Oppisopimusjärjestelmän toimivuus ja vaikuttavuus – arviointi
Helsingin yliopisto Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Arja Haapakorpi ja Päivi Virtanen 2015 Oppisopimusjärjestelmän toimivuus ja vaikuttavuus – arviointi 1 Sisällysluettelo 1 Johdanto ......................................................................................................................................................... 3 1.1 Perustietoa oppisopimuksesta ja keskeisiä käsitteitä ............................................................................. 3 1.2 Yleiskatsaus oppisopimusopiskelijoihin................................................................................................... 5 1.3 Arvioinnin keskeiset kysymykset ........................................................................................................... 10 Oppisopimuskoulutuksen laatu ............................................................................................................... 10 Oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus, tehokkuus ja taloudellisuus .................................................... 10 1.4 Arvioinnin menetelmät ja aineistot ....................................................................................................... 11 2 Henkilökohtaistaminen, opetus ja oppiminen ............................................................................................ 13 2.1 Henkilökohtaistaminen.......................................................................................................................... 13 2.2 Oppisopimustoimiston, koulutuksen järjestäjän ja työpaikan roolit, tehtävät ja niiden keskinäinen järjestäminen ............................................................................................................................................... 25 2.3 Tietopuolinen koulutus.......................................................................................................................... 30 2.4 Työpaikka oppimisympäristönä ............................................................................................................. 39 2.5 Oppilaitoksen tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen niveltäminen .................................. 44 2.6 Oppimisen seuranta .............................................................................................................................. 52 2.7 Tutkintotilaisuuksien järjestäminen ja toteutuksen ehdot ................................................................... 56 2.8 Oppisopimuskoulutuksen tehtävät ja tarkoitukset ............................................................................... 61 2.9 Nuorisotakuun toteutuminen oppisopimuksessa ................................................................................. 63 3.1 Oppisopimuksen läpäisyaste ..................................................................................................................... 64 3.2 Oppisopimusopiskelijoiden toiminta tutkinnon suorittamisen jälkeen ................................................ 79 3.3 Rahoitus ja kustannukset....................................................................................................................... 87 4. Johtopäätökset: vaikuttavuus, tehokkuus ja taloudellisuus........................................................................ 94 5 Kehittämisehdotuksia ................................................................................................................................. 100 Kirjallisuus ...................................................................................................................................................... 101 LIITETAULUKOT .............................................................................................................................................. 102 2 1 Johdanto Selvityksessä arvioidaan oppisopimuskoulutusjärjestelmän toimivuutta ja vaikuttavuutta lain antamista lähtökohdista. Lait ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) ja aikuiskoulutuksesta (631/1998) määrittävät oppisopimuskoulutusta: tarkoituksena on ylläpitää ja kohottaa ammatillista osaamista, antaa opiskelijoille valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen, kehittää työelämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Erityistä huomiota kiinnitetään ammatillisen osaamisen kohottamiseen ja työllisyyden edistämiseen, jotka ovat koulutuksen välittömiä vaikutuksia. Asetus 294/2014 säätelee ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelyä. Lakimuutos ammatillisesta peruskoulutuksesta tulee voimaan 1.8.2015 (787/2014). Selvityksessä tutkitaan ja arvioidaan oppisopimuskoulutuksen laatua, vaikuttavuutta, tehokkuutta ja taloudellisuutta opiskelijan, koulutuksen järjestäjän, työpaikkojen ja yhteiskunnan näkökulmasta. Arvioidaan oppisopimuksen toimivuutta ja vaikuttavuutta tarkastelemalla sitä ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen näkökulmasta. Toimivuutta ja vaikuttavuutta tarkastellaan myös erilaisten toteutusmallien näkökulmasta; huomiota kiinnitetään erityisesti oppisopimuskoulutukseen, jossa sovelletaan nuorisotakuuta. Selvityksessä tarkastellaan osin kaikkien alojen oppisopimuskoulutusta, mutta haastatteluiden osalta tarkastelu rajoitetaan koskemaan suurimpia koulutusaloja: sosiaali- ja terveysala; yhteiskunta-, liiketalous- ja hallintoala; matkailu-, ravitsemis- ja talousala sekä tekniikan ja liikenteen ala. Lisäksi tarkastellaan pienempää luonnonvara- ja ympäristöalaa. Alojen lisäksi tarkastellaan erikseen ympäristöhuollon ja metsäkoneen-kuljettajan ammattitutkintoja esimerkkeinä hyvin pienistä koulutuksista. 1.1 Perustietoa oppisopimuksesta ja keskeisiä käsitteitä Koulutusjärjestelmässä ammatilliseen koulutukseen kuuluvat ammatillinen perus- ja lisäkoulutus. Ammatillinen koulutus on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä oleville aikuisille. Aikuiset voivat opiskella samoihin ammatillisiin perustutkintoihin kuin nuoret. Lisäkoulutuksessa ei ole ikärajoja, eikä se edellytä aiempaa ammatillista peruskoulutusta. Ammatillisen koulutuksen yleisenä tavoitteena on kohottaa ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeista, edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Ammatillista koulutusta järjestetään sekä oppilaitosmuotoisena että oppisopimuksena. Oppisopimusmuotoinen koulutus on yleensä näyttöperusteista eli osaaminen näytetään erityisissä tutkintotilaisuuksissa, mutta perustutkintoja suoritetaan myös opetussuunnitelmaperusteisena. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opetussuunnitelmaperusteinen koulutus on yleisempää. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelevat usein jo työelämässä olevat ja kypsemmät opiskelijat, mutta sen 3 kohderyhmät ja tarkoitus kattavat myös nuorempia ja vailla työkokemusta olevia henkilöitä. Oppisopimusta koskevaa tietoa on Opetushallituksen sivuilla. http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/oppisopimuskoulutus. Seuraavassa avataan muutamia oppisopimukseen liittyvä keskeisiä käsitteitä. Lähde: Opetushallitus http://www.edu.fi/download/140333_Oppisopimuskoulutukseen_liittyvat_kasitteet.pdf Oppisopimus. Oppisopimus on vähintään 15 vuotta täyttäneen opiskelijan ja työnantajan välinen määräaikainen työsopimus. Oppisopimus voidaan tehdä, jos työnantaja ja koulutuksen järjestäjä ovat sopineet oppisopimuskoulutuksen järjestämisestä. Oppisopimuskoulutus. Oppisopimuskoulutus on yksi ammatillisen koulutuksen järjestämismuoto, jossa koulutus perustuu pääosin työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävään koulutukseen. Koulutuksen järjestäjä. Koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan kaikissa tilanteissa sellaista ammatillisen perus- ja/tai lisäkoulutuksen järjestäjää, jolla on koulutuksen järjestämisen edellytyksenä olevat opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämät järjestämisluvat. Järjestäessään ammatillista perus- tai lisäkoulutusta oppisopimuskoulutuksena, koulutuksen järjestäjä on se viranomainen, joka vastaa sen johdosta ja valvonnasta ja on sitä koskevan valtionosuusrahoituksen alkuperäinen saaja. Henkilökohtaistaminen. Henkilökohtaistaminen koskee oppisopimuskoulutusta silloin, kun sitä järjestetään näyttötutkintoon valmistavana koulutuksena. Henkilökohtaistamisen toteuttaminen perustuu aikuiskoulutusta koskeviin lakeihin sekä Opetushallituksen henkilökohtaistamismääräyksiin. Henkilökohtaistaminen tulee toteuttaa kolmessa vaiheessa: koulutukseen hakeutumisessa, tutkinnon suorittamisessa ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisessa. Henkilökohtaistaminen on dokumentoitava vaiheittain ja koottava henkilökohtaistamista koskevaksi asiakirjaksi. Osapuolten on myös allekirjoitettava se, samoin tehtäessä siihen muutoksia. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijan henkilökohtainen opiskeluohjelma ja muu henkilökohtaistamisen yhteydessä dokumentoitu aineisto kootaan henkilökohtaistamista koskevaksi asiakirjakokonaisuudeksi. Henkilökohtainen opiskeluohjelma ja muu henkilökohtaistamista koskeva asiakirja tulee olla erikseen osoitettavissa. Henkilökohtainen opiskeluohjelma. Oppisopimuskoulutuksen järjestäminen edellyttää aina henkilökohtaisen opiskeluohjelman laadintaa, jonka sisällöstä on säädetty ammatillisesta koulutuksesta annetussa asetuksessa. Henkilökohtainen opiskeluohjelma tulee laatia riippumatta siitä, toteutetaanko oppisopimus näyttötutkintoon valmistavana koulutuksena, ammatillisena peruskoulutuksena tai lisäkoulutuksen kohdalla ei-tutkintoon valmistavana lisäkoulutuksena. Henkilökohtainen opiskeluohjelma on keskeinen oppisopimuskoulutuksen toteutumista ja rahoituksen perusteena olevan toiminnan sisältöä kuvaava asiakirja. 4 Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Järjestettäessä oppisopimuskoulutusta tutkintoon johtavana ammatillisena peruskoulutuksena, tulee laatia sitä koskeva henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS). Opiskelijan mahdollisuudesta yksilöllisiin opintoihin ja opintojen valintoihin säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa asetuksessa on puolestaan säännökset opinnoista tiedottamisesta ja opinto-ohjauksesta ja osaamisen tunnustamisesta. Henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman perusteella edistetään opiskelijan yksilöllistä valinnaisuutta ja yksilöllisten lähtökohtien huomioon ottamista. Tietopuolinen opetus ja tietopuoliset opinnot. Oppisopimuskoulutukseen sisältyvän tietopuolisen opetuksen tarkoitus on täydentää työpaikalla työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa koulutusta. Opetus toteutetaan etätehtävinä, ohjattuna etäopiskeluna, verkko-opetuksena, oppilaitoksessa teoriaopetuksena, lähiopetuspäivinä tai kehittämis- ja projektitöinä. Tietopuolisen opetuksen tulee muodostaa johdonmukainen kokonaisuus työpaikalla tapahtuvan koulutuksen kanssa. Henkilökohtaisen opiskeluohjelman sisältövaatimusten yhteydessä käytetään käsitettä tietopuoliset opinnot, joka kuvaa tietopuolisen opetuksen kokonaisuutta opiskelijan näkökulmasta. Tietopuolisten opintojen kohdalla on keskeistä niiden ajoittuminen oppisopimuskoulutuksen ajalle siten, että ne täydentävät työpaikalla tapahtuvaa koulutusta työtehtäväkokonaisuuksien sisältöjen ja vaativuuden mukaisella tavalla. 1.2 Yleiskatsaus oppisopimusopiskelijoihin Vuonna 2012 kaikista ammatillisen koulutuksen opiskelijoista keskimäärin 22 % opiskeli oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa. Seuraavassa taulukossa tarkastellaan oppisopimuskoulutuksen opiskelijamääriä maakuntakohtaisesti. Tarkastelussa on mukana tutkintoon tähtäävässä ammatillisessa peruskoulutuksessa (opetussuunnitelmaperusteisessa ja näyttötutkintoon valmistavassa) opiskelevien lisäksi ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon tähtäävässä koulutuksessa opiskelevat henkilöt. Suhteellisesti eniten oppisopimusopiskelijoita oli vuonna 2012 Uudellamaalla ja vähiten Kainuussa. Tiedot on poimittu Opetushallinnon Vipunen- hakupalvelusta (http://beta.vipunen.fi/fi-fi/ammatillinen/Sivut/Opiskelijat-ja-tutkinnot.aspx). 5 Taulukko 1.1. Vuonna 2012 oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa opiskelevien opiskelijoiden määrä maakunnittain suhteessa kaikkiin ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden määrään. Maakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Ahvenanmaa yhteensä Kaikki ammatillisen koulutuksen opiskelijat Oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa opiskelevat Oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa opiskelevien osuus 65 925 19 678 10 396 8 778 20 798 10 382 6 933 4 155 7 062 11 440 8 295 13 581 9 661 7 852 4 333 19 914 3 358 9 898 28 242 467 21 182 4 430 2 259 1 301 4 743 2 336 1 254 788 1 231 1 803 1 151 2 330 1 873 1 308 693 3 358 437 1 688 *) 54 165 32 % 23 % 22 % 15 % 23 % 23 % 18 % 19 % 17 % 16 % 14 % 17 % 19 % 17 % 16 % 17 % 13 % 17 % 22 % http://beta.vipunen.fi/fi-fi/ammatillinen/Sivut/Opiskelijat-ja-tutkinnot.aspx *) Ahvenanmaan osalta ei tietoa oppisopimuskoulutuksen opiskelijoiden määrästä Vuosien 2007-2012 aikana oppisopimuskoulutuksena annettavan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät ovat hieman laskeneet. Seuraavissa taulukoissa opiskelijamäärien maakuntakohtaista tarkastelua, joissa opiskelijamäärät on ilmoitettu 20.9. tilanteen mukaisesti niiden koulutusten osalta, jotka ovat alkaneet tai päättyneet 21.1. – 19.9. välisenä aikana. 6 Taulukko 1.2. Oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät ja suhteelliset opiskelijamäärät 20.9. Lukumäärissä on mukana 21.1. - 19.9. alkaneiden ja päättyneiden koulutusten opiskelijat. Maakunta Uusimaa VarsinaisSuomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa 2007 2008 2009 2010 2011 2012 8815 45 % 9342 41 % 7184 38 % 5478 38 % 5114 40 % 5268 40 % 1119 6% 2028 9% 1700 9% 1174 8% 948 7% 906 7% 438 2% 501 2% 501 3% 432 3% 401 3% 412 3% 423 2% 397 2% 275 1% 261 2% 305 2% 316 2% 1292 7% 1353 6% 1191 6% 1175 8% 1264 10 % 1280 10 % Päijät-Häme 854 4% 796 3% 635 3% 516 4% 498 4% 566 4% Kymen-laakso 307 2% 393 2% 307 2% 280 2% 320 2% 313 2% Etelä-Karjala 199 1% 214 1% 180 1% 172 1% 153 1% 126 1% Etelä-Savo 426 2% 438 2% 384 2% 317 2% 370 3% 385 3% Pohjois-Savo 479 2% 529 2% 447 2% 470 3% 435 3% 498 4% Pohjois-Karjala 326 2% 337 1% 305 2% 306 2% 332 3% 365 3% Keski-Suomi 664 3% 673 3% 613 3% 531 4% 528 4% 538 4% 2039 10 % 3101 14 % 2719 15 % 1223 9% 438 3% 339 3% 249 1% 316 1% 297 2% 306 2% 321 3% 373 3% 144 1% 147 1% 121 1% 156 1% 110 1% 125 1% 1268 6% 1534 7% 1301 7% 1043 7% 846 7% 845 6% 122 1% 163 1% 175 1% 155 1% 122 1% 120 1% 530 3% 557 2% 397 2% 347 2% 314 2% 342 3% EteläPohjanmaa Pohjanmaa KeskiPohjanmaa PohjoisPohjanmaa Kainuu Lappi yhteensä 19694 100 % 22819 100 % 18732 100 % 14342 100 % 12819 100 % 13117 100 % Sen sijaan oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen lisäkoulutuksen opiskelijamäärät ovat pysyneet vuosina 2007-2012 hyvin saman suuruisina (Katso taulukko alla). 7 Taulukko 1.3. Oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen lisäkoulutuksen opiskelijamäärät ja suhteelliset opiskelijamäärät 20.9. vuosina 2007-2012 maakunnittain. Sisältää 21.1.19.9. alkaneen ja päättyneen koulutuksen. Maakunta 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Uusimaa 8613 33 % 9935 35 % 9590 35 % 10591 37 % 10099 36 % Varsinais-Suomi 2085 8% 2102 7% 2013 7% 2310 8% 2241 8% 2252 8% Satakunta 1167 4% 1148 4% 1288 5% 1348 5% 1091 4% 1225 4% 676 3% 720 3% 493 2% 571 2% 523 2% 573 2% 2234 9% 2333 8% 2114 8% 2206 8% 2221 8% 2311 8% Päijät-Häme 989 4% 1108 4% 1036 4% 1008 4% 1129 4% 1137 4% Kymenlaakso 730 3% 826 3% 736 3% 714 3% 666 2% 755 3% Etelä-Karjala 649 2% 627 2% 594 2% 549 2% 627 2% 613 2% Etelä-Savo 715 3% 611 2% 635 2% 662 2% 660 2% 573 2% 1096 4% 1192 4% 1124 4% 1174 4% 1163 4% 1042 4% 729 3% 645 2% 634 2% 547 2% 663 2% 605 2% Keski-Suomi 1326 5% 1293 5% 1273 5% 1302 5% 1349 5% 1330 5% Etelä-Pohjanmaa 1001 4% 1231 4% 1055 4% 1111 4% 1068 4% 888 3% 706 3% 727 3% 746 3% 643 2% 600 2% 556 2% 337 1% 404 1% 462 2% 445 2% 410 1% 422 2% 1630 6% 1775 6% 1908 7% 1940 7% 2008 7% 2018 7% 473 2% 585 2% 501 2% 473 2% 314 1% 320 1% 1069 4% 1015 960 4% 1098 3% 1077 4% 28277 27162 100 % 28081 4% 100 % 990 26225 100 % 4% 100 % Kanta-Häme Pirkanmaa Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Pohjanmaa KeskiPohjanmaa PohjoisPohjanmaa Kainuu Lappi yhteensä 9980 36 % 28314 100 % 27796 100 % Ammatillisen perusopetuksen opiskelijoiden suhteellinen määrä oli jonkin verran lisääntynyt kuntayhtymien omistamien koulutuksen järjestäjien kesken ajanjaksona 2007-2012. Katso taulukko alla. 8 Taulukko 1.4. Oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen peruskoulutuksen suhteelliset opiskelijamäärät 20.9. vuosina 2007-2012 omistajan mukaan. Sisältää 21.1.-19.9. alkaneen ja päättyneen koulutuksen. Omistaja 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Yksityinen 31 % 28 % 29 % 24 % 26 % 26 % Kunta 24 % 30 % 29 % 26 % 21 % 19 % Kuntayhtymä 46 % 42 % 42 % 50 % 53 % 55 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % yhteensä Sen sijaan ammatillisen lisäkoulutuksen osalta opiskelijoiden suhteellinen määrä oli lisääntynyt hieman yksityisten koulutuksen järjestäjien järjestämissä koulutuksissa. Katso taulukko alla. Taulukko 1.5. Oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen lisäkoulutuksen suhteelliset opiskelijamäärät 20.9. vuosina 2007-2012 omistajan mukaan. Sisältää 21.1.-19.9. alkaneen ja päättyneen koulutuksen. Omistaja 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Yksityinen 16 % 17 % 20 % 21 % 21 % 21 % Kunta 22 % 22 % 22 % 22 % 21 % 20 % Kuntayhtymä 62 % 61 % 57 % 57 % 58 % 59 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % yhteensä Alle 25-vuotiaiden ikäluokkaan suhteutettuna 0,6 % nuorista opiskeli vuonna 2012 tutkintoon johtavassa oppisopimuskoulutuksessa. Myös 15-19 -vuotiaiden nuorten ikäluokkaan suhteutettuna 0,6 % nuorista opiskeli tutkintoon johtavassa oppisopimuskoulutuksessa. Kummassakaan ikäryhmässä ei ollut merkittäviä maakuntakohtaisia eroja (http://beta.vipunen.fi/fifi/ammatillinen/Sivut/Opiskelijat-ja-tutkinnot.aspx). Alla olevasta taulukosta 1.6 käy ilmi nuorten oppisopimusopiskelijoiden absoluuttiset määrät vuosina 2010-2012 eri tutkinnoissa. Taulukko 1.6 Nuorten oppisopimusopiskelijoiden määrät vuosittain eri tutkintoihin tähtäävissä koulutuksissa. Tutkinto alle 25-vuotiaat 2010 2011 15-19 -vuotiaat 2012 2010 2011 2012 Perustutkinto 6 075 6 496 6 162 1 672 1 683 1 639 Ammattitutkinto 3 196 2 576 3 058 254 179 191 541 576 624 8 5 9 9812 9648 9844 1 934 1 867 1 839 Erikoisammattitutkinto yhteensä 9 1.3 Arvioinnin keskeiset kysymykset Selvityksen tavoitteena on tarkastella oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja taloudellisuutta. Vaikuttavuus selvityksessä tarkoittaa koulutuksen laatua ja koulutuksen laatua tarkastellaan henkilökohtaistamisessa ja oppisopimusprosessissa. Oppisopimuskoulutuksen laatu Oppisopimuskoulutuksen laatu perustuu koulutuksen organisointiin, toimiviin oppimis- ja opiskelu-muotoihin ja ammattitaitoiseen henkilöstöön ja työpaikkaohjaajiin. Lisäksi oppisopimusjärjestelmässä hallinto on keskitetty oppisopimustoimistojen koulutustarkastajille. Seuraavat ulottuvuudet täsmentävät edellä mainittuja perusasioita. Oppisopimuskoulutuksessa, kuten muussakin opiskelussa, keskeistä on opiskelun sisältöjen ja opiskelumuotojen sopivuus kyseisen tutkinnon tai vastaavan kokonaisuuden tavoitteisiin. Oppisopimuskoulutuksessa on erityisenä piirteenä opiskelu työsuhteessa ja sitä myöten painotus työelämälähtöiseen oppimiseen. Koulutuksen ja opiskelun täytyy vastata ammatilliselle koulutukselle asetettuja vaatimuksia siten, että koulutus pitää sisällään myös yleisiä, työpaikasta riippumattomia aineksia. Oppisopimuskoulutus organisoidaan koulutuksen järjestäjän, opiskelijan ja työnantajan yhteistyönä: oppilaitoksessa tapahtuvan ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen tulisi niveltyä toisiinsa tarkoituksenmukaisella tavalla; työpaikan ja koulutuksen järjestäjän ohjaajan yhteistyön tulisi tukea opiskelijan oppimista; ja työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuva oppiminen tulisi jaksottaa toisiaan tukeviksi. Oppimisen henkilökohtaistaminen toimii pohjana oppisopimuskoulutukselle siten, että opiskelijan aikaisempi osaaminen, työkokemus ja koulutus otetaan huomioon opinnoissa. Lisäksi tarpeen vaatiessa otetaan huomioon opiskelijan muu tausta eli erityistuen tarve, ja kohdennetaan sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus, tehokkuus ja taloudellisuus Oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuuden arviointi kohdistuu erityisesti ammatillisen osaamisen kohottamiseen ja työllistymisen edistämiseen. Ammatillisen osaamisen kehittämistä tarkastellaan soveltaen kriteerinä koulutuksen laatua. Koulutuksen laadun tarkastelu kohdistuu henkilökohtaistamisen ja oppisopimusprosessin hallinnan laatuun, sillä näiden on havaittu olevan keskeisiä itsenäisen opiskelumuodon tuloksellisuudelle. Niiden ontuvuuksiin on myös kiinnitetty huomiota (Kangasniemi 2013). Vaikuttavuus tarkoittaa osin erilaisia asioita opiskelijalle, työnantajalle, oppilaitokselle ja yhteiskunnalle. Ammatillisen osaamisen kohottamisen vaikutukset ovat keskeiset kaikille tarkastelun kohteena oleville osaryhmille, vaikkakin hieman eri näkökulmista. Opiskelijoille ammatillisen osaamisen kehittäminen tarjoaa pääomaa työmarkkinoilla pärjäämiseen, työnantajille resursseja 10 paremman toiminnan kehittämiseen, oppilaitokselle myönteisiä työn tuloksia ja yhteiskunnalle aktiivisia ja tuottavia kansalaisia. Opiskelijan näkökulmasta vaikuttavuus vaihtelee jossain määrin työmarkkinoille saapuvien nuorten tai uutta ammattia opiskelevien aikuisten, jo työssä olevien aikuisopiskelijoiden ja erityisryhmien (vammaiset, yms.) näkökulmasta. Työllistymisvaikutukset voivat olla merkittävät nuorten, vasta työmarkkinoille tulevien näkökulmasta suhteutettuna jo työssä oleviin aikuisopiskelijoihin. Oppisopimuksen taloudellisuutta tarkastellaan kustannuksia arvioiden. Tehokkuutta arvioidaan suhteuttaen resurssit tuloksiin eli tutkinnon läpäisyasteeseen, työllistymiseen ja osin koulutuksen laatuun. Siten arviointikysymykset ovat seuraavat. Koulutuksen laatu 1. Miten henkilökohtaistamista toteutetaan ja mikä on sen laatu? 2. Miten oppisopimusprosessin hallintaa toteutetaan ja mikä on toiminnan laatu? Koulutuksen tehokkuus ja taloudellisuus 1. Onko oppisopimuskoulutus taloudellinen tapa toteuttaa koulutusta? 2. Onko oppisopimuskoulutus tehokasta: miten resursseja hyödynnetään? Tarkastellaan resurssien ja tutkinnon läpäisyasteen, työllistymisen sekä koulutuksen laadun välistä suhdetta. Kysymyksiä tarkastellaan työnantajien, opiskelijoiden ja yhteiskunnan näkökulmasta. 1.4 Arvioinnin menetelmät ja aineistot Arvioinnin menetelminä ja aineistoina käytettiin seuraavanlaisia lähteitä ja menetelmiä. 1. E-lomakekyselyt koulutuksen järjestäjille ja tietopuolisten aineiden opettajille oppilaitoksissa Koulutuksen järjestäjille suunnattu kysely toteutettiin loka-marraskuussa 2014. Sen tarkoituksena oli tuottaa yleiskuvaa oppisopimuksista, niiden toteuttamisesta ja haasteista. Vastaanottajien sähköpostiosoitteita koottiin oppisopimustoimistojen nettisivuilta saatavista lähteistä. Suuri osa sähköpostiosoitteista oli vailla henkilön nimeä, ja vastaanottajan saavuttamisen varmistamiseksi otettiin selville ko. oppisopimustoimistoista oppisopimuksista vastaavien henkilöiden sähköpostiosoitteet. Osoitteita oli 151 ja siihen vastasi 82 kyselyn saanutta. Aktiivisia koulutuksen järjestäjiä on suurin piirtein saman verran kuin vastanneita eli toisin sanoen heillä oli kyselyhetkellä meneillään oppisopimuksen järjestämistä. Siten vastausaste oli 54 prosenttia, kun perusjoukoksi asetetaan aktiiviset ja epäaktiiviset koulutuksen järjestäjät. Kun perusjoukoksi katsotaan aktiiviset koulutuksen järjestäjät, vastausaste on varsin lähellä 100 prosenttia. Osa vastaamatta jättäneistä koulutuksen järjestäjistä ilmoitti, etteivät he vastaa kyselyyn koska he eivät järjestä oppisopimusta. Kyselyn 11 saaneista harvinaisen suuri osa otti yhteyttä täydentääkseen omaa vastaustaan tai kommentoidakseen kyselyä. Kyselyn vastaukset esitetään enimmäkseen taulukkomuotoisina. Tietopuolisten opintojen opettajille suunnattu kysely toteutettiin helmikuussa 2015. Sähköpostiosoitteita ryhdyttiin etsimään lumipallomenetelmällä seuraavasti. Koulutuksen järjestäjistä oli koottu osoitelista syksyllä toteutettua kyselyä varten ja näille järjestäjille lähetettiin viesti, jossa pyydettiin heiltä yhteistyöoppilaitoksen tietopuolisten opettajien sähköpostiosoitteita. Osoitteita saatiin kokoon noin 700 kappaletta. Vastauksia saatiin kyselyyn 169. Vastausastetta on vaikea arvioida, koska perusjoukkoa ei pystytä tarkkaan määrittämään. Osa osoitteista oli poistettu käytöstä eikä vastaamatta jättäneiden arviointia voida tehdä tällä tavoin kootusta aineistosta. Aineistossa oli lievää vinoutta esimerkiksi maantieteellisen jakauman perusteella arvioituna. Aineisto oli kuitenkin riittävä tämäntyyppisen arvioinnin tarpeisiin, koska siihen vastasi eri koulutusalojen opettajia eri puolilta maata ja he työskentelivät erityyppisissä koulutusorganisaatioissa. 2. Haastattelut Haastatteluissa pyrittiin monitahoarviointiin eli saamaan tietoa mahdollisimman monipuolisesti eri toimijatahoilta. Tiedonkeruun menetelmänä haastateltiin oppisopimustoimistojen tarkastajien ja päälliköiden lisäksi työnantajia ja opiskelijoita. Tämä menetelmä oli tärkein aineiston keruun menetelmä, koska se kattoi kaikki toimijat ja se mahdollisti sellaisen informaation, jota ei pystytä saamaan selville kyselyin. Kyselyt toteutettiin marraskuun 2014 ja maaliskuun 2015 välisenä aikana. Oppisopimustoimistojen yhteystiedot olivat saatavilla nettisivuilta helposti. Sen sijaan työnantajien ja opiskelijoiden yhteystietojen keruu oli vaativamman ahertamisen lopputulos. Haastateltavien yhteystietoja hankittiin seuraavasti. - Oppisopimustoimistojen ja haastateltavien antamat tiedot. - Tiedonhaku internet-sivuilta tuotti joitakin osumia sekä työnantajista että opiskelijoista. Nettisivuilta löytyneiden sähköposti- ja puhelinyhteystietojen avulla saatiin joitakin työnantajia ja opiskelijoita. - Naisyrittäjät ry: uutislehtisessä julkaistu ilmoitus, jolla haettiin haastateltavia. Haastateltavia oli yhteensä 25 seuraavasti. Koulutuksen järjestäjät - Kahden suuren kaupungin oppisopimustoimistot: kaikki koulutusalat, 4 haastateltavaa. Yksi päällikkö ja kolme koulutustarkastajaa. - Keskisuuren kaupungin oppisopimustoimisto: sosiaali- ja terveysala, luonnonvara- ja ympäristöala, tekniikan ja liikenteen ala, matkailu- ravitsemis-, ja talousala. Neljän haastateltavaa olivat: koulutuspäällikkö ja kolme koulutustarkastajaa. - Yksityinen järjestäjä. Luonnonvara- ja ympäristöala: 1 haastateltava. 12 Työnantajat Kaupan ja hallinnon ala, luonnonvara- ja ympäristöala (metsäkoneen kuljettaja), tekniikan ja liikenteen ala, sosiaali- ja terveysala, matkailu-, ravitsemis- ja talousala: 8 haastattelua Opiskelijat Kaupan ja hallinnon ala, luonnonvara- ja ympäristöala (metsäkoneen kuljettaja), tekniikan ja liikenteen ala, sosiaali- ja terveysala, matkailu-, ravitsemis- ja talousala: 8 haastattelua TE-keskus. Haastateltiin asiantuntijatehtävissä toimiva henkilö. Haastattelu poikkesi osin edellä mainituista, sillä tavoitteena oli selvittää nuorisotakuun toteutumista oppisopimuksessa. Aineistot purettiin tiedostoiksi ja ne analysoitiin käyttäen soveltavasti sisältöanalyysimenetelmää. 3. Tilastoaineistot Tilastoaineistojen kautta kerättiin tietoja oppisopimuksen tehokkuuden ja taloudellisuuden arvioimiseksi. Oppisopimusopiskelijoiden taustatietoja, oppisopimustoimintaa, työmarkkinoille sijoittumista koskevia tilastotietoja ja kustannuksia koskevia tietoja kerättiin hyödyntäen olemassa olevia tietolähteitä eli Opetushallinnon Vipunen- hakupalvelu ja Tilastokeskuksen nettipalvelua. Opetus- ja kulttuuriministeriöstä saatiin osa aineistosta räätälöitynä; aineisto sisälsi koulutuksen läpäisytietoja. 2 Henkilökohtaistaminen, opetus ja oppiminen 2.1 Henkilökohtaistaminen Taustaa Oppisopimuskoulutuksessa oppisopimuksen solmimisen aloitteen tekijänä voi olla tuleva opiskelija itse, työnantaja tai esim. oppilaitoksen edustaja. Oppisopimuskoulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan useimmin aloitteen tekijänä on opiskelija tai työnantaja (Kuvio 2.1). 13 Kuvio 2.1.1 Eri tahot aloitteen tekijöinä oppisopimuskoulutuksen aloittamisessa (%). (N=68). Järjestäjäkysely. 60 50 40 30 20 10 0 opiskelija ei lainkaan oppilaitos harvoin työnantaja usein hyvin usein tietopuolisten opintojen tarjoaja muu epärelevantti, en osaa sanoa Muina aloitteentekijöinä oppisopimuskoulutuksen aloittamisessa voivat kyselyn avovastausten olla työvoimahallinto, sosiaalitoimi, vanhemmat ja vakuutus- tai kuntoutuslaitos. Ennen oppisopimuksen solmimista tarkistetaan opiskelijan ja työpaikan soveltuvuus oppisopimukseen, eli onko työpaikassa tarjolla tarpeeksi monipuolisia työtehtäviä, että opiskelijan on mahdollista oppia työssään tutkinnon tavoitteena olevat tiedot ja taidot. Työpaikalla työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa koulutusta täydennetään tietopuolisilla opinnoilla. Nämä opinnot voidaan toteuttaa etätehtävinä, ohjattuna etäopiskeluna, verkko-opetuksena tai oppilaitoksessa. Myös tietopuolisten opintojen opiskelumahdollisuudet tulee kartoittaa. Henkilökohtaistamista toteutetaan koulutukseen hakeutumisessa, tutkinnon suorittamisessa ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisessa. Henkilökohtainen opiskeluohjelma tehdään kaikille riippumatta tutkintolajista. Henkilökohtainen opiskeluohjelma on keskeinen oppisopimuskoulutuksen toteutumista ja rahoituksen perusteena olevan toiminnan sisältöä kuvaava asiakirja. Kun oppisopimuskoulutusta järjestetään tutkintoon johtavana ammatillisena peruskoulutuksena, laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS). Koulutukseen hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamisessa selvitetään ja tunnustetaan opiskelijan aiempi osaaminen ja opiskelijan henkilökohtainen opiskeluohjelma laaditaan sen pohjalta. Erityisesti alkuvaiheessa henkilökohtaistamista tehdään yhteistyössä oppisopimusopiskelijan, työnantajan ja koulutuksen järjestäjän ja muiden yhteistyötahojen kesken. 14 Henkilökohtaistamisen perusteena olevat tekijät Oppisopimuskoulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn tulosten mukaan alkuvaiheen henkilökohtaistamisen tärkeimpänä perusteena ovat opiskelijan ammattitaidon saavuttamisen ja koulutuksen kannalta keskeiset työtehtävät työpaikalla. Muita tärkeitä perusteita henkilökohtaistamisessa ovat aikaisempi alaan liittyvä koulutus ja työkokemus sekä opiskelijan sen hetkinen ammattitaito (kuvio 2.2). Kuvio 2.1.2 Henkilökohtaistamisen perusteena olevien tekijöiden painoarvot (n) (N=68). Järjestäjäkysely 60 50 40 30 20 10 0 Aikaisempi alaan liittyvä koulutus Aikaisempi alaan liittyvä työkokmeus ei lainkaan Nykyinen ammattitaito jonkin verran Muu asiaan Ammattitaidon Opiskelijan liittyvä saavuttamisen taipumukset kokemus ja ja koulutuksen toiminta kannalta keskeiset työtehtävät työpaikalla paljon hyvin paljon Opiskelijan kiinnostus epärelevantti, en osaa sanoa Henkilökohtaistamisen perusteena olivat pääosin työpaikkaan liittyvät tekijät ja opiskelijan formaali osaaminen (koulutus ja työkokemus) ja harvemmin ei-formaalit tekijät. Henkilökohtaistamista ohjaavia tekijöitä tarkasteltiin koulutuksen järjestäjään, opiskelijaan ja työpaikkaan liittyvien tekijöiden näkökulmasta. Vastaajien mukaan työpaikkaan liittyvät tekijät olivat tärkeimpiä (työpaikalla tapahtuva oppiminen, työpaikkaohjaajatoiminta jne.). Kuitenkin tietopuolisiin opintoihin ja opiskelumuotoihin liittyvillä asioilla oli myös merkitystä. Koulutuksen järjestäjän vakiintuneista käytänteistä vahvimmin henkilökohtaistamista ohjasi opiskelijan oppiminen työpaikalla (Taulukko 2.3). Myös opiskelijan yksilöllisistä tekijöistä henkilökohtaistamisen ohjaavina tekijöinä vaikutti eniten työpaikalla tapahtuva oppiminen (Taulukko 2.4). Työpaikkaan liittyvistä tekijöistä henkilökohtaistamista ohjasi useimmin työpaikalla tapahtuvan oppimisen mahdollisuudet ja mahdollisuudet ohjata opiskelijaa työpaikalla (Taulukko 2.5). 15 Kuvio 2.1.3. Koulutuksen järjestäjän vakiintuneiden käytänteiden merkitys henkilökohtaistamista ohjaavina tekijöinä (n) (N= 68). Järjestäjäkysely. 40 35 30 25 20 15 10 5 0 tietopuoliset opinnot ei lainkaan jonkin verran tutkinnon suorittamisen tavat paljon hyvin paljon työpaikalla tapahtuva oppiminen epärelevantti, en osaa sanoa Kuvio 2.1.4. Opiskelijan yksilöllisten tekijöiden merkitys henkilökohtaistamista ohjaavina tekijöinä (n) (N= 76). Järjestäjäkysely. 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 tietopuoliset opinnot ei lainkaan tutkinnon suorittamisen tavat jonkin verran paljon työpaikalla tapahtuva oppiminen hyvin paljon opiskelijalle soveltuvat opiskelu- ja arviointimenetelmät ja ohjaustoimet epärelevantti, en osaa sanoa 16 Kuvio 2.1.5. Työpaikkaan liittyvien tekijöiden merkitys henkilökohtaistamista ohjaavina tekijöinä (n) (N=76). Järjestäjäkysely. 60 50 40 30 20 10 0 työpaikan osaamistarve ei lainkaan jonkin verran työpaikalla tapahtuvan oppimisen mahdollisuudet paljon hyvin paljon työpaikan mahdollisuudet ohjata opiskelijaa epärelevantti, en osaa sanoa Alkukartoitukseen ja osaamisen tunnistamiseen liittyi haasteellisuutta usealla tavalla. Ensinnäkään tutkinnon perusteet eivät joidenkin haastateltujen koulutustarkastajienkaan mukaan olleet helposti tulkittavissa. Toiseksi kartoitus ja osaamisen tunnistaminen saattoivat jäädä jossain määrin keskeneräisiksi suhteessa esimerkiksi opiskelijan kielitaitoon, oppimisvalmiuksiin, terveydelliseen soveltuvuuteen alalle tai koulutukseen. Haastattelujen perustella voidaan todeta, että aikaisemman hyväksi lukemiseen pyritään selvästi, mutta sitä ei toteuteta aina. Taustalla on useita syitä. Ensinnäkin maahanmuuttajien osaamisen huomioon ottaminen henkilökohtaistamisessa ei toimi aina parhaalla mahdollisella tavalla, sillä ulkomailla suoritettuja opintoja ja työkokemusta ei aina oteta huomioon täysimittaisesti. Haastattelujen mukaan oppisopimustoimistojen ammattitaito ei välttämättä riitä joillain aloilla henkilökohtaistamisen tekemiseen, mistä koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia. Koulutustarkastaja voi joutua tekemään sopimuksia useilla aloilla, ja alakohtainen tuntemus ei tämän vuoksi ole korkea. Työpaikkojen kartoituksessa alan ja tutkinnon perusteiden tuntemus on myös keskeistä, jotta voidaan tunnistaa työpaikat tai muut ympäristöt, jotka eivät sovellu oppisopimukseen tehtävien kapeuden tai muun olennaisen syyn vuoksi. Henkilökohtaisen opiskeluohjelman laatiminen Koulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan henkilökohtaisen opiskeluohjelman laatimiseen liittyviä tapaamisia järjestettiin yhdestä yli viiteen, keskimäärin kaksi ja puoli tapaamista. Vastaajista 39 (51 %) ilmoitti, että henkilökohtaisen opiskeluohjelman laadinnassa ovat aina mukana kaikki kolme tahoa (koulutuksen järjestäjä, työnantaja ja opiskelija). Vastaavasti 37 vastaajaa (49 %) ilmoitti, että ko. tapaamisissa ei aina ollut kaikki kolme tahoa mukana. Lähes puolet vastaajista ilmoitti, että tapaamisissa voi olla mukana myös muita tahoja, mm. työpaikkaohjaaja/-kouluttaja (17 mainintaa). Lisäksi tapaamisiin saattoi osallistua muita tahoja, kuten tietopuolinen opettaja, 17 vanhemmat, vakuutusyhtiön edustaja ja kuntoutusalan toimija, ryhmäohjaaja, opinto-ohjaaja, työnantajan edustaja ja opso-toimisto. Oppisopimustoimistojen koulutustarkastajat kertoivat panostavat henkilökohtaistamisen alkuvaiheeseen, jotta opintojen aloitus olisi selkeä ja sujuva. Koska valvottavien oppisopimusten määrä on verrattain korkea eikä vuorovaikutusta työpaikan ja opiskelijan kanssa voitu harjoittaa kovin tiheästi, alkuvaiheen painotus oli harkittu ratkaisu. Henkilökohtaistaminen jatkuu kuitenkin läpi oppisopimuksen ja erityisesti nuorten opintoja täytyy suunnitella uudelleen sopimuksen aikana. Tietopuolisten opintojen opettajille (N=169) suunnatun kyselyn mukaan oppilaitosten tietopuolisten opintojen opettajat osallistuvat henkilökohtaistamisprosessiin lähes aina siinä vaiheessa, kun oppisopimus on jo solmittu. Vastaajien mukaan myöskin jo ennen sopimuksen solmimista ja sopimuksen teon yhteydessä noin 20 % vastaajista ilmoitti opettajan osallistuvan henkilökohtaistamisprosessiin aina, yli 20 % yleensä ja yli 30 % joskus. Sen sijaan 10 % vastaajista ilmoitti, että tietopuolisten opintojen opettaja ei osallistu ennen tai sopimuksen teon yhteydessä koskaan henkilökohtaistamisprosessiin. Kuvio 2.1.6. Tietopuolisten opintojen opettajien osallistuminen henkilökohtaistamisprosessiin (%) (N=135). Tietopuolisten opintojen opettajien kysely. 