Kisko - Salo

EHDOTUS
Salon kaupunki
721/11.00.00.01/2015
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueen
suojelusuunnitelma
Pia Lindholm
28.8.2015
Salon kaupunki
1
EHDOTUS
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman sisältö
Sisällys
1 Johdanto ........................................................................................................................... 3
2 Suojelusuunnitelman tavoitteet ......................................................................................... 5
2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö .................................................................. 5
3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä ............................................................. 7
4 Suojelusuunnitelma-alue................................................................................................... 9
4.1 Geologia ja hydrogeologia .......................................................................................... 9
4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu ..................................................................................... 11
4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet ....................................................... 12
5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset............. 13
5.1 Asutus ...................................................................................................................... 13
5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti ......................................................................... 14
5.1.2 Öljysäiliöt ............................................................................................................ 19
5.1.3 Maalämpöjärjestelmät ........................................................................................ 22
5.2 Maa-ainesten otto ..................................................................................................... 23
5.2.1 Kotitarveottaminen ............................................................................................. 23
5.2.2 SOKKA-hanke .................................................................................................... 24
5.3 Muuntajat .................................................................................................................. 26
5.4 Maatalous ................................................................................................................. 29
5.4.1 Peltoviljely .......................................................................................................... 30
5.4.2 Karjatalous ......................................................................................................... 30
5.5 Metsätalous .............................................................................................................. 32
5.6 Liikenne ja tienpito .................................................................................................... 34
5. 7 Teollisuus ja yritystoiminta ....................................................................................... 36
5.8 Pilaantuneet maa-alueet ........................................................................................... 37
5.9 Hautaustoiminta ........................................................................................................ 39
5. 10 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat ................................................................. 41
6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta ........................................................................ 42
6.1 Raakaveden laadun tarkkailu ................................................................................... 42
7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien
selvitykset .......................................................................................................................... 43
2
EHDOTUS
8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa ................................. 44
8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma ................................................................. 44
8.2. Kemikaalionnettomuudet ......................................................................................... 44
9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa ................... 45
10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kiskon Kirkonkylän
pohjavesialueella ............................................................................................................... 48
11 Suojelusuunnitelman toteutumisen seuranta ................................................................ 50
Lähteet ............................................................................................................................... 51
Liitteet ................................................................................................................................ 52
Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä
Liite 2. Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
Liite 3. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
Liite 4. Kiskon Kirkonkylän pohjavesikortti
3
EHDOTUS
1 Johdanto
Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja
pohjavesialueiden
maankäytön
yhteensovittamisessa.
Suunnitelmaa
tehtäessä
kartoitetaan suunnitelma-alueen pohjavettä mahdollisesti vaarantavat toiminnot ja
esitetään tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan
turvaamiseksi myös jatkossa.
Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvänlaatuista, mutta
pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle. Salon kaupungin alueella sijaitsee
yhteensä 78 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi tai veden
hankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi.
Salon pohjavesialueilla on noin 70
vedenottamoa. Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on
käytössä kolmisenkymmentä pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen.
Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksen (Nro 461/ 2000) määräykset. Vuoden 2015 hankkeessa
laadittiin suojelusuunnitelma viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Isonummi (Muurla),
Kaukola (Muurla), Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo).
Kaikki nämä alueet on luokiteltu I-luokan pohjavesialueiksi.
Salon alueen kallioperä koostuu pääosin graniittisista ja suprakrustisista, voimakkaasti
metamorfoituneista kivilajeista. Salon alueen maaperä koostuu luoteessa Kuusjoen,
Perttelin ja Halikon alueella pääosin hienoainespitoisista pelloista ja kumpuilevista kallio- ja
moreenimäistä. Alueella on pieniä katkonaisia harjujaksoja. Salon alueen lounaisosaa
hallitsee lounais-koillissuunnassa kulkeva III–Salpausselän reunamuodostuma.
Salon kaupungin alueella suurimmat uhat pohjavedelle aiheutuvat öljysäiliöistä,
viemäröintiin kuulumattomista jätevesistä, pilaantuneista maista sekä (vanhoista) maaainesten ottamisalueista. Muita alueen pohjavettä uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa
teollisuus, hautausmaat, maatalous ja tieliikenne.
Vuoden 2015 pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma
viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko), Isonummi
(Muurla), Kaukola (Muurla) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I
luokan pohjavesialueiksi. Hankkeen aikana tehtiin maastokartoituksia kaikilla alueilla sekä
vesinäytteenotto Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta. Maastokäynneillä kartoitettiin
pohjavedelle riskiä aiheuttavia tekijöitä ja toimintoja. Vesinäytteenoton tarkoitus
Kirkonkylän pohjavesialueella oli päivittää tietoja pohjaveden laadusta ja samalla tarkistaa
pohjaveden soveltuvuutta talousvedeksi. Maastokäynnit tehtiin 10.6. (Kisko), 23.6.
(Isonummi, Kaukola, Mustamäki) ja 24.6. (Ylhäinen-Kärkkä). Vesinäytteet otettiin
16.6.2015.
Hankkeen alkamisesta tiedotettiin Salon kaupungin kotisivuilla. Tiedote oli nähtävillä
24.4.–30.6.2015 Salon kaupungin ilmoitustaululla ja sähköisellä ilmoitustaululla. Lisäksi
4
EHDOTUS
tiedote suojelusuunnitelmahankkeesta julkaistiin 24.4.2015 Salon Seudun Sanomissa.
Suojelusuunnitelmaehdotukset olivat nähtävillä 31.8.–30.9.2015. Lausunnot pyydettiin
Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.
Pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseen tarvittavien taustatietojen kerääminen
aloitettiin kartoittamalla pohjavesialueilla sijaitsevien asuin- ja yrityskiinteistöjen
lämmitysjärjestelmät sekä erityisesti käytössä olevat ja käytöstä poistetut öljysäiliöt. Kiskon
Kirkonkylän pohjavesialueelle kyselyitä lähetettiin postitse 36 kpl toukokuun 2015 alussa.
Kysely lähettiin alueella sijaitseville asuin- ja yrityskäytössä oleville kiinteistöille.
Vastauksia saatiin 23 kpl. Kaikille pohjavesialueille vuoden 2015 hankkeessa lähetetyt
kyselyt vastausmäärineen on esitettynä taulukossa 1.
Taulukko 1. Riskikartoituskyselyt pohjavesialueittain vuoden 2015 hankkeessa.
Pohjavesialue
Lähetetyt
(kpl)
kyselyt Saadut
(kpl)
vastaukset Vastausprosentti
Isonummi
9
6
67 %
Kaukola
51
39
76 %
Kirkonkylä (Kisko)
36
23
64 %
Mustamäki
94
62
66 %
Ylhäinen-Kärkkä
195
111
57 %
Yhteensä
385
241
63 %
Suojelusuunnitelman on laatinut Pia Lindholm Turun yliopiston maantieteen ja geologian
laitokselta ja se on toteutettu yhteistyössä Salon kaupungin ja Varsinais-Suomen
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.
Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano on esitetty alla.
Ossi Hussi, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Salon yksikkö
Markus Kukkonen, Salon kaupunki, kaupunkisuunnittelu
Hillevi Lehto, Salon kaupunki, ympäristönsuojelu
Kirsti Lepistö, Salon kaupunki, maaseutupalvelut
Erika Liesegang, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Sami Saari, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto
Sanna-Liisa Suojasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Eila Varjo, Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos
Kalle Virtanen, Salon kaupunki, Liikelaitos Salon Vesi
5
EHDOTUS
2 Suojelusuunnitelman tavoitteet
Pohjavesiä suojellaan, koska halutaan säilyttää luonnontilaiset pohjavedet entisellään ja
estää ihmistoimintaa heikentämästä pohjavesien laatua. Pohjaveden suojelusuunnitelmien
tarkoituksena ovat pohjavesialueiden suojelun tehostaminen kuvaamalla mm. riskitekijät ja
toimenpide-ehdotukset riskien poistamiseksi sekä vedenottamoiden suoja-alueiden
rajausten tarkistus tai rajausten laatiminen, jos suoja-aluerajauksia ei ennestään ole.
Lisäksi tavoitteena on toimintaohjeiden laatiminen vahinko- ja vaaratilanteiden varalta sekä
pohjavesialueelta olemassa olevien tietojen päivittäminen ja puuttuvien tietojen koonti
yhteen.
Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmahankkeen tavoitteena olikin koota
pohjavesialueen tiedot yhteen suojelusuunnitelma-asiakirjaan, jolloin suojelusuunnitelmien
käytettävyys ja hyöty esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa helpottuu.
Pohjavesien suojelun tavoitteena on myös kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa
olevien riskien minimointi, rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä.
Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena esimerkiksi viranomaisvalvonnassa,
maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja
hyödyntävät muun muassa ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja
terveydensuojeluviranomaiset ja vesihuoltolaitokset mutta myös pohjavesialueiden
asukkaat ja toiminnanharjoittajat.
Suojelusuunnitelmassa
sijainneista.
on
havainnollistavia
karttoja
riskitoimintojen
laadusta
ja
2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö
Pohjavesien suojelua kansallisesti ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki
(527/2014) sekä vesilaki (587/2011). Merkittävimmät osat suojelun kannalta ovat
pohjavesien pilaamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen
lupajärjestelmä. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) määrää
tarvittavista/selvitettävistä tiedoista vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle
sijoittuvan toiminnan lupahakemuksessa.
Pohjaveden pilaamiskielto: ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 §:ssä määrätään, että
ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai
käsitellä siten, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla
pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontuisi.
Myöskään toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa tehdä terveydelle vaaralliseksi tai
kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, eikä tehtävä toimenpide saa
vaikuttaa pohjaveden laatuun muutoin loukaten yleistä tai toisen yksityistä etua.
6
EHDOTUS
Vesilain tavoitteena on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön
käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää; ehkäistä
ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja parantaa
vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain luvuissa 3 ja 4 säädetään luvanvaraisista
vesitaloushankkeista, pohjaveden ottamisesta ja vedenottamoiden suoja-alueista.
Lain mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä
pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän
muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin
vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän
antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu
huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Suoja-alue
voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai
pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi, mutta suoja-aluetta ei kuitenkaan saa
määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä.
Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää
kehitystä tukevalla tavalla. Lain 3 §:n mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua
esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden
laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole satu vesilain mukaista lupaa.
Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin
(2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon
järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena oli pohjavesien osalta pohjavesien
hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden
saavuttamiseksi
tarvittavat
uusimmat
toimenpiteet
on
koottu
vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiksi vuosille 2016–2021. Lounais-Suomi kuuluu Kokemäenjoen –
Saaristomeren
–
Selkämeren
vesienhoitoalueeseen.
Lounais-Suomen
pohjavesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista on esitetty yhteinen
näkemys ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille
2016–2021. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai
yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä
vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön
liittyvistä seikoista. Lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä päivitettiin
2014 lisäämällä lakiin uusi luku, 2 a (1263/2014), jossa muutettiin muun muassa
pohjavesialueiden luokittelua ja ohjeistettiin suojelusuunnitelmien sisältöä.
Valtioneuvoston
asetus
talousjätevesien
käsittelystä
vesihuoltolaitosten
viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui
voimaan 15.3.2011. Asetus edellytti jätevesien käsittelyn tehostamista alun perin
15.3.2016 mennessä, mutta valtioneuvosto pidensi 26.3.2015 siirtymämääräaikaa
kahdella vuodella 15.3.2018 asti. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen
jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat
pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja
7
EHDOTUS
johtamisesta pohjavesialueilla on annettu tarkempia määräyksiä Salon kaupungin
ympäristönsuojelumääräyksissä.
Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin,
terveydensuojelulakiin,
jätelakiin
ja
kemikaalilakiin
sekä
öljyvahinkojen
torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös
valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä
lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä.
Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1.
3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä
Pohjavesialueiden rajaus perustuu maaperän- ja kallioperän hydrogeologisiin piirteisiin.
Aluetta rajatessa otetaan huomioon pohjavesiesiintymäalueen maalajikoostumus, maalajin
vedenläpäisevyys sekä alueen yhtenäinen hydraulinen laajuus. Pohjavesialueen raja
osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Lisäksi
pohjavesialueen sisälle rajataan muodostumisalue eli hyvin vettä läpäisevän alueen raja.
Muodostumisalueen maaperän vedenläpäisevyys vastaa vähintään hienohiekan
vedenläpäisevyyttä.
Pohjavesiä
muodostuu
eniten
mannerjäätikön
sulamisvaiheessa
syntyneissä
jäätikköjokimuodostumissa,
kuten
harjuissa,
deltoissa
sekä
reunaja
saumamuodostumissa. Salon alueella yksi tärkeimmistä vedenhankinta-alueista on III
Salpausselän reunamuodostuma, jolla sijaitsee useita pohjavesialueita.
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) lisättiin uusi
luku 2 a (1263/2014), jonka mukaan aiemman kolmen pohjavesiluokan sijaan edellytetään
pohjavesialueet nykyisin luokiteltavan kahteen luokkaan sen mukaan, miten ne soveltuvat
vedenhankintaan ja millainen suojelutarve niillä on. Uusi luokittelu (taulukko 2) korvaa
aiemmat I, II ja III luokat, joihin kuuluvia alueita tarkastellaan uudelleen niiden
sijoittamiseksi uusiin luokkiin. Edelleen käytössä oleva luokka III, eli muut pohjavesialueet,
poistetaan kokonaan ja siihen kuuluneet alueet luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä,
miten alue soveltuu vedenhankintaan.
Laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat
suoraan riippuvaisia. Näitä pohjavesialueita koskien otetaan käyttöön uusi E-luokka.
Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet.
Lisäksi laissa on säännökset pohjavesialueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja
valmistelusta.
8
EHDOTUS
Tässä työssä olevista pohjavesialueista kerrotaan vielä vanhan luokituksen mukaisesti I
luokan pohjavesialueina. ELY-keskukset tarkistavat pohjavesialueiden luokituksen uuden
luokituksen mukaiseksi, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa.
Taulukko 2. Uuden pohjavesiluokittelun määritelmät.
Pohjavesialueiden uusi luokittelu
1-luokka
• vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet; vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää
yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä
vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin
2-luokka
• muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet; pohjaveden antoisuuden ja muiden
ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön
E-luokka
• Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelemat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä
pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (esimerkiksi lähde, lähdepuro tai
lähdelampi); kuuluvat myös joko 1- tai 2-luokkaan
9
EHDOTUS
4 Suojelusuunnitelma-alue
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialue (0225902) on luokiteltu selvityskohteeksi
valtioneuvoston vuonna 2009 hyväksymässä vesienhoitosuunnitelmassa. (OIVA –
Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Selvityskohteiksi on nimetty
pohjavesialueet, joilta ei ole alueen riskejä kuvaavia pohjaveden laatutietoja.
Pohjavesialue on esitetty kartassa 1.
Pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto
pohjavesimuodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi
pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Kiskon
Kirkonkylän pohjavesialueen määrällinen tila on luokiteltu hyväksi.
Pohjaveden kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi, kun pohjavedessä havaitut
keskimääräiset pitoisuudet eivät ole ylittäneet yhdessäkään seurantapaikassa pohjaveden
laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Kiskon Kirkonkylää ei ole luokiteltu kemiallisen
tilan osalta, koska sieltä ei ole ollut saatavilla veden laatutietoja. Tämän vuoksi
vesinäytteet otettiin kahdesta pisteestä.
4.1 Geologia ja hydrogeologia
Kirkonkylän pohjavesi on savenalaisessa hiekkamuodostumassa, joka on syntynyt
kallioperän ruhjeeseen. Alueen kallioperä koostuu biotiittiparagneissistä sekä felsisestä ja
mafisesta vulkaniitista. Alueen pohjamaa koostuu savesta, mutta alueella on myös
hiekkamoreenia, karkeaa hietaa sekä täytemaata.
Alueen hyvin vettä johtava kerrostuma on ilmeisesti yhteydessä Kirkkomäen
rantakerrostumaan. Alueen pohjavesi muodostuu pohjavesialueen eteläosassa, josta se
virtaa savenalaisena ottamoille. Osa ottamolta saatavasta pohjavedestä voi suotautua
Kirkkojärvestä. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,68 km2, mutta muodostumisalueen
pinta-alaa ei ole erikseen määritelty. Pohjavettä on arvioitu muodostuvan 50 m3/d.
10
EHDOTUS
Kartta 1. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialue.
11
EHDOTUS
4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella on sekä kirkonkylän vedenottokaivo (kuva 1) että
seurakunnalle kuuluva vedenottokaivo (kuva 2).
Alueelta ei ole pohjaveden
pinnanmittauksia eikä laatumittauksia.
Kirkonkylän kaivotyyppi on kuilukaivo (2 kpl) ja se on otettu käyttöön 1969. Kirkonkylän
vedenottamolla on Länsi-Suomen vesioikeuden myöntämä vedenottolupa vuodelta 1971.
Vedenottamo on poistettu käytöstä lopullisesti. Pohjaveden luonnollinen korkeus on
+30,00 m (N60 korkeusjärjestelmä). Kirkonkylän ottamon veden pumppausmääristä ei ole
tietoja.
Kirkonkylän kaivon käyttö lopetettiin virallisesti vuoden 1992 lopussa, vaikka alueella oli
otettu jo käyttöön 1989–90 valmistunut Toijan yhdysvesijohto. Kirkonkylän ottamoa oli
tarkoitus käyttää jatkossakin varaottamona, ja turvata näin vedenotolla myös veden laatu.
Vedenlaadussa oli kuitenkin jatkuvasti ongelmia, kuten kolibakteereja, joten ottamon
käytöstä
luovuttiin.
Vuonna
2006
purettiin
vedenottamon
varastorakennus
pumppulaitteistoineen, jolloin ottamolta poistui teoreettinenkin käyttömahdollisuus.
Kirkonkylän seurakunnan kaivotyyppi on putkikaivo (1 kpl), ja se on otettu käyttöön 1969.
Seurakunnan kaivo on edelleen vedenottokäytössä, joskaan siitä ei oteta vettä
talouskäyttöön vaan lähinnä vain kasteluun. Seurakunnan ottamolla vettä on pumpattu 13
m3/d vuonna 1988.
Kuva 1. Kirkonkylän vedenottamo.
Kuva 2. Seurakunnan vedenottamo.
© Pia Lindholm
© Pia Lindholm
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueen vedenottamoista otettiin vesinäytteitä 16.6.2015.
Seurakunnan vedenottamolla veden lämpötila oli 6,1 °C. Vedessä ei todettu
aistinvaraisesti vierasta hajua ja vesi oli kirkasta, mutta siinä saattoi olla pieniä hiukkasia
(esim. siitepölyä) seassa. Seurakunnan Kaivo sijaitsee pohjavesialueen eteläosassa
olevassa rinteessä ja kaivon yläpuolella olevassa rinteen osassa oli selkeä märkä kohta,
12
EHDOTUS
jossa pohjavesi todennäköisesti ”vuotaa” maanpinnalle. Kaivon pohjoispuolella on avo-oja,
länsipuolella peltoa ja eteläpuolella mökkirakennus (Pellonpään tupa).
Kirkonkylän vedenottamolla veden lämpötila oli 9,1 °C. Vedessä ei todettu aistinvaraisesti
vierasta hajua ja vesi oli suhteellisen kirkasta, mutta siinä saattoi olla pieniä hiukkasia
(esim. siitepölyä) seassa. Vesi oli seisonutta. Vedenottamon kuilukaivoista löytyi vain
toinen vanhan vedenottamon tontilta. Tontti oli kasvanut umpeen ja heinittynyt. Kaivon
betonikantta oli käytetty puidensahausalustana, eikä kaivon kannessa ollut ehjää lukkoa.
Tonttia ympäröi luoteessa ja koillisessa tiet (molemmat alle 20 m päässä kaivosta),
kaakossa tontti, jolla omakotitalo on n. 5 m päässä sekä lounaassa tontti, jolla on kaivon
vieressä viljelymaata.
Tutkittujen aineiden ja ominaisuuksien osalta 16.6.2015 seurakunnan vedenottokaivosta
otettu vesinäyte ei ylitä sosiaali- ja terveysministeriön vesilaitosvedelle asetettuja
laatuvaatimuksia eikä -suosituksia (STMa 461/2001) eikä ympäristölaatunormeja (VNa
341/2009). Vesinäytteessä ei todettu pestisidejä eikä haihtuvia hiilivetyjä.
Kirkonkylän vedenottamon vesinäytteen suolistoperäisten enterokokkien määrä ylitti
STM:n asetuksen mukaisen laatuvaatimuksen sekä mangaanipitoisuus ja koliformiset
bakteerit asetuksen mukaiset laatusuositukset (STMa 461/2001). Kirkonkylän
vedenottamon vedessä todettiin myös haihtuvista hiilivedyistä MTBE-jäämiä (metyylitertiääri-butyylieetteri, bensiinin lisäaine). Pestisidejä ei todettu. Tutkitut aineet eivät
ylittäneet ympäristölaatunormeja (VNa 341/2009).
Vedenottamoiden vesianalyysitulokset ovat luettavissa liitteestä 2.
4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet
Jotta pohjaveden suojelua voidaan tehostaa ja pohjavesialueen toimintoja ohjata
paremmin, pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja
kaukosuojavyöhykkeisiin. Vedenottamon suoja-alue voidaan perustaa vesilain mukaisesti
joko
vedenottoluvan
myöntämisen
yhteydessä
tai
erillisellä
hakemuksella
aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä.
Toisaalta vedenottamoiden yhteyteen voidaan perustaa suojelusuunnitelmien yhteydessä
vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä.
Koska Kiskon kirkonkylän vedenottamoita ei käytetä talousvedenottoon eikä alueelta ole
vastaisuudessakaan tarkoitus ottaa talousvettä tai käyttää niitä varavedenottamoina, ei
Kirkonkylän pohjavesialueelle ole esitetty määriteltäväksi ohjeellisia suojavyöhykkeitä.
13
EHDOTUS
5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja
toimenpidesuositukset
Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskikohteet. Riskikohteet
voivat muuttua ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa on hyvä päivittää esim. 5-10 vuoden
välein riippuen esimerkiksi siitä, onko alueelle ollut voimakasta tulomuuttoa tai onko
alueelle myönnetty uusia ympäristö- tai maa-aineslupia. Pohjavesialueilla voi olla myös
pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-alueita. Näiden pilaavat aineet voivat päätyä
hitaasti pohjaveteen, jossa niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua.
Yleisiä riskitekijöitä pohjavesialueilla ovat mm. asutus (viemärit, öljy- ja polttoainesäiliöt),
liikenne, tienpito, maantiekuljetukset, teollisuus ja muu yritystoiminta, hautausmaat,
pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten ottaminen, murskaus- ja asfalttiasemat, maa- ja
metsätalous, ilman epäpuhtaudet, rakentaminen sekä pohjaveden liiallinen otto.
Riskin suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon riskikohteessa olevan maaperän
laatu, pohjaveden virtaussuunnat sekä riskikohteen etäisyys vedenottamosta. Haittaaineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. haitta-aineen kemialliset
ominaisuudet ja maaperän vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet. Nopeinta kulkeutuminen on
hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Savikot voivat kokonaan
estää
haitta-aineiden
pääsyn
syvemmälle
maaperään
ja
pohjaveteen.
Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta haitta-aineiden leviämiseen
pohjavedessä.
Kiskon Kirkonkylän alueella suurimmat riskit pohjavedelle muodostuvat haja-asutuksesta
(jätevedet), maataloudesta sekä öljysäiliöistä.
Liitteessä 3 on Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueille.
5.1 Asutus
Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa toimimattomista kiinteistökohtaisista
jätevesijärjestelmistä
haja-asutusalueilla,
huonokuntoisista
viemäriverkostoista,
putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista
ja ylitäytöistä.
Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin
pitoisuuksina, kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä (Nummelin 2014).
Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt
14
EHDOTUS
öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina. Öljy-yhdisteet voivat säilyä
muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Viime vuosina suosiotaan talojen
lämmitysmuotona on kasvattanut maalämmön hyödyntäminen (Juvonen ja Lapinlampi
2013). Maalämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta joissain
tapauksissa se saattaa muodostaa riskin pohjavedelle.
Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vuoksi Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (tulivat voimaan 1.1.2013), rakennusjärjestyksessä (tullut voimaan 1.6.2010)
ja jätehuoltomääräyksissä (tulivat voimaan1.1.2015) on annettu erityisiä määräyksiä muun
muassa jätevesien käsittelystä pohjavesialueilla. Määräysten mukaan viemäriverkostojen
ulkopuolisilla alueilla jätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistojen rakentamisessa,
sijoittamisessa, käytössä ja kunnossapidossa on noudatettava näitä määräyksiä sen
lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 27 c §:ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston
asetuksessa (209/2011) ns. hajajätevesiasetus sekä muualla säädetään.
Jätevesijärjestelmiä, öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin keväällä 2015
lähettämällä pohjavesialueen asukkaille kysely aiheesta. Kirkonkylän pohjavesialueella
oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto on esitetty kartassa 2.
Jätevesijärjestelmien, öljysäiliöiden ja maalämpöjärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa
3.
5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti
Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä vesihuoltolaitoksen
vesi- ja viemäriverkkoon (Vesihuoltolaki, 10 § 681/2014). Valtioneuvoston antama asetus
talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla
tuli voimaan 1.1.2004. Asetuksella säädettiin vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten
talousjätevesien käsittelylle niin, ettei jätevesistä koidu ympäristölle vaaraa. Vaatimukset
koskivat kaikkia sellaisia kiinteistöjä (asuinrakennuksia, loma-asuntoja, karjatiloja,
maitohuoneita ja kodin yhteydessä olevaa elinkeinotoimintaa), joita ei ollut liitetty
vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uusien ja saneerattavien kiinteistöjen
jätevesijärjestelmien on täytettävä asetuksen vaatimukset heti ja vanhojen kiinteistöjen
jätevesijärjestelmien tulee täyttää lainsäädännön vaatimukset 15.3.2018 mennessä.
Kiskon Kirkonkylästä vain osa kiinteistöistä kuuluu vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkostoon
ja viemäröintiin. Vesijohto- ja viemäriverkostoon kuuluvat kiinteistöt sijaitsevat lähinnä
asemakaavan omakotiasuinalueeksi kaavoitetulla alueella. Pohjavesialueen muiden
kiinteistöjen (mustat) jätevedet käsitellään suurimmaksi osaksi kiinteistökohtaisesti.
Kiinteistöt, joilla syntyy vain harmaita jätevesiä, eivät kyselyn mukaan yleensä käsittele
jätevesiään mitenkään. Taulukossa 3 on esitetty kyselyn ja kunnan tietokannan perusteella
kootut tiedot vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon kuulumattomista kiinteistöistä.
Jätevesien toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 4.
15
EHDOTUS
Talousveden
pohjavesialueen
kiinteistöt
hankkivat
joko
vesihuoltolaitoksen
vesijohtoverkosta
tai
omasta
vedenottokaivosta.
Kyselyn
perusteella
omia
talousvesikaivoja on kahdeksan, joista seitsemän on rengaskaivoja ja yksi porakaivo. Vain
yksi vastanneista mainitsi, että juomavesi tuodaan muualta ja muu talousvesi otetaan
kaivosta. Muiden kaivojen tarkempaa vedenkäyttöä ei kerrottu.
Taulukko 3. Pohjavesialueella olevat muut kuin vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon
kuuluvat jätevesijärjestelmät.
Kiinteistötunnus Käsiteltävät
734vedet
751-2-26
751-2-94
751-3-34
751-3-35
751-3-54
751-3-55
Järjestelmä
Puhdistetut
vedet
johdetaan
harmaita,
vedet
kuivakäymälä ilmeisesti
(ei jätevesiä) imeytetään
suoraan
maahan
mustia
3 kpl betonisia maasuosaostuskaivoja dattamoon
Järjestelmän Saostuskaivojen
ikä
lietteen
tyhjennys
n. 10 vuotta
harmaita,
vedet ilm.
kuivakäymälä imeytetään
(ei jätevesiä) suoraan
maahan
mustia
3 kpl muovisia maahann. 17 vuotta
saostuskaivoja imeyttämöön
harmaita,
vedet ilm.
kuivakäymälä imeytetään
(ei jätevesiä) suoraan
maahan
mustia
3 kpl betonisia ei tietoa
saostuskaivoja
751-3-94
ei tietoa
ei tietoa
751-3-100
ei tietoa
ei tietoa
751-3-134
ei tietoa
ei tietoa
751-4-1
ei tietoa
ei tietoa
> 20 vuotta
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
16
EHDOTUS
753-1-4
753-3-6
753-3-20
harmaita,
satunnaisia
kuivakäymälä pesuvesiä
(ei jätevesiä) käytetään
esim.
istutusten
kasteluun
mustia
3 kpl betonisia avo-ojaan
saostuskaivoja
harmaita,
maahankuivakäymälä imeyttämöön
(ei jätevesiä)
salaojaan
n. 35 vuotta
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
65 (30)
vuotta
Kartta 2. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella oleva kunnallinen vesijohto- ja
viemäriverkosto. Sininen linja on vesijohto, vihreä linja on sadevesiviemäröinti ja pinkki
linja on jätevesiviemäröinti.
17
EHDOTUS
Taulukko 4. Jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – jätevedet








