Kisko - Salo
EHDOTUS Salon kaupunki 721/11.00.00.01/2015 Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueen suojelusuunnitelma Pia Lindholm 28.8.2015 Salon kaupunki 1 EHDOTUS Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman sisältö Sisällys 1 Johdanto ........................................................................................................................... 3 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet ......................................................................................... 5 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö .................................................................. 5 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä ............................................................. 7 4 Suojelusuunnitelma-alue................................................................................................... 9 4.1 Geologia ja hydrogeologia .......................................................................................... 9 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu ..................................................................................... 11 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet ....................................................... 12 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset............. 13 5.1 Asutus ...................................................................................................................... 13 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti ......................................................................... 14 5.1.2 Öljysäiliöt ............................................................................................................ 19 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät ........................................................................................ 22 5.2 Maa-ainesten otto ..................................................................................................... 23 5.2.1 Kotitarveottaminen ............................................................................................. 23 5.2.2 SOKKA-hanke .................................................................................................... 24 5.3 Muuntajat .................................................................................................................. 26 5.4 Maatalous ................................................................................................................. 29 5.4.1 Peltoviljely .......................................................................................................... 30 5.4.2 Karjatalous ......................................................................................................... 30 5.5 Metsätalous .............................................................................................................. 32 5.6 Liikenne ja tienpito .................................................................................................... 34 5. 7 Teollisuus ja yritystoiminta ....................................................................................... 36 5.8 Pilaantuneet maa-alueet ........................................................................................... 37 5.9 Hautaustoiminta ........................................................................................................ 39 5. 10 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat ................................................................. 41 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta ........................................................................ 42 6.1 Raakaveden laadun tarkkailu ................................................................................... 42 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset .......................................................................................................................... 43 2 EHDOTUS 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa ................................. 44 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma ................................................................. 44 8.2. Kemikaalionnettomuudet ......................................................................................... 44 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa ................... 45 10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ............................................................................................................... 48 11 Suojelusuunnitelman toteutumisen seuranta ................................................................ 50 Lähteet ............................................................................................................................... 51 Liitteet ................................................................................................................................ 52 Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä Liite 2. Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset Liite 3. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Liite 4. Kiskon Kirkonkylän pohjavesikortti 3 EHDOTUS 1 Johdanto Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja pohjavesialueiden maankäytön yhteensovittamisessa. Suunnitelmaa tehtäessä kartoitetaan suunnitelma-alueen pohjavettä mahdollisesti vaarantavat toiminnot ja esitetään tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan turvaamiseksi myös jatkossa. Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvänlaatuista, mutta pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle. Salon kaupungin alueella sijaitsee yhteensä 78 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi tai veden hankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi. Salon pohjavesialueilla on noin 70 vedenottamoa. Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä kolmisenkymmentä pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (Nro 461/ 2000) määräykset. Vuoden 2015 hankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Isonummi (Muurla), Kaukola (Muurla), Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I-luokan pohjavesialueiksi. Salon alueen kallioperä koostuu pääosin graniittisista ja suprakrustisista, voimakkaasti metamorfoituneista kivilajeista. Salon alueen maaperä koostuu luoteessa Kuusjoen, Perttelin ja Halikon alueella pääosin hienoainespitoisista pelloista ja kumpuilevista kallio- ja moreenimäistä. Alueella on pieniä katkonaisia harjujaksoja. Salon alueen lounaisosaa hallitsee lounais-koillissuunnassa kulkeva III–Salpausselän reunamuodostuma. Salon kaupungin alueella suurimmat uhat pohjavedelle aiheutuvat öljysäiliöistä, viemäröintiin kuulumattomista jätevesistä, pilaantuneista maista sekä (vanhoista) maaainesten ottamisalueista. Muita alueen pohjavettä uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa teollisuus, hautausmaat, maatalous ja tieliikenne. Vuoden 2015 pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko), Isonummi (Muurla), Kaukola (Muurla) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I luokan pohjavesialueiksi. Hankkeen aikana tehtiin maastokartoituksia kaikilla alueilla sekä vesinäytteenotto Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta. Maastokäynneillä kartoitettiin pohjavedelle riskiä aiheuttavia tekijöitä ja toimintoja. Vesinäytteenoton tarkoitus Kirkonkylän pohjavesialueella oli päivittää tietoja pohjaveden laadusta ja samalla tarkistaa pohjaveden soveltuvuutta talousvedeksi. Maastokäynnit tehtiin 10.6. (Kisko), 23.6. (Isonummi, Kaukola, Mustamäki) ja 24.6. (Ylhäinen-Kärkkä). Vesinäytteet otettiin 16.6.2015. Hankkeen alkamisesta tiedotettiin Salon kaupungin kotisivuilla. Tiedote oli nähtävillä 24.4.–30.6.2015 Salon kaupungin ilmoitustaululla ja sähköisellä ilmoitustaululla. Lisäksi 4 EHDOTUS tiedote suojelusuunnitelmahankkeesta julkaistiin 24.4.2015 Salon Seudun Sanomissa. Suojelusuunnitelmaehdotukset olivat nähtävillä 31.8.–30.9.2015. Lausunnot pyydettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseen tarvittavien taustatietojen kerääminen aloitettiin kartoittamalla pohjavesialueilla sijaitsevien asuin- ja yrityskiinteistöjen lämmitysjärjestelmät sekä erityisesti käytössä olevat ja käytöstä poistetut öljysäiliöt. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelle kyselyitä lähetettiin postitse 36 kpl toukokuun 2015 alussa. Kysely lähettiin alueella sijaitseville asuin- ja yrityskäytössä oleville kiinteistöille. Vastauksia saatiin 23 kpl. Kaikille pohjavesialueille vuoden 2015 hankkeessa lähetetyt kyselyt vastausmäärineen on esitettynä taulukossa 1. Taulukko 1. Riskikartoituskyselyt pohjavesialueittain vuoden 2015 hankkeessa. Pohjavesialue Lähetetyt (kpl) kyselyt Saadut (kpl) vastaukset Vastausprosentti Isonummi 9 6 67 % Kaukola 51 39 76 % Kirkonkylä (Kisko) 36 23 64 % Mustamäki 94 62 66 % Ylhäinen-Kärkkä 195 111 57 % Yhteensä 385 241 63 % Suojelusuunnitelman on laatinut Pia Lindholm Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitokselta ja se on toteutettu yhteistyössä Salon kaupungin ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano on esitetty alla. Ossi Hussi, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Salon yksikkö Markus Kukkonen, Salon kaupunki, kaupunkisuunnittelu Hillevi Lehto, Salon kaupunki, ympäristönsuojelu Kirsti Lepistö, Salon kaupunki, maaseutupalvelut Erika Liesegang, Varsinais-Suomen ELY-keskus Sami Saari, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto Sanna-Liisa Suojasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus Eila Varjo, Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos Kalle Virtanen, Salon kaupunki, Liikelaitos Salon Vesi 5 EHDOTUS 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesiä suojellaan, koska halutaan säilyttää luonnontilaiset pohjavedet entisellään ja estää ihmistoimintaa heikentämästä pohjavesien laatua. Pohjaveden suojelusuunnitelmien tarkoituksena ovat pohjavesialueiden suojelun tehostaminen kuvaamalla mm. riskitekijät ja toimenpide-ehdotukset riskien poistamiseksi sekä vedenottamoiden suoja-alueiden rajausten tarkistus tai rajausten laatiminen, jos suoja-aluerajauksia ei ennestään ole. Lisäksi tavoitteena on toimintaohjeiden laatiminen vahinko- ja vaaratilanteiden varalta sekä pohjavesialueelta olemassa olevien tietojen päivittäminen ja puuttuvien tietojen koonti yhteen. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmahankkeen tavoitteena olikin koota pohjavesialueen tiedot yhteen suojelusuunnitelma-asiakirjaan, jolloin suojelusuunnitelmien käytettävyys ja hyöty esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa helpottuu. Pohjavesien suojelun tavoitteena on myös kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi, rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena esimerkiksi viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja terveydensuojeluviranomaiset ja vesihuoltolaitokset mutta myös pohjavesialueiden asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelmassa sijainneista. on havainnollistavia karttoja riskitoimintojen laadusta ja 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö Pohjavesien suojelua kansallisesti ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (527/2014) sekä vesilaki (587/2011). Merkittävimmät osat suojelun kannalta ovat pohjavesien pilaamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) määrää tarvittavista/selvitettävistä tiedoista vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle sijoittuvan toiminnan lupahakemuksessa. Pohjaveden pilaamiskielto: ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 §:ssä määrätään, että ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontuisi. Myöskään toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa tehdä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, eikä tehtävä toimenpide saa vaikuttaa pohjaveden laatuun muutoin loukaten yleistä tai toisen yksityistä etua. 6 EHDOTUS Vesilain tavoitteena on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää; ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain luvuissa 3 ja 4 säädetään luvanvaraisista vesitaloushankkeista, pohjaveden ottamisesta ja vedenottamoiden suoja-alueista. Lain mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi, mutta suoja-aluetta ei kuitenkaan saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain 3 §:n mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole satu vesilain mukaista lupaa. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena oli pohjavesien osalta pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat uusimmat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiksi vuosille 2016–2021. Lounais-Suomi kuuluu Kokemäenjoen – Saaristomeren – Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Lounais-Suomen pohjavesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista on esitetty yhteinen näkemys ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016–2021. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä päivitettiin 2014 lisäämällä lakiin uusi luku, 2 a (1263/2014), jossa muutettiin muun muassa pohjavesialueiden luokittelua ja ohjeistettiin suojelusuunnitelmien sisältöä. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan 15.3.2011. Asetus edellytti jätevesien käsittelyn tehostamista alun perin 15.3.2016 mennessä, mutta valtioneuvosto pidensi 26.3.2015 siirtymämääräaikaa kahdella vuodella 15.3.2018 asti. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja 7 EHDOTUS johtamisesta pohjavesialueilla on annettu tarkempia määräyksiä Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä. Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1. 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä Pohjavesialueiden rajaus perustuu maaperän- ja kallioperän hydrogeologisiin piirteisiin. Aluetta rajatessa otetaan huomioon pohjavesiesiintymäalueen maalajikoostumus, maalajin vedenläpäisevyys sekä alueen yhtenäinen hydraulinen laajuus. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Lisäksi pohjavesialueen sisälle rajataan muodostumisalue eli hyvin vettä läpäisevän alueen raja. Muodostumisalueen maaperän vedenläpäisevyys vastaa vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä. Pohjavesiä muodostuu eniten mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneissä jäätikköjokimuodostumissa, kuten harjuissa, deltoissa sekä reunaja saumamuodostumissa. Salon alueella yksi tärkeimmistä vedenhankinta-alueista on III Salpausselän reunamuodostuma, jolla sijaitsee useita pohjavesialueita. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) lisättiin uusi luku 2 a (1263/2014), jonka mukaan aiemman kolmen pohjavesiluokan sijaan edellytetään pohjavesialueet nykyisin luokiteltavan kahteen luokkaan sen mukaan, miten ne soveltuvat vedenhankintaan ja millainen suojelutarve niillä on. Uusi luokittelu (taulukko 2) korvaa aiemmat I, II ja III luokat, joihin kuuluvia alueita tarkastellaan uudelleen niiden sijoittamiseksi uusiin luokkiin. Edelleen käytössä oleva luokka III, eli muut pohjavesialueet, poistetaan kokonaan ja siihen kuuluneet alueet luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä, miten alue soveltuu vedenhankintaan. Laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Näitä pohjavesialueita koskien otetaan käyttöön uusi E-luokka. Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet. Lisäksi laissa on säännökset pohjavesialueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja valmistelusta. 8 EHDOTUS Tässä työssä olevista pohjavesialueista kerrotaan vielä vanhan luokituksen mukaisesti I luokan pohjavesialueina. ELY-keskukset tarkistavat pohjavesialueiden luokituksen uuden luokituksen mukaiseksi, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Taulukko 2. Uuden pohjavesiluokittelun määritelmät. Pohjavesialueiden uusi luokittelu 1-luokka • vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet; vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin 2-luokka • muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet; pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön E-luokka • Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelemat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (esimerkiksi lähde, lähdepuro tai lähdelampi); kuuluvat myös joko 1- tai 2-luokkaan 9 EHDOTUS 4 Suojelusuunnitelma-alue Kiskon Kirkonkylän pohjavesialue (0225902) on luokiteltu selvityskohteeksi valtioneuvoston vuonna 2009 hyväksymässä vesienhoitosuunnitelmassa. (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Selvityskohteiksi on nimetty pohjavesialueet, joilta ei ole alueen riskejä kuvaavia pohjaveden laatutietoja. Pohjavesialue on esitetty kartassa 1. Pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto pohjavesimuodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueen määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. Pohjaveden kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi, kun pohjavedessä havaitut keskimääräiset pitoisuudet eivät ole ylittäneet yhdessäkään seurantapaikassa pohjaveden laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Kiskon Kirkonkylää ei ole luokiteltu kemiallisen tilan osalta, koska sieltä ei ole ollut saatavilla veden laatutietoja. Tämän vuoksi vesinäytteet otettiin kahdesta pisteestä. 4.1 Geologia ja hydrogeologia Kirkonkylän pohjavesi on savenalaisessa hiekkamuodostumassa, joka on syntynyt kallioperän ruhjeeseen. Alueen kallioperä koostuu biotiittiparagneissistä sekä felsisestä ja mafisesta vulkaniitista. Alueen pohjamaa koostuu savesta, mutta alueella on myös hiekkamoreenia, karkeaa hietaa sekä täytemaata. Alueen hyvin vettä johtava kerrostuma on ilmeisesti yhteydessä Kirkkomäen rantakerrostumaan. Alueen pohjavesi muodostuu pohjavesialueen eteläosassa, josta se virtaa savenalaisena ottamoille. Osa ottamolta saatavasta pohjavedestä voi suotautua Kirkkojärvestä. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,68 km2, mutta muodostumisalueen pinta-alaa ei ole erikseen määritelty. Pohjavettä on arvioitu muodostuvan 50 m3/d. 10 EHDOTUS Kartta 1. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialue. 11 EHDOTUS 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella on sekä kirkonkylän vedenottokaivo (kuva 1) että seurakunnalle kuuluva vedenottokaivo (kuva 2). Alueelta ei ole pohjaveden pinnanmittauksia eikä laatumittauksia. Kirkonkylän kaivotyyppi on kuilukaivo (2 kpl) ja se on otettu käyttöön 1969. Kirkonkylän vedenottamolla on Länsi-Suomen vesioikeuden myöntämä vedenottolupa vuodelta 1971. Vedenottamo on poistettu käytöstä lopullisesti. Pohjaveden luonnollinen korkeus on +30,00 m (N60 korkeusjärjestelmä). Kirkonkylän ottamon veden pumppausmääristä ei ole tietoja. Kirkonkylän kaivon käyttö lopetettiin virallisesti vuoden 1992 lopussa, vaikka alueella oli otettu jo käyttöön 1989–90 valmistunut Toijan yhdysvesijohto. Kirkonkylän ottamoa oli tarkoitus käyttää jatkossakin varaottamona, ja turvata näin vedenotolla myös veden laatu. Vedenlaadussa oli kuitenkin jatkuvasti ongelmia, kuten kolibakteereja, joten ottamon käytöstä luovuttiin. Vuonna 2006 purettiin vedenottamon varastorakennus pumppulaitteistoineen, jolloin ottamolta poistui teoreettinenkin käyttömahdollisuus. Kirkonkylän seurakunnan kaivotyyppi on putkikaivo (1 kpl), ja se on otettu käyttöön 1969. Seurakunnan kaivo on edelleen vedenottokäytössä, joskaan siitä ei oteta vettä talouskäyttöön vaan lähinnä vain kasteluun. Seurakunnan ottamolla vettä on pumpattu 13 m3/d vuonna 1988. Kuva 1. Kirkonkylän vedenottamo. Kuva 2. Seurakunnan vedenottamo. © Pia Lindholm © Pia Lindholm Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueen vedenottamoista otettiin vesinäytteitä 16.6.2015. Seurakunnan vedenottamolla veden lämpötila oli 6,1 °C. Vedessä ei todettu aistinvaraisesti vierasta hajua ja vesi oli kirkasta, mutta siinä saattoi olla pieniä hiukkasia (esim. siitepölyä) seassa. Seurakunnan Kaivo sijaitsee pohjavesialueen eteläosassa olevassa rinteessä ja kaivon yläpuolella olevassa rinteen osassa oli selkeä märkä kohta, 12 EHDOTUS jossa pohjavesi todennäköisesti ”vuotaa” maanpinnalle. Kaivon pohjoispuolella on avo-oja, länsipuolella peltoa ja eteläpuolella mökkirakennus (Pellonpään tupa). Kirkonkylän vedenottamolla veden lämpötila oli 9,1 °C. Vedessä ei todettu aistinvaraisesti vierasta hajua ja vesi oli suhteellisen kirkasta, mutta siinä saattoi olla pieniä hiukkasia (esim. siitepölyä) seassa. Vesi oli seisonutta. Vedenottamon kuilukaivoista löytyi vain toinen vanhan vedenottamon tontilta. Tontti oli kasvanut umpeen ja heinittynyt. Kaivon betonikantta oli käytetty puidensahausalustana, eikä kaivon kannessa ollut ehjää lukkoa. Tonttia ympäröi luoteessa ja koillisessa tiet (molemmat alle 20 m päässä kaivosta), kaakossa tontti, jolla omakotitalo on n. 5 m päässä sekä lounaassa tontti, jolla on kaivon vieressä viljelymaata. Tutkittujen aineiden ja ominaisuuksien osalta 16.6.2015 seurakunnan vedenottokaivosta otettu vesinäyte ei ylitä sosiaali- ja terveysministeriön vesilaitosvedelle asetettuja laatuvaatimuksia eikä -suosituksia (STMa 461/2001) eikä ympäristölaatunormeja (VNa 341/2009). Vesinäytteessä ei todettu pestisidejä eikä haihtuvia hiilivetyjä. Kirkonkylän vedenottamon vesinäytteen suolistoperäisten enterokokkien määrä ylitti STM:n asetuksen mukaisen laatuvaatimuksen sekä mangaanipitoisuus ja koliformiset bakteerit asetuksen mukaiset laatusuositukset (STMa 461/2001). Kirkonkylän vedenottamon vedessä todettiin myös haihtuvista hiilivedyistä MTBE-jäämiä (metyylitertiääri-butyylieetteri, bensiinin lisäaine). Pestisidejä ei todettu. Tutkitut aineet eivät ylittäneet ympäristölaatunormeja (VNa 341/2009). Vedenottamoiden vesianalyysitulokset ovat luettavissa liitteestä 2. 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet Jotta pohjaveden suojelua voidaan tehostaa ja pohjavesialueen toimintoja ohjata paremmin, pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin. Vedenottamon suoja-alue voidaan perustaa vesilain mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä. Toisaalta vedenottamoiden yhteyteen voidaan perustaa suojelusuunnitelmien yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä. Koska Kiskon kirkonkylän vedenottamoita ei käytetä talousvedenottoon eikä alueelta ole vastaisuudessakaan tarkoitus ottaa talousvettä tai käyttää niitä varavedenottamoina, ei Kirkonkylän pohjavesialueelle ole esitetty määriteltäväksi ohjeellisia suojavyöhykkeitä. 13 EHDOTUS 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskikohteet. Riskikohteet voivat muuttua ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa on hyvä päivittää esim. 5-10 vuoden välein riippuen esimerkiksi siitä, onko alueelle ollut voimakasta tulomuuttoa tai onko alueelle myönnetty uusia ympäristö- tai maa-aineslupia. Pohjavesialueilla voi olla myös pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-alueita. Näiden pilaavat aineet voivat päätyä hitaasti pohjaveteen, jossa niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua. Yleisiä riskitekijöitä pohjavesialueilla ovat mm. asutus (viemärit, öljy- ja polttoainesäiliöt), liikenne, tienpito, maantiekuljetukset, teollisuus ja muu yritystoiminta, hautausmaat, pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten ottaminen, murskaus- ja asfalttiasemat, maa- ja metsätalous, ilman epäpuhtaudet, rakentaminen sekä pohjaveden liiallinen otto. Riskin suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon riskikohteessa olevan maaperän laatu, pohjaveden virtaussuunnat sekä riskikohteen etäisyys vedenottamosta. Haittaaineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. haitta-aineen kemialliset ominaisuudet ja maaperän vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet. Nopeinta kulkeutuminen on hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Savikot voivat kokonaan estää haitta-aineiden pääsyn syvemmälle maaperään ja pohjaveteen. Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta haitta-aineiden leviämiseen pohjavedessä. Kiskon Kirkonkylän alueella suurimmat riskit pohjavedelle muodostuvat haja-asutuksesta (jätevedet), maataloudesta sekä öljysäiliöistä. Liitteessä 3 on Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueille. 5.1 Asutus Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa toimimattomista kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä haja-asutusalueilla, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista ja ylitäytöistä. Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin pitoisuuksina, kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä (Nummelin 2014). Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt 14 EHDOTUS öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina. Öljy-yhdisteet voivat säilyä muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Viime vuosina suosiotaan talojen lämmitysmuotona on kasvattanut maalämmön hyödyntäminen (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Maalämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta joissain tapauksissa se saattaa muodostaa riskin pohjavedelle. Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vuoksi Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (tulivat voimaan 1.1.2013), rakennusjärjestyksessä (tullut voimaan 1.6.2010) ja jätehuoltomääräyksissä (tulivat voimaan1.1.2015) on annettu erityisiä määräyksiä muun muassa jätevesien käsittelystä pohjavesialueilla. Määräysten mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla jätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistojen rakentamisessa, sijoittamisessa, käytössä ja kunnossapidossa on noudatettava näitä määräyksiä sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 27 c §:ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (209/2011) ns. hajajätevesiasetus sekä muualla säädetään. Jätevesijärjestelmiä, öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin keväällä 2015 lähettämällä pohjavesialueen asukkaille kysely aiheesta. Kirkonkylän pohjavesialueella oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto on esitetty kartassa 2. Jätevesijärjestelmien, öljysäiliöiden ja maalämpöjärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa 3. 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkkoon (Vesihuoltolaki, 10 § 681/2014). Valtioneuvoston antama asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Asetuksella säädettiin vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle niin, ettei jätevesistä koidu ympäristölle vaaraa. Vaatimukset koskivat kaikkia sellaisia kiinteistöjä (asuinrakennuksia, loma-asuntoja, karjatiloja, maitohuoneita ja kodin yhteydessä olevaa elinkeinotoimintaa), joita ei ollut liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uusien ja saneerattavien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien on täytettävä asetuksen vaatimukset heti ja vanhojen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tulee täyttää lainsäädännön vaatimukset 15.3.2018 mennessä. Kiskon Kirkonkylästä vain osa kiinteistöistä kuuluu vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkostoon ja viemäröintiin. Vesijohto- ja viemäriverkostoon kuuluvat kiinteistöt sijaitsevat lähinnä asemakaavan omakotiasuinalueeksi kaavoitetulla alueella. Pohjavesialueen muiden kiinteistöjen (mustat) jätevedet käsitellään suurimmaksi osaksi kiinteistökohtaisesti. Kiinteistöt, joilla syntyy vain harmaita jätevesiä, eivät kyselyn mukaan yleensä käsittele jätevesiään mitenkään. Taulukossa 3 on esitetty kyselyn ja kunnan tietokannan perusteella kootut tiedot vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon kuulumattomista kiinteistöistä. Jätevesien toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 4. 15 EHDOTUS Talousveden pohjavesialueen kiinteistöt hankkivat joko vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkosta tai omasta vedenottokaivosta. Kyselyn perusteella omia talousvesikaivoja on kahdeksan, joista seitsemän on rengaskaivoja ja yksi porakaivo. Vain yksi vastanneista mainitsi, että juomavesi tuodaan muualta ja muu talousvesi otetaan kaivosta. Muiden kaivojen tarkempaa vedenkäyttöä ei kerrottu. Taulukko 3. Pohjavesialueella olevat muut kuin vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon kuuluvat jätevesijärjestelmät. Kiinteistötunnus Käsiteltävät 734vedet 751-2-26 751-2-94 751-3-34 751-3-35 751-3-54 751-3-55 Järjestelmä Puhdistetut vedet johdetaan harmaita, vedet kuivakäymälä ilmeisesti (ei jätevesiä) imeytetään suoraan maahan mustia 3 kpl betonisia maasuosaostuskaivoja dattamoon Järjestelmän Saostuskaivojen ikä lietteen tyhjennys n. 10 vuotta harmaita, vedet ilm. kuivakäymälä imeytetään (ei jätevesiä) suoraan maahan mustia 3 kpl muovisia maahann. 17 vuotta saostuskaivoja imeyttämöön harmaita, vedet ilm. kuivakäymälä imeytetään (ei jätevesiä) suoraan maahan mustia 3 kpl betonisia ei tietoa saostuskaivoja 751-3-94 ei tietoa ei tietoa 751-3-100 ei tietoa ei tietoa 751-3-134 ei tietoa ei tietoa 751-4-1 ei tietoa ei tietoa > 20 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 16 EHDOTUS 753-1-4 753-3-6 753-3-20 harmaita, satunnaisia kuivakäymälä pesuvesiä (ei jätevesiä) käytetään esim. istutusten kasteluun mustia 3 kpl betonisia avo-ojaan saostuskaivoja harmaita, maahankuivakäymälä imeyttämöön (ei jätevesiä) salaojaan n. 35 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 65 (30) vuotta Kartta 2. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto. Sininen linja on vesijohto, vihreä linja on sadevesiviemäröinti ja pinkki linja on jätevesiviemäröinti. 17 EHDOTUS Taulukko 4. Jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – jätevedet Viemäröidyllä alueella viemäriin liittymättömät kiinteistöt on liitettävä viemäriverkostoon rakennusjärjestyksen mukaisesti. Puhdistamattomien jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueilla kielletty. WC-jätevedet saa puhdistaa kiinteistöllä yhdessä muiden jätevesien kanssa hajaasutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Jos WC-jätevesiä ei käsitellä kiinteistöllä, ne on johdettava umpikaivoon ja muut jätevedet on käsiteltävä haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ja niiden kunto on selvitettävä. Tarvittaessa asukkaita ohjataan päivittämään järjestelmät vastaamaan valtioneuvoston asetusta (VnA209/2011) ja rakennusjärjestyksen määräyksiä. Jätevedenkäsittelystä ja sen järjestämisestä ns. hajajätevesiasetuksen (209/2011) mukaisesti laadittu opas tulisi jakaa kaikille pohjavesialueella sijaitseville kiinteistöille. Jätevedenpumppaamoiden ylivuotovesien pääsy pohjaveden muodostumisalueelle suositellaan estämään rakentamalla säiliö ylivuotovesille tai johtamalla ylivuotovedet pohjavesialueen ulkopuolelle. Uudet jätevedenpumppaamot on rakennettava pohjavesialueiden ulkopuolelle. 18 EHDOTUS Kartta 3. Kirkonkylän pohjavesialueen jätevedet ja öljysäiliöt. 19 EHDOTUS 5.1.2 Öljysäiliöt Öljypäästö öljysäiliöstä on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyvuoto on mahdollinen mm. säiliötä täytettäessä tai säiliön tai putkiston vuotaessa. Pohjavesialueilla etenkin vanhat maanalaiset säiliöt ovat riskitekijä, koska niiden suojauksista ja kunnosta ei yleensä ole tarkkaa tietoa. Maahan asennettujen säiliöiden ikääntyminen ja huollon laiminlyönti voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jota on vaikea havaita mutta joka muodostaa pohjavedenpilaantumisriskin. Kirkonkylän pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä kerättiin tietoa alueen asukkailta kyselyllä sekä kunnan rakennusvalvonnalta. Pohjavesialueella sijaitsee viranomaisten tiedon ja kyselyn mukaan yhteensä kahdeksan öljysäiliötä ja yksi käytöstä poistettu öljysäiliö. Öljysäiliöitä käytetään lähinnä kiinteistöillä sijaitsevien rakennusten lämmittämiseen ja niissä säilytettävä polttoaine on kevyttä polttoöljyä. Öljysäiliöiden kuntoja tarkastustiedoissa on puutteita. Tarkemmat tiedot säiliöistä on esitetty taulukossa 5 ja säiliöiden sijainnit on esitetty kartassa 3. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 6. Öljysäiliöistä aiheutuvaa riskiä voidaan pitää paikallisesti kohtalaisena suunnitelmaalueella. Osa säiliöistä on maanpäällisiä ja niillä on joitain suojarakenteita. Joistain säiliöistä ei ole mitään muuta tietoa kuin että ne ovat olemassa. Suurin osa viimeksi mainituista säiliöistä on sellaisia, joiden omistajat eivät ole vastanneet kyselyyn vaan tieto säiliöstä on poimittu kunnan rakennus- ja huoneistorekisteristä. 20 EHDOTUS Taulukko 5. Öljysäiliötiedot pohjavesialueilla. Kiinteistö- Sijainti: maan Tilavuus Materiaali tunnus alla/päällä; ja luokka 734ulkona/sisällä (A-D) 751-3-4 ei tietoja 751-3-91 751-3-94 maanpäällinen sisätilassa (autotallissa) maanpäällinen sisätilassa ei tietoja 751-3-96 ei tietoja 751-3-99 maanpäällinen sisätilassa 751-3-102 ei tietoja 751-3-114 ei tietoja 753-1-2 751-3-98 ei tietoja maanpäällinen sisätilassa 751-3-93 3000 l Asennettu Viimeisin tarkistus Suojarakenteet muovi 1995 10/1995 ympäröity tiiliseinällä nylon 2000 5/1995 suoja-allas teräs 1968 katsastett u 8/1979, uusi poltin asennettu 1/1985 ja poltin huollettu 11/2014 ylitäytön-estin ja lukko poistettu käytöstä! 21 EHDOTUS Taulukko 6. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet – öljysäiliöt Uusia maanalaisia säiliöitä ei tule sijoittaa pohjavesialueille. Uudet öljysäiliöt on sijoitettava maan päälle asianmukaisin suojarakentein varustettuna. Uuden säiliön hankinnasta on ilmoitettava palo- ja ympäristöviranomaisille. Alueen paloviranomaisilla olisi hyvä olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista sekä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Pelastusviranomaisen tulee 33 ja 34 §:ssä tarkoitettuja vähäisen tai tilapäisen toiminnan ilmoituksia käsitellessään toimia riittävässä yhteistyössä kyseessä olevan kunnan asianomaisten viranomaisten kanssa (685/2015 35 §) Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava pelastusviranomaiselle myös sellaisen sumutuspolttimella varustetun öljylämmityslaitteiston käyttöönotosta, joka ei ole edellyttänyt 33 §:n mukaista ilmoitusta. Pelastusviranomaisen on tarkastettava öljylämmityslaitteisto kolmen kuukauden kuluessa käyttöönotosta (685/2015 39 §) Omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin (390/2005 54 §) Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983) on määrätty. Maanalaisen säiliön ensimmäinen tarkastus tulee tehdä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Säiliön tarkistuskertojen väliin vaikuttavat mm. säiliön tyyppi ja säiliöluokka (eli säiliön kunto). Niille säiliöiden omistajille, jotka ovat laiminlyöneet säiliön tarkastusvelvoitteen, on paloviranomaisen lähetettävä tarvittaessa huomautuskirjelmä. Mikäli tilanne ei korjaudu, on säiliön omistajille vielä lähetettävä kirjallinen määräys, jonka mukaan säiliöt on tarkastettava määräajassa. Jollei määräystä noudateta, voi paloviranomainen määrätä asetettavaksi säiliöiden omistajille uhkasakon. Maanpäällisten suojaamattomien säiliöiden turvallisuutta on parannettava puuttuvilta osilta. Maanpäälliset säiliöt tai suoja-altaat tulee kattaa siten, että esim. sadevesi ei pääse täyttämään allasta. Öljysäiliöiden kunnosta vastaa omistaja. Kiinteistönomistajia on valistettava heidän velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Esimerkiksi vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, mikäli säiliötä ei ole tarkastettu tai säiliön suojarakenteet eivät ole asianmukaisia. 22 EHDOTUS 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät Salon kaupungin rakennusjärjestyksessä ei mainita maalämpöjärjestelmien rakentamisesta erikseen, vaan maalämpöjärjestelmien rakentamisessa on noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupamenettelyä. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten 13 §:ssä todetaan, että sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa. Vuoden 2015 kyselyn mukaan Kirkonkylän pohjavesialueelle ei ole vielä rakennettu maalämpöjärjestelmiä. Maalämpöjärjestelmien rakentamisen varalta on esitetty toimenpidesuosituksia taulukossa 7. Taulukko 7. Toimenpidesuositukset maalämpöjärjestelmiä koskien. Toimenpiteet – maalämpöjärjestelmät Maalämpökaivoja tai maalämpölaitteiston putkistoja (maapiiri) ei saa rakentaa pohjavesialueille tai mihinkään muuallekaan ilman maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, joita myöntävät ja valvovat kunnat. Maalämpölaitteiston rakentaminen pohjavesialueelle edellyttää lisäksi vesilain mukaista lupaa. Sitä haetaan aluehallintovirastolta. Vesilain mukaisen luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Maapiiriä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille (pohjavesialueen muodostumisalueelle). Yksittäinen maapiiri voidaan tapauskohtaisesti sijoittaa harjun reuna-alueille. Tällöin rakentamispaikasta on selvitettävä maaperätiedot etukäteen. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule rakentaa maalämpöjärjestelmiä. Lämpöpumput on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista on ilmoitettava ympäristönsuojeluviranomaisille. Maalämpöratkaisuissa ei sallita etyleeniglykolin, metanolin tai muiden terveydelle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttöä pohjavesialueilla. Pohjavesialueella lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle haitattomia aineita. Tällä hetkellä käytössä olevista lämmönkeruunesteistä vähiten haittaa aiheuttavia aineita ovat etanoliliuos ja kaliumformiaattiliuos. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen tulisi niitä uudistettaessa lisätä maalämpöjärjestelmiä koskevia määräyksiä sekä rajoituksia. 23 EHDOTUS 5.2 Maa-ainesten otto Laaja-alainen maa-ainesten ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, koska maaperää ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa pohjavedelle. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa myös pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään (Gustafsson ym. 2006). Maa-ainesten ottoa ohjaa maa-aineslaki (555/1981). Maa-aineslaki on tullut voimaan 1982 ja sitä ennen maa-aineksien ottaminen ei ole ollut luvanvaraista. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei ole tällä hetkellä maa-aineslupaa edellyttävää toimintaa. Maa-ainesten ottamista koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 8. 5.2.1 Kotitarveottaminen Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, joka liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (Alapassi ym. 2009, MAL 23a§ ja 4§2 mom). Pohjavesialueilla on huomioitava, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muita seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta kotitarveottajan on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan on tehtävä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus. (Alapassi ym. 2009) 24 EHDOTUS 5.2.2 SOKKA-hanke Valtakunnallisesti toteutetussa SOKKA-hankkeessa kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla sijaitsevat maa-aineksenottopaikat (kotitarveottopaikat) ja muodostettiin kokonaiskuva maa-ainesten otosta ja sen laajuudesta. Kartoitus, ottopaikkojen nykytilan selvitys ja alueiden laajuus sekä kunnostus- ja jälkihoidon tarpeen arviointi tehtiin maastokäyntien ja karttatulkintojen avulla. Varsinais-Suomen, Rauman seudun ja Pohjois-Satakunnan Maaainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla – raportti valmistui 2010. (Klap 2010) SOKKA-hankkeen (2010) mukaan Salon alueella eniten maa-ainesten ottopaikkoja pohjavesialueilla on niin määrällisesti kuin pinta-alallisesti Kiikalan alueella (148 hehtaaria). Muurlan, Halikon ja Salon alueella jokaisessa maa-ainesten ottamisalueita on hieman yli 60 hehtaaria. Soranottoalueiden keskimääräinen pinta-ala on vanhan Salon alueella noin 1,5 hehtaaria. Sorakuopat, joiden keskimääräinen pinta-ala on alle hehtaarin, koostuvat usein monista pienistä ottoalueista ja nämä alueet voidaan siksi useasti määritellä kotitarveottoalueiksi. Soranottoalueet on luokiteltu kunnostustarpeen mukaan kunnostustarveluokkaan 0 (erittäin suuri), 1 (suuri/kiireellinen), 2 (kohtalainen/suositeltava), 3 (vähäinen/ei kunnostustarvetta) tai 4 (luvan mukaan). Yleistäen kunnostustarpeella arvioidaan alueen uhkaa pohjavedelle. Jälkihoidon tilan mukaan luokittelussa on käytetty arvoja 1 (jälkihoidettu), 2 (osin jälkihoidettu), 3 (muotoiltu), 4 (jälkihoitamaton) tai 5 (otto käynnissä). Yleistäen jälkihoidon tarpeella on arvioitu maisemaa. Maa-aineskuopille on hyvä suorittaa kunnostustoimenpiteitä tai alueille tulisi ainakin laatia kunnostussuunnitelma, jota noudatetaan ja jonka toteutumista seurataan. Näillä alueilla kunnostustarpeet ovat usein pistemäisiä haittoja, jotka kuitenkin aiheuttavat suuren uhan pohjavedelle. Näistä yleisimpiä ovat huolimattomasti varastoidut ja käytetyt öljytuotteet, alueille jätetyt tai tuodut romut ja roskat, vanhat huonokuntoiset työkoneet sekä alueille tuodut huonolaatuiset maaainekset. Usein näillä alueilla alustavana kunnostustoimenpiteenä riittää se, että edellä mainitut pistemäiset uhat kuoppien alueelta poistetaan tai ainesten haitallisuus, varsinkin tuotujen maa-ainesten osalta, selvitetään. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta ei ole kartoitettu yhtään SOKKA-kohdetta. 25 EHDOTUS Taulukko 8. Maa-ainestenottoa koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – maa-ainesten otto Uusien maa-aineslupien myöntämistä kaikille pohjavesialueille tulisi välttää. Jos I ja II luokan pohjavesialueille myönnetään uusia maa-ainesten ottolupia, tulee niiden lupaehtojen olla riittävät pohjaveden suojaamiseksi ja asetettavat vakuudet riittävän suuret, jotta niillä pystytään suorittamaan tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei pääsääntöisesti tule ottaa maa-aineksia. Ottoalueilla tulee olla säännöllinen pohjaveden korkeustason seuranta (vähintään 4 kertaa vuodessa). Alimman sallitun ottotason määräämisessä tulee ottaa huomioon pohjaveden ylin pinnankorkeus (ml. orsivesi). Maa-ainesten otto ei saa aiheuttaa pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Alueiden jälkihoidosta tulee huolehtia. Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille ottamisalueille esimerkiksi lohkarein tai puomein. Luvatonta toimintaa, esimerkiksi ampumista ja motocrossajelua voidaan hillitä kulkuestein, kieltokyltein tai riistakameroiden avulla. Myös pohjavesialuekylttejä tulee lisätä suunnitelma-alueen pohjavesialueille. Vanhoilla ottamisalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös kasvillisuuden vieraslajien torjuntaan, kuten lupiineihin. Lupiinit valtaavat helposti alueen tukahduttaen normaalin harjukasvillisuuden palautumisen. Toimenpiteet - kotitarveotto Kotitarveotosta tulee aina tehdä ilmoitus Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 m3 maa-aineksia. Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia ilmoitusmenettelystä, maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella sekä kertoa velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Vaikka ottolupaa ei tarvita, otto ei saa maa-aineslain ja vesilain mukaan uhata alueen pohjavettä. Ohjeissa tulee korostaa sitä, että ottoa ei tule lainkaan aloittaa, jos pohjaveden pinta on 5 metriä lähempänä maan pintaa Alueita voitaisiin maisemoida esimerkiksi maanomistajan muilla alueilla tapahtuvan metsänhoitotoimenpiteiden ja taimikon istutuksen yhteydessä yhteistyössä alueellisten metsänhoitoyhdistysten kanssa. Kotitarveotto alueilla voisi myös suorittaa ottotoiminnan edetessä tapahtuvaa maisemointia, koska ottoalueet ovat pieniä ja rintaukset ovat usein matalia ja siten nopeasti muotoiltavissa. 26 EHDOTUS 5.3 Muuntajat Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntajat aiheuttavat pilaantumisriskin pohjavedelle niiden sisältämän muuntajaöljyn takia. Muuntajien sisältämä öljymäärä vaihtelee tehosta riippuen alle sadasta yli 20 000 kg:aan. Muuntajissa oleva öljynkierto on suljettu, eikä öljyä vaihdeta. Muuntajista saattaa tulla äkillisiä öljyvuotoja, kun sen sisäinen eristys pettää esimerkiksi salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen takia tai ilkivallan, ulkoisen valokaaren tai metsästysaseen varomattoman käytön seurauksena. Äkillisten vikojen seurauksena muuntaja voi vaurioitua niin pahasti, että suurin osa tai kaikki sen sisältämästä öljystä vuotaa maaperään. Tämä on muuntajien todellinen ympäristöriski. Pitkäaikaiset vuodot johtuvat usein muuntajan osien vanhenemisesta tai rakenneviasta. Yleensä tällaisissa tapauksissa muuntajasta pääsee ympäristöön vain pieni osa muuntajan kokonaisöljymäärästä, ja koska muuntaja vioittuu eristeöljyn vanhetessa/vuotaessa, vika havaitaan yleensä nopeasti. (Liimatainen 2002) Salon alueella sähkönjakelua hoitaa Caruna Oy. Caruna Oy:llä on suunnitelmissa korvata kaikki pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi etenkin pohjavesialueilla vuosien 2015–2018 aikana. Tämä toimitusvarmuusinvestointi takaa asiakkaille häiriintymättömämpää ja luotettavampaa sähkönjakelua sekä pienentää muuntajista aiheutuvia ympäristöriskejä. Caruna Oy:llä on listaus kaikista pohjavesialueilla sijaitsevista muuntamoista sekä mm. niiden kunnosta, suojarakenteista ja mahdollisen korjaustarpeen kiireellisyydestä. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella sijaitsee kaksi pylväsmuuntajaa (kuva 3). Molemmat ovat lähellä pohjavesialueen rajaa. Niissä ei ole suojarakenteita, kuten suoja-altaita. Suunnitelma-alueen muuntamot ovat melko pieniä, niiden öljymäärät vaihtelevat 110 kilogrammasta 295 kilogrammaan. Kirkonkylän muuntajien tiedot ja huomiot on esitetty taulukossa 9 ja muuntajat on merkitty karttaan 4. Muuntajia koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 10. Kuva 3. 2-pylväsmuuntaja Kirkonkylän pohjavesialueella. © Pia Lindholm 27 EHDOTUS Taulukko 9. Pohjavesialueella sijaitsevat muuntajat. Muuntaja Malli Sijainti Öljy(tunnus) (koordinaatit paino ETRS-TM35FIN) (kg) 1-pylväsN 6683772,52 110 3694686 muuntamo E 305465,2656 3695101 2-pylväsmuuntamo N 6684217,168 E 304962,3477 295 Suojaus Havainnot ei suojausta * Hengenvaarakyltti (kunnossa) * Ulkoinen tunnuskilpi /merkintä (kunnossa) * Muuntajan pintakäsittely (puutteellinen /vioittunut) * Mekaaninen toiminta (toiminta korjattava) * Maadoitusten yhdistys (puutteellinen) * PJ-keskus (viallinen) ei suojausta Taulukko 10. Toimenpidesuositukset pohjavesialueella sijaitseville muuntajille. Toimenpiteet – muuntajat Pohjavesialueilla olevien pylväsmuuntamoiden ja muiden suojarakenteettomien muuntajien paikan maaperä on selvitettävä ja samalla arvioida muuntajien pohjavedelle aiheuttama riski. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti vedenottamoiden läheisyydessä sijaitseviin muuntajiin. Muuntajien alla oleva maa-alue on tiivistettävä siten, ettei mahdollisessa vuototapauksessa öljy pääse valumaan pylväiden tyvien kivitäyttöön tai imeytymään maaperään. Puistomuuntajien alle on rakennettava riittävä suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja varten. Mikäli olemassa olevat suoja-altaat ovat liian pieniä, suositellaan altaasta rakennettavan ylivuotoputki maanalaiseen umpisäiliöön. Muuntajista ei saa päästä onnettomuustilanteissa kaapeliputkia pitkin valumaan öljyä maaperään. Muuntajat on merkittävä kilvellä, josta käy selville tapa, jolla muuntajaa ympäröivä maaperä on suojattu. Sähköverkkosuunnittelussa on huomioitava pohjavesialueet ja vedenottamot siten, että muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakenteiselle maaperälle ja pohjavesialueiden tai ainakin vedenottamoiden lähialueiden ulkopuolelle. Sähköyhtiöiden olisi hyvä vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä. Sähköyhtiöillä on oltava pohjavesialueella sijaitsevista muuntajista ajantasaiset tiedot, joista olisi hyödyllistä koota yhtenäinen, pelastuslaitokselle toimitettava tietokanta kaikista kunnan (pohjavesialueilla sijaitsevista) muuntajista. Mahdolliset vahingot on aina ilmoitettava ympäristöviranomaisille. 28 EHDOTUS Kartta 4. Kirkonkylän pohjavesialueen muuntajat, TSRR-tiet, hautausmaa ja maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet. 29 EHDOTUS 5.4 Maatalous Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista. Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Peltolannoituksen vaikutukset ilmenevät pohjavedessä yleisimmin nitraattipitoisuuden kohoamisena. Pohjaveden laatuun voivat vaikuttaa myös peltoalueiden ojitukset, mikäli niiden kautta pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan. Pohjavesialueilla harjoitettava kotieläintalous on niin ikään riski pohjaveden laadulle. Esimerkiksi karjanlannan mikrobit ja virukset voivat kulkeutua pohjaveteen huonokuntoisten lantajärjestelmien kautta sekä runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana. (Antikainen ym. 2009) Maataloudessa on otettava huomioon myös uusi nitraattiasetus eli valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY). Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Esimerkiksi asetuksen 4 §:ssä säädetään, että lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Näitä toimintoja ei myöskään saa sijoittaa alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä. Kyseisten toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle voi kuitenkin olla mahdollista, jos maaperäselvitysten perusteella voidaan osoittaa, että toiminnot eivät aiheuta pohjavesien pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten (2012) mukaan pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet tai kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Näillä toimenpiteellä turvataan erityisesti pohjaveden hygieenisen laadun säilyminen hyvänä. Maan kalkitseminen vähentää lannoituksen tarvetta, koska kalkitussa maassa kasvit saavat useimmat ravinteet helpommin käyttöönsä kuin happamassa. Näin vähennetään myös ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Ravinteiden huuhtoutumisen kannalta pohjavesialueilla olisi luovuttava mahdollisuuksien mukaan syysmuokkauksesta ja siirtää muokkaus kevääseen. (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007) Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata I ja II luokan pohjavesialueella. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, on 30 EHDOTUS lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudatettava pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. (Maaseutuvirasto 2010). Maatalouden uusi tukikausi alkoi 2015 ja uudet tarkistetut määräykset ja sitoumukset (mm. täydentävät ehdot) koskevat kaikkia viljelijöitä. Maataloutta ja peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukoissa 11 ja 12. 5.4.1 Peltoviljely Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella oli sen 68 ha kokonaispinta-alasta peräti 41,4 ha peltoa tai viljelyalaa, mikä kattaa koko alueesta lähes 61 %. (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Salon kaupungin maaseutupalvelut ei pidä kirjaa pelloilla viljeltävistä kasveista eikä siitä, paljonko ja mitä/millaisia lannoitteita käytetään. 5.4.2 Karjatalous Varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella laidunnusta olisi vältettävä. Pohjavesialueen muissa osissa olevilla peltoaloilla tapahtuvasta laiduntamisesta on päätettävä pohjavesialuekohtaisesti. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei sijaitse yhtään eläintilaa. Taulukko 11. Maataloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Maatalous yleisesti Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöillä on oltava tiivis, säiliön tilavuutta vastaava suoja-allas. Mikäli öljysäiliöt ovat 2-vaippaisia, suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt on varustettava järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Konekaluston tankkauspisteisiin ja polttoaineiden täyttöalueisiin on tehtävä katos ja tiivis alusta. Vaihtoehtoisesti säilytystilat ja tankkauspiste voidaan siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Tiiviillä päällyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi muovimattoa pohjalla joka päällä on tiivis sorakerros. Riskikohteissa rakenteiden on aina oltava tiiviitä. Maa- ja metsätalousministeriö on antamassa ohjeistusta tähän asiaan vuoden 2015 loppupuolella. Toiminnanharjoittajia voidaan ohjeistaa rajoituksista ja määräyksistä, kun toiminta sijoittuu pohjavesialueelle esimerkiksi laatimalla aiheesta opas. Karjasuojien kuivalanta-, virtsa- ja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12 kuukaudeksi. 31 EHDOTUS Taulukko 12. Peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Peltoviljely Peltojen pinta- ja kuivatusvesiä ei saa johtaa pohjavesialueelle. Peltojen lannoitus on tehtävä nitraattiasetuksen (ja mahdollisen ympäristöluvan) mukaisesti. Lannoitteiden varastoinnista, käsittelystä ja levityksestä on kerrottu ympäristöluvassa. Pohjavesialueilla ei saa käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, pesuvesiä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä. Pelto on muokattava kuivalannan levityksen jälkeen vuorokauden sisällä levityksestä. Jos levitetään lietelantaa pellolle alle 100 metrin etäisyydellä asutuksesta, on pelto muokattava 4 tunnin sisällä levityksestä. Lannoitus on paras tehdä keväällä sulamiskauden päätyttyä eikä syys-talvikaudella, sillä merkittävä osa erityisesti syksyllä levitetystä typestä huuhtoutuu syyssateiden ja kevätsulamisen aikana ja imeytyy pohjaveteen. Pohjavesialueella saa käyttää vain sinne soveltuvia kasvinsuojeluaineita. Myös peltoja pohjavesialueilta vuokranneiden viljelijöiden on saatava tietoa pohjavesialueille soveltuvista viljely- ja toimintatavoista. 32 EHDOTUS 5.5 Metsätalous Pohjavesialueilla pyritään nykyään välttämään ojituksia, kunnostusojituksia ja lannoituksia, mutta metsätalouden toimenpiteistä hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluita sekä mahdollisesti myös ravinteiden ja metallien huuhtoutumista pohjaveteen etenkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Pohjavesialueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa, ojitukset voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Ojitukset voivat myös haitallisesti vaikuttaa pohjavesien määrään, jos ojituksia tehdään pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä. Ojan kaivaminen voi myös aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisikaan kivennäismaahan asti. Paineellinen vesi voi nimittäin löytää tien eristävän maakerroksen läpi kaivettuun ojaan, jolloin ojan kuivattava vaikutus kohdistuukin pohjavesimuodostumaan. Metsäkoneet tiivistävät maaperää, mikä vaikuttaa veden imeytymiseen pohjavedeksi. Metsähakkuut saattavat myös aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista, jos nitraatti huuhtoutuu maaperässä alaspäin. Nitraattipitoisuuden kasvu ei yleensä vaikuta veden käyttämiseen talousvetenä. Avohakkuut aiheuttavat enemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin metsän luontainen uudistaminen. Kivennäismaiden typpilannoitus on myös riski nitraatin huuhtoutumiselle pohjavesiin. Metsätöissä käytettävien metsäkoneiden mineraaliöljyt vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Siksi öljyvahinkojen ympäristöhaittoja pyritään pienentämään käyttämällä mineraaliöljyn sijaan biohajoavia öljyjä. Ensimmäisen (I) ja toisen (II) luokan pohjavesialueilta ei suositella kantojen nostoa. (Joensuu ym. 2012) Salon Metsänhoitoyhdistyksen, MHY Salometsän, mukaan yhdistyksen jäsenet noudattavat metsätalouden harjoittamisessa Suomen PECF-standardia ”Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla (PEFC FI 1002:2009)”, joka on osa suomalaisen PEFC-metsäsertifioinnin seitsemän standardin sarjaa. Kriteerien mukaan metsätaloudessa on noudatettava voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kiskon pohjavesialueen 68 ha:n kokonaispintaalasta metsätaloutta on 16,5 ha, joka on 24,3 % alueen pinta-alasta (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 13. 33 EHDOTUS Taulukko 13. Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Metsätalous Metsätalouden osalta suositellaan metsäsertifikaateissa esitettyjen toimenpiteiden noudattamista pohjaveden suojelemiseksi. Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Kulotusta, mekaanisia muokkausmenetelmiä on vältettävä pohjavesialueilla, mutta luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos vaikutuksia voidaan tarkkailla. Asiasta kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntijaan. I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä. Uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueille ei suositella. Pääsääntöisesti pohjavesialueilla sijaitsevia metsiä ei lannoiteta eikä niissä käytetä torjunta-aineita. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä. Kunnostusojitusta ei suositella I ja II luokan pohjavesialueilla, mikäli ojat jouduttaisiin kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmäksi. Öljyvahinkojen välttämiseksi on huolehdittava koneiden, laitteiden ja niissä olevien letkujen kunnosta sekä suojata öljyastiat kuljetuksen ajaksi ja viedä jäteöljyt ja tyhjät öljykannut pois metsästä asianmukaisesti hävitettäväksi. Metsäkoneita ei saa huoltaa pohjavesialueilla. Kaikilla työkohteilla työskentelevissä koneissa on oltava öljyvahinkojen ensitorjuntavälineistö. Jos öljyvahinko kuitenkin tapahtuu, siitä on ilmoitettava hätäkeskukseen (Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) 5 luku 17 §). Hakkuiden jälkeen aukioilta on kerättävä kaikki sinne kertyneet roskat ja romut. Tiedotetaan metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvista riskeistä toiminnan harjoittajia. 