Kaukolan pohjavesialueen suojelusuunnitelma
Kaukolan pohjavesialueen suojelusuunnitelma Pia Lindholm 20.10.2015 Salon kaupunki 1 Kaukolan pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman sisältö 1 Johdanto ........................................................................................................................... 3 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet ......................................................................................... 5 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö................................................................... 5 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä ............................................................. 7 4 Suojelusuunnitelma-alue................................................................................................... 9 4.1 Geologia ja hydrogeologia .......................................................................................... 9 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu ..................................................................................... 10 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet ....................................................... 11 Kartta 1. Kaukolan pohjavesialue. ........................................................................... 12 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset ............. 13 5.1 Asutus ...................................................................................................................... 13 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti ......................................................................... 14 Kartta 2. Kaukolan pohjavesialueen jätevesijärjestelmät. ........................................ 18 Kartta 3. Kaukolan pohjavesialueella oleva vesijohto- ja viemäriverkosto. .............. 19 5.1.2 Öljysäiliöt ............................................................................................................ 20 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät ........................................................................................ 22 Kartta 4. Kaukolan pohjavesialueella olevat öljysäiliöt ja maalämpöjärjestelmät. ... 24 5.2 Maa-ainesten otto ..................................................................................................... 25 5.2.1 Kotitarveottaminen ............................................................................................. 25 5.2.2 SOKKA-hanke .................................................................................................... 26 Kartta 5. Kaukolan pohjavesialueen SOKKA-kohteet ja roskaantuneet alueet ........ 29 5.3 Muuntajat .................................................................................................................. 30 Kartta 6. Kaukolan pohjavesialueen muuntajat, TSRR-tiet ja Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet. ......................................................................................... 33 5.4 Maatalous ................................................................................................................. 34 5.4.1 Peltoviljely .......................................................................................................... 35 5.4.2 Karjatalous ......................................................................................................... 35 5.5 Metsätalous .............................................................................................................. 36 5.6 Liikenne ja tienpito .................................................................................................... 38 5.6.1 Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja -määrät ......................................................... 40 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta ........................................................................................ 41 2 5.8 Pilaantuneet maa-alueet ........................................................................................... 42 5.9 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat .................................................................... 44 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta ........................................................................ 46 6.1 Raakaveden laadun tarkkailu ................................................................................... 46 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset .......................................................................................................................... 48 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa ................................. 49 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma ................................................................. 49 8.2. Kemikaalionnettomuudet ......................................................................................... 49 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa ................... 50 10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kaukolan pohjavesialueella ........................................................................................................................................... 53 11 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen ......................................................................... 55 Lähteet ............................................................................................................................... 56 Liitteet ................................................................................................................................ 58 Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä Liite 2. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Liite 3. Kaukolan pohjavesialuekartta 3 1 Johdanto Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja pohjavesialueiden maankäytön yhteensovittamisessa. Suunnitelmaa tehtäessä kartoitetaan suunnitelma-alueen pohjavettä mahdollisesti vaarantavat toiminnot ja esitetään tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan turvaamiseksi myös jatkossa. Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvänlaatuista, mutta pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle. Salon kaupungin alueella sijaitsee yhteensä 68 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi tai veden hankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi. Salon pohjavesialueilla on noin 70 vedenottamoa. Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä kolmisenkymmentä pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (Nro 461/ 2000) määräykset. Salon alueen kallioperä koostuu pääosin graniittisista ja suprakrustisista, voimakkaasti metamorfoituneista kivilajeista. Salon alueen maaperä koostuu luoteessa Kuusjoen, Perttelin ja Halikon alueella pääosin hienoainespitoisista pelloista ja kumpuilevista kallio- ja moreenimäistä. Alueella on pieniä katkonaisia harjujaksoja. Salon alueen lounaisosaa hallitsee lounais-koillissuunnassa kulkeva III–Salpausselän reunamuodostuma. Salon kaupungin alueella suurimmat uhat pohjavedelle aiheutuvat öljysäiliöistä, viemäröintiin kuulumattomista jätevesistä, pilaantuneista maista sekä (vanhoista) maaainesten ottamisalueista. Muita alueen pohjavettä uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa teollisuus, hautausmaat, maatalous ja tieliikenne. Vuoden 2015 pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko), Isonummi (Muurla), Kaukola (Muurla) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I luokan pohjavesialueiksi. Hankkeen aikana tehtiin maastokartoituksia kaikilla alueilla sekä vesinäytteenotto Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta. Maastokäynneillä kartoitettiin pohjavedelle riskiä aiheuttavia tekijöitä ja toimintoja. Vesinäytteenoton tarkoitus Kirkonkylän pohjavesialueella oli päivittää tietoja pohjaveden laadusta ja samalla tarkistaa pohjaveden soveltuvuutta talousvedeksi. Maastokäynnit tehtiin 10.6. (Kisko), 23.6. (Isonummi, Kaukola, Mustamäki) ja 24.6. (Ylhäinen-Kärkkä). Vesinäytteet otettiin 16.6.2015. Hankkeen alkamisesta tiedotettiin Salon kaupungin kotisivuilla. Tiedote oli nähtävillä 24.4.–30.6.2015 Salon kaupungin ilmoitustaululla ja sähköisellä ilmoitustaululla. Lisäksi tiedote suojelusuunnitelmahankkeesta julkaistiin 24.4.2015 Salon Seudun Sanomissa. Suojelusuunnitelmaehdotukset olivat nähtävillä 31.8.–30.9.2015. Lausunnot pyydettiin Lounais-Suomen aluehallintovirastolta ja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. LounaisSuomen aluehallintoviraston antama lausunto on huomioitu suojelusuunnitelmassa. 4 Varsinais-Suomen ELY-keskus ei katsonut tarpeelliseksi antaa lausuntoa, koska ELYkeskuksesta osallistuttiin ohjausryhmän työhön ja kommentoitiin työtä sen edetessä. Pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseen tarvittavien taustatietojen kerääminen aloitettiin kartoittamalla pohjavesialueilla sijaitsevien asuin- ja yrityskiinteistöjen lämmitysjärjestelmät sekä erityisesti käytössä olevat ja käytöstä poistetut öljysäiliöt. Kaukolan pohjavesialueelle (0250108) lähetettiin postitse kyselyitä 51 kpl toukokuun 2015 alussa. Kysely lähettiin alueella sijaitseville asuin- ja yrityskäytössä oleville kiinteistöille. Vastauksia saatiin 39 kpl. Kaikille pohjavesialueille vuoden 2015 hankkeessa lähetetyt kyselyt vastausmäärineen on esitettynä taulukossa 1. Taulukko 1. Riskikartoituskyselyt pohjavesialueittain. Pohjavesialue Lähetetyt (kpl) kyselyt Saadut (kpl) vastaukset Vastausprosentti Isonummi 9 6 67 % Kaukola 51 39 76 % Kirkonkylä (Kisko) 36 23 64 % Mustamäki 94 62 66 % Ylhäinen-Kärkkä 195 111 57 % Yhteensä 385 241 63 % Suojelusuunnitelman on laatinut Pia Lindholm Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitokselta ja se on toteutettu yhteistyössä Salon kaupungin ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano on esitetty alla. Ossi Hussi, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Salon yksikkö Markus Kukkonen, Salon kaupunki, kaupunkisuunnittelu Hillevi Lehto, Salon kaupunki, ympäristönsuojelu Kirsti Lepistö, Salon kaupunki, maaseutupalvelut Erika Liesegang, Varsinais-Suomen ELY-keskus Sami Saari, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto Sanna-Liisa Suojasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus Eila Varjo, Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos Kalle Virtanen, Salon kaupunki, Liikelaitos Salon Vesi 5 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesiä suojellaan, koska halutaan säilyttää luonnontilaiset pohjavedet entisellään ja estää ihmistoimintaa heikentämästä pohjavesien laatua. Pohjaveden suojelusuunnitelmien tarkoituksena ovat pohjavesialueiden suojelun tehostaminen kuvaamalla mm. riskitekijät ja toimenpide-ehdotukset riskien poistamiseksi sekä vedenottamoiden suoja-alueiden rajausten tarkistus tai rajausten laatiminen, jos suoja-aluerajauksia ei ennestään ole. Lisäksi tavoitteena on toimintaohjeiden laatiminen vahinko- ja vaaratilanteiden varalta sekä pohjavesialueelta olemassa olevien tietojen päivittäminen ja puuttuvien tietojen koonti yhteen. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmahankkeen tavoitteena olikin koota pohjavesialueen tiedot yhteen suojelusuunnitelma-asiakirjaan, jolloin suojelusuunnitelmien käytettävyys ja hyöty esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa helpottuu. Pohjavesien suojelun tavoitteena on myös kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi, rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena esimerkiksi viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja terveydensuojeluviranomaiset ja vesihuoltolaitokset mutta myös pohjavesialueiden asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelmassa sijainneista. on havainnollistavia karttoja riskitoimintojen laadusta ja 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö Pohjavesien suojelua kansallisesti ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (527/2014) sekä vesilaki (587/2011). Merkittävimmät osat suojelun kannalta ovat pohjavesien pilaamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) määrää tarvittavista/selvitettävistä tiedoista vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle sijoittuvan toiminnan lupahakemuksessa. Pohjaveden pilaamiskielto: ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 §:ssä määrätään, että ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontuisi. Myöskään toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa tehdä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, eikä tehtävä toimenpide saa vaikuttaa pohjaveden laatuun muutoin loukaten yleistä tai toisen yksityistä etua. 6 Vesilain tavoitteena on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää; ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain luvuissa 3 ja 4 säädetään luvanvaraisista vesitaloushankkeista, pohjaveden ottamisesta ja vedenottamoiden suoja-alueista. Lain mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi, mutta suoja-aluetta ei kuitenkaan saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain 3 §:n mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole satu vesilain mukaista lupaa. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena oli pohjavesien osalta pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat uusimmat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiksi vuosille 2016–2021. Lounais-Suomi kuuluu Kokemäenjoen – Saaristomeren – Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Lounais-Suomen pohjavesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista on esitetty yhteinen näkemys ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016–2021. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä päivitettiin 2014 lisäämällä lakiin uusi luku, 2 a (1263/2014), jossa muutettiin muun muassa pohjavesialueiden luokittelua ja ohjeistettiin suojelusuunnitelmien sisältöä. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan 15.3.2011. Asetus edellytti jätevesien käsittelyn tehostamista alun perin 15.3.2016 mennessä, mutta valtioneuvosto pidensi 26.3.2015 siirtymämääräaikaa kahdella vuodella 15.3.2018 asti. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja johtamisesta pohjavesialueilla on annettu tarkempia määräyksiä Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä. 7 Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1. 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä Pohjavesialueiden rajaus perustuu maaperän- ja kallioperän hydrogeologisiin piirteisiin. Aluetta rajatessa otetaan huomioon pohjavesiesiintymäalueen maalajikoostumus, maalajin vedenläpäisevyys sekä alueen yhtenäinen hydraulinen laajuus. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Lisäksi pohjavesialueen sisälle rajataan muodostumisalue eli hyvin vettä läpäisevän alueen raja. Muodostumisalueen maaperän vedenläpäisevyys vastaa vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä. Pohjavesiä muodostuu eniten mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneissä jäätikköjokimuodostumissa, kuten harjuissa, deltoissa sekä reunaja saumamuodostumissa. Salon alueella yksi tärkeimmistä vedenhankinta-alueista on III Salpausselän reunamuodostuma, jolla sijaitsee useita pohjavesialueita. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) lisättiin uusi luku 2 a (1263/2014), jonka mukaan aiemman kolmen pohjavesiluokan sijaan edellytetään pohjavesialueet nykyisin luokiteltavan kahteen luokkaan sen mukaan, miten ne soveltuvat vedenhankintaan ja millainen suojelutarve niillä on. Uusi luokittelu (taulukko 2) korvaa aiemmat I, II ja III luokat, joihin kuuluvia alueita tarkastellaan uudelleen niiden sijoittamiseksi uusiin luokkiin. Edelleen käytössä oleva luokka III, eli muut pohjavesialueet, poistetaan kokonaan ja siihen kuuluneet alueet luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä, miten alue soveltuu vedenhankintaan. Laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Näitä pohjavesialueita koskien otetaan käyttöön uusi E-luokka. Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet. Lisäksi laissa on säännökset pohjavesialueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja valmistelusta. Tässä työssä olevista pohjavesialueista kerrotaan vielä vanhan luokituksen mukaisesti I luokan pohjavesialueina. ELY-keskukset tarkistavat pohjavesialueiden luokituksen uuden luokituksen mukaiseksi, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. 8 Taulukko 2. Uuden pohjavesiluokittelun määritelmät. Pohjavesialueiden uusi luokittelu: 1-luokka • vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet; vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin 2-luokka • muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet; pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön E-luokka • Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelemat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (esimerkiksi lähde, lähdepuro tai lähdelampi); kuuluvat myös joko luokkaan 1 tai 2 9 4 Suojelusuunnitelma-alue Kaukolan pohjavesialue (0250108) on luokiteltu I luokan pohjavesialueeksi. Pohjavesialuetta ei ole määritelty riskialueeksi tai selvityskohteeksi. Pohjavesialue on esitetty kartassa 1. ELY-keskukset tekevät pohjavesialueille kemiallisen ja määrällisen tilan luokitukset vesienhoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin yhdeksi viisivuotiskaudeksi kerrallaan. Uusimmat luokitukset on tehty vuonna 2013. Pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto pohjavesimuodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Kaukolan pohjavesialueen määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. Pohjaveden kemiallinen tila luokitellaan hyväksi, kun pohjavedessä havaitut keskimääräiset pitoisuudet eivät ole ylittäneet yhdessäkään seurantapaikassa pohjaveden laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Kaukolan pohjavesialueen kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. 4.1 Geologia ja hydrogeologia Kaukolan pohjavesialue on III Salpausselkävyöhykkeeseen liittyvä, koillinenlounassuuntainen reunamuodostuma, joka rajoittuu kaakkoisreunalla kallioiseen mäkialueeseen. Aines on pääasiassa keskikarkeaa hiekkaa, mutta myös savea, karkeaa hietaa ja hiekkamoreenia löytyy paikoin. Alueen kallioperä on porfyyristä graniittia. Alueen kokonaispinta-ala on 2,74 km2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 1,39 km2. Muodostuman pinnassa on rantavoimien synnyttämiä rantavalleja. Kallionpinnan korkeustasovaihteluiden takia maakerrosten paksuus vaihtelee huomattavasti alueen eri osissa. Paksuimmat maakerrokset sijaitsevat pohjavesiesiintymän luoteis- ja pohjoisreunalla, missä vettäjohtavien hiekkavaltaisten maakerrosten paksuudeksi on todettu suurimmillaan noin 15 metriä. Luoteisreunalla sekä alueen pohjoisosassa vettäjohtavia hiekkakerroksia peittää pääosin tiivis savesta-siltistä koostuva pintakerros. Pohjavesi virtaa kallion viettosuuntaa noudattaen länsi-luoteeseen kohti Muurlanjokilaaksoa. Lounaisimmassa osassa pohjaveden päävirtaussuunta on koillisesta lounaaseen. Vedenhankinnan kannalta alue on merkittävä, mutta alueella muodostuvaa pohjavettä ei saada vedenhankintaan yhdestä pisteestä. 10 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu Kaukolassa sijaitsee Kukinnummen vedenottamo (kuva 1). Vedenottamon kaivotyyppi on putkikaivo (1 kpl). Pumpattu pohjavesi käsitellään lipeällä (alkaloidaan). Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1993, ja sillä on Länsi-Suomen vesioikeuden myöntämä vedenottolupa vuodelta 1991. Luvassa keskimääräiseksi vedenottomääräksi on arvioitu noin 600 m3/d kuukausikeskiarvona, mutta todellinen käyttömäärä on ollut 317 m3/d vuonna 2013 (Mäkinen 2015). Pohjavettä on arvioitu muodostuvan 700 m 3/d. Alueen imeytymiskerroin on 0,3. Pohjavesikortissa vuodelta 1999 Kukinnummen vedenottamon läheisyydessä pohjaveden luonnollinen korkeus on +27,10 m ja ottamolla pohjaveden luonnolliseksi korkeudeksi on ilmoitettu +28,00 m (N60 korkeusjärjestelmässä eli N2000 järjestelmässä n. +27,30 m ja n. +28,20 m ). Pohjavesialueella on vedenottamon lisäksi kolme havaintoputkea, joista voidaan mitata pohjaveden korkeutta. Ensimmäisen kerran mittauksia on tehty vuonna 2002–2003 ja viimeksi vuonna 2011. Vedenkorkeus on pysynyt melko tasaisena kaikissa putkissa noin +27 m (N2000) tasolla. Vedenottolupaan liittyy velvoitetarkkailu, ja © Pia Lindholm viimeisin tarkkailuohjelma on vuodelta 2002. Tarkkailuohjelmaan sisältyy myös vedenlaadun tarkkailu, joka perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetukseen (461/2000). Kuva 1. Kukinnummen vedenottamo. Vesihuoltoverkostoihin pumpatun veden laatu on täyttänyt asetetut laatuvaatimukset ja laatusuositukset. Laatutiedot ovat peräisin raakavedestä otetuista näytteistä. Vuosina 2013–2014 Kukinnummen pohjavesialueen raakavesi on ollut lievästi hapanta pH:n ollessa keskimäärin 6,8. Vesi on ollut pehmeää kokonaiskovuuden (Ca+Mg) ollessa keskimäärin 0,50 mmol/l. Liukoisen hapen pitoisuus on ollut keskimäärin 4,5 mg/l ja hiilidioksidipitoisuus on ollut keskimäärin 30 mg/l. Vedessä rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet matalat, raudan ollessa keskimäärin n. 25 µg/l ja mangaanin alle 10 µg/l. Veden sähkönjohtavuus on ollut keskimäärin 15,25 mS/m. Veden alkaliniteetti on ollut keskimäärin 0,73 mmol/l. Vedestä ei havaittu yhtään koliformisia bakteereja eikä E. coleja. (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). 11 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet Jotta pohjaveden suojelua voidaan tehostaa ja pohjavesialueen toimintoja ohjata paremmin, pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin. Vedenottamon suoja-alue voidaan perustaa vesilain (VL 4:11, 4:12, 4:13 §) mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä. Toisaalta vedenottamoiden yhteyteen voidaan perustaa suojelusuunnitelmien yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä (Orvomaa 2008). Vedenottamoalueet Vedenottamoalueeksi luetaan vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välitön ympäristö. Alueiden ainoa käyttötarkoitus on vedenhankinta. Kyseinen alue on hyvä aidata ja rakennukset lukita. Kaukolan pohjavesialueella sijaitsevan Kukinnummen vedenottamon alue on aidattu ja lukittu. Ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet Vedenottamon suoja-alue on vedenottamon ympärille rajattu vyöhykkeellinen alue, jonka tarkoituksena on suojella pohjavettä. Vedenottamon suoja-alue käsittää yleensä vedenottamoalueen sekä lähija kaukosuojavyöhykkeen. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeet on määritetty pohjavesialueen rajat, pohjavedenottamoiden vaikutusalue sekä maa- ja kallioperän ominaisuudet huomioon ottaen. Vyöhykerajausta suunniteltaessa on huomioitu myös pohjaveden virtaussuunnat, pohjaveden korkeus ja vedenoton suuruus ottamoilta. Lähisuojavyöhykkeiden määrittelyperusteena on muun maankäytön, esimerkiksi rakentamisen ja soranoton haittavaikutusten estäminen. Lähisuojavyöhyke on vedenottamoa tai tulevaa vedenottopaikkaa ympäröivä vyöhyke, jonka ulkorajalta pohjaveden virtaus vedenottamolle tai vedenottopaikalle kestää noin 50–60 vuorokautta. Lähisuojavyöhykkeen leveys pohjaveden päävirtaussuunnasta vedenottamolle tai tutkitulle vedenottopaikalle on keskimäärin arvioituna 300–500 metriä (joskus jopa yli kilometri) ja 200–300 metriä virtaussuunnan alapuolelle. Kaukosuojavyöhyke käsittää koko päävirtausalueen, jolta pohjavesi virtaa vedenottamolle tai tulevalle vedenottopaikalle. Useissa tapauksissa kaukosuojavyöhyke käsittää koko pohjavesialueen. Lähisuojavyöhyke suunnitelma-alueella Suojavyöhyke esitetään rajattavaksi Kukinnummen vedenottamolle, koska alueelta voidaan ottaa vettä talouskäyttöön. Lähisuojavyöhyke on pyritty määrittämään alueiden hydrogeologiset olosuhteet ja pohjavettä vaarantavat tekijät huomioiden. Suojavyöhykeehdotus on esitetty pohjavesialuekartassa aluekuvausten yhteydessä kartassa 1. 12 Kartta 1. Kaukolan pohjavesialue. 13 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskikohteet. Riskikohteet voivat muuttua ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa on hyvä päivittää esim. 5-10 vuoden välein riippuen esimerkiksi siitä, onko alueelle ollut voimakasta tulomuuttoa tai onko alueelle myönnetty uusia ympäristö- tai maa-aineslupia. Pohjavesialueilla voi olla myös pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-alueita. Näiden pilaavat aineet voivat päätyä hitaasti pohjaveteen, jossa niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua. Yleisiä riskitekijöitä pohjavesialueilla ovat mm. asutus (viemärit, öljy- ja polttoainesäiliöt), liikenne, tienpito, maantiekuljetukset, teollisuus ja muu yritystoiminta, hautausmaat, pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten ottaminen, murskaus- ja asfalttiasemat, maa- ja metsätalous, ilman epäpuhtaudet, rakentaminen sekä pohjaveden liiallinen otto. Riskin suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon riskikohteessa olevan maaperän laatu, pohjaveden virtaussuunnat sekä riskikohteen etäisyys vedenottamosta. Haittaaineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. haitta-aineen kemialliset ominaisuudet ja maaperän vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet. Nopeinta kulkeutuminen on hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Savikot voivat kokonaan estää haitta-aineiden pääsyn syvemmälle maaperään ja pohjaveteen. Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta haitta-aineiden leviämiseen pohjavedessä. Kaukolan pohjavesialueelle suurimmat riskit aiheutuvat haja-asutuksesta (jätevedet ja öljysäiliöt) sekä maa- ja metsätaloudesta. Liitteessä 2 on Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueille. 5.1 Asutus Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa toimimattomista kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä haja-asutusalueilla, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista ja ylitäytöistä. Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin pitoisuuksina, kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä (Nummelin 2014). Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina. Öljy-yhdisteet voivat säilyä muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Viime vuosina suosiotaan talojen lämmitysmuotona on kasvattanut maalämmön hyödyntäminen (Juvonen ja Lapinlampi 14 2013). Maalämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta joissain tapauksissa se saattaa muodostaa riskin pohjavedelle. Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vuoksi Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (tulivat voimaan 1.1.2013), rakennusjärjestyksessä (tullut voimaan 1.6.2010) ja jätehuoltomääräyksissä (tulivat voimaan1.1.2015) on annettu erityisiä määräyksiä muun muassa jätevesien käsittelystä pohjavesialueilla. Määräysten mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla jätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistojen rakentamisessa, sijoittamisessa, käytössä ja kunnossapidossa on noudatettava näitä määräyksiä sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 27 c §:ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (209/2011) ns. hajajätevesiasetus sekä muualla säädetään. Jätevesijärjestelmiä, öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin keväällä 2015 lähettämällä pohjavesialueen asukkaille kysely aiheesta. Jätevesijärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa 2 ja Kaukolassa oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto on esitetty kartassa 3. Öljysäiliöiden ja maalämpöjärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa 4. 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkkoon (Vesihuoltolaki, 10 § 681/2014). Valtioneuvoston antama asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Asetuksella säädettiin vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle niin, ettei jätevesistä koidu ympäristölle vaaraa. Vaatimukset koskivat kaikkia sellaisia kiinteistöjä (asuinrakennuksia, loma-asuntoja, karjatiloja, maitohuoneita ja kodin yhteydessä olevaa elinkeinotoimintaa), joita ei ollut liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uusien ja saneerattavien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien on täytettävä asetuksen vaatimukset heti ja vanhojen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tulee täyttää lainsäädännön vaatimukset 15.3.2018 mennessä. Kaukolan pohjavesialueella olevat kiinteistöt eivät suurimmaksi osaksi kuulu vesihuoltolaitoksen viemäröintiin. Kaukolan eteläosaan ollaan rakentamassa KaukolanTuohitun-Ylikulman jätevesiosuuskunnan viemäröintiä, johon Kaukolan alueen kiinteistöjä on liittymässä aikavälillä 2015–2018. Pohjavesialueen kiinteistöjen (mustat) jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti. Kiinteistöt, joilla syntyy vain harmaita jätevesiä, eivät kyselyn mukaan yleensä käsittele jätevesiään mitenkään. Taulukossa 3 on esitetty kyselyn ja kunnan tietokannan perusteella kootut tiedot vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon kuulumattomista kiinteistöistä. Taulukossa 4 on esitetty jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset. Pohjavesialueen kiinteistöt hankkivat talousvetensä joko vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkosta (enemmistö) tai omasta vedenottokaivosta. Kyselyn perusteella omia talousvesikaivoja pohjavesialueella on yhdeksän. Osa kiinteistöistä (viisi vastanneista) on 15 myös liittynyt vesihuoltolaitoksen vesijohtoon, mutta ottavat osan vedestä silti vielä omasta kaivosta. Muutamien kiinteistöjen vedenhankinnasta ei ollut saatavilla tarkempia tietoja. Taulukko 3. Pohjavesialueella olevat muut kuin kunnalliseen viemäriverkostoon kuuluvat jätevesijärjestelmät. Vihreällä korostetut kiinteistöt ovat kartoituskyselyn perusteella liittymässä Kaukola-Tuohittu-Ylikulman jätevesiosuuskuntaan. Kiinteistötunnus 734661-1-16 Käsiteltävät vedet Järjestelmä Puhdistetut vedet johdetaan Järjestelmän ikä Saostuskaivojen lietteen tyhjennys mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja avo-ojaan n. 32 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 661-2-20 ei tietoja ei tietoja 661-2-37 harmaita, komposti/ kuivakäymälä (sisä-wc ollut poissa käytöstä vuosien ajan) 2 kpl betonisia saostuskaivoja maahanimeyttämöön 661-2-38 harmaita, kuivakäymälä 661-3-15 mustia saunavedet imeytetään maahan 