Yhteenveto yleispalvelun hinnoittelun
Lausuntoyhteenveto 20.3.2015 1 (26) Dnro: 1180/922/2014 YHTEENVETO SAADUISTA LAUSUNNOISTA Yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi puhelin- ja internetyhteyspalveluissa 2 (26) 1 Asia Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) yleispalvelua koskevan sääntelyn tarkoituksena on turvata perustasoisten viestintäpalvelujen tarjonta Suomessa. Yleispalvelulla tarkoitetaan puhelin- ja laajakaistapalveluja, jotka kaikkien kuluttajien ja yritysten tulee saada maantieteellisestä sijainnista riippumatta vakituiseen asuin- tai sijaintipaikkaansa. Tietoyhteiskuntakaari tuli pääosin voimaan 1.1.2015. Viestintäviraston tehtävänä on yhtäältä valvoa yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuutta tapauskohtaisesti ja toisaalta seurata yleispalvelun yleistä hinnoittelua. Tietoyhteiskuntakaaren mukaan Viestintäviraston nimeämä yleispalveluyritys on velvollinen tarjoamaan keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla liittymän yleiseen viestintäverkkoon käyttäjän tai tilaajan vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa. Tietoyhteiskuntakaaressa liittymän kohtuullisella hinnalla tarkoitetaan aiemmasta poiketen nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltua hintaa. Viestintävirasto on tämän muutoksen johdosta laatinut uudistetun muistion yleispalvelun hinnoittelun arvioinnista puhelin- ja internetyhteyspalveluissa. Uusi muistio korvaa Viestintäviraston aiemmin laatimat muistiot yleispalvelun vähittäishinnoittelun arvioinnista puhelin- (31.12.2009) ja internetyhteyspalveluissa (1.7.2010). 2 Lausuntopyyntö Viestintävirasto pyysi 16.12.2014 lausuntoa muistioluonnoksesta, jossa kuvataan menettely ja periaatteet, joita Viestintävirasto noudattaa arvioidessaan yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuutta. Muistio koskee yleispalveluna tarjottavia puhelin- ja internetyhteyspalveluita. Lausuntoja pyydettiin pääasiassa teleyrityksiltä sekä käyttäjiä, teleyrityksiä tai muita alan toimijoita edustavilta järjestöiltä ja viranomaisilta. Lausunnot pyydettiin toimittamaan sähköpostitse Viestintävirastoon viimeistään 30.1.2015. 3 Lausuntopyyntöön saadut vastaukset Viestintävirasto sai lausuntopyyntöön vastauksena yhteensä 14 lausuntoa seuraavilta yrityksiltä ja organisaatioilta: • Elisa Oyj • FiCom ry • Finnet-liitto ry • Kansaneläkelaitos • Kilpailu- ja kuluttajavirasto • Kuluttajaliitto ‒ Konsumentförbundet ry 3 (26) • Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry • Invalidiliitto ry • Suomen Omakotiliitto ry • Suomen Yrittäjät • Sähköherkät ry • TeliaSonera Oyj • Valtakunnallinen vammaisneuvosto • Vanhustyön keskusliitto - Centralförbundet för de gamlas väl ry Lisäksi DNA Oy ilmoitti yhtyvänsä FiCom ry:n lausuntoon. Kuurojen liitto ry ja Suomen Kiinteistöliitto ry ilmoittivat, ettei liitoilla ole lausuttavaa asiassa. 4 4.1 Teleyritysten ja niitä edustavien järjestöjen lausunnot Elisa Oyj Muistioluonnoksessa on perusteltu sitä, yleispalvelun hinnoittelun tulisi käytännössä vastata yleispalveluyrityksen kaupallisesti tarjoamien vastaavien palveluiden hintatasoa tai olla jopa sitä alhaisempi. Lähtökohta on yksipuolinen eikä se ole perusteltu ja sillä voi olla merkittäviä markkinoita vääristäviä vaikutuksia. Siihen liittyy myös kilpailuoikeudellisia ongelmia. Esimerkiksi velvollisuus tarjota yleispalveluita kaupallista hintatasoa alhaisemmin hinnoin voi estää markkinoille tulon, koska palveluita joudutaan tarjoamaan tällaisessa tilanteessa selvästi alle tuotantokustannuksen. Jos yleispalveluita tulisi tarjota aina vastaavalla tai alhaisemmalla hinnalla kuin kaupallisesti kilpailluilla markkinoilla tarjottavia palveluita, tästä olisi säädetty laissa. Yleispalvelun tuottaminen edellyttää yleispalveluyritykseltä yleensä aina verkkoon tehtäviä investointeja ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Tietoyhteiskuntakaaren perusteluissa ja liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä onkin nimenomaisesti todettu, että hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa tulee huomioida myös yleispalveluyritykselle aiheutuvat kustannukset. Tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjän kannalta ei voida uuden sääntelynkään perusteella pitää kohtuuttomana, että yleispalvelun hinnoittelussa huomioidaan ja siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi rakentamisesta tai maantieteellisestä sijainnista aiheutuvat perustellut ylimääräiset kustannukset. Yleispalvelun hintataso voi olla perustellusti korkeampi kuin vastaavien kaupallisesti tarjottujen palveluiden hintataso, kunhan hintataso on kohtuullinen verrattuna keskimääräisen käyttäjän vastaavasta palvelusta maksamaan hintatasoon. Tämän tulisi näkyä myös muistiossa. 4 (26) Muistiossa tulisi arvioida erityisesti sitä, miltä osin tällaisten ylimääräisten kustannusten vaikutus yleispalveluiden hintatasoon on kohtuullista, kun yleispalvelun hintatasoa verrataan keskimääräisen käyttäjän vastaavasta palvelusta maksamaan hintaan. Muistioluonnoksessa on eritelty erilaisia yleispalveluoperaattorille aiheutuvia kustannuksia, mutta Viestintävirasto on yksioikoisesti todennut, että tällaisia kustannuksia ei voida huomioida yleispalvelun hinnoittelussa. Tällainen yksipuolinen lähestymistapa ei ole perusteltu eikä perustu lakiin. Muistioluonnoksessa on myös todettu, että matkaviestinverkkoja parannettaessa liittymien tarjoamiseksi yleispalveluasiakkaille parannetaan lähtökohtaisesti myös muiden käyttäjien saamaa palvelua. Tätä olettamusta on käytetty perusteena sille, että yleispalveluiden hinnoittelun tulisi vastata kaupallisesti tarjottavien palveluiden hintatasoa. Olettamus ei ole lähtökohdiltaan oikea ja se tulisi poistaa. Verkon rakentamisessa yleispalvelun tuottamiseksi on kyse investoinnista, jota ei olisi kaupallisin perustein lähtökohtaisesti tehty. Investointi voi olla esimerkiksi uuden tukiaseman rakentaminen yksittäisen yleispalveluasiakkaan käyttöön, jolloin tukiasema hyödyttää käytännössä vain tätä yksittäistä yleispalveluasiakasta. Investoinnin hyöty muille asiakkaille on erittäin vähäinen tai olematon. Ylimääräisten kustannusten kattamiseksi investointeja voidaan joutua vähentämään muilta alueilta, mikä johtaa investointien tehottomuuteen ja ylikapasiteetin rakentamiseen yksittäisille yleispalveluasiakkaille sekä muiden käyttäjien saaman palvelun laadun heikkenemiseen. Muistioluonnoksessa on todettu, että Viestintävirasto antaa tapauskohtaiseen arviointiin perustuvan päätöksen tarvittaessa teleyritystä kuulleen. Jo hyvä hallintotapa edellyttää, että yritystä on kuultava erityisesti, jos päätös on yritystä velvoittava. Elisa pitää tarkoituksenmukaisena ja positiivisena sitä, että muistioluonnoksen mukaan käyttäjän voidaan edellyttää vastaavan itse liittymän kuuluvuutta parantaman antennin kustannuksista. Lausunnon huomioiminen: Tietoyhteiskuntakaaren perusteluissa on todettu, että kohtuullisella hinnalla tarkoitetaan nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltua hintaa ja että hinnoittelun kohtuullisuuden tulee olla arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin kustannuksiin nähden. Lisäksi esitöissä on todettu, että tämä on myös yleispalveluyrityksen näkökulmasta kohtuullista, sillä yrityksellä on mahdollisuus hakea valtion varoista korvausta kohtuuttoman taloudellisen rasitteen muodostuvasta osuudesta yleispalvelun aiheuttamista nettokustannuksista. Viestintäviraston tulkinnan mukaan esitöiden lausuma siitä, että hintaa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös keskimäärin kohtuulliset liittymän rakentamis-, asentamis- ja käyttökustannukset, tarkoittaa tilaajan maksamia tällaisia kustannuksia. 