jäädäkseen. Sosiaalisen median viestien epätäydellinenkin luokittelu ja analysointi on hyödyksi
organisaatioille. Asiakkaiden ja kansalaisten mielihalujen ja varsinkin mielensäpahoittamisten
reaaliaikaisen (vaikkakin puutteellisen) seuraamisen pohjalta tehdyt päätökset osuvat
todennäköisemmin oikeaan, kuin puhtaasti arvaukseen perustuvat ratkaisut. Paperissa etsitään
vastauksia seuraaviin kysymyksiin i) miten sävyanalyysiä voidaan hyödyntää sosiaalisen median
keskustelujen analysoinnissa sekä ii) millaisia mahdollisuuksia ja haasteita sävyanalyysi merkitsee
julkisen organisaation älykkyydelle.
Hallinnon tutkimuksen päivät 2015
prof. KTT, HTT Tomi J. Kallio & KTT Kirsi-Mari Kallio
Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö
Tutkimus- ja opetushenkilökunnan tyytyväisyys yliopistohallinnon suorittamaan
suoriutumisen kokonaisarviointiin
Opetus- ja kulttuuriministeriön harjoittama tulosohjaus on aktivoinut yliopistoja ja edelleen
niiden yksittäisiä tiedekuntia tuloksellisuusajatteluun. Tulosjohtamiskäytännöt ovatkin yleistyneet suomalaisissa yliopistoissa nopeasti viime vuosina. Kallio (2014) totesi hiljattain valmistuneessa väitöskirjassaan, että opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjauksen periaatteita on
joko suoraan tai välillisesti kopioitu monissa yliopistoissa ja tiedekunnissa. Samanaikaisesti
yliopistojen henkilökunta on useiden tuoreiden tutkimusten mukaan pääsääntöisesti varsin
tyytymätöntä suhteessa heihin kohdistuviin tulosjohtamiskäytäntöihin (Kallio 2014; Kallio &
Kallio 2014; 2015). Tyytyväisyydessä suhteessa tulosjohtamiseen on kuitenkin eroja
tiedekuntien välillä ja tämä tutkimus raportoi vertailevan pitkittäistutkimuksen menetelmin 12
suomalaisen tiedekunnan henkilöstön tyytyväisyydestä yliopistohallinnon suorittamaan
tulosjohtamiseen.
Tutkimuksen pääaineisto muodostuu vuosina 2010 ja 2015 kerätystä kyselyaineistosta. Tutkimuksessa kolmen monialaisen suomalaisen yliopiston (Turun yliopisto, Jyväskylän yliopisto
ja Oulun yliopisto) neljän keskenään vastaavan tiedekunnan (matemaattisluonnontieteelliset,
kaivatustieteet, kauppa- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet) opetus- ja tutkimushenkilöstöltä kysyttiin heidän tyytyväisyyttään suhteessa yliopistohallinnon suorittamaan kokonaisarviointiin. Vuonna 2010 tutkimukseen vastasi yhteensä 961 ja vuonna 2015 yhteensä 672
vastaajaa. Tutkimuksen sekundääriaineisto muodostuu samaisten kolmen yliopiston yhteensä
12 tiedekunnan hallintopäällikön haastattelusta.
Tutkimuksessa vertaillaan eri tiedekuntien, yliopistojen ja tieteenalojen eroja ja yhtäläisyyksiä
suhteessa niiden henkilökunnan tyytyväisyyteen yliopistohallinnon suorittamaan kokonaisarviointiin. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan tulosjohtamiskäytäntöjen soveltuvuutta akateemisen työn johtamiseen ja arviointiin yleisellä tasolla.
Lähteet:
Kallio, Kirsi-Mari (2014) Ketä kiinnostaa tuottaa tutkintoja ja julkaisuja liukuhihnaperiaatteella…? – Suoritusmittauksen vaikutukset tulosohjattujen yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunnan työhön. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja/Series A-1:2014. Väitöskirja.
Turun yliopisto.
Kallio, Kirsi-Mari – Kallio, Tomi J. – Tienari, Janne – Hyvönen, Timo (2015) Ethos at Stake:
Performance Management and Academic Work in Universities. forthcoming in Human
Relations.
Kallio, Kirsi-Mari – Kallio, Tomi J. (2014) Management-by-results and performance
measurement in universities – Implications for work motivation. Studies in Higher Education,
Vol. 39, No. 4, 574–589.