Viemäröidyllä alueella viemäriin liittymättömät kiinteistöt on liitettävä
viemäriverkostoon rakennusjärjestyksen mukaisesti.
Puhdistamattomien jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueilla
kielletty.
WC-jätevedet saa puhdistaa kiinteistöllä yhdessä muiden jätevesien kanssa hajaasutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti.
Jos WC-jätevesiä ei käsitellä kiinteistöllä, ne on johdettava umpikaivoon ja muut
jätevedet on käsiteltävä haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti.
Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ja niiden kunto on selvitettävä. Tarvittaessa
asukkaita ohjataan päivittämään järjestelmät vastaamaan valtioneuvoston asetusta
(VnA209/2011) ja rakennusjärjestyksen määräyksiä.
Jätevedenkäsittelystä ja sen järjestämisestä ns. hajajätevesiasetuksen (209/2011)
mukaisesti laadittu opas tulisi jakaa kaikille pohjavesialueella sijaitseville
kiinteistöille.
Jätevedenpumppaamoiden ylivuotovesien pääsy pohjaveden muodostumisalueelle
suositellaan estämään rakentamalla säiliö ylivuotovesille tai johtamalla
ylivuotovedet pohjavesialueen ulkopuolelle.
Uudet jätevedenpumppaamot on rakennettava pohjavesialueiden ulkopuolelle.
18
EHDOTUS
Kartta 3. Kirkonkylän pohjavesialueen jätevedet ja öljysäiliöt.
19
EHDOTUS
5.1.2 Öljysäiliöt
Öljypäästö öljysäiliöstä on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyvuoto on
mahdollinen mm. säiliötä täytettäessä tai säiliön tai putkiston vuotaessa. Pohjavesialueilla
etenkin vanhat maanalaiset säiliöt ovat riskitekijä, koska niiden suojauksista ja kunnosta ei
yleensä ole tarkkaa tietoa. Maahan asennettujen säiliöiden ikääntyminen ja huollon
laiminlyönti voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jota on vaikea havaita mutta joka
muodostaa pohjavedenpilaantumisriskin.
Kirkonkylän pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä kerättiin tietoa alueen asukkailta
kyselyllä sekä kunnan rakennusvalvonnalta. Pohjavesialueella sijaitsee viranomaisten
tiedon ja kyselyn mukaan yhteensä kahdeksan öljysäiliötä ja yksi käytöstä poistettu
öljysäiliö. Öljysäiliöitä käytetään lähinnä kiinteistöillä sijaitsevien rakennusten
lämmittämiseen ja niissä säilytettävä polttoaine on kevyttä polttoöljyä. Öljysäiliöiden kuntoja tarkastustiedoissa on puutteita. Tarkemmat tiedot säiliöistä on esitetty taulukossa 5 ja
säiliöiden sijainnit on esitetty kartassa 3. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset on
esitetty taulukossa 6.
Öljysäiliöistä aiheutuvaa riskiä voidaan pitää paikallisesti kohtalaisena suunnitelmaalueella. Osa säiliöistä on maanpäällisiä ja niillä on joitain suojarakenteita. Joistain
säiliöistä ei ole mitään muuta tietoa kuin että ne ovat olemassa. Suurin osa viimeksi
mainituista säiliöistä on sellaisia, joiden omistajat eivät ole vastanneet kyselyyn vaan tieto
säiliöstä on poimittu kunnan rakennus- ja huoneistorekisteristä.
20
EHDOTUS
Taulukko 5. Öljysäiliötiedot pohjavesialueilla.
Kiinteistö- Sijainti: maan Tilavuus
Materiaali
tunnus
alla/päällä;
ja luokka
734ulkona/sisällä
(A-D)
751-3-4
ei tietoja
751-3-91
751-3-94
maanpäällinen
sisätilassa
(autotallissa)
maanpäällinen
sisätilassa
ei tietoja
751-3-96
ei tietoja
751-3-99
maanpäällinen
sisätilassa
751-3-102
ei tietoja
751-3-114
ei tietoja
753-1-2
751-3-98
ei tietoja
maanpäällinen
sisätilassa
751-3-93
3000 l
Asennettu
Viimeisin
tarkistus
Suojarakenteet
muovi
1995
10/1995
ympäröity
tiiliseinällä
nylon
2000
5/1995
suoja-allas
teräs
1968
katsastett
u 8/1979,
uusi poltin
asennettu
1/1985 ja
poltin
huollettu
11/2014
ylitäytön-estin
ja lukko
poistettu
käytöstä!
21
EHDOTUS
Taulukko 6. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset
Toimenpiteet – öljysäiliöt









