Tiesuunnitelmaselostus - ELY
Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie Tiesuunnitelman laatiminen Uusimaa 29.5.2015 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie Tiesuunnitelman laatiminen Tiesuunnitelmaselostus 1.2T Sivu 1/1 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 2 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Sisällysluettelo 1 HANKKEEN TAUSTA, LÄHTÖKOHDAT JA PERUSTELUT 1.1 Hankkeen liittyminen muuhun suunnitteluun 1.1.1 1.1.2 1.1.3 1.2 1.2.1 1.2.2 1.2.3 1.2.4 1.2.5 1.2.6 1.3 1.3.1 1.3.2 1.3.3 1.3.4 1.3.5 1.3.6 1.4 1.5 1.5.1 1.5.2 1.5.3 1.5.4 1.5.5 1.5.6 1.5.7 1.5.8 1.6 1.7 2 Nykyinen tieverkko Siltojen kunto Liikenne Liikenne-ennusteet Liikenneturvallisuus Erikoiskuljetukset Ympäristö, maankäyttö ja elinkeinotoiminta Aikaisemmat suunnitelmat ja päätökset sekä niiden keskeinen sisältö Aikaisemmat suunnitelmat ja selvitykset Yleissuunnitelma (YS) ja ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Lausunnot ja päätökset Yleissuunnitelman jälkeen laaditut selvitykset Vt 12 Lahden eteläisen kehätien jatkosuunnittelun lähtökohtien selvittäminen Tiesuunnitelman laatimisen aikana tehdyt selvitykset Maankäyttö ja kaavoitus Ympäristö Luonnonympäristö Maisema, taajamakuva ja kulttuuriperintö Ihmisten elinolot ja viihtyvyys Melu Luonto Pinta- ja pohjavedet Maa- ja kallioperäolosuhteet Pilaantuneet maat Hankkeelle asetetut tavoitteet Suunnitteluperusteet SUUNNITTELUPROSESSIN KUVAUS 2.1 Työryhmätyöskentely 2.1.1 2.1.2 2.1.3 2.1.4 2.1.5 2.2 2.3 2.4 2.5 3 Tilannekatsaus Valtatie 12 kansallisena pääväylänä Valtatien 12 pääsuunnan historia Launeen vaihtoehdoksi Hankeryhmä Projektinhallintaryhmä Ohjausryhmä Teemakokoukset Asiantuntijaryhmät Liittyminen alueen muuhun suunnitteluun Vuoropuhelu ja tiedottaminen Muiden omistamien laitteiden suunnittelu Suunnittelutyön aikaiset lausunnot ja kannanotot TIESUUNNITELMAN ESITTELY 3.1 Tiejärjestelyt 3.1.1 3.1.2 3.1.3 3.1.4 3.2 Päätie, muut maantiet ja liittymät Joukkoliikenne Kevyt liikenne ja virkistysalueiden ulkoilureitit Teiden hallinnolliset ja toiminnalliset järjestelyt Yksityisten teiden liittymät ja järjestelyt 5 5 5 5 5 6 8 8 8 10 10 11 11 11 13 13 15 15 15 18 20 20 21 23 23 23 29 31 32 33 34 35 35 35 35 35 35 36 36 36 37 37 38 38 38 39 39 40 40 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 3.3 3.4 3.4.1 3.4.2 3.4.3 3.4.4 3.4.5 3.4.1 3.4.2 3.4.3 3.4.4 3.4.5 3.4.6 3.4.7 3.4.8 3.5 3.5.1 3.6 3.6.1 3.6.2 3.6.3 3.6.4 3.6.5 3.6.6 3.6.7 3.7 3.7.1 3.7.2 3.7.3 3.7.4 3.7.5 3.7.6 3.7.7 3.7.8 3.7.9 3.8 3.8.1 3.9 3.10 4 Kadut Tekniset ratkaisut ja mitoitus Tien mitoitusnopeus, leveydet ja päällysteet Liikenteen valo-ohjaus Liikenteenohjaus ja liikenteen hallinta Valaistus Sillat Meluntorjunta Kuivatus Siirrettävät johdot ja laitteet Rakenteellinen mitoitus Pohjanvahvistukset Pohjavesikaukalo Pohjaveden suojaukset Massatalous, varamaan ottopaikat ja maa-ainesten sijoittamisalueet Työaikaiset liikennejärjestelyt Työn ajaksi varattavat kulkuoikeudet yksityisteillä Patomäen ja Liipolan tunnelit ja niiden tekniset järjestelmät Tietunnelien yleiskuvaus Alueen geologia Kalliotunnelit Betonitunnelit Tekniset tilat Tekniset järjestelmät Hätäpoistumistiet Tieympäristön käsittelyn periaatteet ja laatutaso Tieympäristön ja väyläarkkitehtuurin periaatteet Väylän jaksotus ja ympäristön käsittelyperiaatteet eri jaksoilla sekä erityisympäristöt Maastonmuotoilu ja maisemointi Istutukset Nurmetus ja niityt Eritasoliittymät Sillat Meluesteet Tunnelit Haittojen torjumis- ja lieventämistoimenpiteet Haittojen torjumis- ja lieventämistoimenpiteet Liikennerajoitukset ja kevyen liikenteen väylillä sallittu ajoneuvoliikenne Erikoiskuljetusten ja vaarallisten aineiden kuljetusten reitit TUTKITUT VAIHTOEHDOT 4.1 Yleistä 4.2 Tiesuunnitelman perusratkaisu 4.3 Kevyen liikenteen verkko Kukonkosken kohdalla 4.4 Meluntorjunnat 3 (96) 41 41 41 41 41 43 46 47 48 49 49 49 52 53 53 53 54 54 54 55 55 56 56 57 58 58 58 60 61 62 62 62 65 65 67 69 69 70 70 71 71 71 72 72 5 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN (YVA) JA YLEISSUUNNITELMAN HUOMIOON OTTAMINEN TIESUUNNITELMASSA 73 6 TIESUUNNITELMAN VAIKUTUKSET 6.1 Vaikutukset liikenteeseen 6.1.1 6.1.2 6.1.3 6.1.4 6.1.5 6.1.6 6.1.7 Liikennemäärät ja verkolliset vaikutukset Ratkaisujen toimivuus ja liikenteellisten tavoitteiden toteutuminen Kevyt liikenne Joukkoliikenne Erikoiskuljetukset Liikenneturvallisuus Tunneliturvallisuus 76 76 76 77 77 77 77 77 78 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 6.1.8 6.1.9 6.2 6.3 6.4 6.5 6.6 Työnaikaiset järjestelyt Viitoitus Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen Vaikutukset aluekehitykseen ja elinkeinoihin Vaikutukset teollisuus- ja työpaikka-alueisiin Meluvaikutukset Vaikutukset ilmanlaatuun 6.6.1 6.7 78 79 79 80 81 Ilmanlaatu Pationkallion ja Liipolan tunnelissa 81 81 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin Vaikutukset muihin arvokkaisiin luontokohteisiin Haitallisten vaikutusten lieventäminen Vaikutukset vesistön käyttöön sekä pinta- ja pohjavesiin Vaikutukset maa-ainesvaroihin Vaikutukset maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriarvoihin Vaikutukset maaperän pilaantuneisuuteen Tärinävaikutukset Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen Kulkuyhteyksien muutokset Kiinteistövaikutukset Kustannusarvio, kustannusjakoehdotus, yhteiskuntatalous ja vaikuttavuus, 6.15.1 6.15.2 6.15.3 6.15.4 6.16 78 78 Vaikutukset luontoon, kasvillisuuteen ja eläimistöön 6.7.1 6.7.2 6.7.3 6.7.4 6.8 6.9 6.10 6.11 6.12 6.13 6.14 6.15 4 (96) Kustannusarvio ja kustannusjakoehdotus Väylien hoito- ja ylläpitovastuut Yhteiskuntataloudellinen laskelma Hankkeen vaikuttavuus Rakentamisen aikaiset vaikutukset 82 83 84 84 85 85 86 87 87 87 87 88 88 88 88 91 93 7 Hankkeen yhteydessä rakennettavat kadut, radat, laskuojat sekä johtojen ja laitteiden siirrot 94 7.1.1 7.1.2 7.1.3 8 Kadut ja radat Laskuojat Johtojen ja laitteiden siirrot HANKKEEN TOTEUTTAMISEN VAATIMAT LUVAT JA SOPIMUKSET 8.1 Vesilupa-asiakirjat 8.1 Natura-alueet ja uhanalaiset laji 8.2 Muinaismuistot 8.3 Pilaantuneet maat 94 94 94 94 94 95 96 96 9 EHDOTUS TIESUUNNITELMAN HYVÄKSYMISEKSI JA JATKOTOIMENPITEIKSI 96 10 SUUNNITELMAN LAATIJAT JA YHTEYSHENKILÖT 96 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 1 5 (96) HANKKEEN TAUSTA, LÄHTÖKOHDAT JA PERUSTELUT 1.1 1.1.1 Hankkeen liittyminen muuhun suunnitteluun Tilannekatsaus Lahden eteläisen kehätien suunnittelua ja siihen liittyviä selvityksiä on tehty eri suunnitteluvaiheissa useiden vuosikymmenten aikana. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on valmistunut vuona 1996 ja viimeisimmät linjausvaihtoehtojen selvitykset on tehty vuosien 2001- 2005 aikana. Kujalan ja Okeroisten välisen osuuden yleissuunnitelma on valmistunut vuonna.2002 ja Okeroisten ja Soramäen välisen osuuden yleissuunnitelma vuonna 2008. Yleissuunnitelmien laatimisen yhteydessä on laadittu runsaasti erilaisia taustaselvityksiä ja vaihtoehtovertailuja. Yleissuunnitelmat ovat hyväksytyt ja lainvoimaisia. Lahden eteläinen kehätie on nimetty Liikennepoliittisen selonteon suunnittelua ohjaavaan ohjelmaan vuosille 2016- 2022 keskeisten pääväylien parantamiskohteisiin. Näiden kohteiden suunnitteluvalmiutta edistetään ja jatkosuunnittelussa arvioidaan vaihtoehtoisia ratkaisuja ja monipuolisten keinojen hyödyntämistä. 1.1.2 Valtatie 12 kansallisena pääväylänä Maakuntien liitot ja muut sidosryhmät ovat valmistelleet valtatietä 12 Salpausselän palveluvyöhykkeenä, joka tarkoittaa valtatien 12 kehittämistä välillä Lahti-Kouvola ja täältä edelleen itärajalle. Hanke ei ole pelkästään liikenneväyläpainotteinen vaan tavoitteena on elinkeinotoiminnan kehittäminen mm. matkailun ja logistiikan alueilla. Tie on osa EU tason TEN-T kattavaa verkkoa. 1.1.3 Valtatien 12 pääsuunnan historia Launeen vaihtoehdoksi Lahden eteläisen kehätien tiesuunnitelmavaihetta on edeltänyt poikkeuksellisen monivaiheinen suunnittelu- ja päätöksentekohistoria. Suunnittelussa on ollut kolme päälinjausvaihtoehtoa, joita kaikkia on tutkittu runsaasti eri suunnitteluvaiheissa. Vaihtoehdot ovat olleet nykyisen tien parantaminen, niin sanottu Renkomäen vaihtoehto sekä niin sanottu Launeen vaihtoehto. Laadituissa selvityksissä on todettu, että nykyisen tien parantamisella ei kyetä pysyvästi turvaamaan kasvavan liikenteen ja kehittyvän maankäytön tarpeita. Tieosuudelle asetetut tavoitteet ja sen rooli Suomen ja Lahden seudun liikennejärjestelmässä ja maankäytössä edellyttävät uuden kehätien rakentamista. Launeen vaihtoehto on todettu liikenteen, talouden, maankäytön ja ympäristön kannalta esillä olleista vaihtoehdoista toteuttamiskelpoisimmaksi. Sillä voidaan vähentää asutukseen ja ympäristöön kohdistuvia haittoja merkittävästi koko Lahden kaupunkiseudulla. Keskeisimmät valintaperusteet olivat: • Launeen linjaus antaa muita vaihtoehtoja paremmat kehittämismahdollisuudet kaupungin keskustan, Kujalan ja Okeroisten alueiden kehittämiselle. Myös kaupungin keskustan ja erityisesti Mannerheiminkadun alueen maankäyttöä ja liikennetilaa voidaan muuttaa valtatien siirtyessä pois keskustasta. • Pohjaveden pilaantumisriski kaupunkiseudulla pienenee, koska liikennettä siirtyy nykyiseltä harjualueelta Launeen linjaukselle muita vaihtoehtoja enemmän. • Liikenteen siirtymä Launeen vaihtoehdossa vähentää melu- ja päästöhaittoja keskustan tuntumasta muita vaihtoehtoja enemmän. • Renkomäen vaihtoehto on luonnonolojen ja maisemallisten muutosten kannalta heikompi, koska se koskettaa laajaa nyt rakentamatonta aluetta. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS • • 1.2 6 (96) Renkomäen vaihtoehto on parempi sosiaalisten ristiriitojen osalta. Vaihtoehto ei poista liikenteellisiä ongelmia nykyiseltä valtatieltä. Launeen linjaus on liikennetaloudellisesti huomattavasti kannattavampi kuin muut vaihtoehdot. Nykyinen tieverkko Valtatiellä 12 on suuri merkitys Suomen itä – länsisuuntaisessa liikenteessä. Se on tärkein maantieväylä Etelä-Pohjanmaalta, Satakunnasta, Varsinais-Suomesta, Pirkanmaalta ja Kanta-Hämeestä Päijät-Hämeeseen ja edelleen itään Kymenlaaksoon, EteläKarjalaan ja Venäjälle. Päijät-Hämeessä tie on rakennettu moottoriliikennetieksi Kukonkoivusta Soramäkeen ja Pekanmäestä Uuteenkylään. Nykyinen valtatie 12 sivuaa Lahden kaupungin keskusta-aluetta ja on Hollolan Salpakankaalta Joutjärvelle saakka maankäytön ympäröimä. Valtatie 12 toimii paitsi valtakunnallisen, Lahden kaupungin läpi kulkevan liikenteen myös kaupunkiseudun sekä kuntien välisen asiointi- ja työmatkaliikenteen väylänä. Valtatien liikenteestä aiheutuu haittoja alueen asutukselle ja tie ruuhkautuu ajoittain, joka vaikeuttaa kuljetusten sujumista. Valtatie 12 on nelikaistainen kaupunkiväylä ja tien nopeusrajoitus on 50–70 km/h. Tiellä on lukuisia valo-ohjattuja tasoliittymiä. Suunnittelualueen muut maantiet ovat: • Kt 54 , Tammela – Riihimäki – Hollola • Mt 296 Hollola- Renkomäki, Ala-Okeroistentie • Mt 140 Mäntsälä-Lahti-Heinola, Helsingintie • Mt 167 Lahti- Koskenkylä, Uudenmaankatu • Vt 4 Helsinki-Lahti-Heinola Suunnittelualueen katujärjestelyt koskevat Lahden kaupungin katuverkolla Rälssinkatua, Porvoonjoentietä, Patomäentietä, Luhdantaustankatua, Apilakatua, Ajokatua ja Vanhanradankatua. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS Kuva 1 Lahden seudun tienumerokartta 7 (96) Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 8 (96) Kevyt liikenne ja virkistysyhteydet Kevyen liikenteen tiet ovat pääväylien (maantiet ja kadut) rinnalla. Lisäksi alueella on nykyisiä erillisiä kevyen liikenteen raitteja. Maankäyttösuunnitelmissa on varauduttu verkon kattavuuden laajentamiseen. Liipolan ja Kujalan alueella on laajahko virkistysalue, jonka ulkoilureitit risteävät nykyistä valtatietä 4 ja tulevaa uutta valtatietä 12. Väylärakentaminen edellyttää muutoksia nykyiseen verkostoon. Joukkoliikenne Valtatien 12 osuudella Keskussairaalankadulta Uudenmaankadun (mt 167) liittymään kulkee lukuisia Lahden alueen paikallis- ja seutuliikenteen linjoja ja tällä tieosuudella on hyvin vilkas bussiliikenne. Paikallisliikennettä kulkee myös Uudenmaankadun liittymästä valtatien 4 suuntaan Joutjärven liittymään, mutta bussilinjojen ja vuorojen määrä on täällä pienempi. Keskussairaalankadun liittymän länsipuolella bussiliikenne on valtatiellä vähäisempää, koska bussilinjat kulkevat pääosin valtatien rinnakkaiskaduilla lähempänä asutusta. Kehätien toteuttaminen vähentää autoliikenteen määrää nykyisellä valtatiellä ja parantaa täten joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä tällä keskeisellä runkoreitillä. Uuden kehätien alueelta bussilinjat suuntautuvat säteittäisesti Lahden keskustaan, joten kehätien linjauksesta johtuen sille tuskin siirtyy merkittävässä määrin paikallista bussiliikennettä. Myös valtatien 12 suuntainen bussien kaukoliikenne kulkenee jatkossakin vanhaa tietä Lahden keskustaan ja sen joukkoliikenneterminaaleihin. 1.2.1 Siltojen kunto Uudenmaan ELY- keskus on tehnyt erikoistarkastukset seuraavista silloista: U-2642, Metsäpekkalan akk, U-2651, W Lepolan yks., U-3257, E Lepolan yks ja U3258, Kujalan RS ja YKS. Siltakohtaisissa tarkastusraporteissa on esitetty nykyisten siltojen parantamistoimenpiteet. 1.2.2 Liikenne Nykyinen liikennemäärä valtatiellä 12 suunnitteluosuudella on noin 13 000 – 22 000 ajoneuvoa vuorokaudessa (KVL 2013). Tieosuuden keskiosassa Mytäjäisten liittymän länsipuolella liikennemäärä nousee lyhyellä osuudella noin 35 000 ajoneuvoon vuorokaudessa. Suunnittelualueen muun tieverkon liikennemäärät on esitetty kuvassa 2. Raskaiden ajoneuvojen osuus valtatien 12 liikenteestä on suuri. Suunnitteluosuudella kulkee raskasta liikennettä keskimäärin noin 1300–2300 ajoneuvoa arkivuorokaudessa. Vuoden keskivuorokausiliikenteestä laskettu raskaan liikenteen osuus vaihtelee suunnitteluosuudella 7 - 11 % välillä. 1.2.3 Liikenne-ennusteet Tiesuunnitelman laatimisessa ja sen vaikutusten arvioinnissa käytetyt liikenneennusteet vuosille 2025 ja 2040 on laadittu Lahden seudun liikennemallilla. Liikennemalli on laadittu seudulla vuonna 2010 laaditun liikennetutkimuksen pohjalta. Malli kattaa Lahden, Asikkalan, Hollolan, Nastolan, Heinolan ja Orimattilan alueet ja sitä on laajennettu myöhemmin myös Heinolan ja Padasjoen alueille. Vuoden 2025 liikenne-ennuste perustuu Lahden yleiskaavan 2015 mukaisiin asukas- ja työpaikkamääriin. Lahden ulkopuolella ennuste on asukasmäärien osalta sovitettu vas- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 9 (96) taamaan Tilastokeskuksen kunnittaisia väestöennusteita ja kasvu sijoittuu kuntien ilmoittamien maankäyttötietojen mukaisille kasvualueille. Lahden alueella on lisäksi sijoitettu ohikulkutien varressa sijaitsevalle Hennalan alueelle maankäytön kasvuoletuksena noin 4000 asukasta ja 1750 työpaikkaa. Hennalan alueen väestö- ja työpaikkamäärät perustuvat Lahden kaupungin alustaviin arvioihin. Vuoden 2040 ennusteena on käytetty niin sanottua maksimiennustetta, jossa kuntien liikennemallin perusennusteita laadittaessa ilmoittamien maakäyttöennusteiden on oletettu toteutuvan kokonaisuudessaan. Liikenne-ennusteen mukaan valtatien 12 suunnitteluosuuden vuorokausiliikenne kasvaisi nykyisellä tieverkolla vuoteen 2040 mennessä noin 23 000 – 36 000 ajoneuvoon vuorokaudessa ja vilkkaimmalla osuudella Mytäjäisten liittymän länsipuolella noin 48 000 ajoneuvoon vuorokaudessa. Liikennemäärien kasvuksi on arvioitu suunnitteluosuudella vuodesta 2013 vuoteen 2040 noin 30 – 40 %. Tiesuunnitelman mukaisella tieverkolla ohikulkutien liikenne-ennuste on Soramäki – Okeroinen välillä 10 500 – 11 200 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Okeroinen - Kujala osuudella 14 000 – 17 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Nykyisellä valtatien reitillä liikennemäärät laskevat noin 20 – 30 % nykytilannetta pienemmiksi. Ohikulkutie keventää liikennekuormitusta nykyisellä valtatien reitillä, mutta sille jää silti suhteellisen paljon paikallista liikennettä. Liikenne-ennuste on noin 9 000 – 18 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja vilkkaimmalla osuudella Mytäjäisten liittymän länsipuolella noin 31 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Ohikulkutien ja nykyisen valtatien 12 reitin liikenne-ennusteet on esitetty kuvassa 2. Liikenne-ennusteen lähtökohdat ja tulokset on esitelty tarkemmin erillisessä selvityksessä osassa 16T-1. Kuva 2 Suunnittelualueen liikennemäärät (KVL 2013) sekä liikenne-ennuste ja liikennemäärien muutos nykyisellä valtatien reitillä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 10 (96) 1.2.4 Liikenneturvallisuus Liikenneviraston onnettomuusrekisterin tietojen mukaan suunnittelualueella valtatiellä 12 välillä Soramäen liittymä ja valtatien 4 liittymä tapahtui vuosina 2009–2013 keskimäärin 14,6 henkilövahinkoihin johtanutta liikenneonnettomuutta vuodessa. Onnettomuuksien seurauksena oli keskimäärin 0,6 liikennekuolemaa vuodessa. Omaisuusvahinkoihin johtaneet onnettomuudet mukaan lukien onnettomuuksia tapahtui osuudella yhteensä lähes 100 kpl vuodessa. Onnettomuustyyppien perusteella arvioituna valtatien 12 liikenneturvallisuusongelmat korostuvat liittymissä. Liikennevaloliittymille tyypilliset peräänajot ovat erityinen turvallisuusriski ja peräänajo-onnettomuuksia on tapahtunut noin 35 kappaletta vuodessa. Vakavammat henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet olivat pääasiassa risteämisonnettomuuksia (keskimäärin 4,0 kpl/vuosi) ja peräänajo-onnettomuuksia (3,8 kpl/vuosi). Myös kääntymisonnettomuudet olivat yleisiä (2,2 kpl/vuosi). Tielinjalla tapahtuvista onnettomuuksista yleisimpiä olivat ohitusonnettomuudet, mutta vakavia henkilövahinkoihin johtaneita ohitusonnettomuuksia tapahtui liittymäonnettomuuksiin verrattuna vähän (0,8 kpl/vuosi). Liikenneturvallisuustilannetta ja tiesuunnitelman vaikutuksia liikenneturvallisuuteen on arvioitu tarkemmin erillisessä hankearviointimuistiossa. 1.2.5 Erikoiskuljetukset Nykyinen valtatie 12 on osa suurten erikoiskuljetusten reittiä. Etelästä reitille yhdytään maantien 140 kautta ja pohjoisesta valtatien 24 suunnasta Lahden katuverkolta. Itä länsi suunnassa reitti ohittaa Soramäen nykyistä maantietä 2955. Joutjärven eritasoliittymän se läpäisee erityisjärjestelyin. Nykyinen valtatie 4 on maksimissaan 6,0 meriä korkeata kuljetusreittiä välillä Renkomäen eritasoliittymä–Joutjärven eritasoliittymä. Kuva 3 Erikoiskuljetusreitit, lähde ”Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkko, 31.10.2002”. Vihreä väri on osa runkoverkkoa (7*7 m) ja sininen on muuta reittiä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 11 (96) 1.2.6 Ympäristö, maankäyttö ja elinkeinotoiminta Itä-länsisuuntainen liikenne Lahden seudulla kulkee Salpausselän harjun historiallista kulkureittiä, joka nykyisin on tiiviin asutuksen keskellä. Liikenne aiheuttaa sekä merkittävää haittaa asukkaille (melu, päästät ja estevaikutus) että huomattavan riskin harjun arvokkaan pohjavesialueen pilaantumiselle. Liikenteen lisääntyminen kasvattaa sekä haittoja asukkaille että pohjaveden pilaantumisriskiä entisestään. Kuormitettu liikenneverkko vaikeuttaa yhdyskuntarakenteen kehittämistä kestäväksi ja toimivaksi sekä Lahden että Hollolan puolella. Liikenteen sujuvuusongelmat heikentävät maankäytön ja elinkeinotoiminnan kehittämistä ja uusien työpaikkojen saamista alueelle, koska alueen tieverkolle ei voida taata riittävää toimintavarmuutta. Hyvät ja toimintavarmat yhteydet ovat olennainen tekijä, kun yritykset valitsevat sijoittumis- ja laajenemiskohteita. 1.3 Aikaisemmat suunnitelmat ja päätökset sekä niiden keskeinen sisältö 1.3.1 Aikaisemmat suunnitelmat ja selvitykset Valtatietä 12 Lahden kohdalla on suunniteltu ohikulkutienä yli viisikymmentä vuotta. Ohikulkutien suunnittelun rinnalla on laadittu seudullisia ja paikallisia maankäyttösuunnitelmia. Keskeisimmät aiemmat suunnitelmat ovat: • Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, yleissuunnitelma 2002 ja Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie (osuus Soramäki-Okeroinen), yleissuunnitelma 2008. Ne yhdistettiin yhdeksi yleissuunnitelmaksi ”Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie” maantielain mukaiseen käsittelyyn vuonna 2008. • Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Yleissuunnitelma, Hankearviointi 2012. • Vt 12 Lahden eteläisen kehätien jatkosuunnittelun lähtökohtien selvittäminen, Yleissuunnitelman 2008 mahdolliset karsimis- ja/tai vaiheittain rakentamiskohteet ja niiden vaikutukset, luonnos 8.8.2012. • Vt 12 Lahden eteläisen kehätien jatkosuunnittelun lähtökohtien selvittäminen (Taustaselvitys tiesuunnitelman laatimispäätöstä varten), Yleissuunnitelman (2008) ja hankkeen investointikustannusten uudelleenarviointi, periaatteet kuntien osallistumisesta kustannuksiin ja hallinnollisen luokan muutokset, luonnos 3.11.2012. • Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Liikennekäytäväselvitys 14.6.2013. Kuvassa 4 on kuvattu aiemmat suunnitteluvaiheet. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS Kuva 4 Aiemmat suunnitteluvaiheet 12 (96) Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 1.3.2 13 (96) Yleissuunnitelma (YS) ja ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Lahden eteläisen ohikulkutien linjausvaihtoehdot ja siihen liittynyt ympäristövaikutusten arviointi valmistuivat 1996. Vaihtoehtoina tarkasteltiin: 1. vaihtoehto 0 nykyinen valtatie 12 2. vaihtoehto 0+ Salpausselkä, nykyisen tien ja kiertotienä palvelevan maantien 296 parantaminen 3. vaihtoehto 1 Laune, Launeen kautta kulkeva vaihtoehto 4. vaihtoehto 2 Renkomäki, kaupunkiseudun etelälaitaan sijoittuva vaihtoehto 5. vaihtoehto 3 Oksanen, kaupunkiseudun etelälaitaan sijoittuva vaihtoehto 6. Yhteysviranomainen on antanut YVA-selostuksesta lausunnon 25.6.1996 / Nro 0395R0013/53. Jatkosuunnitteluun tutkittavaksi vaihtoehdoksi valittiin ve1, Launeen kautta kulkeva linjaus. Linjauksesta on sen jälkeen laadittu Kujalan ja Okeroisten välisen osuuden yleissuunnitelma vuonna 2002 ja Okeroisten ja Soramäen välisen osuuden yleissuunnitelma vuonna 2008. Ne koottiin yhteen maantielain mukaista käsittelyä varten vuonna 2008. Yleissuunnitelmien laatimisen yhteydessä on laadittu runsaasti erilaisia taustaselvityksiä luonnonolosuhteista ja yhdyskuntarakenteesta sekä vaihtoehtovertailuja. Yleissuunnitelmat ovat hyväksyttyjä ja lainvoimaisia. Yleissuunnitelmissa ja edelleen tiesuunnitelmavaiheessa on ympäristöön, maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen liittyviä selvityksiä laajennettu ja tarkennettu sekä laadittu esiinnousseiden tarpeiden mukaisia uusia selvityksiä. 1.3.3 Lausunnot ja päätökset Yleissuunnitelman hyväksymispäätös Liikennevirasto on hyväksynyt yleissuunnitelman 24.5.2011. Päätöksestä valitettiin Hallinto-oikeuteen. Päätöksen keskeinen sisältö on seuraava: • Valtatie 12 rakennetaan kaksiajorataisena nelikaistaisena moottoritienä noin 13 kilometrin matkalla yleissuunnitelman mukaisesti uuteen maastokäytävään. Tie erkanee nykyisestä moottoriliikennetiestä Soramäen länsipuolella ja suuntautuu siitä nykyisen tien eteläpuolella Okeroisten, Launeen ja Liipolan alueiden kautta Kujalaan, jossa kehätie yhdistyy valtatiehen 4 • Ympäristöhaittojen torjumiseksi ja vähentämiseksi kehätie sijoitetaan tunneliin Patiokallion, Patomäen ja Liipolan kohdilla. Patiokallion kalliotunnelin pituus on alustavasti noin 340 metriä, Patomäen betonitunnelin noin 400 – 500 metriä ja Liipolan kallio- ja betonitunnelin noin 1ooo metriä. • Kehätien alustava poikkileikkaus Soramäen ja Okeroisten välillä 2x9,25/7,o metriä, jonka välikaista n leveys on pääosin 4.5 metriä. Patiokallion tunnelin kohdalla keskikaistan leveys on 15 metriä. Okeroisten ja Kujalan välillä valtatie on pääosin keskikaiteellinen 2+2-kaistainen, jonka poikkileikkaus on 2x9,4/7,0 metriä. Patomäen ja Liipolan tunnelien kohdilla keskikaista on leveämpi. • Tien mitoitusnopeus on Soramäen ja Okeroisten välillä 100 km/h sekä Okeroisten ja Kujalan välillä 80 km/h. • Kehätie valaistaan Soramäen eritasoliittymäalueella sekä Nostavan eri tasoliittymästä itään. Lisäksi kaikissa eritasoliittymissä valaistaan risteävät tiet ja rampit. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS • 14 (96) Kehätielle toteutetaan asutusten kohdille tarvittavat melusuojaukset, ja riistaaidat rakennetaan Soramäen ja Okeroisten välille molemmin puolin teitä. Kehätielle toteutetaan kuusi eritasoliittymää: o o o o o o Soramäen eritasoliittymä E1, joka toimii Hollolan kunta keskuksen ja Lahden kaupunkiseudun läntisenä sisääntuloyhteytenä. Eritasoliittymä yhdistää myös nykyisen valtatien ja Riihimäelle johtavan kantatien 54 kehä tiehen. Nostavan eritasoliittymä E2, joka toimii yhteytenä suunnitellulle Nosta van logistiikkakeskusalueelle sekä nykyisen valtatien 12 eteläpuoleisille maankäytön laajenemisalueille. Eritasoliittymästä on suunniteltu toteutettavaksi uusi katuyhteys Kehätien ja nykyisen valtatien 12 välille. Okeroisten eritasoliittymä E3, jossa Ala-Okeroistentie (maantie 296) liittyy kehätiehen. Nikulan eritasoliittymä E4, jossa Helsingintie liittyy kehätiehen kiertoliit tymätyyppisen eritasoliittymän kautta. Launeen eritasoliittymä E5, joka toimii Uudenmaankadun (maantie 167) yhteytenä kehätielle. Kujalan eritasoliittymä E6, joka palvelee paitsi kehätien ja valtatien 4 välisenä liittymänä myös Lotilan ja Kujalan alueiden yhteytenä kehätielle ja valtatielle 4 Hallinto-oikeuden päätös Kouvolan hallinto-oikeuteen tehtiin kaksi valitusta yleissuunnitelman hyväksymispäätöksestä. Hallinto-oikeus on hylännyt valitukset päätöksellään 26.3.2013. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Hallinto oikeuden päätöksestä tehtiin yksi valitus. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt valituksen päätöksellään 3.10.2014. Lausunto YVA- menettelystä Yhteysviranomainen Hämeen ympäristökeskus, ympäristöpolitiikan yksikkö, on antanut YVA-selostuksesta lausunnon 25.6.1996 / Nro 0395R0013/53. Siitä tiivistelmänä: Lausunnossa todetaan YVA selostukseen liittyviä puutteellisuuksia, kuten että selostus ei käsittele lainkaan tien tarvekysymyksiä ja hankkeen tarkoitus ja tavoitteenasettelu jäävät osittain epäselväksi. Lisäksi todetaan, että hankkeen vaikutusalue on selvästi suurempi kuin selostuksessa on esitetty (ei riitä, että ympäristövaikutukset selvitetään vain päävaihtoehtojen varsilta). Lähtöaineisto on pääosin yleispiirteistä, selvitykset ovat vanhoja eivätkä koske suunnittelualuetta. Lisäksi nykytilan kuvauksesta puuttuvat mm. tiedot Lahden ilmanlaadusta ja melutilanteesta ja niiden kohdentumisesta eri alueille ja ihmisryhmiin sekä vaikutukset ihmisten terveydentilaan, elinoloihin ja viihtyisyyteen. Arviot melun ja päästöjen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja näiden vaikutusten kohdentuminen eri vaihtoehdoissa puuttuvat selostuksesta. Lausunnossa todetaan, että sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa yhdeksi tavoitteeksi olisi pitänyt ottaa asuinalueiden viihtyisyyden säilyminen. Selostuksesta puuttuu arvio hankkeen vaikutuksista luonnonvarojen hyödyntämiseen mm. maa-ainesten ottoon. Arvioinnissa ei ole selkeästi eroteltu tien rakentamisen ja käytön aikaisia vaikutuksia. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 15 (96) Arviointiselostus ei anna käsitystä siitä, miten eri vaihtoehtoehdot poikkeavat toisistaan pohjaveden pilaantumisriskin suhteen. Esitetty yhteenvetotaulukko on niin yleispiirteinen, että se antaa pohjavesien osalta virheellisen kuvan vaikutuksista. Liikenteellisten merkitysten osalta hankkeiden yhteisvaikutuksia ei ole selostuksessa riittävästi käsitelty hankkeen vaikutusalueella olevien tai sinne suunniteltujen logistiikka/tavaraliikennekeskusten ja kauppakeskusten sekä oikoradan vaikutusten osalta. Puutteellisuuksista huolimatta ympäristökeskus toteaa selvityksen tilanteeseen liittyen riittäväksi. Kyseessä on pitkään jatkunut ja osittain lukkiutunut tilanne, johon liittyy monia arvostus- ja arvokysymyksiä ja –ristiriitoja, joita ei pelkästään voida ratkaista lisäämällä tietoa suunnitteluun ja päätöksentekoon. Lisäksi ympäristökeskus edellyttää, että tien seuraavissa suunnitteluvaiheissa hankkeeseen liittyviä selvityksiä riittävästi täydennetään ja ehdottaa, että hankkeelle tehtäisiin uusi ja perinpohjainen ympäristövaikutusten arviointi. 