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 ennen oppisopimuksen tekoa sopimuksen teon yhteydessä epärelevantti/en osaa sanoa ei koskaan joskus sopimuksen teon jälkeen yleensä aina Lähes 80 % tietopuolisten opintojen opettajista oli sitä mieltä, että henkilökohtaistamisprosessissa tietopuolisten opintojen opettajan näkemys painaa yleensä tai aina riittävästi. Henkilökohtaistamisprosessi sujuu ongelmitta yleensä tai aina vastaajista 77 %:n mukaan. Haasteet liittyvät useimmiten prosessissa tarvittavan asiantuntemuksen kokoamisen yhteisen pöydän ääreen, oppisopimuspaikkoihin ja opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimiseen siten, että osaamisen tunnistetaan. Aikatauluja on joskus vaikea sovittaa yhteen siten, että työnantaja, koulutuksen järjestäjä, koulutustarkastaja ja opiskelija saadaan tekemään yhdessä sopimusta. Tämä pulma koskee erityisesti maan haja-asutusalueita ja pienten työpaikkojen edustajia. 18 Tietopuolisten opintojen opettajien mukaan joskus henkilökohtaistaminen tehdään oppisopimustoimiston puolesta kuulematta tarpeeksi tietopuolisia opintoja tarjoavaa tahoa, joka tuntee koulutuksen sisällöt ja tutkinnon perusteet tarkemmin. Henkilökohtaistamista joudutaan tekemään joskus toiseen kertaan kun opinnot alkavat. Tietopuolisten opintojen opettajan poissaolon syy voi olla myös kustannuksissa, joita kertyy erityisesti työpaikan ja oppilaitoksen pitkän välimatkan vuoksi. Heidän mukaansa henkilökohtaistamisessa voi olla alkuun myös roolitusten epäselvyyttä ja päällekkäisyyttä, kun koulutustarkastaja ja tietopuolisten opettaja tekevät samaa opintosuunnitelmaa toiseen kertaan opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa. Informaatiota katoaa prosessin aikana ja kaikki prosessiin osallistujat eivät välttämättä hallitse sopimukseen liittyviä kaikkia ulottuvuuksia. Prosessin hajautumiselle on useita syitä. Ensinnäkin eri tahojen aikataulut tuottavat hankaluuksia sopia yhteisiä tapaamisajankohtia. Erityisesti sellaisten työnantajien joiden toiminta on syklistä ja asiakkaan aikatauluista riippuvaista, on hankalaa suunnitella aikataulujaan etukäteen pitkälle. Aikataulujen sopimiseen liittyy haja-asutusalueilla pitkät välimatkat työpaikkojen, oppilaitosten ja oppisopimustoimistojen välillä. Osa työnantajista on tietopuolisten aineiden opettajien kyselyn mukaan myös piittaamattomia tai tietämättömiä oppisopimusprosessin ehdoista ja sisällöstä. Oppisopimuskoulutus perustuu aina tutkintotavoitteisessa koulutuksessa tutkinnon perusteiden mukaisiin osaamisvaatimuksiin. Osassa haastatteluita tuli ilmi, että henkilökohtaistamista ei oltu tehty juuri lainkaan tai tietopuolisten opintojen osuus oli hyvin ohut. Ero henkilökohtaisen opiskelun ja henkilöstökoulutuksen välillä ei voi olla yksiselitteisen selvä, mutta ehkäpä kriteereiden pohtiminen voisi edistää henkilökohtaistamisen tavoitteen ajatusta. Työnantajat ja opiskelijat henkilökohtaistamisen arvioijina Henkilökohtaistamista koskevat käsitykset vaihtelivat, mikä todennäköisesti johtuu käytössä olevan terminologian erilaisista tulkinnoista. Usein työnantaja ja opiskelija näkivät henkilökohtaistamisen vain alkuvaiheen toimenpiteenä. Henkilökohtaistamisessa on useita vaiheita, joita haastateltavat työnantajat ja opiskelijat eivät aina jäsentäneet mielekkäästi erillisiksi tehtäviksi. Henkilökohtaistaminen ja henkilökohtaisen opiskeluohjelman laatiminen ja HOPS nähtiin toisinaan myös päällekkäiseksi työksi. Koska haastateltavat työnantajat ja opiskelijat harvoin erottivat henkilökohtaistamisen, henkilökohtaisen opiskeluohjelman ja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman, niitä ei myöskään pystytty erittelemään haastatteluissa. Niitä ei siten myös käsitellä erillisinä vaan ”henkilökohtaistaminen” viittaa laajaan, aikaisemman toiminnan hyväksi lukemisen ja opiskelun räätälöinnin prosessiin. Haastatteluaineistosta nousi esille työnantajien ja opiskelijoiden kirjo henkilökohtaistamisen toteuttamisessa. Oppisopimusopiskelijat, kuten työnantajatkin, koostuvat erilaisilla motiiveilla ja taustoilla varustetuista ihmisistä, mikä heijastuu erilaisina suhtautumisena oppisopimuksen käytäntöihin. 19 Työvoimapula-aloilla toimivat, runsaasti oppisopimusopiskelijoita ottaville työnantajille henkilökohtaistaminen ja opinto-ohjelmaan ja –suunnitelmaan liittyvät termit ja toiminnot olivat tuttuja. Ne hallinnoivat sujuvasti henkilökohtaistamisen prosessia mittakaavaedun vuoksi. Niiden toteutus kuitenkin vaihteli siten, että osa työnantajista suhtautui henkilökohtaistamisen vaatimuksiin eli esimerkiksi osaamisen tunnustamiseen vakavasti, ja osa toteutti koulutusta massakoulutuksena. Harvoin oppisopimuskoulutusta toteuttavat työnantajat kokivat henkilökohtaistamisen työläämmäksi, koska toimenpiteet olivat kertaluontoisia eikä organisaatiossa välttämättä ollut HRhenkilökuntaa oppisopimustoimintaa hallinnoimaan. Tarve tai aloite oppisopimukseen tuli työntekijöiltä tai työnantajalla oli erityistarve oppisopimuskoulutuksen muodossa saatavaan osaamiseen. Pienille työnantajille oppisopimuksen edellyttämä henkilökohtaistamisen toteutus on työläintä, koska henkilökuntaa on vähiten irrotettavissa pois tuotannosta. Perehtyminen itse henkilökohtaistamiseen ja opiskelijalle räätälöitävään koulutukseen ja ohjaukseen vie aikaa ja edellyttää myös työtehtävien suunnittelua tavoitteiden mukaisesti. Osa työnantajista ei tunnistanut henkilökohtaistamista tai heidän tietonsa eivät vastanneet henkilökohtaistamisen tavoitetta eikä ajatusta. Esimerkiksi henkilökohtaistaminen tulkittiin esimiehen ja alaisen, joka oli oppisopimusopiskelija, väliseksi epäviralliseksi sopimukseksi. Taustalla saattaa olla oppisopimustoimiston puutteellinen informaatio tai työnantajien välinpitämättömyys tai ajanpuute asiaan perehtymiseen. Kun koulutuksen laatua tarkastellaan henkilökohtaistamisen laadun kriteerillä, työnantajien suhtautuminen vaihteli sen tietoisesta soveltamisesta ja tavoitteen ymmärtämisestä joko tietämättömyyteen tai välinpitämättömyyteen. Isot työnantajat kykenivät suoriutumaan sen velvoitteista vaivattomammin, kun pienillä työpaikoilla prosessiin liittyvät hallinnolliset tehtävät saattoivat kuormittaa. Toisaalta pienillä työpaikoilla myös haluttiin oppisopimuskoulutusta työntekijälle tai kouluttaa opiskelija erityistehtäviin, minkä perusteella työnantajat kokivat sen hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Opiskelijat jakautuivat erilaisiin ryhmiin suhteessa henkilökohtaistamiseen. Osa oli tietoisia ja hyödynsi henkilökohtaistamista ja siihen liittyviä mahdollisuuksia omassa opiskelussaan; yleistä oli kuitenkin sen näkeminen yhtenä koulutuksen hallinnollisista rutiineista. Tietoiset ja myönteiset. Osa oli tietoisia ja kiinnostuneita henkilökohtaistamisesta ja heidän kokemuksensa olivat tämän haastatteluaineiston valossa myönteisiä. He olivat yleensä jo jonkun tutkinnon suorittaneita ja toimineet työelämässä jo jonkin aikaa. Tietoiset. Osa opiskelijoista tunsi henkilökohtaistamisen prosessin ja tunnisti sen myös omassa oppisopimuksessaan. Henkilökohtaistaminen oli kuitenkin vain yksi rutiinivaihe opiskelussa eikä herättänyt heissä juurikaan kiinnostusta. Matalan tietotason opiskelijat. Muutama opiskelija tunnisti varsin ohuesti henkilökohtaistamisen prosessin ja tavoitteet. Heidän vastauksensa kysymykseen, joka koski henkilökohtaistamisen pro20 sessista oli ”kyllä joku paperi täytettiin”. Kysyttäessä tarkastajan läsnäoloa sopimuksen tekemisen tilanteessa vastaus oli ”kyllä sieltä joku kävi”. Henkilökohtaisen opiskeluohjelman noudattaminen Alkuvaiheen kartoituksen pohjalta oppisopimusopiskelijoille laaditaan henkilökohtainen opiskeluohjelma. Tietopuolisten opintojen opettajille suunnatun kyselyn mukaan henkilökohtaistaminen toimii erittäin hyvin (53 % vastaajista) tai hyvin (29 % vastaajista) henkilökohtaisen opiskeluohjelman pohjana. Oppisopimustoimijoiden parissa tehtyjen haastattelujen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että henkilökohtaistamisprosessissa yksilöllisen opiskeluohjelman toteutus vaihtelee. Ensinnäkin koulutus toteutetaan yleensä ryhmäkoulutuksena taloudellisista syistä, mikä ei aina anna hyviä mahdollisuuksia yksilöllistämiseen. Kuitenkin ryhmäkoulutuksenkin kehyksessä voidaan toteuttaa yksilöllistä suunnittelua, mutta se vaatii tuekseen innovatiivisia opiskelumenetelmiä, ohjausta ja aikaa. Seuraavassa on kaksi esimerkkiä onnistuneesta ja vähemmän onnistuneesta henkilökohtaistamisen prosessista. Hyvä esimerkki onnistuneesta räätälöinnistä on eräs yrittäjän oppisopimuksessa opiskeleva pienyrittäjä. Hänen kokemuksensa mukaan ammatillisen ryhmäkoulutuksen lisäksi hän toteutti projekteja, jotka liittyvät em. opintoihin. Projektit liittyivät osin hänen meneillään oleviin toimeksiantoihinsa ja osin ei-ansiotyöperustaisiin projekteihin, ja opinnot koottiin näytöksi portfoliota käyttäen. Hänellä oli itse hankittu mentor suuresta saman alan yrityksestä. Tämän onnistuneen oppisopimuksen taustalla on kuitenkin opiskelijan koulutuksellinen tausta sekä kokemus itsenäisestä työskentelystä sekä alan tunteva koulutustarkastaja. Vähemmän onnistunut esimerkki liittyy oppisopimuksen liian läheiseen suhteeseen työnantajayritykseen; JET-koulutuksen henkilökohtaistamista olivat olleet tekemässä vain työpaikkaohjaaja (esimies) ja opiskelija (alainen). Koulutus keskittyi vain yrityksen konkreettisiin tehtäviin eikä työpaikkaohjaaja tunnistanut käsitettä “henkilökohtaistaminen”. Tietopuolisten opintojen osuus oli ohut ja opiskelu ja koulutus rajautui päivittäisiin työtehtäviin. Tietopuolisten opintojen opettajien kyselyyn vastanneista 78 % oli sitä mieltä, että henkilökohtaista opiskeluohjelmaa pystytään noudattamaan hyvin. Avovastausten perusteella voidaan päätellä, että suunnitelma täytyy kuitenkin laatia huolella, jotta se voi toteutua. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen varmistamisessa enemmistö tietopuolisten opintojen opettajista painotti yhteistyön merkitystä seuraavissa asioissa: oppimistavoitteiden saavuttaminen, kriteerien avaaminen, työpaikan tehtävien suunnittelu ja muulla järjestettävä korvaava koulutus, ja opiskelun sekä oppimisen seuranta. Vastaajista 15 % näki henkilökohtaisten opiskeluohjelmien noudattamisessa haasteita ja kehittämistä. Haasteet liittyivät opiskelijan työpaikkaan, yhteistyöhön, opiskelijaan ja tietopuolisiin opintoihin. Tietopuolisissa opinnoissa haasteet voivat liittyä opetusryhmiin, joissa on erilaisilla lähtötasoilta ja motivaatioilta ponnistavia opiskelijoita. Resurssien niukkuutta valitteli tietopuolisten opintojen opettajista lähes puolet. 21 Yksi henkilökohtaisen opiskeluohjelman tavoite on kartoittaa ne opittavat asiat, joita tutkinnon suorittaja ei pysty oppimaan työpaikalla tarvittavan laajasti tai yksityiskohtaisesti. Tietopuolisen koulutuksen järjestäjä varmistaa, että tällaiset asiat opiskellaan tietopuolisissa opinnoissa lähipäivinä tai erillisinä oppimistehtävinä työpaikalla. Koska oppisopimuskoulutusta sovelletaan erilaisiin tarkoituksiin, kohderyhmiin ja tilanteisiin, vastuuhenkilö voi vaihdella opettajan, tutkinnosta vastaavan opettajan ja jopa näyttömestarin välillä. Tietopuolisten opintojen opettajille suunnatun kyselyn mukaan lähes kaikki oppisopimusopiskelijat osallistuvat tietopuolisiin opintoihin oppilaitoksessa kuten heidän henkilökohtaisessa opiskeluohjelmaansa on suunniteltu: 27 % vastaajan mukaan aina ja 65 % vastaajan mukaan yleensä. Henkilökohtaisen opiskeluohjelman muuttaminen ja purkaminen Henkilökohtaisen opiskeluohjelman laatimisen prosessiin panostetaan erityisesti alkuvaiheessa, jotta se saadaan sujuvaksi. Muutoksia joudutaan tekemään matkan varrella, mikä on myös osa henkilökohtaistamista. Muutokset liittyvät työtehtävien muutokseen, opiskelijan kasvuun opiskelijana, organisaation muutoksiin ja muuhun normaaliin elämänkulkuun yrityksissä. Haastateltavien ja kyselyihin vastanneiden mukaan oppisopimuksen on tarkoituskin elää matkan varrella eikä se aiheuta pulmia sopimuksen toteuttamiselle. Haasteena on muutosten päivittäminen opiskeluohjelmaan ja opiskelusuunnitelmaan, sillä haastateltavien mukaan voi jäädä tekemättä kiireen keskellä. Yksi haastateltavista, koulutustarkastaja, toi esille vaihtoehtona nuorten pitkälle tekemisen sopimuksen lykkäämistä jossain määrin, jotta opiskelija voi tutustua alaan ja opiskeluun kiireettömämmin. Sen sijaan kokeneet ja varsinkin erikoisammattitutkintoa suorittavat ovat valmiimpia ko. tehtävään. Nuorisotakuun piirissä olevat ja muutoin sosiaalisesti tai taloudellisesti ongelmallisessa tilanteessa olevat tarvitsevat keskimääräistä enemmän tukea henkilökohtaistamiseen. Oppisopimus koulutusmuotona mahdollistaa hyvin joustavia toteutustapoja, mitä voisi myös hyödyntää nuorten tai alalle uusina tulevien oppisopimuksessa. Osassa malleja hyödynnetään ensin oppilaitosmuotoista opiskelua, jolloin opiskelijan on mahdollista vuoden tai kahden vuoden ajan perehtyä alaan ja pohtia omia kiinnostuksen kohteitaan. Oppilaitosjakson jälkeen siirrytään varsinaiseen oppisopimukseen, jolloin opiskelija on jo enemmän selvillä soveltuvuudestaan, tarpeistaan ja alasta. Joidenkin haastateltavien työnantajien mukaan nuoret oppisopimusopiskelijat voivat olla riski edellä mainituista syistä, mihin valmistava oppilaitosvaihe voisi olla ratkaisu. Henkilökohtaisiin opiskeluohjelmiin tehdään koulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan tarvittaessa muutoksia aika usein. On mahdollista, että kaikki vastaajat eivät ole huomioineet kysymyksessä ”Tehdäänkö suunnitelmiin tarvittaessa muutoksia?” sanaa tarvittaessa. Suhteelliset vastausjakaumat kuviossa 2.7. 22 Kuvio 2.1.7 Kuinka usein henkilökohtaisiin opiskelusuunnitelmiin tehdään tarvittaessa muutoksia (%). (N=75) Järjestäjäkysely. 0% 13% ei koskaan (0 %) 26% harvoin aika usein 62% aina Oppisopimuskoulutuksen järjestäjien mukaan opiskeluohjelmia muutetaan useista syistä, jotka liittyvät aikatauluihin, työpaikkaan, opiskelijaan ja tietopuolisiin opintoihin. Kuvio 2.1.8. Syyt joiden vuoksi henkilökohtaisia opiskeluohjelmia muutetaan (n) (N= 75). Järjestäjäkysely 60 50 40 30 20 10 0 aikatauluihin liittyvät seikat tietopuolisiin opintoihin liittyvät seikat ei lainkaan työpaikkaan liittyvät seikat jonkin verran opiskelijaan littyvät seikat paljon muut syyt hyvin paljon Lisäksi vastaajat ilmoittivat muiksi suunnitelmien muuttamisen syiksi avovastausten perusteella mm. henkilökohtaiset tilanteet, suunnitelmien tarkennus ja työpaikalla tehtävien muutos tai työpaikkakouluttajan muutos Oppisopimuksia puretaan kesken opintoja jonkin verran. Oppisopimuskoulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan purkaminen tapahtuu usein oppisopimuskoulutuksen alkuvaiheessa, esim. opiskelijan ollessa koeajalla työpaikassa. Tavallisimmin purkamisen taustalla on opiskelijaan ja/tai työpaikkaan liittyvät tekijät (katso taulukko 2.9 alla). 23 Kuvio 2.1.9. Oppisopimusten purkamisen syyt (n) (N= 76). Järjestäjäkysely 60 50 40 30 20 10 0 opiskelijaan liittyvät syyt työnantajaan liittyvät syyt ei lainkaan jonkin verran paljon muut syyt hyvin paljon Oppisopimuskoulutuksen järjestäjät kertoivat avovastauksissa useita syitä purkaa oppisopimus. Opiskelijan elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä ovat opintojen jumiutuminen, motivaation puute, ammatin tai alan vaihto tai muutto paikkakunnalta. Työpaikan tilanne voi aiheuttaa purkamisen esimerkiksi irtisanomisten, tuotannollis-taloudellisten syiden, oppisopimusopiskeluun soveltumattomuuden tai työpaikkakouluttajan puuttumisen vuoksi. Henkilökohtaistaminen kohdistuu koko oppisopimuksen ajalle, mutta hyvin työnantajat, opiskelijat ja tarkastajat tarkastelivat sitä vain alkuvaiheen työpaikan kartoitukseksi ja opiskelijan osaamisen selvittämiseksi sekä opintoja koskevien suunnitelmien tekemiseksi. Henkilökohtaistamista ohjasi vahvimmin työpaikalla tapahtuva oppiminen. Henkilökohtaistamisen prosessi vaihteli sekä sen toteutuksen että sen laadun mukaan. Toteutuksen vaihtelu on luontevaa, koska sopimukset, tilanteet, alat ja työpaikat ovat erilaisia. Laadun vaihtelu sen sijaan liittyi vuorovaikutukseen, työpaikkoihin, oppilaitoksiin, alaan ja muihin tekijöihin. Työnantajan henkilökohtaistaminen vaihteli organisaation koon, oppisopimustoiminnan laajuuden ja alan mukaan. Vakiintuneet sosiaali- ja terveysalan työnantajat toteuttivat henkilökohtaistamista sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Opiskelijoiden tietoisuus itse henkilökohtaistamisesta ja opintojen räätälöinnista vaihteli: osa oli varsin innostunut henkilökohtaistamisen ideasta ja sovelsi sitä toimintaansa ja osa piti sitä vain koulutushallinnon rutiinitehtävänä. Vaihtelun taustalla on opiskelijoiden aikaisempi koulutus. Tietopuolisten opintojen opettajien tai muiden alaa hallitsevien asiantuntijoiden osallistuminen aiemmassa vaiheessa henkilökohtaistamisprosessiin tukee sekä alakohtaisen että tutkintoperustaisen opintosuunnitelman tekemistä. Henkilökohtaisia opiskeluohjelmia muutetaan verrattain usein, mikä liittyy tasaisesti eri tekijöihin, eli opiskelijaan, työpaikkaan, tietopuolisiin opintoihin ja aikatauluihin. Yhteiskunnan näkökulmasta henkilökohtaistamiseen liittyvä laadun vaihtelu ei ole myönteinen ilmiö, vaikka vaihtelevuus sinänsä – joka liittyy olennaisesti työelämäkontekstin moninaisuuteen – on jopa positiivista. 24 2.2 Oppisopimustoimiston, koulutuksen järjestäjän ja työpaikan roolit, tehtävät ja niiden keskinäinen järjestäminen Tässä luvussa tarkastellaan oppisopimustoimijoiden rooleja ja tehtäviä, johon liittyen tarkastellaan myös seurantaan. Seurantaa koskevasta tiedosta osa toistuu pienessä määrin oppimisen seurantaa selvittävässä luvussa, mutta tarkasteltuna osin toisesta näkökulmasta. Haastattelu- ja kyselyaineisto toi esille vuorovaikutuksen kehittämisen tarpeen eri toimijoiden kesken ja sama teema toistuu läpi arvioinnin eri teemoja läpäisten. Vuorovaikutuksen kehittämisen tarve liittyy oppisopimuskoulutuksen joustavuuteen ja laajuuteen. Kun tarkkoja sääntöjä ei ole ja sopimus on periaatteessa aina räätälöity opiskelijalle, sitäkin tärkeämpää on sopiminen siten että kaikki osapuolet ovat tietoisia sopimuksen sisällöstä. Useimmiten oppisopimusta solmittaessa oppisopimuskoulutuksen järjestäjä valitsee tai hyväksyy työpaikan. Haastattelujen ja tietopuolisen opetuksen opettajille suunnatun kyselyn mukaan jo oppisopimuksen solmimisvaiheessa yhteistyö em. toimijoiden ja opiskelijan kesken olisi tärkeää mm. siksi, että oppisopimuskoulutusjärjestäjän vastuulla on hyvin usein suuri määrä valvottavia oppisopimuksia eri opintoaloilta, eivätkä työntekijät aina tunne tarvittavan syvällisesti tutkintojen sisältöjä ja vaatimuksia ja niiden työpaikalle asettamia vaatimuksia. Oppisopimusopiskelijan tulisi kuitenkin omaksua suurin osa oppisopimuksen alaisista tiedoista ja taidoista työpaikallaan. Valtaosa koulutustarkastajista kertoi, ettei ehdi käydä lainkaan opiskelijoiden työpaikoilla. Lisäksi useilla koulutustarkastajilla on useampia aloja valvottavanaan, mikä ei ole laadunvarmistuksen näkökulmasta toimiva ratkaisu. Koulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan koulutuksen järjestäjän vastuuhenkilön vastuulla olevien oppisopimusten määrä vaihteli kahdesta kolmeensataan. Vastausten (N=72) keskiarvo oli 128 oppisopimusta. Tarkastajan vastuulla olevien koulutusalojen määrä vaihteli myös paljon. Oppisopimuskoulutuksen järjestäjille suunnatussa kyselyssä selvitettiin, miten koulutustarkastaja pitää yhteyttä työnantajaorganisaatioon ennen sopimuksen solmimista. Vastausten perustella välitön kommunikaatio näyttää olevan tapa selvittää organisaation sopivuutta kouluttajaksi, mutta organisaatioihin perehdytään jonkin verran myös dokumenttien pohjalta. (kuvio alla). Kuvio 2.2.1. Koulutustarkastajan selvitysmenetelmät koskien organisaation soveltuvuutta kouluttajaksi (n) (N=76). Järjestäjäkysely 25 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Käynnillä paikan päällä Perehtymällä organisaatiota koskeviin dokumentteihin yms. ei lainkaan Tapaamisella jonkin verran paljon Puhelinkeskusteluin tai sähköpostiviestinnällä muu hyvin paljon Haastattelujen mukaan joillain aloilla yhteistyön toimintamuotoina ovat ohjausryhmät, joihin osallistuvat oppisopimustoimistojen edustajat, tietopuolisia opintoja tarjoavan oppilaitoksen opettaja, työnantaja ja opiskelijoiden edustaja. Koulutuksen järjestäjien kyselyn perusteella oppisopimuskoulutuksen johtamista ja valvomista toteutettiin seuraavasti: tapaamiset, opiskelijan opintojen seuranta, arvioinnit, sähköiset järjestelmät olivat näitä keinoja (kuvio alla). Kuvio 2.2.2. Oppisopimuskoulutuksen johtamisen ja valvomisen keinot (n) (N=77). Järjestäjäkysely 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 yhteydenpidolla opiskelijaan ja työpaikkakouluttajaan väliarvioinneilla ei lainkaan koulutuksen tietopuolisten työnantajan laatimilla järjestäjän käynneillä opintojen toteuttajan selvityksillä työpaikalle käynneillä työpaikalle jonkin verran paljon muu hyvin paljon 26 Lisäksi koulutuksen järjestäjät ilmoittivat avovastauksissa muita tapoja toteuttaa oppisopimuskoulutuksen johtamista ja valvomista (yhteenveto avovastauksista): 1. Ohjausryhmätoiminta 2. Kiinteät ja systemaattiset kontaktit työnantajan, työpaikkaohjaajan, oppisopimuskoulutuksen järjestäjän ja tietopuolisen opettajan välillä 3. Opiskelijan opintojen seuranta 4. Oppisopimuksen seuranta sähköisen järjestelmän kautta 5. Kyselyt työnantajille ja opiskelijoille Tietopuolisen koulutuksen opettajista kolmasosa piti yhteistyötä koulutustarkastajan kanssa ongelmattomana. Toinen iso kategoria (vastauksia yli 40 %) painotti yhteydenpidon ohuutta ja siihen liittyviä reunaehtoja eli resursoinnin niukkuutta ja aikataulujen eriaikaisuutta. Pieni osa vastaajista nosti esille koulutustarkastajan osaamispuutteita. Oheisessa taulukossa on tietopuolisen opetuksen opettajien näkemyksiä yhteistyön kipupisteistä oppisopimuskoulutuksen järjestäjän ja tietopuolisen kouluttajan välillä. Taulukko 2.2.1. Kipupisteet yhteistyössä koulutustarkastajan kanssa (%). Avovastaukset ryhmiteltynä. Tietopuolisten opintojen opettajien kysely. Ei ongelmia Resurssien niukkuus Tiedonvaihdon puutteellisuus Oppisopimuskoulutuksen järjestäjän puutteellinen alan tuntemus Kontaktin heikkous Aikataulujen sovittamisen ongelmat Käytäntöjen erilaisuus Muut Henkilökohtaistamisen osaamisen vaikeudet Oppisopimuskoulutuksen järjestäjä ei tunne tutkinnon sisältöjä Oppisopimuksen alkuvaiheen suunnittelun ylipainotus Koulutustarkastajan asiantuntemuksen heikkous opiskelijavalinnassa Oppisopimuskoulutuksen järjestäjän heikko ote työpaikan ohjaamisessa Oppisopimuskoulutuksen järjestäjä ei tunne käytäntöjä Koulutustarkastajan teoriaopintojen vähättely Sopimuksien liiallinen pituus Vastuiden epäselvyys oppiststo/opettaja Yhteistoimintakyvyn heikkous Yht. % N 33 % 13 % 13 % 7% 6% 6% 4% 18 % 100 % 82 Koulutustarkastajilta ei pyydetty kyselyssä arvioimaan suhdetta tietopuolisten opintojen tarjoajiin ja opettajiin, mutta haastatteluissa ei noussut esille kriittisiä kohtia. ”Tarjonta on runsasta ja kilpailu pitää laadun hyvänä”, totesi kuitenkin yksi haastatelluista tarkastajista. 27 Tietopuolisen opetuksen opettajat antoivat kyselyssä myös ehdotuksia koulutustarkastajalähtöisen yhteistyön kehittämiseen. Lähes kolmasosa keskittyi yleiseen yhteistyön lisäämiseen eri tavoin: vuorovaikutuksen, tapaamisten, tapahtumien ja eri vaiheissa tapahtuvan yhteistyön lisäämiseen. Resurssien lisäämistä ehdotti yllättävän harva (6 %) ottaen huomioon, että ne arvioi puutteellisiksi 13 % vastaajista. Oppisopimukseen liittyvien käytäntöjen noudattamista eri tavoin ehdotti usea vastaaja ja näiden käytäntöjen teknistä kehittämistä (prosessien integrointi ja sähköiset järjestelmät) osa vastaajista. Yksittäisistä vastauksista tuli esille oppisopimuskohtaisia ehdotuksia; järjestelmän laajuus tai joustavuus tuottaa erilaisia malleja, mikä näkyy myös kehittämisehdotuksissa. Taulukko 2.2.2. Koulutustarkastajan kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen (%) Tietopuolisten opintojen opettajien kysely. Yhteistyön kehittäminen 31 % Yhteistyön kehittämisessä ei ongelmia 12 % Tietopuolisten opettajan osallistuminen sopimusten tekoon 6% Resurssien lisääminen (aika, muut resurssit) 6% Tarkastajan säännöllinen yhteydenpito ja käynnit työpaikalla 5% Riittävä tarkastajan alakohtainen osaaminen 4% Osapuolten integrointi samoihin prosesseihin (arvioinnit, seurannat, suunnittelu yms.) 4% En osaa sanoa 3% Opetuksen sisällöstä keskustelu ja sopiminen etukäteen 3% Sopimusten ja roolien noudattaminen (kaikki osapuolet) 3% Sähköisten järjestelmien yhteensovittaminen 3% Varhainen puuttuminen ongelmiin 3% Muut 17 % Henkilökohtaistamisen kehittäminen ja opiskelijan huomioon ottaminen Joustavuuden kehittäminen Keskustelu opiskelusta (oppisopimuksen pituus yms.) neuvotteluiden lisääminen tietopuolisten järjestämisestä ja oppilaitoksen osallistumisesta työpaikkakartoitukseen Ohjausryhmien toiminnan kehittäminen Oppisopimuksen arviointia yhdessä työelämän toimijoiden kanssa projektin päätyttyä Oppisopimus osaksi valmistavaa koulutusta Tapauskohtainen kehittäminen Oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viestinnän lisääminen Pitkäaikaiset suhteet toimivan yhteistyön taustalla Työpaikalla oppimisen ohjauksen hankintaa oppilaitoksilta niukkojen resurssien tilanteessa Tavoitteiden yhteensovittaminen Tarkastajan byrokraattisen työn vähentäminen Yht. % 100 % N 78 Tietopuolisen opetuksen opettajille suunnatun kyselyn mukaan kommunikaatiossa työpaikkakouluttajien kanssa oli jonkin verran puutteita. Vastaajista 32 % ilmaisi, että kommunikaatioita tieto28 puolisten opintojen opettajien ja työpaikkakouluttajan välillä ei ole lainkaan, vastaajista 15 % mukaan kommunikaatioita oli jonkin verran. Kommunikaation oli kokenut jonkin verran toimivaksi 24 % vastaajista, mutta 20 % ei lainkaan toimivaksi. Katso kuvio alla. Kuvio 2.2.3. Kommunikaation toimivuus ja määrä työpaikan ja työpaikkakouluttajan kanssa oppisopimuksen aikana (%). Tietopuolisten opintojen opettajien kysely. (N=131) toimivuus määrä 0 5 hyvin paljon 10 paljon 15 jonkin verran 20 ei lainkaan 25 30 35 epärelevantti/en osaa sanoa Tietopuolisen opiskelun opettajien mukaan kipupisteet yhteistyöhön työpaikan ja työpaikkakouluttajan kanssa liittyvät useimmiten kiireeseen ja käytännön ongelmiin. Toiseksi useimmin kipupisteet liittyivät työpaikkaan, työpaikkaohjaan tai -kouluttajaan tai tietopuolisten opintojen ja työpaikan välisen yhteistyön ongelmiin. Katso taulukko alla. Taulukko 2.2.3. Kipupisteet kommunikaatiossa/yhteistyössä työpaikan/työpaikkaohjaajan/kouluttajan kanssa (%). Avovastaukset ryhmiteltynä. Tietopuolisten opintojen opettajien kysely. Kiire, käytännön ongelmat Työpaikkoihin, työpaikkakouluttajiin liittyvät asiat Yhteistyöongelmat Viestintäongelmat Ei ongelmia En osaa sanoa yht. N 34 % 25 % 25 % 11 % 2% 3% 100 % 131 Tietopuolisten opintojen opettajat pitivät toimivan yhteistyön ja kommunikaation tärkeimpinä kriteereinä työpaikan, työpaikkakouluttajan kanssa vuorovaikutuksen kaksisuuntaisuuden, avoimuuden ja säännöllisyyden. Lisäksi toiminnan yhteiset tavoitteet, työpaikan henkilöstön hyvä mo29 tivaatio, yhteistyön tarvelähtöisyys, ajankohtaisuus, joustavuus ja ajantasaisuus edesauttavat toimivaan yhteistyöhön pyrittäessä. ”Sujuva kommunikaatio ja riittävä yhteydenpito perustuu paljolti pitkäaikaisempiin suhteisiin ja sitä kautta helposti lähestyttävyyteen - työpaikkaohjaajan ja teoriapuolen kouluttajan tulisi olla enemmän kontaktissa, ei kuitenkaan opiskelijan selän takana vaan avoimesti. Avoimuus ja luottamus sekä keskinäinen kunnioitus ovat avainasemassa.” Opettaja Koulutustarkastajan vastuulla on keskimäärin 128 oppisopimusta ja yleensä sopimuksia on usealta alalta. Valtaosa tarkastajista ei ehdi käydä työpaikoilla, mutta nuorten ja erityistukea tarvitsevien oppisopimuksissa pyritään toteuttamaan ainakin yksi käynti oppisopimuspaikalla. Yhteistyötä pyritään tekemään tietopuolisia opintojen järjestäjien kanssa, mutta tämä yhteistyö on ohutta ja sitä leimaa resurssien niukkuus ja aikataulujen eriaikaisuus. Kaikki toimijat pitävät tärkeänä vuorovaikutuksen lisäämistä oppisopimustoiminnan laadun nostamiseksi. 2.3 Tietopuolinen koulutus Tietopuolisen koulutuksen hankinta ja kilpailutus Yli puolet oppisopimuskoulutuksen järjestäjille suunnattuun kyselyyn vastanneista ilmoitti, että oman oppilaitoksen tietopuolisten opintojen opetustarjontaa hyödynnetään hyvin paljon. Viisi vastaajaa (6 %) ilmoitti, että oman oppilaitoksen tietopuolisten opintojen opetustarjontaa ei hyödynnetä lainkaan. Kuvio 2.3.1. Oman oppilaitoksen tietopuolisten opintojen opetustarjonnan hyödyntäminen (%) (N=71). 1 % osuus vastauksista on vaihtoehto ”epärelevantti, en osaa sanoa”. Järjestäjäkysely. 1% 6% 15 % 52 % 26 % ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon 30 Vastaajat ilmoittivat seuraavia syitä, miksi oman oppilaitoksen tietopuolisten opintojen opetustarjontaa ei hyödynnetty (yhteenveto avovastauksista): kaikkia koulutusaloja ei ole omassa oppilaitoksessa koulutus hankitaan oppilaitosverkostossa yhteishankintana laatu on huono aikataulut eivät ole toimivat. Oppisopimuskoulutuksen järjestäjien mukaan tietopuolista opetusta hankittiin eniten lähimmästä tai omasta oppilaitoksesta ja vähiten muista koulutusta ja opetusta antavilta tahoilta kuin oppilaitoksista. Liitteessä ovat muut tahot, joilta koulutusta hankitaan. Kuvio 2.3.2. Tietopuolisen koulutuksen hankintatahot (n) (N=71). Järjestäjäkysely 50 40 30 20 10 0 lähin tai oma oppilaitos ei lainkaan muut oppilaitokset jonkin verran paljon muut koulutusta/opetusta antavat tahot hyvin paljon Oppisopimuskoulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan tietopuolisen opetuksen hankintaan vaikutti eniten pitkäaikainen yhteistyö opetuksen tuottajan kanssa. 31 Kuvio 2.3.3. Erilaisten tekijöiden vaikutus tietopuolisten opintojen hankintaan (n) (N=71). Järjestäjäkysely 40 35 30 25 20 15 10 5 0 kilpailutus (julkiset hankinnat) ei lainkaan omistajataho jonkin verran pitkäaikainen yhteistyö (julkiset hankinnat/hankintarajat) paljon muut tekijät hyvin paljon Vastaajat luettelivat lisäksi paljon muita tekijöitä, jotka vaikuttivat tietopuolisten opintojen hankintaan, mm. (yhteenveto avovastauksista): koulutuksen laatu käytännön asiat: maantieteellinen sijainti, tietopuolisen opetuksen saatavuus, aikatauluasiat työnantajan toivomus opiskelijan tilanteeseen liittyvät asiat. Haastatteluaineiston mukaan tietopuolisen opetuksen valintaan liittyvä kilpailutus vaatii työtä ja vie aikaa, mutta suurissa yksiköissä kilpailutus sujuu rutiinilla ja osaaminen on kehittynyt vastaamaan uutta tilannetta. Osaaminen on myös kehittynyt siten, että osataan hyödyntää kilpailutusta tarkoituksenmukaisella tavalla. Esimerkiksi puitesopimusten tekeminen tietopuolisen opetuksen hankinnassa on oppisopimuksen kaltaisessa mallissa hyvin toimiva. Kun opiskelijoiden suunnitelmat muuttuvat oppisopimuksen edetessä, sopimus tietopuolisen opetuksen hankinnasta mahdollistaa joustavuuden. Osa oppisopimustoimistoista asettaa minimilaadun tarjottaville koulutuksille ja kilpailu käydään vain hinnasta. Perustelu kumpuaa siitä, että suuressa kaupungissa on laajasti koulutuksen tarjoajia ja kilpailu pitää laadun korkeana. Jos kilpailu ei ulotu laatuun, sitä pitäisi tarkkailla. Tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia, koska yksittäisellä tarkastajalla on yleensä liikaa valvottavia opiskelijoita. Koulutuksen hankinnan käytäntöjä määrittelivät ala, mittakaava ja tarjonta, joista seuraavissa haastattelulainauksissa on kuvauksia. 32 “Tietopuolinen opetus ostetaan omasta oppilaitoksesta, jos vain se on sieltä saatavissa. Valmiina on myös puitesopimuksia, jotka mahdollistavat nopean ostoprosessin. Tarjouskilpailutuksissa oppisopimusjärjestäjällä on mahdollisuus myös benchmarkata omat tiedot eri ammattialojen tietopuolistenkoulutuksen sisällöistä ja tarpeen vaatiessa kehittää omia sisältöjä”. (Kaikkien alojen koulutusta järjestävä oppisopimustoimisto, päällikkö ja kaksi koulutustarkastaja). ”Kaupungin ammattioppilaitoksissa ei ole kaupan ja hallinnon koulutusalaa. Koulutusta on ostettava ulkopuolisilta: koulutuspalveluiden tarjoajia on runsaasti, joten ei ongelmia löytää sopivaa oppilaitosta. Koulutuksen laatu on korkea suuren tarjonnan vuoksi, ja pyritään tilaamaan tasapuolisesti kaikilta jotta tarjonta pysyy hyvänä; kilpailutetaan hinnalla ja asetetaan laadulle minimiehdot, koska laatu on jo korkea. Säästytään näin arvioinnilta, käytetään myös suorahankintaa alle 30 000 euron hankinnoissa”. (Tekniikan alan koulutustarkastaja, suuri monialainen oppilaitos). ”Olemme keskustelleet metsäalan koulutusta järjestävien tahojen kanssa siitä, että oppisopimuskoulutusta voisi keskittää joihinkin oppilaitoksiin. Nyt kilpailutus on raskas oppisopimustoimistolle ja koulutusta on järjestetty hyvin pienille opiskelijaryhmille.” (Luonto- ja ympäristöala, metsäkoneen kuljettaja, tietopuolisten opintojen opettaja). Tietopuolisen koulutuksen järjestäminen, laatu ja tarkoituksenmukaisuus Ammatillisessa koulutuksessa ja erityisesti oppisopimuskoulutuksessa työpaikan ja oppilaitoksen välineiden, menetelmien ja työkäytäntöjen yhteensopivuus on koulutuksen keskeinen elementti. Haastattelu- ja kyselyaineiston perusteella työpaikan ja oppilaitoksen välineissä, laitteissa ja menetelmissä oli eroavuuksia. Työpaikan koneet ja työmenetelmät usein modernimpia kuin oppilaitoksen, ja oppilaitosten laitekannan hankintaa säätelevät taloudelliset ehdot. Joissain tapauksissa työpaikan käytännöt ja välineet ovat vähemmän modernit kuin oppilaitoksen. “Ja ehkä siinä se palaute mikä on tullut on se että se ai aina ole ajantasaista se tieto siellä oppilaitoksissa, että tavallaan työelämässä saattaa jo olla modernimmat menetelmät, välineet, että tää on ehkä väärin sanoa, mutta että opetetaan vanhanaikaista tietoa…” (Suuren kaupungin kaikkien alojen koulutusta järjestävän tahon oppisopimustoimiston päällikkö ja koulutustarkastaja). Tietopuolisen opetuksen hankinta oli tällaisissa tilanteissa haasteellista. Tulevaisuudessa tämä asettaa paineita oppilaitosten toimintamallien kehittämiselle, sillä yhteistyön syventäminen ja kehittäminen työnantajien kanssa on näissä tilanteissa välttämätöntä. Kilpailutus voisi olla mahdollinen keino kehittää oppilaitosten toimintamalleja, mutta välittömänä ja nopeana ratkaisuna se ei toimi. Tietopuolisen opetuksen laatua voidaan arvioida myös sillä, kuinka mielekkääksi opiskelijat kokevat sen oman työnsä kannalta. Hyvin tehty henkilökohtaistaminen ja sen seuraaminen opetuksen suunnittelussa ja opintojaksojen valinnassa on hyvä menetelmä mielekkyyden kokemusten lisäämisessä. Erityisesti tämä koskee opiskelijoita, joilla on jo paljon työkokemusta tai esimerkiksi maahanmuuttajia, joilla saattaa olla tutkinto toisesta maasta ja he osallistuvat koulutukseen muodollisen pätevyyden saadakseen. Lisäkoulutus on mahdollistanut ei-tutkintotavoitteisen koulutuksen, mikä palvelee erityisesti uusilla aloilla toimivia opiskelijoita. Koulutus voi perustua sisällöllisesti ja laadullisesti hyvin vaihtelevaan materiaaliin ja toimintaan, josta oli esimerkkejä haastatteluaineistossa. Erityisesti tällaisissa 33 tapauksissa koulutuksen järjestäjien yhteistyö on tärkeä laadun nostamiseksi ja laatuerojen tasoittamiseksi. Tietopuolisen opetuksen järjestäminen vaatii erityisratkaisuja pienillä aloilla. Ensinnäkin taloudellisista syistä joudutaan koulutuksessa muodostamaan taustaltaan hyvin heterogeenisia ryhmiä, jolloin henkilökohtaistaminen tulee erityisen tärkeäksi. Haastatteluaineiston mukaan heterogeeniset ryhmät tuovat toisaalta eri näkökulmia oppimiseen, mutta toisaalta hyvin eri taustoilla ja motivaatiolla koulutukseen tulevien oppimistavoitteet ja –tarpeet voivat olla niin erilaiset, että ryhmäopetuksessa kaikki eivät saa tarvitsemaansa tietoa. Hyvänä esimerkkinä ratkaisujen etsimisestä on haastatteluaineiston metsäkoneenkuljettajakoulutus. Koulutusryhmässä oli ollut viisi oppisopimusopiskelijaa, mutta myös useita työllistämistuella metsuripalvelutuottajiksi opiskelevia. Näiden ryhmien oppimistavoitteet ja motivaatio olivat hyvin toisistaan poikkeavat. Opettaja oli ratkaissut heterogeenisen ryhmän ongelman niin, että oppisopimusopiskelijoille tarjottiin paljon laadukasta materiaalia sähköisessä muodossa ja niihin liittyviä etätehtäviä. Tietopuolisten opettajien kysely toi esille opiskeluryhmien koostumuksen vaihtelevuuden sekä koulutusmuodon että tutkinnon mukaan. Opiskelijoiden määrät vaihtelevat paljon eri aloilla. Lisäksi oppilaitoksen koko ja opintoalojen määrä vaikuttaa tietopuolisten opintojen järjestämiseen. Kuvio 2.3.4. Opiskeluryhmien heterogeenisuus (%) (N=140). Tietopuolisten opintojen opettajien kysely. 60 50 40 epärelevantti/en osaa sanoa ei lainkaan 30 jonkin verran 20 paljon hyvin paljon 10 0 ryhmissä on opiskelijoita eri koulutusmuodoista ryhmissä on eri tutkintoa suorittavia Työnantajien ja opiskelijoiden näkökulmasta tietopuolisen koulutuksen osuvuudessa on keskeistä, että se tukee työpaikalla oppimista ja sen tarjoama tieto ja taito on hyödynnettävissä työpaikalla. Henkilökohtaistamista koskevassa luvussa keskusteltiin jo pulmista, joita aiheutuu laitteiden ja työskentelymenetelmien erilaisuudesta työpaikalla ja oppilaitoksessa ja toisaalta tietopuolisten opintojen riittävyydestä. Tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen niveltämisessä palataan tähän aihepiiriin. 