Tohtoriopiskelija, kapteeni Jani Liikola
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Maanpuolustuskorkeakoulu
[email protected]
LUOVUUS SOTILASORGANISAATION JA JULKISHALLINNON UUDISTAMISEN JA INNOVAATION
LÄHTEENÄ
Abstrakti
Tämä abstrakti perustuu artikkeliin Liikola Jani & Huhtinen Aki-Mauri (2015), Tiede ja Ase julkaisu ”Luovuus sotilasorganisaation uudistamisen ja innovaation lähteenä” (artikkeli hyväksyntäprosessissa), joka kytkeytyy väitöskirjatyöhöni1.
Turvallisuuden ylläpitämiseen vaikuttaa suuresti taloudellinen tilanne. Sotilasorganisaatio2 tasapainottelee normaali - ja
poikkeusolojen vaatimuksien keskellä. Sotilasorganisaatioiden kulttuuri on vahvasti sodan aikaan painottunut sen päällikkö ja komentajakeskeisyydessään myös rauhan aikana. Poikkeusoloissa sotilasorganisaatiolta odotetaan maksimaalista
suorituskykyä, jonka tarkoitus on äärimmäisyyksiin mentäessä suojella aseellisesti yhteiskuntaamme siihen kohdistuvista
uhkista. Toisaalta normaaliaikoina sotilasorganisaatio on osa Suomen julkishallintoa, jota ohjaa vahvasti budjettiraamit
ja Suomen taloudellinen kilpailukyky. (Liikola, Huhtinen, 2015)
Sotilasorganisaatio joutuu sopeuttamaan ja tehostamaan toimintaansa osana muuta julkishallintoa. Tulevat sotatekniset
innovaatiot ja niiden suorituskyky yhdistettynä kustannuskehitykseen aiheuttavat haasteita poikkeusoloja varten luodulle
organisaatiolle, joka toimii normaaliaikana tiukassa budjettiraamissa. Verrattuna siviiliyhteiskunnan johtamis-ismien nopeaan muutokseen, joka johtuu yhteiskunnan toimintojen ja rakenteiden muutosnopeudesta, sotilasorganisaatio on pitänyt
kiinni sen ydinjohtamistavasta ja yrittänyt tasapainotella erityisesti rauhan ajan julkishallinnon muutosjohtamisen kanssa.
(Liikola, Huhtinen, 2015)
Sotilasorganisaatiot ovat byrokraattisia ja osittain siksi staattisia, vaikka niiden kohtaamat uhkat ovat dynaamisia. Täytyykö kaikkien ydinprosessien olla myös byrokraattisia tai samalla tavalla rakentuvia toimintoja, vai onko näissä toiminnoissa mahdollisuus muuntaa niin sanottua huonoa byrokratiaa dynaamisemmaksi toimintatavaksi, jossa hyödynnetään
luovia työmenetelmiä tai sitä tukevaa johtamista? Sotilasorganisaatioiden tulee tunnistaa huono byrokratia ja rakenteensa
toimintaympäristöön sopivaksi. Tämän toteuttaminen vaatii organisaatioilta radikaaleja muutoksia. Sotilasorganisaatioiden tulisi panostaa rauhan aikana uuteen ajatteluun, joka mahdollistaa avoimen ja kehittämishakuisen ilmapiirin. Se vaatii
uusia asenteita, ei välttämättä uusia malleja, toimintatapoja tai prosesseja. (Liikola, Huhtinen, 2015)
Voidaanko historiassa hyväksi todettuja toimintaperiaatteita uudistaa ja ottaa uusissa yhteyksissä käyttöön tukeutumalla
aikamme ihmisten korkeaan koulutustasoon ja teknologiakeskeisyyteen? Onko sotilasorganisaatioilla jotain sellaista luovuutta mitä muilla, esimerkiksi siviiliorganisaatioilla ei voi olla? Tehtäväkenttä nähdään erilaisena, mutta organisaatioiden olemassaolon tarkoitus on samankaltainen. Voiko sotilasorganisaation toimintaympäristö luoda poikkeukselliset olosuhteet luovuudelle? Ympäristöstä tuleva äärimmilleen viety olemassaolon peruste, poikkeusolot, rakentavat senkaltaista,
mitä välttämättä muilla ei ole. Toiminnan täytyy olla rationaalista, mutta samalla hyvin luovaa. Sotilasorganisaatio toimii
jatkuvasti äärimmäisyyksissä entropian kyllästämänä pyrkimällä parhaimpaan etsien luovia ratkaisuja, jolla vastustajasta
saadaan yliote. Sotilasorganisaation ainutlaatuinen ympäristö rakentuu kompleksisista kokonaisuuksista, joissa luovuus
voi esiintyä emergentisti rihmastojen kautta. (Liikola, Huhtinen, 2015) Voisiko samat luovuuden ja sitä kautta uudistamisen periaatteet päteä myös muissa julkishallinnon organisaatioissa?