1.3.4 Yleissuunnitelman jälkeen laaditut selvitykset Keskeisimmät yleissuunnitelman jälkeen laaditut selvitykset ovat: • • • • 1.3.5 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Yleissuunnitelma, Hankearviointi 2012 Vt 12 Lahden eteläisen kehätien jatkosuunnittelun lähtökohtien selvittäminen, Yleissuunnitelman 2008 mahdolliset karsimis- ja/tai vaiheittain rakentamiskohteet ja niiden vaikutukset, luonnos 8.8.2012 Vt 12 Lahden eteläisen kehätien jatkosuunnittelun lähtökohtien selvittäminen (Taustaselvitys tiesuunnitelman laatimispäätöstä varten), Yleissuunnitelman (2008) ja hankkeen investointikustannusten uudelleenarviointi, periaatteet kuntien osallistumisesta kustannuksiin ja hallinnollisen luokan muutokset, luonnos 3.11.2012 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Liikennekäytäväselvitys 14.6.2013 Vt 12 Lahden eteläisen kehätien jatkosuunnittelun lähtökohtien selvittäminen Uudenmaan ELY- keskus ja Liikennevirasto ovat tehneet yleissuunnitelman vuodelta 2008 periaateratkaisujen karsimisesta selvityksen vuonna 2012. Siinä yleissuunnitelman mukaisia tiejärjestelyjä on esitetty karsittavaksi seuraavasti: • • • • Valtatie on yksiajoratainen välillä Soramäki–Okeroinen Patiokallion maantietunneli muutetaan avoleikkaukseksi. Nikulan eritasoliittymään ei toteuteta ramppeja. Kujalan eritasoliittymä tehdään karsittuna ns. maankäyttöliittymänä. Tiesuunnitelman periaateratkaisun määrittelyvaiheessa on selvitetty mainittujen karsimisratkaisuiden tarkoituksenmukaisuus, vaikutukset liikenteeseen ja ympäristöön sekä investointikustannuksiin. 1.3.6 Tiesuunnitelman laatimisen aikana tehdyt selvitykset Suunnittelun kuluessa on laadittu seuraavat luontoon ja ympäristöön tehdyt erillisselvitykset. Alla niistä tiivistelmät Kasvillisuusselvitys ja linnuston yleispiirteet, Ramboll 30.10.2014 Tielinjan kasvillisuutta ja luontotyyppejä selvitettiin kartta-analyysien perusteella tehdyillä alueilla maastokäynnillä 17-27.6.2014. Suurin osa tielinjasta sijoittuu hoidettujen talousmetsien alueille. Selvityksen perusteella tielinjan läheisyydestä rajattiin kymmenen Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 16 (96) arvokasta luontotyyppiä, jotka sisältävät uhanalaisiksi luokiteltuja luontotyyppejä, metsälakikohteita, yhden vesilain 11§ mukaisen (Tikkakallion noro) ja yhden mahdollisesti kriteerit täyttävän kohteen. Vesilain 11§:n mukaisten kohteiden luonnontilan muuttaminen on kiellettyä ilman poikkeamislupaa. Linnustoa on havainnoitu yhdellä laskentakerralla, mistä syystä osa reviireistä on voinut jäädä huomaamatta. Selvityksessä havaittiin yhteensä 58 tielinjan läheisyydessä pesivää lajia. Uhanalaisista tai luonnonsuojeluasetuksessa mainituista lajeista ei ollut havaintoja. Huomionarvoisimpia havaintoja olivat metso ja eri tikkalajit, jotka kaikki suosivat ikääntynyttä metsää. Lepakkoselvitys, Ramboll 28.10.2014 Lepakkoselvitys toteutettiin kesä-elokuussa 2014 kolmen maastokäyntikerran detektorikartoituksena sekä aktiivista että automatisoitua havainnointia käyttäen. Selvitysalueella ei tehty havaintoja valtakunnallisesti uhanalaisista tai harvinaisista lepakoista. Tunnistettuja lajeja olivat pohjanlepakko, viiksi-/isoviikisiipat sekä vesisiippa. Kartoitusalueelta löytyi yksi tärkeä ruokailualue Porvoonjoen varressa (Kukonkosken alue, II-luokan lepakkoalue). Sen lisäksi tielinjauksen länsiosan metsissä laajoilla alueilla tehtiin lepakkohavaintoja (III-luokan lepakkoalue). Selvityksessä ei tehty havaintoja lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikoista tielinjalta tai sen läheisyydessä. Kuva 5 Lepakkoalueet Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 17 (96) Liito-oravaselvitys 1.7.2014 Lahden eteläisen kehätien yleissuunnitelma- ja YVA vaiheessa laaditut liitooravaselvitykset ajoittuvat 2000-luvun alkuun. Keväällä 2014 laadittu selvitys tehtiin tiesuunnitelmavaiheen tielinjaukselta ja sen lähialueelta. Tulosten perusteella on kartoille merkitty liito-oravan ulostepapanahavainnot sekä todennäköiset pesäpuut ja rajattu kartoille liito-oraville soveltuvat, potentiaaliset elinympäristöt. Nostavan eritasoliittymän välittömään läheisyyteen liittymän pohjoispuolelle sijoittuu liito-oravien elinympäristön osa. Havaintojen perusteella jokilaaksossa on reviirin ydinalue, jolla sijaitsevat liito-oravien käyttämät kolopuut ovat luonnonsuojelulain 49§ mukaisia lisääntymis- ja levähdysalueita. Tiesuunnitelmassa alue säilyy. Kuva 6 Kartta liito-oravahavainnoista Nostavan eritasoliittymän läheisyydessä Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 18 (96) Soramäen eritasoliittymän itäpuolella on yksi papanapuulöydös. Havaintojen perusteella tielinjalle ei sijoitu liito-oravan säännöllisesti käyttämää elinympäristöä. Lahden alueelta ei 2014 selvityksessä löydetty uusia liito-orava-alueita. Tien maastokäytävän läheisyydessä havaitut liito-oravien elinpiirit ovat Pipon ja Kukonkosken alueilla ja ne olivat tiedossa jo aiemmin. Elinpiireille on 2003 myönnetty poikkeuslupa (Hämeen ympäristökeskus, Dnro HAM-2002-L-315-254). Molemmat elinpiirit ovat edelleen käytössä ja säilyneet liito-oravalle soveltuvina alueina. Nostavan alueen liito-oravien maastokäyntimuistio, Ramboll 1.7.2014 Nostavan alueelle on tehty Hämeen ELY-keskuksen edustajan kanssa maastokäynti 1.7.2014. Sen yhteydessä todettiin, ettei suunnitelluista tierakenteista aiheudu sellaisia vaikutuksia, joista johtuen olisi tarpeen hakea poikkeuslupaa liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikalle. Selvitys saukon esiintymisestä Hollolan ja Lahden alueella, Ramboll 19.9.2014 sekä Havainnointi Hollolan ja Lahden alueilla, Ramboll, kesä 2014 Saukon esiintymistä Lahden ja Hollolan alueella on vuonna 2009 kartoitettu etsimällä lumijälkiä ja ulosteita. Lahden eteläisen ohitustien maastokäytävän alueella on useita kohtia, joissa tie ylittää saukon käyttämän virtaveden. Näitä tunnistettuja ovat Porvoonjoki laskupuroineen Lahden puolella ja Koivusillanjoki Hollolassa, kaikki virtavedet ovat potentiaalisia saukon kulkureittejä, koska lajin reviiri on hyvin laaja. Taimenen esiintymisen kirjallisuuspohjainen selvitys, Ramboll, 17.9.2014 Lahden eteläisen ohitustien tiesuunnitelman linjaus kulkee Porvoonjoen pääuoman ja useiden sivupurojen yli. Eri lähteistä saatujen hajanaisten tietojen perusteella oli syytä olettaa, että alueen puroissa esiintyy erittäin uhanalaista sisävesitaimenta. Selvitys tehtiin olevan tiedon ja haastatteluiden pohjalta. Tärkeimmäksi pienvesistöksi osoittautui Autjoen latvapuro aivan suunnittelualueen länsipäässä. Muita taimenelle tärkeitä pienvesistöjä ovat Vähäjoki ja Vartio-oja. 1.4 Maankäyttö ja kaavoitus Suunnittelualue kuuluu Päijät-Hämeen liiton valmistelemaan maakuntakaavaan, jonka Ympäristöministeriö on vahvistanut 11.3.2008. Tien linjaus on esitetty maakuntakaavassa. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 19 (96) Kuva 7 Ote maakuntakaavasta Hollolan kunnassa tiehankkeen välittömässä läheisyydessä on mm Kukonkoivun (18.3.1993), Nostavan (24.9.2012. ja 13.11.2006) ja Okeroisen (15.2.2010) osayleiskaavat. Paraikaa Hollolassa valmistellaan strategista yleiskaavaa. Lahden voimassa oleva yleiskaava 2025 on Kaupunginvaltuuston 14.5.2012 hyväksymä ja sai kaikilta osiltaan lainvoiman 6.10.2014. Lahdessa yleiskaavoittaminen on jatkuva prosessi. 2013–2016 yleiskaavaa tarkistetaan valtuuston 15.4.2013 hyväksymän strategian mukaiseksi. Kaupungin strategian sisältö muuttui vain vähän edelliseltä valtuustokaudelta ja yleiskaavaa tarkistetaan vain niiltä osin, kuin strategian tarkistus antaa aihetta. Kun yleiskaavaa tarkistetaan valtuustokausittain, ajankohtaisiin suunnitteluongelmiin pystytään pureutumaan tuoreeltaan. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 20 (96) Kuva 8 Ote Lahden yleiskaavasta Eteläinen ohikulkutie on merkitty ajantasa-asemakaavaan niiltä osin, missä se liittyy nykyiseen yhdyskuntarakentamiseen. 1.5 Ympäristö 1.5.1 Luonnonympäristö Uusi tielinja kulkee koko matkaltaan uudessa tiekäytävässä. Uuden väyläkäytävän linjauksen suunnittelussa on pyritty välttämään YVA- ja yleissuunnitteluvaiheissa inventoituja luonto- ja muita ympäristön arvokohteita. Tiesuunnitelmassa on tarkistettu edellisissä suunnitteluvaiheissa tehtyjä ratkaisuja sekä laadittu luontoselvitysten tarkistuksia, jotta haitallisia vaikutuksia on saatu edelleen vähennettyä tai mahdollisia haittoja hallittua. Hollolan osuudella tielinja kulkee harjualueen eteläpuoleisella, savikkoalueen peltojen osin rikkomalla kallioharjanteisella metsäalueella. Maiseman topografia ei ole selkeästi suuntautunutta, mutta huomattavan suuret korkeusvaihtelut ovat tyypillisiä. Esimerkkeinä Hirvikallion puro, jonka viereinen kallioalue on noin 25 m purolaaksoa ylempänä tai Luhta- ja Vähäjoet, joiden läheiset kallioselänteet ovat purolaaksoja yli 40 m korkeampia. Luontoarvoiltaan merkittäviä Hollolan osuudella ovat ekologiset käytävät, joita tie katkaisee. Käytävissä keskeisinä ovat purolaaksot ja niiden rehevät rinnealueet. Tielinjan läheisyyteen jää tärkeitä luontokohteita, kuten esim. Nostavan liito-oravaesiintymät. Tie Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 21 (96) ylittää puroja ja pienvesistöjä, joista on havaintoja saukoista ja joista useat ovat mahdollisia purotaimenkohteita. Ekokäytävien olosuhteet ja niiden säilyminen on erityisesti pyritty huomioimaan suunnittelussa. Lahden alueella tielinja kulkee kaupunkirakenteen läpi maankäytössä sille ennakoidun linjauksen mukaisesti. Tielinjan läheisyyteen jää sekä asuinalueita että kaupan ja teollisuuden keskittymiä. Ainoa merkittävä kulttuurimaisemakokonaisuus sijaitsee Okeroisissa. Luonnontilaisen, rakentamattoman tielinjan lähellä on arvokkaita liito-orava- ja lepakkoesiintymiä sekä taimenpuroja ja saukkohavaintoja hyvinkin lähellä asutusta. Lahden osuudelle rakennetaan kaksi tunnelia, joista Patomäen betonitunneli vähentää haittavaikutusta asutukselle, mutta joista Liipolan pitkällä tunnelilla on selkeästi merkitystä paikallisten luonnonarvojen säilymiselle. 1.5.2 Maisema, taajamakuva ja kulttuuriperintö Maisema Suunnittelualue sijoittuu maisemallisessa maakuntajaossa Eteläisen viljelyseudun pohjoisosaan. Päijät-Hämeen maisematyypityksessä alue sijaitsee Porvoonjoen viljelyseudun ja I Salpausselän vaihettumisvyöhykkeellä. Maisemakuvaa hallitsevat laajat kumpuilevat viljelyaukeat sekä pitkät näkymät. Perinteinen kyläasutus on sijoittunut moreenikumpareille ja harjujen rinteille. I Salpausselkä toimii maisematilaa rajaavana aiheena. Purolaaksojen meanderoivat joet rantakasvillisuuksineen luovat avoimeen peltomaisemaan oman leimansa. Nykyisen valtatien 12 linjaus noudattelee Salpausselkä I:tä. Tielinjaus kulkee Hollolan osalta metsäisessä ympäristössä eikä sen välittömässä läheisyydessä ole laajoja, avoimia kulttuurimaisema-alueita eikä historiallista asutusta. Lähden ja Hollolan rajalla on Okeroisten kylä, joka on mainittu kartoissa jo 1400-luvun alussa. 1500-luvulla se oli Hollolan suurin kylä. Okeroisten maisemalle luonteenomaista on laajat ja maisemallisesti vaihtelevat viljelyalueet, joita rajaavat korkeat kalliot. Kuva 9 Okeroisten viljelymaisemaa Ylä-Okeroisissa. Kuvaaja Henrik Wager. Tielinja ohittaa Okeroisten kylän peltomaiseman eteläistä reunaa sivuten. Lahden osalta tielinja kulkee pitkin asutuksen keskelle jätettyä avointa väylälinjausta. Linjaus on nykyisin pääosin lähivirkistykseen käytettyä metsäaluetta. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 22 (96) Patiokallio Komolankallio-Patiokallio (KAO040223) on luonnon ja maisemansuojelunkannalta arvokas kallioalue (valtakunnallinen kallioalueinventointi 1996). Kallioalueen arvoluokka on 4, arvokas kallioalue (luokitus 1-7). Inventointiraportissa alueen kuvauksessa korostuvat etenkin kallioalueen maisemallinen merkittävyys ja kalliolta avautuvat näkymät ympäristöön. Kalliokasvillisuudessa on todettu vallitsevan karuille kallioille tyypilliset sammal- ja jäkäläyhteisöt. Kuva 10 Kallioalueen sijainti suhteessa tielinjaukseen. Kulttuuriperintö, muinaismuistot ja historiallisen ajan muinaisjäännökset Arkeologiset ja kulttuurihistorialliset kohteet on selvitetty Museoviraston tietokannoista ja niitä on täydennetty muista tietolähteistä (muun muassa rakennusinventoinnit ja maakuntamuseon tietokannat). Välittömästi tielinjan läheisyydestä ei ole löydetty merkittäviä yksittäiskohteita. Porvoonjokilaakso on maamme vanhinta asuttua aluetta. Suunnittelualueen lähellä on useita tunnettuja kivikautisia muinaisjäännöksiä, jotka sijoittuvat erityisesti Porvoonjoen ja sen latvajoen, Luhdanjoen, varrelle. Untilankylän Kirkailanmäeltä on löydetty rautakautinen kalmisto. Okeroisten puroissa ja joissa on ollut myös vesimyllyjä. Valtakunnallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia ja kulttuuriympäristöjä ei suunnittelualueella ole. Maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ovat Okeroisten ja Vesalan- Korpikylän kulttuurimaisemat sekä Porvoonjoen/Luhdanjoen kulttuurimaisema Nostavalla. Kahdessa ensiksi mainitussa on myös paljon arvokasta rakennuskantaa. Osayleiskaavan mukaisia arvokkaita maisema-alueita ovat Vanhatalon tilakeskus ympäristöineen sekä Tikkakallion- Kuusenalantien maisema-alue. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 23 (96) Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kyläkeskuksia on mm. Vesalassa, Untilassa, Jarvalassa ja Aikkalassa. Lahden ja Hollolan rajalla sijaitsevan Okeroisten vanhan keskiaikaisen ryhmäkylän kylätontilla on säilynyt useita arvokkaita tilakeskuksia. Kylä on mainittu kartoissa jo 1400-luvun alussa ja 1500-luvulla se oli Hollolan suurin kylä. Lahden puolella on useita maakunnallisesti arvokkaita rakennusympäristöjä, jotka muodostavat laajoja yhtenäisiä ja kaupunkikuvallisesti kiinnostavia kokonaisuuksia. Tien välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Launeen pientaloalue tien pohjoispuolella sekä 1960–70-lukujen taitteessa rakentunut Liipolan asuinalue metsäympäristöön väljähkösti sijoittuvine kerrostaloineen. Liipolan kalliotunneli sijoittuu osittain kerrostaloalueen alle. Etäämmäs suunnittelualueesta tien pohjoispuolelle jää Hennalan kasarmialue. 1.5.3 Ihmisten elinolot ja viihtyvyys Lahden eteläinen kehätie kulkee Hollolassa nykyisen yhdyskuntarakenteen eteläpuolella laajan metsävyöhykkeen pohjoisrajassa. Tie ei suoraan vaikuta nykyisen asutuksen olosuhteisiin, mutta selvästi rajaa rakentamisen pitkäntähtäimen laajentamista etelään. Tien melu- tai muut haitat eivät vaikuta haitallisesti nykyiseen asutukseen eikä edellytä meluntorjuntatoimia. Hollolan osalta tiellä on estevaikutus asutuksesta eteläisiin virkistysmetsiin. Lahden osalta tie halkaisee nykyistä yhdyskuntarakennetta maankäyttösuunnitelmissa siihen varatussa käytävässä. Uuden tien liikenteen melu torjutaan Lahden alueella lähes koko matkalle rakennettavilla meluvalleilla, -aidoilla ja -kaiteilla. Väylän haittojen minimoimiseksi Lahden osuudelle rakennetaan kaksi tunnelia. Patomäen tunnelin päälle rakennetaan laadukkaat virkistyspalvelut, pelikentät ja muut urheilun palvelut. Liipolan tunnelin päälle jää laaja, virkistykseen käytetty, metsäinen kallioalue. 1.5.4 Melu Nykytilanteessa liikenne kulkee läpi Lahden taajama-alueen ja näin ollen tiiviisti asuttujen alueiden kautta. Läpikulkuliikenteen siirtyessä pois uuden valtatien myötä, meluhaitat vähenevät keskustaajamassa. Taajaman normaali liikenne kuitenkin jää näille reiteille, joten muutos tällä alueella ei ole niin merkittävä kuin uuden tielinjan lähialueella. Valtatie sijoitetaan kokonaan uuteen maastokäytävään, josta suuri osa on nykytilanteessa käytännössä hiljaista aluetta. Suurin osa asutuksesta sijoittuu suunnittelualueen itäosaan. Nykytilanteessa osa asutuksesta altistuu risteävien teiden (maantiet 140, 167 ja 296) melulle, mutta tilanne pahenee merkittävästi uuden tie ja liittymäjärjestelyjen myötä. Suunnittelualueen länsipäässä asutus on harvempaa, mutta uusi tie pirstoo nykyisen laajan hiljaisen alueen. 1.5.5 Luonto Natura 2000 –alueet ja luonnonsuojelualueet Suunnitellun tielinjauksen läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000-alueita. Lähimmäs tielinjausta sijoittuva luonnonsuojelualue on Tikkakallion luonnonsuojelualue. Tikkakallion luonnonsuojelualue sijaitsee lähimmillään noin 170 metrin etäisyydellä suunnitellusta tielinjauksesta. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 24 (96) Kuva 11 Tikkakallion luonnonsuojelualueen sijainti suhteessa tielinjaukseen. Lepakot Tielinjaukselta ja sen läheisyydestä on laadittu lepakkoselvitys kesällä 2014. Selvitys on esitetty tiesuunnitelmaselostuksen liitteenä. Selvityksessä ei tehty havaintoja lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikoista tielinjalla tai sen läheisyydessä. Selvitysalueella ei tehty havaintoja valtakunnallisesti uhanalaisista tai harvinaisista lepakkolajeista. Selvityksessä havaituista lepakoista enemmistö oli siippoja, joiden lisäksi havaittiin melko runsaasti myös pohjanlepakoita. Havaintoaineiston perusteella alueella esiintyvät siipat ovat pääasiassa viiksi/isoviiksisiippoja, lisäksi alueella esiintyy vesisiippoja. Liito-orava Suunnitellulla tielinjauksella on tehty liito-oravaselvityksiä hankkeen yleissuunnitelmavaiheessa 2000-luvun alussa ja selvityksiä on päivitetty liito-oravainventoinnilla keväällä 2014. Kevään 2014 selvitys kokonaisuudessaan on esitetty tämän selostuksen liitteissä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 25 (96) Kuva 12 Liito-oravien elinalue ja lajille soveltuvat elinympäristöt Pipon moottoriradan läheisyydessä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 26 (96) Kuva 13 Liito-oravien elinalue ja lajille soveltuvat elinympäristöt Nostavan eritasoliittymän läheisyydessä. Liito-oravan elinympäristöjä sijoittuu myös Nostavan eritasoliittymän läheisyyteen. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 27 (96) Kuva 14 Liito-oravien elinalue ja lajille soveltuvat elinympäristöt Nostavan eritasoliittymän läheisyydessä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 28 (96) Saukko EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) nisäkäslajia saukkoa esiintyy suunnittelualueen kaikissa virtavesissä. Lajin reviirit ovat hyvin laajoja ja vaihtelevat. Saukkojen jätöksiä ja reittejä on inventoitu muiden luontoselvitysten yhteydessä. Linnusto Linnuston ominaispiirteitä selvitettiin kesällä 2014 laaditun kasvillisuusselvityksen yhteydessä. Selvitys kokonaisuudessaan on esitetty tämän selostuksen liitteissä. Selvityksessä havaittiin yhteensä 58 tielinjan läheisyydessä pesiväksi tulkittavaa lajia. Näistä runsaimpia olivat monenlaisten metsien ja kulttuuriympäristöjen lajit peippo, punarinta ja räkättirastas sekä kuusimetsiä suosivat hippiäinen ja laulurastas. Muita metsien ja taajama-alueiden runsaita yleislajeja olivat pajulintu, punakylkirastas, talitiainen sekä harmaa- ja kirjosieppo. Kuusivaltaisten metsien runsaus linjalla näkyy kuusikoita suosivien lajien ja niiden parien määrissä. Monipuolisen lajiston perusteella on Liipolan ikääntyneet kuusikot rajattiin selvityksen tulosten perusteella linnustollisesti arvokkaaksi alueeksi. Huomionarvoisia, eri suojeluluokituksissa mainittuja, linjan läheisyydessä pesiviksi tulkittavia lajeja havaittiin selvityksen yhteydessä kymmenen. Näistä ovat viimeisimmässä uhanalaistarkastelussa (Rassi ym. 2010) silmälläpidettäviksi luokiteltuja metso, rantasipi, käenpiika, sirittäjä ja punavarpunen. EU:n lintudirektiivin I-liitteessä mainittuja lajeja ovat metso, pyy, palokärki ja harmaapäätikka. Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityisvastuulajeja ovat tavi, telkkä, metso ja rantasipi. Kasvillisuus- ja luontotyypit Suunnitellulla tielinjauksella selvitettiin kasvillisuutta ja luontotyyppejä kesällä 2014. Selvitys kokonaisuudessaan on esitetty tämän selostuksen liitteissä. Suurin osa tielinjasta sijoittuu hoidettujen talousmetsien alueille, joista valtaosa on eriikäisiä kuusikoita. Metsätyyppi tielinjan alueella on suureksi osaksi lehtoa tai lehtomaista kangasta. Tuoretta kangasta on jonkin verran ja sitä karumpia metsätyyppejä hyvin vähän. Savirantaisia, meanderoivia puroja ja pienehköjä jokia, joista suurimmat ovat Porvoonjoki ja Vähäjoki, sijoittuu tielinjan alueelle useita. Selvityksen perusteella tielinjan alueelta tai linjausta sivuten rajattiin kymmenen arvokasta luontotyyppiä, jotka sisältävät uhanalaisia luokiteltuja luontotyyppejä, metsälakikohteita ja yhden vesilain 11 §:n mukaisen kohteen. Huomionarvoisista kasvilajeista havaittiin korpisorsimoa, valkolehdokkia ja kissankäpälää. Korpisorsimo (Glyceria lithuanica) kasvaa Hollolassa Melkkaanojan varressa, laji on Suomen erityisvastuulaji (Euroopan kannasta yli 15 % esiintyy Suomessa; Rassi ym. 2001). Hollolassa Riihimäentien liittymän lähellä havaittiin yksi ja Patiokalliolla kaksi yksilöä valkolehdokkia (Platanthera bifolia), joka on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji. Lahden Rälssinkallioilla kasvoi noin neliömetrin kokoisella alalla kissankäpälää (Antennaria dioica), joka on viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa (Rassi ym. 2010) luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Kalasto Tielinja ylittää lukuisia pienvesistöjä, joista muutamissa tiedetään havaitun arvokasta alakantaa. Tiesuunnitelman aikana ei vesistöjä ole tutkittu tarkemmin koekalastuksilla. Simpukat Vuollejokisimpukkaa ei tunneta alueen pienvesistöistä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 29 (96) 1.5.6 Pinta- ja pohjavedet Pintavedet Suunnittelualue sijaitsee Porvoonjoen päävesistöalueella (18) sen latvaosissa. Alueen jokien ja purojen uomat ovat osin lähes luonnontilaisia, osin pahoin perattuja. Purot ovat lähdevaikutteisia, erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja savimaiden puroja. Joet luokitellaan keskisuuriksi kangasmaiden joiksi, joita ei ole voimakkaasti muutettu. Porvoonjoen vesi on yleisesti sameaa sekä kiintoaine- ja humuspitoista. Joen latvoilla vesi on kuitenkin kirkkaampaa ja parempi laatuista kuin alaosalla. Vuodenaikaisvaihtelut vedenlaadussa ovat huomattavia. Vesimuodostuman ekologinen tila vesienhoidon toisella suunnittelukaudella arvioitiin tyydyttäväksi ja kemiallinen tila hyväksi. Suunnittelualueen vesistöissä kuormitusta aiheuttavat käytössä olevat ja suljetut kaatopaikat, jätevedet sekä maa- ja metsätalous. Järviä ja soita alueella on vähän. Niillä alueilla, joilla on asutusta, on se lähinnä harvaa pientaloasutusta. Suunnittelualueen länsiosan purot ja joet sijaitsevat Hollolan kunnan alueella ja itäosan purot Lahden kunnan alueella. Kaikki purot ja joet laskevat lopulta Porvoonjokeen. Suunnittelualueella sijaitsee myös yksi huomioon otettava lähde ja noro. Suunnittelualueen pintavedet lännestä itään on lueteltu alla. • • • • • • • • Melkkaanoja (puro, Hollola) Koivusillanjoki (puro, Hollola) Vähäjoki ja uoman länsipuolen noro (joki, noro Hollola) Luhdanjoki (joki, Hollolan ja Lahden rajalla) Porvoonjoki (Joki, Lahti) Paskurinoja (puro, Lahti) Liipolan lähde (lähde, Lahti) Vartio-oja (puro, Lahti) Pohjavedet Valtaosa Lahden eteläisestä kehätiestä sijaitsee harvaan asutulla alueella, jossa maaperä on vaihtelevasti kumpuilevaa moreeni- ja kalliomaastoa ja näiden välisiä paksuja savikoita. Pohjavesi esiintyy maaperän laadun ja topografian säätelemänä epäyhtenäisinä pieninä altaina ja eri korkeustasoilla. Näillä alueilla pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus ovat vähäisiä. Poikkeuksena on suunnittelualueen itäpäässä oleva Lahden pohjavesialueen kohta, jossa maaperä saven alaisissa sora- ja hiekkakerroksissa on vettä hyvin johtavaa. Uusi tielinjaus ei sijoitu Renkomäen pohjavesialueelle, mutta tie risteää Renkomäeltä Hartwallin alueelle johtavan vedenottoputken kanssa. Pohjavesiasioita on tiesuunnittelun yhteydessä tarkasteltu erityisesti Lahden pohjavesialueen kohdalla sekä Patomäen ja Liipolan tunnelien alueilla, joista viimeksi mainittu on osittain Lahden pohjavesialueella. Tätä varten suunnittelun aikana järjestettiin 19.11.2014 erillinen palaveri, josta on laadittu muistio. Suunniteltavan tien läheisyydessä on kaksi lähdepaikkaa, Nikkilän lähteet ja Liipolan luontopolun lähde. Nämä ovat virtaukseltaan heikkoja ja ajoittain lähes kuivia. Lahden pohjavesialue Lahden pohjavesialueen (tunnus 0439801) kokonaispinta-ala on 40,36 km2 ja pohjaveden muodostumisalue 19,95 km2. Pohjaveden arvioitu antoisuus on suuri, 30 000 m3/vrk. Pohjavesialueella on Jalkarannnan, Riihelän, Kärpäsen, Launeen, Felix Abba Oy:n, Polttimo Oy:n ja Urheiluopiston vedenottamot, joista kaikki eivät ole aktiivisessa käytössä. Launeen vedenottamoa lukuun ottamatta muut ottamot ovat kaukana tiesuunnitelma-alueesta, tiehankkeen vaikutusalueen ulkopuolella. Launeen vedenottolu- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 30 (96) pa on 4500 m3/vrk. Launeen vedenottamo on ollut pitkään suljettuna, mutta sieltä on tehty pumppausta Paskurinojaan. Pumppauksen avulla on pyritty vaihtamaan pohjavettä ja saamaan ottamolla aikoinaan havaitut torjunta-ainejäämät hyväksytylle tasolle. Viime aikoina vedenlaatu on siinä määrin parantunut, että Launeelta tullaan ottamaan vettä talousvedeksi. Launeen vedenottamon etäisyys Lahden eteläisen kehätien linjaukseen on noin 900 metriä. Lahden eteläinen kehätie leikkaa Lahden pohjavesialuetta noin 1,6 kilometrin matkalla, josta tulkittua pohjaveden muodostumisaluetta on noin 180 metriä. Pohjaveden muodostumisalueen kohdalla, sitä hieman laajempana, tie rakennetaan betonikaukaloon, joka toimii samalla pohjaveden suojausrakenteena. Vedenpitävä betonikaukalo estää pohjaveden purkautumisen tien valmistuttua. Tielinjan kohdalla pohjaveden pinnantaso on vaihdellut Launeen pumppauksen säätelemänä välillä +75,5–+78. Asemantaustan– Launeen ottamon–Sokeritopan suunnassa on mittava kallioperän ruhje, jonka täytteenä oleva maa-aines on hyvin vettä johtavaa. Patomäen ja Liipolan tunnelien kohdat Patomäen tunnelin kohdalla on paksuhkot savipeitteet. Pohjaveden muodostuminen ja varastoituminen tällä alueella on vähäistä. Patomäen betonitunneli rakennetaan vedenpitäväksi ylimmän pohjavedenpinnan alapuolella. Patomäen tunnelin lähiympäristössä on tarkastelun mukaan kahdeksan kiinteistöä, joista rakennussuunnitelmavaiheessa tulee kartoittaa talousvesikaivot. Liipolan tunneli rakennetaan kallioon, jossa pohjaveden muodostuminen ja varastoituminen on vähäistä. Alueella ei ole tiedossa kiinteistöjä, joissa olisi omia talousvesikaivoja. Liipolan tunnelin itäpäässä, noin paaluvälillä 17700–17900, on kalliopainanne, jonka kohdalle rakennetaan betonitunneli. Painanteen kohdalla on paksu savikerros, johon varastoituneen pohjaveden määrä on vähäinen. Yksityiset talousvesikaivot Tiesuunnitelman yhteydessä ei kartoitettu yksityisiä talousvesikaivoja, vaan kartoitus tehdään rakennussuunnittelun yhteydessä. Karttatarkastelun mukaan alle 100 metrin etäisyydellä suunniteltavan valtatien keskilinjasta on viisi kiinteistöä, joissa voi olla oma talousvesikaivo. Kauempana, 100–300 metrin etäisyydellä mahdollisia kaivollisia kiinteistöjä on karttatarkastelun mukaan kolmisenkymmentä kappaletta. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 31 (96) Kuva 15 Pohjavesialueiden sijoittuminen Lahden eteläiseen kehätiehen nähden. Karttaan on merkitty tiesuunnitelman yhteydessä asennetut pohjavesiputket sekä alustavasti kohteet, joissa rakennussuunnitelman yhteydessä tulisi tehdä kaivokartoitus. 