Uusia maanalaisia säiliöitä ei tule sijoittaa pohjavesialueille. Uudet öljysäiliöt on
sijoitettava maan päälle asianmukaisin suojarakentein varustettuna. Uuden säiliön
hankinnasta on ilmoitettava palo- ja ympäristöviranomaisille.
Alueen paloviranomaisilla olisi hyvä olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla
sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista sekä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma.
Pelastusviranomaisen tulee 33 ja 34 §:ssä tarkoitettuja vähäisen tai tilapäisen
toiminnan ilmoituksia käsitellessään toimia riittävässä yhteistyössä kyseessä olevan
kunnan asianomaisten viranomaisten kanssa (685/2015 35 §)
Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava pelastusviranomaiselle myös sellaisen
sumutuspolttimella varustetun öljylämmityslaitteiston käyttöönotosta, joka ei ole
edellyttänyt 33 §:n mukaista ilmoitusta. Pelastusviranomaisen on tarkastettava
öljylämmityslaitteisto kolmen kuukauden kuluessa käyttöönotosta (685/2015 39 §)
Omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan
soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin
(390/2005 54 §)
Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat
maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön
päätöksessä (344/1983) on määrätty. Maanalaisen säiliön ensimmäinen tarkastus
tulee tehdä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Säiliön tarkistuskertojen väliin
vaikuttavat mm. säiliön tyyppi ja säiliöluokka (eli säiliön kunto).
Niille säiliöiden omistajille, jotka ovat laiminlyöneet säiliön tarkastusvelvoitteen, on
paloviranomaisen lähetettävä tarvittaessa huomautuskirjelmä. Mikäli tilanne ei
korjaudu, on säiliön omistajille vielä lähetettävä kirjallinen määräys, jonka mukaan
säiliöt on tarkastettava määräajassa. Jollei määräystä noudateta, voi
paloviranomainen määrätä asetettavaksi säiliöiden omistajille uhkasakon.
Maanpäällisten suojaamattomien säiliöiden turvallisuutta on parannettava puuttuvilta
osilta. Maanpäälliset säiliöt tai suoja-altaat tulee kattaa siten, että esim. sadevesi ei
pääse täyttämään allasta.
Öljysäiliöiden kunnosta vastaa omistaja. Kiinteistönomistajia on valistettava heidän
velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Esimerkiksi vakuutus ei
välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, mikäli säiliötä ei ole tarkastettu tai
säiliön suojarakenteet eivät ole asianmukaisia.
22
EHDOTUS
5.1.3 Maalämpöjärjestelmät
Salon
kaupungin
rakennusjärjestyksessä
ei
mainita
maalämpöjärjestelmien
rakentamisesta erikseen, vaan maalämpöjärjestelmien rakentamisessa on noudatettava
maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupamenettelyä. Kaupungin
ympäristönsuojelumääräysten 13 §:ssä todetaan, että sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä
pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja
lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa.
Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että
energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011
alkaen toimenpidelupa.
Vuoden 2015 kyselyn mukaan Kirkonkylän pohjavesialueelle ei ole vielä rakennettu
maalämpöjärjestelmiä. Maalämpöjärjestelmien rakentamisen varalta on esitetty
toimenpidesuosituksia taulukossa 7.
Taulukko 7. Toimenpidesuositukset maalämpöjärjestelmiä koskien.
Toimenpiteet – maalämpöjärjestelmät








Maalämpökaivoja tai maalämpölaitteiston putkistoja (maapiiri) ei saa rakentaa
pohjavesialueille tai mihinkään muuallekaan ilman maankäyttö- ja rakennuslain
mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, joita myöntävät ja valvovat kunnat.
Maalämpölaitteiston rakentaminen pohjavesialueelle edellyttää lisäksi vesilain
mukaista lupaa. Sitä haetaan aluehallintovirastolta. Vesilain mukaisen luvan tarve
arvioidaan tapauskohtaisesti.
Maapiiriä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille (pohjavesialueen muodostumisalueelle).
Yksittäinen maapiiri voidaan tapauskohtaisesti sijoittaa harjun reuna-alueille. Tällöin
rakentamispaikasta on selvitettävä maaperätiedot etukäteen.
Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule rakentaa maalämpöjärjestelmiä.
Lämpöpumput on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista
vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista on ilmoitettava ympäristönsuojeluviranomaisille.
Maalämpöratkaisuissa ei sallita etyleeniglykolin, metanolin tai muiden terveydelle
vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttöä pohjavesialueilla.
Pohjavesialueella lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle
haitattomia aineita. Tällä hetkellä käytössä olevista lämmönkeruunesteistä vähiten
haittaa aiheuttavia aineita ovat etanoliliuos ja kaliumformiaattiliuos.
Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen tulisi niitä
uudistettaessa lisätä maalämpöjärjestelmiä koskevia määräyksiä sekä rajoituksia.
23
EHDOTUS
5.2 Maa-ainesten otto
Laaja-alainen maa-ainesten ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, koska maaperää
ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä
on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös
polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa
pohjavedelle. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä
sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa myös
pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta
suotautuu maaperään (Gustafsson ym. 2006). Maa-ainesten ottoa ohjaa maa-aineslaki
(555/1981). Maa-aineslaki on tullut voimaan 1982 ja sitä ennen maa-aineksien ottaminen
ei ole ollut luvanvaraista.
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei ole tällä hetkellä maa-aineslupaa edellyttävää
toimintaa. Maa-ainesten ottamista koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa
8.
5.2.1 Kotitarveottaminen
Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä
varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm.
ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten
tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, joka liittyy rakentamiseen tai
kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai
tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään
sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista.
Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (Alapassi
ym. 2009, MAL 23a§ ja 4§2 mom).
Pohjavesialueilla on huomioitava, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden
pilaantumisriskiä tai muita seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta
kotitarveottajan on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä
arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa
enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun
edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan
hoitokunnan tai toimitsijan on tehtävä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva
kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä
vastaava ilmoitus. (Alapassi ym. 2009)
24
EHDOTUS
5.2.2 SOKKA-hanke
Valtakunnallisesti toteutetussa SOKKA-hankkeessa kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla
sijaitsevat maa-aineksenottopaikat (kotitarveottopaikat) ja muodostettiin kokonaiskuva
maa-ainesten otosta ja sen laajuudesta. Kartoitus, ottopaikkojen nykytilan selvitys ja
alueiden laajuus sekä kunnostus- ja jälkihoidon tarpeen arviointi tehtiin maastokäyntien ja
karttatulkintojen avulla. Varsinais-Suomen, Rauman seudun ja Pohjois-Satakunnan Maaainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla – raportti valmistui 2010. (Klap
2010)
SOKKA-hankkeen (2010) mukaan Salon alueella eniten maa-ainesten ottopaikkoja
pohjavesialueilla on niin määrällisesti kuin pinta-alallisesti Kiikalan alueella (148
hehtaaria). Muurlan, Halikon ja Salon alueella jokaisessa maa-ainesten ottamisalueita on
hieman yli 60 hehtaaria. Soranottoalueiden keskimääräinen pinta-ala on vanhan Salon
alueella noin 1,5 hehtaaria. Sorakuopat, joiden keskimääräinen pinta-ala on alle hehtaarin,
koostuvat usein monista pienistä ottoalueista ja nämä alueet voidaan siksi useasti
määritellä kotitarveottoalueiksi.
Soranottoalueet on luokiteltu kunnostustarpeen mukaan kunnostustarveluokkaan 0
(erittäin suuri), 1 (suuri/kiireellinen), 2 (kohtalainen/suositeltava), 3 (vähäinen/ei
kunnostustarvetta) tai 4 (luvan mukaan). Yleistäen kunnostustarpeella arvioidaan alueen
uhkaa pohjavedelle. Jälkihoidon tilan mukaan luokittelussa on käytetty arvoja 1
(jälkihoidettu), 2 (osin jälkihoidettu), 3 (muotoiltu), 4 (jälkihoitamaton) tai 5 (otto käynnissä).
Yleistäen jälkihoidon tarpeella on arvioitu maisemaa. Maa-aineskuopille on hyvä suorittaa
kunnostustoimenpiteitä tai alueille tulisi ainakin laatia kunnostussuunnitelma, jota
noudatetaan ja jonka toteutumista seurataan. Näillä alueilla kunnostustarpeet ovat usein
pistemäisiä haittoja, jotka kuitenkin aiheuttavat suuren uhan pohjavedelle. Näistä
yleisimpiä ovat huolimattomasti varastoidut ja käytetyt öljytuotteet, alueille jätetyt tai tuodut
romut ja roskat, vanhat huonokuntoiset työkoneet sekä alueille tuodut huonolaatuiset maaainekset. Usein näillä alueilla alustavana kunnostustoimenpiteenä riittää se, että edellä
mainitut pistemäiset uhat kuoppien alueelta poistetaan tai ainesten haitallisuus, varsinkin
tuotujen maa-ainesten osalta, selvitetään.
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta ei ole kartoitettu yhtään SOKKA-kohdetta.
25
EHDOTUS
Taulukko 8. Maa-ainestenottoa koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – maa-ainesten otto







Uusien maa-aineslupien myöntämistä kaikille pohjavesialueille tulisi välttää. Jos I ja II
luokan pohjavesialueille myönnetään uusia maa-ainesten ottolupia, tulee niiden
lupaehtojen olla riittävät pohjaveden suojaamiseksi ja asetettavat vakuudet riittävän
suuret, jotta niillä pystytään suorittamaan tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet.
Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei pääsääntöisesti tule ottaa maa-aineksia.
Ottoalueilla tulee olla säännöllinen pohjaveden korkeustason seuranta (vähintään 4
kertaa vuodessa). Alimman sallitun ottotason määräämisessä tulee ottaa huomioon
pohjaveden ylin pinnankorkeus (ml. orsivesi).
Maa-ainesten otto ei saa aiheuttaa pohjaveden laadun tai antoisuuden
vaarantumista.
Alueiden jälkihoidosta tulee huolehtia.
Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille ottamisalueille esimerkiksi
lohkarein tai puomein. Luvatonta toimintaa, esimerkiksi ampumista ja motocrossajelua voidaan hillitä kulkuestein, kieltokyltein tai riistakameroiden avulla. Myös
pohjavesialuekylttejä tulee lisätä suunnitelma-alueen pohjavesialueille.
Vanhoilla ottamisalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös kasvillisuuden vieraslajien
torjuntaan, kuten lupiineihin. Lupiinit valtaavat helposti alueen tukahduttaen
normaalin harjukasvillisuuden palautumisen.
Toimenpiteet - kotitarveotto





Kotitarveotosta tulee aina tehdä ilmoitus Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin
500 m3 maa-aineksia.
Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia
ilmoitusmenettelystä, maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella sekä kertoa
velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä.
Vaikka ottolupaa ei tarvita, otto ei saa maa-aineslain ja vesilain mukaan uhata
alueen pohjavettä. Ohjeissa tulee korostaa sitä, että ottoa ei tule lainkaan aloittaa,
jos pohjaveden pinta on 5 metriä lähempänä maan pintaa
Alueita voitaisiin maisemoida esimerkiksi maanomistajan muilla alueilla tapahtuvan
metsänhoitotoimenpiteiden ja taimikon istutuksen yhteydessä yhteistyössä
alueellisten metsänhoitoyhdistysten kanssa.
Kotitarveotto alueilla voisi myös suorittaa ottotoiminnan edetessä tapahtuvaa
maisemointia, koska ottoalueet ovat pieniä ja rintaukset ovat usein matalia ja siten
nopeasti muotoiltavissa.
26
EHDOTUS
5.3 Muuntajat
Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntajat aiheuttavat pilaantumisriskin pohjavedelle niiden
sisältämän muuntajaöljyn takia. Muuntajien sisältämä öljymäärä vaihtelee tehosta riippuen
alle sadasta yli 20 000 kg:aan. Muuntajissa oleva öljynkierto on suljettu, eikä öljyä
vaihdeta. Muuntajista saattaa tulla äkillisiä öljyvuotoja, kun sen sisäinen eristys pettää
esimerkiksi salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen takia tai ilkivallan, ulkoisen valokaaren
tai metsästysaseen varomattoman käytön seurauksena. Äkillisten vikojen seurauksena
muuntaja voi vaurioitua niin pahasti, että suurin osa tai kaikki sen sisältämästä öljystä
vuotaa maaperään. Tämä on muuntajien todellinen ympäristöriski. Pitkäaikaiset vuodot
johtuvat usein muuntajan osien vanhenemisesta tai rakenneviasta. Yleensä tällaisissa
tapauksissa muuntajasta pääsee ympäristöön vain pieni osa muuntajan
kokonaisöljymäärästä, ja koska muuntaja vioittuu eristeöljyn vanhetessa/vuotaessa, vika
havaitaan yleensä nopeasti. (Liimatainen 2002)
Salon alueella sähkönjakelua hoitaa Caruna Oy. Caruna Oy:llä on suunnitelmissa korvata
kaikki pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi etenkin pohjavesialueilla vuosien 2015–2018
aikana. Tämä toimitusvarmuusinvestointi takaa asiakkaille häiriintymättömämpää ja
luotettavampaa sähkönjakelua sekä pienentää muuntajista aiheutuvia ympäristöriskejä.
Caruna Oy:llä on listaus kaikista pohjavesialueilla sijaitsevista muuntamoista sekä mm.
niiden kunnosta, suojarakenteista ja mahdollisen korjaustarpeen kiireellisyydestä.
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella sijaitsee kaksi
pylväsmuuntajaa (kuva 3). Molemmat ovat lähellä
pohjavesialueen rajaa. Niissä ei ole suojarakenteita,
kuten suoja-altaita. Suunnitelma-alueen muuntamot
ovat melko pieniä, niiden öljymäärät vaihtelevat 110
kilogrammasta 295 kilogrammaan. Kirkonkylän
muuntajien tiedot ja huomiot on esitetty taulukossa
9 ja muuntajat on merkitty karttaan 4. Muuntajia
koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 10.
Kuva 3. 2-pylväsmuuntaja
Kirkonkylän pohjavesialueella.
© Pia Lindholm
27
EHDOTUS
Taulukko 9. Pohjavesialueella sijaitsevat muuntajat.
Muuntaja Malli
Sijainti
Öljy(tunnus)
(koordinaatit
paino
ETRS-TM35FIN) (kg)
1-pylväsN 6683772,52
110
3694686
muuntamo E 305465,2656
3695101
2-pylväsmuuntamo
N 6684217,168
E 304962,3477
295
Suojaus
Havainnot
ei
suojausta
* Hengenvaarakyltti
(kunnossa)
* Ulkoinen tunnuskilpi
/merkintä (kunnossa)
* Muuntajan pintakäsittely
(puutteellinen /vioittunut)
* Mekaaninen toiminta
(toiminta korjattava)
* Maadoitusten yhdistys
(puutteellinen)
* PJ-keskus (viallinen)
ei
suojausta
Taulukko 10. Toimenpidesuositukset pohjavesialueella sijaitseville muuntajille.
Toimenpiteet – muuntajat