1
Väitöskirjani keskittyy sotilasorganisaatio luovuuteen, jossa sitä tarkastellaan luovuuden osa-alueiden (prosessi, ympäristö, innovaatio ja yksilö) ja käsitteiden rihmasto, kompleksisuus, kesto ja tila kautta.
2
Sotilasorganisaatioilla tarkoitetaan Suomen Puolustusvoimia ja Rajavartiolaitosta.
Ph.D | Tomi Rajala
School of Management
University of Tampere
Public Performance Management System as a Double-Edged Sword to
Political Parties
Public performance management system produces performance information which can be used in political
argumentation and framing if the performance information is transparent and thus publicly available. In one
hand, this performance information can be used to criticize current policies if public sector organizations
produces services inefficiently or the services lack in quality. On the other hand, the performance information
can be used to defend the chosen policies if performance indicators show positive development. What is a
significant factor in this equation is that public sectors performance results cannot be fully controlled by
political parties since performance is largely determined by municipal officials and workers and not by political
parties. When the uncontrolled results are combined with the fact that political framing and argumentation
does not necessarily require performance information in order to be effective, the performance information
can be seen as unnecessary and uncontrolled risk. The actualization of this uncontrolled risk can damage the
parties’ public images and weaken the effects on their argumentation and political framing and even lead to
losses in elections. Thus, the political incentives to build a transparent performance management system that
produces publicly available performance information can be weak.
By looking at municipal elections and the major parties’ election programs in Finnish context it is possible to
demonstrate that performance information is not needed in political framing and argumentation in order to win
the elections or to get enough votes to finish in top four parties in the biggest parties list in Finland. Usually a
political agenda only needs a problem in the society and a solution to the problem in order to get the target
voters’ attention and possible support. Performance information can only contribute in limited way to the
political agendas and argumentation that are value-laden and concentrated in much larger issues than the
indicators can measure. Thus, the indicators and their information cannot be in authoritative role in political
debates. The performance information also poses uncontrolled risk to political parties and these risks can be
demonstrated with help of previous literature.
Kompastuskiviä sosiaali- ja terveysalan palvelumarkkinoiden uudistamisessa –
Case Härmälän alueen ikäihmisten palveluiden tulosperusteinen hankinta
Piia Tienhaara, projektikoordinaattori, tutkija, Tampereen yliopisto
[email protected]
Kaksivuotisessa TEKES-hankkeessa Markkinoiden luominen ja huoltaminen (ALIS) tarkastellaan
kuntien toiminnan vaikutuksia sosiaali- ja terveysalan palvelumarkkinoihin ja erityisesti asiakaslähtöisten, innovatiivisten ja vaikuttavien palveluiden aikaansaamiseen. Yhtenä hankkeen case-kohteista on Tampereen kaupungin Härmälän alueella toteutettu ikäihmisten palveluiden tulosperusteinen hankinta (outcomes-based commissioning).
Härmälän alueen kilpailutus on mainittu muun muassa Tampereen toimintamallin arvioinnissa esimerkkinä uudenlaisesta ja innovatiivisesta palvelumarkkinoita muovaavasta hankintatavasta. Innovatiivisena tapaa voidaan pitää, koska siinä hyödynnettiin neuvottelumenettelyä painottamalla suoritteiden sijaan tuloksia, vaikuttavuutta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Vaikuttavuutta siinä
tarkasteltiin erityisesti palveluiden käyttäjien, eli alueen asukkaiden, näkökulmasta. Tavoitteena oli
tarjota ikäihmiselle hänen tarvitsemansa toimintakykyä, hyvinvointia ja terveyttä edistävät palvelut ja
kotona asumisen tuki omalla lähialueellaan. Tämän nähtiin edellyttävän palveluiden verkostomaista
toteuttamista ja kumppanuuksien rakentamista.
Vuosina 2013–2014 toteutetussa hankinnassa kilpailutettiin kaikki alueen noin 1500 ikäihmiselle
suunnatut palvelut. Tavoitteena oli löytää yksi palveluntarjoaja ja muodostaa tämän kanssa palveluiden jatkokehittämisen mahdollistava avoin kehittämiskumppanuus, jota ohjaisi säännöllinen arviointi. Tämä puolestaan edellytti vaikuttavuuden ja tulosten saavuttamista kuvaavien mittareiden valikointia. Kolmesta neuvotteluvaiheeseen päässeestä palveluntarjoajasta valittiin kumppaniksi konsortio, jonka muodostivat alueella ennestään toimineet Pirkanmaan Senioripalvelut Oy ja Tampereen Kaupunkilähetys ry.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia esteitä (ja kääntäen mahdollisuuksia) tulosperusteisessa hankintaprosessissa on vaikuttavien palveluiden aikaansaamisen ja markkinoiden uudistamisen näkökulmasta?