34 Tietopuolisten opintojen laatua voidaan arvioida myös sillä, millaisilla toimilla opetuksen järjestäjä pyrkii varmistamaan tietopuolisille opinnoille asetetut oppimistavoitteet. Tietopuolisten opintojen opettajille suunnatun kyselyn mukaan oppimistavoitteiden saavuttamista pyritään varmistamaan erityisesti opetukseen liittyvillä tekijöillä, kuten monipuolisten oppimistehtäviä käyttämällä. Neljännes vastaajista piti opetukseen liittyviä tekijöiden huomioimista tärkeimpänä. Oppimisen tavoitteiden saavuttamista pyrittiin vastaajien mukaan varmistamaan myös perusteellisella opetuksen ja opiskelun suunnittelulla. Yhtä tärkeäksi varmistamiskeinoksi vastaajat näkivät oppimisen arvioinnin ja tutkintotilaisuudet. Niissä ei vain mitata osaamista, vaan varmistetaan, että oppisopimusopiskelija on oppinut tarpeeksi valmistuakseen tutkinnosta. Vastaajat näkivät, että lisäksi opetushenkilöstön määrä, saama koulutus ja laatu vaikuttavat oppimistuloksiin, kuten myös opiskelijoiden saama ohjaus ja palaute sekä henkilökohtaistamisen ja HOPS:n noudattaminen ja oppimisen seuranta. Taulukko 2.3.1. Tutkinnon oppimistavoitteiden saavuttamisen varmistamiskeinot (%). Tietopuolisten opintojen opettajien kysely. Opetukseen liittyvät tekijät mm. tehtävät Opiskelusuunnitelma Arviointi ja tutkintotilaisuus Opetushenkilöstön laatu, määrä ja koulutus Ohjaus ja palaute Henkilökohtaistaminen, HOPS Varmistaminen on jonkun vastuulla Seuranta Yhteistyö Ei varmisteta En osaa sanoa, epärelevantti Yht. N 24 % 17 % 16 % 8% 7% 6% 6% 6% 5% 3% 2% 100% 140 Avovastauksissa opettajat kertoivat oppimistavoitteiden saavuttamisen keinoista seuraavasti. ”Oppimistehtävät ovat tässä hyvä mittari. Oppimistehtävien tavoitteiden asettamiseen, sisältöön, muotoiluun ja niiden arviointiin ja erityisesti kommentointiin tulisi kiinnittää paljon huomiota.” ”Monimuotokoulutuksessa tämä onkin haaste. Mutta lähipäivien lisäksi riittävästi oppimistehtäviä, verkkoopetusta ja muuta itsenäistä opiskelua.” ”Paljon jää opiskelijan omalle vastuulle, koska tietopuolisia opintoja on resurssipulan takia kovin vähän. Osa oppii, osa ei. Toisaalta ops on kirjoitettu niin väljästi, että joka kohdassa lukee "osaa siinä määrin että pystyy suoriutumaan käytännön työtehtävistä". Tämä ei välttämättä edellytä juuri lainkaan teorian osaamista.” ”Kirjaukset ja seurantaa, jota tehdään myös osaamiskartoituksen avulla, ennen tutkintotilaisuutta. Vaikeuksia on, jos työelämä ei ymmärrä osaamisen laajuutta tutkinnon perusteiden mukaan. Joskus heille riittää se mitä heidän oma työ on.” Tietopuolista opetusta antavien yksiköiden ja oppilaitosten opetuksen laadun ja erityisesti laadun erojen kaventamista edistäisi yhteistyö muiden saman alan tai tutkinnon opetusta antavien yksiköiden kanssa. Aineiston perusteella tietopuolisen koulutuksen järjestäjät tekevät yhteistyötä 35 muiden tietopuolisen opetuksen järjestäjien kanssa vaihtelevasti. Tietopuolisen opetuksen opettajien näkemykset yhteistyöstä hajaantuivat kyselyn vastauksissa niin, että reilu kolmannes näki yhteistyötä tehtävän liian vähän, toinen kolmannes sopivasti, 15 prosenttia pääasiassa teemakohtaisesti ja 11 prosenttia vastaajista teki yhteistyötä säännöllisesti. Suurilla järjestäjillä ja oppilaitoksilla on laatujärjestelmät, mikä näkyy tietynlaisen systemaattisena toimintana ja myös verkoston kautta toteutettuna toimintana (koulutuksen hankinta). Pienillä järjestäjillä ja koulutuksen toteuttajilla ei ole aina varsinaisia järjestelmiä, mutta ne hyödyntävät käytettävissä olevia laadun “osajärjestelmiä”, tsekkilistoja yms. Tietopuolisen koulutuksen opettajien näkemykset hajaantuivat myös kysyttäessä tietopuolisen koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön kehittämisehdotuksia, mikä liittynee oppisopimuskoulutuksen hyvinkin erilaiseen toteutukseen ja toimintaympäristöön sekä vastaajien erilaisiin näkemyksiin ja kokemuksiin yhteistyöstä. Yhteinen tekeminen eri muodoissaan tuli esille vastauksista. Tärkeimpinä yhteistyömuotoina nähtiin tapaamisten, yhteistyöresurssien, yhteisen kouluttautumisen lisääminen. Kehittämisideoita on esitelty tarkemmin alla olevassa taulukossa. 36 Taulukko 2.3.2. Koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön kehittämisen keinot (%). Tietopuolisen opetuksen opettajien kysely. Tapaamisten lisääminen En osaa sanoa Resurssien lisääminen Yhteiset koulutuspäivät Verkostoituminen ja valtakunnallisen linjan hakeminen Yhteiset kehittämisprojektit Tietopuolisten substanssiasioiden yhteinen tietotori Yhteinen suunnittelu ja koordinointi: koulutuksen sisällöt, ryhmätyöt ja oppimistehtävät. Yhteisiä opetusryhmiä Muut Yhteistyöllä laajempaa opetustarjontaa Yhteistyön kehittäminen ei tarpeen suuressa ja monialaisessa oppilaitoksessa Yhteiset materiaalit ja tilaisuudet Yhteiset opetukset Yhteinen sähköinen opintojen etenemisjärjestelmä Vierailut toiseen oppilaitokseen Virtuaalitiedotustilaisuudet oppilaitosten tarjonnasta Tutkintovastaava-yhteistyön hyödyllisyys opintojen valinnassa Työelämäyhteyksien lisääminen Valmistavan opetuksen jakaminen oppilaitosten profiilien mukaan Tapauskohtainen kehittäminen Tiedonvaihdon lisääminen Roolien sopiminen Saman alan oppilaitosten yhteistyön lisääminen Kilpailun vuoksi yhteistyön tekeminen vaikeaa Luonnollisella yhteistyöllä Materiaalien jakaminen Monialaisen yhteistyön lisääminen Oman oppilaitosekn toimiva yhteistyö, oppilaitosten välillä satunnaista Ongelmakohtien yhteinen pohdinta Opiskeluprosessin hallinta yhteistyönä Ops-uudistus yhteistyön kehittäjäksi Hyvien käytäntöjen jakaminen Kehittäminen tutkinnon tavoitteiden perustalta Aloitusorientaatio kaikille osapuolille Avoimuuden lisääminen Ei tarvetta kehittämiseen Yht. % N 21 % 9% 7% 4% 4% 4% 3% 3% 3% 42 % 100 68 37 Tietopuolinen koulutus hankitaan usein oppisopimuskoulutusta järjestävän oppilaitoksen omasta tarjonnasta, jos ko. koulutusalan opetusta on tarjolla. Tietopuolisen opetuksen hankintaan vaikutti eniten pitkäaikainen yhteistyö opetuksen tuottajan kanssa. Hankintojen kilpailutus vie resursseja, mutta suurissa yksiköissä kilpailutus sujuu rutiinilla ja sitä osataan hyödyntää tarkoituksenmukaisesti, esimerkiksi tekemällä puitesopimuksia. Tietopuolisen ja työpaikalla oppimisen haaste on oppilaitoksen ja työpaikan erilaiset välineet, työmenetelmät ja käytännöt, erityisesti kun eroavuus on välineiden ja menetelmien laadussa. Työnantajien ja opiskelijoiden näkökulmasta on keskeistä, että tietopuolinen koulutuksen tarjoamat tiedot ja taidot ovat hyödynnettävissä työpaikalla. Valtaosa haastatelluista työnantajista ja opiskelijoista piti koulutusta ajantasaisena ja laadukkaana, mutta erityisalan tietopuolisen koulutuksen hankinta on joskus vaativampaa. Tietopuolisen opetuksen ryhmät ovat heterogeenisia, mikä edellyttää opetukselta opiskelijoiden tarpeiden huomioon ottamista opetuksen järjestelyissä. Suuret koulutuksen järjestäjät voivat käyttää mittakaavaetua koulutuksen laadun nostamiseksi: niillä on laatujärjestelmät ja ne toimivat verkostomaisesti muiden järjestäjien kanssa. Näillä keinoilla ne kykenevät kehittämään koulutuksen laatua ja erityisesti kaventamaan koulutuksen laatueroja. Pienten järjestäjien resurssit eivät riitä näin mittavaan toimintaan, mutta niiden verkostoituminen on vähintään yhtä keskeistä. Sitä voitaisiin tukea esimerkiksi suosimalla kilpailutuksissa verkostoituneita toimijoita. Yhteiskunnan näkökulmasta suuret, verkostoituneet koulutuksen järjestäjät toimivat tehokkaimmin mittakaavaedun vuoksi. Pieniä koulutuksen järjestäjiä kuitenkin tarvitaan kahdesta syystä. Ensinnäkin ne pystyvät tarjoamaan erityisalojen koulutusta ja toiseksi haja-asutusalueilla ne ovat tärkeitä suurten toimijoiden puuttumisen vuoksi. 38 2.4 Työpaikka oppimisympäristönä Työpaikalla oppiminen Oppisopimuksessa opiskelija on suurimman osan aikaansa työpaikalla, jossa työssä tarvittavien tietojen ja taitojen oppiminen todellisissa työtehtävissä onkin luontevinta. Kuten eri oppisopimustoimijoiden rooleja kuvaavassa luvussa ja alla työpaikkaohjaajaan keskittyvässä tekstissä todetaan, työpaikkojen resurssit, osaaminen ja motivaatio ohjata oppisopimusopiskelijan kehittymistä vaihtelevat erilaisissa työpaikoissa mm. niiden koon, oppisopimuskokemuksen määrän ja työpaikkaohjaajan ohjaamiseen saaman perehdytyksen vuoksi. Tietopuolisten opintojen opettajat vastasivat kyselyssä kysymykseen, miten tutkinnon oppimistavoitteiden saavuttaminen varmistetaan työpaikalla. Enemmistö vastaajista painotti yhteistyön merkitystä ops:n ja tutkinnon oppimistavoitteiden saavuttamisessa. Kriteerien avaaminen, työpaikan tehtävien suunnittelu ja riittävän laaja-alaiset tehtävät sekä sopiva työpaikka tukevat vastaajien mukaan myös ko. tavoitteiden saavuttamista. Oppisopimustoimiston ja opettajan alan ja työpaikkojen tuntemus on tärkeässä roolissa etsittäessä sopivaa työpaikkaa, jossa oppimistavoitteet voidaan saavuttaa. Myös työpaikkaohjaajien koulutus ja opiskelijoiden ohjaus ovat vastaajien mukaan tärkeitä ops/tutkinnon oppimistavoitteiden saavuttamisessa. Työtehtäväkartoitus ja työkierto mainittiin varmistavina menettelytapoina. Taulukko 2.4.1. Ops:n ja tutkinnon oppimistavoitteiden saavuttamisen varmistamistavat työpaikalla (%). Tietopuolisen opetuksen opettajien kysely. Yhteistyö, suunnittelu ja sopimukset Seuranta ja yhteydenpito Ohjaus ja koulutus Kartoitus ja työpaikkoihin tutustuminen, työkierto Arviointi ja tutkintotilaisuudet Opiskelijan aktiivisuus ja vastuu Oppilaitoksessa varmistetaan Työnantajan motivointi Ei voida saavuttaa EOS, epärelevantti Yht. % N 25 22 18 10 7 5 3 2 6 2 100 143 Työpaikalla oppimisen järjestelyt vaativat joskus erityistoimia, joista on seuraavissa opettajien avovastauksissa kuvauksia. 39 ”Tietyissä tutkinnonosissa tämä on mahdotonta. Esimerkiksi turvallisuusalalla tietyt tutkinnonosat tulee olla tehtynä ennen kuin sellaiseen työtehtävään voi edes hakeutua, missä näitä taitoja tarvitaan. Tämä rajoittaa osittain oppisopimuksella opiskelevan mahdollisuuksia. Meillä on käytössä työtehtävä listaus, joka käydään läpi osana henkilökohtaistamisprosessia ja silloin yhdessä työnantajan edustajan kanssa katsotaan, että kaikki tehtävät ovat työpaikalla mahdollisia.” ”Sitä on vaikea varmistaa, viitaten taas työympäristöön. Ehkä oikea tapa on vain yrittää ohjata työpaikkaohjaajia. Meillä on hyvin rajallisesti mahdollisuuksia ohjata opiskelijaa työpaikalla.” ”Oppisopimus opiskelijat osallistuvat henkilökohtaistamissuunnitelmansa mukaisesti valmistavaan koulutukseen, jossa kiinnitetään huomioita myös siihen, miten ko. valmistavan koulutuksen tavoitteisiin vastataan työpaikka. Oppisopimusopiskelijoiden tutoropettajat ovat osaltaan vastuussa siitä, että ops:n tavoiteet on mahdollista saavuttaa työpaikalla.” ”Työpaikkakierrätyksellä: yhdessä työpaikassa opitaan osa ja toisessa täydennetään. Lisäksi varmistettava että työpaikassa, missä on mahdollisuus oppia esim. tutkintojen perusteiden mukainen laaja-alaisuus se mahdollistetaan kierrättämällä opiskelijaa eri työpisteissä, eikä nakiteta opintojen ajaksi samaan työpisteeseen. Sitoutunut työpaikkaohjaaja ja varataan aikaa ohjaukselle.” ”Aina ei ole mahdollista toteuttaa kaikkea työpaikalla, jos ei ole laitteita tai välineitä. Tällöin täydennetään oppilaitoksessa. On myös työpaikkoja, joissa työpaikka ei sitoudu oppisopimukseen riittävästi => riittävän monipuolinen työkierto ei onnistu.” Työpaikkoihin liittyvänä haasteellisena tekijänä nähtiin myös se, että opiskelijat eivät pääse muihin työympäristöihin tai –paikkoihin tarvittavasti, jotta heille tehty henkilökohtaistaminen voisi toteutua, jos oma työpaikka ei pysty tarjoamaan tehtäviä, missä oppimista joillain alueilla voisi tapahtua. Työnantajahaastatteluiden mukaan suuret työnantajat pystyvät järjestelemään organisaation sisällä sopivia yksiköitä, mutta pienten työnantajien resurssit eivät siihen aina riitä. Avuksi tarvittaisiin näissä tapauksissa opettajaa tai vastaavaa alan asiantuntijaa, joka pystyisi tukemaan työkiertoa tai muita ratkaisuja. Ongelmana sekä suurten että pienten työpaikkojen työkierrossa voi olla alan yritysten keskinäinen kilpailu, mikä ei edistä opiskelijoiden vaihtoa työpaikkojen kesken. Julkisen sektorin oppisopimuspaikoilla tämä ongelma ei ainakaan välittömästi tullut esille. Työpaikkaohjaajan valinta, osaaminen ja perehdytys ja resursointi tehtäväänsä Työpaikkakouluttajan rooli oppisopimuskoulutuksessa on keskeinen, sillä hän on avainhenkilö työpaikalla oppimisen mahdollistamisessa. Oppisopimuskoulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan työpaikkakouluttajan valintaan vaikuttaa vahvimmin seikka, että hän on oman alansa asiantuntija, kiinnostus ohjaustehtävään ja se, että työnantaja on ehdottanut ko. henkilöä oppisopimusopiskelijan työpaikkaohjaajaksi. (Katso taulukko alla). 40 Kuvio 2.4.1. Työpaikkakouluttajan valintaan vaikuttavat seikat (n) (N=76). Järjestäjäkysely 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 toiminut aiemmin vastaavassa tehtävässä on oman alansa on kiinnostunut asiantuntija ohjaustehtävästä ei lainkaan jonkin verran opiskelija ehdottanut paljon työnantaja ehdottanut muut tekijät hyvin paljon Edellä mainittujen seikkojen lisäksi koulutuksen järjestäjät ilmoittivat työpaikkakouluttajan valintaan vaikuttaviksi muiksi tekijöiksi mm. seuraavaa (yhteenveto avovastauksista): työpaikkaohjaajakoulutus on suoritettu ohjaajan asiantuntemus käytännön asiat eli hän on saatavilla, hänellä on aikaa ja työpaikan aikataulut eivät haittaa tehtävää. Koulutuksen järjestäjien antamien vastausten perusteella voidaan todeta, että työpaikkakouluttajina toimi pääasiassa vakiintuneita työpaikkakouluttajia (87 % vastauksista), mutta paljon käytettiin myös uusia työpaikkakouluttajia (60 % vastauksista). Kullakin työpaikkaohjaajalla oli ohjattavanaan 44 (52 %) koulutuksen järjestäjän mukaan yksi opiskelija, ja 40 (47 %) vastaajan mukaan kahdesta viiteen opiskelijaa. Lisäksi yksi vastaaja ilmoitti, että työpaikkaohjaajalla on ohjattavanaan yhdestä kolmeen opiskelijaa. Haastatteluaineiston mukaan työpaikkaohjaajien opiskelijamäärät ja ohjauksen toteutus vaihtelevat työpaikoittain. Opiskelijalla voi olla esim. pääohjaaja ja lisäksi epävirallisia ohjaajia. Koulutuksen järjestäjien vastauksista 99 % ilmaisi, että koulutuksen järjestäjä tarjoaa työpaikkakouluttajille koulutusta ja perehdytystä tehtävään. Vastaajista vain 46 % ilmoitti, että koulutukseen tai perehdytykseen osallistuvat kaikki uudet työpaikkaohjaajat, jotka eivät ole aiemmin toimineet ohjaajina. Aiemmin ohjaajina toimineista työpaikkaohjaajista keskimäärin 63 % osallistui koulutukseen tai perehdytykseen, prosentuaaliset määrät vaihtelivat välillä 20 – 100 %. Haastatteluaineiston perusteella pitkä historia ja vakiintuneet käytännöt takasivat laadukkaan tuloksen. Suuret työnantajaorganisaatiot, jotka kouluttivat jatkuvasti henkilökuntaansa oppisopimuksella, kykenivät hyödyntämään mittakaavaetua ja järjestämään työpaikkakouluttajat systemaattisesti. Erityisesti työvoimapula-alojen työpaikat pyrkivät järjestelmällisesti turvaamaan työ41 paikkakouluttajat jatkuvalla koulutuksella ja töiden järjestelyillä. Työpaikkakoulutus oli osa HR – toimintaa. Pienillä työpaikoilla tai satunnaisesti oppisopimuskoulutusta hyödyntävillä työpaikoilla työpaikkakouluttajan järjestäminen opiskelijalle vaati suhteellisesti enemmän resursseja, koska kertaluonteinen koulutus edellyttää henkilökunnan irrottamista ja perehdyttämistä tähän tehtävään . Toisaalta esimerkki metsäkoneen kuljettajatutkintoa suorittavan opiskelijan ohjaajan tukemisesta kertoi, että kevyemmälläkin työpaikkaorganisaatiolla asia voidaan hoitaa hyvin ”Työpaikkakouluttajien koulutukseen on pyydetty oppilaitoksesta ja oppisopimustoimistosta, mutta en ole osallistunut, kun ajatuksena ei ole ottaa toista oppisopimusopiskelijaa. Ohjaajana toimimiseen on tullut vähän materiaalia. Käytännön kautta on työpaikalla menty ja opiskelija on ollut kaikissa käytännön toimissa mukana. Paperimateriaalia ei ole ollut käytössä. Koulutus olisi hyvä sellaiselle, kuka aikoo ohjata oppislaisia myöhemminkin”. (Luonto- ja ympäristöala, metsäkoneen kuljettaja, työpaikkakouluttaja) Yrittäjän työpaikkaohjaus edellyttää monimutkaisempaa suhdetta ja sopimusta. Yrittäjäopiskelijan on oltava varsin aktiivinen, sillä työpaikkakouluttaja ei voi olla työpaikan omaa henkilöstöä. Yrittäjäopiskelijoiden työpaikkakouluttajat löytyvät alan verkostoista, mutta vaatinee enemmän ponnistelua kilpailutilanteen vuoksi. Tähän arviointiin haastateltu yrittäjäopiskelija kertoi mentorin löytyneen verrattain helposti. Opiskelijalle työpaikkakouluttaja on merkittävässä roolissa, jotta hän voi oppia asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Koulutukseen osallistuminen on kuitenkin tärkeää, sillä sen kautta täsmentyvät tehtävät, velvollisuudet ja roolit. Lähes aina työpaikkakouluttajille annetaan ohjauksessa tarvittavat dokumentit, kuten tutkinnon perusteet. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kouluttajan tulisi suorittaa ohjaajalle suunnattu koulutus, jotta hän ymmärtäisi muusta kulttuurista ja heikolla kielitaidolla varustettujen opiskelijoiden lähtökohdat. Kaikilta osin tehtävät eivät ole työpaikkakouluttajille selvillä haastattelu- ja kyselyaineiston perusteella. Haastatelluilla opiskelijoilla oli valtaosaltaan myönteisiä kokemuksia, mutta tämä voi liittyä siihen, että suuri osa näistä opiskelijoista oli kypsiä ja jo työelämässä vuosia viettäneitä. Osa työpaikkakouluttajista osallistuu mielellään koulutukseen ja osa työpaikoista edellyttää sitä. Keskeisiä ovat myös yrityksen näkökulmasta asiakkaiden vaatimukset, jotka koskevat pätevyyksiä ja oppisopimuskoulutuksen ehtojen täyttämistä. ”Me tarjoamme (oppilaitoksen) kokonaistarjonnassa työpaikkaohjaajan koulutusta. Siihen on vaikea saada ihmisiä, parempi on mennä yritykseen ja siellä räätälöitävä se koulutus tai materiaalipakettien kautta järjestää se koulutus. Tärkeintä on ollut se, että tutkinnon perusteet ja ammattitaitovaatimukset on käyty lävitse ja varmistaa että ymmärtävät, mitä näyttötutkintotilaisuudessa on odotettavissa. Arvioijakoulutuksen näkökulmasta on pystytty paikanpäällä työnantajan kanssa käymään läpi asioita. Pyrimme käymään jossain vaiheessa työnantajien luona ja uusiin sopimuksiin on saatu tapaaminen alkuvaiheeseen, missä olemme saaneet annettua materiaalit heille tutkintotilaisuuttakin varten”. (Luonto- ja ympäristöala, metsäkoneen kuljettaja, tietopuolisten opintojen opettaja). Työnantajan näkökulmasta työpaikkaohjaajien työpaikkakoulutus asettui hyvin toteutettuna osaksi vakituista HR-toimintaa; tilapäisesti oppisopimusta hyödyntävät työpaikat eivät välttämättä edellyttäneet koulutukseen osallistumista. Haastattelut paljastivat, että työpaikkakouluttajien löytäminen ei ole helppo tehtävä, sillä se edellyttää motivaatiota ja sitoo henkilöä. Suuret yritykset ja julkisen sektorin työpaikat, jotka tarvitsivat lainsäädännön pätevyysvaatimusten tai asiakkaiden vaatimusten vuoksi tutkinnon suorittaneita työntekijöitä, olivat kehittäneet HR42 toimintaansa vastaamaan näihin vaatimuksiin. Ne edellyttivät henkilökunnan kouluttautumista, järjestivät työpaikkakoulutuksen noudattaen oppisopimuksen ehtoja. Ne resursoivat työpaikkakoulututukseen ja joskus myös maksoivat palkanlisää tehtävästä. Pienet tai harvoin oppisopimusta hyödyntävät työpaikat eivät välttämättä vaatineet työpaikkakouluttajilta koulutukseen osallistumista, koska ei ollut ylipäätään helppo saada työntekijöitä ottamaan vastaan ylimääräistä, varsin sitovaa tehtävää. Työpaikkakouluttajan tueksi kaivattiin apua opettajista; tämä kävi ilmi usean toimintamuodon yhteydessä, muun muassa tutkintotilaisuuksien järjestämisessä. ”Työpaikkaohjaajaksi ei ole tunkua, mutta nilltä, jotka siihen lähtevät vaaditaan kaikilta kurssi. Keskeinen kysymys: voisiko saada oppilaitoksista apuja ohjaukseen - yritykselle oppisopimus on kuitenkin rasitus”. (Metallialan työnantaja) Haastatteluista käivi ilmi, että työelämän kiire ja tuotantopaineet joissain tapauksissa ajavat oppisopimusopiskelijan ohjaamisen ohi. Työpaikkakouluttajalla ei ole aikaa perehtyä ohjaukseen tai pienessä yrityksessä työpaikkakouluttaja on sidottu omaan työtehtäväänsä. Kuten luvussa oppisopimustoimijoiden rooleista todettiin, tietopuolisen opetuksen opettajat näkivät puutteita kommunikaatiossa työpaikkakouluttajien kanssa. He esittivät useita kehittämisehdotuksia työpaikkakouluttajien kanssa tehtävään yhteistyöhön, mm. työpaikkakouluttajien koulutuksen lisäämistä ja yhteistyöhön resursointia. Taulukko 2.4.2. Työpaikkaohjaajien ja tietopuolisen opetuksen välisen kommunikaation ja yhteistyön kehittämisehdotukset (%). Tietopuolisen opetuksen opettajien kysely. Työpaikkakouluttajia tulisi perehdyttää / kouluttaa Resursointia tulisi lisätä (aika, rahoitus) Yhteistyössä suunnitellen Selventämällä kunkin toimijan roolia Yhteistyötä tulisi lisätä Sähköisten ja verkkovälineiden käyttöä lisäämällä Työpaikkoihin liittyvät tekijät Säännöllisyyttä tulisi lisätä Yhteisistä tavoitteista sopimalla Sitoutumista tulisi lisätä Aikatauluista sopiminen hyvissä ajoin Toimii jo nyt hyvin Kaksisuuntaisuus Muut (esim): - Näyttötutkintomestareilta tulisi edellyttää tiukat substanssiosaamisen vaatimukset. - Luomalla kommunikaatiolle paikan/foorumin ja rakenteet koulutusprosessiin. - Tiedonkulkua tehostamalla. - Enemmän työpaikkakäyntejä ja vaikka verkkoseuranta opinnoista. Selkeämmät tavoitteet myös työpaikan, ei vain opiskelijan tietoon. Suunnitelmallisuus. Ei isoa kiireistä pomoa työpaikkaohjaajaksi. Lisää yksilöllisiä malleja oppimisopimuksen työympäristöjen rakentumisen suhteen. Kommunikaatio voisi olla muunkinlaista kuin työpaikkakäyntien yhteydessä tapahtuvaa 16 % 16 % 9% 8% 7% 6% 6% 5% 5% 2% 2% 2% 2% 9% EOS Yht. % Yht. 5% 100 % 116 43 Vastaajien antamat kehittämisehdotukset liittyen työpaikkaohjaajien perehdytykseen toivat esiin mm. seuraavia näkökulmia. Lainauksia avovastuksista: “Työpaikkaohjaajien saaminen mukaan koulutuksiin/ to-ohjaajakoulutuksen vieminen suoraan työpaikalle, verkko-oppimisaineistot työpaikkaohjauksesta ja työssäoppimisen arvioinnista ym.” “Kontaktoimalla, kutsumalla heitä briifauksiin. On kuitenkin huomattava, että työpaikkaohjauksen taidot ovat työpaikoilla viime vuosina huimasti kehittyneet. Tämä johtuu siitä, että työn ohessa oppimisesta on tullut luonteva ja hyväksytty osa esim. esimiehen työtä.” ”Työpaikkaohjaajat pitäisi sitouttaa (perehdytykseen) osallistumiseen mukaan kohtuullisesti (esim. ei maksua). Ei saada tulemaan koululle, vaikka pyydetty. Ohjaukseen ei kiireessä sitouduta.” Työpaikalla oppimisessa on tärkeintä, että opiskelija voi tehdä monipuolisia ja laaja-alaisia työtehtäviä, joiden kautta hän voi saavuttaa tutkinnon oppimistavoitteet. Työpaikalla oppimisen suunnittelu ja tehtävistä sopiminen yhdessä koulutuksen järjestäjän, tietopuolisten opintojen opettajan ja työpaikkakouluttajan kesken tukevat oppimisen tavoitteiden saavuttamista. Haastateltujen opiskelijoiden kokemukset työpaikalla oppimisesta ja ohjauksesta olivat pääosin myönteiset. Suuret työnantajat, jotka hyödyntävät jatkuvasti oppisopimuskoulutusta, pystyvät järjestelemään organisaation sisällä sopivia työpaikkakouluttajia, mutta pienten ja harvoin kouluttavien työnantajien resurssit eivät siihen aina riitä. Pienille ja harvoin kouluttaville työpaikoille työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaus ja järjestely edellyttävät suhteellisesti enemmän resursseja kuin suurilla ja jatkuvasti kouluttavilla työpaikoilla. Pienten ja harvoin oppisopimuskoulutusta hyödyntävien työpaikkojen tilannetta helpottaisi opettajien osallistuminen työpaikalla tapahtuvaan ohjaukseen. Työpaikkakouluttajien ohjattavana on puolissa tapauksista yksi ohjattava ja lopuissa kahdesta viiteen ohjattavaa. Lähes kaikki koulutuksen järjestäjät tarjoavat kouluttajille valmennusta, mutta vain keskimäärin puolet uusista ohjaajista osallistui siihen. 2.5 Oppilaitoksen tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen niveltäminen Tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen niveltämistä koskevien näkemysten ja kokemusten analyysi perustuu painokkaimmin haastatteluaineistoon, koska niiden kautta pystyttiin taustoittamaan niveltämisen ympäristöä, toimijoita ja siihen liittyviä ehtoja. Haastatteluaineiston perusteella tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen niveltämisen toteutus ja onnistuneisuus vaihteli. Taustalla oli resursointiin, työpaikkaan, vaihteleviin oppisopimuskäytäntöihin, alaan, tietopuolisten opintojen sisältöihin ja pedagogisiin ratkaisuihin ja oppisopimusalueen toimijaverkoston maantieteelliseen läheisyyteen, historiaan sekä toimintamalleihin liittyviä asioita. Myös koulutuksen järjestäjien kyselyaineistossa ja tietopuolisten opintojen opettajien kyselyssä resurssit, vuorovaikutus työpaikan ja oppilaitoksen kesken ja työpaikalla oppimiseen liittyvät asiat nousivat selvimmin esille avovastauksista. Koulutuksen järjestäjien mukaan niveltämistä varmistettiin parhaiten koulutustarkastajan, opiskelijan ja työpaikkaohjaajan välisillä tapaamisilla. Koulutuksen järjestäjät arvioivat tietopuolisten 44 opintojen opettajien roolin vähäisemmäksi kuin opettajat itse, jotka taas näkivät roolinsa niveltämisessä keskeiseksi. Myös henkilökohtaistamista koskevassa luvussa jo tuotiin esille roolien tarkentamisen tarve. Roolitusten tarkentamisessa on hyvä pohtia juridisen aseman lisäksi eri institutionaalisten toimijoiden osaamista ja merkitystä oppisopimuksissa. Tietopuolisten opettajien roolia voisi painottaa erityisesti niveltämisessä, koska alan sisällöllinen hallinta on keskeistä ja koska pienillä työpaikoilla resurssit ovat rajalliset. Kuvio 2.5.1. Millä tavoin varmistetaan, että työpaikalla käytännön työtehtävissä tapahtuvat opinnot ja tietopuoliset opinnot niveltyvät yhteen ja oppisopimuskoulutuksen toteutus palvelee osaamistarvetta? (%) (N=60) Järjestäjät. 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Ei lainkaan Harvoin Usein Hyvin usein Koulutustarkastajan, opiskelijan ja työpaikkakouluttajan yhteydenpidolla Opiskelijan henkilökohtaisen opiskeluohjelman päivittämisen/tarkastamisen yhteydessä Tietopuolisten opintojen opettajan ja opiskelijan välisillä epävirallisilla keskusteluilla Taulukko 2.5.1. Kuvaa lyhyesti, miten niveltämistä varmistetaan ja millaisia pulmia tässä tavoitteessa saattaa olla? Järjestäjät. Avovastaukset luokiteltuna; 43 vastausta. Tarkastajien valvottavien oppisopimusten suuri määrä Ajan puute Koulutusaikataulujen sovittamisen vaikeudet Resurssien niukkuus: yhteensä Tiedon kulun puute oppilaitoksen ja työpaikan välillä Työnantajan heikko sitoutuminen Henkilöstövaihdokset työpaikalla Oppilaitoksen opetuksen ja työpaikalla oppimisen eriaikaisuus Työpaikan ja oppilaitoksen välinen suhde: yhteensä Opiskeluun ja opetukseen liittyvät ongelmat Muu Yht. % N 7 2 28 37 26 5 2 14 47 14 2 100 43 45 Tietopuolisten opintojen opettajien vastauksissa painottuivat enemmän työpaikkaan liittyvät asiat kuin oppisopimuksen järjestäjien vastauksissa. Tietopuolisten opintojen opettajista kaksi kolmasosaa arvioi tietopuolisten opintojen ja työtehtävien niveltymisen sujuvuutta myönteisesti. Kuitenkin melkein neljäsosa ei osannut arvioida ko. asiaa. En osaa sanoa – vastausten suuri osuus liittynee joko siihen, että oppilaitoksen opettajat eivät ole riittävästi tekemisissä työpaikan kanssa tai siihen, että niveltämisen onnistuneisuutta on vaikea arvioida. Opettajille suunnatussa kyselyssä tiedusteltiin niveltämisen ongelmia, johon saatiin 104 avovastausta. Pulmat kiteytyivät joko työnantajiin liittyviin ongelmiin tai oppilaitoksen ja työpaikan välisten suhteiden pulmiin. Kehno valmistautuminen resurssien niukkuuden vuoksi oli joka kymmenennen vastaajan mielestä ongelmien ydin. Ongelmia nähtiin myös oppilaitoksen osaamisessa tai opintojen rakenteissa ja sisällöissä, mutta vähäisemmässä määrin. Noin kolmasosa vastaajista piti yhteistyötä oppisopimustoimistoon ongelmattomana. Toinen iso kategoria (vastauksia yli 40 %) painotti yhteydenpidon ohuutta ja siihen liittyviä reunaehtoja eli resursoinnin niukkuutta ja aikataulujen eriaikaisuutta. 46 Taulukko 2.5.2. Millaisia kipupisteitä niveltämiseen liittyy? (%) Tietopuolisen opetuksen opettajien kysely. Työpaikka ei toteuta ohjausta/koulutusta Työpaikan ja oppilaitoksen yhteistoiminnan puute Opinnot ja työtehtävät eivät lomitu tarkoituksenmukaisesti Työpaikalla ei tarjota riittävän laaja-alaisia työtehtäviä Aikataulujen rytmityksen ongelmat Huono valmistelu (kiire, resurssien puute) Työpaikan vanhentuneet käytännöt Huono valmistelu työpaikalla (kiire, resurssien puute) Henkilökohtaistamisen puutteet Epävarmuudet ryhmäopetuksen toteutumisessa Ei ongelmia Liian suppeat tietopuoliset opinnot Opintojen haasteet Rakennusalalla niveltäminen ei mahdollista Ryhmäopetuksen huono osumatarkkuus Työpaikan aikataulujen rytmityksen ongelmat Valmistavan koulutuksen työelämävieraus Muut - Työtehtävien vaihtuminen - Tietopuolinen koulutus on vanhentunutta - Sopivan työpaikan löytyminen - OPS:it vanhentuneet - Oppisopimustoimistoon liittyvät ongelmat - Oppisopimus vaativaa opiskelua työn ohessa - Oppilaitoksen aikataulujen rytmitys - Opiskelijoiden valmiuksien puutteellisuus - Opiskelijan kiinnostus suuntautuu mahdollisuuksien ulkopuolelle - Harvat oppilaitospäivät - Epävarmuudet ryhmäopetuksen toteutumisessa - En osaa sanoa Yht. % N 17 % 13 % 11 % 11 % 6% 6% 4% 3% 3% 3% 3% 2% 2% 2% 2% 2% 2% 8% 100 % 104 Työnantajien, opiskelijoiden ja oppisopimustoimistojen tarkastajien haastatteluaineisto antoi kyselyitä paremmat mahdollisuudet tarkempiin taustoituksiin ja ilmiöiden välisten yhteyksien hakemiseen. Haastatteluaineiston perusteella resurssien merkitys tuli ilmi niveltämisen suunnittelussa. Kun kaikilla osallistuvilla tahoilla – työnantajille, tietopuolisten opintojen opettajilla ja koulutustarkastajilla – on riittävästi aikaa paneutua asiaan, sisältöjen, aikataulujen ja toteutuksen tapojen suunnittelulla on hyvät mahdollisuudet toteutua. Pulmana on myös aikataulujen sovittamisen hankaluudet, sillä työpaikoilla ja oppilaitoksissa noudatetaan erilaista toiminnan aikataulutusta. Tieto opiskelijan työtehtävistä ja tietopuolisten opinnoista ei aina välity toiselle osapuolelle, mikä liittyy niukkaan vuorovaikutukseen. Niukan vuorovaikutuksen syitä ovat aikataulujen sovittamisen pulmat ja niukat ajalliset resurssit, pitkä etäisyys oppilaitoksen ja työpaikan välillä ja vuorovaikutuksellisesti heikot käytännöt. 47 Työpaikan merkitys niveltämisessä Työpaikan merkitys oli hyvin keskeinen työtehtävien ja tietopuolisten opintojen niveltämisessä. Seuraavassa luonnonvara-alan työnantaja kuvaa niveltämistä ja oppilaitoksen ja yrityksen välistä vuorovaikutusta. “Tietopuolisissa opinnoissa teoriaa on riittävästi, mutta pitäisi päästä tekemään myös käytännössä päästä opiskelemaan säätämistä koneella kuin mitä on ollut. Aika huteralla pohjalla olisi, jos tietopuolisten opintojen annin pohjalta pitäisi konetta työssä ruveta säätämään. Yhteydenpito oppilaitoksen kanssa on ollut vähäistä. On liittynyt näyttöihin ja niiden sopimiseen.” Kyseinen kone ei ollut käytettävissä oppilaitoksessa sen korkean hinnan vuoksi, mikä teki työpaikalla oppimisesta erityisen tärkeää tässä oppisopimuskoulutuksessa. Ei ole harvinaista, että oppilaitokseen ei ole hankittu työelämässä yleisesti käytössä olevaa teknologiaa. Modernin teknologian puuttuminen oppilaitoksesta on erityisen hyvä motiivi opettajille kehittää vuorovaikutusta työpaikkojen kanssa. Haastateltu koulutustarkastaja kuvaa tilannetta seuraavasti: “Ja tähän tulee varmaan(uusi menetelmä työnantaja asiakkaan kuuntelemisessa) niinku se että kun ne opettajat jalkautuu jatkossa toivottavasti vieläkin enemmän työelämään ja muuhun niin et ne oikeesti oppii myös siinä kohtaa luottamaan että työssä opitaan ja luomaan sitä omaa opetustaan ja ohjaustaan myös niinkun sen työpaikan käytänteisiin ja sinne työpaikalle.” Alojen erilaisuus ja työpaikkojen kirjo tuottavat erilaisia sovelluksia niveltämiseen. Työpaikan merkitys tuli ilmi ongelmien kautta, mutta myös näiden ongelmien ratkaisuehdotusten muodossa. Pulmia saattoi liittyä ensinnäkin työpaikan erityisiin rakenteellisiin piirteisiin ja toiseksi työnantajan oppisopimuksen kannalta negatiiviseen toimintaan ja asenteeseen. Työpaikan rakenteellisia piirteitä olivat koko, toiminnan syklit ja etäisyydet oppilaitoksen ja työpaikan välillä. Työpaikan pienuus, toimintaan liittyvä syklisyys ja pitkät etäisyydet oppilaitokseen olivat opettajien mukaan haasteellista tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen niveltämisessä. Työpaikan pieni koko saattoi tuottaa pulmia niveltämisen toteuttamisessa seuraavilla tavoilla. Ensinnäkin työtehtävien sopivuus oppisopimukseen saattoi osoittautua pulmalliseksi, jos työpaikalla ei ollut tarjolla sellaisia tehtäviä, joita edellytettiin sopimuksessa. Vaihtoehtoisena toimintatapana on tehtävien toteutus jollakin muulla työpaikalla, mutta esteenä voi olla yritysten väliset suhteet kuten kilpailutilanne ja näiden tehtävien järjestämisen vaatimien resurssien niukkuus. Yrittäjien oppisopimusta säätelivät yksinyrittämisen taloudelliset ehdot. ”Yrittäjien kalenteri ei aina taivu oppisopimuksen kalenteriin: esimerkiksi hyvä keikka menee lähipäivien edelle ja hankaloittaa niveltämistä potentiaalisesti”, kertoi koulutustarkastaja opiskelijoiden preferensseistä. Haastatteluaineistosta nousi myös esille pienten yritysten hyvät puolet monipuolisen opin tarjoajana opiskelijoille. Kun henkilökuntaa on vähän ja tehtäviä jaetaan osin tilanteen vaatimalla tavalla, opiskelijan täytyy perehtyä laajemmin työpaikan toimintaan kuin vain oppisopimuksessa mainittujen alueiden kautta. Pienten yritysten on myös toimittava markkinoiden ehdoilla, jolloin oppi48 sopimuskoulutuksen aikataulutus voi muuttua asiakkaan toivomusten mukaan. Tietopuolisten opintojen niveltämisen ja työtehtävien niveltäminen voi ajautua tällaisessa tilanteessa ongelmiin. Haastatteluaineistosta ja opettajien kyselystä tuli esille myös työnantajan toiminnan erityiset syklit laadukkaan niveltämisen haasteena. ”Onnistunutta niveltämistä edistää työpaikan tarjoamat laajat oppimismahdollisuudet, koska suunnitelmien tekeminen on helpompaa sisällöllisesti ja aikataulullisesti. Kuitenkaan niveltäminen ei aina onnistu, koska tietopuolisten järjestämistä kehystää aikataulutus ja koska työtehtävät voivat vaihdella yrityksen vuosisyklin mukaisesti.” Oppisopimustoimisto, päällikkö Yksi oppilaitosyhteistyössä kunnostautunut rakennusalan yrityksen henkilöstöjohtaja nosti esille mahdottomuuden ottaa oppisopimusopiskelijoita, koska talon rakentamisen sykliä oli vaikeaa saada sovitettua oppilaitoksen ryhmäopetuksen rytmiin. Yritys tarjosi kuitenkin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskeleville mahdollisuutta työpaikalla oppimisen jaksoihin ja osallistui erilaisiin oppilaitoksen järjestämiin projekteihin. Osa työnantajista suhtautui välinpitämättömästi oppisopimuksen ehtojen täyttämiseen, mitä korostivat erityisesti opettajat haastatteluaineistossa. Työtehtäviä ei aina järjestetty siten, että tietopuolisten opintojen soveltaminen kävisi mahdolliseksi. Opiskelijan ja työntekijän roolien yhteensovittaminen toi myös erityisen jännitteen työtehtävien ja tietopuolisten opintojen organisointiin; työtehtävien järjesteleminen ja tilan jättäminen tietopuolisten opintojen soveltamiselle saattoi unohtua joskus työnantajalta. Kyse voi kuitenkin olla myös muusta kuin silkasta välinpitämättömyydestä. Sosiaali- ja terveysalan työnantajaorganisaation edustaja kertoi arjen raameista, jotka muotoilevat velvoitteita helpommiksi. Tämän mukaisesti kysymys on myös lipsumisesta työpaikan kiireessä oppisopimuksen periaatteesta ja päätyminen työnteon logiikkaan. Työpaikkojen henkilövaihdokset voivat tuottaa samantyyppisiä pulmia. Haastateltavien työnantajien kirjo antoi hyvän kuvan oppisopimustyöpaikoista ja niiden esimiehistä oppimisen tilojen järjestelijöinä. Joukossa oli oppisopimustoiminnan ja oppimisen pitkäaikaisia vastuullisia ja asiantuntevia toimijoita, mutta toisaalta osa heistä oli lähtenyt oppisopimustoimintaan varsin vähäisillä tiedoilla ja paneutumisella. Niveltämisen näkökulmasta kyse oli usein tietopuolisten opintojen merkityksen tunnistamisen ja tunnistamisen puuttumisesta. Toisaalta hankaluus voi yhtä usein liittyä tutkinnon perusteiden kielen ymmärtämisen ja tulkitsemisen haasteellisuudesta tai epäsuhdasta tutkinnon perusteiden ja työelämän välillä (Raivola et al 2007). Oppisopimuksen joustavuus ja niveltämisen monet toteutukset Oppisopimusjärjestelmä on varsin laaja kehys, joka mahdollistaa erilaisille opiskelijaryhmille joustavia toteutustapoja, opintojen sisältöjä ja opiskelumuotoja. Myös niveltämistä toteutetaan soveltavasti, jotta joustavuus säilyisi. Niveltämisen joustavuus mahdollisti haastatteluaineiston mukaan myönteiset kokemukset oppimisessa ja onnistuneet ratkaisut tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen yhdistämisessä. Esille nousi myös monet tulkinnat niveltämisestä. Niveltämisen ala ei rajoittunut vain formaaliin oppimiseen, sillä usea opiskelija korosti vertaisoppimisen merkitystä. 