Pohjavesialueilla olevien pylväsmuuntamoiden ja muiden suojarakenteettomien muuntajien
paikan maaperä on selvitettävä ja samalla arvioida muuntajien pohjavedelle aiheuttama riski.
Huomiota on kiinnitettävä erityisesti vedenottamoiden läheisyydessä sijaitseviin muuntajiin.
Muuntajien alla oleva maa-alue on tiivistettävä siten, ettei mahdollisessa vuototapauksessa
öljy pääse valumaan pylväiden tyvien kivitäyttöön tai imeytymään maaperään.
Puistomuuntajien alle on rakennettava riittävä suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja varten.
Mikäli olemassa olevat suoja-altaat ovat liian pieniä, suositellaan altaasta rakennettavan
ylivuotoputki maanalaiseen umpisäiliöön.
Muuntajista ei saa päästä onnettomuustilanteissa kaapeliputkia pitkin valumaan öljyä
maaperään.
Muuntajat on merkittävä kilvellä, josta käy selville tapa, jolla muuntajaa ympäröivä maaperä
on suojattu.
Sähköverkkosuunnittelussa on huomioitava pohjavesialueet ja vedenottamot siten, että
muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakenteiselle maaperälle ja
pohjavesialueiden tai ainakin vedenottamoiden lähialueiden ulkopuolelle.
Sähköyhtiöiden olisi hyvä vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat
puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä.
Sähköyhtiöillä on oltava pohjavesialueella sijaitsevista muuntajista ajantasaiset tiedot, joista
olisi hyödyllistä koota yhtenäinen, pelastuslaitokselle toimitettava tietokanta kaikista kunnan
(pohjavesialueilla sijaitsevista) muuntajista.
Mahdolliset vahingot on aina ilmoitettava ympäristöviranomaisille.
28
EHDOTUS
Kartta 4. Kirkonkylän pohjavesialueen muuntajat, TSRR-tiet, hautausmaa ja
maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet.
29
EHDOTUS
5.4 Maatalous
Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista.
Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö.
Peltolannoituksen vaikutukset ilmenevät pohjavedessä yleisimmin nitraattipitoisuuden
kohoamisena. Pohjaveden laatuun voivat vaikuttaa myös peltoalueiden ojitukset, mikäli
niiden kautta pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan. Pohjavesialueilla
harjoitettava kotieläintalous on niin ikään riski pohjaveden laadulle. Esimerkiksi
karjanlannan mikrobit ja virukset voivat kulkeutua pohjaveteen huonokuntoisten
lantajärjestelmien kautta sekä runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana.
(Antikainen ym. 2009)
Maataloudessa on otettava huomioon myös uusi nitraattiasetus eli valtioneuvoston asetus
eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta
(1250/2014). Kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston
direktiivi (91/676/ ETY). Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden
lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia
päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Esimerkiksi asetuksen 4 §:ssä
säädetään, että lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden
varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja
ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Näitä toimintoja ei myöskään saa sijoittaa alle 50 metrin
etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä. Kyseisten
toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle voi kuitenkin olla mahdollista, jos
maaperäselvitysten perusteella voidaan osoittaa, että toiminnot eivät aiheuta pohjavesien
pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa.
Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten (2012) mukaan pohjavesialueella
sijaitsevilla pelloilla lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on
kielletty. Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen
suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen
vaaraa. Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät
maaperäolosuhteet tai kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Näillä toimenpiteellä
turvataan erityisesti pohjaveden hygieenisen laadun säilyminen hyvänä.
Maan kalkitseminen vähentää lannoituksen tarvetta, koska kalkitussa maassa kasvit
saavat useimmat ravinteet helpommin käyttöönsä kuin happamassa. Näin vähennetään
myös
ravinteiden
huuhtoutumisriskiä.
Ravinteiden
huuhtoutumisen
kannalta
pohjavesialueilla olisi luovuttava mahdollisuuksien mukaan syysmuokkauksesta ja siirtää
muokkaus kevääseen. (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007)
Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata
I ja II luokan pohjavesialueella. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, on
30
EHDOTUS
lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudatettava pohjavesialuetta koskevia
rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. (Maaseutuvirasto 2010).
Maatalouden uusi tukikausi alkoi 2015 ja uudet tarkistetut määräykset ja sitoumukset (mm.
täydentävät ehdot) koskevat kaikkia viljelijöitä.
Maataloutta ja peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukoissa 11 ja
12.
5.4.1 Peltoviljely
Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella oli sen 68
ha kokonaispinta-alasta peräti 41,4 ha peltoa tai viljelyalaa, mikä kattaa koko alueesta
lähes 61 %. (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Salon
kaupungin maaseutupalvelut ei pidä kirjaa pelloilla viljeltävistä kasveista eikä siitä,
paljonko ja mitä/millaisia lannoitteita käytetään.
5.4.2 Karjatalous
Varsinaisella
pohjaveden
muodostumisalueella
laidunnusta
olisi
vältettävä.
Pohjavesialueen muissa osissa olevilla peltoaloilla tapahtuvasta laiduntamisesta on
päätettävä pohjavesialuekohtaisesti. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei sijaitse
yhtään eläintilaa.
Taulukko 11. Maataloutta koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Maatalous yleisesti





Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 %
suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöillä on
oltava tiivis, säiliön tilavuutta vastaava suoja-allas. Mikäli öljysäiliöt ovat 2-vaippaisia,
suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt on varustettava järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja
lapon estimellä.
Konekaluston tankkauspisteisiin ja polttoaineiden täyttöalueisiin on tehtävä katos ja tiivis
alusta. Vaihtoehtoisesti säilytystilat ja tankkauspiste voidaan siirtää pohjavesialueen
ulkopuolelle. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä
tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi.
Tiiviillä päällyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi muovimattoa pohjalla joka päällä on
tiivis sorakerros. Riskikohteissa rakenteiden on aina oltava tiiviitä. Maa- ja
metsätalousministeriö on antamassa ohjeistusta tähän asiaan vuoden 2015
loppupuolella.
Toiminnanharjoittajia voidaan ohjeistaa rajoituksista ja määräyksistä, kun toiminta
sijoittuu pohjavesialueelle esimerkiksi laatimalla aiheesta opas.
Karjasuojien kuivalanta-, virtsa- ja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään
12 kuukaudeksi.
31
EHDOTUS
Taulukko 12. Peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Peltoviljely








Peltojen pinta- ja kuivatusvesiä ei saa johtaa pohjavesialueelle.
Peltojen lannoitus on tehtävä nitraattiasetuksen (ja mahdollisen ympäristöluvan)
mukaisesti.
Lannoitteiden varastoinnista, käsittelystä ja levityksestä on kerrottu ympäristöluvassa.
Pohjavesialueilla ei saa käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, pesuvesiä,
jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä.
Pelto on muokattava kuivalannan levityksen jälkeen vuorokauden sisällä levityksestä.
Jos levitetään lietelantaa pellolle alle 100 metrin etäisyydellä asutuksesta, on pelto
muokattava 4 tunnin sisällä levityksestä.
Lannoitus on paras tehdä keväällä sulamiskauden päätyttyä eikä syys-talvikaudella,
sillä merkittävä osa erityisesti syksyllä levitetystä typestä huuhtoutuu syyssateiden ja
kevätsulamisen aikana ja imeytyy pohjaveteen.
Pohjavesialueella saa käyttää vain sinne soveltuvia kasvinsuojeluaineita.
Myös peltoja pohjavesialueilta vuokranneiden viljelijöiden on saatava tietoa
pohjavesialueille soveltuvista viljely- ja toimintatavoista.
32
EHDOTUS
5.5 Metsätalous
Pohjavesialueilla pyritään nykyään välttämään ojituksia, kunnostusojituksia ja lannoituksia,
mutta metsätalouden toimenpiteistä hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien
määrää ja pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluita sekä mahdollisesti myös ravinteiden ja
metallien huuhtoutumista pohjaveteen etenkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä
maanpintaa. Pohjavesialueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa, ojitukset
voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Ojitukset voivat myös haitallisesti vaikuttaa
pohjavesien määrään, jos ojituksia tehdään pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä. Ojan
kaivaminen voi myös aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisikaan
kivennäismaahan asti. Paineellinen vesi voi nimittäin löytää tien eristävän maakerroksen
läpi
kaivettuun
ojaan,
jolloin
ojan
kuivattava
vaikutus
kohdistuukin
pohjavesimuodostumaan. Metsäkoneet tiivistävät maaperää, mikä vaikuttaa veden
imeytymiseen pohjavedeksi. Metsähakkuut saattavat myös aiheuttaa esimerkiksi
pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista, jos nitraatti huuhtoutuu maaperässä
alaspäin. Nitraattipitoisuuden kasvu ei yleensä vaikuta veden käyttämiseen talousvetenä.
Avohakkuut aiheuttavat enemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin metsän
luontainen uudistaminen. Kivennäismaiden typpilannoitus on myös riski nitraatin
huuhtoutumiselle pohjavesiin. Metsätöissä käytettävien metsäkoneiden mineraaliöljyt
vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Siksi
öljyvahinkojen ympäristöhaittoja pyritään pienentämään käyttämällä mineraaliöljyn sijaan
biohajoavia öljyjä. Ensimmäisen (I) ja toisen (II) luokan pohjavesialueilta ei suositella
kantojen nostoa. (Joensuu ym. 2012)
Salon Metsänhoitoyhdistyksen, MHY Salometsän, mukaan yhdistyksen jäsenet
noudattavat
metsätalouden
harjoittamisessa
Suomen
PECF-standardia
”Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen
tasolla (PEFC FI 1002:2009)”, joka on osa suomalaisen PEFC-metsäsertifioinnin
seitsemän standardin sarjaa. Kriteerien mukaan metsätaloudessa on noudatettava
voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen
ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia.
Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kiskon pohjavesialueen 68 ha:n kokonaispintaalasta metsätaloutta on 16,5 ha, joka on 24,3 % alueen pinta-alasta (OIVA – Ympäristö- ja
paikkatietopalvelu,
tiedot
poimittu
30.6.2015).
Metsätaloutta
koskevat
toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 13.
33
EHDOTUS
Taulukko 13. Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Metsätalous













Metsätalouden osalta suositellaan metsäsertifikaateissa esitettyjen toimenpiteiden
noudattamista pohjaveden suojelemiseksi.
Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista,
likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään.
Kulotusta, mekaanisia muokkausmenetelmiä on vältettävä pohjavesialueilla, mutta
luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos vaikutuksia
voidaan tarkkailla. Asiasta kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntijaan.
I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten
kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä.
Uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueille ei suositella.
Pääsääntöisesti pohjavesialueilla sijaitsevia metsiä ei lannoiteta eikä niissä käytetä
torjunta-aineita.
Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden
pilaantumisriskiä.
Kunnostusojitusta ei suositella I ja II luokan pohjavesialueilla, mikäli ojat jouduttaisiin
kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä
ojasyvyyttä syvemmäksi.
Öljyvahinkojen välttämiseksi on huolehdittava koneiden, laitteiden ja niissä olevien
letkujen kunnosta sekä suojata öljyastiat kuljetuksen ajaksi ja viedä jäteöljyt ja tyhjät
öljykannut pois metsästä asianmukaisesti hävitettäväksi.
Metsäkoneita ei saa huoltaa pohjavesialueilla.
Kaikilla työkohteilla työskentelevissä koneissa on oltava öljyvahinkojen
ensitorjuntavälineistö. Jos öljyvahinko kuitenkin tapahtuu, siitä on ilmoitettava
hätäkeskukseen (Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) 5 luku 17 §).
Hakkuiden jälkeen aukioilta on kerättävä kaikki sinne kertyneet roskat ja romut.
Tiedotetaan metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvista riskeistä toiminnan harjoittajia.
34
EHDOTUS
5.6 Liikenne ja tienpito
Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia.
Suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa pohjavesialueilla on merkittävä riski, joka
saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykytekniikalla
suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta
vaihtoehtoisia
liukkaudentorjunta-aineita
kehitetään,
kuten
kaliumformiaatti.
Vaihtoehtoisten aineiden käyttöä rajoittaa niiden maantiesuolaa kalliimpi hinta sekä
mahdollisesti heikompi liukkaudentorjuntatulos.
Pohjaveden pilaantumisriskiä voivat aiheuttaa myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat
vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset. Yleisimpiä kuljetettavia
aineita ovat polttonesteet ja kemikaalit. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien
ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Tienpidon
ja liikenteen lisäksi lentokentät, ratapihat ja erilaiset varikot ovat riski pohjaveden
puhtaudelle. (Antikainen ym. 2009)
Salon kaupungin tienpidosta osissa Salon alueen teistä huolehtivalla kunnallistekniikalla ei
ole erityistä ohjeistusta pohjavesialueella toimimiseen. Teiden liukkaudentorjuntaan
käytetään natriumkloridia (NaCl) niillä osuuksilla, joita ylipäätään suolataan. Suolausta
käytetään eniten Salon keskusta-alueella ja etenkin mäissä, jotta etenkin julkinen liikenne
pystyy kulkemaan vaikeuksitta. Myös vaarallisten aineiden kuljetusväyliä suolataan
onnettomuusriskin pienentämiseksi. Taajama-alueilla käytetään yleensä hiekoitusta tai
soraa liukkaudentorjunnassa.
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella on kaksi tieosuutta, jotka on määritelty
tieriskirekisteriin liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten yksilöitäessä
alueita, joilla tiesuolauksen pohjavesiriskin vähentämiseksi tarvitaan kiireellisimmin
toimenpiteitä. Kirkonkylän pohjavesialueelta tiesuolariskirekisteriin merkittyjen teiden tiedot
on esitetty taulukossa 14, liikennemäärät taulukossa 15 ja liikennettä ja tienpitoa koskevat
toimenpidesuositukset taulukossa 16. Tiet on esitetty kartassa 4.
Yhdystie 12123 on tiesuojaukseton, III-tienhoitoluokkaan kuuluva, pehmeä
asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 0,6 km. Tie kuuluu suolausalue
A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta.
Yhdystie
12124
on
tiesuojaukseton,
II-tienhoitoluokkaan
kuuluva,
pehmeä
asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 0,2 km. Tie kuuluu suolausalue
A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta.
Muut tiet pohjavesialueella ovat lähinnä luokittelemattomia metsäteitä.
35
EHDOTUS
Taulukko 14. Pohjavesialueelle riskiä aiheuttavat tieosuudet (OIVA – Ympäristö- ja
paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015).
Tie nro
Tien
Tienhoitoluokka Suolaus
ja
pituus
alue
tieluokka pvalueella
0,6 km
III-luokka,
A
12123
päällystetty yhdystie
lumipintainen,
hiekoitus vain
pahimmissa
olosuhteissa
0,2 km
II-luokka,
A
123124
päällystetty yhdystie
pääosin
lumipintainen
Tiesuojaus Tiepäällyste
Suolaus
rajoite
Suojaustaso
ei
suojausta
pehmeät
ei erityis- ei tietoa
asfalttibetonit rajoitusta
ei
suojausta
pehmeät
ei erityis- ei tietoa
asfalttibetonit rajoitusta
Taulukko 15. Liikennemäärät (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu
30.6.2015).
Tie nro
12123
12124
Tienhoitoluokka Kvl
Kvl raskas
(ajoneuvoja/vrk) liikenne
(ajoneuvoja/vrk)
III
286
8
II
274
16
Raskaan
liikenteen
osuus (%)
<3%
<6%
Taulukko 16. Tienpidon ja liikenteen toimenpidesuositukset.
Toimenpidesuositukset – Tienpito ja liikenne