1.5.7 Maa- ja kallioperäolosuhteet Alue sijaitsee I Salpausselän ns. distaalipuolella eli muinaiseen jäätikön reunaan nähden jäätikön ulkopuolella. Tiesuunnitelma-alue ei ulotu Salpausselälle asti, vaan jää kokonaan sen eteläpuolelle. Muinaisen jäätikön sijaitessa Salpausselän pohjoispuolella, silloinen Itämeren vaihe ulottui etelästä Salpausselälle asti, ja jäätiköltä sulavat vedet kuljettivat alueelle hiekkaa, silttiä ja savea, joita esiintyy tiesuunnitelma-alueen laaksokohdissa. Kohoumat ovat pääosin kalliomuotoja, joita peittää ohuehko, noin metristä muutamaan metriä paksu moreenipeite. Tiesuunnitelma-alueella ainut jäätikön sulamisvesien kasaama harju on Launeen kohdalla, joka on osa Lahden vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta. Koivusillanjoen alueella plv. 8600 – 9100 kallionpinta on 10 - 40 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjamaa on noin 0 - 16 metrin syvyyteen silttiä ja savea ja tämän alapuolella on paksuudeltaan vaihteleva silttikerros. Kallion päällä on enimmillään noin 15 metriä moreenia. Alueen saville on tyypillistä korkea leikkauslujuus, mutta kuivakuorikerroksen alapuolella esiintyy pehmeää savea. Vähäjoen alueella plv 10600 – 10800 kallionpinta on 1 – 37 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjamaa on noin 0 - 30 metrin syvyyteen savea ja silttiä ja tämän alapuolella enimmillään noin 13 metriä moreenia kallion päällä. Alueen saville on tyypillistä korkea leikkauslujuus, mutta maan pintaosassa 2 – 5 metrin syvyydelle savi on pehmeämpää. Luhdanjoen alueella plv 11250 – 11700 kallionpinta on 5 – 67 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjamaa on 0 – 15 metrin syvyyteen savea ja tämän alapuolella on 0 – 40 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 32 (96) metriä silttiä. Silttikerroksen alapuolella on 1 – 15 metriä moreenia kallion päällä. Alueen saville on tyypillistä korkea leikkauslujuus saven kuivakuorikerroksessa, mutta kuivakuorikerroksen alapuolella esiintyy pehmeää savea. Lintulantieltä itään päin Porvoonjoen alueelle plv 12000 – 13650 kallionpinta on 5 – 52 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjamaa on 0 – 23 metrin syvyyteen savea ja tämän alapuolella on paksuudeltaan vaihteleva silttikerros. Silttikerroksen alapuolella on 0 – 15 metriä moreenia kallion päällä. Alueen saville on tyypillistä korkea leikkauslujuus, mutta Porvoonjoen uomankohdilla savi on pehmeämpää. Metsä-Hennalan ja Patomäen välisellä alueella kalliopinta on 15–30 metrin syvyydellä maanpinnasta lukuun ottamatta Porvoonjoen uoman kohtia Kukonkoskella ja AliJuhakkalassa, missä kalliopinta on 30–55 metrin syvyydessä. Pohjamaa on maanpinnasta noin 10 m syvyyteen savea ja tämän alapuolella on paksuudeltaan vaihteleva silttikerros. Kalliopinnan päällä on ohut moreenikerros. Alueen savikolle on tyypillistä korkea leikkauslujuus, mutta jokiuoman kohdilla savi on pehmeämpää. Patomäen kohdalla kalliopinta nousee noin 10 metrin syvyyteen maanpinnasta ja laskee taas Paskurinojan suuntaan, jonka kohdalla se on taas 20–45 metrin syvyydessä ja maalajikerrokset ovat vastaavat kuin osuudella ennen Patomäkeä. Uudenmaankadun ja Ajokadun välisellä alueella silttikerros ohenee ja vettä johtavat kitkamaalajit nousevat ohentuneen savikerroksen alapintaan kalliopinnan pysytellessä noin 30 metrin syvyydessä. Ajokadun jälkeen pohjasuhteet ovat taas vastaavat kuin osuudella ennen Patomäkeä, kunnes Apilakadun kohdalla maakerrokset alkavat ohentua kohti Liipolan kalliomäkeä. Liipolan kalliomäessä on Koirapuiston kohdalla suunnitellun valtatien suunnassa noin 200 metriä pitkä osuus, jossa kalliopinta sukeltaa savikolla syvimmillään noin 20 metrin syvyyteen maanpinnasta. Avokallio-osuuden päättyessä kalliopinta sukeltaa Kujalan eritasoliittymää kohti mentäessä ja eritasoliittymän alueella pohjasuhteet ovat taas vastaavat kuin osuudella ennen Patomäkeä. Vartio-ojan ja sen haarojen kohdalla savikerros on pehmeämpää. Kujalan eritasoliittymästä kalliopinta nousee lähelle maanpintaa valtatie 4:n itäpuolella Pippon suuntaan ja pohjoisessa Lepolan ylikulkusillan kohdalle tultaessa. 1.5.8 Pilaantuneet maat Tielinjan läheisyydestä on selvitetty mahdollisia pilaantuneita maita ELY-keskuksen viranomais-rekisteritietojen avulla, nk. ”Matti rekisteritiedot”. Hollolan osuudelta ei ole tunnistettu riskikohteita. Lahden osuudelta on tunnistettu kymmenen mahdollista riskikohdetta. Näissä on rekisteritietojen mukaan ollut tai on edelleen teollisuuskemikaaleja valmistava yritys, galvanointiyritys, autokorjaamoja, polttonesteen jakeluasemia ja kauppapuutarhoja. Kohteet on merkitty kartalle. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 33 (96) Kuva 16 Pilaantuneet maat, mahdolliset riskikohteet 1.6 Hankkeelle asetetut tavoitteet Tavoitteiden muodostamisen lähtökohdat ovat perustuneet seuraaviin päämääriin: Kehitetään valtatietä 12 Lahden seudulla Suomen tärkeimmän päätieverkon osana ja valtakunnallisesti merkittävänä itä-länsisuuntaisena yhteytenä niin, että myös seudullisen liikenteen tarpeet otetaan huomioon. Yhdistetään Lahden seudun itä- ja länsipuoliset valtatien 12 moottoriliikennetie-osuudet sujuvalla ja turvallisella tieyhteydellä. Tavoitteet hankkeen eri ulottuvuuksille ovat olleet: Liikenne Parannetaan valtatien pitkämatkaisen liikenteen liikenteellistä palvelutasoa. (Tien tavoitteellinen nopeustaso on 100 km/h, tiiviin asutuksen kohdalla 80 km/h.) Vähennetään liikennekuolemia ja henkilövahinko-onnettomuuksia merkittävästi. Parannetaan elinkeinoelämän kuljetusten sujuvuutta, toimintavarmuutta ja matkaaikojen ennustettavuutta valtakunnallisesti merkittävällä kuljetuskäytävällä. Siirretään raskaan liikenteen ja vaarallisten aineiden kuljetukset pois Lahden ja Hollolan keskustojen tuntumassa sijaitsevalta nykyiseltä valtatieltä. Tuetaan Lahden keskustan maankäytön kehittämismahdollisuuksia ja nykyaikaisen keskustan kehittämistä (kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen olosuhteiden parantaminen ja autoliikenteen vähentäminen). Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Tuetaan Lahden kaupunkiseudun nykyistä sekä maakuntakaavassa ja yleiskaavoissa suunniteltua yhdyskuntarakennetta. Luodaan edellytyksiä yhdyskuntarakenteen tiivistämiselle ja kehittämiselle Lahden keskustassa ja rautatieaseman ympäristössä, Hollolan kuntakeskuksessa sekä muualla nykyisen valtatien ympäristössä. Turvataan ja kehitetään asukkaiden virkistysmahdollisuuksia. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 34 (96) Tavoitteet ihmisiin kohdistuville vaikutuksille Vähennetään melua nykyisen valtatien varressa sekä kehätien toteuttaminen niin, että uuden tien meluhaitta ei ylitä valtioneuvoston asettamia ohjearvoja. Vähennetään liikenteen aiheuttamia päästöjä nykyisen valtatien varressa sekä kehätien toteuttaminen niin, että uuden tien päästöistä aiheutuvat pitoisuudet ilmassa eivät ylitä valtioneuvoston asettamia ohjearvoja. Ympäristötavoitteet Vähennetään valtatien liikenteestä aiheutuvaa pohjavesien pilaantumisriskiä Lahden seudulla. Nykyisen valtatien roolin muuttaminen (läpikulkuliikenteen ja vaarallisten aineiden kuljetusten vähentäminen keskustassa ja pohjavesialueilla) Säilytetään luonnonoloiltaan, kulttuurihistorialtaan ja maisemaltaan arvokkaat kohteet ja tärkeimmät ekologiset yhteydet. Sopeutetaan tien yleisilme maisemaan ja Lahden alueen kaupunkikuvaan mahdollisimman hyvin. Talous Hankkeen on oltava yhteiskunta- ja liikennetaloudellisesti kannattava Tieverkon kunnossapitokustannukset minimoidaan. 1.7 Suunnitteluperusteet Hankkeen suunnitteluperusteet on esitetty asiakirjassa 1.2T, liite 1. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 35 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS 2 SUUNNITTELUPROSESSIN KUVAUS 2.1 Työryhmätyöskentely Suunnittelutyö on aloitettu marraskuussa 2013. Hanketta on viety eteenpäin useissa eri työryhmissä. Keskeisin niistä on ollut hankeryhmä. Muita tärkeitä yhteistyöfoorumeita ovat olleet projektinhallintaryhmä, ohjausryhmä, asiantuntijaryhmät ja eri tekniikkaalojen teemakokoukset. 2.1.1 Hankeryhmä Hankeryhmä on kokoontunut kymmenen kertaa. Se on vastannut hankkeen kannalta keskeisten asioiden päätöksenteosta. Ryhmään ovat kuuluneet: Ari Puhakka Janne Wikström Tapio Ojanen Kirsti Nieminen Tuomo Korhonen Matti Ryynänen Veli-Pekka Toivonen Jukka Lindfors Kari Porra Jorma Vaskelainen Ari Rinkinen Katariina Tuloisela Seppo Massinen (31.5.2014 saakka) Martti Lehtinen Paavo Mero Rauno Tuominen (1.6.2014 alkaen) Katja Sivonen Uudenmaan ELY-keskus Liikennevirasto Päijät-Hämeen liitto Hämeen ELY-keskus ” Liikennevirasto Lahden kaupunki ” ” " Hollolan kunta ” Ramboll Finland Oy ” Sito Oy “ “ 2.1.2 Projektinhallintaryhmä Projektinhallintaryhmä on vastannut hankkeen ohjauksesta ja hankeryhmän päätöksenteon valmistelusta. Projektinhallintaryhmä on kokoontunut kymmenen kertaa. Sen työskentelyyn ovat osallistuneet Uudenmaan ELY- keskuksen ja konsulttiryhmä RambollSito edustajat. Tarvittaessa kokouksissa on ollut myös kuntien ja Liikenneviraston vastuuhenkilöitä. 2.1.3 Ohjausryhmä Ohjausryhmä on kokoontunut neljä kertaa. Sen tarkoituksena on ollut seurata hankkeen etenemistä ja edistää hankkeeseen liittyvää valmistelua ja päätöksentekoa. Ohjausryhmään on kuulunut Uudenmaan ELY- keskuksen, Liikenneviraston, Päijät-Hämeen liiton, Hollolan kunnan ja Lahden kaupungin sekä konsulttiryhmän johtoa. 2.1.4 Teemakokoukset Teemakokouksia on järjestetty ympäristöasioista ja ympäristövaikutusten arvioinnin kokonaisuuksien hallitsemisesta. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 36 (96) 2.1.5 Asiantuntijaryhmät Teknisiä asioita on käsitelty tekniikka-alojen asiantuntijaryhmissä. 2.2 Liittyminen alueen muuhun suunnitteluun Oikeusvaikutteisissa maakunta- ja yleiskaavoissa on huomioitu moottoritiehanke aiempien suunnitteluvaiheiden yhteydessä. Hollolan Patiokallion kohdalla on muutettu osayleiskaavaa vastaamaan avoleikkauksen mukaista tieratkaisua. Hollolan kunnan ja Lahden kaupungin asemakaavat ovat niin ikään olleet pääosin yleissuunnitelmaratkaisun mukaisia. Tiesuunnitelman laadinnan kanssa samanaikaisesti on tehty pieniä täsmennyksiä asemakaavamuutoksina Hollolan Soramäessä ja Lahdessa Kujalan alueella. 2.3 Vuoropuhelu ja tiedottaminen Hankkeessa käytiin vuoropuhelua suunnittelualueen asukkaiden, maanomistajien ja sidosryhmien sekä yhteistyötahojen kanssa vuorovaikutussuunnitelman mukaisesti. Hankkeen aloituskuulutus julkaistiin 4.7.2013. Kuulutus oli julkisesti nähtävillä suunnittelualueen kunnissa (Hollola 4.7.2013 ja Lahti 8.7.2013) ja se julkaistiin suunnittelualueen lehdissä (Etelä-Suomen Sanomat 8.7.2013 ja Hollolan Sanomat 10.7.2013). Helmikuussa 2014 lähetettiin tiedote maastotöistä. Tiedote sisälsi myös kopion aloituskuulutuksesta sekä kartan suunnittelualueesta. Tiedote postitettiin kiinteistönomistajille 17.2.2014. Kuulutukset, tiedotteet, yleisötilaisuuksien muistiot ja yleisötilaisuuksissa saatu palaute on koottu tiesuunnitelman kohtaan 1.6T. Koko hankkeen ajan on ollut käytössä hankkeen Internet-sivut ELY-keskuksen sivuilla. Sivuilta löytyi tietoa hankkeesta ja yhteyshenkilöistä yhteystietoineen. Sivuille päivitettiin tuoreimpia suunnitelmakuvia ja kutsuttiin hankkeen tilaisuuksiin. Niille lisättiin myös asukastilaisuuksien esitykset ja muistiot sekä videoita virtuaalimallista. Hankkeelle perustettiin osallisten postituslista, jolle saivat liittyä kaikki hankkeen etenemisestä ja ajankohtaisista tapahtumista kiinnostuneet. Postituslistasta kerrottiin asukastilaisuuksissa, hankkeen internet-sivuilla sekä ensimmäisestä yleisötilaisuudesta kertovassa helmikuun tiedotteessa. Postituslistalle oli mahdollista ilmoittautua koko hankkeen ajan sähköpostitse, puhelimitse tai asukastilaisuuksissa. Keväällä 2015 postituslistalle kuului n. 105 henkilöä, joista noin 95 % vastaanotti viestit sähköpostiinsa ja loput toiveensa mukaan kirjepostina. Postituslistan kautta tiedotettiin asukastilaisuuksista ja hankkeen internet-sivujen päivityksistä. Yleisötilaisuuksia järjestettiin kolme kertaa: helmikuussa 2014, kesäkuussa 2014 ja huhtikuussa 2015. Ensimmäisellä kerralla järjestettiin yleisötilaisuudet sekä Lahdessa että Hollolassa. Lahden Salpausselän koululla mukana oli 74 henkilöä 18.2.2014 ja Hollolan kunnanvirastolla 58 henkilöä 19.2.2014. Toisella kerralla yleisötilaisuus järjestettiin yhteisesti Lahden Salpausselän koululla 3.6.2014. Tilaisuuteen osallistui 59 henkilöä. Kolmas yleisötilaisuus järjestettiin Lahden Salpausselän koululla 9.4.2015. Siihen osallistui 109 henkilöä. Yleisötilaisuuksista julkaistiin ilmoitukset Etelä-Suomen Sanomissa, Hollolan Sanomissa ja Omalähiö-lehdessä, lähetettiin viesti postituslistalle ilmoittautuneille ja kerrottiin hankkeen Internet-sivuilla. Kaikissa yleisötilaisuuksissa esiteltiin hanketta ja sen etenemistä sekä tutustuttiin tuoreimpiin suunnitelmiin karttojen ja virtuaalimallin avulla. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 37 (96) Osallistujilla oli mahdollisuus keskustella suunnittelijoiden kanssa, antaa palautetta sekä esittää täsmennys- ja muutostarpeita tieratkaisuihin. Asukas- ja sidosryhmille järjestettiin työpaja 14.10.2014. Työpajaan kutsuttiin yleisötilaisuudessa kiinnostuksensa työpajaan ilmoittaneita, suunnitelmasta palautetta antaneita, maanomistajia sekä tien lähialueen asukas-, harrastus- ja luontojärjestöjen sekä koulujen, päiväkotien ja yrittäjien edustajia kaikkiaan 77 henkeä. Kutsussa pyydettiin ilmoittamaan, jos joku hankkeesta kiinnostunut taho puuttuu listalta. Ilmoitusten perusteella lähetettiin lisää kutsuja vielä 5 henkilölle. Työpajaan osallistui 38 henkeä, joista seitsemän oli ELY-keskuksen ja konsultin edustajia. Alkuesittelyn jälkeen työpajan osallistujat tutkivat tiesuunnitelmia viidessä alueittaisessa pienryhmässä: • Soramäki-Nostava • Patiokallio-Okeroinen • Kukonkoski • Laune • Liipola, Kujala. Ryhmissä tutkittiin tiesuunnitelmia, annettiin palautetta ja esitettiin parannusehdotuksia. Erityisesti pyydettiin kommentoimaan meluntorjuntaa, paikallisia kulkuyhteyksiä, kevyen liikenteen reittejä, yksityistie- ja tilusjärjestelyjä sekä muita suunnitteluratkaisuja. Annetut palautteet kirjattiin työpajan muistioon, joka lähetettiin osallistujille ja julkaistiin nettisivuilla. Työn aikana on käyty neuvotteluja yksittäisten maanomistajien kanssa kiinteistökohtaisista järjestelyistä. Lisäksi suunnittelija osallistui Jokimaan asukasyhdistyksen vuosikokoukseen, jossa keskusteltiin lähinnä Okeroinen-Nikula kohdan suunnitelmista. Muuten kuin yleisö- ja työpajatilaisuuksissa saatu palaute koottiin jatkuvasti päivitettyyn palautetaulukkoon. Taulukkoon kirjattiin palautteenantopäivämäärä, palautekanava (sähköposti, puhelu jne.), palaute, palautteen käsittelijä(t) sekä vastaus palautteen antajalle ja sen päivänmäärä. Lisäksi taulukossa kerrotaan, miten palautteeseen on reagoitu ja miten se on otettu (tai miksi sitä ei ole voitu ottaa) huomioon suunnitelmissa. Enimmäkseen palautteissa kyseltiin tien etäisyyttä omalta kiinteistöltä, tien korkeustasosta suhteessa ympäristöön ja meluasioista. Saaduista palautteista koottiin palauteyhteenveto. 2.4 Muiden omistamien laitteiden suunnittelu Johtojärjestelyistä on neuvoteltu johtojen ja laitteiden omistajien kanssa. Neuvotteluissa on tunnistettu johtojen siirtotarpeet, sovittu järjestelyjen alustavat siirtoperiaatteet, sovittu alustava kustannusjakoperiaate valtion ja omistajien kesken ja alustavasti tunnistettu johtosiirtotöiden rajoitteet sekä vaatimukset hankkeen muiden työvaiheiden ajoitukselle ja työjärjestykselle. Johtojen omistajien alustavat lausunnot johtosiirroista on esitetty kohdassa 1.6T. 2.5 Suunnittelutyön aikaiset lausunnot ja kannanotot Lausunnot ja kannanotot on koottu kohtaan 1.6T. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 38 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS 3 TIESUUNNITELMAN ESITTELY 3.1 Tiejärjestelyt 3.1.1 Päätie, muut maantiet ja liittymät Päätie (vt 12) Tiehanke liittyy Soramäellä nykyiseen valtatiehen 12, joka on moottoriliikennetie. Soramäellä tie erkanee uuteen maastokäytävään suuntautuen Nostavan, Patiokallion, Okeroisten, Nikulan, Patomäen ja Launeen kautta valtatielle 4 Kujalan kohdalle. Patomäen ja Liipolan kohdalla tie sijoittuu maantietunneliin. Uuden tien pituus on noin 13,2 kilometriä. Ensimmäisessä rakennusvaiheessa tie tehdään Soramäen ja Okeroisten välillä yksiajorataisena ja maantielle 140 (Helsingintie) Nikulassa ei toteuteta eritasoliittymän ramppeja. Päätien korkeusasema suunnittelussa on huomioitu alueen tulvaselvitykset niin, että päätien pinta ei ole jää milloinkaan arvioitujen tulvahuippujen mukaisten vedenpintojen alapuolelle. Tieosalla Soramäki–Okeroinen tien korkeusasema ja sillat on suunniteltu huomioon tälle ottaen kehätielle tuleva suurten erikoiskuljetusten reitti, alikulkukorkeus on ≥ 7,2 metriä. Muut maantiet Muiden maanteiden liikennejärjestelyjen kuvaukset on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1 Toimenpiteet muilla maanteillä Tie Toimenpide Kt 54, (M10) Nykyistä tietä parannetaan nykyisellä paikallaan ja korkeusasema nousee nykyisestään noin 2 metriä. Mt 296 ( M1) Nykyistä tietä siirretään enimmillään noin 40 metriä länteen ja korkeAla Okeroisten usasema nousee nykyisestään noin 5…6 metriä. tie Mt 140 (M2), Helsingintie Nykyistä tietä siirretään noin 20..30 metriä itään ja korkeusasema nousee nykyisestään noin 2..3 metriä. Risteää valtatietä 12 Launeella. Muutetaan kaksiajorataiseksi. NykyiMt 167 (M3) sestään tien korkeusasema nousee noin kaksi metriä. Suunnitelma Uudenmaankatu liittyy aiemmin laadittuun tiesuunnitelmaan: Maantie 167 Lahden eteläinen sisääntulotie välillä Renkomäki- Apilakatu, vuosi 2012. Rakennetaan lisäkaistat välille Kujalan eritasoliittymä Joutjärven eriValtatie 4, M4 tasoliittymä. Pääliittymät järjestelyineen Tiesuunnitelman mukaan moottoriväylälle rakennetaan viisi eritasoliittymää, joista kaksi sijaitsee Hollolan kunnan alueella ja kolme Lahden kaupungin alueella. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 39 (96) E1, Soramäen eritasoliittymä Soramäen eritasoliittymä kytkee kantatien 54 valtatiehen. Soramäen länsipuolella valtatie kytkeytyy nykyiseen valtatiehen 12 ja uudessa järjestelyssä valtatie suuntautuu eteläiselle kehätielle eikä Hollolan ja Lahden keskustojen suuntaan. Tällä kohdalla kehätie toteutetaan yksiajorataisena ja kaksikaistaisena, mutta risteyssillassa on tilavaraus myöhemmin toteutettavalle pohjoiselle ajoradalle. E2, Nostavan eritasoliittymä Nostavan eritasoliittymä kytkee Hollolan Nostavan alueen maankäytön valtatiehen. Tällä kohdalla kehätie toteutetaan yksiajorataisena ja kaksikaistaisena, mutta risteyssillassa on tilavaraus myöhemmin toteutettavalle pohjoiselle ajoradalle. E3, Okeroisten eritasoliittymä Okeroisten eritasoliittymä kytkee Lahdessa Ala- Okeroisten tien (maantie 296) valtatiehen. Kehätien kaksiajoratainen ja nelikaistainen osuus päättyy idästä tullessa Okeroiste eritasoliittymän kohdalla. E5, Launeen eritasoliittymä Launeen eritasoliittymä kytkee Lahden eteläisen sisääntulotien (maantie 167) valtatiehen. Ramppiliittymät ovat liikennevalo-ohjattuja. E6, Kujalan eritasoliittymä Kujalan eritasoliittymä on suunniteltu järjestelmäliittymän (suorat rampit valtateiden välillä) ja maankäyttöliittymän yhdistelmänä. Valtateiden pääliikennevirrat pohjoisen ja idän sunnassa liitetään suorilla rampeilla valtatieltä valtatielle. Maankäytön yhteydet ja vähäiset liikennevirrat Helsingin suunnassa liittyvät maankäyttöliittymän ja katuverkon kautta. Vanhanradan kadun katuorsi yhdistää sekä valtatiet 12 ja 4 Helsingin suuntaan että Lahden nykyisen Lotilan teollisuusalueen ja tulevan laajenevan Kujalan alueen valtateihin. 3.1.2 Joukkoliikenne Joukkoliikennejärjestelyistä on työn aikana neuvoteltu Linja-autoliiton edustajien kanssa. Uudella valtatiellä 12 ei ole linja-autopysäkkejä. Liittyvillä maanteillä ja kaduilla on suunniteltu nykyisten linja- autoreittien edellyttämät pysäkit kulkuyhteyksineen. 3.1.3 Kevyt liikenne ja virkistysalueiden ulkoilureitit Kevyen liikenteen järjestelyjä toteutetaan kaikkien risteävien maanteiden ja katujen yhteyteen. Valtatien 12 suuntainen uusi väylä on Nikulasta Launeelle suuntautuva kevyenliikenteen raitti. Se alkaa maantieltä 140 ja sijoittuu valtatien eteläpuolelle kytkien nykyiset peltoraitit ja kulkuyhteydet. Porvoonjoentien kadun väylä alittaa alikulkukäytävällä ja Luhdantaustankadun risteäminen on saarekkeellisella suojatiellä. Idässä raitti yhtyy nykyiseen Tasangonpolkuun. Virkistysyhteyksiä järjestellään Liipolan tunnelin länsipäässä, jossa ulkoiluraitti ylittää tunnelin yhtyen tien pohjoispuolella Apilakatuun ja eteläpuolella nykyiseen raittiverkkoon. Kujalan eritasoliittymä katkaisee nykyisen Pipon alikulun kautta kulkevan ulkoiluraitin. Uusi korvaava yhteys on suunniteltu Kujalan eritasoliittymän länsipuolelle, josta se Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 40 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS suuntaa Metsä Pekkalan alikulkukäytävän kautta valtatien 4 itäpuolelle ja edelleen nykyiseen verkostoon. 3.1.4 Teiden hallinnolliset ja toiminnalliset järjestelyt Maanteiden varteen esitetyt kevyen liikenteen väylät ovat hallinnollisesti maantien osia. Vastaavasti katujen varressa olevat kevyen liikenteen väylät ovat hallinnollisesti katujen osia. Tiejärjestelyjen yhteydessä syrjään jäävät maantien osat lakkaavat maanteinä ja ne puretaan tai muutetaan yksityisteiksi. Hankkeeseen sisältyvät yksityistiet jäävät suunnittelualueen kuntien tai yksityistiehoitokuntien ylläpidettäviksi. Hallinnolliset järjestelyt ja muutokset on esitetty yleiskartoilla 2.2T Tie- ja liikennejärjestelyt on esitetty yleiskartoilla 2.1T. Yksityiskohtaiset järjestelyt on esitetty suunnitelmakartoilla osassa 3T, liikenneteknisissä poikkileikkauksissa osassa 4T ja pituusleikkauksissa osissa 5T ja kadut 6.1T. Hallinnollisen luokitusten muutokset on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2 Hallinnollisen luokituksen muutokset 3.2 Muuttuva maantie Kunta Kohde Maantie muuttuu Nykyinen valtatie 12 Hollola, Lahti Välillä Soramäen eritasoliittymä–Joutjärven eritasoliittymä Muutetaan ensivaiheessa yksityistieksi ja kun asemakaavat on muutetut kaduksi. Maantie 296 Hollola Välillä Okeroisten eritasoliittymä–nyk. vt 12 Muutetaan ensivaiheessa yksityistieksi ja kun asemakaavat on muutetut kaduksi. Maantie 140 Lahti Välillä maantie 296– Eteläinen rengastie Muutetaan ensivaiheessa yksityistieksi ja kun asemakaavat on muutetut kaduksi. Maantie 167 Lahti Renkomäki–Apilakatu Muutetaan ensivaiheessa yksityistieksi ja kun asemakaavat on muutetut kaduksi. Yksityisten teiden liittymät ja järjestelyt Kaikille kiinteistöille on yhteydet pääsääntöisesti maanteiden tai yksityistieverkoston kautta. Niille kiinteistöjen osille joita ei ole esitetty lunastettavaksi tiealueeksi eikä ole osoitettu yhteyttä, on ehdotettu tilusjärjestelyjä. Moottoriliikenne- ja moottoritiellä ei sallita tasoliittymiä. Liittymät on esitetty suunnitelmakartoilla osassa 3T ja pituusleikkauksissa osassa 5T. Tilusjärjestelyehdotukset näkyvät suunnitelmakartoilla osassa 3T. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 3.3 41 (96) Kadut Suunnitelmassa esitettävistä kaduista ja katuina toteutettavista kevyen liikenteen väylistä on laaditaan katusuunnitelmat, jotka hyväksytään maankäyttö ja rakennuslain mukaan. Hyväksyttäviä katusuunnitelmia ovat: K1, Rälssinkatu, K2,K11 Porvoonjoentie, K Luhdantaustankatu, K4, Orvokkitie, K5, Ajokatu, K7 Mäkelänkatu, K6, Vanhanradankatuja K8, Apilakatu. 3.4 Tekniset ratkaisut ja mitoitus 3.4.1 Tien mitoitusnopeus, leveydet ja päällysteet Väylien mitoitusnopeudet, poikkileikkausmitoitus ja päällysrakenteet on esitetty tiesuunnitelmaselostuksen liitetaulukossa (Väyläluettelo, liite 1). Päätie on välillä Soramäki Okeroinen yksiajoratainen leveydeltään 10,5/ 7,5 metriä ja Okeroisten ja Kujalan välillä kaksiajoratainen, jossa ajoradan leveys on 9,5/ 7,0 metriä ja keskialue 4,5 metriä. Maantietunneleissa poikkileikkaukset ovat Patomäen tunnelissa 11,5/ 7,0 metriä ja keskialue 1,7 metriä, Liipolan tunnelissa 11,5/ 7,0 metriä ja keskialue 13,5 metriä. Mitoitusajoneuvona yleisellä tieverkolla on ollut 25 metriä pitkä moduulirekka. Uuden moottoriväylän sillat ja muut kiinteät rakenteet on mitoitettu alikulkukorkeusvaatimukselle 5,2 metriä. Tunneleiden kohdalla alikulkukorkeusvaatimus on 5,3 metriä. Edellä mainitut alikulkukorkeudet mahdollistavat 5,0 metriä korkeat kuljetukset uudella tieverkolla. Erikoiskuljetusten reittikartta on esitetty asiakirjassa 16T-1.2. Erikoiskuljetusreitin mitoitus välillä Soramäki – Okeroinen on tehty mitoitusajoneuvolla, jonka maksimileveys on 7,0 metriä ja maksimikorkeus 7,0 metriä. Alikulkukorkeusvaatimus rakenteiden kohdalla on 7,2 metriä. Erikoiskuljetusten ajouratarkasteluissa käytetyt mitoitusajoneuvot (K4, T4, T8) perustuvat Liikenneviraston vuonna 2002 ilmestyneessä selvityksessä (Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkko – täsmennetyt tavoitearvot ja mitoitusperusteet) esitettyihin ajoneuvoihin. Selvityksessä ajoneuvoja K4, T4 ja T8 käytetään mitoitettaessa tärkeysluokan 1 runkoreittejä. Ajouratarkastelut on esitetty asiakirjassa 16T-1.3. 3.4.2 Liikenteen valo-ohjaus Launeen eritasoliittymän ramppiliittymiin maantielle 167 on laadittu liikennevalojen yleissuunnitelma. Suunnitelmasta on erillinen raportti (12TT/200) ja yleissuunnitelmakartta (12TT/201). Maantie mt167 on tulevan eritasoliittymän kohdalla nykyisin kaksikaistainen molempiin suuntiin. Eritasoliittymän molemmin puolin on nykyisin liikennevalo-ohjattuja liittymiä, jotka ovat yhteenkytkettyjä keskenään. Ramppien liikennevalojärjestelyt on suunniteltu siten, että valo-ohjaus voidaan toteuttaa turvallisena ja sujuvana yhdistettynä nykyiseen yhteenkytkentäjaksoon. Lisäksi liikennevalo-ohjaukselle toteutetaan rajapinta tunneleiden liikenteenhallintajärjestelmään niin, että tunneleiden häiriötilanteessa liikennevalot estävät tunneliin johtaville rampeille pääsyn. 3.4.3 Liikenteenohjaus ja liikenteen hallinta Liikenteen ohjaus Kiinteä liikenteenohjaus on esitetty viitoituksen yleiskartoissa 12T-1 - 12T-3. Opastuk- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 42 (96) sen kohdevalinnat perustuvat Liikenneviraston ohjeistukseen viitoituksesta valta-, kanta- ja seututeillä sekä yhteistyössä Liikenneviraston, ELY- keskuksen sekä kuntien viitoituksen asiantuntijoiden kanssa. Jatkosuunnittelussa on varmistettava opastussuunnitelman ajantasaisuus. Suunnittelun aikana on tullut esiin, että seututietä 312 kannattaisi jatkaa mahdollisimman pitkälle länteen niin, että nykyinen valtatie 12 ja yhdystie 2955 olisi jatkossa seututietä 312. Se on huomioitava jatkosuunnittelussa. Suunnitelmassa ei ole tarkasteltu palvelukohteiden opastusta eikä vaarallisten kuljetusten reittejä. Ne tulee tarkastella rakennussuunnitteluvaiheessa. Suunnitelmassa ei ole tarkasteltu katuverkkoa lukuun ottamatta suunnitelma-alueeseen liittyviä liittymäalueita. Liikenteen hallinta Suunnittelun aikana on laadittu liikenteen hallinnan yleissuunnitelma, josta on laadittu erillinen raportti 12TT- 1. Liikennetekniset suunnitelmaratkaisut on esitetty liikenneteknisessä järjestelmäkaavioissa 12TT-3 ja yleissuunnitelmakartoilla 12TT-5-1…7. Tietoliikenteen ja ohjausjärjestelmän periaatteet on esitetty kaavioissa 12TT-100 ja 12TT-101. Tiejakson liikenteen hallinnan toimenpiteet keskittyvät tunneleiden (Liipola ja Patomäki) läheisyyteen ja niihin liittyvään kiertotieohjaukseen. Keskeisiä koko jakson liikenteenhallinnan toimintoja ovat: • • • • keliohjaus tunnelin kiertotieohjaus tunnelijakson häiriöiden havainnointi ja liikenteenhallinta liikenteen ja sään seuranta Liikenteenhallinta käsittää seuraavat liikenteen seuranta- ja ohjausjärjestelmät: Liikenteenseuranta-/kelikamerajärjestelmä; kaikki eritasoliittymät ja tunnelialueet varustetaan kameroin. Kameroiden päätarkoitus on joko liikenteenseuranta- tai kelikameratoiminto. LAM- järjestelmä; tiejaksolle toteutetaan yksi (1) mittauspiste. Tiesääasemat; suunnittelujaksolle on määritelty yksi (1) tiesääasema Patomäen tunnelin länsipuolelle. Vaihtuvat nopeusrajoitusmerkit ja varoitusmerkit; vaihtuvien nopeusrajoitusmerkkien sijoittelu vastaa kiinteiden nopeusrajoitusmerkkien sijoitusperiaatetta. Merkit sijoitetaan niin, että tarvittaessa rajoitusten alentaminen voidaan tehdä turvallisesti ennen tunnelin liikennevaloja ja puomeja. Suuri osa vaihtuvista nopeusrajoitusmerkeistä varustetaan varoitusmerkkiosalla, joilla varoitetaan liikennevaloista, liukkaasta kelistä, ruuhkasta tai tietyöstä. Tiedotusopasteet; tunnelijaksolla ohjauksen tukena ja kiertotieopastuksessa käytetään vaihtuvan varoitusmerkin ja tiedotusopasteen yhdistelmiä sekä ajoradan yläpuolisia tiedotusopasteita. Ajoradan yläpuolelle sijoitettavia tiedotusopasteita on kahta eri tyyppiä. Toinen on yhdistelmäopaste, jossa on muuttuva tiedotusopasteosa ja sen vasemmalla puolella (samassa opastekotelossa) vaihtuva varoitusmerkki muuttuvalla lisäkilvellä. Toinen ajoradan yläpuolinen tiedotusopastetyyppi on kaksirivinen, tunneleiden edustalle sijoitettava opaste. Ajoradan sivuun sijoitettavissa yhdistelmäopasteissa on muuttuvat tiedotusopaste ja sen yläpuolella (samassa opasteessa) vaihtuva varoitusmerkki Keskialueen sulkupuomit; puomeilla estetään tahalliset kääntymiset keskialueen ylityskohdissa. Keskialueen ylityskohdat ovat tunnelin yhteydessä molemmin puolin. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 43 (96) Korkeusvaroittimet ja –rajoittimet; Patomäen ja Liipolan tunnelin molemmin puolin on siltoja, jotka toimivat ”luonnollisina” korkeusrajoittimina tunneleille. Tarvittaessa siltojen alareunaan voidaan asentaa korkeusrajoittimet. Launeen eritasoliittymän rampille, joka johtaa Patomäen tunnelille, sijoitetaan korkeusrajoitinportaali. Korkeusrajoittimilla estetään ylikorkeiden kuljetusten ajaminen tunneliin ja mahdollisesti tunnelin teknisten järjestelmien vaurioittaminen. Erillisiä korkeusvaroittimia ei ole suunniteltu. Tunnelialueella edellä mainittujen lisäksi: • • • • Liikennevalot; pysäytyspaikka keskikaistan ylityskohdan luona, sekä tunnelia edeltävien, tunnelin suuntaan johtavien eritasoliittymäramppien yhteydessä. Pysäytyspuomit; liikennevalojen yhteydessä. Liipolan tunnelin häiriönhavaintojärjestelmä; Järjestelmällä havainnoidaan hitaat tai mahdollisesti pysähtymässä olevat ajoneuvot tunnelialueella. Yksittäisten ajoneuvojen lisäksi voidaan havaita myös koko liikennevirran nopeusmuutokset. Järjestelmässä käytettävä tekniikka jätetään tässä suunnitteluvaiheessa avoimeksi järjestelmien nopean kehittymisen takia. Vaihtoehtoisia tekniikoita ovat esimerkiksi tutkailmaisuun, kamerakuvaan tai silmukkailmaisimiin perustuva järjestelmä. Liikenteenlaskentailmaisimet (LML); Liikenteen mittaus toteutetaan silmukkailmaisimilla Liipolan tunnelin molemmin puolin. Silmukoiden varausaste- / liikennemäärätietojen avulla voidaan ohjata Liipolan tunnelin pääsynsäätelyä, eli liikenteen pääsyä tunneliin säännöstellään liikennevaloin, jos tunneliin alkaa kertyä seisovaa jonoa. Patomäen tunnelin osalta vastaavat ilmaisimet toteutetaan vain idän suuntaan, lännen suuntaan liikennetiedot saadaan LAM-pisteen kautta. Järjestelmää ei toteuteta automatiikalla toimivaksi, vaan tieliikennekeskus voi säännöstellä tunnelin liikennettä manuaalisesti tarpeen mukaan. Tarve ko. ohjaukselle on häiriötilanteisiin perustuvaa, normaalissa liikennetilanteessa pääsynsäätelylle ei ole tarvetta. Liikennetilaa valvotaan ja ohjataan ensisijaisesti Liikenneviraston Tieliikennekeskuksesta. Valvonta- ja ohjausjärjestelyt sekä vastuunjakoa tarkennetaan liikenteenhallinnan toimintaperiaatteiden tarkemmassa määrittelyssä seuraavassa suunnitteluvaiheessa. Järjestelmien ja kenttälaitteiden tiedonsiirto toteutetaan Ethernet- tekniikkaan perustuvan kytkinverkon (LAN) avulla. Verkossa käytettävä liikennöinnin yhteyskäytäntö on TCP/IP. Ohjausjärjestelmän verkkokaapelointi toteutetaan yksimuotovalokuitukaapeleilla. 3.4.4 Valaistus Tievalaistus Valtatie 12 valaistaan Soramäentien eritasoliittymän E1 ja Kujalan eritasoliittymän E6 välillä, lukuun ottamatta osuutta eritasoliittymien E1 ja E2 välillä (plv. 7000 - 8700). Yhtäjaksoinen valaistus jatkuu Nostavan eritasoliittymän E2 kohdalta Kujalan eritasoliittymään E6 asti (plv. 8700 - 18450). Tiejakso sisältää Patomäen ja Liipolan tunnelit. Valaistut väylät on esitetty yleiskartassa 11T-1. Valtatien 12 valaistusluokka on AL3. Valtatiellä 12 vaatimukset täyttyvät kaksi ajorataisella osuudella, kun käytetään keskialueasennusta ja valaisimen asennuskorkeus on 15 metriä. Pylväät ovat varrettomia. Vaiheessa yksi Soramäentien eritasoliittymän (E1) ja Oikeroisten eritasoliittymän (E3) välinen osuus rakennetaan yksi ajorataisena, 1+1 kaistaisena tienä. Tällä osuudella valaistustyyppi on 1-rivinen reunasijoitus ja valaisimen asennuskorkeus 10 metriä. Valtatielle 12 rakennettavien eritasoliittymien rampit valaistaan. Valaistusluokka on rampeilla AL4a, lukuun ottamatta Kujalan eritasoliittymän E6 ramppeja R1 ja R3, joissa Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 44 (96) valaistus luokka on AL3. Ramppien valaistustyyppi on 1-rivinen reunasijoitus ja valaisimen asennuskorkeus on 10 metriä. Valaisinpylväät ovat varrettomia. Liittymävälin lyhentymisestä johtuen valtatie 4:lle rakennetaan uusi valaistus Kujalan eritasoliittymän (E6) eteläpuolelta nykyisen Joutjärven eritasoliittymän eteläpuolelle ulottuvaan nykyiseen valaistukseen saakka (plv. 95000 - 97000). Valtatien 4 valaistusluokka on AL3 ja valaistustyyppi on 2-rivinen keskialueasennus. Valaisinpylväät ovat varrettomia ja valaisimen asennuskorkeus on 15 metriä. Nykyisen valaistuksen pylväät ovat varrellisia metallipylväitä (valaisimen asennuskorkeus 12 m, varsi 4 m). Uusi valaistus yhdistetään nykyiseen muutaman pylvään matkalla, varren pituutta ja asennuskorkeutta asteittain muuttamalla. Maanteiden valaistusluokat on esitetty yleiskartassa 11T-1 ja ne ovat joko AL4a tai AL4b. Valaistustyyppi on yksirivinen reunasijoitus ja valaisimen asennuskorkeus 10 metriä. Liittymäalueilla valaistustyyppi voi poikkileikkauksesta riippuen olla myös 2rivinen keskialueasennus. Valtateiden, ramppien ja maanteiden törmäysenergiaa sitoviin metallipylväisiin asennetaan suurpainenatriumvalaisimet, jotka tulee varustaa kaksitehokuristimin, tehonpudotus ohjataan keskuksesta ja valaisimen tulee olla Liikenneviraston hyväksymä. Valaistukset toteutetaan maakaapelein. Kevyen liikenteen väylät valaistaan, kun ne sijoittuvat riittävän kauaksi valaistusta päätiestä. Kevyen liikenteen väylien valaistusluokan tulee olla K4, riippumatta siitä onko sillä erillinen valaistus tai saako se valonsa päätien valaisimista. Erillinen valaistus toteutetaan jäykin, varrettomin metallipylväin. Valaisimen enimmäisasennuskorkeus on 6 metriä. Pidempi yhtäjaksoinen (1,3 km) kevyen liikenteen väylä (K11J) valaistaan on Helsingin tieltä (M2) Luhdantaustankadulle (K3). Yleiskartalla esitettyjen uusien risteyssiltojen alustavalaistukset toteutetaan upotettavin ledivalaisimin. Siltakohtainen valaisinmäärä tulee tutkia valaistusteknillisin laskelmin rakennussuunnitelmavaiheessa. Valaistavien kevyen liikenteen väylien yhteydessä olevat alikulkukäytävät valaistaan myös upotettavin ledivalaisimin. Lahden kaupungin katujen valaistusluokat ovat Lahden kaupungin ulkovalaistuksen tarveselvityksen (2003) mukaiset ja ne on esitetty yleiskartan T11-1 taulukossa. Kaupungin katuvalaistuksessa käytetään jäykkiä metallipylväitä. Valaistustavat, valaistusluokat, valolajit, valaisimien asennuskorkeuden enimmäisarvot ja Tievalaistuksen suunnitteluohjeen (TIEH 2100034 - 06) mukaiset laskennalliset hoitokustannukset (KL, €/km/20a) on esitetty yleiskartan 11T poikkileikkauksissa ja taulukossa. Nykyiset keskukset sekä uusien keskusten arvioidut paikat on esitetty yleiskartalla. Valaistuksen ohjaukset toteutetaan valtateillä Vt12 ja Vt4, maanteillä M1, M2, M3 ja M10 sekä ELY:n omistukseen jäävillä kevytliikenneväylillä ELY- keskuksen vaatimusten mukaisesti. Valaisimet tulee varustaa kaksitehokuristimilla. Kaduilla ja kunnan kevytliikenneväylillä ohjaustavan tulee olla omistuksesta riippuen joko Lahden kaupungin tai Hollolan kunnan vaatimusten mukainen. Erikoisvalaistuskohteet (EV) on merkitty Yleiskarttaan T11-1. Erikoisvalaistusta on suunniteltu Soramäen, Nostavan, Okeroisten, Launeen ja Kujalan eritasoliittymien risteyssiltoihin sekä Patomäen tunnelin suuaukkojen betonirakenteisiin. Siltojen korostusvalaistuksen tulee olla riittävän tehokas, jotta se erottuu normaalista tie- ja katuvalaistuksesta. Se ei kuitenkaan saa aiheuttaa häikäisyä tai muuten häiritä tiellä liikkuvia. Tunnelin suuaukkojen valaistuksen suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota liikenneturvallisuuteen. Autoilijan on nähtävä suuaukkojen korostusvalaistus riittävän pit- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 45 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS kältä tunnelia lähestyttäessä. Valaistus ei myöskään saa nostaa pimeän ajan lähestymisluminanssia, eikä muutenkaan häiritä tunneliin ajamista. Tievalaistuksen suunnittelussa käytetään Liikenneviraston ohjetta ”Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu” LiVi 16/2015. Tunnelivalaistus Liipolan ja Patomäen tunnelit Tunnelin valaistus on mitoitettu ja suunniteltu siten, että kuljettaja näkee päivällä ja yöllä pysähtymismatkan etäisyydeltä ajoradan, sillä olevat toiset ajoneuvot ja niiden liikkeet sekä mahdolliset esteet. Tärkeimmät valaistusteknilliset vaatimukset ovat ajoradan ja seinien alaosan luminanssi (2 metrin korkeuteen) sekä niiden tasaisuus. Sekä Patomäen että Liipolan tunnelin suuntaus on lähes länsi–itä–suuntainen ja molemmat tunnelit nousevat loivasti itään. Lähestymisluminanssin pienentämiseksi lähestymisalueet on tehtävä mahdollisimman tummiksi mm. maastonmuotoilulla ja havupuuistutuksilla suuaukkojen yläpuolella. Tällä on merkittävä kustannuksia alentava vaikutus; joka ilmenee erityisesti energian kulutuksen pienenemisenä käytön aikana. Kevät- ja syyspäiväntasauksen aikana voi muodostua hetkittäinen tilanne, jossa aurinko paistaa tunnelin suuaukosta tunneliin sisään. Tien linja on maankäytön sanelemassa paikassa. Häikäisyyn ei ole mahdollista vaikuttaa valaistuksen keinoin. Häikäisytilannetta seurataan valaistusvoimakkuusmittarilla, ja siitä varoitetaan tarvittaessa autoilijoita. Tunnelivalaistuksen suunnittelussa käytetään Liikenneviraston ohjetta ”Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu”. Päivävalaistus: Kynnysalue: Tunnelin kynnysalueen luminanssin enimmäisarvo on mitoitettu lähestymisalueen valoisuuden mukaan. Valaistusta ohjataan lähestymisluminanssin L20 vaihtelun mukaan vähintään neljässä portaassa. Tunnelien laskennalliset lähestymisluminanssit ja kynnysalueiden luminanssit on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3 Tunnelien laskennalliset lähestymisluminanssit ja kynnysalueiden luminanssit Lähestymisluminanssi L20 2 [cd/m ] Kynnysalueen luminanssi Lth 2 [cd/m ] Patomäen tunneli Eteläinen putki (lännestä) 5942 297 Pohjoinen putki (idästä) 5220 261 Eteläinen putki (lännestä) 2556 128 Pohjoinen putki (idästä) 2823 141 Liipolan tunneli Kaksirivisen valaistustyypin valaisimet ovat kynnys- ja siirtymäalueella vastavaloperiaatteella toimivia. Siirtymäalue: Siirtymäalueella luminanssia vähennetään Liikenneviraston Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu - ohjeen mukaan, jotta sopeutuminen alenevaan luminanssiin tapahtuu turvallisesti. Sisäalueen luminanssin tulee olla 3 cd/m2 kummankin tunnelin molemmissa putkissa. Sisäalueella valaisimien on oltava valonjaoltaan symmetrisiä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 46 (96) Yövalaistus Yöllä keskimääräinen luminanssi tunnelissa on 1,5 cd/m2. Turvavalaistus Varavalaistus: Jos normaali sähkönsyöttö katkeaa, osa valaistuksesta pysyy toiminnassa. Varavalaistuksella vähennetään paniikkia, taataan vähimmäisvalaistus alennetun nopeusrajoituksen aikana ja tuetaan huoltotöitä. Luminanssin tulee olla Lm≥1,0 cd/m2 ja yleistasaisuuden Uo ≥ 0,1. Varavalaistus syttyy katkeamattomaksi 15 minuutin ajaksi. Evakuointivalaistus Yhdyskäytävien ovien valaiseminen ja merkitseminen: Yhdyskäytävien ovet valaistaan. Ovivalaistus toimii aina. Oven ja aukon molemmin puolin 2 metrin matkalla seinien pystytason keskimääräisen valaistusvoimakkuuden tulee olla Ev ≥ 100 luksia ja yleistasaisuuden Uo ≥ 0,6. Valaisimien valon väritoistoindeksi tulee olla Ra ≥ 60. Oviaukot merkitään onnettomuustilanteessa automaattisesti syttyvillä vihreillä vilkkuvaloilla. Oven yläpuolelle asennetaan sisältä valaistu lippuopaste. Poistumisreitin valaiseminen ja merkitseminen: Päivä-, yö- ja varavalaistustilanteessa ajoneuvotunnelissa oleva poistumisreitin osa saa riittävän valaistuksen tunnelin päävalaisimista. Ajoneuvotunnelin sisäpientareen puoleisella seinällä on valaistut poistumisopasteet noin 25 metrin välein. Ne asennetaan 1,5 metrin korkeuteen. Valaistuissa poistumisopasteissa on etäisyys kummallekin suuaukolle ja ne ovat jatkuvatoimiasia. Palohälytystilanteessa poistumisopasteissa olevat erilliset merkkivalot syttyvät automaattisesti. Nämä osoittavat poistumisreitin niin, että evakuointi voi tapahtua jalkaisin. Tärkeää on, että merkkivalot näkyvät savunkin läpi. 3.4.5 Sillat Hankkeeseen sisältyy 36 siltapaikkaa. Silloista 28 on uusia siltoja, 3 kpl levennettäviä ja/tai korjattavia siltoja, 3 purettavia ja 2 nykyistä siltaa, joihin ei kohdistu toimenpiteitä. Suurimmat sillat ovat S7 Vähäjoen silta, jonka pituus on noin 217 metriä, S9 Luhdanjoen silta, jonka pituus on noin 273 metriä ja S28 Kujalan risteyssilta, jonka pituus on noin 190 metriä. Kaksi ensin mainittua ovat tyypiltään teräsrakenteisia liittopalkkisiltoja ja S28 jännitetty betoninen kotelopalkkislta. Muut sillat ovat pääosin teräsbetonisia laattakehä- tai laattasiltoja sekä jännitettyjä betonisiltoja. Siltakohteista 7 kappaletta on vesistösiltoja, joille on haettava vesilain mukainen ympäristölupa. Valtatien 12 ylittävien siltojen kapealla keskikaistalla sijaitsevat välipilarit verhoillaan haponkestavällä teräsvaipalla. Teräsvaipan tarkoituksena on vähentää tulevaa korjaustarvetta, joka kapealla keskikaistalla aiheuttaisi merkittäviä liikennehäiriöitä. Rautatien ylittävässä sillassa S7 Vähäjoen silta käytetään järeämpää H4 luokan siltakaidetta. Erikoistarkastuksia on tehty neljälle sillalle: -U-2642 Metsäpekkalan akka -U-2651 W Lepolan yks -U-3257 E Lepolan yks -U-3258 Kujalan rs ja yks Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 47 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Erikoistarkastusraportissa esitettyjen korjaustoimenpiteiden kustannukset sisältyvät hankkeen kustannusarvioon. Kaikista silloista on laadittu siltakohtainen suunnitelmaselostus. 3.4.1 Meluntorjunta Tiesuunnitelman meluntorjuntatoimenpiteet on suunniteltu ja mitoitettu laskennallisen 3d-maastomallin perusteella. Laskennoissa optimoitiin meluesteiden tarvittavat pituudet ja korkeudet halutun suojausvaikutuksen saavuttamiseksi. Meluesteiden tyyppi määritettiin kuhunkin kohtaan tapauskohtaisesti. Meluvalleja käytettiin niillä kohdin kuin oli mahdollista maapohjan kannalta ja ne sopivat maisemaan. Melulaskentojen periaatteet, käytetyt menetelmät ja laskentaparametrit sekä lähtötiedot on selostettu tarkemmin suunnitelmaan sisältyvässä erillisessä meluselvityksessä (16T2). Melulaskentojen tulokset on esitetty tiesuunnitelman melukarttaliitteissä 16T2.1…16T-2.15. Tavoitteena oli, etteivät Valtioneuvoston päätöksen 993/92 ympäristömelun ohjearvot ylity tien vaikutusalueella olevilla asuin- tai lomakiinteistöillä vuoden 2040 ennustetuilla liikennemäärillä. Muutamassa kohdassa tähän tavoitteeseen ei päästä, sillä paikalliset maastonmuodot ja asutuksen läheisyys tekevät meluntorjunnasta hankalaa ja kustannustehotonta. Näillä kohdilla on asetettu tavoitteeksi melutasoa alle 60 dB päivällä, johon on päästy. Meluesteet on lueteltu taulukossa 4. Meluesteiden yhteispituus on noin 5,4 kilometriä, josta 1,3 kilometriä on meluseiniä, 2,7 kilometriä melukaiteita ja 1,4 kilometriä meluvalleja. Valtatien 12 lisäksi meluesteitä on sijoitettu suunnittelualueella valtatien 4, kantatien 54 ja maantien 296 varteen. Taulukko 4 Tiesuunnitelmassa esitettävät meluesteet este estetyyppi väylä puoli paalu alku loppu pituus m korkeus m ME1 kaide Vt 12 oikea 5186 5440 254 1,4 ME2 valli Vt 12 oikea 5636 5826 190 tsv+2,5 ME3 kaide Vt 12 oikea 11180 11614 434 1,4 ME4 kaide Vt 12 oikea 13169 13570 401 2 ME5 seinä E3R3 oikea 226 475 249 tsv+4 ME6 valli Vt 12 vasen 13480 13991 511 mp + 2,0 ME7 valli Vt 12 oikea 13700 13881 181 3 ME8 kaide Vt 12 oikea 13875 14305 430 1,4 ME9 kaide Vt 12 vasen 13985 14185 200 1,4 ME10 valli Vt 12 oikea 14930 15070 140 tsv+3 ME11 kaide Vt 12 vasen 15685 15765 80 1,4 ME12 valli Vt 12 vasen 15760 16105 345 tsv+4 ME13 seinä E5R4 oikea 20 285 265 tsv+4 ME14 seinä Vt 12 oikea 16335 16645 310 mp+3 ME15 seinä E6R1 oikea 840 1090 140 tsv+3 ME16 kaide Vt4 oikea 96574 96660 86 1,4 ME17 seinä Vt4 oikea 96666 96700 34 tsv+3 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 48 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS ME21 kaide M10 vasen 322 512 190 1,4 ME22 kaide M10 vasen 965 1291 326 1,4 ME31 seinä M1 oikea 514 670 156 tsv+3,0 ME32 kaide M1 oikea 660 810 150 1,4 ME33 kaide M1 oikea 985 1100 115 1,4 ME34 kaide M3 oikea 1100 1240 140 1,4 Yht. 5420 3.4.2 Kuivatus Suunnitelma-alueen kuivatusperiaatteet on esitetty tiesuunnitelmakartoilla. Pääsääntöisesti väylien kuivatukset johdetaan alueen nykyisiin laskuojiin. Launeen eritasoliittymän kohdalle on tehtävä sadevesipumppaamo, joka purkaa vedet Paskurinojaan. Launeen pohjavesikaukalon pohjavedenhallinnalle on oma kuivatusjärjestelmänsä. Tunneleiden pesu- ja sammutus vedet johdetaan tunneliin rakennettavaan erilliseen sadevesiviemärijärjestelmään. Pesu- ja sammutusvedet johdetaan tunneleiden yhteyteen rakennettaviin suljettuihin keräilyaltaisiin. Altaasta sinne kertyvät vedet pumpataan säiliöautoon ja kuljetetaan puhdistamolle. Hulevesien purkamisessa ympäristöllisesti merkittäviin jokiin ja puroihin on varauduttu sulkujärjestelyihin onnettomuustilanteiden varalle. Vaihtoehtoina ovat joko laskuojaston sulkeminen sulkuluukku kaivolla tai ojan virtaamaan pysäyttäminen hiekkasäkeillä. Taulukossa 5 on esitetty kohteet ja järjestelyt miten onnettomuustilanteisiin on varauduttu. Taulukko 5 Onnettomuustilanteisiin varautuminen. Kohde Sulkuluukkukaivot Vt7 n. pl 7 380 Hiekkasäkkisäiliöt Huom. (vas 3 kpl, oik 3 kpl) yhteensä 6 kpl Tien sivuojat toimivat keräilyaltaina, sijoitettu helposti saavutettavaan paikkaan tien vieressä, suojattava kohde on Melkaanoja Vt7 n. pl 7 500. Nostava, Koivusillanjoki (Vt7 n. pl 8 900) 4 kpl Tien sivuojat toimivat keräilyaltaina. Sillan S7 kohdalla, Vähäjoki 2 kpl Ennen sulkuluukkukaivoa rakennettava laajennettu sivuoja toimii keräily- ja viivähdys altaana. Sillan S9 kohdalla, Luhdanjoki 2 kpl Ennen sulkuluukkukaivoa rakennettava laajennettu sivuoja toimii keräily- ja viivähdys altaana. Okeroinen, Porvoonjoki n. pl 12 340 n. pl 12 900 sillan S14 kohdalla 2 kpl 1 kpl 4 kpl Tien sivuojat toimivat keräilyaltaina. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 49 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Kukonkoski, Porvoonjoki n. pl 14 100 (S18) sillan S22 kohdalla 1 kpl 3 kpl Tien sivuojat ja hulevesijärjestelmä toimivat keräilyaltaina. Laskuojille on esitetty käyttö- ja rakentamisoikeuden vaatimat laskuoja-alueet. Maa-ainesten sijoitusalueiden yhteyteen on varauduttava toetuttamaan rakentamisen ajaksi viivähdysaltaat hidastamaan veden virtausta ja vähentämään kiintoaineksen pääsyä veden mukana pintavesistöihin. Melkaanojan, Koivusillanjoen, Vähäjoen, Luhdanjoen ja Porvoonjoen läheisyyteen esitetyt ylijäämämaiden sijoittamisalueet ovat kohteita, joissa viivytysaltaiden tarve ja sijainti tulee tarkemmin selvittää jatkosuunnittelussa. 3.4.3 Siirrettävät johdot ja laitteet Suunnitelmassa esitetyt liikennejärjestelyt edellyttävät olemassa olevien johtojen ja laitteiden suojaamista ja siirtoa. Johtoihin ja laitteisiin kohdistuvista toimenpiteistä ja vastuista on suunnittelun aikana neuvoteltu niiden omistajien kanssa. Suojaus- ja siirtotoimenpiteistä on laadittu alustavat yleissuunnitelmat, jotka on esitetty suunnitelmaosassa 6.2T. 3.4.4 Rakenteellinen mitoitus Tiet Tierakenteiden mitoitus on tehty mitoitusajan liikennemääriä vastaaviin kuormituskertalukuihin perustuen. Mitoituksen määrittelevät lisäksi väylien vaatimusluokat, joista moottoritie on korkeimmassa luokassa. Myös pohjamaan maaperä ja sen routivuus vaikuttavat päällysrakenteeseen. Hankkeella on lähtökohtana, että päällysrakenteissa käytetään tielinjalta saatavia maaja kallioaineksia. Päällystekerrosten kiviaines on lähtökohtaisesti hankittava ulkopuolelta. Väylien rakenteellisen mitoituksen perusteet on esitetty tiesuunnitelmaselostuksen liitteessä 1. Kadut Katujen päällysrakenteen mitoitus on tehty perustuen InfraRYL:n (Katu 2002) mukaisiin pohjamaaluokituksiin ja kantavuusvaatimuksiin. Katuluokka on määrätty liikennemäärien ja kadun toiminnallisen luokituksen mukaan. 3.4.5 Pohjanvahvistukset Merkittävä osa hankkeen väylistä sijoittuu laiha savi/savinen siltti/siltti pehmeiköille. Näissä pääosin ylin kuivakuori on kovaa tai hyvin kovaa. Kuivakuoren alapuolella on noin 10 m paksu pääsääntöisesti sitkeä savikerros. Tämän alapuolella on vaihtelevan paksuinen sitkeä savinen siltti/silttikerros. Mäkien välissä jokilaaksoissa pehmeiköt ovat hyvin syviä, niissä enimmillään noin 60 paksuisia kovia silttikerroksia. Savi- ja silttikerrokset ovat pääsääntöisesti ylikonsolidoituneita. Pehmeikköosuuksilla väylien pohjanvahvistuksiksi on esitetty massanvaihtoa kaivamalla ja matalammilla pengerosuuksilla pilaristabilointia tai ylipengertä/esikuormitusta. Korkeiden pengerosuuksien syvillä pehmeiköillä väylän perustamistavaksi on esitetty paalulaattoja. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 50 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Hankkeen pohjavahvistukset ovat seuraavat: VT12 Ylipenger Esikuormitus Esikuormitus Esikuormitus Esikuormitus Massanvaihto Esikuormitus Massanvaihto Massanvaihto Massanvaihto Paalulaatta Paalulaatta Massanvaihto Massanvaihto Esikuormitus Massanvaihto Massanvaihto Massanvaihto Massanvaihto Massanvaihto Massanvaihto Massanvaihto Paalulaatta ETL E1R2 Esikuormitus E1R3 Massanvaihto Paalulaatta Massanvaihto E1R4 Esikuormitus E2R1 Massanvaihto Paalulaatta E2R2 Massanvaihto E2R3 Massanvaihto Massanvaihto Massanvaihto E2R4 Massanvaihto Massanvaihto E3R1 Kevennys Paaluväli 5610 5820 5960 6100 6350 6470 6620 6745 6880 7070 7435 7530 8030 8080 7557 7590 8150 8240 8630 8639 8635 8652 8668 8760 8754 8771 8845 8927 8760 9060 9540 9640 9793 9850 10390 10520 10603 10613 10796 10815 10830 10910 11239 11247 11242 11270 Paaluväli 260 380 370 375 460 375 465 475 90 220 273 343 350 560 262 357 12 450 510 207 480 590 20 135 120 217 580 658 VT12 Paalulaatta Massanvaihto Pilaristabilointi Paalulaatta Paalulaatta Paalulaatta Kevennys Ylipenger Paalulaatta Paalulaatta Kevennys Ylipenger Paalulaatta Paalulaatta Ylipenger Työnaikainen tuenta Pilaristabilointi Pilaristabilointi Työnaikainen tuenta Betonikaukalo Kalvoeristys (E5R3) Kalvoeristys Työnaikainen tuenta ETL E5R4 Ylipenger E6R1 Kevennys Ylipenger Paalulaatta Paalulaatta Ylipenger E6R2 Kevennys Ylipenger Paalulaatta E6R3 Kevennys Ylipenger Paalulaatta Kevennys Ylipenger E6R5 Paalulaatta Kevennys Ylipenger Paaluväli 11514 11700 11695 11740 13020 13069 13070 13120 13145 13210 13270 13459 14025 14095 14025 14095 14095 14115 14175 14190 14525 14625 14525 14625 14625 14745 14795 14815 14815 15025 15045 15685 15690 15700 15720 15730 16405 16545 16405 16505 16420 16505 16505 16595 17745 17845 Paaluväli 0 100 260 260 300 700 800 300 300 500 800 960 340 340 380 380 380 535 820 820 1000 1120 1120 1000 1000 1120 1200 1200 40 160 160 160 280 280 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 51 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS E3R2 Kevennys Pilaristabilointi Paalulaatta E3R3 Paalulaatta Kevennys Paalulaatta E3R4 Paalulaatta Paalulaatta Kevennys M-tiet M1 Kevennys Paalulaatta Paalulaatta Kevennys M2 Kevennys Ylipenger Kevennys Ylipenger M3 Kevennys Kevennys Kevennys Kevennys Paalulaatta Paalulaatta Kevennys Ylipenger Y-Tiet Y5 Esikuormitus Paalulaatta Paalulaatta Esikuormitus Y20 Massanvaihto 12 170 230 90 229 260 325 380 440 380 440 510,5 16 168 200 126,5 200 230 Paaluväli 620 690 856 970 690 762,5 970 1000 300 300 410 410 340 340 450 450 944 972 1120 1120 1180 1300 1320 1320 964 992 1180 1180 1220 1320 1380 1380 Paaluväli 60 158 253 275 168 189 285 370 600 780 E6R7 Paalulaatta E6R8 Paalulaatta Kevennys Ylipenger Kadut K2 Ylipenger K3 Ylipenger K5 Kevennys Ylipenger Paalulaatta Kevennys Ylipenger K6 Kevennys Ylipenger Paalulaatta Paalulaatta Paalulaatta Ylipenger Kevennys Ylipenger J-Tiet J2 Kevennys J13 Pilaristabilointi Pilaristabilointi Pilaristabilointi J19 Paalulaatta 20 220 640 690 690 690 740 740 Paaluväli 340 700 100 340 190 190 290 340 340 220 220 340 360 360 240 240 260 400 710 740 980 980 260 260 290 650 740 760 1050 1050 Paaluväli 555 580 210 240 280 230 260 300 240 280 Massanvaihdoista tuleva savi sijoitetaan pääosin massanvaihtokohteiden läheisyyteen suunniteltaville läjityspaikoille. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 52 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Maaleikkauksista saatavaa moreenia voidaan käyttää teiden penkereisiin ja meluvalleihin sekä massanvaihtotäyttöihin. Moreenin käyttökelpoisuuteen vaikuttaa merkittävästi rakentamisajankohdan sääolot. Moreenin hienoainespitoisuudesta johtuen sateisena aikana aineksen käyttö rakenteissa voi vaikeutua merkittävästi. Penger- ja päällysrakennemateriaalin tulee olla rapautumatonta. Kalliosta murskattavaa rapautumatonta mursketta voidaan käyttää täyttöihin, päällysrakenteiden jakavaan ja kantavaan kerrokseen ja mahdollisesti alempiluokkaisten teiden päällysteisiin siltä osin kuin kiviaines täyttää laatuvaatimukset. Hankkeen pohjavahvistusten päämassat ovat seuraavat: Määrä Yksikkö Ylipenger 42 936 m 3 Kevennys 22 333 m 3 Pilaristabilointi D700 10 749 jm TB-paalulaatta 82 607 m TB-paalut 300X300 457 709 jm Paalujatkokset 19 336 kpl Tuenta 23 468 m 2 Kalvoeristys 6 820 m 2 2 3.4.6 Pohjavesikaukalo Pohjavesikaukalo rakennetaan Lahden pohjavesialueen kohdalle paaluvälille 16405– 16505. Kaukalo on vedenpitävä. Kaukalon jatkoksi paaluvälille 16505–16595 tulee lisäksi vedenpitävä, muovikalvon ja bentoniittimaton yhdistelmärakenne. Kaukalo ja suojakalvorakenne kattavat suunnilleen pohjaveden muodostumisaluerajauksen, ollen sitä hieman laajempi. Kaukalon avulla tie voidaan rakentaa suunniteltuun tasoon, ilman että pohjavesi pääsee tien käytön aikana purkautumaan haitallisesti. Tällä alueella pohjaveden pintaa ei voida alentaa pysyvästi vaarantamatta alueen vedenottoa. Kaukalo ja sen yhteyteen asennettava muovikalvon ja bentoniittimaton yhdistelmärakenne suojaavat pohjavettä myös mahdollisissa onnettomuuksissa valuvilta kemikaaleilta sekä tiesuolauksen vaikutukselta. Kaukalo, suojakalvo ja bentoniittimatto ulottuvat paksulle savikolle, jossa savikerros itsessään muodostaa pohjavedelle luonnollisen suojan Lahden pohjavesialueen kohdalla. Kaukalon rakentamisen aikana pohjavedenpinta joudutaan rajoittamaan tasolle noin +71 – +72. Käytön aikana pohjaveden pinta tullaan rajoittamaan tasolle +76, jonka alapuolelle vedenpinta asettuu, kun Launeen vedenottamolta pumpataan vettä useita tuhansia kuutiometrejä vuorokaudessa. Ilman vedenottamolta tapahtuvaa pumppausta pohjavesipinta nousee vähitellen lähelle tasoa +78. Rakentamisen aikana Launeen vedenottamolta tapahtuvan pumppauksen lisäksi joudutaan toteuttamaan työnaikaista pohjaveden alentamista tielinjan alueella Sokeritopan kohdalla. Pohjaveden pinnan alentaminen ja pysyvä pinnan nousun rajoittaminen tasoon +76 edellyttää Hämeen ELY-keskuksen mukaan vesilupaa, joka haetaan Etelä-Suomen Aluehallintovirastolta . Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 53 (96) 3.4.7 Pohjaveden suojaukset Lahden eteläiselle kehätielle ei ole tarvetta rakentaa erillisiä pohjavesisuojauksia. Launeen kaukalo kalvo- ja bentoniittimattorakenteineen Lahden pohjavesialueella toimivat myös pohjavesisuojauksena. Pohjavesialueen kohdalla kaukalon ja suojarakenteiden ulkopuolinen tieosuus sijaitsee paksulla savikolla, joka toimii luonnollisena pohjavesisuojauksena. Tien hulevedet ohjautuvat savikerroksen päällä pois pohjavesialueelta. Tiesuunnitelma-alueella ei ole muita pohjavesialueita, joilla olisi suojaustarve. 3.4.8 Massatalous, varamaan ottopaikat ja maa-ainesten sijoittamisalueet Massatalous Moottoritien korkeusasema on asetettu siten, että moottoritiehanke on maa- ja kallioleikkaus- sekä penger ja rakennemateriaalien käytön kannalta ylijäämäinen. Uuden tiestön rakentamisen rakennemateriaalit on pääosin saatavissa moottoritielinjalta. Massataloustarkastelu on suunnitelmaosassa 10TT. Varamaanottopaikat Tiesuunnitelmalla ei varata varamaanottoalueita. Maa-ainesten sijoitusalueet Maa-ainesten sijoitusalueet varataan maa- aineksille, joita ei voida käyttää tienrakentamisessa hyödyksi. Maa-ainesten sijoitusalueille varataan työnaikainen käyttöoikeus ja itse maa-alue ei siirry valtion omistukseen. Maa-ainesten sijoitusalueet on merkitty suunnitelmakartoille 3T-1…3T-10. Läjitysalueiden muotoilut, ohjeelliset täyttötasot ja viimeistely on esitetty ympäristösuunnitelmakartoilla 7.1T-1 … 7.1T-10. Maa-ainesten sijoitusalueet viimeistellään Hollolan alueella metsittämällä ne täytön jälkeen. Metsityksen kasvualustana käytetään tielinjalta talteen otettuja raivausmassoja ja muita metsityksen kasvualustaksi soveltuvia maita. Lahden alueella maa-ainesten sijoitusalueet viimeistellään kaupunkiympäristöön sopivalla puistomaisella käsittelyllä. 