5 (26) Viestintävirasto toteaa, että teleyritykselle aiheutuvat kustannukset otetaan joka tapauksessa huomioon arviointiperiaatteissa siinä, että yleispalveluyritykset voivat lähtökohtaisesti perustaa yleispalvelun hinnoittelun kaupallisesti tarjoamiensa palvelujen hinnoitteluun, missä keskimääräiset kustannukset on jo huomioitu. Teleyritys voi myös esittää perusteet kansallisesta hintatasosta poikkeamiselle, jos vertailukelpoista kilpailevaa palveluntarjontaa ei ole.1 Teleyritysten kustannukset otetaan huomioon arvioimatta erikseen niiden kohtuullisuutta, mutta esitöiden valossa korkeatkaan teleyrityksen kustannukset eivät mahdollista merkittävää poikkeamista kansallisesta hintatasosta. Elisan kuvaama tilanne, jossa tukiasema rakennetaan vain yhden käyttäjän käyttöön, on teoriassa mahdollinen, mutta silloinkin tukiasema hyödyttää liikkuvia käyttäjiä. Teleyritysten kustannuksia rajoittaa se, että tilaaja vastaa tietyistä toimenpiteistä kuuluvuuden parantamiseksi sijaintipaikassaan. On totta, että yleispalveluyritykselle voi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia yleispalvelun toteuttamisesta. Yleispalvelusääntelyn tarkoituksena kuitenkin on nimenomaan taata se, että tietyt viestinnän peruspalvelut ovat tarjolla myös alueilla, joilla niitä ei kaupallisin perusteisin tarjottaisi. Jos yleispalveluyritys ei voi kattaa yleispalvelun tuottamisen kustannuksia siitä saatavilla tuloilla, eivätkä yleispalvelun nettokustannukset aiheuta laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta yrityksen koko huomioon ottaen, yleispalveluyrityksen on katettava yleispalvelun tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset lähtökohtaisesti muusta toiminnastaan saatavilla tuotoilla. Yleispalvelun toteutuminen edellyttää, ettei tilaajalta peritä sellaisia kustannuksia, jotka kuuluvat joko teleyrityksen tai yhteiskunnan kannettavaksi. Muistiossa esitetyt käyttömaksujen arviointiperiaatteet edellyttävät, että hinnoittelun tulee seurata muistion mukaisella tavalla määritettyä vertailuhintaa. Hinnan ei tarvitse olla välttämättä sama kuin vertailuhinnan eikä sitä tarvitse alittaa. Muistion kohtaa Kuukausimaksut ja muut käyttökustannukset on tältä osin pyritty selkeyttämään. Viestintävirasto ei ole pitänyt mahdollisena määrittää etukäteen sitä, kuinka tarkkaan yleispalvelun hinnoittelun on seurattava vertailutasoa. Hyväksyttävän poikkeaman esittäminen johtaisi myös helposti yleispalvelun hintojen asettumiseen tälle tasolle. Etenkin jatkossa kolmen kilpailevan palveluntarjoajan kriteerin poistuessa riski markkinoilletulon vaikeuttamisesta on pieni. Lisäksi Viestintävirasto toteaa, että Elisa soveltaa jo muutoinkin valtakunnallista hinnoittelua mobiililaajakaistoissaan, vaikka verkon rakentamisen kustannukset voivat poiketa maan eri osissa toisistaan. Päätöksen antaminen teleyritystä kuulematta tulee kyseeseen lähinnä silloin, kun yleispalveluasiakkaan toimenpidepyynnön tarkoittaman hinnan on selvästi katsottava olevan kohtuullinen. 1 Nykyisessä markkinatilanteessa alueellista hinnoittelua ei ole käytössä matkaviestinverkoissa. Kun yleispalvelua tarjotaan tällaisen matkaviestinverkon toteutuksena, on yleispalvelun hinnoittelun seurattava siten kansallista vastaavien viestintäpalvelujen keskimääräistä hintatasoa. 6 (26) Tällöin on tarpeetonta kuulla teleyritystä. Viestintävirasto ei pitänyt aiheellisena käsitellä asiaa muistioluonnoksessa tarkemmalla tasolla, mutta asiaa on täsmennetty lopulliseen muistioon. 4.2 FiCom ry Keskeiset viestit: • Keskimääräisen käyttäjän kohtuullisen hinnan arvioinnissa tulee huomioida myös yleispalveluyritykselle aiheutuvat kustannukset. • Yleispalvelun hinnoittelun vaatiminen kaupallisten palveluiden hintatasoon ei voida pitää perusteltuna. • Yleispalvelun hintoja tulisi arvioida yleispalveludirektiivin ja tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti suhteessa yleiseen kuluttajahintatasoon ja väestön yleiseen tulotasoon. • Lisäantennin hankinnan kustannusten kohdentaminen tilaajalle on tarkoituksenmukaista, koska kustannuksia voidaan pitää kohtuullisina. • Hallintopäätöstä valmisteltaessa teleyritykselle tulisi varata mahdollisuus tulla kuulluksi. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnista Muistiossa todetaan muutamassa kohdassa, että kohtuullisella hinnalla tarkoitetaan nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltua hintaa. Tietoyhteiskuntakaaren perusteluiden mukaan yleispalvelun tarkoituksena on kuitenkin taata kohtuuhintaiset peruspalvelut kaikille käyttäjille, minkä johdosta käyttäjän kannalta tarkasteltu hinnoittelun kohtuullisuus on arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin kustannuksiin nähden. Lisäksi esityksen perusteluissa ja liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä (10/2014) on todettu, että arvioinnissa voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon myös esimerkiksi kohtuulliset liittymän rakentamiskustannukset ja liittymän maantieteellinen sijainti. Kyse on esimerkeistä, jolloin myös muut perustellut ja aiheelliset kustannukset voidaan huomioida. Yleispalvelun tuottaminen edellyttää yleispalveluyritykseltä yleensä aina verkkoon tehtäviä lisäinvestointeja ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Toisin sanoen myös yleispalveluyrityksen perustellut kustannukset tulee lainsäätäjän tahdon mukaisesti huomioida eikä niitä voida kategorisesti ja lakiin perustamattomina jättää huomiotta. Muistiossa on perusteltu erityisesti sitä, että yleispalvelun hinnoittelun tulisi käytännössä vastata yleispalveluyrityksen kaupallisesti tarjoamien vastaavien palveluiden hintatasoa tai olla jopa niiden alle. Edellä ja jäljempänä mainituilla perusteilla näkemystä ei voida pitää oikeana. Kaupallisilla markkinoilla palvelut ja hinnat muodostuvat markkinaehtoisesti. Yleispalvelu on vahvasti säänneltyä, joten sen ja kaupallisen palvelun suoravii- 7 (26) vainen rinnastaminen saati näiden hintatasojen vaatiminen yhdenmukaiseksi ei ole perusteltua. Lisäksi tulee arvioida tällaisen vastaavuusvaatimuksen vaikutus kilpailuun ja mahdollisiin markkinavääristymiin. Yleispalvelun vähittäishintojen seuranta Muistion mukaan yleispalvelun hintatason seuranta perustuu lähtökohtaisesti viestintäpalveluiden yleisen hintatason vertailuun. Puhelinpalveluiden osalta hintatasona käytettäisiin matkaviestinverkon liittymien käyttöön perustuvaa hinnoittelua. Hinnoittelua voidaan muistion mukaan tarvittaessa verrata myös yleisen hintatason kehitykseen ja kuluttajien tulotasoon (s. 13). Yleispalveludirektiivin mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava yleispalvelun piiriin kuuluvien palvelujen kehitystä ja tasoa suhteessa jäsenvaltion kuluttajahintoihin ja tulostasoon. Vastaava säännös oli viestintämarkkinalaissa ja on tietoyhteiskuntakaaressa, täydennettynä viestintäpalveluiden yleisen hintatason vertailtavuudella. Viestintämarkkinalain perusteluiden mukaan (159/2006) säännöksen tarkoituksena on varmistaa se, että yleispalvelun hinnoittelu seuraa muuta keskimääräistä kuluttajahinnoittelua ja on käyttäjän kannalta kohtuullista. Yleispalveludirektiivin ja tietoyhteiskuntakaaren seurantaa koskevat säännökset eivät mahdollista harkintaperusteista vertailua. Tältä osin muistiota tulisi jatkovalmistelussa muuttaa. Muistiossa ei myöskään perustella, miksi puhelinpalvelun hintavertailu kohdistuu yksinomaan matkapuhelinliittymiin, kun yleispalvelusääntely on muutoin teknologiariippumatonta. Rakentamis- ja muutoskustannuksista FiCom pitää hyvänä sitä, että muistiossa huomioidaan alueelliset erot, maasto-olosuhteet, yhteyden pituus ja muut investointitarpeet. Lähtökohtaisesti tulisi pitäytyä todellisissa rakentamiskustannuksissa, jolloin kustannus vastaa tyypillisiä hankintakustannuksia ja edistetään kilpailua ja jotta vältytään direktiivissä todetuilta markkinavääristymiltä. Langattoman verkon muutosten kustannuksista muistion sivulla 20 todetaan, että liittymän hankinnasta tilaajilta perittävien erityisten rakentamiskustannusten osalta kyse ei siten ole kustannuksista, joita käyttäjille yleensä aiheutuu liittymän hankinnasta ja joista käyttäjät tavanomaisesti vastaavat liittymän hankkiessaan. Tällaiset toimenpiteet parantavat lähtökohtaisesti myös muiden käyttäjien kokemaa palvelutasoa, ja niistä aiheutuvat kustannukset kohdentuvat siten myös muille teleyrityksen tuotteille ja asiakkaille. Tällaisten kustannusten periminen yleispalveluliittymän rakentamisesta poikkeaa tavanomaisista kaupallisista ehdoista kyseisten käyttäjien vahingoksi. FiComin käsityksen mukaan yleispalveluyritys nimetään ainoastaan, jos palvelua ei ole saatavilla. Tällöin yleispalveluyritykseksi nimetty teleyritys ei investoi ja tarjoa palvelua kaupallisen 8 (26) perustein eikä alueella ole oletusarvoisesti muita käyttäjiä. Yleispalveluiden hinnoittelun rinnastaminen ja vaatiminen kaupallisesti tarjottavien palveluiden hintatasoon ei ole oikea eikä vastaa lainsäätäjän tahtotilaa, joten se tulisi jatkovalmistelussa poistaa. FiComin pitää muistion näkemyksiä lisäantennin hankinnan kustannusten kohdentamista tilaajalle tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. Muuta Sivulla 13 todetaan, että päätös annetaan tarvittaessa teleyritystä kuullen. Jos teleyritys on asianosaisasemassa ja päätös on sitä velvoittava, tulisi yritystä hallintolain ja -tavan mukaisesti kuulla tai ainakin muistion kohtaa tulisi jatkovalmistelussa täydentää miksi kuuleminen oli tarpeetonta. Sivuilla 15–16 käsitellään vammaisille tarkoitettujen palveluiden laatuvaatimuksia. Tuossa yhteydessä todetaan, että mahdollisia poikkeavia kustannuksia ei kuitenkaan Viestintäviraston näkemyksen mukaan lähtökohtaisesti siirtää tilaajalta perittävään hintaan. Tätä näkemystä ei ole tuossa yhteydessä perusteltu. Tietoyhteiskuntakaaren perusteluiden mukaan hintaa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon keskimäärin kohtuulliset liittymän rakentamis-, asentamis- ja käyttökustannukset. Sivulla 24 todetaan, että tiedonsiirron määrään perustuva hinnoittelu voi muodostua käyttäjän kannalta kohtuuttomaksi. Tiedonsiirron käyttökustannuksia käsitellään myös