Tiestön kunnon ylläpidolla, valaistuksella ja näkyvyyden parantamisella
edistetään paitsi liikenneturvallisuutta, myös pohjaveden suojelua.
Onnettomuusvaaran vuoksi pohjavesialueet olisi selkeästi merkittävä maastoon.
Vedenottamoiden suojaamiseksi on aluepelastuslaitoksen ja kunnan
varauduttava pohjavesialueilla nopeaan vaarallisten aineiden päästöjen
torjuntaan, pohjaveden puhdistustarpeen selvittämiseen ja tarvittaessa
puhdistuksen aloittamiseen. Mahdollisesta onnettomuudesta on tiedotettava
välittömästi myös vedenottajaa ja tarpeen vaatiessa varautua vedenoton
keskeyttämiseen.
Pelastuslaitoksella on oltava tieto niistä tieosuuksista, joissa on
pohjavesisuojaukset. Näin tiedetään, miten on toimittava onnettomuustilanteissa,
eikä vahingossa rikota pohjavesisuojauksia.
Pohjaveden kloridipitoisuutta on suotavaa tarkkailla (tiesuolauksen vaikutus).
Tiesuolan käyttöä tulisi vähentää kuitenkaan vaarantamatta tieturvallisuutta, ja
korvaavien liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä edistää.
Pohjavesialueilla sijaitsevien hiekkateiden kevätkunnostuksessa käytettävän
suolauksen ohjeistaminen.
36
EHDOTUS
5. 7 Teollisuus ja yritystoiminta
Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten
aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Pohjaveden pilaantumistapaukset
johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden
puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi
päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä
ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjuntaaineet. Varsinaisesta yritystoiminnasta aiheutuvat pohjavesiriskit alueella liittyvät lähinnä
polttonesteiden ja kemikaalien käsittelyyn ja säilytykseen. Piha-alueella tapahtuva autojen
pesu sekä huoltotyöt ja pintavesien imeytyminen pohjavesialueelle lisäävät
pohjavesiriskiä, kuten myös harmaiden vesien maahan imeyttäminen pohjaveden
muodostumisalueella. Pohjavesialueille ei saa sijoittaa uutta yritystoimintaa, josta voi
aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Antikainen ym. 2009, Gustafsson ym. 2006)
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei ole teollisuutta tai yritystoimintaa. Tulevaisuuden
mahdollista yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 17.
Yleisesti ottaen pohjavesialueella ei käsitellä suuria määriä kemikaaleja tai öljyjä. Eniten
parannettavaa on öljytuotteiden säilytys- ja käsittelytiloissa sekä ulkona sijaitsevien ns.
farmisäiliöiden allastamisessa ja kattamisessa.
Taulukko 17. Yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – yritystoiminta








Pohjavesialueille sijoittuneen yritystoiminnan on kaikissa toimissaan huomioitava
pohjaveden pilaantumisvaara.
Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 %
suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa.
Öljysäiliöihin on asennettava ylitäytön- ja laponestot ja säiliöt on säilytettävä
sisätiloissa tai muussa katetussa tilassa.
Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai
liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi.
Mahdolliset tankkauspaikat ja polttoaineiden täyttöalueet on rakennettava tiiviiksi.
Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä
alkutorjuntakalustoa, kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla.
Yritystoiminnan päätyttyä kiinteistöllä olevat käyttämättömät rakenteet sekä
öljysäiliöt on poistettava.
Tiiviille alustoille kertyvät vedet on kerättävä hallitusti ja johdettava hiekan- ja
öljynerotuskaivon kautta tiiviisti (esim. putkella) pohjavesialueen ulkopuolelle
siten, etteivät vedet pääse imeytymään takaisin pohjavesialueelle.
37
EHDOTUS
5.8 Pilaantuneet maa-alueet
Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on
koottu tietoja maa-alueista, joilla toiminta saattaa aiheuttaa riskiä maaperän ja pohjaveden
laadulle. Näillä alueilla maaperän tiedetään olevan pilaantunut, sen epäillään olevan
pilaantunut tai se on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan
toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin
alueisiin sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa
toimintaa tai joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän
tila on selvitettävä, kun toiminta loppuu tai muuttuu.
Pilaantunut maa-alue (PIMA) on alue, jossa haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylittää
huomattavan paljon kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden.
Aineen
kokonaismäärä maaperässä on myös merkittävää tai pilaantuminen voi aiheuttaa alueen
maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa
luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita ovat mm.
vanhat kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot, kyllästämöt, polttonesteen jakeluasemat, sahat
ja muut alueet, joilla on käsitelty ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ilman asianmukaista
maaperän suojausta tai joilla on säilytetty autonromuja, koneita, tynnyreitä jne. Haitallisia
aineita on saattanut joutua maaperään ja pohjaveteen erilaisten vahinkojen,
onnettomuuksien, pitkäaikaisen vähittäisen päästön seurauksena tai jätteitä on voitu
aikaisemmin haudata maahan.
Ympäristönsuojelulain mukaan selvitysvastuu kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai
joissain tapauksissa alueen haltijalle, jos esimerkiksi pilaajaa ei saada selville tai tavoiteta.
Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta
maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä.
Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään
pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen.
Pilaantuneen maa-alueen aiheuttamat haitat voidaan poistaa puhdistamalla pilaantunut
alue tai estämällä haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön tai rajoittamalla haitallisille
aineille altistumista esim. maankäytön suunnittelulla.
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella on kolme maaperän tilan tietojärjestelmän kohdetta.
Kohteiden tiedot on esitetty taulukossa 18, ja kohteet on merkitty karttaan 4. Pilaantuneita
maita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 19.
Entinen Kirkonkylän kaupan polttonestejakeluasema, jolla on ollut polttonesteiden jakelua
automaateista. Jakelua harjoitettiin kyläkaupan yhteydessä. Polttonesteiden jakelu
lopetettiin 1970–80-lukujen vaihteessa. Vaikka jakelutoiminta on lopetettu, alueella on
38
EHDOTUS
maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Nykyään paikalla
on vanha kaupparakennus, joka on ilmeisesti asuinkäytössä. Vanhoja polttoainepumppuja
ei maastokäynnillä ollut näkyvissä, joten ne on ilmeisesti poistettu.
Väisäsen kukkapalvelu on ollut kauppapuutarha, jossa on ollut torjunta-aineiden käyttöä,
polttonesteiden varastointia ja käsittelyä sekä tuhkan ja kuonan varastointia. Alueella on
nykyään maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Paikalla
ei ole enää toimivaa kasvihuonetta. Kirkonkylän vedenottamolta otetussa näytteessä ei
havaittu torjunta-ainejäämiä.
Kiskon vanhalla jätevedenpuhdistamon maa-alueella on aiemmin ollut jäteveden käsittelyä
ja maahanimeytystä. Siksi alueella on maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen
pilaantumisen vuoksi. Vanhan jätevedenpuhdistamon alueella on nykyään lähinnä peltoa
ja metsittynyttä aluetta. Kirkonkylän vedenottamolta otetussa vesinäytteessä ei havaittu
viitteitä vanhan jätevedenpuhdistamon aiheuttamasta vaikutuksesta pohjaveden laatuun.
Taulukko 18. Mahdollisesti pilaantuneen maan kohteet pohjavesialueella.
Kohde
7344217
Kirkonkyläntie 29
Toimiala
Kirkonkylän kaupan
entinen polttonesteen
jakeluasema
pinta-ala
2646,68 m2
7344219
Viikarintie 1
Kauppapuutarha
3012,76 m2
7344218
Uudenmaantie,
Kirkonkylä
Vanha
jätevedenpuhdistamo
23167,42 m2
Olotila
Voimassa; vaikka
jakelutoiminta on
lopetettu, alueella on
maankäytöllisiä
rajoituksia maaperän
mahdollisen
pilaantumisen vuoksi
Voimassa;
Maankäytöllisiä
rajoituksia maaperän
mahdollisen
pilaantumisen vuoksi,
koska alueella mm.
käsitellään torjuntaaineita ja
polttonesteitä
Voimassa; Alueella
maankäytöllisiä
rajoituksia maaperän
mahdollisen
pilaantumisen vuoksi,
koska alueella on ollut
jäteveden
maahanimeytystä ja
käsittelyä
39
EHDOTUS
Taulukko 19. Mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet



Toimintansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten sekä
maaperän tilan tietojärjestelmän rekisterissä olevien kohteiden maaperän ja
pohjaveden pilaantuneisuus on tarpeen vaatiessa selvitettävä.
Viranomaisvalvonnan avulla on huolehdittava siitä, että alueella ei sallita pohjaveden
pilaantumisriskiä aiheuttavaa toimintaa.
Maaperän tilan tietojärjestelmän rekisteriä on päivitettävä tasaisin väliajoin.
5.9 Hautaustoiminta
Hautaustoiminta vaikuttaa maaperän fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin olosuhteisiin ja
voi vaikuttaa myös pohjaveden laatuun. Hautaustoiminta saattaa aiheuttaa
ympäristövaikutuksia maaperään, ilmaan ja vesiin mm. krematorioista, hautaamisesta ja
hautausmaan hoitamisesta. Maan kaivun ja hautausmaan hoidon seurauksena alueen
valumavesien pH laskee ja sähkönjohtavuus sekä kemiallinen hapenkulutus kasvavat.
Lannoitteiden käyttö hautausmailla voi aiheuttaa myös nitraattipitoisuuksien nousua.
Hautausmailla käytettävien lannoitteiden vaikutukset pohjavesiin ovat samansuuntaisia
kuin haudatun ihmisen. Maaperään ja pohjaveteen voi vapautua myös bakteereja ja
viruksia. Sora- ja hiekkamailla bakteerit eivät jää maaperän huokosiin vaan pienikokoisina
ne kulkeutuvat pohjaveteen. Hampaiden amalgaamipaikkojen ei ole todettu kohottaneen
pohjavesien elohopeapitoisuuksia. Hautojen pohjan ja pohjaveden pinnan välisen
maakerroksen paksuus vaikuttaa pohjaveden pilaantumisriskiin. Pohjavesialueilla päästöjä
voidaan parhaiten vähentää keventämällä hautausmaan hoitoa (metsähautausmaat, jolloin
lannoittamista ja torjunta-aineiden käyttöä ei tarvita). (Petäjä-Ronkainen & Rouvinen 2011)
Kiskon alueella on yksi hautausmaa (kuva 4), joka sijaitsee kirkon vieressä. Hautausmaa
on hyvin vanha ja se on mahdollisesti otettu käyttöön jo ennen 1600-lukua. Hautausmaa
sijaitsee osittain Kirkonkylän pohjavesialueella sen pohjoisosassa olevassa loivassa
rinteessä. Koska pohjavesialueella ei ole havaintoputkia eikä näin ollen tietoa pohjaveden
virtaussuunnasta, on vaikea arvioida hautausmaan vaikutuksia alueen pohjaveteen.
Kirkonkylän hautausmaa on pinta-alaltaan hieman alle 2,6 ha ja hautapaikkoja alueella on
n. 1700. Suurin osa haudoista on arkkuhautoja, mutta hautausmaalla on myös
muistolehto. Monet haudoista ovat sukuhautoja, joihin haudataan aiempien arkkujen
lisäksi nykyään tuhkauurnia. Hautausmaan uusin osa on salaojitettu, mutta vanhoja osia
40
EHDOTUS
ei. Kirkonkylän hautausmaalla tai sen lähistöltä ei seurata pohjaveden pinnankorkeuksia
eikä pohjaveden laatua. Hautausmaa on rajattu karttaan 4. Hautausmaita koskevat
toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 20.
Kuva 4. Kiskon Kirkonkylän
hautausmaa.
© Pia Lindholm
Taulukko 20. Hautausmaita koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Hautausmaa





Hautausmaalla uusia hautaosastoja käyttöön otettaessa on huolehdittava siitä, että
hauta-alueelle tehdään asianmukainen salaojitus. Salaojitusta tehtäessä on otettava
huomioon, että mikäli pohjavettä johdetaan pois esiintymästä yli 250 m³/d, se on
vesilain mukaan luvanvaraista.
Hauta-arkkujen ja tuhkauurnien materiaaleina sekä arkuissa ja hautauksessa
käytettävissä tekstiileissä on suositeltavaa käyttää nopeasti hajoavia materiaaleja,
jotka eivät luovuta maaperään hitaasti hajoavia, maaperälle tai pohjavedelle haitallisia
kemikaaleja.
Uudet hautausmaat on sijoitettava pohjavesialueiden ulkopuolelle.
WHO suosittelee, että haudat sijoitetaan vähintään 250 m päähän vedenottokaivoista
tai lähteestä, vähintään 30 m päähän vesistöstä ja vähintään 10 m päähän ojasta, ja
niin, että haudan pohja on vähintään 1 m kallion ja pohjaveden pinnan yläpuolella.
Pohjavesialueella olevien hautausmaiden tarkkailu olisi hyvä järjestää (pohjaveden
pinnankorkeuden vuodenaikaisvaihtelu ja pohjaveden laatu havaintoputkista tai
kaivoista).
41
EHDOTUS
5. 10 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat
Vanhoille yhdyskuntien kaatopaikoille on sijoitettu kotitalouksien kiinteän jätteen lisäksi
lietteitä, teollisuuden kiinteitä jätteitä sekä jätemaita, joista osa voidaan luokitella
ongelmajätteeksi. Kaatopaikkajätteissä voi usein olla monia eri haitta-aineita, kuten PAHja PCB-yhdisteitä, lyijyä, sinkkiä, elohopeaa, kuparia ja öljy-yhdisteitä. Kaatopaikkojen
suotovesien aiheuttamaa pohjaveden yleistä likaantumista voivat ilmentää myös
muutokset veden mikrobiologisessa laadussa. (Westberg ym. 2014)
Soranotto- ja harjualueita saatetaan käyttää ajoittain paikkoina, joihin voidaan siivota
ylimääräiset roskat, kuten risut ja kannot. Jos maa-ainesten ottokuopissa pohjavesilampia,
pääsevät haitta-aineet sitä kautta nopeasti pohjaveteen. Esimerkiksi kuoppiin pinotut
maatuvat puutarhajätteet saattavat pilata pohjavettä tai mahdolliset öljyvuodot
metsäkoneista ja hylätyistä romuautoista päästä suoraan kosketuksiin pohjaveden kanssa.
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei sijaitse vanhoja kaatopaikkoja. Lähin vanha
kaatopaikka on kuitenkin vain alle puolen kilometrin päässä pohjavesialueesta.
Maastokartoituksen yhteydessä Kirkonkylän pohjavesialueella ei todettu roskaantuneita
alueita. Roskaamista voidaan pyrkiä estämään muun muassa pohjavesialueille asennetuin
kieltokyltein. Roskaantuneiden alueiden toimenpiteet on esitetty taulukossa 21.
Taulukko 21. Roskaantuneita alueita koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpidesuositukset – Kaatopaikat ja roskaantuminen