2 kpl betonisia saostuskaivoja maahanimeyttämöön n. 40 vuotta 661-4-20 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja avo-ojaan 28 vuotta 661-5-30 mustia 3 kpl muovisia saostuskaivoja, joista edelleen pienpuhdistamoon pumppu-kaivo, josta pumpataan puhdas jätevesi pois pv-alueelta vedenjakajan toisella puolella olevaan imeytyskenttään n. 13 vuotta 661-7-0 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja maahanimeyttämöön 662-3-25 662-3-104 662-3-90 662-7-0 ei tietoja ei tietoja ei tietoja harmaita, kuivakäymälä 663-1-4 harmaita, kuivakäymälä ei tietoja ei tietoja ei tietoja keittiö- ja pesuvedet johdetaan maahanimeyttämöön keittiö- ja pesuvedet johdetaan maahanimeyttämöön 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 30 vuotta 16 663-2-3 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja avo-ojaan 663-2-4 mustia salaojaan 663-2-16 663-5-6 ei tietoja mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja ei tietoja 2 kpl betonisia saostuskaivoja 663-2-32 663-2-37 663-2-38 ei tietoja ei tietoja mustia 663-3-43 mustia 663-3-9 harmaita, kuivakäymälä 663-3-17 mustia wc/pesuvedet saostuskaivoihin (2-3 kpl, betoni), josta edelleen keräilykaivoon muut jätevedet johdetaan erikseen maasuodattamoon 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 663-3-36 mustia salaojaan 4 krt/vuosi 663-4-4 mustia +harmaita 2 kpl betonisia saostuskaivoja wc-jätevedet johdetaan jäteveden umpisäiliöön 663-4-6 mustia 4 kpl betonisia saostuskaivoja 663-4-16 663-4-24 ei tietoja mustia ei tietoja 3 kpl betonisia saostuskaivoja 663-4-33 663-5-13 ei tietoja ei tietoja 663-5-15 663-7-1 ei tietoja ei tietoja ei tietoja 3 kpl saostuskaivoja ei tietoja ei tietoja 663-7-8 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja maahanimeyttämöön 663-7-10 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja avo-ojaan 663-7-13 mustia avo-ojaan 663-7-24 ei tietoja 3 m3 muovisia saostuskaivoja joista edelleen pienpuhdistamoon ei tietoja ei tietoja ei tietoja 3 kpl betonisia saostuskaivoja 3 kpl betonisia saostuskaivoja pesuvedet johdetaan maahanimeyttämöön n. 10 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle maahanimeyttämöön avo-ojaan n. 35 vuotta 1 krt/vuosi muut jv:t johdetaan erikseen pienpuhdistamoo n edelleen tontin 663-5-12 avoojaan 12 vuotta maahanimeyttämöön 35 vuotta 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 39 vuotta 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1-2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1-2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle avo-ojaan n. 14 vuotta 17 663-7-33 663-9-3 663-10-0 ei tietoja ei tietoja mustia ei tietoja ei tietoja 3 kpl betonisia saostuskaivoja 667-3-7 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja maahanimeyttämöön 35 vuotta 667-3-56 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja avo-ojaan 45 vuotta 667-3-137 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja avo-ojaan pellolle 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle Taulukko 4. Jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Jätevedet Viemäröidyllä alueella viemäriin liittymättömät kiinteistöt on liitettävä viemäriverkostoon rakennusjärjestyksen mukaisesti. Puhdistamattomien jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueilla kielletty. WC-jätevedet saa puhdistaa kiinteistöllä yhdessä muiden jätevesien kanssa haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Jos WC-jätevesiä ei käsitellä kiinteistöllä, ne on johdettava umpikaivoon ja muut jätevedet on käsiteltävä haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ja niiden kunto on selvitettävä. Tarvittaessa asukkaita ohjataan päivittämään järjestelmät vastaamaan valtioneuvoston asetusta (VnA209/2011) ja rakennusjärjestyksen määräyksiä. Jätevedenkäsittelystä ja sen järjestämisestä ns. hajajätevesiasetuksen (209/2011) mukaisesti laadittu opas tulisi jakaa kaikille pohjavesialueella sijaitseville kiinteistöille. Jätevedenpumppaamoiden ylivuotovesien pääsy pohjaveden muodostumisalueelle suositellaan estämään rakentamalla säiliö ylivuotovesille tai johtamalla ylivuotovedet pohjavesialueen ulkopuolelle. Uudet jätevedenpumppaamot on rakennettava pohjavesialueiden ulkopuolelle. 18 Kartta 2. Kaukolan pohjavesialueen jätevesijärjestelmät. 19 Kartta 3. Kaukolan pohjavesialueella oleva vesijohto- ja viemäriverkosto. Vesijohdot ovat merkitty sinisellä viivalla ja viemäriverkostot pinkillä viivalla. 20 5.1.2 Öljysäiliöt Öljypäästö öljysäiliöstä on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyvuoto on mahdollinen mm. säiliötä täytettäessä tai säiliön tai putkiston vuotaessa. Pohjavesialueilla etenkin vanhat maanalaiset säiliöt ovat riskitekijä, koska niiden suojauksista ja kunnosta ei yleensä ole tarkkaa tietoa. Maahan asennettujen säiliöiden ikääntyminen ja huollon laiminlyönti voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jota on vaikea havaita mutta joka muodostaa pohjavedenpilaantumisriskin. Pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä kerättiin tietoa kunnan rakennusvalvonnalta, palo- ja pelastusviranomaisilta sekä alueen asukkailta. Kaukolan pohjavesialueella sijaitsee viranomaisten tiedon ja kyselyn mukaan 18 lämmitysöljysäiliötä, joista käytöstä poistettuja on kolme. Öljysäiliöiden kunto- ja tarkastustiedoissa on puutteita. Tarkemmat tiedot säiliöistä on esitetty taulukossa 5 ja säiliöiden sijainnit on esitetty kartassa 4. Toimenpidesuositukset öljysäiliöille on esitetty taulukossa 6. Öljysäiliöistä aiheutuvaa riskiä voidaan pitää suunnitelma-alueella kohtalaisena johtuen säiliöiden suuresta määrästä. Suurin osa säiliöistä on maanpäällisiä ja niillä on joitain suojarakenteita. Taulukko 5. Öljysäiliötiedot pohjavesialueilla. Kiinteistötunnus 734- Sijainti: maan alla/päällä; ulkona/sisällä 661-1-16 maanpäällinen sisällä 661-3-15 pois käytöstä 661-4-63 maanpäällinen sisällä ei tietoja pois käytöstä maanalainen ei tietoja maanpäällinen sisätilassa maanpäällinen sisätilassa muovinen (lip lap) 663-3-36 maanpäällinen sisätilassa 663-4-4 maanpäällinen sisätilassa maanpäällinen sisätilassa 661-4-65 663-5-6 663-2-32 663-2-38 663-3-17 663-4-6 663-4-16 ei tietoja Tilavuus Materiaali Asennettu Viimeisin tarkistus Suojarakenteet teräs 80-luvulla 4/2003 lukko tyhjennetty ja puhdistettu suoja-allas 1974 teräs tyhjennetty teräs 1980 metalli 1982 säiliö hitsattu jossa muuraus ympärillä 90-luvulla metalli ehkä 1986 tarkastetaan 3 krt/vuosi kerran kuntotarkast ettu hälytysjärjestelmä suoja-allas, hälytysjärjestelmä hälytysjärjestelmä 2000 l ylitäytönestin 21 663-6-0 maanpäällinen sisätilassa 663-7-1 663-7-8 ei tietoja vanha maanalainen pois käytöstä maanpäällinen sisätilassa ei tietoja maanpäällinen ulkona 663-7-8 663-7-24 667-3-5 teräs 1978 4/2014 suoja-allas, hälytysjärjeste lmä tyhjennetty 3 m3 teräs 1976 2500 l pinnoitettu sisältä lukko Taulukko 6. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Öljysäiliöt Uusia maanalaisia säiliöitä ei tule sijoittaa pohjavesialueille. Uudet öljysäiliöt on sijoitettava maan päälle asianmukaisin suojarakentein varustettuna. Uuden säiliön hankinnasta on ilmoitettava palo- ja ympäristöviranomaisille. Alueen paloviranomaisilla olisi hyvä olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista sekä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Pelastusviranomaisen tulee 33 ja 34 §:ssä tarkoitettuja vähäisen tai tilapäisen toiminnan ilmoituksia käsitellessään toimia riittävässä yhteistyössä kyseessä olevan kunnan asianomaisten viranomaisten kanssa (685/2015 35 §) Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava pelastusviranomaiselle myös sellaisen sumutuspolttimella varustetun öljylämmityslaitteiston käyttöönotosta, joka ei ole edellyttänyt 33 §:n mukaista ilmoitusta. Pelastusviranomaisen on tarkastettava öljylämmityslaitteisto kolmen kuukauden kuluessa käyttöönotosta (685/2015 39 §) Omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin (390/2005 54 §) Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983) on määrätty. Maanalaisen säiliön ensimmäinen tarkastus tulee tehdä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Säiliön tarkistuskertojen väliin vaikuttavat mm. säiliön tyyppi ja säiliöluokka (eli säiliön kunto). Niille säiliöiden omistajille, jotka ovat laiminlyöneet säiliön tarkastusvelvoitteen, on paloviranomaisen lähetettävä tarvittaessa huomautuskirjelmä. Mikäli tilanne ei korjaudu, on säiliön omistajille vielä lähetettävä kirjallinen määräys, jonka mukaan säiliöt on tarkastettava määräajassa. Jollei määräystä noudateta, voi paloviranomainen määrätä asetettavaksi säiliöiden omistajille uhkasakon. Maanpäällisten suojaamattomien säiliöiden turvallisuutta on parannettava puuttuvilta osilta. Maanpäälliset säiliöt tai suoja-altaat tulee kattaa siten, että esim. sadevesi ei pääse täyttämään allasta. Öljysäiliöiden kunnosta vastaa omistaja. Kiinteistönomistajia on valistettava heidän velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Esimerkiksi vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, mikäli säiliötä ei ole tarkastettu tai säiliön suojarakenteet eivät ole asianmukaisia. 22 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät Salon kaupungin rakennusjärjestyksessä ei mainita maalämpöjärjestelmien rakentamisesta erikseen, vaan maalämpöjärjestelmien rakentamisessa on noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupamenettelyä. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten 13 §:ssä todetaan, että sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa. Vuoden 2015 kyselyn mukaan Kaukolan pohjavesialueella on kaksi maalämpöjärjestelmää, jotka ovat kuvattu taulukossa 7 ja esitetty kartassa 4. Maalämpöjärjestelmiin liittyvät toimenpidesuositukset on kuvattu taulukossa 8. Taulukko 7. Maalämpöjärjestelmät. Kiinteistötunnus Maapiiri/ Maa/kallio lämpökaivo 734-663-7-8 lämpökaivo 734-667-3-176 lämpökaivo Syvyys Lämmönsiirtoneste Suojaukset kalliolämpö 12 pystykaivoa, syvyydet 160 m kalliolämpö 1 maalämpöneste, pystykaivo, jossa 60 % etanolia syvyys 220 m vuodonilmaisujärjestelmänä säiliö 23 Taulukko 8. Maalämpöä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Maalämpöjärjestelmät Maalämpökaivoja tai maalämpölaitteiston putkistoja (maapiiri) ei saa rakentaa pohjavesialueille tai mihinkään muuallekaan ilman maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, joita myöntävät ja valvovat kunnat. Maalämpölaitteiston rakentaminen pohjavesialueelle edellyttää lisäksi vesilain mukaista lupaa. Sitä haetaan aluehallintovirastolta. Vesilain mukaisen luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Maapiiriä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille (pohjavesialueen muodostumisalueelle). Yksittäinen maapiiri voidaan tapauskohtaisesti sijoittaa harjun reuna-alueille. Tällöin rakentamispaikasta on selvitettävä maaperätiedot etukäteen. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa rakentaa maalämpöjärjestelmiä. Lämpöpumput on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista on ilmoitettava ympäristönsuojelu-viranomaisille. Maalämpöratkaisuissa ei sallita etyleeniglykolin, metanolin tai muiden terveydelle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttöä pohjavesialueilla. Pohjavesialueella lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle haitattomia aineita. Tällä hetkellä käytössä olevista lämmönkeruunesteistä vähiten haittaa aiheuttavia aineita ovat etanoliliuos ja kaliumformiaattiliuos. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen tulisi niitä uudistettaessa lisätä maalämpöjärjestelmiä koskevia määräyksiä sekä rajoituksia. 24 Kartta 4. Kaukolan pohjavesialueella olevat öljysäiliöt ja maalämpöjärjestelmät. 25 5.2 Maa-ainesten otto Laaja-alainen maa-ainesten ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, koska maaperää ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa pohjavedelle. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa myös pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään (Gustafsson ym. 2006). Maa-ainesten ottoa ohjaa maa-aineslaki (555/1981). Maa-aineslaki on tullut voimaan 1982 ja sitä ennen maa-aineksien ottaminen ei ole ollut luvanvaraista. Kaukolan pohjavesialueella ei ole tällä hetkellä maa-aineslupaa edellyttävää toimintaa. 5.2.1 Kotitarveottaminen Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, joka liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (mm. Alapassi ym. 2009, MAL 23a§ ja 4§2 mom). Pohjavesialueilla on huomioitava, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muita seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta kotitarveottajan on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan on tehtävä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus. (Alapassi ym. 2009) 26 5.2.2 SOKKA-hanke Valtakunnallisesti toteutetussa SOKKA-hankkeessa kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla sijaitsevat maa-aineksenottopaikat (kotitarveottopaikat) ja muodostettiin kokonaiskuva maa-ainesten otosta ja sen laajuudesta. Kartoitus, ottopaikkojen nykytilan selvitys ja alueiden laajuus sekä kunnostus- ja jälkihoidon tarpeen arviointi tehtiin maastokäyntien ja karttatulkintojen avulla. Varsinais-Suomen, Rauman seudun ja Pohjois-Satakunnan Maaainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla – raportti valmistui 2010. (Klap 2010) SOKKA-hankkeen (2010) mukaan Salon alueella eniten maa-ainesten ottopaikkoja pohjavesialueilla on niin määrällisesti kuin pinta-alallisesti Kiikalan alueella (148 hehtaaria). Muurlan, Halikon ja Salon alueella jokaisessa maa-ainesten ottamisalueita on hieman yli 60 hehtaaria. Soranottoalueiden keskimääräinen pinta-ala on vanhan Salon alueella noin 1,5 hehtaaria. Sorakuopat, joiden keskimääräinen pinta-ala on alle hehtaarin, koostuvat usein monista pienistä ottoalueista ja nämä alueet voidaan siksi useasti määritellä kotitarveottoalueiksi. Soranottoalueet on luokiteltu kunnostustarpeen mukaan kunnostustarveluokkaan 0 (erittäin suuri), 1 (suuri/kiireellinen), 2 (kohtalainen/suositeltava), 3 (vähäinen/ei kunnostustarvetta) tai 4 (luvan mukaan). Yleistäen kunnostustarpeella arvioidaan alueen uhkaa pohjavedelle. Jälkihoidon tilan mukaan luokittelussa on käytetty arvoja 1 (jälkihoidettu), 2 (osin jälkihoidettu), 3 (muotoiltu), 4 (jälkihoitamaton) tai 5 (otto käynnissä) (kuva 2 otettu SOKKA-kohteista). Yleistäen jälkihoidon tarpeella on arvioitu maisemaa. Maa-aineskuopille on hyvä suorittaa kunnostustoimenpiteitä tai alueille tulisi ainakin laatia kunnostussuunnitelma, jota noudatetaan ja jonka toteutumista seurataan. Näillä alueilla kunnostustarpeet ovat usein pistemäisiä haittoja, jotka kuitenkin aiheuttavat suuren uhan pohjavedelle. Näistä yleisimpiä ovat huolimattomasti varastoidut ja käytetyt öljytuotteet, alueille jätetyt tai tuodut romut ja roskat, vanhat huonokuntoiset työkoneet sekä alueille tuodut huonolaatuiset maa-ainekset. Usein näillä alueilla alustavana kunnostustoimenpiteenä riittää se, että edellä mainitut pistemäiset uhat kuoppien alueelta poistetaan tai ainesten haitallisuus, varsinkin tuotujen maa-ainesten osalta, selvitetään. Kaukolan pohjavesialueelta on SOKKA-hankkeessa kartoitettu seitsemän maa-ainesten ottamispaikkaa. Salon kaupungin ympäristöviranomaisen tulisi käydä kohteet läpi ja antaa esimerkiksi kehotus kohteen jälkihoitoon. SOKKA-kohteet on kuvattu taulukossa 9 ja esitetty kartassa 5. Maa-ainesten ottoon liittyvät toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 10. 