sivulla 11, jossa todetaan, että käytöstä aiheutuvia maksuja ovat muun muassa tiedonsiirron määrästä riippuva maksu. Toisaalta seuraavassa virkkeessä todetaan, että internetyhteyspalvelun käyttökustannuksina peritään pääsääntöisesti kiinteä kuukausimaksu. FiComin käsityksen mukaan teleyrityksillä voi olla kaupallisesti tarjolla erilaisia tiedonsiirron hinnoittelumalleja, joten muistioita tulisi tältä osin muuttaa. Lausunnon huomioiminen: FiCom ry katsoi lausunnossaan, ettei yleispalveluyrityksen perusteltuja kustannuksia voida jättää huomiotta. Viestintävirasto viittaa edellä Elisa Oyj:n lausunnon huomioimisesta todettuun. Yleispalveluyritysten kustannukset huomioidaan mm. siinä, että hinnoittelu voi perustua kaupallisen tarjonnan hinnoitteluun ja mahdollisuuteen esittää selvitystä alueella aiheutuvista korkeista kustannuksista. Kun yleispalvelun hinnoittelun vertailutasona käytetään kaupallista hinnoittelua, teleyritysten keskimääräiset kustannukset tulevat huomioiduksi arviointiperiaatteissa. On myös huomioitava, että vertailutiedot perustuvat lähtökohtaisesti hinnastohintoihin, kun taas tosiasiassa suureen osaan liittymistä sovelletaan tätä alempaa tarjoushinnoittelua. Mikäli esimerkiksi rakennettavan tukiaseman alueella olisi vain yksi vakituinen asunto, palvelee se myös muita alueella liikkuvia käyttäjiä. Kuten Elisan lausuntoon annetussa vastauksessa 9 (26) on todettu, Viestintäviraston näkemyksen mukaan yleispalvelun tavoitteena on viestinnän peruspalvelujen varmistaminen myös siellä, minne investointeja ei puhtaan kaupallisin perustein tehtäisi. Mikäli tästä aiheutuu kohtuuttomia nettokustannuksia, voi yritys saada niistä korvausta. Viestintävirasto ei pidä kohtuullisena, että teleyritykset perivät yleispalveluna tarjottujen liittymien tilaajilta erilaisia kustannuseriä kuin muilta. Viestintäviraston käsityksen mukaan priorisointitoiminteen käyttäminen on tarpeen vain symmetrisen internetyhteyspalvelun toteuttamisessa. Yleispalvelupäätösten perustelumuistiossa toiminteen kustannukset teleyrityksille on arvioitu kohtuullisiksi. Yleispalvelun vähittäishintaseuranta kohdistuu lähtökohtaisesti matkaviestinverkon palveluihin, koska yksikään yleispalveluyritys ei ole ilmoittanut tarjoavansa puhelinpalvelujen yleispalvelua kiinteässä verkossa. Jos vähittäishintaseurannan tiedot eivät sovellu tapauskohtaisen arvioinnin välineeksi tietyssä tapauksessa, voidaan tätä varten hankkia muuta selvitystä hintatasosta. Muistion periaatetta siitä, että yleispalvelun hintaa verrataan vastaavalla tekniikalla tarjottavien lähinnä vastaavien palvelujen hintaan, sovelletaan lähtökohtaisesti myös kiinteän verkon puhelinpalveluihin. Näin voisi olla esimerkiksi siinä tapauksessa, että yleispalvelua tarjottaisiin kiinteän verkon toteutuksena siitä syystä, että se olisi matkaviestinverkkoa kustannustehokkaampaa. Muistiota on täsmennetty teleyrityksen kuulemisen osalta Elisa Oyj:n lausunnon kohdalla todetulla tavalla. FiCom kritisoi muistion kuvausta käytössä olevista internetyhteyspalvelujen hinnoittelumalleista. Muistion sivulla 11 on kuvattu tämänhetkistä markkinatilannetta veloituksen osalta, eikä se luonnollisesti rajaa tuotteistusmahdollisuuksia. Markkinatietojen mukaan valtaosassa matkaviestinverkon liittymistä oli kuukausimaksullinen tiedonsiirtosopimus (rajoitettu tai rajoittamaton). Muistiota on kuitenkin pyritty selkiyttämään tältä osin. 4.3 Finnet-liitto ry Lausunto edustaa Finnet-liiton sekä sen kaikkien jäsenyritysten kantaa. Vaikka yleispalvelutuotteen hintaa on arvioitava ensisijaisesti käyttäjän näkökulmasta, tulisi myös huomioida, että telepalvelujen hinnat ovat olleet voimakkaassa laskussa jo pitkään muihin kuluttajahintaindeksin ostoskorin pääkomponentteihin verrattuna. Vähävaraisten kansalaisten tukifunktiot kuuluvat lähtökohtaisesti yhteiskunnalle, vaikka uudessa laissa onkin haluttu huomioida myös käyttäjän näkökulma. Teleoperaattorit toimivat kuitenkin normaalin liikeriskin piirissä kuin mikä tahansa yritys. EU:ssa laajakaistan yleispalveluvelvoitetta käytetään vain joissakin maissa, eikä lain soveltamisen tulisi Suomessa poiketa olennaisesti eurooppalaisesta käytännöstä. Etenkin kiinteän 10 (26) verkon rakennuskustannukset ja palvelut ovat tiheämmän asutuksen alueilla käyttäjää kohden edullisempia kuin syrjäseuduilla, joilla kaapelivedot ovat pitkiä ja asiakkaita on vähän. Tosiasiallinen tilanne tulee huomioida kun arvioidaan laissa mainitun keskimääräisen käyttäjän asemaa. Yleispalvelutuotteiden kohtuullisia hintoja arvioidessaan Viestintäviraston tulisi pyrkiä soveltamisohjeissaan kokonaisuutena siihen, ettei tietoyhteiskuntakaaren 94 §:ä valtion korvausvelvollisuudesta teletoimijoille tarvitsisi soveltaa jatkossakaan. Korvausvelvollisuus saattaa kuitenkin realisoitua erityisesti pienempien teleyritysten osalta, koska yrityksen koko tulee pykälän perustelujen mukaan ottaa huomioon. Lausunnon huomioiminen: Viestintävirasto arvioi tietoyhteiskuntakaaren 86 ja 87 §:n nojalla hinnan kohtuullisuutta keskimääräisen käyttäjän kannalta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan edellyttämällä yleispalvelun hinnoittelun seuraavan muuta lähinnä vastaavien palveluiden hintatasoa varmistetaan se, että hinnoittelu on myös vähävaraisten käyttäjien kannalta kohtuullista. Kääntäen on pidetty myös teleyritysten kannalta asianmukaisena edellyttää, että yleispalveluna tarjottavat palvelut vastaavat hinnaltaan ja muilta ehdoiltaan mahdollisimman pitkälle muita palveluita. Yleispalveludirektiivi sääntelee hinnoittelua vain yleisellä tasolla. Kansalliset järjestelmät, joilla yleispalvelun saatavuus varmistetaan, poikkeavat toisistaan suuresti. Suomessa hinnoittelun arviointi perustuu tietoyhteiskuntakaareen, ja mahdollisen ulkomaisen käytännön hyödyntäminen on vain erittäin rajoitetusti mahdollista. Lisäksi joissakin maissa on käytössä erityistariffeja palvelua varten, mitä Suomen lainsäädäntö ei mahdollista. 4.4 TeliaSonera Kohtuullisuuden arvioinnin näkökulma Muistiossa mainitaan useassa kohdassa, että hinnoittelun kohtuullisuus arvioidaan käyttäjän näkökulmasta. Erityisen korostetusti asia on esitetty johdannossa sivulla 3. Tietoyhteiskuntakaaren hallituksen esityksen perusteluissa (s. 147) on asiasta todettu, että yleispalvelun tarkoituksena on kuitenkin taata kohtuuhintaiset peruspalvelut kaikille käyttäjille, joten käyttäjän kannalta tarkastellun hinnoittelun kohtuullisuuden tulee olla arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin kustannuksiin nähden. Hallituksen esityksen perusteella voidaan siis todeta, että yleispalveluyrityksille aiheutuvat kustannukset tulee ottaa huomioon, mutta arvioinnissa painotus on uuden lainsäädännön myötä muuttunut käyttäjäpainotteisemmaksi. Kohtuullisen hinnan arvioinnissa ei voida jättää yleispalveluyrityksen kustannuksia huomiotta. Yrityksen perustuslaillista omaisuudensuojaa ei voida ohittaa pelkästään toteamalla, että yleispalveluyrityksillä on mahdollisuus hakea korvauksia kohtuuttomista yleispalvelusta aiheutuvista nettokustannuksista. 11 (26) Voimassa olevista yleispalvelupäätöksistä Muistiossa todetaan kansallisen yleispalvelusääntelyn perustuvan EU-lainsäädäntöön. Kuten muistion sivulla 4 on todettu, jäsenvaltioiden on yleispalveludirektiivin mukaan pyrittävä pitämään markkinoiden vääristyminen niin vähäisenä kuin mahdollista. Tällä hetkellä voimassa olevat yleispalvelupäätökset eivät ole linjassa EU-sääntelyn kanssa. Voimassa olevien yleispalvelupäätösten perustana oleva analyysi perustuu Suomessa sovellettuun kolmen palveluntarjoajan periaatteeseen, joka on johtanut siihen, että yleispalvelualueet eivät ole missään suhteessa puhe- ja laajakaistapalvelujen saatavuuteen. Yleispalveluhinnoittelun arvioinnin tiukentaminen nykyisten yleispalvelupäätösten voimassa ollessa voi johtaa kohtuuttomiin vaikutuksiin erityisesti Soneralle. Soneralle asetettu velvoitealue on huomattavasti kilpailijoiden aluetta laajempi ja hinnoittelun arvioinnin tiukentaminen lisää entisestään markkinoiden vääristymistä. Yleispalvelulaajakaistan laatutasovelvoitteista ja niiden vaikutuksista Tarkoituksenmukaisen internetyhteyden nopeudelle sekä kuuloja puhevammaisille tarjottavan symmetrisen internetyhteyden nopeudelle on asetettu erityisiä laatutasovelvoitteita. Muistion sivuilla 15–16 on todettu, että ”mahdollisia poikkeavia kustannuksia ei kuitenkaan Viestintäviraston näkemyksen mukaan lähtökohtaisesti tule siirtää tilaajalta perittävään hintaan”. Virasto ei ole perustellut tätä näkemystään lainkaan, vaikka kyseessä olisi merkittävä vaatimus tarjota kaupallisista tuotteista poikkeavaa laatutasoa kaupallisen tuotteen hinnalla. Soneran näkemyksen mukaan laatutasovelvoitteet tulee ottaa huomioon Viestintäviraston arvioidessa yleispalvelutuotteiden hinnoittelun kohtuullisuutta ja sen vertaillessa hintoja muihin tuotteisiin. Laatutasovelvoitteen toteuttaminen vaatii kaupallisista