3.5 Työaikaiset liikennejärjestelyt Päätie Valtatie 12 välillä Soramäki – Okeroinen: Valtatie ja Nostavan eritasoliittymä rakennetaan metsä- ja peltojaksolla siten, että pääsy työmaalle tapahtuu nykyistä yksityis- ja maantieverkkoa käyttäen. Työmaan käyttöön varattavat yksityistiet on esitetty asiakirjassa 16T-100 Valtatie 12 välillä Okeroinen – Kujala: Valtatie ja sen rakenteet muun muassa tunnelit voidaan tehdä niin, että pääsy työmaalle tapahtuu joko valtatien 12 tielinjaa tai nykyisen maantie- ja katuverkon kautta. Eritasoliittymät Soramäen eritasoliittymä Uusi eritasoliittymä toteutetaan siten, että nykyisen kantatien 54 liikenne siirretään kiertotielle. Työnaikaisia kiertoteitä varten on tiesuunnitelmassa varattu alue kantatien 54 länsipuolelta. Valtatie 12 välillä Soramäki – Okeroinen Valtatie ja Nostavan eritasoliittymä rakennetaan metsä- ja peltojaksolla siten, että pääsy Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 54 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS työmaalle tapahtuu nykyistä yksityis- ja maantieverkkoa käyttäen. Työmaan käyttöön varattavat yksityistiet on esitetty asiakirjassa 16T-100. Okeroisten eritasoliittymä Uusi eritasoliittymä voidaan toteuttaa ilman mittavia kiertotiejärjestelyjä. Nikulan eritasoristeys Maantien 140 siirtäminen itään voidaan tehdä niin että liikenne on nykyisellä tiellä. Launeen eritasoliittymä Maantie 167 siirretään eritasoliittymän tiealueen puitteissa länteen. Kujalan eritasoliittymä Eritasoliittymän rampit ja valtatien 4 lisäkaistat tehdään tie- ja liikennealueiden sisällä liikennejärjestelyjä työvaiheittain muuttaen. Erityinen haaste on nykyisen Pipon alikulkukäytävän purkaminen ja tien uudelleen rakentaminen. Työvaihe katkaisee moottoritien muutamaksi vuorokaudeksi riippuen työjärjestelyistä. Kadut Ajokadun risteyssillan rakentaminen edellyttää Ajokadun työnaikaista katkaisemista ja liikenteen kierrättämistä ”uuden” Orvokkitien ja Apilakadun kautta. 3.5.1 Työn ajaksi varattavat kulkuoikeudet yksityisteillä Työn ajaksi työmaaliikenteelle asiakirjoissa 16T-100. 3.6 varattavat yksityistiet on esitetty suunnitelma- Patomäen ja Liipolan tunnelit ja niiden tekniset järjestelmät 3.6.1 Tietunnelien yleiskuvaus Patomäen ja Liipolan tunnelit sijaitsevat valtatiellä 12 Lahden eteläisen kehätien tieosuudella. Patomäen tunneli sijaitsee noin 650 metriä Uudenmaankadun (maantie 167) kohdalle suunnitellusta Launeen eritasoliittymästä länteen ja Liipolan tunneli noin 700 metriä Uudenmaankadusta itään. Patomäen tunneli on noin 500 metriä pitkä betonitunneli ja Liipolan tunneli on noin 1000 metriä pitkä kallio-betonitunneli. Molemmissa tunneleissa kummatkin ajoradat ovat omissa tunneliputkissaan. Patomäen ja Liipolan tunnelien pituus- ja poikkileikkaustiedot on esitetty taulukoissa 6 ja 7. Taulukko 6 Patomäen tunnelin tekniset mitat (T=Tampereen suuntaan, K=Kouvolan suuntaan) T tunneli K tunneli Pituus 490 m 492 m Betonitunnelin poikkileikkausala 82 m2 79 m2 Suurin pituuskaltevuus alaspäin/ylöspäin 0,93 % /- - /0,93 % Taulukko 7 Liipolan tunnelin tekniset mitat (T=Tampereen suuntaan, K=Kouvolan suuntaan) T tunneli K tunneli Kokonaispituus 958 m 962 m Kalliotunneliosuus 693 m 686 m Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 55 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Betonitunneliosuus 265 m 276 m Kalliotunnelin poikkileikkausala 83 m2 83 m2 Kalliotunnelin louhinta poikkileikkaus 116 m2 116 m2 Betonitunnelin louhinta poikkileikkaus 75 m2 78 m2 Suurin pituuskaltevuus alaspäin/ylöspäin 1,09 % /- - /1,09 % Suunnittelun aikana on tehty tunnelin toteutettavuutta ja rakennettavuutta varmistavia tutkimuksia. Ne ovat käsittäneet suuaukkojen alueella avokallioalueiden selvittämistä, porakonekairauksia kallionpinnan määrittämiseksi sekä kallionäytekairauksia kallion laadun selvittämiseksi. 3.6.2 Alueen geologia Liipolan tunnelin linjauksella maasto koostuu kahdesta mäestä, Liipolan- ja Huovilanmäestä, joita erottaa koillis-lounaissuuntainen noin 100–150 metriä leveä notkelma. Notkelmassa maaperäpaksuudet ovat enimmillään noin 21 metriä. Liipolanmäen läntinen kalliorinne nousee lähes pystyjyrkästi. Jyrkän kalliorinteen edustalla maaperäpaksuudet vaihtelevat 5…21 metrin välillä. Liipolanmäen itärinne on läntistä huomattavasti loivempi ja kallio on pääosin paljastuneena. Huovilanmäen läntinen rinne nousee taas vastaavasti loivasti ja osittain portaittaisesti. Rinteessä on maastossa nähtävissä paikallinen vaikeakulkuinen lohkareikko. Aivan kallio-otsan edustalla rinteessä maaperäpaksuudet vaihtelevat 1...5 metrin välillä. Huovilanmäen itäinen rinne laskee tasaisesti tunnelin suuaukolle asti. Maaperäpaksuudet vaihtelevat 0,5…2,5 metrin välillä. Aivan kalliotunnelin suuaukon takana ja edustalla on myös avokallioita. Liipolan- ja Huovilanmäillä on havaittavissa muutamia paikallisia kalliopainanteita. Liipolan- ja Huovilanmäkien muutamat paikalliset kalliopainanteet rajoittuvat suhteellisen pienelle alueelle eikä painanteissa ole havaittu tutkimuksissa merkittäviä rikkonaisuusvyöhykkeitä. Ainoastaan Liipolanmäen yhdessä kalliopainateessa raportoitiin kaksi vyöhykettä, joissa esiintyy rakotihentymiä tai RiII-luokan heikkousvyöhykkeitä. Vyöhykkeet ovat muutamien metrien levyisiä ja kalliolaatu jää niissä heikoksi tai kohtalaiseksi. Geologisesti Liipolan alue sijoittuu Etelä-Suomen graniittijakson ja Hämeen migmatiitti alueen väliin. Pääkivilajeina ovat graniitti ja kiillegneissi. Graniitti on massamaista tai heikosti suuntautunutta ja gneissin liuskeisuusaste on kohtalainen. Liuskeisuuden suunta vaihtelee suuresti. Tehdyt tutkimukset osoittavat kalliolaadun olevan pääosin hyvää tai kohtalaista. Yleisenä piirteenä kallioperässä esiintyy rakotäytteitä, kivilajista riippumatta, sekä Liipolanmäellä kiillegneississä haarniskarakoja. Rakotäytteet ja haarniskapinnat voivat tehdä kalliolohkoista helpommin irtoavia. Kallioperä on suurimmaksi osaksi vähärakoista, muutamia kapeita runsasrakoisia vyöhykkeitä lukuun ottamatta. Rakosuuntien perusteella kallioperässä voi esiintyä kaikkia rakoilutyyppejä (kuutio-, laatta-, kiila- ja sekarakoilu). Kallioperä on suurimmaksi osaksi rapautumatonta. Kallioperätutkimukset osoittivat merkittäviä vesimenekkiarvoja. Suuret vesimenekkitulokset johtuvat todennäköisesti avonaisemmasta rakoilusta. 3.6.3 Kalliotunnelit Liipolan tunneli koostuu kalliotunneli- ja betonitunneliosuuksista. Tunnelien pituudet on esitetty yleiskuvauksen taulukossa. Kalliotunneli tiivistetään tarvittavin kohdin sementti-injektoinnilla siten, että tunnelissa ei esiinny haitallisia vesivuotoja eikä tunnelin ympäristölle aiheudu haitallisia muutoksia. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 56 (96) Kallio lujitetaan systemaattisella pultituksella ja ruiskubetonilla siten, että kalliotilat pysyvät stabiileina. Kalliotunnelin holvi verhoillaan kauttaaltaan lämpöeristetyllä verhousrakenteella siten, että holvin ja seinien vesivuodot ja jäätyvän veden aiheuttamat haitat ja vauriot vältetään. Verhousrakenne muodostuu pulteilla kallioon kiinnitetystä lämpöeristeestä joka on palosuojattu ruiskubetonilla. Tunneliseinät varustetaan ajoneuvon törmäykselle mitoitetuilla betonisilla törmäyskaide-elementeillä. 3.6.4 Betonitunnelit Liipolan tunnelissa on kalliotunneleiden välissä betonitunneliosuus. Lisäksi kallioon louhittavien ajoratatunneleiden molemmissa päissä tunneli jatkuu betonitunnelina, jonka ulospäin näkyvän osan muodostaa betonikaulus. Betonitunneliosuuksien pituudet on esitetty yleiskuvauksen taulukossa. Liipolan betonitunnelit on suunniteltu kallioon tukeutuvina betonirakenteina. Betonitunneliosuuden ympärille jätetään työnaikainen tukiseinä hidastamaan pohjaveden virtausta ja tunneli salaojitetaan. Patomäen tunneli tehdään kokonaan betonirakenteisena. Patomäen betonitunneliin toteutetaan vesitiivis pohjalaatta sekä vesipaineelle mitoitettu seinärakenne, jolla estetään ympäröivän pohjaveden pinnan aleneminen. Betoniset suuaukkorakenteet tehdään vesieristettyinä holvikaarirakenteina, jotka perustetaan kallion varaan ja tuetaan kallioseiniin. Betoni- ja kalliotunnelien liitoskohdat tehdään vesitiiviinä rakenteena. 3.6.5 Tekniset tilat Tunnelit varustetaan jätevesialtailla, joihin kerätään tunnelien pesuvesiä, palonsammutusvesiä ja onnettomuusnesteet. Altaat jäävät maan pinnan alle. Niiden päällys maisemoidaan rakentamisen jälkeen. Altaan vaatimille teknisille asennuksille ja laitekeskuksille varataan tilat altaan päälle tulevasta tekniikkakaapista. Liipolan tunnelin betonirakenteinen jätevesiallas sijaitsee tunnelin länsipäässä maahan upotettuna tien vieressä. Altaan päälle rakennetaan huoltokoppi, jonka kautta on pääsy jätevesialtaaseen. Altaan tyhjennyksen ja tuuletuksen putket nostetaan ylös huoltokopin vierelle. Tyhjennyksen putki varustetaan kynsiliittimellä ja lukittavalla kannella. Allas tyhjennetään säiliöautoon auton imupumpulla. Patomäen tunnelin betonirakenteinen jätevesiallas sijaitsee tunnelin alla, likimain tunnelin alimmassa kohdassa. Allas varustetaan tyhjennyspumpulla ja nesteet pumpataan säiliöautoon tunnelin yläpuolelle. Altaan tyhjennyksen ja tuuletuksen putket nostetaan tunnelin yläpuolelle rakennettavan huoltokopin vierelle. Tyhjennysputki varustetaan kynsiliittimellä ja lukittavalla kannella. Pumppaamon ohjauskytkin sijoitetaan lukittavaan koteloon huoltokopin seinälle. Tunnelien yhteyteen rakennetaan erilliset tekniset tilat. Patomäen tunnelin tekninen tila on esitetty kuvassa 16TT-3 ja Liipolan tunnelin tekninen tila kuvassa 16TT-9. Muuntamot ja sähköpääkeskukset sekä tilat paikallisvalvomoa ja teleoperaattoreita varten sijoitetaan teknisiin tiloihin. Paikallisvalvomosta voidaan suorittaa teknisten järjestelmien ohjausta ja valvontaa sekä seurata ja ohjata toimintaa poikkeus- ja onnettomuustilanteissa. Paikallisvalvomon pääkäyttöliittymänä on liikenteenhallintajärjestelmän käyttöliittymä, jonka välityksellä seurataan ja osin ohjataan myös muita teknisiä järjestelmiä. Kaapelikanavat kulkevat erillisissä putkitetuissa reiteissä. Valaistusta varten on tunnelin sisällä lisäksi kaapelihyllyt. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 57 (96) 3.6.6 Tekniset järjestelmät Tunneli varustetaan seuraavilla teknisillä järjestelmillä: • • • • • • • • • liikenteenhallintajärjestelmä varmennettu sähköenergian syöttö kuivatus- ja viemäröintijärjestelmä alkusammutuskalusto- ja laitteet palokunnan kuivasyöttövesiputkisto tunnelin läpi valaistus teknisen tilan turva- ja valvontajärjestelmät; palo- ja rikosilmoitus, hätäpuhelimet ja kiinteistövalvontajärjestelmä, kuulutusjärjestelmä puhelimien ja radion kuuluvuus tunnelissa varmistetaan. Tunneliin asennetaan antennilaitteet, jotka mahdollistavat viranomaisten puhelin-/dataverkon (=Virve-verkon) ja GSM -puhelimien toiminnan Ilmanvaihto ja savunpoisto Liipolan ajoneuvotunnelit varustetaan impulssipuhaltimilla toteutettavalla pitkittäissuuntaisella koneellisella ilmanvaihdolla. Samoilla puhaltimilla hoidetaan tarvittaessa savunpoisto. Savunpoiston ohjausta varten tunnelin molempiin päihin tehdään pelastuslaitosta varten savunpoiston ohjauskeskukset. Patomäen tunneliin tulee painovoimainen ilmanvaihto. Puhaltimille on tehty tilavaraus tunnelin kattoon. Savunpoiston toteutusta varten asennetaan kaapeliputket ohjauskeskusta varten tunnelin molempiin päihin. Tekniset tilat varustetaan koneellisella ilmanvaihdolla. Tilat, joissa ilmanvaihto ei riitä lämpötilojen hallintaan, varustetaan koneellisella jäähdytyksellä. Tunnelin kuivatus ja viemäröinti Tunneli varustetaan kuivatuksen puhdasvesijärjestelmän lisäksi erillisellä pesu- ja palosammutusvesien sekä onnettomuusnesteiden keräilyjärjestelmällä. Tunnelien suotovedet johdetaan salaojituksella pääosin maastoon yhdessä avo-osuuksien kuivatusvesien kanssa. Patomäen tunneliin mahdollisesti tihkuvat suotovedet kerätään jätevesialtaaseen. Pesu- ja sammutusvesien sekä onnettomuusnesteiden suljetun keräilyjärjestelmän vedet viemäröidään painovoimaisesti jätevesialtaaseen, joka on sijoitettu tunnelin länsipäähän. Ympäristölle haitalliset aineet tyhjennetään keräysaltaasta imuautolla ja ne toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn. Sähköverkko Tunneli liitetään paikallisen sähkölaitoksen sähkönjakeluverkkoon varmennettuna rengassyöttönä. Sähkönsyöttö järjestetään tunnelien teknisiin tiloihin, johon sijoitetaan tarvittavat muuntamot ja sähköpääkeskukset. Liipolan tekniseen tilaan rakennetaan tilat dieselvaravoimageneraattorille. Kohteen tärkeät järjestelmät kytketään akkuvarmennettuun varavoimajärjestelmään (UPS). Akusto mitoitetaan siten, että sähkön saanti on turvattu tietunneleiden suunnitteluohjeessa vaaditun järjestelmäkohtaisen minimiajan. Varavoimajärjestelmän piiriin kytketään seuraavat järjestelmät: • • turva- ja hälytysjärjestelmät teknisten laitteiden ohjausjärjestelmät Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS • • • • 58 (96) liikenteen seuranta- ja ohjausjärjestelmät turvavalaistus (poistumistievalaistus ja varavalaistus) telelaitteet, ATK, tiedonsiirtolaitteet kiinteistövalvontajärjestelmä Valaistus Tunneliin asennetaan päivä-, yö- ja turvavalaistus. Tunnelivalaistus on esitetty kohdassa” Tunnelivalaistus”. Palonsammutus Tunneleihin asennetaan palovesijohdot. Vesilähteenä toimii kaupungin vesijohtoverkosto. Pikapalopostit ja käsisammuttimet asennetaan tunnelin suuaukoille sekä hätäasemien yhteyteen. Käsisammuttimet ovat jauhesammuttimia. Hätäasemien kaappien ovien avaaminen aiheuttaa hälytyksen valvomoihin. Muut tekniset järjestelmät Liipolan tekniseen tilaan asennetaan kiinteä puhelinverkko kaukovalvontaa, huoltoa ja hälytysjärjestelmiä varten. Tunneliin asennetaan vahvistimet gsm-verkkojen kuuluvuuden takaamiseksi (tukiantennit tai ns. vuotavat kaapelit). Vähintään Virve-verkon kuuluvuus taataan tunnelissa. Operaattoreiden tukiasemia varten varataan tunnelista tilat. Hätäpuhelimet asennetaan hätäasemien yhteyteen. Palohälytyspainikkeet sijaitsevat samoissa hätäasemissa. Teknisiin tiloihin asennetaan savunilmaisimet. Paloilmoitukset aiheuttavat hälytyksen hätäkeskukseen ja liikenteenvalvontakeskukseen. Yleisradion yleisiä FM-radiotaajuuksia varten rakennetaan tarvittavat vahvistimet ja kaapeloinnit radiokuuluvuuden takaamiseksi tunnelissa. Tunnelin tekniset tilat varustetaan lisäksi ovien kulunvalvonta- ja rikosilmoitusjärjestelmillä. Teknisten tilojen lämpöolosuhteiden hallinta toteutetaan ilmanvaihdolla, tarvittaessa lämpökuormien perusteella mitoitettavalla erillisjäähdytyksellä sekä sähköpatterein. 3.6.7 Hätäpoistumistiet Patomäen tunneliin on sijoitettu poistumistieovet ajoneuvotunnelien väliseen seinään noin 100 metrin välein. Poistumistieovien kautta voidaan poistua toiseen ajoneuvotunneliin ja edelleen sen suuaukkojen kautta ulkoilmaan. Liipolan tunnelin poistumistiet on osoitettu osastoitujen yhdystunnelien kautta ajotunnelista toiseen ja sieltä suuaukkojen kautta ulkoilmaan. Savusuluin varustettuja yhdystunneleita on maksimissaan 250 metrin välein. Poistumistienä toimivat ajoneuvotunnelien piennaralueet. 3.7 3.7.1 Tieympäristön käsittelyn periaatteet ja laatutaso Tieympäristön ja väyläarkkitehtuurin periaatteet Tieympäristö Väyläympäristö on suunniteltu esteettisesti korkealaatuiseksi, ekologisesti kestäväksi sekä taloudellisesti rakennettavaksi ja ylläpidettäväksi tieympäristöksi. Esteettinen laatu toteutetaan väyläympäristössä yhdenmukaisella ja johdonmukaisella maisema- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 59 (96) arkkitehtuurilla ja rakenteiden muotoilulla. Väyläympäristön estetiikka-aiheet on kytketty tieympäristösuunnitteluun ja taitorakenteisiin. Aiheita ovat mm. kaupunkien mukaiset brändivärit, tunnelien suuaukkojen muotoilu sekä meluesteet. Suunnittelun lähtökohtana on ekologisesti kestävä väyläympäristö, joka ottaa huomioon suunnitteluprosessin kuluessa laaditut ympäristövaikutusten selvitykset ja haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteet. Tiesuunnitteluvaiheessa on laadittu useita erityisesti luontoon ja vesistöihin kohdistuvia lisäselvityksiä sekä tarkennettu niihin kohdistuvia haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteitä. Väyläarkkitehtuuri Väylä sijoittuu Hollolan osalta asutuksen reuna-alueelle ja suurelta osin metsäiseen maastoon. Lahden osalta väylä sijoittuu keskelle rakennettua kaupunkiympäristöä maankäyttösuunnittelussa sille varattuun tilaan. Väyläestetiikan ja – arkkitehtuurin erityisiä painopistealueita ovat korkeat ja pitkät maisemasillat (S7 ja S9), Okeroisten ja Launeen liittymäalueet sekä tunnelien suuaukot. Taitorakenteiden arkkitehtuuri on ilmeeltään hillittyä ja selkeää. Tunnelien suuaukoille on esitetty tunnistettavia erityispiirteitä. Väyläarkkitehtuurin teemavärit ovat Hollolassa punaruskea/ corten-teräksen ruosteenruskea ja Lahdessa sininen. Paahdeympäristöt Väyläjakson potentiaaliset paahdeympäristöt on kartoitettu ja tiesuunnitelmassa paahdeympäristöjä on esitetty maaperältään niille luontaisille kivennäismaille. Paahdeympäristöjen tavoitteena on palauttaa Suomen luontoon uhanalaisia kasvi- ja perhoslajeja. Paahdeympäristöjen toteuttamisella kompensoidaan luontoympäristöön tapahtuvia muutoksia. Paahdeympäristöllä tarkoitetaan avoimia, yleensä hyvin niukkakasvuisia ja kuivia ympäristöjä, jossa maanpinnan lämpötila kohoaa päivisin korkeaksi. Yleispiirteiltään kasvillisuus on matalaa, laikuittaisesti vaihtelevaa ja paikoin myös varsin lajirikasta. Useimmiten paahdeympäristöt sijaitsevat karuilla kangasmailla tai kallioilla. Paahdeympäristöt ovat kuuluneet Suomen luontoon jääkauden jälkeisestä ajasta lähtien. Pitkään myös ihmisen toiminta kuten kaskeaminen, tervanpoltto ja maatalous synnyttivät ja ylläpitivät paahdeympäristöjä, kunnes 1900-luvulla tapahtui käänne ja paahdeympäristöjen määrä alkoi vähentyä. Alkuun kehityskulku oli hidasta, mutta 1950-luvulta alkaen tilanne alkoi nopeutua. Paahdeympäristöjen heikko tilanne hahmottui vuoden 2000 valtakunnallisessa arvioinnissa perhoslajistoa arvioitaessa, mutta lajiston taantuminen havaittiin myös monessa muussa eliöryhmässä. Merkittävä osa kiireisimmässä suojelutarpeessa olevista lajeista on hiekkamaiden paahdeympäristöjen lajeja. Uusien suojelukeinojen toteutuksessa tierakentaminen ja tievarsien hoidon suunnittelu pitävät sisällään valtavan suojelullisen potentiaalin. Tievarsilla on jo nykyisellään merkittävästi uhanalaisten paahdelajien esiintymiä. Verhoilumateriaaleina pienmurske, kuntta ja peltomulta Väylän ekologista näkökulmaa korostetaan hyödyntämällä väylälinjalta saatavaa materiaalia ympäristörakentamisessa. Näitä aineksia ovat kenttäkivet, pienmurske, kuntta ja peltomulta. Paikalta saatava maa-aines, kuten kuntta ja peltomulta sisältävät olevaa siemenpankkia ja niiden käyttö vähentää vierasperäisten lajien ja myös rikkakasvien leviämistä tiealueelle. Kunttaa eli metsänpohjan kenttäkerrosta ja läheltä louhittavaa kiviainesta sekä kenttäkiveä esitetään hyödynnettäväksi verhoilumateriaalina metsäjaksoilla ja kallioleik- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 60 (96) kausalueilla erityisesti Hollolan jaksolla. Okeroisten vanhan kulttuurimaiseman alueella verhoiluun käytetään paikalta kuorittavaa peltomultaa. Samoin Launeen eritasoliittymän alueella käytetään viimeistelyyn mahdollisimman paljon paikalta kuorittavaa maan pintakerrosta 3.7.2 Väylän jaksotus ja ympäristön käsittelyperiaatteet eri jaksoilla sekä erityisympäristöt Väylän arkkitehtuurin ja maiseman suunnittelun perustaksi on laadittu oheinen jaksotusja käsittelyperiaatteiden kartta. Väylä on jaksotettu metsä-, kulttuuri-, kaupunki ja esikaupunkijaksoihin. Jaksojen luonteenpiirteitä korostetaan ympäristörakentamisella ja arkkitehtuurilla. Kuva 17 Väylän jaksotus- ja käsittelyperiaatteiden kartta Tärkeiden liittymäalueiden luonteet eroavat toisistaan voimakkaasti. Soramäessä visuaalisesti hallitsevina ovat louhitut kivipinnat, Launeella kaupungin läheisyys meluesteineen ja rakenteineen ja Kujalassa luonnonmukaiseen laaksoon rakennettava laaja liittymäalue näyttävine siltoineen. Metsäjakso Metsäjaksoilla metsätyyppi on rehevää, vanhaa metsää, jossa topografia on voimakasta ja vaihtelevaa. Tien poikki kulkee lukuisia, rehevissä lehtomaisissa laaksoissa kulkevia puroja ja pienvesistöjä, jotka muodostavat tiehen nähden poikittaisia ekologisia käytäviä. Metsäjaksoilla tavoitteena on väylärakenteiden sovittaminen luonnonmukaisesti olevaan ympäristöön. Luonnon omaa kasvillisuuden potentiaalia tuetaan metsityksin, joissa lajivalinta tukeutuu vallitseviin metsä- ja kasvillisuustyyppeihin. Metsäosuudella suositellaan kenttäkerroksen eli kuntan käyttämistä ulkoluiskien viimeistelyyn. Menetelmässä metsän nykyistä kenttäkerrosta kaikkine varvustoineen kerätään talteen, haketetaan, aumataan ja huolehditaan sen laadukkaasta säilyttämisestä rakennustyön ajan. Materiaali käytetään luiskien viimeistelyyn, jolloin tiealueelle parhaassa tapauksessa ei tarvitse tuoda mitään ulkopuolista ainesta luiskaverhouksiin. Olevan kenttäkerroksen materiaali sisältää vahvan, paikallisen siemenpankin. Sen käyttäminen viimeistelyssä parantaa luonnon omaa potentiaalia tieaukon vaurioiden korjaamiseen sekä ylläpitää paikallisen kasvillisuuden säilymistä alueella. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 61 (96) Metsäjakson maastonmuotoilu ja luiskaverhoukset tehdään maisemaan sovittaen ja olemassa olevaa kiviaineista hyödynnetään paikallisesti. Tiejaksolla on runsaasti erikorkuisia kallioleikkauksia. Korkeimmat leikkaukset ovat lähes 20 metrisiä. Korkeat kallioleikkaukset esitetään muotoiltaviksi kallion luontevia pintoja korostaen niin, että lopputuloksena ei korostu louhinnan tekniikka, vaan kallion oma rakoisuus ja kivilajin luonne. Kauniiksi toteutetut kallioleikkaukset voidaan valaista. Mahdolliset valaistuskohteet voidaan varmistaa vasta louhinnan valmistuttua. Pitkien, yhtenäisten tai yli 5 m korkeiden kallioleikkausten edustoilla hyödynnetään olevaa kiviainesta kivimurskeena tai louheena ulkoluiskissa erityisesti Soramäessä. Matalat kallioleikkaukset esitetään poislouhittaviksi luiskakaltevuuteen ja verhoiltaviksi maalla (=käsitellyllä kenttäkerroksella) tai kuntalla. "Hammasmaisia" kallioleikkausten jäämiä ei tiejaksolle jätetä. Jakson etelään avautuvat mineraali- ja hiekkapitoiset maaleikkaukset on inventoitu ja niille kehitetään kasvillisuudelle ja hyönteisille, erityisesti perhosille, soveltuvia paahdeympäristöjä. Kulttuurijaksot Kulttuurijaksoja avoimine peltoaukeineen tiejaksolla on vähän, jolloin niiden merkitys tiemaisemassa korostuu. Tärkein on Okeroisten vanha peltomaisema, jonka avoimuutta, kivikasoja ja kulttuuritaustaa korostetaan ympäristörakentamisessa. Muut tieltä aukeavat peltonäkymät peittyvät pääsääntöisesti meluvallien taakse. Esikaupunkijaksot Esikaupunkijaksoja ja maankäytön muutosalueita tulee olemaan Hollolassa kehittyvien eritasoliittymien (Soramäki, Nostava) lähiympäristöissä. Tulevaisuuden tilanteeseen varaudutaan esimerkiksi Nostavassa korostamalla liittymää monokulttuuripuustolla. Kujalan eritasoliittymä esikaupunkialueella toimii ja sitä korostetaan liikennekoneena. Kaupunkijakso Välillä Okeroinen-Kujala on selkeä kaupunkimainen jakso, jossa asutuksen, liikeelämän ja kaupan näkyvyys tielle on tärkeää. Ympäristörakentamisen tehtävänä on hallita ja vähentää väylän haitallisia vaikutuksia ympäristöönsä lähinnä maastonmuotoilun ja rakenteiden avulla ja toisaalta välittää autoilijoille tunne liikkumisesta kaupunkiympäristössä. Jaksolla on runsaasti erilaisia rakenteita, kuten siltoja, meluaitoja ja -kaiteita sekä tunneleita, joiden hallittuun muotoiluun on kiinnitetty erityisesti huomiota. Myös harkituilla istutuksilla viestitään kaupunkimaisuudesta. Kaupunkijakson värinä on sininen, joka toistuu melurakenteiden ja siltakaiteiden väreissä. 3.7.3 Maastonmuotoilu ja maisemointi Maastoa muotoillaan kaikkialla, missä ympäristöä on muokattava uuden väylän takia. Tie- ja siltaluiskat, eritasoliittymät sekä läjitys- ja levähdysalueet liitetään mahdollisimman luontevasti ja huolellisesti nykyiseen maastoon. Erityisen tärkeää tämä on avoimiksi jäävillä alueilla kuten niissä eritasoliittymissä, joille esitetään niittyä tai ketoa sekä rakennettujen alueiden ja kalliopintojen liityntäpinnoilla. Maastonmuotoiluissa hyödynnetään olemassa olevaa eloperäistä ainesta ja kivennäismaata. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 3.7.4 62 (96) Istutukset Istutuksia käytetään toisaalta korostamaan paikan luonnetta, toisaalta pehmentämään maisemaan rakentamisen myötä syntynyttä haittaa. Korostamiseen käytetään yksittäispuita ja pensaita, pehmennykseen ensisijaisesti metsityksiä. Yksittäispuita istutetaan ryhmiksi erityisesti taajamien tuntumassa eritasoliittymiin ja riveiksi tai kujanteiksi taajamien sisääntuloväylien varteen. Käyttökohteet on esitetty suunnitelmakartoilla. Lajeiksi valitaan käyttökohteen mukaan joko kotimaiset luonnonpuulajit (eritasoliittymät) tai jalommat lehtipuut (kujanteet). Pensasistutuksia käytetään taajamien tuntumassa meluesteisiin tai tunneleihin liittyen, sisääntuloväylillä kuten kiertoliittymien keskellä sekä kevyen liikenteen ympäristöissä. Hollolan alueella alikulkukäytäviin, joita myös riista käyttää, istutetaan luonnonpensaita, esimerkiksi pajuja, houkuttelemaan hirviä ja kauriita sillan käyttäjiksi. Pensaat toimivat toisaalta näkösuojana ja toisaalta eläinten herkkuruokana. Metsitystä käytetään meluvallien taustoissa ympäristöön sovittamisessa metsäisillä osuuksilla. Myös eritasoliittymien maastonmuotoilukohteissa metsäjaksolla käytetään suuria metsitystaimia. Puulajeina käytetään alueella luontaisesti menestyviä, kotimaisia puulajeja. Istutuksissa suositellaan käytettäväksi paikallisia taimikantoja. Metsäjaksoilla luiskaverhoukseen käytetään kunttaa, eli tulevan tiepohjan alta kerättyä ja murskattua pintakerrosta. Materiaali varastoidaan aumoihin. Sopivat varastointialueet tulee suunnitella hyvin ja aumoja pitää huolella hoitaa varastoinnin aikana jatkosuunnittelun yhteydessä erikseen annettujen ohjeiden mukaisesti. Pintakerroksen uudelleenkäyttö nopeuttaa tieluiskien kasvittumista ja lähialueelta siirretty materiaali säilyttää alkuperäislajistoa. 3.7.5 Nurmetus ja niityt Keskikaista ja penkereiden luiskat nurmetetaan koko tieosuudelta siellä missä ei käytetä istutuksia tai pitkien kallioleikkausten kohdalla murskeverhousta. Nurmetettavat alueet on esitetty suunnitelmakartoilla. Useissa eritasoliittymissä, peltoaukeille sijoittuvissa meluvalleissa ja riistasilloilla käytetään niittykasvillisuutta avoimuuden korostamiseksi. 3.7.6 Eritasoliittymät Soramäki-Kujala tiejaksollaon viisi eritasoliittymää, joille kaikille on esitetty omat erityispiirteensä. Seuraavassa on lyhyt kuvaus kunkin eritasoliittymän ympäristönkäsittelyn periaatteista. Soramäen eritasoliittymä Soramäen eritasoliittymä on Lahteen johtava läntinen sisääntulo. Liittymän läheisyyteen on kaavoitettu runsaasti uutta tilaa teollisuudelle, varastoinnille ja kaupalle. Hollolan kunta kokee Soramäen alueen tärkeänä elinkeinoelämän ympäristönä. Soramäen eritasoliittymä kaivautuu kalliomäkeen ja liittymän maisemarakentamisen lähtökohtana on kivi louhittuna kalliopintana ja verhouksien pienlouheina. Risteyssillan siltakaiteet maalataan brändivärillä ruskeiksi. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 63 (96) Nostavan eritasoliittymä Nostavan eritasoliittymä on tänään metsäinen liittymä, jonka läheisyydessä on nykyistä sekä maakuntakaavan muksita tulevaisuuden pientaloasutusta. Välittömästi liittymän pohjoispuolella on tärkeä liito-oravien esiintymisalue. Nostavan eritasoliittymä muotoillaan ympäröivään maastoon sopivaksi ja istutetaan näyttäväksi nopeakasvuisella puulla, esimerkiksi haavalla. Okeroisten eritasoliittymä Okeroisten eritasoliittymä sijaitsee Okeroisten kulttuurihistoriallisen peltoalueen eteläreunassa. Liittymän läpi kulkee Porvoonjoki. Liittymä toteutetaan avoimena, peltomaisemaan sovellettuna niittynä, avoimena maisematilana. Ramppien väleihin liittymän länsipuolella ryhmitellään kivikasojen ja runkopuiden muodostelmia, joilla kerrotaan alueen historiallisesta viljelykulttuurista. Porvoonjoen rantoja käsitellään vain siltapaikkojen kohdilla eroosion ja murtumisten estämiseksi. Siltojen alta varataan mahdollisuus virkistyskulkemiseen. Okeroisten silta ylittää Porvoonjoen nykyisen sillan länsipuolella ja selvästi nykyistä siltaa korkeammalla. Sillalle tulee sekä ajoradat että jalankulun/pyöräilyn osat. Ajoradan ja kevytliikenteen väliin rakennetaan melueste. Launeen eritasoliittymä Launeen eritasoliittymä toimii eteläisenä sisääntulona Lahteen. Eritasoliittymän yleisilme on avoin ja kaupunkimainen ja näkymiä ympäröivään maisemaan ja kaupunkirakenteeseen säilytetään. Meluesteissä käytetään kokonaan läpinäkyviä jaksoja ja erityisesti meluseinän sovittamiseen Sokeritopan jyrkkään maastoon kiinnitetään huomiota harkituin porrastuksin ja läpinäkyvin osin esimerkiksi taitteiden kohdalla. Istutukset eritasoliittymässä ovat pelkistettyjä ja muotoa korostavia. Ramppien välialueille istutetaan lehtipuut tiiviiseen kruunumaiseen muodostelmaan matalille kumpareille ja vaikutelmaa voimistetaan istuttamalla ja tukemalla puut huolellisesti kehästä hieman ulospäin kallistetuiksi. Launeen risteyssillan S24 kaiteet ja aurausverkot maalataan brändivärillä siniseksi. Sillan reunapalkkien ja pilareiden erikoisvalaistus gobo-projektorein ja mahdollisin värillisin (sinertävin) valoin on eritasoliittymän keskeinen taideaihe pimeän aikaan. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 64 (96) Kuva 18 Ideakuva Launeen risteyssillan taidevalaistuksesta. (Kuva: Silta Nyborgin lähellä E20 moottoritiellä Tanskassa). Kujalan eritasoliittymä Kujalan eritasoliittymä toimii itäisenä sisääntulona. Liittymän yleisilme on luonnonmukainen ja avara, aukea tila metsän keskellä. Tilarajausta voimistetaan selkeillä metsityksillä sekä liittymäaluetta reunustavien läjitysalueiden istutusten avulla. Keskeisenä aiheena toimivat alueen lukuisat ojat ja purot, joista uudelleen muotoilemalla sekä kasvillisuudella ja kivimurskeella ja –lohkareilla korostamalla on muodostettu uusi vesiaihe. Uomien muotoilu rajoitetaan vain ramppien välialueille, jolloin liittymäalueen ulkopuolella uomat säilyvät ennallaan. Eritasoliittymän vaikuttavat kaarevat sillat S35 Huovilanmäen risteyssilta ja S28 Kujalan risteyssilta valaistaan siten, että kaarevan sillan alapinta valottuu tasaisesti. Myös siltapilarit valaistaan. Kaikkien eritasoliittymän risteyssiltojen (S28, S29 ja S35) kaiteet ja aurausverkot maalataan brändivärillä sinisiksi. Kuva 19 Periaate kaarevien siltojen valaistuksesta Kujalassa. Valon värinä käytetään valkoisen eri sävyjä kylmästä lämpimään, värillistä valoa ei käytetä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 3.7.7 65 (96) Sillat Ylittävät sillat Siltasuunnittelussa ja silta-arkkitehtuurissa on painotettu eritasoliittymien siltoja. Siltaarkkitehtuurin pääratkaisuna on selkeä, tasakorkuinen palkkisilta, jota kannattaa pyöreä, pilari tai pilaripari. Maatuet ja siipimuurit tehdään pieninä. Tiejaksolla on viisi eritasoliittymää, joissa kussakin on päätien ylittävä silta. Lisäksi jaksolla on yhteensä 5 ylittävää maantien tai yksityistien siltaa. Siltakaiteiden väritys on Hollolan puolella Soramäessä ja Nostavassa sekä Tikkakallion ja Lintulantien silloissa ruskea ja Lahden puolella sininen. Siltakaiteet perustuvat rakenteeltaan H2-tyyppikaiteeseen. Kaikki aurausverkot ovat koko sillan mittaisia. Kaiteiden detaljointi tarkistetaan seuraavassa suunnitteluvaiheessa. Eritasoliittymien sillat toteutetaan muita korkeatasoisempina niin siltapilareiden, kaidedetaljien, väritysten kuin luiskien verhoilun osalta. Kaikkien eritasoliittymien risteyssiltojen kaiteet maalataan ja siltapalkit ja pilarit valaistaan. Muut ylittävät sillat viimeistellään keiloiltaan murske/ molskottiverhouksella ja vesistösillat kiviheitokkeella, itse siltaympäristöjen ollessa luonnonmukaisia. Siltojen väritykset, valaistukset ja materiaalit on määritelty siltasuunnitelmissa. Kevyen liikenteen alikulkukäytävät Kevyen liikenteen alikulkukäytävät toimivat Hollolan osalta myös eläinten yhteysreitteinä. Alikulkukäytävät ovat pääosin kehärakenteisia. Seinämiin tehdään elävöittäviä reliefeitä rimoituksilla. 3.7.8 Meluesteet Meluesteet ovat tärkeä ja näkyvä osa väylän käyttäjän liikkumisen maisemaa, mutta samalla ne myös ovat pysyvää arkiympäristöä lähellä asuville ja väylän läheisyydessä kulkeville. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 66 (96) Kuva 20 Meluesteitä Lahdesta Launeen eritasoliittymän ympäristössä, ote meluesteperiaatteiden kartasta. Meluvallit Meluntorjunta hoidetaan ensisijaisesti maarakenteisilla valleilla niiden pitkäaikaiskestävyyden, maisemaan istuttamalla sulautuvuuden sekä hyvien meluntorjuntaominaisuuksien vuoksi. Meluvallien maastonmuotoilun vaatima tila on huomioitu tiesuunnittelussa ja tiealueissa. Meluvallit viimeistellään maalla (=käsitellyllä kunttakerroksella) ja metsitetään paikallisella lajistolla. Siellä, missä maaperä on luontaisesti köyhää kivennäismaata, meluvallit voidaan jättää paahdeympäristöiksi ja perustaa niityiksi tai kedoiksi. Paahdeympäristöt edesauttavat paahdekasvillisuuden, perhosten ja hyönteisten olosuhteita alueella. Meluvallien rakentaminen edellyttää vapaata tilaa sekä hyvät pohjarakentamisolosuhteet. Meluvallien tien puoleisissa luiskissa voidaan käyttää tiemaiseman vaihtelevuuden saamiseksi paikoin louhetta. Meluseinät Meluseinien arkkitehtuuri on pelkistettyä ja puuta käytetään verhoilumateriaalina. Meluseinien värityksessä käytetään brändivärejä. Läpinäkyvyyttä käytetään koko meluseinän korkeudelta jaksoittain. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 67 (96) Kuva 21 Meluseinän periaate Melukaiteet Melukaide vie vähiten tilaa ja se sijoitetaan heti päällystetyn tien reunaan. Tiesuunnitelmassa on esitetty kokonaan läpinäkyviä (reunapalista alkaen) melukaiteita maisemallisesti tärkeillä kohteilla, erityisesti pitkillä laaksosilloilla. Ulkonäöltään samantyyppistä kaidetta on toteutettu välilleE-18 Loviisa-Kotka. Tyyppiä sovelletaan myös pengerosuuksilla, mistä on näkyvyys ympäristöön. Muualla melukaiteet ovat betonirakenteisia alaosaltaan 1,5m korkeuteen asti sileää pintaa ja sen yläpuolinen osuus pystyuritettua. Yläosastaan läpinäkyvää betonikaidetta käytetään Okeroisten eritasoliittymässä päätien varrella sekä Kukonkosken siltaan liittyvissä melukaiteissa. Kuva 22 Betonisen melukaiteen periaate 3.7.9 Tunnelit Tunneleiden suuaukkojen suunnitteluperiaatteet on esitetty ympäristösuunnitelmassa osassa 7T. Patomäen tunneli Patomäen tunneli sijoittuu Patoniityn tiiviin asuinalueen ja Launeen eritasoliittymän lä- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 68 (96) heisyyteen ja nykyisin mm. ahkerassa jalkapallon harrastuskäytössä olevan nurmialueen kohdalle. Kentät tunnelin päällä säilytetään ja alue jäsennellään monipuoliseksi virkistys- ja liikunta-alueeksi rajaamalla tila istutetuilla maavalleilla, jotka toimivat myös kenttien katsomoina tai oleskelunurmina. Kenttiä ympäröivissä maavalleissa ja maanpinnan tasauksessa tunnelin päällä käytetään työn aikana syntyviä maa-aineksia. Tunnelin päälle ei istuteta puita. Patomäen betonitunnelin suuaukot on pyritty sovittamaan huolellisesti ympäröivään maastoon ja siksi suuaukkojen rakenteellinen perusratkaisu on tosistaan erilainen. Molempien suuaukkojen näkyvin elementti on siniseksi maalattu erikoisrakenteinen kaide, jonka juurimainen rakenne toistuu myös länsipään betoniseinässä. Molemmissa suuaukoissa erikoiskaiteen rakenne tuodaan myös pimeällä esiin valaisemalla kaide takaa, ja länsipäässä valaistuksella korostetaan myös betoniseinän uritusta. Itäpään suuaukko on ilmeeltään länsipäätä selkeästi vihreämpi, ja etuluiskan pensasistutukset ja avoin maisematila tien molemmin puolin voimistavat tätä vaikutelmaa. Suuaukkojen istutuksissa käytetään myös havupensaita, joilla parannetaan suuaukkojen valaistusolosuhteita tunnelia lähestyttäessä. Kuva 23 Patomäen tunnelin läntisen suuaukon periaate. Liipolan tunneli Liipolan kalliotunneli sijaitsee Launeen ja Kujalan eritasoliittymien välissä ja osittain Liipolan asuinalueen alla. Tunnelien suuaukot ovat maisemassa vaativa rakenne ja niihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Suuaukkoja hallitsevat korkeat kallioleikkaukset ja kiviaiheet. Läntiseen suuaukkoon rakennetaan noin 80–100 metriä pitkä betoninen osuus, joka maisemoidaan maastonmuotoiluin, istutuksin ja kuntan avulla ympäröivään metsämaastoon. Itäinen suuaukko sijoittuu kallioleikkaukseen ja betoninen kaulusosuus on vain noin 10 metriä pitkä. Molemmissa suuaukoissa suuaukon välitön lähiympäristö sekä tien keskikaista tunnelia lähestyessä verhoillaan havu- ja lehtipensain. Kallioleikkausosuudella tien reunakaistat verhoillaan murskeella tai pienlouheella. Tunnelin ja kallioleikkausten yläpuoliset maastorintaukset liitetään visuaalisesti suuaukkoihin verhoilemalla matalat maaleikkaukset kiviheitokkeella ja korkeammat metsittämällä havupuilla. Tunnelin ja sen yläpuolisten kallioiden viimeistelyssä käytetään kunttaa. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 69 (96) Kuva 24 Liipolan tunnelin läntisen suuaukon periaate. Liipolan kalliotunneliosuuksien väliin jäävä betonitunneliosuus käsitellään maisemallisesti avoimena tilana, joka jätetään tarkoituksella osin niitty- ja osin hiekka/kivituhkapinnalle vapaaseen käyttöön. Metsän keskelle syntyvän kiinnostavan avaran tilan reunat viimeistellään metsityksin sekä puu- ja pensasistutuksin. Tunnelirakenteen päälle ei istuteta puita vaan puuistutukset tehdään ainoastaan maanvaraisina. 3.8 3.8.1 Haittojen torjumis- ja lieventämistoimenpiteet Haittojen torjumis- ja lieventämistoimenpiteet Uuden, massiivisen tieyhteyden rakentaminen aiheuttaa merkittäviä muutoksia maisemaan ja luontoon. Merkittävimmät haitat luontoympäristöön aiheutuvat rakentamisen aikana ja 1-3 vuotta rakentamisen jälkeen. Haittoja on esitetty torjuttavaksi suunnittelussa usealla eri tavalla ja ratkaisut on integroitu suunnitelman sisältöön. Niistä on myös keskusteltu laajasti työn aikana. Ympäristöhaitoista merkittävimmät ihmisiin ja eläimistöön kohdistuvat haitat ovat väylän aiheuttama estevaikutus ja lisääntyvä liikennemelu. Ilman meluntorjuntatoimenpiteitä meluhaitat jatkuisivat koko väylän elinkaaren. Massiivinen tierakenne aikaansaa sekä eläimistölle että ihmisille nykytilanteeseen verrattuna merkittävän esteen. Liikkumista helpottamaan on tiesuunnitelmassa esitetty runsaasti poikittaisyhteyksiä, kuten avaria vesistö- ja laaksosiltoja sekä moottoritien ylittäviä ja alittavia siltayhteyksiä. Moottoritietä risteävien siltojen turvallisuuteen kuuluu mm hyvin kuljettavat pintamateriaalit, pintavesien poisjohtaminen ja maisemaan sovittaminen istutuksin. Kaksi tunnelia (Patomäki ja Liipola) säilyttävät laajat ja hyvät kulkuyhteydet tierakeen yli. Patomäen betonitunnelin päällinen rakennetaan virkistysalueeksi, Liipolan kalliotunnelin päällinen jää nykyiseksi, olevaksi luonnoksi. Melua on torjuttu rakenteellisesti meluvalleilla ja -kaiteilla. Meluesteet on sovitettu maisemaan. Metsäjaksoilla pintakerroksen eli kuntan kerääminen, varastointi aumattuna ja uudelleenkäyttö nopeuttaa tieluiskien kasvittumista ja säilyttää alkuperäislajistoa. Mo- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 70 (96) reenimailla tämä on mahdollista ja pintakerroksen kerääminen helppoa. Sopivien varastointialueiden löytäminen tulee suunnitella huolella ja kasvuunlähtö varmistaa takuuajalla. Läjitysalueiden valinnassa on huomioitu maanomistajien tahto ja sitä kautta soveltuvuus maankäytön tavoitteisiin (Hollolan kunta ja Lahden kaupunki). Läjitysalueet metsitetään kasvualustaan sopiva lajisto varmistaa rakennustyön aikana. Läjitysalueilla mahdollisesti samentuneiden pintavesien valuminen tulee hallita hidastavin lammikoin niin, että valunnalla ei aiheuteta haittaa alueen pintavesiin. 3.9 Liikennerajoitukset ja kevyen liikenteen väylillä sallittu ajoneuvoliikenne Moottoriliikenne- ja moottoriteillä ei sallita tasoliittymiä. Niiden käytöstä on säädetty tieliikennelailla. Kevyen liikenteen väylillä ei yleisesti sallita ajoneuvoliikennettä, lukuun ottamatta huoltotieyhteyttä Patomäen tunnelin tekniselle tilalle. Maanteille sallittavat yksityistie- ja maatalousliittymät on esitetty suunnitelmakartoilla osa 3T. 3.10 Erikoiskuljetusten ja vaarallisten aineiden kuljetusten reitit Tiejakso Soramäki Okeroinen on suunniteltu erikoiskuljetusreitin 7x7 metriä vaatimukset huomioon ottaen. Kujalan eritasoliittymä on ohitettavissa valtatien 4 suunnassa oman ajosuunnan ajokaistoilla. Etelä pohjoinen suunnassa kuljetuksille on erillinen ramppi rampilta R7 rampille R1. Erikoiskuljetusten reittikartta on esitetty asiakirjassa 16T-1.2. Erikoiskuljetusreitin mitoitus välillä Soramäki – Okeroinen on tehty mitoitusajoneuvolla, jonka maksimileveys on 7,0 metriä ja maksimikorkeus 7,0 metriä. Alikulkukorkeusvaatimus rakenteiden kohdalla on 7,2 m. Erikoiskuljetusten ajouratarkasteluissa käytetyt mitoitusajoneuvot (K4, T4, T8) perustuvat Liikenneviraston vuonna 2002 ilmestyneessä selvityksessä (Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkko – täsmennetyt tavoitearvot ja mitoitusperusteet) esitettyihin ajoneuvoihin. Selvityksessä ajoneuvoja K4, T4 ja T8 käytetään mitoitettaessa tärkeysluokan 1 runkoreittejä. Ajouratarkastelut on esitetty asiakirjassa 16T-1.3. Ajouratarkastelujen perusteella tulee seuraavassa suunnitteluvaiheessa suunnitella yliajettavat korokkeet ja reunakivet erikoiskuljetusten yliajon kestäviksi Soramäen, Nostavan ja Okeroisten eritasoliittymissä. Yliajettavien korokkeiden osalta tulee myös varautua irrotettaviin liikennemerkkeihin. Lisäksi valaisinpylväiden, portaalien ja muiden pysyvien rakenteiden sijoittelussa tulee ottaa huomioon peräjuoksijayhdistelmän T8 kuorman pyyhkäisyalue. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 4 71 (96) TUTKITUT VAIHTOEHDOT 4.1 Yleistä Tiesuunnitelman laatiminen aloitettiin niin sanotun hankkeen ensimmäisen rakennusvaiheen suunnitelmaratkaisun määrittelyllä yleissuunnitelman 2008 pohjalta. Työvaiheen lähtökohtana oli laadittu ”Vt 12 Lahden eteläisen kehätien jatkosuunnittelun lähtökohtien selvittäminen, Yleissuunnitelman 2008 mahdolliset karsimis- ja/tai vaiheittain rakentamiskohteet ja niiden vaikutukset, luonnos 8.8.2012” Selvitettäviä kohteita olivat: • Tieosan Soramäki –Okeroinen poikkileikkaus: yksi vai kaksi ajorataa. • Patiokallion kohta: Tunneli vai avoleikkaus • Nikulan eritasoliittymä: Onko vain eritasoristeys vai tehdäänkö eritasoliittymäksi, ramppien tarve. • Kujalan eritasoliittymän tyyppi: Voiko olla maankäyttöliittymä vai onko heti alkuvaiheessa tarve pääsuuntien järjestelmäliittymäksi. Vaihtoehtotarkastelumuistio on liitteenä 17T-1. Seuraavassa kappaleessa on tiivistelmä periaateratkaisun valinnasta. Lisäksi vaihtoehtoja on selvitetty kevyen liikenteen järjestelyn osalta Kukonkosken kohdalla ja meluratkaisujen kohtuullistamista. 4.2 Tiesuunnitelman perusratkaisu Tieosan Soramäki – Okeroinen poikkileikkaus Hankeryhmä päätyi valitsemaan yksiajorataisen tien poikkileikkauksen. Rakentamiskustannuksiltaan ensimmäisen vaiheen yksiajoratainen väylä tulee noin 24 M€ halvemmaksi (HOLA- laskenta, yleissuunnitelman mukainen ratkaisu). Keskeisiä vaikutuksia todettiin olevan: Yksiajorataisen tien arvioidaan vähentävän liikenteen siirtymistä nykyiseltä valtatieltä uuteen tiekäytävään 100 ajoneuvoa/vrk. Tien liikennemäärä on yksiajorataisen tien kapasiteetin ylärajoilla. Liikennemäärät ja tien tietekniset ominaisuudet eivät mahdollista mm. ohituksia. Liikennemäärät ja runsas raskaan liikenteen osuus muodostavat liikennevirrasta sellaisen, että ohittaminen ei ole kuin ehkä yöaikaan mahdollista vaikka tien geometria sen sallisi. Myös 100 km/h nopeusrajoitus on aivan ohjeistuksen mahdollistamalla tämän tietyypin ylärajalla. Patiokallion kohta: Tunneli vai avoleikkaus Patiokallion kohdalla selvitettiin neljää päävaihtoehtoa: Vaihtoehto 1: Yleissuunnitelman mukainen tunneliratkaisu Vaihtoehto 2A: Tielinja ja tien tasaus yleissuunnitelman mukaisella paikalla, tie avokallionleikkauksessa. Vaihtoehto 2B. Tielinja yleissuunnitelman mukaisesti, tien korkeusasemaa nostettu, tie avokallionleikkauksessa. Vaihtoehto 2C. Tielinja siirretty hieman pohjoiseen kallioleikkauksen osalla kaarteeseen. Tien korkeusasema nostettu niin, että kallioleikkauksen syvyys on optimoitu ja kallioalueen itäpuolelle sekä länsipuolelle saadaan sovitettua ns. maisemasillat Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 72 (96) Patikallion kohdan suunnitelmaratkaisuksi on valittu vaihtoehto 2C, jossa tie on hieman yleissuunnitelmaa pohjoisempana ja avokallionleikkauksessa. Lisäksi Vähäjoen ja Luhdanjoen kohdilla on maisemasillat. Keskeisiä valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat olleet: • Vaihtoehto on luonnonolojen ja ekologisten yhteyksien kannalta suositeltavin. • Luhdanjoen maiseman ja tienkäyttäjän kannalta sopivin • Liikenneturvallisuuden kannalta paras • Vaiheittain toteuttamisen kannalta tunneliratkaisua parempi • Saadaan kustannussäästöjä myös ylläpidossa, rakentamiskustannussäästöt ovat noin 6 M€. Avoleikkausvaihtoehto oli osayleiskaavan vastainen. Osayleiskaava on tiesuunnitelmaprosessin aikana muutettu. Nikulan eritasoliittymä Ensivaiheessa on päädytty vain risteyssillan toteuttamiseen. Keskeisinä valintaperusteina: • Eritasoliittymän poisjättäminen ei aiheuta merkittäviä ongelmia alueen muulla tie- ja katuverkolla • Alueelle saadaan hyväksyttävät yhteydet ilman eritasoliittymää ja maankäyttöä voidaan kehittää • Ei vaikuta Mytäjäisten liittymän kuormitukseen haitallisesti • Saadaan kustannussäästöjä noin 9 M€. Kujalan eritasoliittymä Liikennevirasto totesi heti selvittelyprosessin alussa, että maankäyttöliittymä ei ole valtateitä yhdistävä liittymäratkaisu. Suunnittelua jatkettiin yleissuunnitelman mukaisen periaateratkaisun täsmentämisellä. Keskeisiä lähtökohtia olivat: • Pääsuunnat ja suurimmat liikennevirrat ovat järjestelmäliittymänä suorilla rampeilla. • Maankäyttöliittymien ramppien erkanemis- ja liittymisalueiden sijoitetaan kauemmaksi Liipolan tunnelin suuaukolta mitä yleissuunnitelmassa oli esitetty. On päädytty ratkaisuun, jossa Vanhanradankadun rampit länteen ovat silmukkaramppeja. Lisäksi, yleissuunnitelmasta poiketen, on todettu, että valtatie 4 vaatii lisäkaistat uuden tulevan Kujalan eritasoliittymän ja nykyisen Joutjärven eritasoliittymän välille. Eritasoliittymän kaistoituksia ja liikenteen ohjausta on täsmennetty useilla tarkasteluilla. 4.3 Kevyen liikenteen verkko Kukonkosken kohdalla Kukonkosken kohdalla jalankulku- ja polkupyörätieyhteyksiä on muutettu yleissuunnitelmasta niin, että ne tukeutuvat nykyisiin yhteyksiin. Porvoonjoen silta-aukkojen mitoituksissa on varauduttu tuleviin mahdollisiin ulkoiluraittitarpeisiin. 4.4 Meluntorjunnat Meluntorjuntaratkaisuja on kohtuullistettu Okeroisissa Kyläkunnatien kohdalla ja Launeella Sokeritopanmäen kohdalla. Kohtuullistamisen perusteena ovat olleet suhteettoman korkeat meluntorjunnan kustannukset. Selvitysraportit ovat liitteenä 16T-2.16 ja 16T-2.17. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 73 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS 5 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN (YVA) TELMAN HUOMIOON OTTAMINEN TIESUUNNITELMASSA JA YLEISSUUNNI- Lahden eteläisen ohikulkutien linjausvaihtoehdot ja siihen liittynyt ympäristövaikutusten arviointi valmistuivat 1996. Yhteysviranomainen Hämeen ympäristökeskus, ympäristöpolitiikan yksikkö, on antanut YVA-selostuksesta lausunnon 25.6.1996 / Nro 0395R0013/53. Taulukossa 8 on esitetty tiivistetysti, kuinka lausunnon aiheasiat on tiesuunnittelmassa otettu huomioon. Taulukko 8 Yhteysviranomaisen YVA-lausunnon huomioon ottaminen tiesuunnitelmassa Yhteysviranomaisen lausunto YVAselostuksesta 1) Tiedot hankkeesta ja sen tarkoituksesta Selostus ei käsittele lainkaan tien tarvekysymyksiä Hankkeen tarkoitus ja tavoitteenasettelu jäävät osittain epäselväksi Hankkeen sijainti ja vaikutusalueen rajaus Hankkeen vaikutusalue on selvästi suurempi kuin selostuksessa on esitetty (ei riitä, että ympäristövaikutukset selvitetään vain päävaihtoehtojen varsilta). Hankkeen toteuttamisaikataulu Selostuksessa olisi pitänyt kertoa, mitkä vaiheet mahdollisesti voitaisiin toteuttaa ensimmäisinä mikäli tiehanke toteutettaisiin vaiheittain. Selostuksessa ei ole esitetty perustelua sille, miksi fyysisen ympäristön vaikutustarkastelut on ajoitettu nykyhetkeen (1995-1996) ja melun, maankäytön ja yhdyskuntarakenteen vuoteen 2010 asti. Hankkeen vaikutusalueen nykytila Nykytilan kuvauksesta puuttuvat mm. tiedot Lahden ilmanlaadusta ja melutilanteesta ja niiden kohdentumisesta eri alueille ja ihmisryhmiin sekä vaikutukset ihmisten terveydentilaan, elinoloihin ja viihtyisyyteen. Arvioidut vaikutukset Arviot melun ja päästöjen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja näiden vaikutusten kohdentuminen eri vaihtoehdoissa puuttuvat selostuksesta. Selostuksesta puuttuu arvio hankkeen vaikutuksista luonnonvarojen hyödyntämiseen mm. maa-ainesten ottoon. Arvioinnissa ei ole selkeästi eroteltu tien rakentamisen ja käytön aikaisia vaikutuksia. 1 Lausunnon huomioon ottaminen tiesuunnitelmassa Tien tarvetta on perusteltu kattavasti yleissuunnitelmassa 2012 sekä tiesuunnitelmavaiheen alussa laadituissa hankkeen suunnitteluperusteissa. Hankkeen tarkoitusta on perusteltu ja tavoitteet määritelty kattavasti yleissuunnitelmassa, hankearvioinnissa 2012 liikennekäytäväselvityksessä 2013 sekä tiesuunnitelmavaiheen alussa laadituissa hankkeen suunnitteluperusteissa. Vaikutusaluetta on tarkasteltu laajemmin esim. liikenteellisten ja maankäytöllisten vaikutusten näkökulmasta mm edellä mainituissa selvityksissä sekä Lahden ja Hollolan maankäyttöselvityksissä YVA- ja yleissuunnitelmavaiheiden jälkeen hankkeessa on selvitetty mahdollisia vaiheittain toteuttamisen kohteita, jotka liittyvät esimerkiksi valtatien poikkileikkaukseen, 2+2 kaistaisen osuuden alkamispaikkaan, kevyen liikenteen väylien karsimiseen, katujärjestelyjen toteuttamiseen erillishankkeina sekä kevennettyihin tunneliratkaisuihin. Tiesuunnitelma on laadittu ns. kevennetyn ratkaisun mukaisesti, mutta tien tilavaraus säilyy täysmitoitukselle. Yleissuunnitelmavaiheessa meluvaikutusten ja liikenteellisten vaikutusten arvioinnin pohjana on käytetty vuoteen 2020 ajoittuvaa liikenne-ennustetta. Fyysisen ympäristön muutokset (esim. luonnonolot) ovat vaikeammin ennustettavissa, minkä vuoksi nämä tarkastelut on tehty peilaten nykyhetkeen. YVA-vaiheen jälkeen laadittavassa ympäristövaikutusselvityksessä on esitetty yleispiirteinen kappale Lahden ilmanlaadusta. Yleis- ja tiesuunnitelmavaiheissa melu- ja ilmanlaatuvaikutukset on esitetty valitulta tielinjaukselta. Viranomaisneuvotteluiden ja asiantuntija-arvioiden perusteella on katsottu tarpeelliseksi TS vaiheessa kohdentaa terveysvaikutusten arvio meluun ja sen torjuntakeinoihin Hankkeen vaikutuksia luonnonvarojen käyttöön on arvioitu yleissuunnitelmassa ja tarkennettu tiesuunnitelmassa. Tiesuunnitelmassa pyritään massataloudeltaan mahdollisimman hyvään ratkaisuun. Kaikki kelpaava maa-aines pyritään käyttämään tiealueella hyödyksi. Massojen läjitysalueet on sovittu Hollolan kunnan ja Lahden kaupungin kanssa ja alueet on osittain integroitu puistorakentamiseen. Tien rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset on esitetty YVA:n jälkeen tehdyssä ympäristövaikutusten arviointiselvityksessä sekä tarkennettu tiesuunnitelmassa. Yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta, Hämeen ympäristökeskus, 25.6.1996 (0395R0013/5325A/ypo) Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS Valitun vaihtoehdon tiesuunnitelmassa tulee tarkentaa tienkäytön eri maa-alueiden tarpeet ja ympäristövaikutukset (tie, levähdysalueet, läjitysalueet, soranotto, asfalttiasemat). Arvioinnissa käytetty keskeinen aineisto, menetelmät, oletukset ja epävarmuudet Lähtöaineisto on pääosin yleispiirteistä, selvitykset ovat vanhoja eivätkä koske suunnittelualuetta. Ihmisten elinoloja ja viihtyisyyttä ja muita sosiaalisia vaikutuksia arvioitaessa tarpeellisia sosiodemografisia tilastotietoja ei ollut hankittu arvioinnin perustaksi; sosiaalisten vaikutusten arviointi jäi selvityksissä muutoinkin varsin puutteelliseksi. Pohjavedet Vaihtoehto 1 tulee vaikuttamaan Launeen vedenottamolta saatavaan vesimäärään. Selostuksessa esitetään, että mikäli pohjaveden pinnan lasku vaihtoehdon 1 toteuttamisen yhteydessä estää Launeen vedenottamon käyttämisen, vajaus otetaan muilta nykyisiltä vedenottamoilta tai kokonaan uudelta vedenottamolta. Tämä ei ole missään tapauksessa kestävä ratkaisu tien rakentamisen ja käytön aiheuttamiin pohjavesiongelmiin. Arviointiselostus ei anna käsitystä siitä, miten eri vaihtoehtoehdot poikkeavat toisistaan pohjaveden pilaantumisriskin suhteen. Pohjavesien suojaus tulee kuvata niin, että voidaan arvioida todellinen tilanne torjuntatoimien jälkeen. Esitetty yhteenvetotaulukko on niin yleispiirteinen, että se antaa pohjavesien osalta virheellisen kuvan vaikutuksista. Melu Selvityksistä puuttuu yöaikaisen melun selvitys herkissä kohteissa, kuten asutuksen tai vastaavan kohdalla. Meluntorjunta tulee kuvata niin, että voidaan arvioida todellinen tilanne torjuntatoimien jälkeen. Seurantaohjelmasta puuttuu melutilanteen seuranta. Elinolot ja viihtyvyys, sosiaaliset vaikutukset Työ-koulumatkojen ja ostos-asiointimatkojen muutoksia eri vaihtoehdoissa ei ole arvioitu. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa yhdeksi tavoitteeksi olisi pitänyt ottaa asuinalueiden viihtyisyyden säilyminen. 74 (96) Tienkäytön eri maa-alueiden tarpeita on tarkasteltu tiesuunnitelmassa. Ympäristövaikutusten arviointia varten tiesuunnitelmavaiheessa on laadittu tarkennetut luontoselvitykset (2014 ja 2015) sekä pidetty ympäristöviranomaisten kanssa kolme (kolmas sovittu pidettäväksi 11.5) teemakokousta, joissa on käyty läpi hankkeen aiheuttamia vaikutuksia eri osaalueille sekä miten haitallisia vaikutuksia on torjuttu ja hallittu. Lähtöaineistoa on tarkennettu eri suunnitteluvaiheissa ja tiesuunnitelman laatiminen on perustunut ajankohtaisiin selvityksiin. Selvityksiä on viranomaisneuvotteluiden pohjalta täydennetty. Vuonna 2014 on tehty liito-orava-, lepakko-, kasvillisuus- ja eläimistöselvitykset ja vuonna 2015 alussa kalastoselvitys. YS 2008 sekä Lahden ja Hollolan maankäyttösuunnitelmissa on arvioitu vaikutuksia ihmisten elinoloihin, viihtyisyyteen sekä muita sosiaalisia vaikutuksia. TS vaiheen viranomaisneuvotteluissa ei näihin ole katsottu olevan tarpeellista palata. Pohjaveden muodostumisalueella Launeen kohdalla tie rakennetaan vedenpitävään betonikaukaloon, joka rajoittaa pohjavedenpinnan tasolle +76. Pohjavedenpinnan taso on tätä alempi normaalisti, kun Launeelta pumpataan runsaasti vettä. Pohjaveden tasoa ei rajoiteta niin paljon, että saatavan veden määrä Launeen ottamolla vähenee. Tien rakentaminen ei estä Launeen vedenottamon käyttöä jatkossa. Suunnitelmaratkaisu edellyttää vesilain mukaista lupaa. Tältä osin pohjavesivaikutuksia olisi tullut kuvata tarkemmin. Eri vaihtoehdoilla on hyviä ja huonoja puolia pohjaveden suojelun suhteen, mutta kuten yhteenvetotaulukossa on todettu, Launeen vaihtoehdossa pohjavesiriskit ovat pienimmät. Launeen kohdalle rakennetaan mahdollisissa onnettomuustilanteissa maastoon päätyviä haitta-aineita pidättävä betonikaukalo, jonka jatkeeksi rakennetaan vielä muovikalvon ja bentoniittimaton yhdistelmärakenne. Suojarakenteet ulottuvat paksulle savikolle, joka toimii luonnollisena pohjaveden suojausrakenteena. Pohjaveden suojausta Launeen kohdalla voidaan pitää riittävänä, ja se suojaa pohjavettä sekä maantiesuolalta että onnettomuustapauksilta. Hankealueella ei ole muita luokiteltuja pohjavesialueita eikä tarvetta erillisille suojausrakenteille. Yksityiset kaivot kartoitetaan rakennussuunnittelun yhteydessä. Hankealueelle on laadittu pohjaveden tarkkailuohjelma, jota tarkennetaan kaivokartoituksen jälkeen. Yleispiirteisyydestään huolimatta arviointi kuvaa mahdolliset vaikutukset oikeansuuntaisesti. Tiesuunnitelmassa on tarkasteltu myös yöaikaisen melun leviäminen ja tarkasteluissa on otettu huomioon herkät kohteet. Melutarkastelut on tehty tiesuunnitelmassa siten, että siinä on huomioitu meluntorjuntatoimenpiteiden vaikutus. TS vaiheessa hankkeesta on sovittu laadittavaksi pohjavesiseurantaohjelma. Työ-, koulu- ja asiointimatkojen muuttumista hankkeen myötä on tarkasteltu yleispiirteisesti YVA-vaiheen jälkeen laaditussa yleissuunnitelmassa 2008 Lahden osalta. Nykyisten asuinalueiden viihtyisyyden säilyminen on huomioitu meluntorjunnan suunnittelussa sekä Patomäen ja Liipolan tunnelien rakentamisella. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS Liikenne Liikenteellisten merkitysten osalta hankkeiden yhteisvaikutuksia ei ole selostuksessa riittävästi käsitelty hankkeen vaikutusalueella olevien tai sinne suunniteltujen logistiikka/tavaraliikennekeskusten ja kauppakeskusten sekä oikoradan vaikutusten osalta. Kiinteät muinaisjäännökset Selostuksessa ei ole selvitetty kiinteiden muinaisjäännösten sijaintia Ristolan muinaismuistoaluetta lukuun ottamatta. Ennen uuden tielinjauksen rakentamista alueen tai sen välittömässä vaikutuspiirissä olevat kiinteät muinaisjäännökset tai löytöpaikat on selvitettävä. Kun vaihtoehto on valittu, sen alueelle on tehtävä tarkempi arkeologinen inventointi tutkimustarpeiden täsmentämiseksi ja kustannusarvion laatimiseksi. 