1. No category

aleksanteri insight
1 December 2015 / Issue 6
Eastern Response to the Migration crisis
The EU’s decision-making capacity is strongly guided by the Eastern members, representing an
increasingly unified stand opposing Western proposals regarding the solution to the migration
crisis, writes Katalin Miklóssy.
The difference in relationship to the European refugee crisis
between the Western and Eastern EU countries has been
highlighted not only by the media in the EU countries but
also outside the EU. The Eastern EU countries’ reluctance to
accept refugees and their stubborn opposition to mandatory
quotas has received much attention. The Eastern EU countries have faced an unprecedented problem in a relatively
short period at their borders. The EU’s reaction has been
much too slow, with inadequate suggestions. It has looked
like the Eastern EU countries’ repeated plea for concrete
help has not been heard in Brussels.
This negative experience further strengthens the
otherwise steadily growing criticism of the EU in the Eastern
group that has become evident since the 2014 EU elections.
The latest episodes expedite the erosion of trust in the EU´s
competence to manage crises of this scale.
Initially, the dissatisfactory EU response left the
countries to deal with the mounting problems by themselves: this consequently enhanced the national ethos, and
the diverse answers turned the countries of the Balkans
against one another. However, the Eastern countries begun
to search for working solutions together, relying on each
other. The Visegrád countries, comprising the Czech Republic, Slovakia, Poland and Hungary, agreed to take part in the
protection of the external border of the European Union and
the Schengen zone on Hungary’s southern border. Romania, Bulgaria and Serbia (still a candidate country) refused
to serve as transit countries for mass migration and have
agreed upon a united policy, especially if Austria and Germany slow down border entry. The formation of a unified
stand in the East is well under way and will most probably
receive a tailwind from Poland’s latest election results,
according to which the nationalist forces critical of the EU
have won.
Decisiveness in opposing the Western EU countries’
policy is increasing. The Eastern countries are puzzled by
the mixed messages coming from Germany and France. On
the one hand, the Eastern group was supposed to maintain
the EU agreements (Dublin ad Schengen), secure borders
and register migrants; on the other hand, when they tried to
do so it was not appreciated. The situation has brought back
discussions about the meaning of sovereignty and memories
of the past when the Eastern bloc were the satellites of the
Soviet Union and had to obey orders from Moscow, the then
power centre.
These countries also share a mutual understanding of
the potential dangers posed by the large numbers of Muslim
migrants. In addition, xenophobia is generally strong in
these countries, most of them lacking a considerable foreign
population. The anti-migrant attitude is rooted in a lack of
integration experience. The examples of anti-Semitic and
anti-Roma sentiment that still exist, even if both groups
of people have been living in these countries for centuries,
shows this to be the case.
As Donald Rumsfeld remarked in 2003 on the eve
of the EU enlargement of 2004, ‘The center of gravity (e.g.
in Europe) is shifting to the east and there are many new
members’. He was ridiculed by some old member states,
especially by French and German politicians, at that time.
However, it seems that the Eastern EU countries’ attitude
and tough immigration policy have also become popular
in the Western parts of the EU. The EU’s decision-making
capacity is now strongly guided by the Eastern members,
which represent an increasingly unified stand against
Western proposals regarding the solution to the migration
crisis. It seems that the centre of gravity in the EU is indeed
changing.
Katalin Miklóssy is a senior
researcher leading the new Jean
Monnet Module at the Aleksanteri Institute.
Publisher: Aleksanteri Institute, P.O.Box 42, FI-00014 University of Helsinki
Editors: Katja Lehtisaari & Hanna Smith, published online at www.helsinki.fi/aleksanteri/english/insight
The views and opinions expressed in the article are solely those of the original author and do not necessarily represent those of the Aleksanteri Institute.
aleksanteri insight
1. joulukuuta 2015 / Numero 6
Itäisen Euroopan vastaus pakolaiskriisiin
EU:n itäryhmässä kytevä vahva vastustus pakolaiskriisiä koskevia läntisten jäsenmaiden ehdotuksia kohtaan alkaa vaikuttaa olennaisesti EU:n päätöksentekoon, kirjoittaa Katalin Miklóssy.
Eurooppalaiset ja jopa Euroopan ulkopuoliset tiedotusvälineet ovat uutisoineet laajalti itäisten ja läntisten EU-maiden
erilaisesta suhtautumisesta pakolaiskriisiin. Mediassa on
pantu merkille itäryhmän haluttomuus vastaanottaa turvapaikanhakijoita sekä jääräpäinen kieltäytyminen velvoittavista kiintiöistä. EU:n itäiset jäsenmaat ovat kohdanneet
ennennäkemättömän ongelman rajoillaan hyvin lyhyen ajan
sisällä. EU on reagoinut hitaasti, eivätkä sen tekemät ehdotukset ja päätökset ole kyenneet antamaan riittäviä ratkaisuja. Itäiset jäsenmaat ovat kokeneet, ettei niiden toistuvia
avunpyyntöjä ole otettu Brysselissä huomioon.