tuotteista poikkeavia järjestelyjä. Jäsenvaltioiden tulisi yleispalveludirektiivin mukaisesti pyrittävä pitämään markkinoiden vääristyminen ja erityisesti palvelujen tarjonta sellaiseen hintaan tai sellaisin ehdoin, jotka poikkeavat tavanomaisista kaupallisista ehdoista, niin vähäisenä kuin mahdollista. Suomessa kaupallisista palveluista poikkeavien tuotteiden tarjoaminen on säädetty pakolliseksi, joten se tulee ottaa myös hinnoittelun kohtuullisuuden yleisessä ja tapauskohtaisessa arvioinnissa huomioon. Kuuluvuuden parantaminen verkossa ja asiakkaan sijaintipaikassa Muistion sivulla 18 ja 20 Viestintävirasto katsoo, että verkon parantamisesta aiheutuvat todelliset kustannukset (uusi tukiasema tai tukiasemaan tehtävät muutokset) eivät saa muodostaa estettä tilaajalle yleispalvelun käyttöön saamiselle. Esimerkiksi tukiaseman muutos- tai rakentamiskustannukset sisäl- 12 (26) lytetään Viestintäviraston mukaan yleisesti ottaen kuluttajilta perittäviin avaus-, käyttö- ja kuukausimaksuihin. Viraston mukaan kyseisten kustannusten periminen yleispalveluliittymän rakentamisesta poikkeaa tavanomaisista ehdoista kyseisen käyttäjän vahingoksi. Teleyritykset laajentavat verkkoaan rakentamalla esimerkiksi uusia tukiasemia, silloin kun investointi on mahdollista kattaa edellä mainituilla maksuilla. Mikäli yleispalveluyrityksellä on velvoite tarjota palvelua alueella, jossa käyttäjämäärä ei riitä kattamaan investointia, aiheutuu yritykselle tappioita. Soneran laajalla yleispalvelualueella tappioriski on kilpailijoita merkittävästi suurempi. Sonera pitää kohtuuttomana, ettei yritykselle koituvia todellisia kustannuksia tällaisissa tilanteissa oteta huomioon. Antenniratkaisuilla tehtävien kuuluvuuden parantamisratkaisujen kustannusarviointiperiaatteet ovat Soneran näkemyksen mukaan oikeita ja linjassa Viestintäviraston uudistettujen yleispalvelulinjausten kanssa. Käyttöön perustuvat maksut Muistioluonnoksessa on todettu, että tiedonsiirron määrään perustuva hinnoittelu voi muodostua käyttäjän kannalta kohtuuttomaksi. Tiedonsiirron määrään perustuva hinnoittelu on kaupallisten ehtojen mukaista, sillä operaattoreilla on tarjolla erityyppisiä käyttömäärään perustuvia liittymiä, joissa käyttömäärän täytyttyä liittymän nopeus voi laskea ja asiakkaalla on mahdollisuus ostaa tiedonsiirron lisäpaketti. Muistioluonnoksen sivulla 11 ei siten ole paikkansa pitävästi kuvattu mobiililaajakaistapalvelujen kaupallista hinnoittelua. Erityisesti sekä puheettä datakäyttöön tarkoitetuissa liittymissä Soneralla on erisuuruisiin datamääriin perustuvia hinnoitteluvaihtoehtoja. Asiakkaalla on mahdollisuus ostaa lisäpaketti käyttömäärän täytyttyä. Kuulo- ja puhevammaisille tarjottavassa Soneran yleispalvelutuotteessa ei ole käyttömäärärajoitusta. Lopuksi Muistioluonnoksessa esitetyt linjaukset tiukentavat yleispalveluhinnoittelun arviointia. Nykyisessä tilanteessa yleispalveluvelvoitteet jakautuvat eri operaattoreiden kesken erittäin epätasaisesti ja jo ilman esitettyjä hinnoittelun arviointiperiaatteita aiheutuu markkinavääristymiä. Markkinoita vääristävien vaikutusten lisääntymisen estämiseksi Viestintäviraston tulisi tehdä pikaisesti uusi yleispalveluanalyysi uudistetuilla arviointiperiaatteilla. Lausunnon huomioiminen: Tietoyhteiskuntakaaren perusteluissa todetaan, että "kohtuullisella hinnalla tarkoitetaan nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltua hintaa." Yleispalveluyritys saattaa joutua tarjoa- 13 (26) maan yleispalveluita myös tappiolla, jos se ei ole yrityksen kokonaistaloudellinen tilanne huomioiden kohtuutonta, kuten aiemmissakin esitöissä on todettu. Mikäli yleispalvelun nettokustannukset muodostavat kohtuuttoman rasitteen, voi yritys hakea niiden korvaamista. Yleispalvelun tarkoituksena on nimenomaan velvoittaa tarvittaessa sellaistenkin investointien tekemiseen, joita ei puhtaan kaupallisin perustein tehtäisi. Viestintäviraston käsityksen mukaan priorisointitoiminteen käyttäminen on tarpeen vain symmetrisen internetyhteyspalvelun toteuttamisessa. Yleispalvelupäätösten perustelumuistiossa tästä aiheutuvat kustannukset on arvioitu kohtuullisiksi. Kuten hinnoittelunarviointimuistiossakin on todettu, ei yleispalvelusääntely edellytä yleispalveluyrityksiä tuotteistamaan yleispalvelulaajakaistaa. Ehtotäsmennykset voivat kuitenkin olla tarpeen osassa nykyisin tarjottavissa palveluista, jos yleispalvelua tarjotaan niiden avulla. Yleispalvelusääntelystä aiheutuvia kustannuksia ei Viestintäviraston näkemyksen mukaan tule siirtää yksinomaan yleispalveluasiakkaiden hintoihin. Viestintäviraston näkemys perustuu seuraaviin seikkoihin: 1) yleispalvelun hinta ei saa muodostua tosiasialliseksi esteeksi palvelun käytölle; 2) kaupallisin perustein tarjotuissa liittymissä ilmoitettu vaihteluväli täyttää yleispalvelun minimivaatimukset tai poikkeaa niistä vain vähän; ja 3) yleispalvelun toteuttamistapa jää teleyrityksen harkintaan, mutta samalla hinnoittelun arvioinnin perusteena on käyttäjän kannalta arvioitu kohtuullisuus. Kuten Viestintävirasto totesi FiComin lausunnon yhteydessä, vain pienessä osassa liittymiä tiedonsiirron hinnoittelu perustuu muuhun kuin kuukausimaksulliseen (käyttökatolliseen tai -katottomaan) hinnoitteluun. Viestintävirasto katsoo, ettei käyttömäärään perustuvan hinnoittelun kohtuullisuutta tule verrata suoraan kaikkien matkaviestinverkon liittymien keskimääräiseen datasiirtokäyttöön. Sen sijaan huomioon voidaan ottaa mobiililaajakaistaliittymien keskimääräinen tiedonsiirtomäärä. Sitäkin voidaan pitää vain indikaattorina keskimääräisen käyttäjän käyttömäärästä. Ehdot eivät myöskään saa olla syrjiviä suhteessa muihin matkaviestinverkon laajakaistapalveluihin.2 Viestintäviraston näkemyksen mukaan symmetristä internetyhteyspalvelua ei lähtökohtaisesti tulisi tarjota tiedonsiirtomäärältä rajoitettuna. Viestintävirasto tulee selvittämään yleispalveluvelvoitteiden välttämättömyyden uudistetuilla periaatteilla mahdollisimman pian. 2 Viestintävirasto totesikin muistiossa, että muissa suurimpien operaattoreiden matkaviestinverkossa kuluttajille tällä hetkellä tarjoamissa uusissa (kuukausimaksullisissa internetin käyttöön tarkoitetuissa) laajakaistaliittymissä kuin yleispalvelulaajakaistoissa ei ole tiedonsiirron määrällisiä rajoituksia. 14 (26) 5 5.1 Viranomaisten lausunnot Kansaneläkelaitos Kela piti ehdotettuja periaatteita hyvinä. On erittäin tärkeää varmistua siitä, että palvelut ovat vaihtoehtoisilla toteutustavoilla tosiasiallisesti kaikkien käyttäjäryhmien saatavilla kohtuuhintaisesti sijaintipaikasta riippumatta. Erityisen tärkeää on, että matkaviestinverkon liittymällä toteutettu palvelu kuuluu tilaajan asunnon sisällä paikassa, johon tämä pääsee mahdollisesti käyttämillään apuvälineillä. Lausunnon huomioiminen: Tietoyhteiskuntakaari lähtee siitä, että teleyritys voi valita yleispalveluna tarjottavan liittymän toteutustavan. Viestintävirastolla ei ole mahdollisuutta edellyttää vaihtoehtoisten toteutustapojen tarjoamista. Jos yleispalvelu toteutetaan matkaviestinverkon liittymällä, sen tulee toimia vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisätiloissa. Laajakaistapalvelun käyttö voidaan mahdollistaa myös muualla asunnossa esimerkiksi langattoman lähiverkon (WLAN) avulla. Puhelinpalvelun osalta on mahdollista hyödyntää esimerkiksi pöytäpuhelinta, jossa on langaton päätelaite (DECT). 5.2 Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV pitää hyvänä muistiossa valittua näkökulmaa, jonka mukaan muistiossa keskitytään erityisesti tietoyhteiskuntakaaren voimaantulon myötä muuttuneisiin arviointiperusteisiin ja siihen, että kohtuullista hintaa tarkastellaan uuden lainsäädännön myötä nimenomaan käyttäjän kannalta. Tähän liittyen KKV kannattaa erityisesti esimerkiksi Viestintäviraston näkemyksiä rakentamiskustannusten kohtuullisuusarvioinnista. KKV katsoo samoin kuin Viestintävirasto, että langattomaan tai kiinteään verkkoon tehtävistä muutoksista aiheutuvien kustannusten veloittamista ei yleensä olisi pidettävä tietoyhteiskuntakaaren 86 tai 87 §:n perusteella kohtuullisena. Samoin KKV on Viestintäviraston kanssa samaa mieltä siitä, että koska uuden lainsäädännön tavoitteena on varmistaa nimenomaan se, että yleispalvelujen hinnoittelu seuraa keskimääräistä hinnoittelua, kohtuullisuuden arvioinnissa ei voida enää antaa samalla tavoin merkitystä vain yleispalveluna tarjottavien liittymien hintatasolle. KKV toteaa kuitenkin, että yleispalvelun tarjonta- ja hinnoitteluvelvoitteista olisi perusteltua tehdä vaikutusarvio siitä, kuinka suuresta euromäärästä kokonaisuudessaan on kyse ja miten luonnoksessa esitetyt hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin menetelmät vaikuttavat toimialan ja viranomaisten kustannuksiin ja mitkä ovat menettelyllä saavutettavat hyödyt muihin menetelmiin verrattuna sekä verrattuna tilanteeseen, jossa yleispalveluvelvoitetta ei olisi asetettu. KKV ei voi ilman tarkempaa selvitystä ottaa kantaa siihen, minkälaisia kokonaisvaikutuksia luonnoksessa kuvatulla menettelyllä on markkinoihin. 