Maa-ainestenottokuoppia ei saa käyttää kaatopaikkoina edes risuille tai maaaineksille.
Maanomistajat on velvoitettava siirtämään olemassa olevat jätteet pois
pohjavesialueelta ja toimittamaan ne asianmukaisesti jatkokäsittelyyn.
Maanomistajia pitää informoida pohjavesialueiden sijainnista sekä heidän
vastuistaan, mikäli roskaantumisesta seuraa pohjaveden pilaantumista.
42
EHDOTUS
6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta
Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä n. 30
pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää
Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/
2000) määräykset. Salon alueen pohjaveden laatu on hyvä ilman käsittelyjä, mutta
putkistoja syövyttävän vaikutuksen esiintymisestä johtuen vesi käsitellään. Veden
käsittelymenetelminä käytetään pH-arvon säätöä riippuen vedessä esiintyvistä haitoista.
Veden hygieenisen laadun varmistamiseksi vedenottamoilla on käytössä UV-desinfiointi tai
varaus kloorin käyttöön. Salossa veteen ei lisätä desinfiointikemikaaleja. Veden pH-arvo
säädetään natriumhydroksidin avulla materiaalien syöpymisen estämiseksi. Säätö voi
joillain alueilla aiheuttaa kalkkimaista kerrostumaa mm. hanojen pinnoille. Vesi on Salossa
pääosin pehmeää. (Pöyry Finland Oy 2011).
Liikelaitos Salon Vedellä on yhteistyössä kaupungin ympäristöterveydenhuollon kanssa
tehty talous- ja raakaveden laadun valvontasuunnitelma. Ympäristöterveydenhuollon
vuoden 2015 valvontasuunnitelma talousveden näytteenotosta on tehty erikseen Salon
kaupungin vesilaitokselle sekä pienille vesilaitoksille. Terveydensuojelulaki ja sen
perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousvesistä otettavat
näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Liikelaitos Salon Vesi huolehtii itse
käyttötarkkailunäytteiden ja jatkuvan valvonnan näytteiden ottamisesta. (Salon kaupunki
2015).
Liikelaitos Salon Veden valvontatutkimusohjelma on laadittu vuosille 2013–2017.
Valvontatutkimusohjelma päivitetään aina, kun se olosuhteiden muuttumisen takia on
tarpeellista, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Terveydensuojelun painopiste
talousveden osalta on valvontatutkimusohjelman päivittäminen sekä valvonnan ja
näytemäärien saattaminen säädösten mukaiseksi sekä valvontayksikön oman vesihuollon
erityistilannesuunnitelman
laatimisen
sovittaminen
yhteen
vesilaitosten
häiriötilasuunnitelmien sekä muiden varautumissuunnitelmien kanssa. (FCG Finnish
Consulting Group Oy 2012).
Jaettavan veden laatu on yleisesti parantunut Salon alueella. Laatuun ovat vaikuttaneet
mm. putkistojen saneeraukset (vanhoja rauta- ja himaniittiputkia on vaihdettu muoviputkiin)
sekä jokaiselle vedenottamolle/käsittelylaitokselle asennetut UV-laitteet ja lipeänsyöttö.
6.1 Raakaveden laadun tarkkailu
Vesilaitoksen käyttötarkkailussa käytössä olevista pohjavedenottamoista seurataan
vedenlaatua ja vedenkäsittelyn toimivuutta jatkuvatoimisilla mittalaitteilla sekä ottamalla
vesinäytteitä, jotka toimitetaan
laboratorioon analysoitavaksi. Salon Veden
43
EHDOTUS
käyttötarkkailuun kuuluu lisäksi säännöllinen laitoksen, vedenottokaivojen ja ympäristön
aistinvarainen havainnointi ja tarkkailu sekä havaintojen huoltojen ja kalibrointien
merkitseminen käyttöpäiväkirjaan. Käyttötarkkailunäytteiden määrä riippuu mm.
paikallisista oloista, käytettävän raakaveden laadusta, toimitetun talousveden määrästä,
toiminnan luonteesta ja laajuudesta, käytetyistä vedenkäsittelymenetelmistä, veden
viipymäajasta verkostossa.
Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa Salon alueen pohjavedenottoa vain vesilaitoksen
toimittamien raporttien kautta. Pohjaveden laatua ja pinnankorkeuksia ELY-keskus voi
tarkkailla tarkoitusta varten asennetuista havaintoputkista tai esim. alueen kaivoista, jos
asia nähdään tarpeellisena. Pohjavedenottoa ja sen laatua koskevat tiedot ovat julkisia
(tietoja voi hakea esim. OIVA-palvelusta).
7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja
maaekosysteemien selvitykset
Suojelusuunnitelmien teon yhteydessä tarkastellaan, onko jokin pintavesi- tai
maaekosysteemi suoraan riippuvainen kyseisestä pohjavesialueesta. Selvitys koskee
ensisijaisesti Natura-verkostoon kuuluvia alueita ja niissä olevia lähteitä, lähdepuroja ja
lähteikköjä. Tarkasteluun voidaan ottaa myös suot ja pohjavedestä riippuvaiset muut
kosteikot, mikäli niiden ekosysteemien riippuvuus pohjavedestä tunnetaan. Selvityksessä
huomioidaan pintavesien ja pohjaveden vaikutukset pintaveden ekologiaan. Pohjaveden
ottomäärillä ja siitä johtuvilla pohjaveden pinnankorkeuden sekä virtaussuuntien
muutoksilla saattaa olla vaikutusta pintavesiin ja sitä kautta myös maaekosysteemeihin.
Liiallisen vedenoton seurauksena pohjavedenpinta voi laskea sekä lähteiden virtaama
pienentyä merkittävästi.
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1263/2014) on määritetty
pohjavesiluokitukseen uusi luokka E, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi
on suoraan riippuvainen. ELY-keskus määrittelee E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet,
mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Uuteen luokkaan
kuuluvat myös nykyisten pohjavesialueiden ulkopuolella olevat kohteet. Pohjavedestä
suoraan riippuvaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä on tarvittaessa selvitettävä
pohjavesialueiden luokkamuutosten yhteydessä.
Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei sijaitse Natura 2000 -alueita, luonnonsuojelu- tai
erämaa-alueita eikä luonnonsuojeluohjelma-alueita (mm. harjujensuojeluohjelma,
kansallistai
luonnonpuistojen
kehittämisohjelma,
lehtojensuojeluohjelma,
lintuvesiensuojeluohjelma).
Kirkonkylän
pohjavesialue
sijoittuu
kuitenkin
koskiensuojelulailla suojellun Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueelle.
Pohjavesialueella ei sijaitse erikseen kartoitettuja lähteitä. Seurakunnan vedenottamon
läheisyydessä
olevaan
avo-ojaan
saattaa
kuitenkin
purkautua
pohjavettä.
44
EHDOTUS
Pohjavesialueella ei ole todennäköisesti sellaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä, jotka
olisivat suoraan riippuvaisia pohjavedestä.
8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa
8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma
Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma on vuodelta 2001 eli ajalta
ennen kuin Salon kaupunki on yhdistynyt ympäryskuntiensa kanssa (1.1.2009).
Valmiussuunnitelmassa on kerrottu yleisesti vesi- ja viemärilaitoksesta, vaaroista ja riskien
arvioinnista sekä toiminnan turvaamisen nykytasosta. Valmiussuunnitelmassa on kerrottu
varautumistoimenpiteet eli menettelytapaohjeet erilaisiin kriiseihin, suojaus- ja turvatoimet,
tarvittavat tehostustoimenpiteet valmiustavoitteiden saavuttamiseksi sekä erityisresurssien
varaaminen.
Suunnitelmassa
kerrotaan
myös
poikkeustilanteiden
aikaisesta
yhteystoiminnasta ja tiedotuksesta sekä koulutuksesta. (Virtanen, 2001).
Vaarojen ja riskien arvioinnissa on tunnistettu erilaisia riskejä ja niiden aiheuttajia niin
raakaveden hankinnan kannalta, veden käsittelyn ja jakelun suhteen sekä viemäröinnin,
purkuvesistöön johtamisen sekä yleisesti koko toiminnan kannalta.
Valmiussuunnitelmassa on melko kattavasti toimintaohjeita erilaisten tilanteiden varalle.
Valmiussuunnitelma olisi hyvä päivittää vastaamaan nykyisen Liikelaitos Salon Veden
toimintaa mm. nykyisen kunnan, vedenottamoiden, pohjavesialueiden, kaluston, kulujen
jne. osalta.
8.2. Kemikaalionnettomuudet
Suomessa tapahtuu joka vuosi tuhansia öljyvahinkoa. Suurin osa niistä on pieniä maaalueella tapahtuvia päästöjä kuten autoista vuotavaa poltto- tai voiteluainetta. Öljy on
orgaaninen ympäristömyrkky, jonka pienikin määrä voi pilata hyvin suuren määrän vettä.
Öljyn pilaava vaikutus esimerkiksi pohjavedelle on pitkäkestoinen, sillä öljy hajoaa hyvin
hitaasti ja lisäksi se mm. tuhoaa kalakantoja ja vaikuttaa eläinten veden- ja
lämmöneristyskykyyn heikentävästi. (www.ympäristö.fi).
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo öljyvahinkojen torjunnan
järjestämistä alueellaan, vahvistaa toimialueensa pelastustoimen alueiden öljyvahinkojen
torjuntasuunnitelmat ja antaa myös tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntijaapua sekä mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljyvahinkojen ja
aluskemikaalivahinkojen torjunnassa. Öljyntorjunnasta maa-alueellaan, sisävesillään sekä
rannikollaan vastaa ensisijaisesti alueen pelastustoimi. Kunta vastaa tarvittaessa
45
EHDOTUS
jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa
osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 ja
Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta 249/2014).
Alueen pelastuslaitoksella on oltava maaöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma (myös
alusöljyvahinkojen varalta, jos alueellisesti tarpeellinen). Öljyntorjunnan kustannuksista
vastaa vahingon aiheuttaja, ja jos aiheuttajaa ei löydetä tai hän on kykenemätön
korvaamaan kustannuksia, ne korvataan öljysuojarahastosta. Kyseinen rahasto koostuu
öljysuojamaksuista, joita peritään maahantuodusta ja Suomen kautta kuljetettavasta
öljystä. (www.ympäristö.fi, 1673/2009)
Pelastuslaitoksen jokainen sammutusauto eli pelastusyksikkö on varustettu
imeytysaineella ja varusteilla, joilla pienet määrät öljyä voidaan kerätä talteen.
Pelastuslaitos pystyy myös patoamaan ojia tai vesialueita puomeilla öljyn leviämisen
estämiseksi. Jos öljyä on valunut maaperään suuria määriä, joudutaan usein
turvautumaan kaivinkoneisiin sekä muihin pidempiaikaisiin toimenpiteisiin. VarsinaisSuomen pelastuslaitos tekee yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen kanssa.
Suuremmissa öljyvahingoissa SYKE voi ottaa vastuun öljyntorjunnasta. (www.ympäristö.fi,
249/2014).
Maa-alueella tai sisävesillä tapahtunut ympäristövahinko ilmoitetaan hätäkeskukselle.
9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen
kaavoituksessa
Kaavoituksella voidaan vaikuttaa pohjavesialueen maankäyttöön tehokkaasti. Maakuntaja yleiskaavalla voidaan määrittää alueelle tulevat toiminnot ja tarkemmilla kaavoilla
täsmentää rakentamista ja maankäyttöä koskevia ohjeita. Maankäyttöä ohjataan lisäksi
rakennusjärjestyksellä.
Vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella kaavoitusta on ohjattava siten, että
erityisesti pohjaveden muodostumisalueelle jää mahdollisimman paljon viheraluetta. Koko
pohjavesialue olisi hyvä säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mutta myös
virkistyskäyttötoiminta on mahdollista. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa
vain poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua
myös pohjaveden suojelun kannalta. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja
ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen
laajentamista. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia
toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja
pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden
pilaantumisvaaraa. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita on listattu
taulukossa 22. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999, Orvomaa 2008, Hanski ym. 2010).
46
EHDOTUS
Rakennusjärjestykseen on sisällytettävä tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle
rakentamista. Rakennusjärjestyksessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa jätevesien
käsittelyyn ja johtamiseen, viemäreiden tiiviyteen, polttoöljysäiliöiden suojaukseen ja
rakennustoiminnan vaikutukseen pohjaveden pinnan tasoon. Salon kaupungin
rakennusjärjestys on astunut voimaan 1.6.2010.
Salon seudun maakuntakaava on vahvistettu 12.11.2008 Ympäristöministeriössä.
Varsinais-Suomen
liiton
taajamien
maankäytön,
palveluiden
ja
liikenteen
vaihemaakuntakaavan valmistelu on edennyt luonnosvaiheeseen. Maakuntahallitus
hyväksyi luonnoksen kokouksessaan 18.5.2015 ja päätti asettaa sen maankäyttö- ja
rakennuslain 62 §:n sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n mukaisesti julkisesti
nähtäville 3.6.–10.7.2015 väliseksi ajaksi.
Maakuntakaavassa (kuva 5) on rajattuna Kiskon Kirkonkylän pohjavesialue (sininen
katkoviiva pv-merkinnällä). Alueelle on myös merkitty ympyröity at eli seudullisesti
merkittävä kyläalue, jolla on asutuksen lisäksi kunnallisia ja yksityisiä peruspalveluita.
Suunnittelumääräyksissä at-kohteeseen todetaan, että maankäytön- ja toimintojen
suunnittelulla tulee turvata peruspalveluiden säilyminen ja, että uudet asuinalueet ja kylien
täydennysrakentaminen tulee suunnitella olevaan rakenteeseen tukeutuen. Ympyröity V
tarkoittaa että alueella on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävä
ulkoilu-, retkeily-, urheilu- tai muu virkistysalue. Alueella oleva vihertävä viivasto
puolestaan tarkoittaa, että Kirkonkylä kuuluu valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai
seudullisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristö- tai maisema-alueeseen. Näistä maisemaalueista suunnittelu-määräyksissä todetaan, että suunnitelmien ja toimenpiteiden alueella
tulee olla maiseman arvoja turvaavia ja edistäviä, rakentamisen tulee kohdistua
aukeamien reunoille olemassa olevaan rakenteeseen tukeutuen ja, että suunnittelu- ja
rakentamistoimenpitein tulee edistää peltojen, niittyjen ja muiden avoimien maisematilojen
säilymistä.
Kiskon kirkonkylällä ei ole yleiskaavaa eikä sinne ole yleiskaavaa suunnitteilla.
Kirkonkylän alueella on voimassa asemakaava. Asemakaavassa on kaavoitettuna
omakotiasuinaluetta (AO), maatalousaluetta (M), kirkkojen ja muiden seurakunnallisten
rakennusten korttelialueita (YK), hautausmaa-alue (H) sekä istutettavaa puistoaluetta (PI).
ja jätevesien puhdistusalue (EJ). Kirkonkylä on osa Toija-Kirkonkylän osayleiskaavaaluetta.
47
EHDOTUS
Taulukko 22. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita.
Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioon otettavia asioita








Kaavoituksessa osoitetut toiminnot eivät saa aiheuttaa pohjaveden tai ympäristön
pilaantumisvaaraa ja siksi kaavoituksen on perustuttava riittäviin geologisiin
tutkimuksiin ja selvityksiin.
Pohjavesialuetta kaavoitettaessa on arvioitava hankkeen vaikutukset sekä
pohjaveden laatuun että määrään.
Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa.
Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa
pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista.
Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia
toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja
pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden
pilaantumisvaaraa.
Edellytyksenä pohjavesivaikutusten arvioinnille on, että vähintään alueen maaperän
laatu, pohjavedenpinnan taso, virtaussuunta, pohjaveden laatu ja vedenottamot
lähisuojavyöhykkeineen tunnetaan.
Kaavoituksessa on mahdollistettava pohjaveden suojelu myös riittävin
kaavamääräyksin.
Pohjavesialueiden rajaus on merkittävä kaikkiin kaava-asteisiin.
Kuva 5. Kiskon Kirkonkylän
pohjavesialue Salon seudun
maakuntakaavassa.
48
EHDOTUS
10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kiskon
Kirkonkylän pohjavesialueella
Toimenpide
Toteuttaja
Kiskon Kirkonkylän
Vesilaitos
vedenottamon kaivon kannen
lukinta
Kirkonkylän vedenottamon
Vesilaitos
kaivon kunnostus (mm.
pintavesien kaivoon pääsyn
estäminen) tai vaihtoehtoisesti
kaivon poistaminen ja
täyttäminen
Asutus
Valvoja
Aikataulu
Vesilaitos
Vesilaitos
Kiinteistöjen liittyminen
viemäriverkkoon heti, kun
se tulee mahdolliseksi
Viemäriverkkoon
kuulumattomille
asuinkiinteistöille hankittava
jätevesiasetuksen
vaatimukset täyttävät
puhdistuslaitteistot
Öljysäiliöt
Kiinteistön omistaja Kunta
Heti kun
mahdollista
Kiinteistön omistaja Kunta (ympäristöviranomainen)
15.3.2018
mennessä
Öljysäiliön säännöllinen
kuntotarkistus ja tarkastusten
toteutumisen valvonta
Öljysäiliörekisterin
päivittäminen ja ajan tasalla
pitäminen
Tarpeettomien öljysäiliöiden
poistaminen
kiinteistön omistaja
Säännöllisin
väliajoin,
jatkuva
Jatkuva
(Uusien) maanpäällisten
öljysäiliöiden
suojarakenteiden
päivittäminen (mm. katetut
suoja-altaat, lukot)
Maalämpö
Kuntien ympäristönsuojelumääräyksiin
ja rakennusjärjestykseen
on niitä uudistettaessa
lisättävä maalämpöpiirejä
ja niiden rakentamista
koskevia määräyksiä ja
rajoituksia
Aluepelastuslaitos
Aluepelastuslaitos,
Kunta
Aluepelastuslaitos,
kunnan ympäristöviranomainen
Kiinteistön omistaja Aluepelastuslaitos,
kunnan ympäristöviranomainen
Säiliön omistaja
Kunta,
aluepelastuslaitos
Kunta
Kunta
Jatkuva
49
EHDOTUS
Maa- tai kalliolämmönkeruujärjestelmät on varustettava
hälytysjärjestelmällä (esim.
vuodonilmaisin)
Kiinteistön omistaja Kunta;
(rakennustarkastaja,
ympäristöviranomainen);
ELY- keskus
Maa-ainesten ottaminen
Ilmoitusvelvollisuus
kotitarveotosta
pohjavesialueilla
Kotitarveottajien ohjeistus
Maa-aineksen
ottaja
Kunnan ympäristöviranomainen
Kunnan ympäristöviranomainen
Kunta; ELY -keskus
Öljyvahinkojen
torjuntasuunnitelman
päivittäminen
Pohjavesialue-kylttien
uusiminen/lisääminen alueelle
Maatalous
Aluepelastuslaitos
Aluepelastuslaitos
Pohjavesialueiden
maataloutta koskevista
suosituksista tiedottaminen
(pohjavesialueiden rajat,
sallitut lannoitteet, hyvät
toimintatavat ym.)
Metsätalous
Kunta;
Maaseutupalvelut
Kunta
Jatkuva
Pohjavesialueiden
metsänhoitosuosituksista
tiedottaminen
(pohjavesialueiden rajat,
hyvät toimintatavat)
Yritystoiminta
Kunta;
Metsänhoitoyhdistykset
Kunta
Jatkuva
Uusien, pohjavettä
vaarantavien, toimintojen
perustamisen kieltäminen
pohjavesialueilla
Kunta
Kunta
Jatkuva
MATTI-rekisterin kohteiden
maaperän tai pohjaveden
pilaantuneisuuden
selvittäminen tarvittaessa
Ympäristöviranomainen;
ELY-keskus;
kiinteistön omistaja
Ympäristöviranomainen;
ELY-keskus
Tarpeen
vaatiessa
MATTI-rekisterin
päivittäminen
Ympäristöviranomainen;
ELY-keskus
Ympäristöviranomainen;
ELY-keskus
Jatkuva
Jatkuva
Liikenne ja tienpito
vesilaitos, kunta?
Pilaantuneet maa-alueet
50
EHDOTUS
Muuntamot
Pohjavesialueiden
pylväsmuuntamoiden
muuttaminen
puistomuuntamoiksi
öljyvuotoriskien
minimoimiseksi
Muuntajien tietojen
toimittaminen kunnan
ympäristöviranomaiselle ja
aluepelastuslaitokselle
Hautausmaat
Sähköyhtiöt
Kunta
Viimeistään
vuoteen 2019
mennessä
Sähköyhtiöt
Kunta;
aluepelastuslaitos
Mahdollisimman
nopeasti
Hautausmaiden
pohjavesiseuranta
(pinnankorkeus, vedenlaatu)
Muut tarpeelliset
toimenpiteet
Vesilaitoksen
valmiussuunnitelman
päivittäminen kuntaliitoksen
vuoksi
Havaintoputkien asentaminen
Kirkonkylän pohjavesialueelle,
jos esim. muodostumisaluetta
tarpeen rajata tai pohjaveden
virtaussuuntia tutkia
Kirkonkylän pohjavesialueen
luokituksen tarkistaminen
Seurakunta
Seurakunta
Vesilaitos
Salon kaupunki
/Vesilaitos
Kunta;
ELY-keskus
Kunta;
ELY-keskus
Tarpeen
vaatiessa
ELY-keskus
ELY-keskus
Heti kun
mahdollista
11 Suojelusuunnitelman toteutumisen seuranta
Suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja päivittämistä valvomaan
on nimettävä seurantaryhmä, jossa tulisi olla edustajat ainakin Salon kaupungin ympäristöja teknisestä toimesta, vesilaitoksilta sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Ainakin
ensimmäiseen kokoukseen olisi hyvä kutsua edustaja myös Varsinais-Suomen
pelastuslaitokselta sekä alueen sähköyhtiöltä Salon pohjavesialueiden sähköverkoston
parannustoimenpiteiden läpikäymiseksi.
Seurantaryhmä voi kokoontua esimerkiksi
vuosittain. Seurantaryhmän kokoon kutsuu Salon kaupungin ympäristöviranomainen.
51
EHDOTUS
Lähteet
Alapassi, M., Kinnunen, T., Rintala, J., Valpasvuo, V., Savola, A., Britschgi, R.,
Tiainen, M., Ryttäri, T. & Lavia, M., 2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maaainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009.
Ympäristöministeriö, Helsinki. 135 s. ISBN 978-952-11-3437-1.
Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro,
P. ja Suomela, T. 2009. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu. Suomen
ympäristökeskus. Ympäristöopas. 78 s. ISBN 978-952-11-3375-6 (PDF).
FCG Finnish Consulting Group Oy. 2012. Valvontatutkimusohjelma Liikelaitos Salon
vedelle 1.1.2013 alkaen. Raportti 3252-P16917. 32 s.
Joensuu, S., Kauppila, M., Lindén, M. & Tenhola, T. 2012. Hyvän metsänhoidon
suositukset - Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.
Klap, A. 2010. Maa-ainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla − VarsinaisSuomi, Rauman seutu ja Pohjois-Satakunta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2010. 254 s. ISBN 978 -952-257- 030 -7 (PDF).
Liimatainen J. 2002. Jakelumuuntajan ympäristöriskit. Sähkömarkkinoiden seminaari.
Seminaarityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Sähkötekniikan osasto.
Maa- ja metsätalousministeriö. 2007. Pohjavesialueiden peltoviljely. Edita Prima Oy.
Maaseutuvirasto. Uusittu painos 2010. Maaseutuviraston julkaisusarja: Hakuoppaita ja
ohjeita. Täydentävät ehdot. Viljelytapa ja ympäristöehdot. Edita Prima Oy, Helsinki. ISBN
978-952-453-541-0 (Verkkojulkaisu)
Mäkinen, M. 2015. Ehdotus Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille
2016–2021. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 99 s.
Nummelin, M. (toim.), 2014. Jätevesien käsittely haja-asutusalueella. Varsinais-Suomen
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Opas 4/2014. 32 s. ISBN 978-952-314-107-0
(PDF).
OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, tiedot poimittu 30.6.2015.
https://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp
PEFC Suomi – Suomen Metsäsertifiointi ry. 2009. Suomen PEFC-standardi.
Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen
tasolla(PEFC FI 1002:2009).
52
EHDOTUS
Pöyry Finland Oy. 2011. Salon kaupunki – Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2011–
2030, Revisio 1.2.
Salon kaupunki, 2015. Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma
vuosille 2015–2019. 35s.
Virtanen, K., 2001. Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma.
Westberg, V., Bonde, A., Mäensivu, M. ja Mäkinen, M. (toimittaneet teoksen). 2014.
Vesien tila hyväksi yhdessä. Ehdotus Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren
vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2016–2021.
www.ymparisto.fi
www.finlex.fi
Liitteet
Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä
Liite 2. Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
Liite 3. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
Liite 4. Kiskon Kirkonkylän pohjavesikortti
LIITE 1
Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö
1/4 POHJAVESIALUEITA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ
Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen pohjaveden pilaamiskielto (2:17 §).
Vesilaki (587/2011); erityisesti luvanvaraiset vesitaloushankkeet (3:2§) ja veden ottaminen (4:4 §)
MUUT POHJAVEDEN SUOJELUN KANNALTA KESKEISET SÄÄDÖKSET
ÖLJYSÄILIÖT JA -VAHINGOT SEKÄ JAKELUASEMAT
Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 685/2015,
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteistoista 314/1985 sekä Kauppa- ja
teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevissa päätöksissä
N:o 344/1983 ja 1199/1995



Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 685/2015
Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1983 » 344/1983
Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1985 » 15.4.1985/314
Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 378/1974 ja sen viimeisin muutos
1574/2009

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1974 » 24.5.1974/378
Asetus öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta 636/1993 ja sen viimeisin muutos
705/2000

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1993 » 28.6.1993/636
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista
jakeluasemalla 415/1998

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 1998 » 415/1998
ALUEIDEN KÄYTÖN SUUNNITTELU
Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 ja sen viimeisin muutos 204/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1999 » 5.2.1999/132
KEMIKAALIT
Kemikaalilaki 744/1989

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1989 » 744/1989
Kemikaalilaki 599/2013
LIITE 1
Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö
2/4 
Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2013 » 599/2013
Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle
vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/1994

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 1994 » 364/1994
Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390 ja sen
viimeisin muutos 358/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2005 » 3.6.2005/390
Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 685/2015
Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 1999 » 59/1999
Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin
turvallisuusvaatimuksista 856/2012

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2012 » 856/2012
Asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 13.3.2002/194 ja sen viimeisin muutos 125/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2002 » 13.3.2002/194
Sosiaali- ja terveysministeriön päätös vaarallisten aineiden luettelosta 509/2005

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2005 » 509/2005
JÄTEVEDET
Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla
(209/2011)

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2011 » 209/2011
MAAPERÄ
Ympäristönsuojelulain maaperän pilaamiskielto (YSL 2:16 §)

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 27.6.2014/527
Lisää linkkejä muihin maaperän suojelua koskeviin säädöksiin löytyy: www.ymparisto.fi >
Lainsäädäntö > Ympäristönsuojelu > Maaperänsuojelulainsäädäntö
Ympäristönsuojelulaki (527/2014)

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 27.6.2014/527
LIITE 1
Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö
3/4 Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014)

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 4.9.2014/713
MAATALOUS
Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta
931/2000, joka perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin (91/676/ETY)

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2000 » 931/2000
Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen
rajoittamisesta 1250/2014. Tällä asetuksella pannaan täytäntöön vesien suojelemisesta
maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annettu Euroopan
yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY), jäljempänä nitraattidirektiivi.

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2014 » 1250/2014
Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 20072013

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2007 » 366/2007
Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta 236/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 236/2015
Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta 235/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 235/2015
Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja
maatalouden ympäristötuen erityistuista ja sen viimeisin muutos 66/2012

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2007 » 503/2007
Tietoa pohjavesialueille soveltuvista kasvinsuojeluaineista löytyy Elintarviketurvallisuusviraston
(Evira) sivuilta.
Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 artikla 5 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä
koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä, liite III.
MAA-AINESTENOTTO
Maa-aineslaki 555/1981 ja sen viimeisin muutos 1577/2009 sekä asetus maa-ainesten ottamisesta
926/2005 ja sen muutos 1820/2009


Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1981 » 24.7.1981/555
Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2005 » 926/2005
LIITE 1
Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö
4/4 LIIKENNE
Maastoliikennelaki 1710/1995

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1995 » 1710/1995
VESIHUOLTO
Vesihuoltolaki 119/2001 ja sen viimeisin muutos 681/2014

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2001 » 119/2001
TALOUSVESI
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista
461/2000 ja sen viimeisin muutos 442/2014

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2000 » 461/2000
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja
valvontatutkimuksista 401/2001

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2001 » 401/2001
YMPÄRISTÖN- JA TERVEYDENSUOJELU
Terveydensuojelulaki 763/1994 ja sen viimeisimmät muutokset 1237/2014 ja 553/2014

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1994 » 763/1994
Terveydensuojeluasetus 1280/1994 ja sen viimeisin muutos 1240/2002

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1994 » 1280/1994
VESIENHOIDON JÄRJESTÄMINEN
Laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004 ja sen viimeisin muutos 1263/2014 ja
valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 ja sen viimeisin muutos
1280/2014


Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2004 » 1299/2004
Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2006 » 1040/2006
Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1263/2014

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2014 » 1263/2014
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 2
Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset
LIITE 3
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
1/5
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
Ohjeet ovat tiivistelmä pohjavesiä koskevista osista Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksiä
(YSM), rakennusjärjestystä (RJ) ja jätehuoltomääräyksiä (JHM). Toimenpideohjeet nykyisille
toiminnoille on esitetty pohjaveden suojelusuunnitelman luvussa 5.
Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla noudatetaan lisäksi
vedenottamoiden suoja-alueita koskevia vesioikeuden tai lupavirastojen antamia määräyksiä sekä
hyväksyttyjä suojelusuunnitelmia. Natura-alueilla ja muilla luonnonsuojelualueilla noudatetaan niitä
koskevia luonnonsuojelusäädöksien määräyksiä. ( YSM 3.1)
Jätevesien käsittely
Vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston toiminta-alueella kiinteistö on liitettävä viemäriin, jolla
talousjätevedet johdetaan keskitettyyn jätevesien puhdistukseen. (YSM 5.2)
Pohjavesialueilla on kaikkien talousjätevesien imeyttäminen maaperään kielletty. (YSM 6.2)
Pohjavesialueella sijaitsevalla kiinteistöllä voidaan jätevedet käsitellä ympäristönsuojelulain 27 a §:n
mukaisella jätevedenkäsittelyjärjestelmällä, josta puhdistetut jätevedet johdetaan pohjavesialueen
ulkopuolelle. Jätevesijärjestelmästä ei saa missään olosuhteissa päästä puhdistamattomia jätevesiä
ympäristöön. Muussa tapauksessa on kaikki jätevedet johdettava umpisäiliöön. (YSM 6.2)
Ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta hyväksyä poikkeuksen puhdistettujen pesutiloissa
syntyneiden jätevesien johtamisesta pohjavesialueen ulkopuolelle, mikäli poikkeamisesta ei
ympäristönsuojeluviranomaisen arvion mukaan aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. (YSM 6.2)
Suositus
Pohjavesialueilla piha- ja paikoitusalueiden pinta- ja salaojavedet on johdettava vyöhykkeen
ulkopuolelle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.(YSM 6.2)
Perustelut
Pohjaveden pilaamiskiellon takia talousjätevesien käsittelylle pohjavesialueilla on näissä määräyksissä
annettu muita alueita tiukemmat määräykset. Pohjaveden pilaantumisen estämiseksi tärkeillä
pohjavesialueilla edellytetään, ettei mitään talousjätevesiä saa imeyttää maaperään tai johtaa ojaan.
Valuma- ja sulamisvedet eivät saa huuhdella pohjavesialueelle sijoitettavaa jätevesien
käsittelyjärjestelmää vaan sen on oltava eristetty ympäristöstä. Hyvin vettä läpäisevässä maaperässä
jätevesi ei ehdi puhdistua riittävästi ennen pohjaveteen kulkeutumista. Ympäristönsuojeluviranomainen
voi tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa edellä mainitusta pääsäännöstä perustellusta
syystä, jos on osoitettu, ettei pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheudu. Näitä poikkeamatilanteita ovat
mm. jäteveden vähäinen määrä ja laatu, pohjavesialueen vähäinen merkittävyys ja maaperän laatu,
kiinteistön sijainti pohjavesialueella sekä teknis-taloudelliset syyt. Poikkeukset perustuvat ensisijaisesti
siihen, etteivät maaperä- ja pohjavesiolosuhteet alueella voi vaarantua, esim. jätevesien käsittely
pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien
virtaus pois pohjavesialueesta tai kalliokynnys, joka erottaa käsittelyalueen koko muusta
pohjavesialueesta. (YSM 6.2)
Sijoitettaessa jätevesien käsittelylaitteistoja ja puhdistettujen talousjätevesien purkupaikkaa kiinteistöllä
on otettava huomioon maasto-, maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Sijoittamisessa on noudatettava
LIITE 3
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
2/5
taulukossa 1 esitettyjä vähimmäissuojaetäisyyksiä, jotka ovat vaatimuksia uudisrakennuksille sekä
ohjeellisia saneerattaville rakennuksille ja jätevesijärjestelmille. Vähimmäissuojaetäisyyksistä
poikkeamiset on aina perusteltava lupapäätöksessä. (YSM 7.1)
Taulukko 1. Vähimmäissuojaetäisyydet talousjätevesien käsittelylaitteistoille ja puhdistettujen
talousjätevesien purkupaikoille
Kohde
Vähimmäisuojaetäisyys (m)
Talousvesikaivo
30 – 50
Vesistö
50 – 100
 mustat jätevedet vähintään
20
 vesitiivis umpisäiliö
20
 harmaat jätevedet vähintään
Tie tai tontin raja
5 – 10
Suojakerros pohjavesitason yläpuolella
1,00
 maasuodattamossa
2,00
 maahan imeytyksessä
Kiinteistölle sijoitettavan kuivakäymälän on oltava rakenteeltaan tiivis, eikä sinne saa päästä missään
olosuhteissa tulva-, valuma- tai hulevesiä. Kuivakäymälästä ei saa kulkeutua päästöjä maaperään.
Mikäli käymäläjäte kompostoidaan kiinteistöllä käymälärakennuksen ulkopuolella, on käymäläjätteelle
tarkoitetun kompostorin oltava rakenteeltaan tiivis, lämpöeristetty ja katettu sekä tilavuudeltaan
sellainen, että se riittää yhden vuoden kompostoitavalle jätemäärälle. Muissa kompostoreissa
käymäläjätteen kompostoiminen on kielletty. Kompostoria, jossa käymäläjätteet kompostoidaan, ei saa
sijoittaa tulva-alueelle. Kompostori on sijoitettava vähintään 50 m päähän vesistöstä ja
talousvesikaivosta. Käymälät ja kompostorit on hoidettava niin, ettei hajuhaittoja tai muita haittoja
synny. (YSM 7.5)
Saostussäiliöistä, pienpuhdistamojen lietetiloista ja muista vastaavista säiliöistä jätevesiliete on
poistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Saostussäiliöistä, joita käytetään
käymäläjätevesiä sisältävien jätevesien käsittelyyn, lietteenpoisto on tehtävä valmistajan antamien
ohjeiden mukaan tätä vähimmäisvelvoitetta useammin. (JHM 35 §)
Jos kunnallisen lietteenkuljetuksen alueella sijaitsevan kiinteistön saostussäiliöön ei ole kiinteistön
käyttämättömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi kertynyt lietettä tyhjennettäväksi edellisen
tyhjennyksen jälkeen, voi säiliön tyhjennykseen hakea keskeytystä jätehuoltoviranomaiselta kirjallisesti.
Hakemuksessa on ilmoitettava peruste tyhjennyksen tarpeettomuudelle. Hakemus on jätettävä
viimeistään 4 viikkoa ennen suunniteltua tyhjennysviikkoa. Jätehuoltoviranomainen voi määrätä
tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen
syntyminen on todennäköistä. (JHM 35 §)
Kiinteistönhaltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa lietesäiliön tyhjennyksen voi jättää tilaamatta
sellaisena vuotena, jolloin lietettä ei ole syntynyt tyhjennettäväksi kiinteistön käyttämättömyyden tai
muun perustellun syyn vuoksi. Tyhjennyksen keskeytystä on ilmoitettava jätehuoltoviranomaiselta
kirjallisesti.
Ilmoituksessa
on
kerrottava
peruste
tyhjennyksen
tarpeettomuudelle.
Jätehuoltoviranomainen voi ilmoituksen perusteella määrätä tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä
on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen syntyminen on todennäköistä. (JMH 35 §)
LIITE 3
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
3/5
Umpisäiliöitä ja niiden täyttymistä sekä täyttymishälyttimen toimintaa on seurattava säännöllisesti,
vähintään kerran vuodessa. Umpisäiliöt on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35 §)
Hiekanerotuskaivot, öljynerotuskaivot ja rasvanerotuskaivot on tarkastettava säännöllisesti ja
tyhjennettävä aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Erotuskaivojen hälyttimet on
tarkastettava säännöllisesti ja pidettävä kunnossa. (JHM 35 §)
Kiinteistökohtaiseen jätevesien käsittelyjärjestelmään liittyvät fosforinpoistokaivot on tarkistettava
säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Fosforinpoistokaivot on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35
§)
Kiinteistön haltijan on pidettävä kirjaa lietteenpoistoista. Jätevesilietteet, umpisäiliöiden jätevedet sekä
erotuskaivojen lietteet saa luovuttaa kuljetettavaksi vain sellaiselle toimijalle, joka on hyväksytty jätelain
mukaiseen jätehuoltorekisteriin. (JHM 36 §)
Salon kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan talousjätevesien käsittelyssä noudatetaan
valtioneuvoston asetusta talousjätevesien käsittelystä vesihuoltoverkoston ulkopuolisilla alueilla
(542/2003). Jätevesien johtaminen maastoon edellyttää tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomaisen
lausuntoa ennen rakennus- tai toimenpideluvan myöntämistä. Mikäli lausuntoa ei pyydetä, perustelu on
merkittävä lupapäätökseen. (RJ 7.)
Öljysäiliöt
Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä, jotka tulivat voimaan vuonna 2013, pohjavesialueilla
tulee noudattaa erityistä varovaisuutta koskien uusien öljy-, polttoneste- tai kemikaalisäiliöiden
sijoittamista ja kunnossapitoa. Uudet säiliöt tulee sijoittaa ainoastaan maan päälle asianmukaisin
suojavarustein, kuten säiliön tilavuutta vastaavalla suoja-altaalla varustettuna. Jo olemassa olevat
säiliöt on varustettava suojarakenteilla viimeistään viiden vuoden kuluttua määräysten
voimaantulemisesta. Säiliöissä tulee olla merkittynä tieto sisällöstä.
Öljysäiliöt pohjavesialueilla

Uudet vaarallisten kemikaalien säiliöt on sijoitettava maan päälle tiiviisiin, säiliöiden tilavuutta
vastaaviin, katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla.
Lisäksi säiliöt on varustettava laponestolaitteilla. Jo olemassa olevat maanpäälliset vaarallisten
kemikaalien säiliöt on pohjavesialueilla sijoitettava tiiviisiin säiliöiden tilavuutta vastaaviin
katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla ja
laponestolaitteilla viiden (5) vuoden kuluessa määräysten voimaantulosta.
Säiliöiden
päällysmerkinnöistä on käytävä ilmi, mitä kemikaalia säiliö sisältää. (YSM 15.2)

Maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön
päätöksessä (344/1983) on määrätty. (YSM 15.2)

Kiinteistön haltija tai omistaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat
maanalaiset vaarallisten kemikaalien säiliöt sekä niiden putkistot poistetaan kiinteistöltä, kun
niitä ei enää käytetä. Samalla säiliöt on puhdistettava asianmukaisesti ja tarkastettava
mahdolliset vuodot maaperään. Todistus säiliön poistamisesta ja puhdistamisesta on
LIITE 3
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
4/5
säilytettävä mahdollista tarkastusta varten. Puhdistuksen suorittajalla on oltava tehtävän
edellyttämä ammattitaito. (YSM 15.4)

Säiliön sijaitessa sellaisessa paikassa, että sitä on teknisesti vaikea poistaa,
ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisesti harkiten hakemuksesta myöntää
poikkeuksen säiliön poistamisvelvollisuudesta. (YSM 15.4)

Säiliötä ei tarvitse poistaa, mikäli se on ennen ympäristönsuojelumääräysten voimaantuloa
asianmukaisesti puhdistettu ja täytetty hiekalla tai muulla hyväksyttävällä aineella. Säiliöiden
täyttö- ja ilmaputket on kuitenkin poistettava. (YSM 15.4)

Vaarallisista kemikaaleista aiheutuneesta maaperän pilaantumisesta on tehtävä välittömästi
havaitsemisen jälkeen ilmoitus pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä VarsinaisSuomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. (YSM 15.5)

Pohjavesialueella kemikaalisäiliöiden täyttö- ja tyhjennyspaikat on rakennettava tiiviiksi ja
päällystettävä. Vuodot maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin on estettävä. Alue on
päällystettävä läpäisemättömällä, kulutusta kestävällä pinnoitteella. Alueen läheisyydessä on
oltava imeytysainetta tai muuta kalustoa vuotojen leviämisen estämistä ja keräämistä varten.
(YSM 15.6)

Pohjavesialueella siirrettävä kemikaalisäiliö on käyttökohteessaan sijoitettava tasaiselle ja
kantavalle alustalle. Sijoituspaikka on valittava siten, että mahdolliset vuodot eivät pääse
suoraan vesistöön. Käytettäessä siirrettävää säiliötä on säiliön oltava kaksoisvaipallinen tai
varustettu suoja-altaalla, joka vastaa kooltaan säiliön tilavuutta. (YSM 15.7)
Maalämpö
Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että energiakaivoja ja
lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa.
Maalämpöjärjestelmien sijoittaminen
Sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain
sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen
vaaraa. (YSM 13)
Perustelut
Maalämpölaitteissa käytettävät lämmönsiirtoaineet voivat olla ympäristölle vaarallisia. Pohjavesialueilla
tai vesistössä niistä saattaa aiheutua pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Oppaassa
Lämpökaivo – Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa (Ympäristöopas 2009, Suomen
ympäristökeskus) esitetään yleistä tietoa lämpökaivoista esim. suositeltavista minimietäisyyksistä eri
kohteisiin kuten talousvesikaivot. (YSM 13 §)
LIITE 3
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
5/5
Peltoviljely
Pohjavesialueella lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. (YSM 9.2)
Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää
edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Levittämisestä on tehtävä
kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle vähintään 30 päivää ennen toimenpidettä.
Ilmoituksessa on esitettävä kuivalannan määrä ja levittämispaikka. (YSM 9.2)
Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet
eikä kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. (YSM 9.3)
Suositus
Pihapiirin välittömään läheisyyteen ei saa levittää lantaa tai humusperäistä kierrätysravinnetta
säilytettävän kasvuston päälle.(YSM 9.3)
Perustelut:
Pohjavesialueella puhdistamolietteistä peräisin olevan humusperäisen kierrätysravinteen levittäminen
on
kielletty hygieniasyistä ja mahdollisten kemiallisten haitta-aineiden vuoksi. Humusperäisen
kierrätysravinteen levitys voidaan sallia esimerkiksi pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen
savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien virtaus on pois pohjavesialueesta tai alueella,
jonka erottaa kalliokynnys käsittelyalueen koko muusta pohjavesialueesta. Maaperä- ja
pohjavesiolosuhteet alueella eivät saa missään olosuhteissa vaarantua. (YSM 9.3)
Muita määräyksiä
Lumenkaatoaluetta ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, vesistöön, Natura- tai luonnonsuojelualueelle eikä
alueelle, josta lumen sulamisvedet pääsevät valumaan suoraan vesistöön. (YSM 12.1)
Puutarhajäte, jota ei kompostoida, on toimitettava kunnallisen jätelaitoksen osoittamaan paikkaan.
Puutarhajätettä ei saa kuljettaa puistoihin tai muille yleisille tai yksityisille alueille. (JHM 17 §)
Kuivakäymäläjätettä, lemmikkieläinten ulosteita ja asumisessa syntyvää lietettä saa kompostoida 38
§:ssä
määrätyin ehdoin. Kompostointi tulee tehdä näitä varten suunnitellussa suljetussa ja hyvin
ilmastoidussa
kompostorissa, joka on suojattu haittaeläinten pääsyltä ja jonka valumavesien pääsy maahan on
estetty.
Kompostoria on hoidettava ohjeiden mukaisesti ja se on pidettävä asianmukaisessa kunnossa.
Ulosteperäisen jätteen kompostointiaika on vähintään yksi vuosi. (JHM 17 §)
Pohjavesialueella ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu on sallittu pesuaineilla
ainoastaan tähän käyttötarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja
öljynerotuskaivon kautta yleiseen jätevesiviemäriin tai muuhun hyväksyttyyn jätevesien
käsittelypaikkaan. (YSM 10.2)
LIITE 4
Pohjavesikortti
LIITE 4
Pohjavesikortti
LIITE 4
Pohjavesikortti
LIITE 4
Pohjavesikortti