27 Taulukko 9. SOKKA –hankkeessa kartoitetut sorakuopat. SOKKA tunnus 734-201491507 Sijainti Kunnostustarve 734-662-3-96 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 734-201491506 734-662-3-90 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta Jälkihoitamaton 734-201491505 734-662-6-0 Jälkihoitamaton Alkanut metsittyä 734-201491504 734-661-1-16 Jälkihoitamaton Ei havaintoja 734-201491503 734-661-1-16 Jälkihoitamaton Ei havaintoja 734-201491502 734-663-7-34 Jälkihoidettu Ei havaintoja 734-201491501 734-663-2-1 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta Jälkihoitamaton Alkanut metsittyä Kuva 2. SOKKA-kohde 2014-91506. © Pia Lindholm Jälkihoidon tila Jälkihoitamaton Huomiot Roskaantunut; puutarhajätettä, klinkkereitä, muoviputkia ym. Ei huomioita 28 Taulukko 10. Maa-ainestenottoa koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Maa-ainesten otto Uusien maa-ainesten ottolupien myöntämistä kaikille pohjavesialueille tulisi välttää. Jos I ja II luokan pohjavesialueille myönnetään uusia maa-ainesten ottolupia, tulee niiden lupaehtojen olla riittävät pohjaveden suojaamiseksi ja asetettavat vakuudet riittävän suuret, jotta niillä pystytään suorittamaan tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei pääsääntöisesti tule ottaa maaaineksia. Ottoalueilla tulee olla säännöllinen pohjaveden korkeustason seuranta (vähintään 4 kertaa vuodessa). Alimman sallitun ottotason määräämisessä tulee ottaa huomioon pohjaveden ylin pinnankorkeus (ml. orsivesi). Alueiden jälkihoidosta tulee huolehtia Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille ottamisalueille esimerkiksi lohkarein tai puomein. Luvatonta toimintaa, esimerkiksi ampumista ja motocross-ajelua voidaan hillitä kulkuestein, kieltokyltein tai riistakameroiden avulla. Myös pohjavesialuekylttejä tulee lisätä suunnitelma-alueen pohjavesialueille. Vanhoilla ottamisalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös kasvillisuuden vieraslajien torjuntaan, kuten lupiineihin. Lupiinit valtaavat helposti alueen tukahduttaen normaalin harjukasvillisuuden palautumisen. Toimenpiteet - Kotitarveotto Kotitarveotosta tulee aina tehdä ilmoitus Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 m3 maa-aineksia. Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia ilmoitusmenettelystä, maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella sekä kertoa velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Vaikka ottolupaa ei tarvita, otto ei saa maa-aineslain ja vesilain mukaan uhata alueen pohjavettä. Ohjeissa tulee korostaa sitä, että ottoa ei tule lainkaan aloittaa, jos pohjaveden pinta on 5 metriä lähempänä maan pintaa. Alueita voitaisiin maisemoida esimerkiksi maanomistajan muilla alueilla tapahtuvan metsänhoitotoimenpiteiden ja taimikon istutuksen yhteydessä yhteistyössä alueellisten metsänhoitoyhdistysten kanssa. Kotitarveotto alueilla voisi myös suorittaa ottotoiminnan edetessä tapahtuvaa maisemointia, koska ottoalueet ovat pieniä ja rintaukset ovat usein matalia ja siten nopeasti muotoiltavissa. 29 Kartta 5. Kaukolan pohjavesialueen SOKKA-kohteet ja roskaantuneet alueet. 30 5.3 Muuntajat Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntajat aiheuttavat pilaantumisriskin pohjavedelle niiden sisältämän muuntajaöljyn takia. Muuntajien sisältämä öljymäärä vaihtelee tehosta riippuen alle sadasta yli 20 000 kg:aan. Muuntajissa oleva öljynkierto on suljettu, eikä öljyä vaihdeta. Muuntajista saattaa tulla äkillisiä öljyvuotoja, kun sen sisäinen eristys pettää esimerkiksi salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen takia tai ilkivallan, ulkoisen valokaaren tai metsästysaseen varomattoman käytön seurauksena. Äkillisten vikojen seurauksena muuntaja voi vaurioitua niin pahasti, että suurin osa tai kaikki sen sisältämästä öljystä vuotaa maaperään. Tämä on muuntajien todellinen ympäristöriski. Pitkäaikaiset vuodot johtuvat usein muuntajan osien vanhenemisesta tai rakenneviasta. Yleensä tällaisissa tapauksissa muuntajasta pääsee ympäristöön vain pieni osa muuntajan kokonaisöljymäärästä, ja koska muuntaja vioittuu eristeöljyn vanhetessa/vuotaessa, vika havaitaan yleensä nopeasti. (Liimatainen 2002) Salon alueella sähkönjakelua hoitaa Caruna Oy. Caruna Oy:llä on suunnitelmissa korvata kaikki pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi etenkin pohjavesialueilla vuosien 2015–2018 aikana. Tämä toimitusvarmuusinvestointi takaa asiakkaille häiriintymättömämpää ja luotettavampaa sähkönjakelua sekä pienentää muuntajista aiheutuvia ympäristöriskejä. Caruna Oy:llä on listaus kaikista pohjavesialueilla sijaitsevista muuntamoista sekä mm. niiden kunnosta, suojarakenteista ja mahdollisen korjaustarpeen kiireellisyydestä. Kaukolan pohjavesialueella sijaitsee yhteensä neljä 1- tai 2-pylväsmuuntamoa (kuva 3). Pylväsmuuntamoissa ei ole suojarakenteita. Pohjavesialueen muuntamot ovat melko pieniä, sillä niiden öljymäärät vaihtelevat välillä 0-125 kg. Muuntamoista yksi sijaitsee pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella ja muut sijaitsevat pohjavesialueen reuna-alueilla. Vedenottamon läheisyydessä on yksi muuntamo. Kaukolan muuntajien tiedot ja huomiot on esitetty taulukossa 11 ja muuntajia koskevat toimenpiteet taulukossa 12. Muuntajien sijainnit on esitetty kartassa 6. Kuva 3. Muuntaja Kaukolan pohjavesialueella. © Pia Lindholm 31 Taulukko 11. Pohjavesialueella sijaitsevat muuntajat. Muuntaja (tunnus) Malli Sijainti (koordinaatit ETRS-TM35FIN) Öljypaino (kg) Suojaus Havainnot 3728619 1-pylväsmuuntamo N 6694257,758 E 295223,125 84 ei suojausta * Muuntaja vioittunut (kunnossa) * Ylijännitesuoja (kunnossa) * Varoitusnauhat (kunnossa) 3728644 1-pylväsmuuntamo N 6692626,543 E 294655,7539 67 ei suojausta 3728596 1-pylväsmuuntamo N 6695197,527 E 295699,0664 125 ei suojausta 3735657 2-pylväsmuuntamo N 6693454,004 E 294576,918 0 ei suojausta * Maadoitusliitokset (kunnossa) * Maadoitusten yhdistys (kunnossa) * Rakenne / Rakennus (viallinen) * Mekaaninen toiminta (kunnossa) * Muuntamon eläinsuojaus (kunnossa) * Merkinnät (kunnossa) * Varoitusnauhat (kunnossa) * Merkinnät (kunnossa) * Ulkoinen tunnuskilpi / merkintä (kunnossa) * Muuntamon siisteys (kunnossa) * Ylijännitesuoja (kunnossa) * Rakenne / Rakennus (viallinen) 32 Taulukko 12. Muuntajia koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet –Muuntajat Pohjavesialueilla olevien pylväsmuuntamoiden ja muiden suojarakenteettomien muuntajien paikan maaperä on selvitettävä ja samalla arvioida muuntajien pohjavedelle aiheuttama riski. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti vedenottamoiden läheisyydessä sijaitseviin muuntajiin. Muuntajien alla oleva maa-alue on tiivistettävä siten, ettei mahdollisessa vuototapauksessa öljy pääse valumaan pylväiden tyvien kivitäyttöön tai imeytymään maaperään. Puistomuuntajien alle on rakennettava riittävä suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja varten. Mikäli olemassa olevat suoja-altaat ovat liian pieniä, suositellaan altaasta rakennettavan ylivuotoputki maanalaiseen umpisäiliöön. Muuntajista ei saa päästä onnettomuustilanteissa kaapeliputkia pitkin valumaan öljyä maaperään. Muuntajat on merkittävä kilvellä, josta käy selville tapa, jolla muuntajaa ympäröivä maaperä on suojattu. Sähköverkkosuunnittelussa on huomioitava pohjavesialueet ja vedenottamot siten, että muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakenteiselle maaperälle ja pohjavesialueiden tai ainakin vedenottamoiden lähialueiden ulkopuolelle. Sähköyhtiöiden olisi hyvä vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä. Sähköyhtiöillä on oltava pohjavesialueella sijaitsevista muuntajista ajantasaiset tiedot, joista olisi hyödyllistä koota yhtenäinen, pelastuslaitokselle toimitettava tietokanta kaikista kunnan (pohjavesialueilla sijaitsevista) muuntajista. Mahdolliset vahingot on aina ilmoitettava ympäristöviranomaisille. 33 Kartta 6. Kaukolan pohjavesialueen muuntajat, TSRR-tiet ja Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet. 34 5.4 Maatalous Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista. Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Peltolannoituksen vaikutukset ilmenevät pohjavedessä yleisimmin nitraattipitoisuuden kohoamisena. Pohjaveden laatuun voivat vaikuttaa myös peltoalueiden ojitukset, mikäli niiden kautta pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan. Pohjavesialueilla harjoitettava kotieläintalous on niin ikään riski pohjaveden laadulle. Esimerkiksi karjanlannan mikrobit ja virukset voivat kulkeutua pohjaveteen huonokuntoisten lantajärjestelmien kautta sekä runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana. (Britschgi ym. 2009) Maataloudessa on otettava huomioon myös uusi nitraattiasetus eli valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY). Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Esimerkiksi asetuksen 4 §:ssä säädetään, että lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Näitä toimintoja ei myöskään saa sijoittaa alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä. Kyseisten toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle voi kuitenkin olla mahdollista, jos maaperäselvitysten perusteella voidaan osoittaa, että toiminnot eivät aiheuta pohjavesien pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten (2012) mukaan pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet tai kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Näillä toimenpiteellä turvataan erityisesti pohjaveden hygieenisen laadun säilyminen hyvänä. Maan kalkitseminen vähentää lannoituksen tarvetta, koska kalkitussa maassa kasvit saavat useimmat ravinteet helpommin käyttöönsä kuin happamassa. Näin vähennetään myös ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Ravinteiden huuhtoutumisen kannalta pohjavesialueilla olisi luovuttava mahdollisuuksien mukaan syysmuokkauksesta ja siirtää muokkaus kevääseen. (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007) Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata I ja II luokan pohjavesialueella. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, on lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudatettava pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. (Maaseutuvirasto 2010). 35 Maatalouden uusi tukikausi alkoi 2015 ja uudet tarkistetut määräykset ja sitoumukset (mm. täydentävät ehdot) koskevat kaikkia viljelijöitä. Maataloutta yleisesti ja peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukoissa 13 ja 14. 5.4.1 Peltoviljely Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kaukolan pohjavesialueella oli sen 274 ha kokonaispinta-alasta 69,6 ha peltoa tai viljelyalaa, mikä kattaa koko alueesta noin neljäsosan. Pohjaveden muodostumisalueella peltojen osuus oli 5 ha. (OIVA – Ympäristöja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Salon kaupungin maaseutupalvelut ei pidä kirjaa pelloilla viljeltävistä kasveista eikä siitä, paljonko ja mitä/millaisia lannoitteita käytetään. 5.4.2 Karjatalous Varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella laidunnusta olisi kaikissa tapauksissa vältettävä. Pohjavesialueen muissa osissa olevilla peltoaloilla tapahtuvasta laiduntamisesta on päätettävä pohjavesialuekohtaisesti. Suunnitelma-alueella ei sijaitse yhtään eläintilaa. Taulukko 13. Maataloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Maatalous yleisesti Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöillä on oltava tiivis, säiliön tilavuutta vastaava suoja-allas. Mikäli öljysäiliöt ovat 2-vaippaisia, suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt on varustettava järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Konekaluston tankkauspisteisiin ja polttoaineiden täyttöalueisiin on tehtävä katos ja tiivis alusta. Vaihtoehtoisesti säilytystilat ja tankkauspiste voidaan siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Tiiviillä päällyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi muovimattoa pohjalla jonka päällä on tiivis sorakerros. Riskikohteissa rakenteiden on aina oltava tiiviitä. Maa- ja metsätalousministeriö on antamassa ohjeistusta tähän asiaan vuoden 2015 loppupuolella. Toiminnanharjoittajia voidaan ohjeistaa rajoituksista ja määräyksistä, kun toiminta sijoittuu pohjavesialueelle esimerkiksi laatimalla aiheesta opas. Karjasuojien kuivalanta-, virtsa- ja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12 kuukaudeksi. 36 Taulukko 14. Peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet – Peltoviljely Peltojen pinta- ja kuivatusvesiä ei saa johtaa pohjavesialueelle. Peltojen lannoitus on tehtävä nitraattiasetuksen (ja mahdollisen ympäristöluvan) mukaisesti. Lannoitteiden varastoinnista, käsittelystä ja levityksestä on kerrottu ympäristöluvassa. Pohjavesialueilla ei saa käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, pesuvesiä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä. Pelto on muokattava kuivalannan levityksen jälkeen vuorokauden sisällä levityksestä. Jos levitetään lietelantaa pellolle alle 100 metrin etäisyydellä asutuksesta, on pelto muokattava 4 tunnin sisällä levityksestä. Lannoitus on paras tehdä keväällä sulamiskauden päätyttyä eikä syys-talvikaudella, sillä merkittävä osa erityisesti syksyllä levitetystä typestä huuhtoutuu syyssateiden ja kevätsulamisen aikana ja imeytyy pohjaveteen. Pohjavesialueella saa käyttää vain sinne soveltuvia kasvinsuojeluaineita. Myös peltoja pohjavesialueilta vuokranneiden viljelijöiden on saatava tietoa pohjavesialueille soveltuvista viljely- ja toimintatavoista. 5.5 Metsätalous Pohjavesialueilla pyritään nykyään välttämään ojituksia, kunnostusojituksia ja lannoituksia, mutta metsätalouden toimenpiteistä hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluita sekä mahdollisesti myös ravinteiden ja metallien huuhtoutumista pohjaveteen etenkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Pohjavesialueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa, ojitukset voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Ojitukset voivat myös haitallisesti vaikuttaa pohjavesien määrään, jos ojituksia tehdään pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä. Ojan kaivaminen voi myös aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisikaan kivennäismaahan asti. Paineellinen vesi voi nimittäin löytää tien eristävän maakerroksen läpi kaivettuun ojaan, jolloin ojan kuivattava vaikutus kohdistuukin pohjavesimuodostumaan. Metsäkoneet tiivistävät maaperää, mikä vaikuttaa veden imeytymiseen pohjavedeksi. Metsähakkuut saattavat myös aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista, jos nitraatti huuhtoutuu maaperässä alaspäin. Nitraattipitoisuuden kasvu ei yleensä vaikuta veden käyttämiseen talousvetenä. Avohakkuut aiheuttavat enemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin metsän luontainen uudistaminen. Kivennäismaiden typpilannoitus on myös riski nitraatin huuhtoutumiselle pohjavesiin. Metsätöissä käytettävien metsäkoneiden mineraaliöljyt vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Siksi öljyvahinkojen ympäristöhaittoja pyritään pienentämään käyttämällä mineraaliöljyn sijaan 37 biohajoavia öljyjä. Ensimmäisen (I) ja toisen (II) luokan pohjavesialueilta ei suositella kantojen nostoa. (Joensuu ym. 2012) Salon Metsänhoitoyhdistyksen, MHY Salometsän, mukaan yhdistyksen jäsenet noudattavat metsätalouden harjoittamisessa Suomen PEFC-standardia ”Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla (PEFC FI 1002:2009)”, joka on osa suomalaisen PEFC-metsäsertifioinnin seitsemän standardin sarjaa. Kriteerien mukaan metsätaloudessa on noudatettava voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kaukolan pohjavesialueen 274 ha:n kokonaispinta-alasta metsätaloutta on 182,6 ha, joka on 66,6 % alueen pinta-alasta (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Taulukossa 15 on esitetty metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset. Taulukko 15. Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Metsätalous Metsätalouden osalta suositellaan metsäsertifikaateissa esitettyjen toimenpiteiden noudattamista pohjaveden suojelemiseksi. Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Kulotusta, mekaanisia muokkausmenetelmiä on vältettävä pohjavesialueilla, mutta luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos vaikutuksia voidaan tarkkailla. Asiasta kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntijaan. I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä. Uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueille ei suositella. Pääsääntöisesti pohjavesialueilla sijaitsevia metsiä ei lannoiteta eikä niissä käytetä torjuntaaineita. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä. Kunnostusojitusta ei suositella I ja II luokan pohjavesialueilla, mikäli ojat jouduttaisiin kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmäksi. Öljyvahinkojen välttämiseksi on huolehdittava koneiden, laitteiden ja niissä olevien letkujen kunnosta sekä suojata öljyastiat kuljetuksen ajaksi ja viedä jäteöljyt ja tyhjät öljykannut pois metsästä asianmukaisesti hävitettäväksi. Metsäkoneita ei saa huoltaa pohjavesialueilla. Kaikilla työkohteilla työskentelevissä koneissa on oltava öljyvahinkojen ensitorjuntavälineistö. Jos öljyvahinko kuitenkin tapahtuu, siitä on ilmoitettava hätäkeskukseen (Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) 5 luku 17 §). Hakkuiden jälkeen aukioilta on kerättävä kaikki sinne kertyneet roskat ja romut. Tiedotetaan metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvista riskeistä toiminnan harjoittajia. 38 5.6 Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa pohjavesialueilla on merkittävä riski, joka saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykytekniikalla suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kehitetään, kuten kaliumformiaatti. Vaihtoehtoisten aineiden käyttöä rajoittaa niiden maantiesuolaa kalliimpi hinta sekä mahdollisesti heikompi liukkaudentorjuntatulos. Pohjaveden pilaantumisriskiä voivat aiheuttaa myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat polttonesteet ja kemikaalit. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Tienpidon ja liikenteen lisäksi lentokentät, ratapihat ja erilaiset varikot ovat riski pohjaveden puhtaudelle. (Britschgi ym. 2009) Salon kaupungin tienpidosta osissa Salon alueen teistä huolehtivalla kunnallistekniikalla ei ole erityistä ohjeistusta pohjavesialueella toimimiseen. Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään natriumkloridia (NaCl) niillä osuuksilla, joita ylipäätään suolataan. Suolausta käytetään eniten Salon keskusta-alueella ja etenkin mäissä, jotta etenkin julkinen liikenne pystyy kulkemaan vaikeuksitta. Myös vaarallisten aineiden kuljetusväyliä suolataan onnettomuusriskin pienentämiseksi. Taajama-alueilla käytetään yleensä hiekoitusta tai soraa liukkaudentorjunnassa. Kaukolan pohjavesialueella on kaksi tieosuutta, jotka on määritelty tieriskirekisteriin liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten yksilöitäessä alueita, joilla tiesuolauksen pohjavesiriskin vähentämiseksi tarvitaan kiireellisimmin toimenpiteitä. Taulukossa 16 on esitetty tieriskirekisterin tiedot kyseisiltä tieosuuksilta, taulukossa 17 kyseisten teiden liikennemäärät ja taulukossa 18 liikennettä ja tienpitoa koskevat toimenpidesuositukset. Tiet on esitetty kartassa 6. Seututie 186 on tiesuojaukseton, Ib-tienhoitoluokkaan kuuluva, kova asfalttibetoninen tie, jonka pituus Kaukolan pohjavesialueella on 1,0 km, josta 0,6 km on pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Tie kuuluu suolausalue A:han, ja sillä on alueen vuoksi suolankäyttörajoitus. Yhdystie 1863 on tiesuojaukseton, II-tienhoitoluokkaan kuuluva, pehmeä asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 3,4 km, josta 2,0 km on pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Tie kuuluu suolausalue A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta. Muut tiet pohjavesialueella ovat lähinnä luokittelemattomia metsäteitä. 39 Taulukko 16. Pohjavesialueille riskiä aiheuttavat tieosuudet (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro ja tieluokka 186 seututie 1863 yhdystie Tien tsrrpituus pvalueella 1,0 km Tienhoitoluokka Suolaus alue Tiesuojaus Tiepäällyste Suolaus rajoite Suojaustaso Ib-luokka - osan talvea lumipintaisena A ei suojausta kova asfalttibetoni ei tietoa 3,4 km II-luokka, päällystetty pääosin lumipintainen A ei suojausta pehmeä asfalttibetoni Alueen vuoksi on suolankäyttörajoitus ei erityisrajoitusta ei tietoa Taulukko 17. Liikennemäärät (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro ja tieluokka 186 seututie 186 seututie 1863 yhdystie 1863 yhdystie Tie osa nro 2 Tienhoitoluokka Kvl Kvl raskas (ajoneuvoja/vrk) liikenne (ajoneuvoja/vrk) Ib 1902 143 Raskaan liikenteen osuus (%) 7,5 % 3 Ib 1931 157 >8% 2 II 682 51 7,5 % 3 II 848 66 <8% 40 Taulukko 18. Tienpidon ja liikenteen toimenpidesuositukset. Toimenpidesuositukset – Tienpito ja liikenne Tiestön kunnon ylläpidolla, valaistuksella ja näkyvyyden parantamisella edistetään paitsi liikenneturvallisuutta, myös pohjaveden suojelua. Onnettomuusvaaran vuoksi pohjavesialueet olisi selkeästi merkittävä maastoon. Vedenottamoiden suojaamiseksi on aluepelastuslaitoksen ja kunnan varauduttava pohjavesialueilla nopeaan vaarallisten aineiden päästöjen torjuntaan, pohjaveden puhdistustarpeen selvittämiseen ja tarvittaessa puhdistuksen aloittamiseen. Mahdollisesta onnettomuudesta on tiedotettava välittömästi myös vedenottajaa ja tarpeen vaatiessa varautua vedenoton keskeyttämiseen. Pelastuslaitoksella on oltava tieto niistä tieosuuksista, joissa on pohjavesisuojaukset. Näin tiedetään, miten on toimittava onnettomuustilanteissa, eikä vahingossa rikota pohjavesisuojauksia. Pohjaveden kloridipitoisuutta on suotavaa tarkkailla (tiesuolauksen vaikutus). Tiesuolan käyttöä tulisi vähentää kuitenkaan vaarantamatta tieturvallisuutta, ja korvaavien liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä edistää. Pohjavesialueilla sijaitsevien hiekkateiden kevätkunnostuksessa käytettävän suolauksen ohjeistaminen. 5.6.1 Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja -määrät Suomessa Vuonna 2012 suurin osa vaarallisten aineiden kuljetuksista oli kuljetusluokkaan 3 kuuluvia palavia nesteitä. Seuraavaksi eniten kuljetettiin syövyttäviä aineita (luokka 8), joihin lukeutuvat mm. erilaiset hapot. Muita paljon kuljetettuja vaarallisia aineita olivat mm. kaasut (luokka 2) ja sytyttävästi vaikuttavat aineet (luokka 5.1). Varsinais-Suomessa säilytetään ja alueen läpi kuljetetaan vuosittain suuria määriä öljytuotteita niin merellä kuin maanteillä ja rautateillä. (Kumpulainen ym. 2013). Valta-, kanta- ja seututeiden keskimääräinen raskaiden ajoneuvojen määrä reitillä SaloMustio vaihteli välillä 300–500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuonna 2012 vaarallisia aineita (kaikkia paitsi palavia nesteitä) kuljetettiin seututietä 186 pitkin välillä Salo-Mustio <500 tonnia viikossa. Palavia nesteitä taas kuljetettiin vuonna 2012 samoalla tieosuudella <500 tonnia viikossa. (Kumpulainen ym. 2013). 41 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Pohjaveden pilaantumistapaukset johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjuntaaineet. Varsinaisesta yritystoiminnasta aiheutuvat pohjavesiriskit alueella liittyvät lähinnä polttonesteiden ja kemikaalien käsittelyyn ja säilytykseen. Piha-alueella tapahtuva autojen pesu sekä huoltotyöt ja pintavesien imeytyminen pohjavesialueelle lisäävät pohjavesiriskiä, kuten myös harmaiden vesien maahan imeyttäminen pohjaveden muodostumisalueella. Pohjavesialueille ei saa sijoittaa uutta yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Gustafsson ym. 2006) Kaukolan pohjavesialueella ei ole teollisuutta eikä yritystoimintaa. Yleisesti ottaen pohjavesialueella ei käsitellä suuria määriä kemikaaleja tai öljyjä. Eniten parannettavaa on öljytuotteiden säilytys- ja käsittelytiloissa sekä ulkona sijaitsevien ns. farmisäiliöiden allastamisessa ja kattamisessa. Mahdollista uutta yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 19. Taulukko 19. Yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet – Yritystoiminta Pohjavesialueille sijoittuneen yritystoiminnan on kaikissa toimissaan huomioitava pohjaveden pilaantumisvaara. Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöihin on asennettava ylitäytön- ja laponestot ja säiliöt on säilytettävä sisätiloissa tai muussa katetussa tilassa. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Mahdolliset tankkauspaikat ja polttoaineiden täyttöalueet on rakennettava tiiviiksi. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa, kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla. Yritystoiminnan päätyttyä kiinteistöllä olevat käyttämättömät rakenteet sekä öljysäiliöt on poistettava. Tiiviille alustoille kertyvät vedet on kerättävä hallitusti ja johdettava hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta tiiviisti (esim. putkella) pohjavesialueen ulkopuolelle siten, etteivät vedet pääse imeytymään takaisin pohjavesialueelle. 42 5.8 Pilaantuneet maa-alueet Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on koottu tietoja maa-alueista, joilla toiminta saattaa aiheuttaa riskiä maaperän ja pohjaveden laadulle. Näillä alueilla maaperän tiedetään olevan pilaantunut, sen epäillään olevan pilaantunut tai se on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin alueisiin sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa toimintaa tai joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän tila on selvitettävä, kun toiminta loppuu tai muuttuu. Pilaantunut maa-alue (PIMA) on alue, jossa haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylittää huomattavan paljon kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden. Aineen kokonaismäärä maaperässä on myös merkittävää tai pilaantuminen voi aiheuttaa alueen maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita ovat mm. vanhat kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot, kyllästämöt, polttonesteen jakeluasemat, sahat ja muut alueet, joilla on käsitelty ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ilman asianmukaista maaperän suojausta tai joilla on säilytetty autonromuja, koneita, tynnyreitä jne. Haitallisia aineita on saattanut joutua maaperään ja pohjaveteen erilaisten vahinkojen, onnettomuuksien, pitkäaikaisen vähittäisen päästön seurauksena tai jätteitä on voitu aikaisemmin haudata maahan. Ympäristönsuojelulain mukaan selvitysvastuu kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai joissain tapauksissa alueen haltijalle, jos esimerkiksi pilaajaa ei saada selville tai tavoiteta. Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Pilaantuneen maa-alueen aiheuttamat haitat voidaan poistaa puhdistamalla pilaantunut alue tai estämällä haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön tai rajoittamalla haitallisille aineille altistumista esim. maankäytön suunnittelulla. Kaukolan pohjavesialueella on yksi Maaperän tilan tietojärjestelmässä oleva kohde. Kohteen tiedot on esitetty taulukossa 20 ja sen sijainti kartassa 6. Pilaantuneita maaalueita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 21. Kohde on entinen Muurlan yhdyskuntakaatopaikka sorakuopassa, jossa on ollut yhdyskunta- ja teollisuusjätteen läjitystä sekä ongelmajätteiden varastointia. Vanhaan sorakuoppaan tuotuun jätteeseen lukeutui mm. betonia, romua, autokorjaamojätettä, akkuja ja autonosia. Kohde ei ole ollut "virallinen" kaatopaikka. Kaatopaikka oli toiminnassa vuosina 1960–1970. 43 Kohteella tehtiin ensimmäisen kerran tutkimuksia vuonna 2001, jolloin sille todettiin kunnostustarve. Vuoden 2002 tutkimuksissa todettiin SAMASE-raja-arvon ylittävä kobolttipitoisuus sekä ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia sinkkiä, nikkeliä ja kromia. Kohde kunnostettiin osittain vuonna 2002 suorittamalla siellä massanvaihto. Viimeiset tutkimukset tehtiin kesäkuussa 2002, eikä kohteella todettu enää puhdistustarvetta. Sen sijaan paikalle asetettiin maankäyttörajoite. Nykyään kohde on metsittynyt. Pohjavettä pilaavat vaikutukset näkyisivät todennäköisesti läheisen Kukinnummen pohjavedenottamon vesinäytteissä. Taulukko 20. MATTI-kohde pohjavesialueella. Kohde Toimiala Pinta-ala 734-4335 Vanha epävirallinen 2968,73 m2 yhdyskuntakaatopaikka Olotila Voimassa; vaikka alueella on suoritettu massanvaihto, on sillä silti asetettu maankäytöllisiä rajoituksia Taulukko 21. Mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Toimintansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten sekä maaperän tilan tietojärjestelmän rekisterissä olevien kohteiden maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus on tarpeen vaatiessa selvitettävä. Viranomaisvalvonnan avulla on huolehdittava siitä, että alueella ei sallita pohjaveden pilaantumisriskiä aiheuttavaa toimintaa. Maaperän tilan tietojärjestelmän rekisteriä on päivitettävä tasaisin väliajoin 44 5.9 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat Vanhoille yhdyskuntien kaatopaikoille on sijoitettu kotitalouksien kiinteän jätteen lisäksi lietteitä, teollisuuden kiinteitä jätteitä sekä jätemaita, joista osa voidaan luokitella ongelmajätteeksi. Kaatopaikkajätteissä voi usein olla monia eri haitta-aineita, kuten PAHja PCB-yhdisteitä, lyijyä, sinkkiä, elohopeaa, kuparia ja öljy-yhdisteitä. Kaatopaikkojen suotovesien aiheuttamaa pohjaveden yleistä likaantumista voivat ilmentää myös muutokset veden mikrobiologisessa laadussa. (Westberg ym. 2014) Soranotto- ja harjualueita saatetaan käyttää ajoittain paikkoina, joihin voidaan siivota ylimääräiset roskat, kuten risut ja kannot. Jos sorakuopissa on pohjavesilampia, pääsevät haitta-aineet sitä kautta nopeasti pohjaveteen. Esimerkiksi kuoppiin pinotut maatuvat puutarhajätteet saattavat pilata pohjavettä tai mahdolliset öljyvuodot metsäkoneista ja hylätyistä romuautoista päästä suoraan kosketuksiin pohjaveden kanssa. Kaukolan pohjavesialueella kartoitettiin yksi roskaantunut kohde. Kohde oli vanha maaainestenottokuoppa, johon oli viety mm. puutarhajätteitä, klinkkereitä, muoviputkia yms. (kuvat 4 ja 5). Sade- ja sulamisvesien mukana jätteistä voi liueta pohjaveteen erilaisia haitta-aineita ja esim. veden nitraattipitoisuus voi kasvaa. Ko. kohteesta on annettava maanomistajalle siistimiskehotus. Kohde on esitetty kartassa 5. Roskaamista voidaan pyrkiä estämään muun muassa pohjavesialueille asennetuin kieltokyltein. Taulukossa 22 on esitetty kaatopaikkoja ja roskaantuneita alueita koskevia toimenpide-suosituksia. Taulukko 22. Kaatopaikkoja ja roskaantuneita alueita koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet – Kaatopaikat ja roskaantuminen Maa-ainestenottokuoppia ei saa käyttää kaatopaikkoina edes risuille tai maaaineksille. Maanomistajat on velvoitettava siirtämään olemassa olevat jätteet pois pohjavesialueelta ja toimittamaan ne asianmukaisesti jatkokäsittelyyn. Maanomistajia pitää informoida pohjavesialueiden sijainnista sekä heidän vastuistaan, mikäli roskaantumisesta seuraa pohjaveden pilaantumista. 