15 (26) Yleisesti yleispalveluyritysten nimeämisestä KKV huomauttaa, että yleispalveluvelvoitteiden tarpeellisuuden arvioinnissa tulee ensisijaisesti tarkastella sitä, millainen kilpailutilanne yleispalveluiden tarjonnan markkinoilla vallitsee. Lähtökohtana tulee aina olla palveluiden tarjonta kilpailullisin perustein ja velvoitteita tulisi asettaa ainoastaan siltä osin kuin se on välttämätöntä lain mukaisten yleispalveluiden saatavuuden turvaamiseksi. KKV kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että edellisten yleispalveluvelvoitepäätösten jälkeen matkaviestinverkko-operaattorit ovat taajuushuutokaupassa saaneet uusia 800 MHz:n alueen taajuuksia, joiden avulla operaattorit ovat laajentaneet ja laajentavat edelleen 4G-verkkojensa peittoa. Niin ikään menettelyssä tulee kiinnittää huomiota siihen, että velvoitteita asetetaan syrjimättömin, tasapuolisin ja avoimin perustein. Hintatason seurantaan liittyen muistiosta ei käy tarkemmin ilmi, mitä hintoja vertailutietona tullaan keräämään. Hintojen kokonaistasoon vaikuttaa olennaisesti se, huomioidaanko keräysvaiheessa liittymien tarjous- vai normaalihinta. Yksi suurten operaattoreiden kuluttajamyynnin päätuotteista on tyypillisesti tarjoushintainen pakettiliittymä, jonka normaalihinnan ja tarjoushinnan välillä saattaa olla useiden kymmenien prosenttien ero. Näihin alennustuotteisiin liittyvät tarjouskaudet ovat KKV:n havaintojen mukaan usein varsin pitkiä, jopa kahden vuoden mittaisia. Lisäksi operaattorit itse aktiivisesti uudistavat sopimuskantaansa ja tarjoavat kuluttaja-asiakkailleen tarjouskauden päättyessä uutta liittymäsopimusta tarjoushintaa vastaavaan hintaan. Tämä johtaa siihen, että merkittävä osa tarjoushintaisen tuotteen ostaneista kuluttajista ei koskaan maksa liittymästä sen hinnastoon merkittyä normaalihintaa. Näin ollen tuotteen normaalihinnan käyttäminen vertailuhintana ei välttämättä antaisi luotettavaa kuvaa liittymien keskimääräisestä hintatasosta. Muistion sivulla 13 puolestaan todetaan, että yleispalveluna tarjottavien puhelinpalvelujen hintatasoa tullaan seuraamaan lähtökohtaisesti suhteessa sellaisten tavanomaisten matkaviestinverkon liittymien hinnoitteluun, joiden veloitus perustuu käyttöön. KKV toteaa, että muistion perusteella jää epäselväksi, tarkoitetaanko käyttöön perustuvalla veloituksella tässä yhteydessä ainoastaan liittymiä, joiden kaikista puheluista veloitetaan käytön mukaan, vai tullaanko hintatasoa tarkastelemaan myös niiden liittymien osalta, joiden kuukausihintaan sisältyy rajattomasti normaalihintaisia kotimaan puheluja. KKV:n havaintojen mukaan kyseiset yleispalvelutason ylittävät liittymätyypit ovat aiemmin todetuin tavoin tällä hetkellä yksi suurten operaattoreiden kuluttajamyynnin päätuotteista. Lausunnon huomioiminen: Hinnoittelun seurannassa kerätään tällä hetkellä normaalihintoja. Tarjoushintojen keräämiseen liittyy useita käytännön haasteita, mutta mahdollisuuksia huomioida tarjoushinnoittelu selvitetään. Kuten muistiossa todetaan, Viestintävirasto pitää hyvänä sitä, että teleyritykset eivät ole tuotteistaneet matkaviestinverkon 16 (26) puhelinpalveluita yleispalveluliittymäksi, jolloin tilaaja voi valita itselleen sopivimman palvelun. Mikäli tällaisen palvelun hinnan kohtuullisuutta jouduttaisiin arvioimaan, olisi tapauskohtaisen arvioinnin perustuttava keskimääräisen käyttäjän käyttömäärään. Maksettavaksi tulevan hinnan kohtuullisuutta arvioitaessa olisi mahdollista verrata hintaa paitsi minuuttihinnoiteltuihin myös puhepaketin sisältäviin liittymiin. Viestintävirasto on vuonna 2014 yhteistyössä teleyritysten ja käyttäjiä edustavien järjestöjen kanssa uudistanut yleispalveluyritysten nimeämisessä noudatettavan menettelyn. Yleispalvelua koskevan sääntelyn tarkoituksena on toimia turvaverkkona eli taata käyttäjille viestintäpalvelut silloin, kun niitä ei ole kaupallisesti tarjolla. Viestintäviraston tavoitteena on, että yleispalveluvelvoitteet kohdistetaan vain niille alueille, joilla ei ole kaupallista saatavuutta tai joilla ilmenee ongelmia saatavuudessa, ja että velvoitteita asetetaan vain, jos vapaaehtoista yleispalvelun tarjoavaa teleyritystä ei löydy. Viestintäviraston näkemyksen mukaan jatkossa yksikin palveluntarjoaja riittää turvaamaan yleispalvelun saatavuuden. Hinnoittelun arvioinnin yhteydessä vaikutusarvion tekemisestä on saatavissa vain vähän hyötyä, koska käyttäjillä on joka tapauksessa oikeus yleispalveluihin kuuluviin palveluihin. Teleyritys valitsee liittymän toteutustavan, mikä lähtökohtaisesti takaa sen, että toteutustapa on kustannustehokas. Viestintävirastolla on velvollisuus valvoa hinnan kohtuullisuutta käyttäjän kannalta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan varsinaisen vaikutusarvion tekeminen asiasta kuuluu osaksi lainvalmistelua, jolloin on mahdollista valita erilaisten sääntelyratkaisujen välillä. Viestintävirasto on kuitenkin arvioinut, että kiinnittämällä huomiota hinnoittelun arvioinnissa kaupallisen tarjonnan hinnoitteluun rajoitetaan sääntelyn mahdollisia haittavaikutuksia. Haittavaikutuksia minimoidaan myös yleispalveluyrityksen valinnassa noudatettavilla puolueettomuuden ja syrjimättömyyden periaatteilla. Mikäli teleyritysten välillä ei kustannustehokkuuteen eli verkkojen kattavuuden tarkasteluun perustuvan vertailun jälkeen voida löytää merkityksellisiä eroja, tasapisteissä olevat teleyritykset tulevat yhtäläisesti huomioiduiksi yleispalveluyrityksen valinnassa. 6 6.1 Muiden lausunnonantajien lausunnot Kuluttajaliitto ‒ Konsumentförbundet ry Liitto on tyytyväinen, että yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa näkökulma siirtyy selkeästi käyttäjän kannalta tapahtuvaan tarkasteluun. Muutos kohtuullistaa hinnoittelua erityisesti harvaan asutuilla alueilla ja parantaa siten merkittävästi kuluttajien tosiasiallisia mahdollisuuksia yleispalveluliittymän hankintaan. Erityisen tyytyväinen Kuluttajaliitto on keskimääräisiä kohtuullisia rakentamiskustannuksia koskevaan Viestintäviraston näkemykseen. Kuluttajaliito pitää perusteltuna myös kantaa, jonka mukaan pelkästään yleispalveluliittymän hankkijoilta perittävät kustannukset ovat kohtuuttomia. 17 (26) 6.2 Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry Kuulo- ja puhevammaiset henkilöt tarvitsevat apuvälineitä kommunikointinsa tueksi. Ilman apuvälineitä kuulo- ja puhevammaiset henkilöt eivät saa vastaavia palveluita kuin normaalikuuloiset ja puhuvat henkilöt saavat. Tämä taas saattaa kuuloja puhevammaiset henkilöt huonompaan asemaan ja sitä voidaan pitää syrjintänä, josta on erikseen säädetty 1.1.2015 voimaan tulleessa yhdenvertaisuuslaissa (20.1.2004/21). Liitto esittää, että sana "lähtökohtaisesti" poistettaisiin muistion luvuista 3.3.2 (poikkeavia kustannuksia ei tulisi lähtökohtaisesti siirtää tilaajalta perittävään hintaan) ja 3.3.4 (mm. puhelupalveluihin ei lähtökohtaisesti tulisi soveltaa erilaisia hinnoitteluperusteita eri asiakasryhmille). Lausunnon huomioiminen: Lukuisia käytännössä ilmeneviä erilaisia tapauksia ajatellen ei ole perustelua käyttää muistiossa ehdotonta ilmaisua. Tapauskohtainen arviointi tehdään joka tapauksessa kansalliseen ja alueelliseen hintatasoon verraten. 6.3 Invalidiliitto Invalidiliitto katsoo, että Viestintäviraston laatima muistio yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnista nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltuna on kannatettavaa vammaisten kuluttajien oikeuksien varmistamiseksi. Viestintäviraston roolin jakautuminen muistiossa kuvatusti oma-aloitteeseen ennakkovalvontaan ja toimenpidepyynnön esittämisen jälkeen yksittäistapauksessa toteutettavaan jälkivalvontaan merkitsee tehokasta ja uskottavaa valvontamekanismia. Tietoyhteiskunnan sähköisen viestinnän palveluiden saatavuus ja esteettömyys edistävät fyysisesti vammaisten henkilöiden itsenäistä elämää ja osallisuutta yhteiskunnan toimintoihin pitkien välimatkojen Suomessa. Invalidiliitto kiinnittää kuitenkin Viestintäviraston huomiota kustannuksiin, joita saattaa aiheutua käyttäjälle kuuluvuuden parantamisesta sijaintipaikassa. Viestintäviraston muistiosta käy ilmi, että käyttäjä vastaisi jatkossakin kohtuullisista antennikustannuksista kuuluvuuden parantamiseksi sijaintipaikassa. Viestintäviraston näkemyksen mukaan langattoman liittymän kuuluvuus on riittävä, jos liittymällä voidaan käyttää yleispalveluun kuuluvia puhelin- ja internetyhteyspalveluja kiinteästi vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisätiloissa. Invalidiliiton mielestä tämä ei ole liikkumisrajoitteisen henkilön kannalta tarkasteltuna kohtuullinen ehto. Jos fyysisesti vammaisen henkilön käytössä oleva liikkumisen apuväline menee rikki tai hän tapaturmaisesti kaatuu pyörätuolilla, niin henkilö ei edes välttämättä pääse siirtymään itsenäisesti asunnon ainoaan