49 ” Parasta antia ollut työpaikkojen verkoston keskinäinen keskustelu ja tietojen vaihto saman alan opiskelijoiden kanssa” JET-opiskelija Työtehtäviin painotetussa opiskelussa eronteko työtehtävien ja tietopuolisten opintojen kesken oli joskus varsin liukuva. Siivous- ja kiinteistönhuollon alan koulutuksessa niveltämistä toteutettiin portfoliotyöskentelyn avulla, jossa työtehtävä tulkittiin ja käännettiin opinnoiksi portfolioon. ”Meille kun opetettiin opiskelussa jokin asia, niin heti opetettiin että meidän yrityksessä pitäisi tehdä noin…meillä on omat lomakkeet. Suurin ongelma on mistä löytää (työorganisaation) oikean mallipohjan, ja mihin se pitää täyttää se tieto. (Koulutuksessa) on annettu ohjeeksi, että sitä ei sitten heitellä sieltä (työpaikan lomakkeesta) suoraan portfolioon, ei käydä kopioimassa meidän sivuilta sitten portfolioon. Pitää tietää mitä sä sinne laitat.” Siivous- ja kiinteistöala, opiskelija. Aikuisten opiskelussa voi myös näkyä aikuisen vaativuus ja työn sekä aikuisen velvoitteiden sanelemat ajankäytön preferenssit. Seuraavassa on metallialan työnantajan lainaus työntekijänsä oppisopimuskoulutuksesta. ”Niveltäminen on sujunut hyvin, mutta opiskelija olisi toivonut enemmän työtehtäviin kohdennettua tietopuolista opetusta. Ryhmäopetuksen mukana oli kuulemma menty liikaa.” Oppisopimuskoulutus on joustava tapa järjestää oppimista, mutta kuten on jo aikaisemmin todettu, se voi luisua oppisopimuksen periaatteiden ulottuvilta arjen logiikkaan. Joistakin opiskelijoiden ja työnantajien haastatteluista tuli ilmi niveltämisen liiallinenkin helppous, mikä liittyi tietopuolisten opintojen keveyteen. Niveltämisen tavoite on myös yleistettävän tiedon soveltaminen käytäntöön, minkä on tarkoituskin haastaa opiskelijaa. Koulutusalan on havaittu olevan merkityksellinen oppisopimuskoulutuksen toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveysala on usein nostettu hyväksi esimerkiksi tietopuolisten opintojen ja työtehtävien niveltämisessä, koska taustalla on pitkä ja vakiintunut historia vuorovaikutteista työpaikan ja oppilaitoksen yhteistyötä ja erilaisia työpaikalla oppimisen mallien sovelluksia. Myös tässä haastatteluaineistossa tuli ilmi yhden ison kaupungin sosiaali- ja terveysalan vakiintunut oppisopimustoiminta työpaikan, oppilaitoksen ja oppisopimustoimiston vakiintuneine ja säännöllisine tapaamisineen. Haastateltava, ison kaupungin sosiaali- ja terveysalan henkilöstön oppisopimuksista vastaava henkilöstöpäällikkö kuvasi seuraavasti prosessia: ”Työpaikkaohjaajat saavat aina tiedon oppilaitoksesta teoreettisista aineista ja ne käydään läpi yhdessä ja katsotaan, mitä työpaikalla koulutetaan. Työpaikkakouluttajat saavat oppilaitoksesta listan aukkopaikoista, joita tarkastellaan erikseen ja keksitään ratkaisut koulutuksen ja ohjauksen keinoin. Vaikka oppisopimukset perustuvat sujuviin ja standardoituihin prosesseihin, aina täytyy viilata oppiksen luonteen vuoksi.” Edellä mainitussa tapauksessa toteutettiin Raivolan ja kumppaneiden (2007) kehotusta mallikkaaseen näyttötutkintoimintaa: ”Hyvät kokemukset työelämän osallistumisesta näyttöjen suunnitteluun pohjautuvat usein jatkuvaan ja pitkäaikaiseen yhteistyöhön näytön järjestäjänja työelämän kanssa.” Toisaalta hyviä esimerkkejä nousi esille myös harvinaisemmilla aloilla ja ei-vakiintuneessa oppisopimustoiminnassa. Yhden yrittäjäopiskelijan myönteinen kokemus oppisopimustoimiston asiantuntevasta avusta opintojen suunnittelussa ja hedelmällinen vuorovaikutussuhde mentorin (työpaikkaohjaajan roolissa) toivat esille onnistuneen tietopuolisten opintojen ja omien projektien niveltämisen. Myös haastatteluaineistosta nouseva luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusta jär50 jestävä taho näki niveltämisen kehittyneen ja toimivan hyvin. Yhtenä hyvänä indikaattorina mainittiin, että koko koulutusprosessi nähdään enemmän eri tahojen yhteisenä. Tämä oli haastateltavan mukaan vaikuttanut myös siten, että oppisopimuksia ei pureta kesken tutkinnon niin paljon kuin aiemmin. Vakiintuneilla aloilla ja suurissa kaupungeissa, jossa koulutustarjonta on runsasta ja koulutuksen järjestäjät laadukkaasti keskenään verkostoituneet, niveltämisen haasteet ovat hallittavissa. Ko. toiminnan kehys luo hyvät edellytykset sille. Erityisaloilla ja -alueilla tilanne on vaativampi. Esimerkiksi metsäkoneen kuljettajan tutkinto on erikoistapaus, sillä oppimisprosesseista valtaosa tapahtuu metsän keskellä, jossa tukea, tietoa ja apuja on käsillä niukasti ja etäisyydet tekivät yhteydenpidosta haasteellisen. Erityisalan koulutusta tarjosi vain muutama koulutuksen järjestäjä, joten työnantajan oli oltava erityisen aktiivinen täsmäopin saamiseksi oppisopimusopiskelijalle. Yhteydenpidon ja vuorovaikutuksen prosessien tarve ja niiden erityistuki korostuivat tällä alalla. Koulutuksen järjestäjien yhteistyö olisi erityisesti tällaisissa tilanteissa tarpeellinen. Opintojen sisältö ja pedagogiikka tuotiin haastatteluissa esille myös potentiaalisesti niveltämisen pulmia aiheuttavina asioina. Oppilaitokset saattavat haluta nopeuttaa oppisopimuskoulutusta ja teettää työpaikalla oppimisen oppilaitoksessa eikä odottaa, että työpaikalla avautuu tehtäviä ko. suoritukseen. Tämäntyyppisessä toimintatavassa näkyy oppilaitosten ja työelämän vuorovaikutuksen puute ja ymmärrys sen keskeisyydestä. Tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen niveltämisen toteutus vaihteli sekä sisällöllisesti että laadullisesti. Alojen ja työpaikkojen erilaisuus sekä sopimuksiin liittyvät käytännöt olivat niveltämisen erilaisten toteutusten taustalla, mikä on oppisopimustoiminnan joustavuuden tarkoituskin. Laadullinen vaihtelu tarkoitti niveltämisen onnistuneisuutta: suurin osa sopimuksista täytti vähimmäisedellytykset, mutta osassa sopimuksia niiden tietopuolisten opintojen ja työpaikalla oppimisen yhteensovittaminen ontui. Taustalla on resursseihin, työpaikan ja oppilaitoksen väliseen vuorovaikutukseen ja opiskeluun sekä opetukseen liittyviä syitä. Alojen erilaisuus ja työpaikkojen kirjo tuottavat erilaisia sovelluksia niveltämiseen. Työpaikan merkitys tuli ilmi ongelmien kautta, mutta myös näiden pulmien ratkaisujen kautta. Haasteita liittyi työpaikan rakenteellisiin piirteisiin ja työnantajan passiivisuuteen koulutukseen liittyvien ehtojen täyttämisessä. Työpaikan rakenteellisia piirteitä olivat toiminnan sykli, työpaikan koko ja etäisyydet oppilaitoksen ja työpaikan välillä. Suuret työpaikat, jotka ovat vakiintuneita oppisopimuskoulutuksen toteuttajia ja joilla on perinteet oppilaitosyhteistyöstä, ovat laadunvarmistuksen kannalta hyvä vaihtoehto oppisopimustyönantajaksi. Pienten, erityisesti kaukana oppilaitoksesta sijaitsevien työpaikkojen pulma voi olla työtehtävien kapeus, niukemmat resurssit ja tietopuolisten opintojen järjestämisen hankaluudet. 51 2.6 Oppimisen seuranta Väliarviointi yleisin seurannan tapa Koulutustarkastajan tehtäviä ovat sopimuksen laatiminen yhdessä opiskelijan ja työnantajan kanssa ja tietopuolisen koulutuksen hankinta. Lisäksi oppisopimuksia tulee seurata työpaikkakäynneillä, ohjausryhmätyöskentelyllä, väliarvioinneilla ja muilla soveltuvilla tavoilla. Väliarvioinnit olivat tärkein oppisopimuksen valvonnan ja johtamisen menetelmä; koulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan 45 prosenttia ilmoitti että seurantaa toteutettiin yleensä väliarvioinnilla. Seuraavaksi tärkein seurannan tapa oli yhteydenpito opiskelijaan ja työpaikkakouluttajaan. Koulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan opiskelun ja oppimisen seurannasta 33 prosenttia toteutuu usein tai hyvin usein oppisopimustyönantajan ja järjestäjän välisissä tapaamisissa. Kuviossa 2.2.2 on esitetty järjestäjien näkemyksiä seurannan tavoista. Väliarviointi toteutetaan puolen vuoden välein. Suuret koulutuksen järjestäjät toteuttavat väliarvioinnit sähköisten järjestelmien avulla, mikä helpottaa niiden systemaattista hallinnointia. Koulutustarkastajien mukaan sähköiset järjestelmät varmistavat, että oppisopimustahot vastaavat väliarviointiin. Kyseessä on vähimmäislaadun varmistuksen menetelmä, joka takaa oppisopimuksen jatkuvuuden ja merkittäviin häiriöihin puuttumisen. Sähköiset järjestelmät edellyttävät sopimuksen arviointia (opiskelija, työpaikkaohjaaja ja opettaja) määräajoin ja arvioinnin poisjääminen on merkki siitä, että kyseiseen oppisopimukseen täytyy puuttua. Oppisopimuksen seuranta väliarvioinnin avulla näkyi työnantajapuolella joko sujuvana tai erityistä työtä tuottavana tehtävänä. Suuret jatkuvasti oppisopimuskoulutusta hyödyntävät työnantajat toteuttivat sopimukseen liittyvät hallinnolliset rutiinit mittakaavaedun tuomalla sujuvuudella. Heidän mukaansa sähköiset järjestelmät muun muassa väliarvioinnissa säästävät työtä. Pieniltä ja harvoin kouluttavilta työpaikoilta väliarvioinnit edellyttivät paneutumista ja veivät suhteellisesti enemmän aikaa, koska niillä ei ole edellä mainittua mittakaavaetua. Heidän mukaansa arvioinnit tuottivat ylimääräistä työtä, sillä samasisältöisten lomakkeiden täyttäminen vei henkilökunnan työaikaa. Haastateltavat työnantajat toivoivat yksinkertaistettuja ohjeita ja valtakunnallista järjestelmää, johon voi tallentaa yhdellä kerralla tarpeelliset dokumentit, arvioinnit ja muut vastaavat kirjallisesti toteutettavat raportoinnit. Työpaikalla käynnit – kohdennusta resurssien kehyksessä Koulutustarkastajan käyntien määrä työpaikoilla vaihteli. Syitä vaihtelulle olivat valvottavien sopimusten määrä, tutkinnon laji tai koulutuksen järjestämismalli, koulutusala ja maantieteelliset etäisyydet. Seurantaa ja valvontaa toteutetaan sen sijaan jo edellä mainittujen väliarviointien ja ohjausryhmiin osallistumisen kautta. Ohjausryhmissä käsitellään yleensä usean koulutuksen asioita ja ne koostuvat työnantajien, koulutuksen järjestäjän, koulutustarkastajan ja opiskelijoiden sekä tietopuolisten opettajien edustajista. Ohjausryhmän kokouksissa käsitellään yleensä useita koulutuksia, joka tehostaa seurantaan sijoitettuja resursseja. Ohjausryhmään tuodaan myös ongelmallisia asioita ja niitä voivat esittää ryhmän osallistujat. Koulutustarkastajien mukaan pulmakohdissa on usein kysymys käsitysten erilaisuudesta, jotka aiheuttavat kitkaa eri tahojen kesken. Opiskeli52 joilla ja työnantajilla sekä opettajilla oli koulutustarkastajien mukaan joskus erilaisia käsityksiä erityisesti tutkintotilaisuuksien ehdoista ja toteutuksesta. Haastatteluaineistosta tuli esille kaksi oppisopimuskoulutusta, jossa valvontaa ei ollut riittävästi toteutettu eikä sopimus selvästikään täyttänyt koulutuksen laatuvaatimuksia. Kummassakin tapauksessa tietopuolisten opintojen osuus oli varsin ohut ja lisäksi työnantajat eivät näyttäneet tuntevan tai ymmärtäneen sopimuksen ehtoja. Henkilökohtaistamista ei oltu toteutettu riittävästi: ensimmäisessä tapauksessa aiemmin opittua ei oltu riittävästi hyväksi luettu toisessa tapauksessa henkilökohtaistamista tehtiin epävirallisesti vain opiskelijan ja työpaikkakouluttajan (esimiehen) välillä. Haastateltavien koulutustarkastajien mukaan erikoisammattitutkintoa suorittavien työpaikoilla käydään harvoin. Myös haastateltavat erikoisammattitutkintoa suorittavat opiskelijat tai muut pitkän koulutus- ja työuran tehneet opiskelijat vahvistivat käyntien vähäisen tarpeen, mutta korostivat kuitenkin tietopuolisten opintojen laadun valvonnan tärkeyttä. Koulutustarkastajat seuraavat perustutkintoa ja erityisesti ammatillisessa kuntoutuksessa olevia tiheämmin, koska heidän tuen tarpeensa on suurempi. Ammatinvaihtajista tai heikommin koulutetuista pitkään työelämässä olleista opiskelijoista osa tarvitsee myös ylimääräistä tukea. Tietopuolisten opintojen laadun valvonta voi olla pulmallista, jos koulutustarkastajalla on usean koulutusalan oppisopimukset valvottavana. Tarkastaja ei voi hallita kovin montaa alaa, ja tällöin tietopuolisten opintojen laadun valvonta ei toteudu. Koulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn mukaan valvottavien alojen määrä vaihteli. Vastaajien mukaan yhden tai kahden koulutusalan valvontaa toteutti usein tai hyvin 33 prosenttia tarkastajista ja kaikkia toimiston koulutusaloja valvoi usein tai hyvin usein 35 prosenttia tarkastajista. Aineistosta nousi hyvä esimerkki systemaattisesta ja oppilaitoksen (koulutuksen järjestäjän) asiantuntemusta hyödyntävästä järjestelmästä. Erään suuren kaupungin sosiaali- ja terveysalan oppisopimuspaikoilla käytäntöinä on opettajien useamman kerran vuodessa toistuvat käynnit oppisopimustyöpaikoilla ja työpaikan ja oppilaitoksen keskinäinen vakiintunut ohjausryhmäkäytäntö, jossa keskustellaan ja tehdään päätöksiä välittömien sopimusten valvonnan lisäksi laajemmin tulevaisuudesta. Koulutuksen järjestäjän asiantuntemuksella varmistetaan tietopuolisten opintojen ja työpaikkojen keskinäinen ymmärrys sopimuksen koko keston ajan. Alakohtaiset erot Oppisopimuskoulutuksen seuranta vaihteli alan mukaan. Osalla aloista työpaikoilla käynti on osa vakiintunutta toimintaa, kun taas harvinaisemmilla ja pienillä aloilla käyntejä räätälöidään tilanteiden mukaan. Haastateltavien koulutustarkastajien ja työnantajien mukaan sosiaali- ja terveysalan ja tekniikan ja liikenteen alan koulutuksissa työpaikalla käynti kuului olennaisena osana koulutuksen käytäntöihin. Näillä aloilla oppisopimustoiminta on vakiintunutta ja usein työpaikat ovat verrattain suuria. Työpaikalla tapahtuvaa seurantaa toteutettiin kuitenkin myös pienillä harvinaisilla aloilla soveltuvin keinoin. Metsäkoneen kuljettajan sekä siivousalan oppisopimuksen seurantaa ja opiskelijoiden ohjausta toteutettiin kummankin yrityksen työpaikalla. Kyse ei siis ole hankalistakaan olosuhteista, 53 kuten luonnonvara- ja ympäristöalalla usein on laita, mutta se edellyttää taitoa, motivaatiota, ponnistelua ja luovuutta ratkaisujen etsimisessä. Koulutustarkastajien ja yrittäjätutkintoa suorittavien mukaan yrittäjäkoulutuksissa paino on tutkinnon suorittamisen tukemisessa, koska yrittäjät eivät yleensä ole kiinnostuneita tutkinnosta vaan koulutuksen sisällöstä. Heidän tarpeidensa mukainen koulutus on osioiden tai moduulien opiskelua täsmätarkoituksiin; esimerkiksi taloushallinnon opintokokonaisuus palvelee useaa firmaa perustavaa yrittäjää. Opiskelun rytmitys on myös erityinen, koska pienyrittäjän preferenssinä on yrityksen toiminta eloonjäämisen kriteerin pohjalta: markkinoilla pysyminen edellyttää usein välittömästi tarjottuihin toimeksiantoihin tarttumista. Tarkastajan rooli yrittäjien oppisopimuksessa on tutkintoon sparrauksessa ja työpaikkakouluttajan (mentorin) tehtävä painottuu opintojen sisältöihin ja työn toteutuksen toimintaympäristöön. Itsearviointi ja palautteenanto Oppimisen seurantaa toteutetaan oppisopimuksessa myös itsearvioinnin ja palautteen antamisen keinoin. Kuten oppisopimuksessa yleensäkin, näissäkin menetelmissä oli varsin paljon vaihtelua. Koulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn vastausten mukaan itsearviointitilaisuudessa olivat mukana yleisimmin opiskelija ja työpaikkakouluttaja, ja toisinaan tietopuolisten opintojen opettaja. Taulukko 2.6.1. Ketkä ovat paikalla itsearvioinnin seurantakeskustelussa? (%) Järjestäjät Ei lainkaan Harvoin Usein Hyvin usein/aina Yht. % N Opiskelija 1 0 11 88 100 73 Työpaikkakouluttaja Tietopuolisten opintojen opettaja 1 2 27 66 100 70 12 20 20 31 100 70 Koulutuksen järjestäjät olivat vastanneet kysymykseen itsearvioinnin tehtävistä avovastauksilla. Avovastaukset, joita oli yhteensä 54, koostuivat kahdentyyppisestä kategoriasta. Ensinnäkin osa heistä arvioi itsearviointia järjestelmänä, osana virallista oppisopimusta. Toinen osa heistä pohti itsearvioinnin kehittävyyttä, tavoitesuuntautuneisuutta, opintojen ja oppimisen sekä ammattitaidon karttumista ja tutkintotilaisuuksiin valmistautumista. Itsearvioinnin voidaan siis nähdä palvelevan erilaisia tarkoituksia, mikä liittyy jälleen oppisopimustoiminnan laajaan ja joustavaan kehykseen ja siihen liittyviin erilaisiin käsityksiin ja tulkintoihin. Palautteen antamisen tilaisuuksissa läsnä olivat yleisimmin opiskelija ja työpaikkakouluttaja. Palautetta annettiin erilaisissa yhteyksissä, yleisimmin kuitenkin tutkintotilaisuuksissa ja itsearviointitilaisuuksissa. 54 Taulukko 2.6.2 Millaisissa tilanteissa palautetta annetaan? (%) Järjestäjät % N Näyttöjen ai muiden opintosuoritusten ohessa 83 82 Itsearvioinnin yhteydessä 82 82 Tarvittaessa 77 82 Muuten 16 82 Taulukko 2.6.3 Ketkä ovat paikalla palautetilanteessa? (%) Järjestäjät Ei lainkaan Harvoin Hyvin usein/aina Usein Yht. % N Opiskelija 0 0 16 84 100 75 Työpaikkakouluttaja 1 9 34 56 100 74 Tietopuolisten opintojen opettaja 5 36 39 20 100 75 20 53 20 7 100 45 Joku muu Kyselyssä koulutuksen järjestäjille tiedusteltiin myös avovastausten muodossa palautteen hyödyntämisen tapoja. Avovastauksia antoi 50 kyselyyn vastaajista ja heidän mukaansa palautteen hyödyntämistä toteutettiin seuraavilla tavoilla tiivistetysti. - Tarkennetaan tavoitteita ja motivointia, mikä toteutuu osana henkilökohtaistamista. - Palautetta hyödynnetään kokouksissa, ohjausryhmien palavereissa yms. Ja toteutetaan jatkotoimenpiteet ja korjausliikkeet. - Opintosuunnitelmaa muutetaan ja opiskelijaa ohjataan intensiivisemmin. - Palautteen hyödyntämisen varmistamiseen ei ole toimintamallia. Väliarviointi oli yleisin tapa seurata ja valvoa oppimista ja oppisopimuksen toteutumista. Koulutustarkastajan käynnit kohdistuivat nuoriin ja erityistukea tarvitseviin opiskelijoihin, ja kypsien erikoisammattitutkintoa suorittavien katsottiin pärjäävän ilman käyntejä työpaikalla. Erikoisammattitutkintoa suorittavat kypsät opiskelijat yhtyivät tähän näkemykseen, mutta painottivat että tietopuolisen koulutuksen laadun valvonnan näkökulmasta käynnit työpaikalla olisivat tarpeellisia. Suurille, jatkuvasti oppisopimuskoulutusta hyödyntäville työpaikoille oppisopimuskoulutuksen hallinnolliset ja oppimisen seurantaan liittyvät toimenpiteet ovat sujuvaa rutiinia, mutta pienille ja harvoin kouluttaville työpaikoille ne teettävät suhteellisesti enemmän työtä. Hallinnollisen raportoinnin päällekkäisyyden purkaminen valtakunnallisen tietojärjestelmän luomisella helpottaisi oppisopimuskoulutukseen liittyvää ylimääräistä työtä. Yhteiskunnan näkökulmasta oppisopimuskoulutusta valvotaan suhteessa resursseihin riittävästi, sillä säännöllisin väliajoin toistuvilla väliarvioinneilla pystytään varmistamaan minimisujuvuus. Tarvetta olisi kuitenkin koulutuksen järjestämiseen ja sisältöihin liittyvälle seurannalle, mutta sen organisoimisessa pitäisi suunnitella joustavia ratkaisuja, muun muassa opettajien roolin painottamiselle. Oppisopimuskoulutuksen vaihtelevuuden vuoksi yhden mallin toimivuus ei ole toimiva ratkaisu. 55 2.7 Tutkintotilaisuuksien järjestäminen ja toteutuksen ehdot Haastatteluaineiston tutkintotilaisuuksia koskeva analyysi vahvisti jo aikaisempaa tulkintaa oppisopimuksen toteutuksen laajasta kehyksestä. Tutkintotilaisuuksien toteutus vaihteli. Vaihtelussa oli ensinnäkin kyse käytännöistä, joilla vastataan alan tai tilanteen asettamiin haasteisiin. Toiseksi vaihtelua oli tutkintotilaisuuksien järjestämisen laadukkuudessa. Tietopuolisten opintojen opettajien kyselyn tulosten mukaan tilaisuuksien järjestämisen tavat ovat yleensä toimivat. Opettajille suunnatun kyselyn vastausten jakauma oli seuraavanlainen: järjestämisen tavan arvioi erittäin toimivaksi 48 prosenttia vastaajista ja 35 prosenttia vastasi, että toimivuus on kohtuullisen hyvä. Opettajien antamat avovastaukset noudattelivat virallista ohjeistusta: tutkintotilaisuuden vastaanotto järjestetään kolmikantaperiaatteella ja jääviyssääntöjä noudattaen. Avovastauksia oli kirjannut 148 vastaajista, joista 14 vastaajaa raportoi, että tutkintotilaisuuksissa ei noudateta aina virallista ohjeistusta. Näiden vastaajien mukaan tutkintotilaisuuden vastaanottajat koostuivat vain työelämäedustajista, vain oppilaitoksen henkilöstöstä tai työntekijäedustaja puuttui ryhmästä. Tämän tiedon perusteella arvioida, että noin kymmenesosassa tutkintotilaisuuksista järjestäminen ei noudata oppisopimuksen sääntöjä. Säännöistä poikkeamiseen on kuitenkin joskus päteviä syitä. Esimerkiksi tutkintotilaisuuksia joudutaan järjestämään joskus oppilaitoksissa, koska työpaikalla niitä ei voida toteuttaa joko jääviyssyistä tai siksi, että työpaikan kaikki työtehtävät eivät täytä opiskelijan henkilökohtaisen opintosuunnitelman ehtoja. Lisäksi oppisopimusjärjestelmä kattaa erilaisia tutkintolajeja, joissa on osin poikkeavat tutkintotilaisuuksien toteutustavat. Opetussuunnitelmaperusteisessa oppisopimuksessa tehdään ammattiosaamisen näytöt samalla tavoin kuin oppilaitosmuotoisessakin opiskelussa. Osaamisen näyttöjä arvioivat opettajat ja työnantajan edustajat sekä opiskelija itse, kuten nuorisoasteellakin. Haastatteluaineiston ja tietopuolisten opintojen opettajien kyselyn mukaan tutkintotilaisuuden järjestäminen vaihteli aloittain ja työpaikan mukaan. Suuren kaupungin koulutustarkastaja kuvaili seuraavalla tavalla eri alojen käytäntöjä. “Näytöissä siis varmaan on semmoisessa näkyvintä. Sote puolelta tulee dokumenttia vaikka kuinka kauheasti ja tekniikalla kirjoitetaan niukasti, muutamalla lauseella. Ja se ei välttämättä kerro sen ohjauksen laadusta tietenkään ollenkaan aina.” Yrittäjäopiskelija piti tutkintotilaisuutta oppimisen kannalta hyvin toimivana. Hän järjesti sen itse ja tutkintotilaisuuden luonne oli portfolio opinnoista ja projekteista, joka piti esitellä julkisesti muille opiskelijoille. Oppimisen kannalta sen teki toimivaksi opettajien aktiivisuus. Pääopettaja arvioi ja tarkasti kokonaisuuden ja osa-alueiden opettajan arvioivat portfolion omalta osaltaan ja antoivat palautteen. toimi hyvin. 56 Taulukko 2.7.1 Ketkä osallistuvat tutkintotilaisuuksien organisointiin? (%) Järjestäjät Ei lainkaan Harvoin Hyvin usein/aina Usein Yht% N Opiskelija 4 11 18 67 100 76 Työnantajan edustaja 3 3 29 65 100 75 Tietopuolisten opint. Opettaja 11 8 16 65 100 74 Joku muu 22 28 11 39 100 36 Tutkintotilaisuuden järjestämisestä voi vastata opiskelija itse, mikä liittyy alan käytäntöihin tai työpaikkaan. Tästä haastatteluaineistosta nousi esille sosiaali- ja terveysalan ja siivous- ja kiinteistönhuollon koulutuksissa opiskelijoiden itsenäinen rooli tutkintotilaisuuksien suunnittelussa ja osin myös järjestämisessä. Tekniikan ja liikenteen alalla tilaisuuksien järjestämiseen on perusmalli, jota sovelletaan eri työpaikoilla. Tekniikan alalla vastaa enemmän työpaikan kokeneet ohjaajat ja kollegat. Luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusta järjestävän suuren tahon mukaan näyttöpohjaisessa oppisopimuksessa näytön arvioinnista vastaavat ulkopuoliset arvioitsijat, jotka käyvät arviointikeskustelun opiskelijan kanssa. ”Tutkintotilaisuudet ja viimeisin niistä on 100% luotettava osaamisen mittari, koska siellä on kaksi ulkopuolista tarkkailijaa ketkä seuraavat hakkuukoneella työskentelyä useamman tunnin metsässä.” Myös kaupan ja hallinnon alalla oli käytössä ulkopuolisen arvioinnin käytäntö ja esimerkiksi tutkintotoimikunta voi valvoa tilaisuuksia. Haastatteluaineistosta on luettavissa suurten työnantajien mittakaavaetu oppisopimuksen toteutuksessa ja siten myös tutkintotilaisuuksien organisoinnissa. Suuret työnantajat, joilla on vakiintunutta yhteistyötä oppisopimuksen tiimoilta, pystyvät organisoimaan tehokkaasti ja laadukkaasti tutkintotilaisuudet. Tilaisuuksiin osallistuvia vastuuhenkilöitä on riittävästi, yksiköitä on riittävästi jääviysongelmien välttämiseksi. Suuren kaupungin sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpäällikkö kuvaili tutkintotilaisuuksien järjestämistä seuraavalla tavalla. ”Ne on helppo toteuttaa ison organisaation sisällä. Yksiköt vaihtavat päittäin opiskelijat työssäoppimisjaksoja ja tutkintotilaisuuksia varten. Esimiehet ovat motivoituneita, koska vaihto on tasaista.” Suuret alan työpaikat pystyvät myös kiinnittämään huomiota tutkintotilaisuuksien pedagogisten tavoitteiden toteuttamiseen paremmin, koska yhteistyö oppilaitosyhteistyö on esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla vakiintunut säännölliseksi. Haastattelun sosiaali- ja terveysalan opiskelijan mukaan tilaisuus oli myönteinen oppimiskokemus, koska teoreettisen aineksen merkitys aukeni kunnolla. 57 Tutkintotilaisuuksien laatu Tutkintotilaisuuksien laadukkuus suhteessa niiden tavoitteiden toteuttamiseen ja toteutustavan noudattamiseen vaihteli. Aikaisemmissa arvioissa on myös tullut esille näyttötutkintojen – jotka siis koskevat myös oppilaitosmuotoista koulutusta – tutkintotilaisuuksien järjestämisen laadun vaihtelu aloittain (Raivola et al. 2007). Raivolan ja kumppaneiden mukaan tyoelama on onnistunut tutkintosuoritusten suunnittelussa parhaiten sosiaali- ja terveysalalla, ja toiseksi parhaiten matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla, Tekniikan ja liikenteen alalla arvio on keskiarvon tuntumassa. Luonnonvara-alalla ja kaupan ja hallinnon alalla onnistuminen on muihin verrattuna heikointa. Osa työpaikoista järjesti tilaisuuksia tunnollisesti ja noudattaen sekä sopimuksen kirjainta että oppimisen edistämisen tavoitetta. Näiden työnantajien haastatteluissa tuli myös ilmi tutkintotilaisuuksien vaatima työ, sillä vastaanottajien sopivuus ja pätevyys sekä tehtävien toteutuksen paikka eli sopiva yksikkö vaativat suunnitelmallisuutta ja järjestelyjä. Haastatteluaineistosta nousi pari esimerkkiä sellaisesta tutkintotilaisuuksien järjestämisestä, jossa sopimuksen ehtoja ei aina noudatettu. Ensimmäisessä esimerkissä olivat sekä opiskelija että esimies. Haastattelun perusteella kyseinen työnantaja ei ymmärtänyt tutkintotilaisuuden luonnetta eikä tavoitetta, ja se oli kuitattu esimiehen ja opiskelijan välisellä keskustelulla. Toisessa esimerkissä, yrittäjäkoulutuksessa olleella opiskelijalla ei ollut mielikuvaa tutkintotilaisuudesta, vaikka työnantajan mukaan se oli järjestetty. Myös tietopuolisten opettajien kyselyssä tuli ilmi tutkintotilaisuuksiin liittyvää ontuvuutta. Tutkintotilaisuuksien luonne, tavoite tai toteutus ei ollut aina selvää opiskelijoille eikä työnantajalle. Näyttöihin luotetaan opiskelijan osaamisen arvioinnissa, vaikka niiden yhteismitallisuus herättää epäilyksiä. Ammattiosaamisen näytöt lisäävät arvioinnin osuvuutta, validiteettia, mutta kansallisen oppimistulosten arvioinnin kannalta ongelmat liittyvät nimenomaan arvioinnin reliabiliteettiin (Räkköläinen 2011). Työelämän vaihtelevat käytännöt antavat mahdollisuudet autenttiseen työelämässä oppimiseen, mutta toisaalta sama asia eli työelämän tilanteiden vaihtelevuus heikentää yhteismitallisuuden mahdollisuuksia näytöissä eli tutkintotilaisuuksien arvioinnissa (Haapakorpi 2007). Haastatteluiden ja kyselyiden aineiston perusteella tutkintotilaisuuksien järjestämisen problematiikkaa olivat aikataulutuksen ongelmat ja työpaikkojen haasteet tutkintotilaisuuksien järjestämisessä. Tietopuolisten opintojen opettajien kyselyn mukaan yleisin ongelma tutkintotilaisuuksien järjestämisessä liittyi tutkintotilaisuuksiin osallistuvien tahojen aikataulujen yhteensovittamisen vaikeuteen useilla tavoilla. Vastaajat nimesivät haasteeksi työnantajien aikataulut, jotka järjestellään usein tuotannon ehdoilla. Vastaajista kuitenkin suurin osa painotti vastauksissaan tutkintotilaisuuksien järjestämisen ongelmattomuutta tai niiden ratkaistavuutta. Erityinen teema vastauksissa oli tutkintotilaisuuden paikan organisointi; työpaikan sopimattomuus ja sopivan paikan löytymisen pulmat tulivat esille avovastauksissa. Vastaajista osa nosti esille myös tutkintotilaisuuteen valmistautumisen puutteet, jotka saattoivat liittyä työtehtävien kapeuteen, työnantajien riittämättömään valmistautumiseen 58 tai opiskelijan valmiuksien puutteisiin. Pienillä työpaikoilla nämä pulmat olivat erityisen kiperät, sillä työtehtävät eivät ole aina riittävät laajat tai yrityksen henkilökunta ei täytä pätevyysvaatimuksia tai jääviyssääntöjä. Vaihtoehtona on tilaisuuden järjestäminen toisessa saman alan yrityksessä, mutta se voi kilpistyä yritysten väliseen kilpailutilanteeseen. Alla olevissa taulukoissa on esitetty avovastausten tiivistelmä taulukkomuodossa. Taulukko 2.7.2. Millaisia kipupisteitä tutkintotilaisuuksien järjestämiseen liittyy? Tietopuolisten opintojen opettajat. Avovastaukset N=92 Aikataulujen sovituksen pulmat 18 Ei ongelmia 11 Työpaikan soveltumattomuus näyttöön 7 Arvioijien saaminen tilaisuuksiin 5 Talousongelmat: kustannukset 4 Työnantajatahon saaminen tilaisuuteen 4 Työtehtävien yksipuolisuus näytön ongelmana 4 Välimatkat 4 Tutkintotilaisuuden puuttellisuus 3 Näyttö työpaikan ulkopuolella haaste työnantajalle 3 Näyttö oppilaitoksesssa 2 Opisk. ohjaamisen puuttuminen ja vastuu til. järjestämisestä 2 Paikan järjestämisen ongelmat 2 Tutkintotilaisuuden luonteen ymmärtämisen ongelmat 2 Opiskelijan valmiuksien puutteet 2 Muut: Yht. N 27 100 92 59 Taulukko 2.7.3. Liittyykö näytön vastaanottajan pätevyyteen tai jääviyteen kipupisteitä? Tietopuolisten opintojen opettajat. Avovastaukset, N=123 Ei ongelmia tai ongelmat vähäisiä, yleensä jääviyskysymyksiin liittyviä, ratkaistavissa olevia asioita 71 Pienten työpaikkojen jääviysongelmat 11 Työpaikan arvioijien liiallinen tuttuus 5 Pienten työpaikkojen vaikeus saada arvioijia 4 Muut -Alan työnantajien ja työntekijöiden vaihtuvuus pätevien arvioijien saamisen hankaluutena 9 -Arvioijan substanssiosaamisen ja arvioinnin osaamisen puutteellisuus -Pienen oppilaitoksen jääviysongelmat -Työnantajan edustajan alan tuntemuksen puutteellisuus -Tutkintotilaisuuden kalleus kunnollisen toteutuksen esteenä Yht. % 100 N 123 Arvosanojen antamiseen osallistuivat useimmiten – kuten säännötkin määrittelevät – työnantajan ja oppilaitoksen edustaja. Opiskelijalla oli koulutuksen järjestäjän vastausten mukaan joskus mahdollista osallistua arvosanojen antamiseen, mutta opiskelijoiden haastatteluiden perusteella tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut. Näiden kahden tahon antamien tietojen ristiriitaisuus liittynee siihen, että arvosanasta keskusteleminen ja niiden perusteleminen opiskelijan kanssa on ainakin osassa oppisopimuskoulutuksissa käytäntönä. Haastatteluaineiston perusteella arvosanoista ei kovin usein synny kiistoja ja nämä kiistat liittyvät yleensä erilaisiin käsityksiin ja tulkintoihin tutkintotilaisuuden tavoitteista ja toteutuksesta. Nämä ongelmat liittyvät jo edellä mainittuun pulmaan eli tutkintotilaisuuden luonne jää joskus epäselväksi. Tässä arvioinnissa ei selvitetty näytön vastaanottajien roolia ja osaamista ko. tehtävän toteuttamisessa. Reijo Raivolan mukaan em. tekijät vaikuttavat näytön arvioinnin tuloksiin selvästi (Raivola et al. 2007). Voidaan todeta, että tämäkin ulottuvuus tutkintotilaisuuksien arvioinnissa liittyy vahvaan työelämäkytkentään, joka voi tuottaa päteviä mutta ei aina välttämättä yhteismitallisia arviointeja. Kuitenkin Raivolan ja kumppaneiden (2007) mukaan näyttojen arvioinnissa työelämä on onnistunut selvästi paremmin kuin niiden suunnittelussa ja järjestämisessä. Taulukko 2.7.4. Ketkä osallistuvat arvosanojen antamiseen? (%) Järjestäjät. Ei lainkaan Opiskelija Harvoin Hyvin usein/aina Usein Yht.% 21 15 15 49 100 Työnantajan edustaja 3 6 12 79 100 Tietopuolisten opint. Opettaja 5 4 14 77 100 45 11 8 36 100 Joku muu 60 Tutkintotilaisuuksien toteutus vaihteli. Vaihtelussa oli kyse käytännöistä joilla vastataan alan tai tilanteen asettamiin haasteisiin, mutta toisaalta vaihtelua oli myös tutkintotilaisuuksien järjestämisen laadukkuudesta. Arvioinnin aineiston perusteella voidaan arvioida, että noin kymmenesosassa tutkintotilaisuuksista järjestäminen ei noudata sääntöjä. Haastatteluiden ja kyselyiden aineiston perusteella tutkintotilaisuuksien järjestämisen problematiikkaa olivat tutkintotilaisuuksiin osallistuvien tahojen aikataulutuksen ongelmat ja työpaikkojen haasteet tutkintotilaisuuksien järjestämisessä. Erityisesti pienillä työpaikoilla haasteena oli työtehtävien suppeus näyttöjen tavoitteiden näkökulmasta, arvioijien pätevyys ja jääviyskysymykset näyttöjen vastaanottamisessa. 2.8 Oppisopimuskoulutuksen tehtävät ja tarkoitukset Opetushallinnon määritelmien mukaan oppisopimuksen tarkoitus on antaa joustavat oppimis- ja tutkinnon suorittamisen mahdollisuudet erilaisille opiskelijoille ja työnantajille painottaen työelämälähtöistä oppimista. Hyötyjiä ovat opiskelijat, työnantajat ja myös yhteiskunta, koska ammattiosaaminen ja työllistymiskvalifikaatiot kehittyvät ja oppisopimusmalli lähentää työelämää ja oppimista. Oppisopimusta on myös käytetty erityisiin yhteiskunnan ja työmarkkinoiden ongelmatilanteisiin eli tukemaan työllistymismahdollisuuksia huonoina taloudellisina aikoina tai tukemaan uudelleenkouluttautumista työvoimapula-aloille. Nuorisotakuuta on myös sovellettu oppisopimuskoulutuksessa ja sen toteutumista tarkastellaan tämän luvun lopussa. Oppisopimuksen joustavuus ja työelämän ja tietopuolisten opintojen läheinen vuorovaikutus on myönteinen piirre tässä koulutusmuodossa, mutta sen kielteisenä puolena on liukuminen sopimuksen määrittelemien raamien ulkopuolelle. Oppisopimuksen sääntöjä on toisinaan jouduttu tarkentamaan, sillä työpaikalla oppimisen ja henkilökohtaisesti räätälöityjen oppimistavoitteiden suhde voi vinoutua. Esimerkiksi johtamisen erikoistumisopinnoissa on täsmennetty sääntöjä, joiden mukaan sopimuksen on perustuttava ensisijaisesti yksilöopiskelijoiden eikä työorganisaatioiden tarpeille. Haastatteluaineiston mukaan oppisopimukseen liittyvissä intresseissä yhdistyivät opiskelijan ja työnantajan edut parhaimmillaan. Aloite oppisopimukseen tulee yleensä työntekijältä tai työnantajalta. Usein aloitteen tekevät työpaikat ovat isoja ja jo rutinoituneita oppisopimuskoulutuksen hyödyntämisessä. Suuret työorganisaatiot käyttävät oppisopimuskoulutusta henkilöstökoulutuksena, mutta niiden välillä oli haastatteluaineiston perusteella eroja opiskelija/työntekijöiden intressien huomioon ottamisessa ja henkilökohtaistetun suunnitelman mukaisen oppimisen mahdollistamisessa. Sinänsä raja henkilöstökoulutuksen ja yksilöitä hyödyttävän tutkintokoulutuksen välillä voi olla liukuva ja tulkinnanvarainen, mutta sisältöjen ja toteutuksen yksipuolinen työnantajavetoisuus ei täytä yksilöopiskelijan tarpeisiin liittyviä tavoitteita. Haastatteluaineiston perusteella työnantajien tavoitteet liittyvät joskus myös muihin tekijöihin kuin työntekijöiden osaamisen kehittämiseen. Kolmessa haastatteluaineiston oppisopimuksessa työnantajayrityksen tarpeet osin sivuuttivat oppisopimuksen tavoitteena olevan yksilöopiskelijan 61 henkilökohtaisen opiskeluun liittyvät suunnitelmat. Ensimmäisessä tapauksessa johtamiskoulutuksen tavoite liittyi työyhteisön dynamiikan hallintaan: johtamisopintoja suorittavat työntekijät oli tarkoitus nimittää esimiehiksi ja koulutuksen rooli oli toimia indikaattorina heidän asemansa muuttamisesta. Ko. tavoite ei ole sinänsä ristiriidassa yksilöopiskelijan tarpeiden kanssa, mutta koulutuksen sisällöissä tietopuolisten opintojen osuus jäi varsin vaatimattomaksi suhteessa työorganisaatiospesifiin opiskeluun. Aikaisempien tutkimusten mukaan oppisopimuksella valikoidaan hyviä työntekijöitä erityisasemia ja tehtäviä varten (ks. Autor 2001), mikä tuli esille myös tässä tapauksessa. Toisessa tarkastelun kohteena olevassa suuren mittakaavan oppisopimustoiminnassa asiakkaiden laatujärjestelmään liittyvät vaatimukset tutkinnoista tehostivat yrityksen motivaatiota oppisopimuskoulutuksen organisointiin. Kilpailutilanteessa näiden laatujärjestelmien vaatimusten täyttäminen oli varsin tärkeä tilausten saamisessa. Ylipäätään työvoimapula-alana työvoiman saaminen oli keskeistä ja kilpailussa pärjäämisen näkökulmasta koulutus oli keskeinen kilpailuvaltti. Pätevyysvaatimukset ja tutkintojen merkitys laatujärjestelmissä ovat yleistyvä ilmiö ja oppisopimusjärjestelmä tukee sekä työntekijöiden työllisyyttä että työnantajien pärjäämistä markkinoilla. Yhteiskunnan etu liittyy edellä mainittuihin monella tapaa: työllisyyden, yritysten toimintakyvykkyyden ja verotulojen kautta. Silti tässäkin tarkastelun kohteena ollessa oppisopimustoiminnassa oli lievää vinoutumaa työnantajalähtöiseen toimintaan. Opiskelu oli hyvin työorganisaatiopainotteista ja yrityksestä riippumattoman aineksen osuus oli opiskelijoiden mukaan vähäinen. Seuraavassa haastattelulainauksessa tulee esille tietopuolisten opintojen ohuus koulutuksessa. “Haastattelija: Kuinka paljon kirjallisuutta on opinnoissa, luentojen yhteydessä? Opiskelija: Meillä ei ole kauheesti. Meidän ei tarvi hankkia mitään, ei tarvi netistä käydä lukemassa, suurin osa löytyy meidän firman sisältä. Että se haetaan sisältä kautta miten meidän talossa toimitaan jossakin asiassa.” Opiskelija, työvoimapula-ala, palveluala Oppisopimuksen välinearvo ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sen sisällöllisen arvon puuttumista, ja yhteiskunnan, työnantajien ja työntekijöiden/työnhakijoiden etu on se, että myös asiakas on tietoinen osaamisen arvosta ja merkityksestä ostamissaan tuotteissa. Seuraavassa tekniikan alan koulutustarkastaja valottaa tätä näkökulmaa. ”Rakennusalalla näkyvissä hienoista brändiajattelua; oppiksella saa osaavaa työntekijäporukkaa, ja tämä hyödynnetään tarjouskilpailutuksissa. Myös yritysten /organisaation motivaatio kouluttaa ja laajempi hyötyminen oppiksesta on tullut esiin, yrityksessä osaamisen tason on nähty nousevan koulutettavien myötä, sekä ymmärretään uuden tiedon tarve. Vain pieni osa yrityksistä lähtee oppiksiin palkkatuen ajamana.” Haastatteluaineistosta löytyi myös hyviä esimerkkejä oppisopimuskoulutusta hyödyntävistä suurista organisaatioista, jotka toteuttivat sopimuksen edellyttämää koulutusta tiukasti oppilaitoksen kanssa yhteistyössä ja pyrkien kehittämään jatkuvasti organisaatiosta riippumatonta tietopuolista osaamista työpaikalla. Seuraavassa on kyseisessä organisaatiossa työskentelevän oppisopimusopiskelijan tyytyväinen näkemys asiasta. 