Tämä huono kokemus on vahvistanut muutenkin
kasvavaa EU-kriittisten puolueiden suosiota itäisissä jäsenmaissa. Piirre näkyi selvästi jo vuoden 2014 EU-vaaleissa.
EU:n hidas reagointi pakolaiskriisissä on nopeuttanut
luottamuksen rapistumista unionin kykyyn ratkaista tämän
kokoluokan ongelmia.
Pakolaiskriisin alettua itäiset jäsenmaat joutuivat
hoitamaan nopeasti eskaloituvaa ongelmaa omin voimin.
Tämä voimisti kansallisvaltio-ajattelua. Samalla erilaiset
lähestymistavat rajojen puolustamiseen johtivat erimielisyyksiin Balkanin maiden välillä. Tästä huolimatta huomattiin, että pysyvät ja toimivat ratkaisut saadaan aikaan vain
yhteistyöllä. Puola, Tšekin tasavalta, Slovakia ja Unkari ovat
päättäneet osallistua yhteisvoimin Euroopan unionin ulkoisen rajan ja Schengen-alueen rajan vartioimiseen Unkarin
eteläisellä raja-alueella. Romania, Bulgaria ja EU-jäseneksi
pyrkivä Serbia ovat kieltäytyneet toimimasta suurten ihmisjoukkojen kauttakulkumaina ja ovat sopineet yhteisestä politiikasta sen varalta, että Itävalta ja Saksa alkaisivat kiristää
rajavalvontaansa ja hidastaa maahanpääsyä. Itäisten jäsenvaltioiden yritys sovittaa yhteen kansallisia ratkaisuja tulee
saamaan tukea myös Puolalta, jonka uusi kansallismielinen
hallitus suhtautuu myönteisesti yhteistyöhön ja tiukkoihin
käytäntöihin pakolaiskriisiä hoidettaessa.
Päättäväisyys vastustaa läntisten jäsenmaiden ajamaa politiikkaa EU:ssa on kovassa kasvussa. Itäisiä jäsenmaita on hämmentänyt etenkin Saksan ja Ranskan sekava
viestintä: yhtäältä on vaadittu, että itäryhmän valtiot kunnioittavat ja ylläpitävät Dublinin ja Schengenin sopimuksia eli
turvaavat EU:n ulkorajat ja rekisteröivät rajoilleen saapuvat
pakolaiset. Toisaalta läntiset jäsenmaat ovat olleet tyytymättömiä, kun itäryhmän maat ovat ottaneet roolinsa vakavasti
ja hidastaneet ihmisten etenemistä. Tilanne on saanut
monen itäisen jäsenmaan muistelemaan aikaa, jolloin ne
Neuvostoliiton satelliittimaina joutuivat tottelemaan kaukaisen valtakeskuksen poukkoilevaa päätöksentekoa.
Itäisiä EU-maita yhdistää näkemys, että suuri määrä
muslimipakolaisia on vaaraksi valtioiden turvallisuudelle.
Yhteistä on myös se, että näissä maissa on varsin vähän
ulkomaalaistaustaista väestöä, mikä on yhteydessä voimakkaaseen ulkomaalaisvastaisuuteen. Taustalla on myös
historiallinen haluttomuus integroida muukalaisiksi koettuja väestöryhmiä. Antisemitismiä ja romanivastaisuutta on
paljon, vaikka juutalaiset ja romanit ovat asuneet alueella
useita vuosisatoja.
Donald Rumsfeld huomautti vuonna 2003, EU:n
itälaajenemisen (2004) aattona: ”Euroopan vallan keskiö on
siirtymässä itään, uusiin jäsenmaihin”. Tästä häntä pilkkasivat pitkään erityisesti ”vanhan Euroopan” ranskalaiset ja
saksalaiset poliitikot. Rumsfeldin ajatus on kuitenkin nyt
ajankohtaisempi kuin koskaan. Näyttää siltä, että itäisten
jäsenmaiden läntisiä jäsenmaita kovempi linja pakolaispolitiikassa alkaa levitä länteen. EU:n itäryhmässä kytevä vahva
vastustus pakolaiskriisiä koskevia läntisten jäsenmaiden
ehdotuksia kohtaan alkaa vaikuttaa olennaisella tavalla
EU:n päätöksentekoon. Eurooppalaisen vallan painopiste on
todellakin siirtymässä itään.
Katalin Miklóssy on
Aleksanteri-instituutin
vanhempi tutkija ja uuden Jean
Monnet -moduulin johtaja.
Julkaisija: Aleksanteri-instituutti, PL 42, 00014 Helsingin yliopisto
Päätoimittajat: Katja Lehtisaari & Hanna Smith, ilmestyy osoitteessa www.helsinki.fi/aleksanteri/insight
Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa Aleksanteri-instituutin näkemyksiä.