kuuluvuuspisteeseen soittaakseen apua. Invalidiliiton tietoon on tullut tilanne, jossa nuoren aikuisen pyörätuolinkäyttäjän liittymä on toiminut vain vuokraasunnon ulkoparvekkeella. Tämä tilanne on koskenut kaikkien operaattoreiden tarjoamia liittymiä johtuen ilmeisesti ainakin osittain rakennuksen rakennusteknisistä ominaisuuksista. Inva- 18 (26) lidiliitto katsoo, että kuvatunlaisessa tilanteessa olisi kohtuutonta periä esim. talon ulkopuolelle lisäantennin asentamisesta aiheutuvia kustannuksia käyttäjältä. Vammasta voidaan katsoa muodostuvan lisäkuluja varsinkin tilanteissa, joissa henkilö ei pääse siirtymään edes siihen ainoaan kuuluvuuspisteeseen. Tällöin puhelinliittymää ei voida käyttää sopimuksen mukaisesti. Voidaan perustellusti kysyä, tuleeko tällaisessa tilanteessa käyttäjän vastattavaksi kuluja, jotka johtuvat rakennusteknisistä määräyksistä (esim. energiatehokkuus, ns. selektiivi-ikkunat). Erityisesti tämä koskee pienituloisia vammaisia henkilöitä, jotka asuvat vuokralla. Invalidiliitto katsoo, ettei asukasta voitaisi tällaisessa tilanteessa velvoittaa vastaamaan kuuluvuutta parantavista lisäratkaisuista asunnossa. Sen sijaan omistusasunnossa asuvat kansalaiset, ml. vammaiset henkilöt, tekevät tietoisia ostopäätöksiä. Tällöin heidän voidaan edellyttää vastaavan myös em. kuuluvuutta parantavista lisälaitteista. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka Suomi on allekirjoittanut ja sopimuksen käsittely on nyt eduskunnassa, artiklan 21 (Sanan- ja mielipiteenvapaus sekä tiedonsaanti) alakohdan a) mukaan valtion tulee toteuttaa kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vammaisille henkilöille annetaan tietoa oikea-aikaisesti ja ilman lisäkuluja sellaisessa saavutettavassa muodossa ja sellaista saavutettavaa teknologiaa käyttäen, jotka soveltuvat eri tavoin vammaisille henkilöille. Tämä tarkoittaa sitä, että puhelinliittymän osittainenkin toimimattomuus asunnossa estää hätäpuhelut ja lisäksi operaattoreiden ja käyttäjän reaaliaikaisen yhteydenpidon. Vammaisten henkilöiden kannalta kyse ei ole keskimääräisen käyttäjän kannalta tehtävästä arvioista kaikissa Viestintäviraston muistiossa kuvatuissa tilanteissa vaan positiivisesta erityiskohtelusta, jolloin tietty heikossa asemassa olevaan ryhmään kuuluva henkilö, kuten vammainen asetetaan positiivisten erityistoimien välityksellä yhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa. Siten positiivista erityiskohtelua edustaa esim. valtioneuvoston asetus kuulo-, puhe-, ja näkövammaisille tarjottavien yleisten puhelinpalveluiden vähimmäisvaatimuksista (1247/2014), joka Viestintäviraston muistiossa mainitaan. Invalidiliiton mielestä sähköisten palvelujen tarjoajat pitäisi myös saattaa sopimuspakon tai yleispalveluvelvoitteen piiriin. Tämä lisäisi yksityisten palveluntarjoajien velvollisuutta kohdella vammaisia yhdenvertaisesti kuluttajina sekä noudattaa omia sopimusehtojaan yhdenvertaisesti vammaisten asiakkaiden kanssa. Lausunnon huomioiminen Viestintävirasto nimeää puhelin- ja internetyhteyspalvelun tarjoamiseen velvolliset yritykset ja valvoo näiden palvelujen hinnoittelua. Yleispalveluyrityksen velvoite ei sen sijaan kohdistu päätelaitteeseen tai sen ominaisuuksiin. Yleispalveluun kuuluvat palvelut määritellään lailla. 19 (26) Jos yleispalvelu toteutetaan matkaviestinverkon liittymällä, sen tulee toimia vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisällä. Laajakaistapalvelun käyttö voidaan mahdollistaa myös muualla asunnossa esimerkiksi langatonta lähiverkkoa (WLAN) hyödyntäen. Puhelinpalvelun osalta on mahdollista hyödyntää esimerkiksi ulkoiseen antenniin kytkettyä pöytäpuhelinta, jossa on langaton päätelaite (DECT). Viestintävirasto on mukana selvittämässä toimenpiteitä, joilla sisätilakuuluvuutta voidaan parantaa.3 Viestintävirasto valvoo yleispalvelua koskevan sääntelyn nojalla, että näkövammaisten käyttäjien saatavilla on liittymiä, joita koskevan asiakassuhteen hoitamisessa tarvittavat palvelut ovat saatavilla esteettömästi. Lisäksi uudistetun viestintäverkkojen ja palvelujen laatua ja yleispalvelua koskevan määräyksen 58 perustelut ja soveltaminen -muistiossa Viestintävirasto on suositellut teleyrityksille toimenpiteitä asiakaspalvelun esteettömyyden varmistamiseksi. Viestintävirasto on korostanut teleyrityksille esteettömyyden merkitystä erityisesti, kun kyse on yleispalveluun liittyvästä tiedottamisesta. 6.4 Suomen Omakotiliitto ry Omakotiliitto pitää tärkeänä sitä, että viestintäpalvelujen saatavuus ja toteutuminen voidaan taata kohtuullisin rakentamis- ja käyttökustannuksin kaikkialla Suomessa, tasapuolisesti kaikille vakituisille asukkaille. Omakotiliitto nostaa esiin muun muassa sen, että kohtuullisen hinnoittelun valvontamenettelyn tilanteissa, joissa yleispalvelun toteuttamiseen vaaditaan lisälaitteita tai vahvistimia, tulee olla tasapuolista asuinpaikasta riippumatta. Vanhuspalvelulain tavoitteena on kotiin annettavien palveluiden ensisijaisuus ja pitkäaikaisen laitoshoidon viimesijaisuus. Ikääntyneiden turvallinen asuminen ja kotiin annettavat palvelut tulevat olemaan entistä enemmän toimivista ja turvallisista tietoliikenneyhteyksistä riippuvaisia. Näiden palveluiden käytön vaatimien tietoliikenneyhteyksien tulee olla kohtuuhintaisesti saatavilla. Muistion mukaan on riittävää, että yleispalveluasiakkaalle tarjotuista liittymistä yksi on kohtuuhintainen. On ajankohtaista kysyä, voidaanko tällä määrittelyllä taata kohtuuhintaiset ja vakaat tietoliikenneyhteydet, jotka tukevat ikääntyneen asukkaan turvallista asumista omassa kodissa. Määrittely siitä, että yleispalveluasiakkaalle tarjotuista liittymistä yksi on kohtuuhintainen, ei millään tavoin myöskään tue kiinteän huippunopean tietoliikenneyhteyden edistämistä Suomessa. Omakotiliitto näkee mobiiliverkon kehittymisen hyvänä asiana, mutta ongelmallisena sen tilanteen, jossa tietoliikenneverkon kehittäminen jää pelkästään mobiiliverkon varaan. 3 Ks. esimerkiksi https://www.viestintavirasto.fi/viestintavirasto/tilaisuudet/esitysmateriaalit/antenniverkkotyopa ja.html . 20 (26) Omakotiliitto korostaa niiden toimien merkitystä, joilla alennetaan viestintäpalveluverkkojen rakentamis- ja käyttökustannuksia sekä tähdätään kustannustehokkaisiin ratkaisuihin nyt ja tulevaisuudessa. Näitä ovat myös pientaloalueiden huomioiminen omina asuinryhminä, nykyisen infran hyödyntäminen ja infran kevyempi rakentaminen. Pientaloalueella ja haja-asutusalueilla tulee olla tarjolla sellaisia rakentamissääntöjä ja määräyksiä, jotka tukevat kevyempää ja omatoimista laajakaistaverkon rakentamisen tapaa ja menetelmiä. Lausunnon huomioiminen: Periaate, jonka mukaan tilaajan voidaan yleensä edellyttää vastaavan itse liittymän kuuluvuutta parantavan päätelaitteen antennin tai pienimuotoisen ulkoisen lisäantennin kohtuullisista kustannuksista, koskee koko maata. Niillä alueilla, joille yleispalveluun kuuluvien palvelujen katsotaan olevan saatavissa mainitunlaisella ratkaisulla kaupallisin perustein, ei nimetä yleispalveluyritystä. Siksi voidaan pitää lähtökohtaisesti kohtuullisena, että myös alueilla, joille on nimetty yleispalveluyritys, tilaaja vastaa yleensä itse kuuluvuutta parantavista laitteista. On kuitenkin tosiasia, että asuinpaikka vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia laajakaistapalveluita tilaajan saatavissa on. Yleispalvelusääntely takaa viestinnän peruspalvelujen saatavuuden kaikille kuluttajille ja yrityksille. Omakotiliitto kysyy, onko yhden tarjotun liittymän kohtuuhintaisuus riittävää, jotta taataan kohtuuhintaiset ja vakaat tietoliikenneyhteydet, jotka tukevat ikääntyneen asukkaan turvallista asumista omassa kodissa. Viestintävirasto toteaa, että teleyrityksellä on oikeus valita tapa, jolla se toteuttaa yleispalvelun. Koska Viestintävirastolla ei ole mahdollisuutta edellyttää, että yleispalveluyrityksen olisi tarjottava tilaajalle vaihtoehtoisia ratkaisuja yleispalvelun toteuttamiseksi, voi Viestintävirasto arvioida vain tilaajalle halvimman ratkaisun hinnoittelun kohtuullisuutta. Nopeiden laajakaistaverkkojen rakentamista edistetään muun muassa Laajakaista 2015 -hankkeen avulla. Yleispalvelun tarkoituksena sen sijaan on taata viestinnän peruspalvelun toteutuminen kustannustehokkaalla ja käyttäjän kannalta edulliseen hintaan, jolloin liittymän toimittaminen mobiiliverkon avulla on usein tarkoituksenmukaisinta. Verkkojen yhteiskäyttöä ja rakentamista koskee EU:n ns. laajakaistadirektiivi (2014/61/EU), joka on saatettava kansallisesti voimaan 1.1.2016 mennessä. Direktiivin tarkoitus on alentaa laajakaistarakentamisen kustannuksia muun muassa edistämällä verkkojen yhteiskäyttöä ja -rakentamista, yksinkertaistamalla lupaprosessia ja yhtenäistämällä nopeiden verkkojen asentamista uusissa ja peruskorjattavissa rakennuksissa. 6.5 Suomen Yrittäjät Suomen Yrittäjien mielestä uudistettu muistio ottaa tietoyhteiskuntakaaren velvoitteet riittävässä määrin huomioon. 