62 ”Tutkintotilaisuus oli juuri siitä hyvä, että sitä teoriaa pystyi hyödyntämään siinä.” Sosiaali- ja terveysala Suuri osa oppisopimustyöpaikoista oli suuria, ja ne pystyivät hyödyntämään mittakaavaetuja sen hyödyntämisessä. Yksi haastateltavista, tekniikan alan koulutustarkasta näki asiassa pulmia, sillä pienet ja keskisuuret työpaikat, jotka työllistävät eniten, eivät kykene hyödyntämään samalla tavoin oppisopimusta. “Isot yritykset käyttää systemaattisemmin oppista henkilöstökoulutuksenaan, ja osaavan työvoiman rekrytoimiseen. Tällöin käytössä myös vain ko. yritykselle suunnattuja koulutuksia, joissa ei muiden vastaavan alan työnantajia mukana. Suurin osa yrityksiä kuitenkin pieniä/keskisuuria.” Oppisopimuksella vastataan moneen yhteiskunnan, työmarkkinoiden, työpaikkojen ja työntekijätason tarpeeseen. Yhdessä oppisopimuksessa on mukana toisin sanoen usean tahon intressejä, joita sovitetaan yhteen. Koulutusmuodon etu on joustavat soveltamisen mahdollisuudet, jotka toisinaan liukuvat liikaa työnantajavetoiseksi henkilöstökoulutukseksi. Näiden intressien ja tarpeiden tulee kuitenkin olla linjassa julkisen rahoituksen ehtojen kanssa. 2.9 Nuorisotakuun toteutuminen oppisopimuksessa Nuorisotakuu kohdistuu alle 25-vuotiaiden, työttömien ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen opiskelun tai työpaikan tai vastaavanlaisen toiminnan muodossa. Oppisopimusta hyödynnetään nuorisotakuun toteuttamisessa erityisen rahallisen tuen turvin (ks. kustannuksia käsittelevä luku). Nuorisotakuun toteuttamiseen on luotu erilaisia malleja oppisopimuksen tiimoilta. Yleisesti hyödynnetty malli on oppilaitoksessa toteutettu valmentava vaihe ennen varsinaista oppisopimusta eli työnantajan kanssa tehtyä sopimusta. Nuorisotakuun kautta tulleita opiskelijoita on kuitenkin varsin vähäinen määrä oppisopimusopiskelussa (ks. Perustiedot oppisopimusopiskelijoista). Haastateltavien koulutustarkastajien ja työnantajien näkemykset hajautuivat keskusteluissa nuorisotakuun toteutumisen mahdollisuuksista oppisopimuksessa. Osa näki nuorisotakuun piirissä olevien nuorten saada oppisopimuspaikka hyvin vähäisinä ja piti koulutusmuotoa sopimattomana heille. Syynä oli heidän mukaansa nuorisotakuun piirissä olevien nuorten suuri ohjauksen ja tuen tarve. Oppisopimustoimiston tarkastaja kuvaa ilmiötä seuraavasti. “Ja harhaa on ollut se että oppisopimus pelastais kaikkien huonommassa asemassa olevat jotka eivät mihinkään muualle pääse , sitte oppisopimukseen. Mut muutamille varmaan aivan hieno vaihtoehto mutta ei ensisijaisesti kyllä , vaatii sit niin paljon tukitoimia”. Toisen näkemyksen mukaan takuun vähäisessä hyödyntämisessä oli kyse ennakkoluuloista nuorisotakuu-opiskelijoita kohtaan. Tämän näkemyksen mukaan suurin pulma toteuttamisessa oli saada oppisopimukseen liittyvä työpaikka opiskelijalle. Nuoruus ja kokemattomuus edellyttivät lisäohjausta, mutta eivät mekaanisesti, koska henkilökohtaiset erot olivat heidän mukaansa yhtä suuret kuin muissakin ryhmissä. Yksi haastateltava mainitsi, että korotettu koulutuskorvaus madaltaa selkeästi kynnystä nuoren palkkaamiseen. 63 Voidaan arvioida, että asenteet suuntaavat nuorisotakuun piiriin kuuluvien opiskelijoiden ohjauksen tapoja. Jos oppisopimus nähdään heille sopimattomana koulutusmuotona, on todennäköistä, että heitä ohjataan oppilaitosmuotoiseen opiskeluun. Haastatteluista nousi esille nuorisotakuun soveltamismallien mahdollisuuksia, joita ei ole vielä hyödynnetty riittävästi. Keskeinen nuorisotakuun soveltamiseen liittyvä asia oli oppilaitoksen rakenteiden ja käytäntöjen sekä työpaikoilla tehtävän ohjauksen kehittäminen. Jo aikaisemmissa luvuissa on tullut esille tarve saada opettajia työpaikoille ohjauksen ja kouluttamisen tueksi ja nuorisotakuun toteutuksessa tämä on epäilemättä erityisen tärkeää. 3 Oppisopimuksen tehokkuus ja taloudellisuus 3.1 Oppisopimuksen tutkintojen läpäisyaste Aineisto Aineisto on poimittu vuoden 2008 keväällä ja syksyllä opintonsa aloittaneista ja se on poimittu tavoitekoulutuksen mukaan. Analyysiä on osin tehty tilanteesta, joka on ollut 2, 3 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta. Viisi vuotta aloittaneiden joukossa on vain keväällä 2008 aloittaneiden suoritukset, ei syksyllä 2008 aloittaneiden suorituksia. Raportille on tehty tietosuojaus. Lukumäärätiedot on tasoitettu kolmella jaolliseksi, jolloin pienet, alle viiden lukumäärät näkyvät arvona 3, ja tätä suurempiin arvoihin tulee satunnaisesti lisäys -1, 0 tai +1. Suojauksen tuottamat prosentuaaliset muutokset ovat suurempien arvojen osalta marginaalisia. Esimerkiksi sadan tapauksen osalta virhe on korkeintaan 1 %, ja tuhannen tapauksen osalta korkeintaan 0,1 %. Pienemmillä arvoilla virhe on suurempi (esim. kymmenellä 10 %; viidellä 20 % jne.). Tapausten määrä lasketaan taulukoissa riveittäin. Kaikki tutkintolajien (näyttöt.: ammatillinen peruskoulutus, ammattitutkinto, erikoisammattitutkinto; oppil.: ammatillinen peruskoulutus) mukaan tehdyt jaottelut koskevat tavoitekoulutuksen tutkintolajia. Tietolähde on opetushallinnon ja Tilastokeskuksen tietopalvelusopimuksen aineisto K3.9. Taulukko 3.1.1. Oppisopimus. Opintojen kulku 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Tutkinto alkuperäi sessä tutkintolajissa Tutkinto muussa tutkintolajissa Opiskelee alkuperäisessä tutkintolajissa Opiskelee muussa tutkintolajissa 2 v. 26 1 63 1 8 1 100 27855 3 v. 49 1 23 2 23 2 100 27855 4 v. 55 2 5 3 34 1 100 27855 5 v. 56 3 2 3 35 1 100 14757 Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen Yht % N 64 Oppisopimuksen suorittamisen saturaatiopiste osui neljännelle vuodelle opintojen aloittamisesta. Tämän jälkeen läpäisyaste ei enää merkittävästi nostanut tutkintojen suorittaneiden osuutta opintonsa aloittaneista. Tutkintoa suorittamattomista oppisopimusopiskelijoista suuri osa siirtyi työelämään em. saturaatiopisteessä neljännen vuoden alkaessa opintojen aloittamisesta. Pieni osa, kuusi prosenttia oli löytänyt sopivampia opiskeluvaihtoehtoja muissa opintolajeissa tai suorittanut tutkinnon muussa tutkintolajissa. Tutkintolajeja ovat ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto. ”Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen” kategoriaan kuului vain prosentti opintonsa aloittaneista. Toisin sanoen oppisopimuksen keskeyttämiseen ei näiden tietojen perusteella liity juurikaan vetäytymistä opinnoista tai työelämästä. Oppisopimus on hyvä vaihtoehtoinen, muttei aina ensisijainen valinta toteuttaa urakehitystään. Näyttötutkintoon valmistavan, ammattitutkintoon johtavan koulutuksen tutkinnot suoritettiin oppisopimuksen yleisen kaavan mukaan: tutkinto oli yleisesti suoritettu kolmannen vuoden kuluessa. Jos tutkinto ei ollut valmis noin neljännen vuoden jälkeen, opiskelijat jättivät opintonsa kesken ja siirtyvät työelämään ilman tutkintoa. Läpäisyaste oli kokonaisuutena noin 60 %. Neljä vuotta opintojen aloittamisesta oli pienessä määrin havaittavissa siirtymistä tai tutkinnon suorittamista muussa tutkintolajissa (tutkintolajeja ovat ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto): noin 5 % kuuluu tähän luokkaan opintonsa aloittaneista. Kategoriaan ”ei opiskele, ei tutkintoa, ei työssä” kertyy hyvin vähän havaintoyksiköitä: tähän luokkaan kuuluu noin 1 % opintonsa aloittaneista vuosittain. Taulukko 3.1.2. Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot .Opintojen kulku 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot Tilanne 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele N 2 v. 39 % 50 % 8% 4428 3 v. 58 % 17 % 20 % 4428 4 v. 60 % 4% 30 % 4428 5 v. 60 % 2% 31 % 2349 Näyttötutkintoon valmistavan, erikoisammattitutkintoon johtavan koulutuksen ajallinen jänne noudatti osin samanlaista mallia kuin näyttötutkintoon valmistavan ammattitutkintoon johtavan koulutuksen. Tutkinnon suorittaneiden osuus oli puolet kolmannen vuoden tienoilla opintojen aloittamisesta, mutta tämän jälkeen se kuitenkin kohosi vielä 10 prosenttiyksikköä. Läpäisyaste oli kokonaisuutena 60 %. Noin 5 % oli siirtynyt tai suorittanut tutkinnon muussa tutkintolajissa neljä vuotta opintojen aloittamisesta. Kategoriaan ”ei opiskele, ei tutkintoa, ei työssä” kertyi jälleen hy65 vin vähän oppisopimusopiskelijoita: havaintoyksiköitä eli prosenttiosuus jää alle 1:n. Tutkintoa suorittamattomat ja opintojen ulkopuolella olevat olivat töissä. Taulukko 3.1.3. Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot . Opintojen kulku 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot Tilanne 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele N 2 v. 27 % 65 % 6% 2697 3 v. 51 % 25 % 22 % 2697 4 v. 54 % 4% 38 % 2697 5 v. 60 % 3% 34 % 1251 Näyttöperustaiseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa opiskelevista varsin vähäinen määrä oli suoriutunut tehtävästään kahden vuoden kuluessa ja kolmen ja erityisesti neljän vuoden opintojen jälkeen tutkintojen suorittaminen saavutti saturaatiopisteensä. Viiden vuoden opinnot eivät tuottaneet enää enempää tutkintoja. Ei tutkintoa suorittavien tai opiskelevien, ”Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen” kategoriaan kuuluvien osuus oli suurin piirtein samansuuruinen kuin ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoa suorittavissa eli runsas kolmasosa. Taulukko 3.1.4. Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot. Opintojen kulku 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinto Tilanne 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele N 2 v. 15 % 73 % 8% 5271 3 v. 47 % 25 % 24 % 5271 4 v. 57 % 6% 32 % * 5271 5 v. 57 % 2% 35 % * 2349 *Tutkinto muussa tutkintolajissa tai opiskelee muussa tutkintolajissa: osuus yhteensä noin 5 %. 66 Opintosuunnitelmaperustaisia tutkintoja oli suoritettu verrattain ripeästi jo kahden vuoden opintojen jälkeen, mikä liittyi tutkinnon tyyppiin. Osa opiskelijoista jatkaa opintoja ops-perustaisten opintojen suorittamisen jälkeen. Heistä pieni osa oli keskeyttänyt opintonsa ja siirtynyt työelämään. Neljännen vuoden jälkeen opintojen aloittamisesta heistä 8 % oli suorittanut tutkinnon tai opiskeli muussa koulutuslajissa. Taulukko 3.1.5. Oppisopimus. Opintosuunnitelmaperustainen koulutus. Opintojen kulku 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Oppisopimus. Opintosuunnitelmaperustainen koulutus Tilanne 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta N Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele 2 v. 57 % 32 % 5% 111 3 v. 68 % 14 % 14 % 111 4 v. 73 % 5% 11 % 111 Miesten ja naisten opintojen kulku Naiset opiskelivat näyttötutkintoon valmistavassa ammattitutkintokoulutuksessa ripeämmässä tahdissa kuin miehet. Miesten osuudet olivat vastaavasti suuremmat kategoriassa ”ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen” eli miehistä suurempi osa toimi työelämässä oppisopimusopiskelun sijaan. 67 Taulukko 3.1.6. Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot. Naisten ja miesten opintojen kulku 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Naiset 2, 3 ja 4 vuotta opintojen aloittamisesta N=4347, 5 vuotta opintojen aloittamisesta N=2 046 Tilanne 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele Miehet 2, 3 ja 4 vuotta opintojen aloittamisesta N=4398, 5 vuotta opintojen aloittamisesta N=2391 Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele 2 v. 47 % 43 % 8% 34 % 54 % 8% 3 v. 60 % 13 % 23 % 53 % 21 % 21 % 4 v. 61 % 3% 30 % 56 % 3% 35 % 5 v. 61 % 2% 29 % 57 % 2% 35 % Sekä naisista että miehistä 4 % joko opiskeli tai oli suorittanut tutkinnon toisessa tutkintolajissa 3 vuotta opintojen aloittamisesta; vastaava luku kummallakin sukupuolelle oli 5-6 % 4-5 vuotta opintojen aloittamisesta. Kategoriaan ”ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen” kuului noin 1 % miehistä ja naisista kaikilla tarkasteluajanjaksoilla. Toisin sanoen vetäytyminen opinnoista ja työelämästä ei ollut toimintamallina niin miehillä kuin naisillakaan. Erikoisammattitutkintojen osalta opintojen etenemisen erojen malli oli samanlainen kuin näyttötutkintoon valmistavassa ammattitutkinnossa, mutta tarkasteltaessa tilannetta viisi vuotta opintojen aloittamisesta nousi eroja esille tutkinnon läpäisyasteessa. Naisista oli suorittanut erikoisammattitutkinnon 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin miehistä. Eroja ei noussut esille siirtymisessä muuhun tutkintolajiin tai kategoriaan ”ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen” osuuksissa opiskelijoista. 68 Taulukko 3.1.7. Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot. Naisten ja miesten opintojen kulku 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus.) Naiset 2, 3 ja 4 vuotta opintojen aloittamisesta N=3 138, 5 vuotta opintojen aloittamisesta N=1524 Tilanne 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Miehet 2, 3 ja 4 vuotta opintojen aloittamisesta N=3687, 5 vuotta opintojen aloittamisesta N=1740 Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa 2 v. 37 % 55 % 6% 22 % 70 % 6% 3 v. 59 % 16 % 23 % 49 % 28 % 20 % 4 v. 61 % 3% 32 % 51 % 4% 41 % 5 v. 65 % 2% 29 % 55 % 3% 37 % Näyttötutkintoon valmistavassa perustutkintokoulutuksessa miesten ja naisten etenemistahti oli edelleen samalla tavoin vino kuin muissa tutkintolajeissa. Hieman suurempi osa opiskelijoista, sekä miehistä että naisista, jatkoi opintojaan neljäntenä vuonna verrattuna muiden tutkintolajien opiskelijoihin. Taulukko 3.1.8. Oppisopimus. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot. Naisten ja miesten opintojen kulku 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) Naiset, 2, 3, 4 vuotta opintojen aloittamisesta N=5085, 5 vuotta opintojen aloittamisesta N=2334 Tilanne 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Miehet, 2, 3, 4 vuotta opintojen aloittamisesta N=7092, 5 vuotta opintojen aloittamisesta N=4683 Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele Tutkinto alkuperäisessä tutk.lajissa Opiskelee alkuperäisessä tutk.lajissa Työllinen, ei tutkintoa, ei opiskele 2 v. 16 % 73 % 7% 12 % 74 % 9% 3 v. 46 % 26 % 22 % 38 % 28 % 28 % 4 v. 56 % 9% 28 % 50 % 7% 37 % 5 v. 56 % 4% 31 % 50 % 2% 40 % *Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen – kategoriaan kuuluvien osuus 2 % ja muiden tutkintolajien pariin (tutkinnon suorittaneet ja opiskelijat) siirtyneiden osuus neljäntenä vuonna opintojen aloittamisesta 4 % ja viidentenä 5-7 %. 69 Opintosuunnitelmaperustaisessa peruskoulutuksessa opiskelleet miehet suorittivat ripeämmin tutkintojaan kuin naiset. Miehistä 71 % oli suorittanut tutkinnon kahden vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta kun naisten vastaava luku oli 45 %. Neljä vuotta opintojen aloittamisesta vastaavat luvut olivat 65 % ja 82 %. Opiskelijoiden määrä oli kuitenkin liian pieni yksityiskohtaisempaan tarkasteluun; miesten lukumäärä oli 51 ja naisten 60. Oppisopimuskoulutuksen läpäisyasteet ikäryhmittäin 15-24-vuotiaista opiskeli lähes 3000 näyttötutkintoon valmistavassa, perustutkintoon tähtäävässä tutkintolajissa; seuraavaksi suurin ryhmä oli näyttötutkintoon valmistava ammattitutkintokoulutus (lähes 1500 opiskelijaa). Opintosuunnitelmaperustaisessa lajissa opiskeli alle 100 henkilöä. Yli 24-vuotiaita opiskelijoita oli kaikissa ryhmissä moninkertaisesti enemmän kuin nuorempia lukuun ottamatta opintosuunnitelmaperustaista oppisopimusperuskoulutusta. Näyttötutkintoon valmistavassa, perustutkintoon tähtäävässä tutkintolajissa oli aloittanut opintonsa yli 9000 yli 24vuotiasta opiskelijaa ja näyttötutkintoon valmistava ammattitutkintokoulutuksen oli aloittanut lähes 7300 henkilöä. Näyttötutkintoon valmistava erikoisammattitutkintokoulutuksen aloittaneita oli yli 6000 henkilöä. Vain 39 henkilöä lukeutui opintosuunnitelmaperustaiseen oppisopimusperuskoulutuksen opiskelijoihin. Liitetaulukoissa on tarkemmat tiedot opintojen kulusta eri tutkintolajeissa. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot 15-24-vuotiaista opiskelijat Ammattitutkinnon suorittamisen saturaatio oli yleensä kolmas vuosi opintojen aloittamisesta, jolloin hieman yli 50 % oli suorittanut tutkinnon alkuperäisessä tutkintolajissa. Osuus nousi muutaman prosenttiyksikön verran vielä parin vuoden ajan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan opiskelevien osuus laski selvästi neljä vuotta opintojen aloittamisen ajankohdasta. Erityisesti nuorilla yleistyi vuosien myötä vaihtaminen muuhun tutkintolajiin: kymmenesosa joko siirtyi tai suoritti tutkinnon muussa tutkintolajissa neljä vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Kategoriaan ”ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen” oli vain yksi prosentti tästä ryhmästä (liitetaulukko 3.1.1) Yli 24-vuotiaat opiskelijat Näyttötutkintoon valmistavan ammattitutkinnon aloittaneet kypsemmät opiskelijat olivat edenneet opinnoissaan ripeämmin kahden vuoden opintojen jälkeen, mutta tutkinnon suorittamisen erot vähenivät olemattomiksi kolmannen vuoden jälkeen, jolloin yli 50 % läpäisyaste saavutettiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan opiskelevien määrä väheni lähes olemattomaksi neljännen vuoden aikana opintojen aloittamisesta, kuten myös nuorilla. Muussa tutkintolajissa opiskelevien tai tutkinnon suorittaneiden osuus oli verrattain vähäinen kaikkien tarkasteluvuosien osalta; se vaihteli kahden ja viiden prosentin välillä (liitetaulukoissa 3.1.2) 70 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot 15-24 vuotiaat Nuorten opiskelijoiden tutkinnon suorittamisen saturaatio oli kolmas vuosi opintojen aloittamisesta. Tutkinnon suorittaneiden osuus jäi kuitenkin alle 50 prosentin viidenkin vuoden jälkeen opintojen aloittamisesta. Kuten ammattitutkinto-opiskelijoillakin, tutkintolajin vaihtaminen sekä opintojen että tutkinnon suorittamisen muodossa yleistyi ja neljännen vuoden aikana se saavutti 10 prosenttiyksikköä. Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen – kategoriassa olevien osuus oli erikoisammattitutkinnon suorittamista aloittavissa selvästi korkeampi kuin muita tutkintolajeja suorittavissa ja jo kolmannen vuoden jälkeen aloittavista yli neljäsosa oli päätoimisesti töissä. Tässä ryhmässä on jo perustutkinnon suorittaneita ja todennäköisesti työkokemuksella varustettuja nuoria. Yli 24-vuotiaat Kuten nuorillakin, tutkinnon suorittaminen vakiintui kolmannen vuoden aikana opintojen aloittamisesta: se ylitti 50 prosenttia eikä enää noussut merkittävästi tämän jälkeen. Kypsempien opiskelijoiden tutkinnon suorittamisen läpäisyaste oli korkeampi kuin nuorilla. Toisin kuin nuoret vastaavaa tutkintolajia suorittavat, kypsemmät opiskelijat eivät siirtyneet herkemmin työlliseksi ja keskeyttäneet opintojaan kuin muissa tutkintolajeissa opiskelevat. Muihin tutkintolajeihin siirtyminen oli verrattain harvinaista (1-4 %). Tutkinnon suorittamisen saturaatio oli yleensä kolmas vuosi opintojen aloittamisesta. Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot 15-24 vuotiaat Perustutkinto-opiskelun rytmi oli jossain määrin hitaampi kuin ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa. Tutkinnon suorittaminen vakiintui vasta neljännen vuoden aikana opintojen aloittamisesta ja opiskelun keskeyttäminen alkuperäisessä tutkintolajissa tapahtui selkeästi vasta viidennen vuoden aikana. Muihin tutkintolajeihin siirtyminen oli hieman harvinaisempaa kuin ammatti- ja erikoisammattitutkintoa suorittavilla. Yli 24-vuotiaat Yli 24-vuotiaiden opiskelun eteneminen muistutti nuorten opintojen etenemisen rytmiä, sillä saturaatiopiste tutkinnon suorittamisessa saavutettiin neljännen vuoden aikana opintojen aloittamisesta ja selvimmin opinnot keskeytettiin aloitetussa tutkintolajissa viidennen vuoden aikana. Kuten kypsillä opiskelijoilla yleensäkin, tutkintolajin vaihto oli harvinaista. 71 OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus Nuorista, 15-24 vuotiaista opiskelijoista suoritti opintosuunnitelmaperustaisen oppisopimuksen 71 prosenttia; opiskelutahti oli ripeä, sillä jo kahden vuoden kuluessa luku oli 65 prosenttia. Yli 24vuotiaiden ikäryhmässä luku oli hieman matalampi 67 prosenttia ja etenemistahti verkkaisempi. Heistä suoritti tutkinnon 46 prosenttia ensimmäisen kahden vuoden aikana. Koska opiskelijoiden määrä on verrattain pieni, muiden tunnuslukujen analyysiä ei voida tehdä luotettavasti. Opintojen kulku oppisopimuskoulutuksessa ja oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa Kaiken kaikkiaan oppisopimuskoulutuksessa opiskelleiden läpäisyaste oli hieman korkeampi kuin oppilaitosmuotoisessa näyttötutkintoon valmistavassa ammatillisessa koulutuksessa opiskelleiden, mutta ero on vähäinen (liitetaulukko 3.1.3). Edellisen mukaan opiskelleiden tutkinnon läpäisyaste oli 56 prosenttia ja jälkimmäisen 53 prosenttia. Näyttötutkintoon valmentavassa, oppilaitosmuotoisen suunnitelman mukaan opiskelleissa (9 %) oli hieman enemmän toiseen tutkintolajiin opintoihin vaihtaneita tai toisessa lajissa tutkinnon suorittaneita verrattuna näyttötutkintoon valmentavan oppisopimuskoulutuksen opiskelijoihin (5 %). Tutkintolajeittain opintojen kulkua tarkastelu nosti esille eroavuuksia oppisopimuskoulutuksen ja oppilaitosmuotoisen opiskelun välille. Opintosuunnitelmaperustaisen ammatillisen koulutuksen opiskelijoita oli perusteellisempaa analyysiä varten liian vähän havaintoyksiköitä joten tässä todetaan vain karkeasti tutkintojen suorittamiseen liittyvät tunnusluvut. Lisäksi opintoihin liittyy rakenteellisia eroavaisuuksia, minkä vuoksi vertailu ei ole mielekäs. Kummassakin muodossa läpäisyaste oli 69 %, mikä oli korkeampi kuin näyttötutkintoon valmistavissa tutkintolajeissa. Näyttötutkintoon valmistavissa lajeissa osuus vaihteli 52: ja 59 prosentin välillä. Kaiken kaikkiaan oppisopimuskoulutusmuotoisessa koulutuksessa ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoa suorittavista suurempi osa oli suorittanut tutkinnon viiden vuoden kuluessa opintojen alkamisesta. Ammattitutkintoa koskevat erot olivat kuitenkin pienet oppilaitosmuotoisen ja oppisopimuskoulutuksen välillä. Sen sijaan perustutkintoa suorittavissa ero kääntyi oppilaitosmuotoisessa opiskelleiden eduksi eli oppilaitoksissa perustutkintoa suorittavista suurempi osa oli suorittanut tutkinnon. Oppisopimusopiskelussa tutkinnot saatiin valmiiksi hieman myöhemmin kuin oppilaitosmuotoisessa opiskelussa. Oppisopimuskoulutuksessa työsuhde ja työtehtävät asettavat ehtoja tutkinnon suorittamisen etenemiselle, sillä työsopimus, työpaikka ja työn ja opiskelun niveltäminen voi olla hitaampaa verrattuna oppilaitosmuotoiseen opiskeluun. Erikoisammattitutkinnot olivat poikkeus; kahden vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta tutkintojen osuus oli sama kummassakin koulutusmuodossa ja tämän jälkeen oppisopimuskoulutus näytti tuottavan tehokkaammin tutkintoja oppilaitosmuotoiseen koulutukseen verrattuna vuosi toisensa jälkeen. Viisi vuotta opintojen ajankohdasta katsottuna oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa erikoisammattitutkinnon oli suorit72 tanut 60 prosenttia opiskelijoista ja oppilaitosmuotoisessa opiskelleiden vastaava luku oli 47 %. Taustalla lienee niin opiskelijoihin kuin koulutusmuotoonkin liittyviä eroja. Voidaan todeta, että erikoisammattitutkinto näytti sopivan erityisesti kokeneille ja työelämässä toimiville opiskelijoille. Koulutusaloittain tarkasteltuna oppisopimusmuotoinen opiskelu tuotti tutkinnon suorittamisen näkökulmasta parempia tuloksia erityisesti erikoisammattitutkintoa suorittavien kategoriassa. Kulttuuri- ja luonnontieteiden alan opiskelijoita oli liian pieni määrä vertailua varten, mutta muilla koulutusaloilla erikoisammattitutkinnon suorittaneiden osuus oli neljä vuotta opintojen aloittamisesta korkeampi kuin oppilaitosmuotoisessa opiskelussa. Seuraavilla aloilla oppilaitosmuotoisessa opiskelumuodossa opiskelevista suurempi osa kuului vastaavasti kategoriaan ”ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen”: humanistisella, sosiaali-, terveys ja liikunta-alalla, tekniikan ja liikenteen alalla ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla. Voidaan päätellä, että oppilaitosmuotoisessa opiskelussa siirrytään helpommin töihin ja jätetään tutkinto suorittamatta kuin oppisopimusmuotoisessa opiskelussa, jossa työsuhde kestää opintojen ajan. Ammattitutkintoa suorittavissa suuntaus oli samankaltainen, mutta vähemmän lineaarinen kuin erikoisammattitutkintoa suorittavissa. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla oppisopimusta suorittavista suurempi osa oli suorittanut tutkinnon viimeistään neljä vuotta opintojen alkamisesta kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelevista. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelevista suurempi osa oli joko siirtynyt muun tutkintolajin opintoihin tai tutkinnon suorittavia tai siirtynyt opintojen ja työelämän ulkopuolella. Perustutkintoa suorittavissa oppisopimusmuotoinen ja oppilaitosmuotoinen koulutus jakautuivat kahteen ryhmään koulutusaloittain; edellä mainitun koulutuksen opiskelijoista luonnontieteiden, matkailu-, ravitsemus- ja talousalan, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan sekä tekniikan ja liikenteen alan opiskelevista suurempi osa oli suorittanut tutkinnon verrattuna oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskeleviin. Vastaavasti humanistisella ja kasvatusalalla, kulttuurialalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelevista hieman suurempi osa oli saanut opintonsa päätökseen neljän vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta. Vertailussa nousi suurimmaksi eroksi oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden hajaantuminen useaan toimintamuotoon lukuun ottamatta humanistista ja kasvatusalaa. Kuten ammattitutkintoa suorittavissa, oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelevista suurempi osa oli joko siirtynyt muun tutkintolajin opintoihin tai tutkinnon suorittavia tai siirtynyt opintojen ja työelämän ulkopuolella. Havaintoyksikköjen määrä ei riittänyt vertailuun, jossa olisi luokiteltu sekä vuosittainen (kahden, kolmen, neljän ja viiden vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta), koulutusala ja tutkintolaji. Vertailu oppisopimusmuotoisen ja oppilaitosmuotoisen koulutuksen välillä kahden, kolmen, neljän ja viiden vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta toteutettiin yhdistämällä kaikki tutkintolajit koulutusaloittaisiksi kategorioiksi (liitetaulukko 4). Taulukkojen tuottama tieto ei kuitenkaan ole selkeän informatiivinen, koska kategorioihin on sulautettu erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja ryhmiä (esimerkiksi erikoisammattitutkintoa ja perustutkintoa suorittavien erilaiset opintojen etenemisrytmit). 73 Oppisopimuksen läpäisy koulutusaloittain Läpäisyaste vaihteli jossain määrin koulutusaloittain (liitetaulukko 4). Viidennen opiskeluvuoden aikana se ulottui luonnonvara-alan opiskelijoiden 50 prosentista sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden 67 prosentin läpäisyasteeseen. Tutkintojen suorittamisaste oli korkein sosiaali- ja terveysalalla (67 %), luonnontieteiden ja humanistisella aloilla (61%). Humanistisella alalla läpäisyaste oli korkea jo kahden vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta; 44 prosenttia koulutusalan opintoja aloittaneista oli jo suorittanut tutkinnon ko. ajanjakson kuluessa. Humanistisen ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista jo yli puolet oli suorittanut tutkinnon kolmannen opiskeluvuoden aikana. Matkailu- ravitsemus- ja talousalan sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opiskelijoista verrattain suuri osa siirtyi työelämään kolmannen vuoden aikana opintojen aloittamisesta suorittamatta tutkintoa tai siirtymättä muun tutkintolajin opintoihin; heistä 28-31 prosenttia kuului kategoriaan ”ei opiskele, ei tutkintoa, työllinen” kun muiden koulutusalojen opiskelijoista vastaava osuus oli 16 – 21 prosenttia. ”EI opiskele, ei tutkintoa, ei työllinen” – kategoriaan kuuluvien osuus ei juuri vaihdellut koulutusaloittain: opiskelijoista harva siis siirtyi opinnoista työelämän ulkopuolelle. Tutkintolajeittain koulutusalojen opiskelijoiden opiskelujen kulussa oli eroavuuksia (liitetaulukko 3.1.4 ja 3.1.5). Aineistona käytettiin vain neljännen vuoden tilannetta opintojen aloittamisesta, koska viidennen vuoden tilannetta kuvaavaa aineistoa oli vain puolet neljännen vuoden opiskelutilannetta kuvaavan aineiston määrästä. Havaintoyksikköjen määrä ei siten ollut luotettava vertailuun. Opintojen kulkuun kahden ja kolmenkin vuoden aikana opintojen aloittamisesta vaikuttavat alaan liittyvät erityiset piirteet ja pätevyysvaatimuksen, minkä vuoksi alojen vertailu tutkintolajeittain ei täytä täysin yhteismitallisuuden vaatimusta. Humanistisen koulutusalan opiskelijoista erikoisammattitutkintoa opiskelevista ja perustutkintoa opiskelevista oli suorittanut selvästi useampi tutkintonsa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kuin ammattitutkintoa suorittavista; heistä 72 – 75 prosenttia oli suorittanut tutkintonsa neljännen vuoden kuluessa kun ammattitutkintoa suorittavien vastaava luku oli 56 %. Muilla koulutusaloilla ammattitutkintoa opiskelevat menestyivät paremmin tai yhtä hyvin kuin muiden tutkintolajien opiskelevat. Luonnonvara- ja ympäristöalalla kaikkien tutkintolajien opiskelijoiden tutkinnon läpäisyaste oli noin puolet aloittaneista; luonnontieteiden alalla ammatti- ja perustutkintoa opiskelevista sama osuus oli suorittanut tutkinnon neljän vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta (61 %). Matkailu- ravitsemis- ja talousalan, sosiaali- ja terveysalan sekä tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista ammattitutkintoa suorittavista useampi oli päättänyt opintonsa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kuin erikoisammattitutkintoa ja perustutkintoa suorittavista. Oppisopimuksen läpäisy maakunnittain Maakunnittain tarkasteluna tutkinnon suorittaminen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vaihteli 50 prosentin (Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Päijät-Häme) ja 69 prosentin (Pohjanmaa) välillä (liitetaulu 3.1.6). Mitä matalampi tutkinnon suorittaneiden osuus alkuperäisen koulutussuunnitelman mukaisesti oli, sitä korkeampi oli niiden osuus, jotka kuuluivat luokkaan ”ei tutkintoa, ei opis74 kele, työllinen”. Toisin sanoen tutkinto jää usealla oppisopimusopiskelijalla suorittamatta, kun työpaikka joko löytyy ilman tutkintoa tai se jää jo alun perin töissä olleella opiskelijalla suorittamatta. Opintojaan jatkavia oli hieman yleisimmin Keski-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä kuin muualla maassa. Muuhun tutkintolajiin vaihtaneiden osuuksissa ei ollut juuri eroa; Kainuussa muussa tutkintolajissa tutkinnon suorittaneiden tai opiskelevien osuus oli hieman korkeampi eli 8 prosenttia. ”Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen” kategoriaan kuuluvissa ei ollut merkittäviä eroja maakunnittain. Oppisopimus ja opintojen kulku eri kieliryhmissä Oppisopimuksen opintojen kulussa oli hienoisia eroja kieliryhmittäin (liitetaulukko 3.1.7). Näyttötutkintoon valmentavassa ammattitutkintoon päättyvässä koulutuksessa muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien opintojen läpäisyaste oli hieman matalampi (54 %) kuin suomea ja ruotsia puhuvien. Ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvista hieman suurempi (63 %) kuin suomenkielisistä (59 %) oli päättänyt opintonsa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Erikoisammattitutkintoa suorittavissa suomenkielisten (56 %) läpäisyaste oli noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin ruotsia (45 %) tai muuta kieltä äidinkielenään puhuvien (46 %). Perustutkintoa suorittavissa ruotsinkielisten läpäisyaste saavutti 63 prosentin asteen; suomen kieltä puhuvista 52 prosenttia ja muita kieliä puhuvista 48 prosenttia oli saattanut opintonsa päätökseen alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus kategoriassa ”ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen” oli vähintään yhtä korkea kuin kahden muun ryhmän; erot olivat kuitenkin pienet. Näiden lukujen perusteella voidaan otaksua, että maahanmuuttajataustaiset oppisopimusopiskelijat opiskelevat kohti tutkintoa sitkeästi, mutta heidän opintonsa jäävät hieman useammin kesken ja he ryhtyvät päätoimisiksi työllisiksi. Erot ovat kuitenkin varsin pienet. Koulutuksen järjestäjä ja opintojen kulku Läpäisyastetta vertailtiin koulutuksen järjestäjän mukaan vuosittain opintojen aloittamisesta; tarkastelun muuttujina oli tutkintolaji. Opintosuunnitelmaperustaista oppisopimuskoulutusta suorittaneiden läpäisyastetta ei voitu tarkastella havaintoyksikköjen pienen määrän vuoksi. Opintojen kulku vaihteli tutkintolajeittain järjestäjätahon mukaan tarkasteltuna. Kokonaisläpäisyastetta tarkasteltaessa (tässä neljä vuotta opintojen aloittamisesta) nousi esille erityisesti yksityisen järjestäjätahon oppisopimusten perustutkintojen verrattain matalaksi jäävä tutkinnon suorittaneiden osuus. Kun kuntien ja kuntayhtymien järjestämissä oppisopimuksisssa tutkinnon suorittaneiden osuus oli 54-56 prosenttia, yksityisen tahon järjestämissä oppisopimuksissa osuus oli 42 prosenttia. Vastaavasti yksityisen sektorin järjestäjien oppisopimuksissa aloittaneista suuri osa (45 %) oli päätynyt kategoriaan ”ei tutkintoa, ei opintoja, työllinen”. Voidaan tulkita, että opinnot keskeytyivät ja opiskelijat siirtyivät tai jatkoivat työuraansa. Tilanne ei ollut kohentunut, kun tarkasteltiin opintojen kulkua vielä viidentenä vuotena opintojen aloittamisesta (liitetaulukko 8). 75 Ammattitutkintoon johtava koulutus oli sen sijaan ollut hieman menestyksellisempi yksityisen tahon järjestämänä: tutkinnon suorittaneita oli yksityisen tahon järjestämissä oppisopimuksissa 62 prosenttia, ja kuntien sekä kuntayhtymien oppisopimuksista 58 prosenttia neljä vuotta opintojen aloittamisesta. Yksityisten järjestäjien oppisopimuksen olivat edenneet usein tutkintoon asti jo kaksi vuotta opintojen aloittamisesta, mutta erot olivat tasoittuneet kolmannen vuoden opintojen aikana. Erikoisammattitutkintoa opiskelleiden tutkinnon läpäisyasteiden tarkastelussa kuntasektori oli järjestäjätahona suoriutunut hieman heikommin kuin kuntayhtymät ja yksityinen järjestäjätaho ja kuntayhtymien järjestämissä oppisopimuksissa läpäisyaste oli hieman korkeampi kuin yksityisen sektorin järjestämissä. Tiivistelmä Oppisopimusopintonsa aloittaneista sai opintonsa päätökseen 56 prosenttia viimeistään viisi vuotta opintojen aloittamisesta. Opiskelijajoukot harvenivat jo neljännen vuoden aikana opiskelun aloittamisesta, sillä osa opiskelijoista siirtyi työelämään, tai jatkoi työpaikassaan mutta ei oppisopimusopiskelijan statuksella. Muuhun tutkintolajiin siirtyi noin kuusi prosenttia tarkastelun kohteena olleista opiskelijoista. Opintojen keskeyttämiseen ei liittynyt vetäytymistä työelämän tai opintojen ulkopuolelle. Samanlainen kaava toistui erilaisissa näyttötutkintoon johtavissa oppisopimuksissa. Opintosuunnitelmaperustaisessa oppisopimuksessa opiskelleista noin kolme neljästä suoritti tutkinnon. Tämän tutkinnon laji on kuitenkin erityinen, sillä opintoja jatketaan yleensä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Naisista hieman suurempi osuus kuin miehistä oli suorittanut tutkinnon viiden vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta; ero toistui jokaisessa tutkintolajissa lukuun ottamatta opintosuunnitelmaperustaista tutkintolajia. Naiset opiskelivat näyttötutkintoon valmistavassa ammattitutkintokoulutuksessa ripeämmässä tahdissa kuin miehet. Miesten osuudet olivat vastaavasti suuremmat kategoriassa ” ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen” eli miehistä suurempi osa siirtyi tai jatkoi työelämässä ja keskeytti opintonsa. Opintosuunnitelmaperustaisessa oppisopimuksessa miehistä suurempi osa oli suorittanut tutkinnon kuin naisista; havaintoyksiköiden lukumäärä oli kuitenkin varsin niukka eikä näiden tietojen perusteella voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Ammattitutkintoa suorittavista ikäluokkien 15-24-vuotiaiden ja yli 24-vuotiaiden opintojen kulku erosivat toisistaan etenemistahtia ja tutkintolajin vaihtamista tarkasteltaessa. Ammattitutkintoon johtavan koulutuksen aloittaneet kypsemmät opiskelijat olivat edenneet opinnoissaan ripeämmin kahden vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta, mutta erot vähenivät olemattomiksi kolmannen vuoden jälkeen, jolloin yli 50 prosentin läpäisyaste saavutettiin. Alle 25-vuotiailla yleistyi vuosien myötä vaihtaminen muuhun tutkintolajiin: kymmenesosa joko siirtyi tai suoritti tutkinnon muussa tutkintolajissa neljä vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. 