75 (96) Hankkeen yhteisvaikutuksia on tarkasteltu yleissuunnitelmassa 2008 Lahden osalta, hankearvioinnissa 2012 sekä liikennekäytäväselvityksessä 2013 Tiesuunnitelmavaiheessa päivitettiin Museoviraston rekisteritiedot kiinteistä muinaisjäännöksistä, joten tiesuunnitelman laatiminen on perustunut ajankohtaiseen lähtöaineistoon. Museoviranomaisten kanssa on neuvoteltu suunnittelun edetessä. Hankkeessa tullaan tekemään arkeologinen inventointi ennen tien rakentamista. Yleissuunnitelmasta annettujen muistutusten ja lausuntojen aiheuttamat muutokset suunnitelmaan on käsitelty kohdassa 4. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 6 76 (96) TIESUUNNITELMAN VAIKUTUKSET 6.1 Vaikutukset liikenteeseen 6.1.1 Liikennemäärät ja verkolliset vaikutukset Hankkeen verkolliset vaikutukset liittyvät siihen, että pitkämatkaista liikennettä siirtyy ohikulkutielle ja nykyinen tie jää paikallisen liikenteen ja Lahden sisäisen liikenteen käyttöön. Ohikulkutie keventää liikennekuormitusta nykyisellä valtatien reitillä, mutta sille jää silti suhteellisen paljon paikallista liikennettä. Ohikulkutien vaikutuksesta nykyisellä valtatien reitillä liikennemäärät laskevat noin 20 – 30 % nykytilannetta pienemmiksi, vaikka liikennemäärät seudulla muutoin yleisesti kasvavat. Liikenne-ennusteen mukaan valtatien 12 suunnitteluosuuden vuorokausiliikenne kasvaisi nykyisellä tieverkolla vuoteen 2040 mennessä noin 23 000 – 36 000 ajoneuvoon vuorokaudessa ja vilkkaimmalla osuudella Mytäjäisten liittymän länsipuolella noin 48 000 ajoneuvoon vuorokaudessa. Tiesuunnitelman mukaisella tieverkolla ohikulkutien liikenne-ennuste on Soramäki – Okeroinen välillä 10 500 – 11 200 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Okeroinen - Kujala osuudella 14 000 – 17 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Nykyisen tien liikenne-ennuste on noin 9 000 – 18 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja vilkkaimmalla osuudella Mytäjäisten liittymän länsipuolella noin 31 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Hanke parantaa tavara- ja henkilöliikenteen sujuvuutta, toimintavarmuutta sekä matkaaikojen ennustettavuutta. Lisäksi alueen kuntien välisten työ- ja asiointimatkojen sujuvuus paranee. Sekä nykyisen tien että uuden kehätien varteen luodaan uusia toimintaedellytyksiä elinkeinoelämän kehittymiselle. Nykyisen tien varrella vähenevät erityisesti raskaan läpikulkuliikenteen aiheuttamat melu-, päästö- ja viihtyisyyshaitat. Kuva 25 Lahden eteläisen kehätien liikenne-ennuste ja liikennemäärien muutos nykyisellä valtatien reitillä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 77 (96) 6.1.2 Ratkaisujen toimivuus ja liikenteellisten tavoitteiden toteutuminen Kehätien rakentamisella varmistetaan valtakunnallisesti tärkeän poikittaisen valtatieyhteyden liikenteen sujuvuus pitkälle tulevaisuuteen. Suunnitelman mukaiset järjestelyt varmistavat liikenteellisen toimivuuden koko tiejaksolla ja hankkeelle asetetut liikenteelliset tavoitteet saavutetaan. 6.1.3 Kevyt liikenne Kevyen liikenteen olosuhteet paranevat nykyisen valtatien reitillä autoliikenteen määrien vähentyessä. Kehätiehen liittyen rakennetaan uusia kevyen liikenteen väyliä, joilla vähennetään myös uuden tien aiheuttamaa estevaikutusta. Myös tunneliratkaisut vähentävät kevyelle liikenteelle aiheutuvia estevaikutuksia. 6.1.4 Joukkoliikenne Hanke vähentää liikennekuormitusta nykyisellä valtatien 12 reitillä ja liittymissä ja mahdollistaa täten joukkoliikenteen olosuhteiden kehittämisen tällä Lahden seudun bussiliikenteen runkoyhteydellä. Kehätien liittymissä on varauduttu bussipysäkkijärjestelyihin Lahden sisääntuloteiden kohdilla. 6.1.5 Erikoiskuljetukset Nykyisiä erikoiskuljetusreittejä voidaan tiesuunnitelman toteuduttua poistaa katuverkolta. Vääksyn/ Asikkalan kautta valtatietä 24 kulkeva nykyinen reitti voidaan siirtää lännemmäksi kulkemaan kantatietä 53 Padasjoelle. Näin kuljetuksien on mahdollista kiertää Vääksyn alueen nykyiset huonokuntoiset sillat. 6.1.6 Liikenneturvallisuus Valtatiellä 12 on tapahtunut suunnitelma-alueella vuosittain keskimäärin 14 – 15 henkilövahinkoihin johtanutta onnettomuutta, joiden seurauksena on ollut keskimäärin 0,6 liikennekuolemaa vuodessa. Hankkeen turvallisuusvaikutusten arvioinnissa on otettu huomioon liikenteen siirtyminen uudelle ohikulkutielle sekä ohikulkutien vaikutus liikennemääriin myös muilla tärkeimmillä reiteillä, kuten valtatiellä 4 ja maanteillä 140, 167 ja 296. Kun otetaan huomioon myös nämä muut tiet, voidaan suunnittelualueen nykyiseksi onnettomuusmääräksi arvioida 22,5 henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa. Liikennekuolemien määrä on keskimäärin 1,0 kappaletta vuodessa. Jos nykyistä tieverkkoa ei paranneta, voidaan arvioida, että onnettomuusmäärä kasvaa liikenteen kasvun myötä siten, että vuoden 2025 vertailutilanteessa tapahtuisi 26,8 henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa ja 1,25 liikennekuolemaa vuodessa. Tiesuunnitelman mukaisesti parannetulla tieverkolla liikennettä siirtyy huomattavasti nykyistä valtatietä turvallisemmalle kehätielle, jolla ajosuunnat on osittain erotettu ja kaikki liittymät ovat turvallisia eritasoliittymiä. Vuoden 2025 onnettomuusmääräksi on arvioitu vertailuverkolla 17,8 henkilövahinko-onnettomuutta/vuosi ja 0,9 liikennekuolemaa/vuosi. Henkilövahinko-onnettomuuksien vähenemä on uuden kehätien tiejärjestelyjen myötä noin 34 % eli 9 onnettomuutta vuoden 2025 liikennemäärillä. Onnettomuuksissa kuolleiden määrän arvioidaan vähenevän uusien tiejärjestelyjen myötä noin 26 %. Liikennekuolemien vähenemää voi pitää tavoiteltua pienempänä. Tämä johtuu siitä, että vaikka nykyisellä tiellä tapahtuu paljon onnettomuuksia, ovat ne matalien nopeuksien (50 – 70 Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 78 (96) km/h) ansiosta seurauksiltaan lievempiä ja siksi uusi turvallisempi tieympäristö ei vähennä liikennekuolemia samassa suhteessa kuin onnettomuuksien määrä vähenee. 6.1.7 Tunneliturvallisuus Patomäen ja Liipolan tunneleista on tehty tiesuunnitelman yhteydessä riski- ja vaaratilanneanalyysi (asiakirja 16TT-21). Seuraavassa on nostettu esiin tarkastelun ydinkohdat ja johtopäätökset. Patomäen tunneli on 492 metriä pitkä betonirakenteinen tunneli. Liipolan tunneli on 962 metriä pitkä kalliorakenteinen tunneli, jonka keskiosassa on noin 270 metrin betonirakenteinen tunneliosuus. Patomäen ja Liipolan tunneliosuuksien liikenne-ennusteet vuodelle 2040 ovat alhaisia (KVL 17 600 ajon/vrk ja 14 500 ajon/vrk). Tunnelidirektiivi edellyttää kaksiputkista tunneliratkaisua vasta, kun liikennemäärä ylittää 20 000 ajon/vrk. Molemmat tunnelit toteutetaan kuitenkin kaksiputkisina, koska tunnelit sijaitsevat nelikaistaisella valtatieosuudella. Kaksiputkinen tunneli on merkittävästi yksiputkista tunnelia turvallisempi. Lisäksi tunnelien pituusleikkaukset ovat tasaisia ja pituuskaltevuudet pieniä. Liikenteellisten tarkastelujen perusteella tunneleihin ennustetulla liikennemäärällä ei ole ruuhkautumisriskiä 2+2 -kaistaisella tielinjalla. Patomäen ja Liipolan tunnelien välissä sijaitseva Launeen eritasoliittymä kuitenkin aiheuttaa ruuhkautumisriskiä. Uudenmaankadun liikenne on ajoittain niin vilkasta, että ruuhkautumista ei todennäköisesti pystytä välttämään liikenteen huipputuntien aikana. Ramppiliittymät toteutetaan valo-ohjattuina. Tehtyjen toimivuustarkastelujen perusteella ramppiliittymät kykenevät välittämään suunnitelluilla kaistajärjestelyillä mitoitusliikenteen mukaiset 2025 ja 2040 ennustetilanteen liikennemäärät. Tarkastelun perusteella jonot eivät ulotu kehätielle. Merkittävimpiä vaaratilanteita Patomäen ja Liipolan tunneleissa ovat ajoneuvopalot ja vaarallisten aineiden kuljetusten onnettomuudet. Näiden tilanteiden todennäköisyys ja esiintymistiheys on kuitenkin hyvin pieni. Ajoneuvopaloista valtaosa on pieniä henkilöautopaloja eivätkä ne johda vakaviin vaurioihin tai henkilövahinkoihin. Ajoneuvorikot ja pysähtyneet ajoneuvot ovat tunneleissa useammin toistuva tilanne, mutta niistä aiheutuvan vaaran ja haitan voidaan todeta olevan pieni. 6.1.8 Työnaikaiset järjestelyt Työn toteutuksen aikana tarvittavat kiertotiet ja erityisjärjestelyt voidaan toteuttaa pääosin nykyisen tiealueen tai tiesuunnitelmalla haltuun otettavan uuden tiealueen puitteissa. Soramäen eritasoliittymän kohdalla varataan alueita työnaikaisten liikennejärjestelyjen tarpeisiin. Aluetarpeet on esitetty suunnitelmakartoilla (3T). Työn ajaksi työmaan käyttöön varattavat nykyiset yksityistiet on esitetty kohdassa 16T. 6.1.9 Viitoitus Suunnittelun aikana on tullut esiin tarve jatkaa seututietä 312 länteen, niin, että nykyinen valtatie 12 ja yhdystie 2955 toimisi jatkossa rinnakkaistienä tulevalle moottoriliikennetielle. Kantatien 54 kaukokohde Hollolasta päin on Forssa. Se puuttuu nykyisestä viitoituksesta ja on lisättävä välille Riihimäki–Hollola. 6.2 Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen Uusi ohikulkutie ja hyvät liikenneyhteydet luovat edellytyksiä uuden kehityskykyisen teollisuus- ja palvelutoiminnan sijoittumiselle tien vaikutuspiiriin. Luotettavat ja sujuvat lii- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 79 (96) kenneyhteydet parantavat yritysten toimintaedellytyksiä. Hyviä liikenneyhteyksiä arvostava yritystoiminta ja palvelut pyrkivät hakeutumaan liittymien välittömään läheisyyteen uuden valtatien varteen ja moottoritien uudet eritasoliittymäalueet ovat potentiaalisia sijoittumispaikkoja näille toiminnoille.. Väestön saamat keskeiset hyödyt ohikulkutiestä liittyvät matka-aikasäästöihin seudullisilla työ- ja asiointimatkoilla. Saavutettavuuden parantuminen ylläpitää tai parantaa samalla työvoiman saatavuutta paikalliselle yritystoiminnalle ja sitä kautta vaikuttaa myönteisesti alueen elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Hollolan alueella eritasoliittymien läheisyyteen on kaavoitettu tai suunniteltu kaavoitettavaksi uusia teollisuus-, varastointi- ja elinkeinoalueita. Hollola on varautunut Soramäen ja Nostavan alueiden kehittämiseen sekä elinkeinotoiminnan maankäytölle että myös asumiselle. Lahden kaupungin alueella ohikulkutie kulkee jo vakiintuneen maankäytön keskellä eikä uusia toimintoja ole merkittävän suuressa määrin mahdollista kasvattaa. Sen sijaan uusi väylä uusine eritasoliittymineen mahdollistaa nykyisten alueiden kehittämistä ja kasvattaa maanarvoa. Valtatieliikenteen siirtyminen uudelle tielinjalle vähentää raskasta liikennettä nykyisellä tie- ja katuverkolla. Nykyinen valtatie on keskellä vakiintunutta kaupunkirakennetta eikä nykyisille toiminnoille ole oletusarvona merkittäviä muutoksia. Liikenteen haittojen vähentyminen lisää asumisviihtyvyyttä ja alueiden houkuttelevuutta asuinalueina ja voi nostaa kiinteistöjen ja asuinrakennusten arvoa. Estevaikutuksen vähentyminen lisää turvallisuutta, minkä lisäksi haittojen vähentyminen luo mahdollisuuden tehostaa maankäyttöä. 6.3 Vaikutukset aluekehitykseen ja elinkeinoihin Valtatien 12 parantamisella on maakunnallisia, seudullisia ja paikallisia vaikutuksia. Koko tieyhteyden vaikutuspiirissä tien parantaminen mahdollistaa entistä sujuvammat yhteydet valtakunnalliselle henkilö- ja tavaraliikenteelle sekä paikalliselle elinkeinotoiminnalle. Kuljetusten kannalta luotettavuus, täsmällisyys ja nopeus yhdistyvät siten, että laajassa mittakaavassa saadaan myös myönteisiä kustannusvaikutuksia. Hollolan kunta on tehnyt suunnitelmia tiehankkeen hyödyntämiseksi kunnan kehittämisessä. Kunnissa odotetaan vilkastuvaa liike- ja yritystoimintaa, työpaikkoja, väestönkasvua ja liiketonttien ja -kiinteistöjen lievää arvonnousua. Tien parantamisella on keskeinen merkitys palveluyrittäjille ja alihankkijoille yritysten sijaintipäätösten kannalta. Uusi tieyhteys palvelee erityisesti pienempiä, erikoistuneita yrityksiä, joiden toiminta perustuu kuljetusten täsmällisyyteen ja toimintavarmuuteen. Toimitilojen ja kaupallisen alueen tonttien hinnat voivat nousta uusien liittymien läheisyydessä. Erittäin tärkeä myönteinen vaikutus on nykyisen tieyhteyden rauhoittuminen ja asukkaita palvelevan kaupallisen toiminnan edellytysten paraneminen pääkaduksi muuttuvan yhteyden äärellä. Liikenteen häiriön vähentyessä kevyenliikenteen olosuhteet paranevat ja mahdollistavat erilaisille palveluille, palvelutyöpaikoille ja uudenlaiselle pienyrittäjyydelle nykyistä paremmat olosuhteet. 6.4 Vaikutukset teollisuus- ja työpaikka-alueisiin Uudella tieyhteydellä on suuri merkitys erityisesti molemmissa päissä olevien eritasoliittymien Soramäen ja Kujalan välittömän lähialueen teollisuus- ja työpaikkaalueiden kehittämiseen. Soramäen alueella kaavoitetaan tai suunnitellaan kaavoitetta- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 80 (96) vaksi logistiikkaan kiinteästi liittyviä toimintoja sekä raskaalle liikenteelle suunnattuja tienvarsipalveluja. Kujalan eritasoliittymän ja nykyisen VT12 eritasoliittymän välisellä alueella on teollista toimintaa. Tälle alueelle on suunniteltu laajaa, uusien teollisten, varastointi ja logistiikan työpaikkojen keskittymää. Sekä Soramäen että Kujalan alueiden logistiikka ja yhteydet paranevat merkittävästi. Launeen eritasoliittymän läheisyydessä tukeutuen Lahden eteläiseen sisääntuloväylään, on jo nykyisin runsaasti kaupan suuryksiköitä. Eritasoliittymän rakentamine tukee vahvasti alueen kaupallisten toimintojen laajenemista. 6.5 Meluvaikutukset Hankkeen meluvaikutukset on arvioitu mallintamalla laskennallisesti melu suunnittelualueella nykytilanteessa, suunnitellulla tiellä ilman meluntorjuntaa ja suunnitelluin meluestein tiesuunnitelman mukaisessa tilanteessa vuonna 2025 sekä tavoitetilanteessa 2040. Tiesuunnitelman tilanteessa tie on nelikaistainen Okeroisten eritasoliittymästä valtatielle 4 ja sisältää Soramäen, Nostavan, Okeroisten, Launeen ja Kujalan eritasoliittymät. Tavoitetilanteessa koko väli on nelikaistainen ja Nikulan eritasoliittymä on toteutettu. Meluntorjunnan mitoitus ja meluvaikutusten arviointi on tehty vuoden 2040 tilanteen perusteella. Melulaskennat on kuvattu tarkemmin tiesuunnitelmaan sisältyvässä erillisessä meluselvityksessä (16T-2). Melulaskentojen tulokset on esitetty tiesuunnitelman melukarttaliitteissä 16T-2.1…16T-2.15. Hankkeen myötä liikennettä siirtyy pois nykyiseltä reitiltä Lahden keskustasta, ennustetilanteen liikennemäärät ohitustien rakentamisen jälkeen ovat kaupunkialueella pienemmät kuin nykytilanteessa. Näin ollen myös melutilanne paranee näillä alueilla. Muutos ei ole kuitenkaan kovinkaan suuri, mutta mikäli ohitustietä ei rakenneta, liikennemäärät kasvavat ja melutilanne huononee nykyisestä sen sijaan että se hieman paranisi. Merkittävämpi muutos melutilanteessa tapahtuu luonnollisesti uuden tien varrella, missä nykytilanteessa melutasot ovat huomattavasti pienemmät ja suunnittelualueen länsipuoliskolla uusi tie halkaisee nykyisin hiljaiseksi luokiteltavan alueen. Suurin osa asutuksesta, joilla melutasot nousevat hankkeen myötä ohjearvojen yläpuolelle, sijoittuu suunnittelualueen itäosaan. Meluhaittoja lieventävät kaksi suunniteltua tunnelia sekä suunniteltu meluntorjunta. Muutamia kiinteistöjä on myös tarkoitus lunastaa. Torjunnan tavoitteena on ollut saavuttaa uuden tien varrella kaikilla asuinrakennuksien pihoilla ohjearvot alittava melutilanne. Tähän tavoitteeseen on pääosin päästy, poikkeuksena muutama kohde joissa paikalliset olosuhteet ja maastonmuodot estävät riittävän tehokkaan meluntorjunnan. Näillä kohdilla on tavoitteena ollut päästä päivällä tilanteeseen alle 60 dB, joka on saavutettu. Melutilanteen muutos on kuitenkin uuden tien lähialueilla usein merkittävä, vaikka ohjearvot eivät ylittyisikään. Suunnittelualueen länsipäässä Soramäen eritasoliittymän länsipuolella meluntorjuntaa on suunniteltu valtatien 12 eteläpuolelle ja lisäksi kantatien 54 ja nykyisen valtatien 12 varteen. Tällä alueella on jo nykyisin ohjearvot ylittävälle melulle altistuvia ja melutilanne pysyy vähintään samana tai osin paranee suunnitellun meluntorjunnan myötä. Soramäen ja Nostavan eritasoliittymien välillä ei ole suunniteltu meluntorjuntaa. Uusi tie halkaisee metsä- ja peltoalueen, joka on nykyisin pääosin hiljainen. Hollolassa Nostavan alueelle kaavoitettu uusi asuinalue suunnitellun tien pohjoispuolella sijoittuu kokonaan alueelle, jossa ohjearvot eivät ylity. Nostavan ja Okeroisten eritasoliittymien välille on suunniteltu melukaide tien eteläpuo- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 81 (96) lelle Nostavantien ja Luhdanjoen ylittävälle sillalle. Kun tie nelikaistaistetaan tällä välillä, tulisi kaide sijoittaa myös sillan pohjoispuolelle sekä melukaide pääradan ylittävälle sillalle pohjoispuolelle. Tällä välillä kaikki asuinrakennukset saadaan suojattua ohjearvot ylittävältä melulta. Okeroisten eritasoliittymän ja maantien 140 välillä on sijoitettu meluntorjuntaa suunnitellun tien molemmille puolille sekä maantien 296 varteen. Asuintontit on pääosin saatu suojattua lukuun ottamatta Okeroisten eritasoliittymän kaakkoiskulmaan sijoittuvia tontteja, joiden suojaaminen on maapohjasta ja maastonmuodoista johtuen erittäin hankalaa. Näillä tonteilla melutaso alittaa 60 dB suunnitellulla meluntorjunnalla. Että päästäisiin ohjearvot alittavaan tilanteeseen, tulisi meluntorjunnan olla niin massiivista, että se ei olisi kustannustehokasta. Kohteesta on tehty erillinen muistio, joka on tiesuunnitelman liitteenä 16T-2.17. Maantien 140 ja Launeen eritasoliittymän välillä on kaikki asuintontit suojattu. Patomäen tunneli osaltaan auttaa meluntorjunnassa. Launeen eritasoliittymän kaakkoispuolella on asuintontteja, joilla päästään alle 60 dB melutasoon, mutta ohjearvoja ei aliteta. Näitä suojaamaan on sijoitettu meluntorjuntaa uuden tien lisäksi myös maantien 167 varteen. Tämän kohteen meluntorjunnasta on tehty erillinen muistio, loka on tiesuunnitelman liitteenä 16T-2.16. Launeen eritasoliittymän itäpuolella on melulaskennoissa huomioitu kaavoitetut uudet rakennukset, jotka torjuvat melua asuinalueilla. Valtatien 4 varteen itäpuolelle Kujalan eritasoliittymästä pohjoiseen on suunniteltu melueste suojaamaan nykyisiä asuinrakennuksia. Näiden kohdalla ei päästä alle ohjearvon, mutta suunnitellulla torjunnalla tilanne paranee merkittävästi nykyiseen verrattuna. 6.6 Vaikutukset ilmanlaatuun 6.6.1 Ilmanlaatu Pationkallion ja Liipolan tunnelissa Ilman haitta-ainepitoisuudet voivat ajoittain kohota tunnelien suuaukkojen läheisyydessä. Tällöin ihmisten oleskelualueiden mukaiset ilmanlaadun ohjearvot ylittyvät muutamien kymmenien metrien matkalla Ennustetilanteen liikennemääristä ja tunnelin pituuden perusteella (KVL 17 600 Patomaki ja 14 600 Liipola vuonna 2040) todennäköisyys eri haitta-ainepitoisuuksille määritettyjen ohje- tai raja-arvojen ylittymiselle on olematon alueilla joissa ihmisiä vakituisesti oleskelee. Tunnelien suuaukkojen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse asuinrakennuksia. Liipolan tunnelin Läntisellä suuaukolla lähin asuinrakennus on yli sadan metrin päässä. Patomäen tunnelin länsipäässä on noin 100 metrin etäisyydellä. Rakennusten suuren etäisyyden lisäksi ilman sekoittumisolosuhteet tunnelin suuaukkojen läheisyydessä ovat hyvät, jolloin riski tieliikenteen päästöjen aiheuttamista haittavaikutuksista on verrattain pieni. Tunnelikohdeissa tehtyjen vertailulaskelmien perusteella autokanta on selkeästi muuttumassa vähäpäästöisempään suuntaan. Nykyisin liikenteessä kulkevat autot vastaavat keskimäärin Euro 3 päästöluokitusta. Alle kymmenen vuoden kuluttua keskimääräinen auto vastaa Euro 5 luokitusta (2010 tai uudempi ajoneuvo). Tällöin vertailulaskelmissa on osoitettu että päästö putoavat nykytilanteesta noin kolmasosan. 6.7 Vaikutukset luontoon, kasvillisuuteen ja eläimistöön Vaikutuksia luontoarvoihin on arvioitu lähdekirjallisuuden, aiempien selvitysten, YVAmenettelyn sekä vuonna 2014 laadittujen täydentävien luontoselvitysten perusteella. Li- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 82 (96) säksi on tehty yhdistävä paikkatietoinventointi viranomaisten aineiston pohjalta. Luontoon kohdistuvien vaikutusten arviointi ja maastokäynnit on tehty suunnitellulla tielinjalla, tien välittömässä läheisyydessä sekä liittymien alueella. Moottoritien rakentaminen laajalle metsäalueelle vaikuttaa haitallisesti melko kauas tien ulkopuolelle. Luonnon monimuotoisuus heikentyy, kun metsä pirstoutuu ja liikkuminen tien poikki hankaloituu. Melu voi karkottaa eläimistöä tien läheisyydestä. Eläinonnettomuuksien riskejä on vähennetty siten, että moottoritie varustetaan riista-aidoin sekä rakentamalla alikulkusillat mahdollisimman laaja-aukkoisiksi sekä rakentamalla pitkät laaksosillat Luhdanjoen ja Vähäjoen yli. 6.7.1 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin Liito-oravat Tiehankkeelle on haettu ja saatu kaksi poikkeuslupaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiseksi. Kohteet, joissa tie heikentää liito-oravan elinalueita sijoittuvat Pipon moottoriradan läheisyyteen sekä Kukonkosken alueelle. Lupa Kukonkosken ja Pipon liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiseen on myönnetty seuraavin ehdoin: • Lisääntymis- ja levähdyspaikkoja heikentävät rakennustyöt on suoritettava pesäpoikasajan ulkopuolella. • Hakijoiden (Lahden kaupunki ja Tiehallinto) on raportoitava luvan mukai-sesti suoritetuista toimenpiteistä ja lisäksi seurattava mainittujen liito-oravaesiintymien tilaa rakennus-töiden ajan. Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisen poikkeusluvan tarpeellisuus Nostavan eritasoliittymän tapauksessa on tarkistettu Hämeen ELY-keskukselta; alueelle tehtiin maastokäynti ELY-keskuksen ylitarkastajan kanssa. Maastokäynnin johtopäätelmät olivat, ettei suunnitelluista tierakenteista aiheudu sellaisia vaikutuksia, joista johtuen poikkeuslupa Nostavan liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikalle olisi tarpeen. Tielinjaus ja liittymät heikentävät edellä kuvattujen liito-oravien elinympäristöjen ohella myös liito-oravien kulkuyhteyksiä. Yhteyksien katkeamista kokonaan voidaan ehkäistä lajin tärkeiden esiintymisalueiden läheisyydessä säilyttämällä puustoa tien molemmin puolin sekä tarvittaessa myös keinotekoisten hyppypylväiden avulla. Lepakot Tien rakentaminen ei vaikuta lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoihin. Suunnitellun tielinjauksen välittömään läheisyyteen sijoittuu lepakoiden tärkeä ruokailualue (II-luokan lepakkoalue). Lepakoiden tärkeä ruokailualue sijoittuu tielinjauksen välittömään läheisyyteen alueelle, jolla tie tullaan suojaamaan melumuurilla. Tien rakentaminen aiheuttaa rakentamisen aikaista häiriötä lepakoiden tärkeälle ruokailualueelle. Tien valmistuttua vaikutukset vähenevät, vähäistä haittaa voi kuitenkin aiheutua valaistusolosuhteiden muutoksesta sillä alueella saalistaa myös valoa vältteleviä siippalajeja. Tien valaistussuunnittelussa voidaan huomioida lepakoiden ruokalualueeseen kohdistuvien haitallisten vaikutusten minimoimiseksi. Suunnitellun tielinjauksen länsiosaan sijoittuu myös III-luokan kohde, muu lepakoiden käyttämä alue, jonka tielinjaus halkaisee. Tien rakentaminen pienentää lepakoiden käyttämää aluetta. Lähialueella esiintyvien ikärakenteeltaan vastaavien metsien runsaudesta johtuen III-luokan lepakkoalueeseen kohdistuvat vaikutukset arvioidaan merkitykseltään vähäisiksi. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 83 (96) Saukko Yleisesti ottaen kaikki suunnittelualueen virtavedet ovat potentiaalisia saukon kulkureittejä, koska lajin reviirit ovat hyvin laajoja. Tiesuunnittelussa on otettu huomioon saukkojen kulkuyhteyksien säilyttäminen. Vesistöjen ylitykset on suunniteltu saukoille soveltuville rummuilla, joissa siltapenkereitä ei ole ulotettu veteen saakka, vaan sillan alle on jätetty tilaa liikkua myös kuivalla maalla. Kalasto Kaikki pienvesistöjä ylittävät sillat rakennetaan niin, että vältetään tarpeettomia toimenpiteitä uomaan. Lopulliset siltarakenteet eivät ulotu veteen. Siltojen rakentaminen ja paalutustyöt voivat aiheuttaa satunnaista ja lyhytkestoista veden samentumista Myös niissä kohteissa, joissa uoman linjausta muutetaan siltapaikalla todennäköisesti syntyy rakentamisen aikaista haittaa veden samentumisen kautta. Kiintoainekuormitus minimoidaan teknisin suojaratkaisuin kussakin rakennuskohteessa, kuten suojaverhojen avulla 6.7.2 Vaikutukset muihin arvokkaisiin luontokohteisiin Liipolan linnustollisesti arvokkaat metsät Linnustoselvityksessä havaittiin Liipolan metsäalueen linnusto monipuoliseksi. Alueen varttuneissa kuusikoissa havaittiin mm. pyyn, idänuunilinnun, peukaloisen ja puukiipijän reviirit ja useita sirittäjien ja mustapääkerttujen reviirejä. Suunniteltu tielinjaus halkoo laajaa ja yhtenäistä metsäaluetta. Elinympäristömenetysten lisäksi tierakenteista aiheutuu reunavaikutusta metsäalueelle laajemminkin, sekä rakentamisen ja käytön aikaisia meluvaikutuksia. Liipolan linnustollisesti arvokkaalla metsäalueella sekä muuallakin tielinjauksen alueella on suositeltavaa ajoittaa puuston raivaus linnuston pesimäkauden (1.4.-31.7.) ulkopuolelle. Arvokkaat luontotyypit Tielinjaukselta on rajattu yhteensä 10 arvokasta luontotyyppiä, jotka suunniteltu tielinjaus halkoo tai joita linjaus sivuaa. Näillä aluilla luontotyyppien pinta-ala kaventuu ja elinympäristöjä menetetään. Vaikutuksia kohdistuu myös valtakunnallisesti uhanalaisiksi ( Raunio ym. 2008) luokiteltuihin luontotyyppeihin. Arvokkaita luontotyyppejä, joihin vaikutukset kohdistuvat, on tarkemmin kuvattu tämän selostuksen liitteenä esitetyssä kasvillisuusselvityksessä. Vesilain mukainen kohde Tikkakalliolle sijoittuu tierakenteiden läheisyyteen vesilain 11§:n mukainen noro. Tierakenteet voivat vaikuttaa noron luonnontilaa heikentävästi, josta johtuen kohteelle haetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolta vesilain mukaista poikkeamislupaa kohteen luonnontilan heikentämiseksi. Luonnontilaisen noron eteläpuolelle sijoittui myös toinen mahdollisesti vesilain mukaiseksi kohteeksi arvioitu noro. Hämeen ELY-keskuksen kanssa alueelle tehdyllä maastokäynnillä tämä kohde todettiin luonnontilaltaan niin muuttuneeksi, ettei se ole vesilain 11§:n mukainen kohde jolle poikkeamisluvan hakeminen olisi tarpeen. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 84 (96) Kuva 26 Noro 6.7.3 Haitallisten vaikutusten lieventäminen Ympäristösuunnittelun keinoilla, kuten maastonkäsittely, tielinjalta saatavan materiaalin käyttö, istutukset, pintavesien muutosten huolellinen suunnittelu, on hallittu ja vähennetty mahdollisesti muuten haitallisia ympäristövaikutuksia. Jokia ylittävien siltojen suunnittelussa on otettu huomioon nisäkkäiden kulkuyhteydet siten, että esim. saukko pääsee alittamaan sillat maata pitkin. Saukkoa varten on rakennettu iso alitusyhteys Koivusillanjoen kohdalle. Siltojen yhteyteen rakennetaan sillan alle sopiva rantaterassi liikkumisväyläksi ja saukkopostipaikat siltojen alle. Riista-aita ja tiealue aiheuttavat voimakkaan estevaikutuksen eläinten liikkumiselle valtatien poikki. Suunnitelman yhteydessä on ekologisten yhteyksien toiminnan turvaamiseksi suunniteltu rakennettavaksi alikulkuyhteyksiä, jotka soveltuvat eläinten liikkumiseen. Pitkät laaksosillat Luhdanjoen ja Vähäjoen yli toimivat monipuolisina ekologisina yhteyksinä. Suunnitteluosuudella on muutamia pieneläinrumpuja, jotka vähentävät pieneläinten estevaikutusta. Melutorjunnan avulla suojataan ihmisiä liikennemelun haitallisilta vaikutuksilta. 