21 (26) 6.6 Sähköherkät ry. Yhdistys viittasi Viestintäviraston muutama vuosi sitten tekemässä selvityksessä eri käyttäjäryhmien erityistarpeista yleispalveluissa esitettyihin yksityiskohtiin sähköherkkien reagoinnista mm. langattomaan teknologiaan liittyville sähkömagneettisille kentille ja säteilylle ja heille soveltuviin ratkaisuihin yleispalveluliittymän järjestämisessä (joko kiinteän verkon liittymä tai järjestely, josta ei aiheudu heille vahingollista sähkömagneettista altistusta). Yhdistys viittasi myös siihen, että pääosa sähköherkistä on heikossa taloudellisessa asemassa sen johdosta, että heidän oireistonsa ei välttämättä oikeuta mihinkään sairastuneille yleensä tarkoitettuhiin sosiaalipoliittisiin etuuksiin. Muistioluonnoksen linjaukset ovat käyttäjän kannalta aiempaan verrattuna parannuksia ja sinänsä paljolti hyväksyttäviä. Linjauksiin sisältyy sähköherkkiä ajatellen monia erilaisia ongelmia. Yhdistys on esittänyt, että lakitekstistä olisi poistettu viittaus pelkkiin keskimääräisen käyttäjän kustannuksiin. Yhdistyksen mukaan täsmennys näyttäisi tarkoittavan sitä, että varsinainen lähtökohta on käyttäjän kannalta kohtuullinen hinta ja keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullinen hinta vain yksi arvioinnissa käytettävä kriteeri. Perusteluissa viitataan erityisesti sen mahdollistamiseen, että mm. pienituloiset käyttäjät saadaan näiden kaikille tarkoitettujen palvelujen piiriin. Täsmennyksen katsottiin myös paremmin vastaavan vammaisten erityistarpeita koskevia yleispalveludirektiivin määräyksiä. Täsmennys on välttämätön sähköherkkien kohdalla. Kun heidän taloudellinen asemansa on yleensä heikko, voi keskimääräisen käyttäjän hintataso sellaisenaan usein olla heille liian korkea. Lisäksi sähköherkät voidaan lakia sovellettaessa perustellusti sisällyttää vammaisten käsitteen piiriin. Yhdistyksen mukaan lain täsmennyksellä ei ole ollut toivottua ja perustelutekstistä ilmenevää merkitystä muistioluonnoksen arviointiperusteisiin muutoin kuin viittauksena yleispalveludirektiivin pienituloisia ja vammaisia käyttäjiä koskeviin tavoitteisiin. Tämän seurauksena keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hintatasolla on sähköherkkien kannalta liian suuri merkitys. Yhdistys esittää siksi, että arviointikriteereissä otettaisiin lakiesityksen edellä selostettu täsmennys paremmin huomioon. Sähköherkkien kannalta erityisen ongelmallinen on yleispalveluyrityksen oikeus valita yleispalvelun toteuttamisessa noudatettava teknologia. Langattoman verkon liittymä on ilman kalliita erityisjärjestelyjä sähköherkille täysin sopimaton aiheuttamiensa terveydellisten oireiden takia. Periaatteessa teknologianeutraalisuuden pitäisi merkitä myös sitä, että käyttäjä voisi valita liittymän hänelle soveltuvalla teknologialla ainakin siellä, missä se on mahdollista ja tapauksissa, joissa siihen on perusteltu tarve kuten sähköherkillä. Nykyinen järjestelmä lähtee kuitenkin siitä, että yleispalveluyritys saa tarjota liittymän parhaaksi katsomallaan teknologialla, joka nykyisin varsin usein on langaton. Tilanne on sähköherkän käyttäjän kannalta täysin 22 (26) kohtuuton ja johtaa helposti käytännön tasolla jopa syrjintään. Yhdistys esittää edelleen, että yhdistyksen, Viestintäviraston ja operaattorien kesken yhteistyössä yritettäisiin löytää sähköherkille käyttäjille soveltuva liittymäjärjestely yleensä ja etenkin niillä alueilla, joilla yleispalveluyritys voi käyttää vain langatonta teknologiaa. Sähköherkälle soveltuvan liittymän kustannuksista voi tulla ongelmia myös, jos liittymä järjestetään langattoman teknologian alueella ns. antennitelakan avulla, jossa yhteys tuodaan käyttäjälle langallisena niin kaukana käyttöpisteestä sijaitsevasta antennista, ettei langattomuudesta aiheudu sähköherkälle oireita. Muistioluonnoksen mukaan kuuluvuuden parantamiseksi langattoman verkon alueella tarvittavan pienimuotoisen ulkoisen antennin kohtuullisista kustannuksista edellytettäisiin yleensä tilaajan olevan vastuussa. Periaatteen soveltaminen sähköherkän käyttäjän tarvitsemaan paljolti vastaavan tyyppiseen ratkaisuun ja kustannusten jääminen sähköherkän käyttäjän kannettaviksi olisi selvästi kohtuutonta. Tarve tällaiseen ratkaisuun voi johtua terveydellisistä syistä. Yhdistys esittää, että sähköherkkien kohdalla noudatettaisiin heidän vastattavakseen tulevan hinnan kohtuullisuuden arvioinnissa heidän taloudellista kantokykyään vastaavaa tasoa, joka voisi tilanteen mukaan olla yleistä keskimääräisen käyttäjän tasoa alempi. Yhdistys pitää sähköherkkien kohdalla kohtuuttomana muistion lähtökohtaa siitä, että tilaaja ei voi edellyttää liittymän toteuttamista kiinteässä verkossa. Jos tilaaja tästä huolimatta haluaa kalliimman kiinteän verkon liittymän, eivät sen kustannukset kuuluisi lain 86 ja 87 §:n soveltamisalaan, eli niiden mahdolliseen kohtuuttomuuteen ei voisi vedota. Sähköherkille olisi oltava mahdollista saada liittymä heille soveltuvalla, esimerkiksi kiinteän verkon teknologialla siellä, missä se vielä on mahdollista, ja sellaisella hinnalla, joka on sähköherkän käyttäjän kannalta kohtuullinen. Yrityksellä on mahdollista hakea valtion varoista korvausta kohtuuttoman taloudellisen rasitteen muodostavasta osuudesta yleispalvelun aiheuttamista nettokustannuksista. Tähän nähden sähköherkkien terveydellisistä syistä tarvitseman liittymän toteuttamisen heidän kannaltaan kohtuullisella hinnalla ei pitäisi olla yleispalveluyrityksille ylivoimaista etenkään, kun otetaan huomioon sähköherkkien toistaiseksi vielä suhteellisen vähäinen lukumäärä. Sähköherkkien kannalta hankaluuksia aiheuttaa osaltaan se, että kaikkia yleispalveludirektiivin sisältämiä keinoja pienituloisten yleispalvelujen käyttäjiksi liittymisen edistämiseksi ei ole otettu Suomen lainsäädäntöön. Sähköherkkien kannalta näistä keskeinen on nykyinen valtioneuvoston asetus kuulo-, puhe- ja näkövammaisille tarjottavien yleisten puhelinpalvelujen vähimmäisvaatimuksista. Yhdistys on esittänyt asetusluonnoksesta liikenne- ja viestintäministeriölle antamassaan lausunnossa, että asetus koskisi edellä mainittujen lisäksi myös ainakin tärkeimpiä muita vammaisryhmiä, erityisesti sähköherkkiä, jotka 23 (26) ovat monessa suhteessa näistä ongelmallisin. Asetuksessa tulisi mainita, että yleispalveluliittymä sähköherkille käyttäjille olisi järjestettävä käyttämällä sellaisia teknisiä ratkaisuja, että sähkömagneettisen kentän ja säteilyn aiheuttama altistus estetään kokonaan tai ainakin niin paljon, että se ei aiheuta heille terveysvaaraa tai -haittaa. Myöskään vielä jäljellä olevasta lankaverkosta ei tule luopua, ennen kuin on tarjolla sähköherkille sopivia ratkaisuja koko maassa kohtuullisella hinnalla. Myös viestintäviraston määräys viestintäverkkojen ja palvelujen laadusta ja yleispalvelusta tulee uudistettavaksi. Jos sähköherkkiä koskevia edellä mainittuja esityksiä ei jostakin syystä haluta sisällyttää valtioneuvoston asetukseen, esitämme, että ne otettaisiin tähän viestintäviraston määräykseen. Lausunnon huomioiminen: Viestintävirasto voi tietoyhteiskuntakaaren 86 ja 87 §:n nojalla arvioida hinnan kohtuullisuutta keskimääräisen käyttäjän kannalta. Erityisryhmien tarpeiden huomioon ottaminen säännöksiä sovellettaessa on siten rajoitettua. Viestintäviraston näkemyksen mukaan edellyttämällä hinnoittelun seuraavan muuta hintatasoa kuitenkin varmistetaan pitkälti se, että hinnoittelu on myös erityisryhmien kannalta kohtuullista. Viestintävirasto on jo aiemmin katsonut, että tilaajan voidaan edellyttää vastaavan itse liittymän kuuluvuutta parantavan päätelaitteen antennin tai pienimuotoisen ulkoisen lisäantennin kohtuullisista kustannuksista. Kohtuullisena ratkaisuna voidaan yleensä pitää enintään viiden metrin korkeudella maanpinnasta sijaitsevaa pienimuotoista suuntaavaa antennia. Linjaus koskee kaikkia tilaajia yhdenvertaisesti. Viestintävirastolla ei ole mahdollisuutta edellyttää teleyrityksen tarjoavan yleispalvelua useilla eri tekniikoilla. Lain esitöistä ilmenee, että mikäli asiakas valitsee erilaisista tarjotuista liittymistä kalliimman vaihtoehdon, tulee tällöin asiakkaan kantaa valintansa aiheuttamat lisäkustannukset. Viestintävirastolla ei ole toimivaltaa velvoittaa yleispalveluyritystä tarjoamaan yleispalveluun kuuluvia palveluja tietyllä tekniikalla, kuten langallisen verkon välityksellä. Yleispalvelua koskevan sääntelyn mukaan vammaisten erityistarpeista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Ennen asetuksen antamista Viestintäviraston on tarvittaessa laadittava vammaisten erityistarpeista selvitys. Viestintävirasto on vuonna 2011 laatinut selvityksen eri käyttäjäryhmien erityistarpeista yleispalvelussa (Työryhmäraportti 2/2011). Selvityksessä on käsitelty myös sähköherkille soveltuvien viestintäpalvelujen toteutusta ja todettu mm., että puhelinliittymän toteutus matkaviestinverkossa on mahdollista järjestää GSM-pöytäpuhelimella, jossa on ulkoisen antennin liitäntämahdollisuus. Tällainen liittymä ei kuitenkaan raportin mukaan sovellu ainakaan kaikille sähköyliherkille. Viestintäviraston on määräyksenantovaltuutta käyttäessään otettava huomioon yleispalvelusääntelyn teknologianeutraaliuden vaatimus. Yleispalveluyrityksen velvoitteet eivät kohdistu 24 (26) päätelaitteeseen tai sen ominaisuuksiin, vaan käyttäjällä on mahdollisuus valita itse käyttämänsä päätelaite. 