76 Erikoisammattitutkintoa suorittavissa ikäluokkien erot opintojen kulussa liittyivät opintojen keskeyttämiseen ja työelämään siirtymiseen. Erikoisammattitutkintoa suorittavista kypsempien opiskelijoiden tutkinnon suorittamisen läpäisyaste oli korkeampi kuin nuorilla. Nuoret, alle 25-vuotiaat vastaavasti joko siirtyivät toisen tutkintolajin opiskelijoiksi tai siirtyivät työelämään ja keskeyttivät opintonsa. Kaiken kaikkiaan oppisopimuskoulutuksessa opiskelleiden läpäisyaste oli hieman korkeampi kuin oppilaitosmuotoisessa näyttötutkintoon valmistavassa ammatillisessa koulutuksessa opiskelleiden, mutta ero on vähäinen. Edellisen koulutusmuodon mukaan opiskelleiden tutkinnon läpäisyaste oli 56 prosenttia ja jälkimmäisen 53 prosenttia. Tutkintolajeittain opintojen kulkua tarkastelu nosti esille hienovaraisempia eroavuuksia oppisopimuskoulutuksen ja oppilaitosmuotoisen opiskelun välille Oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoa suorittavista suurempi osa oli suorittanut tutkinnon viiden vuoden kuluessa opintojen alkamisesta kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleista. Ammattitutkintoa koskevat erot olivat kuitenkin pienet oppilaitosmuotoisen ja oppisopimuskoulutuksen välillä. Perustutkintoa suorittavissa ero kääntyi oppilaitosmuotoisessa opiskelleiden eduksi eli oppilaitoksissa perustutkintoa suorittavista suurempi osa oli suorittanut tutkinnon. Koulutusaloittainen tarkastelu nosti kuitenkin eroja oppisopimusmuotoisessa ja oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden välille. Oppisopimusopiskelussa tutkintoja ryhdyttiin erikoisammattitutkintoja lukuun ottamatta suorittamaan hieman myöhemmin kuin oppilaitosmuotoisessa opiskelussa. Kahden vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta tutkintojen osuus oli sama kummassakin koulutusmuodossa ja tämän jälkeen oppisopimuskoulutus näytti tuottavan tehokkaammin tutkintoja oppilaitosmuotoiseen koulutukseen verrattuna vuosi toisensa jälkeen. Oppisopimusmuotoisessa koulutusmuodossa erikoisammattitutkinnon suorittaminen sujui tehokkaammin kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. Viisi vuotta opintojen ajankohdasta katsottuna oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa erikoisammattitutkinnon oli suorittanut 60 prosenttia aloittaneista opiskelijoista ja oppilaitosmuotoisessa opiskelleiden vastaava luku oli 47 %. Vastaavasti oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta siirrytään helpommin töihin ja jätetään tutkinto suorittamatta kuin oppisopimusmuotoisessa opiskelussa, jossa työsuhde kestää opintojen ajan. Taustalla lienee niin opiskelijoihin kuin koulutusmuotoonkin liittyviä eroja. Voidaan todeta, että erikoisammattitutkinto näytti sopivan erityisesti kokeneille ja työelämässä toimiville opiskelijoille. Läpäisyaste vaihteli jossain määrin koulutusaloittain. Viidennen opiskeluvuoden aikana se ulottui luonnonvara-alan opiskelijoiden 50 prosentista sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden 67 prosentin läpäisyasteeseen. Tutkintojen suorittamisaste oli korkein sosiaali- ja terveysalalla (67 %), luonnontieteiden alalla ja humanistisella alalla (61%). Humanistisella alalla läpäisyaste oli korkea jo kahden vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta. Maakunnittain tarkasteluna tutkinnon suorittaminen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vaihteli 50 prosentin (Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Päijät-Häme) ja 69 prosentin (Pohjanmaa) välillä 77 (liitetaulu 6). Mitä matalampi tutkinnon suorittaneiden osuus alkuperäisen koulutussuunnitelman mukaisesti oli, sitä korkeampi oli niiden osuus, jotka kuuluivat luokkaan ”ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen”. Toisin sanoen tutkinto jää usealla oppisopimusopiskelijalla suorittamatta, kun työpaikka joko löytyy ilman tutkintoa tai se jää jo alun perin töissä olleella opiskelijalla suorittamatta. Alueelliset erot työpaikkojen tarjonnassa toisin sanoen vaikuttavat töihin siirtymiseen ja opintojen keskeyttämiseen: hyvän työllisyystilanteen alueilla siirrytään töihin ilman tutkintoa. Oppisopimuksen opintojen kulussa oli hienoisia eroja kieliryhmittäin. Tilastointia ei saa toteuteta etnisen taustan mukaan, ja siten kieltä ja kansallisuutta käytetään muuttujina sellaisissa tilastollisissa analyyseissä joiden avulla pyritään selvittämään muiden kuin ns. ei-kantasuomalaisia koskevia tietoja. Näyttötutkintoon valmentavassa ammattitutkintoon päättyvässä koulutuksessa muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien opintojen läpäisyaste oli hieman matalampi kuin suomea ja ruotsia puhuvien. Vastaavasti heidän osuutensa ryhmässä ”ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen” oli suurempi. Näitä tietoja voidaan siis tulkita siten, että maahanmuuttajataustaiset oppisopimusopiskelijat opiskelevat kohti tutkintoa sitkeästi, mutta heidän opintonsa jäävät hieman useammin kesken ja he siirtyvät työelämään. Erot ovat niin pienet, ettei niiden perusteella voi eikä kannata esittää asiaa ongelmana. Läpäisyaste vaihteli järjestäjätahon mukaan. Erot eivät olleet merkittävät ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon suorittaneissa, mutta perustutkintojen läpäisyaste oli jäänyt selvästi matalammaksi yksityisen järjestäjätahon oppisopimuksissa kuin kuntien ja kuntayhtymien järjestäminä. Tulkinta saattaa liittyä instituuttien kokoon ja niiden tarjoamaan opintojen infrastruktuuriin. Kuntien ja erityisesti kuntayhtymien koulutuksessa koulutuksen ja palveluiden tarjonta on yleensä runsaampaa kuin yksityisten tahojen järjestämässä koulutuksessa, mikä voi vaikuttaa erityisesti perustutkinnon suorittajien opintojen jatkamiseen tai keskeyttämiseen. Oppisopimusopiskelijoiden tutkinnon suorittamisen läpäisyaste jäi verrattain matalaksi, sillä vain hieman yli puolet oli suorittanut tutkinnon viisi vuotta opintojen aloittamisesta. Tehokkuuden näkökulmasta resurssit eivät siis tule täysimääräisesti hyödynnettyä, vaikka opiskelu epäilemättä kartuttaa osaamista ilman tutkintoakin. Oppisopimusopiskelun ja oppilaitosmuotoisen opiskelun läpäisyasteessa ei keskimäärin ollut merkittävää eroa, mutta erikoisammattitutkintoa suorittavissa läpäisyaste oli selvästi korkeampi kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. Toisaalta perustutkinnon suorittamisen aste oli korkeampi oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. Tehokkuus vaihtelee siis kohderyhmittäin siten, että oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa perustutkinnon läpäisyaste on korkeampi ja erikoisammattitutkintoa suorittavat saavat useammin opintonsa päätökseen oppisopimuksena. Erikoisammattitutkintoa suorittavat ovat kypsempiä, jo työelämässä olleita ja perustutkintoa suorittavissa on enemmän nuoria ja vailla työkokemusta olevia henkilöitä. 78 3.2 Oppisopimusopiskelijoiden toiminta tutkinnon suorittamisen jälkeen Toimintaa opintojen päättämisen jälkeen tarkasteltiin vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen eli vuonna 2010 tutkinnon suorittaneiden tilannetta (2011) vuosi valmistumisen jälkeen. Työllisyysaste oli hyvin korkea, sillä heistä oli työllisiä koulutusaloittain tarkasteltuna 80 – 100 prosenttia tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työttömyysaste oli matala. Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillista perustutkinnon näyttötutkintona suorittaneiden työllisyysaste jäi alemmaksi kuin muilla aloilla, ja heistä suurempi osa kuului kategoriaan ”muu toiminta”, mikä tarkoittaa toimintaa työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella. Päätoiminen opiskelu oli harvinaista tutkinnon suorittamisen jälkeen. Opintosuunnitelmaperustaisen koulutuksen suorittaneita ei tarkasteltu havaintoyksiköiden vähäisen määrän vuoksi. Tavoitteena on tarkastella oppisopimuksen tehokuutta ja yksi mittareista on toiminta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Arviointia tehdään tässä osin vertaillen oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa tutkinnon suorittaneisiin. Arvioinnissa on otettava huomioon se, että oppisopimusopiskelijoilla on työpaikka jo olemassa ennen opintojen aloittamista; aikaisempi työpaikka takaa suuremmalla todennäköisyydellä työllisen statuksen opintojen jälkeenkin. Tilastotietoa tästä ei kuitenkaan ole olemassa, joten eksakteja johtopäätöksiä ei voida tuottaa vertailuun. Oppisopimusopiskelijoiden työllisyysaste oli 21 prosenttiyksikköä korkeampi kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden vuosi tutkinnon suorittamisesta. Kun oppisopimuksen suorittaneista 92 prosenttia oli työllisiä, oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta valmistuneiden vastaava luku oli 71. Oppisopimusopiskelijana tutkinnon suorittaneista neljä prosenttia oli työttömänä tutkinnon suorittamisen jälkeen, kun oppilaitosmuotoisen koulutuksen kautta valmistuneista 12 prosenttia oli työttöminä vuosi valmistumisen jälkeen. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleissa oli vastaavasti enemmän työvoiman ulkopuolella olevia (10 prosenttia) kuin oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa opiskelleissa (kaksi prosenttia). On todennäköistä haastatteluaineiston perusteella, että oppisopimusta aloittavista on suurempi osa kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleista on töissä aloittaessaan opintonsa ja osuus on haastatteluaineiston analyysin pohjalta pääteltynä ainakin 20 prosenttiyksikköä korkeampi kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden. Ottaen huomioon edellä mainitut ehdot, voidaan päätellä, että oppisopimuskoulutus siis ei ole tehokkaampi kuin oppilaitosmuotoinen ammatillinen koulutus, muttei myös tehottomampikaan. Kyse on osin erilaisista opiskelijaryhmistä ja koulutuksen reunaehdoista. Koulutusaloittain tarkasteltuna oppisopimuksen ja oppilaitosmuotoisen opiskelun välille nousi eroja. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoissa toiminnan erot olivat näiden koulutusmuotojen välillä pienemmät kuin muilla aloilla ja työttömyyslukujen välillä ei ollut merkittäviä eroja. Taustalla lienee oppilaitosten ja työpaikkojen (ainakin kuntasektorin vakiintuneiden toimijoiden) keskinäisen yhteistyön pitkä perinne niin oppisopimuksen kuin oppilaitosmuotoisen koulutuksenkin kohdalla ja 79 alan hyvät työllisyystilanne. Sen sijaan kulttuurialalla ja luonnontieteiden alalla oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden työllisyystilanne on selvästi parempi kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden verrattuna muiden koulutusalojen tutkinnon suorittaneisiin. Kun tarkasteluun lisättiin tutkintolaji, vertailun tulokset muuttuivat. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opintosuunnitelmaperusteisen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden osuus on yli puolet kaikista tutkinnon suorittaneista. Heidän työllisyysasteensa on matalampi ja työttömyysasteensa on korkeampi kuin muiden oppilaitosmuotoisen tutkinnon suorittaneilla, mikä vinouttaa edellä mainittuja työllisyysastetta koskevia keskiarvoja. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opintosuunnitelmaperusteisen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllisyysaste oli 25 prosenttiyksikköä matalampi kuin oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa tutkinnon suorittaneiden. Sen sijaan näyttötutkinnoissa erot olivat selvästi pienemmät. Näyttöperusteisen ammatillisen perustutkinnon ja ammattitutkinnon suorittaneiden vertailussa oppisopimusopiskelijoiden työllisyysaste oli vain 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden. Erikoisammattitutkinnoissa eroa ei ollut. Koulutusalojen välillä oli joitakin eroja oppilaitosmuotoisen ja oppisopimusmuotoisen koulutuksen tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanteissa. Ammatillisen perustutkinnon näyttötutkintona suorittaneista luonnontieteiden, tekniikan ja liikenteen sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan tutkinnon aloilla oppisopimusmuotoinen koulutus oli yhteydessä hieman korkeampiin työllisyyslukuihin. Ammattitutkinnon suorittaneiden vertailussa työllisyysastetta koskevat erot oppilaitos- ja oppisopimusmuotoisen koulutuksen suorittaneiden välillä olivat varsin vähäiset tekniikan ja liikenteen alalla sekä luonnonvara- ja ympäristöalalla. Työttömyysasteiden vaihtelu noudatteli työllisyysastetta: työllisyysasteen ollessa korkea työttömyysaste oli yleensä matala. Päätoimisten opiskelijoiden osuus oli melko matala. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opetussuunnitelmaperustaista ammatillista perustutkintoa suorittavissa oli verrattain runsaasti ”muu toiminta” –kategoriaan kuuluvia tutkinnon suorittaneita vuosi valmistumisen jälkeen. Tämä selittyy todennäköisimmin sillä että ko. ryhmässä on paljon nuoria opiskelijoita ja ”muu” – kategoriaan kuuluu varusmiespalvelus. 80 Taulukko 3.2.1. Vuonna 2010 oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa tutkinnon suorittaneiden toiminta vuosi valmistumisen jälkeen (%). Tiedot tutkintolajin ja koulutusalan mukaan. Työllinen Opiskelija Työtön Ammatillinen perustutkinto (opetussuunnitelmaperusteinen) 62 % 10 % 14 % Humanistinen ja kasvatusala 70 % 13 % 11 % Kulttuuriala 53 % 18 % 18 % Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 66 % 10 % 12 % Luonnontieteiden ala 40 % 21 % 20 % Tekniikan ja liikenteen ala 55 % 10 % 17 % Luonnonvara- ja ympäristöala 57 % 12 % 16 % Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 83 % 7% 5% Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 66 % 9% Muu koulutus 92 % Ammatillinen perustutkinto (näyttötutkinto) Muu 14 % Yht. % N 100 % 32 877 7% 11 % 11 % 19 % 19 % 16 % 100 % 600 100 % 2 379 100 % 3 492 100 % 1 176 100 % 14 277 100 % 1 605 100 % 5 079 12 % 5% 12 % 100 % 3 822 1% 7% 1% 100 % 447 81 % 3% 11 % 4% 100 % 12 135 Humanistinen ja kasvatusala 90 % 1% 7% 100 % 297 Kulttuuriala 64 % 9% 16 % 3% 11 % 100 % 135 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 89 % 2% 7% 3% 100 % 1 101 Luonnontieteiden ala 79 % 3% 14 % 7% 100 % 228 Tekniikan ja liikenteen ala 77 % 4% 15 % 100 % 5 619 Luonnonvara- ja ympäristöala 67 % 5% 17 % 4% 11 % 100 % 453 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 90 % 2% 5% 4% 100 % 3 543 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 72 % 4% 18 % 7% 100 % 762 Ammattitutkinto 83 % 4% 10 % 3% 100 % 10 308 Humanistinen ja kasvatusala 80 % 4% 11 % 4% 100 % 276 Kulttuuriala 76 % 7% 12 % 5% 100 % 225 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 84 % 3% 9% 3% 100 % 2 439 Luonnontieteiden ala 80 % 0% 10 % 5% 100 % 60 Tekniikan ja liikenteen ala 85 % 2% 10 % 3% 100 % 3 099 Luonnonvara- ja ympäristöala 83 % 5% 8% 5% 100 % 528 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 79 % 8% 8% 4% 100 % 2 022 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 81 % 3% 13 % 3% 100 % 1 662 Erikoisammattitutkinto 96 % 1% 2% 1% 100 % 2 478 Humanistinen ja kasvatusala 84 % 5% 5% 5% 100 % 57 97 % 0% 1% 2% 100 % 666 Tekniikan ja liikenteen ala 95 % 1% 3% 2% 100 % 990 Luonnonvara- ja ympäristöala 93 % 0% 7% 0% 100 % 84 Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala 81 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 97 % 1% 1% Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 97 % 1% 1% 3% 100 % 201 1% 100 % 456 10 Yhteensä 71 % 7% 12 % % 100 % 57 795 Työllinen-kategoriaan kuuluvat myös työlliset opiskelijat. Muu toiminta-kateogoriaan kuuluvat: varusmies, siviilipalvelus, eläkeläinen, muuttanut maasta, jne. Taulukko 3.2.2. Vuonna 2010 oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa tutkinnon suorittaneiden toiminta vuotta myöhemmin (%). Tiedot koulutusaloittain. Työllinen Opiskelija Työtön Muu Yht. % N Humanistinen ja kasvatusala 67 % 8% 10 % 5% 100 % 1 227 Kulttuuriala 40 % 16 % 17 % 11 % 100 % 2 757 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 65 % 6% 9% 7% 100 % 7 698 Luonnontieteiden ala 37 % 17 % 19 % 16 % 100 % 1 467 Tekniikan ja liikenteen ala 57 % 7% 15 % 13 % 100 % 23 985 Luonnonvara- ja ympäristöala 54 % 9% 14 % 12 % 100 % 2 670 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 75 % 5% 6% 4% 100 % 10 842 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 62 % 6% 12 % 9% 100 % 6 699 Muu koulutus 85 % 1% 7% 1% 100 % 447 Kaikki 61 % 7% 12 % 10 % 100 % 57 795 Työllinen-kategoriaan kuuluvat myös työlliset opiskelijat. Muu toiminta-kateogoriaan kuuluvat: varusmies, siviilipalvelus, eläkeläinen, muuttanut maasta, jne. Taulukko 3.2.3. Vuonna 2010 oppisopimusmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa tutkinnon suorittaneiden toiminta vuotta myöhemmin valmistumisesta (%)Tiedot koulutusaloittain ja tutkintolajeittain. Työllinen Opiskeija Työtön Muu Yht. % N Ammatillinen perustutkinto (ops-perusteinen) 87 % 5% 5% 5% 100 114 Ammatillinen perustutkinto (näyttötutkinto) 91 % 2% 4% 3% 100 5 214 Humanistinen ja kasvatusala 90 % 0% 7% 3% 100 177 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 94 % 1% 4% 1% 100 651 Luonnontieteiden ala 97 % 3% 3% 6% 100 105 Tekniikan ja liikenteen ala 91 % 2% 4% 3% 100 2 703 Luonnonvara- ja ympäristöala 73 % 5% 8% 19 % 100 111 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 93 % 1% 2% 3% 100 1 215 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 86 % 1% 8% 5% 100 237 Ammattitutkinto 93 % 2% 4% 2% 100 3 372 Humanistinen ja kasvatusala 93 % 4% 4% 4% 100 84 Kulttuuriala 93 % 3% 3% 7% 100 87 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 94 % 2% 3% 1% 100 1 071 93 % 2% 4% 1% 100 1 278 Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala 82 Luonnonvara- ja ympäristöala 86 % 3% 6% 6% 100 105 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 90 % 2% 6% 3% 100 378 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 92 % 2% 6% 3% 100 357 Erikoisammattitutkinto 97 % 0% 1% 1% 100 1 617 98 % 1% 1% 2% 100 561 96 % 0% 3% 1% 100 669 Luonnonvara- ja ympäristöala 125 % 0% 0% 0% 100 12 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 100 % 3% 0% 0% 100 87 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 99 % 1% 0% 1% 100 258 Yhteensä 93 % 1% 4% 2% 100 10 317 Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Taulukko 3.2.4. Vuonna 2010 oppisopimusmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa tutkinnon suorittaneiden toiminta vuotta myöhemmin valmistumisesta (%). Tiedot koulutusaloittain. Työllinen Opiskeija Työtön Humanistinen ja kasvatusala 91 % 1% 5% Muu 2% Yht. % 100 N 282 Kulttuuriala 92 % 5% 3% 5% 100 117 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 95 % 1% 3% 1% 100 2 316 Luonnontieteiden ala 98 % 2% 2% 5% 100 123 Tekniikan ja liikenteen ala 92 % 2% 4% 3% 100 4 680 Luonnonvara- ja ympäristöala 81 % 4% 8% 10 % 100 231 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 93 % 1% 3% 3% 100 1 701 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 91 % 1% 5% 2% 100 864 Yhteensä 93 % 1% 4% 2% 100 10 317 83 Maakuntien välillä ei ollut merkittäviä eroja oppisopimuskoulutuksen suorittaneiden toiminnassa vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kun havaintoyksikköjen määrä supistui joissakin maakunnissa hyvin pieniksi, tilastollisia työttömyysasteiden välisiä eroja ei voida tulkita merkittäviksi. Maakunnittaisia työllisyyslukuja tarkasteltiin myös vertaillen niitä oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa tutkinnon suorittaneisiin vuosi valmistumisen jälkeen. Maakuntien välinen vertailu nosti esille seuraavanlaisia ilmiöitä oppisopimusmuotoisen ja oppilaitosmuotoisen koulutuksen saaneiden toiminnassa vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen. Uudellamaalla työllisyysastetta ja työttömyysasetetta koskevat erot olivat pienimmät, kun taas Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, PohjoisKarjalassa, Keski-Suomessa ja Lapissa erot olivat suurimmat. Pohjanmaan maakunnissa erot olivat myös verrattain pienet, mutta havaintoyksiköiden pieni määrä ei mahdollista luotettavien päätelmien tekemistä. Voidaan päätellä edellisten tietojen perusteella, että oppisopimusmuotoisen ja oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen suorittaneiden erot valmistumisen jälkeisessä työllisyystilanteessa ovat vähäisemmät korkean työllisyyden alueilla eli Uudellamaalla. Hyvän työllisyystilanteen alueilla myös oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta valmistuneet työllistyvät valmistumisensa jälkeen verrattain hyvin. Taulukko 3.2.5. Vuonna 2010 oppisopimuskoulutuksessa (kaikilla aloilla) tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen vuotta myöhemmin (%). Tiedot maakunnan mukaan. Tutkinnon suoritusmaakunta Uusimaa Päätoiminen työllinen Päätoiminen opiskelija 94 % 1% Työtön 3% Muu 2% Yht. % 100 N 3 775 Varsinais-Suomi 92 % 1% 4% 4% 100 595 Satakunta 90 % 2% 5% 3% 100 269 Kanta-Häme 94 % 1% 3% 2% 100 314 Pirkanmaa 92 % 2% 5% 2% 100 953 Päijät-Häme 90 % 2% 6% 2% 100 311 Kymenlaakso 92 % 1% 4% 3% 100 109 Etelä-Karjala 87 % 3% 6% 4% 100 118 Etelä-Savo 93 % 2% 4% 1% 100 164 Pohjois-Savo 89 % 2% 5% 4% 100 341 Pohjois-Karjala 93 % 1% 3% 3% 100 153 Keski-Suomi 92 % 1% 5% 2% 100 570 Etelä-Pohjanmaa 92 % 1% 3% 4% 100 1 484 Pohjanmaa 96 % 1% 2% 1% 100 171 Keski-Pohjanmaa 96 % 1% 1% 3% 100 78 Pohjois-Pohjanmaa 90 % 1% 7% 2% 100 341 Kainuu 91 % 3% 3% 3% 100 113 Lappi 92 % 1% 3% 4% 100 458 Yhteensä 92 % 1% 4% 2% 100 10317 Työllinen-kategoriaan kuuluvat myös työlliset opiskelijat. Muu toiminta-kateogoriaan kuuluvat: varusmies, siviilipalvelus, eläkeläinen, muuttanut maasta, jne. 84 Taulukko 3.2.6. Vuonna 2010 oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen vuotta myöhemmin (%). Tiedot maakunnan mukaan. Tutkinnon suoritusmaakunta Päätoiminen työllinen Päätoiminen opiskelija Työtön Yht. % N Uusimaa 80 % 8% 8% 100 13 389 Varsinais-Suomi 71 % 11 % 11 % 100 4 101 Satakunta 66 % 14 % 14 % 100 2 370 Kanta-Häme 70 % 11 % 11 % 100 2 040 Pirkanmaa 71 % 13 % 13 % 100 5 439 Päijät-Häme 70 % 14 % 14 % 100 2 157 Kymenlaakso 61 % 18 % 18 % 100 1 548 Etelä-Karjala 65 % 18 % 18 % 100 1 101 Etelä-Savo 68 % 12 % 12 % 100 1 893 Pohjois-Savo 70 % 12 % 12 % 100 3 120 Pohjois-Karjala 61 % 17 % 17 % 100 2 067 Keski-Suomi 67 % 16 % 16 % 100 3 327 Etelä-Pohjanmaa 74 % 10 % 10 % 100 4 038 Pohjanmaa 73 % 8% 8% 100 1 662 Keski-Pohjanmaa 69 % 11 % 11 % 100 1 005 Pohjois-Pohjanmaa 65 % 16 % 16 % 100 4 695 Kainuu 69 % 12 % 12 % 100 1 002 Lappi 65 % 16 % 16 % 100 2 628 Ahvenanmaa - Åland 76 % 3% 3% 100 210 Yhteensä 71 % 12 % 12 % 100 % 57 795 Lähde: Opetushallituksen tilastopalvelu Vipunen. http://vipunen.fi/fi-fi Työllinen-kategoriaan kuuluvat myös työlliset opiskelijat. Muu toiminta-kateogoriaan kuuluvat: varusmies, siviilipalvelus, eläkeläinen, muuttanut maasta, jne. 85 Taulukko 3.2.7. Väestön työttömyysaste maakunnittain 2012. Maakunta Työttömyysaste Uusimaa 6,1 Varsinais-Suomi 7,6 Satakunta 8,1 Kanta-Häme 8,7 Pirkanmaa 8,4 Päijät-Häme 10,5 Kymenlaakso 7,6 Etelä-Karjala 8,9 Etelä-Savo 9,1 Pohjois-Savo 7,1 Pohjois-Karjala 13,7 Keski-Suomi 9,7 Etelä-Pohjanmaa 7,8 Pohjanmaa 7,2 Keski-Pohjanmaa 7,7 Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi 11,3 9,9 10,7 Koko maa 8,6 Lähde: Tilastokeskus. Tilastot. Liitetaulukko 43. Työttömyysasteet maakunnan (2011) mukaan 2011/I 2012/I. http://www.stat.fi/til/tyti/2012/03/tyti_2012_03_2012-04-24_tau_043_fi.html Oppisopimuskoulutuksessa opiskelleiden työllistyminen sujui myönteisesti opintojen päättämisen jälkeen, mikä liittyy usein työsuhteen olemassaoloon jo ennen oppisopimusta. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden työllisyysaste oli matalampi kuin oppisopimuksessa opiskelleiden, mutta tutkintolajeittain tarkasteltuna tämä eroavuus katosi tai vahvistui näiden koulutusmuotojen välillä. Erikoisammattitutkintoja suorittaneissa ei eroja ollut ja merkittävät eroavuudet koskivat opintosuunnitelmaperusteisen ammatillisen perustutkinnon suorittaneita. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoissa työllisyyserot olivat oppisopimusmuotoisen ja oppilaitosmuotoisen koulutuksen välillä pienemmät kuin muilla aloilla ja työttömyyslukujen välillä ei ollut merkittäviä eroja. Taustalla on alan hyvät työllisyystilanne. Oppisopimuksessa opiskelleiden valmistuneiden työllisyystilanteessa ei ollut maakunnittain tarkasteltuna merkittäviä eroja. Oppisopimuskoulutuksessa ja oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelleiden työllisyyserot maakunnittain tarkasteltuna olivat pienimmät Uudellamaalla, jossa työllisyystilanne on ollut muuta maata suotuisampi. 86 3.3 Rahoitus ja kustannukset Tarkoituksena on selvittää kustannuksia oppisopimuskoulutuksessa tehokkuuden arvioimiseksi. Oppisopimuksen kustannuksiin osallistuu usea taho. Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus osallistua lukion, ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen. Valtio osallistuu valtionosuuksilla. Kuntien ja valtion lisäksi myös työnantaja osallistuu omalla panoksellaan eli sijoittaa työpainosta oppisopimuksen edellyttämällä tavalla. Työnantajalle voidaan maksaa koulutuskorvausta, mutta toisaalta työnantaja maksaa myös työehtosopimuksen mukaista palkkaa opiskelijalle sopimuksen ajan. Työttömien oppisopimuskoulutuksesta työhallinto voi maksaa työnantajalle palkkatukea. Nuorisotakuuta sovellettaessa työnantajille osoitettavaa koulutuskorvaus on ensimmäisenä oppisopimusvuonna 800 euroa kuukaudessa, toisena 500 ja kolmantena vuonna 300 euroa. Toistaiseksi nuorisotakuun piirissä ei kuitenkaan ole ollut merkittävää määrää opiskelijoita, mikä liittyy useimmiten siihen, että sopimuksia solmivat usein jo työsuhteessa olevat opiskelijat. Siten oppisopimus on työelämän ja institutionaalisen koulutuksen välisellä alueella toimivana joustava myös rahoituksen ja muiden resurssien toteutuksessa. Opetushallituksen sivuilla esitellään rahoitusjärjestelmää kaikkien koulutustasojen ja tutkintojen osalta (http://www.oph.fi/info/rahoitus/). Tässä esitellään vain toisen asteen ammatillisen koulutuksen oppisopimusta koskevia yksikköhintoja ja joitakin oppilaitosmuotoista koulutusta koskevia rahoitustietoja taustoitukseksi. Koska oppilaitosmuotoinen ja oppisopimusmuotoinen koulutus eivät ole identtisiä yhteiskunnallisilta tehtäviltään ja toiminnan muodoiltaan, numeerisilla arvioilla ei pyritä vertailemaan eri muotojen tehokkuutta. Vuoden 2015 vahvistetut yksikköhinnat koskevat ammatillista koulutusta seuraavalla tavalla. oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräinen arvonlisäveroton yksikköhinta on 10 782,42 euroa/opiskelija. Ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinta vaihtelee 8 000 eurosta 18 000 euroon koulutusaloittain (Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet. Yksikköhinnat vuodelle 2015. http://www02.oph.fi/asiakkaat/rahoitus/rahjulk15/07_AMMATILLINEN_LISÄKOULUTUS.pdf). Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen vuoden 2015 arvonlisäveroton yksikköhinta on 2015 arvonlisäveroton yksikköhinta on 6 806,94 euroa opiskelijaa kohden. Yksikköhintaa korotetaan niiden opiskelijoiden osalta, joille annetaan erityisiä opetus- ja oppilashuoltopalveluita opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Korotus on 50 prosenttia yksikköhinnasta. (Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet. Yksikköhinnat vuodelle 2015. http://www02.oph.fi/asiakkaat/rahoitus/rahjulk15/05_AMMATILLINEN_PERUSKOULUTUS.pdf) Oppisopimuksen ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen vuoden 2015 yksikköhinta on 3 268,70 euroa /opiskelija ja muun oppisopimuksena toteutettavan eitutkintotavoitteisen ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinta on 2 360,73 euroa /opiskelija, joita porrastetaan järjestäjän tuloksellisuuden perusteella. Ammatillisen lisäkoulutuksen tulosrahoitus on otettu vuoden 2010 alusta osaksi oppisopimuskoulutuksena järjestetyn lisäkoulutuksen rahoitusta. Tulosrahoituksen osuus rahoitusvuodelle budjetoidusta rahoituksen kokonaismäärästä on n. 3 %. Tulosrahoituksen perusteena käytetään kahden laskentavuotta edeltävän vuoden suoritettujen tutkintojen ja opiskelijoiden määrien keskiarvoja. 87 Oppisopimuksen kustannukset Seuraavassa tarkastellaan oppisopimuskoulutuksen kustannuksia tutkintolajeittain, koulutusaloittain, maakunnittain ja omistajan mukaan. Oppilaitosmuotoisen koulutuksen kustannuksia tarkastellaan soveltuvin osin, eli suhteuttaen tietoja koulutusalaan ja maakuntaan. Oppisopimuskoulutuksen ammatillisessa peruskoulutuksessa keskiarvoinen euromäärä bruttokustannuksia oli 6179 euroa vuonna 2012. Kulttuurialalla kustannukset olivat korkeimmat eli 6585 euroa, ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla matalimmat eli 5734 euroa. Erot koulutusalojen välillä olivat kuitenkin varsin pienet. (Taulukko. Oppisopimuksen käyttökustannukset koulutusaloittain vuonna 2012, euroa/opiskelija. Peruskoulutus ja lisäkoulutus.) Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset noudattelivat osin samanlaista koulutusaloittaista vaihtelua eli kulttuurialan koulutuksen käyttökustannukset olivat keskimääräistä korkeammat ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla käyttökustannukset olivat matalimmat. Eroavuus liittyi luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusalaan, jossa käyttökustannukset olivat selvästi keskimääräistä korkeammat oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. Taulukko 3.3.1. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannukset vuonna 2012 koulutusaloittain ja omistajan mukaan ilman erityisoppilaitoksia. Maakunta Yksityinen opisk. Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kunta euroa/op. opisk. euroa/op. 2.673 6.700 83 6.276 407 6.057 - 402 7.999 - Kanta-Häme 1.256 Kuntayhtymä 5.602 opisk. 1.210 euroa/op. 5.282 opisk. 5.139 euroa/op. 6.098 5.700 892 5.916 - 402 7.999 305 4.853 307 4.865 525 5.927 6.926 1.252 542 5.927 6.907 5.101 116 5.388 306 5.210 3 6.239 - - 17 6.303 - - 402 Yhteensä - Pirkanmaa Päijät-Häme - Kymenlaakso - - Etelä-Karjala - - - - 137 5.891 137 5.891 5.939 - - 111 6.454 383 6.088 Etelä-Savo 272 191 1.252 Pohjois-Savo - - - - 463 5.859 463 5.859 Pohjois-Karjala - - - - 347 6.492 347 6.492 65 5.557 - 1 8.075 Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa - 468 6.504 533 6.389 17 22.951 322 5.798 340 6.663 193 6.005 164 6.958 357 6.442 Pohjanmaa - - Keski-Pohjanmaa - - - - 126 6.680 126 6.680 7.334 - - 560 6.093 799 6.463 - - 122 6.141 122 6.141 35 6.018 293 6.176 328 6.159 2.501 6.178 Pohjois-Pohjanmaa 239 Kainuu - - Lappi - - Yhteensä 3.350 6.649 6.920 5.951 12.770 6.179 KUSTANNUSSOVELLUS 2012 *** OPPISOPIMUSKOULUTUS *** LOPULLINEN RAPORTOINTI *** PVM: 26.09.2013 ***RAPORTTI: K13OE4ODM 88 Taulukko 3.3.2. Oppisopimuksen käyttökustannukset koulutusaloittain vuonna 2012, euroa/opiskelija. Ammatillinen peruskoulutus ja lisäkoulutus. Opiskelijoita Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Matkailu-, ravitsemis- ja talousala Yhteensä 681 161 euroa/opiskelija 6.065 6.585 2.452,0 5.734 205,5 6.277 4.251,0 6.245 397,5 6.075 3.875,5 6.359 746,5 6.369 12.770,0 6.179 298,5 4.092 Oppisopimuskoulutus, amm. lisäkoulutus Humanistinen ja kasvatusala 817 3.368 11.965,5 3.232 104 3.459 7.961,5 3.413 429,5 3.955 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3.582,5 3.161 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala Yhteensä 2.712,0 3.320 27.870,5 3.308 Perus- ja lisäkoulutus yhteensä 40.640,5 4.210 Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Lähde KUSTANNUSSOVELLUS 2012. OPPISOPIMUSKOULUTUS.LOPULLINEN RAPORTOINTI.PVM: 26.09.2013. RAPORTTI: K13Z6DA . http://vos.uta.fi/rap/kust/v12/k13z6da.html Oppisopimuksen ammatillisessa lisäkoulutuksessa kustannus opiskelijaa kohden oli keskimäärin 3308 euroa ja vaihtelu koulutusalojen välillä ei ollut mittavaa. Humanistisella ja kasvatusalalla kustannukset olivat korkeimmat eli 4092 euroa ja matalimmat ne olivat sosiaali-, terveys-, ja liikuntaalalla (3161 euroa). (Taulukko 3.3.2. Oppisopimuksen käyttökustannukset koulutusaloittain vuonna 2012, euroa/opiskelija. Peruskoulutus ja lisäkoulutus.) Omistajan mukaan tarkasteltuna oppisopimuksen peruskoulutuksessa kuntayhtymän järjestämässä oppisopimuksen peruskoulutuksessa käyttökustannukset olivat matalimmat ja yksityisessä korkeammat. 89 Taulukko 3.3.3. Oppisopimuskoulutus. Opiskelijamäärät ja käyttökustannukset maakunnittain ja omistajatyypeittäin (euroa/opiskelija) Maakunta Yksityinen Kuntayhtymä Yhteensä opisk. euroa/op. Kunta opisk. euroa/op. opisk. euroa/op. opisk. euroa/op. 2.673 6.700 1.256 5.602 1.210 5.282 5.139 6.098 Varsinais-Suomi 83 6.276 407 6.057 402 5.700 892 5.916 Satakunta - - 402 7.999 - - 402 7.999 Kanta-Häme 3 6.239 - - 305 4.853 307 4.865 Pirkanmaa - - - - 1.252 5.927 1.252 5.927 Päijät-Häme 17 6.303 - - 525 6.926 542 6.907 Kymenlaakso - - 191 5.101 116 5.388 306 5.210 Etelä-Karjala - - - - 137 5.891 137 5.891 Etelä-Savo 272 5.939 - - 111 6.454 383 6.088 Pohjois-Savo - - - - 463 5.859 463 5.859 Pohjois-Karjala - - - - 347 6.492 347 6.492 Keski-Suomi 65 5.557 - - 468 6.504 533 6.389 Etelä-Pohjanmaa 1 8.075 17 22.951 322 5.798 340 6.663 Pohjanmaa - - 193 6.005 164 6.958 357 6.442 Keski-Pohjanmaa - - - - 126 6.680 126 6.680 Pohjois-Pohjanmaa 239 7.334 - - 560 6.093 799 6.463 Kainuu - - - - 122 6.141 122 6.141 Lappi - - 35 6.018 293 6.176 328 6.159 Yhteensä 3.350 6.649 2.501 6.178 6.920 5.951 12.770 6.179 Uusimaa KUSTANNUSSOVELLUS 2012 *** OPPISOPIMUSKOULUTUS *** LOPULLINEN RAPORTOINTI *** PVM: 26.09.2013 ***RAPORTTI: K13OE4ODM 90 Taulukko 3.3.4. Oppilaitosmuotoinen koulutus. Ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannukset maakunnittain ja koulutusaloittain (euroa/opiskelija) Hum. ja kasv.ala Yht.kunt.tiet. ja Kulttuuriala liiketal. Luonn.tiet. ala Tekn. ja liik. ala Maakunta Uusimaa 10.205 12.594 8.631 9.272 12.035 Varsinais-Suomi 9.588 11.152 7.321 7.902 10.982 Satakunta 8.782 12.054 8.267 7.612 10.607 Kanta-Häme - 12.706 12.584 11.478 12.342 Pirkanmaa - 10.430 7.737 8.163 10.999 Päijät-Häme 9.412 12.824 8.149 8.424 10.706 Kymenlaakso - 10.635 8.241 7.985 11.382 Etelä-Karjala 13.658 9.888 7.060 7.369 9.732 Etelä-Savo 12.160 13.316 7.966 8.812 14.048 Pohjois-Savo 11.181 10.760 7.621 10.159 11.311 Pohjois-Karjala 13.827 10.811 8.087 9.199 11.648 Keski-Suomi 9.303 11.318 6.821 7.688 10.948 Etelä-Pohjanmaa 9.954 10.844 7.385 7.095 11.393 Pohjanmaa 10.031 11.644 8.115 9.612 12.082 Keski-Pohjanmaa 10.271 12.686 7.864 6.652 12.503 Pohjois-Pohjanmaa 11.372 10.750 7.072 7.797 10.909 Kainuu - 10.577 8.796 12.955 11.548 Lappi 11.130 13.380 8.554 9.052 10.818 Yhteensä 10.503 11.649 8.142 8.608 11.448 91 Luonn.vara- ja ymp.ala Matk-, rav.- ja Sos.-, terv.- ja liik.-ala tal.ala Valm. Koul. Yhteensä Maakunta Uusimaa 14.372 9.464 12.052 20.152 11.570 Varsinais-Suomi 12.571 8.764 10.215 9.600 10.044 Satakunta 21.900 8.825 10.418 11.175 10.299 Kanta-Häme 21.842 9.294 11.280 25.548 13.814 Pirkanmaa 14.784 9.392 11.442 11.928 10.554 Päijät-Häme 14.821 10.022 9.112 12.477 10.472 Kymenlaakso 16.853 7.721 10.738 9.140 10.404 Etelä-Karjala 16.042 7.677 10.533 7.279 9.128 Etelä-Savo 23.238 9.629 14.400 24.146 14.177 Pohjois-Savo 15.348 8.028 10.191 15.877 10.734 Pohjois-Karjala 17.790 9.499 10.315 10.570 11.209 Keski-Suomi 16.395 9.039 8.928 8.057 10.106 Etelä-Pohjanmaa 12.895 9.197 11.982 11.068 10.534 Pohjanmaa 19.047 9.378 12.452 15.297 11.529 Keski-Pohjanmaa 15.989 9.891 9.902 10.795 11.555 Pohjois-Pohjanmaa 15.267 8.908 10.273 12.797 10.335 Kainuu 13.584 9.626 12.437 10.153 11.044 Lappi 18.321 9.562 10.218 15.947 11.105 Yhteensä 16.215 9.178 11.073 17.070 11.029 Lähde: KUSTANNUSSOVELLUS 2012. AMMATILLINEN LISÄKOULUTUS .LOPULLINEN RAPORTOINTI.PVM: 25.09.2013 . RAPORTTI: K02MO4MA http://vos.uta.fi/rap/kust/v12/k14r6ym.html Maakunnan mukainen tarkastelu nosti esille joitain eroavuuksia käyttökustannuksissa (taulukot 3.3.3 ja 3.3.4) . Erot saattavat liittyä opiskelijoiden määrään, järjestämisen kustannuksiin ja muihin koulutusalaan liittyviin tekijöihin kuten opetusvälineiden (koneet, laitteet yms.) hintoihin. Oppisopimusmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa sekä lisäkoulutuksessa opiskelijakohtainen käyttökustannus oli korkein Satakunnassa ja matalin Kanta-Hämeessä. Lisäksi ammatillisessa peruskoulutuksessa keskimääräistä selvästi matalammat käyttökustannukset olivat Kymenlaaksossa ja lisäkoulutuksessa Keski-Pohjanmaalla. Lisäkoulutuksessa keskimääräiset käyttökustannukset ylitettiin Pohjois-Karjalassa. Käyttökustannusten maakuntakohtainen vaihtelu poikkesi oppilaitosmuotoisen koulutuksen vastaavista jakaumista. 92 Taulukko 3.3.5. Oppilaitosmuotoinen koulutus. ammatillisen lisäkoulutuksen kustannukset ja tulot. OMAEHTOINEN KOULUTUS Maakunta opisk.- kust./ työ- työvuosi maksut/ vuodet opisk. HENKILÖSTÖKOULUTUS tulojen opisk.