45 Kuvat 4 ja 5. Roskaantunut alue Kaukolan pohjavesialueella. Alue on merkitty karttaan 5. © Pia Lindholm 46 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä n. 30 pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/ 2000) määräykset. Salon pohjaveden laatu on hyvä ilman käsittelyjä, mutta putkistoja syövyttävän vaikutuksen esiintymisestä johtuen vesi käsitellään. Veden käsittelymenetelminä käytetään pH-arvon säätöä riippuen vedessä esiintyvistä haitoista. Veden hygieenisen laadun varmistamiseksi vedenottamoilla on käytössä UV- desinfiointi tai varaus kloorin käyttöön. Salossa veteen ei lisätä desinfiointikemikaaleja. Veden pHarvo säädetään natriumhydroksidin avulla materiaalien syöpymisen estämiseksi. Säätö voi joillain alueilla aiheuttaa kalkkimaista kerrostumaa mm. hanojen pinnoille. Vesi on Salossa pääosin pehmeää. (Pöyry Finland Oy 2011). Liikelaitos Salon Vedellä on yhteistyössä kaupungin ympäristöterveydenhuollon kanssa tehty talous- ja raakaveden laadun valvontasuunnitelma. Ympäristöterveydenhuollon vuoden 2015 valvontasuunnitelman talousveden näytteenotosta on tehty erikseen Salon kaupungin vesilaitokselle sekä pienille vesilaitoksille. Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousvesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Liikelaitos Salon Vesi huolehtii itse käyttötarkkailunäytteiden ja jatkuvan valvonnan näytteiden ottamisesta. (Salon kaupunki 2015a). Liikelaitos Salon Veden valvontatutkimusohjelma on laadittu vuosille 2013–2017. Valvontatutkimusohjelma päivitetään aina, kun se olosuhteiden muuttumisen takia on tarpeellista, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Terveydensuojelun painopiste talousveden osalta on valvontatutkimusohjelman päivittäminen sekä valvonnan ja näytemäärien saattaminen säädösten mukaiseksi sekä valvontayksikön oman vesihuollon erityistilannesuunnitelman laatimisen sovittaminen yhteen vesilaitosten häiriötilasuunnitelmien sekä muiden varautumissuunnitelmien kanssa. (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Jaettavan veden laatu on yleisesti parantunut Salon alueella. Laatuun ovat vaikuttaneet mm. putkistojen saneeraukset (vanhoja rauta- ja himaniittiputkia on vaihdettu muoviputkiin) sekä jokaiselle vedenottamolle/käsittelylaitokselle asennetut UV-laitteet ja lipeänsyöttö. 6.1 Raakaveden laadun tarkkailu Vesilaitoksen käyttötarkkailussa seurataan vedenlaatua ja vedenkäsittelyn toimivuutta jatkuvatoimisilla mittalaitteilla sekä ottamalla vesinäytteitä, jotka toimitetaan laboratorioon analysoitavaksi. Käyttötarkkailussa painopiste on alkaloinnin (lipeän oikea syöttömäärä) ja UV-desinfioinnin varmistamisessa jokaisella laitoksella. Lisäksi jokaisella laitoksella 47 tarkkaillaan ympäristön riskeistä mahdollisesti aiheutuvia muutoksia veden laadussa (teiden suolauksen vaikutus, maanviljely, kemikaalionnettomuudet, puutarhat, soranottokuopat). Käyttötarkkailua tehdään laitosten raakavedestä ja lähtevästä vedestä. Lisäksi käyttötarkkailua tehdään ottamalla näytteitä verkostovedestä, vesitorneista ja vesisäiliöistä. Kaukolan pohjavesialueelta Kukinnummen vedenottamon vaikutusalueelta otetaan verkostovesinäytteitä Muurlan kunnanvarastolta ja M-market Muurlasta (Salon kaupunki 2015a). Vesilaitoksen käyttötarkkailussa tehdään laboratoriossa raakavedestä ja lähtevästä vedestä mikrobiologisia tutkimuksia neljä kertaa vuodessa. Lisäksi tehdään säännöllisesti vedenottamosta riippuen muita tutkimuksia (pH, haju ja maku, sähkönjohtokyky, ulkonäkö, sameus, kloridit, väri, KMnO4-luku, nitraatti, nitriitti, ammonium, alkaliteetti, vapaa hiilidioksidi, kovuus, Fe, Mn, F, sulfaatti, happi). Torjunta-aineita tutkitaan vedenottamoilta lähtevästä vedestä viiden vuoden välein. Salon Veden käyttötarkkailuun kuuluu lisäksi säännöllinen laitoksen, vedenottokaivojen ja ympäristön aistinvarainen havainnointi ja tarkkailu sekä havaintojen huoltojen ja kalibrointien merkitseminen käyttöpäiväkirjaan. Käyttötarkkailunäytteiden määrä riippuu mm. paikallisista oloista, käytettävän raakaveden laadusta, toimitetun talousveden määrästä, toiminnan luonteesta ja laajuudesta, käytetyistä vedenkäsittelymenetelmistä, veden viipymäajasta verkostossa. Pohjavesilaitoksien raakaveden vesipuitedirektiivin mukaiset vähintään kerran vuodessa tutkittavista muuttujista pH, sähkönjohtavuus ja happi tutkitaan kerran vuodessa raakavesistä ja ammonium ja nitraatti tutkitaan laitoksien lähtevästä vedestä, koska laitoksilla oleva vedenkäsittely ei muuta niiden pitoisuuksia. Niillä laitoksilla, joiden raakaveden mangaani- ja/tai rautapitoisuus ovat kohollaan, analysoidaan ja tarkkaillaan lisäksi raudan ja mangaanin pitoisuuksia sekä mitataan KMnO4-luku. Vedenottamoilla, joiden lähellä on maantie, jonka suolauksen epäillään voivan vaikuttaa pohjaveden kloridipitoisuuteen, analysoidaan kloridipitoisuus. Kukinnummen pohjavedenottamon tarkkailuohjelman (Suunnittelukeskus Oy 2002) mukaan pohjaveden pinnan korkeutta on mitattava kahden kuukauden välein kolmesta pohjavesialueella olevasta havaintoputkesta ja yhdeksästä talousvesikaivosta. Pohjaveden laatua tutkitaan vedenottamon kaivosta otetuista vesinäytteistä kaksi kertaa vuodessa. Tarkkailuohjelman mukaan vesinäytteistä määritetään pH, sameus, väri, kokonaiskovuus, happi, hiilidioksidi, alkaliteetti, sähkönjohtavuus, rauta, mangaani, nitraattityppi, nitriittityppi, ammoniumtyppi, kloridi, kemiallinen hapenkulutus (KHTMn), sulfaatti, alumiini, koliformiset bakteerit, ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Salon Veden vuoden 2015 tutkimussuunnitelmassa Kukinnummen ottamon raakaveden laadusta tutkitaan neljä kertaa vuodessa koliformiset bakteerit, pH, alkaliteetti, vapaa CO2, haju ja ulkonäkö, kerran vuodessa lisäksi Mn, Fe, johtokyky ja kovuus sekä kerran vuodessa lisäksi O 2. Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa Salon alueen pohjavedenottoa vain vesilaitoksen toimittamien raporttien kautta. Pohjaveden laatua ja pinnankorkeuksia ELY-keskus voi 48 tarkkailla tarkoitusta varten asennetuista havaintoputkista tai esim. alueen kaivoista, jos asia nähdään tarpeellisena. Pohjavedenottoa ja sen laatua koskevat tiedot ovat julkisia (tietoja voi hakea esim. OIVA-palvelusta). 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset Suojelusuunnitelmien teon yhteydessä tarkastellaan, onko jokin pintavesi- tai maaekosysteemi suoraan riippuvainen kyseisestä pohjavesialueesta. Selvitys koskee ensisijaisesti Natura-verkostoon kuuluvia alueita ja niissä olevia lähteitä, lähdepuroja ja lähteikköjä. Tarkasteluun voidaan ottaa myös suot ja pohjavedestä riippuvaiset muut kosteikot, mikäli niiden ekosysteemien riippuvuus pohjavedestä tunnetaan. Selvityksessä huomioidaan pintavesien ja pohjaveden vaikutukset pintaveden ekologiaan. Pohjaveden ottomäärillä ja siitä johtuvilla pohjaveden pinnankorkeuden sekä virtaussuuntien muutoksilla saattaa olla vaikutusta pintavesiin ja sitä kautta myös maaekosysteemeihin. Liiallisen vedenoton seurauksena pohjavedenpinta voi laskea sekä lähteiden virtaama pienentyä merkittävästi. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1263/2014) on määritetty pohjavesiluokitukseen uusi luokka E, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. ELY-keskus määrittelee E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Uuteen luokkaan kuuluvat myös nykyisten pohjavesialueiden ulkopuolella olevat kohteet. Pohjavedestä suoraan riippuvaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä on tarvittaessa selvitettävä pohjavesialueiden luokkamuutosten yhteydessä. Kaukolan pohjavesialueella ei sijaitse Natura2000 -alueita, luonnonsuojelu- tai erämaaalueita eikä luonnonsuojeluohjelma-alueita (mm. harjujensuojeluohjelma, kansallis- tai luonnonpuistojen kehittämisohjelma, lehtojensuojeluohjelma, lintuvesiensuojeluohjelma). Kaukolan pohjavesialue sijoittuu kuitenkin koskiensuojelulailla suojellun KiskonjoenPerniönjoen vesistöalueelle. Pohjavesialueella ei ole todennäköisesti sellaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä, jotka olisivat suoraan riippuvaisia pohjavedestä. 49 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma on vuodelta 2001 eli ajalta ennen kuin Salon kaupunki on yhdistynyt ympäryskuntiensa kanssa (1.1.2009). Valmiussuunnitelmassa on kerrottu yleisesti vesi- ja viemärilaitoksesta, vaaroista ja riskien arvioinnista sekä toiminnan turvaamisen nykytasosta. Valmiussuunnitelmassa on kerrottu varautumistoimenpiteet eli menettelytapaohjeet erilaisiin kriiseihin, suojaus- ja turvatoimet, tarvittavat tehostustoimenpiteet valmiustavoitteiden saavuttamiseksi sekä erityisresurssien varaaminen. Suunnitelmassa kerrotaan myös poikkeustilanteiden aikaisesta yhteystoiminnasta ja tiedotuksesta sekä koulutuksesta. (Virtanen, 2001). Vaarojen ja riskien arvioinnissa on tunnistettu erilaisia riskejä ja niiden aiheuttajia niin raakaveden hankinnan kannalta, veden käsittelyn ja jakelun suhteen sekä viemäröinnin, purkuvesistöön johtamisen sekä yleisesti koko toiminnan kannalta. Valmiussuunnitelmassa on melko kattavasti toimintaohjeita erilaisten tilanteiden varalle. Valmiussuunnitelma olisi hyvä päivittää vastaamaan nykyisen Liikelaitos Salon Veden toimintaa mm. nykyisen kunnan, vedenottamoiden, pohjavesialueiden, kaluston, kulujen jne. osalta. 8.2. Kemikaalionnettomuudet Suomessa tapahtuu joka vuosi tuhansia öljyvahinkoa. Suurin osa niistä on pieniä maaalueella tapahtuvia päästöjä kuten autoista vuotavaa poltto- tai voiteluainetta. Öljy on orgaaninen ympäristömyrkky, jonka pienikin määrä voi pilata hyvin suuren määrän vettä. Öljyn pilaava vaikutus esimerkiksi pohjavedelle on pitkäkestoinen, sillä öljy hajoaa hyvin hitaasti ja lisäksi se mm. tuhoaa kalakantoja ja vaikuttaa eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn heikentävästi. (www.ympäristö.fi). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä alueellaan, vahvistaa toimialueensa pelastustoimen alueiden öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmat ja antaa myös tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntijaapua sekä mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa. Öljyntorjunnasta maa-alueellaan, sisävesillään sekä rannikollaan vastaa ensisijaisesti alueen pelastustoimi. Kunta vastaa tarvittaessa jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 ja Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta 249/2014). Alueen pelastuslaitoksella on oltava maaöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma (myös alusöljyvahinkojen varalta, jos alueellisesti tarpeellinen). Öljyntorjunnan kustannuksista 50 vastaa vahingon aiheuttaja, ja jos aiheuttajaa ei löydetä tai hän on kykenemätön korvaamaan kustannuksia, ne korvataan öljysuojarahastosta. Kyseinen rahasto koostuu öljysuojamaksuista, joita peritään maahantuodusta ja Suomen kautta kuljetettavasta öljystä. (www.ympäristö.fi, 1673/2009) Pelastuslaitoksen jokainen sammutusauto eli pelastusyksikkö on varustettu imeytysaineella ja varusteilla, joilla pienet määrät öljyä voidaan kerätä talteen. Pelastuslaitos pystyy myös patoamaan ojia tai vesialueita puomeilla öljyn leviämisen estämiseksi. Jos öljyä on valunut maaperään suuria määriä, joudutaan usein turvautumaan kaivinkoneisiin sekä muihin pidempiaikaisiin toimenpiteisiin. VarsinaisSuomen pelastuslaitos tekee yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Suuremmissa öljyvahingoissa SYKE voi ottaa vastuun öljyntorjunnasta. (www.ympäristö.fi, 249/2014). Maa-alueella tai sisävesillä tapahtunut ympäristövahinko ilmoitetaan hätäkeskukselle. 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa Kaavoituksella voidaan vaikuttaa pohjavesialueen maankäyttöön tehokkaasti. Maakuntaja yleiskaavalla voidaan määrittää alueelle tulevat toiminnot ja tarkemmilla kaavoilla täsmentää rakentamista ja maankäyttöä koskevia ohjeita. Maankäyttöä ohjataan lisäksi rakennusjärjestyksellä. Vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella kaavoitusta on ohjattava siten, että erityisesti pohjaveden muodostumisalueelle jää mahdollisimman paljon viheraluetta. Koko pohjavesialue olisi hyvä säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mutta myös virkistyskäyttötoiminta on mahdollista. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua myös pohjaveden suojelun kannalta. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita on listattu taulukossa 23. (mm. Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999, Orvomaa 2008) Rakennusjärjestykseen on sisällytettävä tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle rakentamista. Rakennusjärjestyksessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen, viemäreiden tiiviyteen, polttoöljysäiliöiden suojaukseen ja rakennustoiminnan vaikutukseen pohjaveden pinnan tasoon. Salon kaupungin rakennusjärjestys on astunut voimaan 1.6.2010. 51 Salon seudun maakuntakaava on vahvistettu 12.11.2008 Ympäristöministeriössä. Varsinais-Suomen liiton taajamien maankäytön, palveluiden ja liikenteen vaihemaakuntakaavan valmistelu on edennyt luonnosvaiheeseen. Maakuntahallitus hyväksyi luonnoksen kokouksessaan 18.5.2015 ja päätti asettaa sen maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n mukaisesti julkisesti nähtäville 3.6.–10.7.2015 väliseksi ajaksi. Maakuntakaavassa (kuva 6) on rajattuna Kaukolan pohjavesialue (sininen katkoviiva pvmerkinnällä). Alueelle on myös merkitty (at) eli seudullisesti merkittävä kyläalue, jolla on asutuksen lisäksi kunnallisia ja yksityisiä peruspalveluita. Suunnittelumääräyksissä (at)kohteesta todetaan, että maankäytön- ja toimintojen suunnittelulla tulee turvata peruspalveluiden säilyminen ja, että uudet asuinalueet ja kylien täydennysrakentaminen tulee suunnitella olevaan rakenteeseen tukeutuen. Kaukolan pohjavesialueella oleva vihertävä viivasto puolestaan tarkoittaa, että Kaukola kuuluu osittain valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristö- tai maisemaalueeseen. Näistä maisema-alueista suunnittelumääräyksissä todetaan, että suunnitelmien ja toimenpiteiden alueella tulee olla maiseman arvoja turvaavia ja edistäviä, rakentamisen tulee kohdistua aukeamien reunoille olemassa olevaan rakenteeseen tukeutuen ja, että suunnittelu- ja rakentamistoimenpitein tulee edistää peltojen, niittyjen ja muiden avoimien maisematilojen säilymistä. Kaukolan pohjavesialueella ei ole yleiskaavaa eikä sinne ole yleiskaavaa suunnitteilla. Alueella ei myöskään ole asemakaavaa. Kuva 6. Kaukolan pohjavesialue Salon seudun maakuntakaavassa. 