6.7.4 Vaikutukset vesistön käyttöön sekä pinta- ja pohjavesiin Tien rakentamisessa uuteen maastokäytävään muokataan maastoa voimakkaasti, mikä aiheuttaa ajoittaisia kiintoainepäästöjä läheisiin hulevesijärjestelmiin ja pintavesiin. Kaivun yhteydessä poistetaan pohjavettä suojaavaa maakerrosta. Käytettävistä koneista ja laitteista tai niiden huollosta ja tankkauksista voi huolimattomuudesta päätyä polttoainetai hydrauliikkaöljypäästöjä maahan ja sitä kautta pohja- ja pintavesiin. Alueella kerrallaan säilytettävät öljytuotemäärät ovat vähäisiä ja vuodot niistä harvinaisia, eikä riskiä voida pitää merkittävänä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 85 (96) Lahden eteläinen kehätie siirtää kauttakulkuliikennettä pois Salpakankaan ja Lahden vedenhankintaa varten tärkeiltä pohjavesialueilta, mikä parantaa pohjaveden suojelun tilaa näillä pohjavesialueilla. Liikenne siirtyy pääosin harvaan asutulle alueelle, jossa kuitenkin todennäköisesti on joitakin yksityisiä talousvesikaivoja. Tielinjan läheisyydessä (<~300 metrin etäisyydellä olevat) käytössä olevat talousvesikaivot kartoitetaan rakennussuunnittelun yhteydessä. Kartoitetuista kaivoista mitataan vedenpinnat ja otetaan vedenlaatunäytteet. Karttatarkastelun perusteella kiinteistöjä, joilla mahdollisesti on talousvesikaivo, on yhteensä noin 35 kpl. Näistä viisi kiinteistöä sijaitsee alle 100 metrin etäisyydellä tien keskilinjasta. Maaston topografiasta ja maaperän laadusta johtuen on epätodennäköistä, että tienpito ja liikenne vaikuttavat kaivovesiin haitallisesti. Valituista kohteista tullaan tekemään veden laadun ja määrän tarkkailua rakentamisen aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen. Lahden eteläisen kehätien olennainen positiivinen vaikutus on liikenneturvallisuuden parantuminen ja sitä kautta onnettomuuksien aiheuttaman vesien pilaantumisriskin pienentyminen. Parannustoimenpiteiden myötä liikenne sujuvoituu, liikenteen päästöt vähenevät ja onnettomuusriski pienenee, jolloin mahdollisuus vaarallisten aineiden kulkeutumiseen maaperään ja vesiin vähenee. Tie rakennetaan Lahden pohjavesialueen kohdalla osittain betonikaukaloon, jonka yhteydessä on myös suojakalvorakenne sekä bentoniittimattoa. Nämä rakenteet suojaavat pohjavettä tien liukkauden torjuntaan käytettävältä suolalta ja mahdollisissa onnettomuuksissa tapahtuvilta haitallisten aineiden vuodoilta. Pohjavesialueella kaukalon ja suojarakenteiden ulkopuolella paksu savikko toimii pohjaveden suojana. Savikkoalueella tien hulevedet ohjautuvat pois pohjavesialueelta. Suunniteltavan tien alueella ei ole muita pohjavesialueita. Lahden pohjavesialueella tielinjan kohdalla pohjavedenpinta rajoitetaan pysyvästi tasolle +76, jonka alapuolella vedenpinta tällä alueella paljolti pysyttelee Launeen vedenottamon ollessa toiminnassa. Valmis kaukalo ei ole este pohjaveden virtauksille. Kaukalon alla on paksut karkearakeiset lajittuneet kerrokset, joissa vesi pääsee virtaamaan kaukalon ali. Rakentaminen Launeen alueella toteutetaan siten, että haitallisia vaikutuksia pohjaveteen ei synny. Liipolan tunneli on osittain Lahden pohjavesialuerajauksen sisäpuolella, mutta pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Liipolan kallioalueella ei ole oleellista merkitystä Lahden pohjavesialueen pohjavesiolosuhteisiin. Liipolan tunnelin pohjan taso on koko matkalla useita metrejä Launeen alueen pohjavedenpinnan tasoa ylempänä. 6.8 Vaikutukset maa-ainesvaroihin Massatarkastelun (10TT-1) mukaan kalliomassoja louhitaan n. 985 000 kuutiota ja maamassoja leikataan n. 1 500 000 kuutiota. Maaleikkausmassoista on arvioitu yli miljoona kuutiota olevan tienrakentamiseen kelpaamatonta. Massanvaihtojen ja kelpaamattomien maamassojen arvioitu yhteismäärä (kokonaisläjitystarve) on n. 1 230 000 kuutiota. Hankkeelle varattujen maa-ainesten sijoitusalueiden kapasiteetti on n. 840 000 kuutiota. Hankkeen ulkopuolelle sijoitettavaksi jää n. 390 000 kuutiota maamassoja. 6.9 Vaikutukset maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriarvoihin Tavoitteena on, että väylän rakentamisen ja tulevan käytön aikaiset vaikutukset ympäristöön hallitaan. Suunnittelun kuluessa on laadittu useita erityisesti luontoon, kulttuuriympäristöön ja vesistöihin kohdistuvia lisäselvityksiä sekä tarkennettu niihin kohdistuvia haitallisten vaikutusten poistamis- ja lieventämistoimenpiteitä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 86 (96) Hollolan osalta Uusi väylärakenne sijoittuu metsän katveeseen eikä merkittävästi näy kaukomaisemassa Hollolan jaksolla. Samasta syystä väylällä on vain vähäisiä vaikutuksia kulttuurimaisemaan. Uusi ohikulkutie sijoittuu Hollolassa uuteen, metsäiseen maastokäytävään, jonka läheisyyteen eritasoliittymiin on kunta suunnittelemassa uutta, elinkeinoja vahvistavaa maankäyttöä. Uusi, suunniteltu maankäyttö vaikuttaa toiminnallisten kysymysten lisäksi maisemaan ja maisemakuvaan. Ohikulkutie näkyy ympäröivään lähimaisemaan kallioleikkauksina, penkereinä ja melurakenteina. Topografialtaan vaihtelevan maisemarakenteen vuoksi Hollolan alueella kallioleikkauksia muodostuu paljon ja niiden avulla voidaan luontevasti torjua haitallisia meluvaikutuksia. Toisaalta tämä tarkoittaa, että pitkät, avarat maisemanäkymät tieltä nähtyinä ovat vähäisiä. Pitkille laaksosilloille on esitetty läpinäkyviä melukaiteita, jotta visuaalinen yhteys maisemaan ja samalla myös paikan tunnistettavuus voidaan säilyttää. Patiokallion luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokas kallioalue leikataan kahtia kallion pohjoisosassa, jolloin avoleikkauksen sovittaminen maisemaan on tärkeää. Maisemallisesti avoleikkaus rikkoo Patiokallion selänteen linjaa, mutta tien kaarteen vuoksi se ei hallitsevasti näy kaukomaisemassa. Tienkäyttäjän maisemassa pitkä kaarre ja kallioleikkaus rajaa näkymää niin, ettei pitkää, tylyä avohaavaa näy. Lähimaisemassa näkymät siltojen alta säilyvät avarina. Maisemallinen vaikutus kohdistuu lähialueeseen ja on paikallinen. Lahden osalta Lahden osalta väylän vaikutukset on maankäytössä ennakoitu jo aiemmin jättämällä väyläkäytävä vapaaksi maankäyttöön ja osoittamalla jo nyt toteutunutta rakentamista sen läheisyyteen. Lahden kaupungin jaksolla tietä rajaa melurakenteet, jotka tavoitteellisesti on pyritty toteuttamaan istutetuin vallein, mutta myös kaitein ja aidoin. Kasvillisuutta poistuu runsaasti väyläkäytävältä, mikä näkyy maisemassa avoimena linjana ja eritasoliittymissä laajempina toimenpidealueina. Myös läjitysalueet ja levähdysalueet muuttavat maisemakuvaa ja niiden alta poistuu nykyistä kasvillisuutta. Vanhan liikenneyhteyden vapautuminen raskaasta liikenteestä tarjoaa pitkän tähtäimen mahdollisuudet nykyisen kaupunkikuvan parantamiseen ja palveluiden monipuolistamiseen sen lähialueella. 6.10 Vaikutukset maaperän pilaantuneisuuteen Valtakunnallisesta maaperän tietojärjestelmästä kerättyjen rekisteritietojen perusteella suunnitellun Lahden eteläisen kehätien linjalle tai sen välittömään läheisyyteen sijoittuu noin kymmenen kohdetta, joiden osalta on jatkossa tehtävä tarkempi maastotarkastelu kohteen sijainnista suhteessa suunniteltuun tielinjaukseen. Tunnistettujen riskikohteiden joukossa on mm. polttonesteiden jakelutoimintaa, puutarhatoimintaa, moottoriajoneuvojen huolto ja korjaustoimintaa ja metallien pintakäsittelytoimintaa. Maastotarkastelun yhteydessä arvioidaan riskit sille, että kohteista voisi aiheutua maaperän pilaantumista tien rakennusvaiheessa. Mikäli em. tarkastelulla kohteessa todetaan kohonnut maaperän pilaantumisriski, selvitystä jatketaan ottamalla maanäytteitä tielinjan reuna-alueelta riskikohteiden läheisyydestä. Tehdyt tutkimukset raportoidaan ja maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioidaan. Tarvittaessa Hämeen ELYkeskukselle tehdään ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 87 (96) Mahdolliset maaperän kunnostustyöt tehdään kunnostussuunnitelman ja lupapäätöksen ehtoja noudattaen joko ennen tienrakennuksen aloitusta tai vaihtoehtoisesti tiehankkeen maarakennustöiden yhteydessä. 6.11 Tärinävaikutukset Tärinän leviämisen kannalta merkittävimpiä pohjamaita ovat pehmeät ja kovat savet. Valtatie 12 sijoittuu suurelta osin uuteen maastokäytävään. Pehmeillä saviosuuksilla voidaan tien rakentamisvaiheessa tehtävien pohjanvahvistustoimenpiteiden arvioida pienentävän tai jopa poistavan ympäristöön leviävän tärinän riskit. Jäykillä saviosuuksilla, joissa tie sijoittuu penkereelle, sekä kovapohjaisilla alueilla haitallisen tärinän ei arvioida leviävän tiealueen ulkopuolelle. Jäykillä savialueilla, joissa tie on maanpinnan tasossa tai leikkauksessa, haitallisen tärinän (värähtelyluokka C) on arvioitu pahimmillaan leviävän noin 50 metrin etäisyydelle tiestä. Näillä osuuksilla ei kuitenkaan ole asuinkiinteistöjä 100 metriä lähempänä tietä, joten tärinähaittaa ei synny asukkaille. Liikennetärinästä ei aiheudu haittaa myöskään rakennuksille, sillä vaurioita aiheuttava tärinä pitäisi olla vähintään 10-kertainen asuinviihtyvyyden raja-arvoihin verrattuna. 6.12 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen Uusi ohikulkutie sijoittuu joko uuteen maastokäytävään, jonka ympäristössä on vain vähän asutusta tai Lahdessa kaupunkirakenteeseen jo ennakolta varauduttuun linjaan. Nykyinen valtatie jää palvelemaan paikallista liikennettä ja se voidaan parantaa katumaiseksi, maankäyttöä nykyistä merkittävästi paremmin palvelevaksi väyläksi. Hanke mahdollistaa, että liikenteen haitat nykyisen valtatien varren asutukselle vähenevät huomattavasti. Hanke parantaa ihmisten elinoloja ja viihtyvyyttä erityisesti Lahden länsialueella, missä nykyinen valtatie kulkee asutuksen keskellä. Uuteen maastokäytävään sijoittuva moottoritie synnyttää lähiympäristön asukkaille jonkin verran estehaittoja lieventämistoimenpiteistä huolimatta. Marjastus, sienestys ja metsästys vaikeutuvat, kun moottoritie katkaisee vapaan liikkumisen maastossa. Tien varteen jää kuitenkin vain vähän asutusta, joten kokonaistilanne paranee huomattavasti. Uudelle linjaukselle on esitetty kaksi tunnelia, Patomäki ja Liipola, jotka molemmat merkittävästi vähentävät uuden tien haitallisia vaikutuksia. Nykyiset toiminnot, kuten pelikenttäalue tai laaja virkistysmetsä, säilyvät tai jopa paranevat nykytilanteeseen verrattuna. Tunnelien kohdalla tie ei aiheuta estevaikutusta tai meluhaittaa. 6.13 Kulkuyhteyksien muutokset Hanke aiheuttaa muutoksia yksityisteihin ja yhteyksiin kiinteistöille. Yhteydet saattavat muuttua, mutta eivät yleensä merkittävästi heikenny. Nykyisten teiden laatutasoa (leveys ja rakenteet) muuttuvilla osuuksilla parannetaan tiehankkeen yhteydessä. Uudesta moottoriväylästä seuraa myös virkistys- ja maastoreittien kulkuyhteyksien muutoksia. Moottoriväylän estehaittaa on lievennetty usealla sillalla sekä Patomäen ja Liipolan tunneleilla. 6.14 Kiinteistövaikutukset Tien alta joudutaan lunastamaan 3 asuinkiinteistöä (yksi Okeroisten eritasoliittymäalueelle ja 2 Patomäen tunnelin länsipuolelle), 2 teollisuusrakennusta ja yksi varastorakennus Launeen alueella sekä metsä- ja peltomaata. Niistä maksetaan korvaukset kiin- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 88 (96) teistöjen omistajille. Maa- ja metsätalouteen kohdistuvat vaikutukset ovat melko vähäisiä ja ne kohdistuvat pääosin pelto- ja metsäalueiden menetyksiin, kulkuyhteyksien muuttumiseen ja kiinteistöjen pirstoutumiseen. Nämä pirstoutumiset tai alueiden jakaantumiset korjataan normaalein tilusjärjestelyin. Ehdotukset tilusjärjestelykohteista on esitetty suunnitelmakartoilla kohdassa 3T. 6.15 Kustannusarvio, kustannusjakoehdotus, yhteiskuntatalous ja vaikuttavuus, 6.15.1 Kustannusarvio ja kustannusjakoehdotus Hankkeen rakennuskustannusten selvittämiseksi on tiesuunnitelman kustannuslaskennan päämenetelmänä käytetty In-Infra.net -palvelun Fore- tuotekokonaisuutta. Tiesuunnitelmassa esitetty kustannusarvio perustuu pääosin rakennusosalaskentaan eli ROLA- laskentaan. Liikennetelematiikan, meluesteiden, tunneleiden ja valaistuksen kustannukset on arvioitu erikseen konsulttiryhmän omiin tietoihin perustuvilla yksikköhinnoilla. Tiesuunnitelman kustannusarvio on esitetty huhtikuun 2015 indeksissä, jolloin maanrakennuskustannusindeksi oli 110,6 (MAKU2010=100). Tiesuunnitelmassa esitettyjen ratkaisujen rakentamisen kustannusarvio on 221,8 M€. Kuntien osuus kustannuksista sovitaan erikseen. Laite- ja johtosiirtojen kustannukset ovat 4,2 M€, josta niiden omistajien osuus on 0,3 M€. Lisäksi lunastus- ja korvauskustannusten määräksi on arvioitu 2,1 M€. Kustannusarvio, kustannuserittely ja arvio johtosiirtojen kustannuksista kustannusjakoineen ovat liitteinä osassa 1.5T 6.15.2 Väylien hoito- ja ylläpitovastuut Hankkeeseen sisältyvien väylien hoito- ja ylläpitovastuut sovitaan erikseen kuntien ja valtion kesken. 6.15.3 Yhteiskuntataloudellinen laskelma Taulukossa 9 on esitetty hankkeen tiesuunnitelmavaiheen yhteiskuntataloudellinen hyöty-kustannuslaskelma. Hyöty-kustannuslaskelma on laadittu käyttäen Liikenneviraston julkaiseman tiehankkeiden hankearviointiohjeen (Liikenneviraston ohjeita 13/2013) mukaisia laskentaperiaatteita sekä arviointiohjeisiin maaliskuussa 2015 julkaistuja tarkennuksia käytettäviin yksikkökustannuksiin ja laskentaoletuksiin. Tiesuunnitelmavaiheen hyöty-kustannuslaskelman tulos poikkeaa osin yleissuunnitelmavaiheen hyöty-kustannuslaskelmista, koska hankkeen kustannusarvio on muuttunut suunnittelutason tarkentuessa ja lisäksi laskentamenettelyssä on uusien ohjeiden mukaisesti tapahtunut muun muassa seuraavia muutoksia: • Rakentamiskustannukset indeksikorjataan samaan kustannustasoon kuin hyötyjen laskennassa käytettävät yksikkökustannukset. Vertailu on nyt tehty vuoden 2013 kustannustasossa (indeksi 111,7, MAKU 2010=100), kun yleissuunnitelman hankearvioinnissa käytettiin silloisten ohjeiden mukaisesti vuoden 2010 kustannustasoa (indeksi 100,0, MAKU 2010=100). • Laskentakorkona on käytetty nyt 3,5 % (aiemmin korko oli 4 %). • Hyötyjen ja kustannusten arvioinnissa on käytetty tarkistettuja vuoden 2013 kustannustasoon perustuvia yksikköarvoja. Tästä syystä esimerkiksi ajoneuvo-, aika- ja onnettomuuskustannusten arviot poikkeavat aiemmista arvioista. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS • 89 (96) Aika- ja onnettomuuskustannusten yksikkökustannuksia on korotettu laskentaaikana 1,125 % vuodessa. Aiemman ohjeen mukaan laaditussa hankearvioinnissa arvoja korotettiin 1,5 % / vuosi, joka myös osaltaan vaikuttaa hyötyerien suuruuteen. Laskelma perustuu liikenne-ennusteen mukaisiin liikennemääriin ja liikenteelle avaamisvuosi on laskelmassa ollut 2020. Rakentamisajaksi on arvioitu kaksi vuotta. Hyödyt on laskettu 30 vuoden ajalta 2020 – 2050 ja ne on diskontattu 3,5 %:n korolla avaamisvuoteen. Hyöty-kustannussuhteessa huomioon otettavat rakenteiden jäännösarvot on määritelty hankearviointiohjeiden mukaisesti niiden erilaisten pitoaikojen perusteella. Pitoajat on arvioitu esimerkiksi telematiikalle 10 vuodeksi, tierakenteille 30 vuodeksi ja pohjanvahvistus sekä silta- ja tunnelirakenteille 50 vuodeksi. Tässä hankkeessa korostuvat pitkäikäisten rakenteiden kustannukset, joiden osuus on noin 70 % investoinnista. Tiesuunnitelman rakennuskustannusarvio lunastuskustannuksineen on 260,4 miljoonaa euroa, joka on määritelty MAKU indeksin 2010=100 tasossa 130,0. Nykyisessä kustannustasossa investointi on 222,5 miljoonaa euroa (huhtikuu 2015, MAKU indeksi 2010=100 pisteluku 110,6). Hyöty-kustannuslaskelmassa vertailun kustannustasona on käytetty Liikenneviraston ohjeen mukaista vuoden 2013 kustannustasoa, jossa investointi on 224,7 miljoonaa euroa. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 90 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Taulukko 9 Hyötykustannuslaskelma, joka on tehty Liikenneviraston hankearviointiohjeen mukaisesti vuoden 2013 kustannustasossa (indeksi 111,7, MAKU 2010=100). Kustannukset, milj.€ Tiesuunnitelma Väyläpitäjän hyödyt ja kustannukset Kunnossapitokustannukset -4,0 Väylän käyttäjän hyödyt ja kustannukset Henkilöliikenteen ajoneuvokustannukset -12,2 Tavaraliikenteen ajoneuvokustannukset -1,0 Henkilöliikenteen aikakustannukset 235,1 Tavaraliikenteen aikakustannukset 72,4 Onnettomuuskustannukset 149,1 Ympäristövaikutukset Ympäristökustannukset/melu 0,7 Ympäristökustannukset/päästöt -0,7 Vaikutukset julkiseen talouteen Polttoaine- ja arvonlisäverot 5,7 Jäännösarvo 30 v käytön jälkeen 27,2 Hyödyt yhteensä (H) 472,4 Kustannukset (K) Rakentamiskustannukset (indeksikorjattu v. 2013 vertailutasoon) 224,7 Rakentamisen aikaiset korot 9,1 Rakentamisen aikaiset haitat 6,0 H/K:ssa käytettävä investointi 239,8 HYÖTY-KUSTANNUSSUHDE (H/K) 2,0 *) Plus-merkki tarkoittaa hyötyä/säästöä, miinus-merkki kustannusten lisäystä Tiesuunnitelmahanke on näin arvioituna yhteiskuntataloudellisesti kannattava hyötykustannussuhteen ollessa 2,0. Hankkeen hyötykustannussuhteeseen vaikuttavat suurimmat hyötyerät muodostuvat: - Henkilöliikenteen aikakustannussäästöistä nopeutuvalla päätieverkolla sekä sen seurauksena, että katuverkon liikennesuoritteesta noin 10 % siirtyy nopeammille moottoriväyliä käyttäville reiteille. - Tavaraliikenteen aikakustannussäästöistä nopeutuvalla ja sujuvammalla päätiever- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 91 (96) kolla. - Onnettomuuskustannussäästöistä nykyistä turvallisemmalla päätieverkolla ja sen ansiosta, että liikennesuoritetta siirtyy nykyistä turvallisemmille väylille. Sekä henkilö- että tavaraliikenteen ajoneuvokustannukset kasvavat hieman päätien reitin pidentyessä ja ajonopeuksien kasvaessa. Kustannusten kasvu on kuitenkin hyvin pieni verrattuna liikenteen nopeutumisesta seuraaviin aikakustannushyötyihin. Uusi tielinja aiheuttaa kunnossapitokustannuksiin kasvua. Hankkeeseen sisältyvien tunnelien ja liikennetelematiikan vaikutuksia hoito- ja kunnossapitokustannuksiin arvioidaan erikseen erillisessä hankearviointimuistiossa. 6.15.4 Hankkeen vaikuttavuus Hankkeen vaikuttavuutta on tiesuunnitelmavaiheessa arvioitu pääosin yleissuunnitelmavaiheen aikana käytetyillä vaikuttavuusmittareilla. Mittarit on valittu siten, että ne kuvaavat hankkeen tärkeimpiä vaikutuksia ja ovat sekä mitattavissa että seurattavissa. Mittareiden avulla voidaan myös arvioida, missä määrin hanke toteuttaa sille asetettuja tavoitteita, ja mitkä vaikutukset ovat tavoitteiden vastaisia. Käytetyillä mittareilla kuvataan hankkeen vaikutuksia: • • • • liikenteelliseen palvelutasoon, jota on arvioitu valtatien pääsuunnan henkilöautoliikenteen sekä tavaraliikenteen matka-aikojen muutosten perusteella liikenneturvallisuuteen, jota on arvioitu henkilövahinkoihin johtavien liikenneonnettomuuksien ja liikennekuolemien määrän muutoksen perusteella liikenteen meluhaittoihin, jota on arvioitu 55 dB liikennemeluvyöhykkeelle sijoittuvan asutuksen määrän muutoksilla liikenteen ympäristövaikutuksiin, joita on arvioitu liikenteen hiilidioksidipäästöjen muutoksilla sekä suojaamattomilla pohjavesialueilla kulkevan liikennesuoritteen muutoksilla. Hankkeen hankearviointimuistiossa on kuvattu tarkemmin käytetyt mittarit, niiden perustelut ja vaikuttavuudet. Kuvassa 27 on esitetty yhteenveto tiesuunnitelmahankkeen vaikuttavuuksista. Kuvassa on esitetty vertailun vuoksi myös vaikuttavuudet alkuperäisen yleissuunnitelman mukaisen Launeen hankevaihtoehdon mukaan arvioituna. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 92 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Vt 12 pääsuunnan henkilöautoliikenteen matka-aika (Soramäen - Joutjärven liittymä) Pääsuunnan raskaan liikenteen matka-aika (Soramäen - Joutjärven liittymä) Henkilövahinko-onnettomuudet Tieliikenneonnettomuuksissa kuolleet Tieliikenteen yli 55 dB melulle altistuvat Raskaan liikenteen liikennesuorite suojaamattomilla pohjavesialueilla Tieliikenteen hiilidioksipäästöt 0% 20% 40% 60% 80% 100% Hankevaihtoehto 1 (tiesuunnitelma) Hanke-vaihtoehto 2 (yleissuunnitelman Laune ve) Kuva 27 Yhteenveto käytettyjen vaikuttavuusmittareiden tuloksista. Hankkeen vaikuttavuus on erittäin hyvä keskeisimpien liikenteellistä sujuvuutta ja turvallisuutta koskevien tavoitteiden suhteen. Matka-aikojen lyhenemisen ja henkilövahinkoonnettomuuksien vähentymisen osalta saavutetaan noin 75 – 90 % hankkeelle asetetuista tavoitteista. Liikenne-kuolemien vähenemä jää tavoiteltua valtakunnallista tavoitetta pienemmäksi. Tämän voidaan katsoa johtuvan siitä, että vaikka nykyisellä tiellä tapahtuu paljon onnet- Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 93 (96) tomuuksia, ovat ne matalien nopeuksien (50 – 70 km/h) ansiosta seurauksiltaan lievempiä ja siksi uusi turvallisempi tieympäristö ei vähennä liikennekuolemia samassa suhteessa kuin onnettomuuksien kokonaismäärä vähenee. Yleissuunnitelman mukaisella hankkeella olisi saavutettu hieman parempi vaikuttavuus onnettomuuksien ja liikennekuolemien vähentämisessä, mutta lisähyöty ei olisi ollut järkevässä suhteessa lisäkustannuksiin. Hankkeella vähennetään merkittävästi pohjavesien pilaantumisriskejä sekä tieliikenteen melusta aiheutuvia haittoja. Nykyiselle valtatien linjalle jää edelleen suhteellisen paljon liikennettä ja täysi tavoitteiden mukainen täysi vaikuttavuus saataisiin vasta, jos myös nykyisellä valtatien linjalla toteutettaisiin kehätietä vastaavat liikennemelu- ja pohjavesisuojaukset. Liikenteen hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärään hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta, kuten ei yleensä muillakaan väylähankkeilla, joiden vaikutuksesta liikenteen nopeudet nousevat ja päästöt kasvavat sen seurauksena. Uusi tie aiheuttaa merkittävää estehaittaa, jota on lievennetty tiesuunnitelmaratkaisuilla. Yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön hankkeella on tavoitteita tukeva vaikuttavuus. 6.16 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Uuden tien mahdolliset vaikutukset pinta- ja pohjavesiin ovat suurimmillaan rakentamisvaiheessa. Rakentamisen aikana tehdään runsaasti maansiirtotöitä, joissa poistetaan pohjavettä suojaava maakerros sekä pintavesien virtausta tasaavat humus- ja turvekerrokset. Rakennusvaiheessa maastossa olevista koneista voi tankkausten yhteydessä tai kaluston rikkoutuessa päästä haitallisia aineita maaperään ja sitä kautta pohja- ja pintavesiin. Maansiirtotöiden seurauksena tapahtuu pintavesien liettymistä tietyömaan lähistöllä sateisina kausina. Kyseessä on puhdas mineraaliaines, joka ei aiheuta vesien kemiallista saastumista. Kiintoaines ei myöskään kulkeudu pohjaveteen, vaan suodattuu pintamaahan. Kiintoaineksen pääsemistä pintavesistöön pyritään minimoimaan. Rakentamisen aikana toteutetaan poikkeavia liikennejärjestelyjä, mikä voi lisätä onnettomuusriskiä. Myös asuinalueiden viihtyisyys kärsii rakennustyön aikana. Hankkeen alueella muuttuu luonnonalueita (metsä ja peltomaa) tiealueeksi Soramäen ja Okeroisten välillä noin 50 hehtaaria. Lahden alueella tie sijoittuu pääosin kaavan mukaiselle liikennealueelle joka tällä hetkellä on luonnontilassa. Rakentaminen aiheuttaa meluhaittaa ja ihmisen läsnäolo vaikuttaa eläinlajistoon toimenpidealueella. Vesistöalueilla paalutus ja siltapaikkojen rakentaminen saattaa poikkeuksellisissa ilmasto-olosuhteissa aiheuttaa veden samentumista. Rakentaminen aiheuttaa meluhaittaa rakentamiskohteen lähialueella oleville vapaa-ajan asutuksille. Vaikutusta voidaan lieventää rakennustyön aikana tien- ja meluvallien rakentamisen työjärjestyksellä. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma TIESUUNNITELMASELOSTUS 7 HANKKEEN YHTEYDESSÄ RAKENNETTAVAT KADUT, RADAT, LASKUOJAT SEKÄ JOHTOJEN JA LAITTEIDEN SIIRROT 7.1.1 Kadut ja radat 94 (96) Kadut Hankkeen yhteydessä toteutettavat kadut on esitetty väyläluettelossa (liite 1). Hankkeeseen sisältyvistä ja rakennettavista kaduista on kuntien laadittava katusuunnitelmat.. Radat Hankkeen yhteydessä ei toteuteta rautateitä. 7.1.2 Laskuojat Hankkeen yhteydessä toteutettavat laskuojat on esitetty suunnitelmakartoilla 3T-1…3T10 7.1.3 Johtojen ja laitteiden siirrot Hankkeen yhteydessä toteutettavat johtojen ja laitteiden siirrot on esitetty johtosiirtokartoilla 6.2T-1…6.2T-10. 8 HANKKEEN TOTEUTTAMISEN VAATIMAT LUVAT JA SOPIMUKSET 8.1 Vesilupa-asiakirjat Uudenmaan ELY-keskuksen yleissuunnitelmasta antaman lausunnon mukaan Launeen pohjavesialueen kohdalla hankkeen toteutukselle on haettava vesilain mukainen lupa aluehallintovirastolta (AVI). Lahden eteläisen kehätien linjaus ylittää Porvoonjoen latvahaaroja useassa kohdassa. Sillat ja rummut ovat vesitaloushankkeita, jotka edellyttävät vesilain luvun 3 mukaista lupaa, kun rakentaminen muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää. Launeen ja Liipolan tunneleiden Hämeen ELY-keskus ja Uudenmaan ELY-keskus ovat joulukuussa 2014 yhdessä käyneet läpi tiehankkeen kohteet, jotka edellyttävät vesilain mukaisen luvan. Tämän jälkeen Itä-Suomen aluehallintovirastolta on vahvistettu, mitkä silta- ja rumpukohteet voidaan yhdistää samaan lupahakemukseen. Itä-Suomen aluehallintovirastolle on jätetty seuraavat taulukossa esitetyt vesilain mukaiset lupahakemukset sekä hakemukset töiden aloittamisesta ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista kesäkuussa 2015. Taulukossa 10 on esitetty kunkin silta- tai rumpupaikan osalta se pääasiallinen syy, joka on aiheuttanut vesilain mukaisen luvan tarpeen. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 95 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS Taulukko 10. Hankkeen edellyttämät vesilain mukaiset luvat ja niiden perustelut Silta- tai rumpupaikan nimi pääasiallinen syy, joka on aiheuttanut vesilain mukaisen luvan tarpeen Melkkaanojan tierumpu Melkkaanojan luokitellaan luonnontilaiseksi puroksi, jonka ohjataan alittamaan valtatie pitkässä rummussa S7 Vähäjoen siltapaikka Sillan rakentaminen joen yli, sillan rakentaminen edellyttää uoman oikaisua, joessa tai sen sivuhaaroissa on havaittu suojeltua taimenta, lupahakemus sisältää siltapaikan vieressä olevan noron ja sen luonnontilan muuttamisen S9 Luhdanjoen siltapaikka Sillan rakentaminen joen yli, joen uoma säilyy koskemattomana S14 Porvoonjoen siltapaikka Sillan rakentaminen joen yli, joen uoma säilyy koskemattomana S15 Ala-Okeroisten siltapaikka Sillan rakentaminen joen yli, joen uoma säilyy koskemattomana S16 Okeroisen siltapaikka Sillan rakentaminen joen yli, sillan rakentaminen edellyttää uoman oikaisua S18 Kukonkosken siltapaikka Sillan rakentaminen joen yli, joen uoma säilyy koskemattomana S22 Ali-Juhakkalan siltapaikka Sillan rakentaminen joen yli, sillan rakentaminen edellyttää uoman oikaisua S42 Koivusillanjoki rumpusilta Koivusillanjoen kohdalla tielinja ylittä joen sekä pienempiä puroja, joki alittaa tielinjan rummussa, rumpusillan rakentaminen edellyttää useampia uomansiirtoja, rumpusiltaan rakennetaan kaksi alikulkua pieneläimille, isompi alikulkurumpu rakennetaan saukolle soveltuvaksi Liipolan luonnontilainen lähde Liipolan betonitunneli rakentamisen ja käytön aikana pohjavedenpinta tulee alenemaan lähiympäristössä laakson alueella, mikä voi vaikuttaa luonnontilaiseen Liipolan lähteeseen, joka sijaitsee tunnelin lähellä rinteessä Launeen tunnelin pohjavesikaukalo Launeen kaukalo- ja suojakalvorakenteet muuttavat pohjavedenpinnan taso, pohjaveden sääntely ja pinnan muutos vaatii vesiluvan Kujalan eritasoliittymän sillat ja rummut Kujalan eritasoliittymän kohdalla tielinja ylittää useammalla sillalla ja rummulla luonnontilaiseksi puroksi luokitellun Vartio-ojan, rakentaminen edellyttää uomansiirtoja, Vartio-ojaan on istutettu suojeltuja taimenia 8.1 Natura-alueet ja uhanalaiset laji Uhanalaisten lajien osalta haitallisten vaikutusten torjumiseksi suunnitellut ohjeet mahdollistavat lajien liikkumisen alueella ja säilymisen. Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie, Hollola, Lahti 1.2T Tiesuunnitelma 96 (96) TIESUUNNITELMASELOSTUS 8.2 Muinaismuistot Museovirasto valvoo muinaismuistolain (295/1963) noudattamista seuraamalla maankäytön suunnittelun vaikutuksia kiinteisiin muinaisjäännöksiin, antaa suojelua koskevia lausuntoja, ja järjestää sekä valvoo suojelun vaatimia arkeologisia tutkimuksia. Museovirasto ei ole edellyttänyt lisäselvityksiä tiealueella. 8.3 Pilaantuneet maat Pilaantuneen maaperän kaivutöihin tarvitaan ympäristöviranomaisen lupa. Maarakennustöiden yhteydessä kaivettavien pilaantuneiden maamassojen käsittelyssä tulee huomioida lupapäätöksessä määrätyt asiat, kuten kunnostussuunnitelma. ELY- keskus voi myöntää maaperän kunnostuspäätöksen nk. ilmoitusmenettelyn kautta, jos kohde on riittävän hyvin tutkittu, käytetään yleisesti hyväksyttyä menetelmää ja lisäpilaantumisen vaaraa ei aiheudu. ELY- keskukselle tehtävän ilmoituksen käsittelyaika on noin 45 vrk. Mahdollisten maaperän pilaantumisriskiä aiheuttavien kohteiden huomioiminen jo tiesuunnitteluvaiheessa on edellä mainituista syistä tärkeää sekä ympäristönäkökohdista että myös aikataulu- ja kustannusnäkökohdista. 9 EHDOTUS TIESUUNNITELMAN HYVÄKSYMISEKSI JA JATKOTOIMENPITEIKSI Hyväksymisehdotus on osassa 1.3 T 10 SUUNNITELMAN LAATIJAT JA YHTEYSHENKILÖT Tiesuunnitelman on laatinut Uudenmaan ELY- keskuksen toimeksiannosta Ramboll Finland Oy:n ja Sito Oy:n muodostama konsulttiryhmä. Lisätietoja suunnitelmasta antaa Ari Puhakka Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Opastinsilta 12 B PL 36 00521 Helsinki puh. 029 502 1327 [email protected] Helsingissä 29.5.2015 Uudenmaan ELY-keskus Konsulttiryhmä Ramboll Finland Oy - Sito Oy Ari Puhakka projektipäällikkö Rauno Tuominen projektipäällikkö TIESUUNNITELMASELOSTUKSEN LIITTEET Liite 1 Liite 2 Väylien mitoitus (Väyläluettelo) Suunnitteluperusteet
© Copyright 2025