Tarkastelussa hyödynnetään palveluiden kenttää muovanneiden julkisen johtamisen oppien (kuten
New Public Management ja New Public Governance) sekä asiakaslähtöistä palveluliiketoimintaa tarkastelevien kehikoiden (kuten Service Dominant Logic ja Customer Dominant Logic) näkökulmia.
Keskeisen tutkimusaineiston muodostavat tilaajaorganisaation edustajien ja kolmen keskeisen palveluntarjoajan puolistrukturoidut haastattelut. Lisäksi aineistona käytetään hankintaa linjaavia ja koskevia asiakirjoja. Aineiston läpikäynnissä hyödynnetään alkuvaiheessa aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Alustavien havaintojen mukaan esteinä hankintaprosessissa voivat olla esimerkiksi informaation
epätasainen jakautuminen, taustalla vaikuttavat erilaiset intressit, mittaamisen ja vaikuttavuuden
osoittamisen ongelmat, erilaiset käsitykset kumppanuudesta ja prosessin haastavuus suhteessa sen
aikajänteeseen.
Mitä tarkoittaa julkisen sektorin tiedolla johtaminen?
Harri Laihonen, Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu
Tietojohtaminen on tieto- ja palveluyhteiskunnan johtamisparadigma (Laihonen et al., 2013;
Grant, 1996; Spender, 1996). Tutkimusala on jo lyhyen vain noin kahdenkymmenen vuoden
historiansa aikana saavuttanut keskeisen aseman ja sen esitetään olevan avain julkisen sektorin
tuottavuuden parantamiseen. Monet suuret kaupungit Suomessa ovat nostaneet tiedolla
johtamisen strategiseksi kehittämisalueeksi ja käynnissä on useita niin paikallisia kuin
kansallisia kehittämishankkeita, jotka koskettavat tiedolla johtamista. Systemaattinen
aihepiirin tutkimus kuitenkin puuttuu ja kokonaiskuva tiedolla johtamisen merkityksestä on
epäselvä. Tämän seurauksena eri toimijoilla on varsin erilainen käsitys siitä, mitä tiedolla
johtamisella tarkoitetaan ja millaisilla lähestymistavoilla sitä voidaan edistää. Tämä artikkeli
tarkastelee tietojohtamisen historiaa, keskeisiä kehitysvaiheita ja pohtii lopuksi sitä, mitä
tietojohtamisella on annettavana julkisen sektorin tuloksellisuuden kehittämiseen.
Artikkeli ei tarjoa tyhjentävää katsausta tietojohtamisen laajaan tieteelliseen keskusteluun,
vaan nostaa fokusoidusti esiin julkisen sektorin käytännön kehittämistyön kannalta keskeisiä
näkökulmia. Artikkelin tavoitteena on tunnistaa tekijöitä, jotka huomioimalla tiedolla
johtamiseen ladattu odotusarvo voidaan ainakin osittain realisoida. Tietojohtamisen ja
julkisjohtamisen kirjallisuuden lisäksi artikkeli käyttää empiirisenä aineistona, lähinnä
ilmiöiden havainnollistamistarkoituksessa, julkisesti saatavilla olevia dokumentteja ja
aineistoja, joiden pohjalta voidaan muodostaa varsin hyvä yleiskuva käynnissä olevasta
kansallisesta kehittämistyöstä. Artikkeli kontribuoi kotimaiseen tiedolla johtamisen ympärillä
käytävään keskusteluun lähestyen sitä tutkimuksen näkökulmasta ja tarjoten näin ainakin
jossain määrin objektiivisen näkökulman käytännön kehittämistyön ongelmakohtiin ja tiedolla
johtamisen mahdollisuuksiin.
Avainsanat: tietojohtaminen, tiedolla johtaminen, tuloksellisuus
Lähteet:
Grant RM (1996) Toward a Knowledge-Based Theory of the Firm. Strategic Management
Journal 17: 109-122.
Laihonen, H. Hannula, M., Helander, N., Ilvonen, I., Jussila, J., Kukko, M., Kärkkäinen, H.,
Lönnqvist, A., Myllärniemi, J., Pekkola, S., Virtanen, P., Vuori, V. and Yliniemi, T. (2013)
Tietojohtaminen, Juvenes Print. Tampere
Spender, J.C. (1996), “Making Knowledge the Basis of a dynamic theory of the firm”,
Strategic Management Journal, Vol. 17, Special Issue: Knowledge and the Firm, pp. 45–62.