52 Taulukko 23. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioon otettavia asioita Kaavoituksessa osoitetut toiminnot eivät saa aiheuttaa pohjaveden tai ympäristön pilaantumisvaaraa ja siksi kaavoituksen on perustuttava riittäviin geologisiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Pohjavesialuetta kaavoitettaessa on arvioitava hankkeen vaikutukset sekä pohjaveden laatuun että määrään. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Edellytyksenä pohjavesivaikutusten arvioinnille on, että vähintään alueen maaperän laatu, pohjavedenpinnan taso, virtaussuunta, pohjaveden laatu ja vedenottamot lähisuojavyöhykkeineen tunnetaan. Kaavoituksessa on mahdollistettava pohjaveden suojelu myös riittävin kaavamääräyksin. Pohjavesialueiden rajaus on merkittävä kaikkiin kaava-asteisiin. 53 10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kaukolan pohjavesialueella Toimenpide Toteuttaja Valvoja Aikataulu Kiinteistöjen liittyminen viemäriverkkoon, heti kuin se tulee mahdolliseksi Viemäriverkkoon kuulumattomille (hajaasutusalueiden) asuinkiinteistöille hankittava jätevesiasetuksen vaatimukset täyttävät puhdistuslaitteistot Öljysäiliöt Kiinteistön omistaja Kunta Heti kuin mahdollista Kiinteistön omistaja Kunta (ympäristöviranomainen) 15.3.2018 mennessä Öljysäiliön säännöllinen kuntotarkistus ja tarkastusten toteutumisen valvonta Tarpeettomien öljysäiliöiden poistaminen kiinteistön omistaja Aluepelastuslaitos säännöllisin väliajoin, jatkuva Kiinteistön omistaja (Uusien) maanpäällisten öljysäiliöiden suojarakenteiden päivittäminen (mm. katetut suoja-altaat, lukot) Säiliön omistaja Aluepelastuslaitos, kunnan ympäristöviranomainen Kunta, aluepelastuslaitos Asutus Jatkuva Maalämpö Kuntien ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen on niitä uudistettaessa lisättävä maalämpöpiirejä ja niiden rakentamista koskevia määräyksiä ja rajoituksia Maa- tai kalliolämmönkeruujärjestelmät on varustettava hälytysjärjestelmällä (esim. vuodonilmaisin) Kunta Kunta Kiinteistön omistaja Kunta; (rakennustarkastaja, ympäristöviranomainen); ELY- keskus Maa-aineksen ottaja Maa-aineksen ottaja Kunnan ympäristöviranomainen Kunnan ympäristöviranomainen Maa-ainesten otto Maa-ainestenottopaikkojen jälkihoito Ilmoitusvelvollisuus kotitarveotosta pohjavesialueilla Jatkuva 54 Kotitarveottajien ohjeistus Kunnan ympäristöviranomainen Kunta; ELY -keskus Jatkuva Aluepelastuslaitos Aluepelastuslaitos ELY-keskus ELY-keskus Jatkuva Kunta; Maaseutupalvelut; Ympäristöviranomainen Kunta Jatkuva Pohjavesialueiden metsänhoitosuosituksista tiedottaminen (pohjavesialueiden rajat, hyvät toimintatavat ja käytännöt) Yritystoiminta Kunta; Metsänhoitoyhdistykset Kunta Jatkuva Uusien, pohjavettä vaarantavien, toimintojen perustamisen kieltäminen pohjavesialueilla Pilaantuneet maa-alueet Kunta Kunta Jatkuva MATTI-rekisterin kohteiden maaperän tai pohjaveden pilaantuneisuuden selvittäminen tarvittaessa MATTI-rekisterin päivittäminen Ympäristöviranomainen; ELY-keskus; kiinteistön omistaja Ympäristöviranomainen; ELY-keskus Ympäristöviranomainen; ELY-keskus tarpeen vaatiessa Ympäristöviranomainen; ELY-keskus Jatkuva Sähköyhtiöt Kunta Viimeistään vuoteen 2019 mennessä Sähköyhtiöt Kunta; aluepelastuslaitos Jatkuva Liikenne ja tienpito Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman päivittäminen Pohjaveden kloridipitoisuuden tarkkailu riskialueilla Maatalous Pohjavesialueiden maataloutta koskevista suosituksista tiedottaminen (pohjavesialueiden rajat, sallitut lannoitteet, hyvät toimintatavat ym.) Metsätalous Muuntamot Pohjavesialueiden pylväsmuuntamoiden muuttaminen puistomuuntamoiksi öljyvuotoriskien minimoimiseksi Muuntajien tietojen toimittaminen kunnan ympäristöviranomaiselle ja aluepelastuslaitokselle 55 Kaatopaikat/roskaantuminen Alueiden siistiminen ja romujen/roskien keräys pois pohjavesialueilta Jätteiden kaatamisen kieltäminen esim. kyltein pohjavesialueella Muut Kiinteistön omistaja Kunta (ympäristöviranomainen) Heti Kunta Kunta (ympäristöviranomainen) Heti Vesilaitoksen valmiussuunnitelman päivittäminen kuntaliitoksen vuoksi Vesilaitos Salon kaupunki /Vesilaitos 11 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen Suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja päivittämistä valvomaan on nimettävä seurantaryhmä, jossa tulisi olla edustajat ainakin Salon kaupungin ympäristöja teknisestä toimesta, ympäristöterveydenhuollosta, vesilaitokselta sekä VarsinaisSuomen ELY-keskuksesta. Ainakin ensimmäiseen kokoukseen olisi hyvä kutsua edustaja myös Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta sekä alueen sähköyhtiöltä Salon pohjavesialueiden sähköverkoston parannustoimenpiteiden läpikäymiseksi. Seurantaryhmä voi kokoontua esimerkiksi vuosittain. Seurantaryhmän kokoon kutsuu Salon kaupungin ympäristöviranomainen. 56 Lähteet Alapassi, M., Kinnunen, T., Rintala, J., Valpasvuo, V., Savola, A., Britschgi, R., Tiainen, M., Ryttäri, T. & Lavia, M., 2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maaainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Ympäristöministeriö, Helsinki. 135 s. ISBN 978-952-11-3437-1. Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro, P. ja Suomela, T. 2009. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas. 78 s. ISBN 978-952-11-3375-6 (PDF) FCG Finnish Consulting Group Oy. 2012. Valvontatutkimusohjelma Liikelaitos Salon Vedelle 1.1.2013 alkaen. Raportti 3252-P16917. 32 s. Gustafsson, J., Kinnunen, T., Kivimäki, A. ja Suomela, T., 2006. Pohjavesien suojelu, Taustaselvitys osa IV, Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2006. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 56 s. ISBN 952-11-2512-8 (PDF). Joensuu, S., Kauppila, M., Lindén, M. & Tenhola, T. 2012. Hyvän metsänhoidon suositukset - Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Juvonen, J. ja Lapinlampi, T. 2013. Energiakaivo. Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa. Ympäristöopas 2013, Ympäristöministeriö. Edita Prima Oy, Helsinki. 68 s. ISBN 978-952-11-4211-6 (PDF). Klap, A. 2010. Maa-ainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla − VarsinaisSuomi, Rauman seutu ja Pohjois-Satakunta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2010. 254 s. ISBN 978 -952-257- 030 -7 (PDF). Kumpulainen, A., Ryynänen, E., Oja, L., Sorasahi, H., Raivio, T., Gilbert, Y., Gaia Consulting Oy, 2013. Vaarallisten aineiden kuljetukset 2012. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Trafin julkaisuja 20/2013. Helsinki. 73 s. ISSN 1799-0157 (verkkojulkaisu). Liimatainen J. 2002. Jakelumuuntajan ympäristöriskit. Sähkömarkkinoiden seminaari. Seminaarityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Sähkötekniikan osasto. Lounais-Suomen ympäristökeskus, pohjavesikortti. 7 s. 1999. Muurlan Isonummen ja Kaukolan Maa- ja metsätalousministeriö. 2007. Pohjavesialueiden peltoviljely. Edita Prima Oy. Maaseutuvirasto. Uusittu painos 2010. Maaseutuviraston julkaisusarja: Hakuoppaita ja ohjeita. Täydentävät ehdot. Viljelytapa ja ympäristöehdot. Edita Prima Oy, Helsinki. ISBN 978-952-453-541-0 (Verkkojulkaisu) 57 Mäkinen, M. 2015. Ehdotus Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016–2021. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 99 s. Nummelin, M. (toim.), 2014. Jätevesien käsittely haja-asutusalueella. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Opas 4/2014. 32 s. ISBN 978-952-314-107-0 (PDF). OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, tiedot poimittu 30.6.2015. https://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp Orvomaa, M. 2008. Pohjavedenottamoiden suoja-alueet. Suomen ympäristö 40/2008. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 102 s. ISBN 978-952-11-3244-5 (PDF). PEFC Suomi – Suomen Metsäsertifiointi ry. 2009. Suomen PEFC-standardi. Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla(PEFC FI 1002:2009). Pöyry Finland Oy. 2011. Salon kaupunki – Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2011– 2030, Revisio 1.2. Salon kaupunki, 2015. Jätehuoltomääräykset Kemiönsaaren, Paimion, Salon ja Sauvon alueella alkaen 1.1.2015. Jätehuoltolautakunta 38§, 11.11.2014. 27 s. Salon kaupunki, 2015a. Salon valvontasuunnitelma vuosille 2015–2019. 35s. kaupungin Salon kaupunki, 2013. Salon kaupungin kaupunginvaltuusto 3.9.2012 § 96. 15 s. ympäristöterveydenhuollon ympäristönsuojelumääräykset. Salon kaupunki, 2010. Salon kaupungin rakennusjärjestys. hyväksynyt 12.4.2010 § 37. Voimaantulo 1.6.2010. 12 s. Salon Kaupunginvaltuusto Suunnittelukeskus Oy, 2002. Muurlan kunta, Kukinnummen pohjavedenottamon tarkkailuohjelma. 515-C2248. Virtanen, K., 2001. Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma. Westberg, V., Bonde, A., Mäensivu, M. ja Mäkinen, M. (toimittaneet teoksen). 2014. Vesien tila hyväksi yhdessä. Ehdotus Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2016–2021. http://www.ymparisto.fi http://www.finlex.fi 58 Liitteet Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä Liite 2. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Liite 3. Kaukolan pohjavesialuekartta LIITE 1 Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö 1/4 POHJAVESIALUEITA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen pohjaveden pilaamiskielto (2:17 §). Vesilaki (587/2011); erityisesti luvanvaraiset vesitaloushankkeet (3:2§) ja veden ottaminen (4:4 §) MUUT POHJAVEDEN SUOJELUN KANNALTA KESKEISET SÄÄDÖKSET ÖLJYSÄILIÖT JA -VAHINGOT SEKÄ JAKELUASEMAT Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 685/2015, Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteistoista 314/1985 sekä Kauppa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevissa päätöksissä N:o 344/1983 ja 1199/1995 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 685/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1983 » 344/1983 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1985 » 15.4.1985/314 Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 378/1974 ja sen viimeisin muutos 1574/2009 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1974 » 24.5.1974/378 Asetus öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta 636/1993 ja sen viimeisin muutos 705/2000 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1993 » 28.6.1993/636 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/1998 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 1998 » 415/1998 ALUEIDEN KÄYTÖN SUUNNITTELU Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 ja sen viimeisin muutos 204/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1999 » 5.2.1999/132 KEMIKAALIT Kemikaalilaki 744/1989 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1989 » 744/1989 Kemikaalilaki 599/2013 LIITE 1 Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö 2/4 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2013 » 599/2013 Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/1994 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 1994 » 364/1994 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390 ja sen viimeisin muutos 358/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2005 » 3.6.2005/390 Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 685/2015 Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 1999 » 59/1999 Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista 856/2012 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2012 » 856/2012 Asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 13.3.2002/194 ja sen viimeisin muutos 125/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2002 » 13.3.2002/194 Sosiaali- ja terveysministeriön päätös vaarallisten aineiden luettelosta 509/2005 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2005 » 509/2005 JÄTEVEDET Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2011 » 209/2011 MAAPERÄ Ympäristönsuojelulain maaperän pilaamiskielto (YSL 2:16 §) Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 27.6.2014/527 Lisää linkkejä muihin maaperän suojelua koskeviin säädöksiin löytyy: www.ymparisto.fi > Lainsäädäntö > Ympäristönsuojelu > Maaperänsuojelulainsäädäntö Ympäristönsuojelulaki (527/2014) Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 27.6.2014/527 LIITE 1 Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö 3/4 Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 4.9.2014/713 MAATALOUS Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000, joka perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin (91/676/ETY) Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2000 » 931/2000 Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014. Tällä asetuksella pannaan täytäntöön vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annettu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY), jäljempänä nitraattidirektiivi. Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2014 » 1250/2014 Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 20072013 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2007 » 366/2007 Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta 236/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 236/2015 Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta 235/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 235/2015 Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja maatalouden ympäristötuen erityistuista ja sen viimeisin muutos 66/2012 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2007 » 503/2007 Tietoa pohjavesialueille soveltuvista kasvinsuojeluaineista löytyy Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) sivuilta. Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 artikla 5 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä, liite III. MAA-AINESTENOTTO Maa-aineslaki 555/1981 ja sen viimeisin muutos 1577/2009 sekä asetus maa-ainesten ottamisesta 926/2005 ja sen muutos 1820/2009 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1981 » 24.7.1981/555 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2005 » 926/2005 LIITE 1 Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö 4/4 LIIKENNE Maastoliikennelaki 1710/1995 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1995 » 1710/1995 VESIHUOLTO Vesihuoltolaki 119/2001 ja sen viimeisin muutos 681/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2001 » 119/2001 TALOUSVESI Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000 ja sen viimeisin muutos 442/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2000 » 461/2000 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2001 » 401/2001 YMPÄRISTÖN- JA TERVEYDENSUOJELU Terveydensuojelulaki 763/1994 ja sen viimeisimmät muutokset 1237/2014 ja 553/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1994 » 763/1994 Terveydensuojeluasetus 1280/1994 ja sen viimeisin muutos 1240/2002 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1994 » 1280/1994 VESIENHOIDON JÄRJESTÄMINEN Laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004 ja sen viimeisin muutos 1263/2014 ja valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 ja sen viimeisin muutos 1280/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2004 » 1299/2004 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2006 » 1040/2006 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1263/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2014 » 1263/2014 LIITE 2 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 1/5 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Ohjeet ovat tiivistelmä pohjavesiä koskevista osista Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksiä (YSM), rakennusjärjestystä (RJ) ja jätehuoltomääräyksiä (JHM). Toimenpideohjeet nykyisille toiminnoille on esitetty pohjaveden suojelusuunnitelman luvussa 5. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla noudatetaan lisäksi vedenottamoiden suoja-alueita koskevia vesioikeuden tai lupavirastojen antamia määräyksiä sekä hyväksyttyjä suojelusuunnitelmia. Natura-alueilla ja muilla luonnonsuojelualueilla noudatetaan niitä koskevia luonnonsuojelusäädöksien määräyksiä. ( YSM 3.1) Jätevesien käsittely Vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston toiminta-alueella kiinteistö on liitettävä viemäriin, jolla talousjätevedet johdetaan keskitettyyn jätevesien puhdistukseen. (YSM 5.2) Pohjavesialueilla on kaikkien talousjätevesien imeyttäminen maaperään kielletty. (YSM 6.2) Pohjavesialueella sijaitsevalla kiinteistöllä voidaan jätevedet käsitellä ympäristönsuojelulain 27 a §:n mukaisella jätevedenkäsittelyjärjestelmällä, josta puhdistetut jätevedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Jätevesijärjestelmästä ei saa missään olosuhteissa päästä puhdistamattomia jätevesiä ympäristöön. Muussa tapauksessa on kaikki jätevedet johdettava umpisäiliöön. (YSM 6.2) Ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta hyväksyä poikkeuksen puhdistettujen pesutiloissa syntyneiden jätevesien johtamisesta pohjavesialueen ulkopuolelle, mikäli poikkeamisesta ei ympäristönsuojeluviranomaisen arvion mukaan aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. (YSM 6.2) Suositus Pohjavesialueilla piha- ja paikoitusalueiden pinta- ja salaojavedet on johdettava vyöhykkeen ulkopuolelle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.(YSM 6.2) Perustelut Pohjaveden pilaamiskiellon takia talousjätevesien käsittelylle pohjavesialueilla on näissä määräyksissä annettu muita alueita tiukemmat määräykset. Pohjaveden pilaantumisen estämiseksi tärkeillä pohjavesialueilla edellytetään, ettei mitään talousjätevesiä saa imeyttää maaperään tai johtaa ojaan. Valuma- ja sulamisvedet eivät saa huuhdella pohjavesialueelle sijoitettavaa jätevesien käsittelyjärjestelmää vaan sen on oltava eristetty ympäristöstä. Hyvin vettä läpäisevässä maaperässä jätevesi ei ehdi puhdistua riittävästi ennen pohjaveteen kulkeutumista. Ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa edellä mainitusta pääsäännöstä perustellusta syystä, jos on osoitettu, ettei pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheudu. Näitä poikkeamatilanteita ovat mm. jäteveden vähäinen määrä ja laatu, pohjavesialueen vähäinen merkittävyys ja maaperän laatu, kiinteistön sijainti pohjavesialueella sekä teknis-taloudelliset syyt. Poikkeukset perustuvat ensisijaisesti siihen, etteivät maaperä- ja pohjavesiolosuhteet alueella voi vaarantua, esim. jätevesien käsittely pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien virtaus pois pohjavesialueesta tai kalliokynnys, joka erottaa käsittelyalueen koko muusta pohjavesialueesta. (YSM 6.2) Sijoitettaessa jätevesien käsittelylaitteistoja ja puhdistettujen talousjätevesien purkupaikkaa kiinteistöllä on otettava huomioon maasto-, maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Sijoittamisessa on noudatettava LIITE 2 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 2/5 taulukossa 1 esitettyjä vähimmäissuojaetäisyyksiä, jotka ovat vaatimuksia uudisrakennuksille sekä ohjeellisia saneerattaville rakennuksille ja jätevesijärjestelmille. Vähimmäissuojaetäisyyksistä poikkeamiset on aina perusteltava lupapäätöksessä. (YSM 7.1) Taulukko 1. Vähimmäissuojaetäisyydet talousjätevesien käsittelylaitteistoille ja puhdistettujen talousjätevesien purkupaikoille Kohde Vähimmäisuojaetäisyys (m) Talousvesikaivo 30 – 50 Vesistö 50 – 100 mustat jätevedet vähintään 20 vesitiivis umpisäiliö 20 harmaat jätevedet vähintään Tie tai tontin raja 5 – 10 Suojakerros pohjavesitason yläpuolella 1,00 maasuodattamossa 2,00 maahan imeytyksessä Kiinteistölle sijoitettavan kuivakäymälän on oltava rakenteeltaan tiivis, eikä sinne saa päästä missään olosuhteissa tulva-, valuma- tai hulevesiä. Kuivakäymälästä ei saa kulkeutua päästöjä maaperään. Mikäli käymäläjäte kompostoidaan kiinteistöllä käymälärakennuksen ulkopuolella, on käymäläjätteelle tarkoitetun kompostorin oltava rakenteeltaan tiivis, lämpöeristetty ja katettu sekä tilavuudeltaan sellainen, että se riittää yhden vuoden kompostoitavalle jätemäärälle. Muissa kompostoreissa käymäläjätteen kompostoiminen on kielletty. Kompostoria, jossa käymäläjätteet kompostoidaan, ei saa sijoittaa tulva-alueelle. Kompostori on sijoitettava vähintään 50 m päähän vesistöstä ja talousvesikaivosta. Käymälät ja kompostorit on hoidettava niin, ettei hajuhaittoja tai muita haittoja synny. (YSM 7.5) Saostussäiliöistä, pienpuhdistamojen lietetiloista ja muista vastaavista säiliöistä jätevesiliete on poistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Saostussäiliöistä, joita käytetään käymäläjätevesiä sisältävien jätevesien käsittelyyn, lietteenpoisto on tehtävä valmistajan antamien ohjeiden mukaan tätä vähimmäisvelvoitetta useammin. (JHM 35 §) Jos kunnallisen lietteenkuljetuksen alueella sijaitsevan kiinteistön saostussäiliöön ei ole kiinteistön käyttämättömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi kertynyt lietettä tyhjennettäväksi edellisen tyhjennyksen jälkeen, voi säiliön tyhjennykseen hakea keskeytystä jätehuoltoviranomaiselta kirjallisesti. Hakemuksessa on ilmoitettava peruste tyhjennyksen tarpeettomuudelle. Hakemus on jätettävä viimeistään 4 viikkoa ennen suunniteltua tyhjennysviikkoa. Jätehuoltoviranomainen voi määrätä tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen syntyminen on todennäköistä. (JHM 35 §) Kiinteistönhaltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa lietesäiliön tyhjennyksen voi jättää tilaamatta sellaisena vuotena, jolloin lietettä ei ole syntynyt tyhjennettäväksi kiinteistön käyttämättömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi. Tyhjennyksen keskeytystä on ilmoitettava jätehuoltoviranomaiselta kirjallisesti. Ilmoituksessa on kerrottava peruste tyhjennyksen tarpeettomuudelle. Jätehuoltoviranomainen voi ilmoituksen perusteella määrätä tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen syntyminen on todennäköistä. (JMH 35 §) LIITE 2 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 3/5 Umpisäiliöitä ja niiden täyttymistä sekä täyttymishälyttimen toimintaa on seurattava säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Umpisäiliöt on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35 §) Hiekanerotuskaivot, öljynerotuskaivot ja rasvanerotuskaivot on tarkastettava säännöllisesti ja tyhjennettävä aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Erotuskaivojen hälyttimet on tarkastettava säännöllisesti ja pidettävä kunnossa. (JHM 35 §) Kiinteistökohtaiseen jätevesien käsittelyjärjestelmään liittyvät fosforinpoistokaivot on tarkistettava säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Fosforinpoistokaivot on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35 §) Kiinteistön haltijan on pidettävä kirjaa lietteenpoistoista. Jätevesilietteet, umpisäiliöiden jätevedet sekä erotuskaivojen lietteet saa luovuttaa kuljetettavaksi vain sellaiselle toimijalle, joka on hyväksytty jätelain mukaiseen jätehuoltorekisteriin. (JHM 36 §) Salon kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan talousjätevesien käsittelyssä noudatetaan valtioneuvoston asetusta talousjätevesien käsittelystä vesihuoltoverkoston ulkopuolisilla alueilla (542/2003). Jätevesien johtaminen maastoon edellyttää tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomaisen lausuntoa ennen rakennus- tai toimenpideluvan myöntämistä. Mikäli lausuntoa ei pyydetä, perustelu on merkittävä lupapäätökseen. (RJ 7.) Öljysäiliöt Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä, jotka tulivat voimaan vuonna 2013, pohjavesialueilla tulee noudattaa erityistä varovaisuutta koskien uusien öljy-, polttoneste- tai kemikaalisäiliöiden sijoittamista ja kunnossapitoa. Uudet säiliöt tulee sijoittaa ainoastaan maan päälle asianmukaisin suojavarustein, kuten säiliön tilavuutta vastaavalla suoja-altaalla varustettuna. Jo olemassa olevat säiliöt on varustettava suojarakenteilla viimeistään viiden vuoden kuluttua määräysten voimaantulemisesta. Säiliöissä tulee olla merkittynä tieto sisällöstä. Öljysäiliöt pohjavesialueilla Uudet vaarallisten kemikaalien säiliöt on sijoitettava maan päälle tiiviisiin, säiliöiden tilavuutta vastaaviin, katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla. Lisäksi säiliöt on varustettava laponestolaitteilla. Jo olemassa olevat maanpäälliset vaarallisten kemikaalien säiliöt on pohjavesialueilla sijoitettava tiiviisiin säiliöiden tilavuutta vastaaviin katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla ja laponestolaitteilla viiden (5) vuoden kuluessa määräysten voimaantulosta. Säiliöiden päällysmerkinnöistä on käytävä ilmi, mitä kemikaalia säiliö sisältää. (YSM 15.2) Maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983) on määrätty. (YSM 15.2) Kiinteistön haltija tai omistaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat maanalaiset vaarallisten kemikaalien säiliöt sekä niiden putkistot poistetaan kiinteistöltä, kun niitä ei enää käytetä. Samalla säiliöt on puhdistettava asianmukaisesti ja tarkastettava mahdolliset vuodot maaperään. Todistus säiliön poistamisesta ja puhdistamisesta on LIITE 2 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 4/5 säilytettävä mahdollista tarkastusta varten. Puhdistuksen suorittajalla on oltava tehtävän edellyttämä ammattitaito. (YSM 15.4) Säiliön sijaitessa sellaisessa paikassa, että sitä on teknisesti vaikea poistaa, ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisesti harkiten hakemuksesta myöntää poikkeuksen säiliön poistamisvelvollisuudesta. (YSM 15.4) Säiliötä ei tarvitse poistaa, mikäli se on ennen ympäristönsuojelumääräysten voimaantuloa asianmukaisesti puhdistettu ja täytetty hiekalla tai muulla hyväksyttävällä aineella. Säiliöiden täyttö- ja ilmaputket on kuitenkin poistettava. (YSM 15.4) Vaarallisista kemikaaleista aiheutuneesta maaperän pilaantumisesta on tehtävä välittömästi havaitsemisen jälkeen ilmoitus pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä VarsinaisSuomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. (YSM 15.5) Pohjavesialueella kemikaalisäiliöiden täyttö- ja tyhjennyspaikat on rakennettava tiiviiksi ja päällystettävä. Vuodot maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin on estettävä. Alue on päällystettävä läpäisemättömällä, kulutusta kestävällä pinnoitteella. Alueen läheisyydessä on oltava imeytysainetta tai muuta kalustoa vuotojen leviämisen estämistä ja keräämistä varten. (YSM 15.6) Pohjavesialueella siirrettävä kemikaalisäiliö on käyttökohteessaan sijoitettava tasaiselle ja kantavalle alustalle. Sijoituspaikka on valittava siten, että mahdolliset vuodot eivät pääse suoraan vesistöön. Käytettäessä siirrettävää säiliötä on säiliön oltava kaksoisvaipallinen tai varustettu suoja-altaalla, joka vastaa kooltaan säiliön tilavuutta. (YSM 15.7) Maalämpö Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa. Maalämpöjärjestelmien sijoittaminen Sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. (YSM 13) Perustelut Maalämpölaitteissa käytettävät lämmönsiirtoaineet voivat olla ympäristölle vaarallisia. Pohjavesialueilla tai vesistössä niistä saattaa aiheutua pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Oppaassa Lämpökaivo – Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa (Ympäristöopas 2009, Suomen ympäristökeskus) esitetään yleistä tietoa lämpökaivoista esim. suositeltavista minimietäisyyksistä eri kohteisiin kuten talousvesikaivot. (YSM 13 §) LIITE 2 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 5/5 Peltoviljely Pohjavesialueella lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. (YSM 9.2) Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Levittämisestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle vähintään 30 päivää ennen toimenpidettä. Ilmoituksessa on esitettävä kuivalannan määrä ja levittämispaikka. (YSM 9.2) Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet eikä kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. (YSM 9.3) Suositus Pihapiirin välittömään läheisyyteen ei saa levittää lantaa tai humusperäistä kierrätysravinnetta säilytettävän kasvuston päälle.(YSM 9.3) Perustelut: Pohjavesialueella puhdistamolietteistä peräisin olevan humusperäisen kierrätysravinteen levittäminen on kielletty hygieniasyistä ja mahdollisten kemiallisten haitta-aineiden vuoksi. Humusperäisen kierrätysravinteen levitys voidaan sallia esimerkiksi pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien virtaus on pois pohjavesialueesta tai alueella, jonka erottaa kalliokynnys käsittelyalueen koko muusta pohjavesialueesta. Maaperä- ja pohjavesiolosuhteet alueella eivät saa missään olosuhteissa vaarantua. (YSM 9.3) Muita määräyksiä Lumenkaatoaluetta ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, vesistöön, Natura- tai luonnonsuojelualueelle eikä alueelle, josta lumen sulamisvedet pääsevät valumaan suoraan vesistöön. (YSM 12.1) Puutarhajäte, jota ei kompostoida, on toimitettava kunnallisen jätelaitoksen osoittamaan paikkaan. Puutarhajätettä ei saa kuljettaa puistoihin tai muille yleisille tai yksityisille alueille. (JHM 17 §) Kuivakäymäläjätettä, lemmikkieläinten ulosteita ja asumisessa syntyvää lietettä saa kompostoida 38 §:ssä määrätyin ehdoin. Kompostointi tulee tehdä näitä varten suunnitellussa suljetussa ja hyvin ilmastoidussa kompostorissa, joka on suojattu haittaeläinten pääsyltä ja jonka valumavesien pääsy maahan on estetty. Kompostoria on hoidettava ohjeiden mukaisesti ja se on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Ulosteperäisen jätteen kompostointiaika on vähintään yksi vuosi. (JHM 17 §) Pohjavesialueella ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu on sallittu pesuaineilla ainoastaan tähän käyttötarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta yleiseen jätevesiviemäriin tai muuhun hyväksyttyyn jätevesien käsittelypaikkaan. (YSM 10.2) LIITE 3 Pohjavesialuekartta kanala/navetta K156 Hp 33 K155 19 kanala/navetta vanha kaatopaikka Hp 32 Kukinnummen ottamo Hp 31 8 7 K100 K8 1 K101 K153 K4 Pullassuon ottamo K103 K104 K107 3 4 K160 55 sikala 23 K Rajala 311 Pohjavesialueen raja Varsinaisen muodostumisalueen raja Kaukosuojavyohyke POHJAVESIALUEKARTTA SALO 02 501 08 Kaukola Karttalehdet 2021 11, 2023 02 Koordinaattijärjestelmä: EUREF FIN TM35FIN Varsinais-Suomen ELY-keskus/ 14.9.2015/LK Kunnan raja Lähisuojavyöhyke Pohjaveden päävirtaussuunta Pohjavedenottamo Pohjaveden havaintoputki Riskikohde Kaivo Lähde Kairauspiste 0 0,5 1:20 000 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/14 © SYKE, ELY-keskus
© Copyright 2024