- osuus % työ- kust./ työn- työvuosi antaja- työvuosi kustann. vuodet maksut/ YHTEENSÄ tulojen toteut. kustan- osuus % opisk.- nukset/ kustann. työ- työvuosi työvuosi 01 Uusimaa 02 VarsinaisSuomi 4.683,2 8.624 854 11 572,6 10.604 4.046 40 5.255,8 8.839 1.173,2 8.674 775 10 79,1 7.223 5.889 104 1.252,3 8.583 847 9.048 853 12 46 6.350 5.917 94 893 8.909 720,5 10.153 971 11 64,7 8.177 4.681 58 785,3 9.990 16 39,9 7.462 5.453 74 1.360,5 10.146 10 25,6 3.649 4.121 113 593,2 8.570 04 Satakunta 05 Kanta-Häme 06 Pirkanmaa vuodet 1.320,6 10.227 1.224 07 Päijät-Häme 567,6 8.792 08 Kymenlaakso 244,4 14.261 9 34,5 15.606 8.189 53 278,9 14.427 09 Etelä-Karjala 140,7 12.169 442 4 20,5 16.119 14.776 92 161,2 12.672 10 Etelä-Savo 320,1 8.410 817 11 9,2 10.226 8.402 82 329,3 8.461 11 Pohjois-Savo 12 PohjoisKarjala 733,6 11.007 581 6 54,6 4.467 1.621 37 788,2 10.554 441,6 10.456 284 7 27 3.775 1.497 40 468,6 10.071 13 Keski-Suomi 14 EteläPohjanmaa 764,7 10.148 507 6 14,6 5.221 1.845 35 779,3 10.055 552 6 41,3 18.564 17.795 96 881 10 21,5 8.078 5.887 73 585,5 10.207 18 10,7 4.037 4.081 101 213,8 8.071 553 6 64,8 39.566 32.146 81 1.246,9 11.641 4.527 21 297,9 9.497 11.687 103 494,2 10.253 15 Pohjanmaa 16 KeskiPohjmaa 17 PohjPohjanmaa 1.012,6 9.620 563,9 10.289 203,1 8.283 1.182,1 10.110 835 1.088 1.470 18 Kainuu 261,7 7.870 558 9 36,1 21.287 19 Lappi 482,2 10.179 467 5 12 13.233 YHTEENSÄ 15.662,7 9.483 787 10 1.174,8 11.676 6.633 1.053,9 9.970 59 16.837,5 9.636 Lähde: KUSTANNUSSOVELLUS 2012. AMMATILLINEN LISÄKOULUTUS .LOPULLINEN RAPORTOINTI.PVM: 25.09.2013 . http://vos.uta.fi/rap/kust/v12/k14r6ym.html 93 Koulutuksen kustannukset vaihtelivat jossain määrin koulutusaloittain, omistajittain ja maakunnittain. Ammatillisessa peruskoulutuksessa kustannukset olivat hieman korkeammat kulttuurialalla ja matalammat ne olivat yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla. Oppisopimuskoulutuksen lisäkoulutuksessa käyttökustannukset olivat humanistisella ja kasvatusalalla hieman korkeammat ja matalimmat ne olivat sosiaali-, terveys-, ja liikunta-alalla. Omistajan mukaan tarkasteltuna oppisopimuksen peruskoulutuksessa kuntayhtymän järjestämässä oppisopimuksen peruskoulutuksessa käyttökustannukset olivat matalimmat ja lisäkoulutuksessa kunnan järjestämä koulutuksen käyttökustannukset olivat hieman korkeammat kuin muilla järjestäjillä. Oppisopimuksen ammatillinen perus- ja lisäkoulutus oli käyttökustannuksiltaan hieman kalliimpaa Satakunnassa kuin keskimäärin ja vastaavasti Kanta-Hämeessä käyttökustannukset olivat keskimääräistä matalammat. 4. Johtopäätökset: vaikuttavuus, tehokkuus ja taloudellisuus Vaikuttavuus: koulutuksen laatu ja työllistyminen Henkilökohtaistaminen ja prosessin seuranta Henkilökohtaistamisen toteutus ja laatu vaihtelivat. Oppisopimusprosessin seuranta ja valvonta täytti yleensä vähintään minimiehdot, mutta vaihteli tälläkin alueella. Henkilökohtaistamisessa opiskelijan aikaisempi osaaminen ja toiminnan hyväksi lukeminen ja opiskelijan tavoitteisiin räätälöity suunnitelma ja suunnitelman muuttaminen oppisopimuskoulutuksen edetessä tarpeen mukaan vaihteli alan, työnantajan, opiskelijan, koulutuksesta vastaavan tahon ja muiden syiden vuoksi. Henkilökohtaistaminen on väljä kehys, minkä vuoksi toteutuksessa ja toteutuksen laadussa vaihteluväli ulottuu tasokkaasta alle minimitason suorituksiin. Henkilökohtaistamisen alkuvaihe saatettiin toteuttaa napakasti kerralla keskeisten tahojen yhteistyönä, mutta valitettavan usein prosessi hajaantui peräkkäisiksi vain osan toimijoista kokoaviksi toimenpiteiksi. Toisin sanoen työtehtäviä ja tietopuolisia opintoja ei käsitelty synkronoiden niitä keskenään oikea-aikaisesti. Yhteiskunnan näkökulmasta henkilökohtaistamiseen liittyvä laadun vaihtelu on kielteistä, koska lainsäädännön ja koulutuksen alalla toimivien tahojen tulisi taata ainakin riittävä minimitaso opiskelijoille ja heitä työllistäville työnantajille. Vaihtelevuus sinänsä – joka liittyy olennaisesti työelämäkontekstin moninaisuuteen – on jopa positiivista. Työnantajien ja opiskelijoiden toiminta henkilökohtaistamisessa vaihteli. Työvoimapula-aloilla toimivat, runsaasti oppisopimusopiskelijoita ottaville työnantajille henkilökohtaistaminen ja opinto-ohjelmaan ja –suunnitelmaan liittyvät termit ja toiminnot olivat tuttuja. Ne hallinnoivat sujuvasti henkilökohtaistamisen prosessia mittakaavaedun vuoksi. Niiden toteutus kuitenkin vaihteli siten, että osa työnantajista suhtautui henkilökohtaistamisen vaatimuksiin eli esimerkiksi osaamisen tunnustamiseen vakavasti, ja osa toteutti koulutusta massakoulutuksena, jossa henkilökohtaistamisella ei ollut merkittävää roolia. Harvoin oppisopimuskoulutusta toteuttavat työnantajat kokivat henkilökohtaistamisen työläämmäksi, koska toimenpiteet olivat kertaluontoisia eikä organisaatiossa välttämättä ollut HR-henkilökuntaa oppisopimustoimintaa hallinnoimaan. 94 Tarve tai aloite oppisopimukseen tuli työntekijöiltä tai työnantajalla oli erityistarve oppisopimuskoulutuksen muodossa saatavaan osaamiseen. Pienille työnantajille oppisopimuksen edellyttämä henkilökohtaistamisen toteutus on työläintä, koska henkilökuntaa on vähiten irrotettavissa pois tuotannosta. Perehtyminen itse henkilökohtaistamiseen ja opiskelijalle räätälöitävään koulutukseen ja ohjaukseen vie aikaa ja edellyttää myös työtehtävien suunnittelua tavoitteiden mukaisesti. Osa työnantajista ei tunnistanut henkilökohtaistamista tai heidän tietonsa eivät vastanneet henkilökohtaistamisen tavoitetta eikä ajatusta. Taustalla saattaa olla oppisopimustoimiston puutteellinen informaatio tai työnantajien välinpitämättömyys tai ajanpuute asiaan perehtymiseen. Opiskelijat jakautuivat erilaisiin ryhmiin suhteessa henkilökohtaistamiseen. Osa opiskelijoista oli tietoisia ja hyödynsi henkilökohtaistamista ja siihen liittyviä mahdollisuuksia omassa opiskelussaan. He olivat yleensä jo varsin koulutettuja ja tämäntyyppinen malli oli heille tuttu. Yleistä oli kuitenkin sen näkeminen yhtenä koulutuksen hallinnollisista rutiineista; erityisesti ns. suorittavan tason tehtävissä tavoitteena on tutkinto ja henkilökohtaistamisen ajatus ei ole tuttu aikaisempien opiskelukokemusten perusteella. Muutama opiskelija ei tunnistanut henkilökohtaistamisprosessia. Työnantajien ja opiskelijoiden näkökulmasta on keskeistä, että tietopuolinen koulutuksen tarjoamat tiedot ja taidot ovat hyödynnettävissä työpaikalla. Valtaosa haastatelluista työnantajista ja opiskelijoista piti koulutusta ajantasaisena ja laadukkaana, mutta erityisalan tietopuolisen koulutuksen hankinta osoittautui joskus vaativammaksi. Tietopuolisen opetuksen ryhmät ovat heterogeenisia, mikä edellyttää opetukselta opiskelijoiden tarpeiden huomioon ottamista opetuksen järjestelyissä. Suuret koulutuksen järjestäjät voivat käyttää mittakaavaetua koulutuksen laadun nostamiseksi: niillä on laatujärjestelmät ja ne toimivat verkostomaisesti muiden järjestäjien kanssa. Näillä keinoilla ne kykenevät kehittämään koulutuksen laatua ja erityisesti kaventamaan koulutuksen laatueroja. Pienten järjestäjien resurssit eivät riitä tällaisen mittakaavaedun suomaan malliin, mutta niiden vahvuus on erikoisalojen koulutuksen tarjoaminen. Siten myös pienet koulutuksen järjestäjät ovat tarpeellisia koulutuksen tarjonnan monipuolisuuden näkökulmasta. Niiden haasteena on tasaisen laadun tavoite, mihin voitaisiin pyrkiä alakohtaisen verkostoitumisen kautta. Sitä voitaisiin tukea esimerkiksi suosimalla kilpailutuksissa verkostoituneita toimijoita. Yhteiskunnan, työnantajien ja opiskelijoiden näkökulmasta suuret, verkostoituneet koulutuksen järjestäjät tuottavat laatua varmimmin mittakaavaedun vuoksi, mutta pienten järjestäjien merkitys erikoisalojen koulutuksen järjestämisessä on keskeinen. Työpaikalla oppimisen ja ohjauksen kokemukset olivat pääosin myönteiset. Työpaikkakouluttajien organisoinnin sujuvuus vaihtelee työpaikoittain. Suuret työnantajat, jotka hyödyntävät jatkuvasti oppisopimuskoulutusta, pystyvät järjestelemään organisaation sisällä sopivia työpaikkakouluttajia, mutta pienten ja harvoin kouluttavien työnantajien resurssit eivät siihen aina riitä. Pienille ja harvoin kouluttaville työpaikoille työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaus ja järjestely edellyttävät suhteellisesti enemmän resursseja kuin suurilla ja jatkuvasti kouluttavilla työpaikoilla. Pienten ja harvoin oppisopimuskoulutusta hyödyntävien työpaikkojen tilannetta helpottaisi opettajien osallistuminen työpaikalla tapahtuvaan ohjaukseen. Lähes kaikki koulutuksen järjestäjät tarjoavat kouluttajille valmennusta, mutta keskimäärin vain puolet uusista kouluttajista osallistuu siihen. 95 Tietopuolisten opintojen ja työssäoppimisen niveltämisen toteutus vaihteli sekä sisällöllisesti että laadullisesti. Alojen ja työpaikkojen erilaisuus sekä sopimuksiin liittyvät käytännöt olivat niveltämisen erilaisten toteutusten taustalla, mikä on oppisopimustoiminnan joustavuuden tarkoituskin. Laadullinen vaihtelu tarkoitti niveltämisen onnistuneisuutta: suurin osa sopimuksista täytti vähimmäisedellytykset, mutta osassa sopimuksia niiden tietopuolisten opintojen ja työssäoppimisen yhteensovittaminen ontui. Taustalla on resursseihin, työpaikan ja oppilaitoksen väliseen vuorovaikutukseen ja opiskeluun sekä opetukseen liittyviä syitä. Alojen erilaisuus ja työpaikkojen kirjo tuottavat erilaisia sovelluksia niveltämiseen. Haasteita liittyi työpaikan rakenteellisiin piirteisiin ja työnantajan passiivisuuteen koulutukseen liittyvien ehtojen täyttämisessä. Työpaikan rakenteellisia piirteitä olivat toiminnan sykli, työpaikan koko ja etäisyydet oppilaitoksen ja työpaikan välillä. Suuret työpaikat, jotka ovat vakiintuneita oppisopimuskoulutuksen toteuttajia ja joilla on perinteet oppilaitosyhteistyöstä, ovat laadunvarmistuksen kannalta hyvä vaihtoehto oppisopimustyönantajaksi. Pienten, erityisesti kaukana oppilaitoksesta sijaitsevien työpaikkojen pulma voi olla työtehtävien kapeus, niukemmat resurssit ja tietopuolisten opintojen järjestämisen hankaluudet. Väliarviointi oli yleisin tapa seurata ja valvoa oppimista ja oppisopimuksen toteutumista. Oppisopimusprosessin seuranta ja valvonta on koulutustarkastajien tehtävänä. Koulutustarkastajilla on keskimäärin 128 sopimusta seurattavanaan, ja työpaikalla käynnit olivat tämän vuoksi varsin rajalliset. Koulu- tustarkastajan käynnit kohdistuivat nuoriin ja erityistukea tarvitseviin opiskelijoihin, ja kypsien erikoisammattitutkintoa suorittavien katsottiin pärjäävän ilman käyntejä työpaikalla. Suurille, jatkuvasti oppisopimuskoulutusta hyödyntäville työpaikoille oppisopimuskoulutuksen hallinnolliset ja oppimisen seurantaan liittyvät toimenpiteet ovat sujuvaa rutiinia, mutta pienille ja harvoin kouluttaville työpaikoille ne teettävät suhteellisesti enemmän työtä. Hallinnollisen raportoinnin päällekkäisyyden purkaminen valtakunnallisen tietojärjestelmän luomisella helpottaisi oppisopimuskoulutukseen liittyvää ylimääräistä työtä. Yhteiskunnan näkökulmasta oppisopimuskoulutusta valvotaan suhteessa resursseihin riittävästi, sillä säännöllisin väliajoin toistuvilla väliarvioinneilla pystytään varmistamaan minimisujuvuus. Tarvetta olisi kuitenkin koulutuksen järjestämiseen ja sisältöihin liittyvälle seurannalle, mutta sen organisoimisessa pitäisi suunnitella joustavia ratkaisuja, muun muassa opettajien roolin painottamiselle. Tutkintotilaisuuksien toteutus vaihteli. Vaihtelussa oli kyse käytännöistä joilla vastataan alan tai tilanteen asettamiin haasteisiin, mutta toisaalta vaihtelua oli myös tutkintotilaisuuksien järjestämisen laadukkuudesta. Arvioinnin aineiston perusteella voidaan arvioida, että noin kymmenesosassa tutkintotilaisuuksista järjestäminen ei noudata sääntöjä. Haastatteluiden ja kyselyiden aineiston perusteella tutkintotilaisuuksien järjestämisen problematiikkaa olivat tutkintotilaisuuksiin osallistuvien tahojen aikataulutuksen ongelmat ja työpaikkojen haasteet tutkintotilaisuuksien järjestämisessä. Erityisesti pienillä työpaikoilla haasteena oli työtehtävien suppeus näyttöjen tavoitteiden näkökulmasta, arvioijien pätevyys ja jääviyskysymykset näyttöjen vastaanottamisessa. Oppisopimuksella vastataan moneen yhteiskunnan, työmarkkinoiden, työpaikkojen ja työntekijäta- son tarpeeseen. Yhdessä oppisopimuksessa on mukana toisin sanoen usean tahon intressejä, joita sovitetaan yhteen. Koulutusmuodon etu on joustavat soveltamisen mahdollisuudet, jotka toisi96 naan liukuvat liikaa työnantajavetoiseksi henkilöstökoulutukseksi. Näiden intressien ja tarpeiden tulee kuitenkin olla linjassa julkisen rahoituksen kanssa. Työllistyminen vaikuttavuuden kriteerinä Vaikuttavuutta tarkasteltiin pitäen kriteerinä koulutuksen laatua ja työllistymistä valmistumisen jälkeen. Työllistymisaste koulutuksen jälkeen oli varsin korkea tämän raportin arvioiden mukaan, mutta sen merkitys koulutuksen laadun osoittaja ei ole yksiselitteinen kahdesta syystä. Ensinnäkin työllistyminen koulutuksen jälkeen on usein yhteydessä työsuhteeseen jo ennen opintojen aloittamista. Toiseksi koulutuksen keskeyttäneet henkilöt jatkoivat yleensä työllisinä opintojensa keskeyttämisen jälkeen (ks. luku 3.2). Näiden tietojen perusteella koulutuksella ei olisi ainakaan välitöntä yhteyttä työllistymiseen. Siten työllistymistä ei tarkastella tässä tarkemmin vaikuttavuuden kriteerinä. Työllistymistä tarkastellaan osana tehokkuuden arviointia. Oppisopimustoimintaan liittyviä myönteisiä toteutuksia Oppisopimuksen hyviä käytäntöjä ei voi osoittaa yksiselitteisesti, koska erilaiset tarkoitukset, kohderyhmät, tilanteet ja toimintaympäristöt edellyttävät räätälöityjä, joustavia ratkaisuja. Tämä on oppisopimusjärjestelmän vahvuus, vaikka siihen liittyy myös riskejä toteutuksessa. Väljä kehys antaa mahdollisuuksia, mutta sen rajat venyvät toisinaan liikaa. Alla on mainittu joitakin oppisopimustoimintaan liittyviä positiivia toteutuksia. 1. Suurten kaupunkien systemaattinen yhteistyö oppilaitosten, oppisopimustoimistojen ja työpaikkojen välillä. Oppisopimustoimisto, oppilaitoksen tietopuolisten opintojen asiantuntija, opiskelija ja työpaikka tekevät oppisopimuksia tuntien toisensa roolit, asiantuntemuksen ja toiminta-alueen. Oppilaitosten ja työpaikkojen välisessä toiminnassa kehitetään tietopuolisten opintojen ja työssäoppimisen niveltämisen, tutkintotilaisuuksien toteutuksen ja arviointien kehittämistä säännöllisillä ja monipuolisilla toimintamuodoilla. Tietopuolisten opintojen opettajat ovat säännöllisesti yhteydessä työpaikkoihin. Oppilaitokset muodostavat verkostoja, jotka pystyvät kehittämään laajempaa ja systemaattisempaa tarjontaa ja monipuolisempia toimintamuotoja: puitesopimukset ja valtakunnallinen tutkintotilaisuuksien laadunvarmistus ovat esimerkkejä tästä. Esimerkkinä on sosiaali- ja terveysalan työnantajien ja oppilaitosten välinen systemaattinen yhteistyö. 2. Pienet ja toiminta-alaltaan erityiset työpaikat kehittävät ja löytävät innovatiivisia koulutusratkaisuja, kun oppilaitoksen tarjonta ei vastaa erityistarpeisiin. Monipuolinen, vaikkakin hajanainen koulutuksen tarjoajien joukko voi kehittää erityistarpeisiin koulutusta, jos lähiseudulla ei ole oppilaitosta tai jos oppilaitos ei tarjoa perustarjonnan ulkopuolista koulutusta. Esimerkkinä on metsäkoneen kuljettajan koulutuksen tietopuolisten opintojen hankinta pieneltä koulutuksen tarjoajalta; suuret oppilaitokset eivät välttämättä taivus sellaisiin koulutuksiin, joista on vähän kysyntää ja joissa infranstruktuurikulut ovat mittavat. 3. Moduulikoulutus. Erityisryhmille kuten yrittäjille moduulimuotoinen koulutus tarjoaa täsmäkoulutusta erityistarpeisiin, kun tutkinnon suorittaminen ei ole toimiva ratkaisu markkinoiden ehdoilla toimiville potentiaalisille opiskelijoille. Tähän mennessä koulutus on ollut ei-tutkintotavoitteista lisäkoulutusta, mutta se voidaan tulevaisuudessa räätälöiden tutkintotavoitteiseen koulutukseen liittyväksi moduulimuotoiseksi koulutukseksi. Esimerkkinä on 97 yrittäjän oppisopimus, joka tarjoaa mahdollisuuden opiskella erityistaitoja yrityksen toiminnan kehittämiseksi. 4. Oppisopimuskoulutuksen opiskelijaryhmäkohtaiset sovellukset oppilaitosmuotoisen ja oppisopimuskoulutuksen yhdistäminen (esimerkiksi ns. 2+1 malli) antavat mahdollisuuden joustaviin ratkaisuihin, joissa otetaan huomioon opiskelijoiden ja työnantajien lähtökohdat ja toiveet. Työnantajien kynnys ottaa nuoria oppisopimukseen madaltuu, kun nuori hankkii ensin kokemusta ja tietoa alalta. Nuorelle tämä malli antaa mahdollisuuden tutustua ensin alaan ja perehtyä perusasioihin, mikä antaa väljemmin tilaa pohtia tulevaisuutta kuin oppisopimus. Tehokkuus ja taloudellisuus Oppisopimus on yhteiskunnan kannalta taloudellisesti edullista koulutusta: sen kustannukset ovat matalat verrattuna oppilaitosmuotoiseen koulutukseen. Oppisopimuskoulutukseen kohdennetaan yhteiskunnan tukea vähemmän kuin oppilaitosmuotoiseen koulutukseen: ammatillisessa peruskoulutuksessa oppisopimuksen yksikköhinta opiskelijaa kohden on noin 40 prosenttiyksikköä pienempi kuin oppilaitosmuotoisen koulutuksessa. Työnantajille koituu kustannuksia opiskelijan työvoimakustannusten vuoksi, mutta vastineeksi työnantaja saa työntekijä-opiskelijan työpanoksen. Opiskelijan näkökulmasta oppisopimus on taloudellisesti hyvä sopimus, koska hän saa palkkaa tai työmarkkinatukea opiskeluajalta. Vastineeksi opiskelija kuitenkin työskentelee opintojensa ohella. Tehokkuutta eli resurssien ja tuotosten välistä suhdetta arvioitaessa otetaan huomioon kustannusten lisäksi koulutuksen laatu, tutkintojen läpäisyaste ja työllistyminen. Koulutuksen laadun mittareina käytetään kappaleessa kaksi arvioituja henkilökohtaistamisen ja oppisopimusprosessin hallinnan laatua. Koulutuksen laatu vaihteli merkittävästi; taustalla oli alaan, työnantajaan, oppilaitokseen ja tutkintoon liittyviä tekijöitä. Koulutuksen laadun vaihtelu heikentää jossain määrin tehokkuutta, sillä resurssit eivät tule hyödynnettyä maksimaalisesti. Oppisopimusopiskelijoiden tutkinnon suorittamisen läpäisyaste jäi verrattain matalaksi, sillä vain hieman yli puolet oli suorittanut tutkinnon viisi vuotta opintojen aloittamisesta. Tehokkuuden näkökulmasta resurssit eivät siis tule täysimääräisesti hyödynnettyä; toisaalta myös oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa läpäisyaste jää jälkeen tavoitetasosta. Oppisopimuksen tehokkuutta parantaisivat siis vähintään välttävä laatuerojen tasoittaminen ja läpäisyasteen nostaminen. Oppisopimuskoulutus on taloudellisesti edullisempaa yhteiskunnan näkökulmasta kuin oppilaitosmuotoinen koulutus. Tehokkuudessa ei ole selkeitä eroja, kun otetaan huomioon erilaiset kohderyhmät ja työnantajien panos oppisopimuskoulutuksessa sekä myös mahdollisen oppisopimukseen kohdennetut tuet kuten palkkatuki. 98 Tutkintojen läpäisemisen näkökulmasta tehokkuus vaihtelee kohderyhmittäin siten, että oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa perustutkinnon läpäisyaste on korkeampi ja erikoisammattitutkintoa suorittavat saavat useammin opintonsa päätökseen oppisopimuksena. Erikoisammattitutkintoa suorittavat ovat kypsempiä, jo työelämässä olleita ja perustutkintoa suorittavissa on enemmän nuoria ja vailla työkokemusta olevia henkilöitä. Tehokkuuden kriteerinä työllisyyttä ja työttömyyttä koskevat tiedot tukevat arviota oppisopimustoiminnan tehokkuudesta suhteessa oppilaitosmuotoiseen opiskeluun. Kun otetaan huomioon oppisopimusopiskelijoiden lähtötilanne ja tutkintolajien väliset suhteelliset erot oppisopimusmuotoisen ja oppilaitosmuotoisen opiskelun välillä, tehokkuudessa kuitenkaan ei ole juurikaan eroja. Oppisopimusopiskelijoista merkittävä osa on työsuhteessa jo ennen opintojen aloittamista, mikä heijastuu parempana työllisyystilanteena opintojen suorittamisen jälkeen. Tutkintolajin mukainen tarkastelu myös pienensi työllisyyttä koskevia eroja. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opintosuunnitelmaperusteista ammatillista perustutkintoa suorittavien työllisyysaste oli merkittävästi matalampi ja työttömyys vastaavasti korkeampi kuin oppisopimusmuotoisessa opiskelevien. Erikoisammattitutkintoa suorittavissa selkeitä työllisyyseroja oppisopimusmuotoisessa ja oppisopimusmuotoisessa opiskelevien välillä ei ollut ja näyttöperustaista ammattitutkintoa suorittavilla erot olivat verrattain pienet. Voidaan siis päätellä, että oppisopimus ei ole juuri tehokkaampaa kuin oppilaitosmuotoinen opiskelu, kun otetaan lähtötilanne ja tutkintolaji huomioon. Oppisopimuksen kustannusten jakoon osallistuvat yhteiskunnan tahot eri tavalla kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa ja myös hyödyt kohdentuvat hieman eri tavoin. Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa käytetään enemmän julkisia resursseja nuoriin opiskelijoihin; hyöty kohdentuu nuoriin ja yhteiskuntaan, mutta tulevaisuusperspektiivistä katsoen myös työnantajiin, koska oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat ovat valmistuessaan työnantajien tarvitsemaa työvoimaa. Oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa panoksia sijoittavat edellistä koulutusmuotoa enemmän työnantajat; välittömissä hyödynsaajissa korostuvat myös työnantajat ja työntekijät edellistä koulutusmuotoa enemmän. Suuret työvoimapula-aloilla toimivat työnantajat hyötyvät enemmän kuin harvoin kouluttavat ja pienet työpaikat, koska ne pystyvät mittakaavaedun avulla tehostamaan kustannuksia aiheuttavia toimintoja, muun muassa työpaikkakoulutusta ja raportointia. Toisaalta pienille erityisaloilla toimiville työnantajille oppisopimus voi olla ainoa keino saada täsmäkoulutettua työvoimaa ja ne saavat kustannuksien vastineeksi ammattitaitoista työvoimaa. Kustannus-hyöty-tarkastelussa voidaan todeta, että oppisopimusmuotoista ja oppilaitosmuotoista koulutusta ei voi yleisesti asettaa tehokkuudessa paremmuusjärjestykseen. Sen sijaan voidaan todeta, että niiden tehokkuus liittyy kohderyhmään eli opiskelijoihin ja työnantajiin. Yhteiskunnan näkökulmasta kumpikin koulutusmuoto on yhtä toimiva omalla tavallaan ja kohderyhmissään, ja ne muodostavat yhdessä toisen asteen koulutusjärjestelmän, jonka osien välillä on myös synenergiaetuja muun muassa oppilaitosten opetusinfrastruktuurin muodossa. 99 5 Kehittämisehdotuksia Seuraavat kehittämisehdotukset pohjautuvat selvityksessä käytettyihin kaikkiin aineistoihin, pääasiassa kysely- ja haastatteluaineistoihin. Henkilökohtaistaminen Alkuvaiheen henkilökohtaistamisessa olisi hyvä saada yhden pöydän ääreen kaikki toimijat: opiskelija, koulutuksen järjestäjä, tietopuolisten opintojen opettaja, työpaikkaohjaaja / työnantaja. Erityisesti tietopuolisten opintojen opettajan läsnäolo on välttämätöntä tutkinnon sisällön asiantuntemuksen vuoksi. Keinoja saada tietopuolisten opintojen opettaja mukaan jo ennen oppisopimuksen solmimista on rahoituksen korvamerkintä henkilökohtaistamiseen osallistuvalle tietopuolisten opintojen järjestäjän edustajalle. Tämän tahon ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla se tietopuolisten opintojen järjestäjä, jolta opetus oppisopimusopiskelijalle ostetaan. Tietopuolisen opettajan saaminen mukaan alkuvaiheen henkilökohtaistamiseen koulutuksen asiantuntijana keventää henkilökohtaisen opiskeluohjelman laatimisprosessia, kun henkilökohtaistamisessa on voitu huomioida tutkinnon tavoitteet perusteellisesti. On myös mahdollista, että alkuvaiheen henkilökohtaistamisprosessissa mukana olevan tietopuolisen opetuksen edustajan koulutuspakettia ei hankita, koska suunnitelma muuttuu yleensä matkan varrella. Tällaisissa tapauksissa ratkaisu voisi olla puitesopimus tietopuolisen opetuksen järjestäjien kanssa. Parhaassa tapauksessa sopimuksen piirissä voisi olla useampi oppilaitos. Tietopuolisten opintojen opettajan rooli Tietopuolisten opintojen opettajan roolia ja tehtäviä tulisi laajentaa. Työntekijämäärältään pienissä työpaikoissa on usein haasteita opiskelijan ohjauksessa ja riittävän monipuolisten työtehtävien tarjoamisessa opiskelijalle. Tietopuolisten opintojen opettaja voisi ottaa osavastuuta ohjaustehtävässä ja myös erilaisia työpaikkoja tuntevana neuvotella työnantajan kanssa työskentelyjaksosta esim. toisessa saman alan yrityksessä, jossa opiskelija voi oppia sisältöjä, mitä hänen omassa oppisopimustyöpaikassaan ei ole mahdollista oppia. Erityisesti pienissä työpaikoissa saattaa tutkintotilaisuuksien järjestämiseen liittyä pulmia, esimerkiksi liittyen näytön vastaanottajan jääviyteen tai työpaikan rajoituksiin järjestää tehtäviltään riittävän laajoja tutkintotilaisuuksia. Tietopuolisen opettajan käynnit ja ohjaus tukisivat pieniä työpaikkoja näissä tehtävissä. Myös oppisopimusprosessiin liittyvät hallinnolliset tehtävät voivat kuormittaa pieniä työpaikkoja, ja sen keventäminen helpottaa oppisopimusten tekemistä. Tietopuolisten opintojen opettajat voisivat osallistua myös oppisopimusten seurantaan yhteistyössä koulutustarkastajan kanssa. Opettajan roolin vahvistaminen valvonnassa olisi paikallaan erityisesti pienillä aloilla, koska hän hallitsee usein tutkinnon alan ja sisällöt vahvemmin kuin usean alan oppisopimuksia valvova tarkastaja. Koulutustarkastajan ja opettajan yhteydenpidon merkitys on tärkeä. Tätä kommunikaatiota voi tehostaa ja helpottaa sähköisten järjestelmien monipuolinen hyödyntäminen. 100 Opettajan roolin ja tehtävien reformi yllä kuvattujen ehdotusten mukaisesti antaa tietopuolista opetusta antaville oppilaitoksille mahdollisuuksia vahvistaa uudella tavalla asemaansa ammatillisen koulun kentässä. Oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyö ja verkostoituminen Tietopuolista opetusta järjestävien oppilaitosten ja oppisopimustyöpaikkojen keskinäistä yhteistyötä tulisi lisätä mm. seuraavista syistä: alakohtaisen tuntemuksen vahvistaminen, tutkintotilaisuuksien laadun nostaminen ja laadun vaihtelun minimoiminen, tietopuolisten opintojen ja työssäoppimisen niveltämisen laadun kehittäminen. Oppisopimuskoulutuksen tutkintotilaisuudet ja arvioinnit on sidottu työelämäkontekstiin ja ne voivat siksi olla yhteismitattomia. Täysi yhteismitallisuus lienee utopistinen tavoite, mutta oppilaitosten alakohtainen systemaattinen yhteistyö ja kehittäminen voisi parantaa tilannetta. Oppisopimus joustava ja antaa useita toteutusmahdollisuuksia, vuorovaikutus työpaikkojen ja oppilaitosten kesken on tärkeää työtehtävien, tutkintotilaisuuksien ja niveltämisen täsmentämiseksi. Sen lisäksi pienillä, hajallaan olevilla aloilla koulutuksen tarjoajien verkostoituminen ja yhteistyö tukisi alan koulutuksen laadun ylläpitämistä. Kumppanuusmalli antaisi mittakaavaetua tarjontaan pienille aloille. Kirjallisuus Autor, D. H. (2001), Why Do Temporary Help Firms Provide Free General Skills Training? The Quarterly Journal of Economics, MIT Press, vol. 116(4), 1409-1448, November. Haapakorpi, Arja 2007. Näytöt oppimisen ohjaajana ja ammatillisen kasvun edistäjänä. Helsinki, Opetushallitus. Kangasniemi, Mari 2013 Näyttötutkintojen tuottavuus ja palkkavaikutukset. Työsuojelurahasto. Raportteja 28. Helsinki. Raivola, R., A. Heikkinen, A. Kauppi, P. Nuotio, L. Oulasvirta, R. Rinne, G. Knubb-Manninen, H. Silvennoinen & K. Vaahtera (2007), Aikuisten näyttötutkintojärjestelmän toimivuus. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 26, Jyväskylä: Koulutuksen arviointisihteeristö. Räkköläinen, M. (2011), Mitä näytöt näyttävät? Luotettavuus ja luottamus ammatillisten perustutkintojen näyttöperusteisessa arviointiprosessissa. Acta Universitatis Tamperensis: 1636, Tampere University Press, Tampere. 101 LIITETAULUKOT Liitetaulukko 3.1.1: Oppisopimuskoulutuksen opintojen kulku tutkintolajin mukaan, 15-24 vuotiaat (%). Osuudet laskettu tavoitekoulutuksen tietojen pohjalta. Tutkinto Tutkinto Opiskelee Opiskelee alkuperäisessä muussa alkuperäisessä muussa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen Yhteensä 20 % 2% 66 % 2% 8% 3% 100 % 4 833 31 % 3% 53 % 2% 9% 2% 100 % 1 479 22 % 2% 67 % 2% 8% 0% 100 % 288 13 % 1% 73 % 1% 8% 4% 100 % 2 994 65 % 0% 26 % 4% 9% 4% 100 % 69 42 % 2% 28 % 4% 21 % 2% 100 % 4 833 51 % 4% 19 % 5% 19 % 1% 100 % 1 479 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) 41 % 1% 24 % 5% 28 % 0% 100 % 288 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) 37 % 1% 33 % 4% 21 % 3% 100 % 2 994 2 vuotta Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 3 vuotta Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) 102 OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 70 % 4% 13 % 4% 13 % 4% 100 % 69 4 vuotta 51 % 3% 10 % 5% 30 % 2% 100 % 4 833 56 % 4% 5% 6% 28 % 1% 100 % 1 479 44 % 2% 6% 8% 40 % 0% 100 % 288 48 % 2% 12 % 5% 30 % 3% 100 % 2 994 OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 78 % 4% 4% 4% 13 % 4% 100 % 69 5 vuotta 51 % 4% 4% 5% 34 % 2% 100 % 2 379 55 % 6% 3% 5% 30 % 1% 100 % 702 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) 47 % 3% 3% 8% 42 % 0% 100 % 114 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) 50 % 3% 5% 5% 35 % 2% 100 % 1 539 71 % 14 % 0% 14 % 14 % 0% 100 % 21 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 103 Liitetaulukko 3.1.2: Oppisopimuskoulutuksen opintojen kulku tutkintolajin mukaan, yli 24-vuotiaat (%). Osuudet laskettu tavoitekoulutuksen tietojen pohjalta. Tutkinto alkuperäisessä tutkintolajissa 2 vuotta Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 3 vuotta Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 4 vuotta Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) Tutkinto muussa tutkintolajissa Opiskelee alkuperäisessä tutkintolajissa Opiskelee muussa tutkintolajissa Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen Yhteensä 27 % 1% 62 % 1% 7% 1% 100 % 42 % 1% 47 % 1% 8% 1% 100 % 29 % 1% 63 % 0% 6% 0% 100 % 14 % 1% 74 % 1% 8% 2% 100 % 46 % 0% 46 % 0% 8% 8% 100 % 51 % 1% 22 % 2% 24 % 1% 100 % 57 % 1% 16 % 2% 23 % 1% 100 % 54 % 1% 22 % 1% 21 % 0% 100 % 43 % 1% 26 % 2% 27 % 2% 100 % 62 % 0% 15 % 8% 15 % 8% 100 % 56 % 2% 4% 2% 35 % 1% 100 % 59 % 2% 3% 2% 33 % 1% 100 % 56 % 1% 3% 2% 37 % 0% 100 % 53 % 2% 7% 2% 34 % 2% 100 % 69 % 0% 8% 8% 15 % 8% 100 % 104 5 vuotta Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 57 % 2% 2% 2% 35 % 1% 100 % 59 % 2% 2% 2% 33 % 1% 100 % 60 % 2% 3% 2% 33 % 0% 100 % 53 % 3% 2% 2% 38 % 2% 100 % 67 % 0% 0% 17 % 17 % 0% 100 % 105 Liitetaulukko 3.1.3: Oppilaitosmuotoisessa ja oppisopimuskoulutuksessa opiskelleiden opintojen kulku opintolajeittain (%) Osuudet laskettu tavoitekoulutuksen tietojen pohjalta. Tutkinto Tutkinto Opiskelee Opiskelee alkuperäisessä muussa alkuperäisessä muussa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa 2 vuotta Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen Yhteensä 20 % 1% 68 % 2% 6% 4% 100 % 89 184 9% 0% 81 % 2% 2% 5% 100 % 41 787 9% 0% 81 % 2% 2% 5% 100 % 41 787 36 % 2% 46 % 2% 10 % 3% 100 % 19 542 48 % 2% 35 % 2% 11 % 3% 100 % 9 756 29 % 2% 54 % 1% 13 % 1% 100 % 2 448 24 % 2% 59 % 2% 9% 4% 100 % 7 338 Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat ja opiskelijat OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (ei oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat, opiskelijat ja/tai näyttötutkinnon suorittaneet Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (ei oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (ei oppisop.k.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (ei oppisop. koul.) 106 26 % 1% 63 % 1% 8% 1% 100 % 27 855 40 % 2% 48 % 1% 8% 1% 100 % 8 745 29 % 1% 63 % 0% 6% 0% 100 % 6 822 14 % 1% 74 % 1% 8% 2% 100 % 12 177 57 % 0% 32 % 3% 5% 3% 100 % 111 55 % 1% 22 % 3% 15 % 4% 100 % 89 184 61 % 1% 25 % 2% 5% 6% 100 % 41 787 61 % 1% 25 % 2% 5% 6% 100 % 41 787 Oppisopimuskoulutukseen osallistuneet ja/tai tutkinnon suorittaneet Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 3 vuotta Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat ja opiskelijat OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (ei oppisopimuskoulutus) 107 48 % 2% 15 % 4% 26 % 5% 100 % 19 542 53 % 2% 8% 4% 28 % 4% 100 % 9 756 41 % 2% 19 % 3% 34 % 2% 100 % 2 448 45 % 3% 22 % 4% 20 % 6% 100 % 7 338 49 % 1% 23 % 2% 23 % 1% 100 % 27 855 56 % 2% 17 % 2% 22 % 1% 100 % 8 745 54 % 1% 22 % 1% 21 % 0% 100 % 6 822 Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat, opiskelijat ja/tai näyttötutkinnon suorittaneet Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (ei oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (ei oppisop.k.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (ei oppisop. koul.) Oppisopimuskoulutukseen osallistuneet ja/tai tutkinnon suorittaneet Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) 108 41 % 1% 27 % 2% 25 % 2% 100 % 12 177 68 % 3% 14 % 3% 14 % 3% 100 % 111 62 % 2% 8% 3% 21 % 5% 100 % 89 184 72 % 1% 11 % 2% 7% 7% 100 % 41 787 72 % 1% 11 % 2% 7% 7% 100 % 41 787 51 % 3% 6% 5% 31 % 5% 100 % 19 542 55 % 3% 3% 5% 30 % 4% 100 % 9 756 43 % 3% 5% 3% 43 % 2% 100 % 2 448 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 4 vuotta Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat ja opiskelijat OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (ei oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat, opiskelijat ja/tai näyttötutkinnon suorittaneet Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (ei oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (ei oppisop.k.) 109 49 % 4% 9% 5% 27 % 7% 100 % 7 338 55 % 2% 5% 3% 34 % 1% 100 % 27 855 58 % 2% 3% 3% 32 % 1% 100 % 8 745 56 % 1% 3% 3% 37 % 0% 100 % 6 822 52 % 2% 8% 3% 33 % 2% 100 % 12 177 73 % 3% 5% 5% 11 % 3% 100 % 111 56 % 3% 3% 3% 32 % 2% 100 % 25 038 69 % 2% 6% 3% 15 % 5% 100 % 1 680 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (ei oppisop. koul.) Oppisopimuskoulutukseen osallistuneet ja/tai tutkinnon suorittaneet Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 5 vuotta Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat ja opiskelijat 110 69 % 2% 6% 3% 15 % 5% 100 % 1 680 53 % 5% 4% 4% 31 % 4% 100 % 8 604 55 % 5% 2% 4% 31 % 3% 100 % 4 344 47 % 4% 4% 3% 41 % 1% 100 % 1 272 51 % 5% 6% 5% 28 % 6% 100 % 2 988 56 % 3% 2% 3% 35 % 1% 100 % 14 757 59 % 3% 2% 3% 33 % 1% 100 % 4 437 OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (ei oppisopimuskoulutus) Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat, opiskelijat ja/tai näyttötutkinnon suorittaneet Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (ei oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (ei oppisop.k.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (ei oppisop. koul.) Oppisopimuskoulutukseen osallistuneet ja/tai tutkinnon suorittaneet Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) 111 60 % 2% 2% 2% 33 % 0% 100 % 3 261 52 % 3% 3% 3% 37 % 2% 100 % 7 017 69 % 8% 0% 8% 15 % 0% 100 % 39 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) OPS-perusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus) 112 Liitetaulu 3.1.4. Opintojen kulku koulutusaloittain 2, 3, 4 ja 5 vuotta opintojen aloittamisesta. Kaikki tutkintolajit. (%) Oppisopimusmuotoimen ja oppilaitosmuotoinen koulutus. Osuudet laskettu tavoitekoulutuksen tietojen pohjalta. Oppisopimusmuotoinen koulutus Tutkinto Tutkinto Opiskelee Opiskelee alkuperäisessä muussa alkuperäisessä muussa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen Yhteensä % Yhteensä 2 vuotta Kaikki tutkintolajit koulutusaloittain Humanistinen ja kasvatusala 44 2 45 1 7 2 100 531 26 2 62 2 6 2 100 468 17 3 69 2 8 2 100 336 16 1 68 1 10 3 100 528 33 1 55 1 8 2 100 2 094 28 1 63 1 6 2 100 3 378 20 2 69 1 7 2 100 11 178 31 1 58 1 8 1 100 9 372 61 1 19 2 16 1 100 534 45 2 31 3 18 2 100 471 Luonnontieteiden ala Luonnonvara- ja ympäristöala 41 2 37 3 16 2 100 342 43 2 25 2 24 3 100 531 Matkailu-, ravitsemisja talousala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 49 1 15 3 31 2 100 2 103 57 0 22 2 18 2 100 3 381 47 2 27 2 21 2 100 11 181 48 2 19 2 28 1 100 9 369 68 1 5 3 23 1 100 528 49 3 6 4 36 2 100 462 61 2 7 2 27 1 100 330 49 2 11 3 33 3 100 534 52 2 5 3 36 1 100 2 097 65 1 8 2 22 1 100 3 378 55 2 5 3 34 1 100 11 175 52 2 4 3 38 1 100 9 369 Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Luonnonvara- ja ympäristöala Matkailu-, ravitsemisja talousala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 3 vuotta Kaikki tutkintolajit koulutusaloittain Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala 4 vuotta Kaikki tutkintolajit koulutusaloittain Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Luonnonvara- ja ympäristöala Matkailu-, ravitsemisja talousala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 5 vuotta Kaikki tutkintolajit koulutusaloittain 113 Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Luonnonvara- ja ympäristöala Matkailu-, ravitsemisja talousala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Oppilaitosmuotoinen koulutus 2 vuotta Kaikki tutkintolajit koulutusaloittain Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Luonnonvara- ja ympäristöala Matkailu-, ravitsemisja talousala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 3 vuotta Kaikki tutkintolajit koulutusaloittain Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Luonnonvara- ja ympäristöala Matkailu-, ravitsemisja talousala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 4 vuotta Kaikki tutkintolajit koulutusaloittain Humanistinen ja kasvatusala 60 3 2 3 29 3 100 195 53 4 1 4 35 3 100 222 61 2 2 3 31 2 100 186 50 2 4 5 35 4 100 294 54 3 3 4 34 2 100 942 67 2 4 3 23 2 100 1 440 56 3 2 3 35 1 100 6 825 52 3 2 3 39 1 100 4 701 Tutkinto Tutkinto Opiskelee Opiskelee alkuperäisessä muussa alkuperäisessä muussa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen Yhteensä % Yhteensä 26 % 1% 63 % 2% 7% 3% 100 % 1140 13 % 1% 74 % 3% 4% 5% 100 % 3837 8% 1% 76 % 3% 5% 8% 100 % 1890 20 % 1% 63 % 2% 7% 6% 100 % 3387 19 % 1% 67 % 2% 5% 7% 100 % 6183 26 % 1% 64 % 2% 5% 3% 100 % 9210 12 % 1% 78 % 1% 4% 5% 100 % 20757 23 % 1% 64 % 2% 6% 4% 100 % 7590 61 % 1% 20 % 2% 11 % 4% 100 % 1281 56 % 2% 24 % 5% 8% 6% 100 % 4158 41 % 2% 32 % 4% 12 % 10 % 100 % 2346 51 % 3% 21 % 3% 15 % 7% 100 % 4122 54 % 1% 21 % 3% 12 % 8% 100 % 6666 61 % 1% 20 % 3% 11 % 4% 100 % 11865 61 % 1% 21 % 2% 9% 6% 100 % 22227 53 % 2% 22 % 4% 15 % 4% 100 % 8670 68 % 2% 9% 3% 13 % 5% 100 % 1281 Kulttuuriala 66 % 2% 10 % 5% 10 % 6% 100 % 4158 Luonnontieteiden ala 49 % 2% 16 % 4% 16 % 12 % 100 % 2346 114 Luonnonvara- ja ympäristöala Matkailu-, ravitsemisja talousala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 5 vuotta Kaikki tutkintolajit koulutusaloittain Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Luonnonvara- ja ympäristöala Matkailu-, ravitsemisja talousala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Tekniikan ja liikenteen ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 58 % 3% 8% 3% 20 % 8% 100 % 4122 63 % 2% 9% 3% 15 % 8% 100 % 6666 68 % 2% 9% 3% 14 % 4% 100 % 11865 70 % 1% 9% 2% 12 % 6% 100 % 22227 60 % 2% 9% 3% 21 % 5% 100 % 8670 61 % 3% 9% 4% 20 % 3% 100 % 204 60 % 5% 6% 3% 21 % 5% 100 % 486 34 % 3% 9% 6% 41 % 7% 100 % 378 54 % 4% 4% 3% 30 % 5% 100 % 819 54 % 4% 2% 4% 31 % 5% 100 % 897 62 % 4% 4% 4% 22 % 4% 100 % 2676 53 % 5% 3% 3% 32 % 3% 100 % 2823 53 % 4% 4% 4% 31 % 3% 100 % 1992 115 Liitetaulukko 3.1.5 : Opintojen kulku neljä vuotta opintojen aloittamisesta koulutusaloittain ja tutkintolajeittain (%). Oppisopimuskoulutus ja oppilaitosmuotoinen koulutus. Osuudet laskettu tavoitekoulutuksen tietojen pohjalta. OPPISOPIMUSMUOTOINEN KOULUTUS Tutkinto alkuperäisessä tutkintolajissa Opiskelee alkuperäisessä tutkintolajissa Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Muut Yhteesnä % Yhteensä N Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) Humanistinen ja kasvatusala 56 2 35 7 100 144 Kulttuuriala 48 5 41 6 100 324 Luonnontieteiden ala 61 4 30 5 100 69 Luonnonvara- ja ympäristöala 47 13 34 6 100 210 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 59 2 32 7 100 669 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 71 3 22 4 100 837 Tekniikan ja liikenteen ala 59 4 31 6 100 3012 56 2 35 7 100 3480 75 6 19 0 100 48 Luonnonvara- ja ympäristöala 50 8 42 0 100 36 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 51 4 41 4 100 747 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 56 3 37 4 100 219 Tekniikan ja liikenteen ala 52 5 38 5 100 2283 59 2 36 3 100 3462 Humanistinen ja kasvatusala 72 6 18 4 100 327 Kulttuuriala 46 11 27 16 100 111 Luonnontieteiden ala 61 8 27 4 100 249 Luonnonvara- ja ympäristöala 50 10 30 10 100 282 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 47 8 36 9 100 660 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 64 11 21 4 100 2295 Tekniikan ja liikenteen ala 54 6 34 6 100 5835 35 10 47 8 100 2421 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 116 OPPILAITOSMUOTOINEN KOUUTUS Tutkinto alkuperäisessä tutkintolajissa Opiskelee alkuperäisessä tutkintolajissa Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Muut Yhteensä % Yhteesnä N Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot Humanistinen ja kasvatusala 51 % 7% 29 % 13 % 100 % 300 Kulttuuriala 48 % 6% 30 % 16 % 100 % 447 Luonnontieteiden ala 29 % 5% 41 % 24 % 100 % 225 Luonnonvara- ja ympäristöala 50 % 3% 34 % 13 % 100 % 846 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 56 % 2% 30 % 11 % 100 % 1 044 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 65 % 2% 21 % 11 % 100 % 2 181 Tekniikan ja liikenteen ala 53 % 3% 34 % 11 % 100 % 2 709 53 % 3% 33 % 11 % 100 % 58 % 5% 32 % 5% 100 % 57 Luonnonvara- ja ympäristöala 39 % 9% 35 % 17 % 100 % 207 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 43 % 7% 42 % 8% 100 % 399 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 42 % 6% 44 % 8% 100 % 213 Tekniikan ja liikenteen ala 43 % 5% 43 % 8% 100 % 711 43 % 4% 48 % 5% 100 % Humanistinen ja kasvatusala 79 % 9% 6% 6% 100 % 141 Kulttuuriala 59 % 6% 16 % 20 % 100 % 321 Luonnontieteiden ala 32 % 14 % 30 % 24 % 100 % 456 Luonnonvara- ja ympäristöala 49 % 9% 25 % 17 % 100 % 735 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 40 % 6% 30 % 24 % 100 % 483 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 56 % 9% 25 % 10 % 100 % 2 655 Tekniikan ja liikenteen ala 47 % 7% 29 % 17 % 100 % 1 470 40 % 13 % 33 % 15 % 100 % Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 2 001 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Luonnontieteiden ala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 795 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 1 080 117 Liitetaulukko 3.1.6. Opintojen kulku maakunnan mukaan 4 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Osuudet laskettu tavoitekoulutuksen tietojen pohjalta. Tutkinto alkuperäisessä tutkintolajissa Tutkinto muussa tutkintolajissa Opiskelee alkuperäisessä tutkintolajissa Opiskelee muussa tutkintolajissa Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen Etelä-Karjala EteläPohjanmaa 64 % 1% 10 % 3% 21 % 1% 100 % 65 % 1% 3% 1% 28 % 2% 100 % Etelä-Savo 59 % 2% 7% 3% 26 % 2% 100 % 483 Kainuu 54 % 2% 8% 6% 28 % 2% 100 % 270 Kanta-Häme KeskiPohjanmaa 59 % 2% 7% 2% 28 % 1% 100 % 747 57 % 1% 12 % 3% 26 % 1% 100 % Keski-Suomi 61 % 2% 4% 3% 28 % 2% 100 % 1 089 Kymenlaakso 51 % 2% 11 % 2% 32 % 3% 100 % 594 Lappi 58 % 1% 3% 2% 34 % 1% 100 % 897 Pirkanmaa 58 % 2% 5% 3% 31 % 1% 100 % 2 076 Pohjanmaa PohjoisKarjala PohjoisPohjanmaa 69 % 1% 4% 2% 24 % 0% 100 % 651 56 % 3% 6% 3% 30 % 2% 100 % 56 % 1% 6% 2% 33 % 1% 100 % Pohjois-Savo 59 % 2% 5% 3% 30 % 1% 100 % 837 Päijät-Häme 50 % 2% 10 % 3% 34 % 1% 100 % 843 Satakunta 63 % 2% 6% 3% 25 % 1% 100 % 879 Uusimaa VarsinaisSuomi 50 % 2% 5% 3% 39 % 1% 100 % 10 635 50 % 2% 6% 2% 39 % 1% 100 % Yhteensä % Yhteensä N 345 2 802 261 483 1 515 2 448 118 Liitetaulukko 3.1.7. Opintojen kulku äidinkielen mukaan 4 vuotta opintojen aloittamisesta (%) Tutkinto Tutkinto Opiskelee Opiskelee alkuperäisessä muussa alkuperäisessä muussa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa tutkintolajissa Ei tutkintoa, ei opiskele, työllinen Ei tutkintoa, ei opiskele, ei työllinen Yhteensä % Yhteensä N 59 % 2% 3% 3% 32 % 1% 100 % 8 745 suomi (sis. saame) 59 % 2% 3% 3% 32 % 1% 100 % 8 199 ruotsi 63 % 3% 5% 1% 27 % 1% 100 % 246 muut kielet ja tuntematon 54 % 1% 4% 4% 35 % 2% 100 % 297 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: erikoisammattitutkinnot (oppisop.koul.) 56 % 1% 3% 3% 37 % 0% 100 % 6 822 suomi (sis. saame) 56 % 1% 4% 2% 37 % 0% 100 % 6 522 ruotsi 45 % 1% 3% 1% 49 % 1% 100 % 228 muut kielet ja tuntematon 46 % 4% 4% 4% 42 % 0% 100 % 72 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: perustutkinnot (oppisopimuskoulutus) 52 % 2% 8% 3% 33 % 2% 100 % 12 177 suomi (sis. saame) 52 % 2% 8% 3% 33 % 2% 100 % 10 962 ruotsi 63 % 1% 6% 3% 26 % 1% 100 % 405 48 % 1% 10 % 2% 33 % 6% 100 % 810 Näyttötutkintoon valmistava koulutus: ammattitutkinnot (oppisopimuskoulutus) muut kielet ja tuntematon 119 Liitteet Liite 1. Kysely oppisopimuskoulutuksen järjestäjille. Kyselylomake Oppisopimuskoulutuksen arviointi Ohjeita Arvoisa oppisopimuskoulutuksen järjestäjä, Tämä kysely koskee kaikkien tutkintolajien oppisopimuskoulutusta. Jos henkilökohtaistaminen ja prosessin toteutus eroavat merkittävästi tutkintolajeittain, voitte vastata kyselyyn useampaan kertaan ja merkitä jokaiseen kyselyyn ko. tutkintolajin. Merkitkää kyselyn alussa ne koulutusalat, joita antamanne tiedot koskevat. Samoin kuin tutkintolajien kohdalla, voitte täyttää kyselyn useampaan kertaan jos koulutusalat eroavat mielestänne merkittävästi. Vastaattehan ystävällisesti mahdollisiman pian, mielellään 3.11.2014 mennessä. Jos vastaaminen viivästyy, imoitattehan sähköpostitse. Voitte vastata myös ruotsiksi tai englanniksi. Kyselyyn vastaaminen vie noin 30 minuuttia. Avovastausten kirjoitustilaa voi venyttää suuremmaksi vetämällä hiirellä kirjoitustilan oikeasta alareunasta. Lähetä vastauksesi painamalla Tallenna-painiketta kyselyn lopussa. Suuret kiitokset vastauksistanne! [email protected] [email protected] Taustakysymyksiä 1. Minkä tutkintolajin koulutusta vastauksenne koskevat (tässä kyselyssä)? ammatillinen perustutkinto (ops-perusteinen) ammatillinen perustutkinto (näyttötutkinto) ammattitutkinto erikoisammattitutkinto 2. Minkä alan koulutusta vastauksenne koskevat (tässä kyselyssä)? sosiaali- ja terveysala tekniikka- ja liikenneala yhteiskunta-, liiketalous- ja hallintoala matkailu-, ravitsemis- ja talousala luonnonvara- ja ympäristöala 120 3. Missä maakunnassa järjestettyä oppisopimuskoulutusta vastauksenne koskevat (tässä kyselyssä)? Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Ahvenanmaa 4. Tarjoatteko itse tietopuolisia opintoja? kyllä ei Jos vastasit kyllä, vastaa seuraavaan kysymykseen. Jos vastasit ei, siirry kysymykseen 6. 5. Kuinka suuren osan (prosentuaalisen) tietopuolisista opinnoista toteutatte? a) itse (%) b) ostopalveluna (%) c) sisäisenä hankintana (kilpailutettu) (%) d) muuten (%), miten? 121 6. Miten hankitte tutkintotilaisuuksien (näytöt) toteuttajat? (vastaus prosentuaalisena jakaumana) a) järjestämme itse (%) b) ostopalveluna (%) c) sisäisenä hankintana (kilpailutettu) (%) d) muuten (%), miten? Henkilökohtaistaminen ja henkilökohtainen opiskeluohjelma 7. Millä tavoin opiskelijan soveltuvuutta alalle arvioidaan? ? opiskelijan itsearviointi koulutustarkastajan arviointi työnantajan arviointi tietopuolisten opintojen opettajan arviointi 8. Millä tavoin opiskelijan soveltuvuutta oppisopimuskoulutukseen arvioidaan? ? opiskelijan itsearviointi koulutustarkastajan arviointi työnantajan arviointi tietopuolisten opintojen opettajan arviointi 9. Henkilökohtaistamisessa kartoitetaan mm. opiskelijan osaaminen ja muut lähtökohdat. Millä tavoin kartoitus toteutetaan? ? virallisilla dokumenteilla (todistukset yms.) muilla dokumenteilla (työnäytteet, portfoliot, opiskelijan tuottamat näytteet tms.) osaamiskartoituksella (esim. www.osaan.fi) keskustelulla opiskelijan kanssa keskustelulla työnantajan kanssa muuten Miten muuten lähtökohdat kartoitetaan? 10. Kuinka paljon painoarvoa annetaan seuraaville osioille henkilökohtaistamisen pohjana? ? ei lainjonkin hyvin epärelevantti, en paljon kaan verran paljon osaa sanoa aikaisempi alaan liittyvä koulutus 122 aikaisempi alaan liittyvä työkokemus nykyinen ammattitaito muu asiaan liittyvä kokemus ja toiminta ammattitaidon saavuttamisen ja koulutuksen kannalta keskeiset työtehtävät työpaikalla opiskelijan taipumukset opiskelijan kiinnostus 11. Missä määrin alla luetellut tekijät ohjaavat henkilökohtaistamista seuraavissa asioissa? a) koulutuksen järjestäjän vakiintuneet käytännöt henkilökohtaistamisessa ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon epärelevantti, en osaa sanoa tietopuoliset opinnot tutkinnon suorittamisen tavat työpaikalla tapahtuva oppiminen b) opiskelijan yksilölliset tekijät ei lainkaan jonkin hyvin paljon verran paljon epärelevantti, en osaa sanoa tietopuoliset opinnot tutkinnon suorittamisen tavat työpaikalla tapahtuva oppiminen opiskelijalle soveltuvat opiskelu- ja arviontimenetelmät ja ohjaustoimet c) työpaikkaan liittyvät tekijät ei lainkaan jonkin verpaljon ran hyvin paljon epärelevantti, en osaa sanoa työpaikan osaamistarve työpaikalla tapahtuvan oppimisen mahdollisuudet työpaikan mahdollisuudet ohjata opiskelijaa 123 Henkilökohtainen opiskeluohjelma 12. Kuinka monta tapaamista järjestetään henkilökohtaisen opiskeluohjelman laatimiseen liittyen keskimäärin? 1 2 3-4 5 tai enemmän 13. Ovatko kaikki kolme tahoa (koulutuksen järjestäjä, työnantaja, opiskelija) aina tapaamisissa mukana? kyllä ei Mitä muita tahoja tapaamisiin mahdollisesti osallistuu? 14. Tehdäänkö suunnitelmiin tarvittaessa muutoksia? ei koskaan harvoin aika usein aina 15. Miksi suunnitelmia muutetaan? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon aikatauluihin liittyvät asiat tietopuolisiin opintoihin liittyvät seikat työpaikkaan liittyvät asiat opiskelijaan littyvät seikat muut syyt Mitä muut syyt voivat olla? Oppisopimuskoulutuksen prosessin hallinta 16. Missä määrin oman oppilaitoksen tietopuolisten opintojen opetustarjontaa hyödynnetään? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon 124 epärelevantti, en osaa sanoa 17. Jos oppilaitoksen omaa opetusta ei hyödynnetä, miksi? 18. Millaisilta tahoilta tietopuolisia opintoja hankitaan? ei lain- jonkin verpaljon kaan ran hyvin paljon lähin tai oma oppilaitos muut oppilaitokset muut koulutusta/opetusta antavat tahot Miltä muilta tahoilta tietopuolisia opintoja hankitaan? 19. Kuinka paljon seuraavat tekijät vaikuttavat tietopuolisten opintojen hankintaan? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon kilpailutus (julkiset hankinnat) omistajataho pitkäaikainen yhteistyö (julkiset hankinnat / hankintarajat) muut tekijät Mitkä muut tekijät vaikuttavat tietopuolisten opintojen hankintaanne? 20. Kuinka paljon seuraavat tekijät vaikuttavat työpaikkakouluttajan valintaan? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon on toiminut aikaisemmin vastaavassa tehtävässä on oman alansa asiantuntija on kiinnostunut ohjaustehtävästä opiskelija on ehdottanut työnantaja on ehdottanut muut tekijät Mitkä muut tekijät vaikuttavat työpaikkakouluttajan valintaan? 21. Työpaikkakouluttajina toimii usein vakiintuneita työpaikkakouluttajia uusia työpaikkakouluttajia 22. Tarjoaako koulutuksen järjestäjä työpaikkakouluttajille koulutusta ja perehdytystä tehtävään? kyllä ei 125 23. Kuinka moni työpaikkakouluttaja osallistuu työpaikkakouluttajien koulutukseen ja / tai perehdytykseen? Kaikki, jos ei ole aiemmin toiminut työpaikkakouluttajana Arvioi lisäksi karkeasti prosentteina, kuinka moni työpaikkakouluttaja osallistuu koulutukseen / perehdytykseen? 24. Kuinka monta ohjattavaa työpaikkakouluttajillanne on keskimäärin? 1 opiskelija 2-5 opiskelijaa 6-10 opiskelijaa muu määrä Jos työpaikkakouluttajilla on muu määrä ohjattavia kuin yllä, montako? 25. Kuinka usein seuraavat tahot tekevät aloitteen oppisopimuskoulutuksen aloittamiseksi? ei lainkaan harvoin usein hyvin usein epärelevantti, en osaa sanoa opiskelija oppilaitos työnantaja tietopuolisten opintojen tarjoaja muu (esim. vakuutusyhtiö) Mitkä muut tahot voivat tehdä aloitteen oppisopimuskoulutuksen aloittamiseksi? 26. Arvioi karkeasti prosentteina, kuinka useassa tapauksessa työnantaja on a) vakiintunut oppisopimuskouluttaja? b) uusi työnantajaorganisaatio ? 27. Millä tavoin koulutuksen järjestäjä osallistuu työnantajan ja opiskelijan keskinäisen kontaktin rakentamiseen? ei lainhyvin epärelevantti, en harvoin usein kaan usein osaa sanoa opiskelija on entuudestaan työnantajan työntekijä opiskelija hakee oppisopimuspaikkaa työorganisaatiosta ja sopii itsenäisesti työskentelystä organisaatiossa opiskelija ei tunne entuudestaan työnantajaa ja järjestäjä osallistuu jo alkuvaiheessa työskentelystä sopimiseen muuten a) vaihdetaan oppilaitosmuotoiseen opiskeluun? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon opiskelijaan liittyvät syyt työnantajaan liittyvät syyt muut syyt 126 Miten muuten koulutuksen järjestäjä osallistuu em. kontaktin rakentamiseen? 28. Kuinka monta oppisopimusta kullakin koulutuksen järjestäjän vastuuhenkilöllä (koulutustarkastaja) on hoidettavanaan keskimäärin? kpl 29. Kuinka monta koulutusalaa koulutuksen järjestäjän vastuuhenkilöllä (koulutustarkastaja) on hoidettavanaan? ei lainhyvin epärelevantti, en harvoin usein kaan usein osaa sanoa Koulutuksen järjestäjä tarjoaa oppisopimuskoulutusta vain tietyllä koulutusalalla Koulutustarkastajalla on hoidettavanaan keskimäärin 1-2 koulutusalaa Koulutustarkastaja hoitaa kaikkia koulutusaloja 30. Koulutustarkastajan yhteydenpito työnantajaorganisaatioon ennen sopimuksen solmimista: kuinka paljon käytetään seuraavia menetelmiä selvitettäessä organisaation soveltuvuutta kouluttajaksi? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon Käynnillä paikan päällä Perehtymällä organisaatiota koskeviin dokumentteihin yms. Tapaamisella Puhelinkeskusteluin tai sähköpostiviestinnällä muu 31. Millä tavoin varmistetaan, että työpaikalla käytännön työtehtävissä tapahtuvat opinnot ja tietopuoliset opinnot niveltyvät yhteen ja oppisopimuskoulutuksen toteutus palvelee osaamistarvetta? Koulutustarkastajan yhteydenpito työnantajaorganisaat ei lainjonkin hyvin paljon kaan verran paljon Koulutustarkastajan, opiskelijan ja työpaikkakouluttajan yhteydenpidolla opiskelijan henkilökohtaisen opiskeluohjelman päivittämisen/tarkastamisen yhteydessä tietopuolisten opintojen opettajan ja opiskelijan välisillä epävirallisilla keskusteluilla muu Millä muilla tavoin em. varmistetaan? 32. Kuvaa lyhyesti, miten niveltämistä varmistetaan ja millaisia pulmia tässä tavoitteessa saattaa olla. 127 33. Miten oppisopimuskoulutuksen toteuttamista johdetaan ja valvotaan? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon yhteydenpidolla opiskelijaan ja työpaikkakouluttajaan väliarvioinneilla koulutuksen järjestäjän käynneillä työpaikalle tietopuolisten opintojen toteuttajan käynneillä työpaikalle työnantajan laatimilla selvityksillä muu Miten muuten toteuttamista johdetaan ja valvotaan? 34. Missä määrin oppisopimuksia muutetaan / keskeytetään? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon vaihdetaan oppilaitosmuotoiseen opiskeluun vaihdetaan opintokokonaisuuksia / tukinnon osia puretaan keskeytetään muutetaan jotenkin muuten Miten muuten oppisopimuksia muutetaan? 35. Miksi oppisopimuksia muutetaan? a) vaihdetaan oppilaitosmuotoiseen opiskeluun ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon opiskelijaan liittyvät syyt työnantajaan liittyvät syyt muut syyt Kerro tarkemmin b) vaihdetaan opintokokonaisuuksia / tutkinnon osia ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon opiskelijaan liittyvät syyt työnantajaan liittyvät syyt muut syyt Kerro tarkemmin 128 c) puretaan ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon opiskelijaan liittyvät syyt työnantajaan liittyvät syyt muut syyt Kerro tarkemmin d) keskeytetään ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon opiskelijaan liittyvät syyt työnantajaan liittyvät syyt muut syyt Kerro tarkemmin e) muutetaan jotenkin muuten ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon opiskelijaan liittyvät syyt työnantajaan liittyvät syyt muut syyt Kerro tarkemmin Opintojen eteneminen Miten opintojen etenemistä seurataan ja opiskelijaa ohjataan? 36. Opiskelijan itsearvioinnin seuraaminen. Kuinka monta kertaa vuodessa keskimäärin opiskelijan kanssa käydään keskustelu itsearvioinnista? 37. Ketkä ovat paikalla itsearvioinnin seurantakeskustelussa? ei lainkaan harvoin usein hyvin usein /aina opiskelija työpaikkakouluttaja tietopuolisten opintojen opettaja joku muu 38. Millainen itsearviointi on ja millä tavoin se palvelee oppimista? 129 39. Kuinka monta kertaa vuodessa keskimäärin opiskelijalle annetaan palautetta hänen edistymisestään? 40. Millaisissa tilanteissa palautetta annetaan? (voit valita useamman vaihtoehdon) näyttöjen tai muiden opintosuoritusten ohessa itsearviointien yhteydessä tarvittaessa muuten 41. Miten palautetta annetaan? 42. Miten palaute hyödynnetään? 43. Ketkä ovat paikalla palautetilanteessa? ei lainkaan harvoin usein hyvin usein /aina opiskelija työpaikkakouluttaja tietopuolisten opintojen opettaja joku muu 44. Ketkä osallistuvat tutkintotilaisuuden organisointiin? ei lainkaan harvoin usein hyvin usein /aina opiskelija työnantajan edustaja tietopuolisten opintojen opettaja joku muu 45. Ketkä osallistuvat arvosanojen antamiseen? ei lainkaan harvoin usein hyvin usein /aina opiskelija työnantajan edustaja tietopuolisten opintojen opettaja joku muu 46. Millä tavoin järjestäjä seuraa yleisesti opiskelua ja oppimista oppisopimuskoulutuksessa? ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon kyselyillä ja muilla opiskelijapalautteilla kyselyillä oppilaitoksille kyselyillä ja muilla työnantajapalautteilla 130 järjestäjän ja oppisopimustyönantajien tapaamisissa Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen 47. Millä tavoin järjestäjä pyrkii kehittämään oppisopimustoimintaansa? 48. Miten oppisopimuskoulutuksen laatua ja tehokkuutta voitaisiin mielestäsi kehittää? Yhteystiedot Yhteystietosi (kyselyn vastaukset käsitellään anonyymisti) Oppisopimuskoulutuksen järjestäjätaho? 131 Liite 2 Kysely tietopuolisten opintojen opettajille. Kyselylomake Oppisopimuskoulutuksen arviointi (tietopuoliset opettajat) Ohjeita Arvoisa oppisopimuskoulutuksen tietopuolisten opintojen opettaja, Toteutamme Opetus- ja kulttuuriministeriön tilauksesta selvitykseen oppisopimuskoulutuksen toimivuudesta ja vaikuttavuudesta. Tietopuolisten opettajien näkökulma on tärkeä, minkä vuoksi pyydämme sinua arvioimaan järjestelmää omalta osaltasi. Vastaathan ystävällisesti mahdollisiman pian, mielellään 16.02.2015 mennessä. Avoimiin kysymyksiin voi vastata myös ruotsiksi tai englanniksi. Avovastausten kirjoitustilaa voi venyttää suuremmaksi vetämällä hiirellä kirjoitustilan oikeasta alareunasta. Lähetä vastauksesi painamalla Tallenna-painiketta kyselyn lopussa. Käsittelemme vastaukset anonyymisti, mutta jos haluat mielelläsi osallistua mahdolliseen haastatteluun, lisää yhteystietosi loppuun. Valitettavasti kyselyn tutkintoaloista puuttuu humanistinen ja kasvatusala, eikä kyselyä voi muokata enää koska siihen on vastattu. Ko. alan toimijat, merkitkää ala kyselyn viimeiseen tekstilaatikkoon. Suuret kiitokset vastauksista! Arja Haapakorpi ja Päivi Virtanen Helsingin yliopisto [email protected] [email protected] Taustakysymyksiä 1a. Kuinka montaa oppisopimuskoulutuksen ryhmää opetat (keskimäärin lukuvuosittain)? 1b. Oletko oppisopimuskoulutuksen vastuuopettaja 132 ryhmänohjaaja 2. Minkä tutkintolajin oppisopimuskoulutuksissa opetat? ammatillinen perustutkinto (ops-perusteinen) ammatillinen perustutkinto (näyttötutkinto) ammattitutkinto erikoisammattitutkinto 3. Minkä opintoalan oppisopimuskoulutuksessa opetat? sosiaali- ja terveysala tekniikka- ja liikenneala yhteiskunta-, liiketalous- ja hallintoala matkailu-, ravitsemis- ja talousala luonnonvara- ja ympäristöala 4. Missä maakunnassa toimit oppisopimuskoulutuksen opettajana? Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi 133 Ahvenanmaa 5. Mitä omistajamuotoa oppilaitoksesi edustaa? kuntayhtymä kunta yksityinen 6. Onko oppilaitoksenne suuri, monialainen (vähintään 4 koulutusalaa) oppilaitos tai konserni keskikokonen, vähintään 2 koulutusalan oppilaitos pieni, 1-2 koulutusalaan keskittyvä oppilaitos Henkilökohtaistaminen ja henkilökohtainen opiskeluohjelma 7. Missä vaiheessa oppilaitoksenne tietopuolisten opintojen opettajat osallistuvat henkilökohtaistamisprosessiin kokemuksesi mukaan? ei koskaan joskus yleensä aina epärelevantti/ en osaa sanoa ennen oppisopimuksen tekoa sopimuksen teon yhteydessä sopimuksen teon jälkeen 8. Henkilökohtaistamisprosessi tietopuolisten opintojen opettajan näkökulmasta ei kosepärelevantti/ en joskus yleensä aina kaan osaa sanoa Painaako tietopuolisten opintojen opettajan näkemys prosessissa riittävästi? Sujuuko prosessi ongelmitta? 9. Millaisia ongelmia henkilökohtaistamisprosessiin sisältyy? 10. Miten henkilökohtaistamisprosessia tulisi kehittää? 11. Miten varmistetaan, että kaikki opsin oppimistavoitteet saavutetaan työpaikalla? 12. Miten varmistetaan, että kaikki opsin oppimistavoitteet saavutetaan tietopuolisissa opinnoissa? 13. Kuinka hyvin henkilökohtaistaminen (osaamiskartoitus, työpaikalla oppiminen, tietopuoliset opinnot)...? ei lainjonkin paljon hyvin epärelevantti, en 134 kaan verran paljon osaa sanoa perustuu opintosuunnitelmaan? toimii henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) pohjana? 14. Kuinka hyvin opiskelijoiden HOPS:a pystytään noudattamaan? ei kosepärevelantti, en joskus yleensä aina kaan osaa sanoa 15. Kuinka usein opiskelijat osallistuvat tietopuolisiin opintoihin oman HOPS:n mukaisesti? Yhteistyö oppisopimustoimijoiden välillä 16. Arvioi kommunikaatiota työpaikan ja työpaikkaohjaajan / työpaikkakouluttajan kanssa sopimuksen aikana ei lain- jonkin verhyvin pal- epärelevantti, en osaa sapaljon kaan ran jon noa Kommunikaation määrä Kommunikaation toimivuus 17. Millaista on toimiva kommunikaatio/yhteistyö työpaikan/työpaikkaohjaajan/-kouluttajan kanssa? 18. Millaisia kipupisteitä kommunikaatioon/yhteistyöhön työpaikan/työpaikkaohjaajan/kouluttajan kanssa liittyy? 19. Miten kommunikaationta/yhteistyötä voisi kehittää? 20. Työpaikalla oppimisen ja tietopuolisten opintojen niveltäminen ei lain- jonkin verhyvin palpaljon kaan ran jon Kuinka sujuvaa niveltäminen on? epärelevantti, en osaa sanoa 21. Millaista on toimiva niveltäminen? 22. Millaisia kipupisteitä niveltämiseen liittyy? 23. Miten niveltämistä voisi kehittää? 24. Oppisopimustarkastajan rooli ei lainkaan jonkin verhyvin pal- epärelevantti, en osaa paljon ran jon sanoa 135 Tukeeko tarkastaja riittävästi prosessia? 25. Millaisia kipupisteitä yhteistyöhön tarkastajan kanssa liittyy? 26. Miten yhteistyötä voisi kehittää? 27. Yhteistyö muiden tietopuolisten opintojen järjestäjien kanssa liian vähän sopivasti liikaa säännöllisesti teemakohtaisesti Yhteistyötä tehdään 28. Miten yhteistyötä voisi kehittää? Tietopuolinen opetus ja tutkintotilaisuudet 29. Tutkintotilaisuuksien järjestämistapa on toimiva ei lainkaan jonkin verran paljon hyvin paljon epärelevantti, en osaa sanoa 30. Kuka/ketkä ottavat vastaan/arvioivat tutkintotilaisuudet? 31. Liittyykö näytön vastaanottajan pätevyyteen tai jääviyteen kipupisteitä? 32. Millaisia kipupisteitä tutkintotilaisuuksien järjestämiseen liittyy? 33. Tietopuolinen opetus. Millainen käsitys sinulla on siitä, ei koshyvin harvoin usein kaan usein kuinka usein opetus on aidosti opsperustaista? kuinka usein opiskeluryhmissä on opiskelijoita eri koulutusmuodoista? kuinka usein ryhmissä on eri tutkintoa suorittavia? epärelevantti, en osaa sanoa 34. Minkä muun tyyppisen koulutuksen opiskelijoita voi ryhmissä olla (työvoimapoliittisen koulutuksen, oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskelijoita tms 35. Riittävätkö resurssit /työaika HOPS:en mukaiseen opetuksen räätälöinnin toteuttamiseen? 136 36. Millaisia haasteita/etuja eri koulutusmuodoista/tutkinnoista olevien opiskelijoiden sekaryhmä aiheuttaa? Lisää vielä yhteystietosi, jos haluaisit mielelläsi osallistua mahdolliseen haastatteluun aiheesta. 137 Liite 3. Haastatteluteemat: työnantajat, opiskelijat ja oppisopimustoimistot 3 A Haastatteluteemat tarkastajat/järjestäjät Oppisopimuskoulutuksen Laatuun vaikuttavia seikkoja. Läpäisevät teemat: Miten koulutusalat eroavat toisistaan alla mainittujen alla? Onko tutkintolajilla merkitystä? Henkilökohtaistaminen ja prosessin hallinta. Johdanto Millaisia opiskelijat ovat? - Ikärakenne - Ovatko jo ko. työnantajan palveluksessa - Toteutuuko nuorisotakuun mukaisia oppissopimuksia? Ja miten poikkeavat muista (henkilökohtaistaminen ja prosessin hallinta) Millaisia työnantajaorganisaatiot? Isoja/pieniä/muuta? Millaisilla motiiveilla ovat mukana oppisopimustoiminnassa? Mistä hankitte tietopuolisen opetuksen? Henkilökohtaistaminen Millä tavalla varmistetaan, että kaikki tarvittava tieto on käytettävissä henkilökohtaistamista varten a) opiskelijasta b) työpaikasta c) opinnoista? Onko joskus käynyt niin, että myöhemmässä vaiheessa on havaittu jotakin henkilökohtaistamisessa, joka ei ollut tiedossa suunnitelmaa tehtäessä? Työnantaja ja tehtävät painottuvat henkilökohtaistamisessa, onko näin? Onko ristiriitaa tai epäsuhtaa työpaikalla oppimisen ja tietopuolisten opintojen (oppilaitos) välillä? Jos on, millaisia? Millaisissa tapauksissa työpaikalla oppiminen ja tietopuoliset opinnot niveltyvät ihanteellisesti? Suunnitelmiin tehdään muutoksia, jotka liittyvät vastauksessanne useimmiten aikatauluun,tietopuolisiin opintoihin ja opiskelija. Millaisia syyt ovat Onko henkilökohtaistamisen malli/käytäntö hyvä tällaisenaan? Onko siinä jossain mielessä korjaamisen varaa? Henkilökohtaistaminen todellisuudessa - Työpaikan tarpeet ja rooli - Ohjattavien suuri määrä, onko ohjeet minkä mukaan työpaikalla toimitaan, mm. opitaan - SopimusPRO:n aktiivinen käyttö, miten järjestelmän hälytyksiin reagoidaan - Työnjaosta miten sovittu mm oppilashuoltokysymyksissä - Kuinka konkreettisesti suunnitelmassa on se, millaisia tehtäviä opiskelijan täytyy tehdä oppiakseen asiat, joita ei vielä osaa. Oppisopimusprosessin hallinta Onko prosessin hallinnan malli toimiva nykyisellään? Jos ei, miten sitä tulisi muuttaa? Tietopuolisten opintojen hankinta: hankitaan myös ulkopuolelta, keiltä ja mihin liittyy? Kilpailutuksella on suuri merkitys hankinnassa, millä tavoin? 138 Millaiset työnantajaorganisaatiot ovat hyviä oppisopimuskumppaneita? Millaisia kokemuksia työpaikkakouluttajista; onko ohjaus toimivaa; millaisissa tilanteissa hankausta; millaisissa tilanteissa erityisen hyviä tuloksia? Millaista tarjoamanne työpaikkakouluttajan koulutus on? Miten suunnittelette sitä, keitä on mukana? Millaisia kokemuksia työpaikalla oppimisen ja oppilaitosopiskelun niveltymisestä? - Paras kokemus - Vähemmän toimiva kokemus Onko niveltämisen toiminnan varmistamiseen joitain menetelmiä tai työvälineitä? Millaisia laatujärjestelmiä on ja kuinka systemaattisesti niitä hyödynnetään. Jos iso järjestäjä, kattaako se kaiken opetuksen ja miten se kattaa oppisopimuskoulutuksen. Miten käytetään oppiksessa?Millaisia syitä keskeyttämisten ja purkamisten taustalla? Opiskelijat/työnantajaMillaisia syitä opintokokonaisuuksien vaihtamisen taustalla?Loppukommenteissa toivoitte arvostusta, yhteisiä toimintamalleja oppisopimustoiminnan kehittämistä oppilaitostoiminnan rinnalla. Millä tavoin? Työnantayhteystietojen ja opiskelijayhteystietojen pyyntö 139 3 B Opiskelija Haastatteluteemat Johdanto 1. Millainen tilanne: miksi oppisopimus oli hyvä ratkaisu opiskeluun? 2. Millaisiin tavoitteisiin opiskelu liittyy: urakehitys, pysyvä työ, palkankorotus, kehottiko työnantaja, onko kysymys ammattipätevyyden saavuttamisesta? 3. Oliko ko. työpaikassa jo ennen opiskelua? 4. Kuulutko nuorisotakuun piiriin? Liittyykö opiskelusi siihen? 5. Millaista opiskelu on, mitä se vaatii? (oma-aloitteisuus, vastuu) Henkilökohtaistaminen 4. Mikä on opiskelijan mielestä opintojen henkilökohtaistamisen idea tai tavoite; onko järkevä? Onko toteutettavissa? 5. Onko prosessi ollut toimiva: ovatko osallistuvat tahot (työpaikkaohjaaja, oppisopimustarkastaja) olleet paikalla; onko aikataulutus ollut sopiva; onko opiskelijan kanssa keskusteltu riittävästi asiasta? Onko suunnitelmia muutettu jälkeenpäin? 6. Millä tavoin henkilökohtaistaminen on toteutunut opiskelijan mielestä? Ovatko tavoitteet olleet järkevät ja realistiset? Onko suunnitelma tukenut tavoitteiden toteutumista? Onko kaikki relevantti tieto opiskelijan aikaisemmasta toiminnasta otettu huomioon? Ovatko suunnitelma ollut toimiva (tietopuolisen ja työssäoppimisen sisällöt ja aikataulutus)? Ovatko työpaikan tarpeet/opiskelijan omat tarpeet olleet sopivassa suhteessa suunnitelmaa tehtäessä? Kuinka konkreettisesti suunnitelmassa on se, millaisia tehtäviä opiskelijan täytyy tehdä oppiakseen asiat, joita ei vielä osaa. 7. Onko työnantaja ottanut huomioon henkilökohtaistamiseen liittyvät tarpeet (opinnot, työtehtävät yms.) riittävästi? 8. Miten arvioit tietopuolisten opintojen ja työssäoppimisen hyödyllisyyttä suhteessa opiskelun tavoitteisiin? Ovatko sisällöt olleet toimivat? Entä opiskelumuodot/opetusmenetelmät? Miten verkkoopetusta on koko hyödynnetty koulutuksen aikana? 9. Onko oppilaitoksen tietopuolisten aineiden opetus niveltynyt työpaikalla oppimiseen sujuvasti? 10. Onko henkilökohtaistamisen malli/käytäntö hyvä tällaisenaan? Onko siinä jossain mielessä korjaamisen varaa? 11. Tiesikö opiskelija, mitä täytyy oppia, jos ei tiennyt, tiesikö, mistä katsoa. Onko henkilökohtainen opiskelusuunnitelma todellisesti käytössä. Työssäoppimisen ja tietopohjaisten rytmitys ja aikataulutus Näitkö siitä, mitä missäkin kuussa piti oppia työpaikalla ja tietopohjaisissa. Suunnitelmassa pitäisi olla myös yhteyshenkilöt, joihin ottaa yhteyttä, jos kysyttävää. Onko tietopuolinen ope mukana henkilökohtaistamisessa? Oppisopimusprosessin hallinta Ovatko opintojen seuraamisen ja tukemisen prosessit toimivia? Ovatko tutkintotilaisuudet toimivia osaamisen osoittajina? Onko tutkintotilaisuuksien suunnittelun malli hyvä? Entä tutkintotilaisuuksien arviointiprosessi: onko se ollut oikeudenmukainen ja oppimista tukeva? Ketkä ovat olleet paikalla ko. tilaisuuksissa? Onko oppisopimustoimiston tarkastaja pitänyt yhteyttä riittävästi? Onko itsearvioinnin tavoite selvä ja mielekäs? Millä tavoin ja millaisissa kohdissa itsearviointia on toteutettu? Onko itsearviointia riittävästi /liikaa? Pidätkö arvioinnin menetelmiä (tutkintotilaisuudet, itsearvioinnit, arviointikeskustelut) toimivina osaamisen arvioinnin ja osaamisen tukemisen menetelminä? Onko yhteydenpito oppisopimustoimiston tarkastajan kanssa, tietopuolisten aineiden opettajan kanssa ollut riittävää ja opiskelua tukevaa? Kuinka usein ja miten he ovat pitäneet yhteyttä? 140 Millaisia yleisiä havaintoja oppisopimuksesta? Millaista kehitettävää? 141 3 C Työpaikkakouluttajan/työnantajan edustajan haastatteluteemat Johdanto - Millaisia opiskelijat ovat Ikärakenne Ovatko jo ko. työnantajan palveluksessa Toteutuuko nuorisotakuun mukaisia oppissopimuksia? Työnantajaorganisaatio: Millaisilla motiiveilla mukana oppisopimustoiminnassa? Kuinka laajaa oppisopimustoiminta on organisaatiossa? Henkilökohtaistaminen Miten työpaikkaohjaaja/organisaatio osallistuu opiskelijan henkilökohtaistamiseen? Keitä on mukana prosessissa? Onko joskus käynyt niin, että myöhemmässä vaiheessa on havaittu jotakin henkilökohtaistamisessa, joka ei ollut tiedossa suunnitelmaa tehtäessä? Työnantaja ja tehtävät painottuvat henkilökohtaistamisessa, onko näin? Onko ristiriitaa tai epäsuhtaa työpaikalla oppimisen ja tietopuolisten opintojen (oppilaitos) välillä? Jos on, millaisia? Millaisissa tapauksissa työpaikalla oppiminen ja tietopuoliset opinnot niveltyvät ihanteellisesti? Suunnitelmiin tehdään muutoksia, jotka liittyvät vastauksessanne useimmiten aikatauluun,tietopuolisiin opintoihin ja opiskelija. Millaisia syyt ovat Onko henkilökohtaistamisen malli/käytäntö hyvä tällaisenaan? Onko siinä jossain mielessä korjaamisen varaa? Mitä työnantaja odottaa henkilökohtaistamiselta? Oppisopimusprosessin hallinta Onko prosessin hallinnan malli toimiva nykyisellään? Jos ei, miten sitä tulisi muuttaa? Toteutetaanko organisaatiossa tietopuolisten opetusta? Miksi? Millaisia kokemuksia oppisopimusopiskelijoista? Millaisia kokemuksia oppisopimustoimistoista? Toimiiko keskinäinen koordinaatio ja kommunikaatio? Millaisia kokemuksia oppilaitoksista (tietopuolinen opetus)? Toimiiko keskinäinen koordinaatio ja kommunikaatio? Osallistuminen työpaikkaohjaajakoulutukseen; millaisia kokemuksia? Millaisia toivomuksia? Millaisia kokemuksia työpaikalla oppimisen ja oppilaitosopiskelun niveltymisestä (esim. aikataulutus, tiedonvaihto, kokemusten vaihto)? - Paras kokemus - Vähemmän toimiva kokemus Onko sopimuksia purettu/keskeytetty? Millaisia syitä keskeyttämisten ja purkamisten taustalla? Opiskelijat/työnantaja Millaisia syitä opintokokonaisuuksien vaihtamisen taustalla? Millaisia yleisiä havaintoja oppisopimuksesta toimiiko hyvin, vrt. oppilaitosmuotoinen koulutus? millaisia kehittämisehdotuksia? 142 Liite 4: Tietopuolisen koulutuksen hankinta, muut tahot. Vastaajat ilmoittivat lisäksi seuraavia muita tahoja, joilta tietopuolista koulutusta hankitaan: Koulutuksen järjestäjät, joilla on järjestämissopimus ko. tutkintoon Konsulttifirmoilta, jos kyse muusta lisäkoulutuksesta amk tai yksityinen järjestäjä "konsulttiyrityksiltä" Rastor Oy, MIF Oy, Faktia Valmennus Oy Ammattikorkeakoulut, yliopistot, alan asiantuntijat Helsingin Diakonissalaitos, Mirja Peltola ry/Amiedu, Rastor yksityiset koulutusyritykset Yksityinen sektori. ulkopuoliset asiantuntijat Arkistolaitos verkostokonsultit Työnantaja hoitaa joissain koulutuksissa. tutkintoon johtamattoimissa lisäkoulutuksissa on yhdistyksiä tai yrityksiä Yksityisiltä koulutusta antavilta tahoilta, joilla ko. alasta todiparas tietämys Verkkokursseja tarjoava yritys amiedu, edupoli, SLk-Instituutti, Haaga-Perho,MIF, Aspectum, tamora esi. AEL, Rastor, MIF, Verutum Yksityiset koulutusta tarjoavat ammatinharjoittajat hankintaa muilta kuin oppilaitostoimijoilta on hyvin vähän. Ei-tutkintoon johtav Laitetoimittajat, yksityiset koulutuksen järjestäjät joissain koulutuksissa käytetään asiantuntijapalveluita Yksityiset koulutuksen järjestäjät 143 144
© Copyright 2024