6.7 Valtakunnallinen vammaisneuvosto Vammaisuus sinänsä voi aiheuttaa tarvetta käyttää puhelinta tai laajakaistaa tavanomaista suuremmassa määrin tai tavanomaisesta käytöstä poikkeavalla tavalla. Vammaisuudesta aiheutuva keskimääräistä suurempi tarve telepalveluiden käytölle tai vammaisuuden aiheuttama pienituloisuus ei saa muodostua esteeksi tietoyhteiskunnan jäsenyydelle tai niiden palveluiden käytölle, joista vammaiset ihmiset ovat erityisen riippuvaisia. Toisaalta taas internetyhteyden toimivuus ja kohtuuhintaisuus on erityisen merkittävä asia niille henkilöille, jotka tarvitsevat laajakaistayhteyttä esimerkiksi viittomakielisen tulkkaustarpeen vuoksi. On valitettavaa, ettei tietoyhteiskuntakaaressa ole säädetty Viestintävirastolle oikeutta säännellä yleispalvelun vähittäishintoja yleispalveludirektiivin 9 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisin keinoin, kuten hintakattoja tai maantieteellisiä keskihintoja asettamalla tai velvoittamalla teleyrityksiä tarjoamaan erityisiä hintavaihtoehtoja pienituloisille käyttäjille tai käyttäjille, joilla on sosiaalisia erityistarpeita. Säännösten siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön on tulevaisuudessa välttämätöntä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen tietoyhteiskunta-aseman turvaamiseksi. Viestintäviraston tulisi tehdä erityisryhmien tarpeisiin perustuvia käyttökustannusten hintavertailuja säännöllisin väliajoin. Valtakunnallinen vammaisneuvosto pitää lausunnossaan ongelmallisena sitä, ettei hätäviestien lähettäminen yleiseen 112 numeroon ole vieläkään mahdollista ja muistuttaa kaikkia asianomaisia viranomaistahoja siitä, että niiden velvollisuus olisi ryhtyä toimenpiteisiin asian kuntoon saattamiseksi. Valtakunnallinen vammaisneuvosto pitää hyvänä muistiossa esille nostettua uudistusta, jonka mukaan teleyrityksen tarjoaman palvelun hinnan kohtuullisuutta on arvioitava nimenomaisesti viestintäpalvelun käyttäjän näkökulmasta ja että hinnoittelun kohtuullisuus on arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin kustannuksiin nähden. Muistiossa todetaan, että yleispalveluna tarjottavan tuotteen hinnan ja hinnan määräytymistä koskevien sopimusehtojen kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan nojautua myös sopimusehtoja ja hinnastoa koskevaan tietoyhteiskuntakaaren 107 §:ään. Valtakunnallinen vammaisneuvosto katsoo, että sopimusehdot on laadittava selkeän ja ymmärrettävän kielen lisäksi eri käyttäjäryhmät saavuttavassa muodossa. Tarvittaessa sopimusehdot tulisi tapauskohtaisesti saattaa henkilön tietoon hänelle parhaiten soveltuvalla tavalla (viittomakielisinä, pistekirjoituksella, luettuina tai sähköisessä muodossa apuvälineyhteensopivan tiedoston muodossa). 25 (26) Muistiossa on todettu, että joissakin tuotteistettuja yleispalveluliittymiä koskevissa ehdoissa on määrätty, että internetyhteyspalvelun hintaan kuuluu vain muutamia gigatavuja tiedonsiirtoa. Esimerkiksi viittomakielen tulkkauksen edellyttämä tiedonsiirto voi aiheuttaa ylityksiä määriteltyihin gigatavumääriin. Näin kuurot ja kuulovammaiset henkilöt voivat joutua muihin kansalaisiin nähden eriarvoiseen asemaan, mikäli laajakaistan käytöstä laskutetaan käyttöperusteisesti eikä kiintein hinnoin. Tätä valtakunnallinen vammaisneuvosto ei näe yhdenvertaisuutta turvaavana asiaintilana. Lausunnon huomioiminen: Viestintäviraston on tietoyhteiskuntakaaren 86 ja 87 §:n nojalla arvioitava hinnan kohtuullisuutta keskimääräisen käyttäjän kannalta. Erityisryhmien tarpeiden huomioon ottaminen säännöksiä sovellettaessa on siten rajoitettua. Edellyttämällä hinnoittelun seuraavan muuta hintatasoa kuitenkin varmistetaan pitkälti se, että hinnoittelu on myös erityisryhmien kannalta kohtuullista. Muistiossa todetulla tavalla symmetrisen internetyhteyspalvelun hintaa arvioitaessa otetaan huomioon myös puhelinpalvelujen hinnoittelu. Virasto pitää yleispalveluyritysten yleispalvelulaajakaistoille määrittämiä erityisiä tiedonsiirtorajoja ongelmallisina, ja on kiinnittänyt yritysten huomiota niihin myös säännöllisen valvonnan yhteydessä. Muistiossa todetulla tavalla yleispalveluna tarjottavien liittymien ehtojen tulee olla tasapuolisia suhteessa muihin liittymiin. Viestintäviraston näkemyksen mukaan symmetristä internetyhteyspalvelua ei lähtökohtaisesti tulisi tarjota tiedonsiirtomäärältä rajoitettuna. Viestintävirasto valvoo, että tilaajat saavat sopimusehdot lain edellyttämällä tavalla kirjallisesti tai sähköisesti. Viestintävirasto on yleispalveluvelvollisille teleyrityksille antamassaan ohjeistuksessa korostanut, että teleyritysten tulisi kiinnittää erityistä huomiota viestinnän esteettömyyteen ja saavutettavuuteen, kun kyse on yleispalvelutuotteiden tarjonnasta ja niistä tiedottamisesta. Lisäksi uudistetun Viestintäviraston määräyksen 58 perustelut ja soveltaminen -muistiossa on suositeltu teleyrityksille toimenpiteitä asiakaspalvelun esteettömyyden varmistamiseksi. Valtioneuvoston asetuksen mukaan näkövammaisen käyttäjän on saatava yleispalveluliittymän asiakassuhteen hoitamisessa tarvittavat palvelut esteettömästi. Mikäli esteetöntä asiakaspalvelua ei olisi saatavilla yhdeltäkään teleyritykseltä, tämä johtaisi vapaaehtoisen palveluntarjoajan puuttuessa yleispalveluvelvollisen yrityksen nimeämiseen. Viestintämarkkinalain esitöiden mukaan yleispalvelua koskevan viestintäpalvelusopimuksen tekotavan tulee olla sellainen, että se on esteetön myös vammaisen käyttäjän kannalta (HE 238/2010, s. 100). Viestintäviraston tehtävänä on tarvittaessa nimetä yleispalveluvelvolliset teleyritykset tarjoamaan tekstiviestipalvelun mahdollistavaa liittymää kuulo- ja puhevammaisille henkilöille ja valvoa palveluiden hinnoittelua. Hätäkeskuslaitos on viraston saa- 26 (26) man tiedon mukaan ottamassa käyttöön 112hätätekstiviestipalvelun uuden hätäkeskustietojärjestelmän myötä. Palvelu otettaneen käyttöön vuonna 2016. 6.8 Vanhustyön keskusliitto Vanhustyön keskusliitto pitää erittäin tärkeänä ikääntyneiden henkilöiden ja erityisesti toimintakyvyltään hauraimpien vanhusten aseman huomioon ottamista varmistettaessa palvelujen tosiasiallista saatavuutta. Puhelin- ja internetpalvelujen tulee lisäksi mahdollistaa tarpeellisten turvapuhelinjärjestelmien sekä muiden turvaapuvälineiden (esimerkiksi lisähälyttimet heikkonäköisille tai huonokuuloisille henkilöille) käyttö ilman huomattavia lisäkustannuksia. Puhelin- ja internetpalveluiden käyttöön liittyvä asiakasneuvonta tulee järjestää esteettömästi ja kohtuullisessa ajassa. Neuvonnassa ja opastusmateriaalissa tulee hyödyntää ikääntyneiden ihmisten oppimiseen liittyvää tietoa. Materiaalin arvioinnissa Selko-keskuksella on erinomaista osaamista. Lausunnon huomioiminen: Puhelin- ja internetyhteyspalvelujen tulee toimia vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisällä, ja näiden palvelujen tulee olla saatavilla keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla. Yleispalvelut tarjoavat pääsyn yleiseen viestintäverkkoon ja mahdollistavat erilaisten viestintäpalvelujen käytön. Turvapuhelinjärjestelmät tai muut turva-apuvälineet kuten muutkaan päätelaitteet eivät kuulu yleispalveluun eikä Viestintävirasto siten valvo niiden saatavuutta tai hinnoittelua. Viestintäviraston käsityksen mukaan yleispalvelun toteutukseen soveltuvien teknisten ratkaisujen (matkaviestinverkko, kiinteä verkko) kanssa yhteentoimivia turvapuhelinratkaisuja on saatavilla. Viestintävirasto on yleispalvelua koskevien esitteiden ja toimintaohjeiden uudistamisen yhteydessä kiinnittänyt erityistä huomiota niiden selkeyteen ja toimivuuteen esimerkiksi näkövammaisten henkilöiden käyttämillä lukulaitteilla. Viestintävirasto selvittää parhaillaan mahdollisuuksia sisällyttää selkokielistä materiaalia yleispalvelusta omille verkkosivuilleen. Viestintävirasto valvoo yleispalvelua koskevan sääntelyn nojalla, että näkövammaisten käyttäjien saatavilla on liittymiä, joita koskevan asiakassuhteen hoitamisessa tarvittavat palvelut ovat saatavilla esteettömästi. Viestintävirasto kehottaa kuitenkin teleyrityksiä kiinnittämään huomiota myös ikääntyneiden henkilöiden erityistarpeisiin asiakaspalvelussa. Lisäksi uudistetun määräyksen 58 perustelut ja soveltaminen -muistiossa Viestintävirasto on suositellut teleyrityksille toimenpiteitä asiakaspalvelun esteettömyyden varmistamiseksi. Viestintävirasto on korostanut teleyrityksille esteettömyyden merkitystä erityisesti, kun kyse on yleispalveluun liittyvästä tiedottamisesta.
© Copyright 2024