34 EHDOTUS 5.6 Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa pohjavesialueilla on merkittävä riski, joka saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykytekniikalla suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kehitetään, kuten kaliumformiaatti. Vaihtoehtoisten aineiden käyttöä rajoittaa niiden maantiesuolaa kalliimpi hinta sekä mahdollisesti heikompi liukkaudentorjuntatulos. Pohjaveden pilaantumisriskiä voivat aiheuttaa myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat polttonesteet ja kemikaalit. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Tienpidon ja liikenteen lisäksi lentokentät, ratapihat ja erilaiset varikot ovat riski pohjaveden puhtaudelle. (Antikainen ym. 2009) Salon kaupungin tienpidosta osissa Salon alueen teistä huolehtivalla kunnallistekniikalla ei ole erityistä ohjeistusta pohjavesialueella toimimiseen. Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään natriumkloridia (NaCl) niillä osuuksilla, joita ylipäätään suolataan. Suolausta käytetään eniten Salon keskusta-alueella ja etenkin mäissä, jotta etenkin julkinen liikenne pystyy kulkemaan vaikeuksitta. Myös vaarallisten aineiden kuljetusväyliä suolataan onnettomuusriskin pienentämiseksi. Taajama-alueilla käytetään yleensä hiekoitusta tai soraa liukkaudentorjunnassa. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella on kaksi tieosuutta, jotka on määritelty tieriskirekisteriin liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten yksilöitäessä alueita, joilla tiesuolauksen pohjavesiriskin vähentämiseksi tarvitaan kiireellisimmin toimenpiteitä. Kirkonkylän pohjavesialueelta tiesuolariskirekisteriin merkittyjen teiden tiedot on esitetty taulukossa 14, liikennemäärät taulukossa 15 ja liikennettä ja tienpitoa koskevat toimenpidesuositukset taulukossa 16. Tiet on esitetty kartassa 4. Yhdystie 12123 on tiesuojaukseton, III-tienhoitoluokkaan kuuluva, pehmeä asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 0,6 km. Tie kuuluu suolausalue A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta. Yhdystie 12124 on tiesuojaukseton, II-tienhoitoluokkaan kuuluva, pehmeä asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 0,2 km. Tie kuuluu suolausalue A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta. Muut tiet pohjavesialueella ovat lähinnä luokittelemattomia metsäteitä. 35 EHDOTUS Taulukko 14. Pohjavesialueelle riskiä aiheuttavat tieosuudet (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro Tien Tienhoitoluokka Suolaus ja pituus alue tieluokka pvalueella 0,6 km III-luokka, A 12123 päällystetty yhdystie lumipintainen, hiekoitus vain pahimmissa olosuhteissa 0,2 km II-luokka, A 123124 päällystetty yhdystie pääosin lumipintainen Tiesuojaus Tiepäällyste Suolaus rajoite Suojaustaso ei suojausta pehmeät ei erityis- ei tietoa asfalttibetonit rajoitusta ei suojausta pehmeät ei erityis- ei tietoa asfalttibetonit rajoitusta Taulukko 15. Liikennemäärät (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro 12123 12124 Tienhoitoluokka Kvl Kvl raskas (ajoneuvoja/vrk) liikenne (ajoneuvoja/vrk) III 286 8 II 274 16 Raskaan liikenteen osuus (%) <3% <6% Taulukko 16. Tienpidon ja liikenteen toimenpidesuositukset. Toimenpidesuositukset – Tienpito ja liikenne Tiestön kunnon ylläpidolla, valaistuksella ja näkyvyyden parantamisella edistetään paitsi liikenneturvallisuutta, myös pohjaveden suojelua. Onnettomuusvaaran vuoksi pohjavesialueet olisi selkeästi merkittävä maastoon. Vedenottamoiden suojaamiseksi on aluepelastuslaitoksen ja kunnan varauduttava pohjavesialueilla nopeaan vaarallisten aineiden päästöjen torjuntaan, pohjaveden puhdistustarpeen selvittämiseen ja tarvittaessa puhdistuksen aloittamiseen. Mahdollisesta onnettomuudesta on tiedotettava välittömästi myös vedenottajaa ja tarpeen vaatiessa varautua vedenoton keskeyttämiseen. Pelastuslaitoksella on oltava tieto niistä tieosuuksista, joissa on pohjavesisuojaukset. Näin tiedetään, miten on toimittava onnettomuustilanteissa, eikä vahingossa rikota pohjavesisuojauksia. Pohjaveden kloridipitoisuutta on suotavaa tarkkailla (tiesuolauksen vaikutus). Tiesuolan käyttöä tulisi vähentää kuitenkaan vaarantamatta tieturvallisuutta, ja korvaavien liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä edistää. Pohjavesialueilla sijaitsevien hiekkateiden kevätkunnostuksessa käytettävän suolauksen ohjeistaminen. 36 EHDOTUS 5. 7 Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Pohjaveden pilaantumistapaukset johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjuntaaineet. Varsinaisesta yritystoiminnasta aiheutuvat pohjavesiriskit alueella liittyvät lähinnä polttonesteiden ja kemikaalien käsittelyyn ja säilytykseen. Piha-alueella tapahtuva autojen pesu sekä huoltotyöt ja pintavesien imeytyminen pohjavesialueelle lisäävät pohjavesiriskiä, kuten myös harmaiden vesien maahan imeyttäminen pohjaveden muodostumisalueella. Pohjavesialueille ei saa sijoittaa uutta yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Antikainen ym. 2009, Gustafsson ym. 2006) Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei ole teollisuutta tai yritystoimintaa. Tulevaisuuden mahdollista yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 17. Yleisesti ottaen pohjavesialueella ei käsitellä suuria määriä kemikaaleja tai öljyjä. Eniten parannettavaa on öljytuotteiden säilytys- ja käsittelytiloissa sekä ulkona sijaitsevien ns. farmisäiliöiden allastamisessa ja kattamisessa. Taulukko 17. Yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – yritystoiminta Pohjavesialueille sijoittuneen yritystoiminnan on kaikissa toimissaan huomioitava pohjaveden pilaantumisvaara. Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöihin on asennettava ylitäytön- ja laponestot ja säiliöt on säilytettävä sisätiloissa tai muussa katetussa tilassa. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Mahdolliset tankkauspaikat ja polttoaineiden täyttöalueet on rakennettava tiiviiksi. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa, kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla. Yritystoiminnan päätyttyä kiinteistöllä olevat käyttämättömät rakenteet sekä öljysäiliöt on poistettava. Tiiviille alustoille kertyvät vedet on kerättävä hallitusti ja johdettava hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta tiiviisti (esim. putkella) pohjavesialueen ulkopuolelle siten, etteivät vedet pääse imeytymään takaisin pohjavesialueelle. 37 EHDOTUS 5.8 Pilaantuneet maa-alueet Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on koottu tietoja maa-alueista, joilla toiminta saattaa aiheuttaa riskiä maaperän ja pohjaveden laadulle. Näillä alueilla maaperän tiedetään olevan pilaantunut, sen epäillään olevan pilaantunut tai se on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin alueisiin sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa toimintaa tai joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän tila on selvitettävä, kun toiminta loppuu tai muuttuu. Pilaantunut maa-alue (PIMA) on alue, jossa haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylittää huomattavan paljon kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden. Aineen kokonaismäärä maaperässä on myös merkittävää tai pilaantuminen voi aiheuttaa alueen maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita ovat mm. vanhat kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot, kyllästämöt, polttonesteen jakeluasemat, sahat ja muut alueet, joilla on käsitelty ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ilman asianmukaista maaperän suojausta tai joilla on säilytetty autonromuja, koneita, tynnyreitä jne. Haitallisia aineita on saattanut joutua maaperään ja pohjaveteen erilaisten vahinkojen, onnettomuuksien, pitkäaikaisen vähittäisen päästön seurauksena tai jätteitä on voitu aikaisemmin haudata maahan. Ympäristönsuojelulain mukaan selvitysvastuu kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai joissain tapauksissa alueen haltijalle, jos esimerkiksi pilaajaa ei saada selville tai tavoiteta. Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Pilaantuneen maa-alueen aiheuttamat haitat voidaan poistaa puhdistamalla pilaantunut alue tai estämällä haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön tai rajoittamalla haitallisille aineille altistumista esim. maankäytön suunnittelulla. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella on kolme maaperän tilan tietojärjestelmän kohdetta. Kohteiden tiedot on esitetty taulukossa 18, ja kohteet on merkitty karttaan 4. Pilaantuneita maita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 19. Entinen Kirkonkylän kaupan polttonestejakeluasema, jolla on ollut polttonesteiden jakelua automaateista. Jakelua harjoitettiin kyläkaupan yhteydessä. Polttonesteiden jakelu lopetettiin 1970–80-lukujen vaihteessa. Vaikka jakelutoiminta on lopetettu, alueella on 38 EHDOTUS maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Nykyään paikalla on vanha kaupparakennus, joka on ilmeisesti asuinkäytössä. Vanhoja polttoainepumppuja ei maastokäynnillä ollut näkyvissä, joten ne on ilmeisesti poistettu. Väisäsen kukkapalvelu on ollut kauppapuutarha, jossa on ollut torjunta-aineiden käyttöä, polttonesteiden varastointia ja käsittelyä sekä tuhkan ja kuonan varastointia. Alueella on nykyään maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Paikalla ei ole enää toimivaa kasvihuonetta. Kirkonkylän vedenottamolta otetussa näytteessä ei havaittu torjunta-ainejäämiä. Kiskon vanhalla jätevedenpuhdistamon maa-alueella on aiemmin ollut jäteveden käsittelyä ja maahanimeytystä. Siksi alueella on maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Vanhan jätevedenpuhdistamon alueella on nykyään lähinnä peltoa ja metsittynyttä aluetta. Kirkonkylän vedenottamolta otetussa vesinäytteessä ei havaittu viitteitä vanhan jätevedenpuhdistamon aiheuttamasta vaikutuksesta pohjaveden laatuun. Taulukko 18. Mahdollisesti pilaantuneen maan kohteet pohjavesialueella. Kohde 7344217 Kirkonkyläntie 29 Toimiala Kirkonkylän kaupan entinen polttonesteen jakeluasema pinta-ala 2646,68 m2 7344219 Viikarintie 1 Kauppapuutarha 3012,76 m2 7344218 Uudenmaantie, Kirkonkylä Vanha jätevedenpuhdistamo 23167,42 m2 Olotila Voimassa; vaikka jakelutoiminta on lopetettu, alueella on maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi Voimassa; Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi, koska alueella mm. käsitellään torjuntaaineita ja polttonesteitä Voimassa; Alueella maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi, koska alueella on ollut jäteveden maahanimeytystä ja käsittelyä 39 EHDOTUS Taulukko 19. Mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Toimintansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten sekä maaperän tilan tietojärjestelmän rekisterissä olevien kohteiden maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus on tarpeen vaatiessa selvitettävä. Viranomaisvalvonnan avulla on huolehdittava siitä, että alueella ei sallita pohjaveden pilaantumisriskiä aiheuttavaa toimintaa. Maaperän tilan tietojärjestelmän rekisteriä on päivitettävä tasaisin väliajoin. 5.9 Hautaustoiminta Hautaustoiminta vaikuttaa maaperän fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin olosuhteisiin ja voi vaikuttaa myös pohjaveden laatuun. Hautaustoiminta saattaa aiheuttaa ympäristövaikutuksia maaperään, ilmaan ja vesiin mm. krematorioista, hautaamisesta ja hautausmaan hoitamisesta. Maan kaivun ja hautausmaan hoidon seurauksena alueen valumavesien pH laskee ja sähkönjohtavuus sekä kemiallinen hapenkulutus kasvavat. Lannoitteiden käyttö hautausmailla voi aiheuttaa myös nitraattipitoisuuksien nousua. Hautausmailla käytettävien lannoitteiden vaikutukset pohjavesiin ovat samansuuntaisia kuin haudatun ihmisen. Maaperään ja pohjaveteen voi vapautua myös bakteereja ja viruksia. Sora- ja hiekkamailla bakteerit eivät jää maaperän huokosiin vaan pienikokoisina ne kulkeutuvat pohjaveteen. Hampaiden amalgaamipaikkojen ei ole todettu kohottaneen pohjavesien elohopeapitoisuuksia. Hautojen pohjan ja pohjaveden pinnan välisen maakerroksen paksuus vaikuttaa pohjaveden pilaantumisriskiin. Pohjavesialueilla päästöjä voidaan parhaiten vähentää keventämällä hautausmaan hoitoa (metsähautausmaat, jolloin lannoittamista ja torjunta-aineiden käyttöä ei tarvita). (Petäjä-Ronkainen & Rouvinen 2011) Kiskon alueella on yksi hautausmaa (kuva 4), joka sijaitsee kirkon vieressä. Hautausmaa on hyvin vanha ja se on mahdollisesti otettu käyttöön jo ennen 1600-lukua. Hautausmaa sijaitsee osittain Kirkonkylän pohjavesialueella sen pohjoisosassa olevassa loivassa rinteessä. Koska pohjavesialueella ei ole havaintoputkia eikä näin ollen tietoa pohjaveden virtaussuunnasta, on vaikea arvioida hautausmaan vaikutuksia alueen pohjaveteen. Kirkonkylän hautausmaa on pinta-alaltaan hieman alle 2,6 ha ja hautapaikkoja alueella on n. 1700. Suurin osa haudoista on arkkuhautoja, mutta hautausmaalla on myös muistolehto. Monet haudoista ovat sukuhautoja, joihin haudataan aiempien arkkujen lisäksi nykyään tuhkauurnia. Hautausmaan uusin osa on salaojitettu, mutta vanhoja osia 40 EHDOTUS ei. Kirkonkylän hautausmaalla tai sen lähistöltä ei seurata pohjaveden pinnankorkeuksia eikä pohjaveden laatua. Hautausmaa on rajattu karttaan 4. Hautausmaita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 20. Kuva 4. Kiskon Kirkonkylän hautausmaa. © Pia Lindholm Taulukko 20. Hautausmaita koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet – Hautausmaa Hautausmaalla uusia hautaosastoja käyttöön otettaessa on huolehdittava siitä, että hauta-alueelle tehdään asianmukainen salaojitus. Salaojitusta tehtäessä on otettava huomioon, että mikäli pohjavettä johdetaan pois esiintymästä yli 250 m³/d, se on vesilain mukaan luvanvaraista. Hauta-arkkujen ja tuhkauurnien materiaaleina sekä arkuissa ja hautauksessa käytettävissä tekstiileissä on suositeltavaa käyttää nopeasti hajoavia materiaaleja, jotka eivät luovuta maaperään hitaasti hajoavia, maaperälle tai pohjavedelle haitallisia kemikaaleja. Uudet hautausmaat on sijoitettava pohjavesialueiden ulkopuolelle. WHO suosittelee, että haudat sijoitetaan vähintään 250 m päähän vedenottokaivoista tai lähteestä, vähintään 30 m päähän vesistöstä ja vähintään 10 m päähän ojasta, ja niin, että haudan pohja on vähintään 1 m kallion ja pohjaveden pinnan yläpuolella. Pohjavesialueella olevien hautausmaiden tarkkailu olisi hyvä järjestää (pohjaveden pinnankorkeuden vuodenaikaisvaihtelu ja pohjaveden laatu havaintoputkista tai kaivoista). 41 EHDOTUS 5. 10 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat Vanhoille yhdyskuntien kaatopaikoille on sijoitettu kotitalouksien kiinteän jätteen lisäksi lietteitä, teollisuuden kiinteitä jätteitä sekä jätemaita, joista osa voidaan luokitella ongelmajätteeksi. Kaatopaikkajätteissä voi usein olla monia eri haitta-aineita, kuten PAHja PCB-yhdisteitä, lyijyä, sinkkiä, elohopeaa, kuparia ja öljy-yhdisteitä. Kaatopaikkojen suotovesien aiheuttamaa pohjaveden yleistä likaantumista voivat ilmentää myös muutokset veden mikrobiologisessa laadussa. (Westberg ym. 2014) Soranotto- ja harjualueita saatetaan käyttää ajoittain paikkoina, joihin voidaan siivota ylimääräiset roskat, kuten risut ja kannot. Jos maa-ainesten ottokuopissa pohjavesilampia, pääsevät haitta-aineet sitä kautta nopeasti pohjaveteen. Esimerkiksi kuoppiin pinotut maatuvat puutarhajätteet saattavat pilata pohjavettä tai mahdolliset öljyvuodot metsäkoneista ja hylätyistä romuautoista päästä suoraan kosketuksiin pohjaveden kanssa. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei sijaitse vanhoja kaatopaikkoja. Lähin vanha kaatopaikka on kuitenkin vain alle puolen kilometrin päässä pohjavesialueesta. Maastokartoituksen yhteydessä Kirkonkylän pohjavesialueella ei todettu roskaantuneita alueita. Roskaamista voidaan pyrkiä estämään muun muassa pohjavesialueille asennetuin kieltokyltein. Roskaantuneiden alueiden toimenpiteet on esitetty taulukossa 21. Taulukko 21. Roskaantuneita alueita koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpidesuositukset – Kaatopaikat ja roskaantuminen Maa-ainestenottokuoppia ei saa käyttää kaatopaikkoina edes risuille tai maaaineksille. Maanomistajat on velvoitettava siirtämään olemassa olevat jätteet pois pohjavesialueelta ja toimittamaan ne asianmukaisesti jatkokäsittelyyn. Maanomistajia pitää informoida pohjavesialueiden sijainnista sekä heidän vastuistaan, mikäli roskaantumisesta seuraa pohjaveden pilaantumista. 42 EHDOTUS 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä n. 30 pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/ 2000) määräykset. Salon alueen pohjaveden laatu on hyvä ilman käsittelyjä, mutta putkistoja syövyttävän vaikutuksen esiintymisestä johtuen vesi käsitellään. Veden käsittelymenetelminä käytetään pH-arvon säätöä riippuen vedessä esiintyvistä haitoista. Veden hygieenisen laadun varmistamiseksi vedenottamoilla on käytössä UV-desinfiointi tai varaus kloorin käyttöön. Salossa veteen ei lisätä desinfiointikemikaaleja. Veden pH-arvo säädetään natriumhydroksidin avulla materiaalien syöpymisen estämiseksi. Säätö voi joillain alueilla aiheuttaa kalkkimaista kerrostumaa mm. hanojen pinnoille. Vesi on Salossa pääosin pehmeää. (Pöyry Finland Oy 2011). Liikelaitos Salon Vedellä on yhteistyössä kaupungin ympäristöterveydenhuollon kanssa tehty talous- ja raakaveden laadun valvontasuunnitelma. Ympäristöterveydenhuollon vuoden 2015 valvontasuunnitelma talousveden näytteenotosta on tehty erikseen Salon kaupungin vesilaitokselle sekä pienille vesilaitoksille. Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousvesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Liikelaitos Salon Vesi huolehtii itse käyttötarkkailunäytteiden ja jatkuvan valvonnan näytteiden ottamisesta. (Salon kaupunki 2015). Liikelaitos Salon Veden valvontatutkimusohjelma on laadittu vuosille 2013–2017. Valvontatutkimusohjelma päivitetään aina, kun se olosuhteiden muuttumisen takia on tarpeellista, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Terveydensuojelun painopiste talousveden osalta on valvontatutkimusohjelman päivittäminen sekä valvonnan ja näytemäärien saattaminen säädösten mukaiseksi sekä valvontayksikön oman vesihuollon erityistilannesuunnitelman laatimisen sovittaminen yhteen vesilaitosten häiriötilasuunnitelmien sekä muiden varautumissuunnitelmien kanssa. (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Jaettavan veden laatu on yleisesti parantunut Salon alueella. Laatuun ovat vaikuttaneet mm. putkistojen saneeraukset (vanhoja rauta- ja himaniittiputkia on vaihdettu muoviputkiin) sekä jokaiselle vedenottamolle/käsittelylaitokselle asennetut UV-laitteet ja lipeänsyöttö. 6.1 Raakaveden laadun tarkkailu Vesilaitoksen käyttötarkkailussa käytössä olevista pohjavedenottamoista seurataan vedenlaatua ja vedenkäsittelyn toimivuutta jatkuvatoimisilla mittalaitteilla sekä ottamalla vesinäytteitä, jotka toimitetaan laboratorioon analysoitavaksi. Salon Veden 43 EHDOTUS käyttötarkkailuun kuuluu lisäksi säännöllinen laitoksen, vedenottokaivojen ja ympäristön aistinvarainen havainnointi ja tarkkailu sekä havaintojen huoltojen ja kalibrointien merkitseminen käyttöpäiväkirjaan. Käyttötarkkailunäytteiden määrä riippuu mm. paikallisista oloista, käytettävän raakaveden laadusta, toimitetun talousveden määrästä, toiminnan luonteesta ja laajuudesta, käytetyistä vedenkäsittelymenetelmistä, veden viipymäajasta verkostossa. Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa Salon alueen pohjavedenottoa vain vesilaitoksen toimittamien raporttien kautta. Pohjaveden laatua ja pinnankorkeuksia ELY-keskus voi tarkkailla tarkoitusta varten asennetuista havaintoputkista tai esim. alueen kaivoista, jos asia nähdään tarpeellisena. Pohjavedenottoa ja sen laatua koskevat tiedot ovat julkisia (tietoja voi hakea esim. OIVA-palvelusta). 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset Suojelusuunnitelmien teon yhteydessä tarkastellaan, onko jokin pintavesi- tai maaekosysteemi suoraan riippuvainen kyseisestä pohjavesialueesta. Selvitys koskee ensisijaisesti Natura-verkostoon kuuluvia alueita ja niissä olevia lähteitä, lähdepuroja ja lähteikköjä. Tarkasteluun voidaan ottaa myös suot ja pohjavedestä riippuvaiset muut kosteikot, mikäli niiden ekosysteemien riippuvuus pohjavedestä tunnetaan. Selvityksessä huomioidaan pintavesien ja pohjaveden vaikutukset pintaveden ekologiaan. Pohjaveden ottomäärillä ja siitä johtuvilla pohjaveden pinnankorkeuden sekä virtaussuuntien muutoksilla saattaa olla vaikutusta pintavesiin ja sitä kautta myös maaekosysteemeihin. Liiallisen vedenoton seurauksena pohjavedenpinta voi laskea sekä lähteiden virtaama pienentyä merkittävästi. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1263/2014) on määritetty pohjavesiluokitukseen uusi luokka E, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. ELY-keskus määrittelee E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Uuteen luokkaan kuuluvat myös nykyisten pohjavesialueiden ulkopuolella olevat kohteet. Pohjavedestä suoraan riippuvaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä on tarvittaessa selvitettävä pohjavesialueiden luokkamuutosten yhteydessä. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella ei sijaitse Natura 2000 -alueita, luonnonsuojelu- tai erämaa-alueita eikä luonnonsuojeluohjelma-alueita (mm. harjujensuojeluohjelma, kansallistai luonnonpuistojen kehittämisohjelma, lehtojensuojeluohjelma, lintuvesiensuojeluohjelma). Kirkonkylän pohjavesialue sijoittuu kuitenkin koskiensuojelulailla suojellun Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueelle. Pohjavesialueella ei sijaitse erikseen kartoitettuja lähteitä. Seurakunnan vedenottamon läheisyydessä olevaan avo-ojaan saattaa kuitenkin purkautua pohjavettä. 44 EHDOTUS Pohjavesialueella ei ole todennäköisesti sellaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä, jotka olisivat suoraan riippuvaisia pohjavedestä. 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma on vuodelta 2001 eli ajalta ennen kuin Salon kaupunki on yhdistynyt ympäryskuntiensa kanssa (1.1.2009). Valmiussuunnitelmassa on kerrottu yleisesti vesi- ja viemärilaitoksesta, vaaroista ja riskien arvioinnista sekä toiminnan turvaamisen nykytasosta. Valmiussuunnitelmassa on kerrottu varautumistoimenpiteet eli menettelytapaohjeet erilaisiin kriiseihin, suojaus- ja turvatoimet, tarvittavat tehostustoimenpiteet valmiustavoitteiden saavuttamiseksi sekä erityisresurssien varaaminen. Suunnitelmassa kerrotaan myös poikkeustilanteiden aikaisesta yhteystoiminnasta ja tiedotuksesta sekä koulutuksesta. (Virtanen, 2001). Vaarojen ja riskien arvioinnissa on tunnistettu erilaisia riskejä ja niiden aiheuttajia niin raakaveden hankinnan kannalta, veden käsittelyn ja jakelun suhteen sekä viemäröinnin, purkuvesistöön johtamisen sekä yleisesti koko toiminnan kannalta. Valmiussuunnitelmassa on melko kattavasti toimintaohjeita erilaisten tilanteiden varalle. Valmiussuunnitelma olisi hyvä päivittää vastaamaan nykyisen Liikelaitos Salon Veden toimintaa mm. nykyisen kunnan, vedenottamoiden, pohjavesialueiden, kaluston, kulujen jne. osalta. 8.2. Kemikaalionnettomuudet Suomessa tapahtuu joka vuosi tuhansia öljyvahinkoa. Suurin osa niistä on pieniä maaalueella tapahtuvia päästöjä kuten autoista vuotavaa poltto- tai voiteluainetta. Öljy on orgaaninen ympäristömyrkky, jonka pienikin määrä voi pilata hyvin suuren määrän vettä. Öljyn pilaava vaikutus esimerkiksi pohjavedelle on pitkäkestoinen, sillä öljy hajoaa hyvin hitaasti ja lisäksi se mm. tuhoaa kalakantoja ja vaikuttaa eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn heikentävästi. (www.ympäristö.fi). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä alueellaan, vahvistaa toimialueensa pelastustoimen alueiden öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmat ja antaa myös tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntijaapua sekä mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa. Öljyntorjunnasta maa-alueellaan, sisävesillään sekä rannikollaan vastaa ensisijaisesti alueen pelastustoimi. Kunta vastaa tarvittaessa 45 EHDOTUS jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 ja Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta 249/2014). Alueen pelastuslaitoksella on oltava maaöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma (myös alusöljyvahinkojen varalta, jos alueellisesti tarpeellinen). Öljyntorjunnan kustannuksista vastaa vahingon aiheuttaja, ja jos aiheuttajaa ei löydetä tai hän on kykenemätön korvaamaan kustannuksia, ne korvataan öljysuojarahastosta. Kyseinen rahasto koostuu öljysuojamaksuista, joita peritään maahantuodusta ja Suomen kautta kuljetettavasta öljystä. (www.ympäristö.fi, 1673/2009) Pelastuslaitoksen jokainen sammutusauto eli pelastusyksikkö on varustettu imeytysaineella ja varusteilla, joilla pienet määrät öljyä voidaan kerätä talteen. Pelastuslaitos pystyy myös patoamaan ojia tai vesialueita puomeilla öljyn leviämisen estämiseksi. Jos öljyä on valunut maaperään suuria määriä, joudutaan usein turvautumaan kaivinkoneisiin sekä muihin pidempiaikaisiin toimenpiteisiin. VarsinaisSuomen pelastuslaitos tekee yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Suuremmissa öljyvahingoissa SYKE voi ottaa vastuun öljyntorjunnasta. (www.ympäristö.fi, 249/2014). Maa-alueella tai sisävesillä tapahtunut ympäristövahinko ilmoitetaan hätäkeskukselle. 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa Kaavoituksella voidaan vaikuttaa pohjavesialueen maankäyttöön tehokkaasti. Maakuntaja yleiskaavalla voidaan määrittää alueelle tulevat toiminnot ja tarkemmilla kaavoilla täsmentää rakentamista ja maankäyttöä koskevia ohjeita. Maankäyttöä ohjataan lisäksi rakennusjärjestyksellä. Vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella kaavoitusta on ohjattava siten, että erityisesti pohjaveden muodostumisalueelle jää mahdollisimman paljon viheraluetta. Koko pohjavesialue olisi hyvä säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mutta myös virkistyskäyttötoiminta on mahdollista. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua myös pohjaveden suojelun kannalta. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita on listattu taulukossa 22. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999, Orvomaa 2008, Hanski ym. 2010). 46 EHDOTUS Rakennusjärjestykseen on sisällytettävä tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle rakentamista. Rakennusjärjestyksessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen, viemäreiden tiiviyteen, polttoöljysäiliöiden suojaukseen ja rakennustoiminnan vaikutukseen pohjaveden pinnan tasoon. Salon kaupungin rakennusjärjestys on astunut voimaan 1.6.2010. Salon seudun maakuntakaava on vahvistettu 12.11.2008 Ympäristöministeriössä. Varsinais-Suomen liiton taajamien maankäytön, palveluiden ja liikenteen vaihemaakuntakaavan valmistelu on edennyt luonnosvaiheeseen. Maakuntahallitus hyväksyi luonnoksen kokouksessaan 18.5.2015 ja päätti asettaa sen maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n mukaisesti julkisesti nähtäville 3.6.–10.7.2015 väliseksi ajaksi. Maakuntakaavassa (kuva 5) on rajattuna Kiskon Kirkonkylän pohjavesialue (sininen katkoviiva pv-merkinnällä). Alueelle on myös merkitty ympyröity at eli seudullisesti merkittävä kyläalue, jolla on asutuksen lisäksi kunnallisia ja yksityisiä peruspalveluita. Suunnittelumääräyksissä at-kohteeseen todetaan, että maankäytön- ja toimintojen suunnittelulla tulee turvata peruspalveluiden säilyminen ja, että uudet asuinalueet ja kylien täydennysrakentaminen tulee suunnitella olevaan rakenteeseen tukeutuen. Ympyröity V tarkoittaa että alueella on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävä ulkoilu-, retkeily-, urheilu- tai muu virkistysalue. Alueella oleva vihertävä viivasto puolestaan tarkoittaa, että Kirkonkylä kuuluu valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristö- tai maisema-alueeseen. Näistä maisemaalueista suunnittelu-määräyksissä todetaan, että suunnitelmien ja toimenpiteiden alueella tulee olla maiseman arvoja turvaavia ja edistäviä, rakentamisen tulee kohdistua aukeamien reunoille olemassa olevaan rakenteeseen tukeutuen ja, että suunnittelu- ja rakentamistoimenpitein tulee edistää peltojen, niittyjen ja muiden avoimien maisematilojen säilymistä. Kiskon kirkonkylällä ei ole yleiskaavaa eikä sinne ole yleiskaavaa suunnitteilla. Kirkonkylän alueella on voimassa asemakaava. Asemakaavassa on kaavoitettuna omakotiasuinaluetta (AO), maatalousaluetta (M), kirkkojen ja muiden seurakunnallisten rakennusten korttelialueita (YK), hautausmaa-alue (H) sekä istutettavaa puistoaluetta (PI). ja jätevesien puhdistusalue (EJ). Kirkonkylä on osa Toija-Kirkonkylän osayleiskaavaaluetta. 47 EHDOTUS Taulukko 22. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioon otettavia asioita Kaavoituksessa osoitetut toiminnot eivät saa aiheuttaa pohjaveden tai ympäristön pilaantumisvaaraa ja siksi kaavoituksen on perustuttava riittäviin geologisiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Pohjavesialuetta kaavoitettaessa on arvioitava hankkeen vaikutukset sekä pohjaveden laatuun että määrään. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Edellytyksenä pohjavesivaikutusten arvioinnille on, että vähintään alueen maaperän laatu, pohjavedenpinnan taso, virtaussuunta, pohjaveden laatu ja vedenottamot lähisuojavyöhykkeineen tunnetaan. Kaavoituksessa on mahdollistettava pohjaveden suojelu myös riittävin kaavamääräyksin. Pohjavesialueiden rajaus on merkittävä kaikkiin kaava-asteisiin. Kuva 5. Kiskon Kirkonkylän pohjavesialue Salon seudun maakuntakaavassa. 48 EHDOTUS 10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueella Toimenpide Toteuttaja Kiskon Kirkonkylän Vesilaitos vedenottamon kaivon kannen lukinta Kirkonkylän vedenottamon Vesilaitos kaivon kunnostus (mm. pintavesien kaivoon pääsyn estäminen) tai vaihtoehtoisesti kaivon poistaminen ja täyttäminen Asutus Valvoja Aikataulu Vesilaitos Vesilaitos Kiinteistöjen liittyminen viemäriverkkoon heti, kun se tulee mahdolliseksi Viemäriverkkoon kuulumattomille asuinkiinteistöille hankittava jätevesiasetuksen vaatimukset täyttävät puhdistuslaitteistot Öljysäiliöt Kiinteistön omistaja Kunta Heti kun mahdollista Kiinteistön omistaja Kunta (ympäristöviranomainen) 15.3.2018 mennessä Öljysäiliön säännöllinen kuntotarkistus ja tarkastusten toteutumisen valvonta Öljysäiliörekisterin päivittäminen ja ajan tasalla pitäminen Tarpeettomien öljysäiliöiden poistaminen kiinteistön omistaja Säännöllisin väliajoin, jatkuva Jatkuva (Uusien) maanpäällisten öljysäiliöiden suojarakenteiden päivittäminen (mm. katetut suoja-altaat, lukot) Maalämpö Kuntien ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen on niitä uudistettaessa lisättävä maalämpöpiirejä ja niiden rakentamista koskevia määräyksiä ja rajoituksia Aluepelastuslaitos Aluepelastuslaitos, Kunta Aluepelastuslaitos, kunnan ympäristöviranomainen Kiinteistön omistaja Aluepelastuslaitos, kunnan ympäristöviranomainen Säiliön omistaja Kunta, aluepelastuslaitos Kunta Kunta Jatkuva 49 EHDOTUS Maa- tai kalliolämmönkeruujärjestelmät on varustettava hälytysjärjestelmällä (esim. vuodonilmaisin) Kiinteistön omistaja Kunta; (rakennustarkastaja, ympäristöviranomainen); ELY- keskus Maa-ainesten ottaminen Ilmoitusvelvollisuus kotitarveotosta pohjavesialueilla Kotitarveottajien ohjeistus Maa-aineksen ottaja Kunnan ympäristöviranomainen Kunnan ympäristöviranomainen Kunta; ELY -keskus Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman päivittäminen Pohjavesialue-kylttien uusiminen/lisääminen alueelle Maatalous Aluepelastuslaitos Aluepelastuslaitos Pohjavesialueiden maataloutta koskevista suosituksista tiedottaminen (pohjavesialueiden rajat, sallitut lannoitteet, hyvät toimintatavat ym.) Metsätalous Kunta; Maaseutupalvelut Kunta Jatkuva Pohjavesialueiden metsänhoitosuosituksista tiedottaminen (pohjavesialueiden rajat, hyvät toimintatavat) Yritystoiminta Kunta; Metsänhoitoyhdistykset Kunta Jatkuva Uusien, pohjavettä vaarantavien, toimintojen perustamisen kieltäminen pohjavesialueilla Kunta Kunta Jatkuva MATTI-rekisterin kohteiden maaperän tai pohjaveden pilaantuneisuuden selvittäminen tarvittaessa Ympäristöviranomainen; ELY-keskus; kiinteistön omistaja Ympäristöviranomainen; ELY-keskus Tarpeen vaatiessa MATTI-rekisterin päivittäminen Ympäristöviranomainen; ELY-keskus Ympäristöviranomainen; ELY-keskus Jatkuva Jatkuva Liikenne ja tienpito vesilaitos, kunta? Pilaantuneet maa-alueet 50 EHDOTUS Muuntamot Pohjavesialueiden pylväsmuuntamoiden muuttaminen puistomuuntamoiksi öljyvuotoriskien minimoimiseksi Muuntajien tietojen toimittaminen kunnan ympäristöviranomaiselle ja aluepelastuslaitokselle Hautausmaat Sähköyhtiöt Kunta Viimeistään vuoteen 2019 mennessä Sähköyhtiöt Kunta; aluepelastuslaitos Mahdollisimman nopeasti Hautausmaiden pohjavesiseuranta (pinnankorkeus, vedenlaatu) Muut tarpeelliset toimenpiteet Vesilaitoksen valmiussuunnitelman päivittäminen kuntaliitoksen vuoksi Havaintoputkien asentaminen Kirkonkylän pohjavesialueelle, jos esim. muodostumisaluetta tarpeen rajata tai pohjaveden virtaussuuntia tutkia Kirkonkylän pohjavesialueen luokituksen tarkistaminen Seurakunta Seurakunta Vesilaitos Salon kaupunki /Vesilaitos Kunta; ELY-keskus Kunta; ELY-keskus Tarpeen vaatiessa ELY-keskus ELY-keskus Heti kun mahdollista 11 Suojelusuunnitelman toteutumisen seuranta Suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja päivittämistä valvomaan on nimettävä seurantaryhmä, jossa tulisi olla edustajat ainakin Salon kaupungin ympäristöja teknisestä toimesta, vesilaitoksilta sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Ainakin ensimmäiseen kokoukseen olisi hyvä kutsua edustaja myös Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta sekä alueen sähköyhtiöltä Salon pohjavesialueiden sähköverkoston parannustoimenpiteiden läpikäymiseksi. Seurantaryhmä voi kokoontua esimerkiksi vuosittain. Seurantaryhmän kokoon kutsuu Salon kaupungin ympäristöviranomainen. 51 EHDOTUS Lähteet Alapassi, M., Kinnunen, T., Rintala, J., Valpasvuo, V., Savola, A., Britschgi, R., Tiainen, M., Ryttäri, T. & Lavia, M., 2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maaainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Ympäristöministeriö, Helsinki. 135 s. ISBN 978-952-11-3437-1. Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro, P. ja Suomela, T. 2009. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas. 78 s. ISBN 978-952-11-3375-6 (PDF). FCG Finnish Consulting Group Oy. 2012. Valvontatutkimusohjelma Liikelaitos Salon vedelle 1.1.2013 alkaen. Raportti 3252-P16917. 32 s. Joensuu, S., Kauppila, M., Lindén, M. & Tenhola, T. 2012. Hyvän metsänhoidon suositukset - Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Klap, A. 2010. Maa-ainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla − VarsinaisSuomi, Rauman seutu ja Pohjois-Satakunta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2010. 254 s. ISBN 978 -952-257- 030 -7 (PDF). Liimatainen J. 2002. Jakelumuuntajan ympäristöriskit. Sähkömarkkinoiden seminaari. Seminaarityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Sähkötekniikan osasto. Maa- ja metsätalousministeriö. 2007. Pohjavesialueiden peltoviljely. Edita Prima Oy. Maaseutuvirasto. Uusittu painos 2010. Maaseutuviraston julkaisusarja: Hakuoppaita ja ohjeita. Täydentävät ehdot. Viljelytapa ja ympäristöehdot. Edita Prima Oy, Helsinki. ISBN 978-952-453-541-0 (Verkkojulkaisu) Mäkinen, M. 2015. Ehdotus Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016–2021. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 99 s. Nummelin, M. (toim.), 2014. Jätevesien käsittely haja-asutusalueella. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Opas 4/2014. 32 s. ISBN 978-952-314-107-0 (PDF). OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, tiedot poimittu 30.6.2015. https://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp PEFC Suomi – Suomen Metsäsertifiointi ry. 2009. Suomen PEFC-standardi. Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla(PEFC FI 1002:2009). 52 EHDOTUS Pöyry Finland Oy. 2011. Salon kaupunki – Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2011– 2030, Revisio 1.2. Salon kaupunki, 2015. Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2015–2019. 35s. Virtanen, K., 2001. Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma. Westberg, V., Bonde, A., Mäensivu, M. ja Mäkinen, M. (toimittaneet teoksen). 2014. Vesien tila hyväksi yhdessä. Ehdotus Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2016–2021. www.ymparisto.fi www.finlex.fi Liitteet Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä Liite 2. Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset Liite 3. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Liite 4. Kiskon Kirkonkylän pohjavesikortti LIITE 1 Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö 1/4 POHJAVESIALUEITA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen pohjaveden pilaamiskielto (2:17 §). Vesilaki (587/2011); erityisesti luvanvaraiset vesitaloushankkeet (3:2§) ja veden ottaminen (4:4 §) MUUT POHJAVEDEN SUOJELUN KANNALTA KESKEISET SÄÄDÖKSET ÖLJYSÄILIÖT JA -VAHINGOT SEKÄ JAKELUASEMAT Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 685/2015, Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteistoista 314/1985 sekä Kauppa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevissa päätöksissä N:o 344/1983 ja 1199/1995 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 685/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1983 » 344/1983 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1985 » 15.4.1985/314 Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 378/1974 ja sen viimeisin muutos 1574/2009 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1974 » 24.5.1974/378 Asetus öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta 636/1993 ja sen viimeisin muutos 705/2000 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1993 » 28.6.1993/636 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/1998 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 1998 » 415/1998 ALUEIDEN KÄYTÖN SUUNNITTELU Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 ja sen viimeisin muutos 204/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1999 » 5.2.1999/132 KEMIKAALIT Kemikaalilaki 744/1989 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1989 » 744/1989 Kemikaalilaki 599/2013 LIITE 1 Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö 2/4 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2013 » 599/2013 Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/1994 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 1994 » 364/1994 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390 ja sen viimeisin muutos 358/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2005 » 3.6.2005/390 Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 685/2015 Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 1999 » 59/1999 Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista 856/2012 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2012 » 856/2012 Asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 13.3.2002/194 ja sen viimeisin muutos 125/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2002 » 13.3.2002/194 Sosiaali- ja terveysministeriön päätös vaarallisten aineiden luettelosta 509/2005 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2005 » 509/2005 JÄTEVEDET Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2011 » 209/2011 MAAPERÄ Ympäristönsuojelulain maaperän pilaamiskielto (YSL 2:16 §) Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 27.6.2014/527 Lisää linkkejä muihin maaperän suojelua koskeviin säädöksiin löytyy: www.ymparisto.fi > Lainsäädäntö > Ympäristönsuojelu > Maaperänsuojelulainsäädäntö Ympäristönsuojelulaki (527/2014) Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 27.6.2014/527 LIITE 1 Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö 3/4 Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 4.9.2014/713 MAATALOUS Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000, joka perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin (91/676/ETY) Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2000 » 931/2000 Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014. Tällä asetuksella pannaan täytäntöön vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annettu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY), jäljempänä nitraattidirektiivi. Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2014 » 1250/2014 Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 20072013 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2007 » 366/2007 Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta 236/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 236/2015 Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta 235/2015 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 235/2015 Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja maatalouden ympäristötuen erityistuista ja sen viimeisin muutos 66/2012 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2007 » 503/2007 Tietoa pohjavesialueille soveltuvista kasvinsuojeluaineista löytyy Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) sivuilta. Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 artikla 5 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä, liite III. MAA-AINESTENOTTO Maa-aineslaki 555/1981 ja sen viimeisin muutos 1577/2009 sekä asetus maa-ainesten ottamisesta 926/2005 ja sen muutos 1820/2009 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1981 » 24.7.1981/555 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2005 » 926/2005 LIITE 1 Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö 4/4 LIIKENNE Maastoliikennelaki 1710/1995 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1995 » 1710/1995 VESIHUOLTO Vesihuoltolaki 119/2001 ja sen viimeisin muutos 681/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2001 » 119/2001 TALOUSVESI Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000 ja sen viimeisin muutos 442/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2000 » 461/2000 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001 Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2001 » 401/2001 YMPÄRISTÖN- JA TERVEYDENSUOJELU Terveydensuojelulaki 763/1994 ja sen viimeisimmät muutokset 1237/2014 ja 553/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1994 » 763/1994 Terveydensuojeluasetus 1280/1994 ja sen viimeisin muutos 1240/2002 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1994 » 1280/1994 VESIENHOIDON JÄRJESTÄMINEN Laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004 ja sen viimeisin muutos 1263/2014 ja valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 ja sen viimeisin muutos 1280/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2004 » 1299/2004 Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2006 » 1040/2006 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1263/2014 Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2014 » 1263/2014 LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 2 Kiskon vesinäytteiden analyysitulokset LIITE 3 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 1/5 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Ohjeet ovat tiivistelmä pohjavesiä koskevista osista Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksiä (YSM), rakennusjärjestystä (RJ) ja jätehuoltomääräyksiä (JHM). Toimenpideohjeet nykyisille toiminnoille on esitetty pohjaveden suojelusuunnitelman luvussa 5. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla noudatetaan lisäksi vedenottamoiden suoja-alueita koskevia vesioikeuden tai lupavirastojen antamia määräyksiä sekä hyväksyttyjä suojelusuunnitelmia. Natura-alueilla ja muilla luonnonsuojelualueilla noudatetaan niitä koskevia luonnonsuojelusäädöksien määräyksiä. ( YSM 3.1) Jätevesien käsittely Vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston toiminta-alueella kiinteistö on liitettävä viemäriin, jolla talousjätevedet johdetaan keskitettyyn jätevesien puhdistukseen. (YSM 5.2) Pohjavesialueilla on kaikkien talousjätevesien imeyttäminen maaperään kielletty. (YSM 6.2) Pohjavesialueella sijaitsevalla kiinteistöllä voidaan jätevedet käsitellä ympäristönsuojelulain 27 a §:n mukaisella jätevedenkäsittelyjärjestelmällä, josta puhdistetut jätevedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Jätevesijärjestelmästä ei saa missään olosuhteissa päästä puhdistamattomia jätevesiä ympäristöön. Muussa tapauksessa on kaikki jätevedet johdettava umpisäiliöön. (YSM 6.2) Ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta hyväksyä poikkeuksen puhdistettujen pesutiloissa syntyneiden jätevesien johtamisesta pohjavesialueen ulkopuolelle, mikäli poikkeamisesta ei ympäristönsuojeluviranomaisen arvion mukaan aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. (YSM 6.2) Suositus Pohjavesialueilla piha- ja paikoitusalueiden pinta- ja salaojavedet on johdettava vyöhykkeen ulkopuolelle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.(YSM 6.2) Perustelut Pohjaveden pilaamiskiellon takia talousjätevesien käsittelylle pohjavesialueilla on näissä määräyksissä annettu muita alueita tiukemmat määräykset. Pohjaveden pilaantumisen estämiseksi tärkeillä pohjavesialueilla edellytetään, ettei mitään talousjätevesiä saa imeyttää maaperään tai johtaa ojaan. Valuma- ja sulamisvedet eivät saa huuhdella pohjavesialueelle sijoitettavaa jätevesien käsittelyjärjestelmää vaan sen on oltava eristetty ympäristöstä. Hyvin vettä läpäisevässä maaperässä jätevesi ei ehdi puhdistua riittävästi ennen pohjaveteen kulkeutumista. Ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa edellä mainitusta pääsäännöstä perustellusta syystä, jos on osoitettu, ettei pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheudu. Näitä poikkeamatilanteita ovat mm. jäteveden vähäinen määrä ja laatu, pohjavesialueen vähäinen merkittävyys ja maaperän laatu, kiinteistön sijainti pohjavesialueella sekä teknis-taloudelliset syyt. Poikkeukset perustuvat ensisijaisesti siihen, etteivät maaperä- ja pohjavesiolosuhteet alueella voi vaarantua, esim. jätevesien käsittely pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien virtaus pois pohjavesialueesta tai kalliokynnys, joka erottaa käsittelyalueen koko muusta pohjavesialueesta. (YSM 6.2) Sijoitettaessa jätevesien käsittelylaitteistoja ja puhdistettujen talousjätevesien purkupaikkaa kiinteistöllä on otettava huomioon maasto-, maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Sijoittamisessa on noudatettava LIITE 3 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 2/5 taulukossa 1 esitettyjä vähimmäissuojaetäisyyksiä, jotka ovat vaatimuksia uudisrakennuksille sekä ohjeellisia saneerattaville rakennuksille ja jätevesijärjestelmille. Vähimmäissuojaetäisyyksistä poikkeamiset on aina perusteltava lupapäätöksessä. (YSM 7.1) Taulukko 1. Vähimmäissuojaetäisyydet talousjätevesien käsittelylaitteistoille ja puhdistettujen talousjätevesien purkupaikoille Kohde Vähimmäisuojaetäisyys (m) Talousvesikaivo 30 – 50 Vesistö 50 – 100 mustat jätevedet vähintään 20 vesitiivis umpisäiliö 20 harmaat jätevedet vähintään Tie tai tontin raja 5 – 10 Suojakerros pohjavesitason yläpuolella 1,00 maasuodattamossa 2,00 maahan imeytyksessä Kiinteistölle sijoitettavan kuivakäymälän on oltava rakenteeltaan tiivis, eikä sinne saa päästä missään olosuhteissa tulva-, valuma- tai hulevesiä. Kuivakäymälästä ei saa kulkeutua päästöjä maaperään. Mikäli käymäläjäte kompostoidaan kiinteistöllä käymälärakennuksen ulkopuolella, on käymäläjätteelle tarkoitetun kompostorin oltava rakenteeltaan tiivis, lämpöeristetty ja katettu sekä tilavuudeltaan sellainen, että se riittää yhden vuoden kompostoitavalle jätemäärälle. Muissa kompostoreissa käymäläjätteen kompostoiminen on kielletty. Kompostoria, jossa käymäläjätteet kompostoidaan, ei saa sijoittaa tulva-alueelle. Kompostori on sijoitettava vähintään 50 m päähän vesistöstä ja talousvesikaivosta. Käymälät ja kompostorit on hoidettava niin, ettei hajuhaittoja tai muita haittoja synny. (YSM 7.5) Saostussäiliöistä, pienpuhdistamojen lietetiloista ja muista vastaavista säiliöistä jätevesiliete on poistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Saostussäiliöistä, joita käytetään käymäläjätevesiä sisältävien jätevesien käsittelyyn, lietteenpoisto on tehtävä valmistajan antamien ohjeiden mukaan tätä vähimmäisvelvoitetta useammin. (JHM 35 §) Jos kunnallisen lietteenkuljetuksen alueella sijaitsevan kiinteistön saostussäiliöön ei ole kiinteistön käyttämättömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi kertynyt lietettä tyhjennettäväksi edellisen tyhjennyksen jälkeen, voi säiliön tyhjennykseen hakea keskeytystä jätehuoltoviranomaiselta kirjallisesti. Hakemuksessa on ilmoitettava peruste tyhjennyksen tarpeettomuudelle. Hakemus on jätettävä viimeistään 4 viikkoa ennen suunniteltua tyhjennysviikkoa. Jätehuoltoviranomainen voi määrätä tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen syntyminen on todennäköistä. (JHM 35 §) Kiinteistönhaltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa lietesäiliön tyhjennyksen voi jättää tilaamatta sellaisena vuotena, jolloin lietettä ei ole syntynyt tyhjennettäväksi kiinteistön käyttämättömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi. Tyhjennyksen keskeytystä on ilmoitettava jätehuoltoviranomaiselta kirjallisesti. Ilmoituksessa on kerrottava peruste tyhjennyksen tarpeettomuudelle. Jätehuoltoviranomainen voi ilmoituksen perusteella määrätä tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen syntyminen on todennäköistä. (JMH 35 §) LIITE 3 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 3/5 Umpisäiliöitä ja niiden täyttymistä sekä täyttymishälyttimen toimintaa on seurattava säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Umpisäiliöt on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35 §) Hiekanerotuskaivot, öljynerotuskaivot ja rasvanerotuskaivot on tarkastettava säännöllisesti ja tyhjennettävä aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Erotuskaivojen hälyttimet on tarkastettava säännöllisesti ja pidettävä kunnossa. (JHM 35 §) Kiinteistökohtaiseen jätevesien käsittelyjärjestelmään liittyvät fosforinpoistokaivot on tarkistettava säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Fosforinpoistokaivot on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35 §) Kiinteistön haltijan on pidettävä kirjaa lietteenpoistoista. Jätevesilietteet, umpisäiliöiden jätevedet sekä erotuskaivojen lietteet saa luovuttaa kuljetettavaksi vain sellaiselle toimijalle, joka on hyväksytty jätelain mukaiseen jätehuoltorekisteriin. (JHM 36 §) Salon kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan talousjätevesien käsittelyssä noudatetaan valtioneuvoston asetusta talousjätevesien käsittelystä vesihuoltoverkoston ulkopuolisilla alueilla (542/2003). Jätevesien johtaminen maastoon edellyttää tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomaisen lausuntoa ennen rakennus- tai toimenpideluvan myöntämistä. Mikäli lausuntoa ei pyydetä, perustelu on merkittävä lupapäätökseen. (RJ 7.) Öljysäiliöt Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä, jotka tulivat voimaan vuonna 2013, pohjavesialueilla tulee noudattaa erityistä varovaisuutta koskien uusien öljy-, polttoneste- tai kemikaalisäiliöiden sijoittamista ja kunnossapitoa. Uudet säiliöt tulee sijoittaa ainoastaan maan päälle asianmukaisin suojavarustein, kuten säiliön tilavuutta vastaavalla suoja-altaalla varustettuna. Jo olemassa olevat säiliöt on varustettava suojarakenteilla viimeistään viiden vuoden kuluttua määräysten voimaantulemisesta. Säiliöissä tulee olla merkittynä tieto sisällöstä. Öljysäiliöt pohjavesialueilla Uudet vaarallisten kemikaalien säiliöt on sijoitettava maan päälle tiiviisiin, säiliöiden tilavuutta vastaaviin, katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla. Lisäksi säiliöt on varustettava laponestolaitteilla. Jo olemassa olevat maanpäälliset vaarallisten kemikaalien säiliöt on pohjavesialueilla sijoitettava tiiviisiin säiliöiden tilavuutta vastaaviin katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla ja laponestolaitteilla viiden (5) vuoden kuluessa määräysten voimaantulosta. Säiliöiden päällysmerkinnöistä on käytävä ilmi, mitä kemikaalia säiliö sisältää. (YSM 15.2) Maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983) on määrätty. (YSM 15.2) Kiinteistön haltija tai omistaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat maanalaiset vaarallisten kemikaalien säiliöt sekä niiden putkistot poistetaan kiinteistöltä, kun niitä ei enää käytetä. Samalla säiliöt on puhdistettava asianmukaisesti ja tarkastettava mahdolliset vuodot maaperään. Todistus säiliön poistamisesta ja puhdistamisesta on LIITE 3 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 4/5 säilytettävä mahdollista tarkastusta varten. Puhdistuksen suorittajalla on oltava tehtävän edellyttämä ammattitaito. (YSM 15.4) Säiliön sijaitessa sellaisessa paikassa, että sitä on teknisesti vaikea poistaa, ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisesti harkiten hakemuksesta myöntää poikkeuksen säiliön poistamisvelvollisuudesta. (YSM 15.4) Säiliötä ei tarvitse poistaa, mikäli se on ennen ympäristönsuojelumääräysten voimaantuloa asianmukaisesti puhdistettu ja täytetty hiekalla tai muulla hyväksyttävällä aineella. Säiliöiden täyttö- ja ilmaputket on kuitenkin poistettava. (YSM 15.4) Vaarallisista kemikaaleista aiheutuneesta maaperän pilaantumisesta on tehtävä välittömästi havaitsemisen jälkeen ilmoitus pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä VarsinaisSuomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. (YSM 15.5) Pohjavesialueella kemikaalisäiliöiden täyttö- ja tyhjennyspaikat on rakennettava tiiviiksi ja päällystettävä. Vuodot maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin on estettävä. Alue on päällystettävä läpäisemättömällä, kulutusta kestävällä pinnoitteella. Alueen läheisyydessä on oltava imeytysainetta tai muuta kalustoa vuotojen leviämisen estämistä ja keräämistä varten. (YSM 15.6) Pohjavesialueella siirrettävä kemikaalisäiliö on käyttökohteessaan sijoitettava tasaiselle ja kantavalle alustalle. Sijoituspaikka on valittava siten, että mahdolliset vuodot eivät pääse suoraan vesistöön. Käytettäessä siirrettävää säiliötä on säiliön oltava kaksoisvaipallinen tai varustettu suoja-altaalla, joka vastaa kooltaan säiliön tilavuutta. (YSM 15.7) Maalämpö Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa. Maalämpöjärjestelmien sijoittaminen Sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. (YSM 13) Perustelut Maalämpölaitteissa käytettävät lämmönsiirtoaineet voivat olla ympäristölle vaarallisia. Pohjavesialueilla tai vesistössä niistä saattaa aiheutua pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Oppaassa Lämpökaivo – Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa (Ympäristöopas 2009, Suomen ympäristökeskus) esitetään yleistä tietoa lämpökaivoista esim. suositeltavista minimietäisyyksistä eri kohteisiin kuten talousvesikaivot. (YSM 13 §) LIITE 3 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien 5/5 Peltoviljely Pohjavesialueella lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. (YSM 9.2) Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Levittämisestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle vähintään 30 päivää ennen toimenpidettä. Ilmoituksessa on esitettävä kuivalannan määrä ja levittämispaikka. (YSM 9.2) Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet eikä kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. (YSM 9.3) Suositus Pihapiirin välittömään läheisyyteen ei saa levittää lantaa tai humusperäistä kierrätysravinnetta säilytettävän kasvuston päälle.(YSM 9.3) Perustelut: Pohjavesialueella puhdistamolietteistä peräisin olevan humusperäisen kierrätysravinteen levittäminen on kielletty hygieniasyistä ja mahdollisten kemiallisten haitta-aineiden vuoksi. Humusperäisen kierrätysravinteen levitys voidaan sallia esimerkiksi pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien virtaus on pois pohjavesialueesta tai alueella, jonka erottaa kalliokynnys käsittelyalueen koko muusta pohjavesialueesta. Maaperä- ja pohjavesiolosuhteet alueella eivät saa missään olosuhteissa vaarantua. (YSM 9.3) Muita määräyksiä Lumenkaatoaluetta ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, vesistöön, Natura- tai luonnonsuojelualueelle eikä alueelle, josta lumen sulamisvedet pääsevät valumaan suoraan vesistöön. (YSM 12.1) Puutarhajäte, jota ei kompostoida, on toimitettava kunnallisen jätelaitoksen osoittamaan paikkaan. Puutarhajätettä ei saa kuljettaa puistoihin tai muille yleisille tai yksityisille alueille. (JHM 17 §) Kuivakäymäläjätettä, lemmikkieläinten ulosteita ja asumisessa syntyvää lietettä saa kompostoida 38 §:ssä määrätyin ehdoin. Kompostointi tulee tehdä näitä varten suunnitellussa suljetussa ja hyvin ilmastoidussa kompostorissa, joka on suojattu haittaeläinten pääsyltä ja jonka valumavesien pääsy maahan on estetty. Kompostoria on hoidettava ohjeiden mukaisesti ja se on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Ulosteperäisen jätteen kompostointiaika on vähintään yksi vuosi. (JHM 17 §) Pohjavesialueella ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu on sallittu pesuaineilla ainoastaan tähän käyttötarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta yleiseen jätevesiviemäriin tai muuhun hyväksyttyyn jätevesien käsittelypaikkaan. (YSM 10.2) LIITE 4 Pohjavesikortti LIITE 4 Pohjavesikortti LIITE 4 Pohjavesikortti